ERIKSSON ARKKITEHDIT OY Y-tunnus: 2046295-8 ERIARC FORUM Joensuun kaupunki Iiksenvaaran-Ketunpesien-Papinkankaan osayleiskaavan maisemaselvitys
2(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA 1. JOHDANTO 1.1 SELVITYSALUE Iiksenvaaran Ketunpesien Papinkankaan osayleiskaava-alue sijaitsee noin viisi kilometriä Joensuun keskustan kaakkoispuolella. Alueella sijaitsee lähinnä maaseutumaista asutusta sekä Fortum Power and Heat Oy:n Joensuun voimalaitos ja Pohjois-Karjalan Jätehuolto Oy:n Kontionsuon jätekeskus. Alueelta erottuvat selkeät luoteesta kaakkoon suuntautuvat selänteet alueen keskellä ja lounaisosassa sekä samansuuntaiset Kontionsuon ja Ikisenjoen laaksot. Selvitysalueella ei sijaitse vesistöjä, mutta idässä se rajautuu Iiksenjokeen. Alueen pellot ovat pääsääntöisesti pienialaisia ja avautuvat näkymät lyhyitä ja pienpiirteisiä. Iiksenvaarantien ja Ketunpesientien risteyksestä sekä Kumpulan tilalta Iiksenjoen rannoilla sijaitsevien peltojen yli avautuu hieman pidempiä näkymiä koilliseen, itään ja kaakkoon. 1.2 AINEISTO JA MENETELMÄT Työ on laadittu karttatyöskentelynä käytettävissä olleen lähtöaineiston pohjalta. Lähtöaineisto on lueteltu raportin lopussa. Maastotarkastelu on suoritettu alkukesällä 2012 koko alueelle kattavasti ja keskitytty erityisesti tulossa oleviin maankäytön muutosalueisiin. Selvityksessä on tarkasteltu alueen maisemarakennetta, maisemallisia erityispiirteitä sekä maisema-arvoja. Tuloksena on laadittu maisema-analyysi yleispiirteisine suosituksineen. Analyysissä on tarkasteltu maiseman sietokykyä suunnitellun maankäytön aiheuttamien muutosten osalta. Selvityksen laatimisesta on vastannut Eriksson Arkkitehdit Oy:ssä maisema-arkkitehti Maarit Suomenkorpi. Työssä ovat avustaneet ympäristösuunnittelija Niina Matkala sekä maisema-arkkitehti Anna Böhling. Työtä ohjausryhmään ovat kuuluneet Joensuun kaupungilta maankäytön suunnittelijat Jukka Haltilahti ja Vesa Huohvanainen, maankäyttöinsinööri Kalle Sivén sekä kaavoitusarkkitehti Katarina Surakka. Pohjois-Karjalan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksesta ohjausryhmään ovat kuuluneet ylitarkastaja Mika Pirinen, maankäyttöinsinööri Heimo Liikamaa sekä luonnonsuojelun tarkastaja Ari Lyytikäinen.
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 3(19) 1.3 SELOSTUKSEN SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 2 1.1 Selvitysalue... 2 1.2 Aineisto ja menetelmät... 2 1.3 Selostuksen sisällysluettelo... 3 2. MAISEMA... 4 2.1 Maisemamaakunta... 4 2.2 Maisemarakenne... 4 2.3 ilmasto... 6 2.4 Maisemakuva... 7 2.5 Maisema-arvot... 12 3. YHTEENVETO...16 3.1 Suositukset... 16
4(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA 2. MAISEMA 2.1 MAISEMAMAAKUNTA Iiksenvaaran-Ketunpesien-Papinkankaan osayleiskaava-alue sijaitsee Itäiseen Järvi- Suomi -maisemamaakunnan ja Vaara-Karjalan maisemamaakunnan rajan tuntumassa. Suunnittelualue sijaitsee kuitenkin kokonaisuudessaan Itäisessä Järvi-Suomessa ja tarkemmin määriteltynä Pohjois-Karjalan järviseudulla. Itäinen Järvi-Suomi on laaja, maisemallisesti suurin piirtein yhtenäinen laakea alue. Maasto on kuitenkin pienipiirteisyydessään hyvinkin vaihtelevaa. Suhteelliset korkeuserot jäävät kuitenkin yleensä alle 50 metriin. Vaakasuora peneplaani (puolitasanko) ja ruhjelaaksojen rikkoma kallioperä on mahdollistanut maisemamaakuntaa hallitsevien, lukemattomien matalien ja sokkeloisten järvien ja vesireittien synnyn. Metsämaat ovat alueella keskinkertaisia ja karuhkoja. Yleisimpiä ovat mustikkatyypin kuusikot, mutta kuivahkot puolukkatyypin mäntykankaat ovat myös hyvin tavallisia. Harju- ja hiekkamailla metsät karuuntuvat usein kanervaisiksi mäntynummiksi. Pohjois-Karjalan järviseutu on maaperältään ehkä maisemamaakunnan vaihtelevinta. Alueella sijaitsee vieretysten sekä hyvin karuja että hyvin viljavia maita. Pinnanmuodoiltaan alue on se sijaan hyvin tasaista, loivasti kumpuilevaa aluetta. Seutua hallitsevat laajat ja vähäsaariset Oriveden, Pyhäselän ja Höytiäisen selkävedet. Niitä puolestaan ympäröivät huomattavan laajat II Salpausselän reunamuodostumaan liittyvät harjumuodostumat, kuten selänteen, harjulaaksot, nummimaiset deltat sekä niihin liittyvät rantakerrostumat. Harjumuodostumien määrä on alueelle maamme huippuluokkaa. Kylät ovat sijoittuneet vesireittien varsille sekä solmukohtiin matalille rantaselänteille tai rantapeltojen ja selännealueiden välivyöhykkeille. Vesiväylät ovat houkutelleet jotkut kylät aivan rantaan. Tyypillistä ja perinteisintä asutusta on mäki- ja vaara-asutus, jossa talot peltoineen sijaitsevat ilmasto- ja maaperäoloiltaan edullisimpien mäkien lailla. Itäsuomalainen kylä on tyypillisimmillään harva. Talot ovat omien peltojen ympäröimiä: pihapiiri on joko avoin tai osioittain sulkeutunut. Pihakuuset ovat tavallisia. Kaskeamisen ja karjan laidunnuksen vaikutukset näkyvät edelleen kylien ympäristössä valoisien koivikoiden ja lepikoiden muodossa. 2.2 MAISEMARAKENNE Alueen maisemarakenteessa on nähtävissä maakunnalle tyypillinen luode-kaakko suuntautuneisuus. Alue on pääosin melko alavaa ja pienpiirteistä. Keskiosassa kulkee kapea Iiksenvaaran selänne ja alue rajautuu lännessä Niinivaaran selänteeseen. Idässä alue rajautuu Iiksenjokeen. Laaksoissa on laajoja suoalueita. Iiksenjoen laakso muodostaa alueen alavimman kohdan jääden alle 80 metriin meren pinnasta. Matalin kohta alueella on Iiksenjoki, joka on alle 77,5 mmp. Alueen laaksot sijaitsevat pääosin noin 80-85 mmp. Selänteiden lakialueet sijaitsevat noin 90 metrin korkeudessa merenpinnasta. Korkein kohta alueella on Iiksenvaaran lakialueella107,5 mmp. Suhteellinen korkeusero alueella on siten 30 metriä. Alueen asuinrakennukset sijaitsevat pääosin selänteiden ja laaksojen vaihettumisvyöhykkeellä sekä Iiksenvaaran laella. Pellot sijaitsevat laaksoissa.
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 5(19) Valuma-alueet Selvitysalue kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Selvitysalueen itäosissa pintavedet laskevat Iiksenjokeen ja sitä kautta pohjoiseen kohti Pielisjokea. Selvitysalueen länsiosassa pintavedet laskevat Kontiosuon ojituksia myöten kohti etelässä sijaitsevaa Haapajokea, joka laskee Pyhäselän Haapalahteen. Luoteessa on pieni alue, joka kuuluu Pielisjoen valuma-alueeseen. Vesitalous Selvitysalueen rajautuu idässä Iiksenjokeen. Alueella ei ole muita vesistöjä. Selvitysalueella ei sijaitse pohjavesialueita. Maaperä Iiksenvaaran ja Papinkankaan selännealueella maaperä on moreenia, korkeimmilla kohdilla kalliota. Selänteiden välinen laakso (Kontiosuo) muodostuu pääosin turpeesta, lisäksi paikoin on hiesu, hieno hieta ja savimuodostumia. Iiksenjoen laakso muodostuu etelässä niin ikään turpeesta, pohjoisessa on savi sekä hietamuodostumia. Alueelle on laadittu erillinen rakennettavuusselvitys. Yleisesti ottaen huonosti rakentamiseen soveltuvat eloperäiset maat (turve, lieju), hienojakoiset maat (savi, hiesu, hieno hieta), jota sijaitsee laaksoissa ja painanteissa. Näitä alueita ovat selvitysalueella kaikki laaksoalueet. Parhaiten rakentamiseen soveltuvat moreeni ja karkearakeiset maa-ainekset, joita sijaitsee selännealueilla. Kuva: Ote maaperäkartasta (GTK 2012).
6(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA Kuva: Ote maaperä- ja rakennettavuusalueet kartasta 2.3 ILMASTO Pohjois-Karjalan maakunta kuuluu etelä- ja keskiosiltaan keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on laajalti 550-650 mm, mutta yltää vedenjakajaseuduilla paikoin n. 700 mm:iin. Pysyvä lumipeite saadaan marraskuussa ja lumi sulaa yleensä huhti-toukokuun vaihteessa. Vuosien 2010-2012 havaintojen perusteella (Windfinder) Joensuussa vuoden keskilämpötila on 4 C. Vuoden kylmin kuukausi on helmikuu -13 C. Lämpimimmän kuukauden, heinäkuun, keskilämpötila on 23 C. Vallitseva tuulensuunta on etelä-kaakko. Termisen vuodenajat ja kasvukausi Keskimäärin syksy saapuu syyskuun 5. päivään mennessä, talvi loka-marraskuun vaihteessa. Kevät koittaa huhtikuun 5. ja 10. päivän välillä ja kesä 20.5. Termisen kasvukauden pituus on n. 160 vrk:n. Kylmänilmanjärvet Ilman ominaisuuksiin kuuluu, että kylmät ilmamassat painuvat lähimmäs maanpintaa. Siellä, mihin kylmä ilmamassa pysähtyy, on hallainen alue. Vesistöt tasaavat lämpötilaeroja. Kylmänilmanjärviä syntyy, kun vesistöjen rannat eivät ole alavilla alueilla avoimia tai rannalla on vedenpintaa korkeampi penger, joka estää kylmän ilmamassan valumisen mantereelta veden ylle. Maastonmuodot sekä tiheäpuustoiset alueet estävät ilmamassojen liikkumista, jolloin kylmäilmassa patoutuu laaksoon. Tällaiset alueet ovat muita kylmempiä ja ilmastollisesti epämiellyttävämpiä.
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 7(19) Selvitysalueella on joitakin kohtia, joissa kylmänilmanjärven muodostuminen on mahdollista. Alueella on laajoja soita ja alavia alueita sulkeutuneissa maaston painaumissa, eikä kylmä ilmamassa pääse valumaan pois. Kohteet on merkitty maisemarakennekartalle. Pienilmasto Asuinympäristön mukavuuteen vaikuttaa alueen pienilmasto. Pienilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat alueen maalaji ja maaperän kosteus, korkeussuhteet, rinteen ilmansuunta, valoisuus/varjoisuus sekä tuulisuus. Karkeajakoiset maalajit ovat vettäläpäiseviä ja sitovat lämpöä. Siten niiden alueelle muodostuu lämmin pienilmasto. Kaakkois-, etelä- ja länsirinteet ovat paisteisempia ja siten lämpimiä. Puusto tarjoaa suojaa tuulelta, joka viilentää pienilmastoa. Selvitysalueella on paljon epäedullisia, vettä pidättäviä ja kylmiä maalajeja sekä soita. Pienilmastollisesti suotuisia ovat selännealueet. Vallitseva tuulen suunta on eteläkaakko, joten tuuli puhaltaa alueen maaston suuntautuneisuuden mukaan laaksojen suuntaisesti. Tällöin pitkillä avoimilla linjoilla se pääsee yltymään. Avoimien peltolaaksojen pohjoisosat sekä koillinen-kaakko-suuntaiset pitkät tielinjat ovat tuulisimpia alueita. Kuva: Iiksenvaarantien ja Ketunpesäntien risteykseen avautuva kaunis näkymä. 2.4 MAISEMAKUVA Näkymät ja reunavyöhykkeet Alue on maisemankuvaltaan metsäistä ja sitä elävöittävät pienialaiset pellot ja niiden yli aukeavat näkymät. Pisimmät näkymät avautuvat peltojen yli Iiksenvaarantien ja Ketunpesientien risteyksestä sekä Kumpulan tilalta koilliseen, itään ja kaakkoon. Peltoalueiden keskellä sijaitsevat metsäsaarekkeet ja lehtipuita sekä pensaita kasvavat ojat katkovat näkymälinjoja ja pirstovat avointa maisematilaa. Alueen metsät ovat pääsään-
8(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA töisesti havumetsiä, joista suurin osa kasvaa kuusta. Siellä täällä kasvaa myös sekametsää. Alueen pienpiirteisyydestä ja pirstoutuneista peltoaukeista johtuen pitkiä näkymälinjoja ei pääse muodostumaan, eivätkä maisemarakenteesta erottuvat selänteet hahmotu maisemakuvassa. Ojiin kasvaneet lehtipuut ja pensaat sekä pusikoituvat pellot rikkovat maisematilaa. Paikoin peltoaukeiden maisemakuvasta muodostuu hieman jäsentymätön. Avoimien alueiden laidoilla olevat metsänreunat ovat maisemakuvan kannalta merkittäviä reunavyöhykkeitä ja niissä tapahtuvat muutokset näkyvät alueen maisemakuvassa. Erityisesti yleisesti käytetyiltä teiltä avautuvat näkymät ja reunavyöhykkeet ovat merkittäviä, sillä ne hahmottuvat alueella kulkijalle alueen maisemakuvasta ja tarjoavan vaihtelua tielläliikkujalle avautuvaan maisemakuvaan. Alueen asutus sijaitsee selänteillä ja laaksojen kumpareilla. Maisemakuvaa elävöitävät perinteiset maatilat pihapiireineen, peltojen laidoilla sijaitsevat maatalouden talousrakennukset sekä pieni rintamamiestaloalue Iiksenvaarassa. Selvitysalueen pohjoisosassa, laaksossa sijaitsevat Fortum Power and Heat Oy:n Joensuun voimalaitos ja Imatrantien itäpuolella Pohjois-Karjalan Jätehuolto Oy:n Kontiosuon jätekeskus. Jätekeskus sijaitsee metsäisellä suoalueella, eikä siten näy alueen maisemakuvassa. Voimalaitosrakennus on nähtävissä alueen pohjoisosassa. Alueen halki kulkee itä-länsisuuntaisesti rata. Kuva: Pellon laidalla sijaitseva lato elävöittää maisemakuvaa.
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 9(19) Kuvat: Ojien varsille kasvaneet lehtipuut ja pensaat sekä pusikoituvat pellot katkovat näkymiä ja pirstovat maisematiloja. Maisemakuvasta muodostuu siten rikkonainen ja paikoin hieman jäsentymätön. Maamerkit Maamerkit ovat alueen maisemassa keskeisesti erottuvia kohteita, joiden avulla kulkija voi paikallistaa sijaintinsa ja orientoitua alueeseen. Vanhat maatilat, ladot, maisemapuut erottuvat kulttuuriympäristössä maamerkkeinä, kun taas uusilla taajama-alueilla kauppa tai huoltoasema toimi maamerkkinä.
10(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA Kuva: Pellon keskelle jäänyt puuryhmä koivuja ja tuomia on maisemassa erottuva maamerkki ja elävöittää maisemakuvaa. Kuva: Lehtipuut pehmentävät pellon ja metsän välistä reunavyöhykettä.
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 11(19) Maisemahäiriöt Maisemahäiriöt ovat alkuperäiseen maisemaan tehtyjä tai muiden toimintojen seurauksena muodostuneita muutoksia, jotka useimmiten tekevät maisemakuvasta jäsentymättömän tai maisemallisesti ruman. Alueella on yksi laajempi maanläjitysalue Iiksenvaaran itäpuolella, peltoaukean laidalla ja sen läheisyydessä sijaitseva verkkoaitaus sekä yksi pieni maatilalla sijaitseva läjitysalue radan pohjoispuolella. Pienpiirteissä ja avoimessa maisemassa rakennusten mittakaavan merkitys korostuu. Suuret hallirakennukset hallitsevat liiaksi maisemakuvaa ilman puuston tuomaa näkösuojaa. Voimalaitos ja suuret rakennelmat sekä jäteasema ovat niin ikään näkyviä, mutta sijaitsevat metsäisessä ympäristössä Joensuun taajaman yhteydessä. Kaakossa sijaitsee turpeenottoalue. Kuva: Selvitysalueella sijaitseva läjitysalue. Kuva: Kontionsuon jätekeskukseen kuuluvia rakennuksia Imatrantien suunnasta.
12(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA Kuva: Fortum Power and Heat Oy:n Joensuun voimalaitos 2.5 MAISEMA-ARVOT Kulttuurihistoriallisesti merkittävät ympäristöt Alueella ei sijaitse kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ympäristöjä. Arvokkaat rakennukset Seudullisesti arvokkaat kohteet Kulttuuriympäristöselvitys 2005 Tiedot perustuvat Kulttuuriympäristöselvitykseen, joka tehtiin Joensuun seudun yleiskaavaan 2020 taustaselvitykseksi vuonna 2005. Numerointi viittaa liitekarttaan. Suuri osa kohteista on mukana yleiskaavan 1996 liitteenä olevasta Kulttuuri- ja rakennushistorialliset kohteet luettelossa vuodelta 1995. Siihen kuuluvat kohteet voi tarkistaa luettelosta, niitä ei ole erikseen merkitty tähän. Seudullisesti merkittävät kohteet: 1. Kalliola Vanha maatilakeskus Iiksenvaarantiellä. Asuinrakennus 1880-luvulta, pihapiirissä pitkä aittarivi vuodelta 1906, riihi ja lato 1800-luvun lopulta pihaan johtavan koivukujan molemmin puolin. Pihalla myös navetta 1950-luvulta sekä maakellari ja iäkäs pihlaja.
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 13(19) Kuva: Kalliolan vanha maatilakeskus 2. Iiksenvaaran koulu Yksikerroksinen, harjakattoinen, pitkä kaksiosaisena polveileva tyyppikoulurakennus 1950-luvulta. Tyylillisesti rakennus rinnastuu Gävlenlinnaan Joensuun kaupungin III kaupunginosassa. Kuva: Iiksenvaaran koulu Paikallisesti arvokkaat kohteet Kulttuuriympäristöselvitys 2005 Joensuun seudun yleiskaavan 2020 yhteydessä laaditun Kulttuuriympäristöselvityksen mukaan selvitysalueella sijaitsee seuraavia paikallisesti arvokkaita kohteita: Iiksenvaarantien varsi on vanhaa asutusaluetta, jossa on säilynyt maatilakeskuksia 1800-luvulta. Ensimmäisiä tiloja entisellä Varisten suvun Paavolan kantatilan laidunmailla oli Anttila, jonka riihi on tallella. Mm. Kalliola, Juhola ja Päivärinta (Hovila) ovat 1800-luvun aikana syntyneitä maatilojen pihapiirejä. Päivärinnan pihapiirissä ovat säilyneet aitta ja riihi sekä asuinrakennus vuodelta 1926, muut talousrakennukset on purettu pyörätien alta. Juholan 1800-luvun kerroksellisen pihapiirin asuinrakennusta on koro-
14(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA tettu 1940-luvulla. Anttilasta erotetun Mäntylän heinittyneen pihan talo ja talousrakennukset ovat 1900-luvun alusta. Kuuselan 1800-luvun lopun asuinrakennus oli 1900-luvun alussa Päivärinnan pehtoorintupana. Haralan 1900-luvun alkupuolen perinteisellä maatilalla on vanha aitta ja riihi, asuinrakennus ja navetta ovat 1950-luvulta. Notkolan kerroksellisen pihapiirin vanhimmat rakennukset ovat 1920 30-luvuilta. Kumpulan pihapiiri on 1950-luvulta. Iiksenportti 4:n asuinrakennus edustaa tyyliltään sotia edeltävää 1920-40-lukujen perinteistä rakentamistapaa. Kulttuuriympäristöselvityksessä mainituista kohteista ainoastaan Juholan pihapiiri (1) ja Haralan pihapiiri rakennuksineen (2) ovat säilyneet arvokkaina kohteina. Muut mainitut kohteet on joko korvattu uusilla, korjausten yhteydessä muuttuneet merkittävästi tai pilaantuneet korjauskelvottomiksi. Numerointi viittaa liitekarttaan. Kaavamerkintäsuositus: seudullisesti arvokkaat sr-1, paikallisesti arvokkaat sr-2, pihapiirit /s Kuva: Pieni rintamamiestaloalue tuo lisää kerroksellisuutta alueen rakennuskantaan.
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 15(19) Kuvat: Iiksenvaaran vanhoja rakennuksia ja pihapiirejä. Kiinteät muinaisjäännökset Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan selvitysalueella ei ole tiedossa olevia muinaisjäännöksiä tai kulttuuriperintökohteita.
16(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA Kuva: Viehättävä niitty asuinalueen keskellä Iiksenvaarassa. 3. YHTEENVETO 3.1 SUOSITUKSET Alueella sijaitsee maakunnalle tyypillistä selänteille sijoittuvaa asutusta, kulttuuriympäristöjä sekä maisemakuvallisia arvoja. Osa vanhoista ja arvokkaista maatiloista on jäänyt uudemman rakennuskannan keskelle. Rakennuskannan kerroksellisuuden säilymisestä tulisi huolehtia, jotta alueen historialliset arvot säilyvät. Peltojen säilyminen viljelyssä ja avoimina auttaa alueen kulttuuriarvojen säilymistä. Alueelle suunnitellun asuinrakentamisen painopisteet sijoittuvat Iiksenvaaraan sekä Ketunpesien alueelle. Näistä Iiksenvaaraan on ajateltu sijoittuvan tiiviimpää rakentamista ja Ketunpesien alueelle kylärakennetta täydentävää asutusta. Uusi teollisuuden keskittymä sijoittuu puolestaan Papinkankaalle Imatrantien itäpuolelle. Arvokkaat rakennetut alueet ja maisemakuva Jotta rakennetun kulttuuriympäristön arvot säilyisivät, tulee kohdassa 2.5 mainittujen alueiden ja kohteiden läheisyyteen rakentaa harkiten. Laajat uudet asuinalueet tulisi sijoittaa etäämmälle arvokkaista kohteista tai huolehtia riittävän suojapuuston muodostamisesta uuden alueen reunoille. Rakennettaessa tulee huomioida uuden rakennuskannan sopeutuminen olemassa olevaan ympäristöön. Samoin huomioitavia ovat maisemakuvalliset arvot. Arvokkaiden rakennusten läheisyyteen rakennettavien uudisrakennusten olisi suositeltavaa noudattaa perinteistä rakennustapaa. Perinteistä ja kyseiselle alueelle luonteenomaista rakennusten sijoittelua rakennuspaikalla, rakennusten tyyliä, mittasuhteita, väritystä sekä materiaaleja noudattaen rakentamisen vaikutukset maisemakuvaan sekä
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 17(19) kulttuuriarvoihin jäävät vähäisemmiksi. Liian kookkaat tai muutoin voimakkaasti poikkeavat rakennukset pienpiirteisessä ja erityislaatuisessa ympäristössä nousevat maisemakuvallisesti vanhaa rakennuskantaa hallitsevammiksi ja siten heikentävät merkittävästi niiden arvoa. Taajama Parhaiten rakentamisen aiheuttamia muutoksia sietävät olemassa olevat rakennetut alueet, vanhan alueen luonne ja arvot huomioiden. Iiksenvaaran rakennettujen taajama-alueiden ympäristön täydennysrakentaminen ja siihen tukeutuva uudisrakentaminen sopeutuu alueen maisemaan yleisesti ottaen parhaiten. Siellä rakennuskanta on uudempaa, palvelut saatavilla, tieyhteydet olemassa ja rakentaminen on jo muuttanut maisemaa. Metsäinen ympäristö sietään rakentamisen aiheuttamia muutoksia avoimia peltoaukeita paremmin. Maisemallisia arvoja on alueella myös vähän. Alueella on kuitenkin vanhoja maatiloja peltoineen ja niittyineen, joiden ympäristön toivoisi säilyvän. Niiden ympärillä tulisi säilyttää avoimia peltoja ja huolehtia, että peltojen reunavyöhyke säilyy puustoisena, eivätkä uudet rakennusalueet muuta maisemakuvaa. Tällöin vanhojen rakennusten arvo ja niille luontainen miljöö säilyy parhaiten. Päätieltä avautuvat näkymät on suositeltavaa säilyttää tiemaiseman elävöittämiseksi. Arvokkaiden kulttuuriympäristöjen tai kauniiden maisematilojenreunavyöhykkeitä tulee käsitellä varoen, jotta maisemakuva ei kärsi. Avoimia peltoaukeita kannattaa ylläpitää, jotta maisematilat rajautuvat selvästi ja maisemakuvasta muodostuu harmoninen. Taajamassakin on maisemakuvan kannalta suositeltavaa muodostaa tyyliltään ja ilmeeltään yhtenäisiä alueita, jolloin alueesta muodostuu harmoninen kokonaisuus. Rakenteen sisällä eriluonteiset ja ikäiset alueet tuovat vaihtelua maisemakuvaan ja muodostavat alueen identiteettiä. Joensuun voimalaitos, Kontionsuon jätekeskus sekä tulevaisuudessa uusi Papinkankaan teollisuusalue sijoittuvat selvitysalueen pohjois- ja länsiosiin. Reunavyöhykkeiden säilyttäminen ja kehittäminen asutuksen suuntaan tulee huomioida suunniteltaessa alueiden rakentamista. Kylät ja haja-asutus Vastaavasti kyläalueiden täydennysrakentaminen ja harkittu uudisrakentaminen aiheuttaa vähiten vaikutusta maisemakuvaan. Kylissä ja haja-asutusalueilla sijaitsee useita säilyttämisen arvoisia kauniita maatiloja ja miljöitä, jotka tulisi huomioida uusia rakennuksia suunniteltaessa, kuten edellä on kuvattu. Luontaisimpia paikkoja hajaasutukselle ovat alarinteet laaksojen reunoilla tai pienillä kumpareilla. Metsäiset alueet Pääosa alueesta metsää, joka sietää muutoksia hyvin, koska rakentamisen näkyvät vaikutukset jäävät yleensä paikallisiksi. Uusien teiden rakentaminen aiheuttaa välillisenä vaikutuksena näilläkin alueilla laajempia vaikutuksia. Uusia rakentamattomia alueita etäällä olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta ei ole suositeltavaa ottaa käyttöön, vaikka alueen olosuhteet olisivatkin muutoin hyvät. Laajat yhtenäiset metsäalueet ovat edullisempia niin maiseman, virkistyksen, luonnon kuin metsätaloudenkin kannalta.
18(19) MAISEMASELVITYS IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN OSAYLEISKAAVA Maaston korkeimmat kohdat Maaston korkeimmilla kohdilla, selänteiden lakialueilla sekä kallioisilla, jyrkillä, kuivilla rinteillä tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa laajallekin näkyviä muutoksia maisemassa. Kaukomaisemassa näkymät kohdistuvat maaston korkeimpiin kohtiin, jotka muodostavat maiseman silhuetin. Silhuetti tulisi säilyttää puustoisena, jotta kaukomaisemassa maisemakuva hahmottuu eheänä. Maaston korkeimmat kohdat ovat myös vedenjakaja-alueita, joilta pintavedet valuvat aina alemmaksi maastoon. Siten ne ovat kuivempia ja alttiimpia muutoksille. Rakentamisen aiheuttama kuivuminen vettä läpäisemättömän pinnan lisääntyessä saattaa johtaa kasvillisuuskuolemiin ja siten näkyviin muutoksiin. Muutoksista toipuminen on myös hitaampaa kuivilla alueilla. Rakentaminen ei siten ole maiseman kannalta suositeltavaa. Maaston alavimmat kohdat Alueen laaksoissa on useita soita sekä mahdollisia kylmänilmanjärviä, joiden kylmä ja kostea ympäristö ei ole asumisen kannalta miellyttävä. Myös teollisuustarkoituksiin alueiden rakentaminen edellyttää maaperän muokkausta, kuivatusta ja täyttöä ja siten aiheuttaa muutoksia maisemaan. Rakentaminen ei siten ole maiseman kannalta suositeltavaa. Avoimet alueet, pellot Avoimet alueet ovat herkkiä muutoksille ja muutokset näkyvät maisemakuvassa. Erityisesti kulttuuriarvoja sisältävässä ympäristössä kannattaa kiinnittää huomiota peltojen reunojen maisemalliseen ilmeeseen. Vanhat maatilojen rakennukset kuuluvat peltomaisemaan ja ne tarvitsevat ympärilleen peltoja, jotta kulttuuriympäristön arvot säilyvät. Uudet asuinrakennukset /-alueet tulee liittää varoen tällaiseen ympäristöön ja huolehtia metsäisen reunavyöhykkeen säilyttämisestä avoimeen kulttuuriympäristöön. Herkissä ympäristöissä on rakentamista syytä ohjata tarkemmin rakennustapaohjein. Avautuvat näkymät ovat osa maisemallisia arvoja. Umpeen kasvavat ja pusikoituvat ojat katkaisevat hiljalleen näkymiä ja pirstovat maisemakuvaa. Suositeltavaa olisi huolehtia laajojen yhtenäisten peltoaukeiden säilymisestä. Erityisesti yleisesti käytetyiltä teiltä avautuvat näkymät ovat tärkeitä ja niitä kannattaa kehittää. LIITTEET Maisemarakenne Maiseman erityispiirteet Maisema-arvot Analyysi
IIKSENVAARAN-KETUNPESIEN-PAPINKANKAAN MAISEMASELVITYS OSAYLEISKAAVA 19(19) LÄHTEET Painetut lähteet Joensuun seudun yleiskaava 2020 Joensuun seudun yleiskaava 2020. Kulttuuriympäristöselvitys. Eno, Joensuu, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Pyhäselkä. Outi Suoranta. Tekninen virasto, kaavoitus. 30.11.2005. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, mietintö 66/1992. 1993. Joensuun kaupungin maaperä- ja rakennettavuusselvitys 1984. Karttalähteet Maastotietokanta. Maanmittauslaitos Valuma-alueet. OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille. Suomen ympäristökeskus. Latauspalvelu LAPIO. 5.11.2010 Pohjois-Karjalan arkeologinen inventointi. 14.6.2007. Internet lähteet www.gtk.fi www.ilmasto-opas.fi /SYKE Aalto-yliopisto,YTK Ilmatieteen laitos www.windfinder.com Valokuvat Eriksson Arkkitehdit Oy