HARMAAN TALOUDEN TILANNEKUVA II/2011

Harmaan talouden selvitysyksikkö HARMAAN TALOUDEN TILANNEKUVA II/2011 Harmaan talouden ajankohtaiskatsaus

Harmaan talouden selvitysyksikkö Julkaisuaika 5/2011 Tekijä Toimitus HTSY Julkisuus Asiakirja on julkinen Julkaisun nimi Harmaan talouden tilannekuva II/2011 - Harmaan talouden ajankohtaiskatsaus Julkaisutapa Vain sähköinen julkaisu Sivuja 42 Tiivistelmä - Referat Harmaan talouden selvitysyksikön julkaisussa Harmaan talouden tilannekuva II/2011 käsitellään viimeaikaisia uudistuksia, uudistustarpeita ja lainsäädäntömuutoksia, joilla on vaikutusta harmaan talouden ja sen valvonnan toimintaympäristöön. Työ- ja elinkeinoministeriön johtama työryhmä julkaisi maaliskuussa 2011 mietinnön talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjumisesta rakennus- sekä majoitus- ja ravitsemisalalla. Käsillä olevaan julkaisuun on työryhmän sihteeri Jan Hjelt kirjoittanut artikkelin työryhmän keskeisistä tuloksista. Työvoimavaltaisen toimialana myös kuljetusala on ollut viime vuosina muutosten kohteena, ja harmaan talouden osuuden toimialan kokonaismyynnistä on arvioitu nousseen. Aiheeseen liittyy kaksi kirjoitusta, joista toinen perustuu Pekka Lithin tekemään tutkimukseen Epäterve kilpailu liikenteessä ja toisessa Janne Marttinen pohtii liikennelupajärjestelmän uudistamistarpeita. Väliyhteisölakia, eli lakia ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta (1217/1994), on muutettu vuoden 2009 alusta lähtien merkittävällä tavalla. Lakimuutoksen vaikutuksia pohditaan Antti Tokolan artikkelissa Uudistettu väliyhteisölaki. Raportissa käsitellään myös naapurivaltioissa toteutettuja lainsäädäntöuudistuksia ja niistä saatuja kokemuksia. Artikkelissa Kuukausiperusteinen työnantajasuoritusmenettely harmaata taloutta kitkevänä uudistuksena, Antti Tokola valottaa Tanskassa ja Virossa käytössä olevia järjestelmiä. Ruotsin tilanteeseen liittyvät sekä Matti Hautalan artikkeli Osakeyhtiöiden pakollisesta tilintarkastuksesta luovuttiin Ruotsissa että Markku Hirvosen kirjoittama kooste Ruotsin verohallinnon selvitys rakennusalan käännetyn arvonlisäverojärjestelmän vaikutuksista. Enheten för utredning av grå ekonomi har gett ut publikationen Harmaan talouden tilannekuva 2/2011 där man behandlar senast verkställda reformer, kommande reformbehov samt lagändringar som påverkat den grå ekonomin och den miljö där grå ekonomi övervakas. En arbetsgrupp som leds av Arbets- och näringsministeriet publicerade i mars 2011 betänkandet Bekämpning av ekonomisk brottslighet och grå ekonomi inom byggbranschen samt hotell- och restaurangbranschen. I betänkandet ingår en artikel som arbetsgruppens sekreterare Jan Hjelt skrivit om arbetsgruppens centrala resultat. Som arbetsintensiv näringsgren har även transportbranschen förändrats under de senaste tiderna och andelen av grå ekonomi inom branschen har uppskattningsvis stigit. Till temat hör två artiklar som grundar sig på undersökningen Epäterve kilpailu liikenteessä av Pekka Lith och artikeln Liikennelupajärjestelmän uudistamistarpeita av Janne Marttinen. Bassamfundslagen, dvs. lagen om beskattning av delägare i utländska bassamfund (1217/1994), har ändrats vid ingången av 2009 på ett betydande sätt. Lagändringens följder behandlas i Antti Tokolas artikel Uudistettu väliyhteisölaki. I rapporten behandlas även lagreformer som genomförts i grannländerna och erfarenheter från dem. I sin artikel Kuukausiperusteinen työnantajasuoritusmenettely harmaata taloutta kitkevänä uudistuksena belyser Antti Tokola de praxis som tillämpas i Danmark och Estland. Sveriges situation behandlas både i Matti Hautalas artikel Osakeyhtiöiden pakollisesta tilintarkastuksesta luovuttiin Ruotsissa och i Markku Hirvonens sammanfattning Ruotsin verohallinnon selvitys rakennusalan käännetyn arvonlisäverojärjestelmän vaikutuksista. Avainsanat Harmaa talous, talousrikollisuus, rakennusala, majoitus- ja ravitsemisala, kuljetusala, epäterve kilpailu, väliyhteisö, osakeyhtiö, tilintarkastus, käännetty arvonlisävero, verotus

5 Sisällys 1 ESIPUHE... 6 2 TALOUSRIKOLLISUUDEN JA HARMAAN TALOUDEN TORJUMINEN RAKENNUS- JA MAJOITUS- JA RAVITSEMISALALLA -TYÖRYHMÄN TULOKSET... 7 3 EPÄTERVE KILPAILU LIIKENTEESSÄ...13 4 LIIKENNELUPAJÄRJESTELMÄN UUDISTAMISTARPEISTA...20 5 UUDISTETTU VÄLIYHTEISÖLAKI...24 6 KUUKAUSIPERUSTEINEN TYÖNANTAJASUORITUSMENETTELY HARMAATA TALOUTTA KITKEVÄNÄ UUDISTUKSENA...28 7 OSAKEYHTIÖIDEN PAKOLLISESTA TILINTARKASTUKSESTA LUOVUTTIIN RUOTSISSA...31 8 RUOTSIN VEROHALLINNON SELVITYS RAKENNUSALAN KÄÄNNETYN ARVONLISÄVEROJÄRJESTELMÄN VAIKUTUKSISTA...34 9 LYHYESTI...40 YHTEYSTIETOJA... 42

6 1 Esipuhe Viides talousrikostorjuntaohjelma päättyy vuoden 2011 lopussa. Torjuntaohjelman yhteydessä on ehdotettu parisenkymmentä uudistusta ja lainsäädäntöhanketta, joista osa on toteutettu ja osa on valmisteluvaiheessa. Harmaan talouden torjunnan kannalta eräs keskeinen uudistus on ollut käännetyn arvonlisäverojärjestelmän käyttöönotto rakennusalalla 1.4.2011 lukien. Käännetyn arvonlisäveron arvioidaan lisäävän valtion verotuloja, koska veronmaksuvelvollisuus kohdistuu pääurakoitsijaan. Ruotsissa käännettyyn arvonlisäveroon siirryttiin muutama vuosi aikaisemmin ja siellä tehdyn selvityksen mukaan järjestelmän käyttöönotto on tuonut valtiolle vuonna 2008 vähintään 78 miljoonaa euron hyödyn. On oletettavaa, että kehitys Suomessa seuraa Ruotsin kehitystä, eli verotulojen arvioidaan kasvavan myös Suomessa. Torjuntaohjelman mukaisesti on myös veroviranomaisen toimivaltuuksia ajantasaistettu siten, että Verohallinnolle mahdollistettiin pankkien vertailutietotarkastusoikeus 1.1.2011 lukien. Pankkien vertailutietotarkastusoikeus edesauttaa mm. kansainvälisten sijoitustoiminnan ja veroparatiisijärjestelyjen tehokkaampaa valvontaa, mutta sillä on myös vaikutusta perinteisten harmaan talouden ilmiöiden, kuten kuittikaupan, selvittämisessä ja paljastamisessa. Myös sähköisten pankkitilitiedustelujen mahdollistaminen eri viranomaisille on valmistelussa edennyt hyvin, mikä toteutuessaan nopeuttaa viranomaistoimia. Hallitusneuvottelujen käynnistyttyä tulemme mielenkiinnolla seuraamaan uuden hallituksen mielipiteitä ja toimia harmaan talouden torjumiseksi. Uuden hallituksen pohdittavaksi on tulossa myös useita uusia ehdotuksia. Eduskunnan helmikuussa 2011 hyväksymä kannanotto harmaan talouden torjumiseksi sisälsi esityksen toimenpideohjelmasta ja 25 kohdan luettelon toimenpiteistä, joilla harmaan talouden aiheuttamia vahinkoja voitaisiin vähentää Suomessa. Maaliskuussa 2011 työ- ja elinkeinoministeriön harmaan talouden työryhmä jätti raportin, jossa tehtiin lukuisia ehdotuksia harmaan talouden torjumiseksi. Ehdotukset koskivat tilaajavastuulakia, rakennusalan ulkomaisen työvoiman verovastuukysymyksiä ja muita rakennusalan harmaan talouden torjuntaehdotuksia sekä majoitusja ravitsemistoimialan harmaan talouden torjuntaa. Paljon uudistuksia harmaan talouden torjumiseksi on siis ehdotettu tai jo vireillä. Kuitenkin samanaikaisesti on suunnitteilla tai valmistelussa myös lainsäädäntöhankkeita, jotka toteutuessaan tarkoittaisivat mm. yritystoiminnan läpinäkyvyyden heikkenemistä. Tällaisia esityksiä ovat mm. kaupparekisterilain muutosehdotus, joka poistaisi kaupparekisteriin merkittyjen henkilöiden tunnistetiedot. Arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä on puolestaan ehdotettu hallintarekisteröinnin eli anonyymin omistamisen laajentamista koskemaan kaikkia suomalaisia osakeyhtiöitä. Edellä esitetyt muutosehdotukset ovat harmaan talouden torjunnan kannalta epätoivottavaa kehitystä, joka saattaa laajentaa harmaan talouden harjoittajien toimintamahdollisuuksia. Uuden hallituksen tulee siis ottaa kantaa moniin uudistuksiin ja ehdotuksiin, joilla pyritään korjaamaan tiedossa olevia ongelmakohtia. Eniten pinnalla näistä ovat tilaajavastuulain kokonaisuudistus, talousrikosten rangaistusmaksimien korottaminen sekä käteistoimialoilla käyttöönotettavat tyyppihyväksytyt kassakoneet. Janne Marttinen Johtaja Erja Virta Ylitarkastaja

7 2 Talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuminen rakennus- ja majoitus- ja ravitsemisalalla -työryhmän tulokset Jan Hjelt, Työ- ja elinkeinoministeriön harmaan talouden torjumista pohtineen työryhmän sihteeri 1 Johdanto Työ- ja elinkeinoministeriö asetti marraskuussa 2010 työryhmän valmistelemaan toimenpiteitä talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjumiseksi rakennusalalla sekä majoitus- ja ravitsemisalalla. Työryhmän keskeisenä tehtävänä oli arvioida harmaan talouden torjumiseksi käytössä olevien toimenpiteiden toimivuutta rakennus- sekä majoitus- ja ravitsemisaloilla sekä arvioinnin pohjalta tehdä mahdolliset ehdotukset tavoitteiden tehokkaammaksi saavuttamiseksi mainituilla aloilla. Erityisesti työryhmän oli arvioitava, onko tarpeen muuttaa tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annettua lakia (1233/2006). Työryhmän luovutti yksimielisen mietintönsä 31.3.2011. Työryhmä esittää lukuisia uudistuksia, joiden aikaansaamiseksi ehdotetaan perustettavaksi eri ministeriöiden toimesta muutoksia valmistelevat työryhmät. 2 Rakennusalaa koskevat keskeiset ehdotukset Veronumero Rakennusalalla ehdotetaan otettavaksi käyttöön veronumero ja siihen liittyvät tilaajan ja päätoteuttajan ilmoitusvelvollisuudet. Veronumero olisi oltava sekä suomalaisilla, että ulkomaalaisilla työntekijöillä. Veronumerona toimisi henkilötunnus, joka annettaisiin ulkomaalaisille työmiehille hakemuksesta. Veronumeron käyttöönotolla on tarkoitus varmistaa, että kaikki rakennustyötä työmailla tekevät olisi rekisteröity Verohallinnon asiakkaaksi. Jatkossa rakennuspalveluita ostavan tilaajan olisi ilmoitettava Verohallinnolle verovalvontaa varten tarpeelliset tiedot aliurakoitsijoista ja urakkasummat. Rakennushankkeen päätoteuttajan olisi ilmoitettava kuukausittain Verohallinnolle työmaalla työskentelevien työntekijöiden ja itsenäisten työsuorittajien verotuksen ja työnantajavelvoitteiden valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Työnantajien olisi esitettävä päätoteuttajalle tieto työntekijän nimestä ja tämän henkilötunnuksesta. Tilaajavastuulain toimivuuden parantaminen Työryhmä ehdottaa nk. tilaajavastuulakiin useita rakennusalaa koskevia muutoksia, joilla pyritään parantamaan lain toimivuutta. Tilaajan selvitysvelvollisuuden tarkoituksena on antaa tilaajalle mahdollisimman oikeat tiedot siitä, onko tämän sopijaosapuoli luotettava ja onko sopijaosapuolen tarkoituksena toimia lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tilaajan selvitysvelvollisuudesta säädetään lain 5 :ssä, jonka mukaan tilaajan on hankittava laissa säädetyt tiedot ennen sopimuksen tekemistä ja sopimuspuolella on velvollisuus antaa ne tilaajalle. Selvitysvelvollisuus koskee: 1. sitä onko yritys merkitty ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin ja arvonlisävelvollisten rekisteriin, 2. kaupparekisteriotetta, 3. todistusta verojen maksamisesta tai verovelkatodistusta tai selvitystä siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty,

8 4. todistuksia eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkemaksuja koskeva maksusopimus on tehty ja 5. selvitystä työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. 6. ulkomaisen yrityksen on toimitettava vastaavat tiedot. Selvitysvelvollisuuden sisältöä ehdotetaan laajennettavan siten, että tilaajan olisi selvitettävä sopimuskumppanilta myös tapaturmavakuutuksen ottaminen sekä eläkevakuutusten ja tapaturmavakuutusten voimassaolo ja vakuutettujen määrä. Myös tilaajavastuulain selvitysvelvollisuuteen liittyvien tietojen saamista ehdotetaan parannettavaksi usealla eri tavalla Tilaajavastuulaki ja sen selvitysvelvollisuus aiheuttavat yrityksille kustannuksia. Jotta nämä kustannukset eivät nousisi kohtuuttomiksi saavutettuun etuun nähden, on lakiin sisällytetty tiettyjä tilanteita, jolloin selvityksiä ei tarvitse hankkia. Tilaajan ei tarvitse pyytää tilaajavastuulain mukaisia selvityksiä, jos hänellä on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että: 1. sopimuspuoli on valtio, kunta, kuntayhtymä tai muu laissa lueteltu luotettava taho, 2. sopimuspuolen toiminta on vakiintunutta, 3. tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena aikaisempien sopimussuhteiden johdosta tai 4. luottamukseen on edellä 1 3 kohdassa säädettyyn rinnastettava syy Tilaajavastuulain soveltamisen kannalta toiminnan ja sopimussuhteen vakiintumista koskevaa poikkeusta on pidetty ongelmallisena. Valvonnassa säännöksen on katsottu johtavan käytännössä siihen, että lain soveltamisalan ulkopuolelle rajautuu monesti suuri osa tarkastettavaksi valikoiduista sopimuksista, kun valvontaviranomaisten on etukäteen mahdotonta tietää, milloin sopimussuhteet kussakin tapauksessa ovat alkaneet. Vakiintunut sopimussuhde ei myöskään välttämättä tuo varmuutta siitä, että sopimuskumppani täyttää lain mukaiset velvoitteensa. Vuonna 2009 kaikista tarkastetuista sopimuksista rajautui 58 % selvitysvelvollisuuden ulkopuolelle. Työryhmä ehdottaa, että jatkossa rakennusalalla tilaajan olisi aina toiminnan vakiintuneisuudesta tai sopimustoiminnan vakiintuneisuudesta huolimatta pyydettävä tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset. Tilaajavastuulain rikkomisesta seuraa tilaajalle laiminlyöntimaksu, joka on enimmillään 16 000 euroa. Vakavampien tilaajavastuulain rikkomusten osalta työryhmä ehdottaa, että rakennusalalla otettaisiin käyttöön korotettu laiminlyöntimaksu, jonka enimmäismäärä olisi huomattavasti nykyistä enimmäismäärää korkeampi. Korotettu laiminlyöntimaksu määrättäisiin tilanteessa, jossa tilaaja tekee sopimuksen liiketoimintakiellossa olevan kanssa tai vaikka hänen on täytynyt tietää, että sopimuksen toisella osapuolella ei ole tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä velvoitteitaan. Lisäksi jatkossa useampaan korotettuun laiminlyöntimaksuun velvoitettu olisi jatkossa suljettava tietyin edellytyksin kilpailutuksen ulkopuolelle julkisissa hankinnoissa. Työryhmä ehdottaa, että hankintalakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan hankintayksikön on pyydettävä rakennusalaa koskevan tarjouskilpailun voittaneelta tarjoajalta selvitys siitä, ettei tarjoajalle ole määrätty esimerkiksi viimeisen kahden vuoden aikana useampaa kuin yhtä tilaajavastuulain mukaista korotettua laiminlyöntimaksua. Tämän lisäksi urakkasopimuksiin olisi jatkossa lisättävä lauseke, jolla kielletään tarjouskilpailun voittanutta käyttämästä alihankkijoita, joille on määrätty useampi kuin yksi korotettu laiminlyöntimaksu esimerkiksi viimeisen kahden vuoden aikana. Järjestelmän käyttöönotto edellyttää, että johonkin aluehallintovirastoon perustetaan julkinen rekisteri tilaajavastuulain mukaisista laiminlyöntimaksuista, josta voi pyytää edellä mainitun selvityksen

9 Hankintalaki edellyttää, että valtion keskushallintoviranomaisen ja tarjouskilpailun voittajaksi valitun yksityisen työnantajan väliseen urakkasopimukseen tulee ennen sopimuksen allekirjoittamista lisätä lauseke, jonka mukaan sopimukseen liittyvissä työsuhteissa on noudatettava vähintään niitä työsuhteen vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työehtosopimusmääräysten mukaan on noudatettava samanlaatuisessa työssä. Kunnat kilpailuttavat suuressa määrin rakennusalan hankintoja, eikä ole perusteltua tehdä eroa valtion tai kunnan hankintojen välillä yllämainitun säännöksen osalta. Työryhmä ehdottaa julkisista hankinnoista annettuun lakiin lisättäväksi säännöksen urakkasopimuksiin liitettävästä lausekkeesta, joka koskee myös kuntia. Lausekkeen mukaan sopimukseen liittyvissä työsuhteissa on noudatettava vähintään niitä työsuhteen vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työehtosopimusmääräysten mukaan on noudatettava samanlaatuisessa työssä. Valvonnan tehostaminen Rakennusalalla myönnetään vuosittain keskimäärin yli 50 000 rakennuslupaa ja alalla työskentelee noin 175 000 henkilöä. Etelä-Suomen aluehallintoviraston tilaajavastuutiimi valvoo nk. tilaajavastuulakia. Heillä on käytettävissä yhteensä noin 12 henkilötyövuotta tilaajavastuutarkastuksiin. Vuonna 2010 tilaajavastuutarkastuksia tehtiin kaiken kaikkiaan 872 koko maassa. Kaikista tehdyistä tarkastuksista noin 50 % kohdistui rakennusalalle. Ottaen huomioon, että resursseilla tulisi valvoa kaikkien yritysten lisäksi koko julkishallintoa, työryhmä katsoi, että tilaajavastuutiimin resurssit ovat tehtävään nähden sangen vähäiset. Työryhmä ehdottaa, että tilaajavastuulain valvontaresursseja lisättäisiin 18 henkilötyövuodella siten, että jatkossa tilaajavastuulain valvontaan olisi käytettävissä 30 henkilötyövuotta. Lisättävät resurssit tulisi kohdentaa pääosin rakennusalalle. Pimeiden palkkojen maksuun käytetään yleensä käteistä rahaa, joka ei näy yrityksen tileillä tai kirjanpidossa. Pankki- ja muiden maksukorttien yleistyminen on johtanut siihen, ettei käteisen rahan käytölle nimenomaan palkanmaksussa ole välttämättä olemassa perusteltuja syitä. Käteisen rahan käytön rajoittaminen rakennusalalla voisi vaikuttaa pimeän työvoiman käyttöä hillitsevästi. Mittavat käteisnostot eivät myöskään ole normaalia yritystoimintaa. Työryhmä ehdottaa selvitettäväksi, voidaanko rakennusalalla säätää laissa sitä, että palkka on maksettava työntekijän ilmoittamalle pankkitilille tai maksumääräyksenä työnantajan pankista Eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän selvityksen mukaan pienimuotoista harmaata urakointia esiintyy laajasti yksityishenkilöiden pientalojen, omistusasuntojen ja vapaa-ajan rakennusten uudistamisessa ja korjaamisessa. Yksityishenkilöiden on helppo teettää rakennustöitä pimeästi, koska yksityishenkilöt eivät ole toiminnastaan kirjanpitotai arvonlisäverovelvollisia. Rakennusalan arvioiden mukaan harmaan talouden osuus yksityishenkilöiden pientalorakentamisesta on merkittävä. Yksi keino harmaan talouden torjumiseksi pientalorakentamisessa olisi informaation lisääminen ja antaminen rakennushankkeeseen ryhtyvälle. Työryhmä esittää selvitettäväksi, tulisiko maankäyttö- ja rakennusasetusta muuttaa siten, että aloituskokouksessa rakennushakkeeseen ryhtyvälle luovutetaan viranomaisten laatima tietopaketti lakisääteisten velvoitteiden hoitamisesta ja että aloituskokouksen pöytäkirjaan tulee merkintä tietopaketin antamisesta. Omaa taloa rakentavalla tai remontoivalla henkilöllä ei tällä hetkellä ole velvollisuutta ilmoittaa, kuinka paljon rakentamiseen on käytetty urakoitsijoita. Yksityishenkilöt ilmoittavat verottajalle käytetyistä urakoitsijoista ja maksetusta työn osuuksista vain silloin, kun he hakevat kotitalousvähennystä. Työryhmä esittää selvitettäväksi, tulisiko verotusmenettelystä annettuun lakiin lisätä yksityishenkilöille velvollisuus ilmoittaa rakennuslupaa edellyttävissä korjaus- ja uudisrakentamistoimissa käytetyistä urakoitsijoista tai työnteki-

10 jöistä sekä näille maksettujen maksujen määristä sekä olisiko maankäyttö- ja rakentamislakia muutettava siten, että rakennusta ei saa hyväksyä käyttöön otettavaksi, jos omistaja ei ole esittänyt selvitystä ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä. 3 Mara-alaa koskevat keskeiset ehdotukset Majoitus- ja ravitsemisalalla harmaan talouden määrä on kääntynyt viime vuosina kasvusuuntaan Suomessa. Tyypillisiä harmaan talouden esiintymismuotoja ovat ohimyynti ja pimeiden palkkojen maksaminen suoraan kassasta ilman ennakonpidätystä. Ohimyynnin ehkäiseminen Kirjanpitolain mukaan käteisellä rahalla suoritetut maksut on kirjattava aikajärjestykseen viipymättä päiväkohtaisesti. Muut kirjaukset saadaan sen sijaan tehdä kuukausikohtaisesti. Voimassa olevassa kirjanpitolainsäädännössä ei ole muita erityisiä normeja, jotka edellyttäisivät tietynlaisen järjestelmän käyttöä käteistapahtumien kirjanpitoon merkitsemisessä. Käytännössä vaatimus viipymättömästä aikajärjestykseen kirjaamista edellyttää kassakoneen käyttöä, mikäli käteissuoritusten määrä ei ole erittäin vähäinen. Harmaan talouden Selvitysyksikkö on selvittänyt Ruotsin johtavalta tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden toimittajalta kustannusvaikutuksia yrityksille. Saadun vastauksen mukaan noin 80 % yrityksistä on päätynyt leasing-ratkaisuun, jolloin toimivan ja vaaditun kassajärjestelmän hinta on noin 25-30 euroa kuukaudessa (sisältäen kassakoneen, tarvittavat ohjelmistot, tietokoneen ja kassarekisterilaitteen). Noin 12 % yrityksistä on hankkinut käytössään oleviin kassajärjestelmiin täydentäviä kassarekisterilain edellyttämiä laitteita, joiden keskihinnaksi on muodostunut noin 800 euroa. Noin 8 % yrityksistä on hankkinut käyttöönsä täysin uudet kassakonejärjestelmät, jolloin kustannusvaikutus yritykselle on ollut noin 2 500 euroa. Työryhmä ehdottaa, että jatkossa selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön majoitus- ja ravitsemisalalla tyyppihyväksyttyjä kassakoneita koskeva lainsäädäntö ohimyynnin estämiseksi. Pimeiden palkkojen maksuun käytetään yleensä käteistä rahaa, joka ei näy yrityksen tileillä tai kirjanpidossa. Pankki- ja muiden maksukorttien yleistyminen on johtanut siihen, ettei käteisen rahan käytölle nimenomaan palkanmaksussa ole välttämättä olemassa perusteltuja syitä. Käteisen rahan käytön rajoittaminen majoitus- ja ravitsemisalalla voisi vaikuttaa pimeän työvoiman käyttöä hillitsevästi. Mittavat käteisnostot eivät myöskään ole normaalia yritystoimintaa. Työryhmä ehdottaa selvitettäväksi, voidaanko majoitus- ja ravitsemisalalla sekä rakennusalalla säätää laissa sitä, että palkka on maksettava työntekijän ilmoittamalle pankkitilille tai maksumääräyksenä työnantajan pankista Valvonnan tehostaminen Alkoholilakia tullaan lähiaikoina todennäköisesti kokonaisuudessaan uudistamaan. Työryhmä on nostanut esille harmaan talouden torjunnan kannalta tärkeitä seikkoja, jotka tulisi ottaa huomioon uudistuksen valmistelussa. Alkoholilain uudistuksen yhteydessä luvanvaraisen anniskelutoiminnan ja sen kanssa kilpailevan laittoman toiminnan tunnusmerkit tulisi määritellä mahdollisimman yksiselitteisesti. Alkoholivalvonnan toimivaltuudet tulisi säätää riittävän laajoiksi ja lakiin tulisi lisätä mahdollisuus käyttää hallinnollista laiminlyöntimaksua. Anniskeluluvanhaltijan omistussuhteiden muutoksista tulisi jatkossa ilmoittaa kahden viikon kuluessa tapahtumasta. Valmistelussa tulisi myös selvittää mahdollisuudet alkoholijuomien ostojen ja varastoinnin kirjanpidon tehokkaan valvonnan toteuttamiseksi. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että ilman anniskelulupaa ravitsemistoimintaa harjoittavien pitopalveluyritysten ja tilausravintoloiden valvontaa tehostetaan jo ennen alkoholilain uudistamista. Samalla tiedotetaan yleisölle luvattoman ja luvallisen toiminnan rajoista ja seuraamuksista, joita alkoholijuomien luvattomasta nauttimisesta seuraa.

11 Valtakunnallisesti alkoholihallinnossa on käytetty noin 13-15 henkilötyövuotta valvontaan. Erilaisilla elinkeinoon kuuluvilla luvilla toimivia valvottavia kohteita alkoholihallinnolla on noin 15 000 ja vuosittain suoritetaan noin 10 000 erilaista lupapäätöstä ja ratkaisua sekä tehdään elinkeinoon yli 7 000 valvontatarkastusta. Työryhmä katsoi, että anniskelutoiminnan nykyistä tehokkaampi valvonta edellyttää, että Valviraan ja aluehallintovirastoihin lisätään yhteensä valvontaresursseja 8 henkilötyövuoden verran. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että vuosina 2003 2005 alalla toteutettu tehovalvonta uudistetaan. Uudenmaan työsuojelupiirin tilaajavastuutarkastajat tekivät vuonna 2009 yhteensä 789 tarkastusta, joista 54 tehtiin erityyppisiin majoitus- ja ravitsemisalan yrityksiin eri puolilla Suomea. Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n mukaan itsenäisten työnsuorittajien määrä on lisääntynyt viime vuosina ja erityisesti ulkomaisten itsenäisten työnsuorittajien asemaan ja toimintaan liittyy usein epäselvyyksiä. Tilaajan valvontavelvollisuuden avulla voitaisiin nykyistä paremmin turvata sopimusten mukaisten palkkojen maksaminen ja työaikalainsäädännön noudattaminen myös majoitus- ja ravintola-alalla, jossa alihankintatyö ja ostopalvelut ovat hyvin tyypillisiä. Vaikka valvontaan liittyisi käytännön ongelmia, tilaajalla on yleensä viranomaisia paremmat mahdollisuudet tarkkailla alihankkijan toimintaa. Työryhmä ehdottaa, että tilaajavastuulain soveltamisala laajennetaan koskemaan itsenäisiä työnsuorittajia myös majoitus- ja ravitsemisalalla. Torjuntastrategia Toimialan harmaan talouden ongelmat ovat laajat ja ne edellyttävät toimialan jatkuvaa ja laaja-alaista valvontaa usean viranomaisen toimesta. Tehostamalla ja kohdentamalla viranomaisvalvontaa epäiltyihin epärehellisiin toimijoihin voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia. Eri viranomaisten toimintaa jäntevöittäisi yhteisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntastrategian luominen. Kun työryhmän muistiossa mainitut lainsäädäntöuudistukset toteutetaan yhdessä kattavan valvonta- ja tiedotuskampanjan kanssa, on todennäköistä, että taloudellisen rikollisuuden ja harmaan talouden valvonnassa ja vähentämisessä voitaisiin saavuttaa tuntuvia ja näkyviä tuloksia. Työryhmä ehdottaa, että sosiaali- ja terveysministeriö toteuttaa yhdessä Valviran ja muiden alan keskeisten toimijoiden kanssa tiedotuskampanjan alkoholilainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi. Lisäksi uudistetaan vuonna 2004 toteutettu tehovalvonta. 4 Kansainvälinen yhteistyö Harmaata taloutta koskevissa selvityksissä on viime aikoinakin kiinnitetty huomiota siihen, että harmaalla taloudella on lukuisia yhteyksiä ulkomaille. Esimerkiksi Eduskunnan tarkastusvaliokunnan selvityksessä todetaan, että rakennusalalla ulkomaisen työvoiman osuus on noin 15 % talonrakennusalan koko työvoimasta ja että osa tästä työvoimasta kuuluu harmaan talouden piiriin. Rakennusalalla ulkomainen työvoima tulee Suomeen monista eri valtioista, pääasiassa kuitenkin Pohjois-Euroopasta. Etenkin virolaisten yritysten toiminta on vilkastunut Suomessa Viron EU-jäsenyyden toteutumisen jälkeen, samoin kuin virolaisen työvoiman käyttö rakennustyömailla. Suomen kansantalous, mukaan lukien rakennusala toimii EU:n sisämarkkinoilla, jonka perusperiaatteisin kuuluu muun ohessa palvelujen rajat ylittävä kauppa ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Työryhmä katsoi, että harmaan talouden torjumiseksi olisi tärkeää, että eri talousalueiden integroituessa myös virnaomaisyhteistyö on riittävän tiivistä. Harmaasta taloudesta kärsivät sekä Suomen että Viron valtiot ja kansantaloudet; useissa tapauksissa käynee esimerkiksi niin, että liiketoiminnasta ei makseta sen enempää Suomeen kuin Viroonkaan. EU-tasolla pyritään edistämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä monin tavoin. Esimerkiksi vuonna 2009 voimaan tullut palveludirektiivi sisältää viranomaisyhteistyötä koskien sellaisia määräyksiä, joita voitaisiin periaatteessa hyödyntää myös harmaan talouden torjunnassa. Kuitenkin monissa tapauksissa suora valtioiden välinen

12 yhteistyö ilman direktiiviin sisältyvää suhteellisen monimutkaista menettelyä saattaisi toimia paremmin. Työryhmän mielestä viranomaisten kansainvälisiä yhteyksiä harmaan talouden torjumiseksi tuli lisätä, monipuolistaa ja systematisoida entisestään. Yksi mahdollisuus olisi selvittää edellytykset laatia yhdessä Viron kanssa yhteinen ohjelma harmaan talouden torjumiseksi sekä perustaa tätä varten riittävät viranomaisten väliset yhteydet.

13 3 Epäterve kilpailu liikenteessä Kirjoitus on tiivistelmä tutkimuksesta: Lith Pekka (2010) Epäterve kilpailu liikenteessä. Tilastonäkemys harmaan talouden painopistealueista, ilmenemismuodoista ja laajuudesta maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä. Tiivistelmä Tieliikenteen tavarakuljetuksen tuotannon määrä on kehittynyt kymmenen viime vuoden aikana hitaasti 2000-luvun nousukaudesta huolimatta. Tällä hetkellä tieliikenteen tavarakuljetuksen tuotanto muodostaa noin 1,3 prosenttia maamme kokonaistuotannosta ja kaksi prosenttia työllisyydestä. Osuus kokonaistuotannosta on pienentynyt vähitellen 1990- ja 2000-luvulla. Tämä kehitys johtuu esimerkiksi ulkomaankaupan tavaraliikenteen ajautumisesta venäläisten ja muiden ulkomaille rekisteröityjen kuljetusliikkeiden haltuun, tärkeiden teollisuuden asiakastoimialojen tuotannon supistuksista kotimaassa ja heikosta kuljetuspalvelujen hintakehityksestä. Ulkomaiset kuljetusyritykset toimivat lisääntyvässä määrin Suomen sisäisillä kuljetusmarkkinoilla heikosta viranomaisvalvonnasta johtuen. Suomen kotimaisesta tavaraliikenteestä kuorma-autokuljetukset ovat kaksi kolmasosaa. Suomen suhteellisen suuri pinta-ala, harva asutus, ulkomaankaupan keskittyminen muutamiin suuriin satamiin ja teollisuuden hajasijoittuminen eri puolelle maata ovat johtaneet siihen, että asukasta kohden laskettu kuljetussuorite on EU-maiden korkeimpia. Ala on muutoinkin muutosten tilassa, sillä Suomen teollisuus on ulkoistanut tuotannon ulkomaille halvemman kustannustason maihin; lähemmäksi raaka-aineita ja loppuasiakkaita. Kuljetuspalvelujen kysynnän pienentyminen on johtanut kuljetusmarkkinoiden epäsymmetrisyyteen, joissa osapuolina ovat harvat teollisuuden ja kaupan suurasiakkaat ja myyjinä kuljetusalan pienyritykset, joilla ei ole neuvotteluvoimaa kuljetuspalvelujen hintatason nostamiseksi. Asiakasrakenne Kuljetusalan tärkeimmät asiakkaat koostuvat suhteellisen harvasta joukosta suuria teollisuusyrityksiä, joiden tilaamat kuljetukset olivat noin 50 prosenttia kuljetussuoritteesta vuonna 2009. Teollisuuden merkitys kuljetusten ostajina on vähentynyt talouden taantuman johdosta ja teollisuuden rakennemuutosten vuoksi, kun esimerkiksi metsäteollisuuden tuotantolaitoksia on suljettu. Seuraavaksi tärkeimpiä asiakkaita ovat kauppa ja rakennusala. Etenkin kaupan merkitys on kasvanut. Uutta kasvualustaa kuljetuksiin luo myös kaivannaisteollisuuden lisääntyminen.

Osuus kuljetussuoritteesta 14 Kuvio1. Maantieliikenteen kuljetussuorite ostajittain (asiakastoimialoittain) 2009 (Lähde: Tieliikenteen tavarakuljetustilastot, Tilastokeskus). 70,0 60,0 50,0 60,3 50,8 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 20,7 14,3 14,5 13,8 11,0 8,4 0,8 1,4 1,7 2,2 Kauppa Teollisuus Rakennusala Kunta Valtio Muu 2005 2009 Kuljetuspalvelujen hintataso on alhainen, vaikka kustannukset ovat kohonneet. Tämän tuloksena toiminnan laskutettavuusaste on pysynyt korkeana ja yritykset ovat keskittyneet selviytymiseen, eikä monilla yrityksillä ole voimavaroja investointeihin puhumattakaan toiminnan muusta kehittämisestä, mikä on hidastanut toimialan uudistumista. Ulkoisia haasteita ovat merkinneet säädösympäristössä ja EU:n liikennepolitiikassa tapahtuneet muutokset, kuten vaatimukset yrittäjien työajan rajoittamisesta ja pyrkimykset suosia muita kuljetusmuotoja tieliikenteen tavarakuljetusten sijaan. Yritystoiminnan kehitys ja yritysrakenne Vuonna 2009 Suomessa oli 11 160 tieliikenteen tavarakuljetusalan yritystä. Kuljetusalan yritysten määrä on lisääntynyt hitaasti tai jopa alentunut 2000-luvulla. Syynä ei ole vain toimintansa aloittaneiden vähentynyt määrä, vaan lopettaneiden yritysten suuri joukko. Yrityksiä on lakkautettu yrittäjien eläköityessä tai lopetettu kannattamattomana sekä konkurssien kautta. Lopettaneiden yritysten enemmyys toimintansa aloittaneisiin yrityksiin verrattuna lienee merkki toimialalla vallitsevasta heikosta tulevaisuudenuskosta. Taulukko1. Kuljetusalan yritykset palkansaajien määrän mukaan 2009 (Lähde: Verohallinnon tilastot). Yrityksiä, lkm Osuus yrityksistä, % Osuus henkilöstöstä, Osuus liikevaihdosta, % % 250-9 0,1 7,8 7,2 50-249 90 0,8 13,8 15,7 20-49 409 3,5 20,1 18,9 10-19 985 8,4 22,8 18,2 3-9 3 232 27,6 28,4 23,0 1-2 2 895 24,7 7,1 8,7 Ei palkansaajia 4 094 34,9-8,3 Yhteensä 11 714 100,0 100,0 100,0

Yrityksiä, lkm Ind. (1995=100) 15 Alan pääomavaltaisuudesta johtuen yritysrakenne on erittäin pienyritysvaltaista, sillä noin 70 prosenttia kuljetusalan yrityksistä työllistää alle kolme henkilöä ja niissä on korkeintaan 1-2 kuorma-autoa. Useissa omistajayrittäjävetoisissa pienissä kuljetusliikkeissä ei ole lainkaan oman perheen ulkopuolisia työntekijöitä. Alan yrityskenttä on kuitenkin hiljalleen kasvussa ajoneuvokaluston ja henkilöstön määrällä mitattuna. Samanaikaisesti muutamat ulkomaisessa omistuksessa olevat kuljetusketjut ovat vahvistamassa asemiaan maamme kuljetusmarkkinoilla. Kuvio 2. Tieliikenteen tavarakuljetusalan tuotannon (arvonlisäys) ja maamme kokonaistuotannon määrän kehitys 1995-2009, ind. (1995=100). 170,0 160,0 150,0 140,0 130,0 120,0 110,0 100,0 90,0 80,0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kuljetusala Kansantalous Kuvio 3. Kuljetusalan yritysten määrän kehitys 1993-2008 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 12200 12000 11800 11600 11400 11575 11985 12001 11858 11829 11672 11439 11319 11200 11000 10800 11085 11111 11162 11092 11064 10927 10881 11159 10600 10400 10200 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

Ind. (1993=100) 16 Liikevaihdon kehitys ja alan työllisyys Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n mukaan tieliikenteen tavarakuljetusalan yritysten liikevaihto oli 6,2 miljardia euroa vuonna 2008. Verohallinnon tilastojen mukaan arvioituna liikevaihto aleni noin kahdeksan prosenttia vuonna 2009. Pienissä alle kolme työntekijän yrityksissä liikevaihto supistui enemmän kuin suuremmissa yrityksissä. Vuotta 2010 koskevien ennakkotietojen mukaan kuljetussuorite ja liikevaihto ovat lähteneet toimialalla jälleen kasvuun. Kehitys on kaksijakoista, sillä osa yrityksistä on ilmoittanut, että liikevaihto on vähentynyt edelleen. Kuljetusalan työllisyys oli Tilastokeskuksen YTR:n mukaan noin 43 200 henkilöä vuonna 2008 ja kansantalouden tilinpidon mukaan noin 52 300 henkilöä vuonna 2009. Erot eivät johdu tilastovuodesta, vaan tilastojen erilaisista työllisyyden käsitteistä. YTR:n mukainen yritysten henkilöstötieto pohjautuu kokovuosityöllisyyden käsitteeseen, jonka mukaan esimerkiksi kaksi osa-aikaista työntekijää muodostaa yhden työllisen henkilön. Kansantalouden tilipidon työllisyys kuvaa sen sijaan toimialan työllisten nuppilukua heidän tekemästään työajasta riippumatta. Kuvio 4. Kuljetusalan henkilöstön määrän ja reaalisen liikevaihdon kehitys 1993-2008 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 300,0 250,0 200,0 150,0 100,0 50,0 0,0 Henkilöstön kehitys Reaalinen liikevaihto Harmaan talouden ilmenemismuodot Yrityskyselyjen mukaan harmaan talouden painopistealuetta ovat kuljetusalalla pimeän työvoiman käyttö ja ulkomaisten liikennöitsijöiden laiton toiminta Suomen kuljetusmarkkinoilla. Pimeiden kuljetuspalvelujen myynnin yksityiseen liikenteeseen rekisteröidyillä ajoneuvoilla, konkurssikeinottelun ja kertakäyttöyritysten hyväksikäytön katsotaan olevan yleisempää kuin kirjanpidon ohittava myynti luvanvaraisessa liikenteessä. Arvonlisäveron laiminlyöntejä ja omistajien peiteltyä osingonjakoa yrittäjät eivät lukeneet keskeisten piilotalouden ilmenemismuotojen joukkoon.

17 Epäilyt ulkomaisten liikennöitsijöiden ennakoitua suuremmasta merkityksestä Suomen sisäisillä markkinoilla saavat tukea Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n syyskuussa 2010 tehdystä liikennelaskennasta, joiden mukaan joka kymmenes maamme maanteillä liikkuva raskas ajoneuvo oli venäläinen tai muu ulkomaalainen. Kuljetusalan haasteita ovat 2000-luvulla Venäjän ulkomaanliikenteen ajautuminen venäläisten kuljetusliikkeiden haltuun. Markkinoiden uusjakoa on edesauttanut se, että suomalaisten viranomaisten satunnainen valvonta on mahdollistanut venäläisille liikennöinnin Suomeen ylisuurilla ja kunnoltaan jopa epäasianmukaisilla ajoneuvoyhdistelmillä. Myös uusiin EU-maihin rekisteröityneiden kuljetusliikkeiden alhaisemmat palkkakustannukset ovat johtaneet kilpailun kiristymiseen ulkomaan liikenteessä ja Suomen sisäisillä kuljetusmarkkinoilla. Kokonaan tai vähintään puoliksi ulkomaan kansalaisten hallinnassa olevia kuljetusliikkeitä oli verohallinnon tilastojen mukaan yhteensä vajaa 160 vuonna 2009, eli 1,3 prosenttia toimialan yritysten kokonaismäärästä. Ulkomaalaistaustaiset yritykset työllistivät noin 500 palkansaajaa ja niiden liikevaihto oli 120 miljoonaa euroa. Osa ulkomaalaisten hallussa olevien yritysten vastuuhenkilöistä asuu pysyväisluonteisesti Suomessa ja osa ulkomailla. Venäläis- ja virolaistaustaiset yritykset muodostavat suurimmat omistajaryhmän ulkomaalaistaustaisissa yrityksissä (Kuvio 11). Kuvio 5. Kokonaan tai vähintään puoliksi ulkomaalaistaustaiset kuljetusalan yritykset vastuuhenkilöiden kansalaisuuden mukaan 2009 (Verohallinnon tilastot). Venäjä Viro EU:n vanhat jäsenmaat (15 maata) EU:n ulkopuolinen Eurooppa Aasia EU:n uudet jäsenmaat (pl. Viro) Amerikka Afrikka Sekaomisteiset 2 2 2 9 10 18 27 35 51 0 10 20 30 40 50 60 Yritysten määrä Pienimuotoinen pimeiden kuljetuspalvelujen myynti yksityiseen liikenteeseen rekisteröidyillä ajoneuvoilla on helppoa, koska ne eivät kuulu pakollisen ajopiirturijärjestelmän piiriin, joilla luvanvaraisessa tieliikenteen tavarakuljetuksessa valvotaan kuljettajien ajoja lepoaikoja. Lisäksi ajopiirturin käyttöpakkoa on helppo kiertää, koska valvonta ei ole aukotonta. Yksityiseen liikenteeseen rekisteröityjen ajoneuvojen määrä ohitti jo 1990- luvulla luvanvaraiseen liikenteeseen rekisteröityjen ajoneuvojen määrän ja nyt niitä on jo kaksi kolmasosa kuorma-autokannasta. Luvanvaraisessa tavaraliikenteessä kuititon kuljetuspalvelujen myynti on helppoa yksityishenkilöiden muuttokuljetuksissa, sillä asiakkaat eivät tarvitse kuitteja kirjanpitoonsa vähennyksiksi. Ennen vuotta 2006 käyttöönotetuissa luvanvaraiseen tavarakuljetukseen rekisteröidyissä ajoneuvoissa voidaan käyttää analogisia ajopiirtureita, joita on mahdol-

18 lista manipuloida. Oman ongelma-alueensa muodostavat liikennetraktorien käyttö kaupallisissa tavarakuljetuksissa, mikäli liikennetraktoreita koskevia liikennelupasäännöksiä ja koulutusvaatimuksia väljennetään suunnitellulla tavalla. Yrityskyselyihin vastanneet yrittäjät eivät pitäneet arvonlisäverojen laiminlyöntejä suurena ongelmana, mutta esimerkiksi ilmoitetuista arvonlisäveroista 13 prosenttia jätettiin maksamatta vuonna 2009. Arvonlisäverojen maksamatta jättäminen johtuu usein yrityksen maksukyvyttömyydestä, jossa ei ole sinänsä mitään laitonta. Joskus toimintaan voi sisältyä kuitenkin konkurssikeinottelua ja kertakäyttöyritysten hyväksikäyttöä. Vuosina 2003-2009 tehtyjen verotarkastusten mukaan pimeä palkanmaksu ja peitelty osinkojako eli veroton palkanmaksu yrityksen omistajille ovat yleisempiä harmaan talouden muoto kuin esimerkiksi kokonaan kuititon kuljetuspalvelujen myynti. Kuormasta ottamista harjoitetaan monella tavoin. Siihen kuuluvat laite- ja tavarahankinnat yksityiskäyttöön yrityksen varoilla ja aiheettomat päivärahat tai muut kulu- ja matkakorvaukset. Perusteettomia palkkoja maksetaan yrittäjän omille perhejäsenille tai yhtiöstä nostetaan rahalainoja ilman riittäviä vakuuksia Harmaan talouden laajuus Vuonna 2009 tehtyjen yrityskyselyjen mukaan harmaa talous oli arviolta kymmenen prosenttia tieliikenteen tavarakuljetuksen kokonaismyynnistä. Joka toisessa kuljetusyrityksessä arveltiin, että piilotalous on kasvanut 2000-luvulla. Vain joka kymmenes katsoi, että piilotalous on pienentynyt. Piilotalouden kasvua osoittaa se, että vuonna 2002 tehtyjen vastaavanlaisten yrityskyselyjen mukaan kuljetusalan harmaa talous asettui vain kolmeen prosenttiin. Ongelma on suhteellisesti suurinta muuttokuljetuspalvelussa, Itä- Euroopan liikenteessä ja rakennusalan kuljetuksissa. Piilotalouden laskennalliset arviot perustuvat Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon laskelmiin. Bkt-laskelmien mukaan piilotalous oli vuonna 2009 neljä prosenttia tieliikenteen tavarakuljetuksen tuotoksesta eli alalla vuoden aikana myytyjen tavaroiden ja palvelujen arvosta. Rahamääräisesti piilotalous oli noin 230 miljoonaa euroa. Laskennalliset pimeät palkat ja yrittäjätulot olivat noin 70 miljoonaa euroa. Laskennalliset arvonlisäverojen menetykset olivat noin 20 miljoonaa euroa, joita lisäävät verottajalle ilmoitetut mutta maksamatta jääneet arvonlisäverot (50 milj. euroa). Harmaan talouden torjunta tieliikenteen tavarakuljetuksessa Keskeisenä keinona yritykset esittivät liikennelupajärjestelmän tiukentamista, mikä saattaisi merkitä käytännössä sitä, että liikennelupia hakeneiden taustat selvitetään entistä tarkemmin ja liikenneluvat tulisi evätä nykyistä helpommin harmaan talouden harjoittajien toiminnan vaikeuttamiseksi. Toisaalta jo nykylainsäädäntö antaa hyvät mahdollisuudet linjan tiukentamiseen ilman uusia lainsäädännössä tehtäviä muutoksia. Kysymys on pikemminkin viranomaisten uskalluksesta, johon voidaan vaikuttaa koulutuksella, tiedonvälityksellä ja ohjeistuksia tarkentamalla. Kuljetusalan yritykset korostavat harmaan talouden vastaisessa työssä suurten teollisuutta, kauppaa ja julkisyhteisöjä edustavien tilaajaorganisaatioiden vastuuta kuljetustapahtumista. Kuljetusten tilaajien olisi katsottava, että hintataso asettuu terveelle tasolle eikä toimeksiantoja tulisi antaa liian alhaisella hinnalla. Kuljetusliikkeiden neuvotteluvoimaa ja kuljetussopimusten hintatasoa voidaan nostaa, jos pienet ja keskisuuret kuljetusliikkeet voisivat perustaa yhteenliittymiä, jotka kilpailuviranomaisten estämättä voisivat suoraan neuvotella kuljetusten tilaajien kanssa.

19 Käännetyn arvonlisäverojärjestelmän käyttöönottoa kuljetuspalveluissa kannattaisi selvittää. Ehdotus lisäisi edelleen tilaajien vastuuta kuljetustapahtumasta. Samalla yhteiskunnan veromenetykset pienentyisivät, kun ainakin verottajalle ilmoitetut mutta maksamattomat arvonlisäverot saataisiin maksuun. Sen sijaan yksityishenkilöiden muuttokuljetuksiin liittyvää harmaata taloutta voidaan vähentää, jos muuttokuljetuspalvelut saataisiin kotitalousvähennyksen piiriin. Kotitalousvähennyksen kautta myös kaupallisten muuttokuljetuspalvelujen markkinat kehittyisivät. Viranomaisten olisi tiukennettava yksityiseen liikenteeseen rekisteröidyillä ajoneuvoilla tapahtuvien kuljetusten valvontaa, missä liikennöintiin ei tarvita liikennelupia eikä ajopiirtureita. Liikennetraktoreita koskevien säännösten väljentämisestä tulisi luopua, sillä toteutuessaan säännökset lisäävät kilpailun vääristymiä ja kasvava osa kuljetustoiminnasta putoaisi viranomaisvalvonnan piiristä. Yksinkertaisinta olisi, jos kaikki kaupallista kuljetustoimintaa harjoittavat yli 3,5 tonnin ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä toimivat yrittäjät noudattaisivat samoja pelisääntöjä. Yksi tärkeimpiä asioita ovat kuljetusalan yrittäjien mielestä tasapuolisten kilpailuedellytysten luominen ulkomaalaisen kuorma-autoliikenteen kanssa. Ulkomaista laitonta ja epäasianmukaisilla kalustolla yms. tapahtuvaa liikennöintiä voitaisiin vähentää viranomaisvalvontaa tehostamalla ja viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä lisäämällä, sillä tällä hetkellä kuljetusalan valvonta on hajautettu eri viranomaisille tien päällä ja yrityksissä. Yksi mahdollisuus olisi perustaa Liikkuvaan poliisiin erityinen valtakunnallinen raskaan liikenteen valvontayksikkö. Kilpailutilannetta tasoitettaisiin vinjettimaksuilla (tienkäyttövero), sillä liikennelaskentojen mukaan joka kymmenes maanteillä liikkuva kuorma-auto on ulkomaalainen. Vinjettimaksuilla kerätään rahoitusta myös tiestön ylläpitokustannuksiin, johon ulkomaalaiset liikennöitsijät osallistuisivat omalla panoksellaan. Ennen kaikkea kansallisilla toimilla olisi pyrittävä varmistamaan se, että maanteiden tavarakuljetus toimii Suomessa kannattavalla ja terveellä pohjalla. Tähän kuuluu myös se, että maamme erityispiirteet otetaan huomioon EU:n liikennepoliittisessa päätöksenteossa. Harmaa talous muissa kuljetuspalveluissa Elinkeinoelämän mukaan harmaa talous ei ole muodostanut taksiliikenteessä suurta ongelmaa. Verohallinnon 1990- ja 2000-luvulla suorittamien verotarkastusten mukaan harmaa talous ei ole taksiliikenteessä kuitenkaan tuntematon ilmiö. Ammattimaisessa linja-autoliikenteessä harmaa talous painottuu tilausliikenteeseen, jossa on paljon riskiyrityksiä. Pimeitä kyytejä voidaan ajaa myös yksityiseen liikenteeseen rekisteröidyillä linjaautoilla. Vastaavasti taksialalla uutena ilmiönä ovat ulkomaalaistaustaisten henkilöiden luvaton taksitoiminta suurissa kaupungeissa. Kuljetusvälitystä ja erityisesti huolinta-alaa leimaa ulkomaalaisten yritysten suuri merkitys. Molemmilla toimialoilla on myös keskimääräistä enemmän riskiyrityksiä ja paljon verovelkoja. Huolinta-alalla toimii myös yrityksiä, jotka tuottavat lisäarvopalveluja ulkomaankaupassa toimiville harmaan talouden harjoittajille. Lisäarvopalveluja voivat olla esimerkiksi väärien asiakirjojen valmistaminen tavaran alkuperän, hinnan ja laadun väärentämiseksi. Harmaassa ulkomaankaupassa on kysymys usein kansainvälisestä toimijaketjusta, jonka osana huolintaliike toimii.

20 4 Liikennelupajärjestelmän uudistamistarpeista Janne Marttinen, johtaja, Harmaan talouden selvitysyksikkö, Verohallinto Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteltavana lakiesitykset laeiksi joukkoliikennelain, kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain sekä maantieliikenteen liikenneyrittäjäkoulutuksesta annetun lain 7 :n muuttamisesta. Kyseisillä lakimuutoksilla on tarkoitus muuttaa liikennelupaa koskevia säännöksiä EU:n asetusten mukaisiksi ja vähentää harmaan talouden ongelmia kuljetustoimialalla. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 4.12.2011. Kuljetusalan harmaa talous Eduskunnan harmaan talouden tutkimuksen 1 mukaan harmaan talouden ilmenemismuodot ovat moninaiset sisältäen mm. pimeää palkanmaksua, konkurssikeinottelua ja kertakäyttöyritysten hyväksikäyttöä. Eduskunnan tutkimuksessa on toteutettu yrittäjille tehty kyselytutkimus harmaan talouden määrän kehityksestä. Kuljetusalan yrityksistä 48 % arvioi harmaan talouden määrän kasvaneen vuosina 2004-2009 ja 40 % arvioi se pysyneen ennallaan. SKAL:n omien tutkimusten mukaan yrittäjät itse kokevat harmaan talouden yhdeksi merkittävimmistä toimialan kilpailuneutraliteettia haittaavaksi tekijäksi. SKAL:n tutkimuksen mukaan yrittäjät toivovat valvontatoimien lisäämistä toimialalla. Verohallinto on suorittanut kuljetusalan verotarkastuksia 1/2003-8/2009 välisenä aikana yhteensä n. 1 000 kpl, joista on maksuunpantu veroja yhteensä n. 15,1 miljoonaa euroa. Harmaata taloutta löydettiin 13 %:ssa kuljetusvälityksiä harjoittavista yrityksistä, 35 %:ssa taksiliikenteen yrityksistä, 11 %:ssa tieliikenteen tavarakuljetuksista harjoittavista yrityksistä ja 11 % varastointialan yrityksistä. Verohallinto on tehnyt kuljetusalaan liittyen 2006-8/2009 aikana noin 75 rikosilmoitusta, joihin liittyy n. 150 rikosnimikettä. Rikosnimikkeet koskevat pääosin verorikoksia, velallisen rikoksia ja kirjanpitorikoksia. Virke-projektin vuonna 2010 tekemän selvityksen mukaan Suomessa vuonna 2009 perustetuista osakeyhtiöistä keskimäärin puolet perustettiin vanhalle pohjalle eli osakeyhtiön vastuuhenkilöillä on aikaisempi saman toimialan yritys. Kuljetusalalla osuus oli yli 60 %. Yritysmuodon muutoksille on luonnollisia syitä, kuten yritysjärjestelyitä, yritysmuodon muutoksia, sulautumisia ja jakautumisia, mutta havaintojen mukaan uusia yrityksiä on perustettu jatkajaksi yritystoiminnalle, jonka taakaksi ovat tulleet maksuhäiriöt ja verovelat. Kyse on ketjuyrittäjyydestä. Tällöin verovelat ja tapa, jolla yrittäjät niitä käsittelevät, saattavat liittyä haluun puhdistaa pöytä ja aloittaa uudestaan puhtaalta pohjalta. Yksi mielenkiintoinen piirre on myös se, että verovelat ja maksuhäiriöt näyttävät seuraavan yrittäjää. Harmaan talouden selvitysyksikön havainnot kuljetusalan harmaasta taloudesta ovat samansuuntaisia, kuin mitä eduskunnan harmaan talouden tutkimuksessa on tuotu esille. Kuljetusalan harmaan talouden ilmiöt ovat samankaltaisia kuin muillakin työvoimavaltaisilla toimialoilla. Viime aikoina korostetusti tulevat esille pimeän työvoiman käyttöön ja ulkomaalaisten yritysten verovastuukysymyksiin tai ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyvät kysymykset. Harmaan talouden ongelmia ovat lisänneet velkasaneerausmenettelystä aiheutuva epäterve kilpailu, yksittäisten kuljetusvälittäjien toiminta kuljetusmarkkinoilla, virolaisten ja venäläisten kuljettajien käyttö liikenteessä, ulkomaille perustetut 1 Eduskunnan tutkimus; Suomen kansainvälistyvä harmaa talous, kesäkuu 2010

21 suomalaisten kuljetusyritysten tytäryhtiöt ja liikennelupakäytäntö, joka ei ole riittävässä määrin ottanut huomioon yrittäjän ammattitaitoa ja toiminnan taloudellisia edellytyksiä. Käytännön esteinä harmaan talouden torjunnassa ovat olleet liikennelupaviranomaisen heikot tiedonsaantioikeudet muilta viranomaisilta ja viranomaisten tietojenvaihtoon liittyvä viranomaisyhteistyön kehittymättömyys. Harmaan talouden selvitysyksikön mukaan luvanvaraisten toimialojen harmaan talouden ilmenemiä voidaan torjua tehokkaammin, kuin ei-luvanvaraisten toimialojen. Hyviä kokemuksia tehokkaasta viranomaisyhteistyöstä ja viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta luvanvaraisen toimialan valvonnassa on saatu mm. anniskelulupien valvonnan osalta. Liikennelupajärjestelmän uudistamistarpeista Edellä on esitetty kuljetusalan harmaan talouden keskeisiä kysymyksiä ja torjunnan nykytilaa. Liikennelupia koskevien lakien avaaminen on ajankohtaista ja antaa mahdollisuuden arvioida myös muita, lähinnä kansallisia muutostarpeita liikennelupia koskevaan sääntelyyn, kuin mitä EU asetukset edellyttävät. Tällaisia muutostarpeita ovat mm. EU asetusta tarkemmat liikenneluvanhakijan edellytykset ja liikennelupia myöntävien viranomaisten eli Ely-keskusten ja muiden viranomaisten välisten tietojenvaihtosäännöksien ajantasaistaminen. Ainakin seuraavilla elementeillä olisi merkitystä harmaan talouden torjunnan kannalta: a) Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä (1207/2010) ja liikennelupaviranomaisen tietojensaantioikeuteen tehtävät tarkennukset Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä (1207/2010) tuli voimaan 1.1.2011. Uudessa laissa säädetään selvitysyksikön tehtävistä ja toimivaltuuksista. Osa selvitysyksikön tehtävistä, ns. velvoitteidenhoitoselvitysten laatiminen lain 6 :ssä tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin, tulee voimaan 1.7.2011 siirtymäsäännöksellä. Verohallintoon perustetun selvitysyksikön tehtävänä on edistää harmaan talouden torjuntaa tuottamalla ja jakamalla tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta. Lain yhtenä tarkoituksena on lisätä yhteiskunnan reagointivalmiutta harmaan talouden ilmiöhin. Selvitysyksiköltä odotetaan aktiivista otetta harmaan talouden ilmiöiden kuvaamisessa ja paljastamisessa. Tätä tehtävää varten selvitysyksikölle on annettu poikkeuksellisen laajat viranomaistietojen käsittelymahdollisuudet. Tiedon tuottamistehtävä tulee varmuudella koskemaan myös kuljetusalaa. Selvitysyksikkö toimii tukitoimintona muille viranomaisille tuottamalla velvoitteidenhoitoselvityksiä mm. Verohallinnon, tullihallinnon, poliisin, eläketurvakeskuksen ja ulosottohallinnon tehtäviä varten. Muutos perinteiseen viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon on suuri, koska selvitysyksiköllä on lainsäädäntöönsä perustuen mahdollisuus tuottaa analyysipalveluita toisen viranomaisen pyynnöstä harmaan talouden torjumiseksi. Kynnys palveluiden pyytämiseen ei pitäisi olla korkealla, koska selvitysyksikön tarjoamat velvoitteidenhoitoselvitykset ovat pyytäjälleen maksuttomia ja niissä käytettävät tiedot kuten myös esitetty velvoitteidenhoitoselvityspyyntö, ovat selvitysyksikössä salassa pidettäviä. Selvitysyksikköä koskevan lainsäädännön 6 sisältää tyhjentävän luettelon tehtävistä, jota varten velvoitteidenhoitoselvityksiä voidaan laatia. Liikennelupia myöntävät viranomaiset eivät ole mainittu lain 6: :ssä. Selvitysyksikön laatimien velvoitteidenhoitoselvitysten laajuuden ja sisällön määräävät pyytäjän tietojensaantioikeudet ja myös käyttötarve. Koska liikennelupia myöntävien viranomaisten tietojensaantioikeudet ovat nykyisin ja myös lakiehdotuksen mukaan luonteeltaan suppeita, ei selvitysyksiköllä olisi mahdolli-