1 Ryhmä 1. Sika, ohra ja leikkuupuimuri taustamateriaalia Arvoitus Istut auton ratissa ja etenet tasaista vauhtia. * Vasemmalla on alaspäin viettävä luiska. * Oikealla on paloauto, joka ajaa tasan samalla nopeudella kuin sinä. * Edessäsi ravaa sika, joka on ilmiselvästi isompi kuin autosi. * Kannoillasi on helikopteri. * Sika ja helikopteri etenevät täsmälleen samalla vauhdilla. Miten toimit selvitäksesi tästä tilanteesta vahingoitta? Vastaus lopussa. Sikaa on pidetty kotieläimenä jo kivikaudella, ja luulöytöjä on olemassa rautakaudelta. Sikoja ei rautakaudella suinkaan aluksi pidetty suursikaloissa tai yleensäkään sisätiloissa, vaan ne kulkivat vapaana etsien oman ruokansa. Siat ovat kaikkiruokaisia ja syövät juuria, marjoja, kasvien osia ja jopa raatoja. Sikoja ruokittiin sen verran, että ne pysyivät jotenkin kesyinä ja ihmisten luona. Kesysiat polveutuvat villisioista ja siksi entisaikojen siat olivat melko erinäköisiä kun nyt. Koska siat olivat paljon ulkona, niillä oli tiheä karvoitus ja pitkät jouhet kuten nykyisillä villisioilla. Sian jouhia käytettiin ennen hyväksi, mutta muuten sikaa käytettiin pelkästään lihantuotantoeläimenä. Sian ruhosta käytettiin monipuolisesti hyödyksi kaikki osat. Nykyään siat kasvavat teuraspainoonsa muutamassa kuukaudessa, mutta rautakaudella puolivillinä elävä sika teurastettiin vasta muutaman vuoden iässä, eikä se silloinkaan ollut lähellä nykyisten lihasikojen teuraspainoa. Sian keskimääräinen teuraspaino on 88 kg, jonka se saavuttaa noin puolessa vuodessa. Jalostamattomat siat olivat lisäksi paljon pienempiä kuin nykyiset sikarodut. Sika on seurallinen eläin ja viihtyy laumassa. Sika on myös älykäs ja siisti eläin, mikäli sillä on olosuhteet, joissa se voi itse määrätä vessan paikan. Sananlasku nätti kuin sika pienenä kertoo että sian lapset eli porsaat ovat herttaisia pienenä. Emakko eli naarassika saa kerralla 10-14 pikkuporsasta. Samalla kertaa syntynyttä porsasjoukkoa kutsutaan pahnueeksi. Nykyisin sikaloita on kahdenlaisia. Emakkosikaloissa syntyvät porsaat, ja lihasikaloissa ne kasvatetaan teuraspainoonsa. Molemmat sikalatyypit voivat myös olla yhdessä. Yhdistelmäsikaloissa siat ovat samalla tilalla koko elinikänsä. Siat saavat vatsanpuruja kovin kuitupitoisesta ruuasta, joten vilja on sialle käyttökelpoista rehua. Eräs vanhimmista viljelykasveistamme on ohra, jota viljeltiin jo kaskialueilla ennen muinoin. Suurin osa ohrasadosta menee eläinten rehuksi ja rehuohraa voidaankin viljellä koko Suomessa. Elintarvikeohraa käytetään leipiin ja puuroihin sekä oluen valmistukseen. Ohrassa ei ole niin hyviä leipoutumisominaisuuksia eli sitkoa kuin vehnässä, mutta siitä on tehty rieskoja eli pyöreitä litteitä leipiä. Rieskat ovat vielä nykyäänkin suosittuja, varsinkin pohjoisemmassa Suomessa. Oluen valmistukseen käytettävä mallasohra on hieman erilaista kuin rehuohra ja mallasohraa voidaankin viljellä vain Etelä- Suomessa. Mallasohran tärkein ominaisuus on hyvä itävyys. Ohran käyttö ruuan valmistuksessa on lisääntynyt, koska riisiä on korvattu erilaisilla kotimaisilla vaihtoehdoilla. Ohra on paljon maukkaampaa eikä se jätä likikään niin isoa hiilijalanjälkeä. Syksyllä koko kesän kasvanut ohra kerätään ruuaksi tai rehuksi. Ennen ohra leikattiin käsin, viikatteella tai sirpillä ja laitettiin kuivumaan seipäille. Kuivunut vilja vietiin riiheen ja siitä hakattiin jyvät irti. Oljet käytettiin kuivikkeina tai eläinten rehuina. Vähitellen puintikin koneellistui; ensin tulivat tappurit, jotka koneellisesti hakkasivat jyvät irti. Tappurit olivat käsikäyttöisiä, ja ne vain irrottivat jyvät oljista. Vasta kun puintilaitteita pyörittämään saatiin hevoset, puimakoneiden laitteistoon voitiin liittää kohlimet ja viskurit. Näin saatiin jyvät, ruumenet ja oljet erikseen heti puinnin yhteydessä. Hevoskäyttöinen puimakone levisi Lounais-Suomeen, Etelä-Pohjanmaalle ja Karjalan Kannakselle jo 1800- luvulla, muihin maakuntiimme seuraavan vuosisadan alussa. Puimakoneita käytettiin hevosten lisäksi höyrykoneella, maamoottorilla, sähkömoottorilla tai traktorilla. Nykyään käytetään leikkuupuimureita, jotka ovat valtaisia koneita. Niiden leikkuupöytä voi olla yhdeksän metriä leveä. Tällaisilla koneilla puinti sujuu nopeasti suuriltakin aloilta. Puinnin jälkeen jyvät kuivataan tarvittaessa kuivurissa sellaiseen kosteuteen, että ne säilyvät varastossa yli talven homehtumatta. Arvoituksen vastaus: Odota että musiikki loppuu, karuselli pysähtyy ja nouse pois. Yksinkertaista!
2 Ryhmä 2. Lammas, kaura ja äes taustamateriaalia Arvoitus: laitumelle on eksynyt lampaita sekä kanoja. Niillä on yhteensä 26 jalkaa ja kahdeksan päätä. Montako kanaa laitumelle on karannut? Vastaus lopussa. Lammas on yksi vanhimpia kotieläimiämme. Se on jo 11 000 vuotta ollut kesynä tuotantoeläimenä. Ja sinä yönä oli paimenia kedolla vartiomassa laumaansa. Tuttu lainaus jouluevankeliumista kertoo vanhasta ammatista, jota harjoitetaan vieläkin osassa maailmaa. Paimenet kulkivat lammaslauman mukana suojellen niitä pedoilta ja ohjaten paremmille ruokapaikoille. Niin merkittävä on ollut paimenten rooli, että vielä nytkin käytetään vertauskuvana hyvää paimenta, joka pitää huolta laumastaan. Lampaat ovat laumaeläimiä, jotka syövät, märehtivät ja lepäävät samassa rytmissä. Luonnossa lampaan puolustus petoja vastaan on sen lauma, joten lammas pyrkii aina vaistomaisesti laumaansa joka tilanteessa. Lampaat ovat uteliaita, mutta uusille asioille aluksi arkoja, siksi puhekieleen on juurtunut käsite lammasmaisesta käytöksestä, kun tarkoitetaan arkaa ja pelokasta käytöstä. Lampaita on usein viety kesäksi saareen laiduntamaan. Koska lampaat eivät voi uida pitkiä matkoja paksun villansa vuoksi, aitoja ei ole tarvinnut rakentaa. Paksu villakerros imee vettä ja tekee turkista raskaan. Nykyään lampaita pidetään myös maisemanhoitajina, jotka lisäävät alueen monimuotoisuutta ja pitävät joutoalueet siisteinä. Lisäksi laiduntavat lammaslaumat ilahduttavat ohikulkijoita. Lampaiden suosio kotieläimenä johtuu niiden monikäyttöisyydestä. Lampaasta saadaan lihan ja maidon lisäksi villaa langoiksi ja taljoja vaatteiksi. Lampaat keritään kaksi kertaa vuodessa. Keritseminen tarkoittaa villakerroksen leikkaamista pois kokonaan. Villantuotantoon jalostetuilla lampailla villakerros kasvaa niin nopeasti, että keritsemättä jättäminen aiheuttaa eläimille suuria ongelmia. Pitkä ja likainen villa tulee painavaksi ja hankaloittaa eläimen liikkumista ja erilaiset ihosairaudet voivat pesiä villakerroksen alla. Ennen arkipäiväisenä käytetyt välttämättömyystuotteet kuten villasukat ja -paidat ovat nykyään usein kalliita ja arvokkaita käsitöitä. Naisten työmäärä ennen oli valtaisa verrattuna nykyajan koneellistettuun keittiöön ja taloudenpitoon. Langat kehrättiin itse ja tehtiin taidokkaita käsitöitä. kaiken muun työn lisäksi. Usein juuri käsityöt kertoivat emännän arvon, mitä taitavampi emäntä, sen arvostetumpi hän oli kyläyhteisössä. Sana kauramoottori viittaa hevoseen ja sen ravintoon, mutta myös muut kotieläimet, kuten lampaat, syövät kauraa. Eläinten lisäksi myös ihmiset syövät kauratuotteita. Kaura on kasvi, jota voidaan viljellä koko maassa. Kaurapuuro on tuttu aamiaisruoka, mutta kaurasta saa paljon muutakin ja lisäksi se on terveellistä. Kaurassa on aminohappoa nimeltään lysiini, joka alentaa kolesterolia sekä sisältää runsaasti vitamiineja. Hämeessä on syöty ja syödään vieläkin talkkunaa eli piapoa, joka on tehty kaurasta. Hämäläiset syövät talkkunajauhonsa mielellään piimän kanssa. Talkkunajauhot ja piimä oli entisajan pikaruokaa, helppo tehdä ja ravitsevaa esimerkiksi heinätöissä. Talkkunan hyviä ominaisuuksia on yritetty herättää henkiin erilaisilla uusilla ruokaresepteillä kuten smootiet tai mustikkaletut. Kaura on monikäyttöistä muutenkin. Linnuille laitetaan usein talveksi kauralyhteitä syötäväksi ja kauranolkea voidaan käyttää lämmikkeenä koirankopissa talvella. Myös lemmikkieläinliikkeistä voi ostaa kauranolkea rehuksi jyrsijöille. Ulkonäöltään kaura eroaa muista kotimaisista viljoista, koska sen kukinto on röyhy, joka on heinäkasveilla yleinen kukintotyyppi. Syksyllä maa usein kynnetään talveksi ja keväällä se äestetään ennen kylvöä. Ensimmäinen äes oli risuäes eli jonkinlainen oksainen puu, jolla maata muokattiin hienommaksi. Äestyksen tarkoitus on luoda kasvualusta, missä juurtuminen ja kasvuun lähtö onnistuvat tasaisesti ja nopeasti. Muokkauksen on varmistettava myös juurten myöhemmälle kasvulle edulliset ilma-, vesi- ja lämpöolot. Kylvömuokkaus sekoittaa lisäksi kasvinjätteitä maahan ja torjuu rikkaruohoja. Vastaus: laitumelle on karannut kolme kanaa, viiden lampaan sekaan.
3 Ryhmä 3. Kana, vehnä ja kylvökone taustamateriaalia Arvoitus: Sinulla on kettu, kana ja jyväsäkki ja sinun pitää ylittää joki veneellä. Saat ottaa veneeseen vain yhden eläimen / asian samaan aikaan ja sinulla on vain yksi vene. Jos jätät kanan jyväsäkin kanssa, kana syö jyvät, mutta jos taas jätät ketun kanan kanssa, kettu syö sen. Mitä teet? Vastaus lopussa. Kana Ajanlaskumme alussa maailma oli hyvin toisenlainen kuin nyt. Suomessa elettiin rautakautta ja se tarkoitti, että jotain yksinkertaisia käyttöesineitä osattiin valmistaa raudasta. Suurin osa esineistä liittyi metsästykseen, joka oli ruuan hankkimisen kannalta tärkeää. Keräilytaloudesta oli siirrytty ainakin osittain pysyvämpiin asutuksiin ja tämä mahdollisti kotieläimet ja maanviljelyn. Suomi oli asutettu rautakaudella vain osittain, suurin osa asutuksesta oli rannikolla ja vesistöjen läheisyydessä. Vaikka maailma oli toisenlainen silloin, niin silti pihapiiristä voi löytää jotain tuttuakin. Kotieläimenä oli kanoja, vuohia ja lampaita. Pelloilla kasvoi härkäpapua ja villivehnää. Monen väriset maatiaiskanat kulkivat vapaina etsimässä ruokaa ja munivat munansa pensaiden alle ja muihin piilopaikkoihin. Koska kanat elivät laumassa, johon kuului kanoja sekä kukko, niin haudotuista munista saatiin myös poikasia. Maatiaiskanoilla on vielä nytkin luontaiset vaistotoiminnot tallella (haudontavietti, jälkeläistenhoito, ravinnonhaku) Kanoja on aina pidetty kotieläimenä, koska ne tuottavat munia ja myös lihaa. Enimmillään kana munii munan päivässä. Munantuotantoon jalostetut kanat munivat yleensä yhden munintakauden eli vuodesta puoleentoista. Muninta alkaa n. 4,5 kk iässä. Munintakauden jälkeen ne menevät teuraaksi. Liharotuiset kanat eli broilerit kasvavat teuraspainoon hurjaa vauhtia n. kuudessa viikossa. Maatiaiskanat tulevat toimeen vähällä ravinnolla ja varsinkin kesäaikaan kuopivat maasta hyönteisiä ja muuta syötävää. Kanat syövät myös hiekkaa, koska se jauhaa lihasmahassa eli kivipiirassa jyvät pienemmiksi. Maatiaiskanoja on nykyään niin vähän Suomessa, että niille on oma suojeluohjelmansa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella. Suurin osa kanaroduista on jalostettu 1800-luvulla, mutta vasta 1900-luvulla perustettiin isoja kanaloita. Sitä ennen oli joka talossa ollut muutama kana, mutta kaupungistumisen myötä oli yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuutta viljellä maata ja pitää eläimiä. Ensimmäisistä kanaloista on kehitys kulkenut yhä suurempiin kanaloihin ja jalostuksen avulla on kehittynyt erilaisia rotuja munien- ja lihantuotantoon. Myös erilaisia koristekanoja on jalostettu useita kymmeniä eri rotuja. Vehnä on vanhimpia viljelykasvejamme. Arkeologisten kaivausten perusteella voidaan todistaa, että esimerkiksi antiikin Roomassa leipä oli perusravintoa, jota aikuinen mies söi kilon päivässä. Vehnä on nykyään kolmanneksi eniten viljelty viljakasvi koko maailmassa ja osassa Eurooppa jopa eniten viljelty. Vehnää viljellään sekä rehuksi että leipäviljaksi. Rehuvehnää syövät monet kotieläimet, myös kanojen teollisissa rehuissa voi olla vehnää. Suomessa ei vehnää voida viljellä koko maassa, koska vehnä tarvitsee pitkän kasvukauden. Kasvukausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on vähintään viitenä päivänä peräkkäin yli +5 C ja paikallinen tehoisa lämpösumma ylittää 20 vuorokausiastetta sitä seuraavan viiden päivän aikana. Kasvukauden pituus Jokioisilla on 165 vrk. Utsjoella, Lapissa se on noin 100 115 vrk. Vehnää käytetään leivonnassa sen sitkon takia. Tämä tarkoittaa sitä että vehnänjauhossa on valkuaisaineita, jotka taikinaa tehdessä tekevät siitä helposti leivottavaa. Tätä ominaisuutta ei ole muissa viljoissa. Vehnää käytetään myös erilaisten pastojen valmistukseen. Vehnästä saadaan monenlaisia tuotteita kuten: grahamjauhot (käytetään koko jyvä kuorineen), hiivaleipäjauhot (kuorikerroksen alla oleva kerros), erikoisvehnäjauhot (jyvän ydin käytetään), mannaryynit (vehnän ydin rakeita) ja leseet (kuorikerros). Jos maanviljelyn alkuaikana oli vähän koneita ja töitä tehtiin paljon ihmistyövoimalla, niin tilanne on nykyään toisenlainen. Yksi viljelijä voi viljellä yli sadan hehtaarin tilaa tehokkaiden koneiden ansiosta. Yksi kevään ensimmäisistä toimenpiteistä on kylvö, joka ennen tehtiin käsin. Muokattuun ja lannoitettuun maahan heiteltiin siemenet, jotka peitettiin painamalla ne syvälle maahan raskaalla jyrällä. Nykyisillä kylvökoneilla voidaan kylvää yhtä aikaa sekä siemen että lannoite ja sijoittaa ne haluttuun syvyyteen. Tekniikka maatalouskoneissa kehittyy yhä huimaa vauhtia. Traktoreissa on tietokoneet, jotka tallentavat tietoa ja neuvovat kuljettajaa mm. koneen säädöissä. MTT:ssä meneillään olevat maataloustyökoneiden automaatiohankkeet pyrkivät tuottamaan suomalaisille maatalouskonevalmistajille perustietoa ja menetelmiä, jotka tukevat heidän tuotekehitystään. Arvoituksen vastaus: Ota ensin kana sillä kettu ei syö jyväsäkkiä. Sitten hae jyväsäkki jätä se sinne, ota kana mukaan vie se toiselle reunalle jätä se sinne ota kettu kyytiin kuskaa se jyväsäkin luokse ja hae kana.
4 Ryhmä 4. Nauta, heinä ja niittokone taustamateriaalia Kaksi lehmää istui tyynesti niityllä. Ensimmäinen lehmä sanoi, "Hei, oletko kuullut Hullun lehmän taudista?" "Joo", sanoi toinen, "eikö se ole se, joka muuttaa aivosi hilloksi?" Ensimmäinen lehmä sanoi, "Aivan. Pelkäätkö saavasi sen?" "En", sanoi toinen, "Olen traktori!" Nautojen historia kotieläimenä ulottuu 10 000 vuoden taakse, mutta silloin nautaeläimien käyttötarkoitus oli hieman erilainen kuin nykyään. Nautoja ei suinkaan pidetty maidontuotannon takia, vaan vetoeläiminä. Nykyiset DNA -analyysit ovat paljastaneet, että suomalaiset alkuperäiset nautarodut, itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarja, ovat lähtöisin samoista kantapopulaatioista kuin monet pohjoiseurooppalaiset paikalliset nautarodut. Nakkilasta tehdyn vanhan luulöydön ajoitus on varmistanut, että Suomessa harjoitettiin karjataloutta jo yli 3 000 vuotta sitten. MTT:n arkeologisen genetiikan tutkijat ja Helsingin yliopiston ajoituslaboratorio ovat ajoittaneet vanhimman Suomesta löytyneen kotieläimen luun varhaiselle pronssikaudelle. Suomessa nautojen jalostus aloitettiin 1800-luvulla. Vähitellen kehittyi eri rotuja lihan- ja maidontuotantoon. Maidontuotannossa käytetään naaraspuolisia nautoja eli lehmiä. Poikimatonta nuorta lehmää kutsutaan hiehoksi ja kerran poikinutta ensikoksi. Lehmä lypsää tasaisesti, koska se poikii joka vuosi. Lehmä kantaa vasikkaa yhdeksän kuukautta, kuten me ihmisetkin jälkeläisiämme. Lehmän maidosta valmistetaan paljon eri tuotteita kuten juustoa, jäätelöä, piimää, jogurttia, voita, viiliä ja ranskankermaa. Liharotuisista naudoista saadaan lihaa, samoin kuin lypsyrotuisten nautojen sonnivasikoista. Usein liharotuista karjaa pidetään kylmäpihatoissa. Kylmäpihatto on rakennus, jossa on katto ja seinät, mutta ei mitään lämmitystä. Keskellä pihattoa kulkee leveä ruokintakäytävä, jossa mahtuu ajamaan traktorilla. Ruokintakäytävän molemmin puolin on tilat eläimille. Naudoilla on muualla maailmassa merkitystä muutenkin kuin tuotantoeläimenä. Lehmät voivat olla merkki varakkuudesta tai niitä pidetään pyhinä eläiminä, kuten Intiassa. Luontaisesti naudat ovat laumaeläimiä, joilla on aina johtaja. Jos tarkkailee laitumella olevia nautoja, niin voi huomata että ne toimivat samassa rytmissä. Koko lauma syö, märehtii ja lepää yhtä aikaa. Kesällä laitumella olevan lehmälauman johtajuus ratkotaan yleensä keväällä ilman kovin rajuja taisteluita. Keväällä nurmi alkaa viheriöidä ja kasvaa. Osan nurmirehusta lehmät saavat syödä kesän aikana ulkona laitumella. Tuore timotei ja apila ovat niiden herkkua. Talvirehuksi heinä joko kuivataan tai säilötään AIV-liuokseen. Liuoksen kehittäjä Artturi Ilmari Virtanen on yksi harvoista Nobel-palkinnon saajista Suomessa. Ennen heinää ei viljelty muokatuissa pelloissa vaan lehmät laidunsivat niityillä ja metsälaitumilla ja myös talvirehu kerättiin luonnon niityiltä. Heinän lisänä käytettiin myös viljan olkea. Koska syömistä oli talvella niukasti, naudat olivat keväisin usein niin huonossa kunnossa, että hädin tuskin jaksoivat kävellä ulos. Kun heinää alettiin viljellä pelloilla, niin aluksi kaikki työ tehtiin käsin. Heinät niitettiin, laitettiin seipäälle ja ajettiin latoihin suojaan. Nykyään näkee maalaismaisemassa harvemmin heinäseipäitä, valtaisat muovipeitteiset suurpaalit ovat tavallisempi näky kuin heinäseipäät. Heinä on yleisnimitys monelle erilaiselle heinäkasville, joita käytetään kuivattuna eläinten rehuksi. Käytettävä lajike riippuu käyttötarkoituksesta, joita voi olla kuivaheinä, säilörehu tai laidun. Varsinkin laitumiin ja nurmiin käytetään usein siemenseoksia, joissa on usein mukana myös apilaa. Heinät niitettiin siis ennen viikatteella, mutta 1800-luvun loppupuolella oli jo Suomessakin niittokoneita. Ensimmäiset niittokoneet olivat hevosvetoisia, Elonkierrossakin voi nähdä tällaisen koneen, ei tosin 1800-luvulta, vaan 1950-luvun tienoilta. Niittokoneitakin nykyään vielä tarvitaan, vaikka heinää tehdään erilaisilla menetelmillä. Niittokoneilla voidaan niittää tienvarsien kasvustoja ja näin parantaa liikenneturvallisuutta. Usein tienvarsien niitto aiheuttaa vilkasta keskustelua, koska myös monet kauniit luonnonkukat viihtyvät pientareilla. Hyvälaatuista kuivaheinää saadaan myös latokuivureissa, joissa heinän kuivumiseen eivät sääolot vaikuta. Varsinkin kasvava hevostalous vaatii hyvälaatuista kuivaheinää, naudoille korsirehuksi sopii myös säilörehu.
5 Ryhmä 5. Vuohi, härkäpapu ja aura taustamateriaalia Heti virsikäs Vipunen avoi suunsa suuremmaksi, leukapielensä levitti, nieli miehen miekkoinensa, kulahutti kulkkuhunsa tuon on vanhan Väinämöisen. Siinä virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Jo olen jotaki syönyt, syönyt uuhta, syönyt vuohta, syönyt lehmeä mahoa, syönyt karjua sikoa: en ole vielä mointa syönyt, en tämän palan makuista!" Vuohi on tiettävästi vanhin lypsettävä kotieläin. Pohjoismaihin vuohet tulivat 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Lampaita ja vuohia on yleensä pidetty taloissa lähes yhtä paljon, mutta keskiajalla vuohi oli huonossa maineessa kristinuskon takia. Vuohta ja varsinkin urospuolista pukkia pidettiin paholaisen apurina. Vieläkin jossain kuvissa paholaisen muoto on pukinsorkkainen ja -sarvellinen. Raamatussa puhutaan syntipukista, joka sana on käytössä vielä nytkin, tosin monikaan ei varmaan mieti sanan alkuperää. Vaikka vuohia syrjittiin niiden maineen takia, niin varsinkin köyhät ihmiset suosivat vuohia kotieläimenä. Vuohi oli lammasta tai lehmää vaatimattomampi ruuan suhteen ja antoi maitoa ja lihaa. Vuohta onkin kutsuttu köyhän miehen lehmäksi. Suomessa vuohien lukumäärä laski aina 1970-luvulle saakka, vähimmillään vuohia oli parisen tuhatta yksilöä. Vuohien määrä on nyt taas noussut, koska vuohenmaidosta tehtyjen kotimaisten tuotteiden suosio kasvanut. Alkuperäinen fetajuusto tehdään vuohenmaidosta. Härkäpapu on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista. Sen isot siemenet ovat hyvä proteiinin lähde. Ennen perunan tuloa pavut ja herneet olivat Suomessakin yleisimpiä viljelykasveja. Härkäpapu oli suosittu kasvi, koska se ei ollut hallanarka ja sillä on isot siemenet ja tukeva kasvutapa. Nykyinen ympäristömyönteinen ajattelutapa on lisännyt sen viljelyä. Härkäpapu voisi korvata kaukana kasvatetun soijan esimerkiksi vegaanien proteiinin lähteenä. Härkäpapua kasvatetaan myös eläinten valkuaisrehuksi, vaikka sen viljelytekniikka on vähän ongelmallista. Härkäpapu tuleentuu myöhään, se pitäisi puida syys- lokakuussa, joka on melko myöhäinen puintiajankohta. Lisäksi suuret pavut on vaikea saada kuivaksi säilytystä varten. Jokioisilla on jalostettu Kontu-niminen härkäpapulajike. Lukevatkohan kasvinjalostajatkin Taru sormusten herrasta -kirjaa? Maatalouden alkuaikoina, ennen kun auraa oli vielä keksitty, oli käytössä sahra. Sahralla maata kuohkeutettiin ilman maan kääntämistä. Kyntöauran tarkoitus sen sijaan on kääntää maa syksyllä viillokselle. Tällä tavoin pidettiin kurissa rikkaruohot, ja talvella maan rakenne muuttui helpommin muokattavaksi. Varsinkin maanviljelyn alkuaikoina tämä oli tärkeää, kun rikkaruohon torjunta oli hankalaa ja koneiden teho ei ollut niin suuri. Maan kyntäminen on raskasta ja siksi kyntöaurojen edessä oli usein ollut parihevoset. Hevosaikaan kyntöaurassa oli 1-2 siipeä ja sama määrä oli vielä varhaisissa traktorivetoisissa kyntöauroissa. Uusimmat kyntöaurat ovat kääntöauroja, joissa on päällekkäin kahdet siivet, joista toiset osoittavat eri suuntiin. Pellon päässä aura käännetään ympäri ja työ voi jatkua. Nykyään ollaan siirtymässä pois kyntöauran käytöstä. Tämä on lähes yhtä suuri uudistus kun aikoinaan kyntöaurojen keksiminen. Sänkimuokkaus ja suorakylvö vähentävät ravinnepäästöjä ja viljelykustannuksia, mutta vielä toistaiseksi suurin osa pelloista kynnetään syksyisin.