Turkulaisen pienvesiopas Eräiden pienvesien tilaselvitys sekä opas pienvesiluonnosta kiinnostuneelle Turun luonnonsuojeluyhdistys ry 2011 Turun luonnonsuojeluyhdistyksen harjoittelija Harri Uusitalo ottamassa pohjaeläinnäytettä Hamaronvuorella kesäkuussa 2011
Johdanto Tämä opas on tarkoitettu tavalliselle pienvesien kunnosta ja pienvesiluonnosta kiinnostuneelle kansalaiselle. Tieteelliset tutkimukset ovat huomattavasti tarkempia ja niiden toteuttamista varten on tutkimusvälineet ja metodit standardisoitu kansainvälisin sopimuksin. Niistä saa lisätietoa esimerkiksi yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Oppaassa on esimerkinomaisesti tutkittu muutamaa Turun kaupungin alueella olevaa pienvesikohdetta. Jokainen meistä voi tutkia pihalammen tai läheisen metsälammen tai puron tilaa tekemällä havaintoja kasvillisuudesta ja pohjaeläimistöstä. Tutkimukseen kannattaa varautua huolellisesti oikeanlaisin välinein ja varustein. Maastossa vesikasvi- ja pohjaeläinnäytteenottoon tarvitaan ainakin kumisaappaat ja/tai kahluuhousut, vankkavartinen pienisilmäinen haavi, ämpäri ja käsineet. Tarkat vedenlaatuanalyysit kuten happi-, typpi-, fosfori- ja ravinneanalyysit tehdään laboratoriossa. Vesinäytteet toimitetaan laboratorioon puhtaissa astioissa. Pitää muistaa, että tietyissä näytteissä tarvitaan tietynlaiset astiat, esimerkiksi happinäyte pitää ottaa hioskorkilliseen lasipulloon. Turun seudulla näytteitä analysoi esimerkiksi Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy, josta saa myös neuvontaa näytteiden ottoon sekä asianmukaiset näytepullot. Veden laadun tutkiminen pohjaeläimistä Tarkempaa tutkimusta varten pohjaeläinnäyte kannattaa kuljettaa kotiin tutkittavaksi. Määritykseen tarvitaan mikroskooppi ja hyvä valaistus, teräväkärkiset pinsetit, petrimalja (kotioloissa kelpaa vaikka suolakurkkupurkin kansi), kertakäyttöisiä kumikäsineitä, hyvä tunnistusopas tai määrityskaava sekä hyvät hermot. Näytteet voi säilöä vahvaan, kirkkaaseen alkoholiin. Tarkka määritys vaatii näyte-eläinten lopettamisen. Selkärankaiset eläimet, kuten kalat sekä sammakot, vesiliskot ja niiden toukat ja kutu on syytä jättää rauhaan! Niitäkin voi varovasti pyydystää ja esimerkiksi valokuvata, mutta ne pitää vapauttaa takaisin luontoon nopeasti. Näyte tulisi ottaa useasta erilaisesta kohdasta, kuten pohjamudasta ja vesikasvillisuuden joukosta. Lajitasoinen määritys ei useinkaan ole tarpeen tai edes mahdollista kotioloissa. Esimerkiksi eri päivänkorennoille ei edes ole suomenkielistä nimeä kaikille lajeille eivätkä tunnistusoppaat erittele lajitasolle kaikkia hyönteisiä. Heimotasoinen määritys riittää varsin hyvin esimerkiksi vedenlaadun tarkkailuun. Vedenlaadun muutosten vaikutus pohjaeläimistöön Hapensaanti on perusedellytys vesielämälle. Happitilanteen huonontuessa myös lajimäärä vähenee. Erittäin huonossa happitilanteessa jäljelle jäävät vain kaikkein sitkeimmät pohjaeläimet: kirkkaanpunaiset surviaissääsken toukat ja harvasukasmatoihin kuuluva torvimato (Tubifex tubifex). Määrällisesti yksilöitä saattaa olla runsaastikin kilpailun puuttuessa. Happikadon lisäksi myös likaantuminen aiheuttaa muutoksia eläinlajistossa. Herkät lajit katoavat ja jäljelle jäävien yksilöiden lukumäärien suhde saattaa muuttua paljonkin. Pohjaeläimet ovat tärkeä osa ravintoverkkoa, joten saalislajien huvetessa katoavat myös saalistajat. Vesisiira (Asellus aquaticus) viihtyy likaantuneessakin vedessä. Saalistajien puuttuessa likaantuneiden lampien vesisiirapopulaatio saattaa kasvaa todella tiheäksi. 1
Mitä enemmän erilaisia lajiryhmiä esiintyy vesistössä, sitä paremmin vesistö todennäköisesti voi. Tietyn lajiryhmän katoaminen kielii vedenlaadun muutoksesta. Esimerkiksi happamoituneesta vedestä katoaa ensimmäiseksi kotilot ja simpukat sekä päivänkorentojen toukat. Happamoituminen voi johtua vaikkapa hulevesien pääsystä veteen. Veden laadun tutkiminen vesikasveista Vesikasvit voi valokuvata maastossa myöhempää tunnistamista varten. Niitä voi toki myös kerätä ja prässätä näyttäväksi kasvioksi, mutta rauhoitetut lajit pitää malttaa jättää luontoon. Lajitasoista määritystä tehtäessä näytteet pitää usein viedä kotiin tarkempaa määritystä varten ja silloinkin saattaa mikroskooppi olla tarpeen. Esimerkiksi eri saralajeja on mahdoton erottaa toisistaan luonnossa. Veden alla kasvavien uposkasvien keruuseen tarvitaan yleensä asianmukainen noudin. Sen voi tehdä kotioloissakin; tarvitaan vain pohjaan painuva muutamalla piikillä varustettu hara ja muutama metri ohutta köyttä. Hyvissä kasvintunnistusoppaissa on yleensä mukana määrityskaava, jota seuraamalla oikea laji löytyy ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Kasvit on aina huomattavasti helpompi määrittää kukinta-aikaan. Vesikasvillisuus tuottaa runsaasti piilo-, munimis-, ja saalistuspaikkoja monenlaisille vesieläimille. Liiallinen kasvillisuuden tuottama kasvijäte aiheuttaa kuitenkin ongelmia. Pienveden rehevöityminen saattaa aiheuttaa ensin kasvilajimäärän lisääntymisen, mutta liiallisesti rehevöityneissä lammissa muutama laji uhkaa kasvullaan jopa täyttää koko lammen. Valo sekä veden, hapen ja ravinteiden saanti ovat keskeisimmät kasvien tarpeet. Muutokset näissä tekijöissä aiheuttavat muutoksia myös kasvillisuudessa. Pienissä lammissa vallitsevat usein äärimmäiset olosuhteet: korkea lämpötila, ajoittainen kuivuminen ja ylirehevyys. Happamoituneessa vedessä viihtyvät pääasiassa rahkasammalet. Likaantuneiden vesien tyyppilajeja ovat pikkulimaska (Lemna minor) ja karvalehti (Ceratophyllum demersum). Runsasravinteisen veden tunnistaa niin ikään runsaasta pikkulimaskakasvustosta sekä mahdollisesti ratamosarpion (Alisma plantago-aquatica) ja ulpukan (Nuphar lutea) leviämisestä. Puhtaan veden ilmentäjä on herkkä järvisätkin (Ranunculus peltatus peltatus). Luonnossa liikkuva voi kohdata yllättäviä esteitä. Muhkurissa Kuninkojaa vartioi ärhäkkä fasaani (Phasianus colchicus). 2
Linnanpuiston lampi Turun linnan edustalla puistossa on pieni pitkänmallinen lampi. Lammen ylitse on rakennettu kaksi siltaa, joten ylikulkijoita on paljon. Silti lammen ulkonäköön ei ole panostettu tarpeeksi, vaan se tuntuu olevan lähinnä oman onnensa nojassa. Lammen pinta saattaa laskea kuivaan aikaan hyvinkin alas ja se paljastaa ruman ja roskaisen savipohjan. Vedenpinnan riittävä korkeus tulisi pyrkiä varmistamaan ympäri vuoden ja roskia pitäisi siivota säännöllisesti. Lampeen voisi istuttaa kauniisti kukkivia vesi- ja rantakasveja nykyisen ratamosarpion ja röyhyvihvilän (Juncus effusus) lisäksi ja rannat voisi pitää siistinä niin, että paikoitellen pääsisi ihan reunaan asti turvallisesti tarkkailemaan veden elämää. Linnapuiston lammessa voisi yhdistyä hyvin sekä virkistyskäyttöarvo että ekologinen arvo. Sen eläinlajisto on nykyiselläänkin monipuolinen sisältäen muiden muassa vesiliskoja (Triturus vulgaris), sammakoita (Rana temporaria), vesimittareita, raakkuäyriäisiä, erilaisia sääskiä, vesiäisiä, sukeltajia ja malluaisia sekä kotiloista ainakin pikkulimakotiloa (Galba truncatula) ja kierrekotiloa (Bathyomphalus contortus). Linnanpuiston lammen vesi on sameaa 3
Varsoja Varsoja on harvinainen virtavesi suhteellisen lähellä keskustaa. Se kulkee Vähäheikkiläntien läheisyydessä ja on pohjaltaan savinen ja lähes kasviton. Varsojan reunoilla kasvaa monenlaista metsä- ja ojanvarsikasvillisuutta, kuten esimerkiksi järviruokoa (Phragmites australis), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium) ja jättipalsamia (Impatiens glandulifera). Karu savipohja voi vaikuttaa elämättömältä, mutta Varsojassakin on monenlaista elämää: pohjaeläinnäytteestä löytyi pikkulimakotiloita, torvimatoja, erilaisia surviaissääsken toukkia, vesisiiroja, ruskovesiäisiä, lampijuotikkaita (Glossiphonia complanata) ja vesiperhosten toukkia. Varsojan kuntoa voisi parantaa siistimällä vedestä ja rannoilta roskat pois. Ojanpenkereitä pitäisi myös perata siistimmäksi kasvillisuudesta. Erityisesti nopeasti leviävän vieraslajin jättipalsamin kitkentä olisi ensisijaisen tärkeää, sillä se valtaa alaa kotoperäiseltä lajistolta. Varsoja halkoo myös puistikkomaisia alueita, joissa voisi käyskennellä helteisinä kesäpäivinä vilvoittavassa varjossa, mikäli polut olisivat hyväkulkuiset ja siistit. Niiden kunnostaminen toisi paikalle varmasti ulkoilijoita. Varsojan siistimisessä riittäisi työnsarkaa 4
Paltanpuiston alueen lammet Paltanpuiston alueella Kärsämäessä sijaitsee kaksi suurehakoa lampea. Lammet tarjoavat oivan keitaan esimerkiksi linnuille ja mahdollisesti myös kaloille. Ne ovat myös helposti saavutettavissa sekä paikallisbussilla että omalla henkilöautolla. Aluetta kannattaisi ehdottomasti kehittää kaupunkilaisten virkistyskäyttöön sopivaksi perkaamalla ja siivoamalla lammet ja niiden rannat siisteiksi ja viihtyisiksi. Alueelle saisi helposti vaikka kokonaisen opastetun luontopolun suhteellisen pienellä vaivalla. Lammet ovat lähes täynnä kuollutta kasvijätettä, joka pitäisi ehdottomasti poistaa. Pinnan yläpuolelle kuitenkin kohoavat myös esimerkiksi ratamosarpio ja näyttävä leveäosmankäämi (Typha latifolia). Lammissa elää monipuolisesti vesihyönteisiä kuten vesimittareita, hopeaseppiä, vesiäisiä, malluaisia, vesiperhosia, korentoja, kotiloita ja sääskiä. Alueella on tehty myös viitasammakkohavaintoja (Rana arvalis). Paltanpuiston alue on virkistyskäyttömahdollisuuksiltaan Turun parhaimmistoa, joten sen kehittämisestä tulisi ehdottomasti tehdä kattava selvitys. Paltanpuiston alueesta voisi tehdä upean virkistyskeitaan 5
Hamaronvuoren lampi Hamaronvuoren kupeessa sijaitsee myös lampi, jolla saattaisi olla virkistyskäyttöarvoa. Lampi sijaitsee suositussa retkeilymaastossa ja olisi helposti saavutettavissa polkua parantamalla. Toki lampea tulisi myös perata ja siistiä kauniimmaksi. Rauhallisen keitaan rannalle kannattaisi tuoda penkkejä ja pöytä vaikkapa eväiden syömistä varten. Paikka sopii erinomaisesti esimerkiksi lintujen laulun kuuntelemiseen. Liian suuria muutoksia ei pitäisi tehdä metsälampien ympäristössä. Lajisto on sopeutunut varjoisaan elämään, joten isoja puita ei tietenkään tulisi kaataa, vaan risukoita ja ryteikköjä vain siistiä kauniimmiksi. Lammen kasvillisuuden valtalajeina ovat terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), uistinvita (Potamogeton natans), pikkulimaska ja viiltosara (Carex acuta). Eläimistöön kuuluvat mm. sammakko, isokiekkosukeltaja (Acilius sulcatus), vesimittarit, hopeasepät, vesisiira, hentosurviainen (Centroptilum luteolum), sulkahyttyset, surviaissääsket, malluaiset ja pikkumalluaiset. Hamaronvuoren kupeessa on pieni sammakkolampi 6
Pahaniemen pienvesialueet Pahaniemen kaupunginosassa sijaitsee pienvesialueita, jotka tuottavat iloa paikallisille metsäluonnosta nauttiville asukkaille. Alueen metsissä kulkee polkuja ristiin rastiin, joten kulkijoita riittää. Pienvesiä vaivaa osittain varmasti ajoittainen kuivuminen, sillä näytteenottopaikoilla hyönteislajisto tuntuu olevan varsin niukka: näytteestä löytyi vain sääskiä ja harvasukasmatoja. Kasvillisuus koostuu paikasta riippuen lähinnä erilaisista metsäkasveista sekä mm. ranta-alpista (Lysimachia vulgaris). Alueella retkeillessä kannattaa poiketa poluilta hieman syrjempääkin ihailemaan puroja ja lammikoita ainakin sateiden jälkeen, jolloin vettä on varmasti. Osassa alueen pienvesistä kuivumista ei varmastikaan tapahdu ja nämä alueet ovat lajistoltaan rikkaampia. Lammet eivät ole aina ilo silmälle, kuten tämä metsälampi Pahaniemessä. Kuollut kasviaines kannattaisi haravoida pois. 7
Ispoisten rämealue Suoluonnosta kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti tutustua Ispoisten kaupunginosassa ulkoilureittien läheisyydessä sijaitseviin rämeisiin. Alueella voi käydä ihailemassa erityisesti suokasvillisuutta, joka on usein kaupunkilaisille kaikkein vierainta. Raatteen (Menyanthes trifoliata), suopursun (Rhododendron tomentosum) ja juolukan (Vaccinium uliginosum) lisäksi alueelle on satunnaisesti levittäytynyt leveäosmankäämi. Suokasvillisuuden joukossa on myös runsaasti erilaisia hämähäkkejä. Lähes kaikkialla, missä liikkuu ihmisiä, löytyy valitettavasti myös roskia. Ispoisissakin olisi tarvetta siivoustalkoille, mutta muuten erämaanäkymät ovat kauniit ja tutustumisen arvoiset. Suoluontoa Ispoisissa 8
Lampi Ruissalon luonnonsuojelualueella Ruissalossa luonnonsuojelualueella on pieni metsälampi luontopolun läheisyydessä. Lammessa ei ole juurikaan vesikasvillisuutta, ainoastaan sammalia ja lahoavia puiden lehtiä. Lampi on kuitenkin vesiliskolampi ja sieltä löytyy myös vesimittareita, lampijuotikkaita, vesipunkkeja sekä erilaisia korentoja. Lampi ei ole kovinkaan näyttävä, mutta on hyvä muistaa, että luonnon monimuotoisuuden kannalta ekologinen arvo on ulkonäköä tärkeämpi ja erityisesti sammakkoeläinten elinalueena toimivia lammikoita tulisi suojella. Vesiliskobongarien täytyy olla liikenteessä jo huhti-toukokuussa, sillä kevään jälkeen aikuiset vesiliskot häipyvät vedestä teille tietämättömille ja jäljelle jäävät vain pienet toukat. Syrjäinen metsälampi saattaa paljastua vesiliskojen keitaaksi. 9
Jaaninoja Itäisessä Turussa kulkevaa useita kilometrejä pitkää ja paikoin pienen joen levyistä Jaaninojaa ei välttämättä kannata edes pienvedeksi kutsua, mutta sillä on suuren kokonsa lisäksi myös suuri ekologinen arvo sekä virkistysarvo. Jaaninojaa reunustavat erilaiset niitty-, pelto-, metsä- ja ojanvarsikasvit kuten kurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja leveäosmankäämi. Jaaninojassa elää myös kaloja sekä mm. erilaisia korentojen toukkia, kotiloita, juotikkaita ja vesimittareita. Jaaninojaa on kunnostettu erilaisten projektien yhteydessä onnistuneesti ja se on jo suosittu virkistyskohde. Siltapaikat ovat jatkuvan siivouksen tarpeessa, sillä ihmisillä on paha tapa heitellä sillalta veteen roskia ja romua. Peltomaisemaa Jaaninojan varrella 10
Katariinanlaakson oja Katariinanlaaksossa luontopolun läheisyydessä kulkee mereen laskeva oja. Oja on paikoin lähes umpeen kasvanut ja kaipaisi perkausta. Ojassa kasvaa runsaasti likaantumisesta kielivää pikkulimaskaa ja rannoilla on näyttäviä kurjenmiekka- ja ranta-alpikasvustoja. Pohjaeläinlajisto on runsas ja monipuolinen. Ojassa elää ainakin harvasukasmatoja, sääskiä, kotiloita ja simpukoita, juotikkaita, vesiäisiä sekä erilaisia korentoja. Oja on suojaisa kasvupaikka pienille kalanpoikasille, joita on paikoin runsaina parvina. Katariinanlaaksossa on totuttu retkeilemään asiallisesti, eikä roskia ole juurikaan näkyvissä. Ojan alkulähde on kuitenkin lähellä asuinalueita, joten vedenlaatu ei liene kaksinen. Kalanpoikaset viihtyvät suojaisassa ojassa 11
Vätin-Pitkämäen puro ja Kuninkoja Muhkurin kaupunginosassa yhdistyvät kaksi suurehkoa pienvirtavettä; Vätin-Pitkämäen puro sekä Kuninkoja. Molemmat vedet halkovat Jaaninojan tapaan erilaisia maastotyyppejä ja rantakasvillisuus vaihtelee sen mukaisesti. Rannoilla kasvaa mm. järviruokoa, leveäosmankäämiä, kurjenmiekkaa, rantakukkaa (Lythrum salicaria) ja haitallista vieraslajia jättipalsamia. Pohjaeläinlajisto on hyvin samankaltainen Jaaninojan kanssa. Keskikesällä parhaimpaan kukkaloistoaikaan ojanvarsikasvillisuus näyttää hienolta ja on pienen maastolenkin arvoinen. Näyttävä jättipalsami on kukkivana kaunis, mutta ulkonäön ei kannata antaa pettää itseään. Turun luonnonsuojeluyhdistys on järjestänyt alueella jättipalsamin kitkemistalkoita leviämisen rajoittamiseksi. Vesistöjen likaaminen on joskus suorastaan kansanhuvia. Läheisen marketin ostoskärryt ovat päätyneet Vätin- Pitkämäen puroon jättipalsamien keskelle. 12
Lopuksi Näiden esimerkkipienvesien lisäksi Turun kaupungin alueella on kymmeniä pienvesiä sekä yksityisillä että kaupungin mailla. Niiden kunto vaihtelee kovastikin kaatopaikkamaisista romukuopista putipuhtaisiin vesiin. Kansalaisten ympäristötietoisuus on lisääntynyt huimasti viime vuosina ja suurin osa ymmärtää nykyään, että pienvesiä ei kuulu eikä kannata käyttää roskiksina eikä kaatopaikkoina vaan niiden suojelu on ensiarvoisen tärkeää sekä ekologiselta kannalta että viihtyvyyden vuoksi. Jokaisen meistä kannattaa mennä rohkeasti tutustumaan pienvesien kiehtovaan maailmaan. Pieniä puroja, ojia ja lammikoita löytyy jokaisesta Turun kaupunginosasta ja monet niistä ovat tavalla tai toisella uhattuina. Kaveri- tai harrastusporukalla on mukavaa pitää vaikkapa lammensiivoustalkoot yhdistettynä ulkoilmapiknikiin! Roskaamisen eteen voidaan nähdä myös vaivaa: vanha sängynrohjo on hävitetty Paltan lammen rantaan. Toimenpide lienee ollut työläs, sillä maasto on vaikeakulkuista. Erityisen tärkeää olisi tehdä Turussa kattava sammakkoeläinkartoitus sammakon, vesiliskon ja erityisesti EU:n luontodirektiivilajin viitasammakon elinalueiden selvittämiseksi ja niiden suojelemiseksi. Kaikenlaiset suuremmat kunnostus- ja perkaustyöt tulisi tehdä vesistöissä loppukesällä, jotta sammakkoeläimet ehtivät rauhassa alta pois. Vesiliskon toukka (kuvan yksilön pituus n. 1,5 cm) 13
Pienvesiin liittyvää kirjallisuutta: Ernst Palmén: Vesiemme pikkueläimiä värikuvina Lars-Henrik Olsen, Jakob Sunesen ja Bente Vita Pedersen: Vesikirppu ja sudenkorento makean veden eläimiä Iiro Ikonen, Sinikka Suomalainen ja Magnus Östman: Turun kaupungin pienvesikartoitus Kati Tyystjärvi-Muuronen: Vesiopas vedet ja vesiluonto Kari Penttinen ja Juhani Niinimäki: Vesiensuojelun perusteet ja vesistöjen kunnostus Jura Salmi: Turun pienvesiä virkisty lähiluonnossa (TLSY:n opasvihkonen) Yllä mainittua kirjallisuutta on käytetty myös lähteinä tähän oppaaseen. Oppaan on koonnut Turun luonnonsuojeluyhdistyksen harjoittelija Harri Uusitalo kesällä 2011. www.sll.fi/turku Kuninkoja 14