MUSIIKIN MERKITYS KUULOVIKAISEN LAPSEN KUNTOUTUKSESSA

Puhe ja kieli, 30:3, 137 155 (2010) 137 MUSIIKIN MERKITYS KUULOVIKAISEN LAPSEN KUNTOUTUKSESSA Ritva Torppa, Käyttäytymistieteen laitos, Helsingin Yliopisto ja Musiikin laitos, Jyväskylän Yliopisto Minna Huotilainen, Käyttäytymistieteen laitos, Helsingin Yliopisto ja Musiikin laitos, Jyväskylän Yliopisto Tässä artikkelissa esittelemme musiikin harrastamisen ja puhekielen kehityksen yhtymäkohtia. Tuomme esille myös alustavia tuloksia omasta seurantatutkimuksestamme, jossa tutkitaan puheen havaitsemista sisäkorvaistutetta (SI) käyttävillä lapsilla suhteessa musiikilliseen harrastuneisuuteen. Tärkeäksi havainnoksi nousi vanhempien laulamisen merkitys kuulovikaiselle lapselle: mitä enemmän vanhemmat olivat laulaneet sisäkorvaistutetta käyttävälle lapselle, sitä paremmin lapsi havaitsi sana- ja lausepainon. Aikuisjohtoinen, aktiivinen musiikkitoiminta näyttää vaikuttavan kuulohavaintotaitoja edistävästi. Alustava johtopäätöksemme on, että laulamisen vaikutus perustuu sen taipumukseen herättää lapsen huomio sekä laulujen toistuviin ja kuulovikaiselle lapselle helpommin havaittaviin sävel-, voimakkuus- ja kestomuutoksiin. Tämä auttaa kuulovikaista lasta kiinnittämään huomion puheen prosodisiin piirteisiin vaikuttaen todennäköisesti puhekielen oppimiseen. Musiikkitoiminnan ja etenkin laulamisen pitäisikin kuulua kuulovikaisen lapsen kuntoutukseen ja arkielämään. Avainsanat: kuntoutus, laulaminen, musiikki, prosodia, puheen havaitseminen, sisäkorvaistute, kuulovika JOHDANTO Yhteystiedot: Ritva Torppa Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteen laitos, Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö, Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikkö, PL 9 (Siltavuorenpenger 1B) 00014 Helsingin yliopisto ritva.torppa@helsinki.fi Musiikin harrastaminen suomalaisten kuulovikaisten lasten elämässä on ollut vähäistä. Monen kuulovikaisen lapsen vanhemmat ovat luopuneet laulamisesta lapsensa kanssa ajatellen, ettei siitä ole hyötyä. Moni vanhemmista on myös ajatellut, että heidän kuulovikaisen lapsensa ei kannata harrastaa musiikkia, koska se olisi liian haastavaa ja hyödytöntä, jopa vahingollista heidän lapselleen. Käynnit Englannissa Mary Hare kuurojen koulussa tuovat esille kuitenkin aivan uudenlaisen näkemyksen asiasta. Siellä laulu- tai soittotunnit ja musiikin teorian opetus ovat aivan konkreettisesti osa jokapäiväistä elämää. Nämä vaikeasti kuulovikaiset lapset soittavat sisäkorvaistutteen tai akustisen kuulokojeensa avulla huilua, klarinettia, pianoa, bändisoittimia, ja löytyy hyviä laulusolistejakin. Oppilaat tekevät omia musikaalejaan, jotka he säveltävät ja sanoittavat itse, nauttien silminnähden musisoinnista ja musiikillisesta ilmaisusta. Tässä artikkelissa kerromme sekä seurantatutkimuksemme Musiikki sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheen havaitsemisen ja puhekielen kehittäjä-

138 Ritva Torppa, Minna Huotilainen nä alustavista tuloksista, että valotamme Mary Hare -koulun rohkean ratkaisun teoreettisia perusteita eli sitä, miten musiikki voi vaikuttaa kuulovikaisen lapsen kuulohavaintotaitojen ja puhekielen kehitykseen. Sisäkorvaistutteen toiminta; äänen korkeuksien, kestojen ja voimakkuuksien välittyminen Sisäkorvaistute on sähköinen kuulolaite, joka mahdollistaa erittäin vaikeasti kuulovikaisille henkilöille puheen kuulemisen ja oppimisen. Laite poimii puhe- tai äänisignaalin verhokäyrän ja välittää sen sisäkorvan sisälle asetettuun elektrodijärjestelmään, josta se johdetaan sähköisinä impulsseina kuulohermoon (Moore, 2003a; Wilson & Dorman, 2008). Sisäkorvaistute suodattaa äänisignaalin usealle taajuuskaistalle. Jokaisen taajuuskaistan alipäästösuodatetun signaalin verhokäyrää käytetään muuntelemaan sitä vastaavan elektrodin välittämän pulssijonon voimakkuusvaihteluja. Laite mahdollistaa puhekielen oppimisen, vaikka laitteen välittämä tieto äänistä on väistämättä normaalista kuulojärjestelmästämme poikkeavaa. Normaalisti toimiva sisäkorva pystyy välittämään tarkan tiedon äänen korkeuksista kahden samanaikaisesti toimivan koodausjärjestelmän avulla (Pickles, 2008). Paikkakoodauksessa sisäkorvan värähtelyn voimakkain paikka on kuullun äänen taajuutta vastaavalla kohdalla, kaistalla. Ajallisessa ns. vaihekoodauksessa sisäkorvan kuulohermolle välittämät aktiopotentiaalipurskeet tahdistuvat siten, että hermoimpulsseja lähetetään äänen perustaajuudella (esim. Faulkner, 2003; Moore, 2003b; Pickles, 2008). Nykyisten ns. CISpohjaisia (Continuous Interleaved Sampling) strategioita käyttävien sisäkorvaistutteiden tarjoama tieto paikkakoodauksen suhteen on rajoittunut laitteen vähäisen kanavamäärän (12 22 Suomessa käytössä olevissa laitteissa) ja sähkövirran leviämisilmiön ( current spread ) vuoksi (Fu & Nogaki, 2004; Moore, 2003a; Wilson & Dorman, 2008). Tällöin monimutkaisten (yläsävelharmonioita sisältävien) äänten äänenkorkeuksien kuulemiselle tärkeät alemmat yläsävelet eivät ole laitteen avulla normaalisti erotettavissa toisistaan. Normaalin kuulojärjestelmän vaihekoodauksen (temporaalinen eli ajallinen tieto) suhteen laite ei välitä mitään tietoa, koska pulssit lähetetään aina samalla nopeudella riippumatta äänen taajuudesta (Moore, 2003a; Wilson & Dorman, 2008). Sisäkorvaistute välittää kuitenkin jonkinlaista ajallista tietoa periodisten (so. useita harmonisia yläsäveliä sisältävien) äänten perustaajuudesta puheprosessorista välittyvien pulssien voimakkuusvaihteluissa. Normaalissa sisäkorvassa, silloin kun monimutkaisen äänen osasävel on voimakas verrattuna läheisiin harmonisin yläsäveliin, kuulohermon aktiopotentiaalipurskeet tahdistuvat ko. taajuudelle ominaisella kaistalla kyseisen yläsävelen taajuuteen. Sen sijaan hermosyyt, joiden ominaistaajuus ja kaistat osuvat näiden yläsävelten väliin, tahdistuvat perustaajuuteen. Tämä mahdollistaa sen, että vaikka emme kuule perustaajuutta tai kaikkia monimutkaisen äänen osasäveliä, voimme kuulla monimutkaisen äänen perustaajuutta vastaavan äänenkorkeuden (Geurts & Wouters, 2001). Sisäkorvaistute välittää perustaajuuden juuri tämäntapaisella mekanismilla, mikäli kaistanpäästösuodattimien rajataajuus kullakin kanavalla on suurempi kuin perustaajuus. Tällöin perustaajuus vaikuttaa edellä kuvatulla tavalla puheprosessorin välittämiin pulssin voimakkuusmuutoksiin ja näkyy laitteen kanavilla pulssin voimakkuuden perustaajuutta heijastavana vaihteluna; ilmiöstä käytetään nimeä temporal pitch (Geurts & Wouters, 2001; Green, Faulkner, Rosen, & Macherey, 2005; Wilson & Dorman, 2008). Jotta perustaajuudesta vihjaavat

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 139 kanavien verhokäyrien vaihtelut välittyisivät selkeinä, pitää pulssinopeuden olla 4 5 kertaa perustaajuutta suurempia. Esimerkiksi jos puheen perustaajuus on välillä 80 350 Hz, täytyy pulssinopeuden olla vähintään 1400 Hz, jotta kaikki puheen perustaajuuden vaihtelut välittyisivät (McKay, McDermott, & Clark, 1994). Tällainen puheprosessorin välittämä pulssin voimakkuuden ajallinen vaihtelu voi välittää tietoa puheen ja musiikin perustaajuuden korkeudesta vain matalilla äänenkorkeuksilla. Sisäkorvaistutteen käyttäjät voivat havaita tällaista ajallista tietoa n. 300 Hz:iin saakka, ja kyky hyödyntää ajallista tietoa vaihtelee henkilöstä toiseen (Green, Faulkner & Rosen, 2002; Green ym, 2005; Mc Dermott & McKay, 1997). Istutteissa tapahtuu myös paikkakoodauksen tyyppistä perustaajuuden välittymistä (Kwon & Honert, 2006; Nobbe, Schleich, Zierhofer, & Nopp, 2007). Tämä perustuu siihen, kuinka voimakkaasti tietyllä kaistalla oleva ääni stimuloi laitteen vierekkäisiä taajuuskaistoja. Kun kahden vierekkäisen kanavan sähköisen stimulaation voimakkuus vaihtelee nopeasti, voi syntyä aistimus erikorkuisista äänistä. (Kwon & Honert, 2006; Nobbe ym., 2007). Istutteen käyttäjät pystyvät seuraamaan puheäänen korkeuden muutoksia myös hitaiden, perusäänenkorkeuteen liittyvien yläsävelten eli formanttien siirtymien ( spectral information, spektraalinen tieto) perusteella, mutta esim. diftongien päinvastaisiin suuntiin tapahtuvat formanttisiirtymät vaikeuttavat tämän informaation havaitsemista (Green ym., 2002). Instrumentaalimusiikissa soittimen yläsävelrakenne vaikuttaa istutteen käyttäjien äänen korkeuksien ja melodioiden havaitsemiseen, jolloin eri soittimilla esitettyinä sama melodia voi kuulostaa erilaiselta (Galvin, Fu, & Oba, 2008). Ja lopulta, musiikin tai puheen äänen voimakkuuden vaihtelu vaikuttaa myös istutteen käyttäjien äänen korkeuden havaitsemiseen eri tavalla kuin normaalisti kuulevilla henkilöillä. Äänen voimistuminen aiheuttaa mm. laitteen sähkövirran voimistumisen, joka johtaa siihen, että sähkövirtaa leviää viereisiin elektrodeihin, ja aistimus äänen korkeuden muutoksen suunnasta muuttuu, ja edelleen, muutokset ajallisessa tiedossa vaikuttavat äänen korkeuden aistimiseen eri tavalla eri elektrodeilla (Carlyon, Lynch, & Deeks, 2010). Tutkimuksissa on todettu, että monilla istutteen käyttäjillä on vaikeuksia musiikin äänen korkeuden muutosten havaitsemisessa, ja että he tukeutuvat todennäköisesti enemmän rytmiin kuin äänen korkeuden muutoksiin melodioiden tunnistamisessa (aikuisten osalta, Drennan & Rubinstein, 2008; lasten osalta: Mitani ym., 2007; Vongpaisal, Trehub, & Schellenberg, 2006). On kuitenkin todettu, että melodioiden havaitsemista voidaan parantaa harjoittelemalla ja että se on yhteydessä musiikin harrastamisen määrään. Yksilöllinen vaihtelu äänen korkeuksien ja melodioiden havaitsemisessa on myös suuri (Drennan & Rubinstein, 2008). Musiikin harrastaminen saattaa siis auttaa laitteen käyttäjiä havaitsemaan äänen korkeuseroja erilaisista äänilähteistä. Äänen korkeuksien havaitsemisen ongelmat heijastuvat myös sisäkorvaistutteen käyttäjien puheen prosodian havaitsemiseen (puheen suprasegmentaaliset piirteet, painotus ja intonaatio; Klieve & Jeanes, 2001; Meister, Landwehr, Pyschny, Walger, & von Wedel, 2009; O Halpin, 2010; Peng, Tomblin, & Turner, 2008; Vainio, 2010). Esimerkiksi sana- ja lausepainoon liittyy yleensä myös äänen voimakkuuden muuttumista, mikä saattaa osaltaan vääristää istutelasten puheen äänen korkeuden suunnan muutoksen havaitsemista, vaikka tämä ei kenties ole prosodian havaitsemisen kannalta yhtä tärkeää kuin musiikissa. Esimerkiksi suomen kielessä kuitenkin kvantiteetti (kaksoisään-

140 Ritva Torppa, Minna Huotilainen teiden koodaaminen kestona) ja sanahahmo ilmaistaan yhdessä äänen korkeuden suunnan muutosten eli tonaalisten piirteiden ja kestojen kanssa ( Järvikivi, Vainio & Aalto, 2010; Vainio, Järvikivi, Aalto, & Suni, 2010). Vaikka selkeässä puheessa havaitsemisen ongelmia ei ole, voidaan ennustaa, että istutelapsilla on vaikeuksia spontaanin puheen havaitsemisessa, jossa ilmaisu on joskus vain toisen vihjeen varassa ( Järvikivi ym., 2010; Vainio ym., 2010). Ongelma on todennäköisesti suurin juuri kieltä omaksuttaessa. Akustisen kuulokojeen käyttäjät ovat etuasemassa äänen korkeuksien havaitsemisen suhteen sisäkorvaistutteen käyttäjiin verrattuna. Laitteen välittämä tieto yläsävelrakenteesta vaihtelee akustisen kuulokojeen käyttäjien keskuudessa. Tämä johtuu siitä, että sisäkorvan aistinsolujen ja neuroniyhteyksien säilyminen sekä jäännöskuulon määrä ja laatu vaihtelevat henkilöstä toiseen. Näin myös kuulokojeen vahvistamien yläsävelten koostumus vaihtelee. Kuitenkin akustinen kuulokoje välittää äänen korkeuksien havaitsemiselle tärkeän tiedon äänten ajallisesta hienorakenteesta. Onkin todettu, että akustisella kuulokojeella melodioiden havaitseminen on helpompaa kuin sisäkorvaistutteella (esim. Looi, McDermott, McKay, & Hickson, 2008). Prosodian ja laulamisen merkitys puhekielen kehityksessä Sisäkorvaistutetta käyttävillä lapsilla on usein ongelmia puhekielen kehityksessä. Lyhytkestoinen kuulomuisti on normaalia heikompi (Burkholder & Pisoni, 2006). Sanavarasto jää normaalikuuloisia lapsia kapeammaksi, vaikka pidetään mahdollisena, että nuorena laitteensa saaneet lapset saavuttaisivat normaalikuuloisia vastaavan sanavaraston (Hayes, Geers, Treiman, & Moog, 2009). Suomenkielisille istutelapsille erityisesti kielioppipäätteet ovat vaikeita havaita ja muistaa. Puhekielen kehityksen ongelmat johtuvat suurelta osin laitteen toimintarajoituksista: kanavien vähäisyys ja erityisesti ajallisen hienorakenteen puutteellinen välittyminen aiheuttavat ongelmia myös puheen havaitsemisessa. Konsonanttien ja koartikulaation eli äänten rajoilla tapahtuvien muutosten havaitseminen (Faulkner, 2003; Välimaa, 2002), äänen laadun ja äänen korkeuden, sekä tähän liittyen samanaikaisten äänten erottelu, puheen havaitseminen taustahälyssä ja puheen prosodian havaitseminen on vaikeaa (Drennan & Rubinstein, 2008; Gfeller ym., 2007; Klieve & Jeanes, 2001; Meister ym., 2009; Mitani ym., 2007; O Halpin, 2010; Peng ym., 2008). Kansainvälisessä tutkimuskentässä sisäkorvaistutteen käyttäjien äänen korkeuksien havaitsemisen parantamista pidetään keskeisenä tavoitteena, koska se liittyy niin moneen kuulohavaintotaitoon ja on laitteen kompastuskivi. Prosodian havaitsemista on tässä yhteydessä korostettu, koska sen on todettu olevan tärkeää pienen lapsen puheen omaksumisen alkuvaiheessa. Pieni vauva ei vielä havaitse puhetta kategorisesti, äänteinä, kuten aikuinen kuulija. Vauva kiinnittää huomionsa ensin kuulemansa puheen intonaatioon ja painotukseen, ja käyttää näitä puheen piirteitä puheen pilkkomiseen pienempiin, lopulta merkityksellisiin, vauvan muistikapasiteetin kannalta sopiviin yksiköihin ( Jusczyk, 1997). Englanninkielisissä tutkimuksissa on havaittu, että normaalisti kuulevat vauvat olettavat 6 9 kk iässä jatkuvaa puhevirtaa kuunnellessaan sanapainon merkitsevän uuden sanan alkamista ( Jusczyk, Houston, & Newsome, 1999). Jos vauva on havainnut sanapainon hyvin, hänen kielelliset taitonsa ovat myöhemmällä iällä paremmat kuin sellaisella lapsella, joka on havainnut tavupainon heikosti (Newman, Ratner, Jusczyk, Jusczyk, & Dow, 2006). Vanhemmat kautta maailman puhuvat vauvalle sävelkulultaan, äänenpainoiltaan ja äänteiden pituuksiltaan vaihtelevalla tavalla.

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 141 Tätä puhetyyliä kutsutaan lapselle suunnatuksi puheeksi tai hoivapuheeksi. Suomalaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että rikkaalla hoivapuheen prosodian muuntelulla on yhteys parempaan kielelliseen kehitykseen. Vanhempien äänen korkeuden muuntelu auttaa lasta kiinnittämään huomion painollisiin sanoihin, ja näin lapsi segmentoi tärkeät sanat jatkuvasta puhetulvasta (Arola, Paavola, & Körkkö, 2010). Prosodia kertoo myös aikuiselle lausepainon avulla, mikä sana lauseessa on tärkeä (Vainio & Järvikivi, 2006, 2007; Vainio, 2010). Lauseen loppua kohti laskeva äänenkorkeus ja äänenvoimakkuus kertovat, milloin lause on loppumassa, ja prosodia välittää tietoa puhujan tunne- ja vireystilasta (Juslin & Laukka, 2003; Vainio, 2010). Prosodian havaitseminen saattaa olla vielä tärkeämpää kuulovikaisille kuin normaalisti kuuleville lapsille. Vahvan akustisen kuulokojeen tai sisäkorvaistutteen saava lapsi ei kuulon kuntoutuksen alkuvaiheessa pysty erottelemaan puheen äänteitä. Kuulovikainen lapsi elää siis pitkään tilanteessa, jossa hän joutuu tukeutumaan kaikkiin mahdollisiin apukeinoihin puhetta oppiakseen: ilmeisiin, eleisiin, viittomiin, vinkkipuheeseen, huuliolukuun ja prosodiaan. Jos kuulovikainen lapsi havaitsee prosodian hyvin, hän saa siitä paljon tarvitsemaansa tukea varhaisessa kielenomaksumisen vaiheessa. Kyvyn matkia prosodiaa onkin todettu liittyvän istutelasten parempaan kykyyn tunnistaa sanoja ja ymmärtää puhetta (Carter, Dillon, & Pisoni, 2002). Hyöty ulottuu todennäköisesti myös lukemis- ja kirjoittamisvalmiuksiin (Anvari, Trainor, Woodside, & Levy, 2002), jotka liittyvät kykyyn pilkkoa puhetta paitsi äänteiksi, myös tavuiksi ja sanoiksi. Aikuiset hyödyntävät sanapainoa sanojen erottelussa puhevirrasta (Tuomainen, 2001) sekä vieraan kielen oppimisessa (Morrill Adams, 2010). Hyvän prosodian havaitsemisen tuoma hyöty ulottuu siis aikuisuuteen saakka. Vauva pitää läheistensä laulusta vaikka he laulaisivat nuotin vierestä. Tärkeintä on laulajan tuttuus ja sen välittämä tunteiden kommunikaatio (Papousek, 2003). Vauva havaitsee prosodiaa heti syntymänsä jälkeen (Sambeth, Ruohio, Alku, Fellman, & Huotilainen, 2008). On havaittu, että myös kuurojen vanhempien lapset ovat heti syntymänsä jälkeen kiinnostuneet laulamisesta ja hoivapuheesta (Masataka, 1999). Kiinnostuksen syynä saattaa siis olla ihmiselle synnynnäinen taipumus kiinnostua rikkaasta prosodiasta ja laulamisesta. Lapselle suunnatun hoivapuheen puhenopeus (noin kaksi tavua sekunnissa, vrt. normaalissa puheessa n. 6-7 tavua sekunnissa), rytmi, äänen korkeuden, voimakkuuden ja keston muutokset vaihtelevat tilanteesta toiseen. Sen sijaan vauvalle suunnattujen laulujen korkeus, esitystahti, rytmi ja dynaaminen alue säilyvät yllättävän samoina, ottaen huomioon, ettei laulunäytteitä antaneilla vanhemmilla ole musiikillista koulutusta (Bergeson & Trehub, 2002; Patel, Peretz, Tramo, & Labreque, 1998). Tutkijat esittävät, että puheeseen verrattuna laulu saa lapsen vireystilan säilymään tasaisempana, jolloin vireystilaa voidaan säilyttää pidempään (Nakata & Trehub, 2004; Tronick & Gianino, 1986). Nagata ja Trehub (2004) ovat havainneet, että pienen vauvan huomio myös suuntautuu aikuiseen paremmin, kun lapselle lauletaan verrattuna siihen, että hänelle puhutaan. Ehkä laulaminen on tehokkaampi huomion kiinnittämisessä siksi, että se on emotionaalisempaa kuin puhe; vauvojen on havaittu myös kiinnittävän huomion tehokkaammin emotionaaliseen puheeseen kuin emotionaalisesti neutraaliin puheeseen ( Juslin & Sloboda, 2001). On havaittu, että muutaman kuukauden kuluttua sisäkorvaistutteen aktivoinnista pienet lapset katsovat mieluummin äidin laulua, jos siinä on mukana ääni kuin laulua ilman ääntä (Trehub, Vongpaisal, & Nakata, 2009,

142 Ritva Torppa, Minna Huotilainen raportoimat alustavat tulokset Volkovan ym. tutkimuksesta). Jo ennen kuin he ymmärtävät sanoja, he kuuntelevat mieluummin hoivapuhetta kuin aikuiselle suunnattua puhetta, mikä on osoitus siitä, että he havaitsevat eron prosodiassa (Trehub ym., 2009). Tämä viittaa siihen, että he havaitsevat myös vanhempien laulavan. Lapselle suunnattu laulaminen on todennäköisesti kaikille kuulovikaisille lapsille samalla tavalla merkityksellistä kuin normaalisti kuuleville lapsille. Kun kaikki edellä mainittu tieto yhdistetään siihen, että musiikki on vahvasti yhteydessä aivojen muistijärjestelmiin, ja että laulaminen tehostaa sanojen muistamista ja oppimista (Ho, Cheung, & Chan, 2003; Thiessen & Saffran, 2009; Wallace, 1994), laulaminen voi olla lapselle, myös kuulovikaiselle, äärimmäisen tärkeää. Miten musiikin harrastaminen voi vaikuttaa lapsen puhekielen kehitykseen prosodia, kuulohavaintotaidot, vireys ja hyvinvointi Musiikin harrastaminen vaikuttaa normaalikuuloisten aikuisten ja lasten prosodian havaitsemiseen (Besson, Schön, Moreno, Santos, & Magne, 2007; Magne, Schön, & Besson, 2003, 2006; Schön, Magne, & Besson, 2004; Thompson, Schellenberg, & Husain, 2004). Näin saattaa olla myös kuulovikaisten lasten kohdalla, mutta asiaa ei ole ennen seurantatutkimustamme tutkittu. Musiikin harrastaminen voi vaikuttaa kuitenkin lapsen kehitykseen myös monella muullakin tavalla. Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että musiikkiharrastuksella on voimakkaita vaikutuksia lapsen aivojen kehittymiseen. Pelkkä musiikin kuunteleminen aktivoi aivoja laajasti. Musiikkia kuunneltaessa aktivoituvat kuulojärjestelmän alueet, etuotsalohkon alueet, pikkuaivot, hippokampus (aivoturso), amygdala (mantelitumake) ja nucleus accumbens (Levitin & Tirovolas, 2009; Tramo, 2001; Zatorre, Chen, & Penhune, 2007). Musiikin kuulemisen on eläinkokeissa osoitettu muokkaavan kuuloaivokuoren rakennetta ja tehostavan eläimen oppimiskykyjä ja muistia (Percaccio, Pruette, Mistry, Chena, & Kilgard, 2007; Percaccio ym., 2005) lisäämällä hermosolujen määrää ja hermojen kasvutekijöiden määrää hippokampuksessa ja aivokuoren eri alueilla. Laajojen eläinkokeiden perusteella pelkkä musiikille altistuminen saa aikaan lukuisia myönteisiä vaikutuksia, vaikkei musiikki kuulu näiden eläinten normaaliin ääniympäristöön. Musiikin sopivassa määrin toistoa sisältävässä monimutkaisessa rakenteessa lienee siis jotain yleisesti aivokudoksen kasvua ja hyvinvointia edistävää. Tutkittaessa aikuisen ammattimuusikon aivoja havaitaan useita eroavaisuuksia ei-muusikon aivoihin verrattuna. Aivojen toimintaa tutkittaessa on havaittu, että vasteet musiikillisille äänille, pienille muutoksille äänisarjoissa ja oman soittimen äänille ovat kasvaneet (Pantev ym., 1998; Tervaniemi, Rytkönen, Schröger, Ilmoniemi, & Näätänen, 2001). Jo aivorungon tasolla vasteet sekä musiikillisille että puheäänille ovat kasvaneet ja nopeutuneet (Musacchia, Sams, Skoe, & Kraus, 2007; Strait, Kraus, Skoe, & Ashley, 2009; Wong, Skoe, Russo, Dees & Kraus, 2007). Aivojen rakenteen tutkiminen paljastaa, että muusikoilla aivojen harmaan aineen tilavuus on kasvanut kuulojärjestelmän alueilla, liike- ja tuntojärjestelmän alueilla, ja useilla otsalohkon alueilla ja pikkuaivojen ja aivokurkiaisen etuosan tilavuus on kasvanut (Gaser & Schlaug, 2003; Schlaug, Jancke, Huang, Staiger, & Steinmetz, 1995; Schneider ym., 2002). Tämä laajentunut harmaan aineen tilavuus näkyy käytännössä parempana prosessointikapasiteettina liittyen mihin tahansa ääniin ja on hyödynnettävissä esimerkiksi silloin, kun muusikko kuuntelee puhetta meluisissa olosuhteissa. Edellä kuvatut rakenteelliset muutokset muusikon aivoissa ovat seurausta tuhansien

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 143 tuntien panostuksesta musiikkiharrastukseen lapsuudesta lähtien. Lapsilla musiikkiharrastuksen vaikutus aivojen rakenteisiin näkyy musiikkiharrastuksen aloittamisen jälkeen yllättävän nopeasti. Tutkittaessa esimerkiksi vain 15 kk pianonsoittoa harrastaneita lapsia havaitaan heidän aivoissaan kuulojärjestelmän, tuntojärjestelmän ja aivokurkiaisen alueella samansuuntaisia muutoksia, joita on nähty aikuisten muusikoiden aivoissa (Hyde ym., 2009). Samoin 4 5-vuotiailla Suzuki-opetukseen osallistuneilla lapsilla nähdään aivovasteiden voimistumista jopa kolme vuotta omaa ikätasoa suuremmiksi (Shahin Roberts, & Trainor, 2004). Lapsilla aivojen rakenteen edulliset muutokset näyttävät siis olevan erittäin nopeita. Tutkittaessa musiikkia harrastavia lapsia tai aikuisia huomataan useiden kognitiivisten taitojen korreloivan musiikkiharrastuksen määrään. Esimerkiksi spatiaalisen päättelykyvyn, lukemisen, äänteiden havaitsemisen ja yleisen älykkyyden on havaittu korreloivan musiikkiharrastukseen lapsilla (Nelson & Barresi, 1989; Lamb & Gregory, 1993; Douglas & Willats, 1994). Musiikkia harrastaneet suoriutuvat paremmin tehtävissä, joissa testataan kielellistä muistia, vieraan kielen havaitsemista ja lausumista, sanasujuvuutta, yleistä älykkyyttä, avaruudellista hahmottamiskykyä, tarkkaavaisuuden suuntaamista ja lukemista (Chan, Ho, & Cheung, 1998; Hassler, Birbaumer & Feil, 1985; Hurwitz, Wolff, Bortnick & Kokas, 1975; Milovanov, Huotilainen, Välimäki, Esquef, & Tervaniemi, 2008; Milovanov, Tervaniemi, Takio, & Hämäläinen, 2007; Schellenberg, 2004). Tutkimustulokset ovat kiistämättömiä ja ne on pystytty toistamaan useiden eri tutkimusryhmien toimesta ja useissa eri maissa. Edellä esitellyissä korrelaatiotutkimuksissa on kuitenkin ongelmana se, että ne eivät tuo tietoa tutkittujen taitojen ja musiikillisten taitojen tai kiinnostuksen alkuperäisistä suorista yhteyksistä. Kausaalinen päättely on mahdotonta, sillä tämänkaltaisissa tutkimuksissa ei koskaan voida täydellisesti samankaltaistaa musiikkia harrastavien ja ei-harrastavien ryhmiä. Kansainvälisissä tutkimuksissa onkin siirrytty yhä enemmän interventiotutkimuksiin: kaikki tutkimukseen osallistuvat lapset valitaan musiikkia harrastamattomien lasten joukosta ja satunnaistetaan tarkasti kahteen samankaltaiseen ryhmään, joista toiselle tarjotaan musiikinopetusta. Tämänkaltaisissa tutkimuksissa on havaittu, että musiikkiopetusta saaneiden lasten ryhmä pärjäsi paremmin matemaattisissa ja avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä, päättelytehtävissä, luku- ja kirjoitustehtävissä kuin vertailuryhmä, joka oli osallistunut muuhun harrastukseen (yleensä kuvataide) (Bilhartz, Bruhn, & Olson, 2000; Costa-Giomi, 1999; Graziano, Peterson, & Shaw, 1999; Rauscher & Zupan, 2000; Standley & Hughes, 1997). On huomattavaa, että molempien ryhmien lapset testattiin huolellisesti ennen intervention aloittamista siten, että ryhmien tulokset testeissä olivat aluksi mahdollisimman tarkkaan samat. Interventiotutkimukset osoittavat, että aiemmin korrelaatiotutkimuksissa saadut tulokset selittyvät todellakin pääasiassa musiikkiharrastuksen vaikutuksilla ja että perinnöllisten taipumusten tai kotiympäristön vaikutus on harrastuksen vaikutuksia pienempi. Edellä esitetyn valossa voidaan todeta, että musiikkiharrastus tukee lapsen puheen havaitsemista, kielellisiä kykyjä ja kognitiivisia taitoja ja että musiikkiharrastuksen aloittamisen jälkeen vaikutukset näkyvät jopa vain muutamien kuukausien kuluttua. Kuulovikaisten lasten osalta musiikin harrastamisen vaikutuksia ei ole vielä juurikaan tutkittu. On kuitenkin todettu, että musiikin havaitsemisella on yhteys sisäkorvaistutteen käyttäjien puheen havaitsemiseen hälyisissä oloissa (Drennan & Rubinstein, 2008). Ne istutelapset, jotka kuuntelevat enemmän musiikkia, tunnistavat sanoja paremmin kuin

144 Ritva Torppa, Minna Huotilainen vähemmän musiikkia kuuntelevat (Mitani ym., 2007). Nämä ovat myös viitteitä siitä, että kuulovikaisten lasten kohdalla musiikin harrastaminen olisi hyödyllistä. Laulamisen tiedetään olevan vauvalle mieluista ja se vahvistaa vanhemman ja lapsen emotionaalista yhteyttä (Papousek, 2003). Musiikin kuuntelun tiedetään nostavan vireystilaa ja parantavan suorituskykyä (mm. Thompson, Schellenberg, & Husain, 2001). Särkämön ym. tutkimuksen tulokset osoittavat, että lempimusiikin kuuntelu auttaa aivohalvauspotilaita toipumisessaan sekä mielialan, vireystilan että puhetaitojen palautumisen osalta (Särkämö ym., 2008). Lempimusiikilla voi olla terapeuttinen, virkistävä ja oppimista edistävä vaikutus myös kuulovikaiseen lapseen ja aikuiseen. Sekä omat suomalaiset kokemuksemme puheen kehittymiseen tähtäävistä Impi ja Ilmari Lindforsin säätiön puhemusiikkimusiikkiryhmistä että kansainväliset kokemukset (Mary Hare -koulu; Trehub ym., 2009) ovat osoittaneet, että nuorena istutteen saaneet ja muut kuulovikaiset lapset nauttivat musiikista aivan yhtä innokkaasti ja samassa kehitysvaiheessa kuin kuulevat ikätoverinsa mikäli he pääsevät mukaan musiikin maailmaan. He pystyvät saamaan musiikista positiivisia, emotionaalisia ja vireyttä sekä suorituskykyä nostavia kokemuksia kuten normaalisti kuulevat lapset ja aikuiset. Musiikilla voi siis olla monipuolinen vaikutus kuulovikaisen, myös sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen kielelliseen ja kokonaiskehitykseen. SEURANTATUTKIMUS MUSIIKKI SISÄKORVAISTUTETTA KÄYTTÄVIEN LASTEN PUHEEN HAVAITSEMISEN JA PUHEKIELEN KEHITTÄJÄNÄ Tutkimusongelmat Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jonka tavoitteena on seurata sisäkorvaistutetta käyttävien sekä normaalisti kuulevien lasten musiikkiin ja puhutun kielen kehitykseen liittyvien kuulohavaintotaitojen ja aivovasteiden kehitystä, sekä selvittää, vaikuttaako musiikillinen toiminta niiden kehitykseen. Tutkimuksen nyt raportoitavissa sana- ja lausepainon kuuntelukokeissa tutkitaan prosodian havaitsemista lingvistisen prosodisen ilmiön yhteydessä (O Halpin, 2010; Vainio, 2010; Vogel & Raimy, 2002; Wells, ym., 2004). Oletuksemme on, että istutelasten äänen korkeuden havaitsemisen ongelmat heijastuvat tuloksiin, ja että musiikillinen harrastuneisuustausta on yhteydessä aikaisemmissa tutkimuksissa todettuun suureen vaihtelevuuteen lasten sanaja lausepainon havaitsemisessa. Aiemmin toteutetuissa tutkimuksissa ei koehenkilöiden musiikkitaustaa ole huomioitu (O Halpin, 2010; Vogel & Raimy, 2002, Wells ym, 2004). Vanhempien laulamisen oletetaan vaikuttavan tuloksiin voimakkaimmin mm. koska laulu muistuttaa puhetta akustisesti enemmän kuin instrumentaalimusiikki (kts. Sisäkorvaistutteen toiminta; äänen korkeuksien, kestojen ja voimakkuuksien välittyminen ; laite välittää äänen korkeudet eri tavoin erilaisista äänilähteistä), ja koska vanhempien laulamisella on todettu olevan merkittävä vaikutus lapsen huomion suuntaamiseen ja ylläpitoon (kts. Prosodian ja laulamisen merkitys puhekielen kehityksessä ). MENETELMÄT Koehenkilöt ja tutkimuksen toteuttaminen Seurantatutkimukseemme on osallistunut 30 sisäkorvaistutetta käyttävää lasta neljästä eri yliopistollisesta keskussairaalapiiristä (HUS, TAYS, TYKS ja KYS) ja 31 normaalisti kuulevaa, tervettä, kielellisesti normaalisti kehittynyttä lasta Helsingin seudulta. Tutkimukseen on saatu eettinen lupa ja tutkimusluvat kus-

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 145 takin em. keskussairaalapiiristä. Tutkimukset on suoritettu lasten ollessa 4 13-vuotiaita. Osa lapsista on harrastanut seurannan aikana musiikkia, muut lapset ovat osallistuneet eimusiikillisiin harrastuksiin. Tässä kirjoituksessa esitellään ne tulokset, joita on aiemmin esitelty kansainvälisissä konferensseissa. Mukana on vain osa koko tutkimukseen osallistuneista lapsista, eikä lainkaan seurantatuloksia, koska tätä kirjoitusta laadittaessa kaikki lapset eivät ole vielä käyneet seurantamittauksissa. Otoksessa, josta alustavat tulokset raportoidaan, oli 17 istutelasta, iältään 4 13-vuotiaita alle 3-vuotiaana laitteen käytön aloittaneita, ja 17 vertailuryhmän lasta. Istutelasten iän keskiarvo oli 7,3v. (kh. 2,6 v.) ja vertailuryhmän lasten 6,8v. (kh. 2,4 v.). Yhtä lasta lukuun ottamatta istutelapset oli integroitu normaaleihin päiväkoteihin ja kouluihin, ja kaikki kommunikoivat puhutulla kielellä. Tutkimuksen nyt raportoitavat toiminnalliset sana- ja lausepainon kuuntelukokeet muokattiin University College Londonissa jo käytössä olleista kuuntelukokeista (kokeiden kehittäjät: R.O. Halpin ja A. Faulkner; suomenkielinen toteutus R. Torppa, M. Vainio ja M. Leminen). Näitä osatuloksia on käsitelty myös Speech Prosody 2010 konferenssiartikkelissa (Torppa, Faulkner, Järvikivi, & Vainio, 2010). Puhunnokset äänitettiin puhetieteiden laitoksen studiolla korkeatasoisella äänityslaitteistolla. Puhujina oli mies, nainen ja kaksi tyttöä, joista toinen puhui matalammalla ja toinen korkeammalla äänellä. Kummassakin kuuntelukokeessa oli 48 osiota. Lausepainon havaitsemisen kuuntelukokeessa lauseet noudattivat muotoa subjekti, verbi, objekti (esim. poika maalaa veneen ). Lapsen tehtävä oli näyttää kuvasta, minkä sanan puhuja sanoi korkeammalla ja kovemmalla äänellä, Näytä kissankello. Näytä kissan kello. Kuva 1. Esimerkki sanapainon havaitsemisen kuuntelukokeen kuvista ja lauseista. Alleviivatulla tavulla on painotus.

146 Ritva Torppa, Minna Huotilainen niin että sana oli tärkeä. Sanapainon havaitsemisen tehtävän lauseet alkoivat aina sanalla näytä (esim. näytä kissankello). Sanapainon havaitsemisen kuuntelukokeessa lapsen tehtävä oli näyttää yhdyssana (esim. kissankello, kuva 1a), jos sanapaino oli vain lauseen toisen sanan alussa, tai erillissana (esim. kissan kaulassa oleva kello, kuva 1b), jos sanapaino oli sekä lauseen toisen että kolmannen sanan alussa. Kuuntelukokeet suoritettiin äänieristetyssä, akustoidussa tilassa. Äänet esitettiin kahden korkeatasoisen kaiuttimen kautta, jotka sijaitsivat 45 kulmassa lapsen korviin nähden, ja voimakkuus säädettiin äänitasomittarilla testiäänen avulla keskimäärin 70 db SPL voimakkuudelle istutelapsille ja 60 db SPL voimakkuudelle normaalisti kuuleville lapsille. Äänet kuitenkin vaihtelivat voimakkuudeltaan kuten luonnollinen puhe. Vanhemmille suunnatulla kyselyllä kerättiin musiikkiin liittyvät taustatekijät: kuinka paljon sisarukset ja vanhemmat ovat musisoineet lapsen kuullen, paljonko lapset ovat soittaneet tai laulaneet kotona, paljonko he ovat harrastaneet ohjatusti musiikkia päiväkodeissa, kouluissa tai musiikkileikkikouluissa, paljonko lapset ovat kuulleet musiikkia radiosta, CDsoittimista tai televisiosta jne. Myös sisäkorvaistutteeseen ja akustiseen kuulokojeeseen liittyvät taustatekijät (käytön määrä, lapsen ikä aktivointihetkellä), vanhempien koulutus- ja tulotaso, puheterapian määrä, puheterapeutin laulamisen määrä lapselle, lapsen ja lapselle viittomisen määrä, akustisen kuulokojeen käyttö, jne. kartoitettiin istutelasten osalta. Lisäksi potilasasiakirjoista selvitettiin mm. laitteen toimintastrategia ja pulssinopeus. Tilastolliset menetelmät Sekä lasten iästä että sana- ja lausepainon kuuntelukokeiden tuloksista analysoitiin mediaanit, keskihajonnat, vaihteluvälit sekä vinoudet. Tässä vaiheessa musiikkitaustan ja prosodian havaitsemisen lineaarisen riippuvuuden astetta mitattiin sekä järjestyskorrelaatiokertoimen (rho) että osittaiskorrelaatiokertoimen (r; ikävaikutus kontrolloitu) avulla. Sisäkorvaistutetta käyttävien ja vertailuryhmän lasten sekä toisaalta musiikkileikkikouluun osallistuneiden ja ei-osallistuneiden lasten välisiä eroja tarkasteltiin yksisuuntaisen ANOVA:n avulla. Iän ja pulssinopeuden yhteyttä kuuntelukokeissa suoriutumiseen tutkittiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla. Tilastolliset todennäköisyydet ilmoitetaan kaksisuuntaisina. ALUSTAVAT TULOKSET Taulukko 1. Alustavat tulokset sana- ja lausepainon kuuntelukokeista: keskiarvot, keskihajonnat, vaihteluvälit ja vinoudet. Keskiarvot ovat oikeiden vastausten prosenttiosuuksien keskiarvoja (Torppa, ym., valmisteilla). Vaihteluväli Istutelapset N=17 havaitseminen Normaalisti kuulevat lapset N=17 Lausepainon havaitseminen Sanapainon Lausepainon havaitseminen Sanapainon havaitseminen Keskiarvo Keskihajonta 59,8 22,5 29,2 100 59,1 11,2 43,8 79,2 62,7 24,1 31,3 97,9 63,8 9,3 50,0 85,4 Vinous 0,321 0,255-0,06 0,626

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 147 Kuten taulukosta 1 nähdään, lasten suoriutuminen prosodian havaitsemisen kuuntelukokeissa oli hyvin vaihtelevaista, aivan kuten aiemmissakin tutkimuksissa (O Halpin, 2010; Vogel & Raimy, 2002; Wells ym., 2004;). Istutelapset havaitsivat sekä lausepainoa (ANOVA; df=1,32, F=0,135, p=0,715) että sanapainoa (ANOVA; df=1,32, F=1,784, p=0,191) yhtä hyvin kuin normaalisti kuulevat lapset. Tämä tuloksemme poikkeaa aiempien tutkimusten tuloksista, jossa on tutkittu vanhempana istutteen saaneita englanninkielisiä lapsia (esimerkiksi O Halpin, 2010). Yllättävää oli myös, että lausepainon havaitsemisen kuuntelukokeessa 100 % oikein vastanneet lapset (n=2) olivat sisäkorvaistutteen käyttäjiä. Molemmat olivat osallistuneet musiikkileikkikouluun, minkä lisäksi vanhemmat olivat laulaneet heille päivittäin. Taulukko 2. Iän ja vanhempien laulamisen lineaarinen yhteys sanapainon ja lausepainon havaitsemiseen (Torppa ym., valmisteilla). r (ikä kontrolloitu) Istutelapset N=17 Sanapainon havaitseminen Normaalisti kuulevat lapset N=17 Lausepainon havaitseminen Lausepainon havaitseminen Sanapainon havaitseminen Yhteys ikään Yhteys vanhempien laulamiseen rho r=.507 rho=.796 r=.899 p=.038 p<.001 p<.001 r=.124 rho=.718 r=.766 p=.655 p=.002 p<.001 r=.701 rho=.125 r=.533 p=.002 p=.633 p=.033 r=.422 rho=.052 r=.226 p=.092 p=.841 p=.401 Lausepainon havaitseminen parani iän myötä molemmissa ryhmissä. Tähänastisena päätuloksena voidaan pitää sitä löydöstä, että istutelasten vanhempien laulamisen määrä lapsen kuullen mittausta edeltävänä vuonna oli erittäin vahvasti ja normaalikuuloisia lapsia voimakkaammin yhteydessä lausepainon ja sanapainon havaitsemiseen (kts. taulukko 2). Lisäksi istutelasten ryhmässä musiikkileikkikouluun osallistuminen (ANOVA, df=1,15, F=9,938, p=.007; N=5) ja sisäkorvaistutteen pulssinopeus (r=.508, p=.038) olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä lausepainon havaitsemiseen. Vanhempien soittamisen määrä lapsen kuullen edeltävänä vuonna puolestaan oli erittäin merkitsevästi yhteydessä sanapainon havaitsemiseen (rho=0.613, p=.008; r=.646 ikävaikutus kontrolloitu, p=.009). Normaalikuuloisten ryhmässä vanhempien laulamisen lisäksi tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä taustakyselyyn olivat vanhempien soittamisen määrä lapsen kuullen edeltävänä vuonna (vain kun ikävaikutus oli poistettu, r=.502, p=.047) sekä sisarusten laulamisen määrä lapsen kuullen edeltävänä vuonna (vain kun ikävaikutus oli poistettu, r=.537, p=.032), molemmat olivat yhteydessä lausepainon havaitsemiseen. Sanapainon havaitsemiseen tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei normaalisti kuulevien lasten osalta löytynyt lainkaan (Torppa ym., valmisteilla). POHDINTA Tutkimuksemme sisäkorvaistutetta käyttävät lapset havaitsivat prosodiaa yhtä hyvin kuin vertailuryhmän lapset, joten tässä suhteessa tutkimusoletuksemme eivät toteutuneet. Tämä saattaa johtua siitä, että aiemmissa tutkimuksissa lasten ikä istutteen aktivointihetkellä on ollut vaihtelevampi ja keskimäärin myöhäisempi. Toinen syy saattaa olla siinä, että tutkimukseemme osallistuneilla istutelapsilla on ollut aiempien tutkimuksien lap-

148 Ritva Torppa, Minna Huotilainen sia enemmän musiikillisia virikkeitä. On siis mahdollista, että suomalaiset vanhemmat laulavat kuulovikaisille lapsilleen enemmän kuin muiden maiden vanhemmat tai että otoksemme istutelapset ovat käyneet ahkerammin musiikkileikkikoulussa kuin aiempien tutkimusten lapset. Tutkimuksemme alustavat tulokset toivat esille vanhempien laulamisen määrän erittäin voimakkaan lineaarisen yhteyden istutelasten prosodian havaitsemiseen. Myös heikompia, tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä prosodian havaitsemisesta muuhun aikuisjohtoiseen musiikkitoimintaan nousi esille. Yhteydet olivat voimakkaampia ja selkeämpiä sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kuin normaalisti kuulevien lasten ryhmässä, jossa havaittiin yhteys myös sisarusten laulamisesta prosodian havaitsemiseen. Oletuksemme siis toteutuivat: laulaminen, akustisesti puheen prosodiaa eniten muistuttava ja lasta luontaisesti kiinnostava musiikillinen toiminta toi vahvimman tilastollisen yhteyden. Lapselle suunnatun laulamisen kiinnostavuus ja kyky ylläpitää lapsen huomio todennäköisesti auttaa huomion suuntaamista sävelkorkeuksien, voimakkuuksien tai kestojen sekä niiden yhdistelmien vaihteluun. Lauluissa on myös suuria sävelkorkeuksien eroja, joita nuori istutteen käyttäjä pystyy havaitsemaan, ja ehkä näin hän alkaa kiinnittää huomiota sävelkorkeuksiin ja niihin liittyviin voimakkuusmuutoksiin. Vaikuttava tekijä on varmasti myös se, että laulut ovat kuulovikaisen lapsen kannalta helpotettua, hidastettua, toistuvasti samanlaista prosodiaa: sävelkorkeus pysyy lauluissa samana yhden tavun aikana ja laulukerrasta toiseen (kts. johdanto). Helpotetun ja hidastetun prosodian merkitykseen viittaa myös se, että tilastollisesti merkitseviä lineaarisia yhteyksiä ei istutelasten ryhmässä havaittu sisarusten laulamiseen tai äänitteiltä kuunneltuun musiikkiin, jotka ovat yleensä nopeita ja sisarusten osalta kenties hyvinkin vaihtelevia kerrasta toiseen. Vanhempien soittamisen tilastollisesti merkitsevä yhteys SI-lasten sanapainon havaitsemiseen puolestaan saattaa johtua soittamisen vaikutuksesta puheen rytmin havaitsemiseen. Sanapainon tiedetään olevan enemmänkin puheen rytmiin kuin sävelkorkeuksien muutokseen (intonaatioon) liittyvä prosodinen ilmiö (Vainio, 2010). Se, että yhteys oli vahvempi nimenomaan sisäkorvaistutetta käyttävien lasten ryhmässä, tukee siis em. johtopäätöstä. Laitteen erilainen tapa välittää äänen korkeuksia tekee todennäköisesti vaikeammaksi havaita musiikki-instrumentilla tuotettuja sävelkorkeuksien eroja kuin laulaen tuotettuja (kts. johdanto). Sen sijaan soittimella soitettuna rytmit todennäköisesti välittyvät istutteen avulla selkeämmin ja terävämmin kuin laulettuna. Tuloksemme viittaavat myös siihen, että musisoinnin pitää olla intensiivistä, aktiivista ja aikuisjohtoista. Tämä on johdonmukaista niiden tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan pieni lapsi ei opi puhuttua kieltä ilman vuorovaikutusta esimerkiksi kuullessaan sitä televisiosta (Kuhl, 2004, 2007). Erityisesti kuulovikaisten lasten osalta huulion näkeminen ja intensiivinen katsominen aikuisen kanssa laulettaessa voi myös tehostaa äänteiden kategorisen havaitsemisen kehitystä (mm. Teinonen, Aslin, Alku, & Csibra, 2008) mikä kenties heijastuu myös prosodian havaitsemiseen. Prosodian tuottoon ja laulamiseen liittyy eleitä ja visuaalisia vihjeitä (kurkunpään liike, nyökyttely jne.). Merkitystä voikin olla myös peilisolujärjestelmän (Hari & Kujala, 2009; Iacoboni, 2009) toiminnalla: puutteelliset kuulohavainnot voivat korvautua osittain laulamisen näkemisellä ja toteuttamisella mallin mukaan, jolloin kuulohavainto jäsentyy merkitykselliseksi ja havaittavaksi kokonaisuudeksi erityisesti silloin, kun lapsi itse laulaa vanhemman kanssa. Se, että yhteydet vanhempien laulamiseen

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 149 olivat heikompia normaalisti kuulevien lasten ryhmässä, viittaa siihen, että kyse olisi enemmänkin laulamisen ja musiikkitoiminnan vaikuttavuudesta prosodian havaitsemiseen kuin esim. perimän tai viriketaustan tuomasta edusta. Samaan viittaa myös se seikka, että sisarusten laulaminen oli yhteydessä parempaan prosodian havaitsemiseen vain normaalisti kuulevien ryhmässä. Alustava johtopäätöksemme siis on, että vanhempien laulamisesta ja aktiivisesta musiikkiharrastuksesta kuulovikaiset lapset saavat tukea puhekielen oppimiseen sana- ja lausepainon havaitsemisen paranemisen kautta. On selvää, että kuntoutuksella yleensä, hoidon varhaisella aloittamisella, kuulovian etiologialla ja lapsen sosiaalisella ja oppimisympäristöllä on merkittävä vaikutus sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kuntoutumiseen ja toiminnallisen tason kehittymiseen. Näyttää kuitenkin siltä, että myös aikuisjohtoisella musiikkitoiminnalla voidaan vaikuttaa istutelasten kuntoutumiseen. LOPUKSI YK:n Lapsen oikeuksien julistuksessa olemme sitoutuneet tarjoamaan lapselle oikeuden kulttuuritoimintaan. Kuulovikaiselta lapselta tätä oikeutta ei pidä evätä, päinvastoin. Jo vastasyntyneellä vauvalla on musiikillisia kykyjä ja musiikki koskettaa kaikkia. Kuulovikaisella lapsella tulee olla yhtäläinen oikeus käyttää musiikkia virittämään kognitiivisiin tehtäviin ja tuomaan iloa ja hyvää oloa. Jos mahdollisuutta musisointiin ei ole, lapsi voi menettää musisoinnin tuoman vaikutuksen aivojen rakenteiden ja toiminnallisten yhteyksien kehitykseen, musiikin ja prosodian havaitsemiseen sekä emotionaaliseen ja kielelliseen kehitykseen. Yhteiskunnan kannalta olisikin edullista pohtia mahdollisuuksia kuulovikaisten lasten vanhempien musiikilliseen ohjaukseen ja musiikkitoiminnan kehittämiseen. Pienen, juuri kuulokojeensa saaneen lapsen kohdalla avainasemassa ovat kuntoutustyöryhmien edustajat ja kuntouttajat. Heidän tulisi opastaa ja tukea vanhempia laulamaan lapsensa kanssa ja osallistumaan esimerkiksi musiikkileikkikoulutoimintaan lapsen kanssa. Kuntouttajien pitäisi myös huolehtia siitä, että musiikkitoiminnassa otetaan huomioon kuulovikaisen lapsen erityistarpeet. Tätä tarkoitusta varten on jo kehitetty suomalaista ohjaus- ja musiikkimateriaalia (Ahti & Torppa, 2006; Rocca, Bowker, Torppa, & Laakso, 2009). Olisi myös hyvä kehittää musiikillinen ohjausjärjestelmä, jotta tiedon siirto ei olisi pelkän materiaalin varassa. On ilmeistä, että laulamisen sekä vanhempien ja päiväkotien musiikkiohjauksen pitäisi olla osa kuulovikaisen lapsen puheterapiaa. Varsinkin kuulovikaisille lapsille suunnatuissa päiväkodeissa ja kouluissa pitäisi olla musiikkia normaalikouluja enemmän Mary Hare -koulun tapaan. Kuulovikaiset lapset saattavat joissain tapauksissa hyötyä eniten kaikille lapsille tarkoitetusta musiikkileikkikoulutoiminnasta, kun taas joissain tapauksissa olisi parempi räätälöidä heitä varten omaa musiikkitoimintaa, esimerkiksi musiikkiterapiaa tai musiikki- ja puheterapeutin yhteistyönä toteutettavaa musiikkitoimintaa. Kouluiässä lapsi hyötyisi kuulovikaisille tarkoitetusta bändi- ja lauluryhmätoiminnasta sekä soittotunneista. Musiikkiopistojen tarjoama mukautettu opetus voisi soveltua näille lapsille erityisen hyvin. Tarvitsemme demokratiaa musiikkiharrastuksiin: musiikki kuuluu myös kuulovikaisille. KIITOKSET Dosentti Martti Vainio, Dr. Andrew Faulkner, professori Mari Tervaniemi, yliopistoopettaja Jari Lipsanen, Dosentti, FT Juhani Järvikivi, yliopistonlehtori Eila Lonka, erikoispuheterapeutit Helena Ahti ja Marja

150 Ritva Torppa, Minna Huotilainen Hasan, musiikkiterapeutti Seija Laakso, Helsingin, Tampereen, Turun ja Kuopion Yliopistollisten keskussairaaloiden kuulokeskusten henkilökunta, tutkimukseen osallistuneet lapset perheineen sekä Impi ja Ilmari Lindforssin säätiö. Tutkimusta ovat tukeneet: Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Suomalainen Konkordialiitto sekä Suomen audiologian yhdistys. LÄHTEET Ahti, H., & Torppa, R. (2006). Pöllö ja poikaset; Näin laulan lapsen kanssa. DVD. Helsinki: Impi ja Ilmari Lindforsin säätiö Anvari, S.H., Trainor, L.J., Woodside, J., & Levy, B.A. (2002). Relations among musical skills, phonological processing, and early reading ability in preschool children. Journal of Experimental Child Psychology, 83, 111 130. Arola, L., Paavola, L., & Körkkö, P. (2010). Äidin sensitiivisyys ja hoivapuheen perustaajuuden vaihtelu yhteydet lapsen varhaisen kielen ja puheen kehitykseen. Puhe ja kieli, 29, 145 162. Besson, M,, Schön, D., Moreno, S., Santos, A., & Magne, C. (2007). In uence In uence of musical e - expertise and musical training on pitch processing in music and language. Restorative Neurology and Neuroscience, 25, 399 410. Bergeson, T.R., & Trehub, S. E. (2002). Absolute pitch and tempo in mothers songs to infants. Psychological Science, 13, 71 74. Bilhartz, T.D., Bruhn, R.A., & Olson, J.E. (2000). The effect of early music training on child cognitive development. Journal of Applied Developmental Psychology, 20, 615 636. Blood, A.J., & Zatorre, R.J. (2001). Intensely pleasurable responses to music correlate with activity in brain regions implicated in reward and emotion. Proceedings of the National Academy of Sciences of the USA, 98, 11818 23. Burkholder, R. A., & Pisoni, D. B. (2006). Working memory capacity, verbal rehearsal speed, and scanning in deaf children with cochlear implants. Teoksess P.E. Spencer & M. Marschark (toim.), Advances in the Spoken Language Development of Deaf and Hard of Hearing Children (s. 347 350). Oxford: Oxford University Press. Carlyon, R.P., Lynch, C., & Deeks, J.M. (2010). Effect of stimulus level and place of stimulation on temporal pitch perception by cochlear implant users. The Journal of the Acoustical Society of America, 127, 2997 3008. Carter, A.K., Dillon, C. M., & Pisoni, D.B. (2002). Imitation of nonwords by hearing impaired children with cochlear implants: suprasegmental analyses. Clinical Linguistics & Phonetics, 16, 619 638. Chan, A.S., Ho, Y-C., & Cheung, M-C. (1998). Music training improves verbal memory. Nature, 396, 128. Costa-Giomi, E. (1999). The effects of three years of piano instruction on children s cognitive development..journal of research in music education, 47, 198 212. Douglas, S., & Willatts, P. (1994). The relationship between musical ability and literacy skills. Journal of Research in Reading, 17, 99 107. Drennan, W.R., & Rubinstein, J.T. (2008). Music perception in cochlear implant users and its relationship with psychophysical capabilities. Journal of rehabilitation Research & Development, 45, 779 790. Faulkner, A. (2003). The auditory processing of speech. Teoksessa L. Luxon, L. & al. (toim.), Textbook of Audiologic Medicine: Clinical Aspects of Hearing and Balance (s. 309 321). London: Martin Dunitz. Fu, Q.-J., & Nogaki, G., (2004). Noise susceptibility of cochlear implant users: the role of spectral resolution and smearing. Journal of the Association for Research in Otolaryngology, 6, 19 27. Galvin, III, J. J., Fu, Q-J., & Oba, S. (2008). Effect of instrument timbre on melodic contour identification by cochlear implant users. The Journal of the Acoustical Society of America, 124, 189 195. Gaser, C., & Schlaug,G. (2003). Gray matter differences between musicians and nonmusicians. Annals of the New York Academy of Sciences, Neurosciences and music, 999, 514 517. Gromko, J.E., & Poorman, A.S. (1998). The effect of music training on preschoolers spatial-temporal task performance. Journal of Research in Music Education, 46, 173 181. Geurts, L., & Wouters, J. (2001). Coding of the fundamental frequency in continuous interleaved sampling processors for cochlear implants. Journal of the Acoustical Society of America, 109, 713 726.

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 151 Gfeller,K., Turner,C., Oleson,J., Zhang, Gantz, B., Froman, R., & Olszewski, C. (2007). Accuracy of Cochlear Implant Recipients on Pitch Perception, Melody Recognition, and Speech Reception in Noise. Ear and Hearing, 28, 412 423. Green, T., Faulkner, A., & Rosen, S. (2002). Spectral and temporal cues to pitch in noiseexcited vocoder simulations of continuousinterleaved-sampling cochlear implants. Journal of the Acoustical Society of America, 112, 2155 2164. Green, T., Faulkner, A., Rosen, S., & Macherey, O. (2005). Enhancement of temporal periodicity cues in cochlear implants: Effects on prosodic perception and vowel identification. Journal of the Acoustical Society of America, 118, 375 385. Graziano, AB., Peterson, M., & Shaw, GL (1999). Enhanced learning of proportional math through music training and spatial-temporal training. Neurological Research, 21, 139 152. Hari, R., & Kujala, M.V. (2009). Brain Basis of Human Social interaction: From Concepts to Brain Imaging. Physiological Reviews, 89, 453 479. Hassler, M., Birbaumer, N., & Feil, A. (1985). Musical Talent and Visual-Spatial Abilities: A Longitudinal Study. Psychology of Music, 13, 99 113. Hayes, H., Geers, A., Treiman, R., & Moog, J.S. (2009). Receptive Vocabulary Development in Deaf Children with Cochlear Implants: Achievement in an Intensive Auditory-Oral Educational Setting. Ear and Hearing, 30, 128 135. Ho, Y.-C, Cheung, M.-C., & Chan, A.S. (2003). Music training improves verbal but not visual memory: Cross-sectional and longitudinal explorations in children. Neuropsychology, 17, 439 450. Hurwitz, I., Wolff, P.H., Bortnick, B.D., & Kokas, K. (1975). Nonmusicol Effects of the Kodaly Music Curriculum in Primary Grade Children. Journal of Learning Disabilities, 8, 167 174. Hyde, K.L., Lerch, J., Norton, A., Forgeard, M., Winner, E., Evans, A.C., & Schlaug, G. (2009). The Effects of Musical Training on Structural Brain Development. A Longitudinal Study. Annals of the New York Academy of Sciences, Neurosciences and music III: Disorders and plasticity, 1169, 182 186. Iacoboni, M. (2008). Ihmisten peilaus kytkeytymisemme uusi tiede. Helsinki: Terra Cognita. Jusczyk, P. (1997). The Discovery of Spoken Language. Cambridge: MIT Press. Jusczyk., P.W, Houston, D. M., & Newsome, M. (1999). The Beginnings of Word Segmentation in English-Learning Infants. Cognitive Psychology, 39, 159 207. Juslin, P.N., & Sloboda, J.A. (2001). Music and emotion: Theory and research. Oxford: Oxford University Press. Juslin, P.N., & Laukka, P. (2003). Communication of emotions in vocal expression and music performance: Different channels, same code? Psychological Bulletin, 129, 770 814. Järvikivi, J., Vainio, M., & Aalto, D. (2010). Real- Time Correlates of Phonological Quantity Reveal Unity of Tonal and Non-Tonal Languages. PLoS ONE 5(9): e12603. doi:10.1371/ journal. pone.0012603. Klieve, S., & Jeanes, R.C. (2001). Perception of prosodic features by children with cochlear implants: is it sufficient for understanding meaning differencies in language? Deafness and Education international, 3, 15 37. Kuhl. P. (2004). Early language association: Cracking the speech code. Nature Reviews Neuroscience, 5, 831 843. Kuhl, P. (2007). Is speech learning gated by the social brain? Developmental Science, 10, 110 120. Kwon, B.J., & van den Honert, C., (2006). Dualelectrode pitch discrimination with sequential interleaved stimulation by cochlear implant users. Journal of the Acoustical Society of America, 120, EL1 EL6. Lamb, S. J., & Gregory, A. H. (1993). The relationship between music and reading in beginning readers. Educational Psychology, 13, 19 27. Levitin, D. J., & Tirovolas, A. K. (2009). Current Advances in the Cognitive Neuroscience of Music. Annals of the New York Academy of Sciences, 1156, 211 231. Looi, V., McDermott, H., McKay, C., & Hickson, L. (2008). Music Perception of Cochlear Implant Users Compared with that of Hearing Aid Users. Ear and hearing, 29, 421 434. Magne, C., Schön, D., & Besson, M. (2003). Prosodic and melodic processing in adults and children Behavioral and electrophysiologic approaches. Annals of the New York Academy of Sciences, 999, 461 476.

152 Ritva Torppa, Minna Huotilainen Magne C., Schön, D., & Besson, M. (2006). Musician Children Detect Pitch Violations in Both Music and Language Better than Nonmusician Children: Behavioral and Electrophysiological Approaches. Journal of Cognitive Neuroscience, 18, 199 211. Masataka, N. (1999). Preference for infant-directed singing in 2-day-old hearing infants of deaf parents. Developmental Psychology, 35, 1001 1005. McDermott, H. J., & McKay, C.M. (1997). Musical pitch perception with electrical stimulation of the cochlea, Journal of the Acoustical Society of America, 101, 1622 1631. McKay, C.M., McDermott, H.J., & Clark, G.M. (1994). Pitch percepts associated with amplitude-modulated current pulse trains by cochlear implantees. Journal of the Acoustical Society of America, 96, 2664 2673. Meister, H., Landwehr, M., Pyschny, V., Walger, M., & von Wedel, H. (2009). The perception of prosody and speaker gender in normal-hearing listeners and cochlear implant recipients. International Journal of Audiology, 48, 38 48. Mitani, C., Nakata, T., Trehub, S. E., Kanda, Y., Kumagami, H., Takasaki, K, Takahashi, H. (2007). Music recognition, Music Listening and Word recognition by Deaf Children with Cochlear Implants. Ear and Hearing, 28, 29S 33S. Moore, B. J. C. (2003b). Coding of Sounds in the Auditory System and Its Relevance to Signal Processing and Coding in Cochlear Implants. Otology & Neurotology, 24, 243 254. Moore, B. C. J. (2003b). An Introduction to the Psychology of Hearing. San Diego, CA: Academic Press. Morrill Adams, T. (2010). Prosodic Transfer and Phonological Learning in a Second Language Fluent Speech Segmentation Task. Speech Prosody 2010, 100120, 1 4. Milovanov, R.,Tervaniemi, M., Takio, F., & Hämäläinen, H. (2007). Modification of dichotic listening (DL) performance by musico-linguistic abilities and age. Brain Research, 1156, 168 173. Milovanov, R., Huotilainen, M., Välimäki, V., Esquef, P.A.A., & Tervaniemi M. (2008). Musical aptitude and second language pronunciation skills in school-aged children: neural and behavioral evidence. Brain Research, 1194, 81 89. Mitani, C., Nakata, T., Trehub, S. E., Kanda, Y., Kumagami, H., T., Miyamoto I., & Takahashi, H. (2007). Music recognition, music listening, and word recognition by deaf children with cochlear implants. Ear and Hearing, 28, 29S 33S. Musacchia, G., Sams, M., Skoe, E., & Kraus, N. (2007). Musicians have enhanced subcortical auditory and audiovisual processing of speech and music. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 104, 15894 15898. Nakata, T., & Trehub, S.E. (2004). Infants responsiveness to maternal speech and singing. Infant Behavior and Development, 27, 455 464. Nelson, D.J., & Barresi, A.L. (1989). Childrens age-related intellectual strategies for dealing with musical and spatial analogical tasks. Journal of Music Education, 37, 93 103. Newman, R., Ratner, N. B., Jusczyk, A. M., Jusczyk, P. W., & Dow, K. A. (2006). Infants Early Ability to Segment the Conversational Speech Signal Predicts Later Language Development: A Retrospective Analysis. Developmental Psychology, 42, 643 55. Nobbe, A., Schleich, P., Zierhofer, C., & Nopp, P. (2007). Frequency discrimination with sequential or simultaneous stimulation in MED-EL cochlear implants. Acta Oto-Laryngologica, 127, 1266 1272. O Halpin, R. (2009). The perception and production of stress and intonation by children with cochlear implants. Väitöskirja. UCL Speech Hearing and Phonetic Sciences. Pantev, C., Oostenveld, R., Engelien, A., Ross, B., Roberts, L. E., & Hoke, M. (1998). Increased auditory cortical representation in musicians. Nature, 392, 811 814. Pantev, C., Lappe, C., Herholz, S.C., & Trainor, L. (2009). Auditory-Somatosensory Integration and Cortical Plasticity in Musical Training. Annals of the New York Academy of Sciences, 1169, 143 150. Papousek, H. (2003). Musicality in infant research: biological and cultural origins of early musicality. Teoksessa: Irene Dellege, John Sloboda (toim.) Musical beginnings. Oxford: Oxford University Press. Patel, A.D, Peretz, I., Tramo, M., & Labreque R. (1998). Processing prosodic and musical patterns: a neuropsychological investigation. Brain and Language, 61, 123 44.

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 153 Peng, S-C, Tomblin, J.B., & Turner, C.W. (2008). Production and Perception of Speech Intonation in Pediatric Cochlear Implant Recipients and Individuals with Normal Hearing. Ear and Hearing, 29, 336 351. Percaccio C.R., Engineer N.D., Pruette A.L. Pandya, P.K., Moucha, R., Rathbun D.L., & Kilgard, M.P. (2005). Environmental enrichment increases paired-pulse depression in rat auditory cortex. Journal of Neurophysiology, 94, 3590 3600. Percaccio, C.R., Pruette A.L., Mistry, S.T., Chena, Y.H., & Kilgard, M.P. (2007). Sensory experience determines enrichment-induced plasticity in rat auditory cortex. Brain Research, 1174, 76 91. Pickles, J.O. (2008). An Introduction to the Physiology of Hearing. Oxford: Academic Press. Rauscher, F.H., Robinson, K.D., & Jens, J.J. (1996). Improved maze learning through early music exposure in rats. Neurological Research, 20, 427 432. Rauscher, F.H., & Zupan, M.A. (2000). Classroom keyboard instruction improves kindergarten children s spatial-temporal performance: A field experiment. Early childhood research quarterly, 15, 215 228. Rocca, C., Bowker, C. (2009). Dear Zoo. Suomenkielinen toteutus: Torppa.R., Laakso, S. (2009). Mukula 1: Kirje eläintarhaan. Kuuntelemalla ja leikkimällä musiikkiin ja kieleen. Helsinki: Impi ja Ilmari Lindforsin säätiö. Qin, M. K., & Oxenham, A.J. (2003). Effects of simulated cochlear-implant processing on speech reception in fluctuating maskers. Journal of the Acoustical Society of America, 114, 446 454. Sambeth, A., Ruohio, K., Alku, P., Fellman, V., & Huotilainen, M. (2008). Sleeping Newborns extract prosody from continuous speech. Clinical Neurophysiology, 119, 332 341. Shahin, A., Roberts, L.E., & Trainor, L.J. (2004). Enhancement of auditory cortical development by musical experience in children. Neuroreport, 15, 1917 1921. Schellenberg, E.G. (2004). Music lessons enhance IQ. Psychological Science, 15, 511 4. Schlaug, G., Jancke, L., Huang, Y., Staiger, J.F., & Steinmetz, H. (1995). Increased corpus callosum size in musicians. Neuropsychologia, 33, 1047 1055. Schneider, P., Scherg, M., Dosch, H.G., Specht, H.J., Gutschalk, A., & Rupp, A. (2002). Morphology of Heschl s gyrus reflects enhanced activation in the auditory cortex of musicians. Nature Neuroscience, 5, 688 694. Schön, D., Magne, C., & Besson, M. (2004). The music of speech: Music training facilitates pitch processing in both music and language. Psychophysiology, 41, 341 349. Standley, J.M., & Hughes, J.E. (1997). Evaluation of An Early Intervention Music Curriculum for Enhancing Prereading/Writing Skills. Music Therapy New York, 15, 79 86. Strait, D.L., Kraus, N., Skoe, E., & Ashley, R. (2009). Musical Experience Promotes Subcortical Efficiencyin Processing Emotional Vocal Sounds. Annals of the New York Academy of Sciences, Neurosciences and music III: Disorders and Plasticity, 1169, 209 213. Särkämö, T., Tervaniemi, M., Laitinen, S., Forsblom, A., Soinila, S., Mikkonen, M., Hietanen, M. (2008). Music listening enhances cognitive recovery and mood after middle cerebral artery stroke. Brain, 131, 866 876. Teinonen, T., Aslin, R.N., Alku, P., & Csibra, G. (2008). Visual speech contributes to phonetic learning in 6-month-old infants. Cognition 108, 850 855. Tervaniemi, M., Rytkonen, M., Schroger, E., Ilmoniemi, R.J., & Näätänen, R. (2001). Superior formation of cortical memory traces for melodic patterns in musicians. Learning and Memory, 8, 295 300. Thiessen, E.D. & Saffran, J.R. (2009). How the Melody Facilitates the Message and Vice Versa in infant Learning and Memory. Annals of the New York Academy of Sciences, 1169, 225 233. Thompson, W.F., Schellenberg, E.G., & Husain, G. (2001). Arousal, mood, and the Mozart effect. Psychological Science, 12 (3), 248 251. Torppa, R., Faulkner, A., Järvikivi, J., & Vainio, M. (2010). Aqcuisition of focus by normal hearing and Cochlear Implanted children: The role of musical experience. Speech Prosody 2010, 100977, 1 4. Tramo, M. J. (2001). Biology and music Music of the hemispheres. Science, 291 (5501), 54 56. Trehub, S. E. (2003). The developmental origins of musicality. Nature Neuroscience, 6, 669 673.

154 Ritva Torppa, Minna Huotilainen Trehub, S.E., Vongpaisal, T., & Nakata, T. (2009). Music in the Lives of Deaf Children with Cochlear Implants. Annals of the New York Academy of Sciences, 1169, 534 542. Tuomainen, J. (2001). Language specific cues to segmentation of spoken words in Finnish; Behavioral and eventrelated brain potential studies. Väitöskirja, Turun yliopisto. Vainio, M. (2010). Prosodia: painotus, rytmi ja melodia. Teoksessa: P. Korpilahti, O. Aaltonen, M. Laine (toim.), Kieli ja aivot. Kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskus, Turun Yliopisto. Turku: Art-Print Oy. Vainio, M., & Järvikivi, J.E. (2006). Tonal features, intensity, and word order in the perception of prominence. Journal of Phonetics, 34, 319 342. Vainio, M., & Järvikivi, J. (2007). Focus in production: Tonal shape, intensity and word order. The Journal of the Acoustical Society of America, 121, EL55 EL61. Vainio M., Järvikivi J., Aalto D., & Suni A. (2010). Phonetic tone signals phonological quantity and word structure. Journal of the Acoustical Society of America, 128, 1313 21. Wallace, W.T. (1994). Memory of music: effect of melody on recall on text. Journal of Experimental Psychology: Human Learning and Memory, 20, 1471 85. Wells, B., Peppe, S., & Goulandris, N. (2004). Intonation development from five to thirteen. Journal of Child Language, 31, 749 77. Wilson, B.S. (1997). The future of cochlear implants. British Journal of Audiology, 31, 205 225. Wilson, B.S., & Dorman, M.F. (2008). Cochlear implants: A remarkable past and a brilliant future. Hearing Research, 242, 3 21. Vogel, I., & Raimy, E. (2002). The acquisition of compound vs. phrasal stress: the role of prosodic constituents. Journal of Child Language, 29, 225 250. Wong, P.C.M., Skoe, E., Russo, N. M., Dees, T., & Kraus, N. (2007). Musical experience shapes human brainstem encoding of linguistic pitch patterns. Nature Neuroscience 10, 420 422. Vongpaisal, T., Trehub, S.E., & Schellenberg, E.G. (2006). Song recognition by children and adolescents with cochlear implants. Journal of Speech Language and Hearing Research, 49(5), 1091 1103. Välimaa, T. (2002). Speech perception and auditory performance in hearing-impaired adults with a multichannel cochlear implant. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Zatorre, R.J., Chen, J.L., & Penhune, V.B (2007). When the brain plays music: Auditory-motor interactions in music perception and production. Nature Reviews Neuroscience, 8, 547 558.

Musiikki kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa 155 THE MEANING OF MUSIC IN THE REHABILITATION OF CHILDREN WITH HEARING IMPAIRMENT Ritva Torppa, Minna Huotilainen We review the possible mechanisms by which music may enhance the development of spoken language, and report preliminary results from our studies with cochlear implant (CI) children. One important finding in these studies is a connection of exposure to parental singing with better ability to perceive contrastive focus and stress in speech. Our preliminary conclusions are that being sung to maintains the child s attention for extended periods, and that the larger differences in pitch, intensity and duration in song in comparison to speech may help direct attention towards cues in song that also have a role in the perception of speech prosody. This may be of crucial importance for children with hearing impairment, because it may help them to segment the continuous speech stream into words and thus enhance learning of spoken language. Thus, music seems able to play an important part in the rehabilitation of children with hearing impairment. Keywords: cochlear implant, hearing impairment, music, perception of speech, prosody, rehabilitation, singing