1 OECD: n TERRITORIAL DEVELOPMENT POLICY COMMITTEE N (TDPC) 32. KOKOUS 26.-27.11.2014 TDPC:n jokasyksyinen kokous pidettiin Pariisissa 26. 27.11.2014. Sitä edelsivät komitean kahden työryhmän (maaseutu ja indikaattorit) kokoukset viikon alussa. Viikko päättyi perjantaina 28.11.2014 kahden hankkeen esittelyyn: Compact City (Korean esimerkki) ja kick-off tilaisuus Resilient Cities hankkeen käynnistämiseksi. Komitean asialista oli tällä kertaa hyvin kaupunkipainotteinen. Kokouksessa käsiteltiin mm. kestävän kaupunkipolitiikan kehittämistä (esimerkkinä Meksiko), kaupunkien ja alueiden resilienssiä ja metropolialueiden hallinnon järjestämistä OECD:n eri maissa. Näiden lisäksi keskusteltiin OECD:n kehittämää välineistöä ja dataa, joiden avulla eri maiden poliittiset toimijat ja muut päätöksentekijät tai valmistelijat voivat suunnata omaa toimintaansa ja verrata oman maan kehitystä muihin OECD maihin. Valitettavasti jälleen asialistalla oli paljon asioita ja aikataulutuksen venymisen vuoksi useimmista asioista käyty keskustelu oli hyvin lyhyttä (1-2 minuuttia/edustaja). Joissain tapauksissa puheenjohtaja joutui keskeyttämään jopa edeltäkäsin pyydetyt puheenvuorot. Kokouksen puheenjohtajana toimi Paul LeBlank ja kokouksen aluksi kuultiin OECD:n pääsihteerin Gurría n tervetuliaissanat sekä lyhyt katsaus OECD maiden taloudelliseen tilanteeseen ja aluekehityksen ja alueellisten kehittämistoimenpiteiden tärkeyteen nykyisessä tilanteessa. Samoin osastopäällikkö Rolf Alter, julkisen hallinnon ja aluekehityksen osastolta, loi lyhyen katsauksen OECD:n laajuisista aloitteista ja komitean aktiviteeteista. Tämän vuoden asioista hän toi esille erityisesti Regional Outlook 2014 raportin sekä siihen liittyvän How is life in your Region raportin, jotka julkaistiin Open Days 2014- European week of Regions and Cities tilaisuuden yhteydessä Brysselissä. Tilaisuus oli houkutellut paikalle paljon yleisöä ja raportteja kohtaan on kohdistunut suurta kiinnostusta ja julkisuutta. Tulevaisuuden hankkeita ovat mm. Meksikon maatutkimus, joka käynnistyy tammikuussa 2015, Kiinan kaupunkipolitiikkaa koskeva maatutkimus, joka käynnistyy maaliskuussa 2015, Urban trends and Governance koskeva seminaari keväällä 2015 (tullaan pitämään ilmeisesti Suomessa, mutta tieto ei vielä julkinen) ja Rotterdamin ja Haagin kaupunkitutkimus 2016. Place Based Policya jatketaan keskittymällä erityisesti maaseudun asemaan ja kaupunki- ja maaseutupolitiikkojen yhteensovittamiseen. Muita aiheita ovat mm. alueiden sopeutuminen ilmastonmuutokseen (migitation, resilience) ja julkisia investointeja koskevien periaatteiden välineistön kehittäminen. Kokouksessa esitetty materiaali on löydettävissä seuraavasta linkistä. https://community.oecd.org/docs/doc-78573
2 Varsinainen agenda Keskiviikko 26.11.2014 1. How is life in you region Kokouksen ensimmäisenä varsinaisena substanssikohtana oli How is life in you region raportin pohjalta käyty keskustelu, jonka aluksi sihteeristö esitteli raportin sisällön ja keskeisimmät havainnot. Osana raporttia OECD on laatinut 9 eri indikaattorista/dimensiosta koostuvan välineistön, jonka avulla eri alueet ja maat voivat arvioida oman alueensa ja maansa hyvinvointia. Ns. tool kit pitää sisällään tiedot 362 alueelta ja 34 neljästä maasta seuraavat tiedot: tulot, työpaikat, asuminen, koulutus, terveys, palveluiden saavutettavuus, ympäristö, turvallisuus ja osallisuus/osallistuminen. Raportti pitää sisällään myös case -tutkimuksia, joilla voidaan auttaa kansallisia ja paikallisia päätöksentekijöitä käyttämään hyväksi hyvinvointimittareita politiikan teon eri vaiheissa. Sen lisäksi, että välineistö on OECD:n nettisivuilta löydettävissä, sihteeristö tulee jatkossa kehittämään tietopohjaa, tekevät siitä analyysejä ja poliittisia katsauksia. Käydyssä keskustelussa tuotiin esille tarve saada kyseistä tietoa käyttöön myös perustuen toiminnallisiin alueisiin. Samoin katsottiin tarpeelliseksi laajentaa lähestymistapaa, sillä hyvinvoinnin arviointi vain joidenkin tiettyjen indikaattoreiden varassa ei välttämättä anna oikeaa kuvaa alueiden tai maiden hyvinvoinnin tasosta. 2. Implementing the Public Investment Principles and engaging dialogue with subnational actors OECD on aiemmin kehittänyt periaatteet julkisille investoinneille. Siihen liittyen se on alkanut kehittää julkisten investointien toteuttamiseksi välineistöä, jonka avulla niitä voidaan toteuttaa ja jota voidaan hyödyntää julkisissa investoinneissa kaikilla hallinnon tasoilla. TDPC:n tulee raportoida neuvostolle asian etenemisestä joka kolmas vuosi ensimmäisen raportointivuoden ollessa 2017. Välineistöä kehitetään ja päivitetään säännöllisesti ja se tulee toimimaan eräänlaisena oppimisprosessina, ei varsinaisena lopputuloksena. Lähestymistapa on hyväksytty neuvostossa maalikuussa 2014. Välineistöllä on omat nettisivustonsa OECD:n nettisivujen yhteydessä, jotka esittelevät, mistä asiassa on kyse, ohjeet sen käyttöön ja tulkintaan, maakohtaiset profiilit ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Toteuttamismalli kostuu tällä hetkellä kolmesta avaindimensiosta: Implementation Guide ja siihen liittyvät maaprofiilit. Luonnos sisältää ohjeistuksen kaikista 12 periaatteesta: määrittely, hyviä käytäntöjä, vertailuaineistoa, indikaattoreita ja itsearvointikysymyksiä. Tietopohjaa tullaan koko ajan laajentamaan kattamaan useampia maita, alue- ja paikallishallintoa ja politiikka-alueita. Sihteeristön toteuttamat tapaustutkimukset tietyistä maista tai alueista maiden pyyntöjen pohjalta. Periaatteiden käyttö ja arviointi maissa, jotka hakevat OECD:n jäsenyyttä. Mallin kehittämisen kannalta keskeisiä haasteita tulevat olemaan: Indikaattoreiden ja sektoreiden priorisointi tietopohjan päivity
3 peer review t hyvien käytäntöjen löytämiseksi informaation jakaminen onnistumisista ja virheistä Indikaattoreiden kehittäminen Käydyssä keskustelussa välineistöä pidettiin ylipäänsä varsin hyvänä ja käyttökelpoisena. Sen osalta kuitenkin toivottiin, että väline olisi mahdollisimman joustava, jotta se olisi myös käyttökelpoinen eri tilanteissa ja eri maissa. Lisäksi sihteeristön kehittelemä country sheet oli ollut kussakin maassa täydennettävänä ja päivitettävänä. Useiden maiden mielestä esitetyt kysymykset tai indikaattorit eivät aivan kaikilta osin auenneet ja oli epäselvää, mitä sihteeristö halusi ilmaista joillakin asioilla ja millaista tietoa he oikeastaan halusivat (Kanada, Suomi, Hollanti). Tältä osin maat toivoivat sihteeristöltä jatkotyötä. Kokouksessa esitettiin myös kysymys siitä, miten muut kuin maiden keskushallinnon edustajat saataisiin mukaan TDPC:n työhön ja miten sen työhön liittyviä tuloksia voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin. Keskeisenä ajatuksena oli, voisiko TDPC toimia ikään kuin OECD:n ja alue- ja paikallisviranomaisten välisenä linkkinä OECD:n politiikkaan mm. levittämällä tietoa OECD:n toiminnasta ja tuloksista, mm. raporteista. Se, miten TDPC voisi toimia tällaisena toimijana sihteeristö esitti, että TDPC voisi: toimia tiedon välittäjänä järjestää tapaamisia ja keskustelua vuorovaikutuksen lisäämiseksi keskittyä teemoihin, joilla voitaisiin lisätä yhteistyötä ja kutsumalla alue- ja paikallistason edustajia kokouksiin perustaa sihteeristön sisälle sihteeristöstä ja jäsenmaiden edustajista koostuvan työryhmän, jolla asiaa voitaisiin kehittää eteenpäin järjestää pilottitapahtumia joiden avulla työtä voidaan parantaa ja kehittää. Kokouksessa pyydettiin kultakin maalta myös kannanottoa siihen, miten he suhtautuvat muiden hallinnontasojen ottamiseen mukaan ja ovatko maa halukas osallistumaan tähän kehittämistyöhön. Sen pohjalta sihteeristö tulee kokoamaan yleisnäkemyksen tehdyistä ehdotuksista ja asiaan palataan huhtikuun 2015 TDPC:n kokouksessa. 3. Building a National Housing and Urban Policy Framework, case of Mexico Kokouksessa esitettiin Meksikon kansallinen asutus- ja kaupunkipolitiikan viitekehys. Maa on kaupungistunut hyvin nopeasti ja voimakkaasti samanaikaisesti, kun sen asunnontuotantoon suunnatut määrärahat ovat lisääntyneet. Samanaikaisesti kun määrällistä kehitystä asuntotuotannossa on saatu aikaan, vähemmän huomiota on kiinnitetty ympäröivän kaupunkiympäristön laatuun. Massatuotantotalojen rakentaminen halvemmalle maalle lähiöalueille on johtanut siihen, että kaupungin ydinalueet ovat tyhjentyneet ja väestö on siirtynyt kauas työpaikoista, infrastruktuurista ja palveluista. Tämä johtaa tuottavuuden menetyksiin, lisääntyvään ruuhkaan ja kaupunkialueen laajentumiseen, korkeaan määrään vapaana olevia asuntoja ja matalampaan hyvinvointiin. Samoin maalta on aivan viimeaikoihin saakka puuttunut selkeä kaupunkipolitiikan johtaja. Kaupunkipolitiikan kehittämiseksi Meksiko on perustanut ministeriön vastaamaan asunto- ja kaupunkipolitiikasta. Se on asettanut asunto- ja kaupunkipolitiikan kehittämiselle seuraavat tavoitteet:
4 1. Asuntorahoituksen kehittäminen, mitä varten maan suurin asunnonvälitysyritys (INFONAVIT) on kehittänyt uusia rahoitusmalleja, jotka antavat asunnonostajille laajemman valikoiman ja joustavuutta asunnon valintaan ja kannustavat asuntomarkkinoiden kehittäjiä kohti kompaktimpaa, korkeampaa rakentamista 2. Kaupunkirakenteen parantamiseksi kaupunkipolitiikalle on asetettu 5 prioriteettia kaupunkirakenteen tiivistämisen esteiden poistaminen asumisen ja liikenneratkaisujen sekä niitä koskevien investointien linkittäminen toisiinsa ratkaisujen löytäminen vapaiden tilojen käytölle vuokra-asumisen esteiden poistaminen kaupunki- ja asumispolitiikkaan liittyvät kapasiteetin parantaminen 3. Kaupunkien hallinnon vahvistaminen: politiikan sirpaloitumisen vähentäminen, yhteistyön kannustaminen, kunnallisen hallinnon uudistaminen, resurssien turvaaminen kestävällä tavalla ja alue- ja paikallishallinnon työvoiman osaamisen parantaminen Käydyssä keskustelussa maat pitivät Meksikon uutta lähestymistapaa asunto- ja kaupunkipolitiikkaan hyvin innovatiivisena ja totesivat, että sitä voitaisiin hyvin soveltaa myös muihin maihin. Maat totesivat että kaupunkipolitiikan ja erityisesti metropolialueen toteuttamiseen tarvitaan vahvaa kansallista strategiaa ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma sekä riittävä rahoitus. Samoin todettiin, että asumiseen ja liikkumiseen/liikenteeseen liittyvät suunnitelmat on tehtävä yhdessä Meksikon kaltaisten ongelmien välttämiseksi. Keskustelun päätteeksi raportti hyväksyttiin yksimielisesti jatkotoimenpiteitä varten. INFONAVIT - asunnonvälitysyrityksen esittelytiedot löytyvät netistä osoitteella: http://portal.infonavit.org.mx/wps/wcm/connect/infonavit/inicio. Habitat II process Tilaisuuden yhteydessä saatiin informaatiota YK konferenssista Housing and Sustainable Urban Development (Habitat III), joka tullaan järjestämään vuonna 2016. Sen tavoitteena on löytää uusia kestävän kehityksen kannalta tärkeitä ratkaisuja kaupunkien kehittämiseen. YK toivoo tilaisuuden järjestämiseen apua TDPC:ltä lähinnä tarpeellisen analyyttisen aineiston tuottamisessa, mutta jäsenmaiden edustajia kannustettiin myös ilmaisemaan mielipiteensä siitä, miten TDPC voisi muutoin osallistua hankkeen toteutukseen. Valitettavasti ajanpuutteen takia asiasta ei ehditty keskustelemaan. 4. Resilient regions and cities Kokouksessa keskusteltiin projektista Sustainable Urban Development Policies in Agening Societes. Projekti tarkastelee kaupunkien roolia ikääntyvien yhteiskuntien haasteiden ratkaisemisessa. Hankkeen väliraportti esiteltiin keväällä 2014 TDPC:n kaupunkityöryhmässä. Hankkeen aikana toteutettiin kaikkiaan 9 tapaustutkimusta eri kaupungeissa, joista yksi oli Helsinki. Hankkeen mukaan kaupungit ovat erilaisessa kehitysvaiheessa ja sen vuoksi myös niiden ratkaisut ovat erilaisia. Hankkeessa oli erilaisin indikaattorein luokiteltu kaupungit seuraavasti:
5 vanhat ja ikääntyvät kaupungit: kärsivät väestön poismuutosta, verokannan pimenemisestä ja dramaattisesti kasvavista terveysmenoista nuoret ja nopeasti ikääntyvät kaupungit: keskittyvät sukupolvien välisen tasa-arvon ylläpitoon ja tasapainoon lyhyen ja pitkän aikavälin tarpeiden kanssa nuoret ja hitaasti ikääntyvät kaupungit: lisätään tietoutta ikääntyvien tarpeista ja pyritään kehittämään toimenpiteitä ikääntyvien itsenäisen asumisen tukemiseksi ja kannustamiseksi. Tutkijoiden mukaan Helsinki kuuluu tähän viimeisimpään ryhmään. Ikääntymisen negatiivisten vaikutusten lieventämiseksi tutkijat toteavat raportissaan seuraavaa: johtuen virallisen julkisen sektorin vaikeuksista tiedostaa vanhusten tarpeet, kehitystyöhön tarvitaan mukaan yhä enenevässä määrin paikallisen tason toimijoita ja ns. uusia toimijoita, joiden tulee voida osallistua politiikan valmisteluun ja toteutukseen tarvitaan pitkäaikaista suunnittelua, jolla kaupungit voivat varautua tuleviin väestörakenteen muutoksiin ja jolla voidaan nykyistä paremmin turvata toimenpiteiden joustavuus. Esim. parempi kaupunkisuunnittelu voi auttaa varmistamaan vanhusten terveydenhoito- ja liikuntapalvelujen saavutettavuutta, parantaa heidän fyysistä, kognitiivista ja mielenterveyttä ja edistää ikäpolvien välistä vuorovaikutusta nykyisin on jo olemassa lukuisia taloudellisia ja sosiaalisia vaihtoehtoja ikääntyville yhteisöille, kuten viisas julkinen infra ja teknologia-avusteiset terveyspalvelut ja vanhusten mahdollisuuksien lisääminen osallistua yritys- tai vapaaehtoistoimintaan. Johtuen ajanpuutteesta asiasta ei käyty keskustelua ja väliraportti hyväksyttiin jatkotoimenpiteitä ja julkistamista varten. 5. Resilient Cities and Regions project Kokouksessa esiteltiin uusi käynnistymässä oleva hanke Resilient Cities and Regions projekti. Hankkeen tavoitteena on tutkia joustavuuden ajureita kaupungeissa, tehdä politiikka suposituksia kaupungeille ja alueille sekä maiden hallituksille kaupunkien ja alueiden kehittämistoimenpiteiden tueksi. Hanke sisältää neljä eri ulottuvuutta, joiden kautta asiaa tullaan lähestymään: talous, yhteiskunta, ympäristö ja instituutiot. Hanke tulee etenemään seuraavasti: Concept note: huhtikuu 2015 Esittely: marraskuu 2015 Loppuraporttiluonnos 2016 Ensimmäinen tapaustutkimus hankkeeseen liittyen on juuri alkamassa Japanissa. Jäsenmaat voivat ilmoittaa halukkuutensa osallistua hankkeeseen toimittamalla sihteeristölle esityksen siitä, mitkä alueet tai kaupungit voisivat osallistua hankkeeseen. Hankkeen varsinainen Kick-off tilaisuus järjestettiin perjantaina 28.11.2014. Torstai 27.11.2014 Torstai alkoi suljetulla istunnolla, jossa sai olla vain OECD maiden delegaatiot. Istunnossa käsiteltiin Kolumbian jäsenhakemusta. Istunnossa hyväksyttiin tähän mennessä toteutetut toimet ja päätettiin jatkaa jäsenyysvalmisteluja.
6 6. Trends and governance in OECD metropolitan areas Tämän otsakkeen alla sihteeristö esitteli kaksi toisiinsa liittyvää raporttia Urban Trends and Governance hankkeesta. Molemmat raportit perustuvat laadullisiin ja määrällisiin analyyseihin ja hanke piti sisällään tapaustutkimukset kuudelta eri metropolialueelta. Raporttien keskeisiä havaintoja oli: Valtaosa kaupungistumisesta tulee tapahtumaan tämän vuosisadan loppuun mennessä. Kaupunkien asukkaiden osuus tulee tämän 100 vuoden aikana kasvamaan 30 % sta noin 70 % iin maapallon väestöstä. Sillä miten kaupungit on suunniteltu on suuria taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia mutta myös keskeinen osa kestävässä kehityksessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa Kaupungeilla sekä kaupunkimaisilla että ei-kaupunkimaisilla alueilla on merkittävä osuus kansallisessa hyvinvoinnissa ja talouden kehityksessä. OECD:n alueella kaupungit kattavat 4 % maa-alasta mutta lähes puolet maapallon väestöstä ja noin 55 % BKT:stä. Kaupungit vaikuttavat voimakkaasti vaurauteen ja hyvinvointiin myös niiden ympäröivillä alueilla. Suuret kaupungit (yli 2 miljoonan asukkaan kaupungit) hyödyttävät ympäröiviä alueittaan alueella, joka ulottuu niinkin kauas kuin 200 300 km päähän. Kaupungeissa, joissa on hajautunut hallinta, tuottavuus on alhaisempi. On laskettu että metropolialueella, jossa on hajautettu hallinto, tuottavuus jää noin 6 % alaisemmaksi kuin alueilla, joilta löytyy yhtenäinen metropolihallinto riippumatta siitä, millä mallilla hallinto on järjestetty. Yhtä yhtenäistä hyvää mallia ei siis ole olemassa Liikennesuunnittelun kytkeminen tiiviimmäksi osaksi aluesuunnittelua on olennainen osa suunnittelua, jolla pyritään puuttumaan haasteisiin, jotka liittyvät ruuhkautumiseen ja kaupunkialueen laajentumiseen ja sitä kautta edistää kasvua ja hyvinvointia Metropolialueen hallinnon kehittäminen tulee nähdä muuksikin kuin institutionaaliseksi kehitystyöksi, jotta voidaan luoda pitkäaikainen yhteistyöprosessi. Tässä prosessissa maiden keskushallinto voi olla keskeisessä roolissa tarjoamalla johtajuutta ja tehokkaita insentiivejä. Käydyssä keskustelussa painotettiin nimenomaisesti sitä, että metropolihallinnolle ei ole olemassa mitään yhtenäistä mallia, vaan se riippuu kustakin maasta ja kustakin metroloplihallinnosta. Maankäytön, asumisen ja liikennesuunnittelun integrointia pidettiin kaikissa puheenvuoroissa metropolialueen kehittämisen kannalta kynnyskysymyksenä. Vaikka metropolialueet ja suuret kaupunkikeskukset ovat maiden talouden kehityksen kannalta merkittäviä, pelkkä koko ei ole ratkaiseva tekijä alueen toiminnallisuudelle, tuottavuudelle ja hyvinvoinnille. Joissain tapauksissa suuri koko ja lyhytjänteinen suunnittelu voivat johtaa jopa alueen taloudellisen tuottavuuden ja hyvinvoinnin laskuun. Samoin pidettiin tärkeänä, että alueen asukkaat ja ns. civil society voidaan jatkossa ottaa mukaan suunnitteluun ja toteutustyöhön.
7 Co-operation with non-members Kokouksen lopuksi sihteeristö esitteli työtä, jota oltiin aloittamassa. Sihteeristön tarkoituksena on tehdä kolme maatutkimusta: Kaskstanissa, Marokossa ja Perussa. Kukin maa käytti tilaisuudessa puheenvuoron, jossa ne ilmaisivat tyytyväisyytensä jo tehtyyn yhteistyöhön sihteeristön kanssa ja tulevaan työhön. Valitettavasti ajan puutteen vuoksi mailta pyydetyt puheenvuorot jouduttiin keskeyttämään enneaikaisesti.