Bioenergia 2020 Arvioita kasvusta, työllisyydestä ja osaamisesta Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 6/2010
aki villa pasi saukkonen Bioenergia 2020 Arvioita kasvusta, työllisyydestä ja osaamisesta Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 6/2010
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 6/2010 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 6/2010 MEE Publications Employment and entrepreneurship 6/2010 Tekijät Författare Authors Aki Villa Pasi Saukkonen Julkaisuaika Publiceringstid Date Tammikuu 2010 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Bioenergia 2020 Arvioita kasvusta, työllisyydestä ja osaamisesta Tiivistelmä Referat Abstract Tutkimuksessa on esitetty bioenergia-alan asiantuntijoiden arvioita alan työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeista vuoteen 2020 saakka. Asiantuntijapaneeli valittiin yrityksistä, tutkimus- ja kehitysorganisaatioista, edunvalvonnasta ja koulutusorganisaatioista. Taustaskenaariona on valtioneuvoston vuonna 2008 julkaisema pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Metsäbiomassojen lisäksi myös muu bioenergiapotentiaali on viime vuosina selvemmin tunnistettu. Alan kasvulle vuoteen 2020 mennessä antavat tukea asiantuntijapaneelin mukaan fossiilisten polttoaineiden merkittävä hinnan nousu ja alan kustannustehokkuuden lisääntyminen teknologian kehittyessä. Kasvuun vaikuttavia tekijöitä ovat mm. suomalaisen tukipolitiikan kilpailukykyisyys, pääosin metsäyhtiöiden hallinnoimien raaka-aineketjujen hankkiman energiapuun riittävyys, metsäteollisuuden sivuainevirtojen väheneminen ja koneyrittäjien määrä. Merkittävin työllistämispotentiaali on metsäenergiassa. Peltoenergian rooli tullee olemaan pikemminkin nykyisiä maatalouden työpaikkoja turvaava. Energianjalostuksen työpaikkoihin ei arvioida merkittävää kasvua vuoteen 2020 mennessä. Sen sijaan esimerkiksi kiinteistöjen ja maatalouden bioenergiaratkaisuissa on potentiaalia sekä laitevalmistuksessa että palveluliiketoiminnassa. Työvoiman saatavuuden ongelmat tulevat painottumaan raaka-aineen hankintaan. Alan heikko palkkaus, työn kausiluonteisuus ja alan houkuttelevuus luovat haasteellisen lähtökohdan rekrytoinneille. Toisaalta alan rakenteelliset muutokset ja esimerkiksi ympäristötietoisuuden lisääntyminen voivat osaltaan lisätä alan houkuttelevuutta. Laajamittaiseen ulkomaisen työvoiman käyttöön ei uskota. Koulutuksessa tulevat asiantuntijapaneelin mukaan korostumaan bioenergialle räätälöidyt opintokokonaisuudet. Koulutusorganisaatioiden ja muiden alan toimijoiden yhteistyön lisääminen sekä opettajien pätevyyden varmistaminen katsottiin tarpeelliseksi. Oppisopimuskoulutus arvioitiin yhdeksi merkittäväksi väyläksi alan työtehtäviin. Laite- ja palveluinnovaatioiden kehittämiseen arvioitiin tarvittavan lisää julkisia resursseja ja myös pienyritysten tarpeet osaamisensa kehittämiseen tulee huomioida. Toisaalta yksityisen pääoman käyttö saattaa asiantuntijoiden mukaan tarjota lisämahdollisuuksia innovaatioiden rahoitukseen. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Strategia- ja ennakointiyksikkö/matti Sihto, p. 010 604 8064 Asiasanat Nyckelord Key words Bioenergia, kasvu, työllisyys, osaaminen ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 68 ISBN 978-952-227-341-3 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 15 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd
Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja/työ ja yrittäjyys -sarjan 6. niteenä vuonna 2010 julkaistaan tutkija Aki Villan ja tutkija Pasi Saukkosen tutkimus Bioenergia 2020 Arvioita kasvusta, työllisyydestä ja osaamisesta. Tutkimus on toteutettu Joensuun yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatiassa, jossa siitä on vastannut tutkimusjohtaja Timo Lautanen. Tutkimusraportin lukuun 2.1 pohjatekstin on Spatiassa laatinut tutkimusharjoittelija Jani Lukkarinen. Ilmastonmuutoksen torjumisen on arvioitu vaikuttavan negatiivisesti työllisyyteen siitä aiheutuvien kustannusten ja yleisen hintatason nousemisen seurauksena. Uusiutuvan energian käyttö ja energiatehokkuuden parantaminen kuitenkin luovat myös uusia työpaikkoja. Tutkimuksessa on delfoi-tutkimusmenetelmällä koottu bioenergia-alan asiantuntijoiden arvioita alan työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeista vuoteen 2020 saakka sekä arvioita työvoiman saatavuuden mahdollisuuksista ja ongelmista. Raportti nostaa esille kehittämistarpeita, joita liittyy muun muassa bioenergia-alan imagoon, teollisuudesta riippumattomien raaka-ainelähteiden kehittämiseen, tuotekehitykseen, kuluttajaneuvontaan, alan koulutuksen, tutkimuksen ja työvoiman kehittämiseen sekä kehittämishankkeiden rahoitukseen. Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut ylitarkastaja Aimo Aalto työ- ja elinkeinoministeriöstä. Ohjausryhmään ovat jäseninä kuuluneet professorit Pertti Koistinen (Tampereen yliopisto), Paavo Pelkonen ja Heikki Eskelinen (Joensuun yliopisto), ohjelmakoordinaattori Kimmo Kurkko (Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö JOSEK Oy), maakunta-asiamies Kimmo Niiranen ja maakuntasuunnittelija Pasi Pitkänen (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto) sekä neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen (työ- ja elinkeinoministeriö). Tutkimuksen on rahoittanut työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä Pohjois-Karjalan maakuntaliiton, Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö JOSEK Oy:n ja Joensuun yliopiston kanssa. Helsingissä joulukuussa 2009 Matti Sihto työmarkkinaneuvos työpolitiikan dosentti
Sisällys Esipuhe... 5 Sisällys... 7 1 Johdanto... 9 2 Tutkimuksen tausta... 11 2.1 Euroopan Unionin ilmastopolitiikka... 11 2.2 Valtioneuvoston selonteko pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaksi... 13 2.3 Bioenergian työllistävyys ja alueet... 16 2.4 Koulutuksella osaamista bioenergia-alalle... 22 3 Menetelmä ja aineistot... 24 3.1 Delfoi-tutkimusmenetelmä... 24 3.2 Tutkimusaineisto... 25 4 Asiantuntija-aineiston tulokset: kehityskuva ja näkymät vuoteen 2020... 28 4.1 Bioenergia-alan pääpiirteet... 28 4.2 Työllisyys... 32 4.3 Koulutus, osaaminen ja työvoiman tarjonta... 35 5 Yhteenveto ja johtopäätökset... 40 5.1 Bioenergia-alan työvoimanäkymiä vuoteen 2020... 40 5.2 Työvoiman saatavuuden ongelmakohdat ja kehityskohteet... 42 5.3 Bioenergian tarve Suomessa... 47 Lähteet... 50 Liite 1 Haastattelulomake... 54 Liite 2 Kyselylomake... 57
Kuvat ja taulukot Kuva 1. Kuva 2. Biomassojen käytön kasvun vaikutus työllisyyteen valtioneuvoston skenaarion perus- ja tavoiteurissa... 16 Metsähakkeen energiakäyttö lämpö- ja voimalaitoksissa vuonna 2006 sekä maakunnallinen teknis-taloudellinen potentiaali... 18 Kuva 3. Kyselyyn vastanneiden taustaorganisaatiot.... 26 Kuva 4. Kyselyyn vastanneiden pääasialliset asiantuntemusalat.. 27 Kuva 5. Bioenergia-alan kasvu 2020: poimintoja asiantuntijoille esitetyistä keskeisistä väittämistä... 31 Kuva 6. Bioenergia-alan työllisyys 2020: poimintoja asiantuntijoille esitetyistä keskeisistä väittämistä... 34 Kuva 7. Bioenergia-alan koulutus tänään ja vuonna 2020: poimintoja asiantuntijoille esitetyistä keskeisistä väittämistä... 37 Kuva 8. Osaaminen bioenergia-alalla tänään ja vuonna 2020: asiantuntijoille esitetyt väittämät... 39 Taulukko 1. Valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategian perus- ja tavoiteurat vuodelle 2020... 15 Taulukko 2. Käytössä oleva maatalousmaa TE-keskusalueittain 2008 19 Taulukko 3. Nautojen, sikojen ja kanojen lukumäärät TE-keskusalueittain vuonna 2008... 20 Taulukko 4. Vähintään 75 naudan ja 800 lihasian maatilojen lukumäärä maakunnittain vuonna 2007... 21 Taulukko 5. Maa- ja metsätalouden perustutkintojen koulutusohjelmat ja tutkinnot vuonna 2009... 22 Taulukko 6. Bioenergia-alan kasvun, työllisyyden ja osaamisen toimenpidesuositukset... 49
1 Johdanto Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma ja sen hillitsemiseen pyritään kansainvälisellä yhteistyöllä. Suomi on osana Euroopan Unionia sitoutunut tavoitteisiin, joissa yhtenä keskeisenä asiana on uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen ja fossiilisten polttoaineiden käytön ja niistä aiheutuvien hiilipäästöjen vähentäminen. Asetettujen tavoitteiden myötä bioenergian työllistävyyteen on alkanut kohdistua kasvavia odotuksia. Eri tutkimusten esittämät arviot työllisyysvaikutuksista vaihtelevat huomattavasti. Tämä johtuu niiden taustalla olevien rajausten ja oletusten erilaisuudesta mm. teknologisessa kehityksessä, biomassojen käyttöönoton ennusteissa ja fossiilisten polttoaineiden hintakehityksessä. Esimerkiksi Rintalan (2007) työryhmän mukaan bioenergia-alan työllisyysvaikutus olisi vuoteen 2015 mennessä 7 000 12 500 henkilöä. Helysen ym. (2007) laatimassa metsäenergiaan liittyvässä käyttöskenaariossa (metsähakkeen hankinta 15 Mm 3 ja polttopuun hankinta 5.1 Mm 3 ) arvioitiin työllisyysvaikutuksiksi yhteensä 7 400 henkilötyövuotta vuoteen 2020 mennessä. Työllisyysarvioita ja teknologista kehitystä vähäisemmälle huomiolle bioenergiakeskustelussa ovat jääneet työvoiman saatavuuteen ja osaamistarpeisiin liittyvät kysymykset. Tässä tutkimuksessa arvioidaan bioenergia-alan työmarkkinoiden kehitystä sekä osaamis- ja koulutustarpeita Suomessa. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: Millaisia muutoksia Euroopan Unionin ilmastopolitiikassa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja miten uusiutuvan energian käyttöä pyritään edistämään? Miten bioenergia-alan työmarkkinat ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana? Miten alaan liittyvä koulutus on vastannut bioenergia-alan tarpeita? Millaisia osaamis- ja koulutustarpeita työllisyyden kasvu synnyttää? Millaiselta työvoiman saatavuus alalle näyttää? Mitkä osaamisalat muodostavat kapeikkoja alan kasvutavoitteiden kannalta? Tutkimuksen primääriaineisto kerätään asiantuntijahaastatteluilla ja -kyselyllä, joka suunnataan yrityksille, tutkimus-, kehitys- ja koulutusorganisaatioille sekä edunvalvojille. Taustaskenaariona käytetään valtioneuvoston selontekoa eduskunnalle pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaksi. Tämä strategia sitoo yhteen EU:n laajuisen uusiutuvan energian lisäämistavoitteen (20 %) ja Suomen kansallisen tavoitteen (38 %) osana EU:n kokonaistavoitetta vuonna 2020. Luvussa 2 luodaan katsaus tutkimuksen taustoihin. Jaksossa 2.1. tarkastellaan Euroopan Unionin ilmastopolitiikassa 2000-luvulla tapahtuneita muutoksia ja jaksossa 2.2. esitellään valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategiassa bioenergian käytölle asettamat määrälliset tavoitteet. Lisäksi luvussa 2 tarkastellaan 9
bioenergiatoimintaa alueiden näkökulmasta (2.3.) ja luodaan silmäys alan koulutuksen tilanteeseen (2.4.). Luvussa 3 esitellään Delfoi-tutkimusmenetelmän peruspiirteet sekä käsillä olevan tutkimuksen aineisto. Luvussa 4 käsitellään bioenergian käytön kasvua, työllisyyttä sekä koulutusta ja osaamista koskevia asiantuntija-arvioita. Luvussa 5 tehdään yhteenveto keskeisistä asiantuntijapaneelin havainnoista ja esitetään johtopäätöksiä alan kehittämiseksi. 10
2 Tutkimuksen tausta 2.1 Euroopan Unionin ilmastopolitiikka Energialla on ollut keskeinen rooli toisen maailmansodan jälkeen käynnistyneessä Euroopan yhdentymisessä. Euroopan Unionin (EU) energiapolitiikan voidaan nähdä pidemmällä jänteellä olleen enemmän edistämispolitiikkaa kuin kaikkia jäsenmaita sitovaa sääntelypolitiikkaa. Politiikan painotukset ovat liittyneet jäsenmaiden yhteisten suuntaviivojen ja päämäärien asettamiseen, toimeenpanoa koskeviin suosituksiin ja jäsenmaiden yhteistyön lisäämiseen energia-asioissa ja energiaan liittyvässä tutkimuksessa. Ympäristö- ja ilmastoasioiden painoarvo EU:n yhteisessä politiikassa on edelleen kasvanut tietoisuuden lisäännyttyä ilmastonmuutoksesta. Seuraavassa tarkastellaan EU:n energiapolitiikan keskeisiä vaiheita 2000-luvulla. Lissabonin työllisyys- ja kasvustrategian myötä Euroopan Unioni muutti kehittämispolitiikkaansa alueiden väliseen tasavertaisuuteen perustuvasta koheesiopolitiikasta innovaatio- ja teknologiapolitiikan suuntaan. Uudessa politiikassa energiaa käsiteltiin ympäristöasiana, jollaisena se säilyi myös kestävään kehitykseen keskittyneessä Göteborgin Eurooppa-neuvostossa (Puheenjohtajiston päätelmät 2001). Eurooppa-neuvoston työstäessä Lissabonin strategiaa komissio keskittyi uusiutuvaa energiaa tukevan lainsäädännön kehittämiseen. Direktiivit uusiutuvan sähkön sisämarkkinoiden (direktiivi 2001/77/EY), liikenteen biopolttoaineiden (direktiivi 2003/30/EY), sähkön verotuksen (direktiivi 2003/96/EY) ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon (direktiivi 2004/415/EY) edistämiseksi vahvistettiin vuosina 2001 2004. Direktiiveillä pyrittiin lähentämään kansallisten markkinoiden ohjausmenetelmiä ja jouduttamaan infrastruktuurin rakennustyötä. Toisaalta tavoitteena oli myös lisätä energiantuotantoa muun muassa poistamalla esteitä pienten tuottajien verkkoon pääsyltä. Hitaaseen edistykseen havahduttiin direktiivien seurantakertomusten valmistuessa 2004 2005. Lainsäädännön soveltamista arvioiva kertomus (KOM 2004:366) korosti uusiutuvan energian osuuden jäävän luultavasti alle kymmeneen prosenttiin kokonaisenergiasta vuonna 2010. Hitainta kehitys on ollut lämmityksen ja jäähdytyksen sektorilla sekä biomassan energiakäytössä. Korjaustoimena komissio käynnisti biomassatoimintasuunnitelman ja vuoteen 2020 ulottuvien tavoitteiden valmistelun. EU on painottanut pyrkivänsä uusiutuvan energian tavoitteisiin Euroopan laajuisten energiamarkkinoiden luomisella. Myös EU:n päästökauppajärjestelmän (direktiivi 2003/87/EY) uskotaan tehostuvan yhteismarkkinoiden toteutuessa ja päästöoikeuskausien pidentyessä. Uusiutuvien energialähteiden lisäämisen ei nähdä kuitenkaan tapahtuvan ainakaan alkuvaiheessa ilman yhteisön laajuisia tukitoimia, joista voidaan mainita 10 11
esimerkkeinä syöttötariffit, vihreät sertifikaatit ja energiaverotus. Energiamarkkinoilla on vielä ainakin kolmenlaisia esteitä, jotka hidastavat yhteismarkkinoiden syntyä (KOM 2005:627). Ensinnäkin riittämättömät investoinnit sähköverkkoon etenkin kansallisvaltioiden rajoilla ja ongelmat uusien tuottajien verkkoon pääsyssä hidastavat kehitystä. Toiseksi hallinnolliset esteet, mm. pitkät lupamenettelyt ja huono aluesuunnittelu riittävän tuotantokapasiteetin ja infrastruktuurin rakentamiseksi, hankaloittavat käytännön toimintaa. Kolmanneksi on asenteiden aiheuttamia esteitä, jotka näkyvät kilpailun vapauttamisen ja jakelumonopolien purkamisen hitautena. Perustavanlaatuinen ongelma uusiutuvan energian lisäämisessä on kuitenkin se, että fossiilisten polttoaineiden markkinahinnoissa ei huomioida niiden ulkoisia, ympäristölle aiheutuvia kustannuksia. EU-alueella käyttöön otetulla päästökauppajärjestelmällä pyritään poistamaan edellä mainittua ongelmaa. Vuosien 2005-2008 uusiutuvan energian edistämistoimista voidaan mainita biopolttoainestrategia vuodelta 2006, Energiapolitiikka Euroopalle toimintasuunnitelma vuodelta 2007, Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen ja direktiiviehdotus Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä vuodelta 2008. Vuonna 2006 julkistetussa biopolttoainestrategiassa (KOM 2006:34) ympäristöja sosiaaliset vaikutukset kuten peltopolttoaineiden negatiivinen kasvihuonekaasutase, suosademetsien raivaaminen palmuöljyplantaasien tieltä ja työntekijöiden olosuhteet etanolintuotannossa huomioitiin strategiassa aiempaa kattavammin. Toimenpiteiksi esitettiin muun muassa viljelyn tuen kytkemistä tuotteen kasvihuonekaasutaseeseen ja sertifioinnin kehittämistä. Toiveet kohdistettiin kuitenkin toisen sukupolven biopolttoaineisiin ja vetytalouteen. Vuonna 2007 hyväksyttiin energiakatsauksessa esitetyt tavoitetasot ja vahvistettiin toimintasuunnitelma Energiapolitiikka Euroopalle (KOM 2007:1). Tässä suunnitelmassa energia-ala kuvataan Euroopan kilpailukyvyn ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta ratkaisevana alana, jolla tarvitaan entistä suuremman luokan yhteistoimia sähköverkon ja yhteisten markkinoiden edistämiseksi. Samalla komissio kehotti vahvistettavaksi uusia sitovia tavoitteita vuodelle 2020: kasvihuonekaasupäästöjen 20 % leikkaus vuoteen 1990 nähden, uusiutuvan energian 20 % osuus energiantuotannosta ja 10 % biopolttoaineosuus kaikista liikenteen polttoaineista. Vuonna 2007 julkaistu komission tiedonanto Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen (KOM 2007:2) esitti kasvihuonekaasupäästöjen 20 prosentin vähennystä vuoteen 2020 mennessä, energiatehokkuuden parantamista 20 prosenttia vuoteen 2020 ja EU:n päästökauppajärjestelmän vahvistamista vuoden 2012 jälkeen. Biomassaa koskevassa toimintasuunnitelmassa (KOM 2005:628) on esitetty kootusti keinoja, joilla tavoitellaan sekä peltobioenergian saatavuuden parantamista että erilaisten jätevirtojen ohjaamista energiakäyttöön. Peltobiomassan tuotannossa 12
tärkein uudistus oli vuoden 2003 päivitys yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP). Samalla non-food -kasvien listaa laajennettiin ja niiden viljely hyväksyttiin velvoituskesantopelloilla. Yhdyskuntajätteiden energiakäytössä on hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, mutta yhteisössä etsitään yhä oikeanlaista lainsäädäntöä ja sopivia teknisiä ratkaisuja. Silti jätteenpolton lisäämistä pidetään keskeisenä toimenpiteenä bioenergian lisäämiseksi. Polttamisen lisäksi jätteet ovat varteenotettava biokaasun ja biopolttoaineen raaka-aine. Etenkin eläinrasvojen käyttöä pyritään lisäämään uudistamalla standardeja ja teknologiaa. Komission esittämien laskelmien mukaan 35 % EU:n metsien vuotuisesta kasvusta jää hyödyntämättä. Hakkuutähteiden energiakäyttöä on tarkasteltu erikseen metsänhoitoa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa (KOM 2006:302). Yhteisönlaajuisen pellettien ja hakkeen kaupankäyntipaikan (trading floor) ja hakkuutähteiden keruuketjujen kehittämistä pidetään tärkeimpinä toimina hakkuutähteiden tehokkaammaksi hyödyntämiseksi. Tavoitteena on, etteivät energiantuotanto ja metsäteollisuus kilpaile samasta biomassasta. Vuonna 2009 julkaistussa direktiivissä Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (direktiivi 2009/28/EY) kuvataan laajasti biopolttonesteisiin, uusiutuvalla energialla tuotettuun sähköön ja sen verkkoon pääsyyn, biopolttoaineiden ympäristökestävyyteen ja näiden polttoaineiden kasvihuonekaasuvaikutukseen liittyviä asioita. Tämä direktiivi kumoaa vuonna 2012 vuosina 2001 ja 2003 säädetyt direktiivit uusiutuvan sähkön sisämarkkinoista (direktiivi 2001/77EY) ja liikenteen biopolttoaineista (direktiivi 2003/30/EY). Direktiivissä määritetään myös tavoitteet uusiutuvan energian osuudelle energian loppukulutuksesta vuonna 2020. Direktiivissä esitetään, että uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta on vuonna 2020 Suomessa 38 %. Suomen osuus liittyy koko EU:ta käsittävään 20 prosentin uusiutuvien energialähteiden osuuteen energian loppukulutuksesta, joka on jyvitetty eri jäsenmaille. Jaon perustana on ollut toteutunut kehitys, uusiutuvien energialähteiden osuus energiankulutuksesta ja mahdollisuudet lisätä uusiutuvan energian käyttöä. 2.2 Valtioneuvoston selonteko pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaksi Suomen hallitus on valmistellut pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, joka on tarkoitettu kannanottojen pohjaksi sekä EU:n kanssa käytävissä neuvotteluissa että muissa kansainvälisissä yhteyksissä. Strategiapaperi tukee myös kotimaisen politiikan valmistelua ja päätöksentekoa. Strategiassa määritellään Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet ja keinot osana Euroopan unionia ja sen tavoitteita. Strategia annettiin selontekona eduskunnalle 6.11.2008 ja eduskunta antoi siitä 18.6.2009 talousvaliokuntansa mietinnön mukaisen kannanoton (ks. Eduskunta 2009). 13 12
Strategiassa tarkastellaan uusiutuvan energian lisäämismahdollisuuksia vuoteen 20201. Uusiutuvien energialähteiden määrät on esitetty ensinnäkin nykytoimien ja -kehityksen mukaisena perusurana. Näin edeten Suomi ei kuitenkaan pysty täyttämään Euroopan komission esittämää päästöjen vähentämistavoitteita, uusiutuvan energian edistämistavoitteita tai energiankäytön tehostamistavoitetta. Sen vuoksi tarvitaan uusia toimenpiteitä, jotta päästäisiin tavoiteuran mukaisiin arvoihin. Energialähteittäin asetetut tavoitetasot vuodelle 2020 on esitetty taulukossa 1. Uusiutuvan energian osuus Suomen energiankulutuksesta on riippuvainen merkittävässä määrin puunjalostusteollisuuden sivutuotteiden hyödyntämisestä. Näiden saatavuus on luonnollisesti riippuvainen alan tuotannon kehityksestä. Teollisuuden sivutuotteiden hyödyntäminen on kuitenkin jo nykyisellään täysimääräistä eikä niiden lisäämistä yli perusuran sen vuoksi tavoitella. Volyymiltaan merkittävin kasvutavoite on asetettu metsähakkeelle, jonka käyttö pyritään likimain kolminkertaistamaan vuoteen 2020 mennessä2. Puun pienkäytön arvioidaan pysyvän likimain ennallaan. Sen sijaan puupellettien ja peltobiomassojen kohdalla tavoitellaan merkittävää kasvua. Myös lämpöpumppujen hyödyntämistä aiotaan edistää. Biopohjaisissa liikennepolttonesteissä tavoitellaan läpimurtoa vuoteen 2020 mennessä. Katseet on suunnattu toisen sukupolven polttoaineisiin, jolloin raaka-aineeksi soveltuisivat myös muut kuin ravintona käytettävät tuotteet. Vesivoimalle tavoitellaan kasvua, mutta suurempi paine asetetaan tuulivoiman ja aurinkoenergian edistämiselle. Osansa tavoitteiden saavuttamisessa on biokaasutuksella, jossa nähdään mahdollisuuksia maatalouden sivuvirroissa ja lannoissa sekä jätteiden mädättämisessä. Edellä kuvattu valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategia toimii käsillä olevan tutkimuksen taustaskenaariona. Tutkimus rajautuu biomassoihin, joten se kattaa noin 39 % (46,5 TWh) energia- ja ilmastostrategian vuoden 2020 tavoiteuran mukaisesta koko uusiutuvan energian loppukulutuksesta (118 TWh). Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät tuuli- ja vesivoima sekä lämpöpumput. Teollisuuden tuotannosta riippuvat polttoaineet kemiallisen massanvalmistuksen jäteliemet ja teollisuuden jätepuu eivät myöskään suoranaisesti ole tämän tutkimuksen kohteena. Kuitenkin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden toteutumiselle massa- ja paperiteollisuuden tämänhetkinen rakennemuutos asettaa erittäin merkittävän haasteen. Tässä tutkimuksessa metsäbiomassat halutaan kuitenkin nähdä nykyistä selvemmin itsenäisenä, metsäteollisuuden ainespuuvirran ulkopuolisena raaka-ainelähteenä, vaikka niiden hankinta on ollut voimakkaasti metsäteollisuuden ainespuun hankintaan kytkeytynyttä toimintaa. 1 Strategian pääpaino ulottuu vuoteen 2020. Tämän jälkeisestä ajasta on esitetty visioita vuoteen 2050 saakka. 2 7.2 TWh =3.6 miljoonaa kiinto-m3 vuonna 2006 -> 21 TWh=10.5 miljoonaa kiinto-m3 vuonna 2020 14
Taulukko 1. Valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategian perus- ja tavoiteurat vuodelle 2020 (tutkimuksen kohteet harmaalla pohjalla), yksikkö TWh = 109 kwh 2005 2006 2020 Perusura Tavoiteura Teollisuuden tuotannosta riippuvat polttoaineet Jäteliemet 36,7 43,3 38 38 Teollisuuden tähdepuu 23,1 26,7 22 22 Yhteensä 59,8 70 60 60 Politiikkatoimien kohteena olevat A. Ei tukitarvetta Vesivoima 13,6 11,3 14 14 Kierrätyspolttoaineet ja halvimmat biokaasut 1,7 1,9 2 3 B. Pieni tukitarve Metsähake *) 5,8 7,2 18 21 Puun pienkäyttö 13,4 13,6 12 13 Puupelletit ja peltobiomassat 0,1 0,1 0,7 3 Lämpöpumput 1,8 2,4 3 5 C. Korkea tukitarve Muu biokaasu 0 0 0,1 0,5 Nestemäiset biopolttoaineet **) 0 0 6 6 Tuulivoima ja aurinkoenergia 0,2 0,1 1 6 Yhteensä 94,9 102,7 115 128 josta puupolttoaineet yhteensä ***) 19,4 19,3 33 37 Uusiutuvan energian loppukulutus 86 92 106 118 *) Tämän lisäksi metsähaketta arvioidaan käytettävän biojalostamojen raaka-aineena **) Sisältää liikenteen ja työkoneiden biopolttoaineet sekä lämmityksessä käytettävän biopolttoöljyn ***) Ei sisällä teollisuuden jäteliemiä eikä tähdepuuta Lähde: Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia 2008 Kuvassa 1 esitetään, mitä valtioneuvoston skenaarion toteutuminen biomassojen3 osalta tarkoittaa työpaikkoina. Koska tarkkoja bioenergia-alan työpaikkatilastoja ei ole saatavissa, laskelmat on tehty oletuksilla, että yhden terawattitunnin energiatuotanto biopolttoaineen hankintaketjuineen edellyttää joko 200 tai 250 henkilötyövuoden panosta. Tällaisiin arvioihin on päästy mm. Rintalan ym. (2007) ja Halosen ym. (2003) tekemissä biomassojen käyttöä koskevissa arvioissa. Arvioitu 200 henkilötyövuoden työpanos kuvaa tehokasta lämpövoimalaitoksen hankintaketjua, jossa metsä- ja peltoenergiaa hankitaan kehittyneillä koneketjuilla (välivarasto- tai käyttöpaikkahaketus/murskaus, risutukit, raskaat ruokohelven paalauskoneet). Vastaavasti 250 henkilötyövuoden työpanos kuvaa lämpölaitoskokoluokan hankintaketjua, jossa pienpuuta korjataan tuottavuudeltaan alhaisemmilla koneketjuilla (kevyet harvesterit ja maataloustraktorisovitteiset hakkurit). Jos biomassojen käyttö etenee nykytoimien ja kehityksen mukaisesti (perusura), työllistävyyden oletuksesta riippuen työpaikkojen määrä kasvaa noin 4500:sta lähes 8000:een tai vajaasta 6000:ata lähes 10 000:een. Jos taas laskelmat suoritetaan tavoiteuran 3 Biomassoihin luetaan tässä kierrätyspolttoaineet ja halvimmat biokaasut, metsähake, puun pienkäyttö, puupelletit ja peltobiomassat, muu biokaasu ja nestemäiset biopolttoaineet 15 14
mukaisesti (eli saavutetaan EU:n asettamat vaateet), biomassojen käyttöön liittyvät työpaikat saattaisivat lisääntyä parhaassa tapauksessa 6 000:sta lähes 12 000:een. Kuva 1. Biomassojen käytön kasvun vaikutus työllisyyteen valtioneuvoston skenaarion perus- ja tavoiteurissa (oletukset: 1 TWh = 200 htv ja 250 htv) htv 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 v. 2006 v. 2020 Tavoiteura, 1 TWh=250 htv 5700 11625 Perusura, 1 TWh=250 htv 5700 9700 Tavoiteura, 1 TWh=200 htv 4560 9300 Perusura, 1 TWh=200 htv 4560 7760 2.3 Bioenergian työllistävyys ja alueet Bioenergia-alan työpaikkojen kasvuun ja yritystoimintaan kohdistuu myös aluekehityksen näkökulmasta kasvavia odotuksia. Vuonna 2007 alan pk-yritystoimintaa harjoitettiin 368 toimipaikassa, ne työllistivät 1 667 henkilöä ja 90 % yrityksistä oli alle 10 henkilön mikroyrityksiä (Alm 2008). Lisääntyvä energian tuotanto biomassoilla avaa alueille uusia mahdollisuuksia hyödyntää paikallisia raaka-ainevaroja. Bioenergia nähdään etenkin maaseutualueiden mahdollisuutena. Volkin (2008) mukaan se luo harvaan asutulle maaseudulle työpaikkoja ja pieneltä osaltaan paikkaa muualta alkutuotannosta häviäviä työpaikkoja. Bioenergian työpaikat eivät kuitenkaan riitä kääntämään aluekehityksen suuntaa (emt.) Bioenergian aluevaikutusten täysimääräiseen hyödyntämiseen vaikuttaa se, kuinka ilmastopolitiikalla tuetaan useisiin energialähteisiin nojaavaa hajautettua energiatuotantoa. Suomalainen energiatuotantojärjestelmä on nykyisellään jo kohtuullisen hajautettu. Esimerkiksi päästökaupan ulkopuolella olevia lämpölaitoksia on noin 600 ja kaukolämpöverkkoja noin 350 (Volk 2008, ks. myös Lauhanen & Laurila 2008). Lämpö- ja voimalaitostoiminnan välitön työllistävä vaikutus tulee jatkossa kohdistumaan pienempiin laitoksiin. Suuremmissa laitoksissa siirtyminen esimerkiksi öljystä hakkeeseen ei välttämättä synnytä uusia työpaikkoja, koska laitokset ovat pitkälti automatisoituja (Halonen 2003.) Toisaalta jos lämpö- tai voimalaitokset siirtyvät käyttämään kotimaista raaka-ainetta, merkittäviä työllisyysvaikutuksia syntyy raaka-aineen hankintaan ja kuljetukseen. Myös pellettitehtaiden välitön työllistävyys on pieni. Esimerkiksi suuren 20 000 100 000 tonnia vuodessa 16
tuottavan laitoksen työllistävyys on 9 henkilötyövuotta (Halonen 2003). Lisäksi tehtaiden suunnittelun sekä osien valmistamisen ja rakentamisen työllistävyys on muutamia henkilötyövuosia (emt.) Metsätalouteen ja -teollisuuteen liittyvien raaka-aineiden tuotannon ja jalostuksen työllisyysvaikutuksista suurin osa kohdistuu metsähakkeen tuotantoon: nykyisen noin 1 000 henkilötyövuoden työllistävän vaikutuksen arvioidaan kasvavan kuusinkertaiseksi vuoteen 2020 mennessä. Helysen ym. (2007) laatimista skenaariosta suurimmassa, jossa metsähaketta hankitaan 15 Mm 3 ja polttopuuta 5.1 Mm 3, saadaan työllisyysvaikutuksiksi yhteensä 7 400 henkilötyövuotta vuonna 2020. Ne jakaantuvat seuraavasti: Metsähakkeen tuotanto ja kuljetus 6 200 Pilkekauppa 500 Lämpöyrittäjyys 400 Sähkön ja lämmön suurtuotanto 150 Polttoainejalosteiden valmistus 150 Työllistävyys suhteellisesti pienenee laitoskoon kasvaessa. Esimerkiksi suuren, 550 MW:n Ahlholmens Kraftin Pietarsaaressa sijaitsevan biokattilan hakkuutähdehakkeen korjuu risutukkimenetelmällä työllisti 0,18 htv/1000 m 3. Toisaalta osuuskunnan omistaman Perhon 1,4 MW:n lämpölaitoksen pienpuuhakeketjun, jossa osuuskunnan jäsenet tekevät itse energiapuun korjuun, haketuksen ja hakkeen traktorikuljetuksen lämpölaitokselle, työllistävä vaikutus oli metsurihakkuuseen perustuvassa ketjussa 0,67 htv/1000 m 3 ja kaato-kasauskoneeseen perustuvassa ketjussa 0,42 htv/1000 m 3. Näin ollen paikallistalouden kannalta pienpuun korjuuseen perustuvien työvoimavaltaisten ketjujen edut olivat suuremmat ison voimalaitoksen tehokkaaseen hankintaan verrattuna. Myös aluetalouteen jäävien tulovirtojen osuus oli suurempi työvoimavaltaisemmassa ketjussa, vaikka nuorten metsien kunnostukseen ohjatut tuet otettiin huomioon. (Ahonen 2004). Metsäenergian korjuukoneketjujen tuottavuuden perusteella lasketut tuotantokalustotarpeet ja työllisyysvaikutukset osoittivat, että 25 TWh:n metsäenergiamäärän (12 Mm 3 ) korjaamiseen tarvittaisiin vuonna 2020 kone- ja autoyksiköitä 1 900 kappaletta ja 4 200 henkilötyövuotta. Työllisyysarvioon sisältyy 1 200 henkilötyövuotta välillisiä työllisyysvaikutuksia, jotka liittyvät koneiden valmistukseen ja huoltoon. Tutkimuksessa käytetyt koneketjut ovat tällä hetkellä käytössä olevia tehokkaita, suuria voimalaitoksia palvelevia järjestelmiä. (Kärhä ym. 2009). Suomessa on merkittävää uusiutuvan energian tuotanto- ja käyttötekniikan valmistusta, jonka arvioidaan työllistävän noin 4 800 henkilötyövuotta (Halonen ym. 2003). Täällä valmistetaan metsäkoneita, energiapuun korjuulaitteita, nostureita, hakkureita, murskaimia, ajoneuvojen kontti- ja kontinkäsittelyratkaisuja, pilkekoneita ja erilaisia energian tuotantojärjestelmiä eri laitoskokoluokkiin. Laitevalmistuksessa ja erityisesti laitteiden viennissä on merkittävää potentiaalia. Miljardin euron laitevienti voi merkitä välittömänä työllistävänä vaikutuksena noin 8 600 henkilötyövuotta. (Halonen ym. 2003). Vaikutus ulottuu eri puolille Suomea, sillä 16 17
esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa on merkittävää metsäkoneiden valmistusta. Hakkeen käytössä on merkittäviä aluekohtaisia eroja. Myös kasvun vaikutukset tulevat väistämättä jakaantumaan alueittain epätasaisesti, koska puuraaka-ainetta ei kannata kuljettaa maanteitse kauaksi sijaintipaikastaan. Metsähakkeen lisäämispotentiaali on suuri monessa maakunnassa, erityisesti Keski-Suomessa, Etelä- Savossa, Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Karjalassa (Kuva 2) (Maidell ym. 2008). Myös pilkkeiden valmistaminen ja toimitus luo uusia työpaikkamahdollisuuksia erityisesti maaseudulle. Toiminta on edelleen hyvin työvaltaista vaikkakin myös pilkkeen tekoa on koneellistettu. Kuva 2. Metsähakkeen energiakäyttö lämpö- ja voimalaitoksissa vuonna 2006 sekä maakunnallinen teknis-taloudellinen potentiaali (Maidell ym. 2008) Lähde: Metsäntutkimuslaitos. Niissä metsäkeskuksissa, jotka eivät ole maakuntia, toimivien pienimpien lämpöyrittäjien käyttämä metsähake (49 600 m 3 ) on jaettu kunnille ja sitten maakuntakohtaiseksi teoreettisen hakkuutähdepotentiaalin suhteessa. Suomessa on maatalousmaata noin 2,3 miljoonaa hehtaaria, josta ravinnon ja rehujen tuotantoon tarvitaan noin 1,7-1,8 miljoonaa hehtaaria. Energiakäyttöön on näin ollen käytettävissä noin 0,5 miljoonaa hehtaaria, jolloin viljan ja rypsin viljelyalat kasvaisivat ja kesanto ja viljelemätön ala vastaavasti vähenisivät (ks. MMM 2005). Taulukossa 2 on esitetty käytössä olevan maatalousmaan käytön jakauma työvoimaja elinkeinokeskusalueittain vuonna 2008. 18
Taulukko 2. Käytössä oleva maatalousmaa TE-keskusalueittain 2008 Viljelty ala Viljelemätön ala 1) Muu käytössä olevan maatalousmaa 2) Käytössä oleva maatalousmaa yhteensä TE-keskus 1000 ha 1000 ha 1000 ha 1000 ha Uusimaa 163 20 3 187 Varsinais-Suomi 271 20 6 296 Satakunta 134 10 2 145 Häme 172 16 2 190 Pirkanmaa 145 17 2 163 Kaakkois-Suomi 122 18 2 141 Etelä-Savo 65 7 2 74 Pohjois-Savo 134 11 3 148 Pohjois-Karjala 76 8 1 86 Keski-Suomi 87 11 1 100 Etelä-Pohjanmaa 228 18 1 247 Pohjanmaa 187 10 2 199 Pohjois-Pohjanmaa 202 16 4 223 Kainuu 28 3 1 32 Lappi 42 2 1 45 Ahvenanmaa 13 1 6 19 Yhteensä 2069 189 38 2296 1) Hoidettu viljelemätön pelto ja kesanto 2) Nurmet väh. 5 v., monivuotiset puutarhakasvit ja kotitarvepuutarha Lähde: Tike 2009 Peltoenergian tuotannon työllistävyys aiheutuu tällä hetkellä ruokohelven viljelystä ja oljen käytöstä. Ruokohelpeä viljeltiin vuonna 2008 noin 16 000 hehtaarin peltoalalla. Keskimääräisellä 6-8 tonnin kuiva-ainesadolla ja 4.5 MWh:n energiasisällöllä kuiva-ainetonnia kohden energiaa saatiin 432 576 GWh (Flyktman & Paappanen 2005). Ruokohelven ja oljen tuotantokapasiteetiksi arvioitiin Halosen ym. (2003) tutkimuksessa 580 GWh vuonna 2010 ja suoraksi työllisyysvaikutukseksi 49 57 henkilötyövuotta. Paalaimien ja tarkkuussilppurien tarpeeksi laskettiin 408 446 konetta vuonna 2010, joiden valmistus työllistäisi 61 henkilötyövuotta. Koska isojen koneiden kokoluokassa ulkomaisilla koneilla on hallitseva markkina-asema, pääosa konevalmistuksen työpaikoista ja -tuloista valuisi kuitenkin ulkomaille. Biokaasun tuotannon merkittävimpiä raaka-ainelähteitä ovat lannat ja olki. Tärkeimmät lannan raaka-ainelähteet ovat nautaeläimet, siat ja kanat. Kotieläintuotannon alueellisen jakauman perusteella parhaimmat mahdollisuudet tuottaa biokaasua ovat Pohjois-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan TE-keskusten alueella (Taulukko 3). Kun maatalousmaa ja kotieläinmäärät yhdistetään, on suurin potentiaali edelleen Pohjanmaalla, mutta myös Varsinais-Suomi, Häme ja Uusimaa ovat peltoviljelyn osalta merkittäviä biokaasun tuotantoalueita. 18 19