PÄIVÄKIRURGISTEN POTILAIDEN PREOPERATIIVINEN OHJAUS

PÄIVÄKIRURGISTEN POTILAIDEN PREOPERATIIVINEN OHJAUS Potilaiden näkemyksiä preoperatiivisesta ohjauksesta ja kotona selviytymisestä Riitta Hänninen Sirpa Kolehmainen Mervi Kuitunen Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Riitta Hänninen, Sirpa Kolehmainen & Mervi Kuitunen. Päiväkirurgisten potilaiden preoperatiivinen ohjaus. Potilaiden näkemyksiä preoperatiivisesta ohjauksesta ja kotona selviytymisestä. Pieksämäki, syksy 2006, 57 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Pieksämäen sairaalan päiväkirurgisten potilaiden saamaa preoperatiivista ohjausta ja sen merkitystä kotona selviytymiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista ohjausta päiväkirurgiset potilaat olivat saaneet ennen toimenpidettä ja miten ohjaus oli tukenut kotona selviytymistä toimenpiteen jälkeen. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella kevään 2006 aikana. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat Pieksämäen sairaalan päiväkirurgisen yksikön potilaat. Kyselyyn vastasi 45 potilasta, joista naisia oli 28 ja miehiä 17. Kyselylomake muodostui strukturoiduista ja avoimista kysymyksistä. Tutkimustulokset analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla ja sisällön analyysillä. Tutkimustulosten mukaan päiväkirurgiset potilaat kokivat saaneensa preoperatiivista ohjausta eri osa-alueilla pääsääntöisesti melko paljon tai erittäin paljon. Ainoastaan toimenpiteeseen liittyvistä tutkimuksista vastaajista (n=44) yli puolet ilmoitti saaneensa tietoa vähän tai ei lainkaan. Psykososiaalista tukea potilaat kokivat saaneensa hyvin ennen toimenpidettä. Suurin osa vastaajista piti saamaansa suullista ja kirjallista ohjausta tarpeellisena, riittävänä ja ymmärrettävänä. Lähes kaikki vastaajat (98 %) arvioivat selviytyvänsä toimenpiteen jälkeen kotona hyvin. Naisten ja miesten kokemuksissa kotona selviytymisestä ei ilmennyt merkittäviä eroavaisuuksia. Toimenpideryhmänä käsikirurgisilla potilailla ilmeni eniten puutteita preoperatiivisessa kivun hoidon ohjauksessa ja epätietoisuutta toimenpiteen vaikutuksista päivittäiseen elämään. Heillä esiintyi ongelmia myös kotona selviytymisessä. Ongelmia oli kotitöistä selviytymisessä sekä psyykkisessä jaksamisessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että preoperatiivinen ohjaus on toteutunut hyvin Pieksämäen sairaalan päiväkirurgisessa yksikössä. Preoperatiivinen ohjaus on tukenut potilaiden kotona selviytymistä. Ohjauksessa tulisi huomioida erityisesti toimenpiteen vaikutus potilaiden ohjaustarpeisiin. Postoperatiivista kotisoittoa toimenpiteen jälkeisenä päivänä potilaat pitivät tarpeettomana. Asiasanat: preoperatiivinen ohjaus, potilasohjaus, päiväkirurgia, kotona selviytyminen, kvantitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Hänninen Riitta, Kolehmainen Sirpa & Kuitunen Mervi. Preoperative Guidance of Ambulatory Surgery Patients. The Patients Conceptions of the Preoperative Guidance and Coping at Home. Pieksämäki, Autumn 2006, Language: Finnish, 57 p., 1 appendix. Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Nursing, Nurse. The purpose of the research was to study preoperative guidance that ambulatory surgery patients receive at Pieksämäki Hospital and its significance for coping at home. The aim of the research was to find out what kind of guidance ambulatory surgery patients had received before a procedure and how the guidance had supported their coping at home after the procedure. The research material was gathered by the help of a questionnaire during the spring 2006. The research object consisted of patients in an ambulatory surgery unit in Pieksämäki Hospital. The questionnaire was answered by 45 patients, 28 women and 17 men. The questionnaire form included both structured and open questions. The research results were analysed statistically using SPSS programme and content analysis. According to the research results ambulatory surgery patients felt having received preoperative guidance mainly a lot or very much in different guidance dimensions. Only to the question concerning preoperative examinations before a procedure over one half of the respondents (n=44) indicated having received little or no information at all. Patients felt they had got good psychosocial support. Most of the respondents considered the oral and written guidance necessary, sufficient and understandable. Nearly all (98 %) of the respondents estimated they coped well at home after the procedure. No significant differences appeared between men and women s experiences to cope at home. As a procedure group hand surgery patients had most needs in the guidance of preoperative pain care and uncertainty about the effects of the procedure on everyday life. They also had problems with coping at home. Housework and psychological coping caused problems. The results suggest that preoperative guidance has been carried out well in the ambulatory surgery unit at Pieksämäki Hospital. The guidance has supported patients coping at home. In guidance special attention should be paid to the consequences of the procedure on patients needs of guidance. Patients considered a home call the day after the procedure unnecessary. Key words: Preoperative Guidance, Patient Guidance, Day Surgery, Coping at Home, Quantitive Research

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 6 2 PÄIVÄKIRURGISEN POTILAAN HOITOTYÖ... 7 2.1 Päiväkirurgia ja päiväkirurginen potilas... 7 2.1.1 Päiväkirurgisen potilaan valintakriteerit... 8 2.1.2 Fyysiset valintakriteerit päiväkirurgiassa... 8 2.1.3 Psykososiaaliset valintakriteerit päiväkirurgiassa... 9 2.2 Päiväkirurgisen potilaan perioperatiivinen hoitotyö... 10 2.3 Päiväkirurgisen potilaan ohjaus... 12 2.3.1 Potilasohjaus... 12 2.3.2 Ohjausprosessi... 12 2.3.3 Hoitajan ja potilaan välinen ohjaussuhde... 13 2.3.4 Potilas ohjauksen vastaanottajana... 14 3 POTILAAN PREOPERATIIVINEN OHJAUS PÄIVÄKIRURGIASSA... 16 3.1 Preoperatiivisen ohjauksen merkitys... 16 3.2 Preoperatiivisen ohjauksen tavoitteet ja sisältö... 17 3.3 Potilaan ohjaus toimenpiteeseen... 18 3.4 Potilaan psykososiaalinen tukeminen ohjauksessa... 19 3.5 Potilaan ohjauksessa käytettävät menetelmät... 20 3.6 Preoperatiivisen ohjauksen ajankohta ja ympäristö... 21 4 PÄIVÄKIRURGISEN POTILAAN KOTONA SELVIYTYMINEN... 22 4.1 Potilaan kotona selviytyminen... 22 4.2 Postoperatiivinen kotisoitto kotona selviytymisen tukena... 23 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 24 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 25 6.1 Kyselytutkimus tutkimusmenetelmänä... 25 6.2 Kyselylomakkeen laadinta... 26 6.3 Tutkimusympäristö ja aineiston keruu... 27 6.4 Tutkimusaineiston analysointi... 28 6.5. Tutkimuksen eettisyys... 29

7 TUTKIMUSTULOKSET... 30 7.1 Taustatiedot... 30 7.2 Potilaan preoperatiivinen ohjaus... 31 7.2.1 Preoperatiivisen ohjauksen määrä... 31 7.2.2 Vastaajien saama psykososiaalinen tuki ohjauksessa... 34 7.2.3 Preoperatiivisen ohjauksen ajankohta... 35 7.2.4 Potilaiden saama suullinen ja kirjallinen ohjaus... 36 7.3 Kotona selviytyminen toimenpiteen jälkeen... 37 7.3.1 Kotona ilmenneet ongelmat... 37 7.3.2 Preoperatiivisen ohjauksen vaikutus kotona selviytymiseen... 39 7.3.3 Postoperatiivinen kotisoitto kotona selviytymisen tukena... 41 8 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS... 42 9 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 43 9.1 Tulosten tarkastelu... 43 9.2 Johtopäätökset, kehittämisehdotukset ja jatkotutkimusaiheet... 46 9.3 Ammatillinen kasvu opinnäytetyöprosessin aikana... 47 LÄHTEET... 49 LIITE 1 Kyselylomake... 53

1 JOHDANTO Päiväkirurgia on merkittävästi lisääntynyt viime vuosina. Suomen Sairaalatilaston mukaan vuonna 2004 päiväkirurgisten toimenpiteiden osuus kaikista elektiivisesti suoritettavista leikkauksista oli 44 %, kun se vastaavasti vuonna 1997 oli 24 %. Päiväkirurgian suosioita lisää sen kokonaistaloudellisuus. Hoitoajat ovat lyhyemmät ja potilaille päiväkirurginen toimenpide saattaa olla turvallisempi vaihtoehto pienemmän sairaalainfektioriskin takia. (Suomen kuntaliitto 2006.) Teknologian kehittyessä sairaalahoidosta on tullut aiempaa lyhytjaksoisempaa sekä tutkimus- ja toimenpidekeskeisempää (Hautakangas, Horn, Pyhälä-Liljeström & Raappana 2003,7). Potilaan ohjauksen merkitys osana hyvää ja laadukasta hoitoa korostuu hoitoaikojen lyhentyessä. Nykyisin potilaat ovat entistä tietoisempia omaan terveyteensä liittyvistä asioista ja haluavat vaikuttaa sekä osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) velvoittaa antamaan potilaalle tietoa, jotta hän pystyy osallistumaan omaan hoitoonsa ja tekemään omaa hoitoaan koskevia päätöksiä (Hautakangas ym. 2003, 58.) Erilaisten päiväkirurgisten tutkimusten avulla saadaan uutta tietoa päiväkirurgisesta hoitotyöstä ja siksi se on entistä paremmin käytännön hoitotyöhön sovellettavissa. (Klementti 2003, 6). Päiväkirurgiassa potilaat joutuvat ottamaan itse vastuuta omasta toipumisestaan ja siksi sairaanhoitajien tehtävänä on huolehtia laadukkaasta ja potilaan voimavarat huomioivasta ohjauksesta ja hoidon onnistumisen arvioinnista. Erityistä huomiota on kiinnitettävä turvallisuuteen ja potilaan kykyyn sitoutua ja omaksua ohjausta. (Klementti 2003, 2.) Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaista preoperatiivista ohjausta potilaat saavat ja miten ohjaus tukee heidän kotona selviytymistään. Tutkimus toteutettiin Pieksämäen sairaalan päiväkirurgisessa yksikössä. Tutkimuksen aihe nousi päiväkirurgisen yksikön kehittämistarpeista. Aihe kiinnosti myös meitä, koska sairaanhoitajan työssä tulemme tarvitsemaan potilaan ohjaukseen ja tukemiseen tarvittavaa tietoa ja osaamista. Potilaan ohjaukseen liittyviin tutkimuksiin perehtyessämme meille vahvistui käsitys siitä, että ohjauksen tulee olla yksilöllistä ja potilaan tarpeista lähtevää.

7 Käytämme opinnäytetyössä käsitettä potilasohjaus, koska sillä pyritään potilaan omien asenteiden muuttamiseen ja sitä kautta toivottuun käyttäytymiseen. Hoitotieteessä on ohjaus-käsitteen rinnalla käytetty myös käsitteitä neuvonta ja opettaminen. Neuvontakäsitteeseen liittyy potilaan henkisen ja älyllisen selviytymisen tukemista ja opettaminen käsitteenä sisältää kasvatuksellisia piirteitä. (Palmu 1997, 107.) Kirurgiassa on perinteisesti käytetty sanaa leikkaus, joka ei enää nykyään ole mielestämme täysin oikeaa kuvaa antava käsite. Tämän vuoksi käytämme työssämme toimenpide-sanaa kuvaamaan suoritettua kirurgista operaatiota. Tutkimuslomakkeessa käytimme molempia käsitteitä väärinkäsitysten välttämiseksi. 2 PÄIVÄKIRURGISEN POTILAAN HOITOTYÖ 2.1 Päiväkirurgia ja päiväkirurginen potilas Päiväkirurgia on osa lyhythoitoista kirurgiaa. Laajan määritelmän mukaan päiväkirurgialla tarkoitetaan koko kirurgista hoitoprosessia, johon sisältyy lähetteen kirjoittaminen, potilaan esitarkastus, kirurgisen toimenpiteen suorittaminen sekä hoitoselosteen kirjoittaminen ja lähettäminen potilaan kotiin ja lähettävälle lääkärille. Suppeamman määritelmän mukaan päiväkirurgia on alle 12 tuntia kestävä hoitojakso, johon liittyy leikkaussalissa tehtävä ennalta suunniteltu eli elektiivinen toimenpide yleisanestesiassa, puudutuksessa tai laskimosedataatiossa. (Hautakangas ym. 2003, 10. ) Päiväkirurginen potilas tulee sairaalaan toimenpideaamuna ja kotiutuu saman vuorokauden aikana. Päiväkirurgiaan soveltuvien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, joiden kesto ja kulku ovat ennakoitavissa. Toimenpiteet, joissa on suuri tulehdusriski tai voimakasta postoperatiivista verenvuotoa ja/tai kipua, eivät sovellu päiväkirurgiassa tehtäviksi. Myöskään pitkien toimenpiteiden suorittaminen ei sovellu päiväkirurgiaan, koska anestesia- ja leikkausaika ei saisi kestää enempää kuin kaksi tuntia. (Suominen & Leino-Kilpi 1997, 13 14.)

8 2.1.1 Päiväkirurgisen potilaan valintakriteerit Onnistuneen päiväkirurgisen toimenpiteen kannalta on olennaista, että potilasvalinta on suoritettu huolellisesti. Yksi tärkeimpiä valintakriteereitä on potilaan oma suostumus päiväkirurgiseen toimenpiteeseen. Potilaslähtöinen päätöksenteko on erityisen tärkeää päiväkirurgisessa toimenpiteessä, jossa potilas itse varsin pian joutuu kantamaan vastuuta hoidostaan ja sen onnistumisesta. Ennen suostumisen vahvistamista on varmistettava, että potilas saa riittävästi tietoa päätöksensä tueksi. Mitä enemmän potilas kokee saavansa vaikuttaa hoitovaihtoehtojen valintaan ja sitä kautta toiminnan tuloksiin, sitä motivoituneempi hän on ottamaan vastuuta omasta hoidostaan. (Hautakangas ym. 2003, 15.) Potilaan valinnalla pyritään mahdollisimman tehokkaaseen ja laadukkaaseen toimintaan sekä turvaamaan onnistunut toipuminen toimenpiteen jälkeen. Potilaan ikä ei ole automaattisesti este päiväkirurgiselle toimenpiteelle, mikäli muut valintakriteerit täyttyvät. (Hautakangas ym. 2003, 17.) Yleisimmät päiväkirurgiset potilasryhmät ovat silmäpotilaat (kaihi), suu- ja leukakirurgiset potilaat, korva-nenä-kurkkutauteja sairastavat potilaat ja gynekologiset potilaat. (Suomen kuntaliitto 2005.) 2.1.2 Fyysiset valintakriteerit päiväkirurgiassa Päiväkirurgisen potilaan fyysisen toimenpidekelpoisuuden kartoittaa pääasiallisesti lääkäri. Potilasvalintaan vaikuttavat yleiskunto ja mahdollisten sairauksien hoitotasapaino. Kirurgiset potilaat luokitellaan ASA-luokkiin (American Society of Anesthesiologists) fyysisen terveyden perusteella (taulukko 1). Parhaiten päiväkirurgiaan soveltuvat potilaat, jotka ovat yleiskunnoltaan terveitä (luokka 1) tai joilla on jokin lievä yleissairaus (luokka 2). (Konttinen & Hynynen 2003, 340; Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2006, 513.) Suomessa yleiskunnoltaan terveet, yli 65-vuotiaat potilaat kuuluvat luokkaan 2 ikääntymisestä johtuvien fysiologisten muutosten vuoksi. Päiväkirurgisesti on hoidettu myös luokkaan 3 kuuluvia potilaita, mikäli heidän sairautensa on hoitotasapainossa ja potilas on aktiivinen osallistumaan omaan hoitoonsa. Päiväkirurgisen potilaan on oltava liikun-

9 takykyinen ja kyettävä pre- ja postoperatiiviseen hoitoon itsenäisesti. (Konttinen & Hynynen 2003, 340; Iivanainen ym. 2006, 513.) TAULUKKO 1. ASA-luokitus fyysisen kunnon mukaan (Konttinen, Hynynen 2003). LUOKKA ASA 1 ASA 2 ASA 3 ASA 4 ASA 5 POTILAAN KUNTO Terve alle 65-vuotias henkilö Terve yli 65-vuotias henkilö, tai henkilö, jolla lievä yleissairaus Henkilö, jolla on toimintaa rajoittava vakava, mutta ei henkeä uhkaava sairaus Henkilö, jolla on vakava, mahdollisesti hengenvaarallinen sairaus Kuolemansairas, jolla arvioitu elinikä on enintään 24 tuntia ilman leikkausta 2.1.3 Psykososiaaliset valintakriteerit päiväkirurgiassa Päiväkirurgisen potilaan on oltava psyykkiseltä terveydeltään vakaa, jotta hoitoon sitoutuminen onnistuu. Potilaan tulee olla yhteistyökykyinen ja kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Päihteiden väärinkäyttäjä tai psyykkiseltä terveydeltään epävakaa potilas ei mahdollisesti kykene ottamaan vastuuta omasta hoidostaan ja jatkohoidon laiminlyönti voi aiheuttaa ylimääräistä hoitoa ja kustannuksia. (Iivanainen ym. 2006, 513.) Kirurgisen toimenpiteen suorittaminen päiväkirurgisesti edellyttää, että potilaalla on tukihenkilö, joka hakee potilaan kotiin ja on potilaan seurana toimenpidettä seuraavan yön yli. Lisäksi pitää varmistaa, että potilas ja hänen omaisensa pystyvät suoriutumaan pre- ja postoperatiivisesta hoidosta itsenäisesti. (Hautakangas ym. 2003, 18 19.)

10 2.2 Päiväkirurgisen potilaan perioperatiivinen hoitotyö Potilaan perioperatiivinen hoitoprosessi voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: preoperatiivinen eli toimenpidettä edeltävä vaihe, intraoperatiivinen eli toimenpiteen aikainen vaihe ja postoperatiivinen eli toimenpiteen jälkeinen vaihe. Perioperatiivisessa hoitotyössä korostuu hoitoteknisten taitojen ohella potilaskeskeisyyden, yksilöllisyyden, turvallisuuden, jatkuvuuden ja kokonaisvaltaisuuden periaatteet. Niiden toteutuminen edellyttää hoitajilta osallistumista hoidon suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin moniammatillisessa työryhmässä koko hoitoprosessin ajan. (Suominen & Leino-Kilpi 1997, 66; Korte, Rajamäki, Lukkari & Kallio 1996, 14, 20.) Preoperatiivinen hoitotyö alkaa siitä, kun potilaan kanssa on tehty päätös toimenpiteestä ja päättyy, kun potilas otetaan vastaan leikkaus-osastolle. Preoperatiivisen hoitotyön tarkoitus on auttaa potilasta valmistautumaan tulevaan toimenpiteeseen kotona. Valmistautuminen vaihtelee toimenpiteen laadun ja potilaan yksilöllisen tilanteen mukaan. (Viitamäki 1996, 8; Holmia, Murtonen, Myllymäki & Valtonen, 2004, 59.) Toimenpiteeseen valmistautuminen voi tapahtua eri menetelmiä käyttäen: kirjeitse, preoperatiivisella soitolla tai preoperatiivisella käynnillä päiväkirurgian yksikössä (Iivanainen ym. 2006, 513 514). Jokaiselle potilaalle tuleva toimenpide on ainutlaatuinen kokemus. Preoperatiivisessa hoitotyössä jokainen potilas kohdataan yksilöllisesti ja huomioidaan hänen tarpeensa. Potilasta ja hänen omaisiaan tuetaan ja rohkaistaan kysymään ja keskustelemaan tulevasta toimenpiteestä, jotta potilas selviytyisi toimenpiteestä mahdollisimman hyvin. Päiväkirurgiassa korostuu potilaan ohjaus ja neuvonta, koska potilaan on kyettävä itsehoitoon ennen ja jälkeen toimenpiteen. Myös omaisen tai tukihenkilön mukaanotto ohjaukseen on tärkeää, koska päiväkirurgisella potilaalla tulee olla tukihenkilö toimenpidettä seuraavan yön yli. (Iivanainen ym. 2001, 92, 145.) Intraoperatiivinen hoitotyö alkaa siitä, kun potilas vastaanotetaan leikkausosastolle ja päättyy, kun potilas siirretään heräämöön tai muualle jatkohoitoon (Korte ym. 1996, 350). Intraoperatiivisen hoitotyön tarkoituksena on turvallisuuden tunteen luominen, koska potilailla voi olla pelkoa ja ahdistuneisuutta toimenpidettä kohtaan. Potilaan mahdollisuudet osallistua itsehoitoon ovat rajalliset ja hyvinvointi on hoitohenkilökun-

11 nan vastuulla. Turvallisuuden tunnetta lisää ammatillinen ja luottamuksellinen työskentelytapa. Turvallisuuden periaatteen lisäksi intraoperatiivisen hoitotyön periaatteena on myös yksilöllinen potilaslähtöinen hoitotyö. Potilaan yksilöllisessä hoidossa tulee huomioida mm. aikaisempien sairauksien ja toimintarajoitusten tuomat vaikutukset hoitotyöhön. (Iivanainen ym. 2006, 473 474.) Postoperatiivinen hoitotyö on kolmas vaihe potilaan perioperatiivisessa hoitotyössä. Se alkaa siitä hetkestä lähtien, kun potilas siirtyy leikkaussalista jatkohoitoon ja päättyy, kun potilaan hoidosta tehdään loppuarviointi joko kotona tai jälkitarkastuksen yhteydessä sairaalassa. (Viitamäki 1996, 8.) Päiväkirurgiassa postoperatiivinen hoitotyö käsittää potilaan voinnin tarkkailua ja ohjausta omatoimiseen voinnin seurantaan ja liikkumiseen. Potilasta ja myös mahdollisesti hänen tukihenkilöään ohjataan kotihoitoon ja keskustellaan mm. tehdystä toimenpiteestä ja kotiutuksen edellytyksistä. (Iivanainen ym. 2006, 519.) Edellytykset potilaan kotiutumiselle on (Hautakangas ym. 2003, 90): potilaan vitaalitoiminnot ovat vakaat 1 tunnin ajan potilas on aikaan ja paikkaan orientoitunut potilas pystyy pukeutumaan (huomioitava iän ja toimenpiteen aiheuttamat rajoitteet) potilas pystyy tarvittaessa ottamaan nesteitä suun kautta ja virtsaamaan potilaalla ei ole haittaavaa pahoinvointia eikä oksentelua leikkausalue ei merkittävästi vuoda potilas pystyy kävelemään tuetta kipu on hallinnassa puudutus on hävinnyt potilas on saanut kotihoito-ohjeet suullisesti ja kirjallisesti potilaalle on annettu yhteystiedot, mihin ottaa ongelmatilanteissa yhteyttä potilaalla on saattaja kotiin ja valvoja kotona Kotiutumiskriteerien täyttyessä potilas kotiutetaan kiireettömästi ja rauhallisesti. Kotiutuksesta vastaava hoitaja varmistaa, että potilas ja mahdollinen saattaja ovat ymmärtäneet kotihoito-ohjeet, ja että potilas kokee selviytyvänsä kotona. Postoperatiiviseen hoi-

12 totyöhön kuuluu joissakin päiväkirurgian yksiköissä leikkauksen jälkeisenä päivänä suoritettava puhelinsoitto. (Hautakangas ym. 2003, 88, 91.) 2.3. Päiväkirurgisen potilaan ohjaus 2.3.1 Potilasohjaus Potilasohjauksella tarkoitetaan ammatillisesti pätevän ja koulutetun ihmisen ja ohjausta tarvitsevan yhden tai useamman ihmisen välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Potilas tarvitsee ohjausta, jotta hän pystyisi ymmärtämään paremmin itseään, pystyisi tekemään päätöksiä ja muuttamaan käyttäytymistään. (Nikunen 1997, 136.) Potilasohjauksella pyritään tukemaan ja vahvistamaan potilaan voimavaroja sekä ohjaamaan itsenäiseen vastuunottoon omasta selviytymisestä koko hoitoprosessin ajan. Potilaan tehtävänä on sitoutua itsehoitoon ja ohjaukseen sekä olla aktiivinen osallistuja. (Hautakangas ym. 2003, 64 65.) Potilas tarvitsee tietoja ja taitoja, jotta hän pystyy osallistumaan omaan hoitoonsa ja tekemään omaa hoitoa koskevia päätöksiä (Holmia ym. 2004, 36). Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) velvoittaa hoitajaa antamaan potilaalle tietoa hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hoitoon liittyvistä seikoista (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992). Tutkimuksen mukaan (Lirkki & Simolin 1999) potilaat pitävät tärkeänä ohjausta, joka auttaa heitä hoitoon liittyvien päätösten tekemisessä. 2.3.2 Ohjausprosessi Päiväkirurgiassa tehdään nykyään yhä vaativampia toimenpiteitä ja siksi potilaan sekä omaisten on tärkeä ymmärtää oma roolinsa päiväkirurgisen toimenpiteen onnistumiseksi. Potilaan ja hänen omaistensa tiedolliset ja taidolliset valmiudet on arvioitava huolellisesti ennen leikkausta. Lyhentyneiden hoitotaikojen vuoksi potilaan on kyettävä ottamaan vastuuta omasta terveydentilastaan ennen ja jälkeen toimenpiteen. Potilasohjauk-

13 sessa tuleekin huomioida potilaan omat voimavarat, joita ohjausprosessin aikana vahvistetaan ja tuetaan. (Hautakangas ym. 2003, 63 64.) Useissa päiväkirurgisten potilaiden ohjaukseen kohdistuvissa tutkimuksissa on todettu, että potilasohjauksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota potilaiden yksilöllisiin tiedontarpeisiin (Alanen 2002; Alho & Nylund 2002; Lappi 2004; Siekkinen 2003; Brumfield, Kee & Johnson 1996). Ohjauksen tulisi perustua potilaan kokemuksiin ja mahdollisiin ongelmiin, joihin hän erityisesti kaipaa ohjausta ja tukea (Nikunen 1997, 138). Klementin (2003) toimittamassa tutkimuskatsauksessa esille tulleita puutteita oli mm. kivunhoidossa, sekä potilaan ja omaisten ohjauksessa. (Klementti 2003, 12 13.) Myös Heinon (2004) tekemän väitöskirjan tulokset päiväkirurgisen polviniveltähystyspotilaan ohjauksesta viittaavat potilaan ja omaisten saaman ohjauksen vähäiseen määrään (Heino 2004, 101). Päiväkirurgisen potilaan ohjauksessa on tärkeää, että potilas saa ohjausta koko päiväkirurgisen prosessin ajan. Potilasohjaus perustuu ohjaustavoitteiden, ohjaustarpeiden ja ohjausmenetelmien määrittelyyn. Ohjaustarpeiden huolellinen määrittely selkiyttää tavoitteita ja ohjauksen sisältöä. Koko päiväkirurgisen prosessin ajan jatkuva ohjauksen arviointi antaa mahdollisuuden arvioida potilaan tarpeen lisäohjaukseen. (Hautakangas ym. 2003, 63 64) Tutkimuksen (Paunonen 2002) mukaan hoitotyön käytännöt eivät valitettavasti tue potilaiden aktiivista osallistumista oman hoitonsa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin koko päiväkirurgisen hoitoprosessin ajan. Potilaat kokivat oman hoitoon osallistumisen esteenä henkilökunnan kiireen. (Paunonen 2002, 45.) 2.3.3 Hoitajan ja potilaan välinen ohjaussuhde Hautakangas ym. (2003) toteavat teoksessaan, että ohjaus on sairaanhoitajan ja leikkaukseen tulevan potilaan välinen vuorovaikutustapahtuma, jossa kohtaavat kaksi asiantuntijaa. Potilas tuntee ja tietää omat vahvuutensa ja sairaanhoitaja on hoidollisen työn asiantuntija. (Hautakangas ym. 2003, 68.) Hoitajan ja potilaan välisen vuorovaikutuksen pitäisi olla ystävällistä, luotettavaa ja kunnioittavaa. Vuorovaikutuksen luonteella on enemmän merkitystä kuin ohjauksen määrällä ja sisällöllä. Potilasohjauksessa hoitajan rooli on toimia potilaan tiedonlähteenä. (Nikunen 1997, 136 137, 139)

14 Ohjaussuhteelta edellytetään tasavertaista yhteistyösuhdetta, missä ohjattava ja ohjaaja voivat oppia toinen toisiltaan. (Nikunen 1997, 137.) Yhteistyösuhteessa hoitaja ja potilas toimivat yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteistyösuhde perustuu potilaan vapauden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen sekä vastavuoroiseen dialogiin. Dialogi on kahdenkeskistä vuoropuhelua, missä hoitaja auttaa ja tukee potilasta ilmaisemaan omia tunteitaan, toiveitaan ja kokemuksiaan. (Holmia ym. 2004, 27 28.) Onnistunut potilasohjaus edellyttää hoitajalta hyvää asiasisällön tuntemusta sekä tietoa ja kokemusta ohjaus- ja oppimisprosessista. Tämän lisäksi hoitajalta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä kuunnella ja havainnoida potilasta. (Torkkola, Heikkinen & Tiainen 2002, 26, 29.) Hoitajan ammattitaitoa ja työelämän mukanaan tuomaa kokemusta, huolellisuutta ja rehellisyyttä pidetään erittäin tärkeänä päiväkirurgisessa hoitotyössä (Lirkki & Simolin 1999, 18 20; Pasila & Suominen 2004, 61). Potilaat arvostavat sitä, että hoitajat ovat helposti lähestyttäviä, ystävällisiä, hienotunteisia sekä kiinnostuneita heidän ongelmistaan (Torkkola ym. 2002, 32). 2.3.4 Potilas ohjauksen vastaanottajana Ohjaustilanteessa on hoitajan huomioitava potilaan kyky osallistua ja ottaa vastaan tietoa ja ohjausta. Tähän vaikuttavat hänen sairautensa, aikaisemmat kokemuksensa ohjauksesta sekä motivoituneisuus ja halukkuus ohjaukseen. (Nikunen 1997, 137.) Lisäksi potilaan tiedoilla ja taidoilla on tärkeä osuus ohjauksen omaksumisessa. Myös potilaan ikä, persoonallisuus, kuulo ja näkö sekä mahdollinen kipu ja pelot vaikuttavat potilaan oppimiseen. (Torkkola ym. 2002, 31.) Sairauden vaikutus oppimiseen voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Potilaan kiinnostus omaa terveyttä kohtaan saattaa motivoida potilasta oppimaan, jolloin potilas on kiinnostunut terveyteensä liittyvistä asioista. Toisaalta sairaus voi vaikeuttaa itse oppimisprosessia siten, että potilas ei pysty ottamaan vastaan tietoa tai ei jaksa keskittyä ohjaukseen (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 179 180.) Potilaalla on oikeus myös

15 kieltäytyä kokonaan ohjauksesta. Tällaisessa tilanteessa potilaan itsemääräämisoikeutta ja päätöksentekoa on kunnioitettava. (Torkkola ym. 2002, 31.) Potilaan aikaisemmat kokemukset kirurgisista toimenpiteistä vaikuttavat ohjaukseen (Heikkinen 1997, 24). Aikaisemmat kokemukset sairaudesta, toipumisesta ja hoidosta voivat auttaa potilasta paremmin ymmärtämään uutta tilannetta. Tutkimuksen (Lappi 2004) mukaan potilaat, joilla oli useita aikaisempia toimenpidekokemuksia, pystyivät suhtautumaan toimenpiteisiin levollisesti ja luottavaisesti. Toisaalta aikaisempien kokemusten pohjalta potilaalla voi olla ennakkoluuloja ja odotuksia ohjausta kohtaan, mitkä tulee selvittää ennen ohjauksen antoa, jotta vältyttäisiin mahdollisilta väärinkäsityksiltä. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 184 185.) Potilaan tiedoilla ja taidoilla ja opittavan asian yksilöllisellä merkityksellä on tärkeä osuus ohjauksen omaksumisessa. Tuttujen ja päällekkäisten asioiden kertaaminen ja niiden ylenpalttinen toisto saattavat turhauttaa potilasta. Ohjauksen lähtökohtana onkin antaa potilaalle uutta tietoa yksilöllisen tarpeen mukaan (Torkkola ym. 2002, 26, 31.) Tutkimuksen mukaan potilaat toivovat, että heidän elämäntilanteensa huomioitaisiin ohjausta suunniteltaessa (Paunonen 2000, 45). Pelko ja jännittyneisyys haittaavat kirurgisen potilaan ohjaukseen keskittymistä ja tiedon omaksumista. Ohjaustilanteessa hoitajan tulee huomioida potilaan pelkojen vaikutus hänen oppimiseensa, sillä pelot heikentävät potilaan kognitiivisia kykyjä. (Nikunen 1997, 137.) Ikä ei ole este päiväkirurgiselle toimenpiteelle, mutta sillä on merkitystä potilasohjauksessa. Oppimisen ja tiedon omaksumisen vaikeutuminen on huomioitava iäkkään potilaan ohjausta suunniteltaessa. Myös mahdolliset näkö- ja kuulo-ongelmat vaikeuttavat ohjausta. Hoitajan on otettava huomioon potilaan kotona selviytymistä vaikeuttavat seikat ja pyrittävä järjestämään tarpeelliset tukiverkostot kotihoidon onnistumiseksi. (Pasila & Suominen 2004, 60.)

16 3 POTILAAN PREOPERATIIVINEN OHJAUS PÄIVÄKIRURGIASSA 3.1 Preoperatiivisen ohjauksen merkitys Kirurgisten potilaiden ohjauksesta ja tiedontarpeista on tehty paljon erilaisia tutkimuksia. Leino-Kilven ym. (1993) tekemän tutkimuskatsauksen mukaan preoperatiivinen ohjaus tukee potilasta ja sen edut potilaalle on yleisesti hyväksytty. Preoperatiivista ohjausta saaneet potilaat olivat tyytyväisempiä saamaansa hoitoon kuin ne potilaat, jotka eivät olleet saaneet ohjausta. (Leino-Kilpi ym. 1993, 18 20.) Lisäksi riittävän aikaisin ennen toimenpidettä annetulla preoperatiivisella ohjauksella on vaikutusta potilaiden toipumiselle leikkauksen jälkeen (Brumfield ym. 1996, 941 952). Päiväkirurgisten potilaiden ohjausta koskevia odotuksia on tutkittu myös paljon. Niissä potilasohjauksen merkitys on noussut myös erityisesti esille. Huupponen (2002) on tutkinut mm. päiväkirurgisten urologisten miespotilaiden tietoon liittyviä odotuksia ennen toimenpiteeseen tuloa. Tutkimuksen mukaan haastateltavat odottivat tietoa oman fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tueksi. Fyysisen hyvinvoinnin kannalta potilaat odottivat lähettävältä lääkäriltä tietoa sairaudesta ja sen laadusta, toimenpiteestä sekä ennakkotutkimuksista. (Huupponen 2002, 47 48, 65 66.) Huupposen (2002) tutkimuksessa ilmeni myös, että psyykkisen hyvinvoinnin kannalta tietoon liittyvillä odotuksilla ja potilaan aikaisemmilla sairaalakokemuksilla oli yhteyttä. Tähän vaikutti myös tuttavien ja omaisten kautta saatu kokemuksellinen tieto. Tiedolla oli joko pelkoa ja jännitystä lisäävä tai vähentävä vaikutus. Sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta potilaat odottivat tietoa asioiden etenemisestä ja sujumisesta. Tietoa haluttiin jonotusajan pituudesta, toimenpideajan sopivuudesta oman elämän kannalta, toipilasajasta ja mahdollisesta sairaslomasta. Saatu tieto auttoi potilaita asennoitumaan asioihin etukäteen ja tieto yhdistettiin omaan elämään. (Huupponen 2002, 47 48, 65 66.)

17 3.2 Preoperatiivisen ohjauksen tavoitteet ja sisältö Preoperatiivinen ohjauksen tavoitteena on antaa potilaalle tietoa ja psykososiaalista tukea sekä opettaa toipumista edistäviä taitoja. Potilaalle annettava tieto voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: 1) tilanne ja menettelytapa informaatioon, 2) potilaan rooliin liittyvään informaatioon ja 3) aistikokemus informaatioon. (Leino-Kilpi ym. 1993, 22.) Tilanne ja menettelytapa informaatio sisältää tietoa hoitoon liittyvistä toiminnoista, kuten esim. tietoa hoidon aikaisista tapahtumista, leikkausvalmisteluista, esilääkityksestä, leikkausta edeltävistä toimenpiteistä, potilaan siirroista ja potilaan leikkauksen jälkeisestä aktiviteetistä. Menettelytapoihin liittyvään informaatioon sisältyy myös tieto käytettävistä hoitolaitteista ja -välineistä toimenpiteen aikana. (Leino-Kilpi ym. 1993, 22.) Potilaan rooliin liittyvä informaatio sisältää tietoa potilaan omasta osuudesta päiväkirurgisessa prosessissa (Leino-Kilpi ym. 1993, 25). Päiväkirurgisen potilaan tulee sitoutua ohjaukseen ja itsehoitoon. Hoitoon sitoutuminen edellyttää potilaalta hoitomotivaatiota. Siihen vaikuttavat mm. omaisilta ja hoitohenkilökunnalta saatu tuki ja kannustus. Hyvä hoitoon sitoutuminen edistää toimenpiteestä selviytymistä ja hoidon onnistumista. (Hautakangas, ym. 2003, 66.) Aistikokemusinformaatio sisältää kaikki ne potilaan kokemukset, jotka hän kokee toimenpiteen aikana eri aistiensa välityksellä. Näistä asioista on hyvä keskustella potilaan kanssa jo preoperatiivisessa vaiheessa. Esimerkiksi kuuloaistin välityksellä potilas kokee ääniä, jotka saattavat aiheuttaa ylimääräistä jännitystä tai pelkoa. (Leino-Kilpi ym. 1993, 24.) Psykososiaalisella tukemisella pyritään erityisesti potilaan pelkojen ja jännityksen lievittämiseen. Rothrockin (1989) mukaan kirurgisten potilaiden henkisellä tukemisella on myönteinen vaikutus potilaiden pelkoihin, asenteisiin, postoperatiiviseen toipumiseen ja potilastyytyväisyyteen. (Nikunen 1997, 142.) Näiden lisäksi preoperatiivinen ohjaus sisältää niiden taitojen, aktiviteettien ja harjoitusten opettamisen, joilla pyritään edistämään potilaan toipumista leikkauksesta sekä vähentämään mahdollisten komplikaatioiden syntymistä.

18 3.3 Potilaan ohjaus toimenpiteeseen Preoperatiivisessa vaiheessa potilas valmistautuu toimenpiteeseen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti (Iivanainen ym. 2001, 146). Tässä vaiheessa potilas valikoi ja tulkitsee ohjauksen sisältöä aikaisemmin oppimansa, omakohtaisten kokemustensa ja odotustensa pohjalta (Hautakangas ym. 2003, 69). Hyvän preoperatiivisen ohjauksen avulla potilas pystyy itsenäisesti tekemään leikkausvalmisteluja jo kotona. Potilaat tarvitsevat tietoa mm. peseytymiseen, ihon kuntoon, ravinnotta oloon, säännölliseen lääkehoitoon ja alkoholin käyttöön liittyvistä asioissa. Sairaalassa tapahtuvat etukäteisvalmistelut toteutuvat yksilöllisesti ja toimenpidekohtaisesti. (Virtanen 1997, 14.) Potilaan preoperatiivinen ohjaus tulisi sisältää myös tietoa toimenpiteen aiheuttamista rajoituksista, tarvittavista apuvälineistä, sidoksista ja sidosten kannalta tarkoituksenmukaisesta vaatetuksesta. Ohjaustilanteessa keskustellaan myös toipumisprosessiin vaikuttavista asioista, kuten mahdollisista komplikaatioista, ravitsemuksesta, levon tarpeesta, toimenpidekohtaisista hoito-ohjeista ja kivunhoitomenetelmistä. (Hautakangas ym. 2003, 81 83.) Joidenkin toimenpiteiden jälkeinen kipu voi olla hyvinkin voimakasta, joten kivun hoitoon on syytä varautua jo etukäteen. Tämän vuoksi hoitajan on hyvä keskustella potilaan kanssa kivunhallinnasta jo preoperatiivisesssä vaiheessa, jotta potilas ymmärtää kivunhoidon merkityksen oman toipumisen kannalta.(viitamäki 1996, 79.) Erityisesti ortopedisten toimenpiteiden yhteydessä potilaat tarvitsevat tietoa kivunhoidosta ja ohjausta liikuntaan liittyvissä asioissa. (Paunonen 2000, 2.) Tutkimustulosten mukaan (Raappana 2001) potilaat pitävät tarpeellisena kipuun liittyvän tiedon saamista jo ennen toimenpidettä (Raappana 2001, 49 50). Brumfield ym. (1996) ovat tutkineet päiväkirurgisten potilaiden preoperatiivista ohjausta sekä potilaiden että hoitajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli mm. määritellä ne ohjauksen sisältöalueet, joita potilaat ja hoitajat pitivät tärkeinä potilaiden toipumisen kannalta. Tutkimuksen mukaan potilaat kokivat ohjauksessa tilannekohtaisen tiedon tärkeänä ja vähiten tärkeänä uusien taitojen opettelun. Ohjausalueista tärkeimpänä potilaat pitivät tiedon saantia tapahtumien kulusta. Potilaat ja hoitajat olivat samaa

19 mieltä siitä, että uusien taitojen opettaminen pitäisi tapahtua vasta päiväkirurgiseen yksikköön tulon jälkeen. (Brumfield ym. 1996, 941 952.) Päiväkirurgiset potilaat ovat arvioineet saamansa ohjauksen usein riittäväksi (Alanen 2002; Siekkinen 2003, Aro 2004), mutta tutkimuksissa on noussut myös esiin monenlaisia puutteita. Siekkisen (2003) tutkimuksessa potilaat olisivat halunneet enemmän tietoa ja ohjausta kotona tapahtuvasta itsehoidosta ja leikkaukseen liittyvistä asioista (Siekkinen 2003, 36). Samanlaisia tuloksia on tullut myös muissa tutkimuksissa. Potilaat kokivat tarvitsevansa enemmän tietoa ja taitoja, jotta he selviytyisivät omasta hoidostaan. Lisäksi potilaat toivoivat enemmän tietoa normaalista toipumisesta ja mahdollisista ongelmista kotona. (Sara-aho 1998, 34; Brumfield ym. 1996, 941 952; Lirkki & Simolin 1999, 18 20; Paunonen 2000, 46.) 3.4 Potilaan psykososiaalinen tukeminen ohjauksessa Kirurgisen potilaan preoperatiiviseen ohjaukseen sisältyy psykososiaalisen tuen antaminen. Psykososiaalisen tuen tarkoituksena on potilaan ja hoitajan välisen vuorovaikutuksen avulla keskustella potilaan peloista ja ahdistuksesta sekä edistää hänen selviytymistä kirurgisessa hoitoprosessissa. (Leino-Kilpi ym. 1993, 25.) Päiväkirurgiset potilaat pitävät tärkeänä, että hoitohenkilökunta huomioi heidän emotionaalisen tilansa, pelkonsa, jännityksensä ja ahdistuneisuutensa ennen toimenpidettä (Hautakangas ym. 2003, 44; Brumfield ym. 1996, 941 952). Hathawayn (1986) mukaan psyykkistä valmistautumista tarvitsevat erityisesti ne leikkauspotilaat, jotka pelkäävät paljon. Vähemmän pelokkaat potilaat tarvitsevat vastaavasti enemmän menettelytapoihin liittyvää informaatiota. (Leino-Kilpi ym. 1993, 33.) Yleisimmät leikkaukseen kohdistuvat pelot liittyvät postoperatiiviseen pahoinvointiin ja kipuun. Päiväkirurgiset potilaat kokevat usein myös leikkaustoimenpiteen ja anestesian vaaralliseksi tai uhkaavaksi tekijäksi. Lisäksi vieras ympäristö sekä leikkaus saattavat aiheuttaa potilaissa epävarmuutta, mihin liittyy kontrollin menettämisen pelko. (Hautakangas ym. 2003, 21 22.) Päiväkirurgisten potilaiden peloilla on todettu olevan myös

20 yhteyttä potilaiden turvallisuuden tunteeseen. Pelkoa aiheuttavat vähäisen tiedon saannin lisäksi kipu, ohjeiden ymmärtämättömyys ja itse leikkaus. (Viitamäki 1996, 50.) Useiden tutkimusten (mm. Palmu & Suominen 1999, 119; Paunonen 2002,44) mukaan tiedon on todettu lisäävän päiväkirurgisten potilaiden turvallisuuden tunnetta ja vähentävän huolestuneisuutta (Aro 2004, 42 44). Kuitenkin tutkimusten mukaan potilaiden psykososiaalisessa tukemisessa on ollut eroja. Hovin (2003) mukaan suurin osa potilaista koki, että hoitaja oli huomioinut heidän pelkonsa ja ahdistuneisuutensa ohjaustilanteissa (Hovi 2003, 36). Vastaavasti Siekkisen(2003) ja Sara-ahon (1998) tutkimuksissa ilmeni, että potilaat kokivat epävarmuutta ja pelkoa itsehoidon onnistumisessa ja kotona selviytymisessä. 3.5 Potilaan ohjauksessa käytettävät menetelmät Hyvään potilasohjaukseen kuuluu huolellinen suunnittelu. Suullisen ohjauksen tukena käytetään eri menetelmiä riippuen siitä, tapahtuuko ohjaus puhelimitse vai sovitulla tapaamisella. Menetelmien valinta on lähdettävä potilaan tarpeista ja tiedon on oltavat hänelle kohdennettua. Samat menetelmät eivät sovi esimerkiksi lapsipotilaille ja aikuisille. (Hautakangas ym. 2003, 77.) Ohjauskeskustelu on päiväkirurgiassa yleistä. Suullinen keskustelu ja taitojen opettaminen demonstroimalla on kirjallista ohjeistusta tehokkaampaa, mutta ei yksistään riittävää. Kirjallisen materiaalin käyttö keskustelun tukena edesauttaa tiedon omaksumista ja tehostaa ohjausta. Potilas voi tutustua kirjalliseen ohjeistukseen myös kotona asioiden kertaamiseksi. Ohjeet auttavat potilasta myös valmistautumaan toimenpiteeseen ja sen jälkeiseen kotihoitoon. (Suominen & Leino-Kilpi 2003, 73 74; Hautakangas ym. 2003, 77.) Potilaan ohjaus on viestintää, joka voi olla sekä sanatonta että sanallista. Keskustelussa käytettävä kieli ja kirjallisten ohjeiden pitää olla kieleltään selkeää ja potilaalle ymmärrettävää. Tätä tukevat myös useiden tutkimusten tulokset (Alho & Nylund 2002; Hovi 2003; Siekkinen 2003). Liiallinen ammattisanasto estää tiedon omaksumista ja ohjaus ei tue potilaan oppimista. Ohjaustilanteessa kannattaa myös kiinnittää huomio sanatto-

21 maan viestintään. Katsekontakti, käsien ja pään liikkeet tehostavat viestintää potilaan ja hoitajan välillä. (Hautakangas ym. 2003, 75.) Päiväkirurgisessa hoitotyössä on tärkeää, että kirjallisia ohjeita kehitetään ja sisältöä päivitetään potilaiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Keskustelun ja kirjallisten ohjeiden käytön ohella myös muita ohjausmenetelmiä tulisi hyödyntää potilasohjauksessa. (Hautakangas ym. 2003, 77; Lappi 2004, 42). Siekkisen (2003) tutkimuksen mukaan potilaat, joiden ohjaus oli sisältänyt havainnollistamista jossain muodossa (esim. kuvat, video, piirrokset), kokivat että havainnollistaminen oli tukenut heidän itsehoitoaan kotona (Siekkinen 2003, 42). Tietoteknologia ja internet tuovat uusia mahdollisuuksia oppimismenetelmiin ja ohjauksen toteuttamiseen, mutta se ei korvaa täysin potilaan ja sairaanhoitajan välistä keskustelua ja sen merkitystä ohjauksessa. (Hautakangas ym. 2003, 95 96). Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt tavoiteohjelmassaan, että tulevaisuudessa tietoteknologiaa hyödynnettäisiin enemmän potilasohjauksessa ja itsehoidon tukemisessa. Toimenpiteenä ministeriö esittää, että hoitotyöntekijät osallistuisivat potilasoppimiskeskusten luomiseen sekä sähköisten neuvontapalveluiden luomiseen ja käyttämiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 62.) 3.6 Preoperatiivisen ohjauksen ajankohta ja ympäristö Päiväkirurgiassa potilasta ohjataan koko perioperatiivisen vaiheen ajan. Kuitenkin preoperatiivisessa ohjauksessa oikealla ajankohdalla on merkitystä. Liian varhain annettu ohjaus estää potilasta muistamasta kaikkea ohjaukseen oleellisesti liittyvää ja saattaa jopa lisätä ahdistuneisuutta. Liian lähellä toimenpidettä saatu ohjaus on vaikeaa omaksua pelon tai jännittyneisyyden vuoksi. (Virtanen 1997, 14.) Oikeaa aikaa on vaikea määritellä, mutta Heinon (2004) tutkimus viittaa siihen, että 1-3 viikkoa ennen toimenpidettä annettu ohjaus edistää potilaan tiedon omaksumista parhaiten. Heinon mukaan preoperatiivisella ohjauksen oikealla ajankohdalla on merkitystä toimenpiteeseen valmistautumisessa. (Heino 2004, 35, 99.)

22 Potilasohjauksessa on huomioitava myös ohjausympäristö. Rauhallinen, kiireetön ja viihtyisä ympäristö tukee potilaan ohjauksen vastaanottamista. Riittävä yksityisyys on tärkeää, jotta potilaan ja hoitajan välisessä keskustelussa voidaan käsitellä intiimejäkin asioita. Nylanderin (2002) tekemässä tutkimuksessa sairaanhoitajat kokevat hyvän potilasopetuksen suurimpana esteenä rauhallisen tilan sekä riittävän ajan puuttumisen. Erityisesti opetukseen käytettävien tilojen puute tulee esille silloin, kun opetukseen osallistuvat myös potilaan perheenjäsenet. Sairaanhoitajat edellyttävät hyvältä opetuspaikalta rauhallisuutta ja potilaan yksityisyyden huomioimista. (Nylander 2002, 52, 68.) 4 PÄIVÄKIRURGISEN POTILAAN KOTONA SELVIYTYMINEN 4.1. Potilaan kotona selviytyminen Selviytymisellä tarkoitetaan potilaan kykyä selviytyä jokapäiväisessä elämässään terveyteen liittyvissä kysymyksissä joko tarjotun avun turvin tai ilman sitä (Holmia ym. 2004, 32). Päiväkirurgisesta toimenpiteestä selviytyminen edellyttää potilaalta itsensä sisäistä hallintaa. Se voidaan määritellä ajattelu- ja toimintakokonaisuudeksi, jonka avulla potilas itse kokee hallitsevansa omaa terveysongelmaansa ja sen aiheuttamia seurauksia elämässään, ja jolla hän jäsentää terveyttään ja sitä koskevaa hoitoa. (Hautakangas ym. 2003, 48.) Päiväkirurgisen potilaan kotona selviytymiseen liittyy fyysinen paraneminen, voimien palautuminen ja kyky käyttää erilaisia tukijärjestelmiä (Suominen & Leino-Kilpi 1997, 19 20). Selviytyminen on potilaan yksilöllistä kokemusta omista voimavaroistaan, omasta jaksamisesta ja suoriutumisesta. Se on potilaan sisäisen prosessin tulosta, jota ammattihenkilöiden tulee hoitotyössä tukea ja edistää. Ohjauksen avulla hoitaja pyrkii auttamaan potilasta itse löytämään omat voimavaransa sekä luottamaan omiin itsehoitokykyihinsä ja omaan selviytymiseensä. (Hautakangas ym. 2003, 48 49.) Tutkimusten mukaan ohjaus on pääsääntöisesti tukenut potilaiden kotona selviytymistä (Siekkinen 2003, Hovi 2003). Siekkisen tutkimuksessa ilmeni, että potilailla oli ollut

23 eniten vaikeuksia selviytyä kotona niissä asioissa, joissa myös ohjaus oli arvioitu riittämättömäksi. Potilailla oli vaikeuksia kotona kivunhoidossa, leikkausalueen hoidossa sekä fyysisistä toiminnoista selviytymisessä. Epäonnistunut kivunhoito ja tehty toimenpide rajoittivat potilaiden liikkumista, selviytymistä päivittäisistä askareista ja nukkumista. Lisäksi toimenpiteen jälkeiset komplikaatiot vaikeuttivat joidenkin potilaiden selviytymistä kotona. (Siekkinen 2003, 49 50, 64.) Kotona selviytymistä tutkineen Hovin (2003) mukaan yli puolella potilaista oli kotona ongelmia kipujen hallinnassa ja vajaalla puolella oli ongelmia leikkaushaavan hoidossa ja liikkumisessa. Leikkauksen jälkeiset komplikaatiot olivat vähäisiä ja ongelmat liittyivät jokapäiväisistä kotitöistä selviytymiseen. Kuitenkin Hovin tutkimuksessa potilaat arvioivat, että saatu ohjaus oli kohdentunut oikeisiin asioihin (Hovi 2003, 37, 40 41, 61.) Samansuuntaisia tuloksia on tullut esille myös muissa tutkimuksissa (Paunonen 2002, Raappana 2001). Päiväkirurgisilla potilailla esiintyi eniten ongelmia joka päiväsissä toiminnoissa ja toimenpiteen jälkeisessä kivunhoidossa. Kipuja esiintyi eniten ortopedisillä potilailla. Erityisesti kipu rajoitti potilaiden liikkumista, nukkumista ja päivittäisistä kotitöistä selviytymistä. (Paunonen 2002, 54 56; Raappana 2001, 47 48.) Potilaiden toipumista kotona vaikeutti myös riittämätön psyykkinen tuki, mikä ilmeni mielipahana, epävarmuutena ja pelkona tulevaisuudesta. Toimenpiteen aiheuttama alentunut fyysinen toimintakyky lisäsi psyykkistä epävarmuutta (Siekkinen 2003, 51), toimettomuutta ja turhautuneisuutta (Hovi 2003 41). 4.2. Postoperatiivinen kotisoitto kotona selviytymisen tukena Postoperatiivisella kotisoitolla tarkoitetaan puhelinsoittoa potilaalle ensimmäisenä päivänä toimenpiteen jälkeen. Sen tarkoituksena on saada tietoa ja palautetta potilaan kokemuksista ja arvioida hoidon onnistumista. Soitolla varmistetaan hoidon jatkuvuus, turvallisuus ja potilaan kotona selviytyminen leikkauksen jälkeen. (Hautakangas, ym. 2003, 91.) Hovin (2003) tutkimustuloksissa suurin osa vastaajista koki puhelinsoiton tarpeelliseksi. Soitolla välittyi tunne siitä, että potilaasta ja hänen voinnistaan oltiin

24 kiinnostuneita. Soitto antoi myös mahdollisuuden kysyä epäselviä asioita ja saada lisää ohjeita kotihoitoon. (Hovi 2003, 49 51). Myös Siekkinen (2003) on tutkinut postoperatiivisen kotisoiton merkitystä kotona selviytymisessä päiväkirurgisen toimenpiteen jälkeen. Tutkimuksessa suurin osa potilaista arvioi, että postoperatiivisella puhelinsoitolla on myönteinen vaikutus kotona selviytymiseen. Siekkinen toteaa tutkimuksessaan, että postoperatiivisen soiton toteuttamiseen tulisi varata riittävästi resursseja, koska postoperatiivinen soitto on tärkeä väline arvioidessa päiväkirurgisten potilaiden kokemuksia leikkauksesta. (Siekkinen 2003, 59.) Kaikki päiväkirurgiset yksiköt eivät soita potilaalle, vaan potilas soittaa itse leikkaavaan yksikköön toimenpiteen jälkeisenä päivänä. Postoperatiivisella kotisoitolla ei kuitenkaan voida korvata potilaan saamaa preoperatiivista ohjausta. (Hautakangas ym. 2003, 91.) 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tarkoitus on tutkia Pieksämäen sairaalan päiväkirurgisen yksikön potilasohjausta potilaiden näkökulmasta. Tutkimuksella selvitetään, saavatko potilaat riittävästi ohjausta ennen päiväkirurgista toimenpidettä ja mikä on ohjauksen merkitys kotona selviytymiselle. Tutkimuksen tuloksia käytetään päiväkirurgisten potilaiden ohjauksen kehittämiseen Pieksämäen sairaalan päiväkirurgisessa yksikössä. Tutkimuskysymykset: 1. Miten päiväkirurgisten potilaiden preoperatiivinen ohjaus on toteutunut Pieksämäen sairaalan päiväkirurgisessa yksikössä? 2. Mikä on preoperatiivisen ohjauksen merkitys kotona selviytymiselle?

25 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 6.1 Kyselytutkimus tutkimusmenetelmänä Kysely on yksi tapa kerätä tutkimusaineistoa. Se on keskeinen survey-tutkimuksen menetelmä, jossa aineistoa kerätään standardoidusti ja kohdehenkilöt muodostavat otoksen tietystä perusjoukosta. Tämän tutkimuksen perusjoukon muodostavat Pieksämäen sairaalan kirurgisen osaston päiväkirurgiset potilaat. Toteutimme tutkimuksen kyselytutkimuksena, koska sillä voidaan saada laaja ja kattava tutkimusaineisto. Aikataulu ja kustannukset voidaan myös arvioida melko tarkasti. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 182 184.) Kyselytutkimuksen heikkoutena on sen pinnallisuus, eivätkä tutkijat voi varmistua siitä, ovatko tutkittavat vastanneet kysymyksiin rehellisesti. Kyselylomakkeen vastausvaihtoehdot voivat tulla väärinymmärretyiksi, eikä vastaajien perehtyneisyydestä kysyttävään asiaan voida olla varmoja. Hyvän lomakkeen laatiminen vie aikaa ja vaatii tutkijalta monenlaista tietoa ja taitoa. Lisäksi kyselytutkimuksessa kato on usein suuri. (Hirsjärvi ym. 2005, 184.) Kysely voidaan suorittaa postikyselynä, jossa lomake ja postimerkillä varustettu palautuskuori lähetetään tutkittaville. Menettelyn etuna on nopeus ja se on vaivaton tapa saada aineistoa. Postikyselyä lähellä on myös kyselymuoto, jossa lomake toimitetaan organisaation tai yhteisön välityksellä ja jota oma tutkimuksemme edusti. (Hirsjärvi ym. 2005, 185.) Tutkimustamme ei voitu suorittaa varsinaisena postikyselynä eikä haastattelututkimuksena, koska päiväkirurginen yksikkö ei voi luovuttaa potilastietoja käyttöömme.

26 6.2 Kyselylomakkeen laadinta Oman kyselylomakkeen laadinnan perustana käytimme aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimustietoa. Kirjallisuuden perusteella määritellään tutkimusaineiston käsitteet ja tutkimusongelmat. Tutkimuksen tavoite on oltava täysin selvillä, ennen kuin kyselylomakkeen laatiminen aloitetaan. (Heikkilä 2004, 47.) Tutkimuksemme aihe oli laaja, joten tarvittiin useita erityyppisiä kysymyksiä luotettavien tutkimustuloksien saamiseksi. Kyselylomake muodostui pääasiassa strukturoiduista kysymyksistä, joista osa oli monivalintakysymyksiä ja osa asteikkoihin perustuvia mielipidekysymyksiä. Avoimilla kysymyksillä kysyimme ikää ja tehtyä toimenpidettä. Joissakin monivalintakysymyksissä käytimme valmiiden vastausvaihtoehtojen lisäksi muuta, mitä ja miksi kysymyksiä, joiden vastaukset luokiteltiin kuten avoimet kysymykset. Kyselylomakkeissa asteikot ovat useimmiten 5- tai 7-portaisia. Valitsimme 4- portaisen asteikon, sillä 5-portaiseen sisältyy yleensä kohta en osaa sanoa. Mikäli kyselylomakkeen vastauksissa olisi ollut runsaasti tällaisia mielipiteitä, emme olisi saaneet tarpeeksi tietoa tutkimusta varten. (Hirsijärvi ym. 2005, 187 189; Heikkilä 2004, 50 51.) Kyselylomakkeen laadinnassa on tärkeää lomakkeen selkeys. Kysymysten on oltava lyhyitä ja yksiselitteisiä. Lisäksi niiden muotoilussa tulee välttää johdattelua ja ammattikielen käyttöä. (Hirsjärvi ym. 2005, 191 192.) Omassa kyselylomakkeessamme sijoitimme yleiset ja helpoimmin vastattavat kysymykset lomakkeen alkuun ja siitä eteenpäin kysymykset etenivät loogisessa järjestyksessä. Kyselylomake muodostui kolmesta osasta: taustatiedoista, ohjauksesta ennen leikkausta/toimenpidettä ja kotona selviytymisestä leikkauksen/toimenpiteen jälkeen. Lomakkeen valmistelussa on välttämätöntä sen esitestaus, jonka jälkeen kysymyksiä voidaan tarpeen mukaan muokata varsinaista tutkimusta varten. Veimme päiväkirurgiseen yksikköön esitestattavaksi 5 kyselylomaketta, joista palautui 3 lomaketta. Esitestaukseen osallistuvia pyydettiin arvioimaan kysymysten ja ohjeiden selkeyttä ja yksiselitteisyyttä, vastausvaihtoehtojen toimivuutta sekä vastaamisen helppoutta. Vastaajat pitivät lomakkeita ymmärrettävinä ja helppoina täyttää. Esitestauksen jälkeen jätimme pois