KIRJALLINEN KYSYMYS 1080/2013 vp Jalkaterapian sisällyttäminen Kela-korvausten piiriin Eduskunnan puhemiehelle Jalkaterapia ei vielä kuulu Kelan korvaamiin hoitoihin. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti syyskuussa 2006 sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen kehittämistyöryhmän. Työryhmä ei tuolloin suosittanut jalkaterapeuttien lisäämistä sairausvakuutuslakiin. Kela on antanut 31.5.2010 sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon aloitteesta lisätä diabeetikoiden jalkaterapia/jalkojenhoitopalvelut sairausvakuutuskorvauksen piiriin. Kelan arvion mukaan diabeetikoiden jalkaterapiaa voidaan pitää tarpeellisena sairaanhoitona etenkin riskiryhmiin 2 3 kuuluvien potilaiden kohdalla. Diabeetikot voivat saada sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen jalkaterapiasta silloin, kun hoidon antaja on sairaanhoitaja. Huomionarvoista on, että sairaanhoitajan antama apu on vain akuuttiin tarpeeseen, kuten haavan hoitoon tai vastaavaan. Sairaanhoitajalla ei ole jalkaterapeutin koulutusta, jolloin sairaanhoitajan antamaa hoitoa ei voida pitää jalkaterapiana. On myös tärkeää huomioida, että diabeetikoiden lisäksi kaikki ihmiset saattavat tarvita jalkaterapeutin apua eri elämänsä vaiheissa. Jalkaterapeutti (AMK) on alaraajojen asiantuntija, joka edistää ja ylläpitää eri-ikäisten jalkaterveyttä. Jalkaterapian tavoitteena on selvittää vaivan syntymekanismi ja puuttua siihen sekä ehkäistä sen uusiutuminen. Keskeistä jalkaterapeutin työssä on alaraajan ja jalkaterän alueen vaivojen ennaltaehkäisy ja jalkaterveyden edistäminen ohjaamalla asiakasta ja asiakasryhmiä jalkojen omahoidossa, jonka tarkoituksena on asiakkaiden tietouden lisääminen alaraajojen tilasta ja jalkaterveyden ylläpidosta. Jalkaterapeutti hoitaa kaikenikäisiä asiakkaita, joilla on alaraajojen kiputiloja, tuki- ja liikuntaelinvaivoja, urheilu- ja rasitusvammoja, iho- ja kynsimuutoksia, jalkahaavoja sekä jalkaterän ja varpaiden kuormitus- sekä asentomuutoksia. Hoitokäynnillä jalkaterapeutti arvioi alaraajojen toiminnot ja jalkaterapiatarpeen sekä tekee hoitosuunnitelman yhdessä asiakkaan kanssa. Suomesta puuttuu vielä kokonaan jalkavaivojen hoitoon erikoistuneiden lääkäreiden ammattikunta, ja siksi lääkärit enenevässä määrin ohjaavat potilaita jalkaterapeutille, kun on kyseessä jalkoihin liittyviä vaivoja ja sairauksia. Jalkaterapeutin koulutus ammattikorkeakoulussa kestää 3,5 vuotta. Jalkaterapeutin koulutus on aikaisempaa jalkojenhoitajan koulutusta, joka kesti 1,5 vuodesta 2,5 vuoteen, huomattavasti kattavampi. Jalkaterapeutin koulutus on kestoltaan ja vaativuudeltaan samaa luokkaa kuin esimerkiksi fysioterapeutin koulutus. Jalkaterapeutin työ on vaativuudeltaan verrattavissa esimerkiksi alaraajoihin erikoistuneen fysioterapeutin työhön. Koska sairausvakuutus ei korvaa jalkaterapiaa, vähentää se osaltaan palveluiden käyttöä. Niin kauan kun jalkaterapia ei kuulu Kela-korvausten piiriin, jalkavaivoista ja -sairauksista kärsivät kuormittavat yleislääkäreitä ja sairaanhoitajia niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella, jossa heidän vaivojaan tai sairauksiaan ei osata hoitaa kokonaisvaltaisesti oikein. Samalla Versio 2.0
jalkaterapeutit, jotka toimivat usein itsenäisinä yrittäjinä, kokevat painetta alentaa hintoja alle kannattavan, jotta saavat tarpeeksi asiakkaita ja tienattua elantonsa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko sosiaali- ja terveysministeriössä mietitty jalkaterapian sisällyttämistä Kela-korvausten piiriin, ja jos on, niin millaisiin toimiin ministeriössä ryhdytään asian eteenpäin viemiseksi? Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 2013 Aino-Kaisa Pekonen /vas 2
Ministerin vastaus KK 1080/2013 vp Aino-Kaisa Pekonen /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1080/2013 vp: Onko sosiaali- ja terveysministeriössä mietitty jalkaterapian sisällyttämistä Kela-korvausten piiriin, ja jos on, niin millaisiin toimiin ministeriössä ryhdytään asian eteenpäin viemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairausvakuutuksen tavoite on täydentää julkista terveydenhuoltoa ja pienentää asiakkaan kustannuksia, jotka aiheutuvat yksityisten terveydenhuoltopalvelujen käyttämisestä. Sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella vakuutetulla on oikeus saada korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista sekä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista tarpeellisista kustannuksista. Tarpeellisena hoitona pidetään yleisesti hyväksytyn, hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa. Vakuutetulle sairaanhoidosta aiheutuneet kustannukset korvataan siltä osin kuin ne tarpeettomia kustannuksia välttäen, vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta, olisivat tulleet vakuutetulle maksamaan. Sairausvakuutuslain mukaan lääkärin määräämä tutkimus- tai hoitotoimenpide korvataan, kun tutkimuksen on suorittanut tai hoidon on antanut sairausvakuutuslaissa tarkoitettu muu terveydenhuollon ammattihenkilö taikka kun toimenpide on tehty yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitetussa yksityisen terveydenhuollon toimintayksikössä. Muulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan sairaanhoitajaa, terveydenhoitajaa, kätilöä, fysioterapeuttia, laboratoriohoitajaa, erikoishammasteknikkoa, psykologia ja suuhygienistiä, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt oikeuden harjoittaa ammattiaan laillistettuna ammattihenkilönä. Jalkaterapeutti on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) mukaan nimikesuojattu ammattihenkilö, mutta ei terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) mukainen laillistettu ammattihenkilö. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 17.1.2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää sairausvakuutuksen roolia osana sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Työryhmän tavoitteena oli tarkastella, miten kunnallista terveyspalvelujärjestelmää ja sairausvakuutusjärjestelmää sovitetaan yhteen monikanavaisen rahoitusjärjestelmän ongelmien vähentämiseksi ja miten sairausvakuutus voi parhaalla mahdollisella tavalla tukea ja täydentää julkisen terveydenhuollon palveluita. Työryhmä julkaisi loppuraporttinsa 15.2.2013 (sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:34), jossa työryhmä ei kuitenkaan ehdottanut jalkaterapeutin antaman jalkaterapian korvaamista sairausvakuutuksesta. Hallitus seuraa sairausvakuutuslain mukaisten sairaanhoitokorvausten kehittämistarpeita ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi. Lisäksi tässä tilanteessa on huomioitava se, että hallituksen kehyspäätöksen VNS 3/2013 vp mukaisesti sairausvakuutuksen matka-korvauksista ja muista korvauksista säästetään erikseen sovittavalla tavalla 50 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää kehyspäätöksen mukaisen menoleikkauksen kohdistamista. Hallitus antaa sairausvakuutuksen matkakorvausten ja muiden korvausten meno- 3
Ministerin vastaus leikkausta koskevan vuoden 2015 valtion talousarvioon liittyvän hallituksen esityksen eduskunnalle syksyllä 2014. Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2013 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 1080/2013 vp Aino-Kaisa Pekonen /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1080/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Aino-Kaisa Pekonen /vänst: Har man vid social- och hälsovårdsministeriet övervägt att ta med fotterapi som en terapi-form som ska omfattas av ersättningar från Folkpensionsanstalten, och om så är fallet, hurdana åtgärder vidtar man vid ministeriet för att se till att ärendet förs vidare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Sjukförsäkringens syfte är att komplettera den offentliga hälso- och sjukvården och minska de kostnader som en patient har på grund av att han eller hon brukar privata hälso- och sjukvårdstjänster. Med stöd av sjukförsäkringslagen (1224/2004) har en försäkrad rätt att få ersättning för kostnader för nödvändig sjukvård inom den privata hälso- och sjukvården samt för nödvändiga kostnader vid graviditet och förlossning. Sjukvård enligt allmänt godkänd, god vårdpraxis anses vara nödvändig. En försäkrad ersätts för kostnaderna för sjukvård till det belopp kostnaderna för vården skulle ha uppgått till för den försäkrade med undvikande av onödiga kostnader, men utan äventyrande av den försäkrades hälsa. Enligt sjukförsäkringslagen ersätts undersöknings- och vårdåtgärder som föreskrivits av en läkare eller tandläkare, om undersökningen eller vården har utförts eller getts av en sådan annan yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården som avses i sjukförsäkringslagen eller om åtgärden har vidtagits vid en sådan verksamhetsenhet inom den privata hälso- och sjukvården som avses i lagen om privat hälso- och sjukvård (152/1990). Med annan yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården avses sjuksköterskor, hälsovårdare, barnmorskor, fysioterapeuter, laboratorieskötare, specialtandtekniker, psykologer och munhygienister som av Tillståndsoch tillsynsverket för social- och hälsovården beviljats rätt att utöva sitt yrke som legitimerade yrkesutbildade personer. Fotterapeuten är enligt förordningen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (564/1994) en yrkesutbildad person med skyddad yrkesbeteckning men inte en legitimerad yrkesutbildad person på det sätt som avses i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994). Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte den 17 januari 2012 en arbetsgrupp med uppgift att utreda sjukförsäkringens roll som ett led i socialoch hälsovårdssystemet. Målet för arbetsgruppen var att granska hur det kommunala systemet för hälso- och sjukvårdstjänster och sjukförsäkringssystemet kan samordnas för att minska problemen med flera finansieringskanaler, och hur sjukförsäkringen på bästa möjliga sätt kan stödja och komplettera de offentliga hälso- och sjukvårdstjänsterna. I den slutrapport som arbetsgruppen publicerade den 15 februari 2013 (social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 2012:34) föreslogs dock inte att det ska betalas ersättning från sjukförsäkringen för den fotterapi som ges av en fotterapeut. Regeringen följer behoven av att utveckla de ersättningar för sjukvård vilka betalas med stöd av sjukförsäkringslagen och vidtar vid behov åtgärder för att ändra lagstiftningen. I detta läge 5
Ministerns svar bör man dessutom notera det att i enlighet med regeringens rambeslut SSR 3/2013 rd görs i fråga om reseersättningar och övriga ersättningar från sjukförsäkringen besparingar på 50 miljoner euro på ett sätt som bestäms särskilt. Social- och hälsovårdsministeriet klarlägger hur nedskärningen av utgifter i enlighet med rambeslutet ska riktas. Regeringen överlämnar hösten 2014 en proposition till riksdagen i anslutning till statsbudgeten 2015 vilken gäller nedskärningen av sjukförsäkringens reseersättningar och övriga ersättningar. Helsingfors den 12 december 2013 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 6