Espoon kotihoito iäkkäiden asiakkaiden omaisten arvioimana

Espoon kotihoito iäkkäiden asiakkaiden omaisten arvioimana Espoon vanhuspalvelujen tuloksellisuus projekti Osaraportti IV Marja Vaarama, Taija Hämäläinen ja Lauri Ylönen Espoon kaupunki ja Stakes Espoon kaupunki Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja 6/2006

1. Johdanto... 3 2. Otos ja aineiston keruu... 4 3. Omaisten tausta ja suhde asiakkaaseen... 5 4. Asiakkaiden asuinolot ja asuinympäristö omaisten arvioimana... 6 5. Asiakkaiden sosiaaliset suhteet omaisten arvioimina... 7 6. Asiakkaiden harrastukset omaisten arvioimana... 8 7. Asiakkaiden toimintakyky ja avun tarve omaisten arvioimana... 9 7.1. Kodinhoitoon ja asiointiin liittyvät toimet... 9 7.2. Henkilökohtaiset päivittäistoimet... 10 7.3. Vaativat päivittäistoimet... 11 8. Kotihoidon laatu omaisten arvioimana... 12 8.1. Avun riittävyys... 12 8.2. Kotihoidon jatkuvuus... 15 8.3. Työntekijöiden ammatti- ja vuorovaikutustaidot... 16 8.4. -työntekijäsuhteen laatu... 16 8.5. Omaisten ja työntekijöiden välinen yhteydenpito... 17 8.6. Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet... 17 8.7. Kotona asumisen turvallisuus... 20 8.8. Omaisten tyytyväisyys läheisensä kotihoitoon... 20 9. Vertailu työntekijöiden, asiakkaiden ja omaisten mielipiteiden välillä... 22 9.1. Asuinolot ja harrastukset... 22 9.2. Asiakkaan toimintakyky ja avun tarve... 23 9.3. Hoidon laatu... 27 10. Yhteenveto... 31 2

1. Johdanto Tämä tutkimus on osa Espoon kaupungin ja Stakesin Espoon kotihoidon tuloksellisuus -projektia. Projektin tavoitteena on tutkia palvelujen ja elämänlaadun välisiä yhteyksiä ikääntyneillä kotihoidon asiakkailla, sekä kehittää hoidon ja palvelujen laadun arvioinnin välineitä. Projektissa kotihoidon laatua tarkastellaan asiakkaan, ammattityön ja johtamisen näkökulmista. Projektin teoreettinen viitekehys ja välineet ovat eurooppalaisessa Care Keys -projektissa kehitettyjä. (www.stakes.fi/carekeys) Samalla kun projekti tuottaa tietoa Espoon kotihoidon laadusta, se myös testaa Care Keysin malleja ja välineitä. Tämä raportti on Espoon hankkeen tutkimusraporttien sarjasta neljäs. Tavoitteena oli selvittää Espoon kotihoidon laatua asiakkaiden omaisten arvioimana. Tässä raportissa esitetään omaiskyselyn tulokset ja niistä tehdyt päätelmät. Raportissa esitellään ensin koko omaisaineiston tulokset, sekä vertailut muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten ja muiden asiakkaiden omaisten välillä. Aluksi kuvataan vastanneiden omaisten taustatiedot ja heidän suhteensa kotihoidon asiakkaaseen. Tämän jälkeen kuvataan omaisten näkemyksiä läheisensä asuinolosuhteista, ympäristöstä, sosiaalisista suhteista ja harrastuksista. Seuraavana ovat vuorossa omaisten mielipiteet läheisensä toimintakyvystä ja avun saannista, minkä jälkeen kuvaillaan omaisten näkemyksiä palvelujen laadusta. Lopuksi verrataan omaisten vastauksia asiakkaiden ja työntekijöiden antamiin vastauksiin. Tutkimusta ovat johtaneet professori Marja Vaarama Stakesista ja johtaja Jaakko Valvanne Espoosta. Analyysit ovat suorittaneet tutkijat Taija Hämäläinen ja Lauri Ylönen Stakesista. Helsingissä heinäkuussa 2006 Marja Vaarama 3

2. Otos ja aineiston keruu Osana Espoon vanhuspalvelujen kohdentumistehokkuus ja laatu hanketta myös kotihoidon asiakkaiden omaisille suoritettiin kysely, jonka tarkoituksena oli selvittää heidän näkemyksiään kotihoidon laadusta ja läheisensä tilasta. Samalla tavoitteena oli paikantaa niitä kotihoidon osaalueita joiden laadussa omaisten arvioiden mukaan oli parannettavaa. Koska omaisille jaettu kyselylomake sisälsi suurimmalta osin samoja kysymyksiä kuin kotihoidon asiakkailta oli aiemmin haastatteluissa kysytty, tarjosi aineisto myös mahdollisuuden vertailla omaisten ja asiakkaiden näkemyksiä hoidon laadusta ja asiakkaan olosuhteista. Omaisten kysely toteutettiin niiden asiakkaiden osalta, jotka oli onnistuneesti haastateltu. Kultakin asiakkaalta lukuun ottamatta muistihäiriöisiä asiakkaita pyydettiin haastattelun yhteydessä suostumus omaiskyselyn tekemiseen. Omaisten yhteystiedot saatiin osittain suoraan asiakkailta ja osittain kotihoidon asiakirjoista. Niiltä omaisilta, joiden ainoa yhteystieto oli puhelinnumero, kysyttiin suostumus tutkimukseen osallistumiseen ja tarkemmat yhteystiedot puhelimitse. 27 omaisen kohdalta yhteystietoja ei löytynyt tai asiakas ei antanut lupaa omaiskyselyn tekemiseen. Kyselylomakkeet omaisille lähetettiin postitse. Lomakkeita lähetettiin yhteensä 54:lle eimuistihäiriöisen omaiselle sekä kaikkien 30:n kyselyyn osallistuneen muistihäiriöisen omaiselle. Muistihäiriöisten asiakkaiden omaisista 11 ja muiden asiakkaiden omaisista 34 vastasi kyselyyn. Vastausprosentti oli siis muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten osalta 37, mikä on hyvin alhainen, ja muiden asiakkaiden osalta 63, mitä voidaan pitää tyydyttävänä. Omaiset vastasivat kyselyyn maaliskuu kesäkuun välisenä aikana vuonna 2005. Omaisaineisto koostui siis kaikkiaan 45 kotihoidon asiakkaan omaisen vastauksista. Muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten vastauksia oli 11 ja ei-muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten vastauksia 34. Koska aineisto kaikkiaan on pieni käsitellään sitä analyyseissä yhtenä aineistona. Mikäli muistihäiriöisten asiakkaiden ja muiden asiakkaiden omaisten vastausten välillä oli selkeitä eroja, ne tuodaan esiin. Omaisten ja asiakkaiden vastausten vertailut tehdään vain ei-muistihäiriöisten asiakkaiden osalta, sillä muistihäiriöisille ei asiakashaastattelua tehty. Ei-muistihäiriöisen asiakkaan ja hänen omaisensa vastauksia verrataan pareina (n=34) toisiinsa. Toimintakyvyn sekä kodin turvalaitteiden ja 4

muutostöiden osalta vertailuja tehdään myös työntekijöiden arvioihin kotihoidon asiakkaista. Näin ollen vertailuissa aineistona ovat ne 34 asiakas-omainen -paria, joista molemmat olivat vastanneet kyselyyn, sekä soveltuvin osin näiden asiakkaiden osalta myös työntekijöiden arviot. Lisäksi muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten vastauksia verrataan kotihoidon työntekijän samaa asiakasta koskeviin vastauksiin. Näitä vertailuja voitiin tehdä vain 11 tapauksesta. Tutkimuksen tausta ja teoreettiset lähtökohdat on kuvattu osaraportissa I (Kotihoidon laatu ja tuloksellisuus Espoossa - Asiakkaiden näkökulma). 3. Omaisten tausta ja suhde asiakkaaseen Kuva 1Vastanneiden omaisten koulutus n= 7 n= 8 n= 9 n= 12 n= 9 Alempi perusaste Ylempi perusaste Keskiaste 10-12 v Keskiaste 12-14 v Korkeakoulutus Omaiskyselyyn vastanneista 45 henkilöstä miltei kaksi kymmenestä (78 %) oli naisia. Vastaajien ikä vaihteli 36 ja 91 vuoden välillä keski-iän ollessa hieman alle 58 vuotta. Vastanneista omaisista suurimmalla osalla oli vähintään keskiasteen koulutus (kuvio 1). Kuva 2 Vastanneiden omaisten suhde asiakkaaseen n= 5 n= 29 n= 9 Aviopuoliso Lapsi Muu Suurin osa (67 %) vastanneista omaisista oli asiakkaiden omia lapsia (kuvio 2). Muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset olivat joko omia lapsia (67 %) tai kuuluivat kategoriaan muu omainen (27 %). Kyselyyn vastanneista muiden asiakkaiden omaisista 15 % oli kotihoidon asiakkaan aviopuolisoita. 5

4. Asiakkaiden asuinolot ja asuinympäristö omaisten arvioimana Omaisilta kysyttiin heidän näkemyksiään kotihoidon asiakkaana olevan läheisensä asuinolosuhteista ja niissä mahdollisesti esiintyvistä puutteista tai ongelmista. Kaksi viidestä (44 %) ilmoitti, että heidän läheisensä asunnossa on ongelmia. Yli puolet kertoi ongelmia olevan, ja niistä yleisimmät liittyivät WC- ja kylpyhuonetiloihin, keittiöön, asunnon riittämättömään tai ongelmalliseen lämmitykseen ja tuuletusmahdollisuuksiin, hissin puutteeseen sekä asunnossa oleviin hankaliin portaisiin. Kaikista vastanneista omaisista kolme neljästä (74 %) oli sitä mieltä, että koti on asiakkaalle paras paikka asua. Tässä oli kuitenkin selkeä ero muistihäiriöisten ja muiden asiakkaiden omaisten vastauksien välillä: sillä kun 55 prosenttia muistihäiriöisten asiakkaiden omaisista piti kotia läheiselleen parhaana asuinpaikkana, oli sama luku muiden omaisten keskuudessa 74 prosenttia. Niille, joille koti ei enää ollut paras paikka asua, suurin osa omaisista piti palvelutaloa parempana vaihtoehtona. Kuva 3 Omaisten arvio asiakkaiden ongelmista käyttää lähipalveluja Helppoa Melko vaikeaa Vaikeaa Enemmistö (93 %) omaisista arvioi asiakkaalla olevan vaikeuksia käyttää lähipalveluita, kuten käydä kaupassa, postissa, apteekissa tai terveysasemalla. Muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten mielestä nämä kaikki olivat heidän läheiselleen vaikeita. Kun otoksesta jätettiin pois muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten vastaukset, laski vaikeuksia raportoineiden määrä 61 prosenttiin. 6

5. Asiakkaiden sosiaaliset suhteet omaisten arvioimina Vastanneista omaisista suurin osa ilmoitti tapaavansa asiakasta vähintään 1 2 kertaa viikossa, 23 prosenttia päivittäin ja puhelinyhteydessä päivittäin oli 55 prosenttia. (Kuvio 4). Muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset tapasivat läheistään hieman muita omaisia useammin, sillä kun muiden asiakkaiden omaisista 18 prosenttia tapasi läheistään päivittäin oli sama luku muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten osalta 36 prosenttia. Tämä viittaa siihen, että muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset osallistuvat läheisensä hoitoon aktiivisemmin kuin muiden asiakkaiden omaiset. Tulos vastaa monissa tutkimuksissa esiin noussutta tulosta siitä, että kun vanhusten avuntarve kasvaa, kasvaa myös kontaktien tiheys läheisten kanssa. (Esim. Tiitinen 2006). Kuva 4 Omaisten yhteydenpito asiakkaaseen Kuinka usein on yhteydessä asiakkaaseen (n=40) Kuinka usein tapaa asiakasta (n=44) päivittäin 3-4 kertaa viikossa 1-2 kertaa viikossa kahdesti kuussa harvemmin Suurin osa vastanneista omaisista (93 %) oli sitä mieltä, että asiakkailla oli heidän lisäkseen myös muita läheisiä ihmisiä, yleisimmin (69 %) lapsia, lapsenlapsia (56 %), kotihoidon työntekijöitä (53 %), sisaruksia tai muita sukulaisia (38 %) ja ystäviä (36 %). Omaisten mukaan asiakkaan tärkeimmät auttajat olivat omat lapset ja toiseksi tärkeimmät kotihoidon henkilöstö. Näiden lisäksi tärkeinä auttajina mainittiin mm. aviopuoliso, lastenlapset sekä muut sukulaiset. 7

6. Asiakkaiden harrastukset omaisten arvioimana Kuva 5 Asiakkaiden harrastukset omaisten mukaan Osallistunut järjestö- tai vapaaehtois-työhön tai auttanut muita ihmisiä Käynyt kulttuuri- tai muissa tapahtumissa Käyttänyt tietokonetta Käynyt kirkossa Osallistunut kerhotoimintaan Harrastanut itsenäisesti kotona katsellut TV:tä, lukenut sanomalehtiä, kuunnellut radiota Kyllä Ei Omaisten arvion mukaan tv:n katselu, sanomalehtien lukeminen ja radion kuunteleminen olivat kotihoidon asiakkaiden tavallisimpia harrastuksia (kuvio 5). Yli puolet vastanneista omaisista (59 %) ilmoitti läheisensä myös harrastaneen itsenäisesti kotona esimerkiksi musiikkia, maalaamista, kirjoittamista, lukemista tai käsitöitä. Lisäksi lähes puolet vastaajista (47 %) arvioi läheisensä osallistuneen kerhotoimintaan edellisten kahden viikon aikana. Muiden kysyttyjen aktiviteettien (kirkossa käynti, tietokoneen käyttö, kulttuuri- tai muut tapahtumat, järjestö- tai vapaaehtoistyö) harrastaminen oli huomattavasti vähäisempää. Muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset arvioivat läheistensä harrastaneen hieman harvemmin kysyttyjä aktiviteetteja. Erot ryhmien välillä olivat kuitenkin pieniä, mikä johtunee muistihäiriöisten omaisten vastausten vähäisyydestä. 8

Kuva 6 Onko asiakas menettänyt kiinnostustaan asioihin, joista ennen nautti? Omaisten arvio n= 5 n= 5 n= 18 n= 12 n= 1n= 3 ei lainkaan vähän jonkin verran suurelta osin täysin en osaa sanoa Yhdeksän kymmenestä vastanneesta omaisesta uskoi, että heidän läheisensä on jonkin verran menettänyt kiinnostustaan asioihin, joista ennen nautti (kuvio 6). Muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset arvioivat läheisensä menettäneen kiinnostuksensa täysin (9 %) tai suurelta osin (36 %). 7. Asiakkaiden toimintakyky ja avun tarve omaisten arvioimana 7.1. Kodinhoitoon ja asiointiin liittyvät toimet Suurin osa omaisista arvioi läheisellään olevan vaikeuksia kodinhoitoon ja asiointiin liittyvissä toimissa (kuvio 7). Osasta arkitoimia asiakkaat eivät omaisten arvion mukaan selvinneet lainkaan ilman apua. Tällaisia olivat raskaat siivoustyöt, muut kodin ylläpitoon liittyvät työt ruuanlaiton, pyykin pesun ja päivittäisen siivouksen lisäksi, sekä ostosten teko ja asioiden hoito. 9

Kuva 7 Asiakkaiden ongelmat arkitoimissa omaisten mukaan Ruuanlaitto (n=44) 25,0 47,7 27,3 Pyykin pesu (n=44) 13,6 45,5 40,9 Kevyet siivoustyöt (n=40) 7,5 65,0 27,5 Raskaat siivoustyöt (n=43) 0,0 25,6 74,4 Muu kodin ylläpito (n=39) 0,0 Kaupassa käynti ja asioiden hoito kodin ulkopuolella (n=44) 9,1 28,2 31,8 71,8 59,1 Vaikeuksitta Vaikeuksin Ei lainkaan Muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset arvioivat läheisillään olevan ei-muistihäiriöisiä enemmän ongelmia päivittäistoimista selviytymisessä. Odotetusti erityisesti ostosten teko ja asioiden hoito eivät enää onnistuneet lainkaan. Kodin siivouksessa ja ylläpidossa muistihäiriöiset eivät omaisten arvion mukaan kokeneet sen enempää ongelmia kuin muutkaan. 7.2. Henkilökohtaiset päivittäistoimet Kuva 8 Asiakkaiden ongelmat henkilökohtaisissa päivittäistoimissa omaisten mukaan Syöminen ja juominen (n=43) 72,1 25,6 2,3 Peseytyminen (n=43) 23,3 65,1 11,6 Pukeutuminen ja riisuutuminen (n=43) 55,8 44,2 0,0 Hampaiden ja suun hoito (n=39) 59,0 38,5 2,6 Ihon ja hiusten hoito (n=42) 33,3 59,5 7,1 Varpaankynsien leikkuu (n=42) 14,3 33,3 52,4 wc:ssä käyni (n=43) 58,1 41,9 0,0 Lääkitys (n=43) 30,2 46,5 23,3 Vaikeuksitta Vaikeuksin Ei lainkaan 10

Omaisten mukaan asiakkaat selviytyivät henkilökohtaisista päivittäistoiminnoista selvästi paremmin kuin kodinhoitoon ja asiointiin liittyvistä toimista (kuvio 8). Vain varpaankynsien leikkaaminen oli runsaalle puolelle mahdotonta. Vähiten vaikeuksia tuottivat syöminen ja juominen. Yli puolet selvisi vaikeuksitta myös hampaiden ja suun hoidosta, wc:ssä käynnistä, pukeutumisesta ja riisuuntumisesta sekä kotona liikkumisesta. Peseytymisen, ihon ja hiusten hoidon sekä lääkityksen enemmistö omaisista katsoi asiakkaille vaikeaksi. Muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset arvioivat läheistensä toimintakyvyn järjestelmällisesti huonommaksi kuin muiden asiakkaiden omaiset. Erityisesti näin tapahtui ihon ja hiusten hoidon sekä lääkityksestä huolehtimisen osalta. 7.3. Vaativat päivittäistoimet Kuva 9 Asiakkaiden selviytyminen vaativista päivittäistoimista omaisten mukaan Liikkuminen kotona (n=43) 53,5 44,2 2,3 Liikkuminen ulkona (n=44) 9,1 65,9 25,0 Raha-asioiden hoito (n=44) 15,9 38,6 45,5 Yhteydenpito muihin ihmisiin (n=44) 36,4 47,7 15,9 Osallistuminen harrastustoimintaan (n=21) 14,3 33,3 52,4 Vaikeuksitta Vaikeuksin Ei lainkaan Vaativista päivittäistoiminnoista omaisten mukaan erityisesti vapaa-ajan toimiin osallistuminen tuotti vaikeuksia asiakkaille. Lähes puolet omaisista arvioi asiakkailla olleen ongelmia myös rahaasioiden hoidossa ja kotona liikkumisessa. Yhteydenpidosta muihin ihmisiin 36 prosenttia omaisista arvioi läheistensä selvinneen vaikeuksitta, 48 prosenttia vaikeuksin. Ulkona oli pystynyt liikkumaan vaikeuksitta vajaa kymmenys asiakkaista. Muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten arviot läheistensä toimintakyvystä vaativissa päivittäistoimissa olivat huomattavasti muiden asiakkaiden omaisten arvioita heikompia. 11

Enemmistön mukaan asiakas ei kyennyt lainkaan huolehtimaan raha-asioistaan, osallistumaan vapaa-ajan toimintaan tai pitämään yhteyttä muihin ihmisiin. 8. Kotihoidon laatu omaisten arvioimana Tutkimuksessa kartoitettiin myös omaisten arviota kotihoidon laadusta usean kysymyksen avulla tutkimuksen viitekehyksen mukaisesti. Kysymykset käsittelivät saadun avun riittävyyttä, kotihoidon henkilöstöä ja sen ammattitaitoa, palvelun täsmällisyyttä sekä palveluun tyytyväisyyttä ja turvallisuuden tunnetta kotona. 8.1. Avun riittävyys Suurin osa omaisista katsoi, että heidän läheisensä saa riittävästi apua. Vastauksissa ei ollut eroja muistihäiriöisten ja muiden asiakkaiden omaisten välillä. Vastausprosentit niin avun tarvetta kuin saantiakin koskien vaihtelivat kuitenkin paljon, joten tulokseen on suhtauduttava varauksella. Joissakin kysymyksissä myös "ei osaa sanoa" -vastausten lukumäärä oli suuri. Kuva 10 Avun saannin riittävyys arkitoimissa omaisten mukaan Ruuan laitto (n=29) 62,1 20,7 17,2 Pyykin pesu (n=37) 70,3 18,9 10,8 Kevyet siivoustyöt (n=34) 58,8 32,4 8,8 Raskaat siivoustyöt (n=39) 66,7 28,2 5,1 Muu kodinylläpito (n=38) 68,4 21,1 10,5 Kaupassa käynti ja asioiden hoito kodin ulkopuolella (n=37) 86,5 13,50,0 Kyllä Ei Ei osaa sanoa 12

Enemmistö omaisista katsoi läheisensä saaneen riittävästi apua arjesta selviytymiseen (kuvio 10). Erityisesti kaupassa käyntiin ja asioiden hoitoon kodin ulkopuolella saatiin apua riittävästi. Apu raskaisiin ja kevyisiin siivoustöihin oli omaisten mukaan riittämätöntä. Kuva 11 Avun saanti henkilökohtaisiin päivittäistoimiin omaisten mukaan Syöminen ja juominen (n=15) 73,3 13,3 13,3 Peseytyminen (n=32) 68,8 21,9 9,4 Pukeutuminen ja riisuutuminen (n=19) 42,1 42,1 15,8 Hampaiden ja suun hoito (n=20) 60,0 25,0 15,0 Ihon ja hiusten hoito (n=28) 67,9 21,4 10,7 Varpaankynsien leikkuu (n=31) 61,3 29,0 9,7 wc:ssä käynti (n=17) 58,8 17,6 23,5 Lääkitys (n=31) 90,3 6,53,2 Kyllä Ei Ei osaa sanoa Kaksi viidestä omaisesta arvioi, että pukeutumisen ja riisuutumisen saatu apu oli riittämätöntä. Vähiten puutteita oli lääkkeiden jaossa. Muissa henkilökohtaisissa päivittäistoimissa kuten wc:ssä käynnissä, varpaankynsien leikkuussa, ihon ja hiusten sekä hampaiden ja suun hoidossa, peseytymisessä sekä syömisessä ja juomisessa noin kaksi kolmesta vastanneesta omaisesta oli sitä mieltä, että saatu apu oli riittävää. (kuvio 11). Vaativista päivittäistoimista omaisten mukaan parhaiten apua saatiin raha-asioiden hoitoon ja yhteydenpitoon muihin ihmisiin. Sen sijaan harrastustoimintaan ja ulkona liikkumiseen annettu apu ei ollut läheskään riittävää. 13

Kuva 12 Avun saanti vaativiin päivittäistoimiin omaisten mukaan Kotona liikkuminen (n=18) 55,6 27,8 16,7 Ulkona liikkuminen (n=34) 50,0 38,2 11,8 Raha-asioiden hoito (n=35) 88,6 5,7 5,7 Yhteydenpito muihin ihmisiin (n=27) 55,6 14,8 29,6 Osallistuminen harrastustoimintaan (n=16) 25,0 56,3 18,8 Kyllä Ei Ei osaa sanoa Kuva 13 Asiakkaan saaman palveluavun riittävyys omaisten mukaan Onko kotihoidon työntekijöillä riittävästi aikaa läheisellenne? (n=44) Kyllä aina Yleensä Joskus Harvoin Ei koskaan En osaa sanoa Avun riittävyyden lisäksi omaisilta kysyttiin heidän näkemystään siitä, oliko työntekijöillä riittävästi aikaa heidän läheiselleen (kuvio 13.). Puolet vastanneista omaisista arvioi kotihoidon työntekijöillä olevan aina tai yleensä riittävästi aikaa heidän omaisilleen. Vajaan viidesosan mielestä aikaa kuitenkin on vain harvoin riittävästi. 20 prosenttia omaisista ei osannut arvioida asiaa. 14

8.2. Kotihoidon jatkuvuus Kotihoidon jatkuvuutta mitattiin kysymyksillä omahoitajan olemassaolosta, työntekijöiden vaihtuvuudesta sekä noudattavatko hoitajat sovittuja aikatauluja. Tulokset on esitetty koko aineiston osalta, sillä muistihäiriöisten asiakkaiden ja muiden asiakkaiden omaisten välillä ei ollut aineistossa merkittäviä eroja. Kuva 14 Onko asiakkaalla omahoitaja, omaisten arvio n= 18 n= 9 n= 18 Kyllä Ei En tiedä 40 prosenttia vastanneista omaisista tiesi, että heidän läheisellään on nimetty hänen kotihoidostaan vastaava omahoitaja (kuvio 14). Sama määrä omaisia ei tiennyt asiaa, ja joka viides uskoi, ettei heidän läheisellään ollut nimettyä omahoitajaa. Kuva 15 Aikataulujen ja työntekijöiden vaihtuvuus omaisten mukaan Noudattavatko kotihoidon työntekijät sovittuja aikatauluja? (n=44) Tapaako läheisenne useimmiten samat kotihoidon työntekijät? (n=44) Kyllä aina Yleensä Joskus Harvoin En osaa sanoa Kaksi kolmesta omaisesta arveli, että heidän läheisensä tapaa yleensä samat kotihoidon työntekijät. Suurin osa oli myös sitä mieltä, että kotihoidon työntekijät noudattavat yleensä sovittuja aikatauluja. Omaisten arviot kotihoidon työntekijäkohtaisesta jatkuvuudesta olivat siis hyvin myönteiset. Kuitenkin runsas viidennes katsoi kotihoidon jatkuvuuden näin mitattuna olevan hyvä vain joskus tai harvoin, tai omainen ei osannut arvioida asiaa. 15

8.3. Työntekijöiden ammatti- ja vuorovaikutustaidot Kuva 16 Työntekijöiden ammatti- ja vuorovaikutustaidot omaisten mukaan Kohtelevatko kotihoidon työntekijät läheistänne arvostavasti ja kunnioittavasti? (n=43) Ovatko kotihoidon työntekijät ystävällisiä läheisellenne? (n=43) Ovatko kotihoidon työntekijät mielestänne rehellisiä ja luotettavia? (n=43) Ovatko läheistänne palvelevat kotihoidon työntekiät hyviä työssään? (n=43) Kyllä aina Yleensä Joskus Harvoin En osaa sanoa Työntekijöiden ammatti- ja vuorovaikutustaitoja selvitettiin neljällä kysymyksellä. Yleisesti omaisten arviot erityisesti työntekijöiden vuorovaikutustaidoista olivat varsin myönteisiä. Kaikkien vastanneiden omaisten mielestä kotihoidon työntekijät olivat aina tai yleensä rehellisiä ja luotettavia, ystävällisiä asiakkaalle sekä kohtelivat asiakasta arvostavasti ja kunnioittavasti (kuvio 16). Muutama omainen ei osannut vastata näihin kysymyksiin. Suurin osa vastaajista arvioi kotihoidon työntekijöiden myös olevan hyviä työssään. Joka neljäs omainen ei kuitenkaan osannut vastata tähän kysymykseen. Omaisten mielipiteissä ei ollut eroja muistihäiriöisten ja muiden asiakkaiden välillä. Vastauksista voi päätellä, että kotihoidon työntekijöiden vuorovaikutustaitoja omaiset pitävät hyvinä, mutta ammattitaidossa on joskus korjaamisen varaa. 8.4. -työntekijäsuhteen laatu Omaisilta kysyttiin myös heidän käsitystään siitä, miten hyvin kotihoidon työntekijät ymmärtävät heidän läheistään ja hänen tarpeitaan (kuvio 17). Yli kaksi kolmasosaa omaisista oli sitä mieltä, että hoitajat ymmärtävät heidän läheistään hyvin aina tai yleensä. Noin vajaa viidesosa kuitenkin arvioi tässä olevan puutteita. 16

Kuva 17 -työntekijäsuhteen laatu omaisten mukaan Ymmärtävätkö hoitajat hyvin läheistänne ja hänen tarpeitaan? (n=43) Kyllä aina Yleensä Joskus Harvoin Ei koskaan En osaa sanoa 8.5. Omaisten ja työntekijöiden välinen yhteydenpito Kuva 18 Omaisten ja kotihoidon yhteydenpito Jos teillä on läheistänne koskevia huolia ja haluatte keskustella niistä hoitajien kanssa, kuuntelevatko hoitajat teitä? (n=43) Antavatko kotihoidon työntekijät teille riittävästi tietoa? (n=43) Kyllä aina Yleensä Joskus Harvoin Ei koskaan En osaa sanoa Runsas 80 % omaisista oli sitä mieltä, että hoitajat aina tai yleensä kuuntelivat ja keskustelivat heidän kanssaan, mikäli heillä oli läheistään koskevia huolia. Vajaa 60 % vastanneesta omaisesta totesi saaneensa työntekijöiltä riittävästi tietoa läheisensä hoidosta aina tai yleensä. Neljäsosa katsoi saaneensa riittävästi tietoa vain joskus tai harvoin ja 14 prosenttia ei koskaan. Miltei 40 % siis sai tarpeeksi tietoa korkeintaan joskus. Muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset kokivat muita useammin saaneensa työntekijöiltä tarpeeksi tietoa läheisensä hoidosta. 8.6. Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet Omaisten näkemyksiä asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksista selvitettiin yhdeksällä eri kysymyksellä, jotka käsittelivät palvelun sisältöä ja sen suhdetta luvattuihin palveluihin ja 17

asiakkaan toivomuksiin, asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa päivänsä kulkuun sekä asiakkaan toiveiden toteutumista oman puhtauden ja ympäristön siisteyden suhteen. Kuva 19 Saako asiakas sovitut palvelut, omaisten arvio Tekevätkö hoitajat ne asiat, jotka läheisenne haluaa tulevan tehdyksi? (n=43) Saako läheisenne kotihoidon työntekijöiltä ne palvelut, joista on sovittu? (n=43) Kyllä aina Yleensä Joskus Harvoin En osaa sanoa Kaksi kolmesta vastanneesta omaisesta uskoi, että hoitajat tekevät aina tai yleensä ne asiat, jotka heidän läheisensä haluaa tulevan tehdyksi. Noin joka kymmenes katsoi näin tapahtuvan vain joskus tai harvoin. Reilu viidennes omaisista ei osannut vastata tähän kysymykseen. Puolet vastanneista omaisista arveli, että heidän läheisensä saa aina kotihoidon työntekijöiltä sovitut palvelut. Lopuistakin vastanneista suuri osa oli sitä mieltä, että läheinen saa yleensä sovitut palvelut. Kuva 20 Asiakkaan vaikuttaminen päivänsä kulkuun omaisten mukaan Voiko läheisenne suunnitella päivänsä kulun itse? Onko läheisellänne mahdollisuus ruokailla hänelle sopivina aikoina? (n=43) Nouseeko läheisenne ylös ja meneekö vuoteeseen hänelle mieluisina aikoina? (n=42) Kyllä aina Yleensä Joskus Harvoin Ei koskaan En osaa sanoa Omaisilta kartoitettiin myös mielipidettä asiakkaiden vaikuttamismahdollisuuksiin päivänsä kulkuun usean kysymyksen avulla. Yli 80 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että heidän läheisensä pystyy suunnittelemaan päivänsä kulun itse ainakin yleensä (kuvio 20). Miltei viidesosa kuitenkin katsoi näin tapahtuvan korkeintaan joskus. Miltei jokainen (90 %) vastanneista omaisista 18

katsoi läheisellään olevan mahdollisuus ruokailla hänelle sopivina aikoina ainakin yleensä. Lähes kaikkien mielestä heidän läheisensä nousee ja menee vuoteeseen aina tai yleensä hänelle mieluisina aikoina. Omaisten vastausten perusteella kotihoidon asiakkailla on Espoossa hyvät vaikutusmahdollisuudet oman päivänsä suunnitteluun useilla osa-alueilla. Muistihäiriöisten asiakkaiden omaiset arvioivat muita omaisia useammin läheistensä vaikutusmahdollisuudet huonoiksi. Esimerkiksi yksikään muistihäiriöisten asiakkaiden omaisista ei arvioinut läheisensä pystyvän vaikuttamaan päivänsä kulkuun täysin kun ei-muistihäiriöisistä omaisten arvioiden mukaan 32 prosenttia pystyi. Edelleen, kun 46 prosenttia muistihäiriöisten omaisista katsoi läheisensä voivan yleensä vaikuttaa päivänsä kulkuun, oli vastaava luku eimuistihäiriöisten osalta 62 prosenttia. Tosin aineiston pienuudesta johtuen luotettavia vertailuja ryhmien välisistä eroista ei voi tehdä, joten tulokset ovat vain viitteellisiä. Kuva 21 Asiakkaan itsemäärääminen henkilökohtaisessa ja kodin siisteydessä omaisten mukaan Jos läheisellänne on puutarha tai piha, onko se yhtä hyvin hoidettu kuin hän haluaisi? (n=20) Onko läheisenne koti niin puhdas ja siisti kuin kän haluaisi? (n=45) Onko hänellä mahdollisuus pukeutua yhtä hyvin kuin haluaisi? (n=44) Onko hänellä mahdollisuus pitää itsensä yhtä puhtaana kuin haluaisi? (n=44) Kyllä aina Yleensä Joskus Harvoin Ei koskaan En osaa sanoa Omaisilta kysyttiin myös heidän mielipidettään läheistensä mahdollisuudesta vaikuttaa henkilökohtaiseen ja kodin sekä ympäristönsä siisteyteen (kuvio 21). Runsas kaksi kolmasosaa arveli, että heidän läheisensä saattoi yleensä tai aina pukeutua ja pitää itsensä niin puhtaana kun hän halusi. Sen sijaan kodin puhtauden miltei kaksi viidestä arveli toteutuvan toivotulla tavalla korkeintaan joskus. Vajaa puolet vastanneista omaisista oli sitä mieltä, että asiakkaan piha oli aina tai yleensä niin hyvin hoidettu kuin hän haluaisi. Tosin monet omaiset olivat jättäneet vastaamatta 19

tähän kysymykseen, ja vastanneistakin joka viides ei osannut arvioida asiaa. Muistihäiriöisten ja muiden asiakkaiden omaisten vastausten välillä ei ollut eroja. Verrattuna muihin laatukysymyksiin asiakkaan henkilökohtaisen ja kodin siisteyden toteutumisessa oli paljon puutteita. 8.7. Kotona asumisen turvallisuus Kuva 22 Asiakkaiden käyttämä ja tarvitsema tuki kotona asumisen turvallisuuteen kodin muutostyöt (n=39) muu turva teknologia (n=37) turvaranneke (n=39) kyllä ei ole eikä tarvetta ei ole, tarve kyllä Kotona asumisen turvallisuutta selvitettiin kodissa tehtyjen muutostöiden sekä asiakkaan käytössä olevan turvateknologian (kuten esim. turvarannekkeen) yleisyyden kautta. Omaisten mukaan vain harvojen asiakkaiden kodeissa oli tehty muutostöitä. Vajaa 40 % arvioi, että muutostöihin oli tarve, mutta niitä ei oltu tehty. Omaisten mukaan noin puolella kotihoidon asiakkaista oli turvaranneke käytössään. Muu turvateknologia oli vähäistä. Eniten lisätarvetta omaisten mielestä oli kodin muutostöihin ja turvateknologiaan. Turvaranneke puuttui omaisten mielestä viidesosalta asiakkaista. (Kuvio 22). 8.8. Omaisten tyytyväisyys läheisensä kotihoitoon Omaisten tyytyväisyyttä läheisensä saamaan kotihoitoon selvitettiin kahdella kysymyksellä. Tämän lisäksi kysyttiin, oliko omaisten mielestä heidän läheistensä kotihoidossa joitain puutteita, ja jos kyllä niin mitä. 20

Kuva 23 Omaisten tyytyväisyys Espoon kotihoitoon n= 13 n= 18 n= 4 n= 4 n= 2 Erittäin tyytyväinen Ei tyytyväinen eikä tyytymätön Erittäin tyytymätön Melko tyytyväinen Melko tyytymätön Runsas kaksi kolmesta omaisesta oli joko erittäin tai melko tyytyväinen läheistensä saamaan kotihoitoon (kuvio 23). 15 % vastanneista oli melko tai erittäin tyytymättömiä, loput eivät osanneet sanoa mielipidettään. Tyytyväisyydessä ei esiintynyt eroja muistihäiriöisten ja muiden asiakkaiden omaisten välillä. Kuva 24 Suosittelisiko omainen Espoon kotihoitoa muille n= 16 n= 17 n= 3 n= 4 Kyllä ehdottomasti Kyllä luulen niin Ehkä, ehkä ei Ei en usko 40 % omaisista oli ehdottomasti valmis suosittelemaan kotihoidon antamaa palvelua muille läheisilleen tai ystävilleen, jos nämä tarvitsisivat hoitoa (kuvio 24). 43 prosenttia suosittelisi todennäköisesti. Vain muutama omainen ei uskonut suosittelevansa kotihoidon palvelua muille. Kuva 25 Onko Espoon kotihoidossa parannettavaa, omaisten mielipide n= 25 n= 7 n= 9 Kyllä Ei En osaa sanoa 21

Runsas 60 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että heidän läheisensä kotihoidossa oli jotain parannettavaa (kuvio 25). Yleisimpiä parannuskohteita olivat työntekijöiden kiire sekä asiakkaalle annetun ajan ja käyntikertojen vähäisyys. Omaiset kokivat, että työntekijöillä tulisi olla aikaa asiakkaille nykyistä enemmän. Erityisesti kaivattiin enemmän aikaa toimintaan asiakkaan kanssa, ulkoiluun, seuranpitoon ja siivoukseen. Yksittäisinä kommentteina esiin nousi myös toive tarkempaan työtehtävien kirjaamiseen, sekä parempaan yhteydenpitoon omaisiin. 9. Vertailu työntekijöiden, asiakkaiden ja omaisten mielipiteiden välillä Verrattaessa omaisten mielipiteitä asiakkaiden mielipiteisiin käytössä oli aineisto 34 asiakkaasta ja heidän omaisistaan. Koska muistihäiriöisille asiakkaille ei tehty asiakashaastattelua, ei vertailua heidän osaltaan voitu tehdä. Toimintakyvyn ja kodin turvallisuuden osalta omaisten ja eimuistihäiriöisten asiakkaiden arvioita pystyttiin vertailemaan myös kotihoidon työntekijöiden arvioihin. Myös näissä vertailuissa aineiston koko rajoittui niihin 34 asiakas-omainen-työntekijä joukkoon, joista jokainen osapuoli oli vastannut kyselyyn. Suurimmassa osassa kysymyksistä asiakkaiden ja heidän omaistensa arviot olivat melko yhtenevät. Erityisesti kotihoidon laatua koskevissa kysymyksissä omaisten arviot olivat kuitenkin kriittisempiä kuin asiakkaiden itsensä arviot, mutta erot olivat pieniä ja myös omaisten arviot olivat keskimäärin myönteisiä. Seuraavassa tarkastellaan vain niitä kysymyksiä, joissa erot omaisten ja asiakkaiden vastausten välillä olivat merkittäviä tai mielenkiintoisia. 9.1. Asuinolot ja harrastukset Lähipalvelujen käytön helppoudessa omaisten ja asiakkaiden vastaukset erosivat jonkun verran. Kun noin 60 % omaisista arvioi asiakkaalla olevan vaikeuksia käyttää lähipalveluita, runsas 40 % asiakkaista arvioi samoin. (Kuvio 26). Omaisten ja asiakkaiden näkemysten välinen ero oli myös 2 -testillä mitattuna tilastollisesti merkitsevä (sig.,021). 22

Kuva 26 Lähipalveluiden käytön helppous - vaikeus Helppoa Melko vaikeaa Vaikeaa Myös harrastusten osalta asiakkaiden ja omaisten mielipiteet olivat melko yhtenevät. Selkeä ero oli ainoastaan kirkossa käynnissä; sillä kun asiakkaista 17 prosenttia ilmoitti käyneensä kirkossa edellisen kahden viikon aikana, heidän omaisistaan vain 8 prosenttia arvioi näin tapahtuneen. Kuva 27 asiakas menettänyt kiinnostustaan aiemmin mieleisiin asioihin? Ei lainkaan Vähän Jonkin verran Suurelta osin Asiakkaiden omat arviot olivat omaisia myönteisempiä siinä, missä määrin he olivat menettäneet kiinnostustaan asioihin, joista ennen nauttivat. Asiakkaista 34 prosenttia ei mielestään ollut menettänyt kiinnostustaan lainkaan ja 28 prosenttia vain vähän. Omaisista taas 47 prosenttia katsoi, että heidän läheisensä oli menettänyt jonkin verran ja 23 prosenttia täysin kiinnostusta asioihin, joista ennen nautti. Omaisten ja asiakkaiden väliset mielipide-erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. 9.2. Asiakkaan toimintakyky ja avun tarve Kun asiakkaiden ja omaisten vastauksia kodinhoitoon ja asiointiin liittyvistä ongelmista vertailtiin toisiinsa, löytyi niistä eroja. Yleisesti ottaen asiakkaat arvioivat näissä toimissa vähemmän 23

vaikeuksia kuin omaiset. Tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä oli päivittäisessä siivouksessa (sig.,009) ja muissa kotitöissä (sig.,038). Suuremmat erot löytyivätkin, kun vastauksia verrattiin työntekijöiden arvioihin. t arvioivat järjestelmällisesti ruoanlaittoa lukuun ottamatta asiakkaiden avun tarpeen pienemmäksi kuin asiakkaat itse tai heidän omaisensa. Omaiset siis arvioivat avun tarpeen suurimmaksi ja työntekijät pienimmäksi. Kuva 28 Asiakkaiden, omaisten ja työntekijöiden arviot asiakkaan avun tarpeesta arkitoimissa Kaupassa käynti ja asiointi Muu kodin ylläpito Raskaat siivoustyöt Kevyet siivoustyöt Ruoanlaitto Pyykinpesu 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ei avuntarvetta Keskimääräinen Suuri Asiakkaiden ja omaisten vastausten välillä oli myönteisiä ja tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita, eli asiakkaiden ja omaisten arviot tarkastelluissa toiminnoissa esiintyneiden ongelmien yleisyydestä olivat melko yhtenevät. Asiointiavun ja siivouksen sekä muiden kotitöiden avun tarpeesta oltiin samaa mieltä, mutta ruuanlaiton ja raskaiden kotitöiden osalta ei. Näissä omaiset arvioivat avun tarpeen suuremmaksi kuin asiakkaat. Henkilökohtaisissa päivittäistoimissa ei omaisten, asiakkaiden ja työntekijöiden vastausten välillä ollut järjestelmällisiä eroja. Asiakkailla ja heidän omaisillaan oli varsin yhtenäiset näkemykset asiakkaiden toimintakyvystä syömisen ja juomisen, peseytymisen, pukeutumisen ja riisuutumisen 24

sekä varpaankynsien leikkuun osalta. Tilastollisesti merkitsevät erot ryhmien välillä olivat vain suun ja hampaiden hoidossa (sig.,010) ja lääkityksessä (sig.,003), joista molemmista asiakas katsoi selviytyvänsä paremmin kuin hänen omaisensa arvioi (kuvio 28). Verrattaessa asiakkaiden, omaisten ja työntekijöiden vastauksia, varpaankynsien leikkuun ja pukeutumisen ja riisuutumisen osalta asiakkaat ja omaiset arvioivat avun tarpeen suuremmaksi kuin kotihoidon työntekijät. Lääkityksen osalta taas kotihoidon työntekijät arvioivat avun tarpeen huomattavasti suuremmaksi kuin asiakkaat tai omaiset. Suun ja hampaiden sekä ihon ja hiusten hoidon osalta asiakkaiden ja työntekijöiden arviot olivat lähinnä toisiaan, kun taas omaiset arvioivat avun tarpeen näissä toimissa suuremmaksi. Kuva 29 Avun tarve päivittäistoimissa; omaisten, asiakkaiden ja työntekijöiden arviot WC:ssä asiointi Pukeutuminen ja Suun ja riisuutuminen hampaiden hoito Varpaankynsien leikkaus Ihon ja hiusten hoito Pes eytyminen Syöminen ja juominen Lääkitys Ei avuntarvetta Keskimääräinen Suuri Omaisten ja asiakkaiden arviot vaativista päivittäistoiminnoista selviämisestä poikkesivat hieman toisistaan, mutta olivat pääpiirteissään yhdensuuntaisia (kuvio 30). Ulkona ja sisällä liikkumisen osalta omaisten ja asiakkaiden vastaukset olivat lähes täysin samankaltaiset. Harrastustoimintaan osallistumisessa omaiset arvioivat läheisensä avun tarpeen hieman suuremmaksi (60 %) kuin tämä 25

itse (45 %). Vertailun tekemistä hankaloitti kuitenkin omaisten vastausten pieni määrä. Omaiset arvioivat myös asiakkaita useammin ongelmia yhteydenpidossa muihin ihmisiin. Kun asiakkaista 91 prosenttia oli sitä miltä, että he eivät tarvitse apua yhteydenpitoon, omaisista tätä mieltä oli 47 prosenttia. Tässä ero omaisten ja asiakkaiden välillä oli tilastollisesti merkitsevä (sig.,001). Rahaasioiden hoidossa asiakkaat arvioivat yleensä (49 %), etteivät he tarvitse lainkaan apua tai että heillä on suuri avun tarve (39 %). Omaisista taas yli puolet arvioi läheisellään olevan suuri avun tarve raha-asioiden hoidossa. Myös tämä ero oli tilastollisesti merkitsevä (sig.,012). Omaisten ja asiakkaiden arvioita avun tarpeesta pystyttiin raha-asioiden hoidon sekä ulkona ja sisällä liikkumisen osalta vertailemaan myös työntekijöiden arvioihin. Kaikkien näiden toimien osalta työntekijät arvioivat asiakkaiden avun tarpeen pienemmäksi kuin mitä omaiset tai asiakkaat itse arvioivat (kuvio 30.). Kuva 30 Omaisten, asiakkaiden ja työntekijöiden arviot avun tarpeesta vaativissa päivittäistoimissa Rahaasioiden hoitaminen Liikkuminen Liikkuminen sisätiloissa ulkona Ei avuntarvetta Keskimääräinen Suuri Edellä olevien, ei-muistihäiriöisten aineistolla tehtyjen asiakas-omainen-työntekijä -vertailujen lisäksi voitiin toimintakyvyn arvioita vertailla myös muistihäiriöisten asiakkaiden omaisten ja kotihoidon työntekijöiden välillä. Yleisesti kotihoidon työntekijät arvioivat muistihäiriöisten asiakkaiden avun tarpeen keskimääräiseksi, kun taas omaisten arvion mukaan se oli useimmiten suuri. Aineiston pieni koko (11 havaintoa) ei mahdollista laajempia johtopäätöksiä. 26

9.3. Hoidon laatu Yleisesti ottaen myöskään hoidon laatua mittaavissa vastauksissa ei ollut merkittävää eroa omaisten ja asiakkaiden välillä. Tyypillisin ero oli, että asiakkaat arvioivat hoidon laadun omaisia useammin aina hyväksi. Keskimäärin molempien vastaukset antavat siis myönteisen kuvan Espoon kotihoidon laadusta. Avun riittävyys ja työntekijäkohtainen jatkuvuus Omaisten ja asiakkaiden mielipiteet kotihoidon avun riittävyydestä päivittäisissä toimissa olivat yhteneväiset. On kuitenkin huomioitava, että avun riittävyyttä koskevissa kysymyksissä oli paljon puuttuvia havaintoja ja näin ollen vertailujen tekeminen osassa toimista oli mahdotonta. Kuva 31 Onko asiakkaalla nimetty omahoitaja? Onko nimetty hoidosta vastaava hoitaja? Kyllä En tiedä Ei Asiakkaat olivat omaisiaan hieman tietoisempia siitä, oliko heillä nimetty omahoitaja vai ei. Asiakkaista 30 prosenttia ei tiennyt onko hänellä omahoitajaa, omaisista vastaava luku oli 42 prosenttia. Asiakkaista 33 prosenttia ja omaisista 18 prosenttia katsoi, ettei asiakkaalla ollut omahoitajaa. Erot omaisten ja asiakkaiden vastausten välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. 27

Työntekijöiden ammatti- ja vuorovaikutustaidot Kuva 32 Arviot työntekijöiden ammatti- ja vuorovaikutustaidoista Ovatko kotihoidon työntekijät: kohtelevat asiakasta arvostavasti ja kunnioittavasti ystävällisiä asiakkaalle rehellisiä ja luotettavia hyviä työssään Kyllä, aina Kyllä, yleensä Joskus Harvoin Asiakkaat arvioivat työntekijöiden ominaisuuksia keskimäärin myönteisemmin kuin omaiset. 63 prosenttia asiakkaista piti kotihoidon työntekijöitä aina hyvinä työssään, omaisista taas 68 prosenttia yleensä hyvinä. Tyypillinen ero asiakkaiden ja omaisten vastausten välillä olikin, että asiakkaat arvioivat laadun hieman omaisia paremmaksi. Sama koskee kotihoidon työntekijöiden ystävällisyyttä, rehellisyyttä ja luotettavuutta sekä arvostavaa ja kunnioittavaa kohtelua. Tilastollisesti erot asiakkaiden ja omaisten vastauksien välillä olivat merkitseviä vain arvostavan ja kunnioittavan kohtelun kohdalla: kun asiakkaista 81 prosentin mielestä kohtelu oli aina hyvää, omaisista näin vastasi 59 prosenttia. 28

Kuva 33 Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen Ymmärtävätkö hoitajat hyvin läheistä ja tämän tarpeita Kyllä, aina Kyllä, yleensä Joskus Harvoin Myös kysymyksessä ymmärtävätkö hoitajat hyvin heidän läheistään ja tämän tarpeita, omaisten ja asiakkaiden vastaukset erosivat toisistaan siten, että siinä missä asiakkaat yleisesti vastasivat kyllä, aina vastasivat omaiset kyllä, yleensä (kuvio 33.). Ero oli myös tilastollisesti merkitsevä. Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet Asiakkaan vaikutusmahdollisuuksien osaltakin omaisten ja asiakkaiden arviot olivat varsin yhteneviä, eikä niissä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Ruokailuaikojen suhteen asiakkaiden ja omaisten vastaukset olivat lähes täysin samanlaiset. Päivän kulun suunnittelussa sekä vuoteeseen menossa ja sieltä nousussa asiakkaat arvioivat omaisiaan useammin pystyvänsä vaikuttamaan näihin aina. Esimerkiksi siinä missä asiakkaat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vastasivat, että he aina voivat mennä vuoteeseen ja nousta heille sopivina aikoina, arvioi heidän omaisistaan näin vain puolet. Kuten jo aiemmin todettiin, nämä erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Myös siinä, pystyvätkö asiakkaat aina pukeutumaan yhtä hyvin kuin haluaisivat sekä pitämään itsensä ja kotinsa yhtä puhtaana kuin haluaisivat, olivat erot asiakkaiden ja omaisten vastausten välillä pieniä. Asiakkaat katsoivat omaisiaan hieman useammin pystyvänsä aina pukeutumaan niin hyvin kuin haluavat, sekä pitämään itsensä yhtä puhtaana ja kotinsa yhtä siistinä kuin haluavat. Myös puutarhansa ja pihansa asiakkaat kokivat omaisiaan useammin olevan yhtä hyvin hoidettu kuin he haluavat. Siinä missä asiakkailla oli tapana vastata kyllä, aina vastasivat omaiset kyllä, yleensä. 29

Kuva 34 Asiakkaan mahdollisuudet vaikuttaa päivänsä kulkuun Voiko asiakas: nousta itselle sopivina aikoina vaikuttaa päivän kulkuun itse Kyllä, aina Kyllä, yleensä Joskus Tyytyväisyys kotihoitoon Kuva 35 Tyytyväisyys kotihoitoon Suosittelisi palvelua muille Tyytyväisyys saatuun apuun Kyllä, aina Kyllä, yleensä Joskus Harvoin Ei koskaan Kolme neljästä omaisesta oli erittäin tai melko tyytyväinen läheisensä kotihoitoon, asiakkaista taas 94 prosenttia (kuvio 35.). Suuruudestaan huolimatta omaisten ja asiakkaiden välinen ero vastauksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Suurin osa asiakkaista suosittelisi kotihoitoa ehdottomasti muillekin, mutta omaisista vain 41 prosenttia. Tässä omaisten ja asiakkaiden välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä (sig.,036). 30

Kuva 36 Onko kotihoidossa parannettavaa? Onko hoidossa jotain parannettavaa Ei En tiedä Kyllä Runsas puolet (58 %) omaisista katsoi, että heidän läheistensä kotihoidossa oli parannettavaa, kun vastaava osuus asiakkaista oli 38 prosenttia (kuvio 36). Vajaa viidennes (19 %) omaisista ei löytänyt hoidosta parannettavaa, kun taas asiakkaista tätä mieltä oli 47 prosenttia. Erot asiakkaiden ja omaisten vastauksissa eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. 10. Yhteenveto Raportissa käytetty aineisto perustui 45 kotihoidon asiakkaan omaisen vastauksiin. Verrattaessa omaisten mielipiteitä asiakkaiden mielipiteisiin käytössä oli aineisto 34 asiakkaasta, heidän omaisistaan ja kotihoidon asiakirjoistaan. Vastanneet omaiset olivat tyypillisesti yli 55 -vuotiaita naisia. Yleisimmin he olivat asiakkaiden lapsia ja heillä oli vähintään keskiasteen koulutus. Suurin osa omaisista katsoi, että koti on asiakkaalle paras paikka asua siitäkin huolimatta, että monet ilmoittivat asiakkaan kodissa olevan puutteita. Sen sijaan suurin osa muistihäiriöisten asiakkaiden omaisista katsoi, että asiakkaan olisi parempi asua esim. dementiakodissa. Omaisten mielestä suurimmalla osalla asiakkaista oli ongelmia myös lähipalvelujen käytössä. Omaiset ilmoittivat olevansa tiivisti yhteydessä asiakkaaseen. Heidän mielestään omat lapset olivat asiakkaiden tärkeimpiä auttajia. Toiseksi tärkeimpänä mainittiin kotihoito. Omaisten vastausten mukaan asiakkaiden yleisimmät harrastukset olivat varsin arkista, kotona tapahtuvaa ajanviettoa, kuten tv:n katsomista ja kirjojen lukemista. Omaiset arvioivat asiakkaita itseään useammin, että asiakas oli menettänyt kiinnostustaan asioihin, joista ennen oli nauttinut. 31

Omaisten arvioiden mukaan asiakkailla oli ongelmia suurimmassa osassa päivittäisistä toimista. Eniten ongelmia tuottivat omaisten mukaan siivous sekä ulkona liikkuminen. Asiakkaat itse arvioivat toimintakykynsä järjestelmällisesti paremmaksi kuin omaiset. Kotihoidon työntekijät arvioivat asiakkaiden avun tarpeen päivittäistoimissa pienemmäksi kuin omaiset tai asiakkaat. Avun saannissa oli omaisten mukaan eniten puutteita siivouksessa, pukeutumisessa, varpaankynsien leikkuussa, liikkumisessa ja harrastustoimintaan osallistumisessa. Asiakkaiden arviot olivat samansuuntaisia, sen sijaan työntekijät eivät tunnistaneet näitä tarpeita samassa määrin. Omaisten arviot kotihoidon laadusta olivat kauttaaltaan myönteisiä, joskin kriittisempiä kuin asiakkaiden arviot. Kielteisimpänä omaiset kokivat tiedon saannin vähäisyyden. Lisäksi omaiset toivoivat, että kotihoidon työntekijöillä olisi enemmän aikaa asiakkaille. Neljä viidestä omaisesta suosittelisi kotihoidon antamaa palvelua muille läheisilleen, kun asiakkaista näin tekisi yhdeksän kymmenestä. Tämän kyselyn perusteella omaiset ovat tyytyväisiä Espoon kotihoidon laatuun. Kotihoidon asiakkaisiin verrattuna omaisten vastaukset ovat hieman kriittisempiä. Omaiset kokivat erityisen myönteisinä kotihoidon työntekijöiden ammattitaidon ja varsinkin heidän tapansa kohdella asiakasta kunnioittavasti ja ystävällisesti. Eniten puutteita kotihoidossa oli omaisten mukaan riittävässä tiedon saannissa. Lisäksi omaiset kokivat usein, että kotihoidon työntekijöillä ei ollut riittävästi aikaa asiakkaalle. Kaikkiaan vastanneet Espoon kotihoitoasiakkaiden omaiset olivat tyytyväisiä läheistensä saamaan hoitoon ja palveluun kotona. Silti myös puutteita ja paranneltavaakin löytyi, ja jotkut niistä olivat niin yleisiä, että niihin tulisi kiinnittää huomiota myös käytännössä. Sisällöllisistä puutteista yleisimpiä olivat riittämätön apu raskaissa ja kevyissä siivoustöissä pukeutumisessa ja riisuuntumisessa tuessa harrastustoimintaan osallistumisessa ulkona liikkumisen avustamisessa kodin muutostöissä 32

Kun vain lääkitykseen saatu apu toteutui parhaiten, viittaa tulos medikaalisesti orientoituneeseen hoitoon, jossa asiakkaan arjessa selviäminen ja psyko-sosiaaliset tarpeet jäävät liian vähälle huomiolle. Edellisten lisäksi muina laadullisina puutteina nousivat esiin seuraavat tärkeysjärjestyksessä: 1. heikko tiedottaminen omahoitajasta ja yleensä asiakkaan kotihoitoon liittyvistä asioista omaisille 2. kodin puhtauteen liittyvät puutteet 3. asiakkaan henkilökohtaisen hygienian hoitoon liittyvät puutteet 4. liian vähän aikaa asiakkaille 4. työntekijöiden vaihtuvuus 4. ammattitaidon puutteet 4. vanhuksen tarpeiden ymmärtämisen puutteet Näiden korjaamiseen tulisi kiinnittää huomiota Espoon kotihoitoa kehitettäessä. 33