Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä versio 0.9 5

Sisällysluettelo OSA I: APUVÄLINEPALVELUT PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ... 9 1 JOHDANTO... 9 2 Apuvälinepalveluiden hallinnollinen työnjako ja palveluja ohjaava lainsäädäntö... 10 2.1. Kunta apuvälinepalveluiden järjestäjänä... 10 2.1.1 Terveydenhuolto... 10 2.1.2 Sosiaalitoimi... 11 2.1.3 Opetustoimi... 11 2.2 Muita apuvälinepalveluja järjestäviä toimijoita... 12 3 Apuvälinepalvelujen järjestämistä ohjaavat valtakunnalliset säädökset ja ohjeet... 14 3.1 Apuvälinepalveluiden laatusuositus... 14 3.2 Hoitotakuu ja yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet... 15 3.3 Apuvälinepalvelun kustannukset asiakkaalle... 15 4 Apuvälinepalveluprosessi... 15 4.1 Prosessin lähtökohdat ja periaatteet... 15 4.2 Prosessin vaiheet... 16 5 Terveydenhuollon apuvälinepalvelu... 19 5.1 Työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä... 19 5.2 Perusterveydenhuollon apuvälinepalvelut... 19 5.3 Erikoissairaanhoidon apuvälinepalvelut... 19 6 Muut apuvälinepalvelukäytännöt... 24 6.1 Vapaa hoitopaikan valinta... 24 6.2 Pysyvästi laitoshoidossa asuvan apuvälinepalvelut... 24 6.3 Palvelutaloissa tai hoiva- tai asumisyksiköissä asuvan apuvälinepalvelut... 25 6.4 Kotimaassa muuttavan apuvälinepalvelut... 25 6.5 Apuvälineen rikkoutuminen tai tilapäinen apuvälineen tarve toisella paikkakunnalla... 26 6.6 Ulkopaikkakunnalla asumispalveluyksikössä asuvan apuvälinepalvelut... 26 6.7 Apuvälinepalvelut ulkomailla... 27 6.8 Apuvälinepalvelut maahanmuuttajille, pakolaisille ja turvapaikanhakijoille... 27 6.9 Ulkomaalaisen apuvälinepalvelut... 27 II-OSA: APUVÄLINEIDEN LUOVUTUSPERUSTEET... 29 04 Apuvälineet henkilökohtaiseen lääketieteelliseen hoitoon... 29 04 03 Hengitystä avustavat välineet... 29 04 06 Verenkiertohäiriöiden hoitovälineet... 32 04 27 Stimulaattorit... 34 04 30 Lämpö- ja kylmähoitovälineet... 34 04 33 Kudosvaurioita ehkäisevät apuvälineet... 35 04 48 Liikkeen, voiman ja tasapainon harjoitusvälineet... 37 05 Välineet taitojen harjoittamiseksi... 39 6

05 09 Pidätyskyvyn harjoitusvälineet... 39 06 Ortoosit ja proteesit... 39 06 03 Vartalon, selkärangan ja kallon ortoosit... 39 06 04 Vatsan ortoosit... 40 06 06 Yläraajan ortoosit... 41 06 12 Alaraajan ortoosit... 41 06 18 Yläraajaproteesit... 43 06 24 Alaraajaproteesit... 44 06 30 Proteesit, ei raajaproteeseja... 45 06 33 Ortopediset jalkineet... 46 09 Henkilökohtaisen hygienian ja suojan välineet... 47 09 03 Vaatteet ja kengät... 47 09 06 Puettavat vartaloa suojaavat välineet... 48 09 09 Pukeutumis- ja riisuutumisvälineet... 48 09 12 WC apuvälineet... 49 09 36 Käsien ja jalkojen hoitovälineet... 51 09 39 Hiustenhoitovälineet... 51 09 42 Hampaidenhoitovälineet... 52 12 Liikkumisen apuvälineet... 52 12 03 Kävelyn apuvälineet yhdellä kädellä käytettävät... 52 12 06 Kävelyn apuvälineet kahdella kädellä käytettävät... 53 12 07 Kävelyn apuvälineiden lisävarusteet... 53 12 10 Autot... 53 12 12 Kulkuneuvojen lisävarusteet ja muutokset... 54 12 16 Mopedit ja moottoripyörät... 54 12 18 Polkupyörät... 55 12 22 Käsikäyttöiset pyörätuolit... 56 12 23 Sähköpyörätuolit... 57 12 24 Pyörätuolien lisävarusteet... 59 12 27 Vaihtoehtoiset ihmisvoimin liikuteltavat kulkuvälineet... 60 12 31 Siirtymisen ja kääntymisen välineet... 61 12 36 Henkilönnostolaitteet... 61 15 Kodinhoitovälineet... 62 15 03 Ruoanlaittovälineet... 63 15 06 Astianpesuvälineet... 63 15 09 Syömisen ja juomisen välineet... 64 15 12 Siivousvälineet... 64 15 15 Ompelu- ja vaatehuoltovälineet... 64 18 Asuntojen ja muiden tilojen varusteet ja lisälaitteet... 65 18 03 Pöydät... 65 18 09 Istuimet... 65 18 12 Sängyt... 67 7

18 15 Huonekalujen korkeudensäätövälineet... 69 18 21 Portin-, oven-, ikkunan ja verhonavaajat ja -sulkijat... 69 18 24 Asunnon ja muiden tilojen varusteet... 70 18 30 Hissit, nostotasot, porrashissit, luiskat... 70 18 33 Asunnon ja muiden tilojen turvallisuusvarusteet... 72 18 36 Säilytyskalusteet... 72 22 Kommunikoinnin, tiedonsaannin ja tiedonvälityksen apuvälineet... 72 22 09 Äänentuoton apuvälineet... 72 22 21 Lähikommunikoinnin välineet... 72 22 27 Hälytys- ja merkinantovälineet... 73 22 33 Tietokoneet ja päätelaitteet... 74 24 Esineiden ja laitteiden käsittely- ja kuljetusvälineet... 75 24 18 Käsivarren, käden tai sormien toimintoja tai näiden toimintojen yhdistelmiä avustavat tai korvaavat välineet... 75 24 21 Otteen pidentimet... 75 24 27 Kiinnitysvälineet... 76 KUULON APUVÄLINEET... 76 22 06 Kuulemisen apuvälineet... 76 22 18 Ääni- ja kuvamuodossa olevaa tietoa tallentavat, toistavat ja näyttävät apuvälineet... 77 22 24 Puhelimen käytön apuvälineet... 77 22 27 Hälytys- ja merkinantovälineet... 78 NÄKEMISEN APUVÄLINEET... 78 06 30 Proteesit... 78 12 39 Suunnistautumisvälineet... 79 22 03 Näkemisen apuvälineet... 79 22 12 Piirtämis- ja kirjoitusvälineet... 81 22 24 Puhelimen käytön ja telematiikan apuvälineet... 81 22 27 Hälytys- ja merkinantovälineet... 82 22 30 Lukemisen apuvälineet... 82 22 33 Tietokoneet ja päätelaitteet... 82 LÄHTEET... 85 Liite 1.Terveyskeskusten apuvälineyhdyshenkilöiden yhteystiedot 3/2016... 87 8

OSA I: APUVÄLINEPALVELUT PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ 1 JOHDANTO Apuvälinepalveluiden järjestäminen on pääosin kuntien ja kuntayhtymien terveydenhuollon vastuulla. Terveydenhuolto vastaa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluiden järjestämisestä. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut ovat osa potilaan muuta kuntoutusta ja hoitoa. Terveydenhuoltolain 1326/2010 mukaisesti palvelujen kehittämisessä tavoitteena ovat asiakaskeskeiset ja saumattomat palvelut, joissa korostetaan potilaan roolia oman hoitonsa suunnittelussa ja toteutuksessa. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden saamisen edellytyksenä on lääkärin toteama sairauden tai vamman aiheuttama apuvälineen tarve. Apuväline on tällöin väline, laite tai muu ratkaisu, joka edistää, tukee tai ylläpitää henkilön toimintakykyä ja osallistumista päivittäisissä arjen toiminnoissa. Apuvälineen tarve on arvioitava aina käyttäjälähtöisesti, yksilöllisesti ja oikea-aikaisesti. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut on porrastettu erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä yhteisesti sovitun työnjaon ja käytäntöjen mukaisesti. Erikoissairaanhoito vastaa erityistä asiantuntemusta edellyttävistä apuvälinepalveluista ja terveyskeskukset perusapuvälineistä hankintoineen. Apuvälinepalveluja toteutetaan erikoissairaanhoidossa Taysin apuvälinyksikön, kuulokeskuksen, näönkuntoutuksen ja keuhkosairauksien vastuualueen lisäksi muilla erikoisaloilla. Perusterveydenhuollon apuvälinepalveluista huolehtivat terveyskeskusten apuvälineasiantuntija- ja kuntoutustyöryhmät. Apuvälinepalvelut tulee järjestää joustavasti ja saumattomasti niin, että apuvälinepalveluita tarvitsevat henkilöt saavat palvelut tasapuolisesti asuinkunnasta riippumatta. Apuvälinepalvelun lähtökohtana on apuvälineen tarvitsijan ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve. Tarpeen arviointi perustuu asiakkaan kokonaistilanteeseen. Apuvälinepalvelutoiminnan tulee olla asiakaslähtöistä, tehokasta ja perustua hyviin käytäntöihin, oikea-aikaista, suunnitelmallista ja ammattitaitoista. (Apuvälinepalveluiden laatusuositus 2003). Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen muuttuessa apuvälinepalveluiden merkitys tulee korostumaan entisestään toimintakyvyn ja kotona selviytymisen mahdollistajana. Apuvälinepalveluiden tarve tulee kasvamaan ja teknologian kehitys tuo uusia mahdollisuuksia ja haasteita palveluiden toteuttamiselle. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluiden luovutusperusteiden tarkoituksena on turvata tasavertaiset apuvälinepalvelut Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Luovutusperusteet selkeyttävät ja yhtenäistävät käytäntöjä ja työnjakoa. Perusteet toimivat raameina apuvälinepalveluiden toteuttamisessa, mutta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut tulee aina toteuttaa yksilöllisen ja käyttäjälähtöisen arvioinnin pohjalta. Apuvälinepalveluita järjestettäessä tarvitaan tiivistä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja yhdessä sovittuja toimintakäytäntöjä. Käsillä olevaan oppaaseen kirjatut apuvälinepalveluiden luovutusperusteet ovat käytössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen 9

kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Apuvälineiden luovutusperusteiden päivittämisestä vastaa Taysin Kuntoutuksen vastuuyksikön kuntoutusylilääkäri yhdessä apuvälinepalvelupäällikön ja apuvälineasiantuntijoiden kanssa. Luovutusperusteiden laadintaan ovat osallistuneet apuvälineyhdyshenkilöiden edustajina asiantuntijat Akaan, Lempäälän, Tampereen ja Sastamalan terveyskeskuksista. Lisäksi työryhmä on konsultoinut erikoissairaanhoidon erikoisalojen asiantuntijoita. Yhteistyötä on toteutettu muiden sairaanhoitopiirien ja Tays Ervaalueen kanssa luovutusperusteiden yhtenäistämiseen liittyen. Luovutusperusteissa käytetty apuvälineluokitus on keväällä 2014 valmistunut kansallinen sovellus kansainvälisestä SFS-EN ISO 9999 apuvälineluokituksesta. Kaikkia luovutusperusteissa lueteltuja apuvälineitä ei myönnetä ja kustanneta terveydenhuollon lääkinnällisenä kuntoutuksena. Tästä on silloin maininta kyseisen apuvälineen kohdalla. 2 Apuvälinepalveluiden hallinnollinen työnjako ja palveluja ohjaava lainsäädäntö 2.1. Kunta apuvälinepalveluiden järjestäjänä Kunnilla on pääasiallinen vastuu lakisääteisten apuvälinepalveluiden tuottamisesta. Terveydenhuolto vastaa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineistä, sosiaalitoimi asumiseen ja opetustoimi perusopetukseen liittyvistä apuvälineistä. Vaikka päävastuu apuvälinepalveluista on terveydenhuollolla, tarvitaan etenkin vaikea- tai monivammaisten ihmisten apuväline- ja kuntoutusasioissa eri viranomaisten välistä yhteistyötä. Valtakunnallista yhteistyötä varten valtioneuvosto asettaa neljäksi vuodeksi kerrallaan kuntoutusasiain neuvottelukunnan (Kunk). Neuvottelukunta ohjaa, kehittää ja sovittaa yhteen viranomaisten, yhteisöjen ja laitosten yhteistyötä sekä alueellisten kuntoutuksen asiakasyhteistyötoimikuntien toimintaa. Kuntoutusasiain neuvottelukunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa. 2.1.1 Terveydenhuolto Terveydenhuoltolaki (1362/2010) määrittelee, että terveydenhuolto vastaa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluiden järjestämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (1363/2011) säädetään lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta ja apuvälineen tarpeen arvioinnista tarkemmin. Apuvälineiden luovutuksen perusteena on lääkärin toteama lääketieteellinen sairaus, vamma tai kehitysviivästymä, jonka vuoksi ihmisellä on vaikeuksia suoriutua itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista. Edellä mainittujen asioiden vaikutus ihmisen toimintakykyyn on aina yksilöllinen, jonka vuoksi apuvälinetarve tulee aina arvioida suhteessa hänen päivittäisiin toimintoihinsa sekä niissä esiintyviin tarpeisiin. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden tarkoituksena on edistää ihmisen kuntoutumista, tukea, ylläpitää tai parantaa toimintakykyä jokapäiväisissä toiminnoissa tai ehkäistä toimintakyvyn heikentymistä. Arvioinnissa lähtökohtana on aina ihmisen toimintakyky, mutta tarpeet on suhteutettava hänen elämäntilanteeseensa ja elinympäristöönsä. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineisiin ei ole subjektiivista oikeutta, vaan niiden tarve arvioidaan osana potilaan kokonaishoitoa ja kuntoutusta. Apuvälinetarpeen arviointi tehdään yhteistyössä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa. Asiakkaalle on myös lisäksi annettava tietoa apuvälinevalintaan liittyvistä vaihtoehdoista. Tavoitteena on käyttäjälähtöinen, oikea-aikainen ja yksilöllinen apuvälinepal- 10

veluprosessi, joka on osa ihmisen muita hoito- ja kuntoutusketjuja. Päätavoitteena on taata kaikille yhdenvertaiset apuvälinepalvelut. Asiakasmaksulain perusteella lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet sekä niiden sovitus, tarpeellinen uusiminen ja huolto ovat niiden tarvitsijalle maksuttomia. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992). Asiakas saa apuvälineet käyttöönsä vastikkeetta, mutta hän sitoutuu lainaustapahtumassa huolehtimaan apuvälineistään saamiensa ohjeiden mukaisesti. Jos lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyvän apuvälineen tarve aiheutuu tapaturmavakuutuslain, sotilasvammalain, liikennevakuutuslain, potilasvahinkolain tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaan korvattavasta vahingosta tai ammattitaudista, vastaa vakuutusyhtiö kustannuksista. Hoitotarvikkeet eivät kuulu lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineisiin. Niiden jakelu järjestetään kunnissa erillisenä toimintana (Terveydenhuoltolaki 1362/2010). 2.1.2 Sosiaalitoimi Sosiaalitoimen vastuualueella ovat vaikeavammaisen henkilön tarvitsemat vakituisen asunnon muutostyöt ja asuntoon kuuluvat kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet. Tällaisia laitteita ovat esim. sähköiset ovenavauslaitteet, porrashissit, rakenteisiin kiinnitettävät nostolaitteet, kuulovammaisten hälytinkeskukset, kuvapuhelimet. Maksuttomuuden perusteena on vammaispalvelulain tarkoittama vaikeavammaisuus. (Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987, laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987.) Sosiaalitoimen kautta voidaan myös korvata puolet päivittäisissä toiminnoissa tarvittavien välineiden hankintakustannuksista. Näitä harkinnanvaraisia laiteavustuksia kunta myöntää määrärahansa puitteissa. Laitteet ovat tavanomaisia laitteita, muita kuin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet. Tällaisia apuvälineitä ovat esim. puheominaisuudella varustettu puhelin näkövammaiselle tai auto. Laitteet ja välineet ovat tavallisia, mutta käyttäjälleen ne mahdollistavat päivittäisen toimimisen ja siten ovat heille apuvälineitä. (Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987, laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987.) Mikäli vakiomalliseen välineeseen tai laitteeseen joudutaan tekemään vamman vuoksi muutostöitä, ne korvataan kokonaisuudessaan. Tällaisia ovat mm. jotkut autoon tehtävät muutostyöt tai esimerkiksi kehitysvammaisille lapsille erityisturvavyöt autoon. Näkövammaisen henkilön on mahdollista saada sosiaalitoimen kautta kustannettuna liikkumistaidon ohjausta silloin, kun se on välttämätöntä esim. uudelle paikkakunnalle muuttamisen vuoksi. 2.1.3 Opetustoimi Opetustoimi on velvollinen järjestämään vammaiselle tai muuta erityistukea tarvitsevalle oppilaalle maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät palvelut, erityiset koulussa käytettävät koulu- ja luokkakohtaiset apuvälineet. Tällaisia apuvälineitä ovat esim. pulpetit, tuolit, hissit, luiskat, laskettavat ja nostettavat pesualtaat sekä kommunikointia tukevat materiaalit ja välineet. (Perusopetuslaki 628/1998, perusopetusasetus 824/1998). 11

Oppilaan henkilökohtaiset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet tulevat terveydenhuollon kautta. Peruskoulun seitsemänneltä luokalta alkaen tarvittavat vaativat opiskelun apuvälineet tulevat kansaneläkelaitoksen kautta. 2.2 Muita apuvälinepalveluja järjestäviä toimijoita Kuntien lisäksi apuvälineitä korvaavat useat eri toimijat. Kansaneläkelaitos (Kela) vastaa vaikeavammaisille työssä ja opiskelussa tarpeellisista apuvälineistä. Vakuutusyhtiöt korvaavat liikenne- ja tapaturmavakuutuslakien nojalla vakuutettujen tarvitsemia apuvälineitä. Työvoimahallinnon kautta voivat työnantajat hakea tukea apuvälinehankintoihin ja työpaikan muutostöihin vammaisen henkilön työnteon mahdollistumiseksi. Valtiokonttori korvaa sodissa tai puolustusvoimien palveluksessa vammautuneiden apuvälineitä. Kansaneläkelaitos Kela vastaa vaikeavammaisten työssä ja ammatillisessa koulutuksessa tarvitsemista välttämättömistä, vaativista ja kalliista apuvälineistä. Apuvälineiden tulee olla opiskelun kannalta välttämättömiä ja niitä voidaan myöntää 7. vuosiluokasta eteenpäin aina lukio-opintojen loppuun asti. Apuvälineen saamisen perusteena on, että vaikeavammainen ei selviydy opiskelustaan tai työstään ilman näitä apuvälineitä tai se on kohtuuttoman raskasta. Myönnettäviä apuvälineitä ovat esim. tekniset erityislaitteet, kuten lukutelevisio, piste- ja isonäytöt sekä atk -laitteet. Kela vastaa apuvälineiden käytön opetuksesta, huollosta ja seurannasta. (Laki kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 566/2005.) Kela myöntää apuvälineitä myös osana harkinnanvaraista kuntoutusta (ei vaikeavammaisille), kun ne ovat välttämättömiä sairauden tai vamman vuoksi työssä selviytymisessä. Tällaisia apuvälineitä ovat esim. erikoisistuimet ja erikoisvalaisimet. Kela ei kuitenkaan korvaa harkinnanvaraisena kuntoutuksena myönnettyjen apuvälineiden huolto- ja korjauskustannuksia. (Laki kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 566/2005.) Asiakkaan on myös mahdollista saada korvausta matkakuluista, joita hänelle aiheutuu hänen asioidessaan julkisen terveydenhuollon apuvälinepalveluista järjestävissä yksiköissä. (Laki kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 566/2005.) Liikenne- ja tapaturmavakuutus ja työeläkelaitos Vakuutusyhtiöt korvaavat vammautumisen johdosta lääketieteellisin perustein tarvittavia apuvälineitä, kun apuvälinetarpeen syynä on työtapaturma, ammattitauti tai liikennevahinko (Laki tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta 625/1991, laki liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta 626/1991, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki 1026/1981). Apuvälineet korvataan vakuutuksen ehtojen mukaan. Kustannuksina korvataan apuvälineiden arvioinnista, sovittamisesta, hankkimisesta, käyttöön luovuttamisesta, käytön harjoittelusta sekä huollosta tai uusimisesta aiheutuvat kulut. Mikäli vakuutus ei kata kaikkia tarvittavia apuvälineitä, siirtyy järjestämisvastuu terveydenhuollolle, sosiaalitoimelle tai Kelalle tarpeesta ja välineestä riippuen. Apuvälineen tarve arvioidaan aina terveydenhuollon toimesta. Apuvälineprosessin käynnistämiseksi ei tarvitse pyytää erikseen lupaa potilaan vakuutusyhtiöstä. Julkisen terveyden- 12

huollon apuvälineyksikkö tai -lainaamo järjestää sovitukset ja kokeilut sairaanhoitopiirin omien toimintaohjeiden mukaisesti. Kun on tiedossa asiakkaan apuvälinetarve, soveltuva apuväline ja sen hankintapaikka, julkisen terveydenhuollon apuvälineyksikkö tekee hankintapäätöksen/maksusitoumuksen ja tilaa apuvälineen asiakkaalle. Apuvälineyksikkö hankkii ja maksaa apuvälineen ensin ja perii aiheutuneet kustannukset jälkikäteen (jälkivaade) korvausvastuussa olevalta vakuutuslaitokselta. Apuvälineen tilaaminen tapahtuu sairaanhoitopiirikohtaisten apuvälineiden luovutusperusteiden ja toimintaohjeiden mukaisesti. Mikäli apuvälineyksikkö haluaa varmistua siitä, että vakuutusyhtiö korvaa sen ehdottaman apuvälineen, voi se pyytää vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen ennen apuvälineen tilaamista. Vakuutuslaitos selvittää apuvälineen korvattavuuden ja toimittaa korvauspäätöksen asiakkaalle ja tiedon päätöksestä apuvälinearvion tehneelle julkisen terveydenhuollon apuvälineyksikölle. (Suositus julkisen terveydenhuollon ja vakuutuslaitosten yhteistyömalliksi apuvälineiden luovutuksessa 1.6.2015 alkaen, tapaturma-asiain korvauslautakunnan kiertokirje 6/2009.) Kuntoutuslain mukaan korvattavia apuvälineitä ovat tavanomaiset terveydenhuollossa lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettävät apuvälineet. Vakuutuslaitos maksaa apuvälineen julkiselle terveydenhuollolle kuntalaskutuksen mukaisen jälkivaateen mukaisesti. Julkisen terveydenhuollon apuvälineyksikkö luovuttaa tilaamansa apuvälineen asiakkaalle ja dokumentoi apuvälineen hankinnan omaan apuvälinerekisteriin. Apuvälineyksikkö huolehtii osana apuvälinepalveluprosessia apuvälineen käytön opetuksesta. Lisäksi se antaa asiakkaalle toimintaohjeet apuvälineen huoltoa, korjausta ja mahdollista käyttötarpeen päättymistä varten. Koska vakuutuslaitos ei hanki apuvälinettä omistukseensa, vaan kyse on korvausvastuun täyttämisestä suhteessa vahingoittuneeseen, apuväline ei hankintakulun korvaamisen jälkeenkään siirry vakuutuslaitoksen omistukseen tai hallintaan. Käytännössä apuvälineen omistus on siten terveydenhuollon yksiköllä. (Suositus julkisen terveydenhuollon ja vakuutuslaitosten yhteistyömalliksi apuvälineiden luovutuksesta 1.6.2015 alkaen.) Työvoimahallinto Lisää tietoa www.vkk.fi Työvoimahallinto voi korvata vajaakuntoisen henkilön työnantajalle työolosuhteiden järjestelytukea. Tällä tuella työnantaja voi hankkia mm. työvälineitä ja muutostöitä, jotka auttavat vajaakuntoisen työntekijän työhön sijoittumista tai tukevat hänen työssä pysymistään. (Laki julkisesta työvoimapalvelusta 1295/2002, Valtioneuvoston asetus julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista 1346/2002). Työnantaja Työ- ja virkasuhteessa olevan vajaatyökykyisen kohdalla työn tekemisessä tarvittavat ja työn tekemisen mahdollistavat apuvälineet hankkii työnantaja. Tällaisia työssä tarvittavia apuvälineitä voivat olla esim. erityistyötuolit ja -pöydät. (Työturvallisuuslaki 738/2002.) Valtiokonttori Valtiokonttori korvaa asevelvollisten, puolustuslaitoksen työntekijöiden ja työvelvollisten työtapaturman johdosta tarvittavat apuvälineet sekä niiden huollot, korjaukset ja uusinnat (Sotilasvammalaki 404/1948). 13

3 Apuvälinepalvelujen järjestämistä ohjaavat valtakunnalliset säädökset ja ohjeet 3.1 Apuvälinepalveluiden laatusuositus Apuvälinepalvelujen laatusuositus on laadittu ohjaamaan ja kehittämään apuvälinepalveluja. Suositusta voidaan käyttää apuvälinepalveluiden suunnittelun, kehittämisen ja arvioinnin tukena. Suositus perustuu apuvälinepalveluja ohjaavaan, voimassa olevaan lainsäädäntöön. Apuvälinepalveluja tarkastellaan laatusuosituksessa apuvälineiden tarvitsijoiden ja käyttäjien, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen johdon ja päätöksentekijöiden näkökulmasta. Apuvälinepalveluiden laatusuosituksen mukaisesti apuvälinepalveluja ohjaavat periaatteet: Joustavat ja saumattomat palvelut Apuvälinettä tarvitsevan tulee saada palvelut nopeasti ja vaivattomasti, kun tarve on todettu. Palvelun tulee tapahtua niin, että yhteistyö ja tiedonvälitys toimivat asiakkaan ja eri organisaatioiden ja palvelun tuottajien välillä. Käyttäjälähtöiset palvelut Apuvälinepalvelun lähtökohtana on tarvitsijan ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on sovitut yhteiset lääkinnällisen kuntoutuksen luovutusperusteet, joiden mukaan toimitaan perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Tapauskohtainen yksilöllinen harkinta ja henkilön kokonaistilanne määrittää tuotettavan palvelun. Palvelujen käyttäjää tulee ohjata apuvälineen käyttöön, huoltoon, korjaukseen ja palautukseen liittyvissä asioissa. Käyttäjän tulee myös tietää, kuinka toimia tilanteessa, jossa hän ei ole tyytyväinen palveluun. Työntekijöiden ja palvelun tuottajien ammattitaito ja osaaminen Riittävällä ammattitaidolla ja osaamisella turvataan apuvälineen käyttäjälle hänen saamansa hyöty apuvälineestä. Käytön opetuksessa ja ohjauksessa otetaan huomioon apuvälineen käyttäjän voimavarat ja edellytykset. Tarvittaessa opetusta tarjotaan myös käyttäjän lähiihmiselle. Ammattihenkilöstö noudattaa hyviä palveluperiaatteita ja kohtelee asiakkaitaan kunnioittavasti. Kaikki tarpeellinen apuvälineittä ja palveluja koskeva henkilökohtainen tieto kirjataan asiakkaan asiakirjoihin. Tiedottaminen kuntalaisille Apuvälineiden laatusuosituksen mukaan kuntalaisten tulee saada riittävästi tietoa apuvälinepalveluista: mitä palveluja on saatavilla, mistä palveluja saa ja miten niihin hakeudutaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön tulee osata ohjata apuvälineen tarvitsija sopivan palvelun pariin ja ammattihenkilön luo. Ohjauksen ja neuvonnan tulee olla riittävää. 14

3.2 Hoitotakuu ja yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet Terveydenhuoltolain mukaan perusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arviointi tulee tehdä kolmen arkipäivän kuluessa ja erikoissairaanhoidossa kolmen viikon kuluessa yhteydenotosta. Perusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Erikoissairaanhoidossa hoito tulee aloittaa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa yhteydenotosta. Hoitoon pääsyä koskevia aikarajoja on noudatettava myös lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut suosituksen yhtenäisistä hoitoon pääsyn perusteista. Yhtenäisissä kiireettömän hoidon perusteissa vuodelta 2010 (selvityksiä 2010:31) on suositukset myös apuvälinepalveluiden järjestämisestä. Perusteet ovat löydettävissä osoitteista www.stm.fi ja www.terveysportti.fi. 3.3 Apuvälinepalvelun kustannukset asiakkaalle Asiakasmaksulain perusteella lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet sekä apuvälinepalvelut (asiantuntijatyö, apuvälineen hankinta ja huoltopalvelut) ovat maksuttomia. Apuvälinekäynneistä ei peritä asiakasmaksua. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992). Terveydenhuollon apuvälineistä ei peritä rahallista omavastuuta. Joissain apuvälineissä on käytetty suositusta hankintahinnan ylärajaksi (esim. peruukit). Asiakas voi hakea lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinekäyntien matkakuluista korvausta Kelasta. Edellytys korvaukselle on, että asiakas on itse hakemassa tai tuomassa apuvälinettä. Matkakorvausta tulee hakea kuuden kuukauden kuluessa tehdystä matkasta. Kela korvaa matkan siltä osin, kuin se ylittää omavastuuosuuden. Apuvälineen kuljetus on ensisijaisesti asiakkaan vastuulla silloin, kun se on mahdollista tavanomaisin keinoin. Kooltaan suurien ja painavien apuvälineiden (esim. sähkösäätöinen sänky) kuljetuksesta vastaa terveydenhuolto lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvana toimintana. 4 Apuvälinepalveluprosessi 4.1 Prosessin lähtökohdat ja periaatteet Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluprosessin lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu sairaus, vamma tai kehitysviivästymä, joka heikentää potilaan toimintakykyä ja vaikeuttaa hänen itsenäistä selviytymistään (Asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta 1363/2011). Apuvälinepalvelu on yksilöllinen ihmisen tarpeista lähtevä prosessi, jonka tavoitteena on toimintakyvyn tukeminen tarkoituksenmukaisilla apuvälineillä. Lähtökohtana ovat ihmisen päivittäisen elämän toiminnot. Päivittäisillä toiminnoilla tarkoitetaan niitä ihmisen jokapäiväisen elämän tehtäviä, jotka toistuvat päivittäin tai useita kertoja viikossa eri toimintaympäristöissä. Ihmisen yksilöllinen toimintakyky sekä päivittäiset tehtävät ja roolit tuleekin nähdä yhtenäise- 15

nä kokonaisuutena. Kun arvioidaan apuvälinetarvetta, arvioidaan myös ihmisen toimintakykyä. Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä suoriutua oman elämän jokapäiväisistä vaatimuksista. Toimintakyky sisältää fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja ympäristön kanssa. Apuvälinepalvelu on osa asiakkaan muuta kuntoutus- ja hoitoprosessia. Apuvälineprosessi on usein monitahoinen ja edellyttää monen eri toimijan yhteistyötä. Prosessiin osallistuu usein asiakkaan ja hänen läheistensä lisäksi terveydenhuollon tai muiden hallinnonalojen ammattihenkilöitä sekä eri yhteistyötahoja kulloisenkin tilanteen mukaan. Apuvälinepalveluprosessi on usein ainakin osittain tarkoituksenmukaista toteuttaa asiakkaan omassa toimintaympäristössä. Asiakkaalle tulee laatia yhdessä hänen lähi-ihmistensä kanssa kuntoutussuunnitelma, jonka toteutumista arvioidaan määräajoin (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992, Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Kuntoutussuunnitelmassa huomioidaan apuvälinepalvelut ja ne sovitetaan yhteen sosiaalitoimen, kansaneläkelaitoksen, työvoima- ja opetusviranomaisten sekä muiden kuntoutusta järjestävien tahojen kanssa. Apuvälinepalveluiden suunnittelun ja seurannan tulee sisältyä kuntoutussuunnitelmaan aina, kun asiakas tarvitsee apuvälinepalveluja (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). 4.2 Prosessin vaiheet Apuvälinepalveluprosessi koostuu seuraavista vaiheista: apuvälinetarpeen havaitseminen ja apuvälinepalveluun hakeutuminen, apuvälinetarpeen arviointi, apuvälineen sovitus, kokeilu ja valinta, apuvälineen hankinta, apuvälineen luovutus (lainaksi tai omaksi) ja käyttöönotto, apuvälineen seuranta, apuvälineen huolto ja muutostyöt sekä apuvälineen palautus. Apuvälinepalveluprosessi on yksilöllinen: kaikkiin prosesseihin ei aina kuulu jokaista vaihetta ja toisaalta prosessiin voi kuulua myös muita vaiheita. Prosessin vaiheet voivat myös toteutua eri järjestyksessä. Kuva 1. Apuvälinepalveluprosessi 16

Apuvälinetarpeen havaitseminen ja palveluun hakeutuminen Apuvälinetarpeen voi havaita asiakas itse, hänen lähi-ihmisensä tai eri alojen asiantuntijat. Havaittu tarve käynnistää apuvälinepalveluprosessin. Apuvälinetarpeen arviointi Apuvälinetarpeen arviointi on laadukkaan ja onnistuneen apuvälinepalveluprosessin edellytys. Tarvearvion lähtökohtana on asiakkaan toimintakyky, päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen, elämäntilanne, apuvälineen käyttötarkoitus, apuvälineen käytön tavoite ja toimintaympäristö. Jos apuvälineellä voidaan helpottaa asiakkaan suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, tehdään suunnitelma välttämättömän apuvälineen hankkimiseksi/lainaamiseksi ja apuvälineprosessin toteuttamiseksi. Apuvälineen valinta Apuvälinepalvelun tavoitteena on löytää asiakkaan tarpeisiin, toimintakykyyn ja toimintaympäristöön soveltuva apuväline. Vaativampia apuvälineitä voi olla tarpeen kokeilla pidempään ja niissä toimintaympäristöissä, joissa apuvälinettä suunnitellaan käytettävän. Sovituksessa tulee huomioida mahdolliset apuvälineelle tarvittavat muutostyöt. Apuvälineen valinta tulee tehdä yhteisymmärryksessä asiakkaan, hänen lähi-ihmistensä tai tarvittaessa hänen laillisen edustajansa kanssa. Ennen apuvälineen valintaa asiakkaalle on annettava tietoa apuvälineen valintaan liittyvistä vaihtoehdoista ymmärrettävällä tavalla. Apuvälineen valintaan vaikuttavat monet käyttäjään, käyttöön ja käyttöympäristöön liittyvät tekijät. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä ei myönnetä ns. kuluttujakaupasta hankittavia välineitä, jotka toiminnallisuutensa vuoksi soveltuvat apuvälinekäyttöön, mutta jotka ovat yleisesti käytössä olevia välineitä ja kuuluvat kotien normaaliin varustukseen. Apuvälinepäätös Apuvälinepäätös apuvälineen myöntämisestä ja hankinnasta tehdään yhteisten luovutusperusteiden mukaisesti. Apuvälineen hankinta Apuväline hankitaan kilpailutusten kautta tehtyjen hankintasopimusten tai sovittujen käytäntöjen mukaisesti. 17

Apuvälineen luovutus ja käyttöönotto Luovutuksen yhteydessä varmistetaan apuvälineen sopivuus, tehdään tarvittavat muokkaukset ja säädöt. Apuvälineen käytön opetus on tärkeä osa apuvälineprosessia, koska sillä varmistetaan, että asiakas sekä hänen lähi-ihmisensä hallitsevat apuvälineen tarkoituksen mukaisen käytön. Asiakkaalle kerrotaan apuvälineen toimintaan liittyvistä teknisistä ominaisuuksista ja säädöistä sekä annetaan ohjeet apuvälineen kunnossapitämisestä sekä huoltopalveluista. Apuvälineen luovutuksen yhteydessä asiakas sitoutuu huolehtimaan saamastaan apuvälineestä. Apuvälineen käytön seuranta Seurannan tavoitteena on, että asiakkaalla on käytössään hänelle soveltuva, toimiva ja hänen käyttötarpeitaan vastaava apuväline. Apuvälineen käytön seuranta kuuluu asiakkaalle, hänen lähi-ihmisilleen, apuvälineen luovuttaneelle yksikölle ja muille asiakkaan kanssa toimiville ammattihenkilöille. Asiakkaan toimintakyvyssä, elämäntilanteessa ja toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten myötä voidaan apuvälineprosessi käynnistää uudelleen. Apuvälineen huolto ja muutostyöt Apuvälineiden huolto-, korjaus- ja muutostöiden osalta tulee asiakkaan olla yhteydessä apuvälineen luovuttaneeseen tahoon, jossa sovitaan huoltojärjestelyt. Asiakkaan tai hänen lähiihmistensä vastuulla on apuvälineen käyttökuntoisuudesta huolehtiminen sekä huolto- ja korjaustarpeen ilmetessä apuvälineen toimittaminen huollettavaksi lainanneen tahon kanssa sovitun menettelyn mukaisesti. Vuosihuollot toteutetaan tiettyjen apuvälineryhmien kohdalla. Asiakkaan tulee huolehtia apuvälineen käyttökuntoisuuteen liittyvistä pienistä toimenpiteistä, esim. renkaiden ilmanpaineen tarkistamisesta ja lisäämisestä sekä apuvälineen yleisestä siisteydestä. Apuvälineen palautus Apuvälineen käyttäjä tai hänen lähi-ihmisensä palauttaa puhdistettuna apuvälineen luovuttaneeseen yksikköön. Apuvälinettä ei voi siirtää suoraan toisen henkilön käyttöön, vaan se palautetaan aina lainanneeseen yksikköön. Palautetut apuvälineet puhdistetaan, huolletaan käyttökuntoon ja varastoidaan. 18

Asiakkaan tyytymättömyys apuvälinepäätöksiin Terveydenhuollossa apuvälineiden tarpeen arviointiin ja hankintaan liittyvät päätökset ovat hoitopäätöksiä, joista asiakkaalla ei ole valitusoikeutta (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992). Asiakkaan omasta näkemyksestä poikkeava päätös on kirjattava sairauskertomukseen. Jos asiakas on tyytymätön tehtyyn päätökseen, hän voi saattaa asian ensisijaisesti päätöksentekijän tai hänen esimiehensä käsiteltäväksi. Asiaa voi myös selvittää organisaation potilasasiamiehen kautta. Tämän vaiheen jälkeen asiakas voi tehdä asiasta kantelun terveydenhuoltoa valvoville viranomaisille eli oman alueen aluehallintovirastoon (AVI) tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon (Valvira). 5 Terveydenhuollon apuvälinepalvelu 5.1 Työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä Terveydenhuollon apuvälinepalveluita toteutetaan Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä hajautetulla mallilla. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen työnjako perustuu porrastukseen, jossa perusterveydenhuolto vastaa pääsääntöisesti kuntalaistensa perusapuvälineistä hankintoineen ja erikoissairaanhoidon vastuulla ovat erityistä asiantuntemusta edellyttävien apuvälineiden apuvälinepalveluprosessit. 5.2 Perusterveydenhuollon apuvälinepalvelut Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kunnat ja yhteistoiminta- alueet toteuttavat apuvälinepalveluja omien terveyskeskustensa apuvälinelainaamojen kautta. Kunnissa toimii lääkinnällisen kuntoutuksen työryhmät, joissa apuvälineasioita käsitellään. Jokaisessa kunnassa on myös apuvälineyhdyshenkilö, joka osallistuu apuvälinepalveluihin liittyvään yhteistyöhön muiden sairaanhoitopiirin kuntien ja erikoissairaanhoidon kanssa. Sovitun erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon työnjaon mukaisesti apuvälinelainaamoista annetaan apuvälineitä kunnan asukkaille omaksi tai lainataan niitä sekä pitkä- että lyhytaikaiseen lainaan. 5.3 Erikoissairaanhoidon apuvälinepalvelut Erikoissairaanhoidolle kuuluvista apuvälinepalveluista on sovittu yhdessä kuntien kanssa. (Mattelmäki: Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelma 2013-2016). Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on sovittu, että pääsääntöisesti erikoissairaanhoidon vastuulla ovat: Akuuttiin hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät ensimmäiset henkilökohtaiset apuvälineet (esim. peruukit ja proteesit) Lasten (alle 16 -vuotiaiden) kierrätettävät päivittäisten toimintojen ja liikkumisen apuvälineet Akuuttiin hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät apuvälineet selkäydinvammaisilla asiakkailla Erityistason apuvälineosaamista edellyttävät vaativat apuvälinepalvelut: 19

o o o o o o o Sähköiset liikkumisen apuvälineet Ympäristönhallintalaitteet Kommunikoinnin apuvälineet Tietotekniset apuvälineet Vaativat hengitystä avustavat apuvälineet Vaativat näkemisen apuvälineet Vaativat kuulemisen apuvälineet Apuvälinepalveluita järjestetään erikoissairaanhoidossa useiden erikoisalojen kautta, esim. kuulokeskus, näönkuntoutus, foniatrian poliklinikka ja keuhkosairauksien yksiköt hoitavat omaan erikoisalaansa liittyvät apuvälinepalvelut. Erikoisalat vastaavat myös tuottamiensa palveluiden kustannuksista. Aikuisten (hoitovastuu erikoissairaanhoidossa) henkilökohtaisten, omaksi annettavien apuvälineiden (esim. ortoosit, jalkineet, pienapuvälineet) arviot ja hankinnat tehdään erikoisaloilta. Lasten neurologian osasto vastaa myös hoitovastuullansa olevien lasten henkilökohtaisista, omaksi hankittavista apuvälineistä. Kehitysvammapoliklinikan hoitovastuulla olevien aikuisten ja lasten henkilökohtaisista omaksi hankittavista apuvälinetarpeista tehdään hankintasuositukset kotikuntaan. Selkäydinvammaisten apuvälinepalvelut on keskitetty Suomessa kolmeen yliopistosairaalaan (Asetus selkäydinvammaisten hoidon keskittämisestä 336/2011). Tays vastaa akuutin vaiheen apuvälinepalveluista osana muuta asiakkaan hoito- ja kuntoutumisprosessia. Apuvälineyksikön työntekijä toimii yhdyshenkilönä asiakkaan apuvälinepalveluissa sekä Taysissa että asiakkaan oman kotikunnan, sairaanhoitopiirin sekä muiden kuntoutukseen osallistuvien tahojen kanssa. Asiakkaan apuvälinepalvelut suunnitellaan yhteistyössä apuvälinepalveluiden kustannuksista vastaavan asiakkaan kotikunnan kanssa. Apuvälineyksikkö Taysin apuvälineyksikkö toimii neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualueella ja vastaa sovituista apuvälinepalveluista sairaanhoitopiirissä. Lisäksi apuvälineyksikön tehtävänä on koordinoida ja kehittää apuvälinepalveluita yhteistyössä muiden apuvälinepalveluiden tuottamiseen osallistuvien tahojen kanssa. Tavoitteena on, että apuvälinepalvelut muodostavat sairaanhoitopiirin alueella yhtenäisen ja alueellisen toimintakokonaisuuden. Apuvälineyksikkö vastaa erikoissairaanhoitoon keskitetyistä lainaksi annettavista apuvälineistä, kuten lasten ja aikuisten liikkumisen (erityisesti sähköiset liikkumisvälineet), päivittäisten toimintojen, ympäristönhallinnan sekä tietoteknisten ja kommunikoinnin apuvälinepalveluista: alle 16-vuotiaiden lasten kierrätettävät apuvälineet 20

sähköpyörätuolit, sähkömopot, kelauksen keventäjät ja sähköiset työntöapulaitteet ympäristönhallintalaitteet tietotekniset apuvälineet kommunikoinnin apuvälineet selkäydinvammaisten akuuttivaiheen apuvälineet Asiakkaan toimintakyvyn ja apuvälinetarpeen arviointi sekä apuvälineen kokeilu toteutetaan pääosin hänen toimintaympäristössään yhteistyössä muiden hoitoon ja kuntoutukseen osallistuvien henkilöiden kanssa. Apuvälineprosessit ovat usein vaativia ja apuvälineratkaisuja muokataan asiakkaan yksilöllisiä tarpeita vastaavaksi moniammatillisessa työryhmässä. Apuvälineyksikön vastuulla olevien apuvälineryhmien arvioihin tarvitaan lääkärin lähete. Taysin sisällä pyynnön apuvälinearviosta voi tehdä lääkärin lisäksi myös erityistyöntekijä. Kuntoutuksen kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että apuvälineasiaa on pohdittu asiakasta hoitavassa työryhmässä. Tämän tulee näkyä lähetetekstissä. Lähetteessä tulee olla asiakkaan toimintakyvyn kuvaus ja perustelut apuvälinetarpeesta. Apuvälineyksikkö antaa apuvälinepalveluihin ja apuvälineisiin liittyviä asiantuntija- ja konsultaatiopalveluja asiakkaille ja hänen lähi-ihmisilleen, terveydenhuollon eri tasoille sekä muille yhteistyötahoille. Fysiatrian yksikkö Fysiatrian yksikön toiminnan painopistealueita ovat terapiatoiminnan turvaaminen yliopistosairaalan erikoisaloille sekä potilaiden jatkokuntoutuksen järjestäminen. Fysiatrian lähetepoliklinikka keskittyy pääasiassa tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitosuunnitelmien laadintaan. Fysiatrian yksikön henkilökunta osallistuu erikoisaloilla toimiessaan terapian ohessa liikkumisen ja toimintakyvyn apuvälineiden tarpeen arviointiin ja sovitukseen yksin tai yhdessä apuvälineyksikön työntekijän kanssa. Fysiatrian yksikön apuvälinepalveluihin sisältyy myös raajaproteesien, erilaisten tukien, esimerkiksi ranne-, polvi- ja vartalotukien, sekä kivunhoitolaitteiden tarpeen arviointi ja kokeilu. Toimintaterapeutit valmistavat akuuteissa tilanteissa yksilöllisiä tukia ja lastoja potilaiden käyttöön. Yksikkö on perehtynyt erilaisten apuvälineiden (mm. vartalo- ja raajatuet) valikoimiin ja käyttömahdollisuuksiin sekä konsultaatioavun antamiseen hankintatilanteissa. Foniatrian poliklinikka Foniatrian poliklinikalla tutkitaan mm. puhe-, kieli-, tai kehityshäiriöisiä lapsia ja äänihäiriöisiä aikuisia. Poliklinikan vastuulle kuuluvat puhumisen apuvälineistä pääsääntöisesti puheäänenvahvistimet ja puhevibraattorit. Osa puhe- tai kielihäiriöisistä lapsista saa kommunikaa- 21

tiokansion lainaksi foniatrian poliklinikalta. Foniatri tai puheterapeutti arvioi apuvälinetarvetta potilaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Perehdytyksen apuvälineen käyttöön antaa tilanteen mukaan erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon puheterapeutti tai kuntouttava puheterapeutti. Poliklinikka vastaa hankkimiensa apuvälineiden seurannasta ja huollosta. Kehitysvammahuolto Kehitysvammaisten lasten apuvälinepalveluista kierrätettävät liikkumisen ja päivittäisten toimintojen apuvälinepalvelut, tietotekniset ja kommunikoinnin apuvälinepalvelut toteutuvat yhteistyössä Taysin kehitysvammapoliklinikan ja apuvälineyksikön kanssa. Henkilökohtaisten, omaksi annettavien apuvälineiden kohdalla tarvearvio tehdään kehitysvammapoliklinikalla, josta apuvälinettä suositellaan hankittavaksi asiakkaan kotikunnasta. Keuhkosairauksien yksiköt Keuhkosairauksien vastuualue vastaa aikuisten hengityselinsairaiden lääkinnällisen kuntoutuksen erikoissairaanhoidon apuvälinepalveluista. Toiminnasta vastaa klinikan vastaava ylilääkäri. Apuvälinetarve arvioidaan keuhkosairauksien klinikan vuodeosastolla, poliklinikalla tai unihäiriöiden tutkimus- ja hoitoyksikössä. Hoidon aloituksesta päättää aina lääkäri. Kuntoutusohjaaja ja hoitohenkilökunta osallistuvat omalta osaltaan apuvälineen tarpeen arviointiin, hankintaan, käytön ohjaukseen ja seurantaan. Laitteiden käyttö aloitetaan vuodeosastolla tai poliklinikkakäynnin yhteydessä. Unihäiriöiden tutkimus- ja hoitoyksikössä vastaa uniapnean hoitolaitteista. Hengitysapuvälineiden tarvikejakelun toteuttamisesta vastaa unitutkimusyksikön sairaanhoitaja. Laitteiden huollosta erikoissairaanhoidossa vastaa Taysin laitehuolto. Kuulokeskus Kuulokeskus kuuluu korva- ja suusairauksien vastuualueeseen. Kuulo- ja tasapainokeskus tuottaa kuulontutkimukseen, diagnostiikkaan ja kuulonkuntoutukseen liittyviä palveluita. Yksikkö vastaa myös tasapaino- ja huimausdiagnostiikasta ja kuntoutuksesta. Kuulokeskus palvelee Pirkanmaan sairaanhoitopiirin lisäksi myös Suomen muiden sairaanhoitopiirien kaikenikäisiä kuulovammaisia asiakkaita. Kuulokeskus toimii lähetepoliklinikkana. Uusi asiakas voi saada lähetteen kuulokeskukseen joko yksityissektorilta, omalääkäriltä, terveyskeskuksesta tai työterveysasemalta. Mikäli potilaalla on jo kuntoutussuhde kuulokeskukseen, uutta lähetettä ei tarvita, vaan potilas voi itse ottaa tarvittaessa yhteyttä. Lähetteen perusteella kuulokeskuksesta postitetaan vastaanottoaika potilaalle. Ensimmäiseen poliklinikkakäyntiin sisältyy kuulontutkimus ja lääkärin vastaanotto. Tutkimustulosten perusteella arvioidaan kuulon kuntoutustarve ja määritellään sopiva kuulokoje. Samalla käynnillä otetaan kuulokojetta varten yksilöllinen korvakappalemalli, joka valmistetaan kuulokeskuksen korvakappalelaboratoriossa. Potilaalle ohjelmoidaan kuulokojesovitus- ja kontrolliajat sekä ensitietokurssi. Toisella käynnillä sovitetaan ja säädetään kuulokoje sekä annetaan kuulokojeen käyttöön liittyvä ohjaus. Kuulokojekontrollikäyntiin si- 22

sältyy mahdollinen kuulokojeen hienosäätö, tarvittava lisäohjaus käytöstä sekä kartoitus mahdollisesta lisäapuvälinetarpeesta. Kuntoutusohjaaja tekee tarvittaessa koti- ja laitoskäyntejä apuvälineasioissa sekä antaa konsultaatioapua kuntien kuulokojeista vastaaville hoitajille. Kuulon apuvälineet ovat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin omaisuutta ja ne ovat käyttäjilleen maksuttomia. Apuvälineen jäädessä tarpeettomaksi, palautetaan se kuulokeskukseen. Mikäli vakuutusyhtiö tai vastaava korvaa kuulokojeen, kuulokeskus luovuttaa sen asiakkaalle ja laskuttaa siitä vakuutusyhtiötä. Kuulokeskuksesta luovutettujen kuulon apuvälineiden huollosta vastaa kuulokeskuksen apuvälinehuolto. Huollon ajaksi ei anneta korvaavaa kuulokojetta. Mikäli koje todetaan korjauskelvottomaksi, luovutetaan asiakkaalle väliaikainen lainakoje. Kuulokeskus pitää apuvälinerekisteriä luovutetuista apuvälineistä. Lastentautien yksiköt Lastentautien vastuualue vastaa esim. neurologisia sairauksia sairastavien lasten lääketieteellisestä tutkimuksesta, hoidosta ja kuntoutuksesta. Apuvälineet toimivat lapsilla kasvun ja kehityksen tukena sekä mahdollistavat toimimista, vuorovaikutusta ja osallistumista arkipäivässä. Apuvälineiden vaihtuvuus on suuri lapsen kehityksen ja kasvun myötä. Yksilöllisten, henkilökohtaisten apuvälineiden apuvälinepalvelut toteutuvat lasten osastojen kautta erityistyöntekijöiden arvioihin perustuen. Kierrätettävät liikkumisen, päivittäisten toimintojen sekä tietotekniset ja kommunikoinnin apuvälinepalvelut toteutuvat tiiviissä yhteistyössä apuvälineyksikön kanssa. Näönkuntoutus Näkövammaisten apuvälinepalveluissa hoitovastuu on pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa. Taysin näönkuntoutus kuuluu silmäkeskuksen vastuualueeseen. Näönkuntoutukseen hakeudutaan lääkärin lähetteellä. Lähetteestä on ilmettävä näkövamman syy ja vaikeusaste sekä tavanomaisten apuvälineiden näkökykyä parantava vaikutus. Näkemisen apuvälineiden hankkimiseksi edellytetään silmälääkärin määrittämä näkövammaisuus: paremman silmän näöntarkkuus parhaalla toteutettavissa olevalla lasikorjauksella on heikompi kuin 0.3 tai molempien silmien yhteisen näkökentän halkaisija on pienempi kuin 60 astetta tai näkökyky on muusta syystä heikentynyt siten, että haitta-aste on 50 % tai suurempi Vaativien apuvälineiden tarpeen arviointi, käytön opetus, seuranta ja huolto vaativat erityisosaamista ja ovat erikoissairaanhoidon vastuulla. Apuvälinesovitukset tehdään näönkuntoutuksessa optikon ja/tai kuntoutusohjaajien toimesta yhteistyössä silmälääkärin kanssa. Näönkuntoutuksessa lääkäri tekee silmätutkimukset, apuvälinepäätökset ja tarvittavat lääkärinlausunnot. Apuvälineiden sovitus on voinut tapahtua myös asiantuntijan toimesta esim. Näkövammaisten Keskusliitossa tai Onerva Mäen koulussa. Apuväline annetaan aina yksilöl- 23

lisen harkinnan perusteella lääketieteellisin perustein. Apuvälineluovutuksen lisäksi huolehditaan apuvälineiden käytön opetuksesta, seurannasta ja huollosta. Näönkuntoutuksen kuntoutusohjaajat tekevät tarvittaessa koti-, päiväkoti-, ja koulukäyntejä mm. apuvälineasioissa, antavat näönkäytönohjausta, liikkumistaidonohjausta sekä kuntoutusohjausta näkövammaisille. Kuntoutusohjaajat tekevät suosituksia esim. perusterveydenhuollon vastuulla olevista apuvälineistä (esim. valkoinen keppi, digisanelin) sekä esim. asunnon valaistusmuutostöitä varten lausuntoja kuntien vammaispalvelulle. Näönkuntoutuksessa laaditaan moniammatillisena yhteistyönä kuntoutussuunnitelmia näkövammaisille. Näönkuntoutus järjestää myös omana toimintana sopeutumisvalmennuspäiviä vastavammautuneille näkövammaisille sekä heidän läheisilleen. Muut erikoisalat Erikoisalat vastaavat hoitovastuullaan olevien potilaiden akuuttiin hoitoon liittyvien henkilökohtaisten apuvälineiden tarpeen arvioinnista ja hankinnasta. Kuitenkin esimerkiksi syöpätautien tai lastentautien poliklinikoiden seurannassa olevat potilaat voivat saada henkilökohtaiset apuvälineensä, kuten jalkineet tai peruukin, erikoissairaanhoidon kautta, niin kauan, kuin he ovat kyseessä olevan erikoisalan hoitovastuulla. Erilaisten toimenpiteiden ja leikkausten jatkohoidossa tarvittavia hoitovälineitä luovutetaan hoitava yksikön toimesta osana hoitoprosessia. 6 Muut apuvälinepalvelukäytännöt 6.1 Vapaa hoitopaikan valinta Kiireettömän hoidon valinnanvapaus tuli voimaan vuoden 2014 alusta. Potilaat voivat valita terveysaseman ja erikoissairaanhoitoyksikön kaikista Manner-Suomen julkisista terveysasemista tai sairaaloista. Kerrallaan voi kuitenkin olla asiakkaana vain yhdellä terveysasemalla, jonne hoitovastuu siirtyy kokonaan. Hoitovastuu sisältää myös apuvälinepalvelun. Erikoissairaanhoidon valintatilanteissa apuvälinepalvelut sisältyvät valitun erikoisalan palveluihin, mikäli ne järjestetään muulloinkin ko. hoidon yhteydessä. Valinnanvapautta käytettäessä maksusitoumuksia ei tarvita. Kotikunnan on korvattava toisen kunnan tuottamasta palvelusta sekä apuvälineistä aiheutuneet kustannukset. Perusterveydenhuolto laskuttaa kotikuntaa ja erikoissairaanhoito järjestämisvastuussa olevaa sairaanhoitopiiriä samoin perustein kuin tähän asti on laskutettu kiireellisestä hoidosta. Potilaan terveydenhuollonyksikön vaihtuessa siirtyvät apuvälineet uudelle toimijalle, kuten muuttotilanteessa. Kaikki henkilön käytössä olevat apuvälineet ovat aina kulloinkin hoitovastuussa olevan toimijan rekisterissä. (Terveydenhuoltolaki 1236/2010.) 6.2 Pysyvästi laitoshoidossa asuvan apuvälinepalvelut Pysyvästi laitoshoidossa asuvien apuvälinepalveluista vastaa pääsääntöisesti laitos. Asiakkaan siirtyessä pysyvästi laitoshoitoon jäävät terveydenhuollosta asiakkaan henkilökohtai- 24

seen käyttöön lainatut ja hankitut apuvälineet edelleen hänen käyttöönsä (esim. kuulokoje, yksilöllinen pyörätuoli). Mikäli yksilöllinen apuvälinetarve lakkaa, palautetaan apuväline sen luovuttaneelle taholle. (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977.) Laitokset vastaavat perusvälineistöstä kuten sängyistä tai laitoksen asiakkaiden yhteiskäytössä olevista apuvälineistä. Laitosten vastuulla on myös henkilökunnan ergonomian tai työturvallisuuden vuoksi tarvittavien apuvälineiden kuten henkilönostolaitteen hankinta. Terveydenhuollon vastuu ei lainsäädännön mukaan muutu, vaikka henkilö siirtyisi avohoidosta laitoshoitoon. Terveydenhuollon tulee myöntää yksilöllisen tarpeen mukainen apuväline lääkinnällisenä kuntoutuksena myös pysyvästi laitoshoidossa olevalle henkilölle. (Töytäri 2009). Apuvälinearvio tulee tehdä yhteistyössä henkilön, apuvälinealan asiantuntijan ja hoitoon osallistuvien ammattilaisten kesken. 6.3 Palvelutaloissa tai hoiva- tai asumisyksiköissä asuvan apuvälinepalvelut Yksityisissä ja julkisissa asumis- ja hoivayksiköissä asuu paljon avustusta ja hoitoa tarvitsevia henkilöitä. Palveluntarjoajan tulee hankkia toimialalla tarvittavat yleisimmät työvälineet (esim. sähkösäätöinen sänky, henkilönostin tai wc- ja suihkutuoli) sekä huolehtia henkilökunnan ergonomiasta ja työturvallisuudesta. Kuntien tulee sopimuksia tehdessään tarkistaa sopimuksen sisältö. Mikäli huone vuokrataan ilman huonekaluja, tulee lähtökohtana olla se, että siihen muuttava henkilö hankkii kalusteet. Mikäli henkilö tarvitsee paljon avustusta ja hoitoa sekä hänen asumisensa edellyttää apuvälineitä, tulee niistä sopia ensisijaisesti palveluntarjoajan ja ostajan välillä. Mikäli sopimusehdot jäävät vallinaisiksi, siirtyvät henkilön apuvälineasiat usein terveydenhuollon järjestettäväksi ja asiakkaan tarvitseman apuvälineen saaminen saattaa viivästyä tai jopa jäädä saamatta. Palvelukodeissa asuvat henkilöt rinnastetaan avopalveluun. Terveydenhuolto vastaa asumisja hoivayksiköissä sekä vanhainkodeissa asuvien asukkaiden tarvitsemista lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineistä sovitun työ- ja vastuujaon mukaisesti. Terveydenhuollosta apuväline myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena silloin, kun se on henkilön omatoimisuuden tai itsenäisen suoriutumisen kannalta välttämätöntä ja perusteltua. Apuvälinearvio tulee tehdä yhteistyössä henkilön, apuvälinealan asiantuntijan ja hoitoon osallistuvien ammattilaisten kesken. (Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfo: Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinekäytännöt asumispalveluyksiköissä 2/2013.) Jos tavoitteena on henkilökunnan ergonomian ja työturvallisuuden parantaminen, ei apuvälinettä myönnetä terveydenhuollosta (Työturvallisuuslaki 738/2002 15 ). Tärkeintä on, että kuntalainen saa käyttöönsä asuinpaikastaan riippumatta tarvitsemansa apuvälineet ja osaa käyttää niitä. 6.4 Kotimaassa muuttavan apuvälinepalvelut Asiakkaalle tarpeelliset, käytössä olevat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet muuttavat hänen mukanaan toiselle paikkakunnalle. Samalla ne siirtyvät uuden kotikunnan tai sairaanhoitopiirin omaisuudeksi. Kun apuvälineen käyttäjä on muuttamassa toisen sairaanhoitopiirin alueelle, hänen tulee hyvissä ajoin ennen muuttoaan olla yhteydessä apuvälineet luovuttaneeseen tahoon ja sopia mukanaan siirtyvistä apuvälineistä. Myös apuvälineiden huolto- ja korvausvastuu siirtyy apuvälineiden uudelle omistajataholle. (Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2009.) Apuvälineiden muuttokustannuksista vastaa asiakas itse. 25