osku pajamäen vaalilehti 3/2007 PÄTKÄELÄMÄÄ OSAAVA, NUORI, AHKERA. JA PYSYVÄ TYÖ KARKAA YHÄ KAUEMMAKSI. www.osku.net Ennakkoäänestys kotimaassa keskiviikosta tiistaihin 7. 13. 3. 2007 & vaalipäivänä sunnuntaina 18. 3. 2007 klo 9 20
Osku Pajamäen vaalilehti 3/2007 ELÄMÄÄ PÄTKISSÄ PÄTKÄTYÖ JA SEN MUKANAAN TUOMA EPÄVARMUUS ON YHÄ USEAMMAN KOHTALO. ERITYISEN RAJUSTI TYÖELÄMÄN MURROS HEITTELEE NUOREMPIA IKÄLUOKKIA. SILLÄ ON KOVA HINTA. Vaikka töitä olisikin, vakinaista paikkaa on miltei mahdotonta saada. Pätkätöistä on tullut maan tapa. yhtäjaksoinen työsopimus viimeisen viiden vuoden aikana on ollut neljä ja puoli kuukautta. Parhaimmillaan olen ollut vuoden aikana töissä 11 eri Pisin sopimuksella. Poliklinikalla, ambulanssissa, leikkaussalissa, osastolla... Olen vuorotellut Helsingin kaupungilla, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä ja taas kaupungilla. Välillä olen käynyt reppuhommissa Hämeen puolella, lähihoitaja Otso Ollikainen, 27, kertoo. Työtä kyllä on, mutta ei vakituista. Harvoista paikoista on hirveä tappelu. Tilanne on tullut viime vuosina monelle tutuksi. Vaikka töitä olisikin, vakinaista paikkaa on miltei mahdotonta saada. Pätkätöistä on tullut maan tapa. Otso Ollikaisen kohdalla tilanteen tekee surkuhupaisaksi se, että hän tekee pätkätöitään julkisen terveydenhoidon piirissä. Yritysmaailmassa työvoiman tarve voi vielä vaihdella suhdanteiden vaihtelun mukaan, mutta tuskin suomalaiset sentään yhtäkkiä sairastamasta lakkaavat. Mitä järkeä on pakottaa samat ihmiset kiertämään jatkuvasti talosta toiseen lyhyissä pätkissä, kun tekemistä kuitenkin riittää? Niin, vaikea sanoa. Kai se on sitä, että vakinaisista viroista on hankalampi pistää ihmisiä pihalle. Määräaikaiselle on helppo todeta, että sopimusta ei uusita, Ollikainen miettii. Pahinta pätkätyöläisen elämässä onkin juuri epävarmuus. Vaikka työtä tällä hetkellä olisikin, tulevaisuutta on usein mahdotonta suunnitella. Koskaan ei voi olla varma, juokseeko palkka vielä kuukauden kuluttua. Suuret elämänmuutokset ja hankinnat ilman varmuutta toimeentulosta pistävät miettimään. Oman asunnon ostosta ei kannata edes haaveilla, koska pankit eivät myönnä lainaa ilman jatkuvaa työsuhdetta. Perheen perustaminen ja lasten hankkiminen siirtyy. Kuka uskaltaa hankkia lapsen, jos ei voi olla varma selviytyvänsä edes sohvan osamaksueristä? Otso Ollikainen on pitkistä päivistä ja vuorotyöstä huolimatta aloittanut työnteon ohessa opiskelut uudelleen. Neljän vuoden jatko-opinnot ammattikorkeakoulussa johtavat ensihoitajan tutkintoon, jolla Ollikainen toivoo vihdoin pääsevänsä kiinni vakituiseen työhön. Palkkaa neljän vuoden opiskelu korottaisi 200 400 euroa. 90 PROSENTTIA 15 44-VUOTIAITA Edes koulutus ei kuitenkaan takaa menestystä nykypäivän työmarkkinoilla. Pätkätyöelämä on arkea myös akateemisesti koulutetuille. Helsinkiläinen Ilkka Levä, 39, valmistelee sivutoimisesti väitöskirjaansa yliopistolla. Hän on yrittänyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, mutta se ei ole onnistunut, koska järjestelmä ei hyväksy väitöskirjan tekoa sivutoimiseksi jatko-opiskeluksi. Systeemin mukaan olen yrittäjä. Olen sinnitellyt apurahoilla, mutta loppuvuodeksi rahoitusta ei ole lainkaan. Vaikka kelpaisinkin kortistoon, päätöksen saamisessa kestää 6 8 viikkoa. Sinä aikana joudutaan sitten sossun luukulle, Levä sanoo. Kolmen lapsen isä on tullut toimeen pätkätöillä, toimittamalla historiikkeja ja luennoimalla. Takana on kaksi pitempää määräaikaista työsuhdetta. Tuntuu, että yksilön pitäisi aina joustaa, mutta byrokratia ei jousta milliäkään. Aina pitää todistaa kaikki moneen kertaan, jotta saisi edes jotain apua. Koko perhe elää pysähtyneisyyden aikaa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Määräaikaisten työntekijöiden käyttö alkoi kasvaa voimakkaasti 1990-luvulla laman jälkeen. Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana solmituista uusista työsuhteista 60 prosenttia oli erilaisia pätkätöitä, joko määräaikaisia kokopäivätöitä, määräaikaisia osa-aikatöitä tai toistaiseksi jatkuvia osa-aikatöitä. Suhteessa eniten pätkätyötä on julkisella sektorilla ja naisvaltaisilla palvelualoilla. Valtiolla ja kunnissa yli 20 prosenttia väestä tekee työtään määräaikaisina. Lukumäärässä eniten pätkätyöläisiä on kuitenkin yksityisellä puolella. Työnantaja tai sukupuoli ei kuitenkaan ole tärkein pätkätyöläisyyttä ennustava tekijä. Tärkein jakolinja muodostuu iän perusteella. Jopa 90 prosenttia pätkätyöläisistä on 15 44-vuotiaita. 2
VAPAUS MENETTÄÄ HOHTONSA Varsinkin nuorten työikäisten kohdalla työmaailma on muuttunut rajusti. Niin rajusti, että sitä on vanhempien sukupolvien vaikea käsittää. Vielä sotien jälkeen syntyneet ikäluokat saattoivat siirtyä käytännössä automaattisesti koulun penkiltä työelämään. Moni revittiin töihin jo ennen valmistumista, ja moni teki lähes elämänmittaisen uran yhden ja saman työnantajan palveluksessa. Suurten ikäluokkien lapsille ja heidän lapsilleen perinteinen ura-ajattelu on kuollut. Vakituinen työpaikka on vastavalmistuneelle harvinainen poikkeus, ei sääntö. Eikä ongelma todellakaan koske vain suoraan koulun penkiltä tulevia nuoria. Samassa tilan- teessa ovat 1960- ja 1970-luvuilla syntyneet, jo pitkään työelämässä olleet ikäluokat. Se, että pätkätyöt mielletään vain nuorten ja vastavalmistuneiden ongelmaksi ja tilapäiseksi elämänvaiheeksi, johtaa harhaan. Pätkätyösukupolvesta puhuttaessa nostetaan esimerkiksi mielellään esille se, että nykyajan nuoret arvostavat vapautta ja mahdollisuutta toteuttaa itseään. Määräaikaisista työsuhteista maalataan romanttista kuvaa nuorten työntekijöiden omana valintana, joka mahdollistaa liikkuvuuden ja sapattivuosien pitämisen. Merkit viittaavat kuitenkin siihen, että työelämän murros on pysyvä. -- joustajana on poikkeuksetta työntekijä. Totuus on kuitenkin toinen. Mahdollisuus on yleensä pakko, tai ainakin se muuttuu sellaiseksi. Aluksi osa-aikaisuus oli mukavaa, mutta ei enää. Epävarmuus rassaa, kun mitään ei voi suunnitella eteenpäin, graafinen suunnittelija Maiju Kaila, 33, sanoo. Hän oli jo päässyt vakituiseen työhön, mutta jättäytyi vuosi sitten osa-aikaiseksi. Työpaikalla pienessä mainostoimistossa koittivat tiukat ajat, ja jostain piti säästää. Olin tehnyt monta vuotta hulluna töitä ja takki oli tyhjä. Se tuntui silloin hyvältä ajatukselta, ja tarjouduin vapaaehtoiseksi. Nyt olen töissä 3 4 päivää viikossa ja joustan tarpeen vaatiessa, Maiju Kaila kertoo. Otin kolme vuotta sitten asuntolainan ollessani kokopäivätyössä. Viime vuonna maksoin vain korkoja, mutta kun lyhennykset rupesivat taas juoksemaan, rahat eivät tahdo millään riittää. Mahdollisuutta palata vakituiseen työhön ei ole tullut. Vapauden nimiin vannominen tahtoo usein iän karttuessa menettää hohtonsa. Yli kolmekymppisenä ja perheellisenä ihminen alkaa kummasti arvostaa sellaisia asioita kuin turvallisuus, taattu toimeentulo ja jatkuvuus. TÖIHIN JOPA ILMAN PALKKAA Vapaan ja liikkuvan sukupolven sijasta olisikin ehkä parempi puhua CV-sukupolvesta. Koska monelle ei riitä edes määräaikaista työtä, ainoaksi vaihtoehdoksi jää pyristellä eteenpäin erilaisilla harjoittelijasopimuksilla tai tukityöllistettynä. Nuoret ovat valmiita suostumaan töihin ilman minkäänlaisia etuja, jopa kokonaan ilman palkkaa, jatkuu seuravalla aukeamalla 3 www.osku.net
Osku Pajamäen vaalilehti 3/2007 Riikka Keskitalo, 28, Espoo HALUAISIN PYSTYÄ TARJOAMAAN LAPSELLENI EDES JONKINLAISEN ELINTASON. Riikka Keskitalolla on jo kaksi ammattitutkintoa, ja hän opiskelee yliopistolla kolmatta. Vakituista työsuhdetta hänellä ei ole ollut vielä koskaan. Peruskoulusta valmistuttuaan Riikka opiskeli lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän alkoi lukea erikoisnuorisotyötä ja teki opintojen ohella pätkätöitä nuorten ja vanhusten parissa. Kaksi tutkintoa ja työkokemus ei kuitenkaan tuntunut riittävän töiden saamiseen, varsinkaan vakituisten. Siksi hän haki yliopistolle. Opiskelut ovat kuitenkin venyneet lapsen syntymän myötä. Opiskelu, työnteko ja lapsenhoito samaan aikaan olisivat olleet liikaa. Nyt Riikka hoitaa vuoden vanhaa Akselia kotona ja yrittää siinä sivussa tehdä vapaaehtoistyötä kansalaisjärjestöissä, että joskus saisi vakituista työtä. Ahdistaa, kun sitä haluaisi tarjota lapselleen edes jonkinlaisen elintason. Äitinä ei voi vain itse syödä kynsiään, niin kuin joskus nuorempana. Pitkälle meneviä tulevaisuudensuunnitelmia on vaikea tehdä. Ei voi ajatella esimerkiksi asunnon ostoa tai johonkin paikkaan pysyvästi asettumista. On mentävä duunin mukaan. jatkoa edelliseltä aukeamalta jotta saisivat kirjata edes jonkun rivin työhistoriaansa. Hyvän CV: n toivotaan sitten joskus tulevaisuudessa poikivan ensimmäisen vakituisen työpaikan. Paljon on puhuttu siitä, onko määräaikaisuuksien yleistyminen vain tilapäinen ilmiö. Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että työelämän murros on pysyvä. Vaatimukset tehostamisesta ja joustosta ovat levinneet kaikille aloille, ja joustajana on poikkeuksetta työntekijä. Pätkätyöt ovat yleistyneet myös muualla Euroopassa. Suomen tilanteessa on tosin erikoista se, että toisin kuin saattaisi kuvitella, meillä on eurooppalaisessa vertailussa heikko irtisanomissuoja. Pätkätöiden teettämiseen pitäisi siis olla tarvetta muita maita vähemmän. Pätkätöiden yleistymiseen on vuosien varrella pyritty vaikuttamaan uudistamalla lakeja ja valvomalla määräaikaisten sopimusten asianmukaista käyttöä, mutta tilanne ei ole parantunut juuri lainkaan. PÄTKÄTYÖLÄISEN PÄÄNVAIVAT Määräaikaiset työntekijät tulevat sairaalaankin töihin eivätkä uskalla käyttää työterveyshuoltoa. Työnlaatu kärsii eivätkä työntekijät sitoudu työhönsä. Se ei ole edes työnantajan etu. Määräaikaisuuden terveysvaikutuksista tohtoriksi väitellyt psykologi Marianna Virtanen sanoo, että määräaikaisten psykologiseen työsopimukseen kuuluu lupaus vakituisesta paikasta sitten joskus. Siksi pätkätyöläiset tulevat sairaanakin töihin eivätkä uskalla käyttää työterveydenhuollon palveluja. Pätkätyöläisellä on tietynlainen läsnäolopakko, sillä seuraavakin pätkä pitää aina ansaita ja haave vakinaistamisesta elää. Virtasen väitöskirjatutkimuksen mukaan julkisessa terveydenhuollossa työskentelevillä määräaikaisilla oli 20 30 prosenttia vähemmän sairauspoissaoloja kuin vakituisilla. Töihin tultiin joskus silloinkin, kun oikea paikka olisi ollut sänky. Määräaikaisten pakko jaksaa -ajattelu on järkevää käyttäytymistä ainakin lyhyellä tähtäimellä. Terveydestä on tullut yksi keskeinen tekijä, joka erottelee ihmiset vakinaistettaviin ja määräaikaiskierteeseen joutuviin. Virtasen tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että pätkätyö vaihtuu harvemmin vakituiseksi, jos työntekijällä on ollut terveysongelmia. Oma lukunsa ovat sellaiset alat kuin ravintola- ja varastotyö, joissa vakituisia paikkoja ei enää ole tarjolla kovinkaan paljon, vaan työ on muuttumassa kokonaan vuokratyöksi, Marian- 4
Sillä on hintansa. Tutkimuksissa on havaittu, että määräaikaisissa työsuhteissa olevat eivät uskalla jäädä edes sairauslomalle, koska pelkäävät työsuhteensa jatkon puolesta. Epävarmuus jättää jälkensä pätkätyöläisiin ja heidän perheisiinsä, ja usko tulevaisuuteen rapisee. Huoli toimeentulosta painaa, eläkettä ei kerry, terveys horjuu ja ahdistus kasvaa. Ja kuitenkin näiden samojen pätkätyöläisten täytyisi tulevina vuosikymmeninä veroeuroillaan pitää Suomen pyörät pyörimässä. Kustantaa eläkkeet sekä vanhemmilleen että itselleen. Maksaa terveydenhuolto, vanhustenhoito, koulutus, sosiaalitoimi, poliisi. Kaikki. Jos eivät uuvu sitä ennen. teksti: Kimmo Holopainen kuvitukset: Joel Melasniemi Marko Talli, 34, Helsinki ELÄMÄÄ EI VOI SUUNNITELLA TIETÄMÄTTÄ, SAAKO VIELÄ ENSI KUUSSA PALKKAA. Tampereella ja Helsingissä medianomiksi opiskellut Marko Talli oli pätkätöissä vuosina 1994 2004, kunnes lopulta löysi pysyvän työpaikan. Määräaikaisuuksia kertyi hämmästyttävät 87 kappaletta, mikä lienee jonkun sortin surullinen ennätys. Määräaikaisena on aina varpaillaan, kun joutuu koko ajan myymään itseään. Koskaan ei voi olla varma, saako ensi kuussa palkkaa. Varsinkin perheellisen on siksi otettava vastaan kaikki tarjotut työt, ja se taas rasittaa perhettä. Kaikkein tuskaisin tilanne on perheissä, joissa kummallakaan vanhemmista ei ole riittävästi töitä. Elämä menee aika raadolliseksi, kun työajat ovat mitä sattuu. Lomaa pätkätyöläisellä ei ole koskaan. Lomarahaa tietysti kertyy määräaikaisuuksistakin, mutta lomaa ei pysty ikinä pitämään, koska koko ajan pitää olla etsimässä sitä seuraavaa työpaikkaa. Mitään ei voi suunnitella etukäteen, koska ei tiedä, onko vielä ensi kuussa töissä. na Virtanen sanoo. Pidemmällä tähtäyksellä puolikuntoisena työskentely jättää jälkensä, mutta sitä Suomessa ei ole juurikaan tutkittu. Englantilaisessa tutkimuksessa sen sijaan sairaana työskentelyn on havaittu selvästi kasvattavan jopa sydänsairauksien riskiä. TERVEYSVAIKUTUKSIIN HERÄTTY MYÖHÄÄN Suomessa vain kourallinen tutkijoita on perehtynyt epätyypillisten työsuhteiden terveysvaikutuksiin. Käytännössä tutkimusta on tehty lähinnä julkisella sektorilla. Asiasta tiedetään vielä kovin vähän. Emme ole vielä löytäneet viitteitä siitä, että määräaikainen työsuhde sinänsä olisi terveysriski. Tällä hetkellä 15 prosenttia työntekijöistä on määräaikaisessa työsuhteessa ja olisi kauheaa ajatella, että he olisivat siksi vaarassa, Virtanen sanoo. jatkuu seuraavalle aukeamalle 5 www.osku.net
Osku Pajamäen vaalilehti 3/2007 Ilkka Levä, 39, Helsinki YKSILÖN PITÄÄ AINA JOUSTAA, MUTTA BYROKRATIA EI JOUSTA MILLIÄKÄÄN. Filosofian maisteriksi valmistunut Ilkka Levä viimeistelee sivutoimisesti väitöskirjaa yliopistolla. Hän on yrittänyt ilmoittautua kortistoon työnhakijaksi, mutta se ei ole onnistunut, koska järjestelmä ei hyväksy sivutoimista jatko-opiskelua. Yksilön pitää aina joustaa, mutta byrokratia ei jousta milliäkään. Aina pitää olla todistamassa kaikki moneen kertaan, jotta saisi edes jotain apua. Olen tullut toimeen pätkätöillä, kirjoittanut historiikkeja ja luennoinut. Välillä on ollut kaksi pitempää määräaikaisuutta. Sain tutkimusapurahan yliopistolle, mutta loppuvuodeksi ei ole mitään rahoitusta. Ilkka sanoo, ettei halu tehdä työtä ole kadonnut mihinkään, mutta usko meinaa välillä loppua. Koulutusta vastaava pysyvä työ tuntuu kaukaiselta haaveelta. Tuntuu kuin 90-luvulla olisi palattu aikaan, jossa ihmisellä täytyy olla oma tukiverkosto pärjätäkseen. Aikuiset ihmiset tulevat toimeen sukulaisten ja omien vanhempiensa avulla. jatkoa edelliseltä aukeamalta Mielenterveydellisen oireilun merkitys työpaikoilla lisääntyy kuitenkin kiistatta samaan aikaan, kun perinteisemmät vaivat kuten työperäinen astma on saatu hyvin hallintaan. Virtasen Mielenterveydellisen oireilun merkitys työpaikoilla lisääntyy kuitenkin kiistatta työnantaja Työterveyslaitos heräsi tilanteeseen vajaa kaksi vuotta sitten ja perusti Työ ja mielenterveys -tiimin, joka keskittyy työpaikkojen henkisen hyvinvoinnin tutkimiseen ja edistämiseen. Nykyisen tutkimustiedon perusteella ei Virtasen mukaan voida sanoa, että pätkätyöläisyys sinänsä olisi uhka psyykkiselle tai fyysiselle terveydelle. Se kuitenkin muuttuu terveysuhkaksi, jos pätkien väliin tulee useita työttömyysjaksoja. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen laajassa 12 vuotta kattaneessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että katkonaisen pätkätyöuran 1990-luvulla tehneiden ihmisen kuolleisuus oli korkeampi kuin vakituisissa työsuhteissa olleiden. Yleisimpinä kuolinsyinä olivat itsemurha tai tapaturma. Määräaikaisuuksien väliin osuva työttömyys on todennäköisesti suurempi selittäjä, sillä pitkäaikaistyöttömyyttä kokeneilla kuolleisuus oli vielä korkeammalla tasolla, kertoo Virtanen. EPÄVARMUUS RASSAA PERHE-ELÄMÄÄ Vaikka työelämän epävarmuus ei aiheuttaisi suoranaisia mielenterveydellisiä epidemioita, sen vaikutukset tuntuvat psykologin mielestä muun muassa perheissä. Ihmisten elämän hallinnan tunne on hävinnyt. Yhteisöjen ja yksilöiden itse itselleen asettamat tehtävät kuten perheen perustaminen ja asunnon osto viivästyvät. Tämä näkyy parisuhteissa esimerkiksi tietynlaisena stressinä, Virtanen sanoo. HUONO JOHTAMINEN KÄY KALLIIKSI Työelämäasiantuntija Juha Antila pelkää, että edes väestön ikääntyminen ei tuo työpaikkoja pätkätyöputkessa uupuneille. Suomalaista työelämää leimaa polarisaatio. On olemassa joukko, jolla menee paremmin kuin koskaan ennen, mutta iso osa elää epävarmuudessa. Juha Antila istuu nykyään Hakaniemenrannassa SAK ry:n toimistossa palkka- ja työaika-asiantuntijana. Hänellä on takanaan pitkä ura Helsingin yliopistossa, jossa hän on tutkinut työelämään liittyviä kysymyksiä. Suomalaista työelämää leimaa polarisaatio. On olemassa joukko, jolla menee paremmin kuin koskaan ennen, mutta iso osa elää epävarmuudessa. Jos jalat palavat ja pää palelee, se ei tarkoita, että keskimäärin menee hyvin. Sekä voittajia että häviäjiä on yhteiskunnassa enemmän kuin ennen, Antila sanoo. 6
Tilannetta pahentavat esimerkiksi tiedustelut perheenlisäyksestä. Hyvänä vertaistukiryhmänä toimivat kuitenkin usein samankaltaisessa tilanteessa olevat ystävät. Virtanen muistuttaa, että määräaikaissa työsuhteissa on hyvin erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä. Niille, jotka haluavat vaihtaa usein alaa ja työpaikkaa, se on oma valinta. Silti esimerkiksi juuri perheenperustamistilanteessa ihmiset kaipaavat elämäänsä vakituisen työn tuomaa ennustettavuutta. PÄTKÄPSYKOLOGI TEKI ITSE PITKÄÄN PÄTKÄÄ Työantajan ja työntekijän välillä vallitsee usein psykologinen sopimus, jonka mukaan hyvin tehdystä työstä seuraa etuja, esimerkiksi vakinaistaminen. Usein sopimus pannaan käytäntöön vasta pitkän ajan kuluttua, aina ei ollenkaan. Tästä Marianna Virtasella on myös omakohtaisia kokemuksia, sillä hän ehti olla useiden työnantajien palveluksessa ennen kuin sai ensimmäisen vakinaisen paikan Työterveyslaitokselta 40-vuotiaana. Pidemmän päälle se tuntui epäreilulta, vaikka aluksi se oli ihan okei. Olin mielestäni tehnyt lujasti töitä, mutta se ei tuottanut kuin puoli vuotta lisää aikaa. Ihmisille tulee tämäntyyppisestä kohtelusta pettymyksen tunteita, eivätkä he enää itsekään halua olla lojaaleja työantajalle, kun tämäkään ei ole lojaali työntekijälleen, Virtanen toteaa. Hänen mukaansa juuri määräaikaisten pakko vilkuilla myös muita mahdollisuuksia panee epäilemään sitä, voiko runsas määräaikaisten työsuhteiden käyttö olla työnantajienkaan etu. Pitkäaikaisen sitoutumisen puute voi näkyä myös työn laadussa. Maiju Kaila, 33, Helsinki OLEN SITOUTUNUT TYÖHÖNI 100-PROSENTTISESTI, MUTTA PALKKA ON 60 PROSENTTIA. Helsinkiläinen Maiju Kaila valmistui EVTEK-muotoiluinstituutista graafiseksi suunnittelijaksi opiskeltuaan sitä ennen kuvataiteita ja ruotsia. Hän sai neljä vuotta sitten töitä mainostoimistosta, mutta jättäytyi vuosi sitten osaaikaiseksi, kun töissä sitä pyydettiin. Firmassa oli silloin tiukat ajat, ja jonkun piti jäädä osa-aikaiseksi. Olin tehnyt monta vuotta hulluna töitä ja takki oli ihan tyhjä, joten tarjouduin vapaaehtoiseksi. Se tuntui aluksi hyvältä ajatukselta, mutta ei enää. Rahat eivät oikein riitä, eikä mahdollisuutta palata vakituiseen työhön ole tullut. Olen nyt töissä 3 4 päivää viikossa ja joustan tarpeen vaatiessa. Riski siitä töiden tulemisesta on nyt yksin minulla eikä työnantajalla. Mitään ei voi suunnitella eteenpäin. Kaikkein eniten tässä rassaa se, että tunnen olevani 100-prosenttisesti sitoutunut työhöni, mutta saan palkkaa vain 60 prosenttia. teksti: Pasi Nokelainen Hänen mukaansa työelämäämme leimaa myös lokalisaatio. Suurin osa palkansaajista on paikallistalouden varassa, eikä heillä ole pelkoa työpaikan menettämisestä, mutta valitettavasti pelkoa lietsotaan heihinkin. Kaikkien elämä ei sentään ole koko ajan muutoksessa globalisaation vuoksi. Pelkoa lietsovilla puheilla aiheutetaan pahaa oloa myös niille työpaikoille, joilla menee ihan hyvin. Epämääräinen moneen suuntaan vellova keskustelu johtaa Antilan mielestä siihen, että työpaikoilla kehittämistoimet ovat epäjohdonmukaisia ja epäselviä. Epävarmoina aikoina myös johtajat haparoivat. Ainakin Suomessa, jossa auktoriteettiusko on edelleen lujalla pohjalla. Suomalainen johtamiskulttuuri saakin Antilalta kovaa kritiikkiä. Pirun huonoa johtajuutta on todella paljon, liian paljon, aivan liikaa! TYHMÄSTI ORGANISOITU TYÖ VIE PUHDASTA RAHAA Antilan mielestä monet työntekijät, varsinkin koulutetut kolmekymppiset, osaisivat tehdä työtään paljon monipuolisemmin, jos johtajat saisivat heistä luontaiset vahvuudet esiin. Firmatkin voi- jatkuu seuraavalle aukeamalle 7 www.osku.net
Osku Pajamäen vaalilehti 3/2007 Tommi Järvenpää, 40, Turku TYÖN PERÄSSÄ MUUTTAMINEN ON KAIKKEIN RASKAINTA LAPSILLE. Tommi Järvenpää valmistui koneautomaatioteknikoksi Vaasasta vuonna 1991. Lama oli silloin syvimmillään, ja töitä oli vaikea löytää. Työpaikka järjestyi lopulta suunnittelupuolelta Turun telakalta, mutta pian edessä oli muutto Helsinkiin ja vihdoin takaisin Turkuun. Lomautusuhka on ollut päällä jatkuvasti, mutta uusia hommia on onneksi löytynyt. Niiden perässä on kuitenkin pitänyt muuttaa kaupungista toiseen, ja se on ollut raskasta perheelle. Vaikeinta se on lapsille, jotka joutuvat eroon kavereistaan. Kun muutimme takaisin Turkuun, vanhin tyttäremme oli juuri ehtinyt aloittaa koulun ja kaverit jäivät Helsinkiin. Tommin vaimo Terhi on opiskellut lastentarhanopettajaksi, mutta töitä on löytynyt vain lyhyissä pätkissä. Määräaikaisuus on yleensä ollut 6 10 kuukautta, ja kesät on vietetty kokonaan ilman työtä. Epävarmuudesta huolimatta Tommi ja Terhi päätyivät ottamaan lainaa ja ostamaan oman asunnon. Kyllähän se mietitytti, mutta me ajateltiin niin, että saahan sen myydä pois, jos tulee niin tiukka paikka. jatkoa edelliseltä aukeamalta sivat paremmin, jos työntekijöitä oikeasti kuunneltaisiin ja löydettäisiin heidän käyttämätön kapasiteettinsa. Antilan mukaan tyhmästi organisoitu työ vie usein todella paljon resursseja, siis puhdasta rahaa. TAKARIVIN TURVA Niin sanotun pullamössösukupolven edustajia leimaa kiltteys. He ovat 70-luvulla työelämään siirtyneiden lapsia, joiden isät ja äidit vedettiin nopeasti työmarkkinoille, ja - viimeistään 80-luvun nousuhuumassa vastuullisille paikoille.. Hauskalta 70-luvulta ponnistaneilla vanhemmilla ei ollut tarvetta erityisesti opettaa lapsilleen menestymisen asennetta, sillä asiat voitiin saavuttaa pahemmin ponnistelematta. Etenkin julkisella sektorilla tahallinen työsuhteiden pätkittäminen, kyykyttäminen, on ollut ihan hirveää. Julkisella sektorilla on töissä erityisen paljon koulutettuja naisia, jotka ovat pätkätyön satimessa. Valitettavasti 1990-luku ei ollut parikymppisille nuorille kovinkaan hauska. Moni sai huomata, että tie omien vanhempien kaltaiseen vaurauteen, omakotitaloon, autoon, perheeseen ja pysyvään työsuhteeseen voi olla pitkä. Perusasiat muuttuivat hankaliksi: opintoraha ei riittänyt mihinkään, lainaa ei uskaltanut ottaa ja opiskelukavereiden kanssa alkoi armoton kilpajuoksu, joka romutti jopa kaveripiirejä. Vuosina 1992 2000 työmarkkinoille valmistuneet ovat työmarkkinoilla yhä huonossa asemassa. Juha Antilan mukaan pätkätyöketjusta on vaikea hypätä pois, vaikka se kuinka sapettaisi, sillä työpaikan vaihtaminen on elämänmuutoksena todella suuri. Se on verrattavissa parisuhteen muutokseen. Monet pätkätyöläiset eivät ole työssään sataprosenttisesti mukana. Ihmisillä on taipumus suojella omaa itseään, eikä pätkätyöläinen välttämättä laita kaikkea peliin. On helpompaa olla sivussa tai takarivissä kuin täysillä mukana. Etenkin julkisella sektorilla tahallinen työsuhteiden pätkittäminen, kyykyttäminen, on ollut ihan hirveää. Julkisella sektorilla on töissä erityisen paljon koulutettuja naisia, jotka ovat pätkätyön satimessa. He ovat jonossa aina viimeisinä, kun puhutaan tulospalkkauksesta, koulutuksesta tai lomista. KOSKA POMO KÄSKI Pullamössösukupolven kiltteyteen kuuluu, että auktoriteetteja, vanhempia ja esimiestä, kunnioitetaan ja uskotaan. Auktoriteettiuskoinen johtamiskulttuuri, jossa pomo on aina oikeassa, on juurtunut Suomeen Antilan mielestä liian hyvin. Antila näkee huonossa johtamisessa kaksi erilaista linjaa tai koulukuntaa. Ensinnäkin on piiskalinja, jonka mukaisesti toimivat johtajat monistavat samanlaisuutta. Toiseksi on tiukka bisnesajattelu, jonka mukaan työtä pitäisi tehdä jatkuvasti nopeammin ja halvemmalla. Molemmat linjat johtavat siihen, että työntekijän itsenäisyys vähenee ja tekemisestä syödään fiilis sekä luontainen innovatiivisuus. Juha Antila muistelee loppusyksyä, jolloin hänen taloyhtiössään tehtiin remonttia. Eräänä päivänä hän löysi maalarin maa- 8
lamassa aitaa vesisateessa. Kysyin, että mitä helvetin järkeä tuossa on? Sain vastauksen, että ei mitään, mutta pomo käski maalata. Tilanteesta syntyy paljon pahaa mieltä, kun asiakas soittaa esimiehelle haukkuakseen maalarin ja maalari saa haukut esimieheltään, vaikka teki juuri niin kuin esimies oli käskenyt. Firma saa huonoa mainosta. Kuka tästä hyötyy? Pitäisi muistaa, että ammatti-ihmisillä on pyrkimys tehdä asioita hyvin. Ihmisillä on tietoa, osaamista ja välineitä ammattitaidon hyödyntämiseen. Silti asioita tehdään todella huonosti, kun asiantuntijaa eli ammattimiestä tai -naista ei kuunnella, Antila sanoo. KUKKAKAUPPAILMIÖ Vaikka työpaikkoja pitäisi avautua lähivuosina väestön ikääntymisen myötä, Juha Antila pelkää niin sanottua kukkakauppailmiötä. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset ostavat kukkansa tuoreena kylmäkaapista eivätkä huoli näyteikkunalla olevia. Toisin sanoen nuoret ja vastavalmistuneet ohittavat pätkätyöelämässä kuluneet. Auttaisiko asiaan esimerkiksi perusteettomien pätkätöiden sakottaminen? Vai loppuisivatko yrityksistä nekin työt? Suomen lakihan on jo nyt aivan loistava. Sitä kuitenkin kierretään kaikin mahdollisin keinoin. Lakimme kieltää kaiken syrjimisen, mutta silti sitä tapahtuu. Aivan samaan tapaan kuin tehdään liikennerikkomuksia, vaikka liikennesäännöt on sovittu. Työelämän monipuolinen kehittäminen on Antilan mukaan hyvin tärkeää, etenkin nyt kun maamme on vauraampi kuin koskaan. Jos esimerkiksi julkista sektoria ei ole nyt varaa kehittää, niin milloin sitten? Suomalainen työ on koulutustason nousun myötä laadukasta, ja sen avulla julkista sektoria voidaan kehittää, jos oikeasti halutaan. Melkoinen summa käytettiin takavuosina veronalennuksiin. Miksei varoja ole käytetty esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen? Veroja ei kannattaisi periä ollenkaan, jos niiden jatkuva alentaminen olisi kannattavaa. Julkisen sektorin ongelmia ei korjata veroja alentamalla, mutta silti verojen alentaminen näyttää olevan nykysuuntaus. Otso Ollikainen, 27, Helsinki OMASTA ASUNNOSTA ON TURHA HAAVEILLA, KOSKA PÄTKÄTYÖLLÄ EI SAA LAINAA. Helsinkiläinen Otso Ollikainen on koulutukseltaan lähihoitaja. Takana on viisi vuotta erilaisia töitä terveydenhuollon alalla. Kokemusta löytyy poliklinikalta sairaankuljetukseen ja leikkaussalista vuodeosastolle Helsingin ja Uudenmaan alueella. Vakituinen työpaikka on kuitenkin jäänyt haaveeksi, vaikka työtä riittää enemmän kuin tekijöitä. Pisin yhtäjaksoinen työsopimus on ollut 4,5 kuukautta. Yhden vuoden aikana on ollut jopa 11 eri sopimusta, vaikka tietysti ketjutettuna. Vaikea sanoa, miksi vakinaisia ei oteta, siksi kai, että määräaikaiselle on niin helppo todeta, että sopimusta ei uusita. Toimeentulo on tällä hetkellä ok, kun töitä riittää, mutta tottakai jatkuva määräaikaisuus vaikuttaa elämään. Esimerkiksi oman asunnon ostosta on turha haaveilla. Kukaan pankinjohtaja ei myönnä lainaa tietämättä, jatkuuko ketjutettu työsuhde. Usein sopimusten väliin tulee vielä muutama työttömyyspäivä. Sillä varmistetaan, että työsuhde varmasti katkeaa eikä tule kolmea pätkää peräkkäin, jolloin työsuhde rinnastettaisiin vakituiseen. teksti: Pauliina Tanskanen 9 www.osku.net
Osku Pajamäen vaalilehti 3/2007 PÄTKÄTÖILLÄ EI ELÄKKEITÄ MAKSETA Pienet ikäluokat ovat saaneet vain lupauksia. Eivät pysyviä työsuhteita, eivät opintotuen korotuksia, eivät pätkätöihin sopivaa lomalainsäädäntöä. Mitään konkreettista ja rahassa mitattavaa ei ole saatu. Suomessa on tunnetusti vaikea keskustella asioista, että niiden yhteydet ymmärrettäisiin. Tästä tavasta ollaan vielä jostain syystä kansallisesti ylpeitä. Suomessa muka osataan toimia eikä ruotsalaisittain loputtomasti jaaritella. Olematonta keskustelukykyä näytetään jopa suosivan. Kaikilla on mielipide pätkätöistä, optioista, paskaduuneista, eläkepommista ynnä muusta. Vastuuta omasta mielipiteestä ei kuitenkaan Suomessa tarvitse millään lailla kantaa. Höliseminen riittää. Jos joku yrittää tuoda yhteyden asioiden välille, keskustelu tyrehtyy. Otetaan esimerkki. On todella helppoa olla huolestunut pätkätöistä. Lähes kaikki pitävät niitä haitallisina, mutta siihen se jääkin. Tyydytään globaalihokemaan, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Tällä toistelulla pätkätyöt saadaan näyttämään yhtä väistämättömältä kuin vuodenajat. Varsinkaan ne, joita asia ei suoraan koske, eivät jaksa keskustella kovin pitkään pätkätöiden vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Pätkätöitä tekee vajaat 20 prosenttia väestöstä, ja pätkätyöläisistä lähes 90 prosenttia on 15-44 -vuotiaita.. Lisäksi suuri joukko työskentelee osa-aikaisesti, kun täysiä työviikkoja ei ole tarjolla. Nämä faktat vielä hyväksytään keskustelun pohjaksi, mutta liian vaikeaksi menee, jos kerrotaan, ettei sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus toteudu, mikäli pätkätyöt hyväksytään. Ja vielä vaikeammaksi menee, jos sanotaan, että pätkätöillä ei pystytä maksamaan vuosina 1945 1950 syntyneiden suurten ikäluokkien eläkkeitä. Tai jos ne vielä kyetäänkin maksamaan, niin pätkätyösukupolvi joutuu työskentelemään lähes 70-vuotiaaksi, ja silti heidän oma eläkekertymänsä voi jäädä 30 40 prosenttiin keskipalkasta. Tällä hetkellä eläkkeelle jäämisen keski-ikä on 59 vuotta tai jopa alle, ja alkavat eläkkeet asettuvat keskimäärin 66 prosenttiin aktiivi-ikäisten nettotuloista. Tässä vaiheessa suuret ikäluokat ja kumppanit lyövät korvat totaalisesti lukkoon. Alkaa oman reviirin raivokas puolustaminen, ja alkeellinenkin keskusteluyhteys katoaa. Vastuullinen sukupolvien välinen keskustelu tuntuu olevan uhka, ei mahdollisuus. Jos haluatte, että Suomessa jokainen pitää huolen vain itsestään, niin sanokaa se edes suoraan. Niin että nuoretkin tietävät missä mennään. KUKA TUHLASI KANSALLISOMAISUUDEN? Tiedän reaktion, mutta kerron silti, mitä kaikkea pienille hiljaisille ikäluokille on tehty, sillä vanhemmilla ikäluokilla ei tunnu olevan siitä mitään käsitystä. Pätkätyöt ovat todella tulleet jäädäkseen, ja nuorten työvoiman aleviikot, alekuukaudet ja alevuodet ovat arkipäivää. Ja jos todella katsoo, miksi näin on käynyt, tilanne näyttää nuoremmille ikäluokille vielä synkemmältä, jopa toivottomalta. Vallassa oleva ikäluokka on lyhyessä ajassa myynyt nuorilta valtionomaisuuden. Yksi sukupolvi otti oikeudekseen tuhlata 15 miljardin arvosta tuottavaa omaisuutta lähinnä veronalennuksiin. Ja loputkin aiotaan myydä lähiaikoina. Myynnissä on kyse ainutkertaisesta teosta. Myydä voi vain kerran. Samalla menetettiin taloudellinen puskuri suhdanteiden tasaukseen. Tilalle nuoret ovat saaneet lupauksia työvoiman kasvavasta tarpeesta, lupauksen käsinkosketeltavasta kansainvälistymisestä kaikkine herkkuineen ja puolustusulottuvuuden jossain hyvin kaukana perinteisiltä Suomen rajoilta. Käytännössä pienet ikäluokat ovat saaneet vain lupauksia. Eivät pysyviä työsuhteita, eivät opintotuen korotuksia, eivät pätkätöihin sopivaa lomalainsäädäntöä. Mitään konkreettista ja rahassa mitattavaa ei ole saatu. Kansankunnan varallisuus jaettiin jo ennestään hyvin toimeentuleville, ja nyt kaikki saavat selviytyä markkinatalouden ehdoilla. Seuraukset ovat nuorille ikäluokille kohtalokkaat. Vaikka kansakunnan varallisuus siirtyy yksityisiin käsiin, aiemmat juridiset velvoitteet sitovat nuoria. 10
NUORTEN ELÄKE-EURO PUOLITTUU Vastuita ja velvoitteita tosiaan riittää. Valtionvelka on noin 60 miljardia ja eläkelupaus, eläkevelka, josta rahastot kattavat noin neljänneksen, on vielä viisi kertaa valtionvelkaa suurempi. Nuorten on maksettava molemmat. Työeläkemaksu on noussut koko ajan ja nousee kuutisen prosenttiyksikköä seuraavan 20 vuoden aikana. Tämän nousun kustannukset jaetaan tasan työnantajan ja palkansaajan kesken. Eläkkeitä leikkaava elinaikakerroin otetaan käyttöön vasta vuonna 2010, kun suuret ikäluokat ovat pääosin jo eläköityneet, ja sen johdosta nuorten ikäluokkien eläkerasite nousee. Yksinkertaistettuna nuoren eläke-euro on 80 senttiä, kun se 1940-luvulla syntyneellä on 1,6 euroa. Lisäksi väestön ikääntyminen rasittaa Suomen huoltosuhdetta. Yhä pienempi joukko työssäkävijöitä yrittää vastata kasvaviin terveys- ja eläkemenoihin. Ei tarvitse olla kovin ihmeellinen taloudellinen ajattelija ymmärtääkseen yhtälön mahdottomuuden. Jos eläke- ja hoitovastuista ei tingitä ja halutaan säilyttää kutakuinkin nykyisen kaltainen hyvinvointivaltio palveluineen, niin ratkaisuja on haettava työmarkkinapuolelta. MITÄ SUOMESSA OIKEIN HALUTAAN? Pätkä- ja osa-aikatöillä ei näitä nuorempien ikäluokkien niskaan kaadettuja velvoitteita pystytä hoitamaan, vaikka hyvää tahtoakin olisi. Pätkätyöpalkoilla elättää hädin tuskin itsensä, saati perheensä, puhumattakaan ikääntymisen kustannuksista, valtionvelasta ja kansantuotteen kasvuvaateista. Tosiasiat näyttävät joidenkin mielestä tarpeettomilta kauhuskenaarioilta. Sanotaan, että ainahan on selvitty, jos hyvää tahtoa on. Niin minäkin haluan uskoa, mutta tilanne näyttää pahalta. Yksi sukupolvi, lähinnä sen suuri eliitti, on hyötynyt kohtuuttomasti Suomen globalisoitumisesta, ja lisäksi he ovat varmistaneet juridisesti ainutkertaisen ja ainutlaatuisen tulonsiirron, eläkkeensä. Toistellaan, että kaikki menee hyvin, jos puhalletaan yhteen hiileen. Ei mene, se on varmaa, jos nykysuuntaus jatkuu. Ainoa jotenkin toimiva ratkaisu voisi olla, että nuoria lähestyttäisiin asiaperustein, omat velvoitteet ymmärtäen. Vanhemmat, lähinnä suuri ikäluokka, tulisivat nuoria vastaan ja tunnustaisivat, että yhteiskuntarakenteemme romahtaisi ilman nuorten työtä ja osaamista. Kerätyistä säästöistä, rahastoista ja muista pääomista ei ole paljon apua, jos nuoret eivät enää luota järjestelmän oikeudenmukaisuuteen. Tosiasioiden tiedostamisen jälkeen on käynnistettävä sukupolvien välinen keskustelu, jossa luetellaan ne velvoitteet ja vastuut, joita eri sukupolvilla on. Jos näin ei tehdä, tämä niin sanottu pullamössösukupolvi on tosiaan lajinsa viimeinen, ja sukupolvien välinen ketjukirje katkeaa peruuttamattomasti. Samalla raukeavat eläkelupaukset. Jokainen pitää huolen itsestään. Tätäkö meillä Suomessa halutaan? Jos halutaan, niin sanokaa se edes rehellisesti, niin että nuoretkin tietävät missä mennään. teksti: Osku Pajamäki
Osku Pajamäen vaalilehti 3/2007 TYÖVOIMAPULA ON VAARALLISTA BLUFFIA Ovatko pätkätyöläiset työnantajalle vain joustava puskuri? Puhutaanko työvoimapulasta vain palkkojen alentamiseksi? Haastattelussa Osku Pajamäki. Osku Pajamäki, pätkätöistä on puhuttu jo vuosikymmenen ajan. Eikö se ala olla jo aika vanha vaaliteema? Niin, puhuttu pätkätöistä kyllä on, mutta asialle ei ole tehty mitään, eikä ilmeisesti halutakaan tehdä. Pätkätöiden teettäminen sopii turhan monille. Pätkätyöt ovat suojaverkko jo asemansa vakiinnuttaneille työntekijöille. Määräaikaisten osana on joustaa ja toimia puskurina, kun työnantaja päättää vähentää väkeä. Varsinkin nuorten pätkätyöläisten asiat on unohdettu heti vaalien jälkeen, kun on tullut konkreettisten päätösten aika. Vanhemmilta ikäluokilta tuntuu aina löytyvän valmiutta joustaa, kun nuorempien työstä on kysymys. Pitää muistaa, että 90 prosenttia pätkätyöntekijöistä on 15 44-vuotiaita. Sanot, että laiton pätkätyöllistämisen pitää saada välittömästi kuriin. Kierretäänkö työllistämisen pelisääntöjä todella tahallaan? Kyllä, valitettavasti. Tilaisuus on tehnyt varkaan. Varsinkin nuoremmilla ihmisillä työsuojelu pelaa huonosti. He eivät viitsi eivätkä osaakaan pitää huolta työsuhteen ehdoista. Ei nuorena jaksa riidellä jokaisesta ateria- tai lomakorvauksesta. Olet kritisoinut paljon myös valtionomaisuuden myyntiä. Miksi? Valtion omaisuuden myynti ja rahojen tuhlaaminen veronalennuksiin on Suomen taloushistorian suuriin yksittäinen puhallus. Yksi sukupolvi katsoi oikeudekseen myydä 15 miljardilla yhteistä omaisuutta. Se omaisuus oli tuottavaa ja työllistävää, ja raksutti rahaa valtiolle koko ajan. Aiempien sukupolvien työllä kerätty pääoma tuhlattiin kymmenessä vuodessa. Jotain pankkiiri Nalle Wahlroosia pidetään lähes talousnerona, kun hänen annettiin myydä valtion täysin omistama Postipankki, siis Leonia-Sampo, tanskalaisille. Yrityselämässä tällainen ei sopisi yhdellekään pitkän tähtäimen tuottoa hakevalle sijoittajalle. Kuka täysjärkinen myy tasaisesti tuottavan omaisuuden ja tuhlaa rahat? Kun omaisuus on myyty, nuoremmat työssäkäyvät ikäluokat jätetään puhtaasti markkinatalouden heilahteluiden armoille. Se on raukkamaista toimintaa. Vallassa oleva ikäluokka livahtaa vastuusta ja nimeää syyksi globaalin rakennemuutoksen. Tosiasia on, että mikään globaali rakennemuutos ei pysty myymään Suomen valtion omaisuutta. Kyllä se on tehty täällä ihan omin kotimaisin voimin. NUORTEN TYÖTÄ KILPAILUTETAAN, SIITÄ EI KILPAILLA. Sanot työvoimapulaa bluffiksi. Aika yleisesti kuitenkin ajatellaan, että töitä riittää vaikka millä mitalla, kunhan suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja heidän työnsä jäävät nuoremmille. Eikö tämä pidäkään paikkaansa? Puhe tulevasta työvoimapulasta on yksi vaarallisimmista ja harhaanjohtavimmista bluffeista, joita nuorille on syötetty. Sillä oikeutetaan lähinnä tarpeetonta työperäistä maahanmuuttoa, jotta saataisiin suomalaisten palkat vielä alemmalle tasolle. Suomessa on pula vain erittäin halvasta työstä. Ei täällä kukaan kilpaile kenenkään työpanoksesta, vaan sitä kilpailutetaan. Ja siinä on iso ero. Koventuneella kilpailulla ja yritysten rajattomasti kasvavilla tavoitteilla on tässä asiassa iso rooli. Arki on muuttunut niin rajuksi, että yrityksissä on tänä päivänä tapana jakaa eläkkeelle siirtyneeltä vapautuneet työt jo töissä olevien kesken. Korkeintaan palkataan yksi ihminen kolmen eläkkeelle siirtyneen tilalle. Mitään työvoimapulaa ei siis ole eikä tule. Globaalissa markkinataloudessa ei enää tulla näkemään aitoa työvoimapulaa, vaan korkeintaan jotain projektikohtaista kitkaa. Työvoiman tarvetta on Suomessa tällä hetkellä vain tietyillä erityisaloilla, mutta silti niilläkään aloilla ei olla valmiita korottamaan palkkoja ja parantamaan kunnolla työehtoja. Julkaisit viime vuonna kirjan Ahne sukupolvi. Onko se vaalikirjasi? Niin, eihän kukaan politiikassa mukana oleva voi julkaista mitään niin, ettei sitä tulkittaisi vaalikirjaksi tai ainakin politiikan tekemiseksi. Eikö sen pitäisi olla hyvä asia, että on perehtynyt johonkin asiaan niin tarkkaan, että siitä riittää ajatuksia kirjaksi asti? Ahne sukupolvi ilmestyi vuosi sitten keväällä, eivätkä sen teemat ole muuttuneet mihinkään. Jos se jotain helpottaa, niin sanotaan sitä sitten vaalikirjaksi. Hyökkäät Ahneessa sukupolvessa voimakkaasti suuria ikäluokkia, noin 1945 50 syntyneitä, vastaan. Mikä on suhteesi omiin vanhempiisi? Oletko jostain katkera? Isäni on syntynyt 1947 ja äitini 1950, joten kyllä he ovat kir- 12
jan kohderyhmää. Jokaisella suurten ikäluokkien edustajalla, jopa rakkailla, on syytä katsoa ainakin vähän peiliin. Eivät he sille mitään voi. Olenko katkera? En. Ei katkera ihminen pysty kirjoittamaan ajatuksiaan kirjaksi. Pitää olla tietyllä tavalla optimistinen, että viitsii kirjata havaintonsa kirjaksi asti paperille. Ovatko kaikki suurten ikäluokkien edustajat tosiaan niin ahneita? Eivät tietenkään, ainakaan tietoisesti. Kysymys on siitä, että pienet hiljaiset ikäluokat ovat nimensä mukaisesti olleet niin hiljaa, että tilaisuus on tehnyt varkaan. Jos lupa ja mahdollisuus tuijottaa vain omaa napaa annetaan, niin kyllä sen moni tekee. Ja sitten hävettää ja kielletään, ettei mitään ole tehty. Omistin kuitenkin kirjani ahneen ikäluokan vähemmän ahneille. He kyllä ymmärtävät, mistä kirjassani on kyse, jos ovat sen oikeasti lukeneet. ELÄKELÄISIÄ ON LIETSOTTU PÄTKÄTYÖSUKUPOLVEA VASTAAN. Kirjasi aiheutti aikamoisen vastalauseiden myrskyn. Oliko se yllätys? Se oli yllätys, että itse kirjan pääteemasta, eli siitä miten hiljaisia ikäluokkia vedätetään työmarkkinoilla ja eläkekysymyksissä, ei haluta keskustella. Puututaan vain johonkin yksityiskohtaan, kiistetään se ja sitten romantisoidaan omia vaikeuksia ja saavutuksia. Kaikkein pahinta on ollut se, että eläkeläisiä on jotenkin onnistuttu lietsomaan kirjan sanomaa vastaan, vaikka en puhu heistä kirjassani mitään. Mielestäni ajan heidänkin asiaansa. Kyllä tässä maassa sentään on sellaisiakin vanhempia ja isovanhempia, jotka ovat tosissaan huolissaan lastensa ja lapsenlastensa tulevaisuudesta. Uskotko, että uusi eduskunta tekee yhtään päätöstä, jonka voisi tulkita tulonsiirroksi suurilta ikäluokilta nuoremmille? Optimismini riittää siihen, että eduskunnan ei tarvitse päättää suurista uusista tulonsiirroista. Riittää, että lopetetaan pahan tekeminen, eli lisäetujen järjestäminen ahneelle sukupolvelle. Toivon, että Suomi koettaa elää sen mukaan, mitä se vuosittain tienaa. On helppo sanoa, että kaikki on pielessä, mutta mitä pitäisi tehdä? Ilman valtaa ei voi tehdä mitään. Valta olisi ensin otettava pois niiltä kansanedustajilta, jotka keskittyvät vain turvaamaan oman ikäluokkansa etuja. Ja se valta on tosiaan otettava. Itse he eivät sitä luovuta. Suomi on niin ahdas maa, että tänne tuntuu mahtuvan vain yksi ikäluokka kerrallaan. Kenen asiaa sinä olet menossa eduskuntaan kansanedustajana ajamaan? Kaikkia ei voi edustaa. Sitä ei tee kukaan, vaikka puheet olisivat miten kauniita. Minä edustan sitä sukupolvea, joka joutuu huolehtimaan tämän yhteiskunnan pysyvyydestä ja toiminnasta. Se tarkoittaa tämän päivän työssäkäyviä nuoria aikaisia, lapsiperheitä ja opiskelijoita. Olisin iloinen, jos nämä porukat ymmärtäisivät olevansa monessa suhteessa samassa veneessä. He ovat maksajasukupolvea, ja heidän pitäisi yhdistää voimansa. KUKA? Osku Pajamäki Syntynyt: 1970 Helsingissä Perhe: Naimisissa, 9-vuotiaan pojan isä Ammatti: Tuottaja (Filmiteollisuus) Koulutus: Valtiotieteen opintoja Helsingin yliopistolla (kansantaloustiede) Poliittinen toiminta: Helsingin kaupunginvaltuutettu (Sdp, 1996 ) Helsingin kaupunginhallitus (2005 ) Helsingin nuorisolautakunnan puheenjohtaja 1996 2000) Kaupunkisuunnittelulautakunta (2001 2004) Puoluehallituksen jäsen (Sdp, 1996 2002) Puoluevaltuuston jäsen (1993 1996) Demarinuorten puheenjohtaja (1996 2000) VR:n hallintoneuvoston jäsen (2001 2004) HOAS:n hallitus (2006 ) Muuta: Pamin jäsen reservin yliluutnantti Motto: I love these calm little moments before the storm. Gary Oldman elokuvassa Leon 13 www.osku.net
Osku Pajamäen vaalilehti 3/2007 MAKSAJASUKUPOLVEN TEESIT 1. Työvoimapulasta puhuminen on bluffia. Suomessa on pula vain hyvin halvasta työstä. 2. Pätkätyöt on lopetettava, ensiksi laittomat 3. Pätkätöillä ei eläkkeitä makseta, ei omia eikä toisten. 4. Nuoret perheet pakenevat asunto- ja kouluongelmien takia Helsingistä. Suuret ikäluokat eivät halua eivätkä kykene hoitamaan tätä ongelmaa. 5. Valtionvelka on 60 miljardia ja eläkelupausvelka noin 366 miljardia. Vanhempien ikäluokkien on otettava suurempi vastuu ottamistaan veloista. 6. Suomessa ei kilpailla nuorempien työstä, vaan sitä päinvastoin kilpailutetaan. 7. Maahanmuutto on tervetullut tosiasia. Sillä ei kuitenkaan ratkaista yhtään poliittista tai taloudellista ongelmaa. 8. Eläkelupaukset ovat vain lupauksia, eläkkeiden rahoituspohjaa ei ole varmistettu. 9. Jos maksajasukupolvi uupuu työhönsä, niin täältä uupuu kaikki muukin. 10. Tuottavan ja työllistävän valtionomaisuuden myynnistä saadut rahat on käytetty veronalennuksiin. Mitä sinä sait? Rahat takaisin! Suuret ikäluokat ovat luvanneet itselleen suuret eläkkeet, jotka heidän jälkeläisensä maksavat. Kuviota kutsutaan sukupolvien väliseksi ketjukirjeeksi ja sukupolvisopimukseksi. Se on hieno sopimus, jonka suuret ikäluokat ovat tehneet itsensä ja nuorempiensa puolesta, jälkimmäisiltä kyselemättä. Terho Puustinen, Talouselämä Pajamäen ei olisi pitänyt sorkkia peruskokemuksia. Tämä virallinen demarinuori meni kuitenkin kirjoittamaan, että suuret ikäluokat ryhtyvät pian omimaan myös raivaajaporukan sotasaavutuksia itselleen, koska joutuivat lapsena kävelemään jossain pässin pökkimissä ja käyttämään veljensä monoja. Tätä Pajamäki ei saa ikinä anteeksi! Kodin Pellervo PULLAA & MÖSSÖÄ Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjasta sanottua Sukupolvien välillä on varmasti ristiriitoja, mutta suurten ikäluokkien syyttäminen ahneiksi rosvoiksi tuntuu kohtuuttomalta. Yhtä hyvin suuret ikäluokat voisivat väittää tulleensa järjestelmällisesti kaltoin kohdelluiksi. Vuoroluku kansakoulussa, jossa oli liki 40 oppilasta luokalla, on varmaan monella ikuisesti muistissa. Immo Pohjola, Taloussanomat Olen jo vuosia ihmetellyt, missä on sukupolvien välinen riita, kiistely, taistelu. Luonnonlaki on, että laumassa nuoren pedon on haastettava vanhempi. Valtaa ei nimittäin edelleenkään anneta. Se otetaan. Mitä tekivät haastetut? Muutama kyyninen kommentti ja hiljaisuus. Korskea ikämiesten ja - naisten valtaeliitti käänsi kylkeä. Niin paksuksi on kasvanut entisten maailmanparantajien panssari. Tina Stenius, Ykkösaamun kolumni/yle Radio 1 On erittäin järjetöntä syyttää ahneesta nykymenosta koko sukupolvea, koska näitä ovat yritysjohtajat ja poliitikot. Esimerkiksi Pesonen, Lilius, Ollila jne. sekä kansanedustajat, jotka nostavat omaa palkkaansa huimien etujensa lisäksi. Olen kanssasi samaa mieltä ainoastaan pätkätöiden järjettömyydestä. Nimimerkki Turhaan syyllistetty -46 syntynyt Kukakohan maksoi nuoren ikäluokan opiskelun? Älä yritä väittää, että itse. Kyllä ne maksettiin suurten ikäluokkien maksamilla veroilla, valittajille pitäisi ottaa käyttöön yhteisverotus niin kuin 70-luvulla oli. Räkänokatkin tietäisi, mitä on verotus. Nimetön palaute 14
Omaa ikäluokkaani on kutsuttu pullamössösukupolveksi, mutta en hyväksy nimitystä, sillä sen on keksinyt ahne sukupolvi, itsekkyydessään ja omahyväisyydessään. Me olemme epäitsekäs sukupolvi. Sillä me olemme olleet niin epäitsekkäitä, että emme ole yrittäneet vallata Vanhaa, emmekä viedä työpaikkoja keneltäkään vaan alistuneet pätkätöihin. Kirsi Piha, Talouselämä Sinun oma sukupolvesi ei ole saanut aikaan muuta kuin it-kuplan ja estänyt viherhölmöilyillään kaikki järkevät toimenpiteet energiahuollossa. Nimetön palaute SINÄ MAKSAT JOS JAKSAT! Olen perheellinen helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Helsingin omien teemojen lisäksi vaaliohjelmani on seuraava: Eduskunnan on muutettava pääpainopistettään. Huomio on siirrettävä ikääntymisen ongelmista pienten hiljaisten ikäluokkien työssä jaksamiseen. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ei toteudu työelämässä. Nuoremmille sukupolville asetetut huikeat vaateet ja velvoitteet eivät ole missään suhteessa oikeuksiin. Vielä pitkään työmarkkinoilla olevat sukupolvet, jotka maksavat valtionvelan, viisinkertaisen eläkevelan ja kohoavat terveysmenot, saavat palkakseen pätkätyöt, kovenevat eläkemaksut ja kutistuvan oman eläketurvan. Myös 16 44-vuotiaille on taattava oikeus vakituiseen kokopäivätyöhön. Muut työsuhdemuodot voivat olla sen rinnalla vapaavalintainen mahdollisuus. Maksaja-sukupolven edustajana voin luvata, että me pidämme huolta Suomen pärjäämisestä ja eläkevelvoitteiden kohtuullisesta hoitamisesta, kunhan jatkuva välistä vetäminen loppuu. Suomen sanotaan kuuluvan globalisaation voittajiin. Kuulutko sinä? Kirjan 3. painos on täydennetty laitos, joka sisältää koosteen kirjan saamasta media- ja kansalaispalautteesta. Ahne sukupolvi -kirjan voit tilata itsellesi netistä: www.osku.net. Osku Pajamäki Maksajasukupolven ehdokas Osku Pajamäen kampanjan tukitili: OKO 554223-2173289 15 www.osku.net
Helsinki www.osku.net maksajasukupolven ehdokas SINÄ MAKSAT JOS JAKSAT. Miksi pätkätyöt ovat muka tulleet jäädäkseen? Kuka maksaa ja kenen eläkkeet? Ja missä viipyy se kauan odotettu työvoimapula? Nyt on maksajasukupolven puheenvuoro. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta