KOUVOLAN HYVINVOINTIRAITIT Hyvinvoinnin ja liikunnan huomioiminen lähiliikuntaympäristöjen suunnittelussa

KOUVOLAN HYVINVOINTIRAITIT Hyvinvoinnin ja liikunnan huomioiminen lähiliikuntaympäristöjen suunnittelussa

Sisältö 1. HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN TRENDIT... 2 1.1 Tunnistetut ongelmakohdat... 2 1.2 Tunnistetut riskitekijät... 2 2. TERVEYS JA LIIKUNTA... 3 2.1 Terveys on sairauksien puuttumista?... 3 2.2 Liikunnan terveyshyödyt... 3 2.2.1 Fyysinen aktiivisuus... 5 2.2.2 Terveyskunto... 6 2.2.3 Terveysliikunta... 6 2.2.4 Liikuntasuositukset... 7 2.2.5 Liikuntakertojen määrä ja kesto... 8 2.2.6 Liikunnan kuormittavuus... 9 3. LIIKUNTAKÄYTTÄYTYMINEN... 10 3.1 Aikuisväestön liikuntakäyttäytyminen... 10 3.1.1 Aikuisväestön liikunnan harrastamisen useus... 10 3.1.2 Aikuisväestön liikunnan harrastamisen kuormittavuus... 11 3.2 Aikuisväestön suosituimmat liikuntamuodot... 11 3.3 Suosituimmat liikuntamuodot lähiliikuntamuotoina... 12 3.4 Aikuisväestön suosituimmat liikuntapaikat... 13 3.5 Mitä merkitystä on motivaatiolla?... 14 3.6 Aikuisväestön liikunnan harrastamista motivoivat ja estävät tekijät... 15 4. HYVINVOINTIA KOUVOLAN RAITEILTA... 16 4.1 Kouvolan Hyvinvointiraitit... 16 4.2 Kouvolan hyvinvointiliikuntakysely... 18 4.2.1 Liikuntapaikkojen käyttö... 18 4.2.2 Kaupunginosien lähiliikuntapaikkojen käyttö... 19 4.2.3 Kouvolalaisten tyytyväisyys liikuntareitteihin ja lähiliikuntapaikkoihin... 20 4.2.4 Uusien liikuntapaikkojen tarve... 22 4.3 Käyttäjäkyselyn tuloksia... 22 4.3.1 Hyvinvointiraittien käyttäjäystävällisyys... 22 4.4 Hyvinvointiraittien kehittäminen... 24 4.5 Lähiliikuntapaikat ovat hyviä liikuntapaikkoja ja niitä kannattaa kehittää... 25 5. KOUVOLAN KAUPUNGIN ESTEETTÖMYYDEN JA SAAVUTETTAVUUDEN KARTOITUS... 26 5.1 Esteettömyys ja saavutettavuuskartoituksen tausta... 26 5.3 Kouvolan esteettömyyden ja saavutettavuuden arvioinnin tulokset... 27 5.4 Johtopäätökset... 29 6. TURVALLISEN JA MONIPUOLISEN LÄHILIIKUNTAKONSEPTIN KUVAUS... 31 7. LÄHILIIKUNTAYMPÄRISTÖJEN TOTEUTTAMINEN... 38 LÄHTEET... 42

LUKIJALLE Tähän oppaan tekoon ovat innoittaneet eri tahot, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä viimeisten vuosien aikana. Liikunnan, hyvinvoinnin ja terveyden teemat ovat tulleet esille niin kaupunkisuunnittelussa kuin lähiliikuntapaikkojen rakentamisessa. Olemme saaneet olla mukana edistämässä yhä useamman suomalaisen mahdollisuutta liikkua turvallisesti ja terveellisesti omassa lähiympäristössään. Oppaan tarkoituksena on esittää liikunnan ammattilaisten näkemys kaupunkisuunnitteluun. Erityisesti kannamme huolta aikuisväestön terveys- ja kuntoliikuntamahdollisuuksien edistämisestä. Liikuntarakentaminen on aivan liiaksi keskittynyt kilpa- ja huippu-urheilun suorituspaikkojen rakentamiseen ja kunnossapitoon. Matti ja Maija Meikäläinen tarvitsevat kuitenkin toisenlaisia mahdollisuuksia. Oppaassa esitellään hyvinvointiin, terveyteen, liikuntaan ja reittien (tai paikalliseen tapaan raittien) suunnitteluun liittyviä asioita. Opas on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat rakentaa terveyttä edistävää ja liikkumiseen kannustavaa ympäristöä. Oppaan ja siihen liittyvän hankkeen suunnittelutyössä haluttiin tehdä hallinnonalat ylittävää yhteistyötä, huomioida paikalliset olosuhteet, hyödyntää olemassa olevia raitteja, liikuntapaikkoja ja puistoja, huomioida kestävä kehitys sekä kiinnittää huomioita kaavoitukseen ja yhdyskuntasuunnitteluun. Samoja tavoitteita on nostettu esille Opetusministeriön Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2011 julkaisussa ja kansallisessa liikuntaohjelmassa esitettyinä keskeisinä toimenpiteinä. Tämän oppaan kirjoittamisen on mahdollistanut Kouvolan kaupunki, joka haluaa omalta osaltaan olla luomassa yli perinteisten hallintorajojen uutta, yhteistä ja monipuolista liikuntaympäristöä. Opetusministeriö on rahoittanut oppaan tekemistä. Aiheeseen liittyen on tehty kaksi ammattikorkeakoulutason opinnäytetyötä (Kuronen Taimisto 2009; Takala Virolainen 2009). Lähiliikuntaympäristöjen suunnittelua virittävän kuvituksen on piirtänyt Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan professori, TM Ilkka Kettunen. Turvallinen kaupunki, lähiympäristö ja sen suomat mahdollisuudet aktiiviseen hyvinvointia tukevaan toimintaan ovat jokaisen kuntalaisen etuoikeus. 10.12.2009 Hyvinvointiterveisin raitin varrelta Kirjoittajat: Pekka Hämäläinen, LitM, Carousel Oy Riikka Juntunen, LitM, Carousel Oy Visa Pahtaja, LitM, Carousel Oy Miamari Kuronen, liikunnanohjaaja(amk)-opiskelija, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu Suvi Taimisto, liikunnanohjaaja(amk)-opiskelija, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu Marjo Takala, liikunnanohjaaja(amk)-opiskelija, Rovaniemen ammattikorkeakoulu Niina Virolainen, liikunnanohjaaja(amk)-opiskelija, Rovaniemen ammattikorkeakoulu Kuvitus: Ilkka Kettunen, Tmi AllPlay

2 1. HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN TRENDIT Yhteiskuntamme on käynyt viimeisten vuosikymmenten aikana suuria muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden osalla suuntaukset ovat selkeät. Arki- ja hyötyliikunta ovat vähentyneet kuluvien vuosien aikana. Hyvinvoinnista ja terveydestä puhutaan entistä enemmän. Samalla erilaiset sairaudet (mm. aikuisiän diabetes, osteoporoosi, sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine ja tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet) ovat tulleet entistä yleisimmiksi. Unihäiriöt, mielenterveyden ongelmat ja haitallinen stressi ovat myös tekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti ihmisten hyvinvointiin. Väestön ikääntyminen vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun. Palveluiden tulee olla lähellä ja mahdollisimman monen saavutettavissa. Kulkuväylien tulee olla turvalliset ja selkeät. Jatkossa harvaan asuttu maaseutu autioituu entisestään ja entistä suurempi osa väestöstä siirtyy aluekeskuksiin. Kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa positiivisesti ihmisten arkiliikkumiseen. Ihmiset arvostavat terveyttä, mutta kaipaavat motivointia hyvinvointia tuottaviin käyttäytymismuutoksiin. (Suomen Akatemia & TEKES 2006) 1.1 Tunnistetut ongelmakohdat Kansaintaudeista ja toimintakyvyn vajavuuksista johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia on pohdittu lääketieteen, terveystieteen ja liikuntatieteen tutkimuksissa. Tunnistetuista ongelmakohdista yleisimmät ovat sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet. Kiiskinen, Teperi, Häkkinen & Aromaa (2005) toteavat, että Suomessa käytetään ylivoimaisesti eniten (17 %) terveydenhuollon voimavaroja sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Muut yli 10 %:n osuuteen yltävät sairausryhmät olivat mielenterveyden häiriöt (13 %), hengityselinten sairaudet (11 %) sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (11 %). Jo 1990-luvulla saadun tiedon mukaan esimerkiksi verenkiertoelinten sairauksien hoitoon käytettiin maassamme yli 900 miljoonaa euroa. Sen jälkeen määrä on jatkanut kasvuaan. Liikunnan ja ravinnon merkitys verenkiertoelinten sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. 1.2 Tunnistetut riskitekijät Tunnistettujen ongelmien lisäksi on selvitetty suurimmat riskitekijät, jotka aiheuttavat vuosittain satojen miljoonien eurojen kulut yhteiskunnalle. Kiiskisen (2008) summaa terveyden kannalta merkittävimmiksi epäsuotuisiksi riskitekijöiksi terveyden kannalta riittämättömän liikunnan, ravitsemustekijät, ylipainon, tupakoinnin, alkoholinkäytön, kohonneen verenpaineen ja rasvaaineenvaihdunnan häiriöt (veren kolesterolin määrän poikkeavuus).

3 2. TERVEYS JA LIIKUNTA Lähes jokainen tietää, että joka päivä tulisi harrastaa liikuntaa. Mutta millaista on terveyttä edistävä liikunta? Miten ymmärrämme terveyden? Onko se sairauksien puuttumista, vai jotain muuta? 2.1 Terveys on sairauksien puuttumista? Hippokrateen aikana (460 377 eaa.) terveys käsitettiin erittäin kokonaisvaltaisesti ja ajateltiin, että sairaudet johtuivat ihmisen ja ympäristön epätasapainosta. Luonnontieteiden kehittyminen johti taudinaiheuttajien ymmärtämiseen ja vähitellen erilaisten löydöksien myötä muodostui ajatus yhdestä sairaudesta ja yhdestä sairauden aiheuttajasta. Tämän vuoksi terveys nähtiin luonnontieteiden näkökannasta sairauksien puuttumisena. Terveys määriteltiin kokonaisvaltaisemmin uudelleen vasta 1960-luvun alussa Maailman terveysjärjestön (WHO) toimesta. Sen mukaan terveys nähtiin täydelliseksi psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi. Tätä jaottelua on kritisoitu muun muassa siksi, että se käsittää terveyden muuttumattomana tilana, joka jakaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen osaan. Nykyään terveys käsitetään tavallisesti toiminnallisuutena ja voimavarana toimia ihanteellisesti, eikä niinkään päämääränä. (Lyyra 2007, 16.) Bouchard, Blair ja Haskell (2007) esittävät, että terveys kattaa yksilön fyysisen, sosiaalisen ja psykologisen tilan. Heidän mielestään hyväksi koettu terveys on kykyä nauttia elämästä ja sietää haasteita, eikä pelkästään sairauksien puuttumista. Huonoksi koettu terveys liittyy sairastuvuuteen ja äärimmäisenä ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Ilkka Vuoren (1994) määritelmän mukaan terveydelle on tyypillistä kyky kestää elimistön sisäisiä ja ulkoisia kuormituksia. Tämä ilmenee esimerkiksi vahvoina ja tarkoitustaan palvelevina rakenteina, elintoimintojen riittävänä suorituskykynä ja niiden hyvänä yhteistoimintana. 2.2 Liikunnan terveyshyödyt Liikunnan ja terveyden kannata on tärkeää tunnistaa keinot, joilla liikunnan määrää voidaan lisätä. Liikuntapaikkojen ja palveluiden saatavuutta pitää parantaa, samoin liikunnan terveyshyödyistä tiedottamista. Rakennetun ympäristön suunnittelussa voidaan huomioida liikuntaa suosivat muutokset. Jokaisella halukkaalla tulisi olla mahdollisuus saada opastusta terveyden kannalta riittävään liikunnan harrastamiseen. Terveydenhuollon ja liikuntatoimen yhteistyötä tulisi aktivoida. Hyviä malleja yhteistyöstä ovat mm. kuntien tarjoama liikuntaneuvontapalvelu, jota on saatavilla mm. Oulussa ja Lahdessa. Iäkkäille henkilöille tulisi tarjota mahdollisuus erityisesti lihasvoimaa ja tasapainoa kehittävään harjoitteluun (Kiiskinen, Vehko, Martikainen, Natunen & Aromaa 2008).

4 SÄÄNNÖLLISEN LIIKUNNANHARRASTAMISEN TERVEYSHYÖDYT Lapset ja nuoret Vahva tieteellinen näyttö - parantunut hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto - parantunut lihaskunto - parantunut luunterveys - suotuisia vaikutuksia kehonkoostumukseen Kohtalainen näyttö - vähentyneet masennusoireet Aikuiset ja ikääntyvät Vahva tieteellinen näyttö - alentunut ennenaikaisen kuoleman riski - alentunut sepelvaltimotaudin riski - alentunut sydänkohtausriski - alentunut kohonneen verenpaineen riski - alentunut epäsuotuisan veren rasvahappotasapainon riski - alentunut aikuisiän diabeteksen riski - alentunut metabolisen oireyhtymän riski - alentunut paksusuolen syövän riski - alentunut rintasyövän riski - painonnousun ehkäisy - painonpudotus; erityisesti yhdessä kalorirajoitusten kanssa - parantunut hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto - parantunut lihaskunto - kaatumisten ehkäisy - vähentynyt masennus - parantuneet kognitiiviset toiminnot (ikääntyneet) Melko vahva näyttö - parantunut toiminnallinen terveys (ikääntyneet) - vähentynyt vatsalihavuus Kohtalainen näyttö - alentunut lonkkamurtumien riski - alentunut keuhkosyövän riski - alentunut kohdun limakalvosyövän riski - painonsäilyttäminen laihdutuksen jälkeen - kasvanut luuntiheys - parantunut unen laatu U.S. Department of Health and Human Services 2008 Kuva 1. Säännöllisen liikunnanharrastamisen terveyshyödyt

5 LIIKUNNAN TERVEYSHYÖTYJEN PERIAATTEET - Säännöllinen liikunta pienentää monien epäsuotuisien terveysmuutosten riskiä - Vähäinenkin liikunta on liikkumattomuutta parempi - Useimpien terveysvaikutusten osalta hyödyt lisääntyvät liikunnan määrän, tehon, useuden ja keston lisääntyessä - Suurin osa terveyshyödyistä saavutetaan, kun kohtalaisen rasittavaa liikuntaa harrastetaan vähintään 150 minuuttia viikossa - Sekä aerobinen liikunta että lihaskuntoharjoittelu on hyödyllistä - Terveyshyödyt koskevat kaikkia ikään, sukupuoleen, rotuun tai etniseen taustaan katsomatta - Terveyshyödyt koskevat myös toimimisesteisiä - Liikunnan terveyshyödyt ylittävät sen mahdolliset epäsuotuisat seuraukset U.S. Department of Health and Human Services 2008 Kuva 2. Liikunnan terveyshyötyjen periaatteet Säännöllisestä liikunnanharrastamisesta saatavat terveyshyödyt ovat lähes suoraan verrannollisia liikunnan määrään. Ei tunneta liikunnan määrälle ylärajaa, jonka jälkeen liikunta ei toisi positiivisia terveysvaikutuksia. Tutkimukset osoittavat, että liikunnan kokonaismäärän kasvattaminen tuottaa parempia terveysvaikutuksia kuin yksittäisten liikuntakertojen tehon tai keston lisääminen (Haskell ym 2007, 307). Lasten ja nuorten osalta säännöllisen liikunnan harrastamisen terveyshyötyjä ovat parantunut hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto, parantunut lihaskunto ja luuston terveys siis yksinkertaisesti riittävästi liikkuva nuori on terveempi kuin passiivinen nuori. Aikuisten ja ikääntyvien osalta terveyshyötyjä ovat mm. alentunut ennenaikaisen kuoleman riski, alentunut aikuisiän diabeteksen riski ja alentunut kohonneen verenpaineen riski. Lisäksi liikunnalla on vaikutusta joidenkin syöpien riskien alenemiseen. Kunnon kohoaminen, masennuksen väheneminen ja kaatumisten ehkäisy ovat myös liikkumalla hankittavia hyötyjä. (U.S. Department of Health and Human Services 2008). 2.2.1 Fyysinen aktiivisuus Liikunta on osa fyysistä aktiivisuutta. Se kattaa kaiken lihasten tahdonalaisen energiankulutusta lisäävän toiminnan. Fyysinen aktiivisuus kohdistuu vain fyysisiin ja fysiologisiin tapahtumiin eikä psyykkisiin vaikutuksiin tai sosiaalisiin seurauksiin. (Fogelholm 2005, 20; Vuori 2005a, 19 20.) Elimistön rakenteille ja toiminnoille on välttämätöntä tietty määrä fyysistä aktiivisuutta. Vähimmäismäärä fyysistä aktiivisuutta, joka ehkäisee liikkumattomuuden haitat ja tuottaa kohtalaisen terveyden ja toimintakyvyn, toteutuu tavallisimmin päivittäisissä toiminnoissa esimerkiksi hyötyliikuntana. (Vuori 2002, 15.)

6 Fyysistä aktiivisuutta voidaan luonnehtia myös sen ilmenemismuodon mukaan. Se voi olla esimerkiksi työmatkaliikuntaa tai arkiliikuntaa, kuten puutarhatöitä. Työnteko voidaan joissakin tapauksissa laskea fyysiseksi aktiivisuudeksi, tosin ruumiillinen työ on vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Aktiivinen liikunta ja urheilu ovat fyysistä aktiivisuutta parhaimmillaan. (Bauman 2007, 320.) Yksi tapa luokitella fyysinen aktiivisuus on jakaa se perusaktiivisuuteen ja terveyttä edistävään aktiivisuuteen. Perusaktiivisuudella tarkoitetaan päivittäisen elämän kevyitä toimintoja, kuten hidasta kävelyä ja kevyiden esineiden nostelua. Perusaktiivisuus lisättynä terveyttä edistävään liikuntaan, kuten ripeään kävelyyn, tanssiin, painojen nosteluun tai joogaan, tuottaa terveyshyötyjä. (Vuori 2008, 10 11.) 2.2.2 Terveyskunto Terveyskunnolla tarkoitetaan sellaisia fyysisen kunnon osa-alueita, jotka ovat yhteydessä terveyteen ja toimintakykyyn ja joihin fyysinen aktiivisuus vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti. Terveyskunnon osa-alueita ovat hengitys- ja verenkiertoelimistö, tuki- ja liikuntaelimistö (lihasvoima, lihaskestävyys, nivelten liikkuvuus ja luun vahvuus), motorinen kunto (liikkeiden hallinta, tasapaino ja koordinaatio), painonhallinta sekä psyykkinen hyvinvointi (Fogelholm Oja 2005, 77-78; Oja 2005, 93.) Terveyskunnon eri osa-alueiden testaamista ja seurantaa käytetään harrastus- ja kuntoliikunnan tavoitteiden asettamisen ja liikunnan annostelun tukena (Nupponen Suni 2005, 220). Liikuntaraittien varsille voidaan merkitä esim. 2 km kävelyreitti, jossa liikkujat voivat itse tehdä UKK-kävelytestin. Testiohjeet voidaan kirjata lähtöpaikalla olevaan opastetauluun. 2.2.3 Terveysliikunta Terveysliikunta on fyysistä aktiivisuutta, joka tehokkaasti ja turvallisesti parantaa tai ylläpitää jo valmiiksi hyvää terveyskuntoa (Fogelholm Oja 2005, 77 78). Vuori (2002) määrittelee terveysliikunnan liikunnaksi, joka on kaikille suositeltavaa sekä mahdollista ja joka edistää fyysistä, psyykkistä ja/tai sosiaalista terveyttä. Tärkeintä on tulos, ei toteuttamistapa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisujen mukaan liikunta, joka on usein toistuvaa, säännöllistä sekä määrältään ja kuormittavuudeltaan riittävää, edistää terveyttä. Parhaiten terveysliikunnan tehokkuuden, turvallisuuden ja toteuttamiskelpoisuuden vaatimukset täyttävät perinteiset kestävyysliikunnan muodot, kuten ripeä kävely, pyöräily, hiihto ja uinti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2000, 6 7.) Kohtalaisesti kuormittavan perusliikunnan lisäksi hikoiluttava ja hengästyttävä kuntoliikunta edistää terveyttä erinomaisesti. (Fogelholm Oja 2005, 75.) Kuntoliikunnalle asetetaan yleensä suurempia tavoitteita. Sillä voidaan lisätä terveyshyötyjä, erityisesti fyysistä suorituskykyä. Usein liikkuminen alkaa kevyemmällä liikunnalla ja muuttuu vähitellen vaativammaksi, kuntoa paremmin ja nopeammin kohentavaksi liikunnaksi. Harrastamisen tavoitteena on usein hankkia ja säilyttää hyvä fyysinen suorituskyky. (Korhonen 1995, 81; Vuori 2002, 15.) Päivittäinen perusliikunta ja noin joka toinen päivä harrastettava kuntoliikunta voidaan nähdä joko vaihtoehtoina tai toisiaan täydentävinä terveysliikunnan muotoina. Parhaimmat terveyshyödyt

7 saavutetaan silloin, kun ihminen liikkuu sekä kuntoillen että päivittäisten askareiden yhteydessä. Yhdistelemällä molempia fyysisen aktiivisuuden muotoja on helpointa liikkua mahdollisimman pitkään ja kuluttaa paljon energiaa. Väestön fyysisen aktiivisuuden edistämisen kannalta on kuitenkin merkittävää, että vain vähemmistö on kykenevä, kiinnostunut ja halukas suhteellisen vaativaan kuntoliikuntaan. Siten päivittäisellä perusliikunnalla on suurin mahdollisuus parantaa kansanterveyttä. (Fogelholm Oja 2005, 75 76.). Perusliikuntaan kannustava turvallinen lähiliikuntaraitisto antaa kuntalaisille tasapuoliset mahdollisuudet liikkua päivittäin terveyttä edistävästi. Kuva 3. ViLMi-viikkoliikuntamittarin avulla seurataan viikoittaisen terveysliikunnan määrää. (Hämäläinen, Kokkonen & Oinaala. 2008.) 2.2.4 Liikuntasuositukset Lasten ja nuorten tulisi liikkua päivittäin vähintään tunti. Tärkeää on myös rohkaista ja kannustaa nuoria harrastaa ikäkaudellensa sopivia, nautinnollisia, vaihtelevia ja haastavia liikuntamuotoja. Tällä hetkellä parkour ja skeittaus ovat suosittuja nuorison keskuudessa ja lajien harrastaminen tulisi huomioida myös kaupunkisuunnittelussa mahdollisuuksien mukaan. Parhaimmillaan skeittipuistot kannustavat nuoria liikkumaan monipuolisesti ja pitämään huolta niin omasta kunnostaan kuin ympäristöstäänkin. Aikuisten osata suuntaviivojen vetäminen on helpompaa: kaikkien aikuisten tulisi välttää liikkumattomuutta. Vähäinenkin liikunta on parempaa kuin liikkumattomuus. Merkittävien

8 terveyshyötyjen saamiseksi aikuisten pitäisi harjoittaa kohtalaisen rasittavaa aerobista liikuntaa vähintään 150 minuuttia (2 tuntia 30 minuuttia) tai rasittavaa aerobista liikuntaa 75 minuuttia (1 tunti 15 minuuttia) viikossa. Lisäksi kahtena tai useampana päivänä viikossa tulee harjoittaa kohtalaista tai rasittavaa lihaskuntoliikuntaa. Ikääntyvien tulisi hänen liikkua niin paljon kuin heidän kykynsä ja tilansa sallivat. Tasapainon harjoittamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. (U.S. Department of Health and Human Services 2008). Kuva 4. Terveysliikunnan annostelu UKK:n liikuntapiirakassa Suomessa vuonna 2009 julkaistu UKK-instituutin uusittu liikuntapiirakka (kuva 4.) perustuu Yhdysvalloissa päivitettyihin terveysliikuntasuosituksiin. Liikuntapiirakassa korostetaan aikaisempaa enemmän lihaskunnon merkitystä terveydelle. (UKK-instituutti 2009.) 2.2.5 Liikuntakertojen määrä ja kesto Terveysliikunnassa määrällä, frekvenssillä tarkoitetaan liikunnan useutta. Monet liikunnan tärkeät terveysvaikutukset, etenkin aineenvaihduntaan ja säätelytoimintoihin kohdistuvat, ovat lyhytkestoisia. Niiden ylläpitämiseksi liikunnan tulisi olla päivittäistä. On muistettava, että terveysliikunta tuottaa tuloksia vain jatkuvana toimintana, eli kaikki liikunnan hyötyvaikutukset katoavat, jos liikunnan harrastaminen lopetetaan. Osa liikunnan vaikutuksista katoaa muutamassa vuorokaudessa, mutta kestävimmätkin fysiologiset hyötyvaikutukset katoavat kuukausissa liikunnan lopettamisen jälkeen. Emme siis voi varastoida liikunnan terveyshyötyjä. Liikunta jatkuu yleensä varmimmin silloin, kun se voidaan toteuttaa joustavasti osana arkea ja liikunta on kuormittavuudeltaan kohtalaista. Myös liikunnan ammattilaisten antama henkilökohtainen ohjaus aloitusvaiheessa ja myönteiset kokemukset edesauttavat jatkuvuutta. (Haskell ym 2007, 307; Vuori 2002, 67 68.)

9 Kestoltaan 40 60 minuutin liikunta kehittää tehokkaasti kestävyyttä, mutta selvästi vähemmälläkin on myönteisiä vaikutuksia. Hyvin huonokuntoisilla jo muutamien minuuttien päivittäinen liikunta vaikuttaa terveyteen positiivisesti. Kymmenen minuutin liikunta kolme kertaa päivässä parantaa vähän liikkuneiden kestävyyskuntoa lähes saman verran kuin puolen tunnin kerta-annos. Varmimmat terveysvaikutukset tuottaa kuitenkin yhtäjaksoinen yli puoli tuntia kerrallaan kestävä liikunta. (Vuori 2002, 68.) Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että liikunnan kokonaismäärän kasvattaminen tuottaa parempia terveysvaikutuksia kuin yksittäisten liikuntakertojen tehon tai keston lisääminen (Haskell ym 2007, 307). 2.2.6 Liikunnan kuormittavuus Liikunnan intensiteetin, kuormittavuuden määrittäminen siten, että liikunta on samanaikaisesti turvallista ja tehokasta, on liikunnan annostelun tärkein, mutta toisaalta myös vaikein tehtävä. Suositeltava tapa lisätä liikunnan kokonaiskuormitusta on lisätä ensin harjoituskertojen määrää, sen jälkeen yhden tai muutaman harjoituksen kestoa ja vasta sitten yhden tai useamman harjoituksen tehoa. (Aalto Antikainen Tanskanen 2007, 179; Vuori 2002, 62, 67.) Liikuntamuodon tärkeys liikunnan annostelussa perustuu siihen tosiasiaan, että liikunnan vaikutus näkyy niissä kehon osissa, joita se kuormittaa. Kestävyysliikunta parantaa hapenkuljetusta ja aineenvaihduntaa elimistössä, kuntosaliharjoittelu taas vaikuttaa tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon, kuten luiden ja lihasten vahvuuteen. Nopeutta ja reaktiokykyä tarvitaan arkielämässä yllättävissä tilanteissa esimerkiksi tasapainon korjaamiseen. Liikunta, jossa käytetään nivelten laajoja liikeratoja ja joka venyttää lihaksia ja jänteitä, ylläpitää ja kehittää liikkuvuutta. Liikuntamuoto voidaan siis valita sen mukaan mihin kehon osiin tai elinjärjestelmiin halutaan vaikuttaa. Toisaalta liikuntaa voidaan käyttää myös eri tarkoituksiin, kuten kotitöihin, työpaikkaliikuntaan, vapaa-ajan liikuntaan, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, kuntoiluun tai urheiluun. Terveyden kannalta olennaista on liikkua mahdollisimman monipuolisesti. (Haskell ym 2007, 305; Vuori 2005b, 16.)

10 3. LIIKUNTAKÄYTTÄYTYMINEN Liikuntakäyttäytymiseen löytyy useita syitä. Meitä liikuttavat eri asiat! Toinen haluaa olla hyvässä kunnossa, toinen taas liikkuu lääkärin käskystä. Uusia lajeja tulee Suomeen jatkuvasti ja useimmilla paikkakunnilla kuntoklubit suorastaan kilpailevat asiakkaista tarjoamalla omavalmentajia jne. Mutta yksi on ja pysyy kävelylenkkeily on suomalaisten suosituin liikuntamuoto. Rakennettu ympäristö voi tarjota houkuttelevan, monipuolisen ja vaihtelevan kävely- ja lenkkeily-ympäristön. Liikkujilla on myös taipumus löytää itse omat reittinsä. Reitteihin vaikuttavat mm. tien ylitysten määrä, liikennevalot, tien pinta, maisemat, reitin pituus ja reitin läheisyys. Kävelylenkille halutaan lähteä kotoa. 3.1 Aikuisväestön liikuntakäyttäytyminen Liikuntakäyttäytymisestä kartoitettaessa kiinnitetään huomiota liikunnan harrastamisen määrään: kuinka usein ja kuinka tehokkaasti ihmiset liikkuvat. Suomessa toteutetaan laaja kansallinen liikuntatutkimus neljän vuoden välein. Tutkimus antaa kokonaiskuvan suomalaisten liikunnan ja urheilun harrastamisesta, vapaaehtoistyöstä ja liikuntaan ja urheiluun liittyvistä asenteista. Se on ainoa säännöllinen liikuntalajien harrastamisen trenditutkimus Suomessa. 3.1.1 Aikuisväestön liikunnan harrastamisen useus Kansallisessa liikuntatutkimuksessa vuosina 2005-2006 liikuntaharrastuksen frekvenssiä eli useutta tutkittaessa todettiin valtaosan (72 %) Suomen aikuisväestöstä harrastavan ainakin jonkinlaista liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa. Lisäksi vähintään neljästi viikossa liikkuu lähes joka toinen eli 49 % ja runsas kolmannes (37 %) aikuisväestöstä harrastaa viikoittain jonkinlaista liikuntaa viidesti tai useammin. Liikuntaa harrastavien runsaaseen määrään vaikuttaa oleellisesti kävelylenkkeilyn suuri suosio, sillä tässä tutkimuksessa kävelylenkkeilyksi on luokiteltu kaikenlainen kävely tarkoituksesta ja vauhdista riippumatta. Miesten ja naisten välisiä eroja tarkasteltaessa on liikunnan harrastamisen useudessa eroja. Naisten joukossa on yli kymmenen prosenttiyksikköä enemmän lähes päivittäin liikkuvia miehiin verrattuna. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006, 6-7.) Tuorein julkaisu Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymisestä on vuodelta 2008. Tutkimuksen mukaan Suomen aikuisväestön miehistä 67 % ja naisista 73 % harrastaa vapaa-ajan liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa, puolen tunnin kerta-annoksena. Samassa aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimuksessa käy ilmi, että työssä käyvistä miehistä 26 % ja naisista 44 % kävelee tai pyöräilee työmatkoillaan vähintään 15 minuuttia päivässä. Työmatkoistaan vähintään 30 minuuttia päivässä pyöräilevien tai kävelevien työikäisten osuus on miehistä 11 % ja naisista 18 %. (Helakorpi Prättälä Uutela 2008, 10 11.)

11 3.1.2 Aikuisväestön liikunnan harrastamisen kuormittavuus Liikuntaharrastuksen intensiteettiä eli kuormittavuutta tutkittaessa Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006 raportoi 16 % Suomen aikuisväestöstä harrastavan voimaperäistä ja rasittavaa liikuntaa, joka aiheuttaa voimakasta hikoilua ja hengästymistä. Enemmistö eli 61 % ilmoitti kuntoilunsa sisältävän ripeää ja reipasta, jonkin verran hikoilua ja hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa. Miehet näyttävät harrastavan naisia useammin voimaperäistä ja rasittavaa liikuntaa. Naisille taas on tyypillisempää ripeä ja reipas liikkuminen, joka hikoiluttaa ja hengästyttää jollakin tasolla. Verkkaisen ja rauhallisen kuntoilun nähdään yleistyvän ikääntymisen myötä. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006, 12.) Yhdistettäessä liikunnan harrastamisen intensiteetti ja frekvenssi, voidaan tehdä päätelmiä siitä, kuinka suuri osa väestöstä liikkuu terveyttään edistävästi. Kansallisessa liikuntatutkimuksessa 2005 2006 terveyttä edistäväksi liikunnaksi tulkitaan sen harrastaminen vähintään kolme kertaa viikossa. Lisäksi sen tulee olla luonteeltaan ripeää ja reipasta tai voimaperäistä ja rasittavaa. Näin luokiteltaessa enemmistö aikuisväestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, sillä riittävästi liikkuvien osuus on kasvanut 54 prosentista 57 prosenttiin 2001 2002 toteutettuun tutkimukseen verrattaessa. Tästä huolimatta riittämättömästi liikkuvien osuus eli 43 % on suuri. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006, 13) Uusimpien suositusten mukaan liikuntaa tai kuntoilua tulisi kuitenkin harrastaa miltei päivittäin siten, että kokonaiskesto olisi vähintään 30 minuuttia. Sen vuoksi väestö on luokiteltu uudelleen vuoden 2005 2006 kansallisessa liikuntatutkimuksessa, siten että liikuntaa tuli harrastaa vähintään neljä kertaa viikossa, vähintään 30 minuuttia kerrallaan hengästyen ja hikoillen. Intensiivisen liikunnan määritelmiä muutettaessa näin, vain reilu kolmannes eli 36 % aikuisväestöstä liikkuu terveyttänsä edistäen. Niinpä 1,2 miljoonaa suomalaista aikuista harrastaa liikuntaa riittävästi. Tämä tietää sitä, että 2,1 miljoonan suomalaisen osalta terveyttä edistävän liikunnan tunnusmerkit eivät täyty ainakaan harrastusliikunnan osalta. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006, 14 15.) 3.2 Aikuisväestön suosituimmat liikuntamuodot Kansallisen liikuntatutkimuksen 2005 2006 mukaan suomalaisen aikuisväestön suosituin liikuntamuoto on edelleen kävelylenkkeily, sillä sitä harrastaa 1,8 miljoonaa 19 65-vuotiaista suomalaisista. Suurta suosiota osakseen saavat myös pyöräily (828 000), hiihto (747 000) ja uinti (578 000), joka on saanut lisää harrastajia. Kuntosaliharjoittelun harrastajamäärä (524 000) on ollut viime vuosina kasvussa, sillä neljän vuoden aikana se on saanut 165 000 uutta harrastajaa. Juoksulenkkeily (496 000) ja sauvakävely (444 000) ovat molemmat keränneet uusia lajin harrastajia. Sauvakävelyn harrastajamäärä on lisääntynyt samassa suhteessa kuin kävelylenkkeilijöiden määrä on vähentynyt. Kymmenen suosituimman liikuntamuodon joukkoon kuuluvat lisäksi voimistelu, joka on vajaan 300 000 harrastajan laji sekä salibandy ja aerobic, joilla molemmilla on noin 200 000 harrastajaa. Näiden kahden jälkimmäisen harrastajamäärät ovat olleet kasvussa aikuisväestön keskuudessa. Yli sadantuhannen harrastajan lajeja ovat kaikkien edellä mainittujen lisäksi jalkapallo, rullaluistelu, laskettelu sekä sulka- ja lentopallo. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006, 24.) Eri liikuntamuodoista kiinnostuneita harrastajia tarkasteltaessa on uinnilla eniten potentiaalisia harrastajia, sillä lajia haluaisi harrastaa 311 000. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006, 30 31.)

12 3.3 Suosituimmat liikuntamuodot lähiliikuntamuotoina Kävely Kävely on oiva liikuntamuoto kaikille kaiken ikäisille. Kävelyn tehokkuutta ja vauhtia voidaan itse säädellä. Se voi myös olla sosiaalista ulkoilua tai tiukkaa kuntoilua. Kävely on helppo toteuttaa, koska se ei vaadi erityisiä välineitä tai paikkaa, minkä useimmat urheilulajit nykyaikana vaativat. (Kotiranta ym. 2007, 82-83 Ahonen Huovinen, 2001). Sauvakävely Sauvakävelyä on harrastettu hiihtäjien keskuudessa harjoittelun tehostamisen muodossa jo useita vuosikymmeniä, mutta kunto- ja terveysliikkujien pariin sen katsotaan tulleen 1990-luvun puolen välin jälkeen. Suomessa aktiivisia harrastajia 2006 vuonna tehdyn Suomen Ladun gallupin mukaan on 1,5 miljoonaa. (Suomen Latu 2009.) Sauvakävely on keskimäärin 20 % tehokkaampi liikuntamuoto kuin perinteinen kävely, koska sauvat aktivoivat myös ylävartalon lihaksia ja usein pidentävät ja nopeuttavat askellusta. Suuret lihasryhmät työskentelevät aktiivisesti, minkä seurauksena verenkierto- ja hengityselimistö kuormittuu ja syke saadaan nousemaan. (Kunto 2009.) Sauvakävelyn tehoon vaikuttaa henkilön tekniikka, kunto, vauhti ja kävelymaasto. Vaihtelua sauvakävelyyn saadaan maaston- tai tempon vaihteluilla. Sauvat tuovat myös tukea ja turvaa iäkkäämpien ihmisten ulkoiluun. (UKK-Instituutti 2009.) Sauvakävelyssä sauvojen käyttö parantaa rintarangan liikkuvuutta ja käsien lihasvoimaa. Kävelyn ryhti paranee sauvojen vaikutuksesta ja selän lihasten käyttö monipuolistuu. (Suomen Latu) Suomen Urheiluopiston testauspäällikkö Matti Heikkilä painottaa, että istumatyötä tekeville sauvakävely on oiva harjoitusmuoto avata istumatyön jumiuttama niska- ja hartiaseutu päivän rasituksesta. (Joutjärvi 2008.) Juoksu Juokseminen edistää kokonaisvaltaisesti fyysistä suorituskykyä, hengitys- ja verenkierto elimistöä ja peruskestävyyttä. Juoksu sopii useimmille liikkujille ja on tehokkaampaa kuin kävely. Väärä juoksutekniikka tosin altistaa vammoille ja kulumille nivelissä. (Kunto 2009.) Ylävartalon tulee olla juoksussa rento ja lantion luonnollisessa asennossa. Heikko pakaroiden lihaskunto muuttaa lantion asennon helposti eteenpäin pyöristäen selän, mikä rasittaa sitä. Kireys samalla alueella vetää lantiota taakse ja notkistaa alaselkää. Juoksutekniikka tulee olla taloudellinen ja ylimääräinen liike sivusuunnassa on epäedullista. Jalkojen kierto askellettaessa rasittaa polvea ja ylävartalon- tai käsien sivuttaiskierto hidastaa vauhtia. (Valla ym 2004, 38-39.) Tärkeää vammojen ehkäisemiseksi on löytää oikean juoksutekniikan lisäksi itselle sopiva rasitustaso, ettei juoksu käy keholle varsinkin aloittelijoilla liian raskaaksi. Juoksu kehittää erityisesti alaraajojen lihaskuntoa ja keskivartalon ryhti- sekä liikelihaksistoa. (Tohtori 2009.)

13 Rullaluistelu Rullaluistelu on vauhdikas ja monipuolisesti vartaloa kuormittava liikuntamuoto. Sauvat tuovat vielä lisää vauhtia ja tehoa luisteluun. Oleellista rullaluistelussa on huomioida oikean luistelutekniikan lisäksi oikea liikennekäyttäytyminen ja turvalliset varusteet. (Aalto 2005, 124.) Kuntotason kohottamiseen rullaluistelu on oiva vaihtoehto. Se kehittää niin kestävyyttä kuin lihaskuntoakin. Rullaluistelussa myös nivelet välttyvät suurilta tärähdyksiltä liikuttaessa pyörien päällä. Alavartalon suuret lihasryhmät työskentelevät ja energian kulutus kasvaa. Ylävartaloa voidaan aktivoida enemmän ottamalla sauvat mukaan lenkille. Sauvojen käyttö lisää hartia- ja käsivarsienlihasten sekä keskivartalon lihasten toimintaa. Kuntoilija itse voi myös helposti määrittää luistelun tehon ja vauhdin. (Vuorinen 2005.) Rullaluistelun positiivisina sivuvaikutuksina vartalon hallitseminen kehittyy. Koordinaation ja tasapaino elimiin kohdistuva ärsytys kehittää myös näitä osa-alueita, mitkä ovat suuri osa rullaluistelua. (Protraining 2009.) Pyöräily Pyöräily soveltuu hyvin kaikenikäisille ja pyöräilyä voivat myös eritavoin invalidisoituneet henkilöt harrastaa erilaisten apuvälineiden turvin esimerkkinä juoksupyörä, missä polkimet on korvattu ja vauhti saadaan aikaa potkimalla (Mielismäki 2008, 26). Polkupyöräily on tehokasta kuntoliikuntaa ja kehittää sydän- sekä verenkiertoelimistöä. Hapenottokyky ja varsinkin alaraajojen lihaskunto paranee. Pyöräily vaikuttaa myös tasapainon ja koordinaatioon positiivisesti. Pyöräily soveltuu erinomaisesti ylipainoisille, koska kehon paino lepää pyörän päällä ja näin se ei rasita jalkojen niveliä. Kiputilojen välttämiseksi pyöräilyssä tulisi kiinnittää huomiota oikeaan satulan ja ohjaustangon korkeus-säätöön ja etäisyyteen toisistaan. (Valla ym. 2004, 42-44.) 3.4 Aikuisväestön suosituimmat liikuntapaikat Suomalainen aikuisväestö liikkuu ensisijaisesti lähistön ilmaisilla liikenneväylillä. Kevyen liikenteen väylät, ulkoilureitit ja maantiet vetävät puoleensa suurinta osaa liikkujista. Ongelmallista liikunnanharrastamisen kannalta on se, että läheskään aina maanteitä, pyöräteitä ja jalkakäytäviä suunniteltaessa niiden liikunnallista hyödyntämistä ei tarkastella riittävästi. Kävelijän, juoksijan, rullaluistelijan ja pyöräilijän tarpeet esimerkiksi väylän pinnoituksen tai reitin mäkisyyden ja mutkaisuuden suhteen vaihtelevat. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että ihmiset hakeutuvat hyväkuntoisille reiteille, jotka sijaitsevat lähellä kotia, ja joilla on turvallista ja sosiaalista liikkua.

14 Taulukko1. Suomalaisten eniten käyttämät liikuntapaikat (Kansallinen liikuntatutkimus 2005-06) 2001-02 2005-06 % % Kevyen liikenteen väylät (jalkakäytävät, pyörätiet) 26 26 Ulkoilureitit (pururadat, hoidetut ladut, vaellusreitit) 21 20 Maantiet 13 10 Kuntosalit 5 8 Palloilusali tai -halli 4 6 Voimistelusali 3 4 Piha tai piha-alue 3 3 Uimahalli 3 3 Rakennetut ulkoliikuntapaikat (urheilu- ja pallokentät) 2 3 Jäähalli 1 2 Koti 2 1 Puistot 1 1 Vesistöt ja satamat 1 * Muu rakentamaton luonto (metsät, vesien jää) 10 9 3.5 Mitä merkitystä on motivaatiolla? Liikunnallisesti aktiivisia ihmisiä motivoivat tieto liikunnan terveys- ja kuntovaikutuksista. Rentoutuminen, hauskuus, sosiaalisuus, itsearvostus ja tavoitteiden saavuttaminen motivoivat lähtemään säännöllisesti liikkeelle. (Commission Européenne 2004). Deci ja Ryan (1985) lisäävät motivaatioon vielä koetun fyysisen pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Miesten ja naisten välisiä liikuntamotivaatioita havainnoidessa on huomattu eroja. Naiset kokevat esteettiset kokemukset, itseilmaisun, luonnon, ulkonäön ja hyvinvoinnin merkittäviksi liikkumaan motivoiviksi tekijöiksi. Miesten listalta löytyvät kilpailu, ponnistelu, ystävien tapaaminen ja sosiaalinen arvostus. (Telama 1986; Pehkonen, Alakangas & Vehkaperä 2002) On myös tärkeää huomioida syyt, miksi liikkeelle ei lähdetä. Oheen on kerätty tyypillisimpiä (teko)syitä olla liikkumatta. (Commission Européenne 2004; Dunlap & Barry 1999.) LIIKKUMATTOMUUDEN SYITÄ Minulla ei ole aikaa harrastaa! Liikunta on epämiellyttävää! Liikunnan harrastaminen on kallista! Siinä ei ole mitään järkeä En halua elää ikuisesti En saa aloitetuksi Liikunta aiheuttaa kipua Liikunta on väsyttävää Pelkään kaatumista Pelkään loukkaantumista Ei ole ketään kenen kanssa liikkuisin Harjoittelu on tylsää Olen liian vanha liikkumaan Olen liian lihava harjoittelemaan Muiden mielestä liikunta on typerää En ole löytänyt sopivaa liikuntapaikkaa Sää on huono Kuva 4. Erilaisia liikkumattomuuden syitä

15 Liikunta ei vain edistä koettua hyvinvointia, vaan se edistää myös hyvän elämän osatekijöitä. Liikunnasta haetaan paljon muutakin kuin fyysistä terveyttä ja hyvää oloa. Liikunta voidaan kokea arvoksi sinänsä, mutta se voi olla myös väline jonkin muun tavoitteen saavuttamiseksi. Autonominen liikunta on kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa. Se tarjoaa uppoutumisen kokemuksia, flow-kokemuksia, jolle on ominaista, että tekeminen on sinänsä tavoite. Tälle on edellytyksinä mm. haasteiden ja osaamisen sopusointu, selkeät tavoitteet, välitön palaute ja sosiaalinen vuorovaikutus. Elämysliikunta tarjoaa voimakkaita kokemuksia. Elämysten elementteinä ovat itse aktiivisen toiminnan lisäksi kauneus, taito, haasteet tai jopa vaarat. Sosiaalinen liikunta tarjoaa ystävyyssuhteita, arvostusta, läheisyyttä, yhteisiä asioita ja yhdessäoloa. Sosiaalinen vuorovaikutus on vahva liikuntamotiivi sekä miehillä että naisilla. Tavoitteellinen liikunta voidaan jakaa kahteen tavoitteiden ja tulosten mukaan. Liikuntaa voidaan käyttää välineenä esim. terveyden, menestyksen tai rahan saavuttamiseksi; toisaalta liikunnassa itsessään kehittyminen voi olla tavoite. Filosofinen liikunta liittää toiminnan uskomus- tai aatejärjestelmiin. Nykyaikana ekologisuus on nousemassa jopa filosofisen liikunnan teemaksi. (Ojanen 2001, 109-120.) 3.6 Aikuisväestön liikunnan harrastamista motivoivat ja estävät tekijät Aikuisten liikunnan harrastamista motivoivia tekijöitä ovat niin terveysvaikutukset, painonhallinta, ulkonäköön liittyvät tekijät, sosiaalinen kanssakäyminen ja virkistyminen kuin elämysten ja ilon kokemukset (Hirvensalo Häyrynen 2007, 67). Liikuntatutkimusten mukaan suomalaisen aikuisväestön liikunnan harrastamiseen johtavia tekijöitä ovat ensisijaisesti terveys, kunto, virkistyminen ja rentoutuminen. Muita yleisesti ilmoitettuja syitä ovat liikunnan aikaansaamat elämykset, mahdollisuus yhdessäoloon ja toisaalta yksinoloon sekä mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja uusien taitojen oppimiseen. Suomalaisten liikunnalle ominainen piirre on se, että he liikkuvat paljon yksin ja luonnossa. Usein liikunta tuottaa suomalaisille enemmän sisäistä nautintoa kuin ulkoapäin havaittavaa iloa. Kaikkiaan liikunnan ja ulkoilun terveyteen, kuntoon ja hyvinvoinnin kokemuksiin kohdistuvat odotukset toteutuvat suomalaisten keskuudessa hyvin ja tuottavat lukuisia asteeltaan melko voimakkaita hyvinvoinnin tuntemuksia. (Vuori 2005c, 625.) Omaa liikunnanharrastamista edistäviksi tekijöiksi raportoidaan useimmiten valaistujen ulkoiluteiden rakentaminen, koulujen liikuntatilojen käyttömahdollisuuksien lisääminen ja paikallisten liikuntamahdollisuuksien tiedotuksen lisääminen. Yksi hyvä keino aktivoida aikuisväestöä liikkumaan ovat erilaiset liikuntakampanjat, joita käytetään erityisesti työyhteisöissä. Liikuntakampanjoiden tavoitteena on saada ihmiset havahtumaan, että omasta kunnosta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Ne toimivat kannusteina ja antavat virikkeitä sekä motivaatiota liikunnan harrastamiseen. (Huuska Wallen 2006, 186; Vuori ym. 2005, 678.) Liikuntaharrastuksen esteistä puhuttaessa ne voidaan jakaa yksilöllisiin esteisiin sekä ympäristöön kytkeytyviin sosiaalisiin ja fyysisiin esteisiin. Esimerkiksi lenkkikaverin poismuutto voi lopettaa rutiininomaiset yhteislenkit. Harrastamisen todennäköisyyteen vaikuttavat myös tiedon puute harrastusmahdollisuuksista ja liikunnan hyödyistä. Ympäristötekijät voivat vaikuttaa estävästi liikunnan harrastamiseen, sillä esimerkiksi Suomen talvi voi rajoittaa ulkona liikkumista. Yleisimmäksi liikuntaan osallistumista rajoittavaksi tekijäksi ilmoitetaan haastattelu- ja kyselytutkimuksissa tavallisesti ajanpuute. Väsymys, kiinnostuksen puute ja liikuntapaikkojen vähyys tai vaikea saavutettavuus ovat seuraavaksi yleisimpiä syitä. (Hirvensalo Häyrynen 2007, 67; Vuori ym. 2005, 678.)

16 4. HYVINVOINTIA KOUVOLAN RAITEILTA Kouvola on noin 90 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa. Vuoden 2009 alussa Kouvolaan liittyi viisi kuntaa, Kuusankoski, Valkeala, Anjalankoski, Elimäki ja Jaala. Kaupungin suurimmat työllistäjät ovat kaupan, liikenteen ja hallinnon palvelusektori. Kouvolassa on monipuoliset mahdollisuudet harrastaa talvi- ja kesälajeja. Erikoisimmista mainittakoon ratsastus-, moottoriurheilu- ja laskettelukeskus sekä mäkihyppymäet. Alueelta löytyy hyvät mahdollisuudet harrastaa perinteisiä liikuntalajeja, kuten hiihtoa ja yleisurheilua. Vertailtuna muihin asukasluvultaan samankokoisiin kaupunkeihin, vanhan Kouvolan liikuntapaikkojen määrä on keskinkertainen. Kevyenliikenteenväylät ovat yksi suurimmista ja parhaiten kehittyneimmistä liikuntapaikoista Kouvolassa ennen kuntaliitosta. Viimeisen 20 vuoden aikana kevyenliikenteenväylien pituus kilometreinä mitattuna on kaksinkertaistunut. Kehitystä on seurattu päällystetyistä ja maastoon merkatuista raiteista. Vuonna 1982 raittipituus oli 46,6 km, kun nykyään raitteja on yhteensä 99,8 km (taulukko 2.) Taulukko 2. Kouvolan kaupungin kevyenliikenteen väylien kehitys vuodesta 1982 vuoteen 2008 (Laine, M- L. 5.11.2008) vuosi raittipituus ( km ) tunnelit / sillat 1982 46,6 40 1994 85,1 51 1995 85,9 51 1996 89,8 51 1997 91,5 51 1998 91,8 51 2000 93,7 52 2003 96,7 52 2007 98 53 2008 99,8 53 4.1 Kouvolan Hyvinvointiraitit Kouvolan kaupunki aloitti keväällä 2008 keväällä kevyenliikenteenväylien kehittämishankeen Hyvinvointiraitit. Hyvinvointiraittien tarkoituksena on lähteä läheltä liikkeelle. Raitit yhdistävät kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelun mahdollisuuden. Tämän lisäksi raittikokonaisuuteen kuuluu web-palvelu, jossa voi seurata omaa liikkumista raitilla viikkoliikuntamittarin avulla. (Tenovirta 2008, 6.) Hyvinvointiraitit ovat toiminnallisia reittejä, jotka sijaitsevat asutuksen välittömässä läheisyydessä ja tarjoavat turvallisen ja saavutettavan liikuntaympäristön laajoille käyttäjäryhmille. Raitit ovat vapaasti käytettävissä.

17 Raitteja on kolme erilaista. Ne määräytyvät pituuden mukaan. Näiden raittien varsilla on lihaskunto-harjoitteluun tarkoitettuja välineitä, joita voi käyttää milloin vain. Laitteiden tarkoituksena on tehdä lenkkeilystä vaihtelevampaa. Raitin aloituspaikassa sijaitsee kirjautumispiste, jolle näytetään henkilökohtaista kirjautumiskorttia. Tämän jälkeen tehdään liikuntasuoritus, jonka jälkeen näytetään korttia lopetuspisteelle. Lopetuspiste sijaitsee lähtöpaikan vieressä. Liikunnan määrän kortti kirjaa henkilökohtaiselle web-sivustolle, josta jokainen pystyi seuraamaan omaa liikkumistaan. Jos web-palvelua ei halua käyttää, voi raitin aloituspisteellä sijaitsevasta Symbicon - näytöstä nähdä oman liikuntasuorituksen, kun koneelle näyttää kirjautumiskorttia. Web-palvelu ilmoittaa vain raitilla liikutun määrän (liikunnan keston), eikä siihen toistaiseksi voi lisätä muita suorituksia. Kuva 5. Kouvolan hyvinvointiraitit

18 Kouvolan hyvinvointiraittitutkimuksessa selvitettiin, missä Kouvolassa asuvat ihmiset liikkuvat vapaa-ajalla ja työmatkoilla. Uusia lähiliikuntaraitteja suunniteltaessa on tärkeää kartoittaa olemassa olevat raitit ja reitit sekä selvittää raittien käyttäjien toiveita uusista liikuntaympäristöistä. Jo olemassa olevia reittejä voidaan kehittää merkitsemällä niitä reiteille ja karttoihin, kiinnittämällä huomiota turvallisuuteen (esim. tien ylityksiin) ja tuomalla esille paikallisia erityispiirteitä (esim. kulttuurimaisema, merkittävä rakennus tai muu kohde). Lisäksi raiteille voidaan järjestää palveluita, esimerkiksi ohjattuja raittilenkkejä. Kouvolassa raittien varrelle asennettiin myös erilaisia lihaskunnon vahvistamiseen soveltuvia laitteita. Tutkimukseen sisältyneet hyvinvointiliikuntakyselyt ja käyttäjäkyselyt toteuttivat Miamari Kuronen ja Suvi Taimisto opinnätetyönään Haaga-Helian ammattikorkeakouluun. 4.2 Kouvolan hyvinvointiliikuntakysely Kohderyhmä tutkimuksen hyvinvointiliikuntakyselyyn valittiin satunnaisotannalla Kouvolan kaupungin asukkaista. Väestörekisteristä saatiin henkilöiden tiedot. Kysely lähetettiin 1500 kouvolalaiselle. Otannan suuruus on 5 % Kouvolan asukkaista. Kyselyn kohderyhmäksi valittiin iältään 13-70 vuotiaat kaupunkilaiset. Kyselyyn vastasi 549 kouvolalaista, joista miehiä oli 45 %, naisia 53 % ja 2 % vastanneista ei ilmoittanut sukupuoltaan. Vastanneiden määrä oli 2 % Kouvolan kaupungin asukkaista. Alle 15- vuotiaita kyselyyn vastasi 3 % ja 15-25-vuotiaita 16 %. Vastaajista 14 % oli iältään 26-35-vuotiaita ja 12 % 36-45-vuotiaita. Suurimman osan vastauksista antoi yli 46- ja alle 65-vuotiaat kouvolalaiset. Vastaajista 22 % oli 46-55-vuotiaita ja 24 % 56-65-vuotiaita. Yli 65-vuotiaita oli 9 % kyselyyn vastanneista. 4.2.1 Liikuntapaikkojen käyttö Liikuntapaikkojen käyttökartoituksessa selvitettiin kouvolalaisten käyttämät liikuntapaikat. Jokainen vastaaja valitsi ne vaihtoehdot, joita oli käyttänyt viimeisen kuukauden aikana. Liikuntapaikkoja käytettiin myös hyötyliikuntaan ja koulu- tai työmatkaliikuntaan. Suosituin liikuntaympäristö oli kevyenliikenteen väylät (kuvio 1.), jossa miehistä 89 % ja naisista 90 % liikkuu. Toiseksi suosituimmat liikuntapaikat olivat polut ja ladut, joissa 47 % miehistä ja 41 % naisista liikkuu. Kuntosaleja, maanteitä ja sisäliikuntatiloja sukupuolesta riippumatta käyttivät noin 20 25 % vastaajista. Muihin liikuntapaikkoihin lukeutuu mm. koti, golfkeskus, laskettelukeskus keila- ja tennishalli. Näitä paikkoja liikkumiseen käytti miehistä 8 % ja naisista 7 %.