Tampereen kaupungin lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma

Tampereen kaupungin lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma

1. JOHDANTO...3 1.1. OHJELMAN TEHTÄVÄ JA TARKOITUS...3 2. LAPSI- JA NUORISOPOLIITTISEN OHJELMAN LÄHTÖKOHTIA...4 2.1. LAPSI- JA NUORISOPOLIITTISEN OHJELMAN PERUSTA...4 2.1.1. YK:n lapsenoikeuksien sopimus...4 2.1.2. Kansallinen lapsi- ja nuorisopolitiikka...5 2.1.3. Tampereen kaupungin toimintaa ohjaavat asiakirjat...6 2.1.4. Kunnan palveluja ohjaavat lait ja muut säännökset...8 2.2. TAMPEREEN LAPSIPOLIITTINEN OHJELMAPROSESSI...9 2.3. KAUPUNGIN TOIMINTAMALLI UUDISTUU...11 3. OHJELMAN VISIO JA ARVOT...14 4. LASTEN JA NUORTEN PALVELUT...15 4.1. PÄIVÄHOITO...15 4.2. PERUSOPETUS...15 4.3. TOISEN ASTEEN KOULUTUS...15 4.4. NEUVOLA- JA TERVEYDENHUOLTOPALVELUT...15 4.5. PSYKOSOSIAALISEN TUEN PALVELUT...16 4.6. KULTTUURI- JA VAPAA-AJANPALVELUT...16 4.7. KAUPUNKIYMPÄRISTÖN KEHITTÄMINEN...16 4.8. MUIDEN PALVELUNTUOTTAJIEN TARJONTA...17 5. TAMPERELAISTEN LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI...18 5.1. LAPSI- JA NUORISOVÄESTÖ TAMPEREELLA...18 5.2. PERHEET...22 5.3. LASTEN JA NUORTEN ELINOLOT...24 5.4 KASVATUS JA OPETUS...29 5.5. NUORTEN TERVEYS, ELINTAVAT JA HARRASTUKSET...33 5.6. YHTEENVETO...40 6. LAPSI- JA NUORISOPOLITIIKAN SUUNTAVIIVOJA...42 6.1. YHTEISKUNNAN MUUTOKSET JA PALVELUJEN KYSYNTÄ...42 6.2. LAPSI- JA NUORISOPOLIITTISET TAVOITTEET JA KEHITTÄMISHAASTEET...44 7. SUUNNITELMA OHJELMAN ARVIOIMISEKSI JA SEURANNAKSI...53 LÄHTEET...54 2

1. Johdanto Tampereen kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2000 hyväksyessään kaupungin ensimmäistä lapsipoliittista ohjelmaa, että lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko annetaan valtuuston käsiteltäväksi valtuustokausittain. Tämä ohjelma, sisältäen hyvinvointiselonteon, on toinen ja sen tehtävänä on edistää lapsi- ja perhepolitiikkaa kaupungissa. Ohjelman laatiminen on ollut osa kaupungin lapsiasiamiehen työtä. Ohjelman uudistamisessa on tehty yhteistyötä niiden tuotannon edustajien kanssa, joiden toiminta liittyy lapsiin ja nuoriin. Sekä kaupungin toimijoiden että kolmannen sektorin edustajien kanssa on käyty keskusteluja lapsi- ja nuorisopoliittisista näkemyksistä. Myös lasten ja nuorten mielipiteitä on selvitetty. Lasten ja nuorten kanssa työskenteleville kolmannen sektorin edustajille pidettiin tilaisuus 6.6.2006, jossa keskusteltiin lapsipolitiikasta ja koottiin ajatuksia, miten lasten ja nuorten hyvinvointia voidaan edistää. Ohjelmasta oli mahdollista antaa kommentteja kaupungin internetsivuilla 16.-28.3.2007. Ohjelmaa käsiteltiin Lasten Parlamentin hallituksen kokouksessa 27.3.2007 ja Nuorisofoorumin hallituksen kokouksessa 29.3.2007. Saadut kommentit on otettu huomioon ohjelman teossa. Ohjelman uudistamisen tuen muodostivat lasten ja nuorten kasvun tukemisen tilaajaryhmästä Taru Kuosmanen, Aila Salmelin, Vesa Komonen, Kaarina Perälä ja Matti Virtanen sekä lapsiasiamiehen ohjausryhmän jäsenet Ritva Salisma (konsernihallinto), Eija-Liisa Ala-Laurila (lasten ja nuorten terveyspalvelut), Pekka Kivekäs (tilaajaryhmä, osaamisen ja elinkeinotoiminnan edistäminen), Anne Tervo (päivähoito ja perusopetus), Anne Lahtinen (liikuntapalvelut), Sakari Leinonen (kaupunkisuunnittelu), Matti Nikoskelainen (suunnittelupalvelut), Heli Piikkilä (hyvinvointipalvelut, Tampereen nuorten osallisuushanke), Maria Palmgren (yleinen sosiaalityö), Leena Salonen ja Markku Salonen (päivähoito ja perusopetus), Sari Sirén (toisen asteen koulutus), Tiina-Liisa Vehkalahti ja Janne Taiponen (nuorisopalvelut). Työssä ovat olleet tukena myös Mirja Saarni, Sisko Vesander, Riitta Juusenaho, Leena Salminen, Pia Kola-Torvinen, Hannamari Vuorinen, Marja Nyrhinen, Vuokko Ylinen, Sisko Hiltunen, Krista Virtanen-Olejniczak, Maire Väisänen, Timo Koski, Katja Simonen, Jorma Suonio, Anja Salmi, Atanas Aleksovski, Markus Roivas, Marja Juvonen, Raija Varpula, Hannele Järvi, Anja Kuukkula, Heli Niiranen, Päivi Mattila, Eeva Torppa-Saarinen, Aulikki Otranen, Ella Mäntylä, Timo Ruohola, Aila Engström, Timo Vikman, Jorma Mertanen, Tarja Järvinen ja Tuula Haavisto. Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma koostuu kuudesta eri luvusta. Johdannon jälkeen lukuun 2. on koottu ohjelman taustalla olevat asiat, jotka ovat lähtökohtina ohjelman laatimiselle. Luvussa 3. on määritelty ohjelman visio ja arvot. Lasten ja nuorten palveluita kuvataan luvussa 4. ja luvussa 5. kuvataan tamperelaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaa. Lapsi- ja nuorisopoliittiset tavoitteet ja kehittämishaasteet on kirjattu lukuun 6. ja lopuksi luvussa 7. on suunnitelma ohjelman seurantaa ja arvioimista varten. 1.1. Ohjelman tehtävä ja tarkoitus Lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa kuvataan tamperelaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaa sekä tarkastellaan lapsille ja nuorille tarjottavia palveluja, linjataan niiden kehittämistä ja pohditaan palvelujen järjestämisen vaihtoehtoja. Ohjelman tavoitteena on tuoda osaltaan lapsi- ja nuorisonäkökulmaa suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä 3

herättää keskustelua lasten ja nuorten palvelutarpeista ja hyvinvoinnin tilasta. Tavoitteena on lisäksi, että kaupunkiorganisaation ohella ohjelman linjauksia ja ehdotuksia voidaan hyödyntää esimerkiksi kolmannen sektorin toiminnoissa osana oman toiminnan suunnittelua ja toteutusta. Lasten ja nuorten palveluita pohditaan myös seudullisesta näkökulmasta. Tampereen lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma keskittyy pääosin alle 18-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin sekä heille suunnattujen palvelujen kehittämiseen. Joissakin kohdin käsitellään yli 18-vuotiaisiin nuoriin liittyviä palveluja ja hyvinvointitietoja (vrt. nuorisolaki, joka määrittelee alle 29-vuotiaat nuoriksi). 2. Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman lähtökohtia Tämän ohjelman lähtökohtina ovat kaupungin oma aiemmin laadittu lapsipoliittinen ohjelma, kaupungin uudistunut toimintamalli, YK:n lapsen oikeuksien sopimus, kansallinen lapsi- ja nuorisopolitiikka, kaupunkistrategia, palveluohjelma ja muut toimintaa ohjaavat asiakirjat sekä kunnan palveluja ohjaavat lait. 2.1. Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman perusta Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman perustana ovat pääasiassa YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Tampereen kaupunkistrategia ja kaupungin palveluohjelma, joka on hyvinvointipalveluja koskeva kaupunkistrategian toteutusohjelma. Lasten ja nuorten palveluja ohjaavat myös muut kaupungissa laaditut asiakirjat ja erillisohjelmat. 2.1.1. YK:n lapsenoikeuksien sopimus Keskeisin lapsen oikeuksiin liittyvä kansainvälinen sopimus on YK:n yleiskokouksen vuonna 1989 hyväksymä yleissopimus lapsen oikeuksista (YK:n lapsen oikeuksien sopimus). Suomessa sopimus astui voimaan 20.7.1991. Sopimuksessa lapsen oikeudet jaetaan kolmeen keskeiseen teemaan, jotka ovat osallistumisoikeudet (participation), lapsen oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision) ja oikeus suojeluun (protection). Kaikki nämä oikeudet ovat sitovia ja ne on huomioitava palvelujen järjestämisessä. Lapsen oikeuksia koskeneen sopimuksen ratifioineet valtiot sitoutuvat raportoimaan YK:n erityiskomitealle sopimuksen noudattamisesta. YK:n lapsen oikeuksien komitea seuraa, miten lapsen oikeuksien sopimuksen määräykset toteutuvat sopimukseen liittyneissä jäsenvaltioissa. Sopimuksen täytäntöönpanosta raportoidaan komitealle noin viiden vuoden välein. Suomi on antanut raporttinsa vuosina 1994, 1998 ja 2003. Seuraava raportti annetaan vuonna 2008. Suomen vuonna 2003 antamasta raportista YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi palautteen vuonna 2005. Komitean mielestä Suomessa tulee olla hallinnosta riippumaton valvontamekanismi, joka seuraa lapsen oikeuksien toteutumista. Syksyllä 2005 toimintansa aloittikin valtakunnallinen lapsiasiavaltuutettu. Komitean käsityksen mukaan Suomen lasten ja heidän vanhempiensa tilanne on yleisesti ottaen hyvä. Erityisen 4

tyytyväisiä on oltu muun muassa ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen sekä pitkiin vanhempainlomiin ja kattavaan päivähoitoon. Komitean raportissa kielteisenä pidettiin lamaleikkausten seurauksia haavoittuvissa oloissa elävien lasten osalta. Komitea on ollut huolissaan myös lisääntyvästä rasismista, lasten huumeidenkäytöstä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, itsemurhista ja seksipuhelimista. Lasten psykiatrisessa laitoshoidossa on havaittu puutteita. Lapsen oikeuksia koskeva tiedotus on todettu vähäiseksi eikä tietoa ole ollut saatavilla kaikilla Suomessa puhutuilla kielillä. Eri hallinnonalojen toiminta on sovitettu huonosti yhteen ja yhteistoiminnassa vapaaehtoisjärjestöjen kanssa on ollut puutteita. Komitea on kiinnittänyt huomiota palvelujen järjestämiseen. Kaikille lapsille on taattava tasa-arvoinen pääsy palveluihin. Lasten ja nuorten hyvinvointia ja heidän oikeuksiensa toteutumista on seurattava. Erityisesti vähemmistöryhmien (mm. romani- ja ulkomaalaistaustaiset lapset) koulutukseen pääsyn esteitä on poistettava ja koulutuksen keskeyttämistä ehkäistävä. Lapsia on kuultava oikeudenkäynnissä ja/tai hallintomenettelyssä heitä koskevia päätöksiä tehtäessä sekä sijaishuoltoon sijoittamisessa. Lapsiperheille annettavaa tukea on lisättävä, erityisesti eroperheille on järjestettävä tukipalvelua. Lasten huoltajuutta koskevat riidat on ratkaistava kohtuullisessa ajassa ja kiinnitettävä huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen syihin. Lapsiin kohdistuvaan perheen sisäisen väkivallan ja koulukiusaamisen vähentämiseen on löydettävä keinot. Lasten ja nuorten terveellisiä elämäntapoja on edistettävä ja alkoholin käytön vähentämiseksi ryhdyttävä toimenpiteisiin. Mielenterveyspalveluja on vahvistettava ja lapsiperheiden toimeentuloa kohennettava taloudellisella tuella. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta on lisää liitteessä 1. 2.1.2. Kansallinen lapsi- ja nuorisopolitiikka Suomessa lapsipoliittinen ohjelma oli vuoden 2005 keväällä valmiina 107 kunnassa. Tampere oli ensimmäisten kuntien joukossa lapsipoliittisen ohjelman laadinnassa. Kunnissa, joissa on hyväksytty lapsipoliittinen ohjelma tai joissa lasten hyvinvointikysymykset on otettu huomioon strategioissa, asui vuonna 2005 yhteensä 83 prosenttia maan lapsiväestöstä. Lapsipoliittisten ohjelmien on todettu edistäneen tuntemusta lasten hyvinvoinnista ja vahvistaneen moniammatillista toimintatapaa. Erityisesti lasten ja nuorten osallistumismahdollisuudet ovat lisääntyneet. (Paavola ym. 2006.) Vuoden 2006 lopulla valmistui lapsiasiavaltuutetun, järjestöjen, kirkkohallituksen ja valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan yhteistyönä ehdotus lasten ja nuorten hallitusohjelmaksi. Kulttuuriministeri Tanja Saarela nimesi työryhmän vuodeksi 2007 laatimaan valtakunnallista lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa (vrt. nuorisolain 4 ). Nuorisolain 7 :ssä nuorisopolitiikan kehittäminen määritellään myös kunnan tehtäväksi. Eduskunnan 14.2.2007 käsittelemässä lastensuojelulain ehdotuksessa (12 ) velvoitetaan kuntia laatimaan suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi, joka hyväksytään kunnanvaltuustossa ja tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Suunnitelma on otettava huomioon kuntalain (65 ) mukaista talousarviota ja suunnitelmaa laadittaessa. Lastensuojelulaissa määritellään myös, että ohjelman on 5

sisällettävä mm. seuraavat tiedot: lasten kasvuolot ja hyvinvoinnin tila, hyvinvointia edistävät sekä ongelmia ehkäisevät toimet ja palvelut sekä suunnitelman toteuttaminen ja seuranta. Tämä ohjelma vastaa osaltaan lain velvoitteeseen. 2.1.3. Tampereen kaupungin toimintaa ohjaavat asiakirjat Kaupunkistrategia Tampereen kaupunkistrategia Kaikem paree Tampere on laadittu vuosille 2005-2016. Valtuustokausittain tarkistettava kaupunkistrategia on yksi keskeinen perusta kaupungin lapsi- ja nuorisopoliittiselle ohjelmalle. Kaupunkistrategia on näkemys kaupungin kehittämisestä tulevaisuudessa. Kaupungin kehityksen ja menestyksen kivijaloiksi on määritelty mm. nuoren aktiiviväestön suuri osuus ja edullisesti tuotetut ja laadukkaat palvelut. Tampereella väestöstä huomattavan suuren osan muodostavat nuoret ikäluokat, vaikka lasten suhteellinen osuus onkin ollut laskussa. Kaupunki pyrkii vastaamaan kuntalaisten palvelutarpeisiin huomioimalla asukkaiden perhe- ja elämäntilanteen sekä iän ja toimintakyvyn muutokset. Lasten ja nuorten määrän väheneminen johtaa ainakin joiltain osin heitä koskevien palvelujen kysynnän laskuun. Tasapainoisen väestörakenteen turvaamiseksi on kaupungissa vastattava lapsiperheiden tarpeisiin ja edistettävä viihtyvyyttä. Kaupunkistrategiassa on kiinnitetty huomiota nuorten äänestysaktiivisuuden huolestuttavaan vähentymiseen. Toimivien vuorovaikutuskanavien lisäksi pitää demokratian toimia ja kansalaisyhteiskunnan perustana nähdä aktiiviseksi kansalaiseksi kasvaminen ja kansalaistaitojen oppiminen. Lasten ja nuorten kasvatuksessa ja opetuksessa on kiinnitettävä huomiota näiden taitojen oppimiseen. Kaikem paree Tampere kaupunkistrategiassa lasten ja nuorten kasvun tukeminen on yhtenä painopisteenä valtuustokaudelle 2005-2008. Tavoitteena lasten ja nuorten kasvun tukemiseksi on erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten suhteellisen osuuden väheneminen. Lisäksi kaikille peruskoulun päättäneille on turvattava jatkokoulutuspaikka. Strategian painopisteenä on myös luovuuden, innovatiivisuuden ja vetovoiman vahvistaminen. Painopisteen tavoitteena on luovan ajattelun kehittämisen sisältyminen varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Tavoitteiden toteutumiseksi on käynnistetty erilaisia toimenpiteitä ja hankkeita. Taulukkoon 1. on koottu lasten ja nuorten kasvun tukemisen painopisteen tavoitetasot vuosina 2003-2007. 6

Taulukko 1. Lasten ja nuorten kasvun tukemisen tavoitetasot vuosina 2003-2007. 2003 2004 2005 2006 2007 - Nuorisopsykiatrisen hoidon arvioon pääsee viikon kuluessa - Perusopetuksen taso säilyy hyvänä - Oppilashuoltopalvelujen tasoa nostetaan kohti valtakunnallista tasoa - Ekaluokkalaisille turvataan iltapäivähoito koulun jälkeen - Lapsiasiamiehen toiminta käynnistyy ja toimintasuunnitelma on tehty - Alle 3-vuotiaiden päivähoidon ryhmäkokoja pienennetään - Perusopetuksen taso säilyy hyvänä - Tietokoneavusteinen oppimisympäristöhanke Opit käynnistetään kaikilla peruskoulun luokka-asteilla - Oppilashuoltopalvelujen tasoa nostetaan kohti valtakunnallista tasoa - Lapsille ja nuorille suunnattua kulttuuritarjontaa ja harrastustoiminnan tukea lisätään. - Alle 3-vuotiaiden päivähoitoryhmien keskimääräinen koko pienenee 12 lapseen/ ryhmä - Perusopetuksen taso säilyy hyvänä - Oppilashuoltopalvelujen tasoa nostetaan kohti valtakunnallista tavoitetasoa - Lapsille ja nuorille suunnatun kulttuuritarjonnan ja harrastustoiminnan käyttöaste pysyy korkeana - Varmistetaan peruskoulun päättäneiden ammatinvalinnan oikea kohdentuminen kehittämällä oppilaanohjauksen käytäntöjä sekä vakiinnuttamalla ammattija lukio-koulutuksen keskeyttäneiden nuorten ammatillinen ohjaustoiminta - Laajennetaan hyvinvointineuvolatoiminta yhdelle uudelle alueelle - Kaikki alle 3-vuotiaat sijaishuollon tarpeessa olevat sijoitetaan suoraan perhehoitoon - Asiakkaat saavat perheneuvolan palvelut hoitotakuun edellyttämässä ajassa. - Kuntatason linjauksiin perustuvat alueelliset yhteistyösuunnitelmat valmistuvat ennaltaehkäisevän työn toteuttamiseksi lasten ja nuorten palveluissa. - Erityispalveluiden vaikuttavuuden arviointi käynnistyy. - Syksyllä 2006 käynnistynyt Taidekaari -lasten ja nuorten kulttuurikasvatushanke jatkuu. Toiminnan painopisteenä ovat erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret. - Nuorisopalveluiden ja perusopetuksen sekä muiden nuorisotyötä tekevien tahojen välinen yhteistyö lisääntyy. - Hyvinvointineuvolatoiminta kattaa 45% äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta. Palveluohjelma Vuonna 2005 hyväksytty Tampereen kaupungin palveluohjelma toteuttaa kaupunkistrategiaa. Se sisältää keskeisiä hyvinvointipalvelujen kehittämishankkeita. Palveluohjelmassa arvioidaan ja linjataan mm. lapsille, nuorille ja lapsiperheille suunnattuja palveluja, tarkastellaan lasten ja nuorten hyvinvointia ja pohditaan, miten palveluja voidaan tulevaisuudessa tuottaa ja millaisia kehittämishaasteita niiden tuottamiseen liittyy. Palveluohjelman mukaisesti vuonna 2006 aloitettiin lasten ja nuorten erityispalvelujen vaikuttavuuden arviointi ja resurssien kartoitus palvelujen kehittämiseksi. Toimenpiteinä ovat myös esi- ja alkuopetuksen hyvät yhteiset käytännöt, päivähoidon, perusopetuksen ja lastensuojelun Tuumasta toimeen yhteistyöhanke ja nuorten opintojen jatkumisen tukeminen. Keskeiseksi asiaksi on nostettu myös vanhemmuuden tukeminen, johon liittyy vanhempien vertaisryhmätoiminta, hyvinvointineuvolatoiminnan laajentaminen, välittävä koulu kouluilmapiirin kehittäminen ja harrastustoiminta osana koulupäivää toimintamallin suunnittelu ja pilotointi sekä lapsille ja nuorille tarjottavien vapaa-ajan mahdollisuuksien kehittäminen (mm. lasten ja nuorten palvelupiste, Taidekaari -lasten ja nuorten kulttuuriohjelma, Lastenkulttuurikeskus Rulla ja nuorisopalvelujen kehittäminen osana lasten ja nuorten kasvun tukemista). 7

Lasten ja nuorten kasvun tukeminen on ensisijaisesti kotien vastuulla. Kasvatuskumppanuutta tarjoavia avaintoimijoita ovat päivähoito, perusopetus ja lasten perusterveydenhuolto. Kasvatuksessa tukevat myös muun muassa kulttuuri- ja vapaaajanpalvelut. Palveluntuottajilta edellytetään hyvää yhteistyötä ja joustavia palvelumalleja sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämistä. Asiantuntijuuden rinnalla on vahvistettava yhteisöllisyyttä ja maallikko-osaamista perheiden kasvatustehtävän tukena periaatteena koko kylä kasvattaa. Muut kaupungin lasten ja nuorten palvelujen järjestämistä ohjaavat asiakirjat Kaupungin oma palvelutuotanto laatii tuotantostrategiat ja palveluja tilaavat lautakunnat laativat palvelujen hankintasuunnitelmat. Lisäksi sekä tilaaja että tuottaja tekevät vuosisuunnitelmat. Tuotantostrategiat, hankintasuunnitelma ja vuosisuunnitelmat ovat keskeisiä palvelujen järjestämistä ja kehittämistä ohjaavia asiakirjoja. Perusopetuslaki velvoittaa kunnan laatimaan opetussuunnitelman, esiopetussuunnitelman ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelman. Päivähoidossa tehdään varhaiskasvatussuunnitelma. Omia strategioita ovat tehneet mm. lasten sijaishuolto ja kaupunginkirjasto. Kaupungissa on myös laadittu erillisohjelmia, joissa käsitellään lasten ja nuorten asioita: kotouttamisen ohjelma, viheralueohjelma, päihdepoliittinen suunnitelma, mielenterveyspalvelujen kehittämisohjelma, turvallisuusohjelma, yhdyskuntaohjelma, Luova Tampere ohjelma, Kulttuurikoski 2011 -ohjelma ja arkkitehtuuripoliittinen ohjelma. 2.1.4. Kunnan palveluja ohjaavat lait ja muut säännökset Suomen perustuslaissa (11.6.1999/731, 6 ) todetaan yksilöä koskevista perusoikeuksista mm. seuraavaa: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Kuntalaki määrittelee kunnan tehtävät. Palvelujen järjestämistä koskevia lakeja on koottu taulukkoon 2. 8

Taulukko 2. Palvelukokonaisuudet ja palvelujen järjestämistä ohjaavat lait. Palvelukokonaisuus palvelun järjestämistä ohjaava laki Kasvatus, opetus- ja Päivähoitolaki koulutuspalvelut Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta Perusopetuslaki (esiopetus) Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta Perusopetuslaki Lastensuojelulaki (koulukuraattori ja psykologitoiminta) Lukiolaki Laki ammatillisesta koulutuksesta Psykososiaalisen tuen palvelut Lastensuojelulaki Sosiaalihuoltolaki Avioliittolaki Isyyslaki Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta Laki lapsen elatuksesta Laki tapaamisoikeutta koskevan päätöksenteon täytäntöönpanosta Elatusturvalaki Laki omaishoidon tuesta Päihdehuoltolaki Laki päihtyneiden käsittelystä Raittiustyölaki Mielenterveyslaki Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta Laki lapsen hoitotuesta Terveyspalvelut Kansanterveyslaki Laki potilaan asemasta ja oikeuksista Mielenterveyslaki Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista Kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut Nuorisolaki Laki kunnan kulttuuritoiminnasta Kirjastolaki Museolaki Liikuntalaki Laki taiteen perusopetuksesta Kaupunkiympäristö Maankäyttö- ja rakennuslaki Laki asunto-olojen kehittämisestä Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden turvallisuudesta Muita lakeja, jotka koskevat eri palveluja Rikosrekisterilaki Laki nuorista rikoksentekijöistä Järjestyslaki Laki kehitysvammaisten erityishuollosta Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 2.2. Tampereen lapsipoliittinen ohjelmaprosessi Kaupunginvaltuusto hyväksyi Tampereen kaupungin ensimmäisen lapsipoliittisen ohjelman vuonna 2000. Ohjelman toteutumista arvioitiin vuonna 2001 tehdyssä selvityksessä Onko täällä kivaa?. Kaupunginvaltuusto päätti ensimmäistä ohjelmaa hyväksyessään, että lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko toimenpide-ehdotuksineen annetaan valtuustokausittain valtuuston 9

hyväksyttäväksi. Osana lapsiasiamiehen toimintakertomuksia vuosilta 2004 ja 2005 on julkaistu tamperelaisten lasten ja nuorten hyvinvointiraportti. Kaupungin siirryttyä uuteen toimintamalliin vuoden 2007 alusta lapsipoliittisen ohjelman uudistaminen sisältäen hyvinvointiselonteon toimenpide-ehdotuksineen on ajankohtaista. Kaupungin väestörakenteen muuttuessa sekä lasten ja nuorten väestöosuuksien laskiessa on välttämätöntä pohtia lasten ja nuorten hyvinvointia ja heidän tarpeitaan tasapainoisen yhteiskuntarakenteen ylläpitämiseksi. Ohjelmaa uudistettaessa tarkennetaan samalla sen paikkaa osana kaupungin strategista suunnittelua. Uudessa toimintamallissa lasten ja nuorten kasvun tukeminen muodostaa yhden kuudesta ydinprosessista. Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma toimii pohjana lasten ja nuorten palvelujen lautakunnan hankintasuunnitelmalle. Tampereen kaupungin ensimmäisessä lapsipoliittisessa ohjelmassa esitetyt lapsipoliittiset päämäärät on kuvattu taulukossa 3. Viime vuosina on kiinnitetty huomiota palvelujen kehittämisen ohella lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseen ja kehittämiseen, mihin liittyen on tehty erillinen tavoitesuunnitelma (Kohti osallistuvaa toimintakulttuuria tamperelaisissa kouluissa, oppilaitoksissa ja nuorisotiloilla, 2004). Taulukko 3. Tampereen kaupungin lapsipoliittiset päämäärät ensimmäisessä lapsipoliittisessa ohjelmassa (Lapsipoliittinen ohjelma, 1999). Lapsipoliittiset päämäärät Palvelujen Lapsi toimijana Lapsen ilo Turvallisuus Syrjäytymisen kattavuus * palvelujen riittävyys ja saatavuus * lasten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen * lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet * Lasten mielipiteiden aktiivinen selvittäminen * Lasten tarpeisiin vastaavat toimintamahdollisuudet ja -ympäristö * lasten ja aikuisten välisen positiivisen vuorovaikutuksen edistäminen * mahdollisuus nauttia ympäristöstä ja toimia siinä * suojelu vahingoittavilta asioilta * elämän ja ympäristön turvallisuuden edistäminen ehkäisy * terveen kasvun ja kehityksen tukeminen * lasten suojelu * aikuisten yhteisen vastuun lisääminen * toimintaympäristön ja palvelujen kehittäminen tarvetta vastaavasti Kaupungin lapsipoliittisen ohjelman arviointiraportin ( Onko täällä kivaa?, 2001) mukaan päämäärien suuntaan oltiin edetty. Ohjelman arvioinnissa työryhmän suosituksina palvelujen kattavuuden lisäämiseksi olivat henkilöstöresurssien lisääminen palveluissa suositusten mukaisiksi, koululaisille tarjottava iltapäivähoidon mahdollisuus, poikkihallinnollisiin projekteihin erillismäärärahojen varaaminen ja toiminnan jatkuvuudesta huolehtiminen toimintojen vakinaistamisella sekä erityistä hoitoa tarvitsevien lasten tukeminen avustajapalveluja lisäämällä. Lasten ja nuorten palveluissa henkilöstömitoitusten suosituksia ei kaikilta osin olla saavutettu. Esimerkiksi kouluterveydenhuollossa ollaan terveydenhoitajien osalta lähellä valtakunnallista suositusta, mutta koululääkäreistä on pulaa. Koulukuraattorien ja - psykologien määrä on lähellä suosituksia. Perusopetuksessa avustajia on lisätty, mutta lisätarvetta on edelleen. Henkilöstömitoituksissa on kiinnitettävä huomiota suositusten lisäksi myös alueellisiin tarpeisiin ja palvelutuotannon sisältöihin. Perusopetuksen oppilaille (1. ja 2. luokkalaisille ja erityisopetuksen oppilaille) tarjotaan iltapäivähoitoa eri puolilla kaupunkia. Projektien toiminnan jatkuvuuteen on kiinnitetty 10

huomiota. Erilaisia varhaisen puuttumisen moniammatillisia malleja on otettu käyttöön ja hyvinvointineuvolatoiminta on tullut osaksi peruspalveluja ja toimintamallia laajennetaan ja kehitetään edelleen. Lapsipoliittisen ohjelman arvioinnissa suosituksena oli myös liikunta- ja nuorisotilojen sijainti tasapuolisesti kaupungin eri alueilla. Palveluverkkokartassa nro 5 on merkittynä nuorisotilat ja joitakin liikuntapaikkoja (liite 7, liikuntapaikkoja myös liitteessä 8, kartta 6 Viherverkko ja toiminnalliset alueet). Nuorisotilalle on tarvetta Härmälän ja Lielahden alueilla. Toimintaa on kyettävä tarjoamaan siellä, missä on tarvetta ja luotava toimintatapoja, jotka eivät välttämättä vaadi pysyviä tiloja. Liikuntapaikkoja on runsaasti eri puolilla kaupunkia ja niiden kunnossapitoon kiinnitetään huomiota. Uusia liikuntapaikkoja suunnitellaan ja rakennetaan tarpeiden mukaan, esimerkiksi uusille asuinalueille. Lasten ja nuorten mielipiteiden selvittämiseksi ja huomioon ottamiseksi on laadittu malli lasten ja nuorten osallistumisen kehittämiseksi. Mallin tavoitesuunnitelman mukaan osallistumista on kehitetty eri tasoilla: mm. perustettu oppilaskunnat kaikkiin perusopetuksen kouluihin, kehitetty alueellista osallistumista ja nuorten osallistumista kaupungin päätöksentekoon (lautakuntiin ja johtokuntiin osallistuminen) sekä otettu oppilaat mukaan koulupihojen suunnitteluun. Myös lastensuojelussa on kehitetty lasten kuulemista. Päivähoidossa painotetaan kasvatuskumppanuutta ja vanhempien osallisuutta on lisätty muun muassa varhaiskasvatussuunnitelmien laadinnassa. Perusopetuksessa käydään arviointikeskustelut kerran vuodessa vanhempien kanssa ja kouluissa yhteistyötä tehdään vanhempainyhdistysten kanssa. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi aiemman ohjelman arvioinnissa suosituksina olivat vanhemmuuteen valmennus odotusaikana molemmille vanhemmille, koulutuspaikan takaaminen kaikille peruskoulun päättäneille, lasten- ja nuorisopsykiatriseen hoitoon pääseminen normin mukaisesti, ehkäisevän päihdetyön tekeminen moniammatillisesti ja lasten varhainen avunsaanti peruspalveluissa henkilökunnan koulutuksella. Koulutuspaikan takaaminen peruskoulun päättäneille on toteutunut hyvin ja se on vuosien 2005-2008 yhtenä valtuustokauden tavoitteena. Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheeseen on kehitetty erilaisia vaihtoehtoja, jotta nuoret voivat löytää oman väylänsä koulutukseen ja edelleen työelämään. Vanhemmuuteen valmennukselle on aiempaa paremmat mahdollisuudet hyvinvointineuvolan toimintamallissa. Lasten- ja nuorisopsykiatriaan odotusajat vaihtelevat Tampereella. Psykiatrista hoitoa sitoo hoitotakuu eli lasten ja nuorten olisi päästävä tutkimukseen kolmen viikon ja hoitoon kolmen kuukauden kuluessa. Perheneuvolassa hoitotakuu toteutuu osittain, nuorisopsykiatrian työryhmässä on päästy hoitotakuun määrittämiin odotusaikoihin, kuten myös TAYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Ehkäisevää mielenterveystyötä tehdään äitiys- ja lastenneuvoloissa, kouluterveydenhuollossa sekä opiskeluterveydenhuollossa. 2.3. Kaupungin toimintamalli uudistuu Tampereen kaupunki siirtyi vuoden 2007 alussa pormestarimalliin ja otti käyttöön tilaaja tuottaja-mallin kaikissa toiminnoissaan. Uudistuksen keskeisenä lähtökohtana on kehittää palvelutuotantoa ja lisätä tuottavuutta. Tavoitteena on myös etsiä uusia vaihtoehtoja tuottaa palveluita. 11

Palvelujen tilaamisesta vastaavat tilaajalautakunnat, jotka on muodostettu asiakaslähtöisesti sektorikohtaisen tehtäväjaon sijaan (ks. kuvio 1). Tuotannon poliittisesta johtamisesta vastaavat johtokunnat. Tuotanto keskittyy palveluiden tarjoamiseen ja oman toiminnan kehittämiseen. Tilaajan ja tuottajan välinen palvelusopimus on tilaaja tuottajamallin keskeinen ohjausväline. Palvelusopimuksessa määritellään mm. palvelujen sisältö ja laatu sekä hankittavien tuotteiden määrät ja hinnat. Kuvio 1. Tampereen kaupungin organisaatiokaavio 1.1.2007 alkaen. Kaupungin toiminnot jakaantuvat kuuteen ydinprosessiin (ks. kuvio 2). Jokainen ydinprosessi muodostuu 3-5 palvelukokonaisuudesta. Lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa pääpaino on lasten ja nuorten kasvun tukemisen prosessissa, mutta lasten ja nuorten hyvinvointi liittyy lähes kaikkiin ydinprosesseihin. Lasten ja nuorten kasvun tukemisen ydinprosessi koostuu seuraavista palvelukokonaisuuksista: päivähoito, perusopetus, neuvola- ja terveydenhuoltopalvelut, psykososiaalisen tuen palvelut ja vapaa-ajan palvelut. Palvelukokonaisuudet kuvataan luvussa 4. 12

Kuvio 2. Ydinprosessit ja palvelukokonaisuudet. Lasten ja nuorten ydinprosessia koskevan määrittelyn mukaan tavoitteena on luoda tamperelaisille lapsille ja nuorille optimaaliset kasvun ja kehityksen edellytykset, taata terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävät ja turvaavat palvelut sekä kannustaa lapsia ja nuoria aktiiviseen ja monipuoliseen harrastus- ja vapaa-aikatoimintaan. Keskeistä on myös siirtää ydinprosessin painopistettä korjaavasta työstä varhaiseen puuttumiseen ja tukemiseen sekä ennaltaehkäisevään työhön. 13

3. Ohjelman visio ja arvot Tampereen kaupungin lapsi- ja nuorisopolitiikan visio ja arvot kuvataan seuraavassa kuviossa. Visio ja arvot määrittävät lapsi- ja nuorisopoliittista suuntaa kaupungissa. Vision ja arvojen pohjana ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Kaikem paree Tampere kaupunkistrategia 2005-2016 sekä lapsiasiamiestoiminnan visio vuodelta 2003. Kuvio 3. Lapsi- ja nuorisopolitiikan visio ja arvot. 14

4. Lasten ja nuorten palvelut Lapsille, nuorille ja perheille suunnatut palvelut on kuvattu kokonaisuutena liitteessä 2. Tarkemmat kuvaukset palveluista löytyy internetistä osoitteesta http://www.tampere.fi/tiedostot/5nmiyn7zj/lasten_ja_nuorten_palvelut.pdf. Lasten ja nuorten palveluista (päivähoito, koulutus, terveydenhuolto, psykososiaalisen tuen palvelut, vapaa-aika sekä viherverkko ja toiminnalliset alueet) on laadittu palveluverkkokartat, jotka ovat tämän ohjelman liitteinä 3-8. 4.1. Päivähoito Päivähoidon palvelukokonaisuus sisältää kunnallisen ja yksityisen päivähoidon, perusopetuslain edellyttämän esiopetuksen sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen. Päivähoitolain mukaan kaupunki järjestää päivähoitoa tarjoamalla lapselle sopivan hoitopaikan ja jatkuvan hoidon sinä vuorokauden aikana, jolloin tarve on olemassa. Toiminnan tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja kasvatustehtävässä sekä edistää lasten tasapainoista kehitystä vanhempien valitsemassa hoitomuodossa. 4.2. Perusopetus Perusopetuksen palvelukokonaisuus sisältää peruskouluopetuksen lisäksi lisäopetuksen peruskoulun päättäneille nuorille, jotka eivät ole sijoittuneet toisen asteen koulutukseen, maahanmuuttajille perusopetukseen valmistavaa opetusta, sairaalaopetuksen sekä aamuja iltapäivätoimintaa ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä erityisopetukseen otetuille tai siirretyille oppilaille. Perusopetuslain mukaan kaupunki järjestää sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille maksutonta perusopetusta, jota Tampereella annetaan suomen ja ruotsin kielen lisäksi englannin, ranskan ja saksan kielellä. Tavoitteena on antaa jokaiselle oppilaalle opetussuunnitelman mukaiset hyvät tiedot ja taidot, monipuolinen yleissivistys, valmiudet jatko-opintoihin sekä jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Perusopetuksessa tarjotaan myös psykososiaalista oppilashuoltoa, jota ovat mm. koulukuraattori- ja koulupsykologipalvelut. 4.3. Toisen asteen koulutus Toisen asteen koulutuspalvelujen kokonaisuus sisältää lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen. Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista tasapainoisiksi ja sivistyneiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa heille valmiudet jatkoopintoihin, työelämään ja itsensä kehittämiseen. Toisen asteen ammatillinen koulutus on ammatillista perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta, jonka tarkoituksena on kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työelämää, vastata työelämän osaamistarpeisiin sekä edistää työllisyyttä. 4.4. Neuvola- ja terveydenhuoltopalvelut Neuvola- ja terveydenhuoltopalvelujen kokonaisuuteen kuuluvat äitiys- ja lastenneuvolat, keskusneuvolat, nuorisoneuvola, kouluterveydenhuolto, opiskeluterveydenhuolto, 15

erityistyöntekijöiden kuten psykologien, puheterapeuttien ja ravitsemussuunnittelijoiden palvelut sekä lasten ja nuorten suun terveydenhuolto. Kansanterveyslain ohjaamana neuvolatoiminnalla ja siihen läheisesti liittyvillä muilla terveyspalveluilla turvataan odottavien äitien, lasten ja koko perheen mahdollisimman hyvä terveys. Varhaisella puuttumisella ja neuvonnalla tuetaan perheitä kasvatuskysymyksissä sekä tehdään ennaltaehkäisevää työtä. Lasten ja nuorten terveen kehityksen seuranta ja ohjaus jatkuu koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilas- ja opiskelijahuollon kanssa. Lasten ja nuorten käytössä ovat myös muut kaikille suunnatut terveyspalvelut. 4.5. Psykososiaalisen tuen palvelut Psykososiaalisen tuen palvelujen kokonaisuuteen kuuluvat sosiaalipäivystys, lastensuojelun avopalvelut, lastensuojelun kuntoutus ja hoito, perheasiain palvelut, lapsiperheiden perheneuvonta ja perheasioiden sovittelu, nuorisopsykiatria, ehkäisevä päihdetyö, elatusturvapalvelut ja omaishoidontuki. Palveluiden tarkoituksena on sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulainsäädännön säätelemänä tukea lapsia, nuoria ja heidän perheitään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ongelmien ilmetessä. Prosessiin sisältyy tukea ja hoitoa antavia palveluja sekä viranomaistoimintaa. 4.6. Kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut Kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelujen kokonaisuuteen kuuluvat nuorisopalvelut ja lasten kulttuuripalvelut, joka sisältää myös taidekasvatuksen. Lapsille ja nuorille tarjotaan myös liikunta-, kirjasto- ja museopalveluja. Tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua tasapainoiseksi ihmiseksi tarjoamalla erilaisia harrastus- ja vapaa-ajanpalveluita, ennakoida ongelmien syntyä, tarjota osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia, rakentaa henkistä hyvinvointia sekä kehittää ja kannustaa luovuuteen. Taiteen perusopetus, jonka tehtävänä on laajentaa taidekasvatusta, on osa vapaa-ajanpalveluja. 4.7. Kaupunkiympäristön kehittäminen Kaupunkiympäristön kehittämiseen kuuluvat maaomaisuuden hallinta ja kehittäminen, kaupunkiympäristön rakentaminen ja ylläpito, joukkoliikenne, viranomaispalvelut sekä pelastustoimi. Lasten, nuorten ja perheiden kannalta keskeisiä ovat kaupunkiympäristön rakentamiseen liittyvä kaupunkisuunnittelu, joukkoliikenne, viheralueet ja asuminen. Kaupunkiympäristön rakentaminen perustuu kaupunkisuunnitteluun, jota ovat esimerkiksi kaavoitus, liikennesuunnittelu sekä katujen ja viheralueiden suunnittelu. Tampereen kaupunkisuunnittelussa koko kaupunkiseutua käsitellään ja kehitetään yhtenäisenä kokonaisuutena. Suunnittelulla pyritään toimivaan, viihtyisään ja turvalliseen elinympäristöön. Myös päätösten ja toiminnan ekologisia vaikutuksia arvioidaan ja ympäristö huomioidaan maankäytön suunnittelussa. Kaavoituksella vaikutetaan muun muassa koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten palvelujen sijoittumiseen sekä asuinalueiden muodostumiseen. Erityisesti turvallinen kevyen liikenteen verkosto on tärkeä osa lasten ja nuorten toimivaa arkea. Sujuvat ja kattavat joukkoliikennepalvelut turvaavat lasten ja nuorten mahdollisuuden liikkua pidempiäkin matkoja itsenäisesti. Matalalattiabussit palvelevat erityisesti lapsiperheiden tarpeita. Myös lippujen 16

hinnoittelussa on huomioitu vaunujen kanssa kulkevat sekä lapset ja nuoret erityisinä käyttäjäryhminä. Kaupungin ylläpitämät viher- ja ulkoilualueet tarjoavat lapsille ja nuorille kosketuksen luontoon ja luonnosta nauttimiseen. Ne tarjoavat mahdollisuuden myös ulkoiluun, urheiluun, harrastuksiin ja leikkeihin. Näitä ovat esim. urheilu-, peli- ja lähikentät, leikkipaikat, puistokäytävät ja ulkoilureitit sekä skeittipaikat, koirapuistot, matonpesu- ja soutuvenepaikat ja muut toimintaa ja harrastuksia palvelevat alueet ja rakenteet. Viherpalveluja ovat myös erilaisten viheralueiden verkostot, rakennetut puistot, maisemapellot ja niityt sekä metsät ja suojelualueet. Luonnon tuntemisen opetus on myös osa ympäristökasvatusta. Asuntopolitiikalla edistetään kuntalaisten mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen. Keskeistä on palvelujen läheisyys ja saatavuus, esimerkiksi päiväkodit, koulut, terveyspalvelut ja kirjastot. Myös asuinpaikan pysyvyys on oleellista lasten ja nuorten näkökulmasta. 4.8. Muiden palveluntuottajien tarjonta Tampereella kolmas sektori, seurakunnat ja järjestöt ovat tärkeitä lasten, nuorten ja perheiden palveluntuottajia kaupungin ohella. Lisäksi kaupunki ostaa joitakin palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Ostopalveluina hankitaan mm. päiväkotipalveluja ja esiopetusta. Kaupunki tukee monia lasten ja nuorten kanssa toimivia järjestöjä. Avustuksilla tuetaan mm. yleistä ja perussosiaalityötä, lapsiperheiden kodinhoitoa, päihdetyötä, terveydenhuoltoa, kehitysvammaisten palveluja, mielenterveyspalveluja, lastenkulttuuria (mm. teatterit), kulttuuri- ja harrastusjärjestöjä, museoita, nuorisotyötä ja urheiluseuroja. Taiteen perusopetusta antavat useat eri palveluntuottajat. Myös koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa tuottavat kaupungin lisäksi muut toimijat. 17

5. Tamperelaisten lasten ja nuorten hyvinvointi Tamperelaisten lasten ja nuorten hyvinvointia tarkastellaan tässä luvussa väestökehityksen, perheiden, elinolojen, koulutuksen sekä terveyden ja elintapojen näkökulmista. Tietoja on koottu kaupungin omista lähteistä, Stakesin ja Tilastokeskuksen tietokannoista sekä Kouluterveyskyselystä (Puusniekka ym. 2005). 5.1. Lapsi- ja nuorisoväestö Tampereella Tampereella oli vuoden 2006 lopussa 35 775 alle 18-vuotiasta lasten ja nuorta (koko väestömäärä oli 206 289). Alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten osuus on vähentynyt kaupungissa vuosien 1996 ja 2006 välillä 2,1%-yksikköä. Kaupungin keskisellä suuralueella 1 lasten ja nuorten osuus on huomattavasti pienempi kuin muilla alueilla. Lasten ja nuorten osuus on vähentynyt eniten kaakkoisella suuralueella. Myös koillisella suuralueella lasten osuus on laskenut. Pohjoinen suuralue on alueista ainoa, jossa lasten osuus väestöstä on noussut jatkuvasti vuosien 1996 ja 2005 välillä. Luoteisen ja keskisen suuralueen lasku on tasaantunut vuonna 2005 ja eteläisellä alueella osuus on pysytellyt lähes samana. Tampereella lasten osuus väestöstä on yli kolme prosenttiyksikköä pienempi kuin Suomessa keskimäärin. Kuviossa 4. on lasten ja nuorten osuudet Tampereella ja koko maassa. Lasten määrä on vähentynyt Tampereella keskimääräistä nopeammin. Lasten osuus väestöstä 25 20 15 % 10 Tampere koko maa 5 0 1996 2000 2003 2004 2005 2006 Kuvio 4. Lasten ja nuorten (alle 18-vuotiaat) osuus (%) väestöstä Tampereella ja koko maassa vuosina 1996, 2000, 2003-2006. (Tampereen kaupunki). 1 Kaupungin suuralueita on viisi: lounainen, luoteinen, keskinen, pohjoinen, koillinen, kaakkoinen ja eteläinen alue. Suuralueet on kuvattu kartalla liitteessä 9. 18

Kuviossa 5. on ennuste 0-18 vuotiaiden lasten ja nuorten määristä oppilasalueittain 2. Hervantaa ja Pohjoista aluetta lukuun ottamatta lasten ja nuorten määrä on ennusteen mukaan muilla alueilla laskemassa ja näistä koillisella alueella lasku on huomattavin. Hervannassa ja pohjoisella alueella määrät nousevat voimakkaasti erityisesti vuodesta 2010 eteenpäin. Nousua selittävät uusien rakennettavien alueiden vaikutukset lasten ja nuorten määrään. Suunnitteilla olevia asuinalueita ovat Vuores, Ratina, M-realin alue Lielahdessa ja Nurmi-Sorila. Tämä ennuste luo tarpeita erityisesti näiden kahden oppilasalueen palveluiden määrälliseen uudelleen mitoittamiseen. 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 KESKUSTA KALEVA Lapset (0-18v.) oppilasalueilla 2005-2020 MESSUKYLÄ KOILLINEN KAUKAJÄRVI HERVANTA Kuvio 5. Alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten määrä oppilasalueilla vuonna 2005 ja ennusteet vuosille 2008, 2011, 2014, 2017 ja 2020 (Tampereen kaupunki). NEKALA ETELÄINEN RAHOLA LÄNTINEN LIELAHTI POHJOINEN 2005 2008 2011 2014 2017 2020 Alle kouluikäisten määrän arvioidaan kasvavan voimakkaimmin keskisellä suuralueella, erityisesti Muotialan (kuuluu Nekalan oppilasalueeseen) rakentumisen myötä. Nurmi- Sorilan ja Aitolahden rakentuminen lisää pohjoisella suuralueella lasten määrän yli viisinkertaiseksi. Voimakkaimmin sekä alle kouluikäisten että kouluikäisten määrä laskee koillisella suuralueella. Myös lounaisella suuralueella kouluikäisten määrän arvioidaan pienenevän. Väestöennusteissa on vaikeaa ottaa huomioon sitä, että lapsiperheet muuttavat usein pois keskustasta ennen kuin lapset aloittavat koulun. Tampereella syntyneiden lasten määrässä on vuosituhannen vaihteessa tapahtunut suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Syntyvyys lähti laskuun vuonna 1995 ja suuntaus jatkui laskevana vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen syntyneiden määrä on noussut takaisin 1990-luvun lopun lukemiin, lähes 2400 lapseen. Vähiten lapsia syntyi vuonna 2002, yhteensä 2099 lasta. Vuonna 2006 syntyi Tampereella 2380 lasta. Koko maassa syntyvyys lähenteli 66 000 lasta vuonna 1990. Sen jälkeen syntyvyys romahti kymmenessä vuodessa niin, että vuonna 2000 syntyneitä lapsia oli miltei 10 000 2 Tampereella oppilasalueet ovat käytössä päivähoidossa ja perusopetuksessa ja niitä on 12: läntinen, Rahola, Lielahti, keskusta, Kaleva, Messukylä, koillinen, Kaukajärvi, Hervanta, Nekala, eteläinen ja pohjoinen alue. Oman kokonaisuutensa muodostavat erityiskoulut. Oppilasalueet on kuvattu kartalla liitteessä 9. 19

vähemmän kuin vuonna 1990. Kun verrataan Tampereella syntyvyydessä tapahtuneita muutoksia koko maan syntyvyyteen, Tampereella lasku alkoi noin viisi vuotta myöhemmin kuin koko maassa. Tampereella syntyvyyden aleneminen ei ollut suhteessa yhtä voimakasta kuin koko maassa. Pienin syntyvyys oli Suomessa vuonna 2002, jolloin maassa syntyi vajaat 56 000 lasta. Sen jälkeen koko maan syntyvyydessä on havaittavissa pientä nousua. Nousu ei kuitenkaan yllä vuoden 1990 määrään. Vuonna 2004 koko maassa syntyi noin 58 000 lasta. Alle kouluikäisten määrä on laskenut vuodesta 1998 vuoteen 2005 asti (kuvio 6.) syntyvyyden alentumisen ja perheiden poismuuton vuoksi. Määrän ennustetaan jälleen kääntyvän lievään nousuun. Vastaavasti peruskouluikäisten määrä on noussut vuoteen 2005 asti, jonka jälkeen se on kääntynyt laskuun nuorimpien, alle kouluikäisten ikäluokkien pienentymisen vuoksi. Tulevan vuosikymmenen alussa koululaisten määrän ennustetaan olevan alimmillaan, minkä jälkeen heidän määränsä alkaa nousta. Tulevaisuudessa lasten määrän muutosta on seurattava ennusteiden tarkentamiseksi, jotta palvelutuotantoa voidaan paremmin suunnitella. Lapset ikäryhmittäin 1998-2005, ennusteet 2006-2020 20000 18000 16000 14000 12000 10000 0-6-vuot. 7-15-vuot. 16-18-vuot. 8000 6000 4000 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Kuvio 6. Lasten ja nuorten määrä Tampereella vuosina 1998-2005 ja ennuste vuosina 2006-2020 (Tampereen kaupunki) ikäryhmissä 0-6-vuotiaat, 7-15-vuotiaat ja 16-18- vuotiaat. Lapsiperheiden muutto naapurikuntiin on ollut vilkasta Tampereella. Jos muuttoliike jatkuu edelleen vilkkaana, nuorimmat ikäluokat eivät kasva. Uusien pientalovaltaisten alueiden rakentamisen arvioidaan kuitenkin hidastavan lapsiperheiden poismuuttoa. Maahanmuuttajalasten lukumäärä on noussut vuodesta 1985 (kuvio 7.). Ikäryhmä 15-24- vuotiaat on kasvanut selvästi nopeimmin; tätä voi selittää maiden välisen opiskelijavaihdon yleistyminen ja kansainvälistyneiden organisaatioiden ulkomaalaisten työntekijöiden määrän kasvu (erityisesti yli 20-vuotiaiden osalta). Turvapaikanhakijoista monet kuuluvat 15-24-vuotiaiden ikäryhmään. Maahanmuuttajista lasten ja nuorten määrä kasvaa ja vanhempien, yli 30-vuotiaiden määrä laskee. Ikäryhmien 0-6-vuotiaat ja 7-15-vuotiaat kasvua selittää mm. perheiden monilapsisuus: maahanmuuttajaperheissä lapsia on 20

keskimäärin enemmän kuin suomalaisissa perheissä (1,8 lasta). Maahanmuuttajat saavat usein itse nuorena lapsia, mikä lisää määrää; Suomessa syntyneet saavat maan kansalaisuuden ja monilla on kaksoiskansalaisuus. Suurimmat lasten ja nuorten kieliryhmät (alle 24-vuotiaat) ovat venäjä, ruotsi, arabia, englanti ja viro. Tulevaisuudessa maahanmuuton painopisteen siirtyminen pakolaisuudesta työperusteiseen maahanmuuttoon luo omat haasteensa palvelujärjestelmälle. Ulkomaalaiset lapset ja nuoret 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 0-6 - vuotiaat 7-14 - vuotiaat 15-24 - vuotiaat 1985 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuvio 7. Tampereella asuvat lapset ja nuoret, joilla on ulkomaiden kansalaisuus, vuosina 1985 2005 (Tilastokeskus). Kaupungin tarjoamassa päivähoidossa oli vuoden 2007 alussa maahanmuuttajataustaisia lapsia noin 350 ja eri äidinkieliä 35. Maahanmuuttajataustaisten lasten osuus oli päivähoidossa noin 5,5% vuoden 2007 alussa, kun vastaava osuus vuonna 2003 oli 4,5%. Perusopetuksessa käsitteellä maahanmuuttajataustainen lapsi tarkoitetaan Suomeen muuttanutta vieraskielistä tai paluumuuttajana Suomeen tulevaa lasta sekä Suomessa syntynyttä lasta, joka puhuu vierasta kieltä äidinkielenään tai kotikielenään. Kansalaisuuden perusteella saadaan erilaisia henkilömääriä kuin lapsen äidinkielen ja kotikielen perusteella, mikä on hyvä ottaa huomioon tilastoja tarkasteltaessa. Kuviossa 8. on maahanmuuttajaoppilaiden määrä perusopetuksessa ja lukiossa lukuvuodesta 1999-2000 alkaen. Perusopetuksessa olevien maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä syksyllä 2006 oli kaikkiaan 1023 ja perusopetukseen valmistavassa opetuksessa oli 77 oppilasta. Tampereen lukioissa oli syksyllä 2006 (tilastointipäivä 20.9.) yhteensä 74 opiskelijaa, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi. Vastaavasti Tampereen ammattiopistossa nuorisopuolen koulutuslinjoilla oli vuoden 2006 lopulla 225 opiskelijaa, joiden äidinkieli ei ole suomi. 21

1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 1999-2000 2000-2001 Maahanmuuttajat perusopetuksessa ja lukiossa 2001-2002 2002-2003 2003-2004 2004-2005 2005-2006 2006-2007 yhteensä perusopetuksess a valmistavassa opetuksessa lukiossa lukuvuosi Kuvio 8. Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret perusopetuksessa, perusopetukseen valmistavassa opetuksessa ja lukiossa lukuvuosina 1999/2000 2006/2007. (Tampereen kaupunki.) 5.2. Perheet Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot ilman lapsia. Lapsiperheiksi luokitellaan perheet, joissa on ainakin yksi alle 18-vuotias lapsi ja yksi tai kaksi huoltajaa. Lapsiperheiden osuus perheistä on Tampereella hieman pienempi kuin koko maan vastaava osuus. Lapsiperheiden osuus on laskenut 1990-luvulta alkaen sekä Tampereella että koko maassa. Tampereella lapsiperheitä oli vuonna 2005 38,2% perheistä ja koko maassa 41,5%. Kuvio 9. osoittaa, että lapsettomien perheiden määrä on noussut 1980- luvulta asti ja lapsettomia perheitä on enemmän kuin lapsiperheitä. Eniten on kasvanut lapsettomien avoparien määrä. Yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvanut vähän. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä Tampereella on 25,3%, mikä on koko maan vastaavaan osuuteen (20%) verrattuna korkeampi. Yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvussa ja muutos on saman suuntainen koko maassa. 22

Lapsiperheet perhetyypeittäin 30000 25000 20000 15000 10000 5000 avio-/avoparit ja lapsia -perheet avio-/avoparit ilman lapsia - perheet yksinhuoltajaper heet 0 1985 1990 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuvio 9. Perheiden määrä perhetyypeittäin Tampereella vuosina 1985 2005 (Tilastokeskus). Ahtaasti asuvien lapsiperheiden osuus kaikista lapsiperheistä on laskenut Tampereella vuodesta 1990, jolloin ahtaasti asuvia lapsiperheitä oli 41,9% ja vastaavasti vuonna 2004 perheiden osuus oli 32,7% ja vuonna 2005 osuus oli 31,9%. Erittäin puutteellisesti varustetuissa asuinnoissa 3 Tampereella asui vuonna 2004 kaikkiaan 744 lasta ja nuorta (0-17-vuotiaita), joista 297 asui ahtaissa, erittäin puutteellisissa asunnoissa. Asunto on ahtaasti asuttu, jos siinä asuu enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun (määritelmä vuodesta 1990 lähtien). Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asunnossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Ahtaasti asuvien lapsiperheiden osuus on laskenut erityisesti vuosien 1997 ja 2004 välillä. (Stakes.) Kuvio 10. osoittaa toimeentulotuen piirissä olevien lapsiperheiden osuuden koko väestön lapsiperheistä Tampereella ja koko maassa. Tampereella toimeentulotukea saavien lapsiperheiden osuus on huomattavasti koko maan vastaavan luvun yläpuolella. Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden suurempaa osuutta Tampereella verrattuna koko maan vastaavaan osuuteen voivat selittää lapsiperheiden alhaisempi tulotaso ja työttömyys. Yksinhuoltajaperheet joutuvat turvautumaan huomattavasti yleisemmin toimeentulotukeen kuin kahden huoltajan perheet. Vuonna 2005 Tampereella toimeentulotukea saaneita yksinhuoltajaperheitä oli 32,9% ja pareja, joilla oli lapsia oli 6,4% kaikista kaupungin vastaavista lapsiperheistä. Osa yksinhuoltajaperheistä on jatkuvaa tukea tarvitsevia, köyhinä pidettäviä lapsiperheitä. Osa tarvitsee tukea elämäntilanteensa vuoksi lyhytaikaisesti varsinkin yksinhuoltajuuden alussa. 3 Erittäin puutteellisesti varustetusta asunnosta puuttuu jokin seuraavista varusteista: vesijohto, viemäri, lämminvesi tai WC. 23

Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet 16 14 12 10 % 8 6 4 2 0 Koko maa Tampere 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005* Kuvio 10. Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus (%) kaikista lapsiperheistä Tampereella ja koko maassa vuosina 1990 2004 (Stakes). * vuoden 2005 kohdalla koko maan luku kertoo viisikon eli viiden suuren kaupungin yhteisen osuuden. 5.3. Lasten ja nuorten elinolot Kouluterveyskyselyn tavoitteena on tuottaa valtakunnallisesti vertailukelpoisella menetelmällä tietoa kouluille, kunnille ja lääneille nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista, terveystottumuksista ja koulukokemuksista. Kysely tehdään joka toinen vuosi luokkakyselynä peruskoulujen 8. ja 9. vuosiluokkien ja lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoille. Tampereella kysely tehtiin viimeksi vuonna 2005. (Puusniekka ym. 2005.) Alla olevassa taulukossa on kouluterveyskyselyyn vastanneiden tamperelaisnuorten määrät vuosina 1999-2005. Taulukko 4. Tampereella kouluterveyskyselyyn vastanneet perusasteen 8. ja 9. luokkalaiset sekä lukion 1. ja 2. luokkalaiset vuosina 1999, 2001, 2003 ja 2005 (Puusniekka ym. 2005). 1999 2001 2003 2005 8. ja 9. luokkalaiset 3133 2897 3277 3433 lukion 1. ja 2. luokkalaiset 1938 2143 2330 2300 Vanhemmuuden puutetta kokee reilu viidennes vastaajista: osuus on kuitenkin hieman laskenut ja osuudet ovat yhtä suuret 8. ja 9. luokkalaisten ja lukiolaisten keskuudessa (kuvio 11.). Vanhemmuuden puute koostuu kouluterveyskyselyssä seuraavista asioista: vanhemmat eivät tunne lapsensa ystäviä, vanhemmat eivät tiedä missä lapsi viettää viikonloppuiltansa, lapsi ei pysty keskustelemaan vanhempiensa kanssa asioistaan ja hän ei saa kotoa apua kouluvaikeuksiinsa. 24