T-121.200 Käyttöliittymäpsykologia Essee 14.1.2004 Mirja Lemmetty
Kognitiivisen psykologian soveltaminen tietokoneen käytön opettelussa Tämä essee käsittelee tietokoneen käytön opettelua ja opettamista erityisesti aikuiselle ihmisille, jotka eivät ole ennen tietokonetta käyttäneet. Pohdintojen taustalla on käytetty kognitiivisen psykologian teoriaa. Tässä esseessä käsitellään aikuisten aloittelevien käyttäjien kohtaamia käytettävyysongelmia tietokoneen käytössä. Olen työssäni opettanut aikuisille ihmisille näitä tietotekniikan perustaitoja. Tämän vuoksi luulisin osaavani arvioida, miten nämä ihmiset tehokkaimmin oppivat uusia asioita. Käytännön kokemukset opetustyöstä ovat selkeästi sovellettavissa kognitiivisen psykologian oppeihin. Esimerkeistä puhuttaessa viittaan Windows-käyttöliittymään, sillä sen avulla yleensä opetetaan aikuisia ihmisiä käyttämään tietokoneita. Uusien taitojen välttämättömyys Tietotekniikan käytön perusvalmiuksien hallitseminen on lähes välttämättömyys yhä useammassa työtehtävässä sekä yhteiskunnassa toimimisessa. Tietotekniikka helpottaa ja nopeuttaa monien asioiden hoitamista, tosin ensin täytyy opetella käyttämään tietoteknisiä apuvälineitä. Monet palvelut, kuten esimerkiksi pankkipalvelut, ovat nykyään helposti saatavilla verkosta. Kaikki palvelut ovat vielä ainakin toistaiseksi saatavilla myös perinteiseen tapaan asioimalla konttoreissa. Tulevaisuudessa perinteinen asiointi voi olla huomattavasti hankalampaa, jos yhä useammasta toimipisteestä luovutaan ja palveluja keskitetään verkkoon. Työpaikoilla tietotekniset taidot ovat jo monessa paikassa ehdoton vaatimus. Työntekijä ei voi enää valita tekeekö työnsä tietokoneen avulla vai ilman. Heiltä edellytetään tietokoneiden käyttöä työn apuna. Lapset oppivat luonnollisella tavalla käyttämään tietokoneita koulussa tai kotona. Heillä ei ole yleensä ennakkoluuloja tietokoneita kohtaan, sillä tekniset vempaimet ovat olleet aina osa heidän arkipäiväistä elämäänsä. Lapset ovat yleensä innostuneita oppimaan uutta, varsinkin kun tietokoneen käyttöä voi opetella leikin ja pelien kautta. Aikuiset uuden asian opettelijat ovat tässä vaikeammassa asemassa. Heille tietotekniikka ei ole kuulunut jokapäiväiseen elämään. Uusien asioiden opettelu saattaa aiheuttaa aikuisissa ihmisissä muutosvastarintaa. He saattavat kokea uuden opettelun turhaksi ja vaikeaksi, sillä asiat on pystynyt tähän mennessä hoitamaan ihan hyvin vanhoin keinoin. Kysymys ei ole pelkästään ihmisen iästä, vaan myös kulttuurisukupolvesta. Asiat, jotka edellinen sukupolvi joutuu opettelemaan aikuisena, ovat heille uusia ja vieraita. Seuraavalle sukupolvelle nämä asiat ovat jo tuttuja. Vanhempien mallin avulla asiat on helppo omaksua (Sinkkonen et al. 2002). Tärkein lähtökohta aikuisten opettamisessa on motivointi, joka auttaa asioiden oppimista ja omaksumista. Aikuisen oppimisessa aikaisemmin opituilla asioilla ja kokemuksilla on keskeinen merkitys. Tietokoneen käyttötaito ei ole pelkästään itsetarkoitus. Tietokonetta opetellaan käyttämään, jotta sitä voitaisiin hyödyntää työssä tai vapaa-ajalla. Tietokoneen käyttötaidosta on hyötyä erityisesti tiedon määrän lisääntyessä ja sen saatavuuden helpottuessa tietoverkkojen avulla. Faktatiedon opettelun merkitys vähenee ja tärkeämmäksi tulevat tiedon valikoinnin, jäsentämisen, analysoimisen ja kriittisen arvioinnin taidot. Motivoinnin merkitys Tärkein psykologinen lähtökohta tietokoneen käytön opettamisessa on motivointi. Ihminen oppii parhaiten ja helpoiten asioita, joista kokee olevan itselleen hyötyä. Konstruktivismin mukaan faktat opitaan parhaiten silloin, kun ne kytketään opiskelijoiden aiempaan tietoon, laajoihin mielekkäisiin kokonaisuuksiin ja aitoihin todellisen elämän tilanteisiin ja ongelmiin (Peltomaa 2004). Negatiivinen asenne uuden opettelua kohtaan saattaa estää oppimisen, vaikka asian opetteluun käytettäisiinkin paljon aikaa. Opiskelun aloitusvaiheessa opettajan rooli on ehkä tärkeimmillään. Hänen pitäisi pystyä motivoimaan opiskelijat kertomalla miten tietokoneen käyttötaidot voivat helpottaa opiskelijoiden elämää, kunhan ensin jaksaa hieman perehtyä perusasioiden opetteluun. Tietokoneen käytön opettelu tulisi myös esittää suhteellisen yksinkertaisena asiana, jonka jokainen varmasti oppii kun siihen käyttää hieman aikaa. Opettajan täytyy myös ymmärtää opiskelijoiden lähtökohdat ja selittää asiat tarpeeksi yksinkertaisesti. Opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että jotkut asiat saattavat olla vaikeita toteuttaa tietokoneen avulla, eikä epäonnistuminen tietokoneen käytössä kaada maailmaa. Usein opiskelija saattaa turhautua, kun ei osaa tehdä jotain tehtävää ja pitää itseään toivottomana tapauksena. Vaikka tietokoneiden käyttöliittymät ovat kehittyneet käyttäjäystävällisempään suuntaan, käytettävyysongelmia esiintyy vielä paljon. Opiskelijan ei siis tarvitse luovuttaa, vaikka kaikki ei heti sujuisikaan. 2
Pelkkä työssä tarvittavien taitojen tarve ei välttämättä riitä motivoimaan kaikkia opiskelijoita. Muutosta vastustavia aikuisopiskelijoita kannattaa yrittää motivoida myös heidän henkilökohtaista elämää koskettavilla argumenteilla. Esimerkiksi internetistä löytyvä tieto ja palvelut houkuttelevat monia opettelemaan tietokoneen käytön perustaidot. Kaikkien eri toimintojen opettelussa on eduksi, jos harjoitustehtävät ovat mielekkäitä, mielenkiintoisia, hyödyllisiä ja käytännönläheisiä. Motivoinnin tarve vaihtelee tietysti ryhmittäin. Joissain ryhmissä opiskelijat ovat tulleet kurssille työnantajan pakottamana, toisissa taas omasta halustaan. Jälkimmäisessä tapauksessa motivointi on luonnollisesti helpompaa. Tietokoneen käyttö ensimmäistä kertaa Kun käyttäjä käyttää ensimmäistä kertaa uutta tuotetta, hänen toimintansa on tietoista pohdiskelua (Sinkkonen et al. 2002). Myöhemmin osa tästä toiminnasta automatisoituu. Jos ihminen ei ole koskaan ennen käyttänyt tietokonetta, yksinkertaisimmatkin toimenpiteet saattavat tuntua vaikeilta. Pelkästään hiiren käyttämisen opetteluun kuluu paljon aikaa. Windowsin käyttöliittymässä, kuten kaikissa muissakin tietokoneen käyttöliittymissä, on ongelmana monimutkaisuus. Tämä johtuu siitä, että sama käyttöliittymä on tarkoitettu sekä aloittelijoille että edistyneemmille käyttäjille. Aloittelija näkee ruudulla heti monia toimintoja, joita hän ei tule tarvitsemaan vielä pitkään aikaan. Aloittelijoiden kohtaamat käytettävyysongelmat liittyvät usein termistön ja perustoimintalogiikan ymmärtämiseen. Käyttöliittymässä käytetyt termit eivät avaudu uudelle käyttäjälle aivan itsestään. Hankala ja huono termistö on sekä aikuisten että nuorempien käyttäjien ongelma. Erityisesti ikääntyneille ihmisille kokemuksen puute vaikeuttaa termien ymmärtämistä. Tuotekehitysprosesseissa ei ole vielä kiinnitetty tarpeeksi huomiota termistöön. Tämän vuoksi opettelun alkuvaiheessa pitäisi selittää termejä, joita tietokoneen käyttämisessä tarvitaan. Jos perusasiat jäävät hämärän peittoon alussa, niitä on vaikea hahmottaa myöhemminkin. Aluksi kaikki ruudulla näkyvä on uutta ja outoa, mutta jo muutaman käyttökerran jälkeen käyttäjät oppivat tunnistamaan edellisillä kerroilla käyttämiään toimintoja. Ikonien merkitykset eivät ole itsestään selviä heti, mutta tutut ikonit löydetään helposti tulevilla käyttökerroilla. Oppimisprosessi Nykyinen kognitiivis-konstruktiivinen oppimisnäkemys pitää ihmistä aktiivisena tiedonkäsittelijänä. Ihminen oppii parhaiten, jos itse työstää asioita ja luo omia tietorakenteitaan (Peltomaa 2004). Tietokoneen käytön opettelussa tätä oppimiskäsitystä voidaan soveltaa teettämällä opiskelijoilla mahdollisimman paljon itsenäisiä tehtäviä. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan opettajan rooli on muuttunut perinteisestä tiedon siirtämisestä oppilaslähtöisen oppimisprosessin ohjaajaksi. Opettajalla voi edelleen olla tärkeä rooli tiedon esittäjänä, mutta tärkeämpää on se, miten opettaja järjestää oppimistilanteet oppijan oppimisprosessia tukeviksi. Olen käytännössä havainnut, että asioita ei kannata opettajajohtoisesti edes yrittää esittää luokan edessä. Uusista opeteltavista asioista kannattaa vain näyttää nopeasti esimerkki omalta koneelta ja antaa sen jälkeen opiskelijoille asiaan liittyviä tehtäviä. Asioiden läpikäyminen yksityiskohtaisesti luokan edessä on usein melko turhaa. Parhaiten asia menee perille, kun kertoo opiskelijoille minkälaisia asioita tietokoneen avulla voi tehdä ja antaa heidän suorittaa tehtävä itsenäisesti sekä tarpeen tullen neuvoa henkilökohtaisesti. Jos moni opiskelija juuttuu pohtimaan samaa asiaa, voi esimerkin näyttää opettajan koneelta yhteisesti kaikille. Lähtökohtaisesti opiskelijalla ei ole motivaatiota katsoa esimerkkiä, ennen kuin on itse yrittänyt ratkaista tehtävän. Perusasioiden opetteluun kunnolla kannattaa käyttää aikaa. Perusasioiden oppimisen jälkeen opettelu helpottuu huomattavasti ja on paljon itsenäisempää. Kun opiskelijat tuntevat oppineensa jotain ja voittavat ennakkoluulonsa, uusien toimintojen oppiminen sujuu kuin itsestään. Aikaa pitää antaa myös itsenäiselle oppimiselle, eikä antaa valmiita ratkaisuja heti. Asiat jäävät paljon paremmin mieleen mitä enemmän joutuu ongelmaa itse ratkaisemaan. Myös asioiden kertaaminen on tärkeää oppimisen kannalta. Jonkin aikaa tietokonetta käyttäneet opiskelijat alkavat oppia asioita huomaamattaan ehdollistumisen kautta. Esimerkiksi opiskelijat tottuvat siihen, että tietokone pitää ääntä tallentaessaan levykkeelle ja antaa virhetilanteissa äänimerkkejä. Tällaista ehdollistumista kutsutaan väline-ehdollistumiseksi (Peltomaa 2004). Oppija on välineehdollistumisessa aktiivisempi kuin klassisessa ehdollistumisessa, koska oma toiminta ja sen seuraukset opettavat. Opiskelun tulee olla myös palkitsevaa, jotta opiskelijat jatkaisivat keskittyä asiaan. Palkitsemisen pitäisi konstruktivismin mukaan liittyä itse oppimistehtävään ja antaa oppijalle informaatiota hänen suorituksestaan 3
(Peltomaa 2004). Olen huomannut, että opiskelijoista on mielenkiintoista seurata kehitystään tekemällä testejä ja myös toistamalla samoja testejä taitojen karttuessa. Myös vertailu muiden kanssa kannustaa. Erittäin hyvä keino oppia on huomata omat virheensä ja korjata niitä. Palaute tehtävien suorittamisesta täytyy saada nopeasti ja virheiden korjaaminen pitää tehdä silloin, kun käsiteltävä asia on tuoreena mielessä. Muuten palautteen saaminen ei ole mielekästä. Muistaminen ja havainnointi Ihminen havaitsee asioita ensiksi sensorisen muistinsa avulla. Sensorisen muistin toiminta on tiedostamatonta. Kun ihminen päättää tietoisesti käsitellä jotain sensorisen muistin avulla havaitsemaansa asiaa, tieto siirtyy hyvin lyhytkestoisesta sensorisesta muistista työmuistiin. Työmuistin kesto on alle 20 sekuntia, mutta toistolla ja kertaamalla voidaan pidentää säilytysaikaa. Jos tietoa on käsitelty syvällisesti, toistettu tai siihen liittyy voimakkaita tunteita, se siirtyy työmuistista säilömuistiin. Mitä paremmin opittua asiaa on itse työstänyt, sitä paremmin se on myös löydettävissä tietomuistista. Aivoihin syntyy parempia muistijälkiä, mitä enemmän asioiden parissa askaroi. Mieleen palauttaminen voi onnistua parhaiten samassa tilanteessa ja ympäristössä, jossa oppiminen on tapahtunut (Peltomaa 2004). Sensorisella tasolla käyttäjät oppivat tunnistamaan esimerkiksi ikoneita Windowsin käyttöliittymässä. Niitä ei tarvitse jokaisella käyttökerralla yksityiskohtaisesti etsiä käymällä jokainen ikoni läpi. Käyttäjän huomio kiinnittyy nopeasti tuttuihin ikoneihin. Havainnot muodostuvat nopeasti ilman tietoista ponnistelua. Käyttäjällä on käynnissä monia havaitsemisen osaprosesseja samanaikaisesti. On kuitenkin rajoituksia sille, kuinka moneen kohteeseen käyttäjä voi kohdistaa huomionsa ja kuinka monta kohdetta voi tunnistaa samanaikaisesti (Laarni et al. 2001). Samoin kuin käyttäjä kohdistaa huomionsa käyttöliittymässä helposti äkillisiin muutoksiin ja silmiinpistäviin ärsykkeisiin, hän reagoi myös ympäristöstään tuleviin ärsykkeisiin. Opiskeluympäristöllä on siis merkitys oppimisprosessiin. Yleensä kurssiryhmät koostuvat samantasoisista opiskelijoista, joilla on sama tavoite. Toiset opiskelijat tukevat oppimista, sillä heiltä voi tarvittaessa kysyä neuvoa tai miettiä yhdessä ratkaisua ongelmaan. Jokaiseen ryhmään mahtuu myös tasoeroja. Ryhmään pyritään kokoamaan lähtötasoltaan samanlaiset opiskelijat, mutta yksilöllinen oppiminen tapahtuu eri tahdissa. Opettajan haasteena on keksiä nopeammin edistyville opiskelijoille uusia haasteita, samalla kun opastaa hitaampia. Useamman päivän kurssilla opiskelijat yleensä valitsevat päivittäin aina saman tietokoneen. Oppimisympäristö ja vieressä istuvat ihmiset pysyvät samoina, mikä tukee teoriaa siitä, että mieleen palauttaminen onnistuu parhaiten tutussa ympäristössä. Mieleen palauttaminen onkin tärkeää opittujen taitojen muistamiseksi. Yleensä uudet taidot eivät jää mieleen kovin pitkäksi aikaa ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Uusi opiskelupäivä kannattaa aloittaa kertaamalla edellisenä päivänä tehtyjä asioita. Yhdelle päivälle kannattaa valita vain kohtuullinen määrä uusia, mielellään läheisesti toisiinsa liittyviä asioita. Jos kurssipäivät ovat pitkiä, vaihtelu virkistää. Välillä voi teettää opiskelijoilla kevyempiä tehtäviä, jotta keskittymistä riittäisi vaikeampiin asioihin. Häipymisteorian mukaan muistijälki heikkenee vanhetessaan. Tämän mukaan siis uusi tieto muistetaan vanhaa paremmin. Myös tämä teoria tukee sitä, että tieto pitäisi palauttaa mieleen säännöllisesti, ettei se unohtuisi. Toisaalta aiemmin opittu voi häiritä uuden oppimista. Tietokoneen käytössä useat toiminnot tukevat toisiaan, eivätkä usein estä oppimasta uutta. Näin voi tietenkin käydä esimerkiksi näppäinkomentoja opetellessa. Jos käyttäjä on ensin oppinut tekemään asioita hiiren avulla, voi olla vaikea totutella tekemään sama asia näppäinkomennon avulla. Usein tosin kokeneemmat käyttäjät ottavat mielellään käyttöön kaikki vaihtoehtoiset ja nopeammat toimintatavat. Torjuntateorian mukaan epämiellyttävät asiat torjutaan ja näin ollen ne unohtuvat. Torjuntavaihe on yleensä jo heti alussa, jolloin opiskelijat vastustavat uuden opettelua. Toisaalta jo opittu asia saattaa unohtua nopeasti, jos opiskelija kokee, ettei siitä ole hänelle mitään hyötyä. Käytettävyyden merkitys oppimisessa Aloittelevien käyttäjien kannalta olisi helpompaa, jos tietokoneiden käyttöliittymät olisivat yksinkertaisempia. Haasteena on kuitenkin käyttöliittymien sovittaminen sekä aloittelijoille että kokeneemmille käyttäjille. Vaikka aloittelevan käyttäjän ei tarvitse heti opetella käyttämään kaikkia toimintoja, monimutkaisemmat ominaisuudet saattavat häiritä perustoimintojen löytämistä käyttöliittymästä. Toisaalta käyttäjät oppivat nopeasti tunnistamaan yleisimmin tarvitsemansa ominaisuudet käyttöliittymästä ja olemaan huomioimatta muita. Suunnittelijoiden haasteena onkin pystyä asettumaan suunnittelemansa tuotteen käyttäjän rooliin. Se on vaikea tehtävä, sillä 4
suunnittelijan oma tausta ja osaaminen ovat todennäköisesti erilaisia kuin käyttäjällä. Käytettävyystutkimus toivottavasti edistää käyttöliittymien suunnittelua siihen suuntaan, että uusien käyttäjien olisi helpompi omaksua uusia tuotteita. Kenties joskus tietokoneen käyttöliittymät ovat niin helppokäyttöisiä, että kurssien järjestäminen tietokoneen käyttämisen opettelemiseksi on turhaa. 5
Lähteet Peltomaa, H. Kognitiivinen psykologia. Opinto.net sivusto 2004, [Viitattu 11.1.2004] Saatavissa: http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=psyk&page=psyk Sinkkonen, I.; Kuoppala, H.; Parkkinen, J.; Vastamäki, R. 2002. Käytettävyyden psykologia. Helsinki. Edita, IT Press. 343 s. ISBN 951-826-574-7. Laarni, J.; Kalakoski, V.; Saariluoma, P. 2001. Ihmisen tiedonkäsittely. Teoksessa: Saariluoma, P.; Kamppinen, M.; Hautamäki, A. (toim.) Moderni kognitiotiede. Helsinki. Gaudeamus Kirja. 270 s. ISBN 951-662-824-9 6