Tuikku Esiselvitys työttömille yksinhuoltajille ja heidän nuorille perheenjäsenilleen sekä palveluverkoston virkailijoille Loppuraportti 2008 www.odl.fi
Ulla Kaipainen TUIKKU ESISELVITYS PROJEKTI työttömille yksinhuoltajille ja heidän nuorille perheenjäsenilleen sekä palveluverkoston virkailijoille Loppuraportti 2008 JULKAISIJA OULUN DIAKONISSALAITOS 2008 Painopaikka: Multiprint Oy 2008 2
TIIVISTELMÄ Tuikku-esiselvityksessä tarkasteltiin yksinhuoltajaperheiden lisätuen tarpeellisuutta työllistymisen ja kouluttautumisen näkökulmasta Oulun, Raahen ja Ylivieskan seutukunnissa. Asiasta pyrittiin saamaan sekä yksinhuoltajaperheiden että heidän palveluverkoston (työhallinto, sosiaali- ja opetustoimi) virkailijoiden näkemys, mikä mahdollisti asian tarkastelun kahdesta eri näkökulmasta. Esiselvityksessä tarkasteltiin pelkästään työttömien ja työttömyysuhan alaisten yksinhuoltajien tilannetta, ei työssä käyvien yksinhuoltajien tilannetta. Lisäksi siinä tarkasteltiin yksinhuoltajien nuorten perheenjäsenten (15 18 vuotta) koulutukseen ja jatkosuunnitelmiin kiinnittymistä. Esiselvitys toteutettiin kysely- ja haastattelututkimuksin sekä verkostopalaverein. Kyselytutkimus suunnattiin sekä yksinhuoltajaperheille että palveluverkoston virkailijoille. Haastattelututkimus suunnattiin pelkästään yksinhuoltajille. Verkostopalavereissa olivat mukana palveluverkoston virkailijat ja esiselvityksen toteuttaja. Yksinhuoltajien kyselyyn vastasi 60 henkilöä, joista kahdellekymmenelle tehtiin tarkempi haastattelu. Nuoria koskeviin kysymyksiin vastasi 6 nuorta ja 11 yksinhuoltajaa. Palveluverkoston kyselyyn vastasi 72 henkilöä ja verkostopalavereissa oli mukana yhteensä 179 virkailijaa. Tutkimustulokset osoittivat, että työttömät yksinhuoltajat kaipaavat selkeästi taloudellista, psykososiaalista ja työllistymisen lisätukea ja nykyisen palveluverkoston toiminnassa oli havaittavissa resurssi- ja prosessipulaa hyvin toimivien käytänteiden rinnalla. Yksinhuoltajien nuoria koskeviin kysymyksiin tuli vastauksia niin vähän, ettei yleistäviä johtopäätöksiä heidän kohdallaan voida tehdä. Työllistymisen esteiksi äideillä korostuivat sopivien työpaikkojen löytymisen vaikeus, lastenhoidon järjestämisen vaikeus sekä koululaisten yksinolo kotona, puutteellinen tai vanhentunut koulutus ja oman ammatin sopimattomuus tähän elämäntilanteeseen. Osalle äideistä jaksamiskysymys oli noussut työllistymisen esteeksi, eikä heillä ollut voimavaroja työnetsintään. Osalla äideistä työllistymisen este oli sairaus; fyysinen, henkinen tai molemmat yhtä aikaa ja osa koki työttömyyden syyksi oman ikänsä. Usein työttömyyden syyksi kerrottiin ytimekkäästi yksinhuoltajuus ja sen seurannaisvaikutukset. Lähes puolet kyselyyn vastanneista äideistä koki syrjäytyneensä työelämästä. Palveluverkoston virkailijat kokivat yksinhuoltajien työttömyyden syiksi pääosin puutteellisen koulutuksen, voimavarojen rajallisuuden, vanhemmuuden ja työssäkäynnin yhdistämisen vaikeuden ja lastenhoidon järjestämisen vaikeuden. Äitien työorientaatio oli pääosin korkealla ja he halusivat kiinnittyä työelämään, eikä moraalinen ristiriitaa vanhemmuuden ja työssäkäynnin välillä tai motivaatio-ongelmat korostuneet. Työn tuomassa taloudellisessa kannustimessa oli havaittavissa kahtiajakautumista. Osa äideistä koki, että työn teko ei kannata taloudellisesti. Nämä äidit olivat mieluummin kotona huolehtimassa pienistä lapsistaan. Valtaosa äideistä eli 81,67 % koki täysin tai jossakin määrin itsensä vähävaraiseksi tai köyhäksi. Tämä tukee aiemmissa tutkimuksissa esille tullutta yksinhuoltajien 3
köyhyysongelmaa. Taloudellinen niukkuus ja sen tuomat haitat nousivat lähes pääteemaksi äitien kuvauksissa. Taloudellisen tilanteen tasapainoon ja selviytymiseen vaikuttivat vaihtelevasti lähisuvun apu tai viranomaisapu, joiden saaminen tuntui usein työläältä ja nöyryyttävältä. Äitien sosiaalisessa verkostossa oli havaittavissa selkeä kahtiajakautuminen. Osalla oli vahva verkosto ja osalla sitä ei ollut juuri lainkaan. Hyvin usein äitien elämää leimasi yksinäisyys ja omiin oloihin vetäytyminen. Yksinhuoltajaäitien lasten isät joko tukivat äitien selviytymistä tai hankaloittivat sitä riitaisten välien ja vastuuntunnottoman käyttäytymisen vuoksi. Lasten päivähoidon järjestymisessä oli myös kahtalaista mielipidettä. Osa äideistä oli saanut sen hyvin järjestymään, mutta vaikeutta oli erityisesti tilapäisten julkisten hoitopaikkojen saamisessa ja yksityisen sektorin palveluihin äideillä ei ollut varaa. Palveluverkoston virkailijat kokivat julkisten päivähoitopalveluiden saannin osin myös vaikeana erityisesti nopeita toimenpiteitä vaativissa tilanteissa. Valtaosa yksinhuoltajista ja heidän nuoristaan oli sitä mieltä, että nuoret hakevat itse opiskelupaikkoja ja haluavat kouluttautua ammattiin sekä heillä on selkeät jatkoopintosuunnitelmat. Osa palveluverkoston virkailijoista oli asiasta samaa mieltä. Osa koki kuitenkin, että yksinhuoltajien taloudellinen tilanne voi suosia pyrkimystä opiskelun sijaan suoraan työmarkkinoille ja varhaista puuttumista ja yksilöllistä lähestymistä korostettiin, etteivät nuoret putoaisi peruskoulusta tyhjän päälle. Palveluverkoston viranomaisyhteistyössä oli havaittavissa huomattavia eroja. Keskustelua herätti laajalti organisaatioiden välisen kuilun paikkaaminen. Virkailijat kokivat myös, että työttömissä yksinhuoltajissa on paljon sellaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat työhallinnon ja sosiaalitoimen lisäksi kuntoutuksen kentän samanaikaisia toimenpiteitä saadakseen voimavaransa takaisin ja kyetäkseen työllistymään. Yksinhuoltajat kaipasivat lisätukea sopivien työpaikkojen etsintään, faktatietoa opiskelumahdollisuuksista sekä yksinhuoltajien etuuksista. Tukea yhteiskunnan tukijärjestelmältä toivottiin lisää. Lisäksi äidit toivoivat henkistä supporttia tai tukihenkilöä ja tukiperheitä sekä etävanhemman vastuullista toimintaa kasvattajana. Lopuksi voidaan todeta, että esiselvityksen mukaan yksinhuoltajat huolehtivat lapsistaan hyvin sitoutuneesti, omaavat strukturoidun päivärytmin ja taloudellisesta tilanteesta johtuen tinkivät mieluummin omista kuin lasten menoista usein itsensä syrjäyttäen. Liian suuri vastuu yksin ajaa äidin kuitenkin usein uupumukseen ja masennukseenkin tai vaihtoehtoisesti liialliseen martyyriyteen, eikä voimavaroja työllistymiseen tällöin riitä. 4
SISÄLLYS Tiivistelmä 1. JOHDANTO 7 1.1 Projektin lähtökohta ja toiminnalliset puitteet 7 1.2 Projektin kohderyhmä ja tavoitteet 9 1.3 Projektin kustannuskooste 10 2. YKSINHUOLTAJAT TUTKIMUSKOHTEENA 11 2.1 Yksinhuoltajuuden määrittely ja alueelliset tunnusluvut 11 2.2 Aiempia tutkimuksia ja artikkelikoosteita 12 2.3 Yhteiskunnan kannanottoja 17 3. PROJEKTIN TOTEUTUS 19 3.1 Tutkimusasetelman suunnittelu ja toimenpiteet 19 3.2 Julkisuus, tiedottaminen ja yhteistyö 22 3.3 Kyselytutkimus 23 3.3.1 Yksinhuoltajaperheiden kysely 23 3.3.2 Palveluverkoston kysely 32 3.4 Yksinhuoltajien haastattelututkimus 39 3.5 Palveluverkoston verkostopalaverit 40 4. PROJEKTIN TULOKSET 41 4.1 Yksinhuoltajaperheiden kyselyvastaukset 41 4.1.1 Taustatiedot 41 4.1.2 Lapset ja heidän tapaaminen 41 4.1.3 Ammatillinen koulutus, työhistoria ja toimeentulo 42 4.1.4 Työllistymisen esteet 43 4.1.5 Työorientaatio 47 4.1.6 Toimeentulo ja taloudellinen tilanne 49 4.1.7 Yksinhuoltajien nuoret (vastaajina yksinhuoltajat ja nuoret) 52 4.1.8 Avoimet vastaukset 54 4.1.9 Jatkoprojektihalukkuus 59 4.1.10 Palautekooste 60 4.1.11 Alueellinen jakautuminen 61 4.1.12 Sähköpostin avoimet vastaukset 62 4.2 Yksinhuoltajien haastattelukooste 63 4.2.1 Arjessa pärjääminen ja kasvatusvastuusta selviytyminen 63 4.2.2 Taloudellisen tilanteen vaikutus yksinhuoltajaperheiden 68 4.2.3 Verkoston ja isien osallistumisen merkitys yksinhuoltajaäideille 71 4.2.4 Yksinhuoltajien kiinnittyminen työelämään ja sen tuomat 75 4.2.5 Yksinhuoltajien viestit 78 4.3 Yksinhuoltajien ryhmittelyä 80 4.4 Palveluverkoston kyselyvastaukset 81 5
4.4.1 Kaikki vastaukset teemoittain 81 4.4.2 Organisaatiovertailu teemoittain 85 4.4.3 Avointen vastausten kooste 96 4.4.4 Ohjaushalukkuus jatkoprojektiin 107 4.4.5 Palautekooste 111 4.4.6 Alueellinen jakautuminen 111 4.5. Palveluverkoston verkostopalaverit 112 4.5.1 Verkostopalaverien sisältökooste 113 4.6 Tulosten tulkinta aiempiin tutkimuksiin nähden 116 4.7 Mitä ei saatu selville ja jatkotutkimuksen tarve 117 5. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 118 5.1 Kokoava tarkastelu 118 5.2 Hyvät käytännöt ja keskeisimmät ongelmat 123 5.3 Johtopäätökset: Yksinhuoltajat tarvitsevat lisätukea 124 5.4 Pohdintaa nykyisestä palvelujärjestelmästä 126 5.5 Jatko-projektiarvio 127 5.5.1 Jatko-projektin alustava toimintafilosofia ja toimintamallit 129 6. KIITOKSENI YHTEISTYÖKUMPPANEILLE 136 Lähteet 137 6
1. JOHDANTO 1.1 Projektin lähtökohta ja toiminnalliset puitteet Perhe on yksi merkittävimmistä taloudellisen turvan ja hoivan tuottajista. Perhemuodot ovat kuitenkin muuttuneet länsimaissa kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana. Avioerojen määrä ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osuus ovat kasvaneet. Tämän seurauksena yksinhuoltajien osuus lapsiperheistä on noussut. Myös entistä suurempi osa lapsista kasvaa perinteisen ydinperheen ulkopuolella yksinhuoltajakotitalouksissa. Suurin osa yksinhuoltajista on edelleenkin naisia, mutta yksinhuoltajien siviilisääty on muuttunut. Leskien sijasta useimmat yksinhuoltajaäidit ovat nykyisin naimattomia ja eronneita. (Mia Hakovirta 2006, Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat s.17). Perheen murroksen ohella läntisissä hyvinvointivaltioissa on tapahtunut muitakin rakennemuutoksia. Naisten työllisyysasteen kasvu on horjuttanut miespuolisen perheenelättäjän mallia. Muutos yhden perheenelättäjän mallista kahden perheenelättäjän malliin on yhtäältä vahvistanut naisten asemaa, mutta toisaalta se on asettanut vaatimuksia yhden tulonsaajan kotitalouksille. Samaan aikaan työmarkkinat ovat muuttuneet epävakaammiksi. Osa-aikatyötä tekevien määrä on kasvanut ja määräaikaisten työsuhteiden osuus on noussut. Työtä tehdään yhä useammin muulloin kuin ns. normaalina työaikana. (Mia Hakovirta 2006, Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat s.17). Työmarkkinoiden rakennemuutosten ohella hyvinvointipolitiikan suunta on muuttunut useissa OECD-maissa. Nykyiset sosiaalipoliittiset toimenpiteet nojaavat yhä enenevässä määrin rekommodifikaatioon, eli tavoitteena on vahvistaa toimeentulon riippuvuutta työmarkkinoista. Tähän pyritään kannustamalla ihmisiä ansiotyöhön erilaisten tukitoimien avulla sekä luomalla sosiaaliturvan rakenteisiin työntekoon kannustavia elementtejä. (Mia Hakovirta 2006, Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat s.17). Toisaalta myös uusfamilistiset piirteet, joissa tuetaan tulonsiirtojen avulla lasten hoitamista kotona, ovat vahvistuneet esimerkiksi Suomessa. Vastuuta myös yksinhuoltajien toimeentulon turvaamisesta on pyritty siirtämään valtion sijasta toisaalta markkinoille kannustamalla yksinhuoltajia ansiotyöhön ja toisaalta perheelle vahvistamalla elatusvelvollisten vastuuta yksinhuoltajien toimeentulosta. (Mia Hakovirta 2006, Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat s.17). Yksinhuoltajaperheiden köyhyys- ja hoivaköyhyysongelmat, työllistymis- ja työelämästä syrjäytymisongelmat ja riippuvuus hyvinvointivaltiosta ovat tutkittuja ja tiedostettuja epäkohtia valtakunnallisesti. Yksinhuoltajat eivät ole tutkimusten mukaan työllistyneet laman jälkeen yhtä hyvin kuin muut ja työllistymistä vaikeuttaviksi tekijöiksi ovat osoittautuneet työssä käymisen ja lastenhoidon yhdistämisen ongelmat sekä puutteellinen koulutus ja tukiverkosto.(mia Hakovirta, Väetöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 45/2006). Suomessa ei laman aikana tehty erityisiä yksinhuoltajille kohdistettuja muutoksia sosiaaliturvajärjestelmään ja yksinhuoltajat kärsivät laman seurauksista, mutta toimenpiteitä yksinhuoltajien tilanteen parantamiseksi ei ole tehty. (Skevik, A 2006). 7
Ainoa vähäinen ja kiistelty toimenpide on ollut lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaminen 1.1.2008 alkaen 36,60 eurosta 46,60 euroon lasta kohden kuukaudessa. Tiedostetuista haitoista huolimatta nykyinen palvelu- ja tukijärjestelmä ei ole kyennyt korjaamaan tilannetta tarpeeksi ja selkeää palveluvajetta on kiistämättä havaittavissa. On muistettava kuitenkin, että nämä ongelmat eivät koske kaikkia yksinhuoltajia ja yksinhuoltajien joukossa on paljon henkilöitä, jotka voivat hyvin. Tuikku esiselvitys-projektin lähtökohtana oli vastata näihin valtakunnallisesti tiedostettuihin yksinhuoltajaperheiden ongelmiin ja selvittää näiden ongelmien esiintyvyyttä projektialueella. Tämä esiselvitys pyrki tavoittamaan pelkästään työttömiä ja työttömyysuhan alaisia yksinhuoltajia ja osaltaan selvittämään koetaanko tilanne projektialueella samankaltaiseksi kuin tutkimuksissa on todettu ja tarvitaanko projektialueella lisätukea näiden ongelmien vuoksi. Samanaikaisesti tämän esiselvityksen kautta pyrittiin saamaan selkeä palveluverkoston näkemys samasta asiasta. Lisäksi esiselvityksessä haluttiin saada käsitys kohderyhmän alueellisesta määrästä ja tavoitettavuudesta projektialueella. Esiselvityksen tulosten pohjalta arvioitiin lopuksi alueellista jatkoprojektitarvetta, jonka tavoitteena olisi yksinhuoltajaperheiden työllistymis- ja kouluttautumismahdollisuuksien parantaminen työllistämisen ja kuntoutuksen keinoin. Tuikku esiselvitys-projektin alkuperäinen toteutusaikataulu oli 15.5.2007 28.2.2008. Tämän lisäksi projekti sai lisäaikaa laajan tulosmateriaalin analysointiin ja raportointiin 1.3. 31.5.2008. Projektin toiminnalliset puitteet olivat yksinkertaiset. Projektissa toimi kokopäiväisesti yksi henkilö, projektipäällikkö, joka hoiti itsenäisesti lähes kaiken projektiin liittyvän työn. Tukipalvelut, kuten henkilöstö- ja taloushallinto sekä tietohallintopalvelu tulivat toteuttajaorganisaatiosta. Sähköiseen kyselyyn tarvittava asiantuntijuus ostettiin ulkopuolisena palveluna. Yhteistyötä yksinhuoltajien haastatteluiden toteutuksessa tehtiin Turun yliopiston kanssa. Projektipäälliköllä oli käytettävänään asiallinen toimitila työvälineineen ja osa työajasta meni matkustamiseen (verkostopalaverit). Projektitoimintaa ohjasi ja tuki ohjausryhmä, jonka kokoonpano oli seuraava. Oulun seudun työvoimatoimisto Marita Rimpeläinen-Karvonen Toimialajohtaja Oulun työvoiman palvelukeskus Maija Hänninen Palvelukeskuspäällikkö Varajäsen, Oulun työvoiman palvelukeskus Maija Hänninen Palvelukeskuspäällikkö Varajäsen, Oulun seudun työvoimatoimisto Marita Rimpeläinen-Karvonen Toimialajohtaja Oulun Kaupunki, sosiaalipalvelut Varajäsen ( lastensuojelun palveluyksikkö ) Mirja Saarni Sisko Pirilä-Karlström Palvelujohtaja Palveluyksikköpäällikkö 8
Oulun Kaupunki, oppilashuoltoyksikkö Arto Willman Vs. opetuspäällikkö Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus Ville Mehtälä, ESR-suunnittelija Saija Luonuansuu ESR-ohjelmapäällikkö ODL Säätiö Kuntoutuksen erityispalveluiden diakonian ja sosiaalityön yksikkö Eija Kurki Yksikönjohtaja Varajäsen, oppilashuoltoyksikkö Tuula Takalo Vastaava koulupsykologi Ei varajäsentä Varajäsen, ODL Säätiö Kuntoutuksen erityispalveluiden diakonian ja sosiaalityön yksikkö Hannu Rahikainen Diakoniajohtaja 1.2 Projektin kohderyhmä ja tavoitteet Esiselvityksen varsinaisena kohderyhmänä olivat työttömät ja työttömyysuhan alaiset yksinhuoltajat ja heidän peruskoulun päättäneet nuoret. Välillisenä kohderyhmänä olivat Pohjois-pohjanmaan kuntien (Oulun, Ylivieskan ja Raahen seutukunnat) työvoimatoimistojen, sosiaali- ja opetustoimen virkailijat sekä seudun yksin- ja yhteishuoltajat ry:n yhdistystyöntekijät. Projekti oli esiselvityshanke ja sen tavoitteena oli kartoittaa yksinhuoltajaperheiden työllistymistä/kouluttautumista tukeva alueellinen lisäpalvelutarve. Tavoitteena oli myös kohderyhmän alueellinen asioiden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Tuloksena saatiin alueellisesti ruohonjuuritason tietoa yksinhuoltajaperheiden erityistuen tarpeesta ja saatiin käsitys yksinhuoltajien työllistymistä vaikeuttavista tekijöistä sekä peruspalveluiden riittävyydestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Tavoitteiden toteutumiseksi toimittiin seuraavilla tavoilla. 1. Yksinhuoltajaperheiden kyselytutkimus 2. Palveluverkoston kyselytutkimus 3. Yksinhuoltajien haastattelututkimus 4. Alueelliset palveluverkoston verkostotapaamiset 5. Kyselytutkimuksen tulosten tilastoinnit 6. Haastatteluiden litterointi ja analysointi 7. Kaikkien tulosten yhteenveto, analysointi ja raportointi 8. Tulosten pohjalta jatkoprojektitarpeen arviointi ja jatkoprojektihakemuksen laatiminen 9
1.3 Projektin kustannuskooste Kokonaisbudjetti alkuperäisellä toteutusaikataululla oli yhteensä 59 298,00 ja lisäkuukausien jälkeen 63 936,00. Rahoittaja osoittaa toimintamenoihin yhteensä enintään 57 543,00 eli 90 % toteutuneista hyväksyttävistä tukikelpoisista kustannuksista. Kulut ovat jakautuneet maksatuskuukausien mukaan seuraavasti. Ajanjaksolta 1.5 31.12.2007 kulut ovat tarkat ja viimeinen kulurakenne ajalta 1.1. 31.5.2008 on arvioitu, koska lopullinen tilinpäätös saapuu vasta kesäkuussa 2008 raportin julkaisun jälkeen. Toteuma 1.5 30.6.2007 1.7 30.9.2007 1.10 31.12.2007 1.1 31.5.2008 Budjetti Aineet ja tarvikkeet 332,75 744,04 870,68 982,39 4400,00 Henkilöstö 5402,50 10 966,19 10 050,78 16 537,64 45 338,00 Matkat 0,00 31,82 436,26 0,00 2 400,00 Vuokrat 492,39 954,00 954,00 3427,20 4000,00 Palveluiden ostot 0,00 109,85 31,60 881,34 1000,00 Tiedotus 152,50 0,00 0,00 0,00 400,00 Poistot 211,20 316,80 316,80 528,00 1398,00 Sisäiset kulut TOIMINNAN KULUT YHTEENSÄ 0,00 1514,79 1045,35 2393,52 5000,00 6591,34 14 637,49 13 705,47 24 750,09 63 936,00 Kaikki toiminnan kulut yhteensä 59 684,39 euroa. 10
2. YKSINHUOLTAJAT TUTKIMUSKOHTEENA 2.1 Yksinhuoltajuuden määrittely ja alueelliset tunnusluvut Yksinhuoltajuus on perinteisesti liitetty leskeyteen ja aviottomaan äitiyteen. Yksinhuoltajuus on myös sosiaalinen kategoria, jonka kautta syntyy sosiaalisia oikeuksia. Yksinhuoltajuuskategorian sisällä ilmenee erilaisuutta, koska yksinhuoltajuuteen voidaan päätyä eri reittejä. Yksinhuoltajaperheitä syntyy viidellä eri tavalla: avio- ja avoeron seurauksena, avio- tai avopuolison kuollessa tai yksinäisen henkilön saadessa lapsen. Kaikkia näitä kategorioita yhdistää alaikäinen lapsi. (Mia Hakovirta 2006, Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat s.23). Yksinhuoltajuus on yhteiskunnallisten ja kulttuuristen prosessien tuote ja sen määrittely vaihtelee yhteiskunnissa. Yksinhuoltajaperheen rajaaminen omaksi perhetyypikseen riippuu tarkastelutavasta. Eri maissa on erilaiset määritelmät yksinhuoltajuudelle, ja samassakin maassa yksinhuoltaja voidaan määritellä eri tavoin verotuksen, lainsäädännön ja virallisten tilastojen ja sosiaaliturvaetuuksia koskevien oikeuksien kannalta. Pääsääntöisesti kansainvälisessä tilastoinnissa pidetään yksinhuoltajana vanhempaa, joka asuu alaikäisen eli alle 18-vuotiaan lapsen kanssa ilman avo- tai aviopuolisoa. Suomessa perhetilaston mukaan yksinhuoltajuus määritellään samassa asunnossa asuvien perheenjäsenten perhesuhteiden avulla. Yksinhuoltajaperheenä pidetään tällöin yhden aikuisen perhettä, jossa huollettavien lasten ikä on alle 18 vuota. (Mia Hakovirta 2006, Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat s.26 27). Aika on monessa mielessä ohittanut tilastojen yksinhuoltajakäsitteen, eikä nykyinen tilastointi- ja yksinhuoltajuusmääritelmä vastaa reaalimaailman yksinhuoltajuutta. Asuntokeskeinen perhetilasto tuntee yksinhuoltajan, mutta ei elatusvelvollisia. Yhteishuoltajuuden kautta yleistyneet kahden kodin perheet jäävät myös näkymättömiksi, koska samaa lasta ei voida tilastoida kahteen perheeseen. Käsite yksinhuoltaja viittaa siis lähivanhempaan, jonka kanssa lapsi asuu, ei lapsen huoltomuotoon. Jossakin määrin olisikin selkeämpää puhua lapsen lähivanhemmasta kuin yksinhuoltajasta. Näin vältettäisiin käsitteiden sekaannus. (Mia Hakovirta 2006, Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat s.28). Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa oli 31.12.2006 yhteensä 180 576 kappaletta yhden vanhemman perhettä. Projektialueella tilastokeskukselta saadut tunnusluvut jakautuivat seuraavasti. Oulun seutukunnassa yksinhuoltajaperheitä oli tällöin 6432 kappaletta, joissa äitejä ja lapsia oli 5474 kpl sekä isiä ja lapsia 958 kpl. Ylivieskan seutukunnassa yksinhuoltajaperheitä oli 1083 kappaletta, joissa äitejä ja lapsia oli 872 kpl sekä isiä ja lapsia 211 kpl. Raahen seutukunnassa yksinhuoltajaperheitä oli 965 kappaletta, joissa äitejä ja lapsia oli 753 kpl sekä isiä ja lapsia 212 kpl. Työttömien yksinhuoltajien osuudesta saatiin tietoa vuosilta 2004 (kaikki seutukunnat) ja 2005 (Oulun seutukunta) ja tunnusluvut jakautuivat seuraavasti. 11
Oulun seutukunnassa työttömiä yksinhuoltajia (naiset ja miehet) oli 31.12.2004 yhteensä 770 kappaletta eli noin 12 % kaikista yksinhuoltajista, joita oli tällöin 6409 kappaletta. Vuoden 2005 vastaava luku oli tilastokeskuksen mukaan 1203 kappaletta. Ylivieskan seutukunnassa työttömiä yksinhuoltajia oli 31.12.2004 yhteensä 89 kappaletta eli noin 8 % kaikista yksinhuoltajista, joita oli tällöin 1097 kappaletta. Raahen seutukunnassa työttömiä yksinhuoltajia oli 31.12.2004 yhteensä 144 kappaletta eli noin 14,5 % kaikista yksinhuoltajista, joita oli tällöin 998 kappaletta. Työttömien yksinhuoltajien määrän voidaan olettaa olevan tällä hetkellä varsin merkittävä erityisesti Oulun seutukunnassa. Oulun seudun työvoimatoimiston tilastojen mukaan joulukuussa 2007 oli työttömiä työnhakijoita kaikkiaan yhteensä 8735 kappaletta. 2.2 Aiempia tutkimuksia ja artikkelikoosteita Tuikku esiselvityksen taustatiedoissa on käytetty pääosin VTT, tutkija Mia Hakovirran väitöskirjamateriaaliin liittyvää kirjaa yksinhuoltajien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat (Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 45/2006), joka on ensimmäinen suomenkielinen yksinhuoltajaäitien työllisyyttä vertailevasta näkökulmasta käsittelevä teos Suomessa. Lisäksi taustatiedoissa on tarkasteltu muita tutkimuksia, kohderyhmään liittyviä artikkeleja ja kansanedustajien kannanottoja. VTT, tutkija MIA HAKOVIRTA Turun yliopistosta sosiaalipolitiikan laitokselta piti väitöstilaisuutensa 11/2006. Tutkimuksessa tarkasteltiin yksinhuoltajaäitien työllisyyttä ja toimeentuloa poikkileikkaushetken välillä 1990-luvun ja 2000-luvun alussa OECD maissa (Suomi, Ruotsi, Norja, Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat). Lisäksi tutkimuksessa on laaja osuus yksinhuoltajaäitien työllisyydestä ja työorientaatiosta Suomessa. Suomalaisten yksinhuoltajaäitien työllisyys ei ole noussut lamaa edeltäviin lukuihin. Ennen lamaa töissä kävi liki 90 prosenttia yksinhuoltajista, kun vuosituhannen alussa töitä oli alle 70 prosentilla. Työttömyydestä kärsivät etenkin pienten lasten äidit. Alle 6-vuotiaiden äideistä töissä kävi vähän yli puolet. Yksinhuoltajaäitien työttömyysriski oli suurempi kuin muilla äideillä. Mia Hakovirta vertaili suomalaisten yksinhuoltajaäitien työllisyyttä viiden muun maan yksinhuoltajien tilanteeseen. Suomi pärjäsi vertailussa hyvin, mutta 1990-luvulla äitien työmahdollisuudet heikkenivät. Yksinhuoltajien pitkäaikaistyöttömyys on yleistynyt. Moni jäi laman aikaan kotiin hoitamaan lapsia tai joutui työttömäksi, ja töihin palaaminen on ollut vaikeaa. Toisaalta esimerkiksi palvelualan työt ovat muuttuneet ilta-aikaan painottuviksi, jolloin lapsille on vaikea löytää hoitopaikkoja. Hakovirran tutkimusaineisto kattaa kuluvalta vuosituhannelta vain ensimmäiset vuodet. Hän muistuttaa, että yksinhuoltajien työllisyys on kääntynyt hitusen nousuun uusimmissa tilastoissa. 12
Hakovirta selvitti yksinhuoltajaäitien tilannetta kyselytutkimuksella ja haastatteluin. Kyselyyn vastasi lähes 700 yksinhuoltajaa. Haastatteluissa tuli selvästi ilmi, että yksinhuoltajat ovat halukkaita tekemään töitä. Taloudellisen ansion lisäksi he arvostivat työn tuomia sosiaalisia kontakteja muihin aikuisiin. Kannustinloukkuihin liittyviä ongelmia näkyi kyselytutkimuksessa edelleen, mutta ne eivät ole este työllistymiselle. Vaikka työ ei toisi suurta taloudellista hyötyä, sitä pidettiin silti parempana vaihtoehtona kuin kotona olemista. Hakovirta kannattaa elatusavun ja yksinhuoltajakorotusten nostamista, jotta yksinhuoltajien toimeentulo paranisi. Hän myös toivoo, että lapsista erillään asuvalla vanhemmalla olisi oikeus vanhempainvapaaseen sekä mahdollisuus olla pois töistä sairastuneen lapsen hoitamisen vuoksi. Kaikki yksinhuoltajat eivät tietenkään ole köyhiä, mutta työmarkkinatuella tai kotihoidontuella eläneet kertoivat, ettei heillä ole varaa ostaa ruokaa loppukuusta. Köyhyys rajoittaa lasten harrastusmahdollisuuksia. Toisaalta haastatellut korostivat, että lapsille täytyy tarjota muita arvoja. Lisäksi Mia Hakovirran kirjaan on koottu mm. seuraavia yksinhuoltajien työllisyyttä käsitteleviä vertailevia tutkimuksia 1990- ja 2000-luvuilta, joissa Suomi on ollut mukana. Forssén, K.2004 Perhepolitiikka eri maissa yksinhuoltajien näkökulmasta Pohjoismaissa yksinhuoltajia tukeva politiikka on laaja-alaista Yksinhuoltajien taloudellinen tilanne heikentyi kaikissa maissa 1990-luvulla, yksinhuoltajien köyhyys on lisääntynyt Yksinhuoltajien työttömyys etenkin Ruotsissa ja Suomessa on korkealla tasolla Kaikissa maissa yksinhuoltajat ovat riippuvaisia tulonsiirroista ja etenkin tarveharkintaisista tulonsiirroista Haataja, A & Nyberg, A.2005 Kahden ansaitsijan mallin kehitystä 1980-luvun lopulta 2000-luvun vaihteeseen Yksinhuoltajaäitien ja puolisoäitien työllisyysaste on laskenut ja työttömyys kasvanut Suomessa ja Ruotsissa Kahden ansaitsijan perheiden ja palkkatuloja saaneiden yksinhuoltajaäitien osuus on laskenut ja yksinhuoltajaäitien asema on heikentynyt enemmän Suomessa kuin Ruotsissa Kröger, T.2005 Suomalaisten yksinhuoltajaperheiden lastenhoitojärjestelyjä ja tilannetta muihin maihin verrattuna Hoivaköyhyyden taustalla on monenlaisia syitä: työtunteja on paljon tai ne ajoittuvat normaalin työajan ulkopuolelle, ei pystytä vaikuttamaan työvuoroihin, läheisten apua ei ole tarjolla Yksinhuoltajien hoivatarpeet ylittävät saatavilla olevat hoivaresurssit Skevik, A.2006 Muuttuiko yksinhuoltajiin kohdistunut politiikka laman aikana Suomessa ja Ruotsissa ei laman aikana tehty erityisiä yksinhuoltajille kohdistettuja muutoksia sosiaaliturvajärjestelmään 13
Norjassa yksinhuoltajille toteutettiin aktivointiohjelma Suomessa ja Ruotsissa yksinhuoltajat kärsivät laman seurauksista, mutta toimenpiteitä yksinhuoltajien tilanteen parantamiseksi ei ole tehty Lisäksi kirjasta löytyy Suomea koskevia kansallisia tutkimuksia 1990 2000-luvulta. Forssén, K & Hakovirta, M.1999 Yksinhuoltajien taloudellisia kannustimia ja niiden vaikutuksia työllisyyteen Yhteys sosiaaliturvan kannustimien ja työllisyyden välillä ei ole suoraviivainen Moni yksinhuoltaja käy työssä huolimatta siitä, ettei se ole taloudellisesti kannattavaa Yksinhuoltajat kokevat ansiotyön tärkeäksi May, V.1999 Miten taloudelliset aspektit näkyvät yksinhuoltajaäitien elämäkerroissa Monet yksinhuoltajaäidit ovat kokeneet köyhyyttä jossakin elämänvaiheessa Yksinhuoltajilla on positiivinen asenne työhön Yksinhuoltajat eivät ole tukiriippuvaisia vaan tulevat itsenäisesti toimeen omilla ansiotuloilla Hakovirta, M.2005 Yksinhuoltajien taloudellista työorientaatiota Yksinhuoltajien työllisyysaste nousi muissa maissa paitsi Suomessa vuosina 1995 2000 Korvausasteiden laskun vuoksi työssäkäynti on yksinhuoltajille taloudellisesti kannattavaa, mutta silti se ei ole yhteydessä yksinhuoltajien työllisyydessä tapahtuneisiin muutoksiin Suomessa yksinhuoltajien taloudellinen työorientaatio on heikompi kuin puolisoäideillä Yksinhuoltajien ja etenkin 0-6 -vuotiaiden lasten yksinhuoltajaäitien työllisyys laski 1990-luvulla. Myös työvoiman ulkopuolella olevien yksinhuoltajien määrä nousi Nuorten alle 30-vuotiaiden yksinhuoltajaäitien sekä monilapsisten yksinhuoltajaäitien määrä nousi 1990-luvulla, mikä voi osaksi selittää heikentyneitä työllisyysasteita Yksinhuoltajilla on keskimäärin matalampi koulutustaso, mikä nostaa työttömyysriskiä Lasta kotona hoitavien yksinhuoltajien pääasiallinen syy kotona oloon on halu hoitaa omat lapset itse, ja he kokevat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeaksi Työhön palaamisen kannalta tärkeäksi koetaan joustavat työajat sekä lapsen hyvä hoitopaikka. Taloudelliset syyt (hyvä palkka tai sosiaalietujen heikentyminen) eivät ole työhön palaamisen kannalta merkittäviä Muita yksinhuoltajia koskevia tutkimuksia ovat tehneet myös muut tutkijat. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityönprofessori Jorma Sipilä Tampereen yliopistosta (2002) on tutkinut arjessa selviytymistä. Tutkimus viiden Euroopan maan neljästä perhetyypistä Yksinhuoltajien selviytyminen on usein epävirallisen verkoston varassa 14
Huonommin meni niillä, joilla toinen vanhemmista ei osallistunut lasten hoitoon, isovanhemmista ei ollut apua, lastenhoitopalvelun joustovara oli olematon ja jotka olivat epätyypillisissä työsuhteissa epäsäännöllisinä työaikoina Hoidon kriisi, jossa lapset olivat jonkin aikaa yksinään tai vanhemman perustarpeiden toteuttaminen kuten yöuni jäi olemattomaksi Hankala tilanne kun lapsi meni kouluun eikä iltapäiväksi ole hoitoa tarjolla Koulujen kesälomat yksinhuoltajien painajainen Oma vapaa-aika tulevien vuosien unelma Jos epäviralliset verkostot on kulutettu loppuun työtilanteen vuoksi, niitä ei voinut venyttää enää kattamaan vapaa-aikaa Äärimmäisessä tapauksessa yksinhuoltaja joutuu muuttamaan paikkakuntaa saadakseen hoitojärjestelmän toimimaan Epävirallisten hoitoresurssien jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota Miten välttää mm. isovanhempien liikarasittuminen Miten työkulttuuri tällä kohtaa tulisi vastaan Erikoistutkija Tarja Heino ja erikoissuunnittelija Kaarina Lamminpää Stakesista ovat tutkineet 2/2006 yksinhuoltajaperheiden taloudellista ahdinkoa, joka ei näytä hellittävän Vertailuajankohta 1995 ja 2004 Kahden huoltajan perheet ovat vähentyneet 15 prosentista 10 prosenttiin ja yhden huoltajan perheiden osuus on kasvanut 10 prosentista 13 prosenttiin kymmenessä vuodessa Yksinhuoltajat näyttävät olevan selkeästi haavoittuvin ryhmä ja 27 % yksinhuoltajista saa toimeentulotukea Yksinhuoltajaperheiden taloudellinen ahdinko on paljon tavallisempaa kuin muilla perhetyypeillä Yksinhuoltajaperheiden taloudellinen ahdinko lapsinäkökulmasta Toimeentulotukea saaneissa yksinhuoltajaperheissä on aiempaa enemmän monilapsisia perheitä Pitkäaikaisen toimeentulotuen piirissä olleet yksinhuoltajamiehet ovat iäkkäämpiä kuin vastaavassa tilanteessa olleet yksinhuoltajanaiset Kaksi kolmesta (60 63% ) pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneesta yksinhuoltajanaisesta ei ole täyttänyt 40 vuotta Pitkäaikaistyöttömyys korostuu toimeentulotukea saaneissa lapsiperheissä Lapsiperheille kohdennetut normaalit tulonsiirrot ovat kohdelleet yleensä yksinhuoltajaperheitä mutta erityisesti vielä monilapsisia yksinhuoltajaperheitä huonosti Näiden perheiden köyhyys ei ole helpottunut sen enempää aikuisten kuin lastenkaan näkökulmasta, vaan he ovat väestön perhetyyppeihin suhteutettuna suurin toimeentulotukea saava ryhmä Yli puolet toimeentulotukea saaneista lapsiperheistä oli yhden huoltajan kotitalouksia Absoluuttisestikaan toimeentulotukea saaneiden yksinhuoltajien lasten määrä ei ole oleellisesti vähentynyt, vaikka kahden huoltajan perheissä näin on selvästi käynyt 15
Yksinhuoltajien tilanteista on kirjoitettu lukuisia artikkeleja, joista tässä muutama lyhyt kooste. Teppo Kröger, Jyväskylän yliopisto, 11/2006 Lastenhoito yksinhuoltajaperheissä ja hoivaköyhyys Isovanhempien apu ei saatavilla Säännöllistä apua lasten toiselta vanhemmalta ei saatavilla Viralliset palvelut ei-responsiivisia Yövuorot erityisongelma Lapsia ilman aikuisten hoitoa Yksinhuoltajilla mielenterveysongelmia Jos epäviralliset resurssit käytetään loppuun jo tavanomaisessa arjessa, ei niitä ole enää erikoistilanteissa saatavilla (sairastumiset, loma-ajat, oma vapaa-aika ) Hoivaköyhyydessä on kyse yksinhuoltajan työaikojen ja saatavissa olevan virallisen ja epävirallisen lastenhoidon yhteensopimattomuudesta Hoivaköyhyys voi johtaa köyhyyteen tehdessään työssäkäynnin erittäin vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi ja sillä on vakavia seurauksia perheen yleiseen elämänlaatuun Veli-Matti Rintakallio, Sosiaalipolitiikan professori, Turun yliopisto 3/2006 Esitelmä köyhyydestä Yksi riskitekijä kestetään, mutta köyhyys on lähes väistämätöntä kun yhden kotitalouden kohdalle kasaantuu useampi riskitekijä yksinhuoltaja ja työtön yksinhuoltaja ja monta lasta Heikki Hiilamo, Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja, Sosiaaliturva-lehti 5/2007 Heikoimmassa asemassa olevat yksinhuoltajat tarvitsevat ennen muuta työtä Ennen lamaa yksinhuoltajaäidit kävivät töissä yleisemmin kuin kahden huoltajan lapsiperheiden äidit Laman jälkeen tilanne muuttui Erityisesti vähemmän koulutettujen yksinhuoltajien työllisyys on pysynyt muita alhaisempana ja kyse on ennen muuta nuorista yksinhuoltajaäideistä Monet vähän koulutetut yksinhuoltajaäidit valitsevat hoivaköyhyyden sijaan taloudellisen köyhyyden ja jäävät kotiin hoitamaan pieniä lapsiaan Kouluttamaton yksinhuoltaja ajautuu helposti kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle Päivähoitopaikkojen saaminen ei ole suurin ongelma, mutta äiti voi olla työpäivän jälkeen niin väsynyt, ettei jaksa enää hoitaa lapsiaan Yksinhuoltajien työllisyyden edistäminen vaatii erityisiä toimia Yksinhuoltajien työssäkäynnin tukeminen maksaa kustannukset takaisin säästyneinä asumis-, työmarkkina- ja toimeentulotukina sekä säästyneinä syrjäytymisen menoina esimerkiksi lastensuojelussa 16
2.3 Yhteiskunnan kannanottoja Yhteiskunnassa ja päätöksenteossa yksinhuoltajien asema on nähty myös yhtenä erityiskysymyksenä, johon tarvitaan erityisiä toimenpiteitä. Tästä on joitakin esimerkkejä viiden suurimman puolueen puheenvuoroissa. Kansanedustajat ovat tehneet lukuisia kannanottoja sekä useita kyselyitä ja lakialoitteita yksinhuoltajien tilanteesta Suomessa. Keskustan kansanedustajat Aila Paloniemi/keskusta, verkkolehti Apila 31.5.2007 sekä TPA 180/2000 vp Lauri Oinonen/kesk ym. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää yksinhuoltajien tulokehitykseen Idea nollamaksuluokan poistamisesta uhkaa kuitenkin lyödä poskelleen kaikkein huono-osaisimpia, kuten yksinhuoltajia, joille muutamankin kymmenen euron lisämeno kuukaudessa on iso asia Yksinhuoltajat tarvitsevat ennen kaikkea työtä Heikointa tulokehitys on yksinhuoltajaperheissä, monilapsisissa perheissä ja perheissä, joissa on alle 3-vuotias lapsi Tässä joukossa yksinhuoltajat pärjäävät selvästi huonoimmin Erityisesti yksinhuoltajan on vaikeaa toteuttaa hyvä tavoite riittävästä ajasta lapsilleen, jos vaihtoehtoina ovat hoivaköyhyys taikka taloudellinen köyhyys Läheskään kaikilla ei ole isovanhempia taikka verkostoja lastenhoitoapuna Vastuu ja riittämättömyyden tunne painaa usein uupumukseen saakka Vierailut etävanhemman luona suovat huoltajalle kaivatun lepohetken, mutta vain 28 % avioerolapsista tapaa säännöllisesti muualla asuvaa vanhempaansa Kunnat ovat leikanneet lapsiperheille suunnattuja kotipalveluja Ehdotamme, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta yhden vanhemman perheille järjestetään lomapäivä kerran kuukaudessa ja tällöin alle 10-vuotiaalle lapselle maksuton hoito vuoropäiväkodissa, tukivanhempien luona tai muulla kunnan järjestämällä tavalla Kokoomuksen kansanedustajat KK 858/2006 vp - Marjukka Karttunen/kok Lähes neljännes yksinhuoltajista luokitellaan köyhiksi ja 42 % kuuluu alimpaan tuloviidennekseen Yksinhuoltajien työllistymistä vaikeuttaa siis esimerkiksi lastenhoidon vaikeus Palvelujärjestelmä ei ole riittävästi yksinhuoltajien tukena Työelämää, tulonsiirtoja sekä palvelujärjestelmää on tarkasteltava entistä enemmän siitä näkökulmasta, että perheet ovat entistä moninaisempia Osalla yhden huoltajan perheistä on suuria vaikeuksia yhdistää työ ja lasten hoito Tähän on syynä erityisesti työelämän kovat vaatimukset ja tarpeeseen nähden liian pienet mahdollisuudet saada lapselle hoitoa Mikäli yksinhuoltajalle on tarjolla lähinnä ilta- ja yötyötä, mutta lastenhoitoa ei tuolloin ole saatavilla, yksinhuoltaja voi joutua jättämään työn mikä lisää perheen riskiä joutua suoranaiseen köyhyysvaaraan sekä henkiseen stressiin Mitä hallitus tekee yksinhuoltajaperheiden tulevaisuuden parantamiseksi Sosiaalidemokraattien kansanedustajat KK 1334/2001 vp Saara Karhu/sd ja TAA 864/2007 vp Satu Taiveaho /sd ym. Yhden vanhemman perheiden elämään liittyy monia erityisongelmia, joiden lisäksi myös taloudelliset vaikeudet usein kasautuvat niihin 17
Selvitysten mukaan monet yksinhuoltajat kuuluvat maassamme köyhimpien joukkoon Vuorotyötä tekevä yksinhuoltaja tarvitsee päiväkoti-ikäiselle lapselleen vuorohoitoa o sen sijaan koululaisille ei yhteiskunnan järjestämää hoitopaikkaa ilta- tai yötyövuoron ajaksi Yksi yksinhuoltajien käyttämä vaihtoehto onkin jättäytyä työttömäksi, kun lasta ei haluta jättää illoiksi ja öiksi yksinään Yksinhuoltajalla on raskas kasvatusvastuu, jota yhteiskunnan tulisi tukea ja helpottaa. Monet nykyisin käytössä olevat maksut ja käytännöt toimivat kuitenkin päinvastaiseen suuntaan Onko hallitus tietoinen näistä epäkohdista ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen yksinhuoltajien ja heidän lastensa elämää ja taloudellista tilannetta Köyhiä lapsiperheitä ovat erityisesti yksinhuoltajataloudet ja heikko taloudellinen tilanne on yksi riskitekijä lasten syrjäytymiselle Ehdotamme elatustuen korottamista, jolla voidaan tukea pienituloisia yksinhuoltajaperheitä ja tätä kautta edistää lapsiperheiden hyvinvointia Vasemmistoliiton kansanedustajat KK 195/2001 vp Matti Kangas/vas Laman aikana yksinhuoltajista tuli uhreja Yksinhuoltajien aseman turvaaminen ja elämän olosuhteiden parantaminen ovat yhteiskunnallinen haaste laman jälkiä korjatessa Monen yksinhuoltajan ongelmana on työttömyys, joka turhauttaa ja masentaa Yksinhuoltajien koulutuksen ja kurssittamisen merkitys korostuu tulevaisuuden mahdollisuuksia luotaessa Taloudellisen lisätuen lisäksi yksinhuoltajaperheille muodostuu ensisijaisen tärkeäksi joustava sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö perhekohtaisen tarpeen mukaan rakennettuna Millaisiin tehostettuihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä yksinhuoltajien aseman parantamiseksi Vihreiden kansanedustajat LA 126/2005 vp Anni Sinnemäki/vihr. ym. Yksinhuoltajien työssäkäynti sekä ansiotulojen osuus yksinhuoltajien tulopaketissa on vähentynyt Sosiaaliturvan merkitys yksinhuoltajien toimeentulo turvaajana on kasvanut Yksinhuoltajien taloudellinen asema heijastuu suoraan heidän lapsiinsa Yksinhuoltajien aseman parantaminen on tärkeä myös lasten tasavertaisten lähtökohtien turvaamiseksi Lakiehdotus elatusturvalain muuttamisesta 2006 140 euroa yhdelle lapselle elatusvelvollisen osalta Yksinhuoltajien työttömyys on kasvanut ja epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet Johtaa riippuvuuteen hyvinvointivaltiosta Elatusvelvollisen osuus yksinhuoltajien toimeentulon turvaajana on vähäinen 18
3. PROJEKTIN TOTEUTUS 3.1 Tutkimusasetelman suunnittelu ja toimenpiteet Kysely- ja haastattelututkimusten toteutus alkoi suunnittelulla. Projektipäällikkö perehtyi tutkimusmetodeihin kirjallisen materiaalin pohjalta ja sai näin näkökulmia tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin, tutkimusmetodeihin ja analyysimenetelmiin. Esiselvityksestä ei ollut tarkoitus tehdä liian tieteellistä, vaan sen tuli palvella esiselvityksen tavoitteiden toteutumista. Esiselvityksen perimmäinen tarkoitus oli saada selville yksinhuoltajien, heidän nuorten perheenjäsenten sekä palveluverkoston kokemuksia fenomenologisesti ja vastata tätä kautta lisätuentarve kysymykseen. Kysely- ja haastattelututkimukset laadittiin alla olevan tutkimusasetelman suunnitelman pohjalta. Yksinhuoltajien teemahaastatteluista tehtiin oma sisältösuunnitelma, joka on kohdassa 3.4. A. TUTKIMUSONGELMAN (TUTKIMUSTEHTÄVÄN) MÄÄRITTELY - Tarvitsevatko yksinhuoltajaperheet erityisiä lisätukitoimia työllistymiseen ja kouluttautumiseen Pohjois-pohjanmaalla o tarkastelussa yksinhuoltajien työllistyminen yksinhuoltajien nuorten (15 18 v) kouluttautuminen - Jos tarvitsevat, millä alueella/alueilla tarve on suurin B. OLEMASSA OLEVAN, TUTKIMUKSEEN LIITTYVÄN TIEDON KARTOITUS - Aiemmat hankkeet, tutkimukset ja artikkelit (kohta 2.2) C. TUTKIMUSONGELMAN (TUTKIMUSTEHTÄVÄN) TÄSMENTÄMINEN - Kootaan asiat, jotka halutaan tietää ja selvittää o Yksinhuoltajaperheiden (yksinhuoltajat ja heidän 9 luokkalaiset tai peruskoulun päättäneet nuoret 15 18 v) näkemys erityisten työllistymis- ja kouluttautumistukitoimien lisätarpeellisuudesta Alueellinen yksinhuoltajien näkemys eri asioista Näkemys työllistymisen esteistä Näkemys työorientaatiosta Näkemys taloudellisesta tilanteesta Näkemys nuorten jatko-opintoihin integroitumisesta Kiinnostus jatkoprojektia kohtaan o Nykyisen palveluverkoston näkemys siitä riittävätkö nykypalvelut ja - resurssit yksinhuoltajaperheiden tarpeen tyydyttämiseen Alueellinen palveluverkoston näkemys eri asioista Palveluverkoston näkemys yksinhuoltajien työllistymisen esteistä Näkemys siitä tarvitsevatko yksihuoltajat erityisiä tukitoimia työllistyäkseen Näkemys yksinhuoltajien nuorten jatko-opintoihin integroitumisesta 19
Halukkuus ohjata yksinhuoltajaperheitä mahdolliseen jatkoprojektiin - Listataan osaongelmat ja niitä koskevat tutkimustavoitteet o Tavoite selvittää miksi osa yksinhuoltajista ei työllisty o Tavoite selvittää kokevatko yksinhuoltajat itsensä köyhiksi o Tavoite selvittää onko osalla yksinhuoltajien peruskoulun päättäneistä nuorista vaikeuksia kiinnittyä jatko-opintoihin tai muutoin integroitua yhteiskuntaan - Valitaan havaintoyksikkö o Yksinhuoltajaperheet o Yksinhuoltajien palveluverkosto o Seutukunnat ja seutukuntien asuinalueet - Valitaan tutkittavat muuttujat ja tarkasteltavat asiat o Muuttujat ovat kysymysten vastausvaihtoehdot Asteikko 1-5 Täysin samaa mieltä (1) Jossakin määrin samaa mieltä (2) En osaa sanoa (3) Jossakin määrin eri mieltä (4) Täysin eri mieltä (5) Vapaa valinta Kyllä ja ei D. AINEISTON KERUU, MITTAUKSET JA HAVAINTOMATRIISIN MUODOSTAMINEN - Päätetään aineiston hankkimisen tavasta o Kyselytutkimus (yksinhuoltajat ja palveluverkosto) o Haastattelututkimus (yksinhuoltajat) o Verkostopalaverien materiaali (palveluverkosto) - Valitaan perusjoukko, otantamenetelmä ja otoksen koko o Perusjoukko yksinhuoltajat ja palveluverkosto o Otantamenetelmänä on todennäköisyyteen perustuvista menetelmistä satunnaisotanta o Otoksen koko on edustava otos Pyritään tavoittamaan 50 yksinhuoltajaa Pyritään tavoittamaan 60 palveluverkoston virkailijaa - Valitaan mittarit (muuttujat) o Muuttujat ovat kysymysten vastausvaihtoehdot - Laaditaan kyselylomake o Yksinhuoltajille ja heidän nuorille yhteinen o Palveluverkostolle oma (kolmelle organisaatiolle yhteinen) - Testataan kyselylomake o Muutetaan tarpeen mukaan - Suoritetaan aineiston keruu o Projektisuunnitelman mukaisesti Levitys palveluverkostolle verkostopalavereissa Sähköinen nettikysely Levitys yksinhuoltajille palveluverkoston kautta 20