Harjupolku - metsätalouden oppimispolku Harjumetsässä sijaitseva metsätalouden oppimispolku alkaa ja päättyy Uudenmaankadun kevyen liikenteen väylän sekä Uudenmaan maaseutuopiston läheisyydestä. Polku kertoo metsänhoidosta, jossa maisemallisesti herkästi vahingoittuvaa harjumetsää tarkastellaan esteettisenä, ekologisena (luonnon monimuotoisuus) ja taloudellisena kokonaisuutena. Harjupolun esittelemää metsää on käsitelty metsätalouden puunhankinnan toimenpiteiden yhteydessä niin, että viime jääkauden muovaaman maiseman muodot ovat säilyneet. 1
1. Metsä Opiston metsää hoidetaan siten, että se sekä tuottaa puuta että sopii virkistyskäyttöön. Alueella on selvästi erilaisia kasvupaikka- ja metsätyyppejä. Polun alku on maapohjaltaan ravinteikasta, ylempi harjanne karumpaa maastoa. Ensimmäisellä rastilla kulkijan vastaanottavat järeät rauduskoivut (Betula pendula) ja oikealla kasvavat kauniit kuuset (Picea abies). Syksyllä 2001 riehuneen Janika-myrskyn jäljiltä alueella on myrskyn kaatamien puiden juurakoita kantoineen. Muutamia kaatuneita puita on jätetty maastoon lisäämään luonnon monimuotoisuutta. Keväällä kuusen nuorista kasvaimista voi tehdä kerkkäteetä. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. sananjalkaa (Pteridium aquilinum) ja kukkivia kasveja ovat alkukesän metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) ja kielo (Convallaria majalis). Kasvien muodot vaihtelevat viikoittain sekä vuodenajoittain ja luonnon värit elävät. Tien varressa rehottaa puistoistaja pihoista tuttu isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) (kuvassa), joka on viljelykarkulainen opiston pihapiiristä. Matkalla toiselle rastille voi kesällä nähdä polun molemmin puolin vihreän erilaisia sävyjä ja syksyllä lehtipuiden värimuutoksen. Ruskan värit syntyvät kun puu kerää lehtivihreänsä talteen talveksi. 2. Rytö Tien vasemmalla puolella kasvaa rehevää luonnontilaista rytöä, eli tiheää risuryteikköä. Kenttäkerroksen kasvusto on runsasta, siroimpana maassa kasvavat ahomansikka (Fragaria vesca) ja oravanmarja (Maianthemum bifolium). Puustoltaan ja muulta kasvistoltaan monilajinen metsikkö on merkittävä mm. linnuille, joiden olemassaolo vaikuttaa ravintoketjussa moniin muihin kasvi- ja eläinlajeihin. Metsätalouden aiheuttamia uhkia luonnon monimuotoisuudelle ovatkin puulajiston yksipuolistuminen, vanhojen metsien väheneminen, elinympäristöjen pirstoutuminen sekä metsäteiden rakentaminen. 3. Männikkö Tien oikealla puolella on paljon huono-laatuista männikköä (Pinus sylvestris). Puut ovat kuivaoksaisia, huonosti karsiutuneita ja niiden latvukset ovat supistuneet. Huonolaatuisuuden syinä ovat liian rehevä kasvupaikka, huono taimiaines ja viivästynyt harvennus. Kuusija koivu viihtyvät paikalla mainiosti, sillä niille maaperä on sopiva. Luonnontilaisessa metsässä puiden ja pensaiden kilpailu ekologisesta lokerosta ratkaisee alueen lajiston. Pieni puun siemen leijailee sattumanvaraisesti, itää ja juurtuu. Taimi voi kasvaa isoksi puuksi tai kuihtua toisten kasvien varjossa. Ajatusleikit luonnon laeista ja luonnon toimintojen tarkastelu ovat virkistävää puuhaa. Helppo seurattava on mm. muurahainen, joita vilistelee metsäpoluilla jatkuvasti. Rastin jälkeen metsän rakenne muuttuu selvästi. 4. Hoidettu metsä Nykyään harvennushakkuissa metsiin jätetään raitaa (Salix caprea) ja pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja muuta pensas- ja aluskasvillisuutta luonnon monimuotoisuutta ajatellen. Metsissä tulee myös olla sekä vanhoja että nuoria puita. Ekologinen näkökulma ja 2
talousmetsäkäytäntö voidaan liittää yhteen. Niinpä metsässä tulee olla männyn lisäksi kuusta, koivua. muuta lehtipuustoa ja rehevää aluskasvillisuutta. Pensaikot antavat eläimille suojaa ja toki myös polun kulkijoille miellyttävämpää katsottavaa. Maassa kasvaa runsaasti metsämaitikkaa (Melampyrum sylvaticum) ja kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense) sekä mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja nuorta pihlajaa, jotka ilahduttavat syksyn ja talven kulkijaa marjasadollaan. 5. Koro Koro on puun pinnassa oleva haava. Puu pyrkii korjaamaan syntyneen vian, mutta useimmiten tällaisen puun kasvu kärsii, vaikka se saisikin vuosien aikana haavansa umpeen. Metsätien varrella näkyy siellä täällä koroja puiden rungoilla. Jyrkässä harjanteessa on useassa kohdassa harvennushakkuun jäljiltä ajouria. Työskentely tällaisessa maastossa on vaikeaa. Metsän kasvatukseen kuuluu meillä yhdestä neljään harvennusta ennen metsän uudistamiseen tähtäävää päätehakkuuta. Metsänhoito käsittää puuston tarkkailua, latvusten koon seurantaa ja metsiin hoitotoimenpiteiden oikeaa ajoitusta. 6. Maannos Viimeisen jääkauden jälkeen on maanpintaan kehittynyt kerroksellinen rakenne, maannos. Rastilla on poikkileikkaus podsolimaannoksesta, joka on pohjoisen havumetsävyöhykkeen yleisin maannostyyppi selvärajaisen maannoksen muodostuminen kestää satoja, jopa tuhansia vuosia. Kallioperän päällisen maa-aineksen paksuus on noin 7 metriä. Löydätkö seuraavat kerrokset? - Pintakarike, jossa on havunneulasia, lehtiä ja risuja - Musta humuskerros - Vaalea huuhtoutumiskerros (Rauta- ja alumiinioksidit ovat liuenneet nopeasti) - Tumma rikastumiskerros (Edelliset aineet ovat sitoutuneet humusaineiden kanssa) Karike hajoaa hiljalleen humukseksi ja uusia neulasia sekä lehtiä varisee tilalle. Hajotuksen suorittavat bakteerit, sienet sekä erilaiset maaperäeläimet, joiden määrä maassa on huikea. Hajotusprosessin seurauksena metsän ravinteet pääsevät takaisin kiertoon. Metsänhoitokoneet saattavat vaurioittaa tien reunalla kasvavien kuusien pinta juuria. Myös runsas virkistyskäyttö kuluttaa polun kunttakerrosta paljastaen puiden pinta juuret ja altistaen ne vaurioille Lapset voivat pohtia, miksi puilla ylipäätään on juuret ja miksi ne kietoutuvat ympäriinsä niin paljon? Puu saa juurien avulla tarvitsemansa veden ja ravinteet. Iso puu tarvitsee laajalle leviävänjuuriston saadakseen tarpeeksi juotavaa. Juurten tehtävänä on myös kasvin kiinnittäminen kasvualustaan, jotta se pysyy tukevasti pystyssä. 3
7-8. Juurikääpä Suurta osaa rastialueen kuusista vaivaa sienitauti, juurikääpä, joka lahottaa puun ydintä, sydänpuuta (tautia kutsutaan myös maannousemaksi). Vaivaa on usein vaikea huomata, mutta tähän viittaavia oireita ovat rungon pihkavuodot ja tyven paksuuntuminen tankkimaiseksi puun yrittäessä korvata lahonnutta runkoainestaan. Juurikääpä etenee rungon sisällä maanrajasta ylöspäin. Tällaiset puut kaatuvat myrskyssä helposti. Luonnossa on myös monenlaista yhteistyötä. Esimerkiksi noin 90 prosentilla kasveista on symbioosi sienijuuren kanssa. Juuri ja sienirihmasto muodostavat mykorritsan, joka auttaa isäntäkasvia ravinteiden ja vedenotossa sekä varastoinnissa. Se myös suojaa puuta mm. taudeilta ja raskasmetalleilta. Varsinainen henkivartija! Sieniosakas taas saa kasvilta yhteyttämisessä muodostuneita hiilihydraatteja. Polun risteyskohdassa on luonnontilainen kuusikko, jossa ei ole tehty hoitotoimenpiteitä. Maahan ei pääse valoa eikä lämpöä, joten aluskasvillisuutta ei juurikaan ole. On tärkeää antaa joidenkin metsäalueiden kehittyä luonnonmukaisesti, jotta metsikköön muodostuisi erilaisia luontotyyppejä eli biotooppeja. Vanhat pökkelö- ja kelopuut monipuolistavat metsän elämää, sillä monet kolopesijät, hyönteiset ja sienet saavat tässä vaiheessa puujäteistä ruoka- ja asuinpaikan. Polku nousee ylös harjanteelle, joka on maaperältään vähäravinteisempaa, männylle sopivaa. Maassa kukkivat mm. komea kurjenkello (Campanula persicifolia) ja sievä kissankello (Campanula rotundifolia). 9. Lanssi Lanssi on puutavaranvälivarastointipaikka. Paikalla on kuitenkin pieni tihutyöläinen, kovakuoriaisiin kuuluva ytimennävertäjä (Tomicus) joka tekee männyistä tupsulatvaisia. Puita ei nykyään saakaan varastoida lanssissa kesäkautta pidempää. Polku kulkee aivan harjanteen reunalla. Hyväkuntoisten mäntyjen katveessa on myös paljon nuoria kuusia, vaikka kuusi yleensä viihtyy ravinteikkaammassa maaperässä. Matalilla puilla ja pensailla on tärkeä tehtävä eläinten suojapaikkoina ja osana monimuotoisen metsän kokonaisuutta. Maassa kasvaa mm. jäkälää, mikä ilmentää metsäympäristön hyviä oloja. 10. Lakkapää Männyn nimitys lakkapää tarkoittaa vanhaa ja komeaa kilpikaarnamäntyä, jonka latvusto kääntyy vaakasuoraksi kiitokseksi. Puu kasvaa yhä kuitenkin paksuutta. Puissa voi nähdä lintujen ohessa hyppelevän oravan (Sciurus vulgaris). Myös perhoset ja muut hyönteiset liitelevät kulkijoiden iloksi vilkkaan polun ympärillä. Polun varrella voidaan arvuutella puiden ikiä ja tarkastella vanhoja ja nuoria puita sekä niiden vuosikasvaimia. Parimetrinen mänty on kymmenen vuoden ikäinen, paksu kilpikaarnamänty jo 200 vuoden ikäinen. Taimenen iän voi päätellä oksakiehkuroiden perusteella. 4
11. Sorakuoppa Sorakuoppaa voi tarkastella haluamansa mukaan ylä- tai alapuolelta. Vasemman puoleisella reitillä laskeudutaan lähelle kevyen liikenteen väylää ja kurkistetaan sorakuopan sisään. Pystyrinteessä voi nähdä sedimenttien aikoinaan kerääntyneen ikään kuin vuosirenkaiksi. Hyvinkään alue on ollut jääkauden aikaan jäätikköjokien kohdalla, johon karkea maa-aines on kasautunut. Reitti nousee vielä ylös sorakuopan harjanteelle ja laskee lähtörastille. Oikean puoleisella reitillä kuljetaan sorakuopan ympäri ja palataan takaisin lähtörastille ja Uudenmaan maaseutuopistolle. Polun varsia reunustavat kukka- ja heinäkasvit. Kookkaat puut ja runsas aluskasvillisuus muodostavat kauniin harjumaisemakokonaisuuden. 5