MARRASKUU 2018 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS Makkara-Aavan turvetuotantoalue
Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Projektinumero 101009055. Kannen kuva: Joutsenenpesäaapa 2
YHTEYSTIEDOT JA NÄHTÄVILLÄOLO Hankkeesta vastaava: Yrjönkatu 42 40101 Jyväskylä Permitting specialist Aurora Prättälä puh. 040 191 2595 aurora.prattala@vapo.fi www.vapo.fi Yhteysviranomainen: Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) Ylitarkastaja Sakari Murtoniemi puh. 029 503 7441 sakari.murtoniemi@ely-keskus.fi YVA-konsultti: Pöyry Finland Oy YVA-projektipäällikkö Jarmo Sillanpää puh. 010 33 28370 jarmo.sillanpaa@poyry.com www.poyry.fi on nähtävillä seuraavissa paikoissa: Ranuan kunnanvirasto, Aapiskuja 6 B, Ranua. Iin kunnanvirasto, Jokisuuntie 2, Ii Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (ELY-keskus), Hallituskatu 3 B, Rovaniemi on saatavissa sähköisesti osoitteista: http://www.ymparisto.fi/makkara-aapayva ta koskeva yleisötilaisuus pidetään: 13.12.2018 klo 17 alkaen Ranuan kunnanvirastolla, Aapiskuja 6 b, 3
4
SISÄLLYSLUETTELO YHTEYSTIEDOT JA NÄHTÄVILLÄOLO... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 5 YVA-TYÖRYHMÄ... 9 TERMIT JA LYHENTEET... 10 TIIVISTELMÄ... 11 1 JOHDANTO... 20 2 HANKKEEN KUVAUS JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT... 21 2.1 Hankkeesta vastaava... 21 2.2 Hankkeen tausta ja tarkoitus... 21 2.3 Hankkeen sijainti... 21 2.4 YVA-menettelyssä arvioitavat vaihtoehdot... 22 2.5 Aikataulu... 24 2.6 Muut turvetuotantohankkeet alueella... 25 2.7 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin... 25 2.7.1 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2016 2021... 25 2.7.2 Soiden ja turvemaiden kansallinen strategia... 26 2.7.3 Vesipolitiikan puitedirektiivi (direktiivi 2000(60/EY)... 26 2.7.4 Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2020... 26 2.7.5 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 27 3 YVA-MENETTELY... 28 3.1 YVA-menettelyn tarve ja tavoite... 28 3.2 YVA-menettelyn osapuolet... 28 3.3 YVA-menettelyn päävaiheet ja aikataulu... 29 3.3.1 Arviointiohjelmavaihe... 29 3.3.1.1 Arviointiselostus... 30 3.3.2 YVA-menettelyn aikataulu... 32 3.4 Viestintä ja osallistuminen... 32 4 TEKNINEN KUVAUS... 34 4.1 Hankkeen tekninen toteutus... 34 4.2 Hankkeen päävaiheet... 34 4.3 Vesienkäsittely... 36 4.4 Kemikaalien ja polttoaineiden varastointi ja jätteet... 38 5 ARVIOITAVAT VAIKUTUKSET... 40 5.1 Arvioinnin lähtökohdat ja rajaus... 40 5.2 Alueelle laaditut lisäselvitykset... 42 5.3 Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten merkittävyyden arviointi... 42 5
6 VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN, ASUTUKSEEN JA RAKENNETTUUN YMPÄRISTÖÖN...44 6.1 Yhteenveto...44 6.2 Nykytila...45 6.2.1 Alueen nykyinen käyttö...45 6.2.2 Virkistyskäyttö...45 6.2.3 Asutus ja muut herkät kohteet...46 6.2.4 Kaavoitustilanne...46 6.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät...48 6.4 Vaikutukset...48 6.4.1 Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen...48 7 VAIKUTUKSET ELINKEINOIHIN...49 7.1 Yhteenveto...49 7.2 Nykytila...49 7.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät...50 7.4 Vaikutukset...50 8 VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN...52 8.1 Yhteenveto...52 8.2 Nykytila...53 8.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät...55 8.4 Vaikutukset...55 9 MAISEMA JA KULTTUURIYMPÄRISTÖ...56 9.1 Yhteenveto...56 9.2 Nykytila...56 9.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät...58 9.4 Vaikutukset...58 10 LIIKENNE...60 10.1 Yhteenveto...60 10.2 Nykytila...61 10.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät...62 10.4 Vaikutukset...62 10.4.1 Vaikutukset liikennemääriin...62 10.4.2 Vaikutukset porotalouteen...65 10.4.3 Vaikutukset pakokaasupäästöihin...65 11 ILMASTO JA ILMANLAATU SEKÄ MELU...66 11.1 Yhteenveto...66 11.2 Yleistä...66 11.3 Nykytila...68 11.4 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät...68 11.5 Vaikutukset...68 11.5.1 Melu...68 11.5.2 Pöly...69 11.5.3 Ilmasto...70 6
12 VAIKUTUKSET LUONNONYMPÄRISTÖÖN... 72 12.1.1 Yhteenveto... 72 12.2 Nykytila... 73 12.2.1 Kasvillisuus... 73 12.2.2 Linnusto... 77 12.3 Muu eläimistö... 80 12.3.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit... 80 12.3.2 Muut eläimet... 80 12.3.3 Suojelualueet... 81 12.4 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät... 83 12.5 Vaikutukset... 83 12.5.1 Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin... 83 12.5.2 Vaikutukset linnustoon... 84 12.5.3 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin... 85 12.5.4 Vaikutukset suojelualueisiin... 86 13 VAIKUTUKSET MAA- JA KALLIOPERÄÄN SEKÄ POHJAVETEEN... 87 13.1 Yhteenveto... 87 13.2 Nykytila... 87 13.2.1 Kallioperä... 87 13.2.2 Maaperä... 88 13.2.3 Pohjavesi... 91 13.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät... 92 13.4 Vaikutukset... 93 14 VAIKUTUKSET PINTAVESIIN... 94 14.1 Yhteenveto... 94 14.2 Nykytila... 95 14.2.1 Vesistöjen yleiskuvaus... 95 14.2.2 Virtaamat... 95 14.2.3 Veden laatu... 96 14.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät... 102 14.4 Kuormitus... 103 14.4.1 Nykytila... 103 14.4.2 Kuntoonpanovaihe... 103 14.4.3 Tuotantovaihe... 104 14.4.4 Pintavalutuskentän puhdistusteho... 106 14.5 Vesistövaikutukset... 107 14.5.1 Vaikutukset veden laatuun... 107 14.5.2 Vaikutus hydrologiaan... 110 14.6 Turvetuotannon yhteisvaikutukset Kivijoen alueella... 110 14.7 Ylivirtaamatilanteiden kuormitus ja vesistövaikutus... 112 14.7.1 Arviointimenetelmät... 113 14.7.2 Ylivirtaamatilanteiden kuormitus ja vesistövaikutus... 113 14.8 Kalasto ja kalastus... 114 14.8.1 Nykytila... 114 14.8.2 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät... 117 14.8.3 Vaikutukset... 117 15 VAIKUTUKSET IHMISTEN TERVEYTEEN, ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN... 119 7
15.1 Yhteenveto... 119 15.2 Nykytila... 120 15.2.1 Asutus... 120 15.2.2 Virkistyskäyttö... 120 15.2.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät... 120 15.3 Vaikutukset... 120 15.3.1 Vaikutukset elinoloihin, viihtyvyyteen ja terveyteen... 120 15.3.2 Vaikutukset virkistyskäyttöön... 121 16 JÄLKIKÄYTÖN VAIKUTUKSET... 122 16.1 Yhteenveto... 122 16.2 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät... 122 16.3 Vaikutukset... 122 17 YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA... 124 18 ONNETTOMUUS- JA HÄIRIÖTILANTEIDEN VAIKUTUKSET... 125 19 NOLLAVAIHTOEHDON VAIKUTUKSET... 127 20 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU, VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS JA HANKKEEN TOTEUTTAMISKELPOISUUS... 128 21 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTA... 133 21.1 Seurannan periaatteet... 133 21.2 Käyttötarkkailu... 133 21.3 Päästötarkkailu... 133 21.4 Vaikutustarkkailut... 134 22 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT, PÄÄTÖKSET JA SUUNNITELMAT... 135 22.1 Kaavoitus... 135 22.2 Ympäristövaikutusten arivointi... 135 22.3 Ympäristölupa ja vesien johtamista koskeva lupa... 135 22.4 Pelastussuunnitelma ja ilmoitus pelastusviranomaiselle... 136 23 HAITTOJEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN... 137 24 LÄHDELUETTELO... 138 Liitteet Liite 1 Makkara-aavan tuotantosuunnitelmat Liite 2 Pintavalutuskenttien 1 ja 2 tarkemmat suunnitelmat Liite 3 Makkara-aavan kasvillisuus- ja kämmekkäselvitys Liite 4 Selvitys alueen luonnontilaisuusluokituksesta Liitteet 5A-5B Hankealueen linnustoselvitykset 2009 2010 ja 2017 Liite 6 Viitasammakkoselvitys vuodelta 2017 Liite 7 Makkara-aavan turvetuotantohankkeen Natura-arviointi Liite 8 Vaihtoehtojen VE1-VE3 brutto- ja nettokuormitukset, pinta-alat sekä pitoisuuslisät Liite 9 Turvetuotannon kuormitus Kivijoen alueella Liite 10 Sähkökoekalastusten habitaattikuvaukset 8
YVA-TYÖRYHMÄ Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatimisesta on vastannut konsulttityönä Pöyry Finland Oy. Vaikutusten arviointityöhön on osallistunut laaja joukko asiantuntijoita. YVA-työryhmän asiantuntijat on esitetty oheisessa taulukossa. Koulutus Nimi Rooli FM Ins. Jarmo Sillanpää Projektipäällikkö. Vesistövaikutukset FM Ari Nikula Projektikoordinaattori FM Jorma Keränen Vesistövaikutukset / Kalat Ins. Pia Vesisenaho Vesistövaikutukset, liikenne FM Pia Jaakola Maisema, Ilmasto ja Pöly FM Pekka Keränen Maa- ja kallioperä ja pohjavedet FM Ella Kilpeläinen Luonto FM William Velmala Linnusto FM Ville koskimäki Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Teknikko Jukka Korhonen Kartat FM Elin Siggberg Kartat / porotalous 9
TERMIT JA LYHENTEET YVA-selostuksessa on käytetty mm. seuraavia termejä ja lyhenteitä: LYHENNE Bruttopäästö Hankealue Humus Jälkikäyttö Kiintoaine Kuntoonpanovaihe Kuormitus Laskuoja Nettopäästö Ominaiskuormitus Tuotantovaihe Valuma-alue Velvoitetarkkailu YVA SELITYS Tuotantoalueelta lähtevä kokonaispäästö. Turvetuotannosta johtuvan ja alueelta luontaisesti huuhtoutuvan aineen yhteenlaskettu kokonaismäärä. Suunnitellun turvetuotantoalueen sijaintialue. Vedessä esiintyviä eloperäisiä orgaanisia aineita, jotka antavat vedelle ruskeankeltaisen värin. Humus muodostaa osan veden sisältämistä orgaanisista aineista. Turvetuotannon päättymisen jälkeinen uusi maankäyttö, esim. metsitys, viljely tai kosteikko. Veteen liukenematon kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines. Ajanjakso ennen tuotannon aloittamista, jolloin rakennetaan vesienkäsittelyrakenteet ja tehdään peruskuivatus sekä tuotantosarkojen muotoilu. Ei sisällä tuotantoalueella myöhemmin tehtäviä kunnostustöitä. Ympäristövaikutusta aiheuttavien tekijöiden kokonaismäärä jossakin kohteessa. Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevat vedet johdetaan alapuoliseen vesistöön. Tuotantoalueelta lähtevä päästö, joka saadaan kun bruttopäästöstä vähennetään arvioitu luonnonhuuhtouma. Turvetuotannon vesistössä aikaansaama lisäkuormituksen määrä. Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikkö kohden (esim. g/ha/d). Ajanjakso, jolloin tuotetaan turvetta. Ajanjaksoon kuuluu myös ojien ym. rakenteiden kunnossapitoa. Alue, jolta pinta- ja pohjavedet laskevat tiettyyn järveen tai tiettyyn uoman kohtaan. Luvassa velvoitettu tarkkailu (esim. vesistö tai päästö) Ympäristövaikutusten arviointi 10
TIIVISTELMÄ Hanke suunnittelee turvetuotannon aloittamista Ranualla sijaitsevalla 353,3 hehtaarin suuruisella Makkara-aavan alueella. Turpeen loppuminen vanhoilla tuotantoalueilla edellyttää uusien turvesoiden kunnostamista ja ottamista tuotantoon alueellisen energiahuoltovarmuuden turvaamiseksi. Makkara-aavan tuotantoalue korvaa lähivuosina tuotannosta poistettavia alueita ja turvaa osaltaan polttoturvetoimitusten riittävyyttä Pohjois-Suomen energiahuollossa. Myös ympäristöturvetta tuotetaan hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannukseen. Jyrsinpolttoturve toimitetaan pääosin Kemin, Tornion ja Rovaniemen voimalaitoksille. Lisäksi jyrsinpolttoturvetta voidaan toimittaa mm. Oulun voimalaitoksille. Vapo on panostanut aktiivisesti myös uusien tuotteiden kehittämiseen, kuten turpeesta valmistettaviin kasvualustoihin. Makkara-aavalla turvetuotannon on arvioitu kestävän noin 30 vuotta, joten alueen turvevarantoja voidaan hyödyntää jyrsinpolttoturpeen ohella myös muihin tuotteisiin. YVA-menettelyn vaiheet ja arvioitavat vaihtoehdot YVA-menettelyä sovelletaan turvetuotantohankkeisiin, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 ha. Makkara-aavan turvetuotantohankkeen kokonaispinta-ala on 353,3 ha, joten hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Laki ja asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ovat uudistuneet vuonna 2017 (252/2017, Vna 277/2017), mutta YVA-menettelyissä, jotka ovat käynnistyneet ennen 16.5.2017 noudatetaan aikaisempaa lakia. Makkara-aavan osalta YVAmenettely käynnistyi vuonna 2009, joten hankkeessa noudatetaan aiempaa lakia. YVA-menettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely. Arvioinnin aikana ei tehdä päätöstä turvetuotantoalueen avaamisesta eikä ratkaista sitä koskevia lupa-asioita, vaan se tuottaa tietoa päätöksenteon perustaksi. YVA-menettelyn tarkoituksena on arvioida hankkeen ympäristövaikutuksia sekä lisätä hankkeen avoimuutta ja vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa. Menettelyllä pyritään ehkäisemään tai lieventämään haitallisten ympäristövaikutusten syntymistä, sekä sovittamaan yhteen eri näkökulmia ja tavoitteita. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn sisältyy ohjelma- ja selostusvaihe. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma) on suunnitelma ympäristövaikutusten arviointimenettelyn järjestämisestä ja siinä tarvittavista selvityksistä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa () esitetään hankkeen ominaisuudet sekä tekniset ratkaisut ja arviointimenettelyn tuloksena muodostettu yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista. YVA-menettely päättyy yhteysviranomaisen lausuntoon. YVA-menettelyssä tarkastellaan seuraavia toteutusvaihtoehtoja: Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Hankkeen toteuttamatta jättäminen, eli alue säilyy nykyisessä tilassa Koko 353,3 hehtaarin alue otetaan turvetuotantoon vaiheittain. Turpeen tuotanto noin 132 500 m 3 vuodessa. Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan 176,3 ha alue otetaan turvetuotantoon. Turpeen tuotanto noin 66 100 m 3 vuodessa. Joutsenenpesäaavan 177 ha alue otetaan turvetuotantoon. Turpeen tuotanto 66 400 m 3 vuodessa. 11
Hankkeen toteutusaikataulu Hankkeen YVA-menettely käynnistyi vuonna 2009. on jätetty yhteysviranomaiselle marraskuussa 2018. YVA-menettelyn päättymisen jälkeen hankevastaava tekee päätökset lupaprosessin aloittamiseksi. Alueen valmistelu turvetuotantoon on tarkoitus toteuttaa kaksivaiheisesti siten, että eteläiset ja pohjoiset alueen valmistellaan vaiheittain. Koko alueen valmistelu kestää noin neljästä kahdeksaan vuotta alueen nykyisestä kuivatustilasta riippuen. Arvioitu tuotantoaika alueella on noin 30 vuotta, jolloin tuotanto alueella olisi loppumassa arviolta 2050. Tekninen kuvaus Tekninen toteutus ja tuotannon päävaiheet Vaihtoehdossa VE1 Makkara-aavan turvetuotantoalue muodostuu 11 tuotantolohkosta, joiden tuotantoala on 353,3 ha. Alueen auma-alueiden pinta-ala on 22,5 ha. Vaihtoehdossa VE2 tuotantoalue muodostuu pohjoisosan kuudesta lohkosta (L1-L6) joiden yhteenlaskettu tuotantoala on 176,3 ha. Auma-alueiden pinta-ala on 11,6 ha. Vaihtoehdossa VE3 tuotantoalue muodostuu eteläosan viidestä lohkosta (L7-L11) joiden yhteenlaskettu tuotantoala on 177 ha. Auma-alueiden pinta-ala on 11,2 ha. Kaikissa toteutusvaihtoehdoissa auma-alueiden paikkoja voidaan vaihdella, jolloin turvetta voidaan tuottaa myös auma-alueilta. Turvetuotantohanke käsittää kolme päävaihetta: 1. kuntoonpano 2. tuotanto 3. jälkihoito Tuotantoalueen kuntoonpanovaihe aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Kuntoonpanovaihe Turvetuotantoalueen kuntoonpanolla tarkoitetaan puuston poistoa, vesienkäsittelyrakenteiden rakentamista sekä kenttien muokkaamista ja muotoilua turvetuotannolle sopiviksi. Kuntoonpanovaiheen työt pyritään tekemään vähävetisinä aikoina tarpeettoman kuormitukset välttämiseksi. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Turvetuotantoalueen kuntoonpano on suureksi osaksi kaivinkoneella tehtävää maanrakennustyötä. Kuntoonpanovaihe toteutetaan kahdessa vaiheessa siten, että eteläiset ja pohjoiset alueet valmistellaan vaiheittaisesti. Koko alueen valmistelu kestää neljästä kahdeksaan vuotta alueen nykyisestä kuivatustilanteesta riippuen. Tuotantovaihe Tuotanto on pääasiassa jyrsinpolttoturvetta ja osin ympäristöturvetta hakumenetelmällä tai mekaanisella kokoojavaunulla. Tuotannon on arvioitu kestävän noin 30 vuotta. Vaihtoehdossa VE1, jolloin koko alue 353,3 ha olisi tuotannossa, kokonaistuotantomäärä olisi n. 1,5 milj. kuutiota jyrsinpolttoturvetta. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä, kääntäminen sekä karheaminen. Jälkihoitovaihe Turvetuotannon päätyttyä alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Alueet kunnostetaan seuraavaan maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisen jälkeen. Tuotantolohkoja tai osia niistä voi poistua tuotannosta eri aikoina, jolloin tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään mahdollisuuksien mukaan erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteiden kautta vi- 12
ranomaisten määräämän ajan. Makkara-aavan tuotantoalue vuokrataan maanomistajalta, joka päättää alueen käytöstä turvetuotannon päätyttyä. Makkara-aavan tuotantoalueen jälkikäyttömuotoina voi olla esimerkiksi maa- ja metsätalous. Vesienkäsittely Makkara-aavan hankealue koostuu pohjoisosissa sijaitsevien Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan tuotantolohkoista (lohkot 1-6) ja eteläisistä Joutsenpesänaavan tuotantolohkoista (lohkot 7-11). Molemmilta alueilta tulevat kuivatusvedet käsitellään perustason lisäksi ojittamattomalle alueelle perustettavilla ympärivuotisilla pintavalutuskentillä (PVK1 ja PVK2). Hankealueen kuivatusvedet puhdistettaisiin ympärivuotisella pintavalutuksella, joka on tämän hetken tietämyksen mukaan alan parasta käyttökelpoista vesienkäsittelytekniikkaa. Vesienkäsittelyrakenteet ovat samat kaikissa toteutusvaihtoehdoissa. Pohjoisosassa sijaitsevan pintavalutuskentän 1 pinta-ala on 9,4 ha eli 5,3 % valumaalueestaan (176,3 ha). Pintavalutuskenttä 1 rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle. Vesi johdetaan pumpulla pintavalutuskentän yläreunaan ja paineputkella ja paineputkessa olevien reikien avulla jaetaan tasaisesti koko kentän leveydelle. Ennen pumppuallasta on neljä laskeutusallasta sekä jakokaivo. Alueen eteläosassa sijaitsevan pintavalutuskentän 2 pinta-ala on 15,4 ha eli 9,0 % valuma-alueestaan (177 ha). Pintavalutuskenttä 2 rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle. Vesi johdetaan pumpulla pintavalutuskentän yläreunaan ja paineputkella ja paineputkessa olevien reikien avulla jaetaan tasaisesti koko kentän leveydelle. Ennen pumppuallasta on neljä laskeutusallasta sekä jakokaivo. Kemikaalien ja polttoaineiden varastointi ja jätteet Turvetuotantoalueella toimiva urakoitsija säilyttää polttoaineitaan siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitettavissa paikoissa. Polttoaineiden säilytyspaikat ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja valittu niin, että vahinkotapauksissa aineet eivät pääse leviämään vesistöön eivätkä pohjaveteen. Lisäksi tuotantokauden aikana käytetään voiteluöljyjä sekä muita voiteluaineita. Voiteluaineet varastoidaan läheisten tuotantoalueiden olemassa olevilla tukikohta-alueilla niille varatuissa paikoissa. Pumppaamot ovat joko verkkovirta- tai aggregaattikäyttöisiä. Tuotantokauden päätyttyä turveaumat peitetään suojamuovilla. Käytettävien polttoaineiden, voiteluöljyjen ja -aineiden sekä suojamuovien määrät vaihtelevat tuotantovuosien välillä. Jätteille rakennetaan työmaalle jätekatos, jossa on asianmukaiset säiliöt kaikille jätejakeille. Ympäristölupaa hakiessa toimitetaan jätehuoltosuunnitelma, joka päivitetään luvan mukaisesti. Tuotantoa harjoitetaan niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän, eikä siitä synny vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Toiminnan aikana syntyy kaivannaisjätteinä kantoja ja muuta puuainesta, kiviä, mineraalimaita sekä lietteitä. Kannot ja muu puuaines välivarastoidaan alueelle ja niitä voidaan käyttää biopolttoaineena. Kiviä voidaan käyttää esimerkiksi teiden pohjarakenteina. Mineraalimaat hyödynnetään puuston kasvupohjana ja pellon pohjamaana sekä sijoitettaan ojien viereen. Laskeutusaltaiden lietteet siirretään tuotantoalueelle uudelleen tuotettavaksi tai niitä voidaan hyödyntää myös esimerkiksi maisemoinnissa. Yhteenveto hankkeen ympäristövaikutuksista Arvioitavana olevan hankkeen ominaisuudet ja ympäristövaikutusten kannalta olennaiset tekijät on selvitetty alustavien suunnittelutietojen perusteella. Ympäristövaikutusten arviointia varten on tehty selvitys ympäristön nykytilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä olemassa olevan tiedon ja YVA-menettelyä varten tehtyjen selvitysten perusteella. Hankkeen ympäristövaikutuksia on tarkasteltu vertaamalla hankkeen toteutuksen aihe- 13
uttamia muutoksia nykytilanteeseen. Osa merkittävimmistä vaikutuksista on tunnistettu jo YVA-ohjelma vaiheessa vuonna 2009 ja yhteysviranomaisen lausunnossaan esittämät näkemykset merkittävistä vaikutuksista otettiin huomioon selostusta laadittaessa. Lisäksi huomiota kiinnitettiin YVA-menettelyn aikana sidosryhmiltä saadun palautteen perusteella tärkeäksi koettujen vaikutusten selvittämiseen. Arvioitujen hankevaihtoehtojen vaikutusten merkittävyys verrattuna nykytilanteeseen ja hankkeen toteuttamatta jättämiseen (nollavaihtoehto) on seuraava: Hankkeen Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Vaihtoehto 3 ympäristövaikutukset VE1 (353,3 ha) VE2 (176,3 ha) VE3 (177,0 ha) Maankäyttö ja kaavoitus (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Elinkeinot (+) VÄHÄINEN (+) VÄHÄINEN (+) VÄHÄINEN Porotalous (--) KOHTALAINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Maisema ja kulttuuriympäristö (--) KOHTALAINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Liikenne (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Ilmanlaatu, melu ja ilmasto (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Luonnonympäristö (--) KOHTALAINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Maa- ja kallioperä sekä pohjavesi (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Pintavedet (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Suon jälkikäyttö (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN (-) VÄHÄINEN Nollavaihtoehdossa (VE0) alue säilyy nykyisessä tilassaan ja vaihtoehdolla ei ole arvioitu olevan ympäristövaikutuksia. Hankkeen merkittävimmät negatiiviset vaikutukset ovat hankevaihtoehdossa VE1 ja liittyvät luonnonympäristöön, porotalouteen sekä maisemaan. Näiden osalta vaikutukset on arvioitu kohtalaisiksi. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuotantoalue on pienempi, mistä johtuen vaikutukset ovat vähäiset. Vesistövaikutukset on kaikissa toteutusvaihtoehdoissa arvioitu vähäisiksi. Kaikissa toteutusvaihtoehdoissa kuivatusvedet käsitellään ojittamattomille alueille perustettavilla ympärivuotisilla pintavalutuskentillä, jotka edustavat turvetuotannon parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Hankkeen vaikutus alueen työllisyyteen on positiivinen. Kaikki hankevaihtoehdot ovat tehtyjen arviointien perusteella toteuttamiskelpoisia, kun arviointiselostuksessa esitetyt haitallisten vaikutusten ehkäisemis- ja lieventämiskeinot huomioidaan hankkeen jatkosuunnitteluvaiheissa. 14
Vaikutukset maankäyttöön ja asutukseen Suunnitellun tuotantoalueen lähiympäristössä ei sijaitse asutusta. Lähin vakituinen asutus sijaitsee noin 7-8 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta tuotantoalueesta lounaaseen ja etelään. Länteen noin 3 kilometrin etäisyydellä sijaitsevan Palolammen rannalla sijaitsee lähin lomarakennus. Tuotantoalueen purkuvesistöjen varrella etelässä on jonkin verran asuinrakennuksia ja loma-asutusta. Hankealueen ja sen ympäristön virkistyskäyttö on lähinnä marjastusta ja metsästystä. Makkara-aavan alueella tai sen lähiympäristössä ei sijaitse virallisia virkistysalueita tai -reittejä. Makkara-aavan alapuolisissa vesistöissä harjoitetaan kotitarvekalastusta. Vesistöjen muu virkistyskäyttö on vähäistä. Makkara-aavan maankäyttö muuttuu hankkeen toteutuessa (VE1, VE2 ja VE3) luonnontilaisesta turvetuotantoon. Turvetuotanto ei vaikuta suoraan lähialueen muihin maankäyttömuotoihin tai asutukseen. Vesistövaikutusarvion perusteella hankkeen vesistövaikutukset jäävät vähäisiksi Kivijoen ja Oijärven alueella, joten vaikutukset vesistöjen varsilla sijaitsevalle asumiselle jäävät vähäisiksi. Voimassa olevassa Rovaniemen maakuntakaavassa hankealue on osoitettu turvetuotantoon soveltuvaksi. Kaavaselostuksen mukaan turvetuotantoalueiden toteuttamisessa on ympäristölliset, erityisesti vesistöihin kohdistuvat haittavaikutukset pyrittävä minimoimaan käyttämällä nykyaikaisia vesienkäsittelyratkaisuja. Vireillä olevassa maakuntakaavassa hankealuetta ei ole osoitettu turvetuotantoon. Hankealueelle ei kuitenkaan ole osoitettu mitään erityistä käyttötarkoitusta eikä alueen ympäristöön ole kaavassa osoitettu mitään sellaista alueiden käyttöä, jonka toteuttaminen saattaisi turvetuotannon takia vaikeutua. Vaikutukset elinkeinoihin Hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 alueelta tuotetaan turvetta 30 vuoden ajan. Tuotantomääriin suhteutettuna toimintavaiheen vuosittainen suora työllistävä vaikutus on keskimäärin noin 18 henkilötyövuotta ja välillinen vuosittainen työllisyysvaikutus noin 20 henkilötyövuotta. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 pienemmästä tuotantopintaalasta johtuen vaikutukset henkilötyövuosiin ovat vaihtoehtoa VE1 pienemmät. Vaihtoehdossa VE2 ja VE3 suora vaikutus on keskimäärin 8 henkilövuotta ja välillinen vaikutus on noin 10 henkilötyövuotta. Kaikilla toteutusvaihtoehdoilla on näin ollen vähäinen positiivinen vaikutus alueen työllisyyteen. Vaikutukset porotalouteen Hankealue on merkittävä Isosydänmaan ja Kuukkaan paliskuntien porojen kesälaidunalue, jossa laiduntaa kaikkiaan noin 1200 poroa. Vaihtoehdossa VE1 Isosydänmaan paliskunnan kesälaitumista poistuu noin 353 ha. Isosydänmaan paliskunnalla on laidunmaita kaikkiaan 2 325 km 2, joten poistuva laidunalue on 0,15 %. Turvetuotannon seurauksena ravinnon määrä alueella vähenee, joten alueella laiduntavat porot joutuvat siirtymään muille alueille laiduntamaan. Tämä vaikuttaa laidunkierron muuttumiseen, jolloin laitumet myös kuluvat epätasaisesti. Vasomiseen suunnitellulla turvetuotannolla ei ole vaikutusta Turvetuotantoalueen jälkikäytöllä on myös suuri vaikutus alueen porotaloudelle. Alueen siirtyminen maatalouskäyttöön voisi lisätä poroisäntien ja maanviljelijöiden välisiä ristiriitoja. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 176 177 ha porojen laidunalueita katoaisi. Vaikutukset olisivat samansuuntaiset kuin vaihtoehdossa VE1, mutta hieman lievemmät. Vaihtoehdossa VE1 hankkeen negatiiviset vaikutukset porotalouteen olisivat kohtalaiset ja vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 vähäiset. Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Hankealueen suot ovat keskiosiltaan ojittamattomia suoalueita ja reunaosiltaan ojitettuja suomuuttumia ja turvekankaita. Alueella on myös metsäsaarekkeita ja Makkaralampi. Ojittamattomat avosuoalueet ovat maisemiltaan erämaisia ja luonnontilaisia, jolloin ne ovat myös maisemallisesti arvokkaita. Sen sijaan ojitetut alueet ovat puustoista ja 15
maiseman kannalta vähemmän merkityksellisiä. Reuna-alueiden metsiä hoidetaan monikäyttömetsinä. Kaikissa hankevaihtoehdoissa turvetuotantoalue tulisi näkymään alueen reunamilla kulkeville metsäautoteille. Lähistöllä ei ole suurempia teitä tai asutusta, joille turvetuotantoalue voisi näkyä. Vaihtoehdossa VE2 vaikutukset kohdistuisivat aluetta halkovan metsäautotien pohjoispuolisiin Makkara-aapaan ja Makkaralamminaapaan, jotka otettaisiin turvetuotantoon ja metsäautotien eteläpuolinen Joutsenenpesäaapa jäisi nykyiselleen. Vaihtoehdossa VE2 Joutsenenpesäaapa otettaisiin turvetuotantoon, mutta Makkara-aapa ja Makkaralamminaapa jäisivät ennalleen. Vaihtoehdossa VE1 vaikutukset olisivat suurimmat, koska tuotantoon otettaisiin sekä Makkara-aapa, Makkaralamminaapa että Joutsenenpesäaapa. Negatiiviset vaikutukset maisemaan on vaihtoehdossa VE1 tämän vuoksi arvioitu kohtalaisiksi. Alueen läheisyydessä oleviin kulttuuriperintökohteisiin hankkeella ei ole vaikutusta. Vaikutukset liikenteeseen Hankealueelta on olemassa olevat kuljetusreitit Rovaniemelle, Kemiin, Tornioon ja Ouluun johtaville pääteille. Turvetuotannon liikenteen aiheuttamia ympäristövaikutuksia ovat pääasiassa pakokaasupäästöt, tieliikennemelu, mahdolliset vaikutukset häiriintyviin kohteisiin sekä vaikutukset liikenneturvallisuuteen. Hankevaihtoehdossa VE1 vuosittainen polttoturpeen toimitus 132 500 m 3 vastaa noin 1 104 rekkakuljetusta, vaihtoehdossa VE2 66 100 m 3 vastaa noin 551 rekkakuljetusta ja vaihtoehdossa VE3 66 400 m 3 vastaa noin 553 rekkakuljetusta. Kuljetusten on arvioitu suuntautuvan tasaisesti neljälle voimalaitokselle; Kemiin, Tornioon, Rovaniemelle ja Ouluun. Makkara-aavan hankealueen läheisyydessä sijaitsee jo olemassa olevia turvetuotantoalueita ja samoilla tieosuuksilla on turvekuljetuksia jo entuudestaan. Kuljetusreittien alkuosan yhdysteillä ei ole kuljetuksista saatujen kokemuksien perusteella tiedossa ongelmakohtia, jotka estäisivät kuljetusten perille pääsyä. Yhdysteiden varrella sijaitsee harvakseltaan asutusta. Toiminnan takia kasvavan liikennemäärän aiheuttamat arvioidut onnettomuuksien määrien lisäykset ovat kaikilla tieosuuksilla pieniä. Päästöjen lisäykset ovat kaikissa vaihtoehdoissa ja kaikilla teillä pieniä. Vaikutukset ilmastoon, ilmanlaatuun ja meluun Lähialueella (< 1 km) ei ole asutusta tai loma-asutusta, joten hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 ei arvioida aiheutuvan asutukselle pölyhaittaa. Makkara-aavan läheisiä vesistöjä (<1 km säteellä) ovat lähinnä Makkaralampi ja Makkaraoja, joihin pölyä voi laskeutua tuulen suunnan ollessa tuotantoalueelta vesistöihin päin. Lähimpänä Makkaralampea sijaitsee tuotantolohko 6, joka sijaitsee reilun 100 metrin päässä lammesta. Vaikutusten on arvioitu olevan vähäisiä. Turvetoimituksista aiheutuu teillä lyhytaikaista ja pienimuotoista pölyhaittaa. Tuotantovaiheessa alueen vuosittaisten kasvihuonekaasupäästö arvioidaan olevan vaihtoehdossa VE1 3,8-kertaiset ja vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 1,9-kertaiset nykytilanteeseen verrattuna. Jälkikäytön oletuksena on, että maaalasta 40 % metsitetään, 40 % otetaan peltoenergiakäyttöön ja 20 % soistetaan. Jälkikäyttövaiheessa alue toimii kokonaisuudessaan kasvihuonekaasunieluna, eli alueelle sitoutuu biomassan kasvun myötä hiiltä. Vaikutukset luonnonympäristöön Turvetuotantoon suunniteltu alue pitää sisällään ojittamattomia avosuoalueita sekä niiden puustoisia reuna-alueita. Suunnitellut pintavalutuskenttien alueet ovat ojittamattomia vähäpuustoisia avosoita. Ympäröivät ojitukset ovat jonkin verran kuivattaneet ojittamattomien suoalueiden reunaosia. Muutokset ovat paikoin nähtävissä männyn ja koivun taimien leviämisenä sara- ja rimpinevojen jänteille, mutta yleisesti vain vedenpinnan laskun aiheuttamana rimpipinnan pienenemisenä tai kuivahtamisena. Hankealue jakautuu ojittamattomien suoalueiden osalta neljään alueeseen: Makkara-aapa, Makka- 16
ralamminaapa, Joutsenenpesänaapa ja Linkkahyöteikkö. Makkara-aapa ja Joutsenenpesänaapa ovat kasvillisuudeltaan ja suotyypeiltään monimuotoisimpia soita hankealueella. Kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta turvetuotannon toteuttaminen hankevaihtoehtojen VE2 tai VE3 mukaisesti aiheuttaisi vähäisemmät haitat arvokkaiden suotyyppien ja lajiston säilymisen kannalta kuin hankevaihtoehto VE1. Vaihtoehtojen VE2 ja VE3 välillä ei kasvillisuuden kannalta ole eroa. Molempien hankevaihtoehtojen alueilla esiintyy uhanalaisia ja huomioitavia lajeja sekä luontotyyppejä, jotka ovat tyypillisiä luonnontilaisilla soilla. Tärkein linnustoon kohdistuva vaikutusmekanismi on elinympäristön muuttuminen, joka aiheuttaa suoria vaikutuksia linnustolle. Hankkeen toteutumisen ja avosoiden häviämisen myötä erityisesti suolajiston luontaiset elinympäristöt katoavat hankealueelta. Mahdollisia vaikutuksia voivat aiheuttaa lisäksi tuotantoalueen kuivatus, häirintä sekä tuotantoalueelta leviävä melu ja turvepöly. Vaihtoehdossa VE1 lintujen pesimäympäristö muuttuu merkittävästi hieman yli 350 hehtaarin alalta. Suojelullisesti huomionarvoisten lajien reviirejä hankealueella ja sen lähiympäristössä oli yhteensä vähintään 155. Varsinaisten suolajien reviirejä oli vähintään 69. Edellä mainitun kaltaiset laji- ja parimäärät ovat kirjallisuuteen vertaamalla paikallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä, joten vaihtoehdon VE1 arvioidaan aiheuttavan kohtalaisia negatiivisia vaikutuksia pesimälinnustolle. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 vaikutukset ovat hyvin samankaltaiset kuin vaihtoehdossa VE1, mutta suorat elinympäristömuutokset koskevat puolta pienempää pinta-alaa (noin 177 hehtaaria) ja myös muut vaikutukset ulottuvat pienemmälle alueelle. Vaihtoehtojen VE2 ja VE 3 välillä ei ole käytännössä eroa linnustoon kohdistuvissa vaikutuksissa. Natura 2000 -verkostoon kuuluville kohteille Litokaira ja Mursunjärvi-Lammasjärvi- Matilanjärvi-Lamminperä on laadittu Luonnonsuojelulain 65 mukainen Naturaarviointi. Natura-arvioinnin mukaan Makkara-aavan turvetuotantohankkeen ei arvioida heikentävän Natura-alueiden Litokaira tai Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi- Lamminperä suojelun perusteena olevia luontotyyppejä tai lajeja. Hanke ei muuta myöskään Natura-alueiden ekosysteemien rakennetta tai toimintaa tavalla, joka vahingoittaisi Natura-alueiden eheyttä. Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen Hankkeella ei ole vaikutuksia kallioperään. Maaperään kohdistuvat vaikutukset ovat väistämättömiä, mutta vaikutusten merkittävyys on kokonaisuutena vähäinen. Tuotantoalueen kuivattaminen alentaa pohjavesipintaa myös tuotantoalueen ulkopuolella. Kuivatuksen aiheuttama pohjavesialenema on luonnollisesti suurin tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ja vähenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Lähimmät pohjavesialueet sijaitsevat tuotantoalueesta noin 10 ja 12 km etäisyydellä. Hankkeella ei ole vaikutuksia pohjavesialueisiin(etäisyys, ei hydraulista yhteyttä). Kuivatusvesien johtamisreiteillä tai niiden läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Olemassa olevan aineiston perusteella Makkaralamminaavalla, suunnittelulla tuotantoalueella (lohko L6), on lähde. Tämän luonnontila tulee muuttumaan, joten se vaatii vesilain 11 :n mukaisen poikkeuslupahakemuksen. Hankealueen läheisyydessä ei ole kiinteistöjä, joten kaivokyselyä ei katsottu tarpeelliseksi. Alueen maaperä on moreenia, joten pohjaveden virtaus on siinä vähäistä. Siten pohjaveden purkautumista ei ole odotettavissa tuotantoalueelle. Tuotantotoiminnan toteutuksessa huolehditaan siitä, ettei kuivatuksia toteuteta tarpeettoman syvälle kivennäismaahan. 17
Vaikutukset pintavesiin Makkaraojan ja Kivijoen veden laadussa näkyvät valuma-alueen maaperän ominaisuudet ja metsätalouden hajakuormituksen vaikutukset. Makkaraojan valuma-alueen maaperässä on runsaasti etenkin fosforia ja rautaa. Makkaraojan vedessä esiintyy ajoittain erittäin korkeita fosfaattifosforipitoisuuksia. Kivijoen yläosan vesi on muuten pääpiirteissään samankaltaista kuin Makkaraojan, mutta fosforia on huomattavasti vähemmän. Suoperäisestä valuma-alueesta johtuen Makkaraojan ja Kivijoen vesissä on kohtalaisesti myös typpeä ja humusta. Vaihtoehdon VE1 kuormitukset ovat kaikkien muuttujien osalta noin kaksinkertaiset vaihtoehtojen VE2 ja VE3 kuormituksiin verrattuna. Erot pinta-aloissa vaikuttavat suoraan vuosikuormituksen määrään. Makkara-aavan nykytilan kokonaiskuormituksiin verrattuna tuotantovaiheessa vuosikuormitusten arvioidaan lisääntyvän kaikkien muuttujien osalta kaikissa toteutusvaihtoehdossa. Vaihtoehdossa VE1 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 7 500 kg/a, kokonaisfosforin noin 66 kg/a, kokonaistypen 2 300 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 52 500 kg O 2 /a nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdossa VE1 tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 2,8-kertainen, kokonaisfosforilla 2,9-kertainen, kokonaistypellä 4,6-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 1,7- kertainen nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 5 000 kg/a, kokonaisfosforin noin 45 kg/a, kokonaistypen osalta 1 400 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 42 000 kg O 2 /a. Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 on otettu huomioon myös tuotannon ulkopuolelle jäävän alueen nykytilan kuormitus. Nykytilanteeseen verrattuna kokonaistypen kuormitus lisääntyy suhteessa eniten kaikissa toteutusvaihtoehdoissa. Makkara-aavan vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 vesistövaikutukset ovat suurimmillaan kuntoonpanovaiheen aikana. Vaikutukset näkyvät lähinnä Makkaraojan kohonneina kiintoaine- ja kokonaistyppipitoisuuksina. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 pitoisuuslisät ovat noin puolet vaihtoehdon VE1 pitoisuuslisistä. Tuotantovaiheessa pitoisuuslisäykset ovat kokonaisfosforin ja happea kuluttavan aineksen osalta pienempiä kuin suhteessa lyhytkestoisen kuntoonpanovaiheen aikana. Kivijoessa ja Oijärvessä laimennusvaikutus on huomattava ja kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät nykytilanteeseen verrattuna ovat vähäisiä kaikissa vaihtoehdoissa. Hankkeella ei arvioida olevan heikentävää vaikutusta Kivijoen ja Oijärven ekologiseen tilaan. Makkara-aavan hankealueesta noin 78 % on ojittamatonta aluetta. Alueen kuntoonpanovaiheessa suo kuivatettaan ojituksella, jolloin suon vesivarastot tyhjenevät. Kuivatuksesta johtuen laskuojien sekä Makkaraojan virtaamat voivat hetkellisesti lisääntyä. Ylivalumatilanteiden aikaisia hydrologisia vaikutuksia lievennetään vesienkäsittelytoimenpiteiden yhteydessä toteutettavilla virtaamahuippuja ja virtausnopeutta säätelevillä rakenteilla. Luonnontilaisella suovaltaisella alueella hetkelliset valuntahuiput voivat olla samaa tasoa tai korkeampia, joten suuria muutoksia alapuolisten vesistöjen virtaamiin ei arvioida ylivalumatilanteissa aiheutuvan. Nykyisellään Kivijoen yläosan (63.05), Kivijoen keskiosan (63.04) ja Kivijoen alaosan alueella (63.03) sijaitsee kaikkiaan 10 turvetuotannossa olevaa tarkkailuvelvollista aluetta. Alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 203 ha, josta vuonna 2017 oli tuotannossa 958 ha. Tuotantopinta-alat ovat jatkuvasti hieman pienentyneet vuosina 2009 2017. Makkara-aavan vaihtoehtojen VE1-VE3 kuormituksesta aiheutuvat pitoisuuslisät jäävät Makkaraojassa ja Kivijoen yläosalla vähäisiksi, joten Makkara-aavan kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta vesistöjen kalakantoihin. Alueella tehtyjen koekalastusten perusteella Makkaraojan ja Kivijoen yläosan kalasto koostuu pääosin kevätkutuisista ns. järvikaloista, jotka kestävät veden laadun muutoksia melko hyvin. Ve- 18
sistössä esiintyy myös talvikutuista madetta, joka kärsii kuormituksesta kevätkutuisia kalalajeja herkemmin. Koekalastusten perusteella veden laadun suhteen vaateliaampia syyskutuisia kalalajeja, kuten taimenta ei vesistössä esiinny. Vesistön nykyiseen tilaan verrattaessa Makkara-aavan kuormitukset vaikutukset kalakantoihin ja kalastoon jäävät vähäisiksi. Makkaraojan ja Kivijoen yläosalla tehtyjen koeravustusten perusteella alueella ei esiintynyt rapuja. Kivijoen alaosalla sen sijaan esiintyy tiedustelujen mukaan kohtalainen jokirapukanta. Makkaraojan ja Kivijoen yläosan kalataloudellinen arvo on kalaston perusteella varsin alhainen, joten Makkara-aavan hanke ei tilannetta heikennä. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Suunnitellun tuotantoalueen lähiympäristössä ei sijaitse asutusta. Lähin vakituinen asutus sijaitsee noin 7 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta tuotantoalueesta. Lähin lomaasunto sijaitsee noin 3 kilometrin etäisyydellä. Hankevaihtoehdoissa VE1-VE3 ihmisiin kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat pääosin lisääntyvästä liikenteestä. Liikenteestä aiheutuva melu ja tärinä vaikuttavat negatiivisesti kuljetusreittien läheisyydessä asuvien elinoloihin ja viihtyvyyteen. Makkara-aavan turvetuotantohankkeella ei arvioida olevan vaikutusta ihmisten terveyteen tai viihtyvyyteen, sillä vakituinen asutus sijaitsee etäällä turvetuotantoalueesta. Pitkän etäisyyden vuoksi Makkara-aavan turvetuotannon melutai pölyvaikutukset eivät aiheuta viihtyvyyshaittoja lähimmissä kohteissa. Kuljetusreittien varrella saattaa esiintyä paikallista ja tilapäistä pölyämisestä johtuvaa viihtyvyyshaittaa. Hankkeen vesistövaikutukset eivät aiheuta merkittäviä haittoja vakituisten asukkaiden tai loma-asukkaiden elinoloihin tai viihtyvyyteen Kivijoen tai Oijärven rannalla. Vaihtoehdossa VE1 alueen käyttö luonnontuotteiden keräämiseen loppuu kokonaan ja vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 osalla alueista luonnontuotteiden kerääminen päättyy. Jälkikäytön vaikutukset Makkara-aavan turvetuotannon (VE1-VE3) päätyttyä siirrytään jälkihoitoon, jolloin alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan. Tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatusvedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteiden kautta viranomaisten määrittämän ajan. Jälkihoidon kautta alue siirtyy uuteen maankäyttöön eli jälkikäyttöön. Tuotannon päätyttyä vuokratut maa-alueet luovutetaan takaisin maanomistajalle, joka valitsee alueelle sopivan maankäyttömuodon. Makkara-aavan mahdollisina jälkikäyttömuotoina ovat esim. metsittäminen, viljely tai osittainen uudelleen soistaminen. 19
1 JOHDANTO (jäljempänä Vapo tai hankevastaava) suunnittelee turvetuotannon aloittamista Ranualla sijaitsevalla Makkara-aavalla. Kyseessä on uusi turvetuotantohanke ja suunnitellun tuotantoalueen pinta-ala on 353,3 ha, josta noin 22 % sijoittuu ojitetulle suoalueelle. Suoalue koostuu Makkara-aavan sekä Joutsenenpesäaavan alueista. Makkaraaavan ja Joutsenpesänaavan suoaltaina rajatut alueet ovat suurimmaksi osaksi ojitettuja. Makkara-aavan suoaltaan ojitusprosentti on GTK:n ojitusbufferiaineiston perusteella 68 % ja Joutsenpesäaavan 75 %. Luonnontilaisuusluokituksen perusteella suot kuuluvat luokkaan 2 (Toivonen ym. 2018, liite 4). Hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan YVA-lain (laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 468/1994) mukaisessa menettelyssä. YVA-laki edellyttää arviointimenettelyä, jos suunnitellun turvetuotantoalueen pinta-ala ylittää 150 ha. Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostuksessa) esitetään hankkeen toteuttamisvaihtoehdot, ympäristövaikutukset, haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuudet sekä eri osapuolten kannat niihin. Yksi keskeinen YVA-menettelyn tavoite on lisätä kansalaisten tiedon saantia sekä mahdollistaa hankkeen vaikutusalueen asukkaiden ja muiden intressiryhmien kuuleminen ja osallistuminen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä tuotetaan tietoa ympäristövaikutuksista suunnittelua ja päätöksentekoa varten. YVA-menettelyssä ei tehdä päätöksiä eikä sen perusteella anneta lupia. Ympäristövaikutusten arviointiselostus sekä yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään osaksi myöhemmin laadittavaa ympäristölupahakemusta. Hankevastaava vastaa ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttamisesta. Yhteysviranomaisena toimiva Lapin ELY-keskus vastaa mm. ympäristövaikutusten arviointiselostuksen nähtävillä olemisesta, julkisesta kuulemisesta, lausuntojen ja mielipiteiden keräämisestä sekä arviointiohjelmasta ja -selostuksesta annettavan lausunnon laatimisesta. Ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttaa hankevastaavan toimeksiannosta Pöyry Finland Oy. 20
2 HANKKEEN KUVAUS JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT 2.1 Hankkeesta vastaava suunnittelee turvetuotannon aloittamista Ranualla sijaitsevalla 353,3 hehtaarin suuruisella Makkara-aavan alueella. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) käynnistyi vuonna 2009, kun hankkeesta vastaava toimitti ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomainen antoi oman lausuntonsa YVA-ohjelmasta ottaen huomioon sidosryhmien ja asianosaisten antamat lausunnot ja mielipiteet. Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta on otettu huomioon tätä ta laadittaessa. Yhteysviranomaisena Makkara-aavan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä toimii Lapin ELY-keskus, jolle voidaan osoittaa mielipiteet ja lausunnot tästä YVAselostuksesta. Hankevastaava on ja YVA-konsulttina hankkeessa on toiminut Pöyry Finland Oy. 2.2 Hankkeen tausta ja tarkoitus Turpeen loppuminen vanhoilla tuotantoalueilla edellyttää uusien turvesoiden kunnostamista ja ottamista tuotantoon alueellisen energiahuoltovarmuuden turvaamiseksi. Makkara-aavan tuotantoalue korvaa lähivuosina tuotannosta poistettavia alueita ja turvaa osaltaan polttoturvetoimitusten riittävyyttä Pohjois-Suomen energiahuollossa. Myös ympäristöturvetta tuotetaan hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannukseen. Jyrsinpolttoturve toimitetaan pääosin Kemin, Tornion ja Rovaniemen voimalaitoksille. Lisäksi jyrsinpolttoturvetta voidaan toimittaa mm. Oulun voimalaitoksille. Vapo on panostanut aktiivisesti myös uusien tuotteiden kehittämiseen, kuten turpeesta valmistettaviin kasvualustoihin. Makkara-aavalla turvetuotannon on arvioitu kestävän noin 30 vuotta, joten alueen turvevarantoja voidaan hyödyntää jyrsinpolttoturpeen ohella myös muihin tuotteisiin. 2.3 Hankkeen sijainti Makkara-aava sijaitsee Lapissa Ranuan kunnassa noin 20 km Ranuan taajamasta lounaaseen (Kuva 2-1). Vapon hallinta alueeseen perustuu vuoteen 2028 asti voimassa olevaan vuokrasopimukseen. Kokonaisuudessaan Vapon hallinnassa on 537 ha. 21
Kuva 2-1 Makkara-aavan sijainti. 2.4 YVA-menettelyssä arvioitavat vaihtoehdot Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan kolmea hankkeen toteutusvaihtoehtoa (VE1, VE2 ja VE3) sekä YVA-menettelyn edellyttämää ns. nollavaihtoehtoa (VE0) (Taulukko 1). Nollavaihtoehto toimii perustana arvioitaessa hankkeen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia. Tähän ympäristövaikutusten arviointiin tarkentuneet hankevaihtoehdot ovat seuraavat: VE0 Makkara-aavan hanketta ei toteuteta ja alue säilyy nykyisessä tilassa. VE1 koko 353,3 hehtaarin alue otetaan turvetuotantoon vaiheittain. VE2 Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan 176,3 ha alue otetaan turvetuotantoon VE3 Joutsenenpesäaavan 177 ha alue otetaan turvetuotantoon Turvetuotantohanke jakautuu kolmeen päävaiheeseen: suon kuntoonpano, tuotanto ja jälkikäyttö. Kuntoonpanovaiheessa poistetaan alueen puusto, rakennetaan vesienkäsittelyrakenteet sekä muokataan ja muotoillaan kentät turvetuotantoon soveltuviksi. Kun- 22
toonpanotyöt toteutetaan tuotantosuunnitelman mukaisesti. Kuntoonpanovaihe toteutetaan 2-vaiheisesti siten, että eteläiset ja pohjoiset alueet valmistellaan vaiheittaisesti. Tuotanto on pääasiassa jyrsinpolttoturvetta ja osin ympäristöturvetta hakumenetelmällä tai mekaanisella kokoojavaunulla. Jyrsinpolttoturvetta tuotetaan vaihtoehdossa VE1 n. 132 500 m 3 ja vaihtoehdoissa VE2 sekä VE3 n. 66 000 m 3 vuodessa. Tuotannon on arvioitu kestävän kaikissa toteutusvaihtoehdossa noin 30 vuotta. Tuotannon päätyttyä alueet siistitään ja tarpeettomat rakenteet poistetaan. Makkara-aavan tuotantoalueen jälkikäyttömuotoina voi tulla kysymykseen esimerkiksi maa- ja metsätalous tai uudelleen soistaminen. Vesienkäsittelyllä lievennetään turvetuotantoalueelta tulevien kuivatusvesien aiheuttamia haittoja vesistössä. Kaikissa toteutusvaihtoehdoissa Makkara-aavalle suunniteltu vesienkäsittely on ojittamattomalle suoalueelle perustettu ympärivuotinen pintavalutuskenttä, joka on parasta käyttökelpoista tekniikkaa turvetuotannossa. 23
Taulukko 1 Vaihtoehto VE0 VE1 VE2 VE3 Arvioitavat hankevaihtoehdot. Kuvaus Hankkeen toteuttamatta jättäminen. Alue säilyy nykyisessä tilassa. Koko Makkara-aavan alue (353,3 ha) otetaan turvetuotantoon vaiheistaen. Arvioitu tuotantoaika on noin 30 vuotta. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan pintavalutuskenttä 1 ja valmistellaan tuotantoon 176,3 ha käsittävät Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan tuotantoalueen osat Kun pohjoisosa on tuotantokunnossa, rakennetaan pintavalutuskenttä 2 ja valmistellaan tuotantoon Joutsenenpesäaavan tuotantoalue (177 ha) Turpeen tuotanto noin 132 500 m 3 vuodessa. Vesienkäsittelymenetelmänä ovat kaksi ojittamattomalle suoalueelle perustettavaa ympärivuotista pintavalutuskenttää. Turpeen kuljetus suuntautuu Rovaniemelle, Kemiin ja Tornioon sekä Ouluun. Vuosittainen kuljetusmäärä on noin 1 104 rekkakuormaa. Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan 176,3 ha tuotantoalueen kuntoonpano ja tuotanto Turpeen tuotanto noin 66 100 m 3 vuodessa. Vesienkäsittelymenetelmänä ojittamattomalle suoalueelle perustettava ympärivuotinen pintavalutuskenttä 1. Turpeen kuljetus suuntautuu Rovaniemelle, Kemiin ja Tornioon sekä Ouluun. Vuosittainen kuljetusmäärä on noin 551 rekkakuormaa. Joutsenenpesäaavan 177 ha tuotantoalueen kuntoonpano ja tuotanto Turpeen tuotanto 66 400 m 3 vuodessa Vesienkäsittelymenetelmänä ojittamattomalle suoalueelle perustettava ympärivuotinen pintavalutuskenttä 2. Turpeen kuljetus suuntautuu Rovaniemelle, Kemiin ja Tornioon sekä Ouluun. Vuosittainen kuljetusmäärä on noin 553 rekkakuormaa. 2.5 Aikataulu Hankevastaavan on tarkoitus saada YVA-menettely valmiiksi alkuvuodesta 2019, jonka jälkeen hankevastaava tekee päätökset lupaprosessin aloittamiseksi. Alueen valmistelu turvetuotantoon on tarkoitus toteuttaa kaksivaiheisesti siten, että eteläiset ja pohjoiset alueen valmistellaan vaiheittain. Koko alueen valmistelu kestää noin neljästä kahdeksaan vuotta alueen nykyisestä kuivatustilasta riippuen. Arvioitu tuotantoaika alueella on noin 30 vuotta, jolloin tuotanto alueella olisi loppumassa arviolta vuonna 2050. 24
2.6 Muut turvetuotantohankkeet alueella Makkara-aavan tuotantoalue sijaitsee Kuivajoen vesistöalueeseen (63) kuuluvalla Kivijoen keskiosan alueella (63.04). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Makkaraojan valuma-alueelle (63.042). Makkaraojan valuma-alueella ei nykyisellään ole tarkkailuvelvollisia tuotantoalueita. (Taulukko 2-2). Otettaessa huomioon Makkara-aavan pinta-alat, on turvetuotannon osuus Makkaraojan valuma-alueen pinta-alasta 6,3 % vaihtoehdossa V1 ja 3,2 % vaihtoehdoissa VE2 ja VE3. Kivijoen keskiosan alueella (63.04) sijaitsee Näätäaavan tuotantoalue, jolla oli vuonna 2017 tuotannossa olevaa alaa 245 ha. Turvetuotannon osuus Kivijoen keskiosan valuma-alueesta on nykyisellään 0,6 %. Lisäksi Kivijoen yläosan (63.05) ja Kivijoen alaosan (63.05) valuma-alueilla on tuotantokunnossa yhteensä noin 713 ha ja Oijärven alueella (63.02) 254 ha. Yhteensä Oijärven 711 km 2 kokoisesta valuma-alasta on turvetuotannossa noin 1 212 ha, jolloin turvetuotannon osuus pinta-alasta on noin 1,7 %. Vesistöalueilla sijaitsevat tuotantopintaalat ovat vuodelta 2017 Kuivajoen yhteistarkkailuun osallistuneiden tuottajien ilmoittamia. Mahdollisesti alueella voi sijaita tuotantoalueita, joilla ei ole tarkkailuvelvoitetta, mistä johtuen pinta-aloihin liittyy epävarmuuksia. Tarkemmin alueen turvetuotantohankkeiden yhteisvaikutuksia on käsitelty luvussa 14.6. Taulukko 2-2 Turvetuotannon pinta-alat Makkara-aavan purkuvesistöissä sekä turvetuotannon osuus Oijärven yläpuolisista valuma-alueista. VESISTÖALUE Valuma-alueen pinta-ala Tuotantopinta-ala v. 2017 Turvetuotannon osuus valumaalasta km 2 ha % 63.05 KIVIJOEN YLÄOSAN ALUE 156 264 1,7 63.04 KIVIJOEN KESKIOSAN ALUE 410 245 0,6 63.042 Makkaraojan valuma-alue 56 0 0 63.03 KIVIJOEN ALAOSAN ALUE 569 449 0,8 63.02 OIJÄRVEN ALUE 711 254 0,4 YHTEENSÄ 711 1 212 1,7 2.7 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin 2.7.1 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2016 2021 Kuivajoen vesistöalue kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen, jonka tavoitteena on pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen sekä tilan heikkenemisen estäminen. Kivijoen ekologinen tila on hyvä ja paineita tilaan kohdistuu turvetuotannon pistekuormituksesta ja maa- sekä metsätaloudesta. Säännöstellyn Oijärven ekologinen tila on tyydyttävä ja hyvän tilan tavoitteeseen pääseminen edellyttää ravinnekuormituksen vähentämistä. Kokonaisfosforilla vähennystarve on yli 50 % ja kokonaistypellä 10-30 %. Oijärven hyvän ekologisen tilan saavuttamisessa on kohtalaisen suuri merkitys hajakuormituksen vähentämisessä ja jonkin verran merkitystä myös turvetuotannon kuormituksen vähentämisellä. Kuivajoen vesistöalueen turvetuotannon nykyisten vesienkäsittelyrakenteiden täydentäväksi toimenpiteeksi on suunniteltu ylimääräistä kemikalointia ja/tai pienkemikaloinnin testaamista. Turvetuotannossa pitää myös huomioida mahdolliset happamoitumisriskit. 25
Makkara-aavalle suunnitellut vesienkäsittelyt ovat parasta käyttökelpoista tekniikkaa (ympärivuotinen pintavalutus). Arviointiselostuksessa on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia alapuoliseen vesistöön sisältäen myös turvetuotannon yhteisvaikutusten arvioinnin. 2.7.2 Soiden ja turvemaiden kansallinen strategia Periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta hyväksyttiin valtioneuvostossa 30.8.2012. Periaatepäätöksessä linjataan soiden ja turvemaiden käytön ja suojelun kokonaisuutta. Linjauksilla edistetään soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä sekä suojelua Suomessa. Periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä sekä suojelua sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille. Turvetuotannon kohdentaminen ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille edistää suoluonnon monimuotoisuuden turvaamista. (Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön www-sivut). Makkara-aavan ja Joutsenenpesänaavan suoaltaina rajatut alueet ovat suurimmaksi osaksi ojitettuja. Makkara-aavan suoaltaan ojitusprosentti on GTK:n ojitusbufferiaineiston perusteella 68 % ja Joutsenenpesäaavan 75 %. Luonnontilaisuusluokituksen perusteella suot kuuluvat luokkaan 2 (Toivonen ym. 2018, liite 4). Tuotantoalueen pintaala on 353,3 ha, josta noin 22 % sijoittuu ojitetulle suoalueelle. Hankealueen luonnontilaisuusluokan määritystä on kuvattu tarkemmin luvussa 12.2.1 2.7.3 Vesipolitiikan puitedirektiivi (direktiivi 2000(60/EY) Vesipolitiikan puitedirektiivin (direktiivi 2000/60/EY) tarkoituksena on luoda puitteet sekä sisämaan että rannikon pintavesien ja pohjavesien suojelulle. Direktiivin tavoitteena on estää vesistöjen tilan heikkeneminen ja parantaa niiden tilaa. Valtioneuvoston periaateohjelmassa Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 turvetuotannon haittojen vähentämisessä keskeisiä menetelmiä ovat sijainninohjaus, valuma-alueittainen suunnittelu, parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönotto ja tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelu. YVA-selostuksessa on tarkasteltu sekä Makkara-aavan turvetuotannon että koko valuma-alueen turvetuotannon vaikutuksia vesistössä. Arviossa on otettu huomioon arviot tuotantopinta-alan pienentymisestä valuma-alueella. 2.7.4 Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2020 Omavaraisuus korostuu Pohjois-Pohjanmaan energian tuotannon ominaispiirteenä. Keskitetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa turpeella ja puulla on merkittävä rooli niiden edustaessa yli 80 % käytetyistä polttoaineista. Turpeen osuus yhdyskuntien lämmöntuotannossa on yli 60 %. Merkittävimpänä muutoksena Pohjois-Pohjanmaan energiatuotannossa on lisääntynyt puupolttoaineiden käytön kasvu. Turpeen tekninen tuotantopotentiaali on Pohjois-Pohjanmaalla erittäin suuri muihin energiaraaka-aineisiin verrattuna. Turpeen energiakäyttöä rajoittavat tuotantoon ja polttoon liittyvät ympäristövaikutukset. Ilmasto- ja energiapolitiikka ohjausmekanismeineen johtavat turpeen lisääntyvään korvautumiseen puulla. Pohjois-Pohjanmaan energiatalouden kannalta on kuitenkin tarpeellista säilyttää turvetalous toimintakykyisenä myös tulevaisuudessa: tärkeitä syitä tähän ovat huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden turvaaminen, polttoaineiden hintakilpailun ylläpito, nykyisten voimalaitosten tekniikka sekä energiapuun käytön laajentamiseen liittyvät epävarmuudet. Alueen luonnonvarojen ja tuotantomahdollisuuksien hyödyntämisen tulee tapahtua kestävästi luontoarvot ja sosiaaliset vaikutukset huomioiden. 26
Makkara-aavan turvetuotanto tulee korvaamaan tuotannosta poistuvaa ja ensisijaisesti jo poistunutta tuotantoalaa ja siten turvaa osaltaan energiaturpeen saatavuutta alueen voimalaitoksille. 2.7.5 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat ensisijaisesti maakuntakaavoitusta. Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turvetuotantoon varataan alueita, jotka ovat jo valmiiksi ojitettuja soita tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita. 27
3 YVA-MENETTELY 3.1 YVA-menettelyn tarve ja tavoite Euroopan yhteisöjen (EY) neuvoston antama, ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivi (85/337/ETY) on Suomessa pantu täytäntöön Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteen kaksikymmentä nojalla YVA-lailla (468/1994, 267/1999, 458/2006, 1584/2009) ja -asetuksella (713/2006). Laki ja asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ovat uudistuneet vuonna 2017 (252/2017, Vna 277/2017), mutta YVAmenettelyissä jotka ovat käynnistyneet ennen 16.5.2017 noudatetaan aikaisempaa lakia. Asetuksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä määritellään hankkeet, joihin on sovellettava YVA-menettelyä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 :n perusteella YVA-menettelyä sovelletaan turvetuotantohankkeisiin, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 ha. Makkara-aavan turvetuotantohankkeen kokonaispinta-ala on 353,3 ha, joten hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. YVA-menettelyllä pyritään ehkäisemään tai lieventämään haitallisten ympäristövaikutusten syntymistä, sekä sovittamaan yhteen eri näkökulmia ja tavoitteita. YVA-menettelyssä ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä eikä ratkaista sitä koskevia lupa-asioita. 3.2 YVA-menettelyn osapuolet Hankkeesta vastaavana toimii sekä yhteysviranomaisena Lapin ELY-keskus. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatimisesta vastaa konsulttityönä Pöyry Finland Oy. Tärkeässä osassa YVA-menettelyssä ovat myös kansalaiset sekä ELY-keskuksen lisäksi muut viranomaiset, jotka vaikuttavat YVA-menettelyn kulkuun muun muassa antamalla lausuntoja ja mielipiteitä. Tämän hankkeen YVA-menettelyyn osallistuvia tahoja on havainnollistettu oheisessa kuvassa (Kuva 3-1). 28
Lapin ELY-keskus (Yhteysviranomainen (Hankevastaava) YVAmenettely Tiedotusvälineet Pöyry Finland Oy (YVA-konsultti) Rovaniemenkaupunki Iin kunta Paliskunnat Viranomaiset ja asiantuntijat Asukkaat ja maanomistajat Elinkeinojen edustajat Yksityiset kansalaiset Kuva 3-1 YVA-menettelyyn osallistuvat tahot. 3.3 YVA-menettelyn päävaiheet ja aikataulu Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn sisältyy ohjelma- ja selostusvaihe (Kuva 3-2). Ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma) on suunnitelma ympäristövaikutusten arviointimenettelyn järjestämisestä ja siinä tarvittavista selvityksistä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa () esitetään hankkeen ominaisuudet sekä tekniset ratkaisut ja arviointimenettelyn tuloksena muodostettu yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista. 3.3.1 Arviointiohjelmavaihe YVA-menettely käynnistyy virallisesti, kun YVA-ohjelma jätetään yhteysviranomaiselle. Makkara-aavan turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arvioinnissa yhteysviranomaisena toimii Lapin ELY-keskus. Yhteysviranomainen kuuluttaa muun muassa paikallisissa sanomalehdissä arviointiohjelman asettamisesta nähtäville alueen kuntiin vähintään kuukauden ajaksi. Nähtävilläoloaikana kansalaiset voivat esittää YVAohjelmasta mielipiteitään yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomainen pyytää myös lausuntoja arviointiohjelmasta. Yhteysviranomainen kokoaa ohjelmasta annetut mielipiteet ja lausunnot ja antaa niiden perustella oman lausuntonsa hankkeesta vastaavalle. Makkara-aava ympäristövaikutusten arviointiohjelma jätettiin yhteysviranomaiselle kesällä 2009. Selostuksen laadinta aloitettiin kesällä 2018. 29
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Arviointiohjelmavaihe ARVIOINTIOHJELMAN LAATIMINEN ARVIOINTIOHJELMA YHTEYSVIRANOMAISELLE ARVIOINTIOHJELMA NÄHTÄVILLÄ YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO KUULUTUS YLEISÖTILAISUUS LAUSUNNOT MIELIPITEET Arviointiselostusvaihe ARVIOINTI JA VERTAILU ARVIOINTISELOSTUKSEN LAATIMINEN ARVIOINTISELOSTUS YHTEYSVIRANOMAISELLE ARVIOINTISELOSTUS NÄHTÄVILLÄ YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO KUULUTUS YLEISÖTILAISUUS LAUSUNNOT MIELIPITEET JATKOSUUNNITTELU, LUPAHAKEMUKSET Kuva 3-2 YVA-menettelyn vaiheet. 3.3.1.1 Arviointiselostus Vaikutusten arviointi on tehty YVA-ohjelman, ohjelmasta saatujen mielipiteiden ja lausuntojen sekä yhteysviranomaisen YVA-ohjelmasta antaman lausunnon perusteella. Arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen (YVAselostukseen). Yhteysviranomainen kuuluttaa tämän YVA-selostuksen nähtävillä olosta samaan tapaan kuin YVA-ohjelmasta. Selostusta esitellään omassa yleisötilaisuudessaan. YVA-selostuksen nähtävilläolopaikoista tiedotetaan kuulutuksen yhteydessä.. Selostuksesta voi antaa mielipiteitä ja lausuntoja yhteysviranomaiselle ja ne huomioidaan yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä antamassa lausunnossa. YVA-menettely päättyy yhteysviranomaisen lausuntoon. 30
YVA-ohjelmasta annettiin yhteensä 14 lausuntoa. Mielipiteitä ei annettu lainkaan. Seuraavassa on esitetty yhteenveto annetuista lausunnoista sekä niiden huomioon ottaminen arviointiselostuksessa: YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO LAUSUNNON HUOMIOON OTTAMINEN / KOMMENTIT Yleistä Hankkeesta vastaavan tulee perehtyä lausuntoihin hyvin ja huomiota tulee kiinnittää paitsi hankkeen perusteluihin niin myös tarkasteltaviin vaihtoehtoihin haittojen välttämiseksi ja pienentämiseksi. Yhteysviranomainen kehottaa hankkeesta vastaavaa toimimaan aktiivisesti riittävän vuoropuhelun käymiseksi YVA-ohjelmasta annetut lausunnot ja muistutukset on otettu huomioon tämän selostuksen laadinnassa. Vuoropuhelun lisäämiseksi selostuksen laadinnan aikana on pidetty kaksi seurantaryhmän palaveria sekä alueen paliskuntien haastattelu. Hankekuvaus ja tiedot hankkeesta Hankkeen perusteluihin tuleekin arviointiselostuksessa paneutua. Niissä tulee tarkastella energiahuoltoa koskevia suunnitelmia samoin kuin arvioita turpeen tarpeesta lähivuosikymmeninä, ja peilata niitä tiedossa oleviin alueellisiin tarpeisiin, tuotannosta poistuvien alueiden määrään ja mahdollisuuksiin saada jo ojitettuja alueita turvetuotantoon. Hankkeen suunnittelussa on otettu huomioon turvetuotannon tulevaisuuden näkymät ja alueellisesti poistuneiden alueiden määrät. Hankkeen elinkaari Vaikutustarkasteluissa eri elinkaaren vaiheet tulee ottaa huomioon riittävästi. Tämä tarkoittaa myös jälkikäyttövaiheen eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten tarkastelua. Vaikutusten arvioinnissa on otettu huomioon hankeen eri vaiheet. Vaihtoehtojen tarkastelu Vaihtoehtotarkastelua tulee laajentaa. Ohjelman perusteella selkeitä vaihtoehtoja voisivat olla esitetyt vaihealueet. Toteutusvaihtoehdot ovat muuttuneet selostusvaiheeseen. Selostuksessa vaihtoehdot perustuvat eri alueisiin, joissa arviointi perustuu eri kokoisiin pintaaloihin. Ympäristön nykytila Arviointiselostuksessa nykytilan kuvausta tulee luonnollisesti syventää ja tarkentaa ohjelmassa esitetystä, sekä täydentää puuttuvilta osin. ta varten alueen nykytilaa on selvitetty mm. kasvillisuus- ja linnustoselvityksin, vesinäytteillä sekä koekalastuksilla (sähkö ja rapu). Vaikutusalueen rajaus Arviointimenettelyssä tarkastelualueet tulee määrittää ja kuvata selkeästi ja niitä tulee menettelyn aikana laajentaa tarvittaessa. Tarkasteltavat vaikutusalueet on kuvattu selostuksessa sanallisesti sekä kartan avulla. Vesistöt, hydrologia 31
Turvetuotantoon suunniteltujen suoalueiden osalta tulee arvioida ominaiskuormitusarvojen käyttökelpoisuus ja mahdollisuuksien mukaan ottaa tämä huomioon laskelmissa. Tarkastelualuetta ei ole esitetty ohjelmassa. Kuormituksen vaikutukset tulee tarkastella kussakin vesistön osassa vähintään Kivijokeen saakka, tarvittaessa edelleen Kuivajokeen ja Oijärveen. Hydrologiset vaikutukset itse suoalueella ja riittävällä laajuudella lähivesistöissä tulee arvioida selostuksessa. Kuormitusten arvioinnissa on hyödynnetty ominaiskuormituslukujen lisäksi läheisen suon kuormitustietoja etenkin alueen vesistöjen korkeiden fosforipitoisuuksien vuoksi. Tarkastelualue on kuvattu selostuksessa ja vesistövaikutusarvio on ulotettu Oijärveen saakka. Suon kuivatuksesta aiheutuvat hydrologiset vaikutukset on kuvattu selostuksessa. Vaikutusalueen rajaus Arviointimenettelyssä tarkastelualueet tulee määrittää ja kuvata selkeästi ja niitä tulee menettelyn aikana laajentaa tarvittaessa. Tarkasteltavat vaikutusalueet on kuvattu selostuksessa sanallisesti sekä kartan avulla. 3.3.2 YVA-menettelyn aikataulu Työn vaihe YVA-menettelyn keskeiset vaiheet ja suunniteltu aikataulu on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 3-3). Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely on aloitettu vuonna 2009 YVA-ohjelman laatimisella. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) käynnistyi hankevastaavan toimitettua YVA-ohjelman yhteysviranomaiselle kesäkuussa 2009. on jätetty yhteysviranomaiselle marraskuussa 2018 ja hankkeen YVA-menettely päättyy yhteysviranomaisen lausuntoon alkuvuodesta 2019. 2009 2018 2019 YVA-menettely 6 7 8 9 10 11 12 6 7 8 9 10 11 12 1 2 YVA-Ohjelma YVA-ohjelman laatiminen Arviointiohjelma yhteysviranomaiselle Arviointiohjelma nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto Arviointiselostuksen laatiminen Erillisselvitykset Arviointiselostus yhteysviranomaiselle Arviointiselostus nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto Osallistuminen ja vuorovaikutus 6 7 8 9 10 11 12 6 7 8 9 10 11 12 1 2 Serurantaryhmä Yleisötilaisuus Kuva 3-3. YVA-menettelyn suunniteltu aikataulu. 3.4 Viestintä ja osallistuminen YVA-menettely on avoin prosessi, johon voivat osallistua kaikki ne, joiden elinoloihin tai etuihin, kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen tai vapaa-ajanviettoon hanke voi vaikuttaa. Lähialueen asukkaat ja muut asianomaiset voivat osallistua hankkeeseen esittämällä näkemyksensä yhteysviranomaisena toimivalle Lapin ELY-keskukselle sekä myös hankkeesta vastaavalle eli Vapolle. Osallistumisen yhtenä keskeisenä tavoitteena on eri osapuolten näkemysten kokoaminen. 32
Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta järjestettiin yleisölle avoin tiedotus- ja keskustelutilaisuus arviointiohjelman nähtävilläoloaikana kesällä 2009. Tilaisuudessa esiteltiin arviointiohjelmaa ja yleisöllä oli mahdollisuus esittää näkemyksiään ympäristövaikutusten arvioinnista. YVA-selostuksen laadinta aloitettiin kesällä 2018, jolloin järjestettiin myös ensimmäinen serurantaryhmän kokous. Toinen seurantaryhmän kokous järjestetiin syyskuun alussa, jolloin vaikutusten arviointi oli luonnosvaiheessa. Samalla järjestettiin myös paikallisten poromiesten haastattelu. YVA-selostuksesta järjestetään yleisötilaisuus joulukuussa 2018, jossa käydään läpi eri toteutusvaihtoehtojen vaikutuksia. 33
4 TEKNINEN KUVAUS 4.1 Hankkeen tekninen toteutus Vaihtoehdossa VE1 Makkara-aavan turvetuotantoalue muodostuu 11 tuotantolohkosta, joiden tuotantoala on 353,3 ha. Alueen auma-alueiden pinta-ala on 22,5 ha. Vaihtoehdossa VE2 tuotantoalue muodostuu pohjoisosan kuudesta lohkosta (L1-L6) joiden yhteenlaskettu tuotantoala on 176,3 ha. Auma-alueiden pinta-ala on 11,6 ha. Vaihtoehdossa VE3 tuotantoalue muodostuu eteläosan viidestä lohkosta (L7-L11) joiden yhteenlaskettu tuotantoala on 177 ha. Auma-alueiden pinta-ala on 11,2 ha. Kaikissa toteutusvaihtoehdoissa auma-alueiden paikkoja voidaan vaihdella, jolloin turvetta voidaan tuottaa myös auma-alueilta. Makkara-aavan tarkemmat tuotantosuunnitelmat on esitetty liitteessä 1. 4.2 Hankkeen päävaiheet Turvetuotantohanke käsittää kolme päävaihetta: suon kuntoonpano-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheen. Tuotantoalueen kuntoonpanovaihe aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Kuntoonpanovaihe Turvetuotantoalueen kuntoonpanolla tarkoitetaan puuston poistoa, vesienkäsittelyrakenteiden rakentamista sekä kenttien muokkaamista ja muotoilua turvetuotannolle sopiviksi. Vesienkäsittelyrakenteet, ojastot, aumapaikat sekä tiestö rakennetaan tuotantosuunnitelman mukaisesti. Työt tehdään seuraavassa järjestyksessä: eristysojat, paloaltaat, vesienkäsittelyrakenteet, lasku- ja kokoojaojat ja reuna- ja sarkaojat. Sarkaojat kaivetaan 20 m välein. Tuotantosarkojen pintakerros puuaineksineen jyrsitään, asennetaan päisteputket, sarkaojapidättimet sekä kaivetaan sarkaojien lietesyvennykset. Viimeksi sarat muotoillaan kunnostusruuvilla tuotantokuntoon, kunnostetaan sarkaojat (tarvittaessa) ja rakennetaan auma-paikat. Kuntoonpanovaiheen työt pyritään tekemään vähävetisinä aikoina tarpeettoman kuormitukset välttämiseksi. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Turvetuotantoalueen kuntoonpano on suureksi osaksi kaivinkoneella tehtävää maanrakennustyötä. Kuntoonpanovaihe toteutetaan kaksivaiheisesti siten, että eteläiset ja pohjoiset alueet valmistellaan vaiheittaisesti. Koko alueen valmistelu kestää neljästä kahdeksaan vuotta alueen nykyisestä kuivatustilanteesta riippuen. Tuotantovaihe Tuotanto on pääasiassa jyrsinpolttoturvetta (Kuva 4-1) ja osin ympäristöturvetta hakumenetelmällä tai mekaanisella kokoojavaunulla. Tuotannon on arvioitu kestävän noin 30 vuotta. Vaihtoehdossa VE1, jolloin koko alue 353,3 ha olisi tuotannossa, tuotantomäärä olisi n. 1,5 milj. kuutiota jyrsinpolttoturvetta. Alueella voidaan tuottaa myös palaturvetta (Kuva 4-1). Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä, kääntäminen sekä karheaminen (Kuva 4-2). Lisätietoja turvetuotannon eri vaiheista löytyy Vapon internetsivuilta (http://www.vapo.fi/). 34
Kuva 4-1 Jyrsinturve vasemmalla ja palaturve oikealla (kuvat ). Kuva 4-2 Turvetuotannon työvaiheita. Yllä oikealla mekaaninen kokoojavaunu, yllä vasemmalla haku- menetelmä kääntäminen, alla vasemmalla haku-menetelmä karheaminen ja alla oikealla hakumenetelmä aumaus. (Kuvat: ja Turveteollisuusliitto ry) Jälkikäyttövaihe Turvetuotannon päätyttyä alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Alueet kunnostetaan seuraavaan maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisen jälkeen. Tuotantolohkoja tai osia niistä voi poistua tuotannosta eri aikoina, jolloin tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään mahdollisuuksien mukaan erillisesti, eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Makkara-aavan tuotantoalueen jälkikäyttömuotoina voi tulla kysymykseen esimerkiksi maa- ja metsätalous. Vuokratuilla alueilla maanomistaja päättää alueen käytöstä turvetuotannon päätyttyä. Lisää tietoa jälkikäyttömuodoista löytyy Vapon internet-sivuilta https://www.vapo.com/turvetuotantoavastuullisesti/jalkikaytto 35
4.3 Vesienkäsittely Vaihtoehto VE1 VE2 VE3 Vesienkäsittely Koko Makkara-aavan alue (353,3 ha). Vesienkäsittelymenetelmänä ovat kaksi ojittamattomalle suoalueelle perustettavaa ympärivuotista pintavalutuskenttää (PVK1 ja PVK2). Pohjoisosassa sijaitsevat Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan 176,3 ha tuotantoalue. Vesienkäsittelymenetelmänä ojittamattomalle suoalueelle perustettava ympärivuotinen pintavalutuskenttä 1. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on 9,4 ha eli 5,3 % valumaalueestaan (176,3 ha). Eteläosan Joutsenenpesäaavan 177 ha tuotantoalue. Vesienkäsittelymenetelmänä ojittamattomalle suoalueelle perustettava ympärivuotinen pintavalutuskenttä 2. Pintavalutuskentän 2 pinta-ala on 15,4 ha eli 9,0 % valumaalueestaan (177 ha). Makkara-aavan tuotantoalue koostuu pohjoisista (lohkot 1-6) ja eteläisistä tuotantolohkoista (lohkot 7-11). Molemmilta alueilta tulevat kuivatusvedet käsitellään perustason lisäksi ojittamattomalle alueelle perustettavilla ympärivuotisilla pintavalutuskentillä (PVK1 ja PVK2). Hankealueen kuivatusvedet puhdistettaisiin ympärivuotisella pintavalutuksella, joka on tämän hetken tietämyksen mukaan alan parasta käyttökelpoista vesienkäsittelytekniikkaa. Vesienkäsittelyrakenteet ovat samat kaikissa toteutusvaihtoehdoissa. Perustason käsittelyn (lietetaskut, lietteenpidättimet, laskeutusaltaat ja virtaamansäätö) lisäksi pintavalutuskentät, BAT:in mukaisesti. Lohkojen 1-6 vedet johdetaan jakokaivon kautta laskeutusaltaisiin 1-4 ja pumpataan pintavalutuskentälle 1. Pintavalutuskentän jälkeen puhdistetut vedet johdetaan laskuojaan 1 josta vedet laskevat Makkara-ojaan. Lohkojen 7-11 vedet johdetaan jakokaivoon ja siitä laskeutusaltaisiin 5-8 ja pumpataan pintavalutuskentälle 2, josta puhdistetut vedet lasketaan laskuojan 2 kautta Makkaraojaan-Yli/Kivijokeen- OIijärveen. Kuuluu kokonaisuudessaan valuma-alueelle 63.042 Molemmilta pintavalutuskentiltä 1 ja 2 kuivatusvedet johdetaan makkaraojaan (63.042) Reitti 1: PVK1 Laskuoja 1 Makkaraoja Kivijoki Oijärvi Kuivajoki. Reitti 2: PVK2 Laskuoja 2 Makkaraoja Kivijoki Oijärvi Kuivajoki. Hankealue ja vesienjohtamisreitit on esitetty kuvassa 4-3. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on 9,4 ha eli 5,3 % valuma-alueestaan (176,3 ha). Pintavalutuskenttä 1 rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle. Vesi johdetaan pumpulla (P1) pintavalutuskentän yläreunaan ja paineputkella ja paineputkessa olevien reikien avulla jaetaan tasaisesti koko kentän leveydelle. Ennen pumppuallasta on neljä laskeutusallasta (LA 1 4) sekä jakokaivo. 36
Pintavalutuskentän 2 pinta-ala on 15,4 ha eli 9,0 % valuma-alueestaan (177 ha). Pintavalutuskenttä 2 rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle. Vesi johdetaan pumpulla (P2) pintavalutuskentän yläreunaan ja paineputkella ja paineputkessa olevien reikien avulla jaetaan tasaisesti koko kentän leveydelle. Ennen pumppuallasta on neljä laskeutusallasta (LA 5 8) sekä jakokaivo. Pintavalutuskentän periaatekuva on esitetty kuvassa 4-4 ja Makkara-aavan pintavalutuskenttien 1 ja 2 suunnitelmat ovat liitteenä 2. Kuva 4-3 Makkara-aavan hankealueen kuivatusvesien purkureitit. 37
Kuva 4-4 Pintavalutuskentän periaatekuva. (Lähde www.turveinfo.fi) 4.4 Kemikaalien ja polttoaineiden varastointi ja jätteet Turvetuotantoalueella toimiva urakoitsija säilyttää polttoaineitaan siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitettavissa paikoissa. Polttoaineiden säilytyspaikat ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja valittu niin, että vahinkotapauksissa aineet eivät pääse leviämään vesistöön eivätkä pohjaveteen. Polttoainesäiliöiden tilavuus on keskimäärin 3 000 5 000 l. Tuotantokauden aikana polttoöljyn kulutus on vaihtoehdossa VE1 n. 119 200 l sekä vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 59 600 l. Samanaikaisesti tuotantoalueella sijaitsevissa polttoainesäiliöissä varastoidaan alle 10 000 l polttoöljyä. Säiliöitä täydennetään kulutuksen mukaan tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokauden aikana käytetään voiteluöljyjä vaihtoehdossa VE1 n. 795 l ja vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 393 l sekä muita voiteluaineita VE1:ssä n. 172 kg ja VE2-VE3:ssa n. 86 kg. Voiteluaineet varastoidaan läheisten tuotantoalueiden olemassa olevilla tukikohta-alueilla niille varatuissa paikoissa. Pumppaamot ovat joko verkkovirta- tai aggregaattikäyttöisiä. Tuotantokauden päätyttyä turveaumat peitetään suojamuovilla, jonka vuotuinen tarve on vaihtoehdossa VE1 noin 6,6 t sekä vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 3,3 t. Käytettävien polttoaineiden, voiteluöljyjen ja -aineiden sekä suojamuovien määrät vaihtelevat tuotantovuosien välillä. Urakoitsijat toimittavat jäteöljyn, muut ongelmajätteet ja sekajätteen erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin, joista paikallinen jäteyrittäjä toimittaa ne kaatopaikalle. Jäteöljyn ja ongelmajätteiden keruun ja toimituksen asianmukaiseen laitokseen hoitaa siihen hyväksytty yrittäjä. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle kierrätykseen. Toiminnan aikana syntyy kaivannaisjätteinä kantoja ja muuta puuainesta, kiviä, mineraalimaita sekä lietteitä. Kannot ja muu puuaines välivarastoidaan alueelle ja voidaan käyttää biopolttoaineena. Kiviä käytetään teiden pohjarakenteina tai upotetaan maahan. Mineraalimaat hyödynnetään puuston kasvupohjana ja pellon pohjamaana sekä sijoitettaan ojien viereen. Laskeutusaltaiden lietteet siirretään tuotantoalueelle ja tuotetaan turpeena sekä hyödynnetään maisemoinnissa tms. 38
Jätteille rakennetaan työmaalle jätekatos, jossa on asianmukaiset säiliöt kaikille jätejakeille. Ympäristölupaa hakiessa toimitetaan jätehuoltosuunnitelma, joka päivitetään luvan mukaisesti. Tuotantoa harjoitetaan niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän, eikä siitä synny vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Jätteet toimitetaan toimijalle, jolla on oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä. Vaarallisten jätteiden toimituksessa laaditaan siirtoasiakirjat, jätteet pakataan tiiviiseen pakkaukseen, jossa on merkinnät vaaraominaisuuksista. Voiteluaineet ja jäteöljy säilytetään katetussa tilassa, jossa on tiivisalustainen reunallinen suojarakenne. Polttoainesäiliöt ovat kantavilla ja tiiviillä alustoilla, jotta polttoainetta ei pääse maaperään tai ojiin säilytyksen tai tankkauksen aikana. Paikallaan pysyvät polttoainesäiliöt ovat kaksivaippaisia tai valuma-altaallisia. Säiliöissä on ylitäytönestin ja laponestin. Siirrettävät polttoainesäiliöt ovat varustettu vähintään kiinteällä asianmukaisella valuma-altaalla, jonka tilavuus on vähintään 110 % tilavuudesta. Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan palo- ja pelastussuunnitelman mukaisiin paikkoihin, ja niin että aineet eivät pääse leviämään vesistöön. Aumamuovit kerätään ja varastoidaan niille tuotantoalueella niille osoitetulla alueella, ja myöhemmin toimitetaan kierrätettäväksi tai energiajätteeksi. Taulukko 4-1 Makkara-aavan turvetuotannossa vuosittain syntyvät arvioidut jätemäärät. Jätelaji VE1 VE2 VE3 Jäteöljy (l) 795 397 398 Kiinteä öljyjäte (kg) 132 66 66 Akut (kg) 40 20 20 Sekajäte (talousjäte l) 3 975 1 983 1 991 Aumamuovi (kg) 6 624 3 306 3 319 Rautaromu (kg) 530 264 266 39
5 ARVIOITAVAT VAIKUTUKSET 5.1 Arvioinnin lähtökohdat ja rajaus Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan hankkeen aiheuttamia välittömiä ja välillisiä sekä pysyviä että tilapäisiä vaikutuksia ympäristöön. Arvioinnissa tarkastellaan alueen kuntoonpanon, tuotannon ja jälkikäytön vaikutuksia. YVA-lain mukaan arvioinnissa tulee tarkastella hankkeen aiheuttamia ympäristövaikutuksia: ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä näiden tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Merkittävimmiksi hankkeen aiheuttamiksi ympäristövaikutuksiksi on tässä vaiheessa tunnistettu vaikutukset luonnonympäristöön, porotalouteen sekä alueen virkistyskäyttöön. Ympäristövaikutusten arviointi on toteutettu pääasiassa asiantuntija-arviona käyttäen hyväksi tehtyjä tutkimuksia ja selvityksiä, alueelta olemassa olevaa tietoa sekä soveltaen muista turvetuotantohankkeista olemassa olevaa tietoa. Vaikutusten arvioinnista ovat vastanneet kokeneet asiantuntijat. Arviointimenetelmät kuvataan tarkemmin kunkin ympäristövaikutuksen osalta seuraavissa luvuissa. Turvetuotannolla on vaikutuksia ympäristöön vesistökuormituksen, liikenteen, pölyämisen sekä työkoneiden aiheuttaman melun kautta. Vaikutukset kohdistuvat suo- ja vesiluontoon, alueen virkistyskäyttöön, sekä viihtyvyyteen ja turvallisuuteen. Tarkastelualue tarkoittaa kullekin vaikutustyypille määriteltyä aluetta, jolla kyseistä ympäristövaikutusta selvitetään ja arvioidaan. Vaikutusalue tarkoittaa aluetta, jolla selvityksen tuloksena ympäristövaikutuksia arvioidaan ilmenevän. Ympäristövaikutuksia tarkastellaan arvioitua vaikutusaluetta laajemmalla alueella. Tarkastelualue on pyritty määrittelemään niin suureksi, että merkityksellisiä ympäristövaikutuksia ei voida olettaa ilmenevän tarkastelualueen ulkopuolella. Tarkastelualueen laajuus riippuu tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta. Osa vaikutuksista rajautuu hyvin paikallisesti tuotantoon otettavaan alueeseen tai aivan sen lähiympäristöön. Tällaisia ovat esimerkiksi suoluontoon tai pohjaveteen kohdistuvat vaikutukset. Esimerkiksi vesistövaikutukset sekä sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ulottuvat puolestaan laajemmalle alueelle. Tarkastelualueet sekä lähialueet on esitetty kuvassa (Kuva 5-1): Maankäytön, asutuksen ja rakennetun ympäristön osalta suorat vaikutukset kohdistuvat tuotantoon suunnitellulle alueelle. Välilliset vaikutukset syntyvät vesistövaikutusten, ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten sekä ihmisiin kohdistuvien vaikutusten kautta ja tarkastelualueet määräytyvät ko. vaikutusten mukaisesti. Maiseman ja kulttuuriympäristöön kohdistuvat vaikutukset rajautuvat suunnitellun tuotantoalueen lähiympäristöön. Tarkastelualue on noin 500 metriä. 40
Kuva 5-1 Tarkastelualueiden laajuus sekä lähin asutus.ympäristövaikutuskohtaisesti tarkemmat rajaukset käyvät ilmi tekstistä. Liikenteen vaikutukset kohdistuvat kuljetusreitille sekä niiden välittömään läheisyyteen. Turvekuormitusten pääasiallinen suunta on Rovaniemelle, Tornioon ja Kemiin, mutta kuljetukset voivat suuntautua myös Ouluun. Painopiste arvioinnissa on ollut hankealueen läheisyydessä. Pölyn ja melun tarkastelualue ulottuu 1 km etäisyydelle suunnitellusta tuotantoalueesta. Luontoon kohdistuvien vaikutusten osalta tarkastelualue ulottuu noin 200 metrin etäisyydelle tuotantoalueesta. Maa- ja kallioperän osalta tarkastelualue rajautuu suunniteltuun turvetuotantoalueeseen. Pohjavesivaikutuksia arvioidaan enimmillään 500 metrin etäisyydelle suunnitellusta turvetuotantoalueesta. Kuivatusvedet johdetaan Makkaraluoman ja kivijoen kautta Oijärveen. Pintavesien tarkastelualue ulottuu Oijärveen saakka. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset (terveys, elinolot ja viihtyvyys) on arvioitu turvetuotantoalueen ympäristössä noin 1 km etäisyydelle asti. Turpeenkuljetusreitit valtaväylille as- 41
ti sekä kuivatusvesien purkureitit ovat lisäksi ihmisiin kohdistuvien vaikutusten tarkastelualuetta. Porotalouteen kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu lähialueen laidunalueisiin. 5.2 Alueelle laaditut lisäselvitykset Makkara-aavan itäpuolella noin 2,5 km etäisyydellä sijaitsee Natura 2000 alueverkostoon kuuluva Litokaira (FI1103827, SAC/SPA). Lisäksi tuotantoalueen purkuvesien johtoreitti päättyy noin 20 km etäisyydellä Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi- Lamminperä Natura-alueelle (FI1101404, SPA). Syyskuussa 2018 laaditussa Naturaarviossa on esitetty luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arviointi Makkara-aavan turvetuotantohankkeen vaikutuksista edellä mainittujen Natura-alueiden suojeluperusteina esitetyille luontoarvoille. Syyskuussa 2018 toteutettiin alueen paliskuntien esimiesten haastattelut, joilla kerätään tietoa alueen porotaloudesta sekä tarkennettiin porojen laidunalueita hankealueella. Haastattelussa kuultiin Isosydänmaan sekä Kuukkaan paliskuntien edustajia. Haastattelut toteutettiin seurantaryhmän yhteydessä. Haastattelun alussa haastateltaville kerrottiin taustatiedot hankkeesta, minkä jälkeen varsinainen haastattelu toteutettiin ennakolta määritellyn rungon mukaisesti teemahaastattelun periaatteita noudattaen. Haastattelujen tulokset on raportoitu tässä YVA-selostuksessa. Elokuussa 2018 toteutettiin koekalastuksia Makkara-aavan alapuolisissa vesistöissä. Makkaraojassa ja Kivijoen yläosassa toteutettiin sähkökoekalastuksia usealla alalla. Kivijoen alaosalla on esiintynyt rapuja, joten myös Makkaraojan sekä Kivijoen yläosan alueilta selvitettiin koeravustusten avulla rapujen esiintymistä. Koekalastusten tulokset on raportoitu tässä YVA-selostuksessa ja sähkökoekalastusten tulokset on tallennettu valtakunnalliseen koekalastusrekisteriin. 5.3 Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten merkittävyyden arviointi Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on hyödynnetty soveltuvin osin EU:n LIFE+ IMPERIA -hankkeessa (https:www.imperia.jyu.fi) kehitettyjä niin sanotun monitavoitearvioinnin käytäntöjä ja työkaluja vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa. Vaikutusten kokonaismerkittävyyttä on kuvattu yhteenvetotaulukoin jokaisessa vaikutusarviointi-osiossa. Lisäksi vaihtoehtojen vertailussa ja merkittävimpien vaikutusten yhteenvedossa (luku 20) on kuvattu vaikutusten merkittävyyttä. Vaikutusten merkittävyys koostuu alueen tai kohteen herkkyydestä sekä hankkeen aiheuttaman muutoksen suuruudesta (Kuva 5-2). Vaikutuskohteen herkkyys kuvaa vaikutuskohteen tai -alueen ominaispiirteitä. Sen osatekijöitä ovat vaikutukseen liittyvä lainsäädännöllinen ohjaus, alueen tai asian yhteiskunnallinen merkitys sekä kohteen alttius muutoksille. Muutoksen suuruus kuvaa hankkeen aiheuttaman muutoksen ominaispiirteitä, jossa muutoksen suunta voi olla joko kielteinen tai myönteinen. Suuruus koostuu muutoksen voimakkuudesta ja suunnasta, alueellisesta laajuudesta ja kestosta. 42
Kuva 5-2 IMPERIA-hankkeessa käytetty vaikutusten merkittävyyden arvioimistapa (Marttunen ym. 2015). Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu edellä kuvattujen vaikutuskohteen herkkyyden ja hankkeen aiheuttaman muutoksen suuruuden perusteella. Arvioinneissa on hyödynnetty viitteellistä taulukkoa (Taulukko 5-1), jossa punainen väri kuvaa haitallista ja vihreä väri myönteistä vaikutusta. Jokaisen vaikutusarviointiosioon on tämän pohjalta muodostettu kokonaisarvio vaikutusten merkittävyydestä ja esitetty arvio yhteenvetotaulukoin (Taulukko 5-2). Taulukko 5-1 Viitteellinen taulukko vaikutuksen kokonaismerkittävyydestä.(imperia 2015) Vaikutuksen merkittävyys Kohteen herkkyys Vähäinen Suuri Erittäin suuri Negatiivinen Muutoksen suuruus Positiivinen Erittäin suuri Suuri* Suuri Erittäin suuri Erittäin suuri Suuri Kohtalainen Kohtalainen* Suuri* Suuri Erittäin suuri Kohtalainen Vähäinen Kohtalainen* Kohtalainen Kohtalainen Suuri* Suuri Vähäinen Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen* Suuri* Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Vähäinen Ei vaikutusta Kohtalainen* Suuri* Ei muutosta Vähäinen Ei vaikutusta Suuri* Suuri Suuri Ei vaikutusta Suuri* Suuri Erittäin suuri Erittäin suuri Suuri* Suuri Erittäin suuri Erittäin suuri * Etenkin näissä tapauksissa merkittävyys voi olla tarpeen arvioida vähäisemmäksi, mikäli herkkyys tai muutos on luokan alarajalla Taulukko 5-2 Arviointiasteikko vaikutusten kokonaismerkittävyyden arvioinnissa. Erittäin suuri ++++ Vaikutusten merkittävyys Suuri +++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Ei vaikutusta Vähäinen - Kohtalainen -- Suuri --- Erittäin suuri ---- 43
6 VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN, ASUTUKSEEN JA RAKENNETTUUN YMPÄRISTÖÖN 6.1 Yhteenveto Nykytila Hankealueen lähialueella (< 1 km) ei sijaitse asutusta tai muita häiriintyviä kohteita. Lähialueen merkittävimmät elinkeinot ovat maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto. Makkara-aavan alue on lainvoimaisessa maakuntakaavassa osoitettu turvetuotantoon. Alueella on vireillä maakuntakaavauudistus. Epävarmuudet Alueen läheisyydessä ei sijaitse asutusta, joten vaikutusten arvioitiin ei liity merkittäviä epävarmuuksia. Vaikutukset Vaihtoehdossa VE0 hankealue ja purkuvesistöt varsineen jäävät maankäytöllisesti nykyiselleen. Vaihtoehdoissa VE1-VE3 Makkara-aavan vesistövaikutukset alapuoliseen vesistöön ovat vähäiset, joten vaikutukset purkureitin varrella sijaitsevaan asutukseen ovat vähäisiä. Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vaikutusten merkittävyys Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 44
6.2 Nykytila 6.2.1 Alueen nykyinen käyttö Makkara-aapa sijaitsee Lapissa Ranuan kunnan alueella noin 20 km Ranuan kuntakeskuksesta lounaaseen. Suunniteltu tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ei ole olemassa olevia turvetuotantoalueita (Kuva 6-1). Kuva 6-1 Makkara-aavan lähiympäristö 1 km:n vyöhykkeeltä. 6.2.2 Virkistyskäyttö Hankealueen ja sen ympäristön virkistyskäyttö on lähinnä marjastusta ja metsästystä. Makkara-aavan alueella tai sen lähiympäristössä ei sijaitse virallisia virkistysalueita tai - reittejä. Makkara-aavan alapuolisissa vesistöissä harjoitetaan kotitarvekalastusta. Vesistöjen muu virkistyskäyttö on vähäistä. 45
6.2.3 Asutus ja muut herkät kohteet Suunnitellun tuotantoalueen lähiympäristössä ei sijaitse asutusta. Lähin vakituinen asutus sijaitsee noin 7-8 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta tuotantoalueesta lounaaseen ja etelään (Kuva 6-1). Länteen noin 3 kilometrin etäisyydellä sijaitsevan Palolammen rannalla sijaitsee lähin lomarakennus. Tuotantoalueen purkuvesistöjen varrella etelässä on jonkin verran asuinrakennuksia ja loma-asutusta. 6.2.4 Kaavoitustilanne Voimassa oleva maakuntakaava Alueella on lainvoimainen Rovaniemen maakuntakaava (saanut lainvoiman 4.12.2001). Makkara-aavan alue on lainvoimaisessa maakuntakaavassa osoitettu turvetuotantoon (EO 2638, Makkara-aavan turvealue) (Kuva 6-2). Vireillä olevat maakuntakaavat Alueella on vireillä Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaava joka kumoaisi Rovaniemen maakuntakaavan. Vireillä olevassa maakuntakaavassa potentiaaliset turvetuotantoalueet on esitetty perustuen seuraaviin kriteereihin: - Suoalue on tutkimuksin todettu turvetuotantoon teknisesti soveltuvaksi. - Turvetuotantoon soveltuvan suoalueen pinta-ala on yli 50 hehtaaria. - Potentiaalinen turvetuotantoalue ei sijaitse suojelualueilla. - Potentiaalinen turvetuotantoalue ei sijoitu karttatarkastelun ja maastoselvityksien perusteella luonnontilaiselle suoalueelle tai suoalueen luonnontilaiselle osalle. Vireillä olevassa kaavoituksessa Makkara-aavalta on poistettu turvetuotantopotentiaaliset alueet merkintä (eot). Kyseisellä merkinnällä osoitetaan yli 50 hehtaarin suuruisia alueita joilla on tutkittuja turvevaroja. Merkintää koskevat suunnittelumääräykset: - Soiden luonnontilaiset tai luonnontilaisten kaltaiset osat tulee jättää tuotannon ulkopuolelle. - Turvetuotantoalueiden käyttöönoton suunnittelussa ja ajoittamisessa on otettava huomioon tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin ja pohjavesiin. - Turvetuotantoa suunniteltaessa on otettava huomioon toiminann vaikutukset alapuolisen vesistön tilaan ja pohjavesiin sekä pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. - Turvetuotantoalueen jälkikäyttöä suunniteltaessa tulee turvata alueen porohoidon edellytykset. Vireillä olevassa maakuntakaavassa Makkara-aavan alue on merkitty merkinnällä Ranuan maa- ja metsätalousvaltainen alue (M 4512). Maakuntakaava ei ole esteenä turvetuotantoa koskevan ympäristöluvan myöntämiselle, mikäli tuotanto sijoittuu alueelle, jolle maakuntakaavassa ei ole osoitettu mitään erityistä käyttötarkoitusta eikä alueen ympäristöön ole kaavassa osoitettu mitään sellaista alueiden käyttöä, jonka toteuttaminen saattaisi turvetuotannon takia vaikeutua. Turvetuotanto voi siis sijoittua muillekin kuin kaavassa ko. toimintaan varatuille alueille, mikäli hanke ei ole kaavan vastainen. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja kansallisen suostrategian mukaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia soita ei tule ottaa turvetuotantoon. Soveltuvuus turvetuotantoon tutkitaan ympäristönsuojelulain mukaisessa menettelyssä. 46
Kuva 6-2 Ote voimassa olevasta Rovaniemen maakuntakaavasta (ei mittakaavassa). Suunnittelualue ympyröity punaisella. Kuva 6-3 Ote vireillä olevasta Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavasta. Suunniteltu alue on merkitty punaisella. 47
6.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Hankkeen vaikutuksia asutukseen ja alueen asukkaisiin on tarkasteltu lähialueen kyliin asti. Vaikutuksia lähialueen asutukseen ja maankäyttöön on arvioitu asiantuntijatyönä. 6.4 Vaikutukset 6.4.1 Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen Vaihtoehdossa VE0 hankealue ja purkuvesistöt varsineen jäävät maankäytöllisesti nykyiselleen. Makkara-aavan maankäyttö muuttuu hankkeen toteutuessa (VE1, VE2 ja VE3) luonnontilaisesta turvetuotantoon. Turvetuotanto ei vaikuta suoraan lähialueen muihin maankäyttömuotoihin tai asutukseen. Alueen turvetuotantoon ottaminen lisää vesistökuormitusta. Vesistövaikutusarvion perusteella hankkeen vesistövaikutukset jäävät vähäisiksi Kivijoen ja Oijärven alueella, joten vaikutukset vesistöjen varsilla sijaitsevalle asumiselle jäävät vähäisiksi. Voimassa olevassa Rovaniemen maakuntakaavassa hankealue kuuluu alueeseen EO. Kaavaselostuksen mukaan Turvetuotantoalueiden toteuttamisessa on ympäristölliset, erityisesti vesistöihin kohdistuvat haittavaikutukset pyrittävä minimoimaan käyttämällä nykyaikaisia vesienkäsittelyratkaisuja. Tarkemmin hankkeen vesistövaikutuksia on tarkasteltu luvussa 14. Vireillä olevassa maakuntakaavassa hankealuetta ei ole osoitettu turvetuotantoon. Hankealueelle ei kuitenkaan ole osoitettu mitään erityistä käyttötarkoitusta eikä alueen ympäristöön ole kaavassa osoitettu mitään sellaista alueiden käyttöä, jonka toteuttaminen saattaisi turvetuotannon takia vaikeutua. 48
7 VAIKUTUKSET ELINKEINOIHIN 7.1 Yhteenveto Nykytila Lähialueen merkittävimmät elinkeinot ovat maa- ja metsätalous, porotalous sekä turvetuotanto. Epävarmuudet Hankkeen työllisyysvaikutukset on laskettu tuotantomääriin perustuen, jolloin todelliset työllisyysvaikutukset saattavat vähäisesti poiketa arvioidusta. Vaikutukset Vaihtoehdossa VE0 Makkara-aavan turvetuotantoon liittyvä työllisyysvaikutus jää toteutumatta ja vaikutuksia alueen elinkeinoihin ei synny. Turvetuotantoon suunniteltu alue säilyy nykyisessä käytössään. Vaihtoehdossa VE1 turvetta tuotetaan yhteensä 30 vuotta. Tuotantomääriin suhteutettuna toimintavaiheen vuosittainen suora työllistävä vaikutus on keskimäärin noin 16 henkilötyövuotta ja välillinen vuosittainen työllisyysvaikutus noin 20 henkilötyövuotta. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuotannon on arvioitu niin ikään kestävän 30 vuotta. Suora vaikutus on keskimäärin 8 henkilötyövuotta ja välillinen vaikutus on noin 10 henkilötyövuotta. Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vaikutusten merkittävyys Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 7.2 Nykytila Ranuan kunnassa oli 3 972 asukasta vuoden 2017 lopussa ja 1 182 työpaikkaa vuoden 2015 tilaston mukaan (Taulukko 7-1). Kunnan työttömyysaste oli vuoden 2016 lopulla 17,9 prosenttia, joka oli koko maan keskiarvoa suurempi (Tilastokeskus 2018a). Merkittävä osa Ranualla sijaitsevista työpaikoista sijoittuu alkutuotantoon. Vuonna 2016 maa- 49
, metsä- ja kalatalouden työpaikkojen osuus oli noin 17,6 % ja palveluiden osuus noin 71,9 % kaikista työpaikoista. Maatalouden luvut pitävät sisällään myös porotalouden. Taulukko 7-1 Ranuan ja koko maan työpaikkojen toimialajakauma vuonna 2016 (Tilastokeskus 2018b). TOIMIALA (TOL 2008) TYÖPAIKAT Ranualla % TYÖPAIKAT MAASSA % KOKO A Maatalous, metsätalous ja kalatalous 17,6 % 3,0 % B Kaivostoiminta ja louhinta 1,1 % 0,2 % C Teollisuus 1,9 % 12,6 % D Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto 0,2 % 0,5 % E Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto 0,3 % 0,5 % F Rakentaminen 4,4 % 6,8 % G-U Palvelut 71,9 % 75,1 % X Toimiala tuntematon 2,5 % 1,2 % YHTEENSÄ 100 % (1182 työpaikkaa) 100 % (2 275 679 työpaikkaa) 7.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Elinkeinoihin ja työllisyyteen kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu asiantuntija-arvioina hyödyntäen turveteollisuuden työllistävyyttä ja talousvaikutuksia käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. 7.4 Vaikutukset Turvetuotannon työllisyysvaikutuksia on selvitetty muun muassa Oulun yliopiston Thule-instituutissa (Leiviskä & Kiukaanniemi 2000). Turpeen merkitystä alueellisena työnantajana voidaan pitää merkittävänä, sillä se työllistää usein alueilla, joilla työtarjonta on rajallista (Flyktman 2010). Turve tarjoaa lähes yhtä paljon työpaikkoja niin hajaasutusalueilla kuin taajamissakin. Electrowatt-Ekono Oy:n turvetoimialan työllistävyyttä vuotta 2002 koskeneessa selvityksessä (2004) on todettu energiaturpeen tuotannon (26 milj. m 3 ) työllistäneen suoraan 3 300 henkilötyövuotta (htv) sekä välillisesti 4 000 htv. VTT:n selvityksessä (Flyktman 2010) turpeen tuotannon ja käytön kokonaistyöllisyysvaikutuksiksi arvioitiin 12 350 henkilötyövuotta. Tästä valtaosa (82 %, 10 150 htv) muodostui energiaturpeen työllisyysvaikutuksista, joista tuotannon osuuden arvioitiin olevan 44 prosenttia, kuljetuksen 10 prosenttia ja käytön 46 prosenttia. Turvetuotannon taloudelliset hyödyt jäävät kotimaahan ja suurilta osin tuotantoalueen maakuntaan. Vaihtoehdossa VE0 Makkara-aavan turvetuotantoon liittyvä työllisyysvaikutus jää toteutumatta ja vaikutuksia alueen elinkeinoihin ei synny. Turvetuotantoon suunniteltu alue säilyy nykyisessä käytössään. 50
Vaihtoehdossa VE1 turvetta tuotetaan yhteensä 30 vuotta. Tuotantomääriin suhteutettuna toimintavaiheen vuosittainen suora työllistävä vaikutus on keskimäärin noin 18 henkilötyövuotta ja välillinen vuosittainen työllisyysvaikutus noin 20 henkilötyövuotta. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuotannon on arvioitu niin ikään kestävän 30 vuotta. Pienemmästä tuotantopinta-alasta johtuen vaikutukset henkilötyövuosiin ovat kuitenkin vaihtoehtoa VE1 pienemmät. Vaihtoehdossa VE2 ja VE3 suora vaikutus on keskimäärin 8 henkilötyövuotta ja välillinen vaikutus on noin 10 henkilötyövuotta. Turvetuotannon kausiluonteisuudesta johtuen hankkeen suora työllistävyysvaikutus ajoittuu pääosin touko-elokuulle, jolloin työllistyvien lukumäärä on noin 2 3-kertainen keskimääräiseen vuositasoon verrattuna. Turpeen lastaus ja kuljetus työllistävät ympärivuotisesti. Välilliset työllisyysvaikutukset muodostuvat turpeen hankinnan ja käytön aikaansaamista työvuosista muilla toimialoilla. Lisäksi muodostuu kulutuksen välillisiä vaikutuksia, jotka sisältävät esimerkiksi kotitalouksien käyttämiä erilaisia palveluita. Kulutusten välillisten vaikutusten osuuden on arvioitu olevan noin 24 % kaikista työllisyysvaikutuksista (Flyktman 2010). Hankkeen paikallistalouteen kohdistuvien vaikutusten voimakkuus riippuu siitä, miten suuri osa työvoimasta ja palveluista hankitaan lähialueelta. Makkara-aavan turvetuotantohankkeella arvioidaan olevan vaikutusta alueen porotalouteen. Vaikutuksia porotalouteen on käsitelty luvussa 8. 51
8 VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN 8.1 Yhteenveto Nykytila Hanke-alue on merkittävä Isosydänmaan ja Kuukkaan paliskuntien porojen laidunalue. Hankealueella laiduntaa kaikkiaan noin 1200 poroa. Epävarmuudet Hankkeen vaikutukset porotalouteen on arvioitu olemassa olevan tiedon perusteella ja porojen kulkemiseen alueella voi liittyä epävarmuutta. Vaikutukset Vaihtoehdossa VE0 hankealue säilyy porojen kesälaidunalueena ja porot käyttävät nykyisiä kulkureittejä. Vaihtoehdossa VE1 porojen kesälaitumista poistuu noin 353 ha. Turvetuotannon seurauksena ravinnon määrä alueella vähenee, joten alueella laiduntavat porot joutuvat siirtymään muille alueille laiduntamaan. Porojen laidunkierto saattaa muuttua sekä laidunten epätasainen kuluminen voi yleistyä. Myös porojen ruokintaa voidaan joutua lisäämään, mikäli porot eivät löydä uusille laidunalueille. Molemmissa vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 noin 176 ha porojen laidunalueita katoaisi. Vaikutukset olisivat samansuuntaiset kuin vaihtoehdossa VE1, mutta hieman lievemmät. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 osa laidunalueista säästyisi. Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vaikutusten merkittävyys Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 52
8.2 Nykytila Makkara-aavan hankealueella laiduntavat pääasiassa Isosydänmaan ja Kuukkaan paliskuntien poroja. Isossydänmaan paliskunnan alue on 2 325 km 2 ja Kuukkaan 1 424 km 2. Hankealue sijaitsee kokonaisuudessaan Isosydänmaan paliskunnan alueella. Isosydänmaan paliskunnassa poronomistajia on 57 ja Kuukkaan paliskunnassa 60. Isosydänmaan paliskunnalla on noin 1500 poroa, josta alueella laiduntaa noin 700 poroa. Kuukkaan paliskunnalla on kaikkiaan 1300 poroa, joista alueella laiduntaa noin 500 poroa. Lisäksi alueella laiduntaa muutama kymmenen Oijärven paliskunnan poroa. Käytännössä näiden kolmen paliskunnan alueen porot laiduntavat samoilla alueilla, mistä johtuen paliskunnat tekevät paljon yhteistyötä alueella. Alueella kulkeva Kivijoki toimii luonnollisena kulkuesteenä, jota porot harvoin kesällä ylittävät. Paliskuntien rajoilla ei ole käytössä aitoja. Paliskunnan poronhoito tukeutuu vahvasti luonnonlaitumien käyttöön mutta myös muutamia talviruokintapaikkoja on alueella. Makkara-aavan hankealue sijoittuu merkittävälle kesälaidunalueelle (Kuva 8-1), jossa paliskuntien edustajien (Isosydänmaa ja Kuukas) mukaan laiduntaa noin 1200 poroa. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole erotusaitoja. 53
Kuva 8-1 Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat porojen laidunalueet. 54
8.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Porotalouteen kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu alueen paliskuntien haastattelusta saadun tiedon sekä poronhoidon paikkatietoaineiston eli porogis-aineiston avulla. Poronhoidon paikkatietoaineistoon on merkitty mm. porojoen laidunalueita, laidunkiertoa sekä poronhoidon infrastruktuuria, kuten erotusaitoja. Paikkatietoaineistot ovat 2000- luvun alusta ja niitä on täydennetty alueen paliskuntien haastattelun yhteydessä. 8.4 Vaikutukset Vaihtoehdossa VE0 hankealue säilyy porojen kesälaidunalueena ja porot käyttävät nykyisiä kulkureittejä. Makkara-aavan hankealue sijaitsee kokonaisuudessaan Isosydänmaan paliskunnan alueella. Vaihtoehdossa VE1 Isosydänmaan paliskunnan kesälaitumista poistuu noin 353 ha. Isosydänmaan paliskunnalla on laidunmaita kaikkiaan 2 325 km 2, joten poistuva laidunalue on 0,15 %. Turvetuotannon seurauksena ravinnon määrä alueella vähenee, joten alueella laiduntavat porot joutuvat siirtymään muille alueille laiduntamaan. Tämä vaikuttaa laidunkierron muuttumiseen, jolloin laitumet myös kuluvat epätasaisesti. Laidunalojen poistuminen sekä laidunkierron mahdollinen muuttuminen sekä tuotantoalueen aiheuttama estevaikutus voi ohjata porot pelloille ja kyliin. Porojen siirtyminen pelloille voi aiheuttaa riitatilanteita poromiesten ja maanviljelijöiden välillä. Turvetuotantokausi ja toiminta alueella alkaa yleisesti alkukesästä, joten porojen vasomiseen, joka ajoittuu kevääseen, turvetuotannolla ei ole vaikutusta Porojen ruokintaa voidaan joutua myös lisäämään, mikäli porot eivät löydä uusille laitumille. Porotaloudesta voi aiheutua haittaa myös turvetuotannolle, mikäli porot hakeutuvat räkkäaikana edelleen suoalueelle. Porojen liikkuessa alueella saattavat etenkin vasat helposti upota turvetuotantoalueen ojaverkostoon tai altaisiin. Ojien sekä altaiden luiskia loiventamalla voidaan helpottaa porojen poispääsyä ojista ja altaista. Lisäksi turvetuotantoalueen laskeutusaltaita sekä paloaltaita voidaan aidata, jotta porot eivät päädy niihin. Turvetuotantoalueen jälkikäytöllä on myös suuri vaikutus alueen porotaloudelle. Poroisännät kannattavat alueen metsittämistä tai uudelleen soistamista, jolloin alue palautuisi uudelleen porojen laidunalueeksi. Alueen siirtyminen maatalouskäyttöön voisi lisätä poroisäntien ja maanviljelijöiden välisiä ristiriitoja. Isosydänmaan paliskunnan alueella on jo entuudestaan paljon turvetuotantoa. Näätäaavan turvetuotantoalue sijaitsee samalla alueella ja poroisäntien näkemysten mukaan uusia turvetuotantoalueita ei tulisi avata ennen kuin vanhat alueet ovat poistuneet tuotannosta ja palautuneet porojen laidunalueiksi. Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 vaikutukset porotaloudelle ovat samaa tasoa. Molemmissa vaihtoehdoissa noin 170 ha porojen laidunalueita katoaisi. Vaikutukset olisivat samansuuntaiset kuin vaihtoehdossa VE1, mutta lievemmät. 55
9 MAISEMA JA KULTTUURIYMPÄRISTÖ 9.1 Yhteenveto Nykytila Makkara-aapa sijaitsee maisemamaakuntajaon perusteella Pohjois-Pohjanmaan nevalakeuden seudulla. Makkara-aavan ympäristö on asumatonta ja erämaista metsä- ja suoluontoa, jonka suoalueista avosuo-osat ovat pääosin ojittamattomia ja reunaosat ojitettuja. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa kulttuuriperintökohteita. Epävarmuudet Tiedot alueen muinaisjäännöksistä ja arvokkaista maisema-alueista on tarkistettu ympäristöhallinnon avoin data tietokannasta heinäkuussa 2018. Makkara-aavan alueelle ei ole tehty erikseen arkeologista inventointia. Vaikutukset Hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 turvetuotantoalue tulisi näkymään alueen reunamilla kulkeville metsäautoteille. Lähistöllä ei ole suurempia teitä tai asutusta, joille turvetuotantoalue voisi näkyä. Alueella ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita Alueen läheisyydessä oleviin kulttuuriperintökohteisiin hankkeella ei ole vaikutusta. Ojittamattomat avosuoalueet ovat maisemallisesti erämaisia ja luonnontilaisia ja muuttuisivat turvetuotannon myötä Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vaikutusten merkittävyys Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 9.2 Nykytila Makkara-aapa sijaitsee maisemamaakuntajaon perusteella Pohjois-Pohjanmaan nevalakeuden seudulla. Pohjanmaan nevalakeus on tasaista, vetisten aapasoiden hallitsemaa erämaata. Asutus on pääosin keskittynyt vesistöjen ympärille (Muhonen & Savolainen 2013). 56
Karttatarkastelun ja Makkara-aavalle tehdyn kasvillisuusselvityksen (Ramboll 2009) mukaan suunnitellun turvetuotantoalueen suot ovat keskiosiltaan ojittamattomia suoalueita ja reuna-osiltaan ojitettuja suomuuttumia ja turvekankaita. Alueella on myös metsäsaarekkeita ja Makkaralampi. Ojittamattomat avosuoalueet ovat maisemiltaan erämaisia ja luonnontilaisia, jolloin ne ovat myös maisemallisesti hienoja. Sen sijaan ojitetut alueet ovat puustoisia ja maiseman kannalta vähemmän merkityksellisiä. Reuna-alueiden metsiä hoidetaan monikäyttömetsinä. Makkara-aavan kasvillisuusselvityksen (Ramboll 2009) mukaan maisemiltaan merkittävimpiä ovat alueen laajat aapasuoalueet Makkara-aapa, Makkaralamminaapa ja Joutsenenpesäaapa (osa-alueet I, III ja IV kasvillisuusselvityksessä). Selvityksen mukaan avosoiden laitamien ojitukset ja metsänhakkuut näkyivät maisemassa, mutta eivät häirinneet merkittävästi. Makkaralamminaapa ja Joutsenenpesäaapa näkyvät aluetta halkovalta metsäautotieltä (Kuva 9-1). Makkara-aapa jää hieman kauemmaksi teiltä. Kuva 9-1 Makkara-aavan avosuoaluetta aluetta halkovalta metsäautotieltä kuvattuna (kuva: Jorma Keränen). Ympäristöhallinnon avoimen aineiston (http://www.syke.fi/avointieto) mukaan Makkaraaavan lähiympäristössä ei sijaitse maisemallisesti tärkeitä kohteita. Makkara-aavan läheisyydessä ei myöskään ole tiedossa kulttuuriperinnön kannalta arvokkaita kohteita. Lähin tiedossa oleva kulttuuriperintökohde on Linkkamaa 1 kiinteä muinaisjäännös (1000025214, rajamerkki) noin 3,5 km Makkara-aavan suunnitellusta tuotantoalueesta etelään (Kuva 9-2). Alueen länsipuolella noin 3,2 km etäisyydellä sijaitsee Palo-ojan kämppä (683-077), joka on entinen savottakämppä. Näätähaarassa Litokairan Naturaalueella noin 4,7 km etäisyydellä suunnitellun turvetuotantoalueen rajasta länteen sijaitsee inventoitu maatalouden asuinrakennus (683-076). Hankealueen läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita. 57
Kuva 9-2 Makkara-aavan hankealueen läheisyydessä sijaitsevat kulttuuriperintökohteet. 9.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Arviointiselostuksessa turvetuotantoalueen vaikutusten arviointi maisemaan ja kulttuuriperintökohteisiin perustuu asiantuntija arvioon olemassa olevan aineiston pohjalta. Vaikutukset maisemaan arvioitiin kohdekäyntien yhteydessä tehtyjen havaintojen ja karttatarkastelun perusteella. Turvetuotantoalueen näkymistä yleisille teille ja arvokkaisiin maisema-alueisiin arvioitiin karttatarkastelun ja maastokäyntien perusteella. Lisäksi apuna käytettiin ympäristöhallinnon avoin data -tietokannan aineistoja. Tiedot alueen muinaisjäännöksistä ja arvokkaista maisema-alueista on tarkistettu ympäristöhallinnon avoin data tietokannasta heinäkuussa 2018. Makkara-aavan alueelle ei ole tehty erikseen arkeologista inventointia, mikä on epävarmuustekijä. 9.4 Vaikutukset Nollavaihtoehdossa (VE0) Makkara-aavan alueet säilyvät nykytilassaan eikä vaikutuksia ole. 58
Turvetuotantoon otettaessa (VE1, VE2 ja VE3) Makkara-aavan alue muistuttaisi lähinnä maataloustuotannossa olevaa peltoa, joka on kesäajalla kasviton. Turvetuotantoalue tulisi näkymään alueen reunamilla kulkeville metsäautoteille. Lähistöllä ei ole suurempia teitä tai asutusta, joille turvetuotantoalue voisi näkyä. Vaihtoehdossa VE2 maisemalliset vaikutukset kohdistuisivat aluetta halkovan metsäautotien pohjoispuolisiin Makkara-aapaan ja Makkaralamminaapaan, jotka otettaisiin turvetuotantoon ja metsäautotien eteläpuolinen Joutsenenpesäaapa jäisi nykyiselleen. Vaihtoehdossa VE2 Joutsenenpesäaapa otettaisiin turvetuotantoon, mutta Makkaraaapa ja Makkaralamminaapa jäisivät ennalleen. Vaihtoehdossa VE1 vaikutukset olisivat suurimmat, koska tuotantoon otettaisiin sekä Makkara-aapa, Makkaralamminaapa että Joutsenenpesäaapa. Alueen ojittamattomat avosuot (Makkara-aapa, Makkaralamminaapa ja Joutsenenpesäaapa) on arvioitu maisemallisesti hienoimmiksi osiksi, sillä niiden kasvillisuus on pääosin luonnontilaista ja näkymä erämaisille avosoille on laaja. Turvetuotanto muuttaisi maisemaa, laajimmin vaihtoehdossa VE1. Sinänsä alue sijaitsee syrjässä valtateiltä ja alueen käyttö on vähäistä. Alueella ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti maisemaltaan merkittäviä kohteita. Negatiiviset vaikutukset maisemaan on tämän vuoksi arvioitu kohtalaisiksi. Alueen läheltä tiedossa oleviin kulttuuriperintökohteisiin hankkeella ei arvioida olevan vaikutusta, koska lähimmät kulttuuriperintökohteet sijaitsevat yli 3 km etäisyydellä suunnitellusta tuotantoalueesta. Alueelta ei kuitenkaan ole tehty erikseen arkeologista inventointia, joten varmuudella ei voida sanoa olisiko alueella jotain löytymättömiä muinaisjäännöksiä. Koska alue on kuitenkin etupäässä alavaa suota, eikä lähistöllä ole merkittäviä suurempia vesistöjä, voidaanolettaa ettei alue ole arkeologisesti merkittävä. 59
10 LIIKENNE 10.1 Yhteenveto Nykytila Hankealueelta on olemassa olevat kuljetusreitit Kemiin, Tornioon, Rovaniemelle ja Ouluun johtaville pääteille. Epävarmuudet Liikenteen vaikutukset ovat laskennallisia arvioita, mistä johtuen liikennemäärissä on vaihteluita eri reittien ja vuosien välillä kysynnän mukaan. Vaikutukset Kuljetusten on arvioitu suuntautuvan tasaisesti neljälle voimalaitokselle; Kemiin, Tornioon, Rovaniemelle ja Ouluun. Raskaan liikenteen lisäys on suurinta vaihtoehdossa V1. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuotantomäärä on pienempi, mistä johtuen myös raskaan liikenteen määrät ovat vähäisemmät. Makkara-aavan kuljetukset lisäävät raskaan liikenteen määrää eniten yhdystiellä 9243, jonka kautta kulkevat sekä Kemiin, Tornioon että Rovaniemelle suuntautuvat kuljetukset. Raskaan liikenteen määrät lisääntyvät vaihtoehdossa VE1 38 % ja vaihtoehdoissa VE2 sekä VE3 19 %. Kemiin ja Tornioon suuntautuvat kuljetukset lisäävät raskaan liikenteen määrää tiellä 849 vaihtoehdossa VE1 noin 25 % ja vaihtoehdoissa VE2 sekä VE3 noin 12,5 %. Muilla kuljetusreitin tieosuuksilla raskaan liikenteen lisäys jää kaikissa vaihtoehdoissa alle 6 %. Rovaniemelle suuntautuvat kuljetukset lisäävät raskaan liikenteen määrää (tietä 9243 lukuun ottamatta) kaikilla tieosuuksilla alle 8 %. Ouluun suuntautuvat kuljetukset lisäävät raskaan liikenteen määrää eniten yhdystiellä 18822, jossa lisäys on noin 50 %. Muilla kuljetusreitin tieosuuksilla raskaan liikenteen lisäys jää kaikissa vaihtoehdoissa alle 3 %. Lisääntyvä raskas liikenne kuormittaa tiestöä ja lisää onnettomuusriskiä sekä porovahinkojen riskiä. Vaihtoehdossa VE0 liikennemäärät alueella pysyvät ennallaan. Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vaikutusten merkittävyys Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 60
10.2 Nykytila Hankealueelta on olemassa olevat kuljetusreitit Rovaniemelle, Kemiin, Tornioon ja Ouluun johtaville pääteille (Kuva 10-1). Turvetuotannon liikenteen aiheuttamia ympäristövaikutuksia ovat pääasiassa pakokaasupäästöt, tieliikennemelu, mahdolliset vaikutukset häiriintyviin kohteisiin ja vaikutukset liikenneturvallisuuteen. Polttoturve toimitetaan Rovaniemen, Kemin ja Tornion voimalaitoksille. Turvetta voidaan kuljettaa myös Oulun voimalaitokselle. Hankevaihtoehdossa VE1 vuosittainen polttoturpeen toimitus 132 500 m 3 vastaa noin 1 104 rekkakuljetusta, vaihtoehdossa VE2 66 100 m 3 vastaa noin 551 rekkakuljetusta ja vaihtoehdossa VE3 66 400 m 3 vastaa noin 553 rekkakuljetusta. Kuva 10-1 Makkara-aavan tuotantoalueelta pääteille johtavat liikennereitit. 61
Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääsääntöisesti ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2 3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella on henkilöliikennettä sekä myös jossain määrin muuta raskasta liikennettä. Kuljetusreittien nykyiset raskaan liikenteen liikennemäärät ovat taulukossa 10-1. Makkara-Aavan tuotantoalueelta lähteviltä metsäautoteiltä ei ole saatavilla liikennemäärätietoja. 10.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Tieliikenteen vaikutuksia arvioitiin alueen tiestön rakenteen, tieliikennemäärien, häiriintyvien kohteiden sijainnin sekä arvioidun turpeenkuljetusmäärän perusteella. Lähtöaineistona käytettiin Liikenneviraston tieliikennemääräkarttaa (Liikennevirasto 17.9.2018). Turvekuljetusten pakokaasupäästöjä arvioitiin laskennallisesti käyttämällä raskaan liikenteen päästökertoimia (Lipasto 2018). Liikennemäärien lisäyksiä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että määrät on laskettu tasaisesti koko vuodelle. Turvekuljetukset voimalaitoksille keskittyvät pääasiassa lämmityskauteen, mistä johtuen vaikutukset tulevat olemaan esitettyä suurempia talvella ja pienempiä kesällä. 10.4 Vaikutukset 10.4.1 Vaikutukset liikennemääriin Kuljetusreitti Kemiin ja Tornioon suuntautuu Simojokea seuraavaa paikallistietä pitkin Simoon ja siitä edelleen Kemiin ja Tornioon. Kuljetukset Rovaniemelle tehdään paikallisteitä pohjoiseen ja edelleen tietä 78 pitkin. Myös alueen eteläpuolella kulkee metsäautotie. Kuljetusreitti Ouluun suuntautuu paikallistietä etelään. Nollavaihtoehdossa VE0 turvetuotantoa ei aloiteta, jolloin liikennemäärät alueella pysyvät ennallaan. Vaihtoehdossa VE1 keskimääräisen tuotannon perusteella turpeen toimitus merkitsee noin 1 104 rekka-auton ajosuoritetta vuosittain, vaihtoehdossa VE2 noin 551:n ja vaihtoehdossa VE3 noin 553:n.. Kuljetusten suuntautumisesta ei ole tässä vaiheessa tarkkaa tietoa, joten liikenteen vaikutukset on arvioitu tasan Rovaniemelle, Kemiin, Tornioon ja Ouluun suuntautuvien reittien kesken. Kuljetusmäärät voivat vaihdella vuosittain eri reittien välillä kysynnän mukaan. Kemin ja Tornion suunta Makkara-aavalta Kemin ja Tornion suuntaan lähtevän ja Makkara-aavalle tulevan raskaan liikenteen määrä on vaihtoehdossa VE1 yhteensä noin 3,0 ajoneuvoa vuorokaudessa, kun kuljetukset jaetaan koko vuodelle. Makkara-aavan ollessa kokonaisuudessaan tuotannossa raskaan liikenteen lisäys suurimmillaan aivan tuotantoalueen läheisyydessä yhdystiellä 9243, jonka kautta kulkisivat myös Rovaniemelle suuntautuvat kuljetukset (vaihtoehdossa VE1 lisäys yhteensä noin 4,5 ajoneuvoa/vrk) sekä maantiellä 849. Vuonna 2017 molemmilla tieosuuksilla raskaan liikenteen määrä oli 12 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Makkara-aavan vaikutuksesta raskaan liikenteen määrät lisääntyvät tiellä 9243 vaihtoehdossa VE1 38 % ja vaihtoehdoissa VE2 sekä VE3 19 % (Taulukko 10-1). Tiellä 849 vastaavat lisäykset ovat vaihtoehdossa VE1 25 %, vaihtoehdoissa VE2 12,5 % sekä vaihtoehdossa VE3 12,5 %. Muilla Kemiin ja Tornioon suuntautuvan kuljetusreitin tieosuuksilla raskaan liikenteen lisäys jää kaikissa vaihtoehdoissa alle 6 %:n. 62
Kuljetusreitillä paikallisteiden varrella ei ole häiriintyviä kohteita, kuten kouluja tai päiväkoteja. Lähialueella on olemassa olevia turvetuotantoalueita, joiden kuljetukset kulkevat samaa reittiä pitkin eikä toiminnanharjoittajalla ole tiedossa, että kyseisen reitin varrella olisi herkkiä kohteita. Taulukko 10-1 Kemiin ja Tornioon suuntautuvan kuljetusreitin raskaan liikenteen määrät vuonna 2017 sekä Makkara-aavan tuotantoalueen vaikutus liikennemääriin hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3. Tien 9243 liikennemäärissä on huomioitu myös Makkara-aavalta Rovaniemelle suuntautuvat kuljetukset. Raskasliikenne Tilanne v. 2017 Makkara-aavan tuotantoon ottaminen VE1 VE2 VE3 Tieosuus kpl / vrk kpl / vrk % kpl / vrk % kpl / vrk yhdystie 9243:lla 12 4,5 37,8 2,3 18,9 2,3 18,9 seututie 849:lla 12 3,0 25,2 1,5 12,6 1,5 12,6 % seututie 924:lla (välillä Taininiemi-Huhtala) seututie 924:lla (välillä Huhtala-Simo) valtatie 4:lla seututien 924 liittymän jälkeen 73 3,0 2,7 1,5 1,4 1,5 1,4 109 3,0 4,1 1,5 2,1 1,5 2,1 1405 3,0 2,8 1,5 1,4 1,5 1,4 Rovaniemien suunta Makkara-aavan kuljetuksista osa (arvio 1/4) suuntautuu Rovaniemelle paikallisteitä pohjoiseen ja edelleen tietä 78 pitkin. Kuljetusreitillä paikallisteiden varrella ei ole häiriintyviä kohteita, kuten kouluja tai päiväkoteja. Yhdysteiden varressa on harvakseltaan asutusta. Vaihtoehdossa VE1 Makkara-aavalta Rovaniemen suuntaan lähtevän ja Makkaraaavalle tulevan raskaan liikenteen määrä on yhteensä noin 1,5 ajoneuvoa vuorokaudessa, kun kuljetukset jaetaan koko vuodelle. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 liikenteen määrä on yhteensä 0,8 ajoneuvoa vuorokaudessa. Suurinta liikenteen lisäys on yhdystiellä 9243 (Kemiin, Tornioon ja Rovaniemelle suuntautuvien kuljetusten yhteisvaikutus, Taulukko 10-1). Muuten Makkara-aavan ollessa kokonaisuudessaan tuotannossa raskaan liikenteen lisäys Rovaniemelle suuntautuvilla kuljetusreiteillä jää kaikilla tieosuuksilla alle 7 %:n (Taulukko 10-2). 63
Taulukko 10-2 Rovaniemelle suuntautuvan kuljetusreitin raskaan liikenteen määrät vuonna 2017 sekä Makkara-aavan tuotantoalueen vaikutus liikennemääriin hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3. Raskasliikenne seututie 924:lla Tilanne v. 2017 Tieosuus kpl / vrk kpl / vrk % kpl / vrk (välillä Hosio-Raiskio) seututie 924:lla (välillä Raiskio-Nuupas) kantatie 78:lla (välillä Nuupas-Rovaniemi) Oulun suunta Makkara-aavan tuotantoon ottaminen VE1 VE2 VE3 % kpl / vrk 24 1,5 6,3 0,8 3,1 0,8 3,2 68 1,5 2,2 0,8 1,1 0,8 1,1 115 1,5 1,3 0,8 0,7 0,8 0,7 Ouluun suuntautuvat kuljetukset tehdään tuotantoalueen eteläosasta lähtevän metsäautotien kautta ja edelleen joko Olhavan tai Iin kautta valtatielle 4. Kuljetusreitillä lähialueen paikallisteiden varrella ei ole häiriintyviä kohteita, kuten kouluja tai päiväkoteja. Yhdysteiden varressa on harvakseltaan asutusta. Vaihtoehdossa VE1 Makkara-aavalta Oulun suuntaan lähtevän ja Makkara-aavalle tulevan raskaan liikenteen määrä on yhteensä noin 1,5 ajoneuvoa vuorokaudessa, kun kuljetukset jaetaan koko vuodelle. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 liikenteen määrä on yhteensä 0,8 ajoneuvoa vuorokaudessa. Suurinta liikenteen lisäys on yhdystiellä 18822, jossa liikennemäärät ovat nykyisellään varsin pieniä. Vuonna 2017 tieosuudella raskaan liikenteen määrä oli 3 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Makkara-aavan vaikutuksesta raskaan liikenteen määrät lisääntyvät vaihtoehdossa VE1 50 % ja vaihtoehdoissa VE2 sekä VE3 25 %. Muilla tieosuuksilla raskaan liikenteen lisäys Makkara-aavan ollessa kokonaisuudessaan tuotannossa jää Ouluun suuntautuvilla kuljetusreiteillä alle 3 % (Taulukko 10-3). Taulukko 10-3 Ouluun suuntautuvan kuljetusreitin raskaan liikenteen määrät vuonna 2017 sekä Makkara-aavan tuotantoalueen vaikutus liikennemääriin hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3. Raskasliikenne Tilanne v. 2017 Tieosuus kpl / vrk kpl / vrk % kpl / vrk Makkara-aavan tuotantoon ottaminen VE1 VE2 VE3 % kpl / vrk yhdystie 18822:lla 3 1,5 50,4 0,8 25,2 0,8 25,3 yhdystie 8523:lla Olhavan kohdalla seututie 849 Asemakylän kohdalla valtatie 4:lla seututien 851 liittymän jälkeen 80 1,5 1,9 0,8 0,9 0,8 0,9 129 1,5 1,2 0,8 0,6 0,8 0,6 1187 1,5 0,1 0,8 0,1 0,8 0,1 Makkara-aavan hankealueen läheisyydessä sijaitsee jo olemassa olevia tuotantoalueita ja samoilla tieosuuksilla on turvekuljetuksia jo entuudestaan. Kuljetusreittien alkuosan yhdysteillä ei ole kuljetuksista saatujen kokemuksien perusteella tiedossa ongelmakohtia, jotka eivät mahdollista kuljetusten perille pääsyä. Yhdysteiden varrella sijaitsee harvakseltaan asutusta. % % 64
10.4.2 Vaikutukset porotalouteen Lisääntyvä raskas liikenne voi lisätä porovahinkoja. Suomessa jää vuosittain auton alle keskimäärin noin 3500-4500 poroa. Raskas liikenne aiheuttaa suhteessa enemmän porovahinkoja. Maantieliikenteessä onnettomuuksia tapahtuu eniten marras-joulukuun pimeillä ja liukkailla keleillä. On arvioitu, että porokolarien määrä voi kasvaa samassa suhteessa kuin liikenteen määrä. (Paliskuntain yhdistys 2014). Makkara-aavan turvetuotannon vaikutus pääteiden liikennemääriin on kuitenkin pieni. Porokolareiden arvioidaan tapahtuvan pääasiassa vilkkaasti liikennöidyillä tieosuuksilla, joilla nopeudet ovat suuret. Paikallisteillä porovahinkojen riski on pienempi. 10.4.3 Vaikutukset pakokaasupäästöihin Pakokaasupäästöistä merkittävimpiä ovat hiilidioksidi (CO 2 ), hiilimonoksidi (CO), hiilivedyt (HC), typen oksidit (NO x ) ja rikkidioksidi (SO 2 ). Lisäksi ilmaan joutuu esim. hiukkasia, metaania (CH 4 ) ja typpioksiduulia (N 2 O). Vaihtoehdossa VE1, jolloin Makkara-aavan tuotantoalue on kokonaisuudessaan tuotannossa, on turvekuljetuksista aiheutuva liikennemäärä noin 1 104 kuormaa vuodessa. Keskimääräinen kuljetusmatka Kemiin on noin 100 km, Tornioon noin 125 km, Rovaniemelle 115 km ja Ouluun 150 km. Kuljetusten jakautumisesta eri reiteille ei tässä vaiheessa ole tarkkaa tietoa, joten niiden on arvioitu jakautuvan tasaisesti kunkin neljän paikkakunnan voimaloihin. Kuljetuksista aiheutuvat pakokaasupäästöt vuosittain ja niiden vertailu Ranuan tieliikenteen vuoden 2017 päästöihin on esitetty taulukossa 10-4. Suurimmat kilomääräiset päästöt aiheutuvat hiilidioksidista sekä typen oksideista. Vaihtoehdossa VE1 Makkara-aavan kuljetusten päästöjen osuus Ranuan tieliikenteen päästöistä on typen oksidien osalta noin 4 % ja hiilidioksidin osalta noin 2 %. Typpioksiduulin osalta osuus on noin 2,7 % ja rikkidioksidin osalta noin 2,4 % (Taulukko 10-4). Turvekuljetusten päästöt jakautuvat varsin laajalle alueelle turvetuotantoalueelta aina voimalaitospaikkakunnille (Kemi, Tornio, Rovaniemi, Oulu) saakka. Taulukko 10-4 Makkara-aavan turvekuljetusten päästöt vuodessa ja niiden vertailua Ranuan vuoden 2017 tieliikenteen päästöihin. Laskennassa käytetty vuoden 2016 keskimääräisiä liikenteissä olleiden yhdistelmärekkojen päästökertoimia tyhjälle ja täydelle kuormalle (Lipasto 2018). Päästökerroin Makkara-aavan kuljetusten päästöt vuodessa VE1 VE2 VE2 Tyhjä Täysi kg % kg % kg % häkä (CO) 0,16 0,20 49 0,14 24 0,07 24 0,07 hiilivedyt (HC) 0,06 0,06 16 0,69 8 0,34 8 0,35 typen oksidit (NO x ) 5,1 7,6 1718 4,07 856 2,03 860 2,04 hiukkaset (PM) 0,04 0,07 14,9 1,38 7,4 0,69 7,5 0,69 metaani (CH 4 ) 0,006 0,006 1,6 0,56 0,8 0,28 0,8 0,28 typpioksiduuli (N 2 O) 0,026 0,035 8,2 2,76 4,1 1,37 4,1 1,38 rikkidioksidi (SO 2 ) 0,0026 0,0007 1,3 2,37 0,6 1,18 0,7 1,19 hiilidioksidi (CO 2 ) 737 1119 251005 1,81 125048 0,90 125730 0,91 65
11 ILMASTO JA ILMANLAATU SEKÄ MELU 11.1 Yhteenveto Nykytila Hankealueen lähialueella (< 1 km) ei sijaitse asutusta tai muita häiriintyviä kohteita. Lähimmät loma-asuinrakennukset sijaitsevat lähimmillään noin 3-6 km etäisyydellä suunnitellusta turvetuotantoalueesta. Lähimmät vesistöt ovat Makkaralampi ja Makkaraoja Epävarmuudet Pöly- ja meluarviot perustuvat aikaisempiin tutkimustuloksiin, jolloin niihin liittyy epävarmuuksia. Ilmastovaikutukset on arvioitu aikaisempien tutkimustulosten perusteella. Suon kasvihuonekaasupäästöjen arviointiin ennen ja jälkeen turpeennoston liittyy epävarmuuksia, koska alueen jälkikäytöstä ei ole tarkkaa tietoa. Vaikutukset Hankealueen läheisyydessä ei sijaitse asutusta tai häiriintyviä kohteita. Tästä syystä tuotannosta ei aiheudu melu- tai pöly haittaa asutukselle tai häiriintyville kohteille. Hankealueella vallitseva tuulensuunta on lounainen, jolloin pölyn todennäköisin leviämissuunta on asumatonta seutua ja poispäin lähimmistä häiriintyvistä kohteista. Turvetoimituksista aiheutuu teillä lyhytaikaista ja pienimuotoista pölyhaittaa. Tuotantovaiheessa alueen vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöt arvioidaan olevan vaihtoehdossa VE1 3,8-kertaiset ja vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 1,9-kertaiset nykytilanteeseen verrattuna. Jälkikäyttövaiheessa alue toimii hiilinieluna. Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vaikutusten merkittävyys Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 11.2 Yleistä Turpeen nosto, lastaus ja kuljetukset aiheuttavat melua, pölypäästöjä sekä pakokaasupäästöjä. Melua syntyy myös kunnostusvaiheessa. Merkittävimmät haitalliset pakokaa- 66
supäästöt ovat hiilidioksidi (CO 2 ), hiilimonoksidi (CO), hiilivedyt (HC), typen oksidit (NO X ), rikkidioksidi (SO 2 ) sekä hiukkaset. Pöly Turvetuotannon pölypäästön määrään vaikuttavat turpeen ominaisuudet, kuten maatuneisuus, kosteus ja hiukkaskoko. Lisäksi tuotantomenetelmä sekä tuulen suunta ja voimakkuus vaikuttavat pölypäästöjen määrään (Ympäristöministeriö 2015). Turvetuotannon pölypäästöille on ominaista tuotannon mukaan vaihtelevat lyhytkestoiset, mutta korkeahkot pitoisuushuiput ja pitkähköt päästöttömät jaksot. Suurimmat pölypäästöt ajoittuvat turpeen keräys- ja aumausvaiheisiin, jolloin käsitellään kuivaa turvetta (Nuutinen ym. 2007). Myös tuuli voi tietyissä olosuhteissa nostaa turvepölyä ilmaan vaikka suolla ei olisikaan toimintaa. Turvetuotannon pölypäästöille tunnusomaista ovat lyhytkestoiset pitoisuushuiput ja pitkähköt lähes päästöttömät tilanteet (Ympäristöministeriö 2015). Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella turvetuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 m etäisyydelle, minkä jälkeen pienhiukkasten pitoisuuksien on todettu putoavan voimakkaasti. (Tissari ym. 2001). Yli kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat, vaikutusalue saattaa olla suurempi. Järvien ja jokien pinnoille laskeutuva pöly voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa sekä liettymistä (Ympäristöministeriö 2015). Melu Turvetuotannossa melua aiheuttavat työkoneet, liikenne ja raskaat ajoneuvot. Turvetuotantoalueelta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, vaan melua aiheuttavaa toimintaa on keskimäärin 30 50 vuorokauden aikana touko syyskuussa. Tuotantokaudella toimita ajoittuu usein myös ilta- ja yöaikaan, jolloin olosuhteet melun leviämiseen ovat suotuisat (Nuutinen, ym. 2007). Tuotantokaudella syntyvä melu on paikallista ja muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Ympäristömelua koskien on annettu ohjearvot valtioneuvoston päätöksessä 1992/993: Ohjearvot ulkona A-äänitaso päivällä 7-22 A-äänitaso yöllä 22-07 Asuinalueet, hoito- ja oppilaitosalueet 55 db 50 db Uusilla asuinalueilla 55 db 45 db Loma-asunnot, leirintä-, virkistys- ja luonnonsuojelualueet (taajamien ulkopuolella)* 45 db 40 db *Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. Aikaisemmat mallitarkastelut sekä turvetuotannon ympäristössä tehdyt kontrollimittaukset osoittavat, että turvetuotannon aiheuttama melu ei muodosta merkittävää ympäristöhaittaa. Tuotantoalueen kunnostusvaiheessa tehtävät (kunnostusjyrsintä ja kunnostusruuvi) toimet aiheuttavat voimakkainta melua turvetuotannon työvaiheista, jolloin päiväajan 55 db:n ohjearvo voi ylittyä 200 300 m etäisyydellä ja yöajan 50 db:n ohjearvo noin 500 m etäisyydellä tuotantokentän reunasta. Ohjearvon ylittyminen voidaan estää kehittämällä työkoneita vähemmän meluaviksi sekä jaksottamalla töitä pidemmälle ajalle. Meluhaittojen minimoimiseksi kunnostustoimet pyritään ajoittamaan päiväsaikaan. (Turveteollisuusliitto ry 2002, Ympäristöministeriö 2017) Turpeen kuormauksesta ja kuljetuksesta aiheutuu melua loka huhtikuussa. Tällöin syntyvä melu on peräisin kuormauskoneista sekä raskaasta liikenteestä. Turvetuotan- 67
11.3 Nykytila nosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi (Turveteollisuusliitto ry 2002). Makkara-aavan alueelta ei ole tehty pöly- tai melutarkkailuja, koska kyseessä olisi uusi turvetuotantoalue. Makkara-aavan lähialueella ei sijaitse vakituista tai loma-asutusta. Lähimmät loma-asunnot sijaitsevat noin 3 km Joutsenenpesäaavasta länteen Palolammen rannalla sekä noin 5,7 km etäisyydellä suunnitellusta tuotantoalueesta lounaaseen ja etelään Hamarinjärven ja Ylijoen rannalla. Muissa ilmansuunnissa etäisyyttä Makkara-aavan hankealueelta asutukseen tulee vielä enemmän, noin 8-13 km. 11.4 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Hankkeen vaikutuksia pölylaskeumaan sekä meluun arvioitiin aikaisempien tutkimustuloksien perusteella. Alueella tehtävien maastokäyntien sekä karttatarkastelujen perusteella arvioitiin turvetuotantoaluetta ympäröivän pölyämistä ja meluamista ehkäisevän kasvillisuuden ja puuston määrä ja laatu. Selvitettiin vallitsevat tuulen suunnat alueella sekä lähimpien häiriintyvien kohteiden sijainnit. Vaikutusten tarkastelussa hyödynnettiin lisäksi olemassa olevia tutkimuksia turvetuotannon pöly- ja melupäästöistä. Varsinaista pöly- ja melumallinnusta ei katsottu tarpeelliseksi tehdä, koska alueen lähialueilla (alle 1 km) ei sijaitse asutusta tai muita häiriintyviä kohteita. Hankkeen kasvihuonepäästöt ja sitä kautta hankkeen vaikutusta ilmastonmuutokseen arvioitiin ja verrattiin nollavaihtoehtoon, jossa alue säilyy ennallaan. Arvioinnissa käytettiin hyväksi alan tutkimustuloksia. 11.5 Vaikutukset 11.5.1 Melu Nollavaihtoehdossa VE0 turvetuotantohanketta ei toteuteta, joten melua ei synny ja alueen melutaso pysyy ennallaan. Vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 tuotanto on pääasiassa jyrsinpolttoturvetta hakumenetelmällä, osittain turvetta voidaan tuottaa myös mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä. Hakumenetelmässä eri työvaiheiden lähtömelutasot vaihtelevat noin 100 105 db(a) välillä ja mekaanisessa kokoojavaunussa 100-110 db(a) välillä (Kuva 11-1) (Symo Oy 2007). Ympäristömelun ohjearvo päiväajalle on asuinalueilla 55 db(a) ja yöajalle 50 db(a). Haku-menetelmässä päiväajan ko. ohjearvo ei missään työvaiheessa ylity 100 m etäisyydellä ja mekaanisessa kokoojavaunu-menetelmässä 200 etäisyydellä tuotantokoneista avoimessa maastossa ja olosuhteissa, jotka ovat melun leviämisen kannalta otolliset (Symo Oy 2007). Kaikkein meluisammat työvaiheet liittyvät tuotantokentän kunnostustoimiin (jyrsintä ja tasausruuvi). Näissä työvaiheissa lähtömelutasot vaihtelevat noin 115-120 db(a) välillä. Tällöin ympäristömelun päiväajan ohjearvo ei missään vaiheessa ylity 350 m etäisyydellä (Symo Oy 2007). 68
Kuva 11-1 Turvetuotantokoneiden hetkelliset 55 db (LAeq) melutasovyöhykkeet, avoimessa maastossa ja olosuhteissa, jotka ovat melun leviämisen kannalta otolliset (Symo Oy 2007). Makkara-aavan tuotantoalueen läheisyydessä ei sijaitse vakituista tai loma-asutusta. Tästä syystä tuotannosta ei aiheudu meluhaittaa asutukselle hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 tai VE3. Lähimpänä Makkara-aavan tuotantoaluetta sijaitsevat loma-asunnot sijaitsevat noin 3-6 km etäisyydellä alueesta. Melutasot alueen loma-asuntojen ja asuinrakennusten kohdilla jäävät alle ympäristöhallinnon ja valtioneuvoston ohjearvojen. Myös matalataajuisen melun tasot pysyvät kaikkien rakennusten kohdalla Asumisterveysohjeessa asetettujen arvojen alapuolella. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua, josta aiheutuu häiriötä kuljetusreittien varrella sijaitsevalle asutukselle. Turpeen toimitus tapahtuu talvikautena. VE1 vaihtoehdossa vuosituotanto vastaa noin 1 104 rekkasuoritetta, VE2 vaihtoehdossa 551 rekkasuoritetta ja VE3 vaihtoehdossa 553 rekkasuoritetta. 11.5.2 Pöly Nollavaihtoehdossa (VE0) turvetuotantoa ei aloiteta, jolloin ei aiheudu pölyämistä. Vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 turvetuotanto aiheuttaa pölyämistä. Pölyn leviäminen ympäristöön riippuu päästön suuruudesta, hiukkaskokojakaumasta, ilmastoolosuhteista ja ympäristön pinnanmuodoista (Symo Oy 2007). Pölyn määrä ilmassa vähenee nopeasti tuotantoalueelta etäännyttäessä. Jo sadan metrin etäisyydellä toiminta-alueesta eri työvaiheiden aiheuttama pölyäminen on vähentynyt merkittävästi lähtötasosta. Valtioneuvoston asetuksessa 711/2006 on määrätty hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuuden raja-arvoksi 50 µg/m 3 24 tunnin keskiarvona laskettuna. Symon (2007) selvityksen mukaan käytettäessä tuotantomenetelmänä hakumenetelmää yksikään tuotantovaihe ei avoimessa maastossa ylitä em. raja-arvoa 100 metrin etäisyydellä toiminta-alueesta. Mekaanista kokoojavaunumenetelmää sekä imuvaunumenetelmää käytettäessä vastaavat etäisyydet ovat pienempiä. Hetkellinen pitoisuus alittaa ko. raja-arvon jyrsinnän, käännön ja karheamisen aikana 250 etäisyydellä toiminta-alueesta ja kerät- 69
11.5.3 Ilmasto täessä turvetta hakumenetelmällä 600 m etäisyydellä toiminta-alueesta. Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä vastaava etäisyys on 400 m ja imuvaunumenetelmässä n. 170 m. Yli 500 m etäisyydellä turvetuotannon pölyämisen vaikutus on vähäistä ja noin 1000 metrin etäisyydellä turvepölyn ei pääsääntöisesti voida sanoa aiheuttavan pölyhaittaa. Pölyhaitan syntymiseen vaikuttaa tuotantoalueen sijainti suhteessa mahdollisiin häiriintyviin kohteisiin tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Makkara-aavan ympäristö on suota ja metsätalousaluetta. Lähialueella (< 1 km) ei ole asutusta tai loma-asutusta, joten hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 ei arvioida aiheutuvan asutukselle pölyhaittaa. Makkara-aavan läheisiä vesistöjä (<1 km säteellä) ovat lähinnä Makkaralampi ja Makkaraoja, joihin pölyä voi laskeutua tuulen suunnan ollessa tuotantoalueelta vesistöihin päin. Lähimpänä Makkara-lampea sijaitsee tuotantolohko 6, joka sijaitsee reilun 100 metrin päässä lammesta. Vaikutusten on arvioitu olevan vähäisiä. Tuuliatlaksen perusteella Makkara-aavalla vallitseva tuulensuunta on lounainen. Turvetoimituksista aiheutuu teiden varsilla lyhytaikaista ja pienimuotoista pölyhaittaa. Makkara-aavan hankealueesta noin 353,3 ha on ojitettua suota noin 77 ha ja noin 276,3 ha ojittamatonta suoaluetta. Näin ollen osa alueesta toimii nykyisessä tilanteessaan hiilinieluna ja osa hiilidioksidin lähteenä. Mikäli alueen metsäojituksia ei uusita, suon hiilitase muuttunee vähitellen edullisemmaksi ilmaston hiilitaseen kannalta. Makkara-aavan hankevaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 laskennalliset kasvihuonepäästöt sekä -nielut on arvioitu taulukossa 11-1 esitettyjen lähtötietojen perusteella. Taulukko 11-1 Laskennalliset kasvihuonepäästöt eri maankäyttömuodoille (suomen ympäristökeskus 2010). Maankäyttömuoto Kasvihuonepäästö (t/a) CO 2 CH 4 N 2O CO 2-eq Suopelto 1188-0,22 1,29 1436 Metsäojitettu suo 527 0,32 0,27 646 Luonnontilainen suo, räme 55 7,0 0,00 216 Luonnontilainen suo, neva -55 17 0,00 336 Turvetuotantokenttä 980 3,7 0,30 1124 Aumat 250 0,00 0,00 250 Konetoiminnot 150 0,11 0,00 153 Jälkikäyttö uudelleen soistaminen -120 17 0,00 271 Jälkikäyttö metsitys 648-0,04 0,10-660 Jälkikäyttö peltoenergia 308 0,00 0,03-263 Tuotantovaiheessa alueen vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan olevan vaihtoehdossa VE1 3,8-kertaiset ja vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 1,9-kertaiset nykytilanteeseen verrattuna. Jälkikäytön oletuksena on, että maa-alasta 40 % metsitetään, 40 % otetaan peltoenergiakäyttöön ja 20 % soistetaan. Jälkikäyttövaiheessa alue toimii kokonaisuudessaan kasvihuonekaasunieluna, eli alueelle sitoutuu biomassan kasvun myötä hiiltä (Taulukko 11-2,Kuva 11-2) 70
Maankäyttömuoto NYKYTILANNE Taulukko 11-2 Laskennalliset kasvihuonepäästöt vuodessa nykyisellä maankäyttömuodolla, turvetuotannon aikana sekä jälkikäytön aikana koko suunnitellulla tuotantoalueella (VE1, VE2 ja VE3) Kasvihuonepäästö (t/a) VE1 (353,4 ha) VE2 (176,3 ha) VE3 (177 ha) CO 2 CH 4 N 2O CO 2- eq CO 2 CH 4 N 2O CO 2- eq CO 2 CH 4 N 2O CO 2- eq Metsäojitettu suo 406 0,24 0,21 498-116 -0,1-0,06-142 290 0,17 0,15 355 Luonnontilainen suo, neva -152 47 0 928 85-26,2 0,00-518 -67 21 0,00 410 Yhteensä 254 47 0,21 1426-31 -26,3-0,06-661 223 21 0,15 765 TURVETUOTANNON AIKANA Turvetuotantoalue 3462 13 1,06 3971-1728 -6,5-0,53-1981 1735 6,55 0,53 1989 Aumat 883 0 0 883-441 0,0 0,00-441 443 0 0,00 443 Konetoiminnot 530 0,37 0,013 540-264 -0,2-0,01-270 266 0,19 0,01 271 Yhteensä 4876 13 1,07 5394-2433 -6,7-0,54-2692 2443 6,73 0,54 2702 JÄLKIKÄYTTÖ Uudelleen soistaminen 100 % -424 60 0 957 212-30,0 0,00-478 -212 30,09 0,00 480 Metsitys 100 % -2289-0,14 0,34-2332 1142 0,1-0,17 1164-1147 -0,07 0,17-1168 Peltoenergia 100 % -1088 0 0,11-929 543 0,0-0,05 464-545 0 0,05-466 Yhteensä -1436 12 0,18-1113 716-6,0-0,09 555-719 5,99 0,09-558 t/a 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0-1000 -2000 Kasvihuonekaasupäästöt CO 2 - ekvivalentteina, t/a VE1 VE2 VE3 Nykyinen maankäyttö Jälkikäyttö Tuotannon aikainen tila Kuva 11-2 Makkara-aavan hankealueen kasvihuonekaasupäästöt eri maankäyttötilanteissa hankevaihtoehdoilla VE1-VE3 arvoituna. 71
12 VAIKUTUKSET LUONNONYMPÄRISTÖÖN 12.1.1 Yhteenveto Nykytila Makkara-aavan hankealue pitää sisällään ojittamattomia avosuoalueita sekä niiden puustoisia reuna-alueita. Lisäksi tuotantosuunnitelmaan sisältyy ojitettuja puustoisia alueita. Ympäröivät ojitukset ovat jonkin verran kuivattaneet ojittamattomien suoalueiden reunaosia, mutta pääosin suoalueet ovat luonnontilaisia. Hankealueen luonnontilaisuusluokka on 2 (GTK 2018). Hankealueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia luontotyyppejä. Alueella on yksi vesilain (2:11 ) lähde sekä kaksi metsälain 10 :n mukaista elinympäristöä. Uhanalaisimpia suotyyppejä esiintyy noin 3 ha alalla ja muita huomioitavia suotyyppejä noin 20 ha alalla. Uhanalaisista ja huomioitavista kasvilajeista alueella esiintyy suopunakämmekkä (VU), kaitakämmekkä (VU), suovalkku (NT), velttosara (NT), rimpivihvilä (RT) ja vaaleasara (vastuulaji). Hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä pesii linnustoselvitysten mukaan yli 60 lajia, joista 32 on suojelullisesti huomionarvoisia (uhanalaisia, EU:n lintudirektiivin lajeja jne.) ja joista 12 on varsinaisia suolajeja. Hankealueelta ei voida rajata linnustolle erityisen tärkeitä osa-alueita, vaan suojelullisesti huomionarvoiset lajit esiintyvät melko tasaisesti hankealueen avosoilla ja siten hankealueen kaikki avosuot voidaan lukea linnustolle tärkeäksi alueeksi paikallisella ja maakunnallisella tasolla. Hankealue ei kaikesta päätellen ole muuttolinnustolle erityisen tärkeä levähdysalue. Hankealueella on viitasammakolle potentiaalisia elinympäristöjä. Lajia ei ole kuitenkaan havaittu maastoselvityksissä. Lähin Natura 2000 -alue Litokaira (FI1103827, SAC/SPA) sijaitsee hankealueen itäpuolella noin 2,5 km etäisyydellä. Purkuvesien johtoreitti päättyy noin 20 km etäisyydellä Mursunjärvi- Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura-alueelle (FI1101404, SPA). Epävarmuudet Luontoselvityksiin ei liity merkittäviä epävarmuuksia. Käytössä oleviin luontotietoihin ja vaikutusten arviointiin liittyy kuitenkin aina oletuksia ja yleistyksiä, sekä tiedonpuutteista johtuvia epävarmuuksia. Maastoselvitysalueet on pääsääntöisesti tutkittu kattavasti, mutta kaikkia alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia lajeja ei ole välttämättä havaittu, mikä voidaan lukea vähäiseksi epävarmuudeksi arviointiin. Myös eri vuosien välinen vaihtelu tuo epävarmuutta arviointiin. Vaikutukset Hankevaihtoehdossa VE1 koko turvetuotantoon otettavan alueen kasvillisuus ja luontotyypit häviävät kokonaan. Alueella esiintyy uhanalaisia ja huomioitavia kasvilajeja sekä luontotyyppejä. Kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta suotuisin hankevaihtoehto on VE2 tai VE3, joissa vain puolet hankealueesta otetaan tuotantoon. Natura-arvioinnin mukaan Makkara-aavan turvetuotantohankkeen ei arvioida heikentävän Natura-alueiden Litokaira tai Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä suojelun perusteena olevia luontotyyppejä tai lajeja. Hanke ei muuta myöskään Natura-alueiden ekosysteemien rakennetta tai toimintaa tavalla, joka vahingoittaisi Natura-alueiden eheyttä. Tärkein linnustoon kohdistuva vaikutusmekanismi on elinympäristön muuttuminen, joka aiheuttaa suoria vaikutuksia (sopivan pesimäympäristön katoaminen) linnustolle. Mahdollisia vaikutuksia voivat aiheuttaa lisäksi tuotantoalueen kuivatus, häirintä sekä tuotantoalueelta leviävä melu ja turvepöly. Vaihtoehdossa VE1 lintujen pesimäympäristö muuttuu merkittävästi hieman yli 350 hehtaarin alalta. Tämä vaikuttaa paikallisesti lintujen levinneisyyteen ja lajijakaumaan. Käytännössä suolajiston pesimäympäristö katoaa lähes kokonaan edellä mainitulta alalta ja linnut joutuvat siirtymään muualle pesimään. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 vaikutukset ovat samankaltaisia, mutta pienialaisempia. 72
Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vaikutusten merkittävyys Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 12.2 Nykytila 12.2.1 Kasvillisuus Makkara-aavan hankealue kuuluu keskiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen (alajako Pohjanmaa 3a) ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan. Alueen suokasvillisuusvyöhykkeenä on Pohjanmaan aapasuot (alajako Pohjois-Pohjanmaan aapasuot 3b) (Syke 2018). Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä on selvitetty maastossa v. 1997 (Rehell 1997), jolloin alueelta on laadittu kattava kasvillisuuskuviointi. Makkara-aavalle on tehty vuonna 2009 luontoselvityksiä kesäkuussa ja syyskuussa (Ramboll 2009), jolloin on tarkasteltu alueen kasvillisuutta, luontotyyppejä ja alueen luonnontilaisuutta. Vuonna 2017 hankealueelle tehtiin kämmekkäselvitys (Latvasilmu osk 2017). Raportit kasvillisuus- sekä kämmekkäselvityksistä ovat liitteenä 3. Maastotöissä käytetyt menetelmät käyvät ilmi liitteiden raporteista. Hankealueen luonnontilaisuusluokka on määritetty GTK:n toimesta vuonna 2018 (liite 4). Arvioinnin mukaan alueen luonnontilaisuusluokka on 2. Luokan 2 soilla on ojitettuja ja ojittamattomia osia. Osalla suon ojittamatonta alaa on kasvillisuusmuutoksia. Suoveden pinta voi olla hivenen alentunut. Soiden luokittelu perustuu suon vesitalouden luonnontilaisuuteen ja muuttuneisuuteen. Tarkastelu tapahtuu suokokonaisuuksina ja yhdellä suokokonaisuudella voi olla vain yksi luonnontilaisuusluokka. Muuttuneisuutta havainnoidaan ojitusalueiden, ojittamattomien alueiden sekä kasvillisuusmuutosten avulla. Luonnontilaisuusasteikolla kuvataan suon kuivatuksen, vesitalouden ja kasvillisuuden muuttuneisuutta. Asteikko käsittää kuusi luokkaa (0-5). Luonnontilaluokituksen ratkaiseva peruste on kuitenkin asteikon kohta kuivatus eli millainen ojitus suolla on. Ojitus ratkaisee luonnontilaisuusluokan. Kuivatus eli ojitus kontrolloi aina kasvillisuuden muutosta ja vedenpinnantason muutosta. Kasvillisuuden kuvaus ja arviot vedenpinnan muutoksesta ovat kuivatusta täydentäviä piirteitä, jotka useimmiten toteutuvat ojituksen seurauksena, mutta ne voivat myös jäädä toteutumatta. (Toivonen ym. 2018, liite 4). 73
Turvetuotantoon suunniteltu alue pitää sisällään ojittamattomia avosuoalueita sekä niiden puustoisia reuna-alueita. Lisäksi tuotantosuunnitelmaan sisältyy ojitettuja puustoisia alueita. Suunnitellut pintavalutuskenttien alueet ovat ojittamattomia vähäpuustoisia avosoita. Ympäröivät ojitukset ovat jonkin verran kuivattaneet ojittamattomien suoalueiden reunaosia. Muutokset ovat paikoin nähtävissä männyn ja koivun taimien leviämisenä sara- ja rimpinevojen jänteille, mutta yleisesti vain vedenpinnan laskun aiheuttamana rimpipinnan pienenemisenä tai kuivahtamisena. Hankealue jakautuu ojittamattomien suoalueiden osalta neljään alueeseen: Makkaraaapa, Makkaralamminaapa, Joutsenenpesänaapa ja Linkkahyöteikkö. Makkara-aapa ja Joutsenenpesänaapa ovat kasvillisuudeltaan ja suotyypeiltään monimuotoisimpia soita hankealueella. Makkara-aapa on suotyypeiltään pääosin mesotrofista rimpinevaa, joiden jänteet ovat siniheinäisiä. Näissä rimpiosat ovat ruoppaista, osin kuivahtanutta lyhytkorsinevaa. Suon eteläosan rimpinevat ovat oligotrofisia ja rahkajänteisiä. Suon länsiosat ovat karumpaa ja puustoisempaa, sisältäen oligotrofisia saranevoja ja kalvakkanevoja. Makkaralamminaapa on pääosin karua oligotrofista nevaa; saranevaa ja rimpistä lyhytkorsinevaa, jota halkovat rahkaiset jänteet. Suon eteläosa tielaiteessa on kuivahtanutta rimpinevaa ja rimpinevarämettä. Rehevimmillään pohjoisosan suoalue on mesotrofista saranevaa. Joutsenenpesäaapa on suotyypeiltään alueen monipuolisin ja rehevin. Joutsenenpesäaavan pohjoisosa on kuivahtanutta lyhytkortista kalvakkanevaa. Länsiosiin sijoittuu niin ikään karuja lyhytkorsinevoja sekä laiteille rahkarämeitä. Suon keskiosiin sijoittuu metsäinen saareke, jonka länsipuolella on laaja rimpipintainen mesotrofinen saraneva. Rimpisillä alueilla esiintyy laajoja kasvustoja vaaleasaraa. Välipinnat ovat luhtaisia ja suursaraisia, matalat jänteet siniheinäisiä. Eteläisin osa-alue Linkkahyöteikkö, jonne on suunnitteilla pintavalutuskenttä 2, on kasvupaikkatyypeiltään karuin. Ympäröivät ojitukset ovat kuivattaneet suopintoja. Suot ovat paksuturpeisia ja tyypiltään oligotrofisia nevarämeitä. Linkkahyöteikön alueelle sijoittuu kaksi avointa tai niukkapuustoista suota, jotka ovat nevaosaltaan lyhytkortisia ja niiden jänneosat ovat rahkarämettä. Luontoselvitysten mukaan hankealueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia luontotyyppejä. Makkaralamminaavan länsiosassa on pieni karunpuoleinen avolähde, joka kuuluu vesilain 2. luvun 11 mukaisiin vesiluonnon suojelutyyppeihin. Makkaraaavan luoteisosan metsäsaareke sekä kangaskorpi (KgK) voidaan lukea metsälain 10 :n tarkoittamiksi erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Makkara-aavalla esiintyvien suotyyppien uhanalaisuus (Raunio ym. 2008) on esitetty taulukossa (Taulukko 12-1). Uhanalaisimmista suotyypeistä hankealueella esiintyy ruoho- ja heinäkorpea (RhK) noin 1 ha, puolukkakangaskorpea (KgK) noin 1 ha ja lettorämettä (LR) noin 1 ha. 74
Taulukko 12-1 Makkara-aavan hankealueella esiintyvien kasvillisuustyyppien uhanalaisuus Raunion ym. (2008) mukaan (CR = äärimmäisen uhanailainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä). Suotyyppi Etelä-Suomi Koko maa Korvet Puolukkakangaskorvet EN VU Ruoho- ja heinäkorvet EN VU Sarakorvet VU NT Nevat Saranevat VU LC Kalvakkanevat VU NT Minerotrofiset lyhytkorsinevat VU LC Rimpinevat NT LC Luhtanevat NT LC Kuljuneva NT LC Omrotrofiset lyhytkorsinevat NT LC Rämeet Lettorämeet CR VU Rahkarämeet LC LC Tupasvillarämeet NT LC Neva- ja lettorämeet Sararämeet VU LC Rimpinevarämeet NT LC Lyhytkorsirämeet VU NT Keidasrämeet LC LC Alueilta on aiempia havaintotietoja (v.1997) valtakunnallisesti uhanalaisista (Rassi ym. 2010, VU, vaarantuneet) kämmeköistä, kaitakämmekkä (Dactylorhiza traunsteineri) ja suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata), sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävistä (NT) velttosarasta (Carex laxa) ja suovalkusta (Hammarbya paludosa). Suovalkku on myös rauhoitettu laji. Vuonna 2017 tehdyn kämmekkäselvityksen (Latvasilmu osk 2017a) aikaan hankealueelta havaittiin suopunakämmekän esiintymiä neljässä kohdassa Joutsenenpesäaavalla. Makkara-aavan länsiosissa havaittiin saman selvityksen aikana alueellisesti uhanalaista (RT) rimpivihvilää (Juncus stygius), jota esiintyi harvakseltaan rimpipinnalla. Vuoden 2009 luontoselvityksessä havaittiin Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvaa vaaleasaraa (Carex livida) Makkaralamminaavan mesotrofisella rimpinevalla. Lajia on aiemmin havaittu myös Joutsenenpesäaavalta sekä Makkara-aavalta. Kaitakämmekästä on yksi havainto Makkara-aavan mesotrofiselta saranevalta vuodelta 2018 (Metsähallitus, Markku Lehtelä). Alueella oli lisäksi paljon kämmekkäristeymiä. Velttosaraa tai suovalkkua ei ole havaittu uusimmissa selvityksissä. Lajien kasvupaikat eivät ole muuttuneet, joten lajien esiintyminen alueella on mahdollista. 75
Kuva 12-1 Makkara-aavan suotyypit (Rehell 1997 mukaan) sekä uhanalaiset ja huomioitavat kasvilajihavainnot (Ramboll 2009, Latvasilmu osk 2017a, Metsähallitus 2018 mukaan). 76
12.2.2 Linnusto Hankealueen linnustoa on selvitetty maastokartoituksin vuosina 2009 2010 (Ramboll 2010, liite 5A) ja 2017 (Latvasilmu osk 2017b, liite 5B). Lisäksi ensiksi mainitussa selvityksessä kerrotaan alueella tehdyn linnustoselvityksiä myös vuonna 1999, mutta tarkkaa viitettä ei ole annettu. Linnuston nykytilakuvaus perustuu ensisijaisesti vuoden 2017 linnustoselvitykseen, koska se on tuoreempi, esittää ajantasaisen lintujen uhanalaisluokituksen ja perustuu kattavampiin maastokartoituksiin. Muuttolinnustoa ei kuitenkaan selvitetty vuonna 2017, joten niiden osalta kuvaus perustuu vuosina 2009 2010 tehtyihin muuttolintuselvityksiin (Ramboll 2010). Maastokartoituksissa käytetyt menetelmät ja linnustoselvityksessä käytetyt muut aineistot käyvät ilmi liitteiden raporteista. Pesimälinnusto Vuoden 2017 pesimälinnustoselvityksessä hankealueella havaittiin 58 pesimälintulajia, joista 29 on suojelullisesti huomionarvoisia. Lajeista jopa 11 on suolintulajeja, mikä on huomattavan korkea määrä. Suolintulajit ovat lajeja, joille suot ovat ensisijaista pesimäympäristöä Väisäsen ym. (1998) mukaan. Kaikki lajit suojelustatuksineen on esitetty Taulukko 12-2 ja lajien reviirit on esitetty kartalla Kuva 12-2. Suojelullisesti huomionarvoisten lajien parimäärä hankealueella ja sen lähiympäristössä oli yhteensä vähintään 155. Taulukko 12-2 Makkara-aavan hankealueen suojelullisesti huomionarvoinen pesimälajisto vuonna 2017 (Latvasilmu osk 2017b). Uhanalaisuus Tiainen ym. (2016) mukaan: NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut. KV = Suomen kansainvälinen vastuulaji, EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, RT = alueellisesti (alue 3a) uhanalainen. Laji Parit Uhanalaisuus KV EU RT Laji Parit Uhanalaisuus KV EU RT Laulujoutsen 2 x x Valkoviklo 3 x Metsähanhi? VU x Liro 13 NT x x x Tavi 2 x Tervapääsky 1 VU Telkkä 2 x Suopöllö 1 x Uivelo 1 x Palokärki 1 x Riekko 2 VU Niittykirvinen 24 NT Teeri 4 x x Keltavästäräkki 19 NT x Metso? x x x Leppälintu 17 x Sinisuohaukka 1 VU x Hömötiainen 4 VU Ampuhaukka? x Pikkulepinkäinen 1 x Kurki 3 x Järripeippo 18 x Kapustarinta 4 x Punatulkku 7 VU Jänkäsirriäinen 1 NT x x Pohjansirkku 6 NT x Jänkäkurppa 5 x x Pajusirkku 7 VU Taivaanvuohi 4 VU Suolintulajit (Väisänen ym. 1998) on lihavoitu. 77
Kuva 12-2 Makkara-aavan hankealueen suojelullisesti huomionarvoisten lintulajien reviirit vuoden 2017 linnustoselvityksen mukaan (Latvasilmu osk 2017). 78
Vuoden 2009 2010 selvityksissä havaittiin lisäksi seuraavat lajit, jotka on nykyisin luokiteltu suojelullisesti huomionarvoisiksi: jouhisorsa (EN = erittäin uhanalainen), kaakkuri (EU) ja pikkukuovi (KV, suolintulaji). Nämä huomioiden hankealueella pesii 32 suojelullisesti huomionarvoista lajia, joista 12 on varsinaisia suolintulajeja. Lisäksi alueella on 2009 pesinyt salassa pidettävä uhanalainen laji (Ramboll 2010). Kahlaajat ovat ilmeisesti taantuneet hankealueella voimakkaasti ja lajiston yksipuolistunut. Linnustoselvitysraportissa 2009 2010 esitetään vertailu kahlaajien lajimäärästä ja reviirien kokonaislukumäärästä vuosien 1999 ja 2009 2010 selvitysten välillä. Vertailu edellä mainittujen ja vuoden 2017 linnustoselvityksissä havaituista kahlaajista on esitetty Taulukko 12-3. Eri vuosina tehtyjen maastoselvitysten menetelmät eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta todennäköisesti vertailu antaa siitä huolimatta todenmukaisen kuvan kahlaajalinnuston kehityksestä hankealueella, ja se joka tapauksessa heijastaa kahlaajalajien yleistä kannankehitystä Suomessa (esim. Valkama ym. 2011). Taulukko 12-3 Kahlaajalajien ja reviirien määrät hankealueella 1999 2017 (Ramboll 2010, Latvasilmu osk 2017). 1999 2009 2017 Kahlaajalajien määrä 10 6 6 Kahlaajareviirien määrä 93 51 30 Hankealueen läheisyydessä ei ole Metsähallitukselta saatujen tietojen mukaan muuttohaukan tai merikotkan reviirejä, mutta Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustietokannan mukaan muuttohaukka on pesinyt hankealueella läheisyydessä 2000-luvulla. Lähin maakotkan pesä sijaitsee noin 3 km etäisyydellä hankealueesta. Maakotka havaittiin saalistamassa hankealueella linnustokartoituksissa 2009. Rengastustietokannan mukaan hankealueella tai sen lähistöllä ei ole tiedossa muiden suurten petolintujen pesäpaikkoja. Alueen linnustoarvoon vaikuttavia tekijöitä ovat laajat avosuoalueet ja erämainen luonne. Linnustoselvitysten mukaan suojelullisesti huomionarvoisten lintulajien reviirit eivät keskity tietyille alueille hankealueen sisällä. Siten linnustolle erityisen arvokkaita alueita hankealueen sisällä on mahdoton rajata. Yleisesti avosoiden keskellä olevat märät alueet tuntuvat kuitenkin olevan linnuston kannalta monipuolisimpia ja valtaosa suojelullisesti huomionarvoisten lajien reviireistä sijoittuu hankealueen avosuoalueille. Linnustoselvityksissä 2009 2010 ja 2017 Makkara-aavan hankealuekokonaisuuden linnuston suojeluarvoa pidettiin paikallisesti erittäin merkittävänä ja maakunnallisesti merkittävänä, mahdollisesti myös valtakunnallisesti merkittävänä. Arvio perustuu Pohjois-Pohjanmaan suolinnustoselvityksen (Repo & Auvinen 2011) sekä Lapin maakunnallisesti tärkeät lintualueet -julkaisun (Isomursu 2016) tietoihin Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin soiden linnustoarvoista. Hankealuetta ei ole käsitelty näissä julkaisuissa, mutta hankealueen linnuston suojeluarvo vastaa näissä julkaisuissa käsiteltyjen soiden parhaimmistoa. Muuttolinnusto Hankealueen muuttolinnustoa tarkkailtiin maastossa sekä keväällä (kaksi maastopäivää) että syksyllä (kolme maastopäivää) 2009 2010 (Ramboll 2010). Hankealueelta ei ole muita aineistoja muuttolinnuista. Vaikka havainnointia tehtiin kahtena eri vuonna, havaintopäivien määrä on vähäinen. Siten tuloksista voidaan tehdä päätelmiä vain hyvin yleisellä tasolla. 79
Useat suojelullisesti huomionarvoiset lajit levähtävät hankealueella muuttoaikaan, tosin havaintoja kertyi lähinnä yksittäisistä yksilöistä tai parvista. Kevätmuuton aikana havaittiin mm. 3 metsähanhea, 4 kurkea sekä kahlaajista pikkukuovi, valkoviklo, liro ja kapustarinta. Syysmuuton aikana alueella levähti mm. 40 kurkea ja 8 laulujoutsenta. Hankealue toimii todennäköisesti muutonaikaisena levähdysalueena monille Pohjois- Suomessa pesiville vesi- ja kosteikkolinnuille. Yleisesti ottaen avosoiden merkitys muuttolinnuille on melko vähäinen verrattuna muunlaisiin elinympäristöihin (kuten järviin, merenlahtiin ja peltoalueisiin), eikä hankealuetta voi pitää muuttolintuselvityksessä tehtyjen havaintojenkaan perusteella merkittävänä alueena muuttolinnuille. Vastaavia ja muuttolinnustolle hankealuetta potentiaalisesti paremmin soveltuvia suoalueita, kuten laajoja ja märkiä rimpisoita, sijaitsee hankealueen ulkopuolella suojelualueilla runsaasti (Ramboll 2010). 12.3 Muu eläimistö 12.3.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Kaikki maassamme tavattavat EU:n luontodirektiivin (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY) liitteen IV(a) lajit ovat tiukasti suojeltuja. Näiden lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti lisääntymiskauden aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Levinneisyystietojen perusteella (SYKE 2013) luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista saukko, viitasammakko, kirjojokikorento, pohjanlepakko, ilves, karhu, susi ja ahma voivat mahdollisesti esiintyä hankkeen vaikutusalueella. Hankealueelle on tehty viitasammakkoselvitys kesäkuussa 2017 (Latvasilmu osk 2017c, liite 6). Alueella esiintyy lukuisia lampareita, lammikkoja sekä Makkaralampi, jotka soveltuisivat viitasammakon elinympäristöiksi. Viitasammakko voi käyttää suoaluetta kesäelinympäristönään. Tehdyssä selvityksessä ei kuitenkaan tehty havaintoja viitasammakosta. Hankealue kuuluu viitasammakon levinneisyysalueen pohjoisosiin. Itse hankealueella ei ole saukon tai kirjojokikorennon tyypillisiä lisääntymis- ja levähdysalueita, joten näiden lajien esiintyminen hankealueella on epätodennäköistä. Hankealuetta lähimmät mahdolliset lajeille sopivat elinympäristöt ovat Makkaraoja sekä Kivijoki. Lähimmät tiedossa olevat havainnot kirjojokikorennosta ovat Simojoelta Ranuan Leppiahosta (Nenonen & Liljaniemi 2007), noin 11 km päässä hankealueesta pohjoiskoilliseen. Lähin yleisesti tiedossa oleva saukkohavainto on tehty Heinijoen varrella, noin 9 km hankealueesta itään (Lajitietokeskus, http://tun.fi/jx.6663). Saukko on suojeluperustelajina Litokairan Natura-alueella, joka sijaitsee lähimmillään noin 2,5 kilometrin etäisyydellä. Karttatarkastelun perusteella hankealue ei ole lepakoiden kannalta merkittävä, koska varttunutta metsää ja siten puunkoloja on alueella vähän, eikä alueella ole lainkaan lepakoiden lisääntymispaikaksi soveltuvia rakennuksia. Suurpedoille alue soveltuu hyvin, kaukana asutuksesta sijaitsevan erämaisen luonteensa johdosta. Luonnonvarakeskuksen riistahavainnot.fi verkkosivuston mukaan hankealueen läheisyydestä ei ole viimeaikaisia havaintoja ilveksestä, ahmasta tai karhusta (LUKE 2018). Myöskään sudesta ei ole havaintoja, eikä hankealueen läheisyydessä ole susireviireitä tai pantasusia. Lähimmät susihavainnot ovat Ranuan itäosista ja lähin karhuhavainto Pudasjärveltä. 12.3.2 Muut eläimet Alueen eläinlajisto on tavanomaista suomalaista metsä- ja suoeläinlajistoa. 80
12.3.3 Suojelualueet Makkara-aavan välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000-alueverkostoon kuuluvia kohteita, luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Lähin Natura 2000 -alue Litokairan Natura-alue (FI1103827, SAC/SPA) sijaitsee hankealueen itäpuolella lähimmillään noin 2,5 kilometrin etäisyydellä. Litokairan Naturaalueen pinta-ala on 30 382 hehtaaria. Osa alueesta kuuluu Lapiosuo-Ison Äijänsuon soidensuojelualueeseen (SSA120173, 26 432 ha). Litokaira on erämaaluonnon suojelun kannalta Suomen merkittävimpiä alueita ja Suomen eteläisin varsinainen erämaaalue. Litokairaa kuuluu myös kansainvälisesti arvokkaisiin linnustoalueisiin (IBA). Hankealuetta lähin yksityinen suojelualue Näätäoja (YSA230693) sijaitsee noin 4,7 kilometrin etäisyydellä koilliseen. Purkuvesien johtamisreitti päättyy Oijärveen noin 21 kilometrin etäisyydellä. Siellä sijaitsee Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura-alue (FI1101404, SPA, 707 ha). Natura-alue on lintuvesiensuojeluohjelmassa luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi lintuvedeksi. Natura-alue on suojeltu yksityismaiden luonnonsuojelualueena Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä (YSA200458). 81
Kuva 12-3 Makkara-Aavan hankealueen ja vesienjotamisreitin lähimmät Natura 2000 - alueet ja luonnonsuojelualueet. 82
12.4 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä on selvitetty vuosina 1997, 2009 ja 2017 (liite 3; Rehell 1997, Ramboll 2009, Latvasilmu osk 2017a). Vaikutuksia kasvillisuuteen on arvioitu tehtyjen selvitysten perusteella 200 metrin etäisyydellä tuotantoalueista asiantuntijatyönä. Hankealueelle on tehty olemassa oleviin aineistoihin ja maastokartoituksiin perustuvia pesimä- ja muuttolinnustoselvityksiä vuosina 1999, 2009 2010 ja 2017 (liite 5; Ramboll 2010, Latvasilmu osk 2017b). Makkara-aavan hankealueen linnustoon kohdistuvat vaikutukset on arvioitu edellä lueteltuihin selvityksiin ja olennaiseen kirjallisuuteen perustuen. Vaikutukset linnustoon on arvioitu asiantuntijatyönä. Vaikutuksia muuhun eliöstöön on arvioitu asiantuntijatyönä tehtyjen selvitysten sekä muun saatavilla olevan aineiston perusteella. Alueelle on tehty viitasammakkoselvitys vuonna 2017 (liite 6; Latvasilmu osk 2017c). Käytössä oleviin luontotietoihin ja vaikutusten arviointiin liittyy aina oletuksia ja yleistyksiä. Tiedon puutteet voivat aiheuttaa epävarmuutta ja epätarkkuutta arviointityössä. Maastoselvitysalueet on pääsääntöisesti tutkittu kattavasti, mutta kaikkia alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia lajeja ei ole välttämättä havaittu, mikä voidaan lukea epävarmuudeksi arviointiin. Epävarmuustekijöitä on käsitelty lajistokohtaisesti liitteenä olevissa luontoselvityksissä. Luontovaikutusten arviointiin liittyy aina epätarkkuutta, sillä luonnon eri osatekijät muodostavat monimuotoisen verkoston, jossa yksittäisessä tekijässä tapahtuva muutos voi aiheuttaa vaikutuksia muuhun luontoon. Eläinten esiintyminen ja runsaus vaihtelee ajan myötä, joten selvitysten ajankohta saattaa vaikuttaa tietyn lajin tai lajiryhmän nykytila-arvioon. Myös eri vuosien välinen vaihtelu tuo epävarmuutta arviointiin. 12.5 Vaikutukset 12.5.1 Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Vaihtoehdossa VE0 Makkara-aapa säilyy nykyisen kaltaisena eikä turvetuotantoa aloiteta lainkaan. Hankevaihtoehdossa VE1 tuotantoon otetaan koko hankealue (353,3 ha), mutta toteutus tapahtuu kahdessa vaiheessa. Alueen kasvillisuus ja luontotyypit häviävät kokonaan ja alueen kasvillisuuden vettä pidättävä ominaisuus häviää. Turvetuotannon kuivattava vaikutus muuttaa hieman kasvillisuustyyppejä myös tuotantoalueen ulkopuolisilla suoalueilla. Kuivaava vaikutus tulee näkymään näillä alueilla mm. puustoisuuden lisääntymisenä. Hankealueella on tiedossa uhanalaisia tai muuten huomioitavia kasvilajeja sekä luontotyyppejä. Nämä eivät kuitenkaan ole sellaisia, joita ei esiintyisi missään muualla tai olisivat tällä seudulla erityisen harvinaisia. Hankevaihtoehdossa VE2 turvetuotantoon otetaan Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan tuotantoalueen osat (176,3 ha), joiden nykyinen kasvillisuus ja luontotyypit häviävät. Arvokkaista luontokohteista Makkara-aavalla sijaitsee uhanalaiset luontotyypit (RhK ja KgK), metsälakikohde ja havaintotiedot uhanalaisista ja huomioitavista kasvilajeista. Makkaralamminaavan alueella sijaitsee vesilain mukainen lähde. Hankevaihtoehdossa VE3 turvetuotantoon otetaan Joutsenenpesänaavan tuotantoalueen osat (177 ha). Arvokkaista luontokohteista häviävät uhanalaisen suopunakämmekän esiintymät. Uhanalainen lettoräme jää todennäköisesti tuotantoaluerajauksen ulkopuolelle, mutta sijaitessaan tuotantoalueen läheisyydessä tulee todennäköisesti muuttumaan. 83
Kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta turvetuotannon toteuttaminen hankevaihtoehtojen VE2 tai VE3 mukaisesti aiheuttaisi vähäisemmät haitat arvokkaiden suotyyppien ja lajiston säilymisen kannalta kuin hankevaihtoehto VE1. Vaihtoehtojen VE2 ja VE3 välillä ei kasvillisuuden kannalta ole eroa. Molempien hankevaihtoehtojen alueilla esiintyy uhanalaisia ja huomioitavia lajeja sekä luontotyyppejä, jotka ovat tyypillisiä luonnontilaisilla soilla. Makkara-aavan hankealueella esiintyviä suotyyppejä ja kasvilajeja esiintyy hyvin todennäköisesti noin 2,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsevalla Litokairan Naturaalueella. 12.5.2 Vaikutukset linnustoon Tärkein linnustoon kohdistuva vaikutusmekanismi on elinympäristön muuttuminen, joka aiheuttaa suoria vaikutuksia (sopivan pesimäympäristön katoaminen) linnustolle. Hankkeen toteutumisen ja avosoiden häviämisen myötä erityisesti suolajiston luontaiset elinympäristöt katoavat hankealueelta. Mahdollisia vaikutuksia voivat aiheuttaa lisäksi tuotantoalueen kuivatus, häirintä sekä tuotantoalueelta leviävä melu ja turvepöly. Tuotantoalueiden kuivatus saattaa lisätä elinympäristön kuivumista laajallakin alueella. Häirintä ja melu saattavat karkottaa lintuja siirtymään pois alueelta tai pahimmillaan häätää ne pesältä munien tai pienten poikasten luota, mikä voi aiheuttaa pesimämenestyksen heikkenemistä. Pölyn mahdolliset vaikutukset voivat olla välillisiä ja ilmetä esimerkiksi lintujen ravintonaan käyttämien hyönteisten määrän vähenemisenä. Edellä mainittu koskee tuotantoalueita ja niihin kiinteästi liittyviä allas-, tie- ym. rakenteita. Pintavalutuskenttien osalta tilanne on toinen, sillä osa suolinnuista kelpuuttaa ne pesimäympäristökseen. Esimerkiksi kurki, taivaanvuohi, jänkäkurppa, viklot, niittykirvinen ja keltavästäräkki pesivät myös pintavalutuskentillä. Avomaiden linnut käyttävät jossain määrin turvetuotantoalueita soidinalueenaan (teeri), levähdyspaikkanaan (esim. kirviset ja västäräkit) tai saalistusalueenaan (petolinnut, isolepinkäinen), joten hankkeella voi olla joillekin lajeille myös vähäisiä positiivisia vaikutuksia. Vaihtoehdossa VE0 muutokset linnuston nykytilanteeseen ovat vähäisiä. Alueella toteutettava metsätalous aiheuttaa vähäisessä määrin muutoksia lintujen elinympäristöihin ja sitä myötä lintujen levinneisyyteen ja runsauteen. Nämä vaikutukset kohdistuvat kuitenkin vain alueen reunaosiin, eikä linnustollisesti arvokkaampiin avosoihin. Erityisesti kahlaajalajiston voidaan ennustaa taantuvan nykyisestään, mutta syyt taantumaan ovat todennäköisesti pesimäalueiden ulkopuolisia. Hankealueen reunoilla tehdyt ojitukset kuivattanevat avosoiden reunaosia, mikä edesauttaa puuston levittäytymistä avosoille. Tämä puolestaan saattaa ainakin alkuvaiheessa lisätä soiden suojaisissa, puustoisissa osissa pesiviä suolajeja, kuten esimerkiksi liro, valkoviklo ja niittykirvinen. Vaihtoehdossa VE1 lintujen pesimäympäristö muuttuu merkittävästi hieman yli 350 hehtaarin alalta. Tämä vaikuttaa paikallisesti lintujen levinneisyyteen ja lajijakaumaan, sillä toiminnassa olevalla turvetuotantoalueella pesii tavallisesti vain joitakin avomaiden lintulajeja, kuten esimerkiksi niittykirvinen. Käytännössä suolajiston pesimäympäristö katoaa lähes kokonaan edellä mainitulta alalta ja linnut joutuvat siirtymään muualle pesimään. Mahdollisia vaikutuksia voivat aiheuttaa myös tuotantoalueen kuivatus, lisääntyneen ihmistoiminnan aiheuttama häirintä sekä tuotantoalueelta leviävä melu ja turvepöly. Nämä vaikutukset voivat ulottua useita satoja metrejä tuotantoalueen ulkopuolelle, esimerkiksi maaston muodoista ja metsien rakenteesta riippuen. Linnustoselvityksessä 2017 suojelullisesti huomionarvoisten lajien parimäärä hankealueella ja sen lähiympäristössä oli yhteensä vähintään 155. Varsinaisten suolajien reviirejä oli vähintään 69. Hankealueen lähiseudulla on edelleen monia vaihtoehtoisia soita, joille linnut voivat siirtyä pesimään hankkeen toteutuessa, mutta joka tapauksessa edellä mainitun kaltaiset laji- ja parimäärät ovat kirjallisuuteen vertaamalla paikallisesti 84
ja maakunnallisesti merkittäviä, joten vaihtoehdon VE1 arvioidaan aiheuttavan kohtalaisia negatiivisia vaikutuksia pesimälinnustolle. Vaihtoehdossa VE2 vaikutukset ovat hyvin samankaltaiset kuin vaihtoehdossa VE1, mutta suorat elinympäristömuutokset koskevat puolta pienempää pinta-alaa (noin 176 hehtaaria) ja myös muut vaikutukset ulottuvat pienemmälle alueelle. Vaikka vaihtoehto VE2 on parempi kuin vaihtoehto VE1, ero on kansallisella tai maakunnallisella tasolla niin pieni, että merkittävää eroa vaikutusten merkittävyydessä vaihtoehtoon VE1 nähden ei synny. Käytännössä ero on noin 60 70 suojelullisesti huomionarvoisen lajin reviiriin, mikä on hieman alle puolet VE1 reviirien määrästä (vähintään 155). Vaihtoehtojen VE2 ja VE 3 välillä ei ole käytännössä eroa linnustoon kohdistuvissa vaikutuksissa. Vaihtoehdossa VE3 vaikutukset ovat hyvin samankaltaiset kuin vaihtoehdossa VE1, mutta suorat elinympäristömuutokset koskevat puolta pienempää pinta-alaa (noin 177 hehtaaria) ja myös muut vaikutukset ulottuvat pienemmälle alueelle. Vaikka vaihtoehto VE3 on parempi kuin vaihtoehto VE1, ero on kansallisella tai maakunnallisella tasolla niin pieni, että merkittävää eroa vaikutusten merkittävyydessä vaihtoehtoon VE1 nähden ei synny. Käytännössä ero on noin 80 90 suojelullisesti huomionarvoisen lajin reviiriin, mikä on hieman yli puolet VE1 reviirien määrästä (vähintään 155). Vaihtoehtojen VE2 ja VE 3 välillä ei ole käytännössä eroa linnustoon kohdistuvissa vaikutuksissa. Muuttolintuselvityksen mukaan hankealueella ei sijaitse sellaisia kosteikkoja tai muita otollisia muuttolintujen levähdyspaikkoja, joissa esiintyisi muuttoaikaan merkittäviä lintujen kerääntymiä. Kokonaisuudessaan hanke aiheuttaa muuttolinnustolle todennäköisesti vain vähäisiä haittavaikutuksia. Muuttolintuihin kohdistuvien vaikutusten osalta eri vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä eroja. 12.5.3 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin Viitasammakon esiintyminen hankealueella on mahdollista, vaikka lajia ei vuoden 2017 selvityksessä havaittu. Lajille potentiaalisemmaksi lisääntymisalueeksi arvioitu Makkaralampi jää tuotantoalueen ulkopuolelle, eikä siihen arvioida kohdistuvan merkittäviä vaikutuksia hankkeesta. Turvetuotannon aloittaminen Makkaralamminaavalla (VE1 ja VE2) hävittää mahdolliset viitasammakon kesäelinympäristöiksi sopivat suoalueet. Vastaavia elinympäristöjä on alle 1 km etäisyydellä Makkaraojan itäpuolella. Viitasammakon on todettu esiintyvän myös turvetuotannossa olevilla alueilla. Saukon esiintyminen alapuolisissa vesistöissä hankkeen vaikutusalueella on mahdollista. Hankkeen alapuolisissa vesistöissä (mm. Kivijoki) on myös kirjojokikorennolle potentiaalisia elinympäristöjä. Itse hankealueella lajien ei arvioida esiintyvän. Vesistövaikutusarvioinnin mukaan vaikutukset alapuolisiin vesistöihin arvioidaan vähäisiksi, ja lisäys jo olemassa olevaan kuormitukseen on vähäinen. Turvetuotantoalueelta johdettavat kuivatusvedet laimenevat huomattavasti muualta ympäristöstä tulevien vesien vaikutuksesta ennen kuin ne päätyvät Kivijokeen. Makkara-aavan tuotantoalueen kuivatusvesien ei katsota merkittävästi heikentävän alapuolisten vesistöjen tilaa niin, että se aiheuttaisi vaikutuksia vesistön eliöille. Pintavalutuskentän ansiosta kuormitus ei merkittävästi lisäänny myöskään ns. ylivirtaamatilanteen aikana. Näin ollen hankkeesta ei katsota aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia mahdollisen saukon tai kirjojokikorennon elinoloihin. Hankkeen alapuolisissa vesistöissä (mm. Kivijoki) on kirjojokikorennolle potentiaalisia elinympäristöjä. Itse hankealueella lajin ei arvioida esiintyvän. Turvetuotantoalueelta johdettavat kuivatusvedet laimenevat huomattavasti muualta ympäristöstä tulevien vesien vaikutuksesta ennen kuin ne päätyvät Kivijokeen. Makkara-aavan tuotantoalueen kuivatusvesien ei katsota merkittävästi heikentävän alapuolisten vesistöjen tilaa niin, että se aiheuttaisi vaikutuksia vesistön eliöille. 85
Seudulla liikkuu jonkin verran suurpetoja. Turvetuotannosta aiheutuu niille jonkin verran häiriötä. Koska hankealue on nykyisellään luonteeltaan erämainen, on oletettavaa, että arat suurpedot jossain määrin karttavat aluetta turvetuotannon aloittamisen jälkeen. Hankealueen läheisyydessä sijaitseva laaja Litokairan Natura-alue tarjoaa suurpedoille elinalueita. Muiden luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien osalta on arvioitu, ettei Makkara-aavan hankealue sovellu lajien elinympäristöiksi joko lajien luontaisten maantieteellisten levinneisyysalueiden sijainnin takia tai lajien elinympäristövaatimusten vuoksi. Arvio koskee kaikkia toteutusvaihtoehtoja VE1-VE3. 12.5.4 Vaikutukset suojelualueisiin Hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia lähimmälle luonnonsuojelualueelle yksityinen suojelualue Näätäoja (YSA230693). Pitkästä etäisyydestä johtuen tuotantoalueen kuivattavat vaikutukset, pöly ja melu ei arvioida ulottuvan suojelualueelle. Natura 2000 -verkostoon kuuluville kohteille Litokaira ja Mursunjärvi-Lammasjärvi- Matilanjärvi-Lamminperä on laadittu Luonnonsuojelulain 65 mukainen Naturaarviointi. Natura-arviointi on liitteenä 7. Tiivistelmä Natura-arvioinnin tuloksesta on esitetty seuraavassa. Hankkeen mahdolliset vaikutuskanavat Natura-alueiden suojeluperusteena oleville luontotyypeille tai lajeille liittyvät turvetuotantoalueen vesistövaikutuksiin. Hankkeen suorat vaikutukset elinympäristömuutosten kautta tai välilliset vaikutukset, kuten häirintä-, pöly- tai meluvaikutukset, eivät suuren etäisyyden vuoksi ulotu Natura-alueille. Laaditun vesistövaikutusarvioinnin perusteella turvetuotannon ravinnepitoisuuslisäykset Kivijoessa ja Oijärvessä ovat alle 1 % luokkaa, eikä hankkeella arvioida olevan heikentävää vaikutusta Kivijoen tai Oijärven ekologiseen tilaan. Pintavalutuskentän ansiosta kuormitus ei merkittävästi lisäänny myöskään ns. ylivirtaamatilanteen aikana. Makkaraaavan turvetuotantohankkeen ei arvioida heikentävän Natura-alueiden Litokaira tai Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä suojelun perusteena olevia luontotyyppejä tai lajeja. Hanke ei muuta myöskään Natura-alueiden ekosysteemien rakennetta tai toimintaa tavalla, joka vahingoittaisi Natura-alueiden eheyttä. Arvio koskee kaikkia toteutusvaihtoehtoja VE1-VE3. 86
13 VAIKUTUKSET MAA- JA KALLIOPERÄÄN SEKÄ POHJAVETEEN 13.1 Yhteenveto Nykytila Hankealue on keskiosiltaan pääosin ojittamatonta suoaluetta, ojituksia on reunaosilla ja etenkin hankealueen eteläosassa. Alueen kivennäismaa on moreenia. Hankealueen läheisyydessä ei pohjavesialueita tai kaivoja, yksi vesilain (2:11 ) mukainen lähde sijoittuu suunnitellulle tuotantoalueelle. Todennäköisyys happamien sulfaattimaiden tai mustaliuskealueiden esiintymiselle alueella on hyvin pieni. Epävarmuudet Arviointiin ei liity merkittäviä epävarmuuksia. Vaikutukset Tuotantoalueelta turvekerros hyödynnetään, joten siltä osin vaikutus maaperään on selvä. Vaihtoehdoissa VE1-VE3 vaikutukset pohjavesiolosuhteisiin rajoittuvat vain tuotantoalueelle ja sen välittömään läheisyyteen. Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vaikutusten merkittävyys Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 13.2 Nykytila 13.2.1 Kallioperä Alueen kallioperä on geologian tutkimuskeskuksen aineiston (http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/) perusteella tonaliittia. Tonaliitti on yleinen syväkivi, granitoidi (graniitin kaltainen magmakivi, alkali-maasälpägraniitin, graniitin, granodiorii- 87
tin ja tonaliitin yhteisnimitys), jossa on vain vähän kalimaasälpää. Olemassa olevan aineiston perusteella alueella ei ole mustaliusketta. 13.2.2 Maaperä Hankealueen eteläosassa sijaitsevan Makkaralamminaavan alueella turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,7 m. Yli metrin syvyisellä alueella keskisyvyys on 2,2 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. Hankealueen pohjois-osassa Makkara-aavan alueella turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, mistä heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,4 m. Yli metrin syvyisellä alueella keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden metrin 2,7 m. Pohjamaalaji on moreenia (Maunu 1985). Soita ympäröivät alueet ja hankealueen keskelle olevat kumpareet ovat moreenia. Lajittuneita aineksia (Hk, Sr) ei olemassa olevan aineiston perusteella alueella ole, lähimmät sijaitsevat Keväjärven kaakkoispuolella (http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/), kuva 13-1. Hankealueella ei ole arvokkaita tuuli- ja rantakerrostumia eikä moreenimuodostumia. Lähin arvokas tuuli- ja rantakerrostuma sijaitsee hankealueen länsipuolella Kälkkäjävaarassa. Hakkeella ei ole vaikutuksia ko. alueelle. Olemassa olevan geologisen aineiston perusteella happamien sulfaattimaiden esiintymislodennäköisyys on alueella hyvin pieni, kuva 13-2. Happamia sulfaattimaita esiintyy erityisesti muinaisen Litorinameren korkeimman rannan alapuolisilla alueilla, jotka ovat nousseet kuivalle maalle maankohoamisen seurauksena. Karkeasti ottaen happamia sulfaattimaita esiintyy Suomen rannikkoalueilla Pohjois-Suomessa noin 100 metrin ja Etelä-Suomessa noin 40 metrin korkeuskäyrän alapuolella. Tyypillisesti nämä alavat vanhan merenpohjan kerrostumat ovat nykyisin viljelyskäytössä tai turpeen alla soiden pohjalla. Hankealueella suon pinta on noin tasolla +130 +140 eli Litorinameren korkeimman rannan yläpuolella. Alueella ei ole myöskään mustaliusketta. Happamien sulfaattimaiden osalta ei ennakoida aiheutuvan ongelmia. Happamista sulfaattimaista aiheutuvia ongelmia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä haitallisten metallien liukeneminen maaperästä ja sitä kautta myös pintavesien kemiallisen ja ekologisen tilan heikkeneminen. 88
Kuva 13-1 Hankealueen maaperän yleispiirteet. Vaaleanruskea väri kuvaa moreenia, harmaa turvetta, ja punainen kalliota. (http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/). 89
Kuva 13-2 Happamien sulfaattimaiden sekä mustaliuskealueiden esiintyminen suhteessa Makkara-aavan hankealueeseen. 90
13.2.3 Pohjavesi Suoalueella pohjavesipinta on yleensä lähellä maanpintaa. Makkaralamminaapa viettää suurimmassa osassa suota etelään. Vedet johtuvat ojia pitkin Kivijokeen ja myös Keväjärveen. Makkara-aavan pinta viettää itään. Vedet johtuvat suolta pääosin Makkaraojaan ja edelleen Kivijokeen. Makkara-aavan välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue on hankealueesta pohjoisessa noin 10 km etäisyydellä oleva Hirsikankaan pohjavesialue (12683124) ja 12 km etäisyydellä lännessä oleva Soidinmaa pohjavesialue (12683112), Kuva 13-3. Hankealueen läheisyydessä ei ole kiinteistöjä, joten kaivokyselyä ei katsottu tarpeelliseksi. Luontoselvityksen mukaan Makkaralamminaavalla on lähde. 91
Kuva 13-3 Makkara-aavan hankealuetta lähimmät pohjavesialueet. 13.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Rakentamistoimet aiheuttavat aina muutoksia maan vesitaloudessa sekä maaperän fysikaalisissa, kemiallisissa ja mikrobiologisissa ominaisuuksissa. Turvetuotannossa merkittävin vaikutus maaperään aiheutuu luonnollisesti turvekerroksen hyödyntämisestä. Tällä on paikallisesti vaikutuksia myös pohjavesiolosuhteisiin, sillä tuotantoalue kuivatus aiheuttaa pohjaveden pinnan alentumisen. Kivennäismaahan ulottuva ojitus voi aiheuttaa pohjaveden pinnan alentumista tai virtaussuunnan muuttumista myös tuotantoalueen ulkopuolella ja siten voi vähentää pohjaveden saatavuutta. Ojitus voi aiheuttaa pohjaveden purkautumista tuotantoalueelle (Väyrynen, ym. 2008). Ympäristövaikutusten merkittävyyden kannalta on oleellista mm. vaikutusten alueellinen suuruus (laajuus, kesto), vaikutusten kohteen herkkyys muutoksille ja merkittävyys sekä vaikutusten palautuvuus ja pysyvyys. 92
Esimerkiksi vaikutukset maaperään ja pohjaveteen ovat vähäisiä kun: - kohteen pinta-ala on pieni ja vaikutukset kohdistuvat vain sen välittömään läheisyyteen - rakentamisen tai toiminnan aikainen pilaantumisriski on vähäinen (esim. öljy, happamat sulfaattimaat) - vaikutusalueella ei ole ei arvokkaita geologisia muodostumia - vaikutusten kohde ei sijaitse pohjavesialueella eikä vaikutusalueella ole lähteitä tai muita vesilain (587/2011) mukaisia vesiluontotyyppejä, ei talousvesikaivoja - kohteessa aiheudu ei pohjaveden aseman tai virtaussuuntien muutoksia. Vastaavasti vaikutukset ovat kohtalaisia tai suuria jos esim. edellä mainitut tekijät eivät täyty. Vaikutuksia maaperään ja pohjavesiin on arvioitu asiantuntijatyönä olemassa olevaan ja hankkeen suunnitteluun perustuvien sekä vastaavista toiminnoista kertyneen kokemuksen ja tiedon avulla. 13.4 Vaikutukset Hankkeella ei ole vaikutuksia kallioperään. Maaperään (turve) kohdistuvat vaikutukset ovat väistämättömiä, mutta vaikutusten merkittävyys on kokonaisuutena vähäinen. Tuotantoalueen kuivattaminen alentaa pohjavesipintaa myös tuotantoalueen ulkopuolella. Kuivatuksen aiheuttama pohjavesialenema on luonnollisesti suurin tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ja vähenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Esimerkiksi noin kahden metrin syvyisen ojan vaikutus suoveden pintaan ulottuu noin 40-80 m etäisyydelle kuivatusojasta (Heikurainen 1971, Gafni and Brooks 1986, Pajunen 2005). Lähimmät pohjavesialueet sijaitsevat tuotantoalueesta noin 10 ja 12 km etäisyydellä. Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia pohjavesialueisiin (etäisyys, ei hydraulista yhteyttä). Kuivatusvesien johtamisreiteillä tai niiden läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Olemassa olevan aineiston perusteella Makkaralamminaavalla, suunnittelulla tuotantoalueella (lohko L6), on lähde (tihkupinta/silmäke). Tämän luonnontila tulee muuttumaan, joten se vaatii vesilain 11 :n mukaisen poikkeuslupahakemuksen. Hankealueen läheisyydessä ei ole kiinteistöjä, joten kaivokyselyä ei katsottu tarpeelliseksi. Alueen maaperä on moreenia, joten pohjaveden virtaus on siinä vähäistä. Siten pohjaveden purkautumista ei ole odotettavissa tuotantoalueelle. Tuotantotoiminnan toteutuksessa huolehditaan siitä, ettei kuivatuksia toteuteta tarpeettoman syvälle kivennäismaahan. 93
14 VAIKUTUKSET PINTAVESIIN 14.1 Yhteenveto Nykytila Makkaraojan ja Kivijoen veden laadussa näkyvät valuma-alueen maaperän ominaisuudet ja metsätalouden hajakuormituksen vaikutukset. Makkaraojan valuma-alueen maaperässä on runsaasti erittäin fosforia ja rautaa. Makkaraojan vedessä esiintyy ajoittain erittäin korkeita fosfaattifosforipitoisuuksia. Kivijoen yläosan vesi on muuten samanlaista kuin Makkaraojan, mutta fosforia on huomattavasti vähemmän. Suoperäisestä valuma-alueesta johtuen Makkaraojan ja Kivijoen vesissä on kohtalaisesti myös typpeä ja humusta. Makkaraojan ja Kivijoen yläosan kalasto koostuu vuoden 2018 koekalastuksien perusteella pääosin ns. järvikaloista kuten särjistä, ahvenista ja hauista. Lisäksi saatiin hieman madetta ja kivisimppuja. Makkaraojan kalasto oli peräisin Kivijoesta, sillä vähävetisenä ojana kalat eivät talvehdi ojassa. Kivijoen yläosalla kalat pysyvät talvehtimaan, mutta kaloja nousee jokeen Oijärvestä. Kivijoen alaosalla esiintyy rapua, mutta Makkaraojan ja Kivijoen yläosan vuoden 2018 koeravustuksissa ei saatu saaliiksi yhtään rapua. Epävarmuudet Tehdyt vesistövaikutusarviot perustuvat tarkkailutuloksiin. Turvetuotantoalueiden vesistökuormitus vaihtelee muun muassa suotyypistä, sijainnista, hydrologisista olosuhteista, vesienkäsittelystä ja tarkkailussa käytetyistä menetelmistä riippuen. Täysin tarkkoja arvioita kuormituksesta ei ole mahdollista tehdä, mutta laskennallisilla arvioilla saadaan kuitenkin riittävän tarkka kuva kuormituksen suuruudesta ja vaikutuksista. Hankealueen alapuolisen vesistön kalastosta on saatavilla hyvin ajantasaista tietoa, mutta Makkaraojan ja Kivijoen yläosan kalastuksesta ei ole tarkempaa tietoa, mistä johtuen arvioon sisältyy jonkin verran epävarmuutta. Vaikutukset Vaihtoehdossa VE1 kuntoonpanovaiheen lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 3,4- kertainen, kokonaisfosforilla 3,7-kertainen, kokonaistypellä 4,5-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 2,2-kertainen nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdossa VE1 (pvk1 ja pvk2) tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 2,8-kertainen, kokonaisfosforilla 2,9-kertainen, kokonaistypellä 4,6-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 1,7-kertainen nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 1,4-kertainen, kokonaisfosforilla 1,4-kertainen ja kokonaistypellä 2,3-kertainen nykytilanteeseen nähden. Kemiallisella hapenkulutuksen arvo ei lisäänny nykytilanteeseen verrattuna. Nykytilanteeseen verrattuna kokonaistypen kuormitus lisääntyy suhteessa eniten molemmissa toteutusvaihtoehdoissa. Makkara-aavan vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 vesistövaikutukset ovat suurimmillaan kuntoonpanovaiheen aikana. Vaikutukset näkyvät Makkaraojassa lievästi kohonneina ravinnepitoisuuksina. Vaihtoehdossa VE1 Makkaraojan ravinnepitoisuudet lisääntyvät noin 3-9 % ja VE2 ja VE3 noin 1-4 % nykytilanteeseen nähden. Kivijoessa ja Oijärvessä päästöt laimenevat suurempaan vesimäärän ja Makkara-aavan turvetuotannon aiheuttamat ravinnepitoisuuslisäykset ovat alle 1 % luokkaa. Hankkeella ei arvioida olevan heikentävää vaikutusta Kivijoen ja Oijärven ekologiseen tilaan. Vesistön nykyiseen tilaan verrattaessa Makkara-aavan kuormituksen vaikutukset kalakantoihin ja kalastoon jäävät erittäin vähäisiksi. Vaikutukset kohdistuvat lähinnä lievinä Makkaraojaan. Kivijoen alaosan rapukantaan Makkara-aavan vesistövaikutuksilla ei ole merkitystä. 94
Nollavaihtoehto (VE0) Vaihtoehto 1 (VE1) Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehto 3 (VE3) Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Erittäin suuri ++++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Suuri +++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Kohtalainen ++ Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vähäinen + Vaikutusten merkittävyys Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Vähäinen - Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Kohtalainen -- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Suuri --- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- Erittäin suuri ---- 14.2 Nykytila 14.2.1 Vesistöjen yleiskuvaus 14.2.2 Virtaamat Makkara-aavan hankealue sijaitsee Kuivajoen vesistöalueeseen (63) kuuluvan Kivijoen keskiosan Makkaraojan valuma-alueella (63.042). Makkaraojan vedet laskevat Kivijoen kautta Oijärveen, josta vedet virtaavat Perämereen Kuivajokea pitkin. Pohjoisosan vesienjohtamisreitti: Laskuoja Makkaraoja Kivijoki Eteläosan vesienjohtamisreitti: Laskuoja Makkaraoja Kivijoki Kuivajoen valuma-alueen pinta-ala on 1356,24 km 2 (järvisyys 2,72 %). Kivijoen valumaalueen koko 569,46 km 2 ja Makkaraojan 55,69 km 2. Kuivajoki kuuluu suurten turvemaiden jokiin ja Kivijoki keskisuurten turvemaiden jokityyppiin. Makkaraojaa ei ole tyyppiluokiteltu. Oijärvi (2105 ha) kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin. Kivijoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi, kuten myös kemiallinen tila. Oijärven ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja kemiallinen tila hyväksi (Oiva-tietokanta). Makkaraojaa ei ole luokiteltu. Makkaraojan valuma-alueella Makkara-aavan ja Makkaralammenaavan tuotantolohkojen välissä sijaitsee Makkaralampi (8,6 ha), josta vedet kulkeutuvat läheiseen Makkaraojaan. Makkaralampeen ei johdeta hankealueen vesiä. Makkaralampeen johdetaan tuotantoalueen eristysojien vesiä. Tuotantoalueen ja Makkaralammen väliin jää n. 100 metrin leveä alue. Makkara-aavan alapuolisten vesistöjen virtaamatiedot vuosilta 1962 2017 ovat peräisin SYKE:n vesistömallijärjestelmästä. Virtaamat on esitetty Makkaraojassa laskussa Kivijokeen, Kivijoessa Honkakosken alapuolella sekä Kivijoen suulla laskussa Oijärveen (Taulukko14-1). 95
Taulukko14-1 Laskennalliset vuosivirtaamat (m 3 /s) Makkara-aavan alapuolisilla valumaalueilla. (SYKE 2018) Makkaraoja laskussa Kivijokeen Kivijoki Honkakosken alapuolella Kivijoen suulla laskussa Oijärveen F = 55,7 km 2 m 3 /s F = 449 km 2 m 3 /s F = 569 km 2 m 3 /s Koko vuosi MNQ 0,04 0,47 0,66 MQ 0,70 5,41 7,07 MHQ 19,2 97,7 113,1 Talvi MQ 0,13 1,28 1,93 Kesä MNQ 0,06 0,76 1,16 MQ 0,40 3,42 4,60 MHQ 2,7 17,1 21,1 14.2.3 Veden laatu Toteutusvaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 kuivatusvesien käsittelymenetelmänä toimivat ojittamattomalle alueelle rakennetut ympärivuotiset pintavalutuskentät. Makkara-aavan ja Makkaralammenaavan lohkojen pintavalutuskentällä käsittelyt kuivatusvedet johdetaan Makkaraojaan kuten myös Joutsenenpesäaavan. Joutsenenpesäaavan kuivatusvesien laskukohta Makkaraojassa sijaitsee noin 3,5 km alempana kuin Makkara-aavan ja Makkaralammenaavan yhteinen purkukohta. Hankealueen alapuolisten tai lähistön vesistöjen vedenlaatutietoja tarkastellaan vuosilta 2005 2017. Kivijoen ja Oijärven havaintopaikkojen veden laatutulokset ovat Ympäristöhallinnon Oiva-palvelusta. Vuosina 2008, 2010, 2011 ja 2018 otettiin ennakkonäytteitä Makkaraojasta ja Makkaralammesta. Vuosina 2010 ja 2011 otettiin ennakkonäytteitä myös Kivijoen yläosalta ja Keväjärvestä. Makkaralampeen ja Keväjärveen ei kuitenkaan tulla johtamaan hankealueen vesiä. Vedenlaadun tarkkailupisteet on esitetty kuvan 14-1 kartassa ja tulokset taulukoissa 14-2 ja 14-3 14-2 sekä kuvassa 14-2. 96
Kuva 14-1 Makkara-aavan kuivatusvesien purkureitit sekä veden laadun havaintopisteet. Makkaraojan valuma-alue on asumatonta ja ojaan kohdistuu vain metsätalouden hajakuormitusta. Makkaraoja saa alkunsa suoalueilta, joilla ei ole järviä tai lampia. Vuosien 2008, 2010, 2011 ja 2018 ennakkotarkkailutulosten perusteella Makkaraojan veden laatu on ollut suoperäisille vesille tyypillinen eli humusta (COD) on vedessä kohtalaisen runsaasti kuten myös rautaa ja vesi on hapanta. Veden fosforipitoisuudet ovat olleet rehevien vesien tasoa kesäisin. Fosfori on ollut pääosin fosfaattimuodossa, joten mahdollisesti fosfaatti on peräisin maamineraaleista. Ajoittain myös kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet korkeita, mutta lannoitteisiin viittaavaa mineraalityppeä on kuitenkin ollut vähän. Makkaraojan veden laatu on ollut hieman heikompi alaosalla kuin yläosalla, mutta ojan veden laatu on kuitenkin ollut hyvin samanlaista molemmilla havaintopaikoilla. 97
Makkaralammen veden laatu on vuosien 2008, 2010, 2011 ja 2018 vesistövesinäytteiden perusteella hapanta, humuspitoista ja runsasravinteista eli hyvin samanlaista kuin Makkaraojassa. Vesinäytteet on otettu lammen luusuasta, joten lähtevä vesi kuvaa pintaveden laatua. Ajoittaiset korkeat ravinne- ja rautapitoisuudet kuvaavat lammen happitilanteen olevan heikon, vaikka happimäärityksiä ei olekaan tehty. Makkaralammen fosfaattifosforipitoisuudet ovat yhtä korkeita kuin Makkaraojassakin, joten ilmeisesti fosfaattien alkuperä on maaperässä. Makkaraojan laskee Kivijokeen, jossa on ennakkohavaintopaikka Kiv 25 noin 1,3 km Makkaraojan ja Kivijoen yhtymäkohdan alapuolella. Samassa paikassa on myös Kuivajoen yhteistarkkailun havaintopaikka KI0. Havaintopaikalla veden laatu oli vuosina 2010 2011 hieman parempilaatuista kuin Makkaraojassa, sillä ravinteita vähemmän kuten myös humusta ja rautaa. Fosforipitoisuudet kuvastavat kuitenkin rehevyyttä kuten Makkaraojassakin. Keväjärvi oli vuosien 2010-2011 ennakkotarkkailussa mukana, vaikka kuivatusvesiä ei sinne suunnitelmien mukaan johdetakaan. Keväjärven vesi oli laadullisesti kohtalaisen hyvää, sillä ravinteita oli suhteellisen vähän kuten myös humusta ja rautaa. Myös veden happamuus oli lievää. 98
Taulukko 14-2 Veden laatu Makkaraojassa, Kivijoessa, Makkaralammessa ja Keväjärvessä vuosina 2008, 2010, 2011 ja 2018 ( ennakkotarkkailunäytteet). Havainto paikka Kiintoaine ph CODMn Kok.N NH 4 -N KOK.P PO 4 -P FE NO 2+3 -N mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Makkaraoja yp 29.5.08 <1 5,6 26 370 41 24 12 1400 < 5 17.8.08 1,2 5,4 38 900 17 44 28 2600 < 5 8.9.08 <1 5,4 33 420 < 5 49 24 2100 < 5 31.5.10' <1 5,9 32 390 6 23 10 1600 <10 3.8.10 7,5 6,2 52 850 6 60 33 4500 <20 24.9.10 3,8 5,3 38 610 5 30 15 2400 <20 10.5.11 1,3 6,2 25 350 7 18 9 1300 <20 18.7.11 11 6,2 47 600 6 100 85 5400 <20 5.9.11 3,6 6,2 33 470 4 43 31 130 <20 12.6.18 2,6 6,6 14 330 15 35 29 1700 <12 11.7.18 3,4 6,5 22 400 7 61 45 3100 <5 8.8.18 11 6,4 18 390 10 120 94 5600 2 keskiarvo 4,0 6,0 32 507 11 51 35 2653 12 Makkaraoja ap 29.5.08 <1 5,9 30 610 94 35 13 1900 < 5 17.8.08 3,6 6,0 35 640 10 38 20 3700 < 5 8.9.08 8,5 6,1 37 620 11 38 21 3100 < 5 31.5.10 5,2 5,7 37 550 7 26 8 1900 <10 3.8.10 10,0 6,3 49 1100 9 69 40 4100 <20 24.9.10 5,2 5,5 43 690 4 37 17 2600 <20 10.5.11 2,0 6,1 28 400 7 29 7 1500 <20 18.7.11 7,0 6,7 40 710 16 76 47 5100 20 5.9.11 6,0 7,1 30 540 6 71 46 4300 <20 12.6.18 5,9 7,0 25 570 12 60 33 3100 10 11.7.18 2,7 7,0 24 630 27 83 57 4400 48 8.8.18 3,0 7,2 18 540 15 91 65 4500 56 keskiarvo 5,0 6,4 33 633 18 54 31 3350 21 Makkaralampi 31.5.2010 2,6 5,3 37 620 9 29 7 1600 <10 3.8.2010 11,0 6,6 39 910 18 87 28 4900 <20 24.9.2010 10,0 6,0 40 730 5 44 15 2900 <20 6.4.2011 15,0 6,4 18 960 550 97 81 8100 93 10.5.2011 <1 5,5 26 410 5 22 5 1100 <20 18.7.2011 4,0 6,3 39 770 10 57 28 830 <20 5.9.2011 6,0 7,0 31 600 22 65 29 4300 <20 12.6.2018 11,0 6,5 30 750 5 65 25 2800 <3 11.7.2018 8,7 6,7 33 1100 15 110 29 4700 <3 8.8.2018 3,7 6,8 34 1200 50 120 56 8700 11 keskiarvo 7,9 6,4 32 826 76 74 33 4259 23 Kivijoki 25 31.5.2010 2,4 5,9 32 530 8 24 6 1900 <10 3.8.2010 6,7 6,5 33 690 9 56 28 5000 57 24.9.2010 4,4 6,2 35 600 6 44 22 3500 <20 10.5.2011 2,4 6,3 24 440 7 30 10 1900 <20 18.7.2011 8,0 6,9 31 630 29 50 21 5100 <20 5.9.2011 6,0 7,2 25 490 7 52 27 660 <20 keskiarvo 5,0 6,5 30 563 11 43 19 3010 25 Keväjärvi 31.5.2010 2,8 6,4 21 510 27 21 <2 880 <10 3.8.2010 4,4 6,7 19 620 7 23 <2 920 <20 24.9.2010 <2 6,6 19 550 17 18 <2 770 <20 6.4.2011 3,7 6,4 16 1200 380 12 <2 2100 400 10.5.2011 <1,5 6,6 20 430 9 16 <2 940 <20 18.7.2011 5,0 6,8 23 620 28 23 <2 990 <20 5.9.2011 2,2 7,0 19 560 33 18 <2 660 <20 keskiarvo 2,8 6,7 19 663 79 18 1 1063 83 99
Kuivajoen yhteistarkkailun Kivijoen ylimmällä havaintopaikalla (KI0) veden laatu on ollut vuosina 2006-2016 ravinteikasta ja rautapitoista sekä hieman hapanta. Humusta (COD) on ollut kohtalaisesti ja kun rautaa on ollut runsaasti, niin veden väri on ollut varsin tummaa. Vuoden 2010-2011 ennakkotarkkailuun (Kiv25) nähden Kivijoen yläosan (KI0) veden laatu on ollut pitemmälläkin aikavälillä hyvin samanlaista. Havaintopaikat ovat samoja, mutta ennakkonäytteet eivät sisälly KI0 vedenlaatutietoihin. Kivijoen alaosan havaintopaikoilla (Kivijoki, Karahkajärven yp ja Kivijoki alap. silta) veden laadut ovat olleet lähes identtiset vuosina 2005-2017, vaikka näytemäärissä on ollut suuri ero. Kivijoen alaosalla vedet ovat laadullisesti hieman yläosaa parempaa, sillä lähinnä rautaa, humusta sekä ravinteita on ollut hieman vähemmän. Kivijoki on keskimääräisten fosforipitoisuuksien perusteella rehevä ja keskimääristen typpipitoisuuksien perusteella lievästi rehevä. Lievää rehevyyttä kuvaa myös alaosan kesäajan keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus. Oijärvi on matala ja vesistöhavaintopaikalla vettä on noin 1,7 metriä. Vuosina 2005-2017 Oijärven keskimääräinen veden laatu on ollut hieman heikompaa kuin siihen lasekvat Kivijoen, sillä ravinnetaso on ollut hieman korkempi ja myös levätuotanto on ollut runsasta. Järven happitilanne on ollut hyvä avovesiaikana, mutta lopputalvisin on esiintynyt ajoittain selvää happivajetta. Happamuusongelmia ei sen sijaan ole esiintynyt, sillä veden happamuus on pysynyt ph- arvon 6 yläpuolella, keskimääräisen ph-arvon ollessa lähellä neutraalia. Taulukko 14-3 Veden laatu Kivijoessa ja Oijärvessä 2005 2016 (Suomen ympäristökeskus Avoin tieto) Kiinto Sähkön ph Sameus Väri KOK.P PO 4-P Kok.N NH NO2+3- COD a-klofofylli Happi 4-N FE Havaintopaikka aine johtok. N Mn mg/l kyll% mg/l FTU ms/m mg/l P µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Kivijoki Ki0 2006-2016 keskiarvo 6,5 8,8 74 9,1 4,6 314 54 24 690 67 29 5283 29 min 5,6 6,4 63 2,6 2,0 200 43 13 430 2 2 3700 18 max 7,1 11,0 99 19,0 7,1 500 69 43 970 190 120 6300 42 n 9 9 9 9 9 9 9 6 9 9 6 6 9 Kivijoki Karahkajärven yp 800m, 2006-2016 keskiarvo 6,6 9,1 76 6,1 4,4 228 49 22 543 44 18 3718 23 min 5,0 6,1 63 1,2 1,5 100 22 13 390 2 2 870 14 max 7,3 11,4 90 13,0 7,2 330 84 45 700 140 130 5400 40 n 15 15 15 15 15 15 15 9 15 15 9 15 15 Kivijoki alap. silta 2005-2017 keskiarvo 6,6 9,3 80 6,4 5,8 3,9 233 42 19 533 28 35 3150 24 6,0 min 5,4 6,1 63 0,5 1,7 1,6 150 22 6 270 2 2 1600 9 1,2 max 7,6 12,5 98 54,0 18,0 7,7 450 120 47 940 120 210 4900 45 11,9 n 60 60 60 60 59 60 60 60 49 60 60 52 60 57 29 Alkalini Kiinto ph Happi Sameus Sähkönjo Väri KOK.P PO 4-P Kok.N NH 4-N NO 2+3-N FE CODMn a-klofofylli Havaintopaikka teetti aine htok. mmol/l mg/l kyll% mg/l FTU ms/m mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Oijärvi 1 m 2005-2017 keskiarvo 6,7 0,30 8,6 77 6,9 7,7 4,1 210 49 15 769 68 43 2903 23 19,2 min 6,1 0,15 1,3 9 0,5 2,5 2,0 40 24 1 480 2 1 1200 13 5,2 max 7,2 0,58 13,8 111 20,0 17,0 8,5 600 88 45 1200 520 240 4700 35 40,7 n 61 19 61 61 42 61 61 60 61 47 61 61 51 61 60 36 100
Kuva 14-2 Makkaraojan veden laadun vaihtelu vuosina 2010 2011 sekä vuonna 2018. 101
14.3 Arviointimenetelmät ja epävarmuustekijät Makkara-aavan nykytilan (VE0) kuormituslaskennassa on käytetty Pohjois-Suomen alueen ojittamattomien ja metsäojitettujen alueiden vedenlaatutietoja (Pöyry Finland Oy 2016). Laskennassa käytetyt pitoisuudet ovat seuraavat: Ojittamaton alue Metsäojitettu alue (n = 37) (n = 35) Kiintoaine 1,9 mg/l 4,1 mg/l Typpi 372 µg/l 720 µg/l Fosfori 16 µg/l 37 µg/l COD Mn 26 mg/l O 2 35 g/l O 2 n = kohteiden määrä Hankevaihtoehtojen VE 1, VE2 ja VE3 kuntoonpano- ja tuotantovaiheen brutto- ja nettokuormitukset on arvioitu Pohjois-Suomessa sijaitsevien ojittamattomille alueille perustettujen pintavalutuskenttien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella (Taulukko 14-4) (aineisto vuosilta 2011 2015) (Pöyry Finland Oy 2016). Tehdyt vesistövaikutusarviot perustuvat tarkkailutuloksiin. Turvetuotantoalueiden vesistökuormitus vaihtelee muun muassa suotyypistä, sijainnista, hydrologisista olosuhteista, vesienkäsittelyrakenteista ja tarkkailussa käytetyistä menetelmistä riippuen. Täysin tarkkoja arvioita kuormituksesta ei ole mahdollista tehdä, mutta laskennallisilla arvioilla saadaan kuitenkin riittävän tarkka kuva keskimääräisen kuormituksen suuruudesta ja vaikutuksista. Viimeisten vuosien aikana ympärivuotisten tarkkailujen määrä turvetuotannossa on lisääntynyt, mistä johtuen on ollut mahdollista saada entistä tarkempaa tietoa turvetuotantoalueiden kuormituksista. Makkara-aavan turvetuotantoalueen päästöjen vaikutuksia vesistössä on arvioitu laimentumissuhteen avulla kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa Makkaraojassa laskussa Kivijokeen, Kivijoessa Honkakosken alapuolella ja Kivijoen suulla laskussa Oijärveen (Kuva 14-1). Arvio on laadittu tässä YVA-selostuksessa esitettyjen päästöjen (Taulukko14-6, Taulukko14-7) sekä virtaamatietojen (Taulukko14-1) perusteella. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus suoraan laskentakohtaan ottamatta huomioon vesistöjen nykyistä veden laatua ja vesistössä tapahtuvia muutoksia, esim. ravinteiden sitoutumista ja sedimentoitumista. Pitoisuuslisäykset on laskettu koko vuodelle ja kesälle. Lisäksi arvioitiin hankkeen hydrologisia vaikutuksia. Lisäksi vesistövaikutukset on arvioitu koko Kivijoen alaosan turvetuotannolle. Taulukko 14-4 Pintavalutuskentällisten (ojittamattomat) kuntoonpano- ja tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset (lähde:pöyry Finland Oy, 2016) Kuntoonpano Brutto Netto Pintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Pohjois-Suomi g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Talvi 38 0,47 12 377 27 0,27 7,3 21 Kevät 257 1,62 35 854 209 0,67 12 0 Kesä 68 0,63 17 608 53 0,33 9,3 90 Syksy 54 0,70 24 620 35 0,30 14 0 Vuosi 71 0,66 17 530 54 0,33 9,2 41 102
Tuotanto Brutto Netto Pintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Pohjois-Suomi g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Talvi 43 0,31 12 233 33 0,13 7,4 0 Kevät 180 1,24 47 973 129 0,34 22 0 Kesä 70 0,50 13 400 58 0,26 6,4 0 Syksy 78 0,78 30 643 57 0,36 18 0 Vuosi 69 0,51 18 407 53 0,22 9,7 0 14.4 Kuormitus 14.4.1 Nykytila Makkara-aavan hankealue on nykyisin suurimmaksi osaksi ojittamatonta ja luonnontilaisen kaltaista aluetta. Hankealueesta (353,3 ha) metsäojitettua aluetta on 77 ha ja ojittamatonta aluetta 276,3 ha. Makkara-aavan hankealueen kuormitus nykytilassa on esitetty taulukossa (Taulukko 14-5). Makkara-aavan hankealueen nykytilan kuormitus on arvioitu luvussa 14.3. esitetyin arviointiperustein. Taulukko 14-5 Makkara-aavan hankealueen päästöt nykytilanteessa (VE0) vaihtoehdon VE1 pinta-aloilla arvoituna. Nykytila (VE0) Kuormitus Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn kg kg O ha kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a 2 O 2 /d /a Ojittamaton 276,3 4,5 1 656 0,038 13,9 0,89 324 62 22 655 Metsäojitettu 77,0 2,7 996 0,025 9,0 0,48 175 23 8 499 Yhteensä 353,3 7,3 2651 0,063 22,9 1,37 499 85 31 154 14.4.2 Kuntoonpanovaihe Makkara-aavan hankealueen kuntoonpanovaiheen kuormitus (Taulukko14-6) on arvioitu luvussa 14.3 esitetyin arviointiperustein. Pintavalutuskentältä 1 kuivatusvedet johdetaan Makkaraojaan ja edelleen Kivijokeen. Pintavalutuskentältä 2 kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta Kivijokeen. Vaihtoehdossa VE1 kuntoonpanovaiheen bruttokuormitus on kiintoaineella noin 9 100 kg/a, kokonaistypellä 2 250 kg/a, kokonaisfosforilla 85 kg/a ja happea kuluttavalla aineksella noin 68 000 kg O 2 /a. Vaihtoehdossa VE1 kuntoonpanovaiheen lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 3,4-kertainen, kokonaisfosforilla 3,7-kertainen, kokonaistypellä 4,5-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 2,2-kertainen nykytilanteeseen verrattuna. Kuormitukset ovat suurimmillaan keväällä, jolloin virtaamat ovat suuria. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 6 000 kg/a, kokonaistypen noin 1 400 kg/a, kokonaisfosforin noin 54 kg/a ja happea kuluttavan aineksen kuormitus noin 50 000 kg O 2 /a. Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 on otettu huomioon myös tuotannon ulkopuolelle jäävän alueen nykytilan kuormitus. Nykytilanteeseen verrattuna 103
vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 kiintoaineen vuosikuormitukset lisääntyvät noin 2 400 kg/a, kokonaistypen noin 900 kg/a, kokonaisfosforin noin 21 kg/a ja happea kuluttavan aineksen noin 11 000 kg/a. Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 pinta-alat ovat samaa tasoa, mistä johtuen kuormituksissa ei ole huomattavaa eroa näiden vaihtoehtojen välillä (Taulukko14-6). Vaihtoehdon VE1 kuormitukset ovat kiintoaineen osalta 1,5-kertaiset, kokonaistypen osalta 1,6-kertaiset, kokonaisfosforin osalta 1,5-kertaiset ja happea kuluttavan aineksen osalta 1,36- kertaiset vaihtoehtoihin VE 2 ja VE3 verrattuna. Vaihtoehdon VE 1 kuntoonpanovaiheen kuormitukset vastaavat tilannetta, jossa koko alue olisi kokonaisuudessaan valmistelussa. Taulukko14-6 Makkara-aavan hankealueen toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 kuntoonpanovaiheen arvioidut bruttopäästöt (vuorokausipäästö kg/d ja vuosipäästö kg/a). Brutto-kuormitus Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn VE1 (PVK 1 ja 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 353,3 13 0,17 4,4 133 Kevät 353,3 91 0,57 12 302 Kesä 353,3 24 0,22 5,9 215 Syksy 353,3 19 0,25 8,6 219 VE2 (PVK 1) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 176,3 6,6 0,08 2,2 66 Kevät 176,3 45 0,29 6,2 151 Kesä 176,3 12 0,11 2,9 107 Syksy 176,3 9,5 0,12 4,3 109 VE3 (PVK 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 177,0 6,6 0,08 2,2 67 Kevät 177,0 45 0,29 6,2 151 Kesä 177,0 12 0,11 3,0 108 Syksy 177,0 9,6 0,12 4,3 110 Vuosikuormitus ha kg/a kg/a kg/a kg O 2/a VE1 353,3 9 089 85 2 241 68 302 VE2 176,3 6 000 55 1 386 50 157 VE3 177,0 5 749 53 1 354 49 299 14.4.3 Tuotantovaihe Makkara-aavalla turvetuotannon on arvioitu kestävän noin 20-30 vuotta. Tuotannon alkuvaiheessa tuotetaan ympäristöturvetta, minkä jälkeen aloitetaan polttoturpeen tuotanto. Tuotantovaiheen kuormitukset (Taulukko14-7) on arvioitu luvussa 14.3 esitetyin arviointiperustein. 104
Makkara-aavan nykytilan kokonaiskuormituksiin (Taulukko 14-5) verrattuna tuotantovaiheessa vuosikuormitusten arvioidaan lisääntyvän kaikkien muuttujien osalta kaikissa toteutusvaihtoehdossa. Vaihtoehdossa VE1 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 7 500 kg/a, kokonaisfosforin noin 66 kg/a, kokonaistypen 2 300 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 52 500 kg O 2 /a nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdossa VE1 tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 2,8-kertainen, kokonaisfosforilla 2,9-kertainen, kokonaistypellä 4,6-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 1,7-kertainen nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 5 000 kg/a, kokonaisfosforin noin 45 kg/a, kokonaistypen osalta 1 400 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 42 000 kg O 2 /a. Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 on otettu huomioon myös tuotannon ulkopuolelle jäävän alueen nykytilan kuormitus. Nykytilanteeseen verrattuna kokonaistypen kuormitus lisääntyy suhteessa eniten kaikissa toteutusvaihtoehdoissa. Taulukko14-7 Makkara-aavan toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 tuotantovaiheen arvioidut bruttopäästöt (vuorokausipäästö kg/d ja vuosipäästö kg/a). Brutto-kuormitus Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn VE1 (PVK 1 ja 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 353,3 15 0,11 4,4 82 Kevät 353,3 64 0,44 17 344 Kesä 353,3 25 0,18 4,5 141 Syksy 353,3 28 0,27 10,5 227 VE2 (PVK 1) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 176,3 7,6 0,05 2,2 41 Kevät 176,3 32 0,22 8,4 172 Kesä 176,3 12 0,09 2,2 71 Syksy 176,3 14 0,14 5,3 113 VE3 (PVK 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 177,0 7,6 0,05 2,2 41 Kevät 177,0 32 0,22 8,4 172 Kesä 177,0 13 0,09 2,2 71 Syksy 177,0 14 0,14 5,3 114 Vuosikuormitus ha kg/a kg/a kg/a kg O 2/a VE1 353,3 7 517 66 2 285 52 511 VE2 176,3 5 193 46 1 408 42 277 VE3 177,0 4 975 43 1 376 41 387 Makkara-aavan kuormituslaskennoissa on käytetty Pohjois-Suomen ojittamattomille alueille perustettujen pintavalutuskenttien ominaiskuormituslukuja, joiden perusteella vesistövaikutusarviot on laadittu. Näiden arvioiden lisäksi Makkara-aavan tuotantovaiheen kuormituksia on arvioitu läheisen Näätäaavan kuormitusten pohjalta. Näätäaapa sijaitsee Kivijoen ylä- ja keski- 105
osan alueella ja sen kuivatusvedet käsitellään ojittamattomilla pintavalutuskentillä, kuten myös Makkara-aavalla. Kuormitusten arvioinnissa on käytetty Näätäaavan pintavalutuskenttien 2 ja 4 vuosien 2014 2017 keskimääräisiä kuormituksia. Näätänevan tarkkailutulosten perusteella arvioiden kiintoaineen kuormitus on suurempaa kuin Pohjois- Suomen ominaiskuormitussoilla arvioiden. Ravinnekuormitus ja kemiallinen hapenkulutus on sen sijaan pienempää. Näätäaavan kuormitusten perusteella arvioiden vaihtoehdossa VE1 kiintoaineen vuosikuormitus lisääntyy noin 9 800 kg/a, kokonaisfosforin noin 29 kg/a, kokonaistypen 1 000 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 8 400 kg O 2 /a. Vaihtoehdossa VE1 tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 4,7-kertainen, kokonaisfosforilla 2,3-kertainen, kokonaistypellä 3,1-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 1,3-kertainen nykytilanteeseen verrattuna. 14.4.4 Pintavalutuskentän puhdistusteho Makkara-aavan pintavalutuskenttien puhdistustehoa voidaan arvioida Pohjois-Suomen tarkkailutulosten perusteella. Vuosine 2011 2015 tarkkailutulosten perusteella saadaan kuva ojittamattomille suoalueille perustettavien pintavalutuskenttien keskimääräisistä puhdistustehoista kuntoonpanovaiheen sekä tuotantovaiheen aikana. Pohjois- Suomessa ojittamattomille alueille perustetut pintavalutuskentät ovat poistaneet hyvin kiintoainesta, fosforia sekä typpeä. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta keskimääräisissä puhdistustehoissa ei ole tapahtunut juurikaan muutosta pintavalutuskenttien aikana (Taulukko 14-8). Makkara-aavan pintavalutuskenttien voidaan arvioida saavuttavan vastaavat pitoisuusreduktiot. Tulosten tarkastelussa on syytä ottaa huomioon, että esitettävät puhdistustehot ovat keskimääräisiä arvoja. Taulukko 14-8 Pohjois-Suomessa sijaitsevien, ojittamattomalle aluelle perustettujen pintavalutuskenttien keskimääräiset puhdistustehot vuosien 2011-2015 tarkkailutulosten perusteella (Pöyry Finland Oy 2016). OJITTAMATTOMAT PINTAVALUTUSKENTÄT Reduktio, % Jaksokeskiarvojen määrä KUNTOONPANO COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine n. TALVI -14 53 28 82 28 KEVÄT 12 42 33 76 29 KESÄ 3 55 51 84 11 SYKSY 18 69 58 85 12 VUOSI -2 54 40 82 80 TUOTANTO COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine n. TALVI - 22 51 23 66 42 KEVÄT 13 49 37 78 57 KESÄ - 4 54 42 69 128 SYKSY 7 55 46 78 64 VUOSI - 9 52 34 70 291 106
14.5 Vesistövaikutukset 14.5.1 Vaikutukset veden laatuun Vaihtoehdon VE0 vesistövaikutuksia on tarkasteltu turvetuotannon yhteisvaikutukset luvussa (14.6). Toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 tarkat brutto- ja nettokuormitukset, pinta-alat sekä pitoisuuslisät on esitetty liitteessä 8. Makkara-aavan toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 vesistövaikutukset on arvioitu Pohjois-Suomen alueen ominaiskuormituslukujen avulla arvioiduista kuormituksista. Läheisen Näätäaavan tulosten perusteella laskettuja kuormituksia on käytetty vertailuarvoina. Makkara-aavan vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 vesistövaikutukset ovat suurimmillaan kuntoonpanovaiheen aikana. Vaikutukset näkyvät lähinnä Makkaraojan kohonneina kiintoaine- ja kokonaistyppipitoisuuksina (Taulukko 14-9, Taulukko 14-10). Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 pitoisuuslisät ovat noin puolet vaihtoehdon VE1 pitoisuuslisistä. Tuotantovaiheessa pitoisuuslisäykset ovat kokonaisfosforin ja happea kuluttavan aineksen osalta pienempiä kuin lyhytkestoisen kuntoonpanovaiheen aikana. Kivijoessa ja Oijärvessä laimennusvaikutus on huomattava ja kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät nykytilanteeseen verrattuna ovat vähäisiä kaikissa vaihtoehdoissa (Taulukko 14-9, Taulukko 14-10). Hankkeella ei arvioida olevan heikentävää vaikutusta Kivijoen ja Oijärven ekologiseen tilaan. 107
Taulukko 14-9 Makkara-aavan vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 bruttopäästöjen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset vastaanottavissa vesistöissä. Pitoisuuslisäys VE1 VE2 VE3 Q COD Mn Kok.P Kok. N COD Mn Kok.P Kok. N COD Mn Kok.P Kok. N Kiintoaine Kiintoaine Kiintoaine Makkaraoja m 3 /s KOKO VUOSI mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 0,7 3,1 3,9 102 0,41 1,5 1,9 51 0,21 1,6 1,9 51 0,21 0,7 2,4 3,0 104 0,40 1,2 1,5 52 0,20 1,2 1,5 52 0,20 0,40 6,2 6,4 170 0,70 3,1 3,2 85 0,35 3,1 3,2 85 0,35 0,40 4,1 5,1 129 0,72 2,0 2,5 65 0,36 2,0 2,6 65 0,36 Kivijoki m 3 /s mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 5,4 0,40 0,50 13 0,05 0,20 0,25 6,6 0,03 0,20 0,25 6,6 0,03 5,4 0,31 0,39 13 0,05 0,15 0,19 6,7 0,03 0,15 0,19 6,7 0,03 3,4 0,73 0,75 20 0,08 0,36 0,37 9,9 0,04 0,36 0,38 10,0 0,04 3,4 0,48 0,60 15 0,08 0,24 0,30 7,6 0,04 0,24 0,30 7,6 0,04 Oijärvi m 3 /s mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 7,1 0,31 0,38 10 0,04 0,15 0,19 5,0 0,02 0,15 0,19 5,0 0,02 7,1 0,24 0,30 10 0,04 0,12 0,15 5,1 0,02 0,12 0,15 5,1 0,02 4,6 0,54 0,56 15 0,06 0,27 0,28 7,4 0,03 0,27 0,28 7,4 0,03 4,6 0,36 0,44 11 0,06 0,18 0,22 5,6 0,03 0,18 0,22 5,6 0,03 108
Taulukko 14-10 Makkara-aavan toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 laskennallisten pitoisuuslisäyksien prosentuaalinen osuus alapuolisen vesistön veden laadusta. Pitoisuuslisäys % VE1 VE2 VE3 COD Mn Kok. P Kok. N Kiintoaine COD Mn Kok. P Kok. N COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kiintoaine Makkaraoja % % % % % % % % % % % % KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 0,72 3,57 8,5 6,3 0,36 1,78 4,24 3,16 0,36 1,79 4,26 3,18 2,36 9,0 6,2 1,18 4,47 3,12 1,18 4,49 3,13 2,78 6,23 15,0 10,9 1,39 3,11 7,46 5,45 1,39 3,12 7,49 5,47 4,87 10,4 11,8 2,43 5,17 5,88 2,44 5,19 5,91 Kivijoki % % % % % % % % % % % % KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 0,13 0,51 1,28 0,67 0,07 0,26 0,64 0,34 0,07 0,26 0,64 0,34 0,34 1,35 0,66 0,17 0,67 0,33 0,17 0,68 0,33 0,47 0,81 2,04 1,05 0,23 0,40 1,02 0,53 0,24 0,41 1,02 0,53 0,63 1,41 1,14 0,32 0,71 0,57 0,32 0,71 0,57 Oijärvi % % % % % % % % % % % % KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 0,10 0,39 0,69 0,45 0,05 0,20 0,35 0,23 0,05 0,20 0,35 0,23 0,26 0,73 0,45 0,13 0,36 0,22 0,13 0,36 0,22 0,35 0,60 1,07 0,69 0,17 0,30 0,53 0,34 0,17 0,30 0,54 0,35 0,47 0,74 0,74 0,23 0,37 0,37 0,24 0,37 0,37 109
14.5.2 Vaikutus hydrologiaan Ojituksen seurauksena suon vesivarastot pienenevät, mistä johtuen suon turvekerrokseen syntyy enemmän varastointitilaa sadevesien pidättymiseen. Vastaavasti valuntakynnyksen alentuminen lisää kuivien kausien pohjavaluntaa. Näillä tekijöillä on valuntaa tasaava vaikutus. Tiheä ojaverkosto kuitenkin mahdollistaa sadevesien nopean purkautumisen alueelta, joka puolestaan voi suurentaa valuntahuippuja. Ojituksen vaikutukseen ylivalumien lisääjänä tai tasaajana vaikuttavat suuresti myös sääolot. Sateisina keväinä ylivalumat ovat suuremmat ojitetuilla, kuin ojittamattomilla alueilla ja vastaavasti vähäsateisina keväinä ojittamattomien alueiden valunta on suurempi. Lumen nopean sulamisen tai suurten sateiden aikana sekä ojitettujen, että ojittamattomien alueiden vesivarastot ovat täynnä. Tällöin ojaverkoston osuus veden kuljettajana nousee merkittävästi, kun vesi pääsee kulkeutumaan ojaverkostoa pitkin nopeammin kokoojaojastoon, jolloin ojitus voimistaa valuntahuippuja (Päivänen 2007). Valunnan muodostumiseen vaikuttavat mm. maaperän ominaisuudet, ojituksen kaltevuus sekä turvetuotantoalueille ominainen vesien pumppaus (Kløve ym. 2015). Makkara-aavan hankealueesta noin 78 % on ojittamatonta aluetta. Alueen kuntoonpanovaiheessa suo kuivatettaan ojituksella, jolloin suon vesivarastot tyhjenevät. Kuivatuksesta johtuen laskuojien sekä makkaraojan virtaamat voivat hetkellisesti lisääntyä. Ylivalumatilanteiden aikaisia hydrologisia vaikutuksia lievennetään vesienkäsittelyrakenteiden yhteydessä toteutettavilla virtaamahuippuja ja virtausnopeutta säätelevillä rakenteilla. Kuivatusvesien pumppaaminen pintavalutuskentälle tasaa ylivirtaamahuippuja, koska virtaama ei voi ylittää pumpun kapasiteettia. Makkara-aavan pumppu on mitoitettu valumalle noin 100 l/s km 2, joten tätä suuremmilla valumilla vettä varastoituu laskeutusaltaisiin ja ojastoon. Luonnontilaisella suovaltaisella alueella hetkelliset valuntahuiput voivat olla samaa tasoa tai korkeampia, joten suuria muutoksia alapuolisten vesistöjen virtaamiin ei arvioida ylivalumatilanteissa aiheutuvan. 14.6 Turvetuotannon yhteisvaikutukset Kivijoen alueella Nykyisellään Kivijoen yläosan (63.05), Kivijoen keskiosan (63.04) ja Kivijoen alaosan alueella (63.03) sijaitsee kaikkiaan 10 turvetuotannossa olevaa tarkkailuvelvollista aluetta. Kuivajoen valuma-alueella sijaitsevat tuotantoalueet on esitetty oheisessa kartassa (Kuva 14-3). Alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 203 ha, josta vuonna 2017 oli tuotannossa 958 ha. Kyseisiltä turvetuotantoalueilta Kivijokeen muodostunut kuormitus on esitetty taulukossa 14-12 sekä suokohtaiset tulokset liitteessä 9. Nykyisellään Kivijoen alueen turvetuotannon vuosikuormitus on noin 18 100 kg/a kiintoainetta, 200 kg/a fosforia, 5 100 kg/a typpeä sekä 103 000 kg/a happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) (Taulukko14-11). Tuotantopinta-alat ovat jatkuvasti hieman pienentyneet vuosina 2009 2017. Kuntoonpanovaiheessa olevia tuotantoalueita Kivijoen alueella ei ole. Kivijoen alueella sijaitsevien tuotantoalueiden pinta-alat ovat vuoden 2017 tietoja. 110
Taulukko14-11 Nykyisten turvetuotantolaueiden vuosikuormitus (brutto) Kivijoen ylä-, keski- ja alaosan alueella sekä Makkara-aavan arvioidut tuotantovaiheen kuormitukset. VESISTÖALUE Tuotantopintaala v. 2017 Kiintoaine Kok. P Kok. N COD Mn ha kg/a kg/a kg/a kg/a 63.03 671 10 275 129 3 022 54 025 63.04 249 3 379 28 1 033 23 115 63.05 283 4 424 44 1 084 25 861 YHTEENSÄ 1 203 18 079 202 5 139 103 001 Makkara-aapa VE1 353,3 8 833 66 2 285 52 511 Makkara-aapa VE2 176,3 4 558 43 1 123 34 219 Makkara-aapa VE3 177,0 4 408 33 1 140 26 203 Kuva 14-3 Kuivajoen vesistöalueella sijaitsevat turetuotantoalueet. Kivijoen alueen turvetuotannon päästöjen vaikutuksia alapuolisessa vesistössä on arvioitu laimenemissuhteen perusteella Kivijoessa Honkakosken alapuolella ja Kivijoen 111
suulla laskussa Oijärveen (Taulukko14-12). Tarkastelukohtien virtaamina on käytetty taulukossa 14-1 esitettyjä virtaamia ja päästöinä taulukossa 14-12 esitettyjä kuormituksia. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus suoraan laskentakohtaan ottamatta huomioon vesistöjen nykyistä veden laatua ja vesistössä tapahtuvia muutoksia, esim. ravinteiden sitoutumista ja sedimentoitumista. Suunnitteilla olevan Makkara-aavan pitoisuusvaikutukset näkyvät selkeimmin vaihtoehdossa VE1, jolloin se kohottaisi lievästi Kivijoen veden pitoisuuksia joen keskiosalla. Kivijoen alueen turvetuotanto painottuu nykyisellään joen alaosalle (v. 2017 tuotannossa olevaa alaa 449 ha). Tuotannossa olevien alueiden vaikutus on jo mukana alapuolisen veden laadussa. Vesistöihin ei siis niiden osalta aiheudu lisäkuormitusta, vaan pitoisuuslisälaskenta osoittaa, mikä on Makkara-aavan hankealueen osuus kokonaiskuormituksesta. Oijärven luusuassa päästöt laimenevat suurempaan vesimäärän ja turvetuotannon aiheuttamat pitoisuuslisäykset ovat todellisuudessa vähäisemmät kuin taulukossa esitetyt. Tarkemmin Makkara-aavan vaikutuksia alapuolisten vesistöjen pitoisuuksiin on tarkasteltu luvussa 14.5. Taulukko14-12 Kivijoen valuma-alueella olemassa olevan turvetuotannon ja alueelle suunnitellun turvetuotannon bruttokuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset alapuolisessa vesistössä. Virtaama Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn m 3 /s mg/l µg/l µg/l mg 0 2/l NYKYISEN TURVETUOTANNON AIHEUTTAMA PITOISUUSLISÄ Kivijoki Honkakosken ap 5,4 0,05 0,42 12 0,29 Oijärven luusua 7,0 0,08 0,90 23 0,46 PITOISUUSLISÄ HUOMIOITAESSA MAKKARA-AAVAN HANKE (VE1) Kivijoki Honkakosken ap 5,4 0,09 0,81 26 0,59 Oijärven luusua 7,0 0,11 1,2 33 0,70 PITOISUUSLISÄ HUOMIOITAESSA MAKKARA-AAVAN HANKE (VE2) Kivijoki Honkakosken ap 5,4 Oijärven luusua 7,0 PITOISUUSLISÄ HUOMIOITAESSA MAKKARA-AAVAN HANKE (VE3) Kivijoki Honkakosken ap 5,4 Oijärven luusua 7,0 0,07 0,62 19 0,44 0,58 1,1 28 0,58 0,07 0,62 19 0,44 0,58 1,1 28 0,58 14.7 Ylivirtaamatilanteiden kuormitus ja vesistövaikutus Tulvien ja rankkasateiden aikana etenkin turvetuotantoalueiden kiintoainekuormitus voi olla huomattavaa (Ympäristöministeriö 2015), jolloin myös suurin osa vuotuisesta kiintoainekuormituksesta muodostuu (Heitto 2014). Kiintoainekuormitus on seurausta ojaverkoston pohjalle laskeutuneen sedimentin eroosiosta (Kløve 1998). Ennen tehostettuja vesienkäsittelymenetelmiä tehdyissä tutkimuksissa kiintoainepitoisuuksien on havaittu kohoavan suurten virtaamien aikana, jolloin ojien pohjille laskeutunut sedimentti lähtee liikkeelle aiheuttaen suurimman osan kiintoainekuormituksesta (Marttila ym. 2008). Tutkimusten perusteella keväällä, jolloin vesimäärät ovat suurimmillaan, myös ravinnekuormituksen osuus vuotuisesta kokonaiskuormituksesta saattaa olla merkittä- 112
vä (Kok.P 53 % ja Kok.N 43 %) (Eskelinen ym. 2015). Massamääräinen kokonaiskuormitus voidaankin selittää suurelta osin valunnan vaihteluilla (Kløve ym. 2015). Valunnan vaikutus pintavalutuskentällisiltä kohteilta lähtevän veden laatuun on havaittu olevan vähäinen suhteessa valunnan eli vesimäärän muutoksiin (Sillanpää 2016). Vesienkäsittelymenetelmällä on havaittu oleva selkeä vaikutus turvetuotantoalueilta lähtevän veden kiintoainepitoisuuksiin ylivirtaamatilanteissa. Perustason vesienkäsittelyllä varustetuilla tuotantoalueilla ylivirtaamatilanteiden aikaiset kiintoainepitoisuudet olivat lähes nelinkertaiset pintavalutuskentällisten kohteiden keskimääräisiin kiintoainepitoisuuksiin verrattuna (Sillanpää 2016). Perustason kohteiden vesienkäsittelyrakenteisiin kuuluvat yleensä päisteputkipidättimet, laskeutusaltaat ja virtaamasäätöpadot. Makkara-aavan tuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteiksi on suunniteltu ojittamattomalle alueelle perustettavat ympärivuotiset pintavalutuskentät. 14.7.1 Arviointimenetelmät Ylivirtaamatilanteiden vaikutusta turvetuotantoalueilta lähtevän veden ainepitoisuuksiin ja kuormituksiin on tarkasteltu turvetuotantoalueiden ylivirtaamaselvityksessä (Pöyry Finland Oy 2014). Selvityksessä on tarkasteltu, kuinka virtaaman vaihtelut vaikuttavat turvetuotantoalueelta purkautuvien valumavesien ainepitoisuuksiin ja kuormituksiin. Selvityksessä on käytetty hyväksi 36 turvetuotantoalueen velvoitetarkkailutuloksia vuosilta 2008 2013. Selvityksen kohteet määräytyivät käytettävissä olevan velvoitetarkkailuaineiston perusteella. Kaikilla kohteilla näytteet haettiin ympärivuotisesti ja virtaamat mitattiin ympärivuotisesti jatkuvatoimisella virtaamamittarilla.selvityksessä ylivaluntanäytteiden keskimääräinen näytteenottovuorokauden valuma Pohjois-Suomessa oli 117,9 l/s km 2, joka on noin kuusinkertainen kaikkien näytteenottopäivien keskivalumaan verrattuna. Ylivaluntavuorokausien ominaiskuormitukset olivat 5-7 kertaa suurempia kuin keskimääräiset ominaiskuormitukset (Taulukko 14-13). Kyseisten ylivirtaamatilanteiden aikaisten ominaiskuormitusten perusteella on arvioitu Makkara-aavan hankkeen kuormitus sekä vesistövaikutus suurten virtaamien aikana ( Taulukko14-14). Taulukko 14-13 Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräiset ylivirtaamatilanteiden brutto-ominaiskuormitukset (Pöyry Finland Oy 2014) Tuotanto Bruttoominaiskuormitus Pintavalutus Näytteitä Valuma Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Pohjois-Suomi kpl l/s km 2 g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Ylivirtaamatilanne 52 117,9 615 3,17 110 2 254 Vuosi 904 18,8 82 0,57 18 425 14.7.2 Ylivirtaamatilanteiden kuormitus ja vesistövaikutus Makkara-aavan vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 bruttokuormitukset sekä vesistövaikutus suurten virtaamien aikana on esitetty taulukossa 14-15. Ylivirtaamatilanteiden aikana, jolloin vesimäärät ovat suuria, myös kuormitukset keskimääräistä suuremmat. Laskennalliset vesistövaikutukset alapuoliseen vesistöön jäävät ylivirtaamatilanteissa kuitenkin keskimääräistä virtaamatilannetta pienemmiksi (Taulukko14-14). 113
Taulukko14-14 Makkara-aavan ylivirtaamatilanteiden aikainen bruttokuormitus sekä vesistövaikutus suurten virtaamien aikana. Keski-ylivirtaam Bruttokuormitus Pitoisuuslisäys (brutto) MHQ Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok. N COD Mn VE1 (353,3 ha) m 3 /s kg/d kg/d kg/d kg O 2/d mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l Makkaraoja 2,7 217 1,12 38,9 796 0,99 5,6 227,6 5,5 Kivijoki 97,7 217 1,12 38,9 796 0,02 0,1 4,3 0,1 Oijärvi 113,1 217 1,12 38,9 796 0,42 2,4 97,1 2,3 VE2 (176,3 ha) m 3 /s kg/d kg/d kg/d kg O 2 /d mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l Makkaraoja 2,7 108 0,56 19,4 397 0,66 3,7 151,1 3,6 Kivijoki 97,7 108 0,56 19,4 397 0,01 0,1 2,8 0,1 Oijärvi 113,1 108 0,56 19,4 397 0,34 1,9 77,7 1,9 VE3 (177,0 ha) m 3 /s kg/d kg/d kg/d kg O 2 /d mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l Makkaraoja 2,7 109 0,56 19,5 399 0,66 3,7 151,1 3,6 Kivijoki 97,7 109 0,56 19,5 399 0,01 0,1 2,8 0,1 Oijärvi 113,1 109 0,56 19,5 399 0,34 1,9 77,7 1,9 14.8 Kalasto ja kalastus 14.8.1 Nykytila Makkara-aavan hankealueen läheisyydessä sijaitsevat Linkkasuon, Turkkisuon ja Komppasuon sekä Kompsasuon tuotantoalueet, joiden kuivatusvedet johdetaan Kivijokeen. Tuotantoalueet kuuluvat Kuivajoen yhteistarkkailuun ja sen puitteissa myös kalataloudellista tilaa seurataan kalataloudellisilla tarkkailumenetelmillä. Makkara-aavan YVA -selostusta varten purkuvesistöjen kala- ja rapukantaa selvitettiin koekalastuksilla elokuussa 2018. Sähkökalastukset Menetelmät Koekalastus suoritettiin 8.8.2018 aggregaattikäyttöisellä sähkökalastuslaitteella (Hans Grassl), jossa jännite oli 600 V ja virta noin 300 ma. Koealat kalastettiin kertaalleen ilman sulkuverkkoja. Koekalastuksissa käytettiin standardin mukaisten koekalastuksien ohjeita koekalastuksiin (Olin ym. 2014). Makkaraojan ja Kivijoen sähkökalastuksien alat määritettiin koekalastuksien yhteydessä (Kuva 14-1). Kaikki kalat mitattiin ja punnittiin yksitellen. Sähkökoekalastuskohteista tehtiin habitaattikuvaukset (liite 10). Habitaattiselvityksessä määritettiin vesisyvyys, veden lämpötila, pintavirran nopeus ja pohjan laatu. Arvioitiin vesikasvilajien ja makrolevien esiintyminen sekä rantakasvillisuuden peittävyys. Veden lämpötila koepyynnin aikana oli Makkaraojassa 15 astetta ja Kivijoessa 19 astetta, ilma oli lämmin (20 astetta). Vettä oli ajankohtana kohteissa tavallista vähemmän. 114
Sähkökoekalastuksien tulokset tallennetaan valtakunnalliseen sähkökoekalastuksien saalisrekisteriin. Tulokset Makkaraojasta sähkökoekalastettiin 8.8.2018 noin 240 m 2 koeala. Makkaraojan koekalastusala sijaitsi noin 100 metriä puretun sillan alapuolella. Noin oli noin 6 metriä leveää, mutta hyvin matalaa, noin 10 cm syvyistä uomaa (Kuva 14-4). Pohja oli kivinen ja noin 30 % siitä oli vesisammaleen peittämää. Pohjasakkaa oli erittäin runsaasti kuten myös rehevyyttä kuvaavaa rihmamaista levää. Sähkökoekalastuksen saalis koostui yhdestä hauesta, yhdestä ahvenesta ja yhdestä mateesta (Taulukko 14-15). Makkaraoja yhtyy Kivijokeen, josta koekalastettiin 8.8.018 Honkakoski. Honkakoski sijaitsee noin 3,8 km etäisyydellä Makkaraojan yhtymäkohdan alapuolella. Honkakoski oli noin 10 metriä leveää ja noin 20 cm syvyistä koskea (Kuva 14-5). Pohja ja oli pääosin kiveä, mutta hieman esiintyi soraa ja hiekkaa. Pohjasakkaa alalla oli kohtalaisesti kuten myös rihmamaisia leviä. Noin 250 m 2 suuruiselta koekalastusalalta saatiin pääasiassa särkiä ja ahvenia sekä niiden lisäksi muutamia kivisimppuja (Taulukko 14-15). Taulukko 14-15 Makkaraojan ja Kivijoen Honkakosken elokuun 2018 sähkökoekalastuksen saaliit. Makkaraoja Yksilömäärä Laji kpl mm g g Massa Keskipaino Tiheys Biomassa kpl/100 m 2 g /100 m2 Hauki 1 152 17 17 0,4 7,1 Made 1 126 13 13 0,4 5,4 Ahven 1 121 19 19 0,4 7,9 Kivijoki Yksilömäärä Keskipituus Keskipituus Laji kpl mm g g Massa Keskipaino Tiheys Biomassa kpl/100 m 2 g /100 m2 Särki 3 79 17 6 1,2 6,8 Ahven 9 111 132 15 3,6 52,8 Kivisimppu 4 58 6 2,0 1,6 2,4 115
Kuva 14-4 Makkaraojan sähkökoekalastusalue Kuva 14-5 Kivijoen Honkakosken sähkökoekalastusalue. Elokuussa 2018 tehtyjen sähkökoekalastuksien tuloksien mukaan Makkaraojan ja Kivijoen Honkakosken kalasto koostuu pääosin ns. järvikaloista. Kivijoessa on syviä suvantoja, jossa kalat voivat elää talvisinkin, mutta kalat pääsevät nousemaan Oijärvestäkin. Kivijoen yläosan kalataloudellinen merkitys nykytilassa on vähäinen, mutta alueella kalastetaan kuitenkin jonkin verran paikallisten toimesta. Rannoilla olevien katiskojen perusteella kalastus on keväistä ahvenen ja hauen pyyntiä sekä vähäistä vapapyyntiä. Makkaraojan kalataloudellinen merkitys on hyvin vähäinen matalana ja vähävetisenä ojana. Kalastusta ei oletettavasti harjoiteta Makkaraojassa lainkaan, sillä oja kulkee pääosin kaukana maantiestä. Makkaraojan vähäinen kalasto on ilmeisesti peräisin Kivijoesta. 116