Menneisyys pinnan alla

Menneisyys pinnan alla Rajan ylittävä yhteistyö historiallisiin kohteisiin perustuvan sukellusmatkailun kehittämisessä Saimaalla ja Laatokalla Isto Vanhamäki

Julkaisija: Joensuun yliopisto Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos Puistokatu 5, PL 78, 57101 SAVONLINNA http://mot.joensuu.fi Saimaan laivaston vanavedessä -hanke (2007) Kansikuva: Testiryhmä lähdössä sukellukselle Puutsaaressa. (Isto Vanhamäki) 2

SISÄLLYS 1 TAUSTAA 4 2 HISTORIAMATKAILUYHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN 4 3 TUOTEPILOTOINTI LAATOKALLA 5 4 LAATOKAN SUKELLUS - MAHDOLLISUUDET HUIPPUTUOTTEEKSI? 14 4.1 Menestyksen merkitsevät tekijät 14 4.2 Turvallisuustekijät 15 4.3 Tuotteen tekninen toteutus 15 4.4 Tuotekokonaisuuden rakentuminen 16 5 LOPUKSI 18 LÄHTEET 3

1 TAUSTAA Joensuun yliopiston hallinnoima Saimaan laivaston vanavedessä -hanke on vuosina 2005-2007 kehittänyt Suomen ja Venäjän välisen historian hyödyntämistä matkailutuotteiden kehittämisessä. Tärkeimpiä kehittämisalueita ovat olleet draaman keinoin elävöitetyt risteily- ja opastustuotteet sekä sukellusmatkailu. Hanke on yhtenä osa-alueenaan selvittänyt Saimaan alueen sukellusmatkailun kehittämisedellytyksiä. Hankkeessa tehtiin Saimaan sukellusmatkailun potentiaalia koskeva selvitys (Lehtolainen 2007), jonka yhteydessä jatkettiin jo aiemmin aloitettua suomalais-venäläisen sukellusmatkailuyhteistyön kehittämistä. Helmikuussa 2007 hanke järjesti Puumalassa sukellusmatkailuseminaarin, joka keräsi sukelluksen tuotteistamisesta kiinnostuneita toimijoita ympäri Etelä-Suomea sekä Venäjältä. Saimaan sukellusmatkailun esiselvityksen ja sukellusmatkailuseminaarin jatkoksi hanke järjesti lokakuussa 2007 sukellusmatkan Laatokalle. Matkan tarkoituksena oli pilotoida Suomesta Venäjälle suuntautuva usean päivän mittainen sukellussafarituote, jolla selvityksen perusteella katsotaan olevan potentiaalisia asiakkaita niin Suomessa kuin muuallakin Läntisessä Euroopassa. Yksi tärkeä osa pilotointia oli toimivien yhteyksien ja yhteistyösuhteiden luominen Venäjän sukellustoimijoihin. Pilottimatkan venäläinen yhteistyökumppani oli pietarilainen White Seal Diving Club, jolla on monen vuoden kokemus venäläisten ryhmien viemisestä Laatokalle. Pilottimatkan sukeltajat olivat ensimmäinen ulkomaalainen asiakasryhmä sukelluskerholle, joka on Luoteis-Venäjän suurin 500 jäsenensä voimin. Raportti perehtyy Suomen ja Venäjän välisen vesistö- ja historiamatkailun kehittämiskysymyksiin sukellusmatkailun tuotteistamista koskettavan esimerkin kautta. Raportin tekemistä on edesauttanut Mika Lehtolainen, joka on toiminut vuosina 2005-2007 Saimaan laivaston vanavedessä -hankkeen sukellusmatkailuosion suunnittelijana ja valmistellut Laatokan sukellussafarin tuotetestauksen. Oleg Kiuru MAYT Oy:stä on hoitanut sukellusmatkailun kehittämistyössä Venäjä-kontakteja sekä osallistunut tuotetestauksen suunnitteluun ja toteutukseen. Testiryhmä, johon kuluivat Minna Leino (Museovirasto), Pekka Paanasalo (Museovirasto), Kari Savolainen (Joensuun urheilusukeltajat) ja Timo Tynkkynen (Puruveden Retkeily) toimivat Laatokan sukellustuotteen testaajina. Heidän kokemuksistaan saadut kommentit ovat ensiarvoisessa asemassa tuotteen edelleen kehittämisen kannalta. 2 HISTORIAMATKAILUYHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN Laatokalle suuntautuvan sukellusmatkailuyhteistyön kehittäminen edustaa yhtä historiamatkailun osa-aluetta, jota Joensuun yliopiston Saimaan laivaston vanavedessä -hanke on toimintansa kautta edistämässä. Hankkeessa on kehitetty Suomen ja Venäjän yhteiseen historiaan perustuvia matkailutuotteita Saimaan järvialueen historiallisiin kohteisiin liittyen. Hankkeen kautta Kaakkois- Suomen matkailu- ja kulttuuritoimijat ovat päässeet verkostoitumaan Pietarin ja Leningradin oblastin alueen toimijoiden kanssa muun muassa vuonna 2006 tehdyn tutustumismatkan myötä. (Vanhamäki 2007.). Nämä hankkeessa muodostetut ja vahvistetut kontaktit niin rajan molemminpuolisten matkailu- ja kulttuuritoimijoiden kuin kaakkoissuomalaistenkin toimijoiden kesken muodostavat hyvän pohjan kehittämistyön jatkamiselle hankkeen jälkeen. Johtoajatuksena kehittämistyössä on Saimaan alueen ja Laatokan yhteisen vesistö- ja kulttuurimatkailupotentiaalin parempi hyödyntäminen ja yhteistyön kehittäminen niin, että molemmin puolin rajaa pystytään hyödyntämään paremmin alueelle kohdistuva matkailijapotentiaali. Vesistömatkailun kehittämisen näkökulmasta Saimaa ja Laatokka ovat luonteeltaan ja ominaispiirteiltään ainutlaatuisia sisävesistöjä maailmassa. Vesistöt sijaitsevat suhteellisen pienellä maantieteellisellä alueella ja edustavat matkailullisesti mielenkiintoista 4

vyöhykettä Venäjän ja Suomen, Idän ja Lännen rajalinjan molemmin puolin. Sijainti kahden erilaisen kulttuurin vaikutusalueella, poliittisesti mielenkiintoisella ja luonnonympäristöltään vaihtelevalla maaperällä tekee Saimaan ja Laatokan muodostamasta vesistöalueesta erinomaisen kokonaisuuden luonto- ja kulttuurimatkailun sekä menneisyyden tuotteistamisen ja historian elävöittämisen näkökulmasta. Hylkykohteisiin perustuva sukeltaminen on olennainen osa historiamatkailua. Kaikilla hylyillä on oma menneisyytensä ja tarinansa siitä, miten ne ovat pohjaan joutuneet. Toiset hylyt ovat uponneet sodan aikaisissa pommituksissa, toiset ovat painuneet pohjaan myrskyn saattelemana. Hylyt voivat olla myös tarkoituksella sukelluskohteiksi upotettuja. Kylmät ja viileät vedet ovat nousseet viime vuosina yhä suositummiksi kohteiksi sukeltajien keskuudessa. Monille matkailukohteille kylmän veden sukellus on avannut täysin uuden liiketoimintamahdollisuuden. Kylmän veden kohteet voivat tarjota sukeltajalle täysin erilaisia kokemuksia ja elämyksiä kuin perinteisemmät lämpimien vesien sukelluskohteet. Kun lämpimien vesien valtti on värikäs vedenalainen elämä, kylmät vedet voivat tarjota sukeltajille kiinnostavia hylkyjä ja mahtavia geologisia muodostelmia. (Garrod & Gössling 2008 11-12.) Saimaan järvialue ja Laatokka voivat yhdessä tarjota kylmän veden sukellusmaailman, jossa yhdistyvät jääkauden aikana muodostunut geologinen ainutlaatuisuus ja Toisen maailmansodan jälkeensä jättämä sotahistoria. 3 TUOTEPILOTOINTI LAATOKALLA Venäjälle suuntautuva sukellusmatkailutuote hyödyttää myös suomalaisia matkailutoimijoita, sillä esimerkiksi Etelä-Euroopasta saapuville matkailijoille voi olla vaikeaa päästä Venäjälle sukeltamaan suoraan kotimaastaan. Suomalainen matkanjärjestäjä on tässä tapauksessa luonteva vaihtoehto, jolloin ryhmä voi samalla käydä sukeltamassa myös suomalaisissa kohteissa. Laatokan pohjoisosissa on valtavasti sukeltajia kiinnostavia kohteita. Alue on merenkäynniltään yleisesti ottaen Laatokan suojaisimpia ja kohdevalikoimasta voidaan valita kulloinkin parhaiten soveltuvat kohteet niin sääolosuhteiden kuin ryhmän intressienkin mukaan. Testimatkalla sukellettiin kuudessa eri kohteessa Valamon, Puutsaaren, Lahdenpohjan ja Kilpolansaaren vesillä. Sukelluskohteiden lisäksi matkakokonaisuutta täydentävät ekskursiot maakohteisiin, kuten Valamon luostariin ja sotahistoriallisille rakenteille. Vanha ortodoksinen kulttuurimaisema ja uudempi sota-ajan historia muodostavat Pohjois-Laatokan kohteista historiamatkailun kannalta erittäin kiinnostavan alueen. Testimatka onnistui teknisesti hyvin ja se oli hyvä osoitus siitä, että tarkoin suunniteltuna tämänkaltaisella tuotteella on mahdollisuus toimia varmasti myös asiakkaalle myytynä. Testimatkalle osallistuneiden sukeltajien kommentit puoltavat myös tuotteen pyörittämistä jatkossa. Kohteet olivat heidän mukaansa tarpeeksi mielenkiintoisia ja Laatokan matkalle saadaan myös sopiva nykytrendien mukainen extreme-status. Sukellusmatkailutuotteen testaus Laatokalla hyödytti Saimaan laivaston vanavedessä hanketta ja sen tekemää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Matkalta saatiin arvokasta kokemusta aivan erityyppisen matkailutuotteen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Joensuun yliopisto on ensimmäisenä tekemässä tutkimusta Suomesta Venäjälle suuntautuvasta sukellusmatkailutuotteesta. Kokemuksia voidaan jatkossa hyödyntää vastaavanlaisten tuotteiden suunnittelussa ja tutkimuksessa niin Venäjällä, Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Sukellusmatkailutuotteen kehittämistä voidaan pitää yhtenä esimerkkinä vesistö- ja kulttuurimatkailun Suomi-Venäjä yhteistyön sekä Saimaan ja Laatokan muodostaman vesistöalueen yhteisen tuotteistamisen mahdollisuuksista. 5

Kuva 1. Tuotetestausmatkan reitti ja sukelluskohteet 6

Priozjorsk - Valamo Sukellusmatkan ensimmäinen päivä, sunnuntai 7.10, kului matkustamiseen Suomesta Käkisalmeen. Svetogorskilaisen kuljetusyhtiö Falconin pikkubussi haki osan ryhmästä Kesälahdelta ja ajoi Lappeenrannan kautta Imatralle, jossa suoritettiin rajan ylitys. Ryhmä saapui Priozjorskiin (ent. Käkisalmi) myöhään illalla ja majoittui laivaan. Priozjorsk, joka toimi pilottimatkan lähtöpaikkana on noin 20 000 asukkaan kaupunki Laatokan länsirannalla. Sukellus 1: Emeljansaari Ensimmäisen yön aikana siirryttiin laivalla Valamon kaakkoispuolelle Emeljansaaren kupeeseen, jossa oli myös maanantain ensimmäinen sukelluskohde (61 20,52N, 31 00,24E). Kohde on noin 10 metrin syvyydessä sijaitseva 1970-luvulla uponnut laiva. Laivan kyydissä oli muun muassa kirkolle kuuluneita esineitä. Näkyvyys kohteessa oli sukellushetkellä noin 1-2 metriä. Kohteeseen on asennettu myös poiju sukeltajia varten. Kuva 2. Valmistautumista sukellukselle Emeljansaaressa. (Kuva: Isto Vanhamäki). Emeljansaari ja vieressä sijaitseva Kelisaari (Suhoi) muodostivat Suomen vallan aikana puolustuslinnakkeen, jota kutsuttiin Rautaveräjäksi. Nimi juontaa juurensa Valamon pääsaaren kaakkoisosan samannimisestä mäkialueesta. Puolustuslinja koostuu 1920-luvulla rannikkopuolustuksen asemiksi rakennetuista linnakkeista, joita toisen maailmansodan aikana vahvistettiin. Saarella on sodan aikana ollut kaksi kallioon louhittua tykkiasemaa, ammusvarasto ja valonheitinasema sekä tulenjohtotorni. Emeljansaaressa sijaitsi ennen rannikkotykistön tuloa 1870-luvulla rakennettu puinen skiitta. Lisäksi saaressa oli Valamon luostarin kalasatama. Kaikki 7

entiset rakennukset kuitenkin puolustusasemia rakennettaessa purettiin tai muutettiin armeijan käyttöön sopiviksi. Rautaveräjän tykistöpatteri aseistettiin 1920-luvulla. Saaressa olleeseen patteriin kuului kaksi tykkiasemaa, betoninen tulenjohtotorni, valonheitinasema ja ammusvarasto. Tykkiasemissa oli talvisodan loppuun asti kaksi kuuden tuuman tykkiä. Tykistön ampumasuunta oli pääosin suoraan etelään. (Marttila 2006.) Jatkosodan aikana puolustusasemassa oli yksi 6 tuuman tykki, kunnes vuoden 1942 alussa asemiin asennettiin kolme 120 millimetristä tykkiä. Tykkejä varten oli kallioon louhittu kaksi betonista valettua pyöröasemaa (kuva 3). Toisessa asemassa oli kaksi tykkiä rinnakkain. Jatkosodan loppuvaiheessa ehdittiin vielä aloittaa uusien kuuden tuuman tykkiasemien louhinta, nämä asemat jäivät kuitenkin käyttämättä. Kelisaaressa on maastopalon seurauksena osittain vähän puustoa. Alue on rehevää aluskasvillisuutta ja heinikkoa. Linnoitteet ovat pääosin säilyneet ehjinä, mutta osaltaan pensaikon peittämää. (Marttila 2006.) Kuva 3. Rautaveräjän tykkiasema. (Kuva: Isto Vanhamäki) Toisena maakohteena vierailtiin Emeljansaaren ja Kelisaaren vieressä sijaitsevassa Valamon munkkien rukouspaikassa, jota paikalliset kutsuvat perkele-saareksi. Nimitys juontaa juurensa saaren karuun topografiaan ja äärimmäisiin olosuhteisiin Laatokan tuulten ja aaltojen riepottelun alla. Saaren suomalainen nimi on hieman toisen sävyinen, sillä venäläisissä kartoissa saarelle mainitaan suomenkieliseksi nimeksi Neitonen. Saaressa on munkkien pystyttämä risti ja sen karun kaakkoisrannan kallioilta avautuu näkymä kauas Laatokan ulapalle (kuva 4). 8

Kuva 4. Laatokan tyrskyjä munkkien maailmanlopuksi nimeämässä paikassa Neitosen kaakkoiskärjessä. (Kuva: Isto Vanhamäki) Sukellus 2: Valamo Iltapäivällä retkikunta siirtyi Laatokan tyrskyjen saattelemana Valamon ympäri saaren suojaiselle pohjoispuolelle, jossa sijaitsee kuuluisa Valamon luostari. Luostarin edustalla (61 23.92N, 30 54.66E), Pyhän Nikolain skiitan koristaessa maisemaa (kuva 5), suoritettiin päivän toinen sukellus, jonka kohteena oli 6-9 metrin syvyyteen uponnut munkeille kuulunut vene. Ensimmäisen päivän sukellusten jälkeisistä kommenteista kävi ilmi, että kokeneelle testiryhmälle ensimmäisen päivän kohteet eivät välttämättä olleet tarpeeksi haastavia. Kohteet olivat matalalla, eivätkä sinänsä tarjonneet uusia kokemuksia. Maakohteet sen sijaan tarjoavat sukelluskohteille oivaa täydennystä yhdistäen oivasti sotahistoriaa ja ortodoksikulttuuria. Ensimmäisen sukelluspäivän päätteeksi ryhmä vieraili Valamon luostarissa, jonka seesteinen tunnelma rauhoittaa mukavasti tiukkaohjelmaisen päivän päätteeksi. 9

Kuva 5. Pyhän Nikolain skiitta Valamon Luostarinlahden suulla. (Kuva Isto Vanhamäki). Puutsaari Valamon luostarivierailun jälkeen laivan keula suunnattiin luoteeseen kohti Lahdenpohjan vesiä. Alus rantautui illalla Puutsaareen, jossa vietettiin pilkkopimeää syysiltaa nuotiotulen äärellä. Aamu valkeni harmaana, mutta se ei testiryhmäläisiä haitannut, vaan aamupalan jälkeen suunnattiin ekskursiolle Puutsaaren munkkiyhteisön pyhille paikoille. Puutsaari on ympärysmitaltaan noin 54 kilometriä ja saarella sijaitsevan sisäjärven pinta on 20 metriä Laatokan pinnan yläpuolella. Saaren maaperä on pääosin vaaleanpunaista graniittia, jota luostari on aikanaan louhinut ja myynyt saadakseen varoja luostarin rakentamiseen ja ylläpitoon. Muun muassa Pietarin kaupunkiin on rakennettu paljon taloja Puutsaaren graniitista. Paikallisen tiedon mukaan Keisari Aleksanteri II osti Puutsaaren Suomen suuriruhtinaskunnalta vuonna 1864 ja lahjoitti sen Luostarille. Keisarin kunniaksi on Puutsaarelle pystytetty risti (kuva 6), joka on samalla kunnianosoitus myös saarella pienessä luolassa 1860-luvulla asuneelle munkki Sergeille. Saarella on myös skiitta (kuva 7), joka on rakennettu vuonna 1855. Kuva 6. Puutsaaren risti (kuva Minna Leino/Museovirasto). 10

Sukellus 3: Puutsaari Puutsaari (61 30,07N, 30 35,43E) on luonnostaan hyvin kaunis ja sen jylhät, veteen laskevat kalliot luovat myös vedenalaiseen maailmaan omalaatuisensa puitteet. Puutsaari onkin sukelluskohteena ennen kaikkea luontokohde ja näkyvyys on kohteessa hyvä. Kohteessa on hyvä mahdollisuus kokeilla sukeltamista eri syvyyksissä. Kalliomuodostelma viettää paikoin veden alle jopa 80 metrin syvyyteen asti. Kohteeseen on myös uponnut hevosten kuljetusvaunu, jota voi tarkastella kuuden metrin syvyydessä. Puutsaari voidaan lukea Valamon kohteiden joukkoon sen maakohteiden kuuluessa kiinteästi Valamon ortodoksikulttuuriin. Kohde lukeutuu Valamon kanssa samaan kastiin myös siitä syystä, että sukelluskohde sinällään ei tarjoa uutta, mutta yhdessä maakohteiden kanssa kohteesta muodostuu ehdottomasti käymisen arvoinen niin sukeltajille, kuin myös ei-sukeltaville matkaseurueen jäsenille. Sukellukset 4 ja 5: Lahdenpohja Kuva 7. Puutsaaren skiitta (kuva: Isto Vanhamäki). Toisen sukelluspäivän illansuussa laivamme lipui Puutsaaresta Lahdenpohjaan. Emme kuitenkaan rantautuneet itse kaupunkiin vaan Lahdenpohjaan johtavan vesireitin varrella sijaitsevaan saaristoon (61 29,02N, 30 18,90E), joka on Neuvostoliiton aikana ollut suljettua sotilaskoealuetta. Näin ollen sukellussafarilaiset pääsivät ensimmäistä kertaa matkan aikana sukeltamaan varsinaiseen sotilaskohteeseen. Sotilaskoealueesta tekee säväyttävän mielikuva siitä, että olemme aivan Suomen rajan tuntumassa, vain reilun 30 kilometrin päässä Parikkalan keskustasta. Neuvostoliiton ajoista kohteessa on muistuttamassa suuri betoninen koeasema vedenalaisia kokeita ja tutkimusta varten (kuva 8). Sukelluskohteina ovat sukellusveneen osa ja yli 100 metriä pitkä miinalaiva. Toisen sukelluspäivän lopuksi retkikuntamme sukelsi Lahdenpohjan sukellusvenekohteessa, joka on mahdollisesti toiminut harjoituspaikkana Neuvostoliiton aikana. Kohteessa on voitu harjoitella esimerkiksi uponneesta sukellusveneestä pelastautumista. Sukellusvene on sukelluskohteena hyvä, ja antaa myös mahdollisuuden testata ryhmän taitoja. Kolmas sukelluspäivä alkoi jo aamuvarhaisella, sillä Lahdenpohjan miinalaivalle sukellettiin keskiviikkoaamuna nousevan auringon maalatessa taivaanrannan kirkkaan punaiseksi kirpeän pakkasyön jälkeen (kuvat 9 ja 10). Kuva 8. Neuvostoliiton aikainen koeasema (kuva: Isto Vanhamäki). 11

Kuva 9. Valmistautumista aamusukellukseen Lahdenpohjan pikkupakkasessa (Kuva: Minna Leino/Museovirasto) Kuva 10. Pekka Paanasalo loikkaa ilmaa huomattavasti lämpimämpään Laatokan veteen tarkastelemaan Neuvostoliiton aikaista miinalaivaa (Kuva: Timo Tynkkynen). 12

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tahallaan upotettu miinalaiva näkyi juuri ja juuri pinnalla keulastaan. Pilottiryhmämme mukaan miinalaiva on erinomainen kohde, joka varmasti kiinnostaa Laatokalle tulevia sukellusmatkailijoita. Kohteessa on sopivasti syvyyseroja, mutta syvimmilläänkin se on vain seitsemästä kahdeksaan metriä. Yhdessä edellisenä päivänä sukelletun sukellusveneen kanssa kohteet ovat erinomainen yhdistelmä neuvostoliiton sotahistoriaa, joista voi tavoitella Kylmän sodan aikaisen varustelun ja salaisten sotilaskokeiden henkeä. Miinalaivan kohdalla on sukellusoppaan oltava tarkkana, sillä laivassa on paljon mielenkiintoisia sisätiloja, jotka varmasti houkuttelevat matkailusukeltajaa. Rakenteet ovat kuitenkin haurastuneet siinä määrin, että sisätiloissa liikkuminen voi olla erittäin vaarallista. Sukellus 6: Kilpolansaari Lahdenpohjassa vietetyn raikkaan pakkasaamun jälkeen suuntasimme laivamme kohti matkan viimeistä sukelluskohdetta, Kilpolansaarta. Kilpola on suuri saari Kaarlahden kylän (Kuznetsnoje) kohdalla Laatokan läntisimmässä pohjukassa. Ankkuroimme aluksemme Lakianlahteen (61 10.77N, 30 01.62E), johon Jatkosodan aikana suomalaiset ovat saksalaisten avustamina upottaneet noin viiden metrin syvyyteen ammuslastissa olleen venäläisen sotaproomun. Suurin osa proomun kyydissä olleista ammuksista levisivät lahteen räjähtämättä. Kohde on erittäin mielenkiintoinen sukelluksen kannalta joskin myös vaarallinen. Pohja on täynnä ammuksia (kuva 11) ja toisaalta juuri sen tuoma vaaramomentti tekee kohteesta mielenkiintoisen ja pönkittää hyvin Laatokan sukellusmatkailulle kuuluvaa extreme-imagoa. Kohde on erittäin hyvä juuri tässä tarkoituksessa, mutta omalta osaltaan nostaa myös matkan järjestämisen turvallisuusvaatimukset erittäin suureen arvoon. Matkailullisesti on erittäin houkuttelevaa ja vetovoimaista päästä tarkastelemaan vaarallista kohdetta niin, että ohjeiden mukaan toimittuna turvallisuus on taattu. Kuva 11. Ammuksia Kilpolansaaren Lakianlahdessa (Kuva: Timo Tynkkynen). 13

4 LAATOKAN SUKELLUS MAHDOLLISUUDET HUIPPUTUOTTEEKSI? Lähtökohdat Laatokan sukellusafarituotteen kehittämiselle ovat markkinoinnillisesti hyvät. Kohde on eurooppalaisille epätavallinen, eksoottinen ja kaukainen, etenkin henkisesti. Venäjällä tapahtuvaan matkailuun, varsinkin tämän tyyppiseen turvallisuustekijät tarkoin huomioivaan aktiviteettiin perustuvaan matkailuun liitetään hyvin vahvasti ns. extreme-status. Paikallisten sukellustoimijoiden mukaan kyseessä onkin jopa kolme kertaa vaikeampi kohde sukeltaa, kuin esimerkiksi Punaisella merellä sijaitsevat perinteisemmät, ja sukellusmatkailun kannalta ajateltuna ns. massaturismikohteet. Jenningsin (2003) luokittelua mukaillen seikkailuja ja haasteita etsivien tosiharrastajien eli ns. hard core -sukeltajien, joiden matkustamisen ensisijainen motiivi on sukeltaminen, kannalta ajateltuna Laatokan kohteille on helposti luotavissa vetovoimainen imago erilaisena ja ainutlaatuisena kohteena. Laatokan yhteydessä ei ole vaikeaa liittää sukelluskohteiden yhteyteen mielenkiintoista kehystarinaa ja yhdistää maanpäällisiä kohteita vedenalaisiin nähtävyyksiin. Monipuolinen ja värikäs ortodoksikulttuuri yhdistettynä sodan aikaisiin linnoituskohteisiin ja Venäjän ja Suomen, Idän ja Lännen välien selvittelyyn, rajan käyntiin sekä Neuvostoliittoon liittyviin mystisiin piirteisiin luo matkailutuotteen kehittämiselle erittäin mielenkiintoisen viitekehyksen. Lisäksi Laatokka tarjoaa luonnonympäristönä maailmanmittakaavassakin ainutlaatuisen kokonaisuuden. Maakohteet ja niihin liittyvä historia on niinkin rikasta, että matkalla voi aivan hyvin olla mukana myös ei-sukeltavia henkilöitä. Heille riittää nähtävää ja koettavaa yhtälailla. Vaikka sukeltajan näkökulmasta vedenalaiset kohteet ovatkin matkan pääasia, tuovat maanpäälliset kohteet paljon lisäarvoa myös sukeltajan matkakokemukseen. Yhtenä Laatokan vahvuutena on se, että kohdevalikoima on suuri. Sääolosuhteista ja ryhmän intresseistä riippuen on mahdollista valita erityyppisiä kohteita niin, että asiakas saa kuhunkin tilanteeseen parhaan mahdollisen kohdekokonaisuuden. 4.1 Menestyksen merkitsevät tekijät Jotta matkailutuote voi olla menestyksekäs, sen täytyy täyttää suuri joukko erilaisia merkitseviä tekijöitä, jotka määräävät tuotekokonaisuuden onnistumisen. Sukellustuotteen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että näkyvyys veden alla on sillä tasolla, että sukeltaminen on mielekästä. Laatokalla näkyvyys on tietenkin huomattavasti paljon huonompi kuin esimerkiksi eteläisissä sukelluskohteissa, mutta tämä asia täytyy olla kaikilla Laatokalle sukellusmatkalle lähtevillä tiedossa. Matkanjärjestäjän on informoitava matkaa myydessään tarkasti Laatokan tyypillisistä olosuhteista. Kukaan vaikkapa ulkomailta tuleva sukeltaja ei saa elää Laatokalle tullessaan siinä uskossa, että vesi on yhtä kirkasta kuin vaikkapa Punaisellamerellä. Paras näkyvyys Laatokalla on lokakuussa, jolloin testimatkakin tehtiin. Testiryhmän mielestä näkyvyys oli testimatkan aikana tarpeeksi hyvä. Lisäksi sukelluskohteiden on oltava tarpeeksi laadukkaita ja niin paljon erilaisia kuin muualla, että tuote pystyy tarjoamaan lisäarvoa kokeneille sukeltajille. Jos tuotteen markkinointi perustuu vaikeasti saavutettavaan ja ainutlaatuiseen kohteeseen sekä extreme-kokemukseen, täytyy myös itse tuotteen lunastaa nämä lupaukset. Testiryhmän tasoisille sukeltajille pilottimatkan kohteet olivat osaltaan liian helppoja. Tämä selittyy toisaalta sillä, että ammattitaitoinen sukellusopas halusi alkuun testata sukeltajien taidot, ennen kuin vei heitä vaikeampiin kohteisiin. Testaus kuuluu sukellustuotteen kohdalla asiaan ja turvallisuuden nimissä se on myös välttämättömyys. Mikään ei ole tuotteen kannalta huonompaa markkinointia, kuin järjestäjän huolimattomuudesta johtuva onnettomuus. Laatokan 14

sukellustuotteen kohdalla kohteiden vaatimustaso nousi tasaisesti loppua kohden. Jatkossa on mahdollista testata sukeltajat yhdessä kohteessa ja ryhmän tason mukaan siirtyä sen jälkeen heidän taitojensa kannalta oikean tasoisiin kohteisiin. Tämä on tärkeä seikka asiakkaan saaman kokemuksen ja tuotteen laadun kannalta. 4.2 Turvallisuustekijät Tuotteen jatkuvuuden kannalta turvallisuustekijöiden huomioiminen ja erityisen turvallisuussuunnitelman laatiminen ovat olennaisissa rooleissa. Turvallisuus lähtee toimivasta infrastruktuurista ja ammattitaitoisesta oppaasta, joka osaa huomioida Laatokan erityisvaatimukset turvallisuuden suhteen. Monissa mielenkiintoisissa sotahistoriallisissa kohteissa voi olla esimerkiksi räjähdysvaara, joka vaatii erityisohjeita kohteessa toimimisen kannalta. Matkanjohtajan on pidettävä huolta ja tähdennettävä ryhmälle oppaan ohjeistuksen tärkeyttä ja sen aukotonta noudattamista. Oppaan ja sukeltajien välinen kommunikaatio on erittäin tärkeä asia turvallisuuden kannalta. Matkalla on aina oltava venäjänkielentaitoinen henkilö mukana tulkkina varmistamassa, että kaikki merkinannot ym. kommunikointi sujuu luontevasti. Onnettomuuksien varalta on oltava toimintamalli mietittynä. Pohjoisen Laatokan sukelluskohteita lähinnä olevat sairaalat sijaitsevat Lahdenpohjassa ja Sortavalassa, parin tunnin laivamatkan päässä kaikista kohteista. Vedenalaisen onnettomuuden sattuessa laivalla pystytään antamaan potilaalle happea ja siirto tapahtuu autolla Pietariin, jossa on lähin painekammio. Helikopterikuljetukset on katsottu Venäjällä liian kalliiksi, mutta kansainvälisten matkailijoiden ollessa kyseessä on syytä miettiä helikopterivaihtoehtoa, sillä heillä on aina vakuutukset, jotka korvaavat kuljetuskulut. Myös maakohteiden osalta on mietittävä turvallisuustekijät tarkasti, sillä monet kohteista vaativat liikkumista vaikeassa maastossa, jossa loukkaantumisriski on olemassa. Lisäksi yksi näkökulma turvallisuuteen on Venäjällä liikuttaessa yöelämä ja alkoholi, joiden aiheuttama turvallisuusriski on olemassa, jos matkalle sijoittuu viipyminen jossakin Laatokan kaupungeista. Sukelluksen kannalta vierailu tämän tyyppiseen kohteeseen kannattaakin säästää viimeiseksi illaksi. 4.3 Tuotteen tekninen toteutus Venäjälle suuntautunut matkailu vaatii tarkkaa suunnitelmaa ja matkan aikana on varauduttava mahdollisiin muutoksiin. Matkan onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että mukana on venäjää puhuva henkilö. Sukellustuotteen ollessa kyseessä, turvallisuus nousee tärkeään roolin ja kommunikaatiossa ei saa olla aukkoja. Teknisen toteutuksen kannalta on olennaista, että toimintaedellytykset tuotteelle ovat Venäjällä kunnossa. Tämä tarkoittaa sitä, että laiva ja palvelut ovat matkailijan vaatimusten edellyttämällä tasolla. Lisäksi kuljetuksen Suomesta venäjälle täytyy toimia aukottomasta. Rajan ylittäminen tekee kuljetuksen aikatauluista arvaamattomia, sillä toisinaan rajalla saattaa joutua odottamaan ylipääsyä jopa tunteja. Rajamuodollisuuksien jouhevuutta ei myöskään lisää se, että sukellusvarusteet saattavat joutua tullimiesten erityisen tarkistuksen kohteeksi. Venäläisen kuljetusyhtiön käyttäminen, kuten pilottitestauksessa, saattaa helpottaa rajan ylittämistä, sillä heillä on poikkeuksetta hyvä kokemus ryhmien viemisestä rajan yli. Venäläinen kuljettaja pystyy paremmin selvittämään asian mahdollisissa ongelmatilanteissa venäläisten rajavartijoiden kanssa. Kuljetuksen ja rajan ylittämisen yhteydessä on syytä nostaa esiin viime vuosina lehdistössä pohdiskeltu kysymys Parikkalan rajanylityspaikan mahdollisesta avaamisesta kansainväliselle liikenteelle. Parikkalasta Lahdenpohjaan on matkaa vain 40 kilometriä ja Lahdenpohja toimisi näin ollen erinomaisena porttina Laatokalle, ollen vain kivenheiton päässä Suomesta. Tällä hetkellä Imatran ja Niiralan välillä on noin 160 kilometriä rajalinjaa ilman 15

kansainvälistä rajanylityspaikkaa. Parikkalan rajanylityspaikka lyhentäisi matka-aikaa huomattavasti Laatokan länsipuolen avainsatamiin Käkisalmeen, Lahdenpohjaan ja Sortavalaan. Ennen kaikkea tästä hyötyisi Kaakkois-Suomen ja Saimaan alueen matkailuyritykset Lappeenrannan, Imatran, Mikkelin ja Savonlinnan seuduilla. Rajanylityspaikka avaisi suoremman reitin myös Helsingin suunnasta Laatokan pohjoispuolelle muun muassa Petroskoihin (Laaninen 2006). Teknisen toteutuksen ja matkajärjestelyjen sujuvuuden kannalta on matkaa suunniteltaessa otettava huomioon muutamia Venäjälle suuntautuvan matkailun kannalta tärkeitä seikkoja. Tuotteen jatkuvuuden kannalta Venäjän tiuhaan muuttuvat säädökset ja määräykset muun muassa liittyen rajan ylittämiseen saattavat muodostua ongelmaksi. Pilottimatkan aikaan viisumisäädöksien mukaan yli kolmen arkivuorokauden oleskelu Venäjällä vaatii viisumien rekisteröinnin. Matkaa suunniteltaessa selvitettiin mahdollisuutta rekisteröidä viisumit paikallisen viranomaisen toimesta, mutta tuloksena oli tieto, että viisumin rekisteröinti onnistuu sillä hetkellä vain hotelleissa. Pilottimatkan alkuperäinen kesto oli sunnuntaista torstaille, jolloin viisumit olisi pitänyt siis kolmen arkipäivän säännön mukaan rekisteröidä. Tuote perustuu kuitenkin laivassa yöpymiseen, joten suunnitelmaa oli tältä osin muutettava. Vaihtoehtona oli viettää matkan viimeinen yö hotellissa esimerkiksi Käkisalmessa tai tulla takaisin Suomeen jo keskiviikkoiltana. Retkiseurueen yhteinen päätös pilottimatkan osalta oli saapua kotimaahan jo keskiviikkona, koska tämä ei kuitenkaan aiheuttanut sukelluskertojen vähenemistä. Jatkossa tuotetta toteutettaessa on syytä selvittää tarkasti vallitsevat käytännöt ja muokata matkaohjelma sen mukaan. 4.4 Tuotekokonaisuuden rakentuminen Laatokan sukellussafarituote rakentuu neljän pääelementin varaan (kuva 12). Elementit ovat: (1) kiinnostavat ja ryhmän kokemuksen mukaan räätälöidyt sukelluskohteet, (2) historialliset maakohteet ja Laatokan ainutlaatuinen luonto, (3) turvallisuus ja (4) laatu kolmesta näkökulmastaan: teknisestä, toiminnallisesta ja vuorovaikutuksellisesta laadusta. Tekninen laatu tarkoittaa matkailutuotteen toteuttamista varten tarvittavien välineiden, kuten tässä tapauksessa esimerkiksi laivan ja sukellusvarusteiden laatua sekä tuotteen teknisen toteuttamisen laatua. Normaalioloissa turvallisuustekijät luettaneen teknisten laatutekijöiden sisään, mutta Laatokan sukellussafarituotteen luonteesta riippuen turvallisuus on tässä tapauksessa nostettava tuotekokonaisuuden keskiöön. Toiminnallinen laatu perustuu asiakkaan kokemukseen tuotteen toteutuksen ja palvelun laadun suhteen. Toiminnalliseen laatuun vaikuttavat esimerkiksi henkilöstön ammattitaito, matkan ilmapiiri ja paikallinen palvelukulttuuri, jonka suhteen Suomen ja Venäjän välillä on nähtävissä eroja. Vuorovaikutuslaatu ilmenee asiakkaan ja palveluhenkilöstön välisessä kommunikoinnissa. Sukellustuotteen kannalta tämä laadun näkökulma voidaan nähdä tärkeänä, sillä sukeltajan ja sukellusoppaan välinen vuorovaikutus on oltava kunnossa asiakkaan viihtyvyyden ja turvallisuuden takaamiseksi. (Komppula & Boxberg 2002, 42-43.) 16

Tuotteen kokonaislaatu Sukelluskohteet Maakohteet ja luonto Turvallisuus Menestyvä sukellustuote Kuva 12. Laatokan sukellussafarituotteen pääelementit Laatukriteerien täyttyminen heijastuu viime kädessä asiakkaan tuotteelle asettamiin odotuksiin, joiden pohjalta hän tarkastelee saamaansa palvelua (Komppula & Boxberg 2002, 43). Matkailutuotteen kannalta ensiarvoisen tärkeää on tarjota tuote asiakkaalle juuri sellaisena kuin se on markkinoinnissa tai ennakkotiedoissa luvattu. Venäjälle suuntautuvan sukellusmatkailutuotteen kohdalla mahdolliset muutokset matkaohjelmassa tai kohteissa voivat tuottaa matkailijalle pettymyksen. Mahdollisista muutoksista tämän tyyppisen tuotteen yhteydessä onkin hyvä kertoa asiakkaalle jo varaustilanteessa. Pilottimatkan tapauksessa alkuperäinen matkasuunnitelma oli tutustua eteläisen Laatokan meriarkeologisiin kohteisiin, mutta sääolosuhteiden ja kaluston varaustilanteen myötä matka suuntautuikin pohjoiselle Laatokalle ja sotahistoriallisiin kohteisiin. Näin radikaali matkaohjelman muutos ryhmälle myydyllä matkalla ei olisi mahdollinen. Sukelluskohteiden kiinnostavuus määräytyy pitkälti asiakasryhmän taitotason, kokemuksen ja intressien kautta. Toiselle ryhmälle syvällä olevat sotahistoriakohteet ovat kaikkein kiinnostavimpia ja toinen ryhmä taas saattaa hakea Laatokan matkaltaan kiinnostavia luontokohteita. Pohjoisen Laatokan etuna on kohteiden paljous. Valinnanvaraa ryhmän toiveiden täyttämiseksi on paljon. Tällä hetkellä kaikista pohjassa olevista potentiaalisista kohteista tunnetaan vasta murto-osa. Paikalliset sukellusseurat ja tutkijat tekevät jatkuvasti töitä uusien kohteiden kartoittamiseksi. Laatokan historia on värikäs ja mahdollistaa matkailullisesti tärkeiden kehystarinoiden liittämisen sukelluskohteisiin. On huomattavasti kiinnostavampaa sukeltaa kohteessa, joka on Neuvostoliiton sotavarustelun peruja, kuin kohteessa, joka on varta vasten sukeltajia varten tehty tai upotettu. Markkinoinnillisesti ajateltuna tämän tyyppisten kohteiden varaan on helpompi rakentaa tuotteen kiinnostava matkailullinen imago. Laatokalta löytyy myös syvyyseroja aina yli 200 metriin asti ja alueen luonnonmuodostelmat ovat kiinnostavia itsessäänkin. Tuotevalikoimaan voidaankin kysynnän kasvaessa lisätä luontopainotteinen safari Helsingin yliopiston järjestämän Lumoava Saimaa -vesiluontokurssin tapaan (Silvennoinen 2007). Maakohteet ovat olennainen osa sukellustuotekokonaisuutta. Kuten edellä on todettu, toiset sukelluskohteista eivät kokeneille sukeltajille tarjoa välttämättä uutta ja erilaista elämystä, mutta historiallisesti kiinnostavat ja arvokkaat maakohteet täydentävä matkailukokemuksen niin hyvin, että kohteesta muodostuu kokonaisvaltaisesti kiinnostava. Maakohteisiin liittyvät sotahistorialliset ja ortodoksikulttuurin myyttejä korostavat tarinat ja kertomukset ovat tärkeässä roolissa kohteista saatavan kokemuksen kannalta. Tämä edellyttää, että matkalla on aina mukana asiantunteva opas, joka pystyy välittämään asiakkaille tietoa kohteista ja elävöittämään alueelle ominaista historiaa todenperäisten tarinoiden kautta. Elävöittäminen (eng. interpretation) tarkoittaa lyhyesti 17

määriteltynä matkakohteen erityispiirteiden esittämistä niin, että matkailija omaksuu kohteesta enemmän kuin mitä pinnallisesti näkyy. Elävöittämiseen sisältyy myös pedagoginen näkökulma, sillä matkailijalle tarjoutuu mahdollisuus saada uutta tietoa liittyen esimerkiksi matkakohteen paikallishistoriaan. Matkailijan saaman syvemmän kokemuksen kautta paikasta muodostuu hänelle merkityksellinen ja hän ymmärtää paremmin kohteen sisältämiä symbolisia arvoja. (Moscardo 1996: 392-393.) Kertomukset esimerkiksi Valamon luostarin syntyhistoriasta muodostavat matkailijalle syvemmän kokemuksen kohteesta ja hän tuntee paikan merkityksellisemmäksi kuin mitä sen pelkkä fyysinen muoto kertoo. 5 LOPUKSI Saimaan laivaston vanavedessä -hanke on selvittänyt Saimaan alueen sukellusmatkailun kehittämismahdollisuuksia, sekä tutkinut tuotekehityksen näkymiä rajan ylittävän yhteistyön kautta. Niin Saimaan alueen, Laatokan kuin Suomi-Venäjä yhteistyönkin osalta sukellusmatkailulla on selkeästi potentiaalia kehittyä yhdeksi vesistö- ja kulttuurimatkailua alueella täydentäväksi tuotekokonaisuudeksi. Julkaistuissa raporteissa on pohdittu menestyksen vaatimia tekijöitä, ja selkeästi yhdeksi keskeisemmistä nousee yhteistyön tarve niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Niin järvi- kuin kulttuurimatkailutoimijoidenkin on syytä huomata, että Saimaa tai Järvi- Suomi ovat matkailullisessa mielessä hyvin yhtenäistä aluetta huolimatta maakunta- tai läänirajoista. Samoin Laatokan läheisyys on huomionarvoista matkailualalla. Saimaa voi monella tapaa hyötyä Laatokasta, joka sijaitsee lähimmillään vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Saimaalta. Saimaan, Vuoksen ja Laatokan muodostama yhtenäinen vesistö voisi yhteistyön syventämisen kautta tulla yhä vetovoimaisemmaksi alueeksi esimerkiksi keskieurooppalaisilla matkailumarkkinoilla. Saimaan ja Laatokan välissä oleva valtakunnanraja voi oikein tuotteistettuna ja markkinoinnillisesti hyödynnettynä muuttua esteestä mahdollisuudeksi. Sukellusmatkailu on vain yksi esimerkki vesistö- ja kulttuurimatkailun saralla, jossa Saimaan ja Laatokan muodostamaa vesialuetta voitaisiin paremmin hyödyntää. Sukellusmatkailu tulee joka tapauksessa Suomen ja Venäjän tapauksissa pysymään matkailun marginaalissa, eikä alueelle ole odotettavissa massaturismia muutenkaan. Silti olemassa olevasta potentiaalista voidaan aina ottaa enemmän irti paneutumalla omiin paikallisiin vahvuuksiin ja toteuttamalla parhaimmalla mahdollisella tavalla verkostoitumisen ja yhteistyön kautta muodostuvat tuotteet. Niin Saimaa kuin Laatokkakin ovat matkailulliselta volyymiltaan vielä niin pieniä alueita, että suurimpienkaan toimijoiden ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista tuottaa kaikkia kokonaistuotteen elementtejä yksin. Matkailualalla olisikin hyvä huomata se, että käyttämällä hyödyksi mahdollisen kilpailijan tuottamaa palvelua, voidaan ratkaisevalla tavalla täydentää omaa tuotetta. Tuloksena syntyy verkostomaisesti toteutettu tuote, jonka menestymisestä kaikki toteuttamiseen osallistuvat saavat panostuksensa arvoisen hyödyn. Tuote tarjoaa samalla asiakkaalle laadukkaamman kokonaisuuden, jonka myötä hän viihtyy alueella hyvin ja alueen imago paranee. Tuotepilotoinnin myötä luotiin Laatokan sukellustoimijoihin toimivat kontaktit ja varmistettiin paikallisen palvelun taso. Peruselementit ja tuotekehityksen kannalta tärkeät keskustelukanavat on avattu. Jatkokehittämisen kannalta sukellusmatkailukonseptin suhteen vaikuttaa lupaavalta. Seuraava askel on matkanjärjestäjäyhteyksien vahvistaminen niin, että potentiaalisia Laatokalle matkustavia ryhmiä saadaan liikkeelle. Samoin kehittämistyössä seuraavaksi on luotava suhteet venäläisiin matkatoimistoihin, jotka tuottaisivat sukellusryhmiä Saimaan kohteisiin. Konkreettisen tuotekehittelyn ja yhteistyön tuloksena voi lähitulevaisuudessa olla käytettävissä Saimaan ja Laatokan kattava yhtenäinen sukellustuotekokonaisuus. 18

LÄHTEET Garrod, B. & S. Gössling (2008). New Frontiers in Marine Tourism. Diving Experiences, Sustainability, Management. Elsevier. Amsterdam. Jennings, G. (2003). Marine tourism. Teoksessa Hudson, S. (toim.). Sport and Adventure Tourism. New York. Komppula, R. & M. Boxberg (2002). Matkailuyrityksen tuotekehitys. Edita, Helsinki. Laaninen, U. (2006). Parikkalan rajaylityspaikka on vielä hiljainen, mutta ei pitkään. Etelä-Saimaa 6.12.2006. http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=6647. Lehtolainen, M. (2007). Sukellusmatkailua Saimaalla vuonna 2010? Esiselvitysraportti. Joensuun yliopisto, Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos, Savonlinna. Marttila, E. (2006). Laatokan puolustuksen perinteet. http://laatokanpuolustuksentietopankki.blogspot.com/2006/05/taustatietoja-eri-kohteistalaatokalla.html, 29.10.2007. Silvennoinen, A. (2007). Järven elämää sukelluslasien ja mikroskoopin läpi. Etelä-Saimaa 26.8.2007. http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=7823. Vanhamäki, I. (2007). Suvorovin jalanjäljillä. Saimaan laivaston vanavedessä -hankkeen opintomatka Pietariin 22.-24.5.2006. Joensuun yliopisto. http://mot.joensuu.fi/media/matkailu/suvorov/suvorovin%20jalanjaeljillae%20pietarissa.pdf. 19