MEMO/08/34 Bryssel 23. tammikuuta 2008 Komission ehdotus taakan jakamiseksi kysymyksiä ja vastauksia 1. Mitä komissio ehdottaa? Komissio hyväksyi 10. tammikuuta 2007 energia- ja ilmastonmuutospaketin, jossa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kehotetaan hyväksymään - EU:n riippumaton sitoumus vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta, ja edellyttäen, että kansainvälinen ilmastonmuutossopimus tehdään, 30 prosenttia, - EU:n sitova tavoite kattaa energiankulutuksestaan vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia uusiutuvilla energialähteillä; tähän sisältyy tavoite nostaa biopolttoaineiden osuus 10 prosenttiin. Tämän riippumattoman sitoumuksen myötä EU ottaa johtoaseman ilmastonmuutoksen torjunnan alalla ja näyttää olevansa valmis menemään tätäkin pidemmälle kunnianhimoisen kansainvälisen sopimuksen yhteydessä. Tämä strategia sai tukea sekä Euroopan parlamentilta 1 että EU:n johtajilta maaliskuun 2007 Eurooppa-neuvostossa. Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia näistä aiheista ja siitä, miten se taakka, jolla näihin tavoitteisiin pyritään, voitaisiin jakaa jäsenvaltioiden kesken. Tällä paketilla vastataan edellä mainittuun pyyntöön. Se kattaa tärkeitä toimenpideehdotuksia, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa. Nämä ovat - ehdotus, jolla muutetaan EU:n päästökauppadirektiiviä (EU:n päästökauppajärjestelmää), - ehdotus sen taakan jakamiseksi, joilla pyritään täyttämään yhteisön riippumaton sitoumus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla (esimerkiksi liikenne, rakennusala, palvelut, pienemmät teollisuuslaitokset, maatalous ja jätehuolto), - ehdotus direktiiviksi, jolla edistetään uusiutuvien energialähteiden käyttöä, jotta molemmat edellä mainituista päästötavoitteista saavutetaan helpommin. Muita pakettiin kuuluvia toimenpiteitä ovat ehdotus hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevasta oikeudellisesta kehyksestä, tiedonanto hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin demonstroinnista sekä uudet ympäristönsuojelun valtiontukea koskevat suuntaviivat. 1 Euroopan parlamentin päätöslauselma ilmastonmuutoksesta, annettu 14. heinäkuuta 2007 (P6_TA(2007)0038).
2. Miten kasvihuonekaasupäästöjä koskeva 20 prosentin vähentämistavoite jaetaan eri alojen ja jäsenvaltioiden kesken? EU:n päästökauppajärjestelmä on keskeinen osa komission ilmastonmuutosstrategiaa ja EU:n laajuinen väline sähkövoimaloiden ja suurien teollisuuslaitosten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Se kattaa nykyään noin 40 prosenttia EU27-maiden kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä osuus kasvaa entisestään, jos EU:n päästökauppajärjestelmää laajennetaan. Päästöoikeuksien huutokauppaaminen lisääntyy ja päästöoikeuksien ilmaisesta jakamisesta annetaan koko yhteisössä sovellettavat säännöt. Yrityksille jaettava päästöoikeuksien määrä määriteltiin aiemmin kansallisten jakosuunnitelmien perusteella. Nyt ehdotetaan, että käyttöön otettaisiin yksi ainoa EU:n laajuinen päästökatto EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluville päästöille. Näin voitaisiin varmistaa teollisuuden laitosten tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n sisämarkkinoilla. Vastaavasti EU:n päästökauppajärjestelmässä ei aseteta erityisiä kansallisia päästötavoitteita. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva kokonaistaakka on jaettava EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja kuulumattomien alojen kesken. Komissio ehdottaa seuraavaa lähestymistapaa: - EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla toteutetaan vuoteen 2020 mennessä 21 prosentin vähennys vuoden 2005 tasosta; - EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla toteutetaan noin 10 prosentin vähennys vuoden 2005 tasosta. Tämä johtaa -14 prosentin kokonaisvähennykseen vuoden 2005 tasosta, mikä vastaa -20 prosentin vähennystä vuoden 1990 tasosta. EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilta aloilta odotetaan kuitenkin tätä suurempaa vähennystä, koska päästöjen vähentäminen tulee halvemmaksi sähköntuotannon alalla kuin monilla muilla aloilla. EU:n laajuisen päästökaton asettamisesta EU:n päästökauppajärjestelmässä seuraa myös, että pyrkimykset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken pelkästään niiden alojen osalta, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään. Nämä alat aiheuttavat nykyään noin 60 prosenttia kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä ja kattavat etupäässä pieniä päästölähteitä monilla eri aloilla, esimerkiksi liikenteen (henkilö- ja kuorma-autot), rakennusten (erityisesti lämmitys), palvelujen, pienten teollisuuslaitosten, maatalouden ja jätehuollon alalla 2. Pääsääntöisesti on jäsenvaltioiden omalla vastuulla määritellä ja toteuttaa strategioita ja toimenpiteitä näillä aloilla, vaikka näiden alojen päästövähennyksiin pyritään myös EU:n laajuisilla toimenpiteillä, kuten energiatehokkuusstandardeilla, hiilidioksidia ja autoja koskevalla strategialla ja jätelainsäädännöllä. 2 Maatalous ja jätehuolto aiheuttavat huomattavan määrän muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksin päästöjä (ne aiheuttavat erityisesti metaani- ja typpioksiduulipäästöjä). Muiden kuin hiilidioksidipäästöjen osuus kaikista kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa on yhteensä noin 20 prosenttia, hiilidioksidipäästöjen osuus taas noin 80 prosenttia. 2
Tavoite: -20% verrattuna vuoteen 1990 EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat alat - -21% verrattuna vuoteen 2005-14% verrattuna vuoteen 2005 Päästökauppajärjestelmään kuulumattomat alat -10% verrattuna vuoteen 2005 EU27-maiden tavoitteet 20%:sta+20%:een - to 3. Miten EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomia aloja koskeva 10 prosentin vähennystavoite jaetaan jäsenvaltioiden kesken? Kaikilla jäsenvaltioilla on omat prosenttimääräiset tavoitteensa, jotka ovat keskimäärin 10 prosenttia. Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden tavoitteet astetaan asukaskohtaisen bruttokansantuotteen (BKT) perusteella. Tällä lähestymistavalla on kaksi etua: näin varmistetaan, että tosiasialliset pyrkimykset ja niihin liittyvät kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, ja vauhditetaan talouskasvua niissä jäsenvaltioissa, joissa se on muita jäsenvaltioita hitaampaa. Paketin avulla varmistetaan, ettei taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus heikenny. Valitut luvut ovat enintään -20 prosenttia tai +20 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Näillä rajoilla taataan, että erityiset kansalliset tavoitteet ovat kaikissa jäsenvaltioissa teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa sekä tarkoituksenmukaisia ja etteivät kokonaiskustannukset nouse kohtuuttomasti. Jäsenvaltiot, joiden BKT asukasta kohden on alle EU:n keskiarvon, voisivat vähentää päästöjään EU:n keskiarvoa vähemmän (eli alle -10 prosenttia vuoden 2005 tasosta), ja jotkin jäsenvaltiot voisivat jopa lisätä päästöjään EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla, kuitenkin enintään +20 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Vauraammilta jäsenvaltioilta, joiden asukaskohtainen BKT ylittää EU:n keskiarvon, vaaditaan suurempia ponnisteluita ja EU:n keskiarvon ylittäviä vähennyksiä, ja niiltä, joiden asukaskohtainen BKT on kaikkein korkein, vaaditaan jopa -20 prosentin vähennyksiä vuoden 2005 tasosta. 3
Jäsenvaltiot, joiden BKT asukasta kohden on alhainen, voivat aiheuttaa enemmän päästöjä kuin mitä ne aiheuttivat vuonna 2005 aloilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään, koska niiden suhteellisesti suurempi talouskasvu todennäköisesti tuo mukanaan suurempia päästöjä liikenteen kaltaisilla aloilla. Nämä tavoitteet kuitenkin rajoittavat niiden päästöä ja vaativat siksi jonkinlaisia vähentämistoimia kaikilta jäsenvaltioilta. Jäsenvaltiot eivät voi hakea muutosta jo asetettuihin tavoitteisiin, mutta yhteispäätösmenetelmällä varmistetaan, että lainsäädäntöprosessissa niistä voidaan käydä jonkinlaisia neuvotteluja. Tavoitteet on tarkoitus viimeistellä vielä tällä Euroopan parlamentin toimikaudella. 4. Miten jäsenvaltio täyttää kansallisen tavoitteensa EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla? Monet niistä tärkeistä päätöksistä, jotka koskevat EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomia aloja, kuten rakennusalaa ja maantieliikennettä, tehdään jäsenvaltioiden tasolla. Jäsenvaltiot ottavat käyttöön päästöjä vähentäviä strategioita ja toimenpiteitä. Nämä voivat koskea esimerkiksi liikenteen ohjausta, siirtymistä kestävämpiin liikennemuotoihin, verotusjärjestelyjä, julkisen liikenteen edistämistä, biopolttoaineita, kaupunki- ja liikennesuunnittelua, rakennusteollisuuden standardien parantamista, asianmukaisen eristämisen edistämistä, lämmitysjärjestelmien tehostamista sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöä lämmitykseen. Myös jätteiden vähentämis- ja kierrättämistoimilla voi olla huomattavia vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin. Uudet ympäristönsuojelun valtiontukea koskevat yhteisön suuntaviivat, jotka hyväksytään osana pakettia, lisäävät jäsenvaltioiden kykyä toteuttaa tällaisia toimenpiteitä ja auttavat välttämään kilpailun vääristymät sisämarkkinoilla. Myös monet tärkeät EU:n laajuiset toimenpiteet auttavat jäsenvaltioita vähentämään päästöjä. Esimerkiksi äskettäin esitetyssä asetusehdotuksessa, joka koskee autojen hiilidioksidipäästöjä, valmistajia vaaditaan parantamaan uusien autojen hiilidioksiditehokkuutta 19 prosenttia vuoteen 2012 mennessä, mikä auttaa jäsenvaltioita täyttämään kansalliset tavoitteensa. Myös lämminvesivaraajien ja vedenlämmittimien uusilla tehokkuusstandardeilla sekä asianmukaisilla merkintäjärjestelmillä, joilla annetaan tietoa kuluttajille, voidaan osaltaan saada aikaan suuria päästövähennyksiä rakennuksissa. Lisäksi kaatopaikkadirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano (vuonna 2016) tuottaa suuria päästövähennyksiä, koska biohajoavan jätteen sijoittamista kaatopaikoille vähennetään, mikä puolestaan vähentää huomattavasti metaanipäästöjä. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu. Jäsenvaltiot voivat myös käyttää puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeista saatavia hyvityksiä (ks. jäljempänä). 5. Mitkä ovat energia- ja ilmastopaketin hyödyt? Paketin avulla saadaan aikaan tärkeitä taloudellisia hyötyjä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Jos kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja uusiutuvien energialähteiden lisäämistä koskevat tavoitteet saavutetaan, öljyn- ja kaasuntuonti laskee noin 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä tarkoittaa suurta 50 miljardin euron säästöä. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että EU:n talous ei olisi enää yhtä herkkä toimitus- ja hintahäiriöille, joita voi esiintyä siksi, että tarjonta keskittyy vain muutamiin maihin. 4
Nämä säästöt perustuvat varovaiseen hinta-arvioon, jossa öljyn hinta on noin 60 Yhdysvaltain dollaria barrelilta. Jos öljyn hinta säilyy nykyisen korkeana eli noin 100:ssa Yhdysvaltain dollarissa barrelilta, nämä hyödyt tulevat olemaan vielä huomattavasti suuremmat. Kaiken kaikkiaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen valtion- ja hallitusten päämiesten hyväksymien tavoitteiden mukaisesti vähentää huomattavasti EU:n riippuvuutta tuontiöljystä ja -kaasusta. Ylijäämäisen kauppataseen lisäksi myönteistä on myös se, ettei EU olisi enää yhtä altis nouseville ja vaihteleville energian hinnoille, inflaatiolle, geopoliittisille riskeille sekä sellaisille riskeille, jotka liittyvät toimitusketjuihin, jotka eivät pysty vastaamaan maailmanlaajuiseen kysynnän kasvuun. Paketin täytäntöönpanon myötä EU saa myös edelläkävijän etua vähähiilisten teknologioiden alalla. EU:n yritykset ovat jo maailmanlaajuisesti edelläkävijöitä uusiutuvien energialähteiden teknologioiden alalla, esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergian alalla. Paketin avulla voidaan lisätä edelleen kilpailukykyä näillä huipputeknologian aloilla. Paketin avulla voidaan myös parantaa ilmanlaatua. Suurimpia ilman epäpuhtauksia (rikkidioksiidi, typen oksidit ja hiukkaset) vähennetään noin 15 prosenttia, mikä tuo huomattavia terveysetuja. Lisäksi puhtaampien teknologioiden käytön ansiosta investoinnit ilman pilaantumista torjuvaan laitteistoon vähenevät noin 11 miljoonan miljardin euron arvosta vuoteen 2020. 6. Mitkä ovat energia- ja ilmastopaketin kustannukset? Sternin raportissa esitetyn arvion mukaan toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset ovat 5 20 prosenttia koko maailman BKT:stä. EU katsoo, että näiden kustannusten välttämiseksi ilmastonmuutosta on rajoitettava niin, ettei maapallon lämpötila nouse yli 2 celsiusastetta esiteollisesta tasosta. Tämä edellyttää, että kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vuoteen 2050 mennessä vähentää maailmanlaajuisesti 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Lyhyemmällä aikavälillä EU on asettanut teollisuusmaille tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan laaja kansainvälinen sopimus. Riippumattoman 20 prosentin sitoumuksen myötä EU ottaa johtoaseman ilmastonmuutoksen torjunnan alalla ja osoittaa muulle maailmalle, etteivät tällaiset tiukat toimenpiteet heikennä talouskasvua tai vähennä vaurautta. Paketin täytäntöönpano edellyttää kuitenkin huomattavaa taloudellista panosta ja vahvempaa investointia uusiutuviin energialähteisiin. Sähkövoimaloiden, laitteiden ja liikenteen olisi oltava energiatehokkaampia. Komissio arvioi, että ne suorat kustannukset, joita aiheutuu vähennettäessä päästöjä energiajärjestelmässä ja muita päästöjä kuin hiilidioksidipäästöjä kaikilla aloilla, ovat noin 0,6 prosenttia BKT:stä tai 90 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä, jos EU saavuttaa vaaditut päästövähennykset sisäisesti. Kioton pöytäkirjan joustomekanismien kautta saadut hiilidioksidihyvitykset vähentävät tätä määrää edelleen 0,45 prosenttiin BKT:stä. Makrotalouden tasolla BKT laskisi noin 0,35 0,5 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Toisin sanoen BKT:n kasvu vähenisi joka vuosi 0,04 0,06 prosenttia vuosina 2013 2020. 5
7. Mitä vaikutuksia tällä on kansalaisiin? On tärkeää, että kansalaiset osallistuvat tiiviisti tähän prosessiin. Ne päivittäiset päätökset, joita kansalaiset tekevät energian käytöstä ja energiaa kuluttavien tavaroiden hankkimisesta, ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta ratkaisevan tärkeitä. Osa paketista kohdistuu myös kansalaisiin, koska sillä pyritään vauhdittamaan investointeja uusiutuviin energialähteisiin ja lisäämään energiatehokkuutta. Tällaiset investoinnit vähentävät altistumista fossiilisten polttoaineiden hinnan jatkuvalle nousulle ja pitkällä aikavälillä pienentävät energialaskua, kun tilannetta verrataan nykykehityksen mukaiseen skenaarioon. Komissio arvioi, että vuoteen 2020 mennessä kotitalouksien energialasku kasvaa kokonaisuudessaan noin 150 euroa vuodessa. Tämä kasvu on noin 5 prosenttia nykyisistä energiakustannuksista. Kasvu on hyvin vähäinen, koska lisäinvestointi energiansäästöön ja siirtyminen puhtaampiin polttoaineisiin pienentävät lämmitys- ja sähkölaskua. Tämä arvio perustuu öljyn hintaan, joka on 61 Yhdysvaltain dollaria barrelilta. Mitä korkeampi öljyn hinta, sitä alhaisempi kustannusten nousuennuste. 8. Miksi kaikki tavoitteet perustuvat vuoden 2005 tasoon eivätkä vuoden 1990 tasoon, kuten Kioton pöytäkirjassa? Vuotta 2005 käytetään perus- tai viitevuotena, jonka avulla kasvihuonekaasupäästö jen vähentymistä kuvataan. Kun kasvihuonekaasupäästöjen vähentymistä ja uusiutuvien energialähteiden osuuksia koskevien laskelmien perustana käytetään vuotta 2005, joka ilmentää nykytilannetta, saadaan avoin ja helposti ymmärrettävä kuva siitä, mitä muutoksia on tehtävä. Lisäksi vuoden 2005 tiedot ovat luotettavampia ja helpommin saatavilla. Tiedot sisältävät tietoja todennetuista päästöistä laitoksittain EU:n päästökauppajärjestelmässä ja jäsenvaltioiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, siten kuin ne on ilmoitettu ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen puitteissa 3. 9. Voivatko jäsenvaltiot käyttää puhtaan kehityksen mekanismia (CDM) täyttääkseen kansalliset tavoitteensa? Ehdotusten mukaan jäsenvaltiot voivat jos riippumattoman 20 prosentin sitoumuksen lisäksi ei tapahdu muuta edistystä käyttää kolmansissa maissa toteutetuista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämishankkeista saatuja hiilidioksidihyvityksiä enintään 3 prosenttia vuoden 2005 tasosta, mikä on lähes kolmannes tavoitteena olevasta 10 prosentin vähennyksestä. Jäsenvaltiot voivat siirtää tämän määrän toiselle jäsenvaltiolle. Rajoituksilla pyritään varmistamaan, että paketin avulla luodaan kannustin investoida puhtaampiin teknologioihin ja uusiutuviin energialähteisiin. Jos rajoitukset olisivat korkeammat, tavoitteita ei ehkä saavutettaisi, jolloin Eurooppa ei muuntuisi vähähiiliseksi taloudeksi. Rajoituksilla pyritään myös vahvistamaan Euroopan asemaa kansainvälisillä neuvotteluissa. 3 Maltalla ja Kyproksella ei ole Kioton pöytäkirjan mukaista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusta eikä siten velvoitetta raportoida UNFCCC:lle vuosittain kasvihuonekaasupäästöistään. Yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmää koskevan päätöksen N:o 280/2004/EY mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on kuitenkin laadittava vuosittain inventaarioraportti kasvihuonekaasupäästöistään. 6
10. Mitä tapahtuu, kun kansainvälinen sopimus saadaan aikaan? EU nostaa tavoitteensa 30 prosenttiin, jos muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin toimiin tyydyttävän kansainvälisen sopimuksen puitteissa. Osoituksena muulle maailmalle tästä sitoumuksesta ehdotukset sisältävät yksityiskohtaisia säännöksiä, jotka tulevat voimaan, kun kansainvälinen sopimus on tehty ja ratifioitu. Erityisesti voidaan nostaa esiin seuraavat periaatteet: - Tavoitteita voidaan nostaa korkeamman kansainvälisen tavoitteen mukaisiksi. Sekä EU:n päästökauppaan kuuluvien että kuulumattomien alojen tavoitteita tarkistetaan suhteessa niiden osuuteen kokonaispäästöistä vuonna 2020. - Tavoitteen saavuttamisessa voidaan entistä enemmän käyttää hiilidioksidihyvityksiä, jotka on saatu kehitysmaihin tehdyistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävistä investoinneista. Tämä muodostaa kolmansille maille vahvan kannustimen. Puhtaan kehityksen mekanismin mahdollistamien hyvitysten enimmäismäärä, jota jäsenvaltiot voivat hyödyntää tavoitteidensa saavuttamiseksi, kasvaa puolella kultakin jäsenvaltiolta edellytettävästä lisävähennyksestä. 11. Miten päästöjen on kehityttävä vuosina 2013 2020? Molemmissa ehdotuksissa, siis sekä EU:n päästökauppaan kuuluvien että kuulumattomien alojen osalta, ennakoidaan päästöjen vähenemisen olevan lineaarista. Päästölukemista on raportoitava vuosittain. Näin voidaan varmistaa asteittainen kehitys kohti vuodelle 2020 asetettuja tavoitteita. Molemmissa ehdotuksissa sallitaan kuitenkin tietty joustavuus tavoitteisiin pyrkimisessä. Osa joustavuudesta saadaan puhtaan kehityksen mekanismin käytöstä. Päästökaupan ulkopuolisilla aloilla mahdollisuutena on, että jäsenvaltio voi "lainata" 2 prosenttia sallituista päästöistään seuraavalta vuodelta, tai "tallettaa" tavoitteensa ylittäviä päästövähennyksiään seuraavalle vuodelle. 12. Milloin uusi paketti tulee voimaan? Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden jälkeen eli vuonna 2013. 13. Tulevatko tavoitteet olemaan tiukempia tulevaisuudessa? Jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 2 celsiusasteeseen esiteollisesta tasosta, päästöjä on vähennettävä maailmanlaajuisesti vuoden 2020 jälkeenkin. Päästöt maapallolla on puolitettava vuosisadan puoliväliin mennessä. Kasvihuonekaasupäästöjä koskevan 20 prosentin vähennystavoitteen saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä olisi merkittävä askel kohti suurempia vähennyksiä. Lisäksi teknologia tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen, jotta voimme tulevaisuudessa toteuttaa rajumpia vähennyksiä. 14. Menetetäänkö työpaikkoja? Siirtyykö niitä EU:n ulkopuolelle? Toimenpidepaketilla on mittavia taloudellisia vaikutuksia. Se edellyttää myös rakennemuutoksia, jotta EU:sta tulisi vähähiilinen talous. Paketin taustalla oleva syvällinen analyysi osoitti, että kokonaisvaikutukset työllisyyteen tulevat olemaan vähäiset. Vaikutukset työllisyyteen tosin vaihtelevat paljon eri alojen välillä. Hiiliintensiivisillä aloilla kustannukset kasvavat, mikä vaikuttaa niiden kilpailukykyyn vähähiilisiin vaihtoehtoihin verrattuna. Toisaaalta uusilla vähähiilisillä aloilla syntyy huomattavan paljon uusia työpaikkoja; tämä kehitys on jo nähtävissä uusiutuvien energialähteiden alalla. 7
Toimenpiteet vaikuttavat siten lähinnä siihen, minkälaisia työpaikkoja syntyy ja mille aloille. Rakennemuutokset kohti energiatehokkaampaa ja vähähiilisempää taloutta ovat välttämättömät, kuten öljyn hintakehitys viimeksi kuluneen vuoden aikana osoittaa. Kun EU onnistuu luomaan kilpailuetua vähähiilisissä teknologioissa, sille avautuu uusia vientimahdollisuuksia. Tällöin myös muut maat lähtevät mukaan torjumaan ilmastonmuutosta EU:n esimerkkiä noudattaen. Edellä mainituista syistä paketti sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä siitä, mihin toimenpiteisiin EU ryhtyy, jos tasapuoliset toimintaedellytykset vääristyvät ja jos tuotantoa ja päästöjä siirtyy EU:n ulkopuolelle. Tietysti paras keino taata tasapuoliset toimintaedellytykset olisi kattava kansainvälinen sopimus. 15. Lähteekö muu maailma mukaan? Viimeisimmässä ilmastokonferenssissa hyväksyttiin ns. Balin tiekartta. Tämä oli läpimurto, sillä kaikki maat sopivat aloittavansa viralliset neuvottelut tulevasta kansainvälisestä ilmastonmuutossopimuksesta Kioton jälkeistä aikaa varten. Uusi sopimus on määrä tehdä vuoteen 2009 mennessä. EU ei voi tehdä päätöksiä muun maailman puolesta. Uhka on kuitenkin maailmanlaajuinen. Paras tapa vaikuttaa asiaan on toimia globaalina esimerkkinä ja osoittaa, että talous ja yhteiskunta voivat kukoistaa, vaikka ilmastonmuutosta hillitäänkin. 16. Mitä seuraa, jos jäsenvaltio ei pääse tavoitteisiinsa? Kullekin jäsenvaltiolle sallitaan vuosittain tietty määrä päästöjä EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomia aloja varten. Määrät vastaavat päästöjen lineaarista vähentämistä kohti lopullista vuoden 2020 tavoitetta. Jäsenvaltio voi kuitenkin lainata 2 prosenttia sallituista päästöistään seuraavalta vuodelta tai säästää vähentämistavoitteensa ylittävät päästövähennyksensä seuraavalle vuodelle. Jäsenvaltiot seuraavat jo nyt kasvihuonepäästöjään ja raportoivat niistä vuosittain. Jos seurantaraportista ilmenee, ettei jäsenvaltio noudata sallittuja määriä, jotka on määritelty taakanjakoa koskevassa päätöksessä, Euroopan yhteisö voi käynnistää sitä vastaan EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen rikkomusmenettelyn. Perustamissopimuksen 226 artiklan mukaan komissio voi ryhtyä oikeustoimiin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei täytä velvollisuuksiaan. Jos komissio katsoo, että EU:n lainsäädäntöä on rikottu tavalla, joka antaa aihetta tällaisen menettelyn käynnistämiseen, se toimittaa kyseiselle jäsenvaltiolle ns. virallisen ilmoituksen (ensimmäisen kirjallisen varoituksen), jossa jäsenvaltiota pyydetään esittämään huomautuksensa tietyn määräajan, yleensä kahden kuukauden, kuluessa. Sen jälkeen, kun jäsenvaltio on toimittanut vastauksensa (tai jättänyt vastaamatta), komissio voi päättää toimittaa jäsenvaltiolle ns. perustellun lausunnon (viimeisen kirjallisen varoituksen). Perustellussa lausunnossa komissio esittää selkeästi ja kattavasti ne syyt, joiden vuoksi se katsoo EU:n lainsäädännön tulleen rikotuksi, ja kehottaa jäsenvaltiota korjaamaan puutteet tietyn määräajan, yleensä kahden kuukauden, kuluessa. Jos jäsenvaltio ei korjaa puutteita perustellun lausunnon mukaisesti, komissio voi viedä asian yhteisöjen tuomioistuimeen. Jos tuomioistuin toteaa perustamissopimusta rikotun, kyseinen jäsenvaltio velvoitetaan toteuttamaan tilanteen korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet. 8
Perustamissopimuksen 228 artiklan mukaan komissio voi ryhtyä toimiin myös sellaista jäsenvaltiota kohtaan, joka ei noudata Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen aiempaa päätöstä. Lisäksi artikla antaa komissiolle mahdollisuuden pyytää tuomioistuinta asettamaan kyseiselle jäsenvaltiolle sakon. Myös ulkoiset paineet voivat kannustaa EU:ta vähentämään päästöjä. Kioton pöytäkirjan mukaan sopimuspuolten on korvattava 1,3-kertaisesti sellaiset päästövähennykset, joita ne eivät ole pystyneet toteuttamaan sovitun aikataulun mukaisesti. Toivon mukaan myös uuteen vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevaan sopimukseen saadaan vastaavanlainen korvausvelvoite. 17. Voiko jäsenvaltio asettaa itse oman kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteensa? Koska EU:n päästökauppajärjestelmässä otetaan käyttöön yhteinen EU:n laajuinen päästökatto, on loogista, ettei kasvihuonekaasupäästöille ole asetettu oikeudellisesti sitovaa kokonaistavoitetta. Viime kädessä markkinatoimijat päättävät siitä, missä päästövähennykset toteutetaan; todennäköisesti tämä tapahtuu siellä missä se on kaikkein kustannustehokkainta. Näin ollen yksittäiselle maalle ei voida asettaa EU:n tasolla erityistä tavoitetta. Tämä ei luonnollisestikaan estä jäsenvaltioita asettamasta omia tavoitteita ja nostaa näin esiin omia pyrkimyksiään hillitä ilmastonmuutosta, vertailla saavutuksia ja lisätä yleistä tietoisuutta asiasta. 18. Mitä seuraavaksi? Ehdotuksesta keskustellaan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Se kuuluu ns. yhteispäätösmenettelyn piiriin, eli Euroopan parlamentti on mukana lainsäätäjänä hyväksymässä lopullista tekstiä. Tarkoituksena on saada paketti hyväksyttyä Euroopan parlamentin nykyisellä toimikaudella. 9