MALLIVASTAUKSET Kauppaoikeus 1.10.2004 pakollinen aineopintotentti, täydennystentit
2 Tehtävä 1 (Toiviainen) Vastausten arvostelussa huomioon otettuja seikkoja: Aatu Avuttoman oikeus saada tietoja kaupasta. Tapauksesta ei ilmene, onko Romu Oy ns. harvainyhtiö (yhtiö, jossa on enintään 10 osakasta). Yleensähän osakkeenomistajalla ei ole oikeutta saada nähdä mitään yhtiön asiakirjoja. Harvainyhtiössä osakkaalla on kuitenkin OYL 9 luvun 12 ':n 4 momentin nojalla tällainen oikeus tutustua yleensä kaikkiin yhtiön asiakirjoihin milloin tahansa. Lainkohtaa voidaan tulkita eri tavoilla, mutta lähtökohta on se, että mikäli Romu Oy olisi harvainyhtiö, Aatu Avuttomalla olisi oikeus saada nähdä kaikki ne asiakirjat, jotka mainittuun kauppaan liittyvät (lainkohdan sanonta, jonka mukaan hallitus voi estää tutustumisen yhtiön asiakirjoihin, mikäli siitä aiheutuu olennaista haittaa yhtiölle, voidaan toisaalta tulkita niinkin, että liikesalaisuuksia ym. sisältäviä asiakirjoja ei voisi saada nähdäkseen; tämä edellyttää kuitenkin hallituksen päätöstä eikä toimitusjohtaja Valtteri Vesselillä ole oikeutta asiaa ratkaista). Mikäli yhtiössä on enemmän kuin 10 osakasta, tällaista oikeutta tutustua yhtiön sopimuksiin, kirjanpitoaineistoon ym. ei osakkaalla ole. Aatu Avuton oli yrittänyt yhtiökokouksessa käyttää OYL 9 luvun 12 ':n 1-3 momentissa säänneltyä ns. kyselyoikeuttaan. Yhtiön hallitus (eli päätösvaltainen hallitus, toimielimenä) voi kieltäytyä ja/tai kieltää sitä, jolle kysymys on esitetty, antamasta vastausta, mikäli se ei voi tapahtua tuottamatta yhtiölle olennaista haittaa (OYL 9 luvun 12 ':n 1 momentti). Liikesalaisuuksien paljastuminen epäilemättä on tällainen haitta (kysymys, johon ei tenttivastauksessa edellytetty erityisesti puututtavan, voidaan kuitenkin herättää siitä, onko esimerkiksi jonkin sopimuksen osapuolia tai kauppahintaa koskeva tieto Aliikesalaisuus@ tai ylipäätänsä tieto, jonka julkistamisesta voi aiheutua yhtiölle olennaista haittaa - asian pohtimisesta sai kuitenkin lisäpisteitä). Mutta yhtiökokouksen puheenjohtajalla (ks. tämän prof. Hyvä Velin toimista muutoin myöhemmin tässä mallivastauksessa) tätä oikeutta ei ole. Silloinkin kun vastausta ei anneta tällä perusteella kokouksessa, se on OYL 9 luvun 12 ':n 3 momentin mukaisesti
3 annettava määräajassa kirjallisena tilintarkastajille, joiden tulee antaa siitä määräajassa kirjallinen lausunto, joka toimitetaan kysymyksen esittäneelle osakkaalle sekä pyynnöstä muillekin osakkaille. Yhtiökokouksen puheenjohtajana toimineen hallituksen tilikauden 2003 puheenjohtajan menettely onajännää@. Sinänsä laki ei estä yhtiön johtoon kuuluvaa henkilöä toimimasta yhtiökokouksessa puheenjohtajana; monasti käytännössä juuri hallituksen puheenjohtaja tai joku sen jäsen on yhtiökokouksen puheenjohtaja. Tapauksesta ei ilmene, oliko Hyvä Veli samalla yhtiön osakkeenomistaja. Joka tapauksessa OYL 8 luvun 10':n (mm. johtajien esteellisyys, joka estää millään tavalla myötävaikuttamasta sellaisessa asiassa, jossa on jäävi - vaikkei Hyvä Veli ehkä enää olisikaan hallituksen puheenjohtajana, säännös ulottunee häneen kuitenkin) ja OYL 9 luvun 3 ':n 2:n (osakkeenomistajan esteellisyys) säännöksistä voidaan päätellä, että vaikka Hyvä Veli ei ehkä olisikaan hänen puheenjohtaja-aikansa hallituksen jäsenten (ja itsensä) toimien käsittelyssä suoranaisesti esteellinen, hyvä kokouskäytäntö edellyttää sitä, että (ainakin mikäli Hyvä Veli edelleen kuuluu hallitukseen), hän ei voi toimia yhtiökokouksen puheenjohtajana käsiteltäessä vastuuvapauden myöntämistä yhtiön johdolle (osakkeenomistajana hän olisi esteellinen äänestämään omasta mutta ei muiden hallituksen jäsenten vastuuvapaudesta). Kirjallisuudessa yleisesti esitetyn tulkinnan mukaan yhtiön johtohenkilö on esteellinen yhtiökokouksen puheenjohtajaksi asiassa, joka koskee esimerkiksi vastuuvapautta hänelle tai hänen kanssajohtajilleen (tältä osin pisteitä annettiin lähinnä sillä perusteella, että jääviyskysymystä käsiteltiin ja perusteltiin sitä - olipa tulkinta mikä tahansa - joltisenkin hyväksyttävällä tavalla). Edellä mainituilla perusteilla voidaan päätyä siihen, että 1) kun Aatu Avuttoman kysymyksiin ei vastattu asianmukaisesti yhtiökokouksessa, eikä hallituksen päätökseen perustuvana edes ilmeisesti aiota antaa kirjallista vastausta tilintarkastajille (määräaika sille on tänään 1.10. jo kulunut umpeen), joiden lausunto toimitettaisiin Aatulle, 2) kun Hyvä Veli esteellisenä toimi vastuuvapausasiassa puheenjohtajana, ja 3) kun hän ylitti valtuutensa kieltämällä hallitusta vastaamaan Aatu Avuttoman esittämään
4 kysymykseen, kokouksen päätös on syntynyt useastakin syystä virheellisessä järjestyksessä. Päätös on OYL 9 luvun 17 ':n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla moitteenvaraisesti pätemätön ja voidaan määräajassa nostettavan kanteen perusteella tuomioistuimen päätöksellä kumota. Sikälikin kokouksesta on huomautettavaa, että OYL 9 luvun 5 ':n 2 momentin mukaan tilinpäätösasioita koskeva varsinainen yhtiökokous on pidettävä 6 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä; kokouksen pidon myöhästyminen sinänsä ei kuitenkaan ole siinä tehtyjen päätösten moiteperuste, vaan saattaa johtaa esimerkiksi myöhästymisestä vastuussa olevien henkilöiden korvausvelvollisuuden syntymiseen, mikäli viivästymisestä aiheutuu jollekulle vahinkoa. Oikeus moittia yhtiökokouksen päätöstä on muun muassa osakkeenomistajalla. Yleisen tulkinnan mukaan moiteoikeus on vain sellaisella osakkaalla, joka ei ole myötävaikuttanut päätöksen syntymiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että osakas, joka on äänestänyt päätöksen puolesta, ei voi sitä moittia. Sen sijaan muut osakkaat (poissa olleet, vastaan äänestäneet, äänestyksestä pidättyneet ym.) ovat oikeutettuja vaatimaan päätöksen julistamista pätemättömäksi. Joten Aatu Avuttomalla on oikeus 3 kk.:n kuluessa yhtiökokouksesta nostaa kanne vastuuvapauspäätöksen julistamisesta pätemättömäksi. Aatu Avuttoman oikeus saada nähdä asiakirjoja liittyy edellä käsiteltyyn harvainyhtiössä sovellettavaan tiedonsaantioikeuteen. Sikäli kuin OYL 9 luvun 12 ':n 4 momentti tulkitaan niin, että yhtiön hallituskaan ei voi kieltää tapauksen kaltaisen sopimuksen (syntymisen) selvittämistä, Aatu Avuton voi, mikäli Romu Oy:ssä on enintään 10 osakasta, koska tahansa saada nähdäkseen haluamansa asiakirjat. Kaikitenkin tällöin merkityksellisimmät dokumentit hänen tiedonhalunsa tyydyttämiseksi olisivat kauppakirja ja se tai ne hallituksen kokouksen pöytäkirjat, joissa kyseistä kiinteistön kauppaa on käsitelty. Mikäli kyse ei ole harvainyhtiöstä, Aatulla ei yksinään (vain yksi osake 10.000 osakkeesta) ole oikeutta saada toimitetuksi esimerkiksi erityistilintarkastusta, eikä hän voi tuomioistuinteitsekään vaatia mitään aineistoa
5 nähtäväkseen. Mallivastaus on opetuksellisista syistä paljon pitempi kuin mitä tenttivastaukselta edellytettiin, HT Pari vastauksiin liittyvää yleistä havaintoa: - moni kertoi, että kesähuvilan osto henkilöstön virkistyskäyttöön olisi yhtiön toimialan vastaista; se ei ole sitä, mutta perusongelma kysymyksessä oli Aatu Avuttoman epäily siitä, että se oli ostettu ylihintaan (varojen laiton jako) ja/tai Aherrojen huveihin@ eli hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan käyttöön (yleislausekkeen vastaisuus); - Aatu ei tapauksessa tiennyt, oliko peiteltyä osingonjakoa tai yleislausekkeen rikkomista tapahtunut, vaan hän tahtoi selvittää asian - useat vastasivat siltä pohjalta, että pelkkä Aatun Aepäily@ jo osoitti tosiksi nämä seikat. Tehtävä 2 (Vesala) Ks. Rissanen K. ym. erityisesti sivut 618-619, 632-633 ja 658-661. Tehtävä 3 (Palm) [Ilmoitetaan myöhemmin.] Tehtävä 4 (Viitanen) Vastausten arvostelussa huomioon otettuja seikkoja: Tapauksessa tuli ensinnäkin arvioitavaksi kuluttajansuojalain soveltuvuus. Tiikeri-agentit keräsivät Tiikeri -tuotteiden tilauksia, mikä näyttäisi viittaavan siihen, että he eivät toimineet kuluttajina, vaan tuotteiden suoramyyjinä. Tapaustiedoista kuitenkin ilmenee, että agentit saattoivat ostaa tuotteita myös itselleen. Lisäksi tuotteiden keskeisenä markkinointikohteena olivat agentin omat perheenjäsenet. Myyjät eivät myöskään saaneet tilatuista tuotteista suoranaista rahallista voittoa, vaan ainoastaan bonuspisteitä ja niiden perusteella erilaisia tilaajalahjoja. Siten voidaan katsoa, että he toimivat tapauksessa lähinnä kuluttajan ominaisuudessa, joten KSL ja sen markkinointisäännökset soveltuvat tapaukseen. Toiseksi vastauksissa edellytettiin kiinnitettävän huomiota siihen, että markkinoinnissa pyrittiin hämärtämään hyväntekeväisyyden, tässä tapauksessa
6 luonnonsuojelun, ja puhtaasti kaupallisen suoramyynnin välistä rajaa. Markkinoinnissa tuotiin vahvasti esiin agentin mahdollisuutta auttaa uhanalaisten eläinten suojelua. Tämän tyyppinen markkinointi voidaan helposti katsoa KSL 2:1:n perusteella sopimattomaksi, koska siinä pyritään kaupallisessa toiminnassa hyödyntämään ihmisten taipumusta erilaiseen hyväntekeväisyyteen. Ratkaisevaa tältä osin on se, kuinka hallitseva rooli hyväntekeväisyysaspektilla on ollut ilmoituksissa. Menettely voidaan samoilla perusteilla katsoa helposti myös uuden markkinoinnin tunnistettavuutta koskevan KSL 2:1a:n vastaiseksi, sillä säännös edellyttää, että markkinoinnista ilmenee selvästi sen kaupallinen tarkoitus. Rajanvetoa hämärtää ilmoituksissa vielä se, ettei niissä mainita, kuinka suuri osa tuotteen hinnasta todella lahjoitetaan eläintensuojeluun. Markkinoinnissa on sinänsä katsottu sallituksi se, että elinkeinonharjoittaja mainostaa kanavoivansa osan hyödykkeen myyntihinnasta johonkin tiettyyn hyväntekeväisyyteen, mutta edellytyksenä on se, että ilmoituksesta käy selvästi ilmi, kuinka suuri tuo osuus on. Tällöin kuluttaja pystyy arvioimaan, haluaako hän kanavoida hyväntekeväisyyteen tarkoittamansa rahat suoraan erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille tai välillisesti tiettyjä tuotteita ostamalla. Mikäli Tiikeri -tuotteiden myyntihinnasta kanavoidaan luonnonsuojeluun esimerkiksi vain yksi prosentti, jää hyväntekeväisyys käytännössä varsin pitkälti puhtaasti kaupallisen toiminnan varjoon. Kolmanneksi tapauksessa edellytettiin kiinnitettävän huomiota siihen, että kyseessä oli myös lapsiin ja nuoriin kohdistuva markkinointi. Koska lasten ja nuorten kyky arvioida objektiivisesti markkinointi-aineistoa on aikuisia selvästi heikompi, arvioidaan myös heihin kohdistuvaa markkinointia erityisen tiukasti. Siten edellä mainittuihin tekijöihin, hyväntekeväisyyden ja kaupallisen toiminnan välisen rajanvedon selkeyteen sekä siihen, kuinka suuri osa hyödykkeen myynnin tuotosta tosiasiallisesti päätyy hyväntekeväisyyteen, tulee suhtautua lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa markkinoinnissa selvästi ankarammin kuin pelkästään aikuisiin kohdistuvassa markkinoinnissa. Lasten ja nuorten voi olla ylipäätään vaikeata hahmottaa edes sitä, että kyseessä on perimmältään kaupallinen toiminta. Nämäkin seikat puoltavat sitä, että tapauksessa mainittu markkinointi voidaan varsin helposti katsoa KSL 2:1:n perusteella sopimattomaksi. Sitä, että ilmoituksessa esiintyy lapsi tai nuori ei sinänsä voida pitää sopimattomana. Kuitenkin kuten oppikirjasta ilmenee, MT:n ratkaisukäytännössä on katsottu, ettei lapsi saa esittää ostokehotusta. Näin ei tapauksessa ollut, vaan ilmoituksen tyttö vain kertoi omista myönteisistä kokemuksistaan Tiikeri-agenttina. Tilaajalahjat voidaan myös katsoa KSL 2:4:ssä tarkoitetuiksi erityisiksi eduiksi, jolloin markkinoinnista on käytävä ilmi myös ko. säännöksessä
7 mainitut tiedot. Ks. myös oppikirja s. 739-743 ja 757-759. Tehtävä 5 (Saarikoski) Ks. Howells ym. s. 77-102, erit. s. 78-81, 93-95 ja 102.