RÄMEPURON SATELLIITTIMALMIN SIVUKIVIEN KARAKTERISOINTI JA YMPÄRISTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö Kuopio LAUSUNTO M91K2012 Endomines Oy Pampalon kaivos RÄMEPURON SATELLIITTIMALMIN SIVUKIVIEN KARAKTERISOINTI JA YMPÄRISTÖKELPOISUUS Teemu Karlsson

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M91K2012 2 03.09.2012 Endomines Oy Pampalon kaivos Rämepuron satelliittimalmin sivukivien karakterisointi ja ympäristökelpoisuus T. Karlsson Sisällysluettelo 2 1. Johdanto 1.1. Pampalon kaivos ja satelliittimalmit 3 3 2. Aineisto ja tutkimusmenetelmät 2.1. Petrografinen kuvaus 2.2. Kemialliset analyysit 3 3 4 3. Tulokset 3.1. Sivukivien mineraloginen koostumus 3.2. Sivukivien kemiallinen koostumus 5 5 5 4. Sivukivien ympäristökelpoisuus 6 Lähteet 7 Liitteet 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M91K2012 3 03.09.2012 1. Johdanto Endomines Oy:n omistama Pampalon kultakaivos sijaitsee noin 5 km Ilomantsin kunnan Hattuvaaran kylän pohjoispuolella. Rämepuron satelliittimalmi sijaitsee noin 10 km etelään varsinaisesta kaivoksesta (ks. Liite 1: Pampalon kaivoksen ja satelliittimalmien sijainti). Tämä tutkimus sisältää Pampalon kaivoksen Rämepuron satelliittimalmin sivukivien kemiallisen ja mineralogisen koostumuksen selvittämisen ja niiden tulosten perusteella arvion sivukivien ympäristöominaisuuksista. Arvioinnissa käytetään hyödyksi ympäristöministeriön julkaisemaa opasta kaivannaisjätteen luokittelusta pysyväksi (SY21/2011), joka perustuu kaivannaisjäteasetukseen VNa 379/2008 muutokseen VNa 717/2009. Sivukivien karakterisoinnin ja ympäristökelpoisuusselvityksen perustana ovat tilaajan GTK:lle toimittamat sivukivinäytteet. Rämepuron esiintymän alueella on todettu kolmenlaista sivukivityyppiä: metagrauvakkaa, maasälpäporfyyriä ja intermediääristä vulkaniittia. Kaikista sivukivityypeistä tehtiin oma kokoomanäyte; metagrauvakan kokoomanäyte (E12-11401) koostuu kuudesta osanäytteestä, maasälpäporfyyrin kookoomanäyte (E12-11402) koostuu viidestä osanäytteestä ja intermediäärisen vulkaniitin kokoomanäyte (E12-11403) koostuu seitsemästä osanäytteestä. Esiintymä ja kairauspisteet, joista näytteet on kerätty, on esitetty Liitteessä 2. 1.1. Pampalon kaivos ja satelliittimalmit Pampalon kaivos ja sen satelliittimalmit sijaitsevat 2 500 miljoonaa vuotta vanhassa Ilomantsin vihreäkivivyöhykkeessä. Suomen puolella noin 80 km pitkä ja suurimmillaan noin 5 km leveä vyöhyke koostuu useasta kapeasta ja haaroittuvasta liuskejaksosta. Vihreäkivivyöhykkeen vallitsevina kivilajeina ovat veteen kerrostuneet sedimenttikivet sekä happamat ja intermediääriset pyroklastiitit ja vulkaniitit. (Lehtinen et al. 1998) 2. Aineisto ja tutkimusmenetelmät Tutkimuksen aineisto perustuu tilaajan toimittamista kairasydännäytteistä koostettuihin kokoomanäytteisiin (E12-11401, E12-11402 ja E12-11403), jotka on otettu Pampalon kaivoksen Rämepuron esiintymän alueelta useista eri kairapisteistä vaihtelevilta syvyyksiltä. Tilaaja toimitti sivukivinäytteet GTK:n Kuopion toimitalolle. Kuopion GTK toimitti näytteet edelleen Labtium Oy:lle kemiallisia analyysejä varten. Petrografisen tutkimuksen teki geologi Ilona Romu (GTK). 2.1. Petrografinen kuvaus Yksinkertaistettu petrografinen analyysi tehtiin standardin SFS-EN 932-3 +A1 (Yksinkertaistetun petrografisen kuvauksen menettely ja terminologia) mukaisesti. Näytekivilajien hienosta raekoosta johtuen niistä kustakin valmistettiin kiillotettu ohuthie GTK:n Itä-Suomen yksikön hielaboratoriossa. Ohuthiemäärityksessä noudatettiin teknistä ohjetta Betonin kiviainekset BY 43/2008 (B 1.6

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M91K2012 4 03.09.2012 ohuthiemääritys). Mineraalien pistelaskua ei suoritettu, sillä metamorfisten kivien nimeäminen perustuu kiven rakenteeseen ja mineraalikoostumukseen pikemminkin kuin niiden sisältämien mineraalien paljoussuhteisiin. Yksinkertaistetun petrografisen analyysin tavoitteena oli tutkia haitallisia aineita sisältävien mineraalien esiintymistä ao. näytteissä geokemiallisen analytiikan tueksi. Testitulokset pätevät ensisijaisesti tutkitulle näytteelle eivätkä välttämättä vastaa muita samasta esiintymästä otettuja näytteitä. 2.2. Kemialliset analyysit Kemiallisia analyysejä varten sivukivinäytteet kuivattiin ensin < 40 C:ssa, jonka jälkeen ne hienomurskattiin (>70 % >2 mm, murskaimen leuat Mn-terästä) ja jauhettiin karkaistussa hiiliteräsjauhinastiassa. Näytteiden hajotukseen käytettiin kuningasvesiuuttoa 90 C:ssa modifoidun ISO11466 standardin mukaan (Labtiumin laboratoriomenetelmä 512). Kuuma kuningasvesi liuottaa täysin trioktaedriset kiilteet esimerkiksi biotiitin, savimineraalit, saostumamineraalit ja useimmat suolamineraalit kuten apatiitin, karbonaatit, titaniitin sekä sulfidimineraalit (Doležal et al. 1968). Happoliukoisten metallien ja metalloidien pitoisuus viittaa yleensä niiden pitoisuuteen sulfidimineraaleissa. Happoliukoinen kromi- ja vanadiinipitoisuus kuvaa kuitenkin niiden sitoutumista kiille- ja kloriittimineraaleihin. Nikkelipitoinen talkki tai serpentiini ei liukene kuningasveteen. Maasälvistä, amfiboleista ja pyrokseeneista liukenee rapautuneilta ja/tai jauhatuksesta rikkoutuneilta kidepinnoilta alkuaineita, kuten Ca, Na ja K (Räisänen et al. 1992). Kuuma kuningasvesiuutto ei vastaa kokonaispitoisuutta silikaatteihin ja oksideihin sitoutuneiden metallien osalta. Metallipitoisuudet määritettiin kuningasvesiuutteesta ICP-OES ja osittain ICP-MS tekniikoilla (Labtium 512MP). Elohopeapitoisuus määritettiin erillisesti pyrolyyttisella menetelmällä (Labtium 822L). Rikkipitoisuus määritettiin kuningasvesiuuton lisäksi myös rikkianalysaattorilla (Labtium 810L) ja sulfidirikki pyrolyyttisesti rikkianalysaattorilla (810Ls). Ero kuningasvesiuutetun rikin ICP-mittauksen ja rikkianalysaattori-mittauksen välillä voi olla seurausta kiteisen rikkikiisun (kuutiollinen) tai arseenikiisun (monokliininen) osittaisesta liukenemisesta kuningasveteen tai rikin sublimoitumisesta uuton aikana. Kiviaineksen kykyä tuottaa hapanta kaivosvalumaa määritettiin standardin CEN pren 15875: 2008 pohjalta. Neutraloimispotentiaali (NP) määritettiin titrausmenetelmällä (Labtium 827T) ja hapontuottopotentiaali (AP) rikkianalysaattorilla saatavan rikkipitoisuuden mukaan. Näiden perusteella laskettiin neutralisoimispotentiaalisuhde (NP/AP). Neutralointikyvyllä tarkoitetaan sivukivissä olevien happamuutta neutraloivien mineraalien kykyä puskuroida sulfidimineraalien hapettumisessa muodostuvaa happamuutta. NP-testissä karbonaattien neutralointikykyä (eli liukenemista happamissa oloissa) testataan suolahappouutolla. Menetelmä kuvaa pääasiassa herkästi liukenevien karbonaattimineraalien puskurointikykyä. Johtuen testin lyhyestä reaktioajasta, uutossa eivät liukene hitaasti reagoivat karbonaattimineraalit. Silikaattimineraalit liukenevat testin aikana ainoastaan osittain, lähinnä rikkoutuneilta mineraalipinnoiltaan. Kalsiumia ja magnesiumia sisältävillä silikaattimineraaleilla on kuitenkin todettu olevan merkitystä happamuuden puskuroinnissa pidemmällä ajanjaksolla (mm. Jambor 2003). Näin ollen testi antaa viitteitä myös silikaattien neutralointikyvystä. Tutkimusten pohjalta voidaan arvioida täyttävätkö sivukivet inertille jätteelle säädetyt raja-arvot (VNa 717/2009), ovatko ne happoa muodostavia ja mitkä ovat kivien mahdolliset haitta-aineiden lähteet.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M91K2012 5 03.09.2012 3. Tulokset 3.1. Sivukivien mineraloginen koostumus Näytteen E12-11401 tekstuuri on hienorakeinen ja voimakkaasti suuntautunut. Päämineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi, biotiitti ja muskoviitti. Aksessorisina mineraaleina ovat apatiitti, magneettikiisu, jonka sekarakeina esiintyy hieman kuparikiisua, sekä ilmeniitti. Näytteen kivilaji on metagrauvakka Näytteen E12-11402 tekstuuri on hienorakeinen ja voimakkaasti suuntautunut. Päämineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi, turmaliini, biotiitti ja muskoviitti. Aksessorisina mineraaleina ovat apatiitti, magneettikiisu, jonka sekarakeina esiintyy hieman kuparikiisua, granaatti, sekä ilmeniitti. Näytteen kivilaji on serisiittiliuske. Näytteen E12-11403 tekstuuri on hienorakeinen ja voimakkaasti suuntautunut. Päämineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi (suhteellisen vähän), biotiitti ja kloriitti. Aksessorisina mineraaleina ovat apatiitti, ilmeniitti ja magneettikiisu. Näytteen kivilaji on intermediäärinen tai hapan vulkaniitti Rämepuron sivukivien kivilajit eivät sisälly ympäristöministeriön julkaiseman oppaan Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi (SY21/2011) listaan pysyvän jätteen kriteerit täyttävistä kivilajeista. Kivilajeissa ei esiintynyt huokoisuutta tai haitallisia silikaattisia kuituja. Petrografinen kuvaus on esitetty tarkemmin liitteessä 3. 3.2. Sivukivien kemiallinen koostumus Sivukivinäytteiden raskasmetallien, arseenin ja sulfidisen rikin pitoisuudet on esitetty taulukossa 1 ja analyysien alkuperäiset tulokset kokonaisuudessaan liitteessä 4. Kemiallisen analyysin perusteella näytteen E12-11401 haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä PIMA-asetuksen raja-arvoja. Näytteessä E12-11402 PIMA-asetuksen alempi ohjearvo ylittyi kuparin osalta. PIMAasetuksen kynnysarvot ylittyivät näytteessä E12-11403 arseenin, koboltin ja kromin osalta, sekä alempi ohjearvo nikkelin osalta. PIMA-asetus ei anna ohjearvoja molybdeenin osalta, mutta tuloksia voidaan verrata vanhempiin SAMASE-arvoihin (Puolanne et al. 1994). SAMASE ohjearvo molybdeenille on 5 mg/kg ja raja-arvo 200 mg/kg. Näytteiden molybdeenipitoisuudet eivät ylitä SAMASE-ohjearvoja.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M91K2012 6 03.09.2012 Taulukko 1. Pampalon kaivoksen Rämepuron satelliittimalmin sivukivien raskasmetallien, arseenin ja sulfidisen rikin kuningasvesiliukoiset pitoisuudet, sulfidirikkipitoisuus, sekä neutralointipotentiaalin (NP) ja hapontuottopotentiaalin (AP) suhde. Vertailuarvoina on esitetty valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin asetuksen (PIMA) ohjearvot. PIMA-asetus ei anna ohjearvoja molybdeenille. PIMA-kynnysarvojen ylitykset on värjätty vihreällä, alemman ohjearvon ylitykset keltaisella ja ylemmän ohjearvon ylitykset punaisella. Alkuaineiden pitoisuudet mg/kg, poislukien sulfidinen S (%), sekä määreetön NP/AP-luku. PIMA kynnysarvo Sb As Hg Cd Co 2 0,5 1 20 100 100 60 50 200 100 5 Cr Cu Pb Ni Zn V Mo sulf. S NP/AP Sivukivityyppi PIMA alempi ohjearvo 10 50 2 10 100 200 150 200 100 250 150 PIMA ylempi ohjearvo 50 100 5 20 250 300 200 750 150 400 250 E12 11401 <0.3 5 <0.005 0,12 16,1 43 52 2,5 33 76 70 0,72 0,17 4 <0.005 0,33 6,9 20 160 7,1 19 32 38 1,31 0,13 E12 11402 <0.3 E12 11403 <0.3 20 <0.005 0,18 27,9 133 60 1,8 105 96 75 1,06 0,17 1,19 Metagrauvakka 1,17 Maasälpäporfyyri 1,04 Int.vulkaniitti Kaivannaisjäteasetuksessa mainitaan inertin kiviaineksen sulfidirikin enimmäispitoisuudeksi 0.1 %, tai 1 % mikäli neutraloimispotentiaalin ja hapontuottopotentiaalin suhde on vähintään 3. Rämepuron sivukivien sulfidisen rikin pitoisuudet ovat melko pieniä, mutta ylittävät kuitenkin inerteille kivilajeille määritetyt raja-arvot. 4. Sivukivien ympäristökelpoisuus Pampalon kaivoksen Rämepuron satelliittimalmin sivukiviä ei voida pitää tilaajan toimittamien näytteiden perusteella kaivannaisjäteasetuksen VNa 379/2008 muutoksen VNa 717/2009 tarkoittamana pysyvänä jätteenä. Kaikissa kivilajeissa sulfidirikin pitoisuus ylittää säädetyn 0.1 % ja NP/AP luku on alle 3. Näytteessä E12-11402 alempi PIMA-ohjearvo ylittyy kuparin osalta. Näytteessä E12-11403 PIMA-kynnysarvot ylittyvät arseenin, koboltin ja kromin osalta, sekä alempi PIMA-ohjearvo nikkelin osalta. Haitta-aineet ovat todennäköisesti sitoutuneet herkästi rapautuviin sulfidimineraaleihin ja kloriittiin (kromi). Kivilajeissa ei esiintynyt huokoisuutta tai haitallisia silikaattisia kuituja. Rämepuron sivukivien sulfidirikin ja haitta-aineiden pitoisuudet ovat kaiken kaikkiaan melko pieniä. Rämepuron metagrauvakkaa, maasälpäporfyyriä ja intermediääristä vulkaniittia voidaan käyttää maarakentamiseen kaivosalueella, jossa luontaiset haitta-ainepitoisuudet ovat suurempia kuin maaperässä keskimäärin. Paikallisissa kohteissa kyseisten kivilajien käyttö ei oleellisesti muuta maaperän kemiallista tilaa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M91K2012 7 03.09.2012 Lähteet Betonin kiviainekset 2008- BY 43, 2009. Doležal, J., Povondra, P. & Sulcek, Z. 1968. Decomposition techniques in inorganic analysis. London: Iliffe Books Ltd, 224 p. Jambor, J.L. 2003. Mine waste mineralogy and mineralogical perspectives of acid-base counting. In: Jambor, J.L., Blowes, D.W. & Ritchie, A.I.M. Environmental aspects of mine wastes. Mineralogical Association of Canada, Short Course Series vol. 31, 117-146. Vancouver. Lehtinen, M., Nurmi, P. ka Rämö, T. (toim.) 1998. Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Suomen Geologinen Seura. ISBN 952-90-9260-1 Puolanne J, Pyy O ja Jeltsch U 1994. Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti; loppuraportti. Helsinki, Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Muistio 5/1994. Räisänen, M.L., Tenhola, M., & Mäkinen, J. 1992. Effects of mineralogy and physical properties on till geochemistry in central Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 64 (1), 35-58. SY21/2011. Hannu Luodes, Päivi M. Kauppila, Teemu Karlsson, Maria Nikkarinen, Soile Aatos, Anna Tornivaara, Margareta Wahlström ja Tommi Kaartinen, 2011. Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi; Louhinnassa muodostuvat sivukivet. Suomen ympäristö 21/2011. Salminen R. (toim.) 1995. Alueellinen geokemiallinen kartoitus Suomessa vuosina 1982 1994. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 130. 48 s. VNa 379/2008; Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä 5 6.2008. VNa 717/2009; muutos Valtioneuvoston asetukseen kaivannaisjätteistä (VNa 379/2008). Liitteet Liite 1. Pampalon kaivoksen ja satelliittimalmien sijainti Liite 2. Rämepuron esiintymä ja kairauspisteet Liite 3. Sivukivien petrografinen kuvaus Liite 4. Sivukivinäytteiden kemiallinen koostumus; alkuperäinen laboratoriotulos

Liite 1: Pampalon kaivoksen ja satelliittimalmien sijainti Hosko 0 Kuivisto Pampalo NW Pampalon kaivos Rämepuro Muurinsuo Korvilansuo Kuittila 2 4 ± 8 Kilometers

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LIITE 3 1 (20) Itä Suomen yksikkö Petrografinen analyysi Kuopio 31.08.2012 Yksinkertaistettu petrografinen analyysi Näytteet E12 11401 11415 Analyysin teki: Kallioperägeologi Ilona Romu

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 2 (20) 1. Yleistä Yksinkertaistettu petrografinen analyysi tehtiin standardin SFS EN 932 3 +A1 (Yksinkertaistetun petrografisen kuvauksen menettely ja terminologia) mukaisesti. Näytekivilajien hienosta raekoosta johtuen niistä kustakin valmistettiin kiillotettu ohuthie GTK:n Itä Suomen yksikön hielaboratoriossa. Ohuthiemäärityksessä noudatettiin teknistä ohjetta Betonin kiviainekset BY 43/2008 (B 1.6 ohuthiemääritys). Mineraalien pistelaskua ei suoritettu, sillä metamorfisten kivien nimeäminen perustuu kiven rakenteeseen ja mineraalikoostumukseen pikemminkin kuin niiden sisältämien mineraalien paljoussuhteisiin. Yksinkertaistetun petrografisen analyysin tavoitteena oli tutkia haitallisia aineita sisältävien mineraalien esiintymistä ao. näytteissä geokemiallisen analytiikan tueksi. Testitulokset pätevät ensisijaisesti tutkitulle näytteelle eivätkä välttämättä vastaa muita samasta esiintymästä otettuja näytteitä. 2. Näytteistä Kaikki tutkitut kivilajit edustavat prekambrista kallioperää. Näytekivilajit ovat metamorfoituneita, rapautumattomia, alkuperältään vulkaanisia tai sedimenttikiviä, yksi näytteistä on puolipinnallinen tai syväkivi. Tutkitut näytteet ovat pääosin hieno pienirakeisia, kohtalaisen voimakkaan suuntautuneita (liuskeisia) ja anisotrooppisia. Näytteissä ei esiinny huokoisuutta tai haitallisia silikaattisia kuituja ja ne ovat väriltään vaalean tumman harmaita. Opaakit mineraalit (sulfidit ja oksidit) esiintyvät tutkituissa näytteissä aksessorisina mineraaleina ja niiden yhteenlaskettu määrä kussakin näytteessä on < 5 til % ohuthieestä arvioituna. Mineraalit on kuvauksessa lueteltu runsausjärjestyksessä, yleisin ensin. Ohuthieiden mikrovalokuvat kohdassa 4. 3. Ohuthiekuvaukset Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: E12 11401, Rämepuro Metagrauvakka (Kiilleliuske) Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut. Kvartsi, plagioklaasi, biotiitti, muskoviitti Apatiitti, magneettikiisu, kuparikiisu, ilmeniitti. Magneettikiisussa esiintyy ns. sekarakeina hieman kuparikiisua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 3 (20) Näytetunnus: E12 11402, Rämepuro Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Granaatti kiilleliuske Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut. Kvartsi, plagioklaasi, turmaliini, biotiitti, muskoviitti Apatiitti, magneettikiisu, kuparikiisu, granaatti, ilmeniitti. Magneettikiisussa esiintyy ns. sekarakeina hieman kuparikiisua. E12 11403, Rämepuro Intermediäärinen metavulkaniitti Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut. Kvartsi, plagioklaasi, biotiitti, kloriitti Apatiitti, erittäin vähän ilmeniittiä, magneettikiisua ja kuparikiisua. E12 11404, Hosko Metagrauvakka (Kiilleliuske) Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut. Kvartsi, muskoviitti, biotiitti, kloriitti, plagioklaasi Turmaliini, magneettikiisu, apatiitti, zirkoni. E12 11405, Hosko Granaatti serisiittiliuske Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut, kerroksellinen. Kvartsi, muskoviitti, kloriitti, biotiiti, granaatti Turmaliini (päämineraalina n. 1.5 mm leveässä jatkuvassa kerroksessa), magneettikiisu, ilmeniitti, apatiitti, rikkikiisu. Magneettikiisua ja ilmeniittiä kohtalaisen runsaasti.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 4 (20) Näytetunnus: E12 11406, Muurinsuo Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Intermediäärinen metavulkaniitti Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut. Kvartsi, plagioklaasi, biotiitti, kloriitti. Magneettikiisu, apatiitti, kuparikiisu, ilmeniitti. Kuparikiisu esiintyy sekarakeina magneettikiisun kanssa. E12 11407, Muurinsuo Intermediäärinen metavulkaniitti Porfyyrinen, pieni keskirakeisia plagioklaasihajarakeita hienorakeisessa perusmassassa. Heikosti suuntautunut. Kvartsi, plagioklaasi, biotiitti. Epidootti, serisiitti (plagioklaasi muuttunut hienorakeiseksi muskoviitiksi), magneettikiisu, rikkikiisu. Omamuotoinen rikkikiisu esiintyy joskus magneettikiisun kanssa sekarakeina. E12 11408, Kuittila Metatonaliitti Hieno pienirakeinen, kohtalaisesti suuntautunut. Kvartsi, plagioklaasi, biotiitti, muskoviitti. Kalimaasälpä, karbonaatti, apatiitti, turmaliini, rikkikiisu. E12 11409, Kuittila Intermediäärinen metavulkaniitti Porfyyrinen, pienirakeisia plagioklaasihajarakeita hienorakeisessa perusmassassa. Suuntautumaton. Amfiboli, biotiitti, plagioklaasi, kvartsi. Rikkikiisu, magneettikiisu, kuparikiisu. Näitä erittäin vähän.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 5 (20) Näytetunnus: E12 11410, Kuivisto Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Intermediäärinen metavulkaniitti Hieno pienirakeinen, osin suuntautunut (biotiitti muodostaa kasaumia) Kvartsi, plagioklaasi, biotiitti, kalimaasälpä. Karbonaatti, apatiitti, erittäin vähän: rikkikiisu, kuparikiisu, oksidi (magnetiitti tai kromiitti). E12 11411, Kuivisto Kiilleliuske Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut. Kvartsi, biotiitti. Plagioklaasi, magneettikiisu (3 4 til %), kuparikiisu, kloriitti, apatiitti. E12 11412, Korvilansuo Kiilleliuske Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut. Kvartsi, muskoviitti, biotiitti. Apatiitti, kloriitti, maasälpä, turmaliini, magneettikiisu, kuparikiisu, oksidi (magnetiitti tai ilmeniitti, hyvin hienorakeinen). Kuparikiisu esiintyy sekarakeina magneettikiisun kanssa. E12 11413, Korvilansuo Metagrauvakka (liuske) Hienorakeinen, voimakkaasti suuntautunut, kerroksellinen. Kvartsi, plagioklaasi, kalimaasälpä, biotiitti. Apatiitti, epidootti, mahdollisesti magneettikiisu ja ilmeniitti (Kiisu muuttuneen oloinen tai huonosti kiillottunut).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 6 (20) Näytetunnus: E12 11414, Pampalo NW Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Näytetunnus: Kivilaji: Tekstuuri: Päämineraalit: Aksessoriset: Plagioklaasi metaporfyyri Hieno pienirakeinen, porfyyrinen, kohtalaisen suuntautunut. Hienopienirakeisia plagioklaasi hajarakeita hienorakeisessa perusmassassa. Kvartsi, plagioklaasi, biotiitti, karbonaatti. Apatiitti, kromiitti, zirkoni. E12 11415, Pampalo NW Emäksinen intermediäärinen metavulkaniitti Hieno pienirakeinen, plagioklaasiporfyyrinen, voimakkaasti suuntautunut. Biotiitti, kvartsi, plagioklaasi, karbonaatti, klinopyrokseeni (augiitti). Apatiitti, oliviini (iddingsiittiytynyt), kromiitti.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 7 (20) 4. Mikrovalokuvat ohuthieistä E12 11401, Rämepuro, metagrauvakka Kuva 1. E12 11401, Rämepuro. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy ruskean biotiitti kiilteen voimakas suuntaus valkeaa kvartsia ja plagioklaasia vasten. Oikealla heijastetussa valossa otettu kuva aksessorisina mineraaleina esiintyvistä magneetti ja kuparikiisusta.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 8 (20) E12 11402, Rämepuro, granaatti kiilleliuske Kuva 2. E12 11402, Rämepuro. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy suuntautunutta ruskeaa biotiitti kiillettä sekä oikeassa alareunassa vihreää turmaliinia valkeaa kvartsia ja plagioklaasia vasten. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneetti ja kuparikiisua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 9 (20) E12 11403, Rämepuro, intermediäärinen metavulkaniitti Kuva 3. E12 11403, Rämepuro. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyvät suuntautuneet fyllosilikaatit ruskea biotiitti kiille, vaalean vihreä kloriitti ja lähes väritön muskoviitti valkeaa kvartsia ja plagioklaasia vasten.. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneettikiisua (keskellä) ja ilmeniittiä (ylhäällä).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 10 (20) E12 11404, Hosko, metagrauvakka Kuva 4. E12 11404, Hosko. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyvät suuntautuneet fyllosilikaatit lähes väritön muskoviitti, ruskea biotiitti javihertävä kloriitti valkeaa kvartsia ja plagioklaasia vasten. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneettikiisua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 11 (20) E12 11405, Hosko, granaatti serisiittiliuske Kuva 5. E12 11405, Hosko. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyvät suuntautuneet fyllosilikaatit lähes väritön muskoviitti, ruskea biotiitti javihertävä kloriitti valkeaa kvartsia ja plagioklaasia vasten. Ylhäällä keskellä granaattiporfyroblasti. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneettikiisua (kellertävä) ja ilmeniittiä (metallin harmaa)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 12 (20) E12 11406, Muurinsuo, intermediäärinen metavulkaniitti Kuva 6. E12 11406, Muurinsuo. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy suuntautunutta ruskeaa biotiitti kiillettä sekä vaalean vihreää kloriittia valkeaa kvartsia ja plagioklaasia vasten. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneettikiisua ja ilmeniittiä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 13 (20) E12 11407, Muurinsuo, intermediäärinen metavulkaniitti Kuva 7. E12 11407, Muurinsuo. Vasemmalla ristiinpolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy reunoilla harmaita, pieni keskirakeisia plagioklaasi hajarakeita. Keskellä hienorakeinen, uudelleen kiteytynyt perusmassa koostuu lähinnä kvartsista, plagioklaasista ja biotiitista. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneettikiisua jossa esiintyy paikoin rikkikiisua sekarakeina.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 14 (20) E12 11409, Kuittila, intermediäärinen metavulkaniitti Kuva 8. E12 11409, Kuittila Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy ruskeaa biotiittia sekä vihreää amfibolia (aktinoliitti?) valkeaa plagioklaasia ja kvartsia vasten. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista rikkikiisua, magneettikiisua ja kuparikiisua, joita on kivessä erittäin vähän.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 15 (20) E12 11410, Kuivisto, intermediäärinen metavulkaniitti Kuva 9. E12 11410, Kuivisto. Vasemmalla ristiinpolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy harmaina mineraaleina kvartsia, plagioklaasia ja kalimaasälpää. Vasemmassa yläreunassa pienirakeista, vaalean punertavaa karbonaattia sekä oikeassa alareunassa oksidin ja kirkkaan värisen biotiitin muodostama kasauma. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista rikkikiisua ja magneettikiisua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 16 (20) E12 11411, Kuivisto, kiilleliuske Kuva 10. E12 11411, Kuivisto. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy suuntautunutta ruskeaa biotiittia sekä vasemmassa alareunassa vihreää kloriittia valkeaa kvartsia vasten. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneettikiisua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 17 (20) E12 11412, Korvilansuo, kiilleliuske Kuva 11. E12 11412, Korvilansuo. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyvät suuntautuneet fyllosilikaatit lähes väritön muskoviitti, ruskea biotiitti ja vihertävä kloriitti valkeaa kvartsia ja maasälpää vasten. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneettikiisua jossa hieman kuparikiisua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 18 (20) E12 11413, Korvilansuo, metagrauvakka Kuva 12. E12 11413, Korvilansuo. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy suuntautunut vihertävänruskea biotiitti valkeaa kvartsia ja maasälpiä vasten. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista magneettikiisua mahdollisesti ilmeniitin kanssa sekarakeina.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 19 (20) E12 11414, Pampalo NW, plagioklaasi metaporfyyri Kuva 13. E12 11414, Pampalo NW Vasemmalla ristiinpolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy harmaina mineraaleina kvartsia ja plagioklaasi hajarakeita. Karbonaatti näkyy vaalean ounaisena ja kirkkaat värit ovat biotiittia. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorinen kromiittirae.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrografinen analyysi 20 (20) E12 11415, Pampalo NW, intermediäärinen metavulkaniitti Kuva 14. E12 11415, Pampalo NW. Vasemmalla tasopolaroidussa valossa otetussa kuvassa näkyy suuntautunut kellanruskea biotiitti valkeaa plagioklaasia ja kvartsia vasten. Vihertävä mineraali on klinopyrokseenia (augiitti), jonka vierellä kuvan alalaidassa karbonaattia. Oikealla heijastetussa valossa otetussa kuvassa aksessorista kromiittia.