Työmatkaliikunta henkilöstötilojen suunnittelussa

Työmatkaliikunta henkilöstötilojen suunnittelussa Tässä muistiossa on esitetty henkilöstötiloja koskevan RT-ohjeen laatimista palvelevan taustatutkimuksen tulokset. Muistion tavoitteena on kuvata työmatkaliikunnan määrää ja käyttäjien tarpeita laajemmin, kuin mitä varsinaiseen RT-ohjeeseen on mahdollista sisällyttää. Muistion pohjalta tehdyt keskeiset johtopäätökset sisältyvät RT-ohjeen suosituksiin. Sisällys 1 Johdanto... 2 2 Tutkimusaineistot... 2 3 Keskeisiä käsitteitä... 4 4 Työmatkojen kulkutapajakauma... 5 5 Pyöräilijöiden määrä... 8 6 Vaatteiden ja varusteiden säilytys...10 Kilometrikisan kippareiden aineisto...10 Käyttäjäkysely neljässä kohteessa...11 Pyöräilijöiden osuus Mobinetin kyselyaineiston perusteella...12 Vaatteiden ja varusteiden säilytys case-kohteissa...14 Päivittäinen ja satunnainen vaatesäilytys...15 7 Peseytyminen...16 Kilometrikisan kippareiden aineisto...16 Käyttäjäkysely neljässä kohteessa...17 Suihkutarpeen laskelma erilaisilla kulkutapaosuuksilla...19 Peseytyminen case-kohteissa...20 8 WC...22 Kilometrikisan kippareiden aineisto...22 WC:t case-kohteissa...22 9 Pinta-ala...23 Kilometrikisan kippareiden aineisto...23 Pinta-ala case kohteissa...24 10 Johtopäätökset...Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 1

1 Johdanto Pyöräilijöille ja muulle työmatkaliikunnalle varatut sosiaalitilat ovat usein riittämättömät ja huonosti varustellut. Puutteet ovat nousseet esiin useissa työpaikkojen henkilökuntakyselyissä ja koskevat jopa uusia vasta rakennettuja toimitiloja. Keskeinen taustasyy ongelmiin on, että työmatkaliikunnan vaatimia puku-, pesu- ja säilytystilojen laatua ja mitoitusta koskevaa ohjeistusta ei ole laadittu, RT-ohjeena tai muutenkaan. Rakennustieto ja useat muuta tahot ovat tunnistaneet henkilöstötiloja koskevan RT-ohjeen uusimistarpeen. Ohjeen laatiminen on kuitenkin viivästynyt, koska työmatkaliikunnan määrästä ja käyttäjien tarpeista ei ole ollut riittävästi tutkimustietoa, johon ohjeen mitoitussuositukset voisivat pohjautua. Tähän muistioon on koottu RT-ohjeen käsikirjoitusta palvelevan taustatutkimuksen tulokset. Taustaselvityksen on laatinut Ville Voltti Mobinet Oy:stä Ympäristöministeriön ja Liikenneviraston toimeksiannosta ja osin Mobinet Oy:n omana työnä. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen aineiston analyysit on tehnyt Hannu Lehto WSP Finland Oy:stä Liikenne- ja viestintäviraston toimeksiannosta. Kilometrikisan kapteeneille kohdennetun kyselyn ovat toteuttaneet Virpi Ansio ja Matti Hirvonen Pyöräilykuntien verkosto ry:stä ja Ville Voltti Mobinet Oy:stä. Aineistoja taustaselvitykseen ovat toimittaneet myös valmisteilla olevan RT-ohjeen toimikunnan jäsenet ja case-kohteiden edustajat. Muistion tavoitteena on kuvata työmatkaliikunnan määrää ja käyttäjien tarpeita laajemmin, kuin mitä varsinaiseen RT-ohjeeseen on mahdollista sisällyttää. Muistion pohjalta tehdyt keskeiset johtopäätökset sisältyvät RT-ohjeen suosituksiin. 2 Tutkimusaineistot Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus 2016 Työmatkojen kulkutapajakaumaa sekä työmatkapyöräilyn määrää ja ominaisuuksia on tutkittu valtakunnallisesta henkilöliikennetutkimusaineistosta. Aineisto käsittää valtakunnallisen aineiston noin 28400 matkaa, josta pyörällä tehtyjä työmatkoja noin 320 ja lisäksi tietyiltä seuduilta kerätyn laajemman aineiston, jossa on noin 64000 matkaa, joista noin 770 pyörällä tehtyjä työmatkoja. Analyyseissä tarkasteltiin kotoa tai muualta työpaikan suuntaan tehtyjä työmatkoja alueittain työpaikan sijainnin mukaan. Varsinaisen henkilöliikennetutkimuksen tunnusluvut on laskettu henkilöä kohti. Tässä analyysissä on tuloksia laajennettaessa käytetty jakajana kohdeväestön määrää työpaikan sijaintialueella, joten taulukossa esitetty matkaluku on virtuaalinen tunnusluku ja ainoastaan matkalukujen suhteet (kulkutapaosuudet) ovat varsinaisia indikaattoreita. Matkojen määrää työntekijää kohti ei ole mahdollista määritellä aineistosta. Tarkempaa tietoa valtakunnallisesta henkilöliikennetutkimuksesta löytyy verkkosivulta https://www.traficom.fi/fi/hlt. Analyysissä käytetyt alueluokat perustuvat Suomen ympäristökeskuksen kaupunki maaseutu luokitukseen, jossa kaupunkialue (luokituksen alueluokat 1 ja 2) koostuu kaupunkien tiiviistä ja yhtenäisestä tehokkaasti rakennetusta alueesta, erillisistä lähiöistä, kaupan, teollisuuden ja toimistojen reunakaupungista sekä alemman tehokkuuden asuinalueista, jotka kuitenkin ovat selvästi osa yhtenäistä kaupunkialuetta. Kaupunkialueen ulkoraja estimoi asemakaavoitetun alueen ulkorajaa ja näin suunnitellusti rakennettua yhtenäistä kaupunkialuetta. Kaupunkien kehysalue ja maaseutu kattavat luokituksen alueluokat 3 7. Pääkaupunkiseudun kaupunkialueilla tarkoitetaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkialueita. Tarkempaa tieota Suomen Ympäristökeskuksen alueluokituksesta löytyy verkkosivulta https://www.ymparisto.fi/fi-fi/elinymparisto_ja_kaavoitus/yhdyskuntarakenne. 2

Mobinet Oy:n työmatkakyselyjen aineisto Mobinet Oy:n työmatkakyselyn aineisto on kerätty 25 organisaatiosta, jotka ovat yrityksiä, virastoja, toimitilakiinteistöjä, kaupunkeja ja sairaanhoitopiirejä. Vastaajia on yhteensä 55 145, joista suurin osa kaupungeista ja sairaanhoitopiireistä. Aineistossa on työmatkoja viikon ajalta yhteensä 231 095 matkaa. Tutkimusviikot ajoittuvat syksyyn tai kevääseen siten, että kausivaihtelun suhteen aineisto vastaa kohtuullisen hyvin vuoden keskimääräistä tilannetta. Vastaukset on laajennettu sukupuolen ja useissa organisaatioissa myös muiden taustatekijöiden suhteen siten, että tulokset kuvaavat kyseisen organisaation henkilökuntaa. Erityisesti sukupuolten välinen ero kulkutapajakaumassa ja vastausaktiivisuudessa tuottaa systemaattisen virheen, ellei sitä korjata. Aineistosta on analysoitu pyöräilijöiden määrää ja kulkutapaosuutta ja sen työpaikkakohtaista vaihtelua. Neljässä kohteessa kysely ajoittui siten, että siihen oli mahdollista tätä työtä varten sisällyttää ylimääräiset, säilytystarvetta ja suihkussa käyntiä kartoittavat kysymykset. Kysymykset esitettiin niille vastaajille, jotka ilmoittivat tulevansa vähintään silloin tällöin töihin kävellen tai pyörällä. Neljän kohteen vastaajamäärä oli yhteensä N=2348 ja lisäkysymyksiin vastaajia oli yhteensä N=1038. Kohteet olivat virasto Vantaalla, yritys Espoossa, yritys Turussa ja yritys Jyväskylässä. Kysely kilometrikisan kippareille Kilometrikisa on yritysten, työyhteisöjen, osastojen, yhdistysten, seurojen tai minkä tahansa joukkueiden välinen leikkimielinen kilpailu, jonka tarkoitus on innostaa osallistujia pyöräilemään. Kilometrikisan järjestää Pyöräilykuntien verkosto ry. Tätä selvitystä varten vuoden 2018 kilometrikisan kippareille lähetettiin sähköpostitse pyyntö kartoittaa oman kiinteistönsä henkilöstötiloja. Vastaajat olivat tyypillisesti yrityksen henkilöstöpäälliköitä tai muita edustajia, jotka olivat ilmoittaneet yrityksen joukkueen mukaan kilometrikisaan. Saatekirjeessä avattiin tutkimuksen tavoitteita ja tarvittavia tietoja siten, että vältyttiin turhilta vastauksilta esimerkiksi hyvin pieniltä työpaikoilta. Kyselyyn saatiin 68 vastausta, mikä on huomattavan paljon, kun otetaan huomioon, että useimmat vastaajat joutuivat näkemään melko paljon vaivaa selvittääkseen lomakkeessa kysytyt täsmälliset tiedot. Lomakkeessa kysyttiin henkilöstön määrää, henkilöstötilojen mitoitustietoja ja arviota tilojen riittävyydestä. Kaikki tiedot kysyttiin erikseen miesten ja naisten tilojen osalta, mutta ymmärrettävistä syistä osa vastauksista sisälsi vain toisen sukupuolen tiedot. Suuresta vastausmäärästä vain 21 kohdetta soveltuivat analyysiin. Vertailuun hyväksyttiin vain kohteet, joissa henkilöstötiloja käytetään lähinnä työmatkaliikunnan yhteydessä eikä esimerkiksi työtehtävien takia. Myös esimerkiksi kuntosalin kanssa yhteiskäyttöiset tilat on suljettu pois vertailusta. Koska miehet ja naiset käsiteltiin erikseen, havaintomäärä analyyseissä vaihtelee N=29 ja N=34 välillä. Mobinet Oy:n case tapaukset Viidestä Mobinet Oy:n asiakaskohteesta, joissa on aiemmin tehty henkilökuntakysely kulkutapajakauman ja käyttäjien tyytyväisyyden selvittämiseksi, kerättiin tarkemmat tiedot henkilöstötiloista ja haastateltiin kiinteistön edustajaa. Kohteina on kolme isoa yritystä ja yksi usean käyttäjän toimitilakiinteistö. 3

3 Keskeisiä käsitteitä Matkatuotoksella tarkoitetaan päivittäisten matkojen määrää. Työpaikkojen osalta kyse on siis siitä, montako matkaa työpaikalle tehdään päivässä. Tyypillinen matkatuotos voi olla esimerkiksi 0,9 matkaa/työntekijä, jolloin keskimääräin 10 % henkilökunnasta olisi poissa työpaikalta loman, etätyöskentelyn, työmatkan, sairauden tai muun syyn takia. Liikennetekniikassa matka määritellään yleensä siten, että töihin meno ja paluu ovat kaksi eri matkaa, jolloin yksi työssäkäynti tuottaa kaksi matkaa, mutta henkilöstötilojen mitoituksessa on selkeämpää ja tarkoituksenmukaista käsitellä vain työpaikalle saapuvien matkojen määrää. Kulkutapajakaumalla tarkoitetaan eri kulkutapojen osuutta matkatuotoksesta. Kulkutapajakauma on keskeinen silloin, kun tarkastellaan henkilöstötiloja samanaikaisesti käyttävien henkilöiden määrää. Käytännössä kyseessä on siis suihkujen, pesupaikkojen, pukeutumiseen käytettävien penkkien ja vastaavien mitoituksen perusta. Esimerkiksi jos 100 hengen työpaikalla matkatuotos on 0,9 matkaa/hlö ja pyöräilyn kulkutapaosuus 25 %, työpaikalle saapuu 100x0,9x0,25=22 pyöräilijää päivässä. Suihkujen mitoitukseen vaikuttaa lisäksi se, kuinka suuri osa pyöräilijöistä käy suihkussa ja mihin aikoihin he tulevat töihin. Esimerkiksi jos edellä kuvatun yrityksen 50 % pyöräilijöistä käy suihkussa, suihkussa kävijöitä on 11 henkilöä. Jos nämä saapuvat työpaikalle esimerkiksi 2 tunnin liukuman puitteissa voidaan arvioida ja varautua siihen, että puolet eli 6 henkilöä saapuu paikalle vilkkaimman 30 minuutin aikana. Työmatkaliikkujat ovat enimmäkseen pyöräilijöitä, mutta myös kävellen, juosten ja muillakin tavoin voi tehdä liikunnallisen työmatkan. Henkilöstötilojen kannalta olennaisia liikunnallisia työmatkoja ovat sellaiset, joista seuraa tarve vaatteiden vaihtoon tai peseytymiseen työpaikalla. Reipasvauhtinen pitkä pyöräily on tällainen liikunnallinen työmatka, mutta lyhyempi kävely tai rauhallinen pyöräily tai joukkoliikennematkaan liittyvä kävelyosuus yleensä eivät, vaikka ne terveyden kannalta hyvää liikuntaa ovatkin. Työmatkaliikunnan määrän arvioinnissa päähuomio on pyöräilyssä, koska se korreloi hyvin edellä kuvatun liikunnallisen työmatkan rajauksen kanssa ja muista kulkutavoista ei ole olemassa riittäviä tietoja. Pyöräilijöiden määrälle ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää. Tässä muistiossa pyöräilijäksi on laskettu henkilö, joka vähintään silloin tällöin tulee pyörällä töihin. Kävelijät on määritelty vastaavasti, mutta käytetyissä aineistossa ei ole ollut kysymystä, jonka perusteella juoksijoiden määrää voisi arvioida vastaavasti. Vaatekaappia tarvitsevaksi on tässä muistiossa laskettu henkilö, joka pyöräilee tai kävelee töihin ja itse ilmoittaa tarvitsevansa kaapin vaatteilleen ja varusteilleen. Vaatekaapin tarvetta on siis tarkasteltu subjektiivisen näkemyksen pohjalta. Tämä määritelmä ei ota kantaa siihen, onko tarve objektiivisesti arvioituna perusteltu tai onko se satunnainen vai päivittäinen. 4

4 Työmatkojen kulkutapajakauma Pyöräilyn kulkutapaosuus työmatkoilla on pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla kaupunkialueilla 14 %, pääkaupunkiseudun kaupunkialueilla 10 % ja kaupunkien kehysalueilla ja maaseudulla 7 %. Pyöräilyn kulkutapaosuus on pääkaupunkiseudulla muita kaupunkeja pienempi, koska joukkoliikenteen palvelutaso on pääkaupunkiseudulla erinomainen ja työmatkojen keskipituus suurempi. Kaupungeittain pyöräilyn kulkutapaosuus työmatkoilla on pääkaupunkiseudulla 9 %, Tampereella 13 %, Turussa 17 %, Oulussa 24 % ja Lahdessa 14 %. Kaupunkien välinen vaihtelu on näin ollen varsin suurta. Kuvassa 1 on esitetty työmatkojen kulkutapajakauma työpaikan sijainnin mukaan. Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty pyöräilyn kulkutapaosuus ja muita työmatkaliikenteen tunnuslukuja eri alueilla. Kuva 1. Työmatkojen kulkutapajakauma työpaikan sijainnin mukaan. Vasemmanpuoleiset kolme palkkia valtakunnallisen otoksen pohjalta, oikeanpuoleiset viisi palkkia seudullisten otosten pohjalta. 5

Taulukko 1. Työmatkaliikenteen tunnuslukuja alueluokittain. Työmatkaliikenteen tunnuslukuja jalan- h-auto, h-auto, pyöräilyn HLT 2016 Valtakunnallinen otanta kulku pyöräily bussi raide kuljettaja matkust. muu yhteensä osuus Pääkapunkiseudun kaupunkialueet Matkaluku, matkaa/henkilö*/vrk 0,024 0,020 0,036 0,039 0,082 0,005 0,205 9,5 % Matkan keskipituus, km/matka 2,2 6,4 12,7 20,6 19,9 14,2 19,9 15,9 Keskimääräinen matka-aika, min/matka 18,8 26,2 41,0 39,7 30,3 24,3 96,8 33,0 Matkasuorite, km/henkilö*/vrk 0,051 0,125 0,455 0,794 1,629 0,067 3,254 3,9 % Matka-aikasuorite, min/henkilö*/vrk 0,443 0,510 1,472 1,531 2,481 0,115 6,765 Matkojen määrä aineistossa 91 74 168 209 576 29 10 1158 Muut kaupunkialueet Matkaluku, matkaa/henkilö*/vrk 0,009 0,014 0,006 0,001 0,065 0,004 0,001 0,098 13,9 % Matkan keskipituus, km/matka 1,4 4,5 11,1 42,5 18,7 12,3 11,6 14,4 Keskimääräinen matka-aika, min/matka 16,4 19,6 37,3 58,5 23,9 18,3 22,0 23,6 Matkasuorite, km/henkilö*/vrk 0,012 0,061 0,067 0,023 1,211 0,048 0,008 1,418 4,3 % Matka-aikasuorite, min/henkilö*/vrk 0,141 0,269 0,225 0,032 1,545 0,072 0,015 2,317 Matkojen määrä aineistossa 256 362 210 14 2117 105 23 3089 Kaupunkien kehysalueet ja maaseutu Matkaluku, matkaa/henkilö*/vrk 0,005 0,005 0,000 0,058 0,002 0,002 0,072 6,8 % Matkan keskipituus, km/matka 1,1 4,1 21,9 80,0 22,6 17,7 25,2 20,0 Keskimääräinen matka-aika, min/matka 19,0 16,9 41,5 80,0 26,5 21,6 148,8 28,5 Matkasuorite, km/henkilö*/vrk 0,005 0,020 0,009 1,307 0,035 0,051 1,436 1,4 % Matka-aikasuorite, min/henkilö*/vrk 0,089 0,083 0,016 1,529 0,043 0,301 2,046 Matkojen määrä aineistossa 115 148 30 1 1549 56 40 1940 * Henkilö viittaa työpaikan alueen kohdeväestön määrään, ei työpaikan työntekijöiden määrään. 6

Taulukko 2. Työmatkaliikenteen tunnuslukuja eräillä kaupunkialueilla. Työmatkaliikenteen tunnuslukuja jalan- h-auto, h-auto, pyöräilyn HLT 2016 Seudulliset otannat kulku pyöräily bussi raide kuljettaja matkust. muu yhteensä osuus Pääkaupukiseudun kaupunkialueet Matkaluku, matkaa/henkilö*/vrk 0,018 0,017 0,035 0,038 0,075 0,004 0,002 0,189 8,8 % Matkan keskipituus, km/matka 1,7 7,0 12,7 15,1 17,2 11,5 19,1 13,5 Keskimääräinen matka-aika, min/matka 17,3 28,1 40,5 38,5 27,7 22,9 95,6 31,8 Matkasuorite, km/henkilö*/vrk 0,029 0,116 0,449 0,578 1,296 0,049 0,029 2,554 4,6 % Matka-aikasuorite, min/henkilö*/vrk 0,302 0,467 1,434 1,475 2,082 0,098 0,145 6,029 Matkojen määrä aineistossa 79 66 152 176 407 21 8 910 Tampere, kaupunkialueet Matkaluku, matkaa/henkilö*/vrk 0,018 0,017 0,026 0,000 0,064 0,004 0,001 0,129 13,4 % Matkan keskipituus, km/matka 1,2 6,9 8,6 39,0 14,1 11,9 13,7 10,2 Keskimääräinen matka-aika, min/matka 12,5 24,9 33,3 47,8 20,5 19,0 22,3 22,6 Matkasuorite, km/henkilö*/vrk 0,020 0,118 0,221 0,007 0,901 0,041 0,010 1,318 9,0 % Matka-aikasuorite, min/henkilö*/vrk 0,219 0,427 0,859 0,008 1,312 0,066 0,016 2,906 Matkojen määrä aineistossa 53 54 86 2 275 13 4 487 Turku, kaupunkialueet Matkaluku, matkaa/henkilö*/vrk 0,015 0,021 0,016 0,000 0,069 0,005 0,001 0,126 16,9 % Matkan keskipituus, km/matka 1,4 4,0 8,4 0,0 11,7 15,7 11,8 8,9 Keskimääräinen matka-aika, min/matka 16,8 17,5 38,3 0,0 19,8 23,4 26,6 21,5 Matkasuorite, km/henkilö*/vrk 0,021 0,085 0,133 0,000 0,802 0,073 0,007 1,122 7,6 % Matka-aikasuorite, min/henkilö*/vrk 0,256 0,375 0,604 0,000 1,357 0,109 0,016 2,716 Matkojen määrä aineistossa 40 58 46 0 273 19 2 438 Oulu, kaupunkialueet Matkaluku, matkaa/henkilö*/vrk 0,004 0,034 0,007 0,000 0,080 0,004 0,001 0,129 26,0 % Matkan keskipituus, km/matka 1,2 4,4 11,4 0,0 14,9 11,9 5,0 11,4 Keskimääräinen matka-aika, min/matka 13,7 19,0 37,5 0,0 20,8 19,4 15,0 20,9 Matkasuorite, km/henkilö*/vrk 0,004 0,149 0,078 0,000 1,189 0,052 0,002 1,474 10,1 % Matka-aikasuorite, min/henkilö*/vrk 0,050 0,636 0,256 0,000 1,663 0,085 0,007 2,696 Matkojen määrä aineistossa 10 70 20 0 319 18 1 438 Lahti, kaupunkialueet Matkaluku, matkaa/henkilö*/vrk 0,015 0,015 0,005 0,000 0,066 0,004 0,000 0,106 14,6 % Matkan keskipituus, km/matka 1,3 4,6 9,4 0,0 12,3 10,7 11,0 9,4 Keskimääräinen matka-aika, min/matka 21,4 22,9 40,4 0,0 18,6 19,9 15,0 20,6 Matkasuorite, km/henkilö*/vrk 0,020 0,070 0,043 0,000 0,808 0,047 0,003 0,992 7,1 % Matka-aikasuorite, min/henkilö*/vrk 0,327 0,352 0,186 0,000 1,222 0,087 0,004 2,177 Matkojen määrä aineistossa 27 28 11 0 156 12 1 235 * Henkilö viittaa työpaikan alueen kohdeväestön määrään, ei työpaikan työntekijöiden määrään. 7

5 Pyöräilijöiden määrä Työmatkapyöräilijöiden määrää (vähintään silloin tällöin työmatkojaan pyöräilevät) ei ole selvitetty valtakunnallisessa henkilöliikennetutkimuksessa. Mobinet Oy:n toteuttamien työmatkakyselyiden aineistossa tämä tieto on, mutta aineisto kattaa yksittäisiä työpaikkoja, joiden tuloksia ei voi suoraan yleistää. Tässä analyysissä on tutkittu pyöräilijöiden määrän ja pyöräilyn kulkutapaosuuden välistä suhdetta pääkaupunkiseudulla ja muilla kaupunkialueilla. Pääkaupunkiseudun havaintokohteissa pyöräilyn kulkutapaosuudet ovat alueellisen keskiarvon molemmin puolin. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella aineisto on vinoutunut siten, että suurimmassa osassa havaintokohteita pyöräilyn kulkutapaosuus on keskimääräistä suurempi, joissain kohteissa jopa 2-3-kertainen keskiarvoon nähden. Pääkaupunkiseudulla pyöräilyn kulkutapaosuus ja pyöräilijöiden määrä näyttäisivät olevan selvemmin sidoksissa kuin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tämän voi tulkita siten, että pienissä kaupungeissa on aina paljon työmatkapyöräilijöitä, mutta heidän pyöräilynsä voi olla satunnaista tai säännöllistä. Pääkaupunkiseudulla taas pyöräilijöiden määrä vaihtelee, mikä voi tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseudulla on tyypillisempää joko pyöräillä työmatkoja usein tai sitten ei ollenkaan. On huomattava, että pyöräilyn kulkutapaosuus vaihtelee hyvin laajalla skaalalla, pääkaupunkiseudulla noin 5 % 25 % (HLT keskiarvo 10 %) ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella noin 10 % 45 % (HLT keskiarvo 14 %). Suurin yksittäinen mitattu pyöräilyn kulkutapaosuus on ollut 55 %, jonka saavutti Jyväskylän yliopiston henkilökunta Ylistönrinteen toimipisteessä. Työmatkaliikunnan olosuhteiden mitoitusta ei voine perustaa keskiarvoihin, vaan tulee tarkastella pyöräilijöiden määrän ja kulkutapajakauman vaihteluväliä. Kuva 2. Pyöräilyn kulkutapaosuuden ja työmatkapyöräilijöiden määrän suhde eräissä organisaatioissa (organisaatioita N=25, vastaajia yhteensä N=55145). 8

Kuva 3. Pyöräilyn kulkutapaosuuden ja työmatkapyöräilijöiden määrän suhde eräissä organisaatioissa pääkaupunkiseudulla. Kuva 4. Pyöräilyn kulkutapaosuuden ja työmatkapyöräilijöiden määrän suhde eräissä organisaatioissa pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla kaupunkialueilla. 9

6 Vaatteiden ja varusteiden säilytys Kilometrikisan kippareiden aineisto Kilometrikisan kippareilta kerätty aineisto on analysoitu siten, että miesten ja naisten henkilöstötilat on käsitelty erikseen. Taulukossa 3 on esitetty havaintokohteet lajiteltuna järjestykseen sen mukaan, kuinka paljon kohteessa oli kaappeja mies- tai naistyöntekijää kohti. Kaappien riittävyys perustuu vastaajan antamaan arvioon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että säilytysratkaisun mitoitus 10 %:lle henkilökunnasta on selvästi liian pieni. Säilytysratkaisun mitoitus 40 %:lle henkilökunnasta on lähes aina riittävä, mutta saattaa yksittäistapauksessa jäädä niukaksi. Taulukko 3. Pukukaappien riittävyys eräillä työpaikoilla. Pukukaappien riittävyys eräillä työpaikoilla, vastaukset järjestetty kaapit/hlö tunnusluvun mukaan Hlö Sukup Kaapit Kaapit/hlö Kaappien riittävyys Hallintatapa 300 M 12 4 % Kaappeja on aivan liian vähän Yhteiskäyttöisiä 70N 5 7 % Kaappeja on aivan liian vähän Yhteiskäyttöisiä 250 N 20 8 % Kaappeja on niukasti Henkilökohtaisia 250 M 20 8 % Kaappeja on niukasti Henkilökohtaisia 200 M 20 10 % Kaappeja on aivan liian vähän Henkilökohtaisia 90M 13 14 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 200 N 30 15 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 60N 11 18 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 100 N 20 20 % Kaappeja on niukasti Henkilökohtaisia 80M 16 20 % Kaappeja on riittävästi Sekä henkilökohtaisia että yhteiskäyttöisiä 60N 13 22 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 50M 11 22 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 80M 20 25 % Kaappeja on runsaasti Henkilökohtaisia 1500 M 400 27 % Kaappeja on niukasti Henkilökohtaisia 70N 20 29 % Kaappeja on riittävästi Sekä henkilökohtaisia että yhteiskäyttöisiä 50 N 15 30 % Kaappeja on runsaasti 70N 25 36 % Kaappeja on niukasti Henkilökohtaisia 80M 30 38 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 60N 23 38 % Kaappeja on riittävästi Sekä henkilökohtaisia että yhteiskäyttöisiä 260 M 100 38 % Kaappeja on aivan liian vähän Sekä henkilökohtaisia että yhteiskäyttöisiä 230 N 100 43 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 170 M 80 47 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 120 M 60 50 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 30M 17 57 % Kaappeja on riittävästi Sekä henkilökohtaisia että yhteiskäyttöisiä 50N 50 100 % Kaappeja on riittävästi Henkilökohtaisia 20N 20 100 % Kaappeja on runsaasti Henkilökohtaisia 60N 100 167 % Kaappeja on riittävästi Sekä henkilökohtaisia että yhteiskäyttöisiä 10

Käyttäjäkysely neljässä kohteessa Mobinet Oy:n kyselyaineisto neljästä yrityskohteesta, joissa vähintään silloin tällöin kävellen tai pyörällä töihin tulevilta on kysytty, käykö vastaaja suihkussa työpaikalla ja tarvitseeko kaappia vaatteille ja varusteille. Selitteessä olevat prosenttiluvut ovat kohteen työmatkapyöräilijöiden määrä ja pyöräilyn kulkutapaosuus työmatkoilla. Kuva 5. Kaapin tai lokeron tarve neljällä työpaikalla. Jos Turun ja Espoon kohteiden vastauksia oikaistaan vastaamaan alueen keskimääräistä kulkutapajakaumaa, kaappia tarvitsevia olisi karkeasti arvioiden noin 25 % kuvan vajaan 20 %:n sijaan. Jos tarkastellaan vain kysymykseen vastanneita henkilöitä eli heitä, jotka pyöräilevät tai kävelevät töihin vähintään silloin tällöin, tästä joukosta 64 % ilmoittaa tarvitsevansa kaapin tai lokeron työmatkoihin liittyville varusteille. Miesten ja naisten välillä ei näyttäisi olevan oleellista eroa. Naisista 62 % ja miehistä 66 % ilmoittaa tarvitsevansa kaapin tai lokeron. Yrityskohtainen vaihtelu on sen sijaan suuri, 40 % - 75 % vastanneista ilmoitti tarvitsevansa kaapin. Johtopäätökset neljän kohteen käyttäjäkyselystä Säilytysratkaisun tarve alimmillaan 25 %:lle henkilökunnasta ja ylimmillään 40 %:lle henkilökunnasta. Tämä vaihteluväli vastaa tilannetta, jossa pyöräliikenteen kulkutapaosuus on lähellä keskimääräistä. Vaihtoehtoisesti mitoitus voidaan johtaa lähtien pyöräilijöiden määrästä. Laskelman voi tehdä esimerkiksi olettaen, että kaappia tarvitsevia on 70 % pyöräilijöiden määrästä (edellä mainittu 64 % oli pyöräilijöistä ja kävelijöistä). Jos tätä sovelletaan kuvien 3 ja 4 havaintoihin, pääkaupunkiseudulla kaappeja tarvitsisi noin 15 35 % henkilökunnasta ja muilla kaupunkialueilla noin 25 45 % henkilökunnasta. 11

Pyöräilijöiden osuus Mobinetin kyselyaineiston perusteella Mobinet Oy:n kyselyaineistosta on laskettu vähintään silloin tällöin pyöräilevien osuus henkilöstöstä eri organisaatioissa. Aineisto käsittää sekä yrityksiä että julkisia organisaatioita, joista kaupunkeja on tässä tarkasteltu pienemmissä yksiköissä esimerkiksi virastoittain. Pyöräilijöiden määrä vaihtelee huomattavasti kohteesta toiseen. Tämä vaihtelu on suuri haaste työmatkaliikunnan henkilöstötilojen mitoituksessa. Tutkitut kohteet ovat pääosin suuria työpaikkoja ja pienemmissä kohteissa vaihtelu voi olla vielä suurempi. Kuvaajiin on hahmoteltu mitoituksen minimireferenssi ja maksimireferenssi, joista voidaan edelleen johtaa säilytystarpeen mitoitus olettamalla, että säilytysratkaisun tarvitsijoita on 70 % pyöräilijöiden määrästä. Kuva 6. Työmatkapyöräilijöiden osuus eräissä pääkaupunkiseudun työpaikoissa. Pääkaupunkiseudulla pyöräilijöitä on 30 45 % henkilöstöstä, kun yksittäistapaukset vaihteluvälin ulkopuolella jätetään pois. Tästä voidaan johtaa säilytysratkaisun mitoitustarve 25 35 %:lle henkilöstöstä. 12

Kuva 7. Työmatkapyöräilijöiden osuus eräissä organisaatioissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella pyöräilijöitä on tyypillisesti 40 60 % henkilöstöstä, yksittäistapauksia on myös vaihteluvälin ulkopuolella. Tästä voidaan johtaa säilytysratkaisun mitoitustarve 30 45 %:lle henkilöstöstä. Johtopäätökset pyöräilijöiden osuuden tarkastelusta Pyöräilyn määrän vaihtelee paljon eri kohteissa. Pääkaupunkiseudulla säilytysratkaisun mitoituksen alaraja 25 %:lle henkilökunnasta ja tavoitteellinen mitoitus 35%:lle henkilöstöstä. Muilla kaupunkialueilla säilytysratkaisun mitoituksen alaraja 35 %:lle henkilökunnasta ja tavoitteellinen mitoitus 45 %:lle henkilöstöstä. 13

Vaatteiden ja varusteiden säilytys case-kohteissa Case 1 on miesvaltainen it-alan yhtiö Helsingissä, noin 1000 työntekijää. Pyöräilijöitä on alle 30 % henkilöstöstä ja pyöräilyn kulkutapaosuus on pieni, miehillä 6 % ja naisilla 3 %, mitattuna lokakuun lopussa. Säilytysratkaisu koostuu kaapeista ja lokeroista, joita on yhteensä 9 %:lle miehistä. Pyöräilevistä miehistä 24 % on erittäin tyytymättömiä ja 38 % tyytymättömiä säilytysratkaisuun (yhteensä 62 % tyytymättömiä). Naisten puolella kaappeja ja lokeroita on 28 %:lle naisista. Pyöräilevistä naisista 6 % on erittäin tyytymättömiä ja 23 % tyytymättömiä säilytysratkaisuun (yhteensä 29 % tyytymättömiä). Tapauksesta voidaan vetää johtopäätös, että säilytysratkaisun mitoitus 10 %:lle henkilökunnasta ei ole riittävä edes silloin, kun pyöräilyn kulkutapaosuus on keskimääräistä pienempi. Mitoitus 30 %:lle henkilökunnasta on oleellisesti parempi. Tällöinkin vajaa kolmannes käyttäjistä on tyytymättömiä, mutta tämä saattaa johtua myös muista seikoista, kuin säilytyskalusteista. Toisaalta miesten ja naisten välinen ero todistaa, että miesten tyytymättömyys johtuu nimenomaan säilytysratkaisun alimitoituksesta. Case 2 on pörssiyhtiön pääkonttori Helsingissä, noin 500 työntekijää. Pyöräilijöitä on 38 % henkilöstöstä. Tapauksen ominaispiirre on, että pyöräilyn kulkutapaosuus on miehillä 21 % ja naisilla vain 8 %. Miesten kulkutapaosuus on siis lähes kolminkertainen naisiin verrattuna ja kaksinkertainen pääkaupunkiseudun keskiarvoon verrattuna. Kulkutapaosuus on mitattu syyskuun lopulla. Vaatekaappeja oli lähtötilanteessa 36 % miehistä. Pyöräilevistä miehistä 34 % oli erittäin tyytymättömiä ja 38 % tyytymättömiä säilytysratkaisuun (yhteensä jopa 72 % tyytymättömiä). Kaappeja on mittauksen jälkeen lisätty siten, että niitä on 44 % henkilöstöstä. Naisille vaatekaappeja oli lähtötilanteessa 41 % naisista. Pyöräilevistä naisista kukaan ei ollut erittäin tyytymätön ja vain 15 % oli tyytymättömiä säilytysratkaisuun. Kaappeja on mittauksen jälkeen lisätty siten, että niitä on 44 % henkilöstöstä. Tapauksesta voidaan vetää johtopäätös, että säilytysratkaisun mitoitus 40 %:lle henkilökunnasta voi olla riittämätön, jos pyöräilyn kulkutapaosuus on normaalia suurempi. Toisaalta sama 40 % mitoitus riittää oikein hyvin, jos pyöräilyn kulkutapaosuus on normaali. Case 3 on usean toimijan toimitilakiinteistö Jyväskylässä. Sukupuolijakauma on miesvaltainen, mutta henkilöstötiloja on eri kokoisia siten, että miehille on voitu osoittaa enemmän säilytystilaa. Miehillä pyöräilyn kulkutapaosuus on 33 % ja naisilla 19 %. Miehille vaatekaappeja on 37 %:lle henkilöstöstä. Säilytykseen erittäin tyytymättömiä oli 8 % ja tyytymättömiä 17 % (yhteensä 25 % tyytymättömiä). Naisille vaatekaappeja on 28 %:lle naisista. Säilytykseen erittäin tyytymättömiä oli 2 % ja tyytymättömiä 16 % (yhteensä 18 % tyytymättömiä). Osa kaapeista on pienempiä lokeroita. Kiinteistön edustajan mukaan kaappeja on juuri ja juuri riittävästi. Tapauksesta voidaan vetää johtopäätös, että säilytysratkaisun mitoitus 30 40 %:lle henkilöstöstä on sopiva, jos pyöräilyn kulkutapaosuus on melko suuri 20 30 %, olematta kuitenkaan poikkeuksellinen. 14

Päivittäinen ja satunnainen vaatesäilytys Kaappia tarvitsevista henkilöistä 40 % pyöräilee päivittäin tai lähes päivittäin. Täsmällisesti ottaen kysymys on koskenut kaikkia pyörämatkoja, ei pelkästään työmatkoja, mutta se kuvannee riittävällä tarkkuudella myös työmatkojen säännöllisyyttä. Lisäksi tulee huomioida, että kysymys ei koske kävelijöitä tai juoksijoita, jotka myös tarvitsevat vaatesäilytystä. Analyysistä voi johtaa mitoitusohjeen, jonka mukaan noin puolet säilytysratkaisun käyttäjistä on päivittäisiä käyttäjiä. Loppujen osalta voidaan arvioida, että he käyttävät säilytystilaa keskimäärin noin kerran viikossa. Tästä voidaan edelleen johtaa, että yhteiskäyttöisessäkin ratkaisussa kaappien lukumäärän tulee olla vähintään 60 % mitoittavasta käyttäjämäärästä. Kuva 8. Pyöräilyn säännöllisyys ja kaappitarve. 15

7 Peseytyminen Kilometrikisan kippareiden aineisto Kilometrikisan kippareilta kerätty aineisto on analysoitu siten, että miesten ja naisten henkilöstötilat on käsitelty erikseen. Taulukossa 4 on esitetty havaintokohteet lajiteltuna järjestykseen sen mukaan, kuinka paljon kohteessa oli suihkujen mies- tai naistyöntekijää kohti. Suihkujen riittävyys perustuu vastaajan antamaan arvioon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sopiva suihkujen määrä näyttäisi olevan 1 suihku noin 70 käyttäjää kohti. Taulukko 4. Suihkujen riittävyys eräillä työpaikoilla. Sosiaalitilojen suihkujen riittävyys, vastaukset järjestetty hlö/suihku tunnusluvun mukaan Hlö Sukup Suihkuja hlö/suihku Riittävyys 300 M 2 150 Suihkuja on niukasti 1500 M 12 125 Suihkuja on riittävästi 120 M 1 120 Suihkuja on aivan liian vähän 200 N 2 100 Suihkuja on riittävästi 200 M 2 100 Suihkuja on niukasti 90M 1 90 Suihkuja on riittävästi 80M 1 80 Suihkuja on niukasti 70N 1 70 Suihkuja on niukasti 260 M 4 65 Suihkuja on riittävästi 250 N 4 63 Suihkuja on riittävästi 250 M 4 62,5 Suihkuja on riittävästi 60N 1 60 Suihkuja on riittävästi 60N 1 60 Suihkuja on riittävästi 100 N 2 50 Suihkuja on riittävästi 50M 1 50 Suihkuja on riittävästi 100 M 2 50 Suihkuja on riittävästi 80M 2 40 Suihkuja on riittävästi 80M 2 40 Suihkuja on riittävästi 230 N 6 38 Suihkuja on riittävästi 70N 2 35 Suihkuja on riittävästi 70N 2 35 Suihkuja on aivan liian vähän 60N 2 30 Suihkuja on riittävästi 170 M 6 28 Suihkuja on riittävästi 50N 2 25 Suihkuja on riittävästi 80N 4 20 Suihkuja on riittävästi 60N 4 15 Suihkuja on riittävästi 30M 2 15 Suihkuja on riittävästi 20N 2 10 Suihkuja on runsaasti 40M 4 10 Suihkuja on runsaasti 16

Käyttäjäkysely neljässä kohteessa Mobinet Oy:n kyselyaineisto neljästä yrityskohteesta, joissa vähintään silloin tällöin kävellen tai pyörällä töihin tulevilta on kysytty, käykö vastaaja suihkussa työpaikalla ja tarvitseeko kaappia vaatteille ja varusteille. Selitteessä olevat prosenttiluvut ovat kohteen työmatkapyöräilijöiden määrä ja pyöräilyn kulkutapaosuus työmatkoilla. Kävellen tai pyörällä töihin tulevista 23 52 % haluaa peseytyä työpaikalla aina tai yleensä. Miehet haluavat peseytyä jonkin verran naisia useammin. Jos myös joskus peseytyvät huomioidaan, pesumahdollisuutta käyttäviä on 50 70 % niistä, jotka kävelevät tai pyöräilevät töihin. Kuva 9. Kävelijöiden ja pyöräilijöiden peseytymistarve työpaikalla. Jos tulokset suhteutetaan koko henkilöstöön, noin 10 20 % haluaa peseytyä aina tai yleensä. Jos myös joskus peseytyvät huomioidaan, pesumahdollisuutta käyttäviä on noin 20 40 % henkilöstöstä. 17

Kuva 10. Kävelijöiden ja pyöräilijöiden osuus ja peseytymistarve työpaikalla. Suihkussa käynnin osalta käyttäjäjoukon kokoa oleellisempi tieto on päivittäinen suihkussa kävijöiden määrä. Suihkussa aina käyvät 37 % henkilöstöstä tekevät vain 30 % pyörämatkoista, oletettavasti koska lyhyitä pyörämatkoja, jotka eivät vaadi suihkussa käyntiä, tehdään lukumääräisesti enemmän kuin pitkiä. Jos suihkussa käyntiä tarkastellaan suhteessa tehtyjen pyörämatkojen määrään, 30 % pyörämatkoista johtaa suihkussa käyntiin aina tai yleensä, 25 % pyörämatkoista johtaa joskus suihkussa käyntiin ja 45 % pyörämatkoista ei johda suihkussa käyntiin. Osuudet on laskettu tarkasteltujen neljän yrityskohteen vastaajien tekemistä pyörämatkoista. Jos verrataan kahta pääkaupunkiseudun kohdetta Jyväskylän ja Turun kohteisiin vaikuttaisi siltä, että pääkaupunkiseudulla suihkussa käynti (43 % aina tai yleensä) on yleisempää kuin pienemmissä kaupungeissa (34 % aina tai yleensä). Tämä tulos olisi linjassa myös sen kanssa, että pääkaupunkiseudulla pyörämatkojen keskipituus on suurempi. Vaikka havaintomäärä on pieni, voitaneen olettaa, että suihkussa käynti on pääkaupunkiseudulla hieman yleisempää kuin muualla. Lukujen valossa sopivalta vaikuttaisi suihkujen mitoitus oletuksella, että pääkaupunkiseudulla 50 % pyörämatkoista ja muualla 40 % pyörämatkoista johtaa suihkussa käyntiin. Luvussa on pyritty arviopohjalta huomioimaan myös satunnaisesti suihkussa käyvät, työpaikkakohtainen vaihtelu sekä kävellen ja juosten saapuvien suihkukäynnit. 18

Suihkutarpeen laskelma erilaisilla kulkutapaosuuksilla Taulukossa 5 on esitetty edellä kuvattuun käyttäjäkyselyyn pohjautuva laskelma suihkujen tarpeesta erilaisilla pyöräilyn kulkutapaosuuksilla. Laskelmassa on oletettu, että puolet päivän pyörämatkoista saapuu vilkkaimman 30 minuutin aikana ja yksi henkilö varaa suihkun 10 minuutin ajaksi. Suihkukäyntien määrä on edellä kuvatusti 40 tai 50 % pyörämatkojen määrästä. Taulukossa on korostettu sinisellä eri alueiden keskimääräistä kulkutapajakaumaa vastaavat arvot, joita voi käyttää mitoitusperusteena silloin, kun työpaikkakohteen henkilöstön määrä on suuri. Pienissä kohteissa, joissa suihkuja tarvittaisiin laskennallisesti vain 1 tai 2, keskiarvoon perustuva mitoitus ei ole riittävä pyöräilyn määrän suuren vaihtelun takia. Lisäksi useat henkilöt voivat sattumalta saapua paikalle juuri samanaikaisesti, jolloin suihkuun voi joutua jonottamaan pitkäänkin, vaikka mitoitus olisi laskennallisesti riittävä. Taulukossa on korostettu keltaisella suositeltavat arvot, joihin varautuminen on perusteltua muun muassa kuvien 2 ja 3 analyysien perusteella. Näitä arvoja on syytä soveltaa mitoitusperusteina vähintään siihen asti, kunnes mitoitus kasvaa yli kahden suihkun. Arvoista on lisäksi johdettu laskennallinen henkilömäärä suihkua kohti. Eri henkilöiden samanaikaisen saapumisen varalta toinen suihku tarvitaan käytännössä jo laskennallista määrää pienemmällä henkilömäärällä. Taulukko 5. Laskelma suihkujen tarpeesta erilaisilla pyöräilyn kulkutapaosuuksilla. Matkoja Pyöräilyn Pyörämatk. Suihkukäyntejä/pv Suihkukäyntejä/30 min Suihkutarve Henkilöitä /pv osuus /pv PKS Muut al. PKS Muut al. kpl (10min/hlö) Henkilöä/suihku 100 90 10 % 9 4,5 3,6 2,3 1,8 0,75 133 100 90 15 % 13,5 6,8 5,4 3,4 2,7 0,9 111 100 90 20 % 18 9,0 7,2 4,5 3,6 1,5 67 100 90 25 % 22,5 11,3 9 5,6 4,5 100 90 30 % 27 13,5 10,8 6,8 5,4 1,8 56 100 90 35 % 31,5 15,8 12,6 7,9 6,3 100 90 40 % 36 18,0 14,4 9,0 7,2 19

Peseytyminen case-kohteissa Case kohteissa on tehty henkilökuntakysely, jonka perusteella tiedetään peseytymismahdollisuuksiin tyytymättömien määrä. On huomattava, että osuus on laskettu kaikista pyöräilijöistä, myös niistä, jotka eivät suihkuja tarvitse. Suuri osa vastaajista on vastannut en osaa sanoa, mikä osaltaan pienentää tyytymättömien osuuden numeroarvoa. Case 1 on miesvaltainen it-alan yhtiö Helsingissä, noin 1000 työntekijää. Pyöräilijöitä on alle 30 % henkilöstöstä ja pyöräilyn kulkutapaosuus on pieni, miehillä 6 % ja naisilla 3 %, mitattuna lokakuun lopussa. Miesten puolella suihkuja on 3, mikä vastaa lähes 300 henkilöä/suihku. Pyöräilevistä miehistä 8 % on erittäin tyytymättömiä ja 29 % tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin (yhteensä 37 % tyytymättömiä). Naisten puolella suihkuja on myös 3, mikä vastaa noin 100 henkilöä/suihku. Pyöräilevistä naisista kukaan ei ole erittäin tyytymätön ja 13 % on tyytymättömiä säilytysratkaisuun. Tapauksesta on vaikea vetää johtopäätöksiä pyöräilyn pienen kulkutapaosuuden takia. Karkeasti koska miehet pyöräilevät on noin puolet normaalista, suhteellisesti tilanne vastaa suihkumitoitusta 1/150, mihin ollaan tyytymättömiä. Karkeasti koska naiset pyöräilevät noin kolmanneksen normaalista, suhteellisesti tilanne vastaa suihkumitoitusta 1/30, mihin ollaan tyytyväisiä. Case 2 on pörssiyhtiön pääkonttori Helsingissä, noin 500 työntekijää. Pyöräilijöitä on 38 % henkilöstöstä. Tapauksen ominaispiirre on, että pyöräilyn kulkutapaosuus on miehillä 21 % ja naisilla vain 8 %. Miesten kulkutapaosuus on siis lähes kolminkertainen naisiin verrattuna ja kaksinkertainen pääkaupunkiseudun keskiarvoon verrattuna. Kulkutapaosuus on mitattu syyskuun lopulla. Kiinteistössä oli suihkuja 2 miehille ja 2 naisille. Miehillä tämä vastaa mitoitusta 1/100 ja naisilla 1/80. Pyöräilevistä miehistä 6 % oli erittäin tyytymättömiä ja 36 % tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin (yhteensä 42 % tyytymättömiä). Pyöräilevistä naisista kukaan ei ollut erittäin tyytymätön ja vain 6 % oli tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin. Miehille mitoitus 1/100 ei tässä tapauksessa ole riittävä. Osittain tämä johtuu pyöräilyn suuresta, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellisesta määrästä. Naisilla pyöräilyn määrä jää hieman alle keskiarvon ja suihkumitoitus 1/80 on riittävä. Kiinteistön omistajan arvion mukaan 3+3 suihkua saattaisi olla riittävä määrä. Tämä vastaisi mitoitusta 1/67. Suunnitelmissa on, mikäli mahdollista, laajentaa pesutilat 4+4 suihkuun. Tämä vastaisi mitoitusta 1/50. Kohteessa on siis omien kokemusten pohjalta päädytty jälkikäteen nostamaan suihkumitoitus 1/50 tasolle, kun se toimitilojen rakennusvaiheessa oli 1/100 (luultavasti ympäristöjärjestelmän mukaan valittuna). Case 3 on usean toimijan toimitilakiinteistö Jyväskylässä. Sukupuolijakauma on miesvaltainen, mutta henkilöstötiloja on eri kokoisia siten, että miehille on voitu osoittaa enemmän säilytystilaa. Miehillä pyöräilyn kulkutapaosuus on 33 % ja naisilla 19 %. Kiinteistössä oli suihkuja 7 miehille ja 7 naisille. Miehillä tämä vastaa mitoitusta 1/100 ja naisilla 1/50. Pyöräilevistä miehistä 3 % oli erittäin tyytymättömiä ja 10 % tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin (yhteensä 13 % tyytymättömiä). Pyöräilevistä naisista kukaan ei ollut erittäin tyytymätön ja vain 11 % oli tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin. Tämän tapauksen perusteella suihkumitoitus 1/100 olisi riittävä tällaisessa suuressa kohteessa, vaikka kulkutapaosuus on suurikin. Olennaista on huomioida, pienessä kohteessa 1-2 suihkua ruuhkautuu herkemmin sattuman takia kuin suuren kohteen 7 suihkua. Tässä tapauksessa naisten 1/50 mitoitus on ilmeisen riittävä. 20

Case 4 on yrityksen toimitila Espoossa, noin 700 työntekijää, pyöräilyn kulkutapaosuus 7 %. Kiinteistössä oli suihkuja 4 miehille ja 4 naisille. Miehillä tämä vastaa mitoitusta 1/65 ja naisilla 1/100. Pyöräilevistä miehistä 18 % oli erittäin tyytymättömiä ja 24 % tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin (yhteensä 42 % tyytymättömiä). Pyöräilevistä naisista 10 % oli erittäin tyytymättömiä ja vain 11 % oli tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin (yhteensä 21 % tyytymättömiä). Tässä kohteessa tyytymättömyys ei välttämättä johdu suihkujen lukumäärästä sinänsä, koska pukeutumistilat ovat varsin ahtaat suhteessa suihkujen määrään. Näin ollen luotettavia johtopäätöksiä suihkujen määrän suhteen on vaikea tehdä. Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin todeta, että suihkumitoitus 1/65 tai 1/100 ei ollut tässä tapauksessa riittävä, vaikka pyöräilyn kulkutapaosuus on suhteellisen pieni. Case 5 on yrityksen toimitila Turussa, noin 1000 työntekijää. Pyöräilyn kulkutapaosuus miehillä 16 % ja naisilla 12 %, yhteensä 13 %. Kiinteistössä on 2 suihkua naisille ja 4 miehille, mutta vinon sukupuolijakauman myötä molemmat vastaavat 1/175 suihkumitoitusta. Pyöräilevistä miehistä 13 % oli erittäin tyytymättömiä ja 23 % tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin (yhteensä 36 % tyytymättömiä). Pyöräilevistä naisista 8 % oli erittäin tyytymättömiä ja vain 16 % oli tyytymättömiä peseytymismahdollisuuksiin (yhteensä 24 % tyytymättömiä). Tässä tapauksessa suihkumitoitus 1/175 on selvästi liian pieni. Kilometrikisan kippareilta, jotka olivat tyytymättömiä kohteensa suihkujen määrään, kysyttiin heidän mielestään sopivaa suihkujen määrää kohteeseensa. Nämä ehdotukset olivat seuraavat: - 120 miestä, ehdotus 4 suihkua, joka vastaa mitoitusta 1/30-80 miestä, ehdotus 2 suihkua, joka vastaa mitoitusta 1/40-100 naista ja 200 miestä, ehdotus 3+3 suihkua, joka vastaa mitoitusta 1/33 tai 1/67-70 miestä ja 80 naista, ehdotus 2+2 suihkua, joka vastaa mitoitusta 1/35 Yhteenvetona voidaan todeta, että case-tapausten kokemukset ja kilometrikisan kippareiden vastaukset ovat varsin hyvin linjassa edellisessä luvussa tehtyjen laskelmien kanssa. Vaikuttaisi siltä, että pienemmissä alle 200 henkilön kohteissa mitoituksen tulisi olla suuruusluokkaa 1/30 1/60 ja suuremmissa saattaisi riittää suuruusluokka 1/100. Mitoituksessa lienee tarkoituksenmukaista ohjeistaa pieniin kohteisiin suhteellisesti suurempi määrä suihkuja kuin suuriin kohteisiin. 21

8 WC Kilometrikisan kippareiden aineisto Kilometrikisan aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että wc-mitoitus on enemmänkin toiminnallinen kysymys, kuin henkilömäärään suhteutettava kapasiteettikysymys. Aineiston perusteella vaikuttaisi siltä, että yksi wc-tila kuhunkin pesu- ja pukutilaan on yleensä riittävä mitoitus. Taulukko 6. Henkilöstötilojen WC:n riittävyys eräillä työpaikoilla. Sosiaalitilojen wc riittävyys, vastaukset järjestetty hlö/wc tunnusluvun mukaan Hlö Sukup WC hlö/wc Riittävyys 1500 M 4 375 WC:tä on riittävästi 250 N 1 250 WC:tä on riittävästi 250 M 1 250 WC:tä on riittävästi 200 M 1 200 WC:tä on liian vähän 300 M 2 150 WC:tä on riittävästi 260 M 2 130 WC:tä on riittävästi 120 M 1 120 WC:tä on riittävästi 230 N 2 115 WC:tä on riittävästi 200 N 2 100 WC:tä on riittävästi 100 N 1 100 WC:tä on riittävästi 100 M 1 100 WC:tä on riittävästi 90M 1 90 WC:tä on riittävästi 170 M 2 85 WC:tä on riittävästi 80N 1 80 WC:tä on riittävästi 80M 1 80 WC:tä on riittävästi 80M 1 80 WC:tä on riittävästi 70N 1 70 WC:tä on riittävästi 70N 1 70 WC:tä on liian vähän 70N 1 70 WC:tä on liian vähän 63 M 1 63 WC:tä on riittävästi 60N 1 60 WC:tä on riittävästi 60N 1 60 WC:tä on riittävästi 50N 1 50 WC:tä on riittävästi 40M 1 40 WC:tä on riittävästi 80M 2 40 WC:tä on riittävästi 60N 2 30 WC:tä on riittävästi 60N 2 30 WC:tä on riittävästi 30M 1 30 WC:tä on riittävästi 50N 2 25 WC:tä on riittävästi 50M 2 25 WC:tä on riittävästi 20N 1 20 WC:tä on riittävästi 37 5 7,4 WC:tä on riittävästi WC:t case-kohteissa Case kohteissa mitoitusluvut hlö/wc olivat varsin suuria: 579, 221, 349, 708, 259, 410, 234 ja 158. WC-tilojen osalta aineistossa ei ole raportoitu mitään erityistä eikä ole viitteitä siitä, että wc-tilojen määrä olisi missään kohteessa liian pieni. WC-tilojen osalta on huomattava, että kiinteistössä on wc-tiloja kaikkialla muuallakin kuin puku- ja pesutiloissa, minkä takia yksikin wc yleensä riittää. 22

9 Pinta-ala Kilometrikisan kippareiden aineisto Kilometrikisan aineiston perusteella vaikuttaa siltä, henkilöstötilojen pinta-ala tulisi mitoitta tasolle 0,3 m2/henkilö. Pienempikin pinta-ala, kuitenkin vähintään 0,15 m2/henkilö saattaa riittää, mutta todennäköisesti näissä havainnoissa on kyse keskimääräistä pienemmästä käyttäjämäärästä ei niinkään siitä, että pienempi pinta-ala olisi mitoituksena perusteltu. Taulukko 7. Henkilöstötilojen pinta-alan riittävyys eräillä työpaikoilla. Sosiaalitilojen pinta-alan riittävyys, vastaukset järjestetty m2/työntekijä tunnusluvun mukaan Sosiaalitilojen Hlö Sukup pinta-ala (m2) m2 / hlö Riittävyys 90M 5 0,06 Tilaa on riittävästi 1500 M 100 0,07 Tilaa on riittävästi 300 M 20 0,07 Tilaa on niukasti 200 M 15 0,08 Tilaa on aivan liian vähän 60N 5 0,08 Tilaa on riittävästi 80M 8 0,10 Tilaa on niukasti 37 M 4 0,11 Tilaa on niukasti 260 M 30 0,12 Tilaa on niukasti 70N 10 0,14 Tilaa on riittävästi 200 N 30 0,15 Tilaa on riittävästi 100 N 15 0,15 Tilaa on niukasti 250 N 50 0,20 Tilaa on riittävästi 100 M 20 0,20 Tilaa on riittävästi 250 M 50 0,20 Tilaa on riittävästi 63 M 15 0,24 Tilaa on niukasti 120 M 30 0,25 Tilaa on niukasti 80M 20 0,25 Tilaa on riittävästi 70N 18 0,26 Tilaa on aivan liian vähän 70N 20 0,29 Tilaa on niukasti 60N 18 0,30 Tilaa on riittävästi 50 N 15 0,30 Tilaa on riittävästi 50M 18 0,36 Tilaa on riittävästi 60N 30 0,50 Tilaa on riittävästi 230 N 120 0,52 Tilaa on riittävästi 170 M 100 0,59 Tilaa on riittävästi 50N 30 0,60 Tilaa on riittävästi 20N 20 1,00 Tilaa on runsaasti 75M 80 1,07 Tilaa on runsaasti 60N 70 1,17 Tilaa on riittävästi 30M 70 2,33 Tilaa on riittävästi 23

Pinta-ala case kohteissa Case 1 kohteessa henkilöstötilojen pinta-ala on miesten puolella 0,06 m2/hlö ja naisten puolella 0,15 m2/hlö. Aiempien tarkastelujen mukaisesti tämän on selkeästi alimitoitus. Case 2 kohteessa henkilöstötilojen pinta-ala on miesten puolella 0,28 m2/hlö ja naisten puolella 0,31 m2/hlö. Pyöräilyn kulkutapaosuus on miehillä 21 % ja naisilla vain 8 %. Näitä vastaavasti miesten puolella pinta-ala ei riitä ja naisten puolella riittää. Kiinteistön henkilöstötiloja on tarkoitus laajentaa siten, että myös niiden pinta-ala kasvaa. Case 3 kohteessa henkilöstötilojen pinta-ala on 0,2 m2/hlö, mikä on juuri ja juuri riittävä. Kohde on suuri ja pesutiloissa useita suihkupaikkoja, jolloin tilatehokkuus on pientä kohdetta parempi. Myös säilytys on ratkaistu osin lokeroilla, joista osa on varsinaisen henkilöstötilan ulkopuolella (ei sisälly mitattuun pinta-alaan). Case 4 kohteessa henkilöstötilojen pinta-ala on miesten puolella 0,10 m2/hlö ja naisten puolella 0,06 m2/hlö. Aiempien tarkastelujen mukaisesti tämän on selkeästi alimitoitus. Case 5 kohteessa henkilöstötilojen pinta-ala on miesten puolella 0,05 m2/hlö ja naisten puolella 0,04 m2/hlö. Aiempien tarkastelujen mukaisesti tämän on selkeästi alimitoitus. Säilytysratkaisu on oleellinen pinta-alamitoitukseen vaikuttava tekijä. Pinta-alan ja säilytyskapasiteetin suhdetta on arvioitu case-kohteiden perusteella. Tarkastelun perusteella vaikuttaisi, että peseytymis- ja säilytysratkaisu 40 %:lle henkilöstöstä on toteutettavissa henkilöstötiloissa, joiden pinta-ala on noin 0,3 m2/hlö. Tarkastelluissa kohteissa ei kuitenkaan ole ollut riittävää kuivauskapasiteettia eikä kaikilta osin riittävää kalustusta, joten hieman suurempi pinta-alamitoitus voi olla perusteltu. 10 Vertailu ympäristöjärjestelmiin Toimitiloja suunnitellaan usein rakennusten ympäristöluokitusten pohjalta. Kaappien osalta Breeam järjestelmä edellyttää kaappeja 10 %:lle henkilökunnasta. Leed järjestelmässä ei ole kaappeja koskevaa vaatimusta. Suihkujen osalta Breeam järjestelmä edellyttää suihkuja 1/100 työntekijää, kohteen suurentuessa vaatimus kevenee 1/166 työntekijää asti. Leed järjestelmä edellyttää suihkuja aluksi 1/100 työntekijää ja ensimmäisen jälkeen lisäsuihkuja 1/150 työntekijää. Kaappien osalta ulkomaisten ympäristöjärjestelmien mitoitus on Suomen oloihin riittämätön. Myös suihkujen osalta ulkomaisten järjestelmien mitoitus on niukka, mutta ero on vähäisempi kuin kaappien kohdalla. Breeam ja Leed järjetelmien dokumentaatiossa ei esitetä lähteitä mitoitusarvoille ja on luultavaa, että mitoitusten taustalla ei ole kattavaa tutkimustietoa, jos on tutkimustietoa ollenkaan. Ruotsalainen Miljöbyggnad järjestelmä ei ohjeista asiaa mitenkään, eikä sitä hallinnoiva SGBC ole tutkinut asiaa lainkaan. Pääkaupunkiseudun rakennusvalvonnan yhtenäiset käytännöt ohjeistavat 1 kaappi/160 kem2, mikä vastaa mitoitusta noin 12 %:lle henkilökunnasta. Suihkuja ohjeistetaan 1/32 työntekijää. Muunnokset on tehty olettaen 20 kem/hlö. 24

11 Johtopäätökset Tähän muistioon on koottu, ilmeisesti ensimmäistä kertaa, Suomesta saatavilla olevaa tietoa työmatkaliikunnan määrästä henkilöstötilojen mitoituksen pohjaksi. Analyysin keskeisin johtopäätös on, että työmatkapyöräilyn määrä ja sen lisäksi henkilöstön sukupuolijakauma vaihtelevat erittäin paljon, mikä tekee henkilöstötilojen mitoituksesta hyvin haastavaa. Tämän takia RT-ohjeessa on perusteltua esittää mitoitukselle minimitaso ja suositeltu taso, joiden perusteet pyritään kuvailemaan siten, että rakennushankkeeseen ryhtyvä pystyy valitsemaan omia tavoitteitaan vastaavan mitoituksen. Lisäksi ohjeessa tulee esittää erilaisia keinoja, joilla mitoitukseen liittyviä epävarmuustekijöitä voidaan hallita. Varsinaisen mitoituksen osalta muistion pohjalta tehdyt keskeiset johtopäätökset sisältyvät toimikunnassa laaditun RT-ohjeen suosituksiin. 25