Ari Uronen ja Velijussi Kyllijoki: Mikael Agricola koulussa (LUOKKAHUONEDRAAMA) Taustaa: Koulunkäynti 1500-luvun Suomessa oli ankaraa puurtamista. Oppiaineina olivat latinan kielen suullinen ja kirjallinen ilmaisu, kristinuskon pääasiat, luku- ja kirjoitustaito, matematiikka, kirjeiden sommittelu ja musiikki. Luokkahuoneena oli yksinkertainen tupa, jossa koulun kaikki pari kolmekymmentä poikaa opiskelivat. Heidät oli jaettu neljään ryhmään sen mukaan, kuinka edistyneitä he olivat. Rehtori toimi ainoana varsinaisena opettajana. Hän opetti pitemmälle edistyneitä, kun taas joku vanhemmista oppilaista opetti koulun pienimpiä. Opettajalla oli yksinvalta. Hän piti yllä järjestystä ja määräsi kaikesta. Oppilaita rankaistiin herkästi pienemmistäkin rikkeistä. Usein opettaja käytti vitsaa tai keppiä rankaisuvälineenä, joskus oppilas suljettiin ns. karsserikoppiin, joka oli noin metrin korkuinen ja pinta-alaltaan noin neliömetrin kokoinen ahdas ja epämiellyttävä koppi. Siinä oli erittäin vaikea löytää esim. istuma-asentoa. Opetus oli suullista, joten eri ryhmät tankkasivat ääneen omia asioitaan.. Jokin ryhmistä saattoi olla hiljaakin, kun heidän piti jäljentää vihkoihinsa tai tauluihinsa latinan perusteita. Luokassa siis tapahtui paljon yhtä aikaa. Koulupäivä kesti kello arkisin kello viidestä aamulla iltaviiteen. Keskellä päivää pidettiin noin kahden kolmen tunnin tauko. Lauantaina ei ollut oppitunteja, mutta saunan jälkeen kärsittiin rangaistukset.. Henkilöitä: Rehtori Johannes Erasmuksenpoika Pari ylemmän luokan apuopettajaoppilasta Koulupoikia eri luokilta Mikael Agricola Martti Teitti Klemetti Krook
Alkutilanne: Käsikirjoituksen tilanne simuloi 1500-luvun latinankoulujen tuntityöskentelyä, joskin oppisisältöjä on hieman nykyaikaistettu. Luokka on jaettu neljään ryhmään. Yksi ryhmistä jäljentää kalenterirunoa a. Muut työskentelevät ääneen pitäen: alemmat luokat tankkaavat latinankielisiä tekstejä b ja c. Vanhemmat oppilaat hokevat kertotaulua. Tekstien merkitykset ja lähteet paljastetaan oppilaille draamaharjoituksen jälkeen. RYHMÄ 1: (Kirjoitusryhmä jäljentää rehtorin opastuksella latinankielistä kalenterirunoa a, joka oli tuleville papeille tärkeä. Runo nimi on Cisio janus.) Cisio janus ep ca sibi vendicat oc feli mar an pris fab hen ag vincen tim paulus nobile lumen. (lähde 1) RYHMÄ 2 (lukee ääneen tekstiä b) Cur ursus clamat? Cur adeo mel amat? Burr, burr, burr Quid est causae cur? (*lähde 2) RYHMÄ 3: (lukee ääneen tekstiä c) Cum in urben venero, scribaum. Meum puto esse, quid sentiam, ostendre. Sunt mihi multi libri. Liberter feci,ut eum convenirem. RYHMÄ 4: (Hieman vanhempia oppilaita esittävä ryhmä lukee kuorossa ääneen esimerkiksi kertotauluja 7,8 tai 9.) Yksi kertaa seitsemän on seitsemän. Kaksi kertaa seitsemän on neljätoista. Kolme kertaa seitsemän opn kaksikymmentäyksi jne Jatkotilanne:
(Rehtori siirtyy alempien oppilaiden pariin ja kiinnittää huomionsa Mikaeliin. Luokka hiljee, kun rehtori on pääässytm Mikaelin luo) Mikä on sinun nimesi? Mikael Olavinpoika. Se ei ole hyvä nimi, tarvitset sukunimen. Mikä on isäsi ammatti? Hän on maanviljelijä. Klemetti, mikä on maanviljelijä latinan kielellä? KLEMETTI: Herra rehtori tuota minä yritän Tarvitsetko vähän muistiapua. Annanko vitsan auttaa. (Lyö Klemettiä vitsalla.) Tietääkö Martti Teitti mikä on maanviljelijä latinan kielellä? MARTTI: Se on Agricola. Maanviljelijä on latinaksi Agricola Oikein painakaa se nyt kalloihinne ja sinä Mikael, sinä olet tästä lähtien Mikael Agricola. Se olkoon nimeni. Klemetti, mitä sinä virnuilet. Eikö päätökseni ole mieleesi. Laittakaa Klemetti Krook karsserikoppiin loppupäiväksi. Toimeen siitä. Ja te muut! Jatkakaa. Oppi ei siirry älynystöröihinne ilman työtä! Lopputilanne: (Toistetaan alkutilanne.)
TEKSTILÄHTEET: Teksti 1 (lähde 1): Cisio janus ep ca sibi vendicat oc feli mar an pris fab hen ag vincen tim paulus nobile lumen. Runo Cisio janus oli hyvin tärkeä tuleville papeille. Se opeteltiin ensin ulkoa ymmärtämättä, mitä runon latinankieliset sanat tarkoittivat. Kun tuleva pappi osasi runon ulkoa, hänelle opetettiin sen avulla kalenterivuoden. Tekstissä mainitaan esimerkiksi Janus, 2-4 kasvoinen roomalaisten jumala, jonka mukaan tammikuu (januari) on saanut nimensä. Runossa on mainittu myös kirkkovuoden tärkeitä päiviä ja aposytolien nimiä. Aikaisemmin erilaisia muistisääntöjä käytettiin enemmän oppimisen apuna kuin nykyään. Runoa voisi verrata viisikymmntä vuotta sitten käytettyyn hokemaan Oulun Siika Pyhä Kala.., jonka avulla opiskeltiin Pohjanmaan jokia. Cisio janus pitää kuitenkin sisällään monimutkaisempia merkityksiä. Runo on julkaistu Agricolan Rucouskiriassa. Teksti b (lähde 2): Teksti on valittu draamaan edellisen näytteen tapaan. Oppilaat opettelevat latinankielisen hokeman ymmärtämättä sen merkitystä. Runokatkelma saattaa olls joillekin tuttu, kun sen suomenkielinen versio luetaan. Cur ursus clamat? Cur adeo mel amat? Burr, burr, burr Quid est causae cur? (A.A: Milne Nalle Puh, (1926), latinankielinen käännös Alexandro Lenardo (1960) Onpa juttu hassu, Miten pitää hunajasta karhun massu! Surr!Surr! Mikä on syy että karhu niin hunajaan mielistyy? (A.A: Milne Nalle Puh, (1926), suomennos Kersti Juva (1973), runot suomentanut Panu Pekkanen) Teksti c (lähde 3): Sitaatit on poimittu mielivaltaisesti Edvin Linkomiehen teoksesta Latinan kielioppi (Gummerus 1957). Osa niistäedustaa klassista latinankielistä kirjallisuutta. Cum in urben venero, scribaum. Kun tulen (pää)kaupunkiin, kirjoitan. Meum puto esse, quid sentiam, ostendre. (Pidän velvollisuutenani ilmoittaa mielipiteeni.)
Sunt mihi multi libri. (Minulla on useita kirjoja.) Liberter feci,ut eum convenirem. (Ellei tämä lausuma ole tosi, se on väärä.)