8. luento: Verkkokirjoittaminen ja informaation laadukkuus Viestinnän psykologiaa Vain pieni osa nykyaikaisesta viestinnästä perustuu kasvokkain viestintään. Sen sijaan erilaiset mediat tarjoavat runsaasti informaatiota: kuvallista, äänellistä ja sanallista aineistoa. Informaatio on määritellään usein tiedoksi, jota siirretäään tai viestitään (Karvonen 2000). Platonin määritelmän mukaan tieto on tosi uskomus. (Mustonen 2001, 19.) Kognitio Kognitiolla tarkoitetaan ihmiselle luontaista tapaa hankkia, järjestää ja käyttää tietoa tai informaatiota. Kognitiivinen psykologia keskittyy tutkimaan kognitiota ja informaationkäsittelyä ts. sitä, miten ihminen jäsentää havaintoja ja tekee tulkintoja sekä ajattelutoimintoja kuten oppimista, ongelmanratkaisua ja muistamista. (Mustonen 2001, 19.) Havainnot perustuvat ihmisten synnynnäisiin aistivalmiuksiin kun taas informaationkäsittely kehittyy iän myötä. Hahmoteoriat pyrkivät löytämään havaintojen yleismaailmallisia lainalaisuuksia. Konstruktivistiset teoriat painottavat muistin ja ympäristövaikutusten merkitystä havainnoillemme. Muistiin jäävä informaatio ja tieto kertyy kokemusten ja elämäntilanteiden kautta ja ovat sen vuoksi yksilöllisiä. (Mustonen 2001, 19.) Havaintoon ja informaationkäsittelyyn liittyvien tutkimusten mukaan media on useimmille ihmisille tärkeä tulkintakehysten tarjoaja. Tulkintoja välittäviä tekijöitä ovat myös mm. sosiaaliset normit, asenteet, käsitykset mediasisällön realistisuudesta, omat tavoitteet, yleiset tai esimerkiksi ystävien mielipiteet. (Mustonen 2001, 30.) Tieto informaation käsittelyn sosiaalisesta puolesta antaa paljon eväitä mm. markkinointi- ja yleisöviestinnän kehittämiseen mm. median vaikutusten ennustamiseen ja selittämiseen (Mustonen 2001, 30). Imago ja mielikuva Karvosen mukaan (1997) imago viittaa viestijän tuottamaan informaatioon kun taas mielikuva syntyy ihmisten informaatiosta muodostamiin käsityksiin ja tulkintoihin. Tulkinta riippuu siitä, millaisia aiempia ymmärtämisen rakenteita tulkinnan tekijällä aiheesta on. (Mustonen 2001, 31.) Brandi Markkinointiviestinnässä käytetään termiä brandi kuvaamaan tuotteen tai palvelun identiteettiä ja sen tuomaa lisäarvoa. Brandillä pyritään kuvaamaan tuote tai palvelu mahdollisimman houkuttelevana ja laadukkaana. Brandi on mielleyhtymien kokonaisuus, joka pyritään ylläpitämään ts. kyse on tunnetuksi tulemisesta ja hyvän maineen ylläpitämisestä. Brandin ulkoisia merkkejä ovat mm. tuotteen tai palvelun nimi, merkki, värit ja typografia. Liiketoiminnassa brandin avulla kilpaillaan markkinaosuuksista. Erilaistaminen on vahvojen brandien avaintekijä. Ihmiset luottavat ja sitoutuvat herkemmin vanhoihin, tuttuihin brandeihin. (Mustonen 2001, 31-32.) 1
Viestintä vaikuttamisen välineenä Viestintä on keskeinen vaikuttamisen ja näin ollen myös vallankäytön väline. Viestinnän avulla voidaan ohjata ihmisten ajattelua tiettyyn suuntaan. Sen luonteeseen kuuluu sekä suora että epäsuora vaikuttaminen; siksi mediatekstit valistavat, tiedottavat ja suostuttelevat. Esimerkiksi uutisoinnin objektiivisuudessa tai viihteessä on aina painotuksia ja asenteita, jotka tahallisesti tai tahattomasti vaikuttavat vastaanottajan tietoihin, tunteisiin, mielipiteisiin ja asenteisiin. Suostuttelu ja sosiaalinen vaikuttaminen ovat keskeisiä viestinnän keinoja. Sosiaalisen vaikuttamisen tavoite on vaikuttaa siihen, miten ihminen havaitsee todellisuutta ja toimii. Vaikutus voi olla tiedollinen, asenteellinen tai käyttäytymiseen liittyvä. Suostuttelu on toisen tahallista ja tavoitteellista ohjaamista halutunlaiseen käyttäytymiseen. Sosiaalinen vaikuttaminen viittaa puolestaan tahattomaan vaikuttamiseen. Suostuttelua ovat mm. mainonta, poliittinen vaikuttaminen sekä terveyden ja turvallisuuden edistämiseen tähtäävä vaikuttaminen. (Mustonen 2001, 38-39.) Suostuttelevan viestinnän tärkein tehtävä on synnyttää motivaatio sekä halu toimia viestin mukaisesti. Tehokkaimpia tietopohjaisia suostuttelun keinoja ovat vetoaminen taloudelliseen etuun tai rahansäästöön. Usein tehoavat myös vertailut muihin vastaaviin tuotteisiin tai palveluihin sekä vetoaminen uutuuteen tai erikoisuuteen. (Mustonen 2001, 45.) Tietopohjainen viestintä herättää tehokkaammin kiinnostusta, mikäli siihen lisätään tunnesisältöjä. Erityisesti ruokamieltymyksiin ja perinteisiin sekä elämäntapaan ja huumoriin pohjautuvat tunnepitoiset viestit tukevat tehokkaasti tietopohjaista viestintää - samoin kuin ihmisten perustarpeisiin kuten turvallisuuden tarve, sosiaalisuuden ja rakastamisen sekä itsensä toteuttamisen tarpeisiin pohjautuva viestintä. (Mustonen 2001, 46.) Lisäksi eroottisten tunteiden tai huumorin käyttö puree yleisöön, olipa esityksellä yhteyttä itse tuotteeseen/palveluun tai ei. Tunnetusti ihmiset ovat myös erittäin persoja itsetuntoa vahvistaville viesteille. (Mustonen 2001, 46.) Suostuttelun vaikuttavuuteen liittyvät myös suostuttelijan ominaisuudet: viestijän ja hänen esittämistapansa täytyy vaikuttaa kohteeseensa ja luoda luotettava vaikutelma. Luottamusta herättävät mm. viestijän sosio-ekonominen asema, koulutuksen tai kokemuksen myötä syntynyt asiantuntijuus, tilanteeseen sopiva viestinnän tapa, attraktiivisuus eli viehättävyys, samanlaisuus sekä tuttuus. Lisäksi rohkaisu ja kannustus lisäävät viestin vetovoimaa. (Mustonen 2001, 49.) Tehokas markkinointiviestintä tai tietoisku yhdistää useita suostuttelun keinoja. Perinteisiä tapoja on esitellä häiriö tai puute ja antaa siihen selitys tai ratkaisu. Monia tuotteita tai palveluja markkinoidaan myös mielikuvin voimin osana elämäntapaa. Ostosvalinnat viestivät muille elämäntavasta ja identiteetistä. Elämäntapamainonnassa synnytetään mielikuvia ja luodaan mielleyhtymiä tuotteiden tai palveluiden ominaisuuksista, jotka tukevat omistajansa ominaisuuksia. Niukkuus toimii myös psykologisena halun herättäjänä: jos tuotetta tai palvelua on niukasti saatavilla, kohteesta tulee halutumpi kuin jos sen saatavuus olisi itsestään selvää. (Mustonen 2001, 50.) Viestinnän sisällön ohella suostutteluun liittyvät erilaiset tilanne tekijät kuten ajoitus, esittämistapa ja toisto. Sosiaalisessa vaikuttamisessa on halun herättämisen lisäksi keskeistä muistin tukeminen, jota tukevat tuotteen tai palvelun visuaalinen ilme ja viestin sisällön toisto. Esimerkiksi kampanjan alkuvaiheessa viestin kohtuullinen toistuvuus on oleellista: viikoittain toistuvan viestin on todettu olevan tehokkain verrattuna päivittäin tai kuukausittain toistuvaan viestiin. Muistia tukevaan esittämistapaan kuuluu oleellisesti tuotteeseen tai palveluun yhdistetty myönteinen tunnelma, joka 2
saadaan aikaa esimerkiksi musiikilla, symboli- tai värimaailmalla. Verbaalisesta esittämistavasta kysymykset ovat tehokkaampia kuin toteamukset ja aktiivinen, puhutteleva muoto on tehokkaampi kuin passiivi. (Mustonen 2001, 52.) Asenteen ja mielialan vaikutus toimintaan Asenne on ihmisen yleinen taipumus arvioida muita ihmisiä, kohteita ja asioita. Asenteeseen sisältyy ihmisen tieto kohteesta tai tilanteesta, tunteet sitä kohtaan sekä aikeet toimia asiassa. Tieto on asenteen perusta. Asenteiden voimakkuus puolestaan paljastaa asenteen tunnelatauksen. (Mustonen 2001, 42.) Mieliala ohjaa ainakin lyhytaikaisia sosiaalisia vaikutuksia. Myönteisessä mielialassa ihminen on myötämielisempi uusille ajatuksille kuin pahalla tuulella. (Mustonen 2001, 44.) Medialukutaito Medialukutaidolla tarkoitetaan taitoa ymmärtää ja tulkita kriittisesti eri viestimien sanomia; kykyä paitsi ottaa vastaan, myös käsitellä ja purkaa viestejä. Medialukutaito on tietoyhteiskunnan kansalaisen välttämätön taito. Nykypäivän nuoret ovat olleet jo pienestä pitäen tekemisissä median eri muotojen kanssa. Havaitsemisen taito on varsin kehittynyt; esimerkiksi audiovisuaalista kieltä (esim. musiikkivideot ja mainokset) osataan tulkita usein aikuisia paremmin. Kuitenkin useita eri viestejä ja totuuksia pursuavassa maailmassa medialukutaidon jatkuva vahvistaminen ja kehittäminen on tärkeää. Näin opitaan kyseenalaistamaan median luomia todellisuuksia sekä kriittisyyttä mediassa esiintyvien hahmojen, tulkintojen, roolien ja asetelmien suhteen. Media on ilmiönä niin läpitunkeva, että välineitä sen kanssa toimimiseen ja kohtaamiseen on treenattava. Kirjoittamisprosessi Verkkopalvelun olemassaolon edellytys on hyvä ja toimiva sisältö. Sisällön merkitys korostuu etenkin viestinnällisten verkkopalveluiden ollessa kysymyksissä. Sisällön suunnittelu lähtee verkkopalveluntoiminnan ja sisällön tavoitteista. Samoista lähdemateriaaleista voidaan tuottaa monenlaisia sisältöjä erilaisiin tarpeisiin ja erilaisille kohderyhmille. Sama asiasisältö voidaan esittää tavallisena leipätekstinä, uutisena, pelinä jne. käyttäen tekstiä ja sen lisäksi tai sijaan muita mediaelementtejä, vaihdella tekstin tyyliä jne. Vielä tällä hetkellä verkko on varsin tekstuaalinen ympäristö. Pääosa verkkoviestinnästä on kirjallista viestintää. Liikkuminen verkossa perustuu toisiinsa linkitettyihin sanoihin. Myös hakukoneet poimivat dokumentteja erilaisten hakusanojen perusteella. (Vrt. Kauhanen-Simanainen 2001, 103.) Verkkokirjoittaminen vaatii toisaalta dramaturgian ja yksinkertaistamisen tajua. Mikä toimii paperilla ei välttämättä toimi näytöltä luettaessa. Esimerkiksi kirja soveltuu hyvin mutkikkaiden ajatusten ja pitkien keskittynyttä lukemista vaativien tekstien esittämiseen. Verkkojulkaisussa on taas mahdollisuus hyödyntää laajasti muitakin mediaelementtejä kuten liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Eri mediaelementtien käyttö tarjoaa aiempaa laajemmat mahdollisuudet merkitysten luomiseen ja rakentamiseen. Puhumattakaan mahdollisuuksista kollektiiviseen sisällöntuottamiseen. 3
Verkkojulkaisun kohdalla on usein varsin ongelmallista puhua tekijästä tai kirjoittajasta. (Esim. Inkinen 2000.) Vaikka sisällöt vaihtelevat noudattaa kirjoitusprosessi yleensä samanlaisia vaiheita. Kokeneet kirjoittajat jaottelevatkin kirjoitusprosessinsa vaiheisiin esim. seuraavasti (vrt. Inkinen 2000): Valmistautumis- ja suunnitteluvaihe Suunnitteluvaiheessa laaditut suunnitteludokumentit toimivat varsinaisen sisällöntuotantotyön pohjana. Yksi tärkein dokumentti on asiakäsikirjoitus, missä on kuvattu palvelun informaatioarkkitehtuuri, rakenne ja mediaelementtien käyttö sekä sisällön esitystapa. Luonnostelu Suunnitteludokumenttien pohjalta lähdetään työstämään tekstiluonnoksia sekä valitsemaan muita mediaelementtejä kuten valokuvia ja piirroksia. Luonnokselle hankitaan palautetta. Sisällön tuottaminen Luonnos muokataan tekstiksi. Tekstit työstetään hyödyntäen eri lähteistä koottua tausta-aineistoa. Tausta-aineistoa käytetään ainoastaan pohjana kirjoitettaessa uutta sisältöä (viittauskäytäntö muistaen). Pelkkä Copy-Paste harrastaminen ei ole sallittua esim. pelkistä sitaateista koostuva teos ei ole tekijänoikeudellisesti luvallista (TekijäL 2: 22). Muokkaus Seuraavassa vaiheessa keskitytään luettavuuden ja tyylin muokkaamiseen. Viimeistely Viimeiseksi teksti oikoluetaan, tarkastetaan oikeakielisyys ja korjataan kirjoitusvirheet. Informaation esitystapa Kirjoittajan on pyrittävä määrittelemään koko sisältömateriaalin, sen eri osakokonaisuuksien ja jaksojen sanoma niin, että käyttäjä pystyy omaksumaan olennaisen sanoman. Esim. käyttäjä saattaa kyetä hyvinkin helposti löytämään haluamansa tiedon, mutta tieto saatetaan esittää sellaisessa muodossa, että sitä on hankala ymmärtää tai siitä on vaikea saada kokonaiskäsitystä. Informaatio voi olla joko huonosti jäsennetty, järjestetty tai esitetty sekavasti esim. sekavin lauserakentein. Hyvä esitystapa tuo esiin oleelliset asiat mediaelementeissä ja tilanteissa sekä jättää pois epäoleelliset asiat. Informaatio jäsennetään siten, että se noudattaa asian loogista jäsennystä ja käyttäjälle tuttua tapaa jäsentää ilmiö. Toisin sanoen sovelluksen rakenteen tulisi heijastaa käyttäjän ilmiöstä muodostamaa käsitteellistä mallia. (Esim. Bernard 2000; Luukkonen 2000, 105 107, Rosenfelt & Morville 1998, 2002.) 4
Asioiden tiivistäminen ja ymmärtämisen tukeminen Aoccdrnig to a rscheearch at an Elingsh uinervtisy, it deosn't mttaer In what oredr the ltteers in a wrod are, the olny iprmoetnt tihng is that frist and lsat ltteer is at the rghit pclae. The rset can be a toatl mses and you can sitll raed it wouthit porbelm. Tihs is bcuseae we do not raed ervey lteter by it slef but the wrod as a wlohe. -David Harris- Näytöltä luettavan informaation ymmärtämistä ja omaksumista voidaan tukea laatimalla tiivistä, ytimekästä ja kieliasultaan tarkoituksenmukaista tekstiä. Ohessa muutamia nyrkkisääntöjä: Käytetty kieli Erilaisia tekstejä tulkitaan erilaisista odotuksista lähtien. Käytetty kieli tuo oman merkityksensä verkkopalvelun sisällölle. Yleiskielen käyttäminen on aina turvallista. Yleiskielellä tarkoitetaan kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteistä, kirjakielen normien mukaista kielimuotoa. Yleiskieli ei sisällä erikoisalojen sanastoa. (Esim. Hirsjärvi ym. 2001, 259 260.) Kielen helppous ja yksinkertaisuus Vältä monimutkaisia lauserakenteita ja vältä moniselitteisiä ja konstailevia ilmaisuja. Vältä myös lyhenteitä ja vierasperäisiä sanoja. Pyri havainnollistamaan tekstiä konkreettisin esimerkein. Asioiden yksiselitteinen esittäminen vaatii toisinaan erikoiskielelle tyypillisiä ilmaisuja esim. tieteellinen teksti. Tieteellisessä tekstissäkin on hyvä pyrkiä havainnollistamaan asioita sekä selittämään käytetyt termit yleiskielen avulla. Suosi tekstissä verbejä ja karsi monimutkaisia määriteketjuja. Huolehdi myös kieliasun virheettömyydestä. Kielioppivirheet ja monimutkaiset lauserakenteet kuormittavat lukijan muistia. Tekstin ymmärtäminen voi vaatia useita lukukertoja. (Esim. Hirsjärvi ym. 2001, 260; Tompuri 2004.) Tiivistä tekstiä Karsi turha tietoaines ja turhat sanat. Tompurin (2004) sanomalehtimiehet käyttävät lauseissaan keksimäärin 6-7 sanaa ja virkeissä noin 13 sanaa. Kirjoita verkkosivulle enintään puolet siitä mitä olisit kirjoittanut paperijulkaisuun. Pyri myös välttämään yhdyssanoja ja korvaa pitkä sanat lyhyillä sanoilla. Jäsentely ja esitystapa Tekstin luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen vaikuttaa myös sivun informaatiosisältöjen jäsennys. Jäsennys vaihtelee sisällön mukaan, mutta sanomalehdistä tuttu uutismalli toimii varsin usein. Tärkein asia kerrotaan tekstissä, tekstikappaleessa ja virkkeen alussa ensimmäisenä. Etenkin pitkät tekstikappaleet kannattaa pilkkoa osiin lyhyiden kappaleiden, alaotsikoiden ja luetteloiden avulla. 1. Otsikko: otsikon tehtävänä on kiinnittää huomiota ja kiteyttää sisällön perussanoma. Mielekkäästi etenevä otsikointi ilmaisee olennaisen sisällöstä. Pääotsikko tarjoaa kokonaiskäsityksen koko sisällöstä. Otsikon perusteella käyttäjä usein arvioi esitettävän informaation merkityksen tai hyödyn itselleen. 5
Alaotsikot jäsentävät informaatiosisällön merkityksellisiin osakokonaisuuksiin 2. Ingressi: Alkukappale eli ingressi on ensimmäinen tekstikappale, joka kertoo tiivistetysti koko sisällön perusajatuksen. Usein esitetään muusta tekstistä poikkeavalla tavalla esim. kirjasinkoko. Luettuaan ingressin lukija kykenee heti ymmärtämään sivun sisällön ja arvioimaan sivun hyödyllisyyden omalta kannaltaan. 3. Varsinainen sisältö: Informaatio esitetään kiinnostavimmasta asiasta vähemmän kiinnostavaan tai tärkeästä vähemmän tärkeään. Jokaisessa tekstikappaleessa tulisi esittää vain yksi ajatus, joka on hyvä esittää jo kappaleen ensimmäisessä virkkeessä. Jokaisen uuden kappaleen tulisi nostaa esiin uutta asiaa. (Nielsen 2000, 111; Tompuri 2004.) Informaatio saattaa olla myös pirstoutunutta, jolloin käyttäjän täytyy navigoida useilla eri sivuilla kokoamassa "tiedon sirpaleita" ennen kuin hän kykenee saamaan kokonaiskäsityksen asiasta. Pitkääkään lineaarista tekstiä ei pidä jakaa hypertekstin avulla usealle eri sivulle. Tekstin jakaminen usealle sivulle hidastaa lukemista ja hankaloittaa tulostamista. (Esim. Luukkonen 2000, 147; Nielsen 2000, 101-115.) Luettavuuden tukeminen WWW-sivujen lukemista tutkittaessa on havaittu, että ihmiset lähinnä silmäilevät tekstiä sen sijaan, että lukisivat tekstin rivi riviltä. Näyttöjen suhteellisen huono resoluutio vaikuttaa siihen, että tekstin luettavuus on heikompi näytöltä kuin paperilta. (Esim. Nielsen 1997; Nielsen 2000, 100-129; Sinkkonen 2002, 144-145.) Tekstin luettavuuteen voidaan vaikuttaa useallakin eri tavalla: Kirjasintyypit: Näytöltä luettavaan tekstiin on suositeltu käytettäväksi päätteettömiä kirjasintyyppejä kuten esim. Arial ja Verdana. Päätteelliset kirjasintyypit, jotka toimivat paperilla hyvin auttaen "pitämään" kirjasimet yhdessä, saattavat asettua liian lähelle toisiaan näytöllä etenkin pienempää kirjasinkokoa käytettäessä. Kuitenkin, jos kirjasinkoko on riittävän suuri, myös päätteellinen kirjasintyyppi kuten Georgia toimii varsin hyvin näytöltä luettaessa. (Bernard ym. 2002.) Kirjasimen koko: Suositeltavinta on käyttää pistekokoa 12 olevia kirjaimia, joka on huomattavasti nopeampaa lukea kuin esim. 10 pisteen kirjaimet. Kirjasinkoko kannattaa kuitenkin määritellä suhteelliseksi, jolloin käyttäjän on mahdollista muuttaa kirjasinkokoa haluamakseen esim. selaimen valinnoista. Pienaakkoset: Kannattaa välttää suuraakkosten käyttöä tekstissä. Sanojen ja merkkien muotoa on hankalampi hahmottaa tasaisesta suuraakkosilla esitetystä tekstistä, jolloin lukunopeus hidastuu. (Esim. Nielsen 2000, 129; Sinkkonen ym. 2002, 144.) Tekstin asettelu: Teksti tulisi aina tasata vasempaan reunaan, jolloin lukunopeus kasvaa käyttäjän voidessa aloittaa silmäilyn aina samasta kohdasta (esim. Nielsen 2000, 126). Samaten luetteloissa jokaisen kohdan ensimmäisen sanan olisi hyvä sijaita samalla kohdalla. Rivin pituus: Ihminen kykenee hahmottamaan näytöltä tyypilliseltä katseluetäisyydeltä noin 15 kirjainta kerrallaan. Hahmottaakseen seuraavat 15 kirjainta käyttäjä joutuu liikuttamaan silmiään 6
seuraavaan kohdistuspisteeseen. Sopiva rivin pituus on noin 50-60 merkkiä, jolloin käyttäjä joutuu liikuttamaan silmiään noin neljä kertaa lukeakseen rivin kokonaisuudessaan. (Esim. Bernard, Fernandez & Hull 2002; Sinkkonen 2002, 82 ja 146.) Kontrasti: Huolehdi riittävästä tekstin ja taustan välisestä kontrastista. Tue silmäiltävyyttä: Käyttämällä avainsanojen lihavointia, luetteloita, taulukoita sekä riittävän monitasoista otsikointia. Etenkin avainsanat auttavat käyttäjää poimimaan tekstistä mielenkiintoisia virkkeitä. (Esim. Nielsen 2000, 100-106.) Tyhjä tila: Tiiviisti asetettu teksti hidastaa tekstin jäsentämistä. Kappaleiden väliin on hyvä jättää tilaa, samaten marginaaleja on hyvä käyttää eikä asemoida tekstiä laidasta laitaan. (Nielsen 1997; Nielsen 2000, 105 106.) Informaation luotettavuus Internet on täysin vapaa julkaisufoorumi, missä kenellä tahansa on mahdollisuus saada äänensä kuuluvuille. Toisekseen verkossa ei myöskään ole mitään tarkistuskäytäntöä tai vastuutahoa kuten esim. paperijulkaisujen ollessa kyseessä. Tiedon oikeellisuudesta, laadukkuudesta ja virheettömyydestä ei siis aina ole takeita. Informaatiosisällön arvioimisessa pätevät osittain edelleenkin perinteisten julkaisujen arviointikriteerit, kuten tarkkuus, asiantuntevuus, ajankohtaisuus, objektiivisuus, kattavuus, alkuperä jne. Verkko julkaisukanavana asettaa kuitenkin tiettyjä erityisvaatimuksia, joihin verkkosivustojen kriittisessä arvioinnissa tulee myös kiinnittää huomiota. Tällaisia erityispiirteitä ovat mm. sivujen epästabiilius, ohjelmistovaativuus, hyperlinkkien luotettavuus. (Alexander & Tate, 1998.) Alexanderin ja Taten (1998) mukaan perinteiselle medialle soveltuvia arviointikriteerejä voidaan soveltaa myös verkossa julkaistavan informaation arvioimiseen. Huomioitavaa on, että näiden kriteerien käyttö edellyttää useimmiten asiasisällön asiantuntemusta. Tällaisia kriteerejä ovat: Täsmällisyys (accurancy) - miten luotettavaa ja virheetöntä sivuilla esitetty informaatio on. Huomioitavaa on, että verkossa julkaistava informaatio on vain harvoin käynyt läpi arviointiprosessin. Asiantuntevuus (authority) - onko informaation (tiedon) kirjoittaja(t) aiheen asiantuntija, entä kuinka arvostettu informaation julkaisija on. Verkossa julkaistavan informaation laatua (pätevyys ja asiantuntevuus) on usein hankala arvioida. Vaikka kirjoittajan nimi olisikin esillä, on usein vaikea arvioida hänen asiantuntemuksensa laatua. Objektiivisuus - informaation julkaisemisen tarkoitus jää usein hämäräksi. Mikä on julkaisijan ja/tai kirjoittajan tavoite ja intressi. Onko julkaisemisen tavoitteena esim. mielipiteisiin vaikuttaminen? Voimassaolo (currency) - milloin informaatio on julkaistu. Vaikka sivustosta löytyisikin päivämäärä, niin käyttäjälle saattaa jäädä epäselväksi onko kyseessä ajankohta, jolloin tieto on ensimmäisen kerran julkaistu vai ajankohta, jolloin sivustoa on päivitetty. Käyttäjälle onkin hyvä kertoa mitä sivulla ilmoitettu päivämäärä tarkoittaa. Kattavuus (coverage) - kertooko esitetty informaatio "koko totuuden" vai ainoastaan valikoidut palat asiasta. Lisäksi verkko julkaisukanavana asettaa lisähaasteita sivustolla esitetyn informaation arvioimiselle (Alexander & Tate, 1998): 7
Hypertekstilinkkien käyttö - sivustolta ulosvievä linkki voi johtaa toiselle sivulle, jossa esitetyn informaation luotettavuus on heikompi. Käyttäjä ei ehkä huomaa arvioida sivuja erillisinä julkaisuina eikä osaa suhtautua riittävällä kriittisyydellä esitettyyn informaatioon. Kehysten käyttö - kussakin kehyksessä on teknisesti mahdollista esittää aivan eri lähteistä peräisin olevaa informaatiota. Tällöin informaatio voi esiintyä aivan vääränlaisessa asiayhteydessä. Toisaalta keskiverokäyttäjältä saattaa jäädä täysin huomaamatta, että jokin osa informaatiosta on peräisin jostakin muualta kuin kyseiseltä sivulta. Tekijänoikeudellisista syistä ei ole suositeltavaa toisen sivun avaaminen kehyksiin niin, että käyttäjälle voi muodostua väärä käsitys materiaalin alkuperästä (Wirzenius & Mustonen 2000, 12-15). Informaatio irti alkuperäisestä asiayhteydestä - hakukoneet saattavat "noutaa" sivuston irti alkuperäisestä asiayhteydestään, jolloin esim. osa informaation luotettavuuden arvioimiseksi tarpeellisesta tiedosta puuttuu. Kaupalliset sivustot - toisinaan saattaa olla vaikea erottaa onko informaatio esitetty markkinoimistarkoituksessa vai informaationa sinänsä. Ongelmana on viihteen, kaupallisuuden ja informaation sekoittuminen. Ohjelmistovaatimukset - voivat rajoittaa informaation saatavuutta. Toisaalta erilaiset ohjelmistot voivat muuttaa informaatiosisältöä esim. jollakin tietyllä selaimella katsottaessa kaikki sivuilla esitetty informaatio ei ole näkyvissä. Verkkosivujen epästabiilisuus - saattaa olla, että käyttäjä ei kykene palaamaan takaisiin informaation pariin, koska sivusto on yksinkertaisesti poistettu palvelimelta. Sivujen alttius muutoksille - verkkosivujen sisältöä on helppo muuttaa. Informaatiosisältö on myös altis tahattomille ja tahallisille muutoksille. Sisällöntuottajan vastuu Internetissä julkaistava sisältö on informaatiosisällön esittämistä julkisesti. Kyse ei ole enää informaation yksityisestä käytöstä. Erilaiset säädökset ja ns. hyvä tapa ohjaavat monin tavoin sisällöntuottajan toimintaa. Esimerkiksi Tekijänoikeuslaki, josta enemmän luennolla 11 (5.4.05). Sananvapauslaki ja rikoslaki Henkilötietolaki Sananvapauslaki Vuoden 2004 alussa voimaan tullut sanavapauslaki toi uusia velvollisuuksia julkaisutoimintaa harjoittaville tahoille. Joukkoviestinnäksi katsotaan viestien toimittaminen yleisön saataville. Tietoverkkojen välityksellä tapahtuva viestinä luetaan joukkoviestinnän piiriin myös lainsäädännöllisesti. Laki koskee ennen kaikkea säännöllisesti julkaistavia verkkojulkaisuja. Säännöllisesti julkaistava verkkojulkaisu on sellainen julkaisu, jota julkaistaan säännöllisesti ja jonka sisältö on kustantajan tuottamaa ja käsittelemää. (SananvapausL 1: 2) Yleisin säännöllisesti julkaistava verkkojulkaisun muoto on sanomalehtien verkkoversiot. Tällaisen verkkojulkaisu on tallennettava 21 8
vuorokaudeksi. Säännöllisesti julkaistavalle verkkojulkaisulla on oltava vastaava toimittaja, joka johtaa ja valvoo toimitustyötä sekä päättää julkaistavasta sisällöstä. (SananvapausL 1: 2.) Portaalit tai keskustelupalstat eivät ole laissa tarkoitettuja verkkojulkaisuja, mikäli niiden sisältöjä ei käsitellä toimituksellisesti. perussääntö on, että lainvastaisen viestin kirjoittaja vastaa itse kirjoituksistaan. On kuitenkin huomioitava, että keskustelupalstan ylläpitäjän rikosoikeudellista osuutta voidaan kuitenkin arvioida, mikäli keskustelupalsta muodostuu rikollisten viestien julkaisukanavaksi. Lainvastaista on esimerkiksi: Kiihottaminen kansanryhmää vastaan: lausunnot, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää (RL 11 :8). Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen: toisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan levittäminen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle (RL 24 :8) Kunnianloukkaus: esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle (RL 24: 9) Väkivaltakuvauksen levittäminen (RL 17:17) Lapsipornon levittäminen ja hallussa pito (RL 17: 18-19) Yksityisten henkilöiden, kansalaisjärjestöjen tai yritysten tavanomaisiin kotisivuihin sovelletaan sananvapauslakia vain niiltä osin kuin on tarpeen rikos- tai vahingonkorvausvastuun toteutumisen turvaamiseksi. Yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua häneen sovelletaan sananvapauslain (SananvapausL 1 : 3) mukaan seuraavia pykäliä 12 : rikoksen tekijän ja osallisen vastuu 14 : määrätään vahingonkorvausvastuista 16. määrätään lähdesuojasta ja oikeudesta anonyymiin ilmaisuus 18 : verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys, 22. viestin hävittämisvelvollisuus Toimintaan, jossa huolehditaan pelkästään julkaisun tai verkkoviestin teknisestä valmistamisesta, lähettämisestä, välittämisestä tai jakelusta, sovelletaan vain 17 20 ja 22 :ää (SananvapausL 1 : 3). Lainkohdissa säädetään pakkokeinoista: verkkoviestin tunnistamistietojen luovuttaminen, verkkoviestin jakelun keskeyttämispäätös, julkaisun takavarikko ja verkkoviestin hävittämisvelvollisuus. Lisätietoa Internetissä julkaistavan rikollisen materiaalin rajoittamista selvittäneen työryhmän raportti [online]. Helsinki: Sisäasiainministeriö. 2003 [viitattu 7.3.2005]. Poliisiosaston julkaisusarja 2/2003 Saatavilla pdf-muodossa. <URL: http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/cea68036d0b8e2c9c2256caf0030b83a/$file/intern etselvitys.pdf>. Henkilötietolaki Henkilötietolakia sovelletaan myös verkossa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn. Esimerkiksi keskustelupalstan, sähköisen kaupan, neuvonnan ja vastauspalvelujen yhteydessä käsitellään usein 9
henkilötietoja. Myös verkkopalvelun käytöstä syntyvät lokitiedot voivat muodostaa henkilörekisterin. (Ota oppaaksi henkilötietolaki.) Henkilötieto on luonnollista henkilöä tai hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi. (Ibid.) Jos keräät henkilötietoja verkon välityksellä, niin varmista, että sinulla on oikeus kerätä henkilötietoja tietojen kerääminen on tarpeellista tiedot ovat virheettömiä tiedot eivät ole arkaluonteisia (kerääminen pääsääntöisesti kiellettyä) sinulla on oikeus käsitellä henkilötunnuksia tarvitaanko ilmoitus tietosuojavaltuutetulle. Huomioi myös, että käyttäjillä on oikeus saada tarkastaa itseään koskevat tiedot vaatia virheellisen tiedon oikaisua estää henkilötietojen käyttö mielipide- ja markkinointitutkimuksissa, sukututkimuksissa, henkilömatrikkeleissa sekä suoramarkkinoinnissa. Huolehdi myös rekisteriselosteen laatimisesta kerro käyttäjälle yleisistä tietosuojaperiaatteista kerro käyttäjälle henkilötietojen käsittelystä tietojen keräämisen yhteydessä. Esimerkki OSKAR-työkalun rekisteriseloste: http://www.virtuaaliyliopisto.fi/oskar/ Napsauta linkkiä "Rekisteröidy" Lähteet Alexander, J. & Tate, M.A. Web Resource Evaluation Techniques [online]. Chester: Widener University, 1998 [viitattu 7.3.2005] Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www2.widener.edu/wolfgram-memorial-library/webeval/eval1198/index.htm >. Bernard, M. ym. A Comparison of Popular Online Fonts: Which Size and Type is Best? [online] Usability News. Vol. 4. Issue 1.2002. Software Usability Research Laboratory (SURL).Wichita State University. 2002 [viitattu 7.3.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://psychology.wichita.edu/surl/usabilitynews/41/onlinetext.htm > Bernard, M., Fernandez, M. & Hull. The Effects of Line Length on Children and Adults Online Reading Performance [online]. Usability News. Vol. 4. Issue 2.2002. Software Usability Research Laboratory (SURL).Wichita State University. 2002 [viitattu 7.3.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://psychology.wichita.edu/surl/usabilitynews/42/text_length.htm >. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2001. Tutki ja kirjoita. 6. painos. Helsinki: Tammi. 10
Inkinen, T. (toim.) Dig it? Näkökulmia elektorniseen julkaisemiseen [online]. Tampere: Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 2000, päivitetty 23.5.2000 [viitattu 7.3.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.uta.fi/tyt/digit/ >. Kauhanen-Simanainen, A. 2003. Informaatioarkkitehtuuri. Helsinki:Edita Prima Oy. Karvonen, E. 1997. Imagologia. Imagon teorioiden esittelyä, analyysiä, kritiikkiä. Acta Universitatis Tamperensis 544. Tampereen yliopisto. Mustonen, A. 2001. Mediapsykologia. Porvoo: Ws Bookwell Oy. Nielsen, J. How Users Read on the Web [online]. 1997 [viitattu 7.3.2005]. Saatavissa wwwmuodossa: <URL: http://www.useit.com/alertbox/9710a.html >. Nielsen, J. 2000. WWW-suunnittelu. Suom. Haanpää, T. Helsinki: Edita Oyj. Ota oppaaksi henkilötietolaki! Esite rekisterinpitäjille - Rakenna luottamus: se kannattaa [online]. Helsinki: Tietosuojavaltuutetun toimisto, [viitattu 7.3.2005]. Saatavissa rtf-muodossa: <URL: http://www.tietosuoja.fi/uploads/g8z80d65vvb.rtf > Rosenfeld, L. & Morville, P. 1998. Information Architecture. Cambridge: O'Reilly & Associates Inc. Rosenfeld, L. & Morville, P. 2002. Information Architecture for World Wide Web. 2nd ed. Sebastopol: O'Reilly Media Inc. Sinkkonen, I., Kuoppala, H, Parkkinen, J. & Vastamäki, R. 2002. Käytettävyyden psykologia. Helsinki:Edita Publishing Oy. Suomen säädöskokoelma Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 460/2003, SananvapausL Rikoslaki 39/1889, RL Tekijänoikeuslaki 404/1961, TekijänL Tompuri, J. Verkkosivun luettavuus [online]. Helsinki: Adage Oy, 2004, muokattu 26.3.2004 [viitattu 7.3.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.adage.fi/artikkelit/verkkosivun_luettavuus.html > Wirzenius, A. & Mustonen, T. 2000. Vastuu laittomasta sisällöstä verkkoviestinnässä. Liikenneministeriön julkaisusarja (A-sarja) nro 34. Helsinki: Liikenneministeriö. 11