Välillä on sellanen olo, että mua ei oo olemassa, tai yhteiskunnan silmissä mun sukupuolta ei oo olemassa Muunsukupuoliset ihmiset heteronormatiivisessa yhteiskunnassa Carita Mustonen Pro gradu -tutkielma Sosiaalipsykologia Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Huhtikuu 2019
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalipsykologia CARITA MUSTONEN: Välillä on sellanen olo, että mua ei oo olemassa, tai yhteiskunnan silmissä mun sukupuolta ei oo olemassa. Muunsukupuoliset ihmiset heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Pro gradu tutkielma, 73 sivua + 3 liitettä (5 sivua) Tutkielman ohjaajat: Professori Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Huhtikuu 2019 Avainsanat: sukupuolen moninaisuus, muunsukupuolisuus, heteronormatiivisuus, queer-teoria, teoriaohjaava sisällönanalyysi Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee muunsukupuolisten ihmisten elämää heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Sukupuolivähemmistöt ovat Suomessa edelleen hyvin näkymätön ihmisryhmä, minkä vuoksi tämän tutkielman tavoitteena on lieventää muunsukupuolisten ihmisten näkymättömyyttä ja lisätä ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii queer-teoria ja heteronormatiivisuuden kritiikki. Tutkielmassa tarkastellaan ei-binäärin sukupuoli-identiteetin rakentumiseen liittyviä haasteita maailmassa, jossa ainoat hyväksytyt sukupuolikategoriat ovat nainen ja mies. Sen lisäksi tutkielmassa käsitellään kaapista ulostulon problematiikkaa ja sosiaalisen tuen merkitystä. Viimeisenä teemana tutkielmassa tuodaan esille muunsukupuolisten ihmisten tämän hetkinen yhteiskunnallinen asema Suomessa ja tarkastellaan, millaisia haasteita he kohtaavat heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä teemahaastattelusta, jotka on toteutettu yhtä kasvokkaista haastattelua lukuun ottamatta puhelinhaastatteluina. Aineisto kerättiin tammikuussa 2018. Haastateltavat ovat 16-63 -vuotiaita ja kotoisin eri puolilta Suomea. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jossa analyysin taustalla vaikuttaa kritiikki hetero- ja cisnormatiivisuutta kohtaan. Analyysista on löydettävissä aiemman teorian vaikutus, mutta tutkimustulokset eivät perustu siihen suoraan, vaan teoreettinen viitekehys toimii apuna analyysiprosessissa. Aineistosta nousee esille useita haasteita, joita muunsukupuoliset kohtaavat eläessään heteronormatiivisuutta korostavassa yhteiskunnassa. Yksilöllisellä tasolla tarkasteltuna sukupuoleltaan moninaisen lapsen tai nuoren sosialisoituminen sukupuoleen voi olla hyvin haastavaa, koska saatavilla on vain kaksi sosiaalisesti hyväksyttyä sukupuolikategoriaa. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ongelmia aiheuttavat usein muiden ihmisten ennakkoluulot ja syrjintä. Yhteiskunnallisella tasolla tarkasteltuna näkymättömyys, toiseus, epätasa-arvoinen kohtelu ja kolmannen juridisen sukupuolen puuttuminen nähdään suurimpina ongelmina, joita muunsukupuoliset ihmiset kohtaavat arjessaan. Toisaalta aineistosta nousee esille myös paljon positiivisia kokemuksia suvaitsevaisuudesta sekä toiveita valoisammasta tulevaisuudesta.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Social Sciences Social Psychology CARITA MUSTONEN: Sometimes I feel like I don t exist, or in the eyes of society, my gender doesn t exist. Non-binary People in a Heteronormative Society. Master s thesis, 73 pages + 3 appendices (5 pages) Advisors: Professor Vilma Hänninen & Katja Lötjönen April 2019 Keywords: gender variety, non-binary gender, heteronormativity, queer theory, theory-guided content analysis This study examines the life of non-binary people in a Finnish heteronormative society. Gender minorities are still a very invisible group of people, which is why this study aims to reduce the invisibility of non-binary people and to increase the understanding of gender variety. Theoretical framework of this study is the queer theory and its criticism towards heteronormativity. The study examines the challenges related to creating a non-binary gender identity in the world, where the only acceptable categories of gender are female and male. Furthermore, this study examines the challenges of coming out of the closet and the importance of social support. The last theme of this study points out the current social status of non-binary people in Finland and examines the challenges they face in a heteronormative society. The data of this study consists of nine theme interviews. Apart from one face-to-face interview, other interviews were conducted as phone interviews. The data was collected in January 2018. The ages of the interviewees vary between 16 and 63 and they live in different parts of Finland. I analyzed the data using theory-guided content analysis, where theoretical framework affects the analyzing process. The theory influenced the analysis, but the results of this study are not directly based on the queer theory or its critique of the heteronormativity. In the study, the role of the theory was to guide the analyzing process and open new perspectives. The study identified multiple challenges that non-binary people face in a heteronormative society. When considering the individual level, kids or young people may have difficulties in gender socialization process, because there are only two socially acceptable categories of gender. Prejudice and discrimination can cause a lot of problems in social interaction. When examining the societal level, many experiences of invisibility and inequality exist. In addition, the absence of legal recognition of non-binary gender (a third gender -category) was seen as a big problem. On the bright side, many positive experiences of tolerance for gender minorities and faith for the better tomorrow were identified, too.
SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tutkielman kysymyksenasettelu... 1 1.2 Sukupuolen moninaisuuden historiaa... 3 1.3 Sukupuolivähemmistöt Suomessa... 5 2 SUKUPUOLEN MONINAISUUS... 7 2.1 Sukupuolivähemmistöt, sukupuolen moninaisuus ja muunsukupuolisuus... 7 2.2 Sukupuoli-identiteetti sosiaalipsykologiassa... 9 2.2.1 Sukupuoli-identiteetin kehittyminen... 9 2.2.2 Sosiaalinen kategorisointi... 11 2.2.3 Sukupuoli-identiteetti sosiaalisena identiteettinä... 12 2.3 Sukupuolen määrittelyn ongelmia... 14 2.4 Aiempi tutkimus sukupuolivähemmistöistä ja muunsukupuolisuudesta... 16 3 SUKUPUOLI HETERONORMATIIVISESSA YHTEISKUNNASSA... 18 3.1 Queer-teoria ja heteronormatiiviset käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta... 19 3.2 Judith Butler ja sukupuolen performointi... 21 3.3 Sukupuolijärjestelmän ongelmia... 23 4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA METODIT... 26 4.1 Laadullisen tutkimuksen luonne ja rajoitukset... 26 4.2 Aineisto ja aineistonkeruu... 27 4.2.1 Yksilöhaastattelut aineistonkeruumetodina... 27 4.2.2 Osallistujien kartoittaminen ja osallistujat... 29 4.2.3 Puhelinhaastattelun erityispiirteet... 29 4.3 Analyysi ja sen toteutus... 30 4.3.1 Aineiston käsittely ja analyysin eteneminen... 30 4.3.2 Teoriaohjaava sisällönanalyysi menetelmänä... 31 4.4 Tutkimuksen eettiset periaatteet ja niiden huomiointi... 32 5 TUTKIMUSTULOKSET... 35 5.1 Oman sukupuoli-identiteetin pohtiminen... 35 5.1.1 Ei-binäärinen identiteetti heteronormatiivisessa yhteiskunnassa... 35 5.1.2 Positiiviset asiat oman sukupuoli-identiteetin selkeytymisessä... 38
5.2 Sosiaalisen tuen merkitys sukupuoli-identiteettiprosessissa... 40 5.2.1 Kaapista ulos tulon problematiikka... 40 5.2.2 Vertaistuen merkitys... 44 5.3 Muunsukupuolisten kohtaamat haasteet heteronormatiivisessa yhteiskunnassa... 46 5.3.1 Syrjintä, ennakkoluulot ja epätasa-arvoinen kohtelu... 46 5.3.2 Sukupuolitettujen tilojen ongelmat... 50 5.3.3 Väärinsukupuolittaminen... 52 5.3.4 Toiseus, näkymättömyys ja ulkopuolisuuden kokemukset... 54 5.4 Positiiviset kokemukset ja toiveet tulevaisuudesta... 56 5.4.1 Suvaitsevaisuus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa... 56 5.4.2 Kolmannen juridisen sukupuolen merkitys... 58 5.4.3 Toiveet sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamisesta... 60 6 YHTEENVETO JA POHDINTA... 62 6.1 Tulosten yhteenveto... 62 6.2 Pohdinta ja johtopäätökset... 64 6.3 Tutkimuksen arviointi... 66 LÄHTEET... 68 LIITTEET Liite 1. Haastattelukutsu Liite 2. Haastattelusopimus Liite 3. Haastattelurunko
1 1 JOHDANTO Ihmisen syvimpiä tunteita on tulla oikein nähdyksi, ei niinkään hyvänä tai pahana vaan ennen kaikkea totena, että joku voisi katsoa minua tarkasti, kuulla minua ja tulla minua kohti. Kaikkein tärkeintä on, että siinä hetkessä voin avata itsestäni sen, mikä on totta ja minulle olemassa. Muuten olen vaarassa kadota ensiksi muilta ja sitten ehkä myös itseltäni. MARTTI LINDQVIST 1.1 Tutkielman kysymyksenasettelu Muunsukupuoliset ihmiset ovat yhteiskunnassamme vielä suhteellisen näkymätön ihmisryhmä. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on muunsukupuolisten ihmisten näkymättömyyden lieventäminen antamalla ääni haastattelemilleni ihmisille, jotta he voivat kertoa elämästään binäärisen sukupuolijaon ulkopuolella. Muunsukupuolisten tunnustaminen ja näkyväksi tekeminen yhteiskunnassa on tärkeää tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, koska jokaisella ihmisellä on oikeus tulla nähdyksi sellaisena kuin on, sillä; nähdyksi tuleminen merkitsee samaa, kuin olla olemassa (Kosonen, 1997, 21). Tutkielmani tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta ja erityisesti muunsukupuolisuudesta. Pyrin tutkielmassani tuomaan esille, millaisia haasteita muunsukupuoliset ihmiset kohtaavat eläessään heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Tietoisuuden lisääntyminen on tärkeää, sillä valtaväestöön kuuluvat ihmiset eivät usein tiedosta, millaisia ongelmia muunsukupuoliset kohtaavat arjessaan. Tutkielmassa tarkastellaan millä tavoin muunsukupuoliset rakentavat oman ei-binäärisen sukupuoli-identiteettinsä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Sukupuoleltaan moninaiset lapset ja nuoret voivat kokea haasteita sukupuoleen sosialisoitumisessa, koska ainoat sosiaalisesti hyväksytyt sukupuolikategoriat ovat nainen ja mies. Sen lisäksi tarkastelen kaapista ulostuloon liittyviä kysymyksiä sekä sosiaalisen verkoston ja läheisten antaman tuen merkitystä. Lopuksi tuon esille millainen asema muunsukupuolisilla ihmisillä on tämän päivän Suomessa.
2 Tieteellisen tutkimuksen lisääntyminen aiheesta on tärkeää, koska suomalaista tutkimustietoa aiheesta on vielä kovin vähän. Tiedon lisääntyminen sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöistä voi parhaimmillaan johtaa siihen, että yhteiskunnan eriarvoistavat rakenteet pikkuhiljaa murtuvat ja muutos tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan on mahdollista. Tiedon lisääntyminen myös lieventää sukupuolivähemmistöjen kohtaamia ennakkoluuloja ja syrjintää sosiaalisissa tilanteissa. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii heteronormatiivisuuden käsite, jota tarkastellaan queer-teoreettisesta näkökulmasta. Queer-teoriassa keskeistä on hetero- ja cis-normatiivisuuden kyseenalaistaminen, sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden kriittinen tarkastelu. Queer-tutkimus tarkastelee millä tavalla yhteiskunnassa ylläpidetään normaaliutta ja poikkeavuutta sekä millä tavoin niitä tuotetaan puheen diskursseissa. (Hekanaho 2010, 144 149.) Cis-normatiivisuudella tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnassa vallitsee oletus kahdesta toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta, naisesta ja miehestä. Käsitykseen liittyy myös heteroseksuaalinen hegemonia, jonka mukaan heteroseksuaalinen mieheys ja naiseus on ainut hyväksyttävä tapa ymmärtää sukupuoli ja seksuaalisuus. Suomi on hyvin heteronormatiivinen yhteiskunta, joissa binäärinen sukupuolijako omaksutaan jo varhain lapsuudessa osana sosialisaatioprosessia. Sosialisaatiossa omaksutaan erilaisia sukupuolinormeja siitä, millaista on oikeanlainen ja hyväksyttävä naiseus ja mieheys. Heteronormatiivinen ajattelumalli on automaattinen ja itsestään selvä tapa ymmärtää maailmaa, sillä sen vaikutus ulottuu syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä yksilöiden elämän eri osa-aluille. (Lehtonen 2002.) Kritisoin tutkielmassani suomalaisen yhteiskunnan oletusta hetero- ja sukupuolinormatiivisuudesta, koska kaksijakoinen sukupuolikäsitys ei riitä määrittelemään ihmisten sukupuoli-identiteettejä. Heteronormatiivinen ajattelumalli ei ota huomioon sukupuolivähemmistöjä, minkä vuoksi sukupuolten tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät Suomessa siltä osin toteudu. Sukupuolijärjestelmän ulkopuolella elää huomattava määrä ihmisiä, jotka törmäävät binääriseen järjestelmään päivittäin. Sukupuolivähemmistöjen asemasta yhteiskunnassa tulisi käydä kriittistä keskustelua ja kiinnittää huomiota niihin epäkohtiin, jotka luovat epätasa-arvoa sukupuolten välille. Kolmannen juridisen sukupuolen vahvistaminen olisi ensisijaisin ja tehokkain tapa tuoda näkyväksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ja taata heille samanlaiset oikeudet kuin cis-sukupuoleen kuuluvilla ihmisillä. On tärkeää, että kaikki ihmiset sukupuolestaan riippumatta ovat yhteiskunnassa samanarvoisessa asemassa.
3 Tutkielmani aineisto koostuu yhdeksän rohkean muunsukupuolisen haastattelusta, jossa he kertoivat minulle oman elämäntarinansa ja kuvailivat, millaista on olla muunsukupuolisena tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. He kertoivat avoimesti niin negatiivisista kuin positiivisistakin kokemuksista; syrjinnästä ja ennakkoluuloista, mutta myös suvaitsevaisuudesta ja oman sukupuoliidentiteetin selkeytymisen onnesta. Selvennän tutkielmani aluksi mitä sukupuolen moninaisuudella, muunsukupuolisuudella ja sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan. Esittelen myös sosiaalipsykologian keskeisimpiä teorioita sukupuoli-identiteetin kehittymiseen liittyen. Sen jälkeen käsittelen sukupuolta yhteiskunnassa: heteronormatiivisia oletuksia seksuaalisuudesta ja sukupuolesta sekä sukupuolijärjestelmän ongelmia. Neljännessä luvussa kuvailen käyttämiäni aineistonkeruu- ja analyysimenetelmiä sekä kerron tarkemmin, kuinka tutkimus toteutettiin. Tutkimustulokset esittelen luvussa viisi. Lopuksi kokoan tutkielmani tärkeimmät huomiot yhteenvedoksi ja pohdin millä tavoin muunsukupuolisia ihmisiä voisi yhteiskunnassa ottaa paremmin huomioon sekä millaista tutkimusta sukupuolivähemmistöistä tarvitaan lisää yhteiskuntatieteiden tutkimuskentällä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia haasteita muunsukupuoliset kohtaavat oman sukupuoli-identiteetin rakentamisessa yhteiskunnassa, jonka sukupuolikäsitys on kaksijakoinen? 2. Millä tavoin sukupuolen moninaisuuteen suhtaudutaan läheisissä ihmissuhteissa ja arjen sosiaalisissa tilanteissa? 3. Millaisia haasteita muunsukupuoliset ihmiset kohtaavat eläessään heteronormatiivisessa yhteiskunnassa? 1.2 Sukupuolen moninaisuuden historiaa Sukupuoli on niin kokonaisvaltaisella tavalla osa ihmisten arkea ja yhteiskuntaa, että sille on Aarnipuun (2008, 14) mukaan mahdollista sokeutua kokonaan. Sukupuoli vaikuttaa merkittävästi ihmisten välisiin suhteisiin, tasa-arvon toteutumiseen, elämänkokemuksiin ja niihin valintoihin, joita ihmiset arjessaan tekevät. Sukupuoli on tehokas vallan väline juuri siksi, että sen nähdään olevan luonnollinen, yksiselitteinen ja kyseenalaistamaton itsestäänselvyys. Sukupuoleen liittyvät arvot, normit ja asenteet kertovat meille esimerkiksi, millä tavoin tytöt ja pojat käyttäytyvät, mistä asioista
4 he pitävät ja millä tavalla he pukeutuvat. (Aarnipuu 2008, 14.) Sukupuolen ajatellaan olevan itsestäänselvyys, mutta samaan aikaan sitä täytyy kuitenkin kulttuurisesti ja sosiaalisesti ylläpitää jatkuvasti. Heteronormatiivisessa yhteiskunnassa sukupuolirajojen ylittäminen on uhka dikotomiselle sukupuolijaolle, sillä sen nähdään olevan suomalaisen yhteiskunnan perusrakenne, jota pidetään luonnollisena ja pyhänä asiana. Siitä johtuen sukupuolinormeista poikkeaminen aiheuttaa ihmisissä usein hämmennystä tai jopa vihaa. (Emt., 15.) Sukupuolen moninaisuudella on yhtä pitkä historia kuin ihmiskunnallakin. Länsimaalainen tapa ymmärtää sukupuoli biologiaan perustuvaksi kahdeksi vastakkaiseksi kategoriaksi on varsin uusi tapa määritellä sukupuolta, sillä se vakiintui vasta 1600-luvulla. (Aarnipuu 2008, 21 38.) Sukupuolen moninaisuus on osa normaalia sukupuolen kirjoa ja sitä on esiintynyt laajasti eri kulttuureissa eri aikakausina. (Tripodi 2014, 73.) Jo 3500-2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Kaksoisvirranmaassa tavattiin sukupuoleltaan moninaisia ihmisiä erilaisissa mytologioissa ja tarinoissa. Antiikin Kreikassa ja Roomassa kerrottiin tarinaa miehestä, joka muuttui myöhemmin naiseksi. (Aarnipuu 2008, 21 38.) Myös keskiajalla kirjoitettiin paljon erilaisista sukupuolen variaatioista ja silloin sukupuolen moninaisuus liittyi usein kulttuurisiin ja uskonnollisiin keskusteluihin. Tunnetuin kanonisoitu ja sukupuolirajat ylittänyt pyhimys on 1400-luvulla elänyt Jeanne d Arc. Aarnipuu (2008, 38 50) esittelee teoksessaan useita keskiajalle tyypillisiä pyhimystarinoita, joista vanhimmat ovat 100-luvulta. Erilaiset mytologiat ovat täynnä mitä erilaisempia sukupuolen variaatioita ja niitä tarkastelemalla voidaan nähdä, että sukupuolen moninaisuus on ollut ihmiskuntaa jo vuosituhansien ajan (emt., 21 38). Kulttuuriantropologian mukaan sukupuolikäsitykset eivät ole universaaleja, vaan ne vaihtelevat eri kulttuurien mukaan. Kulttuurista riippuen käsitykset sukupuolten roolijaosta, sukupuolinormeista ja sukupuolten määrästä vaihtelevat suuresti. (Husso & Heiskala 2016). Monissa ei-länsimaissa sukupuolen moninaisuuteen suhtaudutaan huomattavasti hyväksyvämmin kuin länsimaissa. Osassa ei-länsimaisissa kulttuureissa suurin ero länsimaalaiseen sukupuolikäsitykseen on, että sukupuolen käsitteeseen kuuluu useita erilaisia sukupuolen variaatioita, mistä johtuen sukupuoliluokkia voi olla enemmän kuin kaksi. (Huuska 2010, 155.) Kaikki kulttuurit, joissa on virallinen kolmas sukupuoli, eivät kuitenkaan välttämättä todellisuudessa hyväksy kuin kaksi sukupuolta. Kolmannen sukupuolikategorian tunnustaminen ei siten välttämättä johda sukupuolten tasa-arvoon. Esimerkiksi Intiassa kolmannella sukupuolella ei ole samanlaisia oikeuksia kuin miehillä ja naisilla, vaan heidän nähdään kuuluvan alempaan kastiin. (Tripodi 2014, 71.)
5 Sukupuolen variaatioista käytetään eri kulttuureissa eri nimityksiä, eikä kaikissa kulttuureissa sukupuolta jaotella biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen. Kaikissa kulttuureissa myöskään anatomia ei ensisijaisesti määrittele ihmisen sukupuolta. Eri kulttuurien sukupuolikäsitysten tarkasteleminen auttaa huomaamaan, että kunkin kulttuurin oma tapa määritellä sukupuoli on vain yksi tapa muiden joukossa. Länsimainen heteronormatiivinen sukupuolikäsitys ei ole sen oikeampi tai objektiivisempi tapa ymmärtää sukupuolta kuin muiden kulttuurien sukupuolikäsitykset. (Aarnipuu 2008, 138 140.) 1.3 Sukupuolivähemmistöt Suomessa Suomi ei ole suinkaan tasa-arvon toteutumisen mallimaa, sillä tällä hetkellä kolmas virallinen sukupuoli on voimassa Bangladeshissa, Chilessä, Intiassa, Itävallassa, Kanadassa, Maltalla, Pakistanissa, Saksassa, Uudessa-Seelannissa, osassa Yhdysvaltain osavaltioita, Australiassa (intersukupuolisilla), Nepalissa, Thaimaassa ja Alankomaissa. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ja muut ihmisoikeuselimet vaativat, että juridisen sukupuolen virallistaminen tulisi olla ilmoitusasia (Seta 2015). Monessa muussa länsimaassa sukupuolten tasa-arvoon on kiinnitetty enemmän huomiota ja sukupuolivähemmistöt otetaan huomattavasti paremmin huomioon. Esimerkiksi Kanadassa ei ole enää käytössä sukupuolitettua henkilötunnusta ja Norjassa yli 16- vuotias nuori voi itse ilmoittaa oman sukupuolensa yhdellä lomakkeella. (Aapalahti, haastattelu.) Suomessa yhteiskunnallisessa keskustelussa unohdetaan usein sukupuoleltaan moninaisten ihmisten olemassaolo. Suurimmalta osalta ihmisistä puuttuu tarvittava tietämys sukupuolen moninaisuudesta, mistä johtuen ihmisten käsitykset sukupuolivähemmistöistä voivat olla hyvin pinnallisia ja vääriä. Sukupuolten tasa-arvosta keskustellessa ajatellaan, että miesten tilanne on hyvä ja naisten tilanne suhteellisen hyvä. Sukupuolten tasa-arvosta ei kuitenkaan voida puhua, mikäli sukupuolivähemmistöjen olemassaolo unohdetaan keskustelusta kokonaan. Vaikka sukupuoleltaan moninaiset ihmiset ovat yhteiskunnassamme vähemmistö, ei heidän lukumäärällään pitäisi olla merkitystä silloin, kun puhutaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. (Aarnipuu 2008, 209 211.)
6 Vaikka Suomessa ei ole kolmatta juridista sukupuolta, eivätkä ihmisoikeudet ja itsemääräämisoikeus siltä osin vielä toteudu, ovat tasa-arvolain viimeaikaiset uudistukset parantaneet jossain määrin sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja heidän yhteiskunnallista asemaansa. 1.1.2015 astui voimaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain viimeisimmät muutokset, jotka paransivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa Suomessa. Tasa-arvolain mukaan sukupuoleen, sukupuoliidentiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä on kielletty. Tasa-arvolain uudistukset ulotettiin koskemaan myös peruskouluja ja työelämää. Kaikki ihmisoikeussopimusten takaamat oikeudet ja syrjintäkiellot koskevat myös sukupuoli- vähemmistöjä. (STM 2015.) Translain uudistaminen on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen ihmisoikeuskysymys, koska transsukupuolisten täytyy käydä läpi pakkosterilisaatio, jos he haluavat virallistaa sukupuolensa. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous vaatii, että transsukupuolisia ihmisiä ei tule pakkosterilisoida (Seta 2019). Muunsukupuolisten ihmisten lääketieteelliset korjaushoidot ovat olleet myös keskustelun alla, sillä lääketieteen kentällä ei ole tällä hetkellä yksimielisyyttä siitä, millä tavoin ja millä perusteilla muunsukupuolisia ihmisiä tulisi hoitaa. Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyy siis yhä ongelmia, jotka vaativat kriittistä tarkastelua. Suomessa tasa-arvo on korkealla myös kansainvälisellä tasolla tarkasteltuna, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö merkittäviä epäkohtia yhä olisi. Sukupuolivähemmistöjen aseman parantaminen vaatii myös tietoisuuden lisäämistä sukupuolen moninaisuudesta eri yhteiskunnan osa-alueilla. Tiedon lisääntyminen lieventäisi myös ennakkoluuloja ja syrjintää, koska sukupuolen moninaisuus ja muunsukupuolisuus eivät olisi enää niin tuntemattomia käsitteitä. Vaikka mediassa on viime aikoina keskusteltu sukupuolisensitiivisyydestä ja sukupuolen moninaisuudesta, harva ihminen kuitenkaan täysin tietää, mitä sukupuolen moninaisuudella tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Kansalaisten lisäksi eri sosiaalialoilla toimivat ammattihenkilöt eivät välttämättä ole koulutettuja sukupuolen moninaisuudesta. Transsukupuolisten ja muunsukupuolisten ihmisten ICD-10 tautiluokitus voi ohjata ihmisiä ajattelemaan virheellisesti, että kyseessä on mielenterveyshäiriö tai sairaus. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan uutta päivitettyä tietoa sukupuolen moninaisuudesta tarvitaan, jotta sukupuolivähemmistöjen asema ja hyvinvointi voidaan ottaa huomioon yhteiskunnassa yleisesti, mutta erityisesti myös sosiaali- ja terveysaloilla. (Tasa-arvojulkaisuja 2012:1, 20.)
7 2 SUKUPUOLEN MONINAISUUS Tässä luvussa kerron aluksi tarkemmin mitä sukupuolivähemmistöillä, sukupuolen moninaisuudella ja muunsukupuolisuudella tarkoitetaan. Sen jälkeen tarkastelen sosiaalipsykologian teorioiden valossa, kuinka sukupuoli-identiteetti kehittyy yksilön ja sosiaalisen ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Lisäksi esittelen Taifelin ja Turnerin (1986) sosiaalisen identiteetin teoriaa ja Taifelin (1987) itsekategorisoinnin teoriaa. Näiden teorioiden mukaan sukupuoli voidaan käsittää sosiaalisena identiteettinä ja viiteryhmänä, johon ihminen kokee samastuvansa. Lopuksi käyn läpi sukupuolen määrittelyyn liittyviä ongelmia sekä aiempaa tutkimuskirjallisuutta sukupuolivähemmistöistä ja muunsukupuolisuudesta. 2.1 Sukupuolivähemmistöt, sukupuolen moninaisuus ja muunsukupuolisuus Sukupuoli on moninainen, eivätkä kaikki ihmiset ole yksiselitteisesti miehiä tai naisia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2019) määritelmän mukaan sukupuolen moninaisuus voi olla biologista tai se voi liittyä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun. Sukupuolivähemmistöt jaetaan nykyluokituksen mukaan transihmisiin ja intersukupuolisiin. Transihmisiä käytetään kattoterminä, johon kuuluvat transsukupuoliset, transvestiitit ja muunsukupuoliset 1. Transsukupuoliset ihmiset kokevat syntymässä saadun sukupuolen vääräksi, jonka takia he voivat kokea voimakasta sukupuolidysforiaa. Osa transsukupuolisista voi haluta korjata ruumiillisen sukupuolensa sisäisen sukupuoli-identiteettinsä mukaiseksi hakeutumalla sukupuolen- korjaushoitoihin, mutta transmieheys tai -naiseus ei edellytä sukupuolenkorjaushoitoja, sillä osa transsukupuolisista on tyytyväisiä omaan kehoonsa. Transvestiitit ovat tyytyväisiä sukupuoleensa, mutta haluavat välillä ilmaista vastakkaista sukupuolta esimerkiksi pukeutumisella. Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa yksilöllä on sekä miehen että naisen anatomisia sukupuoliominaisuuksia (Mustola 2004, 59). Intersukupuolinen voi olla sukupuoli-identiteetiltään esimerkiksi mies, nainen, muunsukupuolinen tai intersukupuolinen (Transtukipiste 2019). 1 Kansainvälisessä tutkimuksessa muunsukupuoliset lukeutuvat termin transgender alle, koska englannin kielessä termiä käytetään kattokäsitteenä kuvaamaan kaikkia transihmisiä. Suomen kielessä käytetty termi muunsukupuolinen on syntynyt tarpeeseen kuvata ihmistä, joka on kokonaan binäärisen sukupuolijaon ulkopuolella (Transtukipiste 2019).
8 Muunsukupuolisten ihmisten sukupuolen kokemus voi olla sekä mies että nainen tai jotain siltä väliltä. Osa heistä voi olla kokonaan mies-nainen-jaottelun ulkopuolella ja olla kokonaan sukupuolettomia. Muunsukupuoliset voivat olla tyytyväisiä kehoonsa, mutta osa heistä voi kokea voimakasta ruumiillista sukupuolidysforiaa eli sukupuoliristiriitaa, joka aiheuttaa pahaa oloa ja ahdistusta. Sukupuoliristiriitaa kokevan henkilön sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa hänen syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa. Sukupuolidysforia voidaan jakaa kehodysforiaan ja sosiaaliseen dysforiaan, jossa kehodysforiassa ahdistuksen tunteet liittyvät siihen, että oma keho ja siinä olevat sukupuolitetut piirteet tuntuvat väärältä ja vieraita. Sosiaalisella dysforialla tarkoitetaan väärinsukupuolittamisesta johtuvaa pahan olon tunnetta, kun ihminen ei sosiaalisissa tilanteissa tule nähdyksi omana itsenään. (Seta 2019.) Jos muunsukupuolinen kokee voimakasta kehodysforiaa, on hänen mahdollista hakeutua lääketieteellisiin sukupuolenkorjaushoitoihin, jota varten tulee olla psykiatrinen diagnoosi. Osa muunsukupuolisista kokee tarvetta sukupuoliominaisuuksia muuttaviin hoitoihin, mutta hoitojen tarve on yksilöllistä. (Mäkinen 2012, 7.) Myös sukupuolen ilmaisun muuttaminen voi auttaa saavuttamaan tyytyväisyyden omaan itseensä ja sukupuoleensa. Hoitoa saavat muunsukupuoliset ja transsukupuoliset tutkitusti hyötyvät hoidoista ja pystyvät jatkamaan elämäänsä heille sopivassa sukupuolessa ja sukupuoli-identiteetissä. (WPATH 2017, 4 5.) Sukupuoli on viime kädessä kunkin ihmisen henkilökohtainen käsitys omasta sukupuolestaan (Mäkinen 2012, 7). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2019) mukaan itse määritelty sukupuoliidentiteetti on suositeltavin tapa ymmärtää yksilön sukupuoli. Aarnipuun (2008, 62) mukaan sukupuolessa on ensisijaisesti kyse itsemäärittelyn ohella oman minuuden kokemuksesta ja oman sukupuoli-identiteetin ilmaisusta. Koska sukupuolivähemmistöihin liittyvä terminologia on vielä epäselvää ja muunsukupuolisuus käsitteenä melko tuntematon, ei kaikilla ihmisillä ole välttämättä selkeää käsitystä siitä, keitä sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset ovat. (Mäkinen 2012, 16). Sukupuolen moninaisuus on paljon keskustelua herättävä aihe ja yhä edelleen osa ihmisistä ajattelee, että sukupuolen moninaisuuden olemassaolo on mielipidekysymys, eikä todellinen olemassa oleva asia (Aarnipuu 2008, 211). Sukupuolivähemmistöt kategorisoidaan usein virheellisesti seksuaalivähemmistöihin, vaikka sukupuolen kokemuksessa ei ole kyse seksuaalisesta suuntautumisesta. (Mäkinen 2012, 7.)
9 2.2 Sukupuoli-identiteetti sosiaalipsykologiassa 2.2.1 Sukupuoli-identiteetin kehittyminen Erik H. Erikson loi identiteetin käsitteen toisen maailmansodan jälkeen. Identiteetti on ihmisen käsitys omasta itsestään ja omista arvoistaan. Se rakentuu yksilön ja sosiaalisen ympäristön välisessä vuorovaikutusprosessissa. (Fadjukoff 2015.) Identiteetin kehittyminen alkaa jo lapsuudessa, kun lapsi ymmärtää itsensä muista erilliseksi yksilöksi ja identiteetin kehitystä pidetään yhtenä nuoruuden tärkeimmistä kehitystehtävistä. Identiteetti kehittyy eniten 12 21 ikävuoden välillä, mutta kehitys jatkuu jossain määrin koko elämän ajan. Yksilön identiteetin rakentumiseen vaikuttavat yksilön biologiset ja psykologiset ominaisuudet sekä temperamentti ja sosiaalinen ympäristö, missä hän elää. Identiteetti rakentuu kuitenkin viime kädessä aktiivisen toimijuuden kautta; millainen yksilö haluaa olla, ja mitä tavoitteita ja arvoja hänellä on. (emt., 2015.) Identiteetin kehitykseen vaikuttaa yksilön elämänkaari ja siihen kuuluvat vuorovaikutuskokemukset. Vuorovaikutus on oleellinen osa ihmisen yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden kehitystä. Muistot erilaisista sosiaalisista tilanteista muokkaavat yksilöä siten, että saadun kokemuksen myötä voidaan ennakoida myös tulevia vuorovaikutustilanteita. Sosiaalipsykologinen identiteettitutkimus keskittyy varhaislapsuuden vuorovaikutukseen, sillä varhaisilla kokemuksilla, niin kutsutulla sosiaalisella perimällä, on suuri merkitys yksilön elämälle. (Lahikainen 2011, 89 91.) Varhaiset vuorovaikutuskokemukset ovat omiaan kehittämään lapsen identiteettiä ja auttavat lasta oppimaan erilaisia vuorovaikutusmalleja (emt., 95). Sukupuoli-identiteetti on oleellinen osa ihmisen minäkuvaa, koska sillä tarkoitetaan yksilön käsitystä omasta sukupuolestaan. Sukupuoli-identiteetti muodostuu osana sosialisaatioprosessia, itse omaksuttuna identiteettinä sekä ympäristön vaikutuksen seurauksena. Sukupuoli ja sukupuoliidentiteetti voidaan nähdä hyvin monella eri tavalla näkökulmasta riippuen; sen voidaan nähdä ruumiillisena, konstruktionistisena tai performatiivisena ulottuvuutena tai osana sosiaalista järjestelmää. (Lempiäinen 2003, 160 161.) Yksilön sukupuoli ei kuitenkaan ole aina looginen jatkumo syntymässä saadusta sukupuolesta (Huuska 1998, 98 99). Sukupuoli on olemassa kehollisena ulottuvuutena, biologiana ja anatomiana, mutta ennen kaikkea sukupuolta tuotetaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti (Lehtonen & Mustola 2004, 21). Sukupuolessa on aina ensisijaisesti kysymys itsemäärittelyn oikeudesta, minuuden kokemuksesta ja itseilmaisusta (Aarnipuu 2008, 62).
10 Sosiaalipsykologisessa identiteettitutkimuksessa tutkitaan ihmisen identiteettiä ja sen rakentumista sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa (Hankonen ym. 2015). Lapset sosialisoituvat erilaisiin viiteryhmiin jo varhain, mutta sosialisaatio ei kuitenkaan koske vain lapsuutta, vaan se jatkuu koko elämän (Pirskanen 2006, 93). Sukupuoliin liittyvät normit, arvot ja asenteet opitaan osana sosialisaatioprosessia. Lapset oppivat kulttuurisia narratiiveja eli konstruoituja tarinoita sukupuolesta ja niiden merkityksestä yhteiskunnassa. Lapset oppivat muun muassa, millaista on kulttuurin ihanteiden mukainen oikeanlainen naiseus tai mieheys. (Foss, ym. 2013.) Vuorovaikutuskokemukset auttavat muodostamaan kokonaiskuvaa itsestä ja muista; käsitys itsestä muiden silmin rakentuu oleelliseksi osaksi minäkäsitystä (Lahikainen 2011, 127). Sukupuoliidentiteetti, yhtenä yksilön identiteetin osa-alueena, kehittyy myös sosiaalisen oppimisen kautta. Lapset havainnoivat ympäristöään ja peilaavat itseään läheisiin ihmisiin. Sosiaalinen oppiminen tapahtuu observoimalla muita; lapset tarkkailevat kuinka naiset ja miehet käyttäytyvät ja kuinka oikeanlaisesta sukupuoli-identiteetin esittämisestä eli performoinnista saa sosiaalista hyväksyntää. (Foss ym. 2013.) Syntymästään lähtien ympäristö auttaa lasta sosialistumaan omaan sukupuoleensa, mutta myös vanhempien kasvatus voi olla tiedostaen tai tiedostamatta hyvin sukupuolistavaa. Tyttöjä kasvatetaan käyttäytymään tytöille sopivilla tavoilla ja poikia pojille sopivilla tavoilla. Oikeanlaisen sukupuolisen käyttäytymisen ja sukupuolen ilmaisun omaksumisesta palkitaan ja siinä auttavat vanhempien lisäksi useat sosialisaation osa-alueet; päiväkoti, koulu, media, sosiaalinen vuorovaikutusympäristö sekä ympärillä oleva kulttuuri. Sen sijaan sukupuolijaon ulkopuolella olevaa sukupuoleltaan moninaista lasta ei välttämättä auta kukaan. Jos lapsi on sukupuoleltaan jotain muuta kuin tyttö tai poika ja käyttäytyy sukupuolelleen epätyypillisellä tavalla, hän voi saada osakseen välinpitämättömyyttä ja pahimmassa tapauksessa paheksuntaa. Epäonnistunut sukupuoleen sosiaalistuminen aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa, koska ihmiset eivät suvaitse kovin hyvin sukupuolirajoja ja -normeja rikkovaa toimintaa. Sukupuoleltaan moninaisen lapsen sukupuoli-identiteettiä pitäisi voida arvostaa ja pitää sitä arvokkaana osana hänen persoonallisuuttaan ja minuuttaan sen sijaan, että siihen suhtauduttaisiin negatiivisesti häpeällisenä ja vääränä asiana. (Aarnipuu 2008, 67.) Transsukupuolisten lasten sukupuoli-identiteettiprosessista kirjoittanut Maarit Huuska (1998) kirjoittaa teoksessaan transsukupuolisten lasten vaikeuksista identifioitua sosialisaatioprosessissa itselle väärään sukupuoleen. Transsukupuolisen tai muunsukupuolisen lapsen voi olla vaikeaa ja hämmentävää ilmaista omaa sukupuoli-identiteettiään, koska yhteiskunnan sukupuolinormit määräävät niin tarkasti millaiset sukupuoli-identiteetit ovat hyväksyttyjä. Oman sukupuoli-
11 identiteetin piilottaminen ja väärän sukupuoli-identiteetin performoiminen hyväksynnän toivossa heikentää ihmisen elämänlaatua merkittävästi ja voi aiheuttaa erilaisia psyykkisiä ongelmia. (Huuska 2002, 32 33.) 2.2.2 Sosiaalinen kategorisointi Ihmiset kategorisoituvat erilaisiin viiteryhmiin ja sukupuoli-identiteetin voidaan nähdä olevan yksi sosiaalinen kategoria. Sukupuoleltaan moninaiset lapset voidaan virheellisesti kategorisoida heidän ulkonäkönsä puolesta tytöiksi tai pojiksi, vaikka todellisuudessa heidän sukupuoli-identiteettinsä olisi binäärisen sukupuolijaon ulkopuolella. Kategorisointi on kuitenkin välttämätön osa sosiaalista kanssakäymistä. Ihmiset kategorisoivat toisiaan mies- ja naissukupuoleen jo hyvin pienistä vihjeistä, täysin automaattisesti ja tiedostamattaan. Valitettavasti sosiaalisessa kanssakäymisessä sukupuolen nähdään olevan yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, ominaisuus, joka tuntemattomista ihmisistä tulee ensimmäisenä selvittää. Kun perheeseen syntyy vauva, ensimmäinen kysymys usein on, tyttö vai poika?. Ihmisten sukupuolittaminen ulkonäön perusteella tapahtuu silmänräpäyksessä ja esimerkiksi pukeutuminen, käyttäytyminen, ulkonäkö ja vaatteiden värit vaikuttavat kumpaan kategoriaan henkilö luokitellaan. (Lahikainen 2011, 98 101.) Kategorisointi on oleellinen osa arkielämää ja vuorovaikutusta, sillä se auttaa yksilöitä jäsentämään ympäristöään ja muodostamaan kokonaiskuvan ympäröivästä maailmasta. Kategorisoinnin avulla ihmiset ja asiat voidaan luokitella helposti ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi, jolloin ihmisten on helpompi toimia arjessa ja olla vuorovaikutuksessa yhteisön ja yhteiskunnan jäsenten kanssa. Kategorisointi on yhteisön ja yhteiskunnan jaettu yhteisymmärrys siitä, mitkä ovat kyseisessä kulttuurissa keskeisimmät kategoriat ja mitkä niiden luokitteluperusteet ovat. Yhteiskunnan normit määrittävät esimerkiksi, millaiset sukupuolen kategoriat ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä. Kategoriat ovat aina oman aikakautensa tuotoksia ja uusia kategorioita syntyy sitä mukaa, kun yhteiskunta muuttuu. Sosiaaliset kategoriat ovat aina kulttuurisidonnaisia, ja jokaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa on omat tarpeelliset luokittelunsa. (emt., 98 101.) Kategorisointi itsessään ei ole hyvä eikä huono asia, mutta kategorioihin liitettävillä merkityksillä on suuri vaikutus sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kategorioilla on valtaa vaikuttaa siihen, millä tavalla asioihin suhtaudutaan ja mitä merkityksiä niihin liittyy. (Pirttilä-Backman 2011, 244 245.)
12 Kategorioista tulee ongelmallisia vasta silloin, kun niihin liitetään yleistäviä negatiivisia stereotyyppisiä kuvauksia, jotka eivät todellisuudessa pidä paikkaansa. Ihmisillä on taipumus ajatella, että samaan kategoriaan kuuluvat ihmiset ovat hyvin samankaltaisia ja, että heitä yhdistää samat stereotyyppiset ominaisuudet. (Lahikainen 2011, 98 101.) Väärään sukupuoleen kategorisoituminen aiheuttaa yksilölle psyykkistä kärsimystä, sillä ihmiset eivät näe sukupuoleltaan moninaisen ihmisen todellista sukupuoli-identiteettiä. Muunsukupuolinen lapsi voi kärsiä siitä, että hänet kategorisoidaan tytöksi tai pojaksi, koska hänestä itsestä kategoria yksinkertaisesti tuntuu väärältä. Mikäli yhteiskunnassa olisi heteronormatiivisten kategorioiden lisäksi myös muita hyväksyttyjä sukupuolikategorioita, voisi se tuoda vapautta ja väljyyttä ei-binääristen ihmisten sukupuoliidentiteetin ilmaisuun. Silloin muunsukupuoliset lapset voisivat sosialisaatioprosessissa sosialisoitua omaan viiteryhmäänsä ja todelliseen sukupuoleensa; muunsukupuoliseen sukupuoli-identiteettiin. 2.2.3 Sukupuoli-identiteetti sosiaalisena identiteettinä Sosiaalisen identiteetin teoria (social identity theory, SIT) on Henri Taifelin ja John C. Turnerin (1986) kehittämä teoria, joka tarkastelee ryhmien välistä dynamiikkaa. Se on ollut tärkeässä asemassa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, kun tutkimuskohteena on ollut ryhmien väliset konfliktit, ennakkoluulot, rasismi, sota ja rauha. Sen mukaan erilaiset ryhmärajat tuottavat sosiaalisia kategorioita ja sen myötä konflikteja eri ryhmien välille. (Ahokas 2014, 220 232.) Minimaalisten ryhmien paradigmassa (minimal group paradigm, MPG) Taifel pyrki selittämään, kuinka jo yksinkertaisen ryhmäjaon perusteella ihmisille kehittyy sosiaalinen identiteetti. Tutkimuksen perusteella ihmiset suosivat omaa sisäryhmäänsä vahvistaakseen ryhmän asemaa ja vertailevat samalla omaa ryhmäänsä ulkoryhmiin. Positiivinen ryhmäjäsenyys vaikuttaa yksilön itsetuntoon ja minäkäsitykseen myönteisesti. (Taifel 1981, 268 273; emt., 221.) Sosiaalinen vertailu ja kategorisointi ylläpitävät sosiaalisia identiteettejä ja jokainen ihminen on sosiaaliselta identiteetiltään osa erilaisia viiteryhmiä, jotka ovat annettuja, esimerkiksi sukupuolta, kansallisuutta ja ikäluokkaa (Lahikainen 2011, 111; Fadjukoff 2015). Sosiaalisten ryhmien, kuten esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen ja -enemmistöjen, välillä on kuitenkin aina myös valta- ja statuseroja (Brown & Capozza 2006, 3 4). Sosiaalinen identiteetti korostaa samankaltaisuutta ja kuvaa sitä, missä määrin yksilö kokee olevansa samankaltainen muiden kyseisessä ryhmässä olevien
13 ihmisten kanssa. (Lahikainen 2011, 96 97.) Jos ihminen on osallisena viiteryhmässä, jossa hän ei halua olla, tai johon hän ei samastu, vaikuttaa ryhmäjäsenyys negatiivisesti hänen identiteettiinsä ja itsetuntoonsa. (Ahokas 2011, 224). Siitä johtuen muunsukupuolisten ihmisten väärään sosiaaliseen kategoriaan luokittelu voi vaikuttaa negatiivisesti heidän identiteettiinsä. Itsekategorisoinnin teoria (self-categorization theory, SCT) on John C. Turnerin (1987) kehittämä teoria, jonka mukaan yksilön identiteetti on jana, jonka toisessa päässä on yksilön henkilökohtainen identiteetti (minä) ja toisessa päässä sosiaalinen identiteetti (me) (Turner 1987; Lahikainen 2011, 96). Itsekategorisoinnin teorian mukaan yksilöt omaksuvat erilaisiin viiteryhmiin kuulumisen osaksi omaa identiteettiään. Ryhmäjäsenyyksillä on suuri merkitys ihmisen minäkuvaan ja itsetuntoon, koska positiivinen ryhmäjäsenyys nostaa ihmisen itsetuntoa ja vaikuttaa hänen minäkäsitykseensä. (Ahokas 2011, 220 221.) Itsekategorisoinnin teoria tarkastelee niitä kognitiivisia prosesseja, joiden perusteella ihmiset samastuvat erilaisiin sisäryhmiin (Turner 1987). Jokainen ihminen tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä rakentaakseen minäkuvaansa. Ihmiset tarvitsevat samastumisen kohteita ja toisaalta he vertailevat itseään erilaisiin viiteryhmiin kuuluviin ihmisiin. (Aarnipuu 2008, 90.) Oman sosiaalisen identiteetin rakentamiseen vaikuttavat samastumiskohteet ja roolimallit, jotka ovat jollain tapaa samanlaisia kuin itse on. Samastuminen sukupuolikategoriaan on cis-sukupuoleen kuuluville ihmisille helpompaa, sillä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa samastumiskohteita ja roolimalleja ovat valtaosa väestöstä, joten ihmisiä, joilla on samankaltainen sukupuoli-identiteetti, ei ole vaikea löytää. Sukupuoleltaan moninaisten ihmisten samastumiskohteet ja roolimallit eivät ole samalla tavoin näkyvillä, koska heteronormatiivisuutta korostavista kulttuurisista narratiiveista puuttuvat lähes kokonaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset. (emt., 63, 90; Foss ym. 2013.) Muunsukupuolisten on siitä johtuen vaikeampi rakentaa omaa sukupuoli-identiteettiään, koska heillä ei ole saatavilla samalla tavoin samastumisen kohteita kuin valtaväestöön kuuluvilla ihmisillä. Sukupuoli-identiteetti on olennainen oman identiteetin rakennuspalikka, joten sosiaalisten viiteryhmien puuttumisen takia sukupuoleltaan moninaiset ihmiset voivat tuntea olonsa heteronormatiivisessa yhteiskunnassa ulkopuoliseksi. He voivat kokea erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteita ja, että ovat ainoita maailmassa, jotka kokevat ristiriitaa ja hämmennystä sukupuoleensa liittyen. (Aarnipuu 2008, 63, 90.) Ympäröivä kulttuuri, arvot, normit ja sosiaalinen vuorovaikutus määrittelevät yksilöä läpi elämän aina lapsuudesta lähtien. Kulttuuriset merkityksenannot vaikuttavat yksilöihin osittain heidän huomaamatta, eikä kukaan voi välttyä siltä. Ihmiset kategorisoivat toisiaan erilaisten määreiden
14 mukaan, jolloin yksilöstä tulee osa sosiaalista maailmaa. Arjessa tapahtuvaa luokittelua onkin lähes mahdotonta huomata, ellei siihen aktiivisesti kiinnitä huomiota. (Lahikainen 2011, 91 92.) Yhteiskunnassa kulttuuri määrittää sen, millä tavoin sukupuolta tuotetaan ja millaisia sukupuolikäsityksiä, -normeja ja -rooleja yhteiskunnassamme on. Heteronormatiivisuuden ihanne ulottuu yhteiskunnan instituutioihin, rakenteisiin, normeihin ja käytäntöihin ja se on osa jokaisen ihmisen arkipäivää. (Lehtonen & Mustola 2004, 22.) Tällaiset yhteiskunnan ja kulttuurin luomat ihanteet ja odotukset ovat kuitenkin omiaan luomaan paineita yksilön sukupuoli-identiteetin rakentumiselle, koska se ei salli kovinkaan paljon sukupuolinormeista poikkeamista. (Foss ym. 2013.) Yksilöt tekevät viime kädessä itse päätöksen siitä, kuinka he haluavat performoida sukupuoltaan. Yhteiskunnan paineista huolimatta yksilöillä on valta tuottaa omaa sukupuoltaan parhaaksi katsomallaan tavalla. (Foss ym. 2013.) Sukupuolinormien rikkomisesta, kuten esimerkiksi käyttäytymis- ja pukeutumisnormeista poikkeamisesta seuraa kuitenkin sosiaalisissa tilanteissa usein paheksuntaa (Lehtonen & Mustola 2004, 21). George Herbert Meadin vuorovaikutusteorian mukaan ihmiset ovat aina riippuvaisia yhteisön ja muiden ihmisten hyväksynnästä, mistä johtuen he yleensä vuorovaikutustilanteissa pitäytyvät kulttuurisissa normeissa, vaikka ne olisivat ristiriidassa ihmisen oman minäkuvan ja identiteetin kanssa (Lahikainen 2011, 127 128). 2.3 Sukupuolen määrittelyn ongelmia Tässä tutkielmassa määrittelen sukupuolen hyvin pitkälti Judith Butlerin näkemyksen mukaisesti; sukupuolten anatomiset erot eivät riitä oikeuttamaan sukupuolten eriarvoisuutta ja epätasa-arvoista kohtelua. Sukupuoli on moninainen ruumiilliset erot ja sukupuoli-identiteetin kokemukset vaihtelevat yksilöiden välillä. Sukupuoliin liitettävät heteronormatiiviset oletukset ovat ihmisten aikaansaamia sosiaalisia konstruktioita, joita voi oikeutetusti kritisoida ja kyseenalaistaa. Jako sosiaaliseen ja biologiseen sukupuoleen on turhaa, sillä sosiaalinen sukupuoli ei ole biologisen sukupuolen kausaalinen seuraus. Ihmisten välillä on monenlaisia ruumiillisia eroja, mutta ne eivät riitä syyksi jaotella ihmisiä eriarvoisiin kategorioihin tai jättää ihmisiä kokonaan niiden ulkopuolelle. Heteronormatiivisessa yhteiskunnassa sukupuoleen liitetään sukupuolinormeja, joita noudattamalla ihmiset performoivat oikeanlaista sukupuolisuutta. Sukupuolinormit ovat sosiaalisen konstruktion tuote, minkä takia sukupuolisuutta voidaan yhtä hyvin konstruoida ja performoida myös muilla
15 tavoin. Heteronormatiivisen yhteiskunnan sukupuolikäsitys ei ole ainoa tapa maailmassa käsittää sukupuolta, eikä se myöskään ole ollut olemassa aina ja kaikissa kulttuureissa. Se on nähtävä ihmisten itsensä tuottamana rakennelmana, jota voidaan muuttaa ja päivittää uudelleen vastaamaan nykyistä modernia yhteiskuntaa. Sukupuolesta voidaan keskustella hyvin erilaisista näkökulmista käsin, riippuen millä tieteenalalla keskustelua käydään. Antropologia tarkastelee sukupuolta ja sen moninaisuutta kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa. Humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa sukupuolta voidaan tarkastella hyvin laajasti monesta eri näkökulmasta, esimerkiksi kriittisen feministisen tutkimuksen tai queer-tutkimuksen näkökulmasta, mutta sen voidaan myös nähdä olevan sosiaalinen konstruktio ja performatiivi. Teologian tieteenkentällä sukupuolen moninaisuudesta käydään yhtä lailla keskusteluja ja erilaiset sukupuolen variaatiot voidaan nähdä joko negatiivisessa valossa tai osana Jumalan luomistyötä, riippuen siitä miten Raamattua luetaan. (Aarnipuu 2008, 93 95.) Lääketieteessä ja biologiassa sukupuoli määritellään hormonien, sukurauhasten ja kromosomien perusteella. Tällä hetkellä lääketieteellä on nykypäivän Euroopassa valta-asema sukupuolen moninaisuuden käsitteellistämisessä (emt., 107). Eurooppalainen lääketiede kiinnostui sukupuoleltaan moninaisista ihmisistä ja erityisesti intersukupuolisista jo 1500-luvulla (emt., 52). Lääketieteen kiinnostus sukupuolen moninaisuuteen yleistyi 1800-luvun lopulla, kun lääkärit havaitsivat, että sukupuolen moninaisuus on yleisempää kuin aiemmin oli ajateltu. 1800-luvun lopulla syntyi paljon intersukupuolisia lapsia, mikä sai lääkärit kiinnostumaan erilaisista sukupuolen variaatioista. (emt., 109.) Sittemmin sukupuolen erilaiset variaatiot alettiin käsittää lääketieteen näkökulmasta poikkeavuuksina, häiriöinä ja sairauksina. (emt., 57 58.) Lääketieteen valtakausi on herättänyt nykyään myös kritiikkiä, sillä kaikki lääkärit eivät ole sitä mieltä, että sukupuolen variaatioista tulisi keskustella häiriölähtöisesti (emt., 61). Esimerkiksi intersukupuolisuuteen liittyvissä keskusteluissa osa lääkäreistä pitää intersukupuolisuutta häiriönä ja osa todisteena sukupuolen moninaisuudesta (Toriseva 2017). Myös yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa sukupuolen moninaisuuden häiriölähtöinen ja medikalisoitunut näkökulma saa osakseen kriittistä arviointia (Saresma ym. 2010, 156). Nykypäivänä lähes jokainen transsukupuolinen, intersukupuolinen ja muunsukupuolinen ihminen törmää sukupuoliidentiteettiprosessissaan lääketieteeseen. Se on ymmärrettävää, koska sukupuolen-korjaushoidot ja niitä varten psykiatrisen diagnoosin saaminen vaativat lääketieteellistä osaamista. Lääkäreiden ja
16 psykiatrien on tärkeää selvittää, että sukupuoliristiriita on todellinen, eikä johdu esimerkiksi psyykkisestä häiriöstä. Lääketiede omalta osaltaan kuitenkin samaan aikaan ylläpitää dikotomista sukupuolijärjestelmää, jossa ainoat normaalina pidettävät sukupuolet ovat mies ja nainen. (Lev 2004; Aarnipuu 2008, 107, 57.) Osa korjaushoitoja tarvitsevista ihmisistä kokee oman sukupuoliidentiteettinsä medikalisoimisen ahdistavana, mutta toisista ajatus lääketieteellisestä selityksestä ja psykiatrisesta diagnoosista tuntuu helpottavalta, ja lisää ihmisen ymmärrystä omasta sukupuoliristiriidastaan (Aarnipuu 2008, 76). Sukupuoli on moninainen ja kaikkien ihmisten sukupuoli kehittyy yksilöllisesti. Sukupuoli voidaan nähdä janana, jossa hormoneiden ja kromosomien mukaan suurin osa ihmisistä sijoittuu janan keskivaiheille (Tiihonen 2017). Hormonit ja anatomiset erot eivät kuitenkaan riitä oikeuttamaan mustavalkoista luokittelua kahteen vastakkaiseen sukupuoleen, sillä on ihmisiä, joilla biologiset ja fysiologiset sukupuoliominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti miehen eikä naisen (Tripodi 2014, 44). Sukupuolen ruumiillinen ilmentyminen on siten hyvin moninaista: ihminen voi olla fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja hormoneiltaan nainen, mutta hänen kromosominsa voivat olla miehen. Intersukupuolisilla ihmisillä voi olla sekä miehen että naisen anatomisia ominaisuuksia (Lorber & Farrel 1991, 1). Tripodi (2014) toteaakin, että malli, joka tunnustaa vain kaksi sukupuolta ei riitä selvittämään kaikkia yksilöiden välisiä eroja, koska on olemassa sukupuolten välimuotoja ja erilaisia muotoja. Sukupuolikategorioita voi tämän perusteella olla aivan hyvin enemmän kuin kaksi. Sukupuoleltaan moninaisiin kehoihin tulisi suhtautua luonnollisina sukupuolen variaatioina, sillä ne ovat ainutlaatuisia ja hyviä sellaisina kuin ovat (Seta 2019). 2.4 Aiempi tutkimus sukupuolivähemmistöistä ja muunsukupuolisuudesta Suomalaista sukupuolentutkimusta 2 on tehty 1980-luvulta alkaen ja vuonna 1991 Helsinkiin perustettiin Kristiina-instituutti, joka toimi naistutkimuksen yksikkönä. Queer-tutkimusta pidetään yhtenä sukupuolentutkimuksen alalajina ja Suomessa queer-tutkimusta on tehty viimeisen 25 vuoden aikana erityisesti Judith Butlerin teoksen Gender Trouble (1990) jälkimainingeissa, jolloin keskityttiin aluksi lähinnä lesbo- ja homotutkimukseen, mutta myöhemmin tutkimuksen luonne 2 Sukupuolentutkimusta kutsuttiin aiemmin naistutkimukseksi. Naistutkimus vakiintui yliopistoissa oppiaineeksi 1980- luvulla, mutta vuonna 2009 alan nimi muutettiin Helsingin yliopiston Kristiina-instituutissa sukupuolentutkimukseksi.
17 vakiintui queer-tutkimukseksi. Suomalainen queer-tutkimus on monitieteellistä ja sitä on tehty useilla eri tieteenaloilla, esimerkiksi yhteiskuntatieteissä, humanistisissa tieteissä, sukupuolentutkimuksen kentällä, lääketieteessä, psykiatriassa sekä uskonto- ja oikeustieteessä. (Karkulehto 2010, 161.) Suomalaisessa queer-tutkimuksessa on tarkasteltu esimerkiksi, kuinka homoseksuaalisuus on rakentunut sodan jälkeisessä yhteiskunnassa 1950-60 -luvulla yhteiseksi jaetuksi salaisuudeksi (kts. Juvonen 2002). Maija Rossi (2003) on tarkastellut nykykulttuuria queer-tutkimuksen näkökulmasta analysoimalla 2000-luvun mainoksia. Teoksessaan Televisiomainonta sukupuolituotantona hän tuo esille millä tavoin sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä rakennetaan mainonnassa, ja millä tavalla niistä käydään kulttuurista neuvottelua. Suomessa transsukupuolisuutta tutkittiin aluksi lähinnä psykiatrian kentällä. Merja Rastas (1992) on ensimmäinen, joka kirjoitti yhteiskuntapoliittisen tutkimuksen transsukupuolisten elämästä Suomessa, sillä sitä ennen aiheesta oli julkaistu vain kaksi lääketieteellistä artikkelia. Transsukupuolisuudesta on kirjoitettu Suomessa hyvin paljon lääketieteellisestä ja yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Muunsukupuolisuudesta ei kuitenkaan vielä ole saatavilla juurikaan suomalaista tieteellistä tutkimusta muutamia opinnäytetöitä lukuun ottamatta. Joitakin perusteoksia muunsukupuolisuudesta on julkaistu viime aikoina (ks. esim. Järvenpää & Tervonen & Anttonen 2018). Muunsukupuolisuudesta saatava tieto on lähinnä Setan, Transtukipisteen ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tuottamissa oppaissa, jotka perehdyttävät lukijoita sukupuolen moninaisuuteen. Yleisesti sukupuolivähemmistöjä koskevia julkaisuja löytyy jonkin verran (kts. esim. Lehtonen 2002, 2006). Myös kansainvälisesti sukupuolivähemmistöistä on kirjoitettu tutkimuskirjallisuudessa erityisesti 1990-luvulta alkaen feminismin kolmannen radikalismin aallon innoittamana. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa ei-binääristen ihmisten kokemuksia on tutkittu viime vuosina huomattavasti enemmän kuin Suomessa (kts. esim. Harrison ym 2012; Jones ym. 2014; Richards ym. 2015). Tutkimuksissa on tarkasteltu muun muassa ei-binääristen ihmisten kohtaamaa syrjintää arjessa, sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kokemuksia kouluissa sekä sukupuolivähemmistöjen mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Transsukupuolisten psyykkistä hyvinvointia on selvitetty esimerkiksi vuoden 2012 kyselyssä (kts. McNeil ym. 2012), jonka mukaan transsukupuolisten mielenterveysongelmat ovat vakavia ja itsemurhat yleisiä. Kaiken kaikkiaan kansainvälistä tutkimusta on saatavissa suhteellisen laajasti ja monipuolisesti.