Hiippakuntauutiset. Uusi piispa toivoo toimintakulttuurin päivittämistä. Miten siirtää hiljainen tieto uusille työntekijöille?

Hiippakuntauutiset HELSINKI 2/10 Uusi piispa toivoo toimintakulttuurin päivittämistä Miten siirtää hiljainen tieto uusille työntekijöille? Toimintakalenteri 2011 1

i r j a as k o L a jumala, Sinä kutsut meitä työtovereiksesi ja lupaat meille oppaaksi ja innoittajaksi Pyhän Hengen, totuuden ja rakkauden hengen. Tee meistä hauraan ja näkymättömän tukijoita alistettujen puolustajia nöyryytettyjen rohkaisijoita. Vie turvan tarjoajiksi sinne, missä ihmisten kovuus painaa maahan ja arjen ankaruus halvaannuttaa. Vie siltojen rakentajiksi sinne, missä ristiriidat repivät ja ennakkoluulot haavoittavat. Vie lohdutuksen tuojiksi sinne, missä kaipaus ja menetykset raastavat. Tee meistä armon ja oikeudenmukaisuuden ihmisiä. lähetä toimimaan toivon ja tulevaisuuden puolesta. Raine Haikarainen jumala, Sinä kutsut meitä työtovereiksesi ja lupaat meille oppaaksi ja innoittajaksi Pyhän Hengen, totuuden ja rakkauden hengen. Anna meidän olla luottamuksesi arvoisia. 2 HelSingin Hi i P P a k u n n a n tu o m i o k a P i t u l i PL 142, 00121 Helsinki. Käyntiosoite: Erottajankatu 7 A, (ovisummeri) 5. kerros Puh. (09) 2340 3000 (keskus), faksi (09) 2340 3050 Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9 15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi Kotisivu: www.helsinginhiippakunta.evl.fi Piispa Irja Askola 2340 3010 Piispan sihteeri Maritta Maununen 2340 3010 Piispan teologinen sihteeri Antti Mustakallio 2340 3011, 040 551 5851 Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk) 2340 6100 Pappisasessori Anja Nurminen (Myrskylän srk) 040 841 4977 Pappisasessori Hannu Vapaavuori (Huopalahden srk) 2340 3510 Lakimiesasessori Ritva Saario 2340 3020 Notaari Heikki Hämäläinen 2340 3021 Toimistosihteeri/talous Päivi Tapola (50 %) 2340 3022 Vs. toimistosihteeri Anniina Kaartinen (50 %) 2340 3022 Toimistosihteeri Ulla Aaltio 2340 3023 Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen 2340 3030 Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia) Kirsti Poutiainen 2340 3031 Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö, Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen 2340 3032 Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt) Jaana Räntilä 2340 3033 Toimistosihteeri Birgitta Falenius 2340 3034 Kuurojenpappi Elina Jokipaltio 2340 3035 Monikulttuurisuustyönsihteeri Mark Saba 2340 3036 Lähetyssihteeri (lähetys, evankeliointi) Hannu Lätti 2340 3037 Hiippakuntakanttori Hanna Remes 2340 3038 Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura) 129 71 (vaihde) julkaisija: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli PL 142, 00121 Helsinki Pää t o i m i t ta j a: Raine Haikarainen, puh. (09) 2340 3032, faksi (09) 2340 3050, gsm 040 553 9464, raine.haikarainen@evl.fi toimitussihteeri: Laura Pörsti, laura.porsti@gmail.com, gsm 044 530 0441 oso i t t e e n m u u t o k S e t: Ulla Aaltio, puh. (09) 2340 3023, s-posti helsinki.osoitteenmuutokset@evl.fi tai t t o - ja P a i n o P a i k k a : Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli repro@etelasavonkirjapaino.fi Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kolme kertaa vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Painos: 3 450 kpl ISSN 1456-8144

Sis ä l ly s 2/10 Piispan tervehdys 2 Pääkirjoitus 3 Kirkon toimintakulttuuri on päivitettävä 4 Ota hiljainen tieto hyötykäyttöön 8 Keskustelut hoksauttavat hiljaista tietoa esiin 10 Miten onnistumme toteuttamaan strategiamme? 12 Kirkkoherrojen perehdyttämisen oppivuodet 14 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 15 Toimintakalenteri 2011 19 Ajankohtaista Diakonia ja yhteiskuntatyö 22 Kasvatus 24 Kirkkomusiikki 26 Lähetys ja evankeliointi 28 Hengellinen ohjaus 31 Ihmisiä hiippakunnasta 33 Kansi: Päikki Prihan luonnos Irja Askolan piispankaavuksi. Kuva: Päikki Priha. Raine Haikarainen Muutosten keskellä Uskonto on ihmiskunnan yhteisen viisauden siirtämistä sukupolvelta toiselle. Näin totesi vuosia sitten haastattelussaan Suomessakin vastikään konsertoinut Leonard Cohen (76). Laulajalegendan ajatuksessa piilee eittämättä totuus. Oma hiippakuntamme elää tällä hetkellä voimakkaiden muutosten keskellä. Piispanvaihdos, syksyn seurakuntavaalit, käynnissä oleva yhteiskuntakeskustelu katsomusopetuksesta ja avioliittolaista kaikki nämä vaikuttavat erityisellä tavalla juuri hiippakuntaamme ja sen seurakuntiin. Muuttuvan maailman keskellä tärkeäksi kysymykseksi nousee menneisyyden ja nykyisyyden välinen jännite. Vaikka kirkko on syvimmältään luvattua maata kohti kulkeva yhteisö, tuota matkaa tehdään menneisyydestä ammennetuin eväin. Yhteiseen elämänviisauteen kuuluvat myös koetut vaikeudet ja virheistä oppiminen. Parhaimmillaan niistä siivilöityy esiin yhteinen kokemus ja sitä kautta syntynyt elämänviisaus. Mutta miten siirtää tuota viisautta eteenpäin? Kun hiippakuntamme uusi piispa Irja Askola vihitään 12.9. juhlallisin menoin virkaansa, tapahtumassa tihentyy sekä tradition siirtäminen että uuden alku. Menneisyys on voimakkaasti läsnä messun teksteissä, symboleissa ja ulkoisissa puitteissa. Samalla juhlavieras varmasti kokee, että uusi vaihe on alkamassa kirkkomme ja hiippakuntamme historiassa. Oman työmme kannalta on tärkeää, että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat oikealla tavalla tasapainossa. Nopeasti muuttuvassa ja levottomassa maailmassa on entistä tärkeämpää, että pystymme siirtämään yhteistä viisautta ja työssä kertynyttä kokemusta sukupolvelta toiselle. Usein tämä merkitsee hyvien käytäntöjen ja toiminnan taustalla olevan hiljaisen tiedon arvon ymmärtämistä. Hiippakuntauutisten syksyn numero tähyää perinteiseen tyyliin seuraavaan toimintavuoteen. Samalla keskitymme tässä numerossa kokemuksen ja hiljaisen tiedon siirtämiseen. Parhaimmillaan on kysymys luovasta yhteydestä, jonka Vuosaaren seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Seppo Tirkkonen kuvaa haastattelussaan seuraavin sanoin: Jos joku tuo seurakuntaan jotain muuta kun minä, niin se ei ole minulta pois, vaan molemmat voivat rikastuttaa yhteistä asiaa. Vuorovaikutuksen avoimuuden puute ja se, että olemme niin täynnä itseämme, on ongelma jonka takia hiljainen tieto jää usein hiljaiseksi. P ä ä k i r j o i t u s 3 Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy 7.12.2010. Aineiston viimeinen sisäänjättöpäivä on 5.11.2010.

Tekstit: Janne Villa Kuvat: Raine Haikarainen Kirkon toimintakulttuuria on päivitettävä 4

Piispa Irja Askola haastaa Helsingin hiippakunnan väkeä miettimään, mitkä vanhat ja luutuneet ajattelu- ja toimintatavat vaativat nyt reipasta uudistamista. Välillä tuntui, ettei tämä kirkko muutu mihinkään, mutta kun sitten katsoo, mitä kaikkea positiivista on tapahtunut 20 viime vuoden aikana, kukaan ei voi sanoa, ettei kirkko muuttuisi! Helsingin hiippakunta on puhunut: Suomi on saanut ensimmäisen naispuolisen piispan Irja Askolasta, 57. Espoon hiippakunnan piispan Mikko Heikan teologista erityisavustajaa ja hiippakuntasihteeriä ei ole vielä haastattelua tehtäessä vihitty piispan virkaan, mutta henkinen valmistautuminen on meneillään. Uuden työn haasteet ovat muhineet koko kesän mielessäni. Olen käynyt kovaa sisäistä keskustelua ja miettinyt, miten tähän on tultu. Stressiä ei ole, mutta välillä tuntuu, että mielessä on ruuhka-aika niin monen sorttisia kyselyitä tulee kaiken aikaa. Piispuuden haaste ei päässyt lomalla unohtumaan. Tosi monet ihmiset ovat ottaneet yhteyttä ja välittäneet tukeaan ja innostustaan valinnastani. Syksyyn on tullut paljon erilaisia työkyselyitä ja myös medialta tulee melkeinpä päivittäin yhteydenottoja, Irja Askola kuvaa siirtymävaihettaan uuteen työhön. Komentamisen sijasta keskustelua Uudelle piispalle on välitetty valtiovallan ja yhteiskunnallisten tahojen ilon ilmauksia liittyen sukupuolten tasa-arvon parantumiseen kirkossa. Yksittäiset ihmiset ovat kertoneet Irja Askolalle liittyneensä kirkkoon hänen valintansa johdosta. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ja heidän läheisensä ovat iloinneet armollisemman näkökulman lisääntymisestä piispakunnassa. Seurakuntien työntekijät ja luottamushenkilöt taas ovat kiittäneet Irja Askolaa hänen osoittamastaan kirkon arkisen työn arvostuksesta ja siitä, että hän haluaa rakentaa avaraa kirkkoa, jossa jokaisella on tilaa hakea omaa kutsumustaan. Haluan rohkaista ihmisiä luomaan tilaa uudenlaiselle toiminnalle ja ajattelulle. Komentamisen sijasta kannatan keskustelua. Seurakunnan työntekijät ovat moninaisia ja arvostan moniäänisyyttä, jonka näen kirkon rikkautena. Ei ole yhtä erityisen hyvää tapaa olla diakoni, lapsityöntekijä tai pappi, vaan kirkko toimii, elää ja hengittää erilaisten ihmisten kautta. Me tarvitsemme nyt keskustelevaa kirkkoa, joka ei asetu määräävään asemaan ihmisten yläpuolelle vaan avoimeen yhteistyöhön, piispa linjaa. Hänen vaalikampanjansa nimenä oli Kirkon kevät. Ei yksi pääsky kesää tee. Kirkossa on onneksi paljon ihmisiä tekemässä työtä asettamieni muutostavoitteiden mukaisesti. Kapitulin konttorista ei sanella muutoksen suuntaa, vaan minun tehtäväni on rohkaista ja antaa vahvistusta näille prosesseille. Luterilaisen kirkon vahvuus on se, että jäsenet tekevät kirkon. Olo kuin Obamalla Irja Askola opettelee nyt elämään välillä kohtuuttomilta ja jopa mahdottomilta tuntuvien odotusten kanssa. 5

6 Kannattajajoukko ja media profiloivat etukäteen Suomen ensimmäisen naispiispan muutosjohtajaksi ja uudistajaksi. Hänen kauttaan kanavoituvat kirkon uudistumistoiveet ovat suuret ja piispaamme onkin verrattu tässä suhteessa peräti Yhdysvaltain presidenttiin Barack Obamaan. Vaalikampanjassa oli esillä lukuisia lupauksia. Kuinka niiden lunastaminen käynnistyy? Vuoropuhelu ja keskustelu kulkivat mukana kaikissa lupauksissani. Siitä siis aloitetaan, eli tutustun ensimmäiseksi työtovereihin ja vastuunkantajiin. Almanakka kertoo, että tämä toiveeni on otettu tuomiokapitulissa hyvin huomioon uuden piispan syksyn kalenterissa, Irja Askola vastaa. Piispa on sekä hengellinen että hallinnollinen johtaja. Hän on käytettävissä seurakuntia varten, mutta piispan täytyy liikkua myös kirkon ulkopuolella, kansalaisjärjestöjen, kulttuurin ja yhteiskunnan päättäjien joukossa. Irja Askola on miettinyt, miten hän voisi kasvaa tehtävässään ja ratkaista, minkälaisiin asioihin keskittyminen on juuri nyt tärkeintä. Kristittynä oleminen on pohjimmiltaan kutsumusta, ja kutsumustaan voi toteuttaa vain oman persoonansa kautta. Välillä nämä kaikki huikeat haasteet vähän huimaavat, kun mietin kuinka voin elää kaikkien minuun kohdistuvien odotusten ja teologisten ristiriitojen kanssa. Kampanja oli pitkä ja rankka, mutta oli hyvä olla niin monta kertaa erilaisten ihmisten tentattavana ja testattavana. Ihmiset tietävät aika tarkkaan, mitä minä ajattelen ja minkälainen tulokulmani on asioihin, piispa pohtii. Pois pompöösit piispantarkastukset Irja Askola on osallistunut piispa Mikko Heikan kanssa Espoon hiippakunnan piispantarkastuksiin kuuden vuoden ajan. Instituutio on hänen mukaansa muuttumassa selkeästi entistä mielekkäämmäksi yhteisen arvioinnin, suunnittelun ja avoimen vuorovaikutuksen suuntaan. Tällöin siitä tulee yksi työväline niin kapitulille kuin seurakunnallekin. Piispantarkastuksessa on mahdollista saada seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt huomaamaan vahvuutensa, iloitsemaan osaamisestaan ja oivaltamaan mahdollisia muutostarpeita. Piispantarkastuksessa voi myös panostaa jumalanpalveluksen juhlaan ja vahvistaa kristityn identiteettiä. Vanhamuotoiseen tarkastukseen liittyi lieveilmiöinä jäänteitä alamaiskulttuurin aikaisesta patseeraamista ja pönöttämisestä, aitojen ongelmien piilottelusta ja mielistelystä. Seremoniallisesta ja seurakuntaa kuormittavasta tarkastuksesta on siirryttävä kohti yhteistä jatkokertomusta Sellainen vähän pompöösi näytelmä ja syynääminen ovat olleet viime vuosina vaihtumassa yhteistä pohdintaa ja kehitystyötä tukevaksi prosessiksi. Piispantarkastuksen todellinen merkitys testataan Irja Askolan mielestä sillä, kokevatko seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt prosessin mielekkääksi siihen panostettuun aikaan ja vaivaan verrattuna. Moni on sanonut, että suhteessa kaikkeen vaivannäköön piispantarkastus ei kannata, mutta tätä asiaa täytyisi tutkia enemmän. Jos selviää, ettei piispantarkastus tunnu kaikilta osin tulokselliselta, meidän täytyy kehittää instituutiota toiseen suuntaan. Lähtökohtaisesti jokaisessa seurakunnassa ei suinkaan ajatella, että ihanaa, piispa ja kapitulin edustajat ovat vieraanamme viikon ja voimme käydä kiinnostavia keskusteluita, vaan huhhuijaa tulossa on ylimääräistä riesaa!. Irja Askola huomauttaa, että piispantarkastuksia järjestetään joka tapauksessa niin harvoin per seurakunta, ettei instituution merkitystä yhteydenpidon ja valvonnan välineenä pidä yliarvioida tai mystifioida. Säännöllisempää yhteydenpitoa seurakuntien kanssa tapahtuu esimerkiksi kapitulin järjestämissä koulutuksissa ja hiippakuntasihteerien kautta.

Monet merkittävimmistä innovaatioista kirkon työssä tehdäänkin muualla kuin piispantarkastuksissa. Espoon tuliaisina avointa viestintää Irja Askola nostaa monessa yhteydessä positiiviseksi esikuvaksi sekä toivoa herättäväksi tiennäyttäjäksi nuoremman sukupolven, joka on kasvanut aivan toisenlaisessa maailmassa ja avoimemmassa kirkollisessa toimintakulttuurissa kuin hänen oma ikäpolvensa. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut läpinäkyvämmäksi. Johtavien sisäpiirien hyvät veljet eivät enää päätä saunan parvella keskenään siitä, mihin suuntaan organisaatioita viedään ja kuka valitaan millekin avainpaikalle. Nuorempi sukupolvi on oppinut päiväkodista lähtien keskustelemaan, kyseenalaistamaan ja antamaan palautetta. Luotan siihen, että jos kapituli tukee tällaista toimintakulttuuria, niin piispantarkastuksetkin muuttuvat vastaamaan tämän ajan vaatimuksia ja niitä pelisääntöjä, joita noudatetaan muualla yhteiskunnassa. Rakentavia ja oman sisäpiirin rajoja rikkovia keskusteluita ei ole käytetty kirkossa tarpeeksi työvälineenä. Meillä on pikemminkin pitkien komiteamietintöjen kulttuuri kuin ajatushautomoiden ja innovatiivisten pyöreän pöydän keskustelujen kulttuuri. Tässäkin meidän kannattaa ottaa oppia nuorempien tavasta toimia. Uusi piispa pitää yhtenä Espoon hiippakunnan parhaista puolista monipuolista, aktiivista ja avointa viestintäkulttuuria. Hän haluaa vahvistaa sellaista viestintää myös Helsingissä. Meidän täytyy kestää rakentavaa kritiikkiä ja kunnioittaa median Piispamittelö sisälsi runsaasti innostuneita keskusteluita. Keskustelevaan vaaliin antoi merkittävän lisän Matti Poutiaisen asenne ja yhteistyön kyky. Kiitos siitä, Matti, Irja Askola tervehtii uutta työtoveriaan. pelisääntöjä. Asioiden valmistelun on oltava avointa ja päätösten taustalogiikka on tehtävä ymmärrettävämmäksi. EU ja nuoret sukupolvet ovat onneksi jo tuoneet suomalaisiin hallintotapoihin lisää läpinäkyvyyttä ja demokratiaa. Irja Askola toivoo, että kirkollisessa keskustelussa ääneen pääsisi entistä enemmän muitakin kuin johtavia virkamiehiä. Esimerkiksi lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyön taitavat osaajat ovat erittäin vahvasti läsnä suomalaisten moninaisessa arjessa. Toivon heidän jakavan ennen eduskuntavaaleja tietoaan siitä, missä Suomessa mennään, sekä paikallisille että valtakunnallisille päättäjille. Kirkko on suurten muutosten ja myös mahdollisuuksien edessä. Meidän pitää pyytää keskusteluihin mukaan rohkeasti myös sisäpiiriemme ulkopuolelta löytyviä visionaareja ja osaajia, jotka saattavat avata verhoja silmiemme edestä. Vanhojen on varottava erakoitumista Irja Askola vertaa kirkkomme johtavia elimiä suomalaisiin puoluejohtajiin ja ministereihin, joiden joukossa on tehty reipas nuorennusleikkaus. Kun ajattelemme vaikkapa kirkolliskokousedustajien ja piispojen ikää, niin olemmehan me keskimäärin aika vanhoja! Kirkon tulisi tajuta, että entisen yhtenäiskulttuurin aika on lopullisesti ohi, ja oltava hereillä kuulemaan, millaisia uusia tulokulmia nuorella kaartilla on tämän ajan polttaviin kysymyksiin. Kansalaisyhteiskunta-mentaliteetti toimii paremmin muualla kuin kirkossa. Meidän pitäisi päästä kunnolliseen keskusteluyhteyteen ja yhteistyöhön sen ikäpolven kanssa, joka rakentaa tulevaisuutta. Muuten kirkko jää tärkeimpien keskustelujen ulkopuolelle ja sellaiseksi saarekkeeksi, josta ääntämme ja sanomaamme ei enää kuulla. Kosketus kutsumuksen alkutuoksuun Irja Askola toteaa, että seurakuntien työntekijöiden jaksamista tukevat hyvä perehdyttäminen työhön, työyhteisön selkeät pelisäännöt sekä työnohjauksen ja työterveydenhuollon tarjoamat välineet. Tällä hetkellä pätkätyöt kuormittavat monia. Samoin kuin tempoillen tulevat uudet haasteet kirkon eri kerroksista. Itseäni on joskus auttanut erään esimieheni ajatus: Kristityn kuuluukin väsyä työssään, mutta kannattaa kysyä, väsynkö oikeiden asioiden takia. Jaksamista ja kanssakäymistä helpottaa Askolan mukaan se, kun muistaa, että olemme erilaisia keskenämme ja myös erilaisia omissa elämänvaiheissamme. Työkaartakin kannattaa katsella kokonaisuutena. Hengellisyydestä ajattelen, että sen hoitamiseen ei voi komentaa eikä sille voi antaa yhdenmukaista formaattia. Sille voi tehdä tilaa ja tarjota vaihtoehtoja. Yhdelle sopii retriitti, toiselle taide-elämys, kolmannelle rukouspiiri. Itselleni on tärkeää kysyä, miten saan kosketuksen kutsumukseni alkutuoksuun ja mikä pitää sitä elävänä. Havahdun joskus myös siihen, että on melkoinen etuoikeus, kun työajalla osallistuu jatkuvasti tilanteisiin, jotka hoitavat hengellisesti ja tarjoavat teologisia oivalluksia. 7

Tekstit: Janne Villa ja Laura Pörsti Ota hiljainen tieto HYötykäyttöön Maarit Hokkanen Kun alan konkareiden henkilökohtainen kokemus, viisaus ja tietotaito sekä työperinteiden parhaat puolet siirtyvät seuraajille, puhutaan hiljaisesta tiedosta. 8 hiljainen tieto Tehokkaan toimintamallin luominen hiljaisen tiedon keräämiseen olisi tärkeää nyt, kun suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Heidän mukanaan on vaarassa kadota paljon kallisarvoista tietoa, sanoo Katri Suhonen. Kirkon vammaistyön työalasihteeri Katri Suhonen, 32, on energinen ja innostuneesti moniin erilaisiin projekteihinsa suhtautuva nainen. Tykkään kovasti opettamisesta ja tutkimisesta ja myös diakoniaidentiteettini on vahva. Yksi unelmieni täyttymys onkin olla kirkkohallituksessa tässä työssä, jossa kaikki kiinnostuksenkohteeni yhdistyvät, hän tunnustaa hymyillen. Diakonina Keski-Suomen seurakunnissa aiemmin työskennellyt Suhonen valmistui vuosi sitten psykologian tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta. Hänen väitöskirjansa aiheena oli Mitä hiljainen tieto on hengellisessä työssä? Kokemuksellinen näkökulma hiljaisen tiedon ilmenemiseen, siirrettävyyteen ja siirrettävyyden merkitykseen ikääntyneiden diakoniatyöntekijöiden ja pappien työssä. Kirkon kannalta tärkeä väitöskirja vaikutti siihen, että Katri Suhonen valittiin Vuoden diakoniatyöntekijäksi 2009.

hiljainen tieto Kunnioituksesta konkareita kohtaan Kiinnostus tutkimusaiheeseen lähti suuresta arvostuksestani diakonian alalla kohtaamiani konkareita ja heidän raskasta työtään kohtaan. Siinä joukossa on monia todellisia guruja, jotka eivät ole välttämättä opiskelleet paljonkaan mutta ymmärtävät ihmisiä erittäin syvällisesti. Halusin nostaa näiden kollegoideni tärkeän työn esiin. Arvostan myös monia konkaripappeja, joita olen saanut tavata, Katri Suhonen selvittää työhuoneessaan kirkkohallituksessa. Hiljainen tieto on kantajansa subjektiivista, tilanteeseen ja toimintaan sitoutunutta kokemuksellista tietoa, jota on usein vaikeaa tuoda esiin sanallisesti tai jakaa. Vuosikymmenten varrella kertyneen ymmärryksen kiteytymät kannattaa kuitenkin välittää eteenpäin, ettei seuraajan tarvitse aloittaa tyhjästä saman tiedon hankkimista. Mitä oppikirjoissa ei kerrota Hyvä väline hiljaisen tiedon siirtämiseen on vanhan ja uuden työntekijän toimiminen yhdessä tietyn perehdytysjakson ajan. Tämä vaatii työyhteisöltä taloudellista panostusta, mutta maksaa Katri Suhosen mukaan itsensä todennäköisesti takaisin. Eritoten alan uudet tulokkaat saattavat hyötyä klassisesta konkarin ja kisällin suhteesta, jossa opitaan paljon sellaista, mistä oppikirjoissa ei kerrota. Konkari voi selvittää, missä työ meni pieleen ja mitkä toimintamallit taas olivat hedelmällisiä sekä auttaa ymmärtämään ihmisiä, joiden kanssa työtä tehdään. Yhteinen pohdiskelu työn olemuksesta ja sen yksityiskohdista, mallioppimista painottava oppipoikana työskentely ja mentorityöskentely ovat hyväksi havaittuja tapoja. Hiljaisen tiedon siirtäminen vaikuttaa työn mielekkyyteen. Sen avulla voidaan välttää virheiden tekemistä, säästää aikaa ja vaikuttaa myönteisesti työyhteisöön, työkulttuuriin ja työhyvinvointiin. Arvokasta hiljaista tietoa siirtyy myös epävirallisissa yhteyksissä ja tapaamisissa. Minulle olivat tärkeitä pitkät juoksulenkit vanhemman kollegani kanssa. Puhuimme aina myös työstä, ja silloin syntyi monia kuningasajatuksia, kertoo maratoonari Katri Suhonen. Älä kierrätä katkeruutta Katri Suhosen haastattelemilla, pian eläköityvillä papeilla ja diakoneilla nousi esiin melkoisesti katkeruutta siitä, ettei heidän keräämäänsä kokemusta arvostettu työyhteisössä tarpeeksi. Lähtötunnelmissa monella oli sellainen olo, että omaa tietotaitoa tarvitaan, mutta kukaan ei sitten kysynytkään mitään työhön liittyvistä asioista eikä ollut kiinnostunut hiljaisen tiedon siirtämisestä. Moni oli hämmästynyt myös siitä, että koki jääneensä kaikkien työvuosien jälkeen vaille kiitosta näkymättömäksi ja tarpeettomaksi. Osittain tämä kokemus kuuluu eläkkeelle jäämiseen luonnollisesti liittyvään suruprosessiin, mutta kysymys on myös siitä, ettei kirkossa ole kehitetty toimivaa ja järjestelmällistä systeemiä hiljaisen tiedon tallentamiseen. Kaikilla työntekijöillä ei kuitenkaan ole arvokasta hiljaista tietoa siirrettävään, elleivät he ole koskaan kyseenalaistaneet, prosessoineet ja analysoineet ajatuksiaan ja kokemuksiaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, Katri Suhonen huomauttaa. Kaikkea tietoa ja asenteita ei kannata siirtää! Esimerkiksi negatiivisia käsityksiä työkavereista ja vaikkapa tietyistä diakonian asiakkaista. Omaa katkeruutta ja turhautumista työhön ei myöskään kannata välttämättä kierrättää. Kirkon kohtaamisissa Kolmas on läsnä Katri Suhonen sanoo olleensa useimmiten työpaikoissa, joissa on ollut hyvä työilmapiiri. Missä määrin tämä johtuu omasta, ilmeisen positiivisesta asenteestasi? Minulle on sattunut hyviä pomoja. Mutta toki merkitystä on myös sillä, miten työntekijä suhtautuu esimieheensä. Työntekijän tulee tukea esimiehen roolia. Kaikki tarvitsevat vuorollaan tsemppaamista. Hiippakuntien ja seurakuntien kanssa yhteistyötä tekevä kirkon vammaistyön sihteeri pitää kaikkinensa kirkkoa kivana työpaikkana. Kirkon hyvä sanoma säteilee joka puolelle ja näkyy oikeasti työssä. Väitetään, että kirkossa olisi huonompi työilmapiiri kuin muualla, mutta tosiasiassa kirkossa on Jeesus läsnä, ja minusta tämä vaikuttaa myönteisesti moneen asiaan organisaatiossamme. Myös hengellinen viisaus on monesti vaikeasti sanoiksi puettavaa, hiljaista tietoa. Kirkon työssä on koko ajan läsnä se Kolmas, joka tuo sanomattoman värinsä kaikkeen. Uskoon, toivoon ja rakkauteen liittyvä hiljainen tieto on mukana elämän suurten kysymysten kohtaamisessa ja ihmisten kohtaamisissa, joihin Jumala voi vaikuttaa, uskoo Katri Suhonen. (JV) 9

Seppo Tirkkonen: keskustelut hoksauttavat hiljaista tietoa esiin 10 hiljainen tieto Hiljaisen tiedon siirtyminen uudelle työntekijäsukupolvelle vaatii Vuosaaren seurakunnalta avointa keskustelukulttuuria, uskoo Vuosaaren kirkkoherra Seppo Tirkkonen. Kirkkoherra Seppo Tirkkosen työhuoneen ovat valloittaneet paperipinot ja muuttolaatikot. Tärkein tehtäväni on nyt ponnistella kirkkoherran vaihtumiseen liittyviä töitä. Täytyy pitää huolta, että tärkeät paperit ja tiedostot siirtyvät eteenpäin, Tirkkonen sanoo. Tämän lehden ilmestyessä hän on juuri aloittanut vuosilomansa, jonka perään hän jää eläkkeelle marraskuun alusta. Seuraajaksi on valittu saman seurakunnan pastorina toiminut Jussi Mäkelä. Olemme keskustelleet paljon. Se hyvä puoli on sisältä päin tulevassa seuraajassa, että rauhalliseen perehdytykseen on hyvin aikaa. Kirkkoherran perehdytys on yksi sellainen asia, johon on kirkossa satsattava. Seppo Tirkkosella on lähes koko pappisuransa mittainen kokemus työstä Vuosaaressa: 36,5 vuotta. Hän on toiminut nuoriso- ja rippikoulutyössä, virasto- ja tiedotuspappina, aikuis- ja perhetyössä sekä diakonian ja yhteiskuntatyön pappina. Viimeiset 14 vuotta hän on ollut kirkkoherra. Tirkkonen myös asuu Vuosaaressa ja on ollut aktiivinen toimija alueen yhteisöissä ja yhteistyössä niiden kanssa. Hänelle onkin ehtinyt kertyä monenlaista tietämystä niin Vuosaaresta, seurakunnasta kuin johtamisestakin. Hiljainen tieto on vain sellaista, että sitä on itsekin vaikea hahmottaa. Se vain kulkee mukana ja vaikuttaa, hän miettii. Viimeksi seuraajani kanssa keskustellessamme totesimmekin, että tämä on niin iso kakku, että täytyy ottaa aina yksi hyvin rajallinen aihe kerrallaan käsittelyyn. Hiljaista tietoa tulee esille, kun jokin asia hoksauttaa tajuamaan sen olemassaolon. Yhteisesti rakennetun järjestelmän arvo Vuosaaren alue on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana: kun vuonna 1990 asukkaita oli 13 800, nyt heitä on 36 000. Myös seurakunta on laajentunut Seppo Tirkkosen kirkkoherra-aikana merkittävästi. Siksi seurakuntaan on rakennettu toimintajärjestelmä, joka sisältää kaiken perustiedon selkeässä muodossa: kuka on kenenkin esimies ja alainen, mitkä ovat työntekijöiden ja tiimien tehtävät, miten asiat etenevät ja miten niistä päätetään. Silloin ei ole vain persoonasta tai satunnaisista tekijöistä kiinni se, miten toimitaan. Toimintajärjestelmän olemassaolo helpottaa myös uuden kirkkoherran työtä. Hänen ei heti ei tarvitse luoda mitään uutta, vaan systeemiä voi lähteä kehittämään rauhassa, Seppo Tirkkonen sanoo. Vuosaaressa järjestelmä on suunniteltu työntekijöiden kokemuksesta käsin. He ovat myös koekäyttäneet ja arvioineet sen. Toki myös ulkopuolista viisautta on käytetty hyväksi. Järjestelmän päivittäminen on mahdollista jatkuvasti. On kauhean tärkeää, että on tällainen osallistava prosessi, jossa rakenteiden luomiseen otetaan kaikki mukaan. Tässä yhteydessä paljon hiljaista tietoa tulee möläytetyksi ääneen. Yhteisessä prosessissa luotu järjestelmä on myös johtajalle suuri tuki arjessa. Kohtaaminen on aina mahdollisuus oppia Seppo Tirkkonen uskoo, että kaikista olennaisinta hiljaisen tiedon leviämisessä on avoin keskustelukulttuuri seurakunnassa. Elämän mittaista koke-

hiljainen tieto musta on mahdoton opettaa seuraajalle muutaman juttutuokion aikana. Tiedän, että papeille tosi merkittäviä olisivat kokoukset, joissa pohdittaisiin teologisia kysymyksiä ja käytäisiin läpi esimerkiksi toimituksissa eteen tulleita tilanteita. Ajatusten ja kokemusten jakamisen kautta hiljainen tieto siirtyy luonnollisesti. Nyt aika menee käytännön asioista kokoustamiseen, ja sitten juostaan taas. Tirkkonen on vähän pahoillaan siitä, että myös toimistotyö haukkaa nykyään niin suuren osan ajasta. Hän pohtii, ovatko sähköiset viestimet tehneet vuorovaikutuksesta näennäisen helppoa. Erilaisilla välineillä on kyky ottaa viestejä vastaan hyvinkin nopeasti ja valtavia määriä, mutta ihmisen resurssit eivät sellaiseen riitä. Tirkkonen peräänkuuluttaa vanhoja kunnon keskusteluja. Joskus ne kannattaa nostaa prioriteettilistan kärkeen. Toivoisin vahvempaa tajua siitä, että jokainen kohtaaminen merkitsee lahjaksi annettua mahdollisuutta oppia. Liian usein keskustelu on sitä, että vain odotetaan mahdollisuutta sanoa, mitä minä ajattelen asiasta, Seppo Tirkkonen sanoo. Jos joku tuo seurakuntaan jotain muuta kun minä, niin se ei ole minulta pois, vaan molemmat voivat rikastuttaa yhteistä asiaa. Vuorovaikutuksen avoimuuden puute ja se, että olemme niin täynnä itseämme, on ongelma jonka takia hiljainen tieto jää usein hiljaiseksi. Yhtä oikeaa tietä ei ole Seppo Tirkkonen uskoo, että eläkkeelle jää nyt pappi, joka muistuttaa lopulta aika paljon sitä pappia, joka nelisenkymmentä vuotta sitten aloitti työt. Samat asiat kontekstuaalinen teologinen näkemys ja yhteiskunnallinen katsantokanta ovat yhä hänen lähtökohtiaan. Toki itsetuntemus on lisääntynyt kokemuksen myötä. Ehkä ihan tällaisella paatoksella en olisi puhunut 40 vuotta sitten. Joissakin asioissa olen rauhoittunut, toisissa radikalisoitunut, Tirkkonen hymähtää. Kutsumus polttelee nyt ihan samalla tavalla kuin silloin nuorena. Minulla on yhä suuri hinku ymmärtää uskoa ja Raamatun sanomaa. Pohtiessaan nuorta työntekijäsukupolvea hän arvelee varovasti, että siinä on vähemmän yhteiskunnallista otetta kuin hänen omassaan korostaen kuitenkin, että yleistäminen on hankalaa. Nuorilla on hyvä ote yksilökeskeisestä suoritusyhteiskunnasta, joka nyt on vallalla, mutta keskimäärin aika vähän esimerkiksi markkinatalouden kritiikkiä. Ajattelen, että vaikka yksilöjen teot ovat tärkeitä, myös yhteisöllisempää otetta tarvitaan. Joidenkin asioiden korjaamiseksi tarvitaan poliittisia tekoja. Seppo Tirkkonen uskoo kuitenkin, että yhtä oikeaa tietä tai tulkintaa on mahdoton antaa. Työ on seikkailu, joka opettaa. Itselleni ratkaisevaa oli se, että lähdin täältä kirkolta toimimaan vuosaarelaisiin yhteisöihin: työttömien pariin, kansalaisliikkeisiin, Vuosaari-seuraan rakentamaan yhteisiä kulttuuripäiviä tai sosiaalitoimen kanssa kehittämään alueen palveluja. Kontaktit lisääntyivät aivan huikeasti, ja pääsin kuulemaan, mitä ihmisillä on sanottavanaan. Omia repliikkejä on turha huudella, jos ei kuuntele vastauksia. (LP) Laura Pörsti 11 Seppo Tirkkonen on luvannut seuraajalleen, että soittaa saa vaikka joka päivä. Voin tarjota tietoni käyttöön, mutta uuden kirkkoherran päätöksiin en aio sotkeutua.

Miten onnistumme toteuttamaan strategiamme? 12 Kokonaisvaltainen johtamisjärjestelmä tekisi kirkon strategian toteuttamisesta helpompaa, kirjoittaa Hannu Ronimus. Kirkon mission toteuttaminen, erityisesti Helsingin hiippakunnassa, on käynyt viime vuosina entistä haastavammaksi. Toimintaympäristömme muuttuu nopeasti, ja monet tekijät etäännyttävät kirkon yhteydestä. Tämä näkyy niin kirkon jäsenmäärän vähenemisenä kuin seurakuntaelämään sitoutumisen ohentumisena. Kirkon jäsenyyden perusteet ja osallistuminen seurakuntien toimintaan vaihtelevat suuresti. Yksilökeskeinen ja monilla alakulttuureilla värittynyt elämäntyyli merkitsee hyvinkin valikoivaa suhtautumista seurakuntien tarjoamiin palveluihin ja osallistumismahdollisuuksiin. Median luomat mielikuvat kirkosta tuovat lisähaasteen seurakuntien toimintakokonaisuuden rakentamisessa. Oma haasteensa on myös siinä, pääsemmekö hiippakunnassa riittävään yksimielisyyteen siitä, millainen kirkon tulisi tulevaisuudessa olla. Hyvän lähtökohdan hiippakuntatasolla antaa kirkon strategiassa Kirkko vuonna 2015 lausuttu visio: Jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltä lähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa. Kun omaksumme lähtökohdaksi sen, että hiippakuntana kuljemme kohti kirkon yhteistä visiota ja rakennamme sitä, alamme ammattimaisesti etsiä vastauksia siihen, mitä se käytännössä merkitsee hiippakuntamme eri toimijoiden suhteen. Toimintamalli on tarpeen Tarvitsemme hiippakuntaamme kirkon yhteiseen missioon pohjautuvan ja kirkon yhteisestä visiosta nousevan selkeän, ymmärrettävän ja toteuttamiskelpoisen hiippakuntavision. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Yhteinen näky toteutuu onnistuneesti vain, jos hiippakunnan keskeiset toimijat sitoutuvat yhdessä hyväksyttyyn toimintamalliin, hiippakuntastrategiaan, ja sen toteuttamiseen. Kyseessä on siis kattavampi asia kuin hiippakunnan strategia, joka lähtökohtaisesti on vain tuomiokapitulia ja hiippakuntavaltuustoa koskettava. Koko hiippakunta seuraja rovastikuntineen, seurakuntayhtymineen ja järjestöineen tarvitsee selkeän yhteisen kokonaisstrategian. Tätä toimintamallia noudattamalla voidaan vaihe vaiheelta kulkea kohti hiippakuntavision kuvaamaa tilannetta. Johtamisjärjestelmä on organisaation käyttöjärjestelmä Tutkimuksista ja arkikokemuksesta tiedämme, että monesti seikkaperäisestikin laaditut strategiat jäävät toteutumatta. Miksi näin tapahtuu, samassa yhteisössä jopa kerta toisensa jälkeen? Miksi monissa seurakunnissa ja järjestöissä lyhyen ja pitkän aikavälin strategiapaperit jäävät alkuinnostuksen jälkeen tai jo ennen sitä pölyttymään? Tapauskohtaisesti syitä voi toki olla useita, sinänsä inhimillisiä ja ymmärrettäviä. Rakenteellisesti strategia jää toteutumatta suuressa osassa tapauksista kuitenkin siksi, että uudistettu organisaatiorakenne ja sitä ohjaava, kattava johtamisjärjestelmä puuttuvat! Ilmiö on tuttu sekä julkis- että yksityissektorilla. Molemmissa on rakennettu monimuotoisia strategiajohtamisen apuvälineitä mittareista seurantamalleihin. Vaikka näillä välineillä käsitellään sinänsä oikeita asioita, tyypillisenä lopputuloksena on kuitenkin, että ne jäävät toisistaan irrallisiksi. Onnistuminen on mahdollista vain silloin, kun strategia toteutuu käytännössä. Strategian tehokas käytäntöön vienti edellyttää riittävän moniammatillista organisaatiota ja kokonaisvaltaista johtamisjärjestelmää. Raamatullinen viisaus pätee siten tässäkin asiassa: uutta viiniä ei pidä laittaa vanhoihin leileihin. Hiippakunnan yhteisen johtamisjärjestelmän rakentaminen Moninaisten haasteiden keskellä tarvitsemme kirkon perusolemuksen huomioivaa, laadukasta strategista suunnittelua. Johtamisjärjestelmien ja organisaatioiden tulee olla rakenteeltaan teologisesti perusteltuja ja käytännön tarpeisiin vastaavia. Tehokas johtamisjärjestelmä kiinnittyy sekä valittuun strategiaan että organisaatiorakenteeseen.

Strategia jää usein toteutumatta siksi, että uudistettu organisaatiorakenne ja sitä ohjaava, kattava johtamisjärjestelmä puuttuvat, toteaa Hannu Ronimus. Raine Haikarainen Johtamisjärjestelmä tarkoittaa johtamiseen liittyviä toimintoja ja työkaluja, joiden avulla koko henkilöstö osallistuu strategisten tavoitteiden toteuttamiseen. Johtamisjärjestelmä varmistaa strategian toteutumista johtamisfoorumien ja -vastuiden sekä toimivien johtamisen välineiden kautta. Näin toimiva johtamisjärjestelmä auttaa johtoa keskittymään oleelliseen ja motivoivasti sitouttaa koko henkilöstöä tavoitteiden saavuttamiseen. Kirkollisten organisaatioiden suurimpia operatiivisia haasteita on nimenomaan strategian ja ydintoimintojen linkittäminen toisiinsa. Päästäksemme onnistuneesti strategiasta tuloksiin meidän tulee varmistaa strategian ja ydinprosessien väliset yhteydet. Tämä edellyttää organisaatiota, jossa päätöksentekoa, esimiesvastuita, toimintatapoja, resursseja ja varsinaista toimintaa ohjataan juuri johtamisjärjestelmän avulla. Se sisältää organisaation toiminnan ja vaikuttamisen tavoitteet sekä niiden seurannan. Jokaisen toimijan tulee tietää ja ymmärtää oma roolinsa, vastuunsa ja mahdollisuutensa strategian jalkauttajana. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun suunnanmuutos on suuri ja vanhat keinot eivät päde. Johtamisjärjestelmä on organisaatiossa kuin käyttöjärjestelmä tietokoneessa. Ilman sitä mitään sovellusta eli yksittäistä ohjelmaa ei voi käyttää. Mitä kehittyneempi tuo käyttöjärjestelmä on, sitä parempiin suorituksiin voidaan yltää. Kirkossa johtamisjärjestelmän tulee olla avoimen lähdekoodin periaatetta noudattava. Se ei siis ole mikään ylhäältä saneltu mallinnus, vaan legitiimien toimijoiden yhteisesti rakentama kokonaisuus. Hiippakuntatasolla tämä tarkoittaa sitä, että kaikki keskeiset toimijat seurakuntatasosta lähtien osallistuvat järjestelmän luomiseen. Helsingin hiippakunnassa katalysaattorina voisivat luontevasti, uuden piispan johdolla, olla tuomiokapituli ja hiippakuntavaltuusto. Yhdessä ne kutsuisivat koolle edustajat seurakuntien, rovastikuntien, seurakuntayhtymien ja kirkollisten järjestöjen tasolta, eräänlaisen viisaiden naisten ja miesten komission. Sen johdolla alkaisi hankkeen käytännön suunnittelu, ripeästi mutta ei kiireellä. Asian ottamisesta yhteiselle agendalle voitaisiin käydä keskustelua jo syyskuun synodaalikokouksen yhteydessä, vaikka pääteema onkin toinen. Koko prosessia konsultoivaan rooliin olisi luontevaa ajatella kirkkohallitusta, missä tämänkaltaisia hankkeita varten on olemassa projektipäällikkö. Myöhemmässä vaiheessa Helsingin hiippakunnassa pilottihankkeena rakennettu uusi johtamisjärjestelmä välittyisi kirkkohallituksen kautta myös muissa hiippakunnissa hyödynnettäväksi. Hannu Ronimus Meilahden kirkkoherra ja organisaatiokonsultti 13

KiRKKOHeRROJeN PeReHDYTTäMiSeN OPPiVUODeT 14 Ensi vuoden alussa yli kolmasosassa Helsingin hiippakunnan seurakuntia on tuore kirkkoherra. Se asettaa haasteita johtajien perehdyttämiselle. Hiippakunnassamme ovat käynnissä kirkkoherrojen vaihdevuodet. Tätä kirjoittaessani käynnissä on seitsemän kirkkoherranvaaliprosessia. Tuoreita virkaanasettamisia on ollut neljä. Jokunen vaali on vielä luvassa. Se tarkoittaa, että kun ensi vuoden alussa hiippakunnassamme on 33 seurakuntaa, niistä noin 40 prosenttia johtaa tuore kirkkoherra. Tämä liike on jo ollut jonkin aikaa menossa. Vantaalla se esimerkiksi tarkoittaa sitä, että ensi vuonna kaikkien seitsemän seurakunnan kirkkoherrat ovat vaihtuneet viiden vuoden sisällä. Yhtymän johtajan vaihdos siihen päälle. Voi olla, että tällä hetkellä hiippakunnan kuopuskirkkoherra on ensi vuonna virkaiältään vanhin Vantaan kirkkoherroista. Tämä on suuri haaste perehdyttämiselle ja samalla suuri mahdollisuus uuden oppimiselle. Johtamisen vaikutusta ei voi vähätellä Perehdyttämisen välineinä toimivat paikallisseurakunnan perehdyttäminen sekä kapitulin vastuulla toimiva mentorointi ja koulutus. Kapituli kutsuu tuoreen kirkkoherran Kirjo 2a -koulutukseen, joka kehitystehtävineen kestää noin puolitoista vuotta. Jokaiselle uudelle kirkkoherralle järjestetään mentori. Mentorina toimii joku pitempään virassa toiminut hiippakunnan kirkkoherra. Tilanteessa, jossa vaihdoksia on näin paljon, voidaan koota myös vertaisryhmää. Näillä toimenpiteillä halutaan tukea uuden kirkkoherran johtamista ja samalla seurakuntien toimintakulttuurien kehittymistä. Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsen, ex-kaupunginjohtaja erkki Rantala on sanonut, että johtaminen on organisaation perusprosessi, jolle kaikki muut prosessit ovat alisteisia. Minä muotoilisin tuon vähän loivemmin: johtamisella on kaikkein suurin mahdollisuus vaikuttaa toimintakulttuuriin, työssä viihtymiseen, seurakuntalaisten osallisuuden kokemiseen ja seurakunnan vaikuttavuuteen omassa elinympäristössään. Hyvään lopputulokseen pääsee monin tavoin Kirkon työolobarometrit osoittavat, että työntekijöiden työolot ovat parantuneet. en pidä sattumana sitä, että suunta on tällainen samaan aikaan, kun kirkko on lisännyt voimakkaasti panostusta johtamiskoulutukseen ja ohjaamiseen. Johtamiskoulutukselle ovat tyypillisiä vaihtuvat trendit ja vuorollaan esiin nousevat sloganit ja termit. itse olen oppinut vierastamaan puhdasoppisuutta tyylilajista tai oppisuunnasta riippumatta. Hyvää johtamista voi saada aikaan usealla tavalla. Toimintaympäristö ja oman porukan osaaminen osaltaan rajaavat ja osaltaan antavat vahvuuksia. Väliportaan esimiesjärjestelmät nostavat päätään. Nekään eivät tee yksin autuaaksi, ja kriittisyyttä vaaditaan niidenkin kehittämisessä. Osaaminen esiin, lahjat käyttöön, iloitaan yhdessä tekemisestä ja Pyhän Hengen johdatuksesta! Jukka granström Reijo liimatainen d e k a a n i Tuomiokapitulin vastuulla on, että jokaiselle uudelle kirkkoherralle järjestetään mentori tai vertaisryhmä, toteaa dekaani Reijo liimatainen.

y H t e i S e t Uuden piispan kaavussa vedet virtaavat Tämän lehden kannessa on professori Päikki Prihan suunnitelma Irja Askolan piispankaavusta. Valmis kaapu nähdään uuden piispan päällä ensimmäistä kertaa piispanvihkimyksessä 12.9. Prihan suunnitelman taustalla on hänen Irja Askolan kanssa käymänsä keskustelu, jossa kaksikko puhui veden monista merkityksistä ja vedenvihreästä väristä. Se valikoituikin kaavun väriksi. Materiaalina on villa, mutta reunakaitaleet ovat silkkiä, joka väreilee vihreän, sinertävän, turkoosin ja ruskehtavan eri sävyjä katselukulmasta riippuen. Piispankaavun symbolimaailma vie virvoittavan veden ja siunaavan sateen äärelle. Kaavun kiinnitysosan keskelle on kuvattu kahdeksankulmio, joka on vanhin kastemaljan muoto. Keskikuvion molemmilla puolilla olevat symbolit muistuttavat jokapäiväisistä vesistämme: juomavedestä, pesuvedestä, merivedestä, järvistä, lähteistä, puroista, sadepisaroista, kalavesistä ja kasteluvesistä. Reunaosan tikkaus voidaan nähdä myös virtaavan veden symbolina. Selkäkilvessä on kirjottuna sateen vihmontaa sekä risti, joka tehdään vihkiveden päällä. Kaavun etureunuksiin on kirjailtu 12 simpukkaa. Helmisimpukka on Marian symboli, sillä se kätkee itseensä Kristuksen. Samoin Johannes Kastaja käytti simpukkaa kastaessaan ihmisiä ja pyhiinvaeltajat ammentaessaan juomavettä. Irja Askolan piispanhiippa on samaa mallia kuin Eero Huovisen hiippa. Siihen on kiinnitetty vanha hopearisti, johon on upotettu kolmea erisävyistä meripihkaa. Stolan molempiin päihin on kuvattu ankkuriristit. Kaavun valmistaa Prihan suunnitelman pohjalta taideompelija Riitta Ojala, joka toteutti myös Eero Huovisen piispankaavun. Piispa Kustaa Aleksi Samuel Lehtonen 3.2.1921 20.8.2010 Jumala, Isämme. Lahjoita Samuelille ikuinen rauhasi rakkaan poikasi Jeesuksen, Kristuksen tähden. Anna iäisen valosi loistaa hänelle. Ole hänelle armollinen ja anna iankaikkinen elämä. Jukka granström Piispan virkaanvihkiminen Helsingin hiippakunnan uusi piispa, Irja Askola, vihitään virkaansa sunnuntaina 12.9.2010 Helsingin tuomiokirkossa järjestettävässä messussa. Vihkimisen toimittaa arkkipiispa Kari Mäkinen avustajineen. Messu alkaa kello 10. Kirkon ovet avataan kello 9, ja seurakuntaa pyydetään televisioinnin takia saapumaan ennen kello 9.40. Vihkimisen jälkeen seurakunta on tervetullut ulos Tuomiokirkonmäelle kirkkokahveille, joille myös vastavihitty piispa osallistuu. Synodaalikokous 2010 Helsingin hiippakunnan synodaalikokous järjestetään 28. 29.9.2010 Helsingin tuomiokirkossa ja sen lähiympäristössä. Synodaalikokouksen otsikko on Kristus. Nyt. Esitelmien ja paneelikeskustelun lisäksi tarjolla on monipuolisia ja moninaisin tavoin toteutettuja kanavatyöskentelyjä sekä hartauselämää. Hiippakunnan papit ovat saaneet kokouksesta kirjallisen kutsun. Synodaalikokouksen suunnittelusta vastaa valmisteluvaliokunta, jonka puheenjohtajana toimii Matti Poutiainen ja sihteerinä Antti Mustakallio (antti.mustakallio@evl.fi, p. 040 551 5851). t a P a h t u u he L s i n G i n h i i P P a k u n n a s s a 15

Inspiraation lähteillä II Bibliodraama eksegetiikkatyöpaja hengellisyydestä 2. 3.12., to klo 9 16 ja pe klo 9 15 Seurakuntien Talon Kappelissa torstaina ja kokoushuone Silvennoisessa perjantaina (Kolmas linja 22) Työpaja antaa mahdollisuuden tutkia hengellisyyttä pohjana Johanneksen evankeliumi ja Tuomaan apokryfinen evankeliumi. Johanneksen evankeliumi on evankeliumeista henkisin ja sen monet sanat ja lauseet ovat iskostuneet mieleemme syvälle kuten Totuuden Henki, jonka Jeesus lupaa seuraajilleen. Tuomaan evankeliumi on mystinen ja painottaa suoraa ja välitöntä kokemusta jumalallisesta. Aikamme henkisissä ja hengellisissä virtauksissa voi nähdä yhtymäkohtia Tuomaan evankeliumin fi losofi aan. Ohjaajat: Bibliodraamakouluttaja Aino- Kaarina Mäkisalo ja emeritusprofessori Heikki Räisänen Ilmoittautuminen: 15.11.2010 mennessä, koulutus.helsinki@evl.fi Lisätietoja: aino-kaarina.makisalo@ evl.fi, p. (09) 2340 2404 Eero Huovinen sai työnsä valmiiksi Tuomiokapitulin Erottajankatu 7:ssä olevat väliaikaiset tilat kärsivät vappuviikonloppuna suurehkon vesivahingon. Talon katolla olevassa ilmastointilaitteessa tapahtui putkirikko, jonka seurauksena vesi lainehti parinsadan neliön alueella. Kapitulin istuntosali, kirjasto ja viiden työntekijän työpisteet jouduttiin muutaman paria kerrosta alemmaksi. Yksi korjausmiehistä oli Eero Huovinen. Hän kertoi, että tapasi remontin yhteydessä ensimmäisen kerran myös tunnetun kaimansa. Kovin usein ei kuulemma miesten välillä ole tullut persoonasekaannuksia. Joskus kaverit ovat kyllä nimitelleet piispaksi, kertoi lattiakorjausta tekevä Eero Huovinen. Hän sai työtovereineen korjaukset valmiiksi elokuun lopulla, ja samalla kapitulin evakkoväki pääsi muuttamaan takaisin. Raine Haikarainen 16 Hiippakunnallinen viestintäpäivä Viestintäpäivä järjestetään ti 16.11.2010 Kotimaa-yhtiön tiloissa. Päivään kutsutaan mukaan kaikki seurakuntien viestintätyössä pää- tai osatoimisesti toimivat työntekijät (esim. tiedottajat, toimittajat ja viestintää hoitavat seurakuntasihteerit). Päivän tarkempi ohjelma lähetetään syyskuun aikana seurakuntiin. Osallistumismaksu sisältäen ohjelman ja kahvit on 30 euroa. Ilmoittautumiset 10.11. mennessä, helsinki.ilmo@evl.fi. Tiedustelut: Hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, p. (09) 2340 3032 Kirkon työnohjaajien valtakunnalliset neuvottelupäivät 2011 9. 11.5. Kotkassa Merikeskus Vellamossa Lisätiedot ja ilmoittautumiset sähköisen kalenterin kautta, jonne kotisivuiltamme on linkki, www.helsinginhiippakunta.fi. Narsistiset asenteet työyhteisössä Työnohjaajien hiippakunnallinen neuvottelupäivä ma 31.1.2011 klo 9.00 16.00, Espoon tuomiokirkon seurakuntatalo (Kirkkoranta 2, Espoo) Ohjelma: 9.00 Tulokahvit 9.15 Aamuhartaus 9.30 Narsismin käsite ja narsismin merkitys työyhteisössä, Gustav Schulman Tauko 11.15 Narsistiset asenteet työyhteisössä ja kuinka suhtautua niihin, Gustav Schulman 12.45 Lounas 13.45 Solistinen toimintakulttuuri ja kirkon työnohjauksen erityisluonne, Kari Lintuvuori 15.15 Ajankohtaista työnohjauksessa Helsingin ja Espoon hiippakunnissa 15.30 Loppurukous ja päivän päätös Luennoitsijoina Gustav Schulman, LL, psyk.el., koulutuspsykoanalyytikko IPA, psykoterapian kouluttajan erityispätevyys SLL, organisaatiokonsultti FINOD, Psykolinks Oy:n toimitusjohtaja ja Kari Lintuvuori, TM, työnohjaaja, organisaatiokonsultti FINOD, Espoon seurakuntayhtymä. Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat Ilmoittautumiset: 10.1.2011 mennessä, helsinki.ilmo@evl.fi Lisätiedot: jaana.rantila@evl.fi, p. (09) 2340 3033, www.helsinginhiippakunta. evl.fi

Seurakuntavaaleissa alkaa äänestysinnon nostatus Syksyn seurakuntavaalit lähestyvät. Marraskuisissa vaaleissa valitaan seurakuntien luottamushenkilöt toimikaudelle 2011 2014. Vielä reilun viikon ajan etsitään ehdokkaita: vaalipäivään mennessä 18 vuotta täyttäneet, konfi rmoidut kirkon jäsenet voivat asettua ehdolle 15.9. saakka. Vaalit jatkuvat ehdokkaiden kampanjoilla ja vaalitilaisuuksilla. Äänestysprosenttia pyritään nostamaan esimerkiksi järjestämällä äänestyspaikkoja sinne, missä ihmiset liikkuvat. Jokainen kirkon työntekijä voi vaikuttaa vaikkapa kutsumalla seurakuntalaisia henkilökohtaisesti äänestämään. Ennakkoäänestys järjestetään 1. 5.11. kirkkoherranvirastoissa klo 9 18 sekä muissa vaalilautakunnan määräämissä paikoissa. Samaan aikaan järjestetään myös kotiäänestys. Varsinainen vaalipäivä on 14.11. Äänestys aloitetaan päiväjumalanpalveluksen jälkeen. Seurakunnissa, joissa on kaksipäiväinen vaali, äänestys päättyy viimeistään 15.11. klo 18. Tällöin alkaa myös mahdollinen ennakkoäänten laskeminen. Äänestyksen päätyttyä pidetään vaalilautakunnan kokous, jossa äänet lasketaan ja vaalien tulos määrätään. Alustava tulos tiedotetaan valtakunnalliseen tulospalveluun ja paikallisesti. Viimeistään 24.11. pidetään vaalilautakunnan kokous, jossa vahvistetaan vaalien tulos. Lisätietoa vaaleista ja vinkkejä äänestysinnon kasvattamiseen löytyy verkkoosoitteesta www.seurakuntavaalit.fi. Keskusteluja monikulttuurisuudesta Helsingin ja Espoon hiippakuntien monikulttuurisuustyön neuvottelukunta järjestää lokakuussa kolme keskusteluiltaa Caisan kulttuurikeskuksen olohuonetilassa (2. krs) klo 18 21. Aiheina ovat: 13.10. Uskontodialogi, uskonnot ja politiikka sekä polarisoituminen 20.10. Kaksi uskontoa perheessä, lasten kasvatus kahden uskonnon perheessä 27.10. Eri uskontojen nuoret, Suomen tulevaisuus Kahvi- ja teetarjoilu. Tervetuloa! Teologiharjoittelun ohjaajien neuvottelu Neuvottelu järjestetään ti 16.11. 2010 klo 10.00 13.00 tuomiokapitulin tiloissa, Erottajankatu 7 A, 5. krs. Palaute vuoden 2010 harjoittelusta ja suuntautuminen tulevaan. Uudet ja vanhat harjoittelunohjaajat tervetuloa! Salaatti- ja kahvitarjoilu. Ilmoittautumiset 9.11. mennessä, helsinki.ilmo@evl.fi. Kapituli kokoontui juhlaistuntoon Piispa Eero Huovinen toimi viimeisen kerran tuomiokapitulin puheenjohtajana 18.8. järjestetyssä juhlaistunnossa. Tilaisuudessa olivat kutsuttuina läsnä Pirkko Lehtiö, Jussi Talasniemi, Jouko Sihvo, Anja-Tuulikki Huovinen sekä lääninrovastit ja tuomiokapitulin työntekijät. Musiikista vastasi kamarikuoro SonorEnsemble hiippakuntakanttori Hanna Remeksen johdolla. Juhlaistunnossa kapituli antoi myös valtakirjan Irja Askolalle Helsingin hiippakunnan piispanvirkaan 1.9.2010 alkaen. 17 Raine Haikarainen

Muista lapsi- ja perhetyon koulutukset! 18 Lapsen hengellisyyden tukeminen, spiritualiteettikoulutus 13. 15.10. ja 24. 26.11. sekä 3. ja 4. jakso vuoden 2011 kevätkaudella Seurakuntaopisto, Järvenpää 9 op Vahvistu hengellisen ohjaajan tehtävässä ja löydä uusia näkökulmia lapsen hengellisen kasvun tukemiseen. Kohderyhmä: Lasten kanssa toimivat Järjestäjät: SLI ja SLK Erilaiset perheet 29.9. 1.10. Seurakuntaopisto, Järvenpää 2 op Löydä rohkeutta ja keinoja kohdata perheiden moninaisuus työssäsi. Kohderyhmä: Lasten ja perheiden kanssa työskentelevät Järjestäjä: SLK ja SLI Kasvatuskumppanuus varhaiskasvatuksesta varhaisnuorisotyohon 18. 20.10. Seurakuntaopisto, Järvenpää 2 op Löydä rohkeutta ja keinoja kohdata aikuisia työssäsi ja vahvista tasavertaista kasvatuskumppanuutta vanhempien kanssa. Kehitä vuorovaikutustaitojasi ja opi toimimaan moniammatillisissa verkostoissa. Kohderyhmä: Lapsi- ja perhetyöntekijät, varhaisnuorisotyöntekijät Järjestäjä: SLK ja SLI Lisätiedot ja ilmoittautumiset kursseille: www.seurakuntaopisto.fi Tiedustelut: Heli Mäkinen p. 044 906 0660 heli.makinen@seurakuntaopisto.fi Rukoushelmet kirkkovuodessa 11. 12.10. Seurakuntaopisto, Järvenpää 1 op Leikkimeditaatiota, rukoushelmien teologiaa, pyhiinvaellusta, musiikkia ja harjoituksia sekä rukoushelmimessutoteutuksia eri kirkkovuoden pyhiin. Osallistu ja saa omat rukoushelmet. Kohderyhmä: Seurakunnan ja kasvatuksen työntekijät Järjestäjät: SLK ja SLI Suntion ammattitutkinto Suorita tutkinto joustavasti monimuototai oppisopimuskoulutuksena ks. www.seurakuntaopisto.fi S e u r a k u n t a o p i s t o J ä r v e n p ä ä p u h. ( 0 9 ) 2 7 1 9 6 1

2011 Täydennyskoulutus ja neuvottelupäivät Helsingin hiippakunnassa optimismia ja realismia myös koulutukseen 19 Minun mummoni oppi lukemaan kiertokoulussa Hankasalmen syrjäkylän perukoilla. Isä oppi käsityöammattiin ja kypsällä aikuisiällä kouluttautui työn ohella eteenpäin. Minä aloitin kouluni vuonna 1968 yhtenä Suomen ensimmäisistä kokeiluperuskoululaisista. Suomi on nostettu köyhyydestä kouluttamalla koko väestö mahdollisimman pitkälle. Kirkkomme toteuttaa samanlaista koulutusoptimismia. Työntekijöiden kelpoisuudet on viritetty korkealle niin, ettei ilman todistuksia ole seurakuntatyöhön asiaa. Eikä siinä vielä kaikki! Harva työnantaja järjestää työntekijöilleen niin massiivista koulutusta kuin kirkko. Vuonna 2009 Kirkon koulutuskalenterissa tarjottiin 591 koulutusta ja 159 neuvottelupäivää. Koulutuksiin osallistui vuoden aikana yhteensä 8974 henkilöä. Helsingin hiippakunnassa juhlavuosi siivitti yhteen tulemisia niin, että koulutuksiin ja neuvottelupäiville kirjattiin yhteensä 3298 osallistujaa. Dekaanin tehtävänä on työtovereiden kanssa koota tätä koulutuskarttaa. Nöyränä olen tämän tehtävän edessä. Samalla tehtävä innostaa. Kokeiluperuskoululaisen palo uuden etsimiseen ja maailman hahmottamiseen on tallella. Tulevan vuoden koulutustarjonta on jälleen koottu yhteen. Sähköinen ilmoittautumisjärjestelmä kattaa nyt kaikki Helsingin hiippakunnan ja Kirkon koulutuskeskuksen järjestämät koulutustilaisuudet neuvottelupäivineen. Seurakunnan koulutussuunnitelma ei siten ole enää kanava ilmoittautumiseen, vaan jokainen ilmoittautuu suoraan sähköiseen järjestelmään. Järjestelmä huolehtii infosta esimiehelle, joten koulutuksen kokonaissuunnittelu vaatii edelleen seurakunnassa saman työn kuin ennenkin. Kirkkoherrojen on huolehdittava siitä, että ilmoittautuminen on mahdollista myös niille työntekijöille, joilla ei ole omaa päivittäistä nettiyhteyttä. Ilmoittautumisten aikarajat kiristyvät edelleen, ja aikarajoista on hyvä pitää kiinni. Hallinnollisesti koulutussuunnitelmat voidaan kuitenkin käsitellä neuvostoissa entisillä määräajoilla eli marraskuuhun mennessä. Sähköinen järjestelmä mahdollistaa myös joustavan peruutusmenettelyn. Peruutuksiinkin tulee oma aikataulunsa. Viimeisen peruutuspäivän jälkeen peruutetusta koulutuksesta veloitetaan täysien kurssimaksujen lisäksi peruutus- ja käsittelykulut. Tällä tavalla koulutusoptimismin rinnalla elää myös kasvavassa määrin koulutusrealismi. REIJO LIIMATAINEN

20 Kaikki ilmoittautumiset vuodelle 2011 vain Kirkon sähköisessä henkilöstökoulutuskalenterissa olevan ilmoittautumisjärjestelmän kautta ei enää koulutussuunnitelman kautta, sähköpostilla eikä verkkolomakkeella. Kirkon henkilöstökoulutuskalenteri vuodelle 2011 on luettavissa Kirkon koulutuskeskuksen verkkosivuilla sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/ sp?open&cid=content3fe049. Kalenteri ilmestyy vain sähköisessä muodossa, ja sinne on linkki kotisivuiltamme www.helsinginhiippakunta.evl.fi Ilmoittautumisohjeet koulutukset sähköisen kalenterin kautta viimeistään 31.10.2010 Hakeudu koulutukseen -linkistä. neuvottelupäivät sähköisen kalenterin kautta Hakeudu koulutukseen -linkistä, ilmoitettuun päivämäärään mennessä. ilmoittautumisia ei enää kotisivuilla olevalla verkkolomakkeella tai sähköpostilla. Myöskään koulutussuunnitelma ei toimi ilmoittautumiskanavana. Hiippakunnan ulkopuolisilta osanottajilta osanottajamaksua korotetaan 25 %. Etusija kursseille on kuitenkin oman hiippakunnan työntekijöillä. Seurakuntien koulutussuunnitelmat Koulutussuunnitelmat lähetetään tiedoksi tuomiokapituliin 15.11.2010 mennessä. Peruutusehdot Koulutuksiin ja neuvottelupäiviin osallistumisen peruutus on ilmoitettava Helsingin tuomiokapituliin sähköisen kalenterin kautta (tai birgitta.falenius@evl.fi) viimeistään kahta viikkoa ennen koulutuksen alkua. Tämän jälkeen peruutettujen tai kokonaan peruuttamatta jääneiden koulutusten ja neuvottelupäivien kurssimaksut laskutetaan täysimääräisinä, ja lisänä 50 euron käsittelymaksu. 2011 Täydennyskoulutus ja neuvottelupäivät Kasvatus Ympäristötyön neuvottelupäivä 17.2.2011, Helsinki Nuorisoteologinen neuvottelupäivä 24.3.2011, Helsinki, tuomiokapituli Hiippakunnallinen viestintäpäivä 15.11.2011, Helsinki Rippikoulutyöstä vastaavien neuvottelupäivä 17.11.2011 Kasvatuksen painopisteseminaari 15. 16.9.2011, Helsinki Lapsi- ja perhetyön hiippakunnallinen koulutus- ja neuvottelupäivä 15.1.2011, Seurakuntaopisto, Järvenpää Porvoon rovastikunnan lapsityöstä vastaavien neuvottelupäivä 4.2.2011, Sipoo Lapsi- ja perhetyöstä vastaavien hiippakunnallinen neuvottelupäivä 17.2.2011 Päivähoidon uskontokasvatus ja seurakunnan yhteistyö 28.10.2011, Kolmas linja 22 Diakonian virkaan vihkiminen ja ordinaatiokoulutus Seminaaripäivät tuomiokapitulissa viikolla 17 pääsiäisen jälkeen to pe 28. 29.4.2011, retriitti Heponiemessä 4. 5.5.2011, vihkiharjoitus pe 6.5.2011 Kallion kirkossa ja diakonian virkaan vihkiminen Kallion kirkossa 8.5.2011 klo 10. Juhla Kallion seurakuntakodilla. Diakonia ja yhteiskunnallinen työ, kansainvälinen diakonia Diakoniateologien koulutus- ja neuvottelupäivä 13.1.2011 klo 9 12, Helsingin seurakuntayhtymä Diakonian teemaseminaari ti 22.3.2011 klo 9 12, Helsingin seurakuntayhtymä Teematorstai kansainvälisyyskasvatus 8.9.2011 klo 10 15.30, Vantaa, Rekolan seurakunta Yhteisvastuukeräyksen koulutus- ja neuvottelupäivät 11. 12.11.2011, Helsinki Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta Kuorotyön teemapäivät, 1) virityspäivä (kaikille) 1.2.2011 klo 9.3015.30 Tikkurilan kirkossa ja srk-salissa, 2) Kirkon musiikkijuhlien 2012 ohjelmisto 3.3.2011 klo 9.30 15.30 Paavalin kirkon alasalissa, 3) Lapsi- ja nuorisokuorolle sovittaminen 5.4.2011 klo 9.30 15.30 Vuosaaren kirkon Aallonharja-salissa ja Marielundin kappelissa, 4) kuoro ja gospel, aika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin Laulakaa Herralle virsikoulutusta papeille, 2 teemapäivää: 1) paaston ja pääsiäisen ajan virret 15.2.2011 Paavalin kirkon alasalissa klo 9.30 15.30 ja 2) adventin ja joulun ajan virret 4.10.2011 Paavalin kirkon alasalissa klo 9.30 15.30 Pyhä messu kanttoreiden ja pappien hiippakunnalliset koulutus- ja neuvottelupäivät 5. 7.9.2011. 5.9. aamupäivän koulutus pidetään Helsingin tuomiokirkon kryptassa, koulutus jatkuu koulutusristeilynä Helsinki-Tukholma-Helsinki (Viking Line). Tukholmassa tutustumiskohde.