Q OUTOKUMPU OY 001/2434, 0 K ~ ~ I ~ / J J v / ~ I VIHANNIN KAIVOS J. Vesanto/TSL 10.12.1981 1(3) TUTKIMUSWPORTTI RANTSILA, '~äsäl3n~erä Jatkotbtklmukset v. 1981 sekä tutkimusohjelma mineralisaation inventoimiseksi 2434 08, 3412 05
Q OUTOKUMPU OY 0 K VIHANNIN KAIVOS TUTKIMUSRAPORTTI RANTSILA, Nasalanpera Jatkotutkimukset v. 1981 seka tutkimusohjelma mineralisaation inventoimiseksi 2434 08, 3412 05 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET VUODEN 1 98 1 TUTKIMUKSET Tutkimusalue sijaitsee Rantsilan kunnan SWnurkassa, n. 20 km Vihannin kaivokselta ESE. Alue on Vilminko-jakson äärimmäinen SE-nurkka. Nasalanperan tutkimukset saivat alkunsa syksyllä 1955, jolloin 0. Näsänen lähetti Vihannin kaivokselle 3.2 % Zn ja 24.6 % S sisältävän kakvt-lohkareen. Yli 20 vuotta yritettiin lohkareen lähtöpaikkaa selvittää kairaamalla, geofysiikalla, lohkareetsinnällä seka montutuksella, mutta vasta v. 1978 onnistuttiin kairaamalla paikantamaan Nasalanperan mineralisaatio. Kairauksin ja latauspoteqtiaalimittauksin on alueelta pystytty erottamaan kaksi rinnakkaista muuttuneisiin happamiin vulkaniitteihin liittyvää Zn-mineralisaatiota. Aikaisemmat tutkimukset ja niiden tulokset on tarkemmin esitetty raportissa 001/3412, 2434/TVM/80.,-- Vuoteen 1981 mennessä oli Nasalanperan muuttuneen hvulk-muodostuman SW-puoleinen mineralisaatio pystytty jokseenkin luotettavasti rajaamaan. Sen sijaan muodostuman NE-reunaan liittyvän mineralisaation jatkeet olivat auki leikkauksessa K = 41.10 sekä alaspäin että suuntaan NW. NW-jatkuvuus tarkistettiin latauspotentiaalimittauksella (-& R 1745, syv. 35.3 m) ja alajatkeet kairaamalla (R 1893). TULOKSET Latauspotentiaalimittauksen tulos osoittaa muodostuman YE-reunaan liittyvän mineralisaation päättyvän reiän 1745 valittömassa läheisyydessä (liitteet 2, 3). Mineralisaation syvyysjatkeet tavoitettiin tasolla +83 m, missa tuli 0.6 m:n malmilavistys (4.6 % Zn, 0.13 % Cu, 16 ppm Ag, 15 % S). Kairaus osoittaa mineralisaation kapenevan alaspäin mentäessä. Reikä 1893 lävisti myös muodostuman SW-puoleisen mineralisaation 22-24 m:n syvyydellä maanpinnasta (4 m/2.4 % Zn, 0.15 % Cu, 14 ppm Ag, 22 % S). Aikaisempi tieto mineralisaatiosta oli n. 20 m alempaa, missa malmi oli huomattavasti heikompaa (2.2 m/0.37 % Zn).
Q OUTOKUMPU OY 0 K VIHANNIN KAIVOS TUTKIMUSOHJELMA MINERALISAATION INVENTOIMISEKSI Muodostuman SW-puoleisen mineralisaation osoittautuessa odotettua paremmaksi lähellä maanpintaa leikkauksessa K = 41.10 on aiheellista olettaa, että myös leikkauksessa K = 41.00 mineralisaatio paranee ylöspäin mentäessä. Tämän hetkinen tieto malmista on n. 65-68 m:n syvyydelta maanpinnasta (3.35 m/2.17 % Zn, 0.09 % Cu, 14 ppm Ag, 0.4 ppm Au, 15 % S). Mineralisaation kannattavuuden arvioimiseksi tehtiin alustava laskelma (liite 7). Tässä oletettiin että malmi (2.17 % Zn, 0.09 % Cu, 14 ppm Ag, 0.4 ppm Au) louhitaanselektiivisestiavolouhintana 20 m:n syvyisenä, 5 m:n levyisenä ja 100 m:n pituisena kappaleena, yhteensa 30 000 t malmia. Tämän lisäksi jouduttaisiin louhimaan raakkua 16 000 t. Irtomaiden keskimääräiseksi vahvuudeksi oletettiin 3 m, jolloin maan oistoksi tulisi 3 m x 30 m x 120 msll 000 m 3. Laskelmassa käytetyilla arvoilla malmin toimintakate olisi hyvin niukasti positiivinen. Näsälänperän muuttuneen hvulk-muodostuman SW-puoleisen mineralisaation yläosien inventoimiseksi tulisi tehdä seuraavat toimenpfteet: 1. Mineralisaation puhkeaman tarkka paikantaminen geofysiikan menetelmillä (vastusoptio) 2. Irtomaiden vahvuuden määritys vastusluotauksella. 3. Tutkimusmontut, mikäli tavataan ohuita maapeitteitä. Todennäköisin alue on poikkileikkauksen K = 41.00 seutu. 4. Näytteenotto kairaamalla poikkileikkauksista K = 41.00 ja 41.05 n. 10 m:n syvyydelta kallion pinnasta. 2 reikaa, yhteensa n. 50 m. Mikäli mineralisaation vahvuus ei yllä n. 5 m:iin, voidaan tutkimukset paättää tähän. Jos mineralisaatiolla on riittävästi vahvuutta, on vastaava kairaus tehtavä 25 m:n profiilivälein väliilä K = 40.95-41.15. 6 reikaa, yhteensa n. 150 m. VALTAUSTOIMET Alueella on "Piilola" -niminen valtaus, joka raukeaa 3.7.1984.