LASTENTARHANOPETTAJIEN NÄKEMYKSIÄ LAPSEN SEKSUAALISESTA HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ

LASTENTARHANOPETTAJIEN NÄKEMYKSIÄ LAPSEN SEKSUAALISESTA HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ Katri Höglund - Sanna Nikander Päättötyö Syksy 1998 Diakonia-ammattikorkeakoulu Alppikadun yksikkö

PÄÄTTÖTYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU ALPPIKADUN YKSIKKÖ Tekijät: Katri Höglund ja Sanna Nikander Työn nimi: Lastentarhanopettajien näkemyksiä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä Koulutusohjelma: Sosiaali- ja kasvatusalan ammattikorkeakoulututkinto Työn laji: Päättötyö Aika: Joulukuu 1998 Sivumäärä: 40 Liitteet: 1 Tiivistelmä: Päättötyömme tarkastelee lastentarhanopettajien näkemyksiä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Valitsimme aiheen, koska se on erittäin ajankohtainen ja tärkeä. Mielestämme päivähoitohenkilöstö tarvitsee lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä asianmukaista tietoa, sillä se on avainasemassa hyväksikäytön ennaltaehkäisyssä ja tunnistamisessa. Päättötyön teoreettinen viitekehys muodostuu aikaisimmista lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä tutkimuksista sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta kirjallisuudesta. Empiirinen osa koostuu teemahaastatteluista, jotka teimme kuudessa päiväkodissa kahdeksalle lastentarhanopettajalle. Tutkimustuloksista nousi esille tärkeimpänä se, että lastentarhanopettajat eivät ole saaneet tarpeeksi tietoa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. He kokivat itsensä kovin epävarmoiksi, jos he työpaikalla kohtaisivat hyväksikäyttöepäilyn ja tämän vuoksi he haluaisivat enemmän asianmukaista tietoa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Työtä tehdessämme meille heräsi ajatus siitä, että ennaltaehkäisyyn voisi panostaa enemmän, esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa lapsia voitaisiin valistaa seksuaalisesta ahdistelusta. Avainsanat: Lapsi, seksuaalinen hyväksikäyttö, päivähoito Säilytyspaikka: Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulun kirjasto

ABSTRACT THE DIAKONIA INSTITUTE OF HIGHER EDUGATION IN FINLAND (DIAK) Authors: Katri Höglund ja Sanna Nikander Title: Preschool Teachers Views about Sexual Abuse of Children Educational program: The Social Welfare and Health Care Polytechnic Degree Type: Päättötyö Date: December 1998 Pages: 40 Appendix: 1 Abstract: Our thesis is studying preschool teachers s views about sexual abuse of children. We chose the subject, because it is very contemporaly and important. We think the day care personnel need proper information on sexual abuse of children, because in their position the personnel can prevent and recognize the abuse. The theoretical frameworks of the thesis are based on earlier studies and literature about sexual abuse of children. The empirical part of the thesis consists of theme interviews made in six day care centers to eight teachers. The most important notice which we made from our results was that the preschool teachers have not had enough information on sexual abuse of children. They felt themselves quite uncertain to meet suspicion of sexual abuse and therefor they wanted to receive more relevant information about the issue. We think that more efforts could be put on prevention, for example in the day care centers and in the schools the children could be told about sexual abuse. Key words: child, sexual abuse, day care

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ YHTEISKUNNALLISENA ILMI- ÖNÄ... 2 2.1 Suhtautuminen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön eri aikakausina... 2 2.2 Yhteiskunnan reaktio lasten hyväksikäyttöilmiöön... 3 2.3 Seksuaalisen hyväksikäytön määritelmä... 4 3 HYVÄKSIKÄYTTÄJÄT... 4 3.1 Naiset hyväksikäyttäjinä... 5 3.2 Miehet hyväksikäyttäjinä... 5 4 SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN YLEISYYS SUOMESSA... 6 5 HYVÄKSIKÄYTTÖTAPAUSTEN LUONNE JA VAKAVUUS... 8 5.1 Yhdynnän yleisyys hyväksikäyttötapauksissa... 8 5.2 Hyväksikäytön kesto... 8 5.3 Väkivaltaisuus hyväksikäytön yhteydessä... 9 5.4 Hyväksikäyttö ja alkoholi... 9 6 SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN PITKÄAIKAISET VAIKUTUKSET LAPSEEN... 10 6.1 Emotionaaliset vaikutukset... 10 6.2 Vaikutukset ihmissuhteisiin... 10 6.3 Vaikutukset käytökseen... 11 6.4 Fyysiset vaikutukset... 12 6.5 Vaikutukset seksuaaliseen toimintaan... 12 6.6 Lapsiprostituutio lapsen seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena... 13 7 SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN TUNNISTAMINEN... 14 7.1 Lapsen käytös ja oireet... 14 7.2 Seksuaalisen hyväksikäytön epäily ja ilmitulo... 16 7.2.1 Lasta koskeva lainsäädäntö... 17 7.3 Hyväksikäyttöepäilyn uskottavuus... 18 7.4 Työntekijän suhtautuminen lapsen seksuaaliseen hyväksikäytöön... 20

7.4.1 Työntekijän oman seksuaalisuuden käsittely... 20 8 ENNALTAEHKÄISY... 21 9 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 23 9.1 Tutkimustehtävä... 23 9.2 Kohdejoukko... 23 9.3 Laadullinen tutkimus... 24 9.4 Teemahaastattelu... 25 9.5 Tutkimusaineiston analyysimenetelmä... 25 9.6 Tutkimuksen luotettavuus... 26 10 TUTKIMUSTULOKSET... 27 10.1 Lastentarhanopettajien koulutuksessa saatu tieto lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä... 27 10.2 Haastateltavien näkemykset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä... 30 10.3 Suhtautuminen lasta kohtaan, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi... 31 10.4 Haastateltavien suhtautuminen epäiltyyn hyväksikäyttäjään... 32 10.5 Haastateltavien näkemykset seksuaalisenhyväksikäytön oireista... 32 10.6 Päiväkodissa ilmenneet hyväksikäyttötapaukset... 33 10.7 Haastateltavien näkemys toiminnasta hyväksikäyttöepäilyn yhteydessä... 34 10.8 Päivähoidon auttamismahdollisuus hyväksikäytetyn lapsen kohdalla... 35 10.9 Haastateltavien arvio seksuaalisen hyväksikäytön yleisyydestä suomessa. 35 10.10 Haastateltavien haluama lisätieto lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 36 11 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 37 LÄHTEET LIITTEET

"Nimitän häntä Kimiksi Kimiä ei ole enää joukossamme. Hän ei koskaan selviytynyt siitä traumasta, jonka hänen opettajansa aiheutti hänelle, kun kajosi seksuaalisesti 10 -vuotiaaseen Kimiin. Poika ei koskaan kyennyt kertomaan vanhemmilleen siitä, mitä opettaja oli hänelle tehnyt, eivätkä vanhemmat tajunneet, mistä pojan ahdistus- ja raivokohtaukset johtuivat. Kim ei jaksanut elää. Hän kuoli oman käden kautta muutama vuosi sitten." (Molander 1996, 5.)

1 JOHDANTO Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole uusi ongelma. Historiantutkijoiden mukaan lapsia on käytetty seksuaalisesti hyväksi kautta aikojen. (Sirén 1992, 5.) Vasta 1980- luvulta lähtien ongelmasta on alettu keskustella julkisesti. Julkisen keskustelun myötä on lasten seksuaalista hyväksikäyttöä alettu tutkia. Tutkimuksissa on käsitelty muun muassa ongelman yleisyyttä, ominaispiirteitä, syitä ja seurauksia. (Antikainen 1994, 18.) Sen sijaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohtaamista päivähoidon työntekijöiden näkökulmasta ei tiettävästi ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa kuvataan lastentarhanopettajien näkemyksiä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Juuri heidän on tärkeää tietää, miten he työssään toimisivat, jos he epäilisivät seksuaalista hyväksikäyttöä. Jos lastentarhanopettajilla ei ole riittävästi tietoa eikä voimavaroja, saattaa asia jäädä selvittämättä eikä lapsi saa apua. Pidimme tärkeänä tutkia juuri lastentarhanopettajien tietämystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska mielestämme muun muassa he ovat avainasemassa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyssä ja tunnistamisessa. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö viittaa sekä perheen sisäiseen että ulkoiseen hyväksikäyttöön. Tähän sisältyy kaikenlainen seksuaalinen käyttäytyminen intiimistä koskettelusta ja masturbaatiosta aina sukupuoliyhdyntään asti. Jos seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtuu isän, isäpuolen, äidin tai muiden lähisukulaisten kanssa, voidaan puhua insestistä. (Sanderson 1992, 6.) Hyväksikäytön arvet on usein haudattu tai kätketty niin syvälle, etteivät ne näy ulospäin. Usein ne tunkeutuvat syvälle lapsen sieluun, jossa ne vaikuttavat ja ohjaavat käyttäytymistä niin lapsena kuin aikuisenakin. Tästä seuraa usein tuhoisia käyttäytymismalleja, jotka estävät hyväksikäytettyä elämästä vapaata, henkisesti tervettä ja tyydyttävää elämää. (Sanderson 1992, 52-57.)

2 1 LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ YHTEISKUNNALLISENA ILMI- ÖNÄ 1.1 Suhtautuminen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön eri aikakausina Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön alkujuuret johtavat pitkälle ihmiskunnan menneisyyteen (Freeman 1997, 256). Historiantutkijoiden mukaan lapsia on käytetty seksuaalisesti hyväksi kautta aikojen. Uutta on se, että asiasta on vasta viime vuosina alettu keskustella julkisesti. (Siren 1992, 5.) Suhtautuminen seksuaalisuuden eri ilmenemismuotoihin vaihtelee kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Useissa kulttuureissa aikuisen ja lapsen seksuaalista kanssakäymistä on pidetty normaalina ainakin jossakin historian vaiheessa. (Sundholm 1989, 10-11.) Esimerkiksi antiikin aikana lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö oli tavallista. Antiikin Kreikassa opettajan ja oppilaiden homoseksuaalista kanssakäymistä pidettiin asiaankuuluvana. Ateenassa oli jopa mahdollisuus vuokrata poikia seksuaalikumppaniksi. (Siren 1992, 6.) Seksuaalista hyväksikäyttöä on liittynyt myös sisarusten välisiin suhteisiin. Tällaiset suhteet ovat olleet sallittuja useissa kulttuureissa tietyille väestöryhmille. Tunnettuja ovat esimerkiksi kuninkaallisten sisarusavioliitot muinaisessa Egyptissä, Thaimaassa, Hawaijilla ja Perun Inkavaltiossa. (Antikainen 1994, 15.) Uskonnot ovat vaikuttaneet suurelta osin siihen, että aikuisen ja lapsen seksuaalisuhde on nähty epämoraalisena. Moniin uskontoihin on nimittäin sisältynyt elämän kunnioittamisen, heikomman suojelemisen ja oikeudenmuikaisuuden ihanteet. Esimerkiksi kristinusko toi mukanaan käsityksen lapsen viattomuudesta. 1700-luvulla katolinen kirkko tuomitsi jyrkästi insestin ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön. (Antikainen 1994, 15.) Perheen merkitystä alettiin korostaa ja seksuaalinen kanssakäyminen hyväksyttiin ainoastaan aviopuolisoiden kesken (Siren 1992, 7). Tiettävästi tällä olikin vaikutusta, mutta kielteisiltä sivuvaikutuksiltakaan ei vältytty. Kun aikuiset tukahduttivat lapsia kohtaan tuntemansa seksuaalisen kiinnostuksen, he

3 alkoivat kokea lapset seksuaalisesti uhkaavina. Lapsen sukupuolisuutta vastaan alkoi taistelu, joka laantui vasta 1900-luvun alussa. (Antikainen 1994, 15.) Vaikka suhtautuminen insestiin ja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön on vaihdellut aikojen kuluessa ja kulttuurista toiseen, on lainsäädäntö määritellyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikokseksi (Sundholm 1989, 12). Esmerkiksi Ruotsi-Suomen vuoden 1734 laissa insestistä langetettiin kuolemantuomio. Samassa laissa alle 12-vuotiaaseen tyttöön sekaantuminen rinnastettiin väkisinmakaamiseen ja rangaistiin kuolemalla. (Siren 1992, 7.) 1.2 Yhteiskunnan reaktio lasten hyväksikäyttöilmiöön Keskustelu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä virisi Suomessa varsin hitaasti. Muissa länsimaissa aiheesta keskusteltiin vilkkaasti jo 1960-luvun lopulla ja erityisesti 1970- luvulla. Suomessa katsottiin tuolloin, ettei ongelma koske lainkaan meidän yhteiskuntaamme. (Antikainen 1994, 18.) Vasta 1980-luvun alussa maamme tiedotusvälineissä ryhdyttiin käsittelemään yksittäisiä insestitapauksia. 1983-1984 Lastensuojelun Keskusliitto julkaisi tutkimuksen viranomaisten tietoon tulleista lapsiin kohdistuneista hyväksikäyttötapauksista (Sariola 1985). Tutkimus päätyi kuitenkin tulokseen, jonka mukaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on Suomessa harvinaista. (Antikainen 1994, 18.) Seuraavana vuonna sosiaali- ja lääkintöhallitus julkaisi Sirpa Taskisen teoksen Lapsen seksuaalisen riiston ennaltaehkäisy ja hoito. Tämä julkaisu vauhditti ongelman ajankohtaisuuden tiedostamista. Teuvo Peltoniemen kirja Yhteinen salaisuus osoitti vihdoin vuonna 1988, että myös Suomessa tunnustetaan harjoitettavan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Kolmen vuoden varovaisen keskustelun jälkeen meidänkin yhteiskuntamme oli valmis ottamaan haasteen vakavasti vastaan. (Sundholm 1989, 13.) 1900-luvun alussa keskustelun painopiste siirtyi seksuaalisen hyväksikäytön ominaispiirteistä käytännön ongelmiin, joihin työntekijät törmäävät seksuaalisen hyväksikäytön selvityksissä ja toimenpiteissä. Työntekijän rooliin ja tehtäviin sekä

4 työntekijöiden ja työntekijäryhmien yhteistyöhön liittyvät kysymykset ovat olleet vilkkaimman keskustelun kohteena. (Antikainen 1994, 19.) 1.3 Seksuaalisen hyväksikäytön määritelmä Insesti on määritelty perheenjäsenen lapseen tai nuoreen kohdistamaksi sukupuoliaktiksi, jossa tekijä käyttää hyväkseen perheen hänelle antamaa sisäistä valtaa ja luottamusta. Tähän sisältyy kaikenlainen sukupuolinen toiminta, jossa osapuolet eivät ole iältään tai asemaltaan tasa-arvoisia, sekä kaikenlainen seksuaalinen käyttäytyminen pornografiasta, koskettelusta ja masturbaatiosta aina peniksen avulla kehoon tunkeutumiseen asti. Tähän määritelmään sisältyvät kaikki perheenjäsenet, joilla on valtaa lapsen suhteen, ja joihin lapsi voi luottaa. Tämän seurauksena määritelmän piiriin kuuluvat isäpuolet, perheen kotona asuvat miespuoliset perhetutut ja kaikki lähisukulaisiin lukeutuvat henkilöt. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö viittaa sekä perheen sisäiseen että ulkoiseen hyväksikäyttöön. (Sanderson 1992, 6.) 2 HYVÄKSIKÄYTTÄJÄT Hyväksikäyttäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka käyttää vanhemman tai aikuisen valtaasemaansa uhria kohtaan tyydyttääkseen omia tarpeitaan, joiden ei välttämättä tarvitse olla seksuaalisia. Lasten seksuaalisilla hyväksikäyttäjillä on usein kyvyttömyys kokea mielihyvää omasta ruumiistaan ja sen toiminnoista sekä kyvyttömyys normaalien seksuaalisuhteiden luomiseen. (Sundholm 1989, 31.) Alle murrosikäisiin lapsiin kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäytön tekijät luokitellaan kahteen päätyyppiin, regressoituneisiin ja fiksoituneisiin hyväksikäyttäjiin. Fiksoituneelle tyypille on tunnusomaista seksuaalisen mielenkiinnon kohdistuminen lapsiin. Pedofiileilla ei ole suhteita aikuisiin naisiin ja kiinnostus lapsiin alkaa jo murrosiässä. Heidän kohdallaan kiinnostus lapsiin on pysyvää, eikä pedofiilien hyväksikäyttöön kuulu alkoholia tai huumeita. Tyypille on tunnusomaista luonteen kypsymättömyys ja huonot psykososiaaliset toverisuhteet. (Sariola 1985, 29.)

5 Regressoitunut tyyppi on puolestaan kehittyneempi suhteissaan ikäisiinsä. Heillä ensisijainen kiinnostus kohdistuu aikuisiin, ja lapsiin kohdistuneet teot liittyvät erilaisiin elämäntilanteen aiheuttamiin paineisiin. Lapsiin kohdistunut kiinnostus herää vasta aikuisena ja hyväksikäyttötapauksiin liittyy usein alkoholin käyttöä. (Sariola 1985, 29.) Regressoituneen tai fiksoituneen tyypin ongelma ei ole ensisijaisesti seksuaalinen. He eivät etsi niinkään seksuaalista tyydytystä, vaan tunnustusta ja hyväksyntää. Hyväksikäyttäjät pyrkivät luomaan lapseen myös tunnesuhteen ja viihtyvät näiden seurassa muutenkin kuin pelkästään seksuaalisen kanssakäymisen vuoksi. (Sariola 1985, 29.) 2.1 Naiset hyväksikäyttäjinä Sariolan mukaan nainen on seksuaalisena hyväksikäyttäjänä harvinaisuus, he ryhtyvät lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön paljon harvemmin kuin miehet. Pääpiirteissään tapaukset, joissa hyväksikäyttäjänä on nainen, ovat samanlaisia kuin ne, joissa hyväksikäyttäjänä on mies. Suhteet kestävät yhtä kauan, naiset käyttävät väkivaltaa yhtä usein kuin miehet ja seksuaaliset toimenpiteet ovat samantapaisia. Erona on vain se, että vanhemmat naiset valitsevat useimmiten kohteekseen mielummin tytön kuin pojan. Erona on myös se, että naisten harjoittama seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole yhtä pelottavaa kuin miesten. (Taskinen 1994, 23.) Äidin ja pojan välinen insestisuhde on periaatteessa samanlainen kuin isän ja tyttären välinen suhde. Poika joutuu olemaan aikuisen partnerin roolissa, sillä isä joko puuttuu perheestä kokonaan tai on muuten ajautunut perheen ulkopuolelle. Naishyväksikäyttäjä ei yleensä uhkaile tai käytä väkivaltaa ja hän valitsee usein itselleen nuoren uhrin. (Sundholm 1989, 34.) 2.2 Miehet hyväksikäyttäjinä Sariola sanoo, että miehet ryhtyvät lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön huomattavasti useammin kuin naiset. Syitä tähän miesten ylivalta-asemaan on haettu ensinnäkin

6 naisten ja miesten fyysisistä eroista. Tämän mukaan miestä ei voi raiskata, koska miesten sukupuolielinten toiminta ei ole tahdonalaista ja yhdyntä ei onnistu, jos mies tai poika ei ole kiihottunut. Naisen raiskaaminen on taas aina mahdollista. Tätä näkemystä vastaan esittää kuitenkin se, että suurin osa lasten hyväksikäyttötilanteista ei johda yhdyntään vaan toiminta on sukupuolielinten koskettelua ja hyväilyä. Näin ollen naisetkin voisivat yhtä hyvin harrastaa lasten sukupuolielimien hyväilyyn rajoittuvaa hyväksikäyttöä. (Sariola 1985, 28.) Syitä miesten valta-asemaan hyväksikäyttäjinä on haettu myös siitä, että miehillä on perheissä ja yhteiskunnassa suurempi valta kuin naisilla. Miehet ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi ilman, että lapsi tai vaimo voisi sitä estää. Sukupuolten välillä on myös erilaista osallistumista lastenhoitoon. Ajatellaan, että naisille kehittyisi suojelevampi ja lasta ymmärtävämpi asenne, sillä he ovat enemmän lasten kanssa kuin miehet. (Sariola 1985, 28.) Miehet on jaettu hyväksikäyttäjinä neljään eri tyyppiin. Ensimmäinen tyyppi on isäpuolet. Äidin uusi avioliitto tuo perheeseen jännitteitä, jotka muuttavat lasten aseman perheissä. Uusi isä saa usein lapset mustasukkaiseksi äidistä eikä isäpuolen suhde lapsiin aina muodostu kovinkaan onnelliseksi. Usein isäpuoli ei koe suhdettaan lapsiin isänä eikä halua ottaa vastuuta vaimonsa edellisen miehen lapsista. Uusi isä voi pitää lapsia samalla tavalla mahdollisina sukupuolisuuden kohteina kuin kokonaan ulkopuolisiakin. (Peltoniemi 1988, 51-52.) Toinen tyyppi on namuveljet, eli veli käyttää seksuaalisesti hyväkseen omaa sisartaan. Tähän tyyppiin luetaan myös velipuolet sekä kasvattiveljet. Namusedät ovat kolmas tyyppi ja heihin luetaan perheen ulkopuoliset henkilöt. Neljäs tyyppi on homoseksuaaliset tapaukset. Näissä tapauksissa isä tai vieras mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen samaa sukupuolta olevaa lasta kuin hän itse on. (Peltoniemi 1988, 53-58.) 3 SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN YLEISYYS SUOMESSA Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on tutkittu kuluneen 20 vuoden aikana melko runsaasti. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa korostettiin hyväksikäytön yleisyyttä ja sen väitettiin olevan yleisempää kuin siihen asti oli uskottu (Anon. 1994, 139).

7 Luotettavimmat ja kattavimmat selvitykset hyväksikäytöstä Suomessa on tehnyt Sariola (1985 ja 1990) Lastensuojelun Keskusliiton tutkijana. Koska viranomaisten tietoon tulee todennäköisesti vain osa kaikista hyväksikäyttötapauksista, ei tämän perusteella voida tehdä päätelmiä lasten seksuaalisen hyväksikäytön yleisyydestä maassamme. (Antikainen 1994, 25-26.) Pedofiilien lukumäärästä saamme käsityksen kysymällä lapsilta ja nuorilta heihin kohdistuneiden hyväksikäyttötekojen määrää. Lapset ja nuoret eivät kerro kaikkea hyväksikäyttöä, mutta heiltä on saatavissa tärkeää tietoa. Lastensuojelun Keskusliiton tutkija, psykologi Heikki Sariolan toimesta tehtiin vuonna 1988 laaja tutkimus, jossa haastateltiin 15- ja 16-vuotiaita nuoria, joilta kysyttiin onko heitä käytetty seksuaalisesti hyväksi. Tutkimukseen osallistui 7349 nuorta. 7 % tytöistä ja 3 % pojista ilmoitti joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Tutkimuksen mukaan Suomessa oli vuonna 1988 15- ja 16-vuotiaista nuorista hyväksikäytettyjä noin 3000. (Molander 1996, 29-31.) Jorma Antikaisen syksyllä 1994 julkaistussa väitöskirjassa Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö - ammatilliset haasteet ja työorientaatiot on esitetty ennuste, jonka mukaan tällä hetkellä maassamme elävistä lapsista n. 29 000-48 000 on jo joutunut, tai tulee joutumaan ennen 16-ikävuottaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. (Antikainen 1994, 24.)

8 4 HYVÄKSIKÄYTTÖTAPAUSTEN LUONNE JA VAKAVUUS 4.1 Yhdynnän yleisyys hyväksikäyttötapauksissa Hyväksikäyttötilanne ei aina etene yhdyntään asti, sillä monet hyväksikäyttäjät, jotka ovat kiinnostuneita pienistä lapsista eivät välttämättä halua sukupuoliyhteyttä lapseen. Tällaisille hyväksikäyttäjille riittää vain lääkärileikkien tasoinen toiminta. Lapsen ikä on myös vaikuttavana tekijänä siihen, eteneekö hyväksikäyttö yhdyntään. Useimmiten yhdyntä tapahtuu, kun hyväksikäyttäjä on perheen ulkopuolinen henkilö. Näissä tapauksissa lapsetkin ovat iältään vanhempia. (Sariola 1985, 45-46.) Lapsen trauman voimakkuudella on yhteyttä seksuaalisen toiminnan laatuun, jota hän on joutunut kokemaan. Trauma on voimakkaampi, jos lapsi on joutunut kokemaan sukupuoliyhdynnän, oraalisen kiihotuksen tai anaalisen yhdynnän kuin että olisi joutunut sukupuolielimien ja muiden paljaiden ruumiinosien koskettelun kohteeksi. (Sanderson 1992, 78-79.) 4.2 Hyväksikäytön kesto Mitä läheisempi hyväksikäyttäjä on lapselle, sitä kauemmin hyväksikäyttö yleensä jatkuu. Vanhemmilla on tietenkin parhaat mahdollisuudet pitkittää suhdetta, koska lapsi on aina lähellä ja heistä riippuvainen. Lähes kaikki hyväksikäyttäjät pyrkivätkin turvaamaan hyväksikäyttösuhteen jatkumisen, lukuunottamatta satunnaisia ulkopuolisia henkilöitä. (Sariola 1985, 45.) Isät aloittavat suhteen yleensä nuorten lasten kanssa, mikä tietenkin vaikuttaa siihen, että suhde voi jatkua kauemmin. Pisimmät hyväksikäyttötapaukset ovat kestäneet jopa parikymmentä vuotta, ne ovat alkaneet esim. lapsen ollessa alle kouluikäinen ja jatkuneet aina aikuisikään saakka. (Sariola 1985, 45.)

9 4.3 Väkivaltaisuus hyväksikäytön yhteydessä Hyväksikäyttötilanteissa saattaa esiintyä väkivaltaa. Väkivaltaa voi olla kahdenlaista, se voi olla hyväksikäyttäjän kannalta tarkoituksenmukaista toimintaa, jolla hän pakottaa lapsen toimimaan tahtonsa mukaisesti. Toisaalta väkivalta saattaa olla myös itsetarkoitus, joka liittyy hyväksikäyttäjän persoonallisuuden häiriöihin. (Peltoniemi 1988, 67.) Hyväksikäyttäjistä väkivaltaisimpia ovat isät, jotka uhkaavat väkivallalla tai käyttävät sitä. Vähiten väkivaltaa käyttävät muut kuin isät tai isäpuolet. Esimerkiksi äidit turvautuvat harvoin väkivaltaan. (Sariola 1985, 46.) 4.4 Hyväksikäyttö ja alkoholi Hyväksikäyttäjämiehet turvautuvat alkoholiin erittäin usein, toisin kuin naiset. Eniten alkoholia käyttävät isät ja isäpuolet ja raittiimpia ovat perheen ulkopuoliset hyväksikäyttäjät. Jotkut miehet turvautuvat alkoholiin, kun heillä on psyykkisiä ongelmia ja tämä lisää heidän taipumustaan toteuttaa niitä impulsseja, jotka he muuten hillitsevät. Seksuaalisessa hyväksikäytössä alkoholi voi toimia kahdella tavalla, aitona estojen poistajana ja helppona alibina. Kun naiset eivät vastaavissa tilanteissa käytä alkoholia, säilyy itsehillintä ja kontrolli murtuu vasta, kun mielenterveys on pahasti häiriintynyt. (Antikainen 1994, 35.) Usein hyväksikäytön traumaattisuutta lisäävät seuraavat seikat: suhde on isän ja tyttären välinen, siihen liittyy väkivaltaa, isä toimii humalassa ja hyväksikäyttäjä on lasta paljon vanhempi. Kokemus on sitä traumaattisempi, mitä suurempi ikäero on hyväksikäyttäjän ja lapsen välillä. (Sariola 1985, 47.)

10 5SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN PITKÄAIKAISET VAIKUTUKSET LAPSEEN Lapsuuden hyväksikäytön pitkäaikaisten vaikutusten määrittämisessä vaikeutena on se, että trauman tukahduttamisen vuoksi hyväksikäytetyt eivät tietoisesti ehkä muista kokemustaan. Erilliset tapahtumat tai virikkeet voivat laukaista muistikuvat, jotka liityvät seksuaaliseen hyväksikäyttöön. (Sanderson 1992, 45-46.) 5.1 Emotionaaliset vaikutukset Hyväksikäytetyn kokemia emotionaalisia vaikutuksia ovat ensisijaisesti masennus, syyllisyydentunne, huono omanarvontunne, pelkotilat ja viha. Hyväksikäytetyillä huonon omanarvontunteen kanssa yhdistyy valtavat syyllisyyden tunteet. Syyllisyyden tunne voi johtua seuraavista tekijöistä. Ensinnäkin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän salailun takia lapsi saa käsityksen, että tapahtumat ovat häpeällisiä eikä niitä voi paljastaa muille. Lapsi voi myös kokea hyväksikäytön aikana fyysistä tai seksuaalista mielihyvää ja se aiheuttaa huomattavia syyllisyyden tunteita. Lapsi ja myöhemmin aikuinen voi syyllistää itseään siitä, ettei osannut lopettaa hyväksikäyttöä. (Waterhouse 1996, 70-72.) Hyväksikäytetyt tuntevat raivoa ja vihaa. Vihaa ei välttämättä suunnata hyväksikäyttäjään. Usein viha on syvällä sisimmässä, josta se voi tulla esiin itsetuhoisina käyttäytymismalleina, kuten syömishäiriöinä, itsemurhayrityksinä ja tarpeena vahingoittaa itseään. (Sanderson 1992,50-51.) 5.2 Vaikutukset ihmissuhteisiin Hyväksikäytetyn kokemuksilla on vaikutuksia hänen ihmissuhteisiinsa. Näitä luonnehtivat erilaiset eristyneisyyden ja vieraantumisen tunteet, leimaantumisen ja erilaisuuden tunne. Hyväksikäyttö aiheuttaa myös läheisyyden pelkoa, ihmissuhteiden välttämistä ja kyvyttömyyttä luottaa toisiin ihmisiin. Seurauksia tästä ovat syrjäytyminen

11 ja ongelmat sosiaalisissa suhteissa. Hyväksikäytetyillä on myös vaikeuksia toimia vanhempina. (Sanderson 1992, 51.) On todettu, että suurin osa hyväksikäytetyistä näyttää osoittavan kielteiset ja vihamieliset tunteensa pikemmin äitiään kuin hyväksikäyttäjäänsä kohtaan. Hyväksikäytetty tuntee äitiänsä kohtaan vihaa, raivoa ja vihamielisyyttä, koska äiti ei ole suojellut häntä hyväksikäytöltä. Tämän vuoksi äitiä pidetään vastuullisena hyväksikäytön tapahtumiseen ja jatkumiseen. (Sanderson 1992, 53.) Hyväksikäytetyt ovat vihamielisempiä muita naisia ja itseään kuin miehiä kohtaan. Se estää heitä muodostamasta ja pitämästä yllä hyviä ihmissuhteita naisiin. Hyväksikäyttäjät ovat taipuvaisia yliarvostamaan ja ihannoimaan miehiä. Kun hyväksikäytetyt muodostavat läheisen tai pitkäkestoisen suhteen, he voivat kiintyä sopimattomaan partneriin, joka usein muistuttaa hyväksikäyttäjää. (Sanderson 1992, 52-54.) 5.3 Vaikutukset käytökseen Hyväksikäytetyillä voi olla itsemurha-ajatuksia tai tahallisia itsensä vahingoittamisyrityksiä. Sopeutuminen syyllisyyden, häpeän ja vihan tunteisiin sekä syytöksiin on hyväksikäytetyille usein vaikeaa. Monet sisäistävät nämä tunteet ja luovat kielteisen minäkuvan ja huonon omanarvontunteen. Koska hyväksikäytetyillä on huono itsetunto, he eivät osaa suojella itseään. (Antikainen 1994, 46.) Tavallisimmat itsetuhokäytökset ovat itsensä vahingoittaminen, itsemurhayritykset, syömishäiriöt ja päihteiden väärinkäyttö. Joillakin hyväksikäytetyillä on myös muita itsetuhotaipumuksia, kuten uhkapeli, näpistely tai rahantuhlaus. Itsensä vahingoittaminen on usein ainut mahdollinen tapa ilmaista tunteiden sekavuutta. (Sanderson 1992, 56-58.) Vahingoittaessaan itseään hyväksikäytetty aiheuttaa fyysistä vahinkoa itselleen tavallisimmin raapimalla, puremalla, leikkelemällä tai lävistämällä ruumiinosiaan

12 jollakin. Hyväksikäytetty voi vahingoittaa itseään jatkuvasti rituaalinomaisesti tai satunnaisesti. Jotkut käyttävät itsensä vahingoittamista ja sen aiheuttamia vammoja keinona herättää muiden huomiota. Itsensä vahingoittamisen vakavuusaste voi vaihdella jonkin ihoalueen liian voimakkaasta raapimisesta, ranteiden viiltelystä aina itsemurhaan saakka. Itsensä viiltely on hyväksikäytetylle keino todistaa, että he ovat todella elossa ja voivat tuntea kipua. (Sanderson 1992, 57-58.) 5.4 Fyysiset vaikutukset Hyväksikäytetyillä on lapsuudessaan erilaisia terveydellisiä tai fyysisiä ongelmia. Niitä ovat päänsärky, vatsakivut, krampit, kurkkukivut ja iho-oireet. Kipu voi paikallistua myös tietylle alueelle, johon hyväksikäyttö on kohdistunut. Esim. naisilla, jotka on pakotettu toistuvasti oraaliseksiin, on ilmennyt kurkkukipuja. Toistuvan kivun seurauksena hyväksikäytetyt uskovat, että he ovat jotenkin fyysisesti vahingoittuneet tapahtuman vuoksi. (Sanderson 1992, 66.) Sellaiset naiset, joilla on syömishäiriöitä kuten anorexia nervosa tai bulimia, ovat voineet joutua hyväksikäytetyiksi. Ruokahalun muutokset ovat yksi hyväksikäyttöä ilmaiseva oire lapsilla. Hyväksikäytön ja syömishäiriöiden välinen yhteys johtuu inhosta naisellisuutta, seksuaalisuutta ja kielteistä vartalokuvaa kohtaan. Itsensä nälkään näänyttäminen, kuten anorexia, voi olla rangaistuskeino tai hallintakeino. Se kohdistetaan siihen vanhempaan, joka toimi hyväksikäyttäjänä tai siihen, joka ei ole pystynyt suojelemaan lasta hyväksikäytöltä. (Söderholm & Turunen 1993, 109-110.) 5.5 Vaikutukset seksuaaliseen toimintaan Hyväksikäytetyillä on mahdollisesti seksuaalisessa sopeutumisessaan ongelmia. Ongelmat heijastuvat yleisenä seksuaalisena tyytymättömyytenä, joihin kuuluu huono motivaatio, seksuaaliset inhot, heikentynyt kiihottuminen ja orgasmin puute sekä kivulias tai vaikeutunut sukupuoliyhdyntä. Vaikeutena on myös kyvyttömyys erottaa seksi kiintymyksestä ja he voivat kokea epätietoisuutta seksuaalisesta

13 suuntautumisestaan. Hyväksikäytetyt ajautuvat helposti satunnaisiin seksuaalisuhteisiin ja prostituutioon. (Waterhouse 1996, 73.) Hyväksikäytön vaikutukset ovat usein vaiheittaisia. Hyvin yleistä on, että nuorilla on satunnaisia sukupuolisuhteita, joissa hyväksikäytetty on hallitsevana osapuolena. Hyväksikäytetyn sukupuolisuhde vakaan kumppanin kanssa näyttää aluksi sujuvan ongelmitta, mikä johtuu ehkä uutuuden viehätyksestä. Kun suhde syvenee ja siihen liittyy muutakin kuin seksiä, voivat lapsuuden hyväksikäytön muistot tulla esiin. Joillakin hyväksikäytetyillä ei ole seksuaalisia ongelmia ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyy. Raskausaika ja synnyttäminen voivat antaa naiselle ensimmäistä kertaa tilaisuuden tuntea kehonsa ja tämä voi tehdä hyväksikäytetyn erittäin haavoittuvaksi ja laukaista hyväksikäyttöön liittyviä muistoja. (Sanderson 1992, 67.) 5.6 Lapsiprostituutio lapsen seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena Useimmat lapsiprostituoidut tulevat kodeista, joissa heiltä on riistetty itsetunto ja ihmisarvo. He lähtevät pakoon kodeissaan asuvaa hyväksikäyttäjää ja päätyvät vielä pahemman hyväksikäyttäjän kynsiin. Kadulla lasta odottavat pedofiilit ja muut lapsiseksin harrastajat. Kadulla hyväksikäyttäjät lahjovat lasta sekä hyväksikäyttöön että vaikenemaan siitä. Näin lasta opetetaan tuhoisaan elämänmalliin, jossa omalla kehollaan voi ansaita erilaisia etuja. Nuoret eivät valitse vapaaehtoisesti prostituutiota, vaan he ajautuvat siihen hädänalaisissa olosuhteissa. (Molander 1996, 226.) Suomessa ei ole lapsiprostituutiota, joka olisi selvästi nähtävissä kaduilla. Kuitenkin suurimmissa kaupungeissa tiedetään olevan paikkoja, joista löytyy puolikodittomia nuoria, joille pedofiilit ja muut hyväksikäyttäjät tarjoavat maksua saadakseen seksuaalisia palveluja. Suomessa nämä ongelmat ovat kuitenkin vielä vähäisiä, mutta sosiaaliviranomaiset kertovat yhä kasvavasta ja todellisesta lapsiprostituutiosta. (Molander 1996, 227.)

14 6 SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN TUNNISTAMINEN Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily tulee esille joko lapsen itsensä kertomana tai läheisten ihmisten huolena hänen hyvinvoinnistaan. Joskus epäily herää esimerkiksi lastenneuvolakäynnillä. (Sundholm 1989, 37.) Lapset eivät itse kerro hyväksikäytöstä kovin helposti. Ihmisellä on voimakas tarve torjua vaikeat, hämmentävät ja häpeää aiheuttavat asiat. Tavallista on, ettei lapsi uskalla kertoa hyväksikäytöstä senkään jälkeen, kun asia on tullut ilmi muita teitä. Jos lapsi kuitenkin yrittää antaa vihjeitä tapahtuneesta, eivät aikuiset välttämättä osaa niitä kuulla. (Taskinen 1994, 25.) Silloin kun lapsen epätoivo ja ahdistus kohoaa sietämättömäksi hän saattaa uskoutua jollekin luottamalleen aikuiselle tai lapsi saattaa kertoa hyväksikäytöstä vahingossa esimerkiksi leikkiessään. Lasten paljastamat asiat on syytä ottaa vakavasti, mutta kuitenkin on välttämätöntä arvioida tietojen luotettavuus. Kun lapsi uskoutuu aikuiselle, on lapsen auttamisen kannalta olennaista, että henkilö, jolle hän uskoutuu, pysyy rauhallisena ja osoittaa uskovansa lapsen puheisiin. Jos aikuinen hermostuu ja pakottaa tunnustuksiin, lapsi helposti lukkiutuu. (Taskinen 1994, 25.) 5.7 Lapsen käytös ja oireet Epäily lapsen hyväksikäytöstä voi herätä myös hänen käytöksensä ja oireittensa perusteella. Hyväksikäytetyllä lapsella voi olla erilaisia fyysisiä merkkejä, tai hän on levoton, yliseksuaalinen, kärsii vatsakivuista ja unihäiriöistä. Kaikkien hyväksikäytettyjen lasten käytös ei kuitenkaan muutu, vaan he saattavat tehdä parhaansa pysyäkseen huomaamattomina. Usein läheiset sukulaiset ja tuttavat ovat herkkiä havaitsemaan lasten pahaa oloa. (Sundholm 1989, 38-40.) Mikään yksittäinen oire ei sinänsä ole osoitus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaan asia tulee aina selvittää kokonaisuudessaan. Vasta useat samansuuntaiset oireet