Idäntalouksien katsauksia Review of Economies in Transition 1992 No. 3 15.5.1992 Julkaistu uudelleen 2002 Jouko Rautava Liikaraha, inflaatio ja vakauttaminen Suomen Pankki Siirtymätalouksien tutkimuslaitos, BOFIT
ISSN 1235-7405 Uudelleenjulkaistu pdf-muodossa 2002 Suomen Pankki Siirtymätalouksien tutkimuslaitos (BOFIT) PL 160 00101 Helsinki Puh: (09) 183 2268 Faksi: (09) 183 2294 bofit@bof.fi www.bof.fi/bofit Tässä julkaisussa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen Pankin kantaa.
Janko Rautava Liikaraha, inflaatio ja vakauttaminen Tiivistelma Selvityksessa tarkastellaan niita ensivaiheen ongelmia, joita Ita- ja Keski-Euroopan entiset sosialistimaat (siirtymataloudet) joutuvat ratkaisemaan markkinatalouteen pyrkiessaan. Sosialistisessa taloudessa rahan merkitysolipitkalti toirten kuin markkinataloudessa ja niinpa siirtymatalouksien ensimmaisena tehtavana voidaan pima rahan merkityksen ja sen perinteisten toimintojen (vaihdon valine, arvon mitta ja varallisuuden muotb) palauttaminen; Siirtymatalouksien rahatalouden vakauttamisessa on yksinkertaisimmillaan kysymys juuri rahan perusfunktioiden palauttamisesta. Siirtymatalouksien rahatalouden vakauttamisen voidaan ajatella tapahtuvan kahdessa vaiheessa. I-vaiheessa rahajarjestelman romahtamisen aiheuttanut budjettivaje taytyy saada hallintaan (flow. problem) sen kumulatiivisen budjettivajeen, hintasaannostelyn ja tavarapulan aiheuttaman tileille kertyneen liikarahan reaaliarvoa laskettua (stock problem). Yleensa liikarahaongelma on ratkennut hintojen vapauttamista seuranneen korkean inflaation avulla, joka on syoriyt talletusten reaaliarvoa. Rahatalouden vakauttamisen II-vaihe liittyy puolestaan irti paastetyninflaation taltuttamiseen. Siihen on pyritty ensisijaisesti valuuttakurssinkiinnittamisen avulla, mutta vakauttamisen onnistuminen edellyttaa myos muita talouspoliittisia toimia. Minkaan siirtymataloudenei vieia voida katsoa ohittaneen vakauttamisen 11- vaihetta ja esimerkiksi Venaja ja Baltianmaat katllppailevat vieia kevaalla 1992 1- vaiheen ongelmien kanssa. 69
1 Johdanto Siirtymatalouksien 1 ongelmien tarkastelu on perusteltua jakaa rakennemuutokseen ja talouden vakauttamiseen liittyviin ongelmiin. Ensimmaiseen ryhmaan kuuluvat esimerkiksi sellaiset kysymykset kuin yksityistaminen, pankkisektorin luominen, tuotantorakenteen uudistaminen seka hintajarjestelman uudistaminen. liilkimmaiselhi ongelmakentalla puolestaan tarkoitetaan erityisesti julkisen sektorin budjettivajeen jasiita johtuvan inhaationtaltuttamista (sisainen tasapaino) seka vaihtotasevajeen tasapainottamista (ulkoinen tasapaino). Tallainen jako on pakosta jossain maarin epamaarainen, silla monissa tapauksissa rakenneongelmilla ja niiden ratkaisuilla on suora vaikutus talouden vakauttamiseen. Esimerkiksi yksityistamisen vaikutukset budjettitasapainoon riippuvat suuresti toteuttamistavasta ja hintajarjestelman vapauttaminen kiihdyttaa kaikissa tapauksissa ainakin hetkellisesti inhaatiota. Tassa kirjoituksessa keskitytaan siirtymatalouksien vakauttamiseen liittyviin ongelmiin ja tarkastelun painopiste on rahatalouden vakauttamisessa. Tarkastelun kohteeksi nousevat siten erityisesti liikarahailmio (monetary overhang) sekii korkea inhaatio. Tarkastelukulman valintaa voi perustella silla, etta talousuudistusten paamaara on saada taloudet uudelle kasvu-uralle, mutta taloudellisen kasvun kiihdyttaminen kovin epavakaassa rahataloudellisessa ymparistossa on vaikeaa ellei mahdotonta. Lisaksi hyperinhaatiotilanteessa myos reaalisektorin (budjetti, vaihtotase) vakauttaminen saattaa vaatia "normaalista" jarjestyksesta poiketen raha- ja hintajarjestelman vakauttamista ennen kuin reaalipuolivoidaan vakauttaa. 2 Esimerkkeja vakavista rahatalouden epatasapainoista loytyy Mm. 1920-luvun Euroopasta, toisen maailmansodan jaikeisesta Euroopasta (erityisesti Saksaa on kaytetty esimerkkina) seka taman paivan latinalaisesta Amerikasta ja markkinatalouteen pyrkivista Keski- ja Ita-Euroopan maista. Seuraavassa tarkastelukulma on rajattu siten, etta erityisesti Venajan ja Baltian maiden rahatalouksien ongelmien kannalta keskeiset piirteet tulisivat esille. Kirjoituksessa pyritaan tuomaan esille seka periaatteelliset vakautusvaihtoehdot ewi se kehitysura, mita pidemmalle ehtineet siirtymataloudet ovat kaytannossa noudattaneet ja mitii ilmeisesti myos jaljempana tulevat joutuvat muodossa tai toisessa noudattamaan. SiirtymAtalouksilla tarkoitetaan tlt~a sosialistisia maita. kirjoituksessa Keski- ja lui-euroopan entisui 2 SiirtymAtalouksissa vakavin inflaation aiheuttama ongelma lienee suhteellisten hintojen viuiristyminen ja siwi seuraava tehoton resurssien allokaatio. Muita korkean inflaation aiheuttamia ongelmia ovat Mm. pako pois kotimaan raha -miuiraisistli saamisista ja siitli seuraava tavaroiden hamstraus seka vastakauppojen yleistyminen. 70
2 Rahatalouden vakauttamisen I -vaihe: Reaalipuolen vakauttaminen ja liikarahaongelman poistaminen Liikaraha (monetary overhang) on vakavan rahataloudellisen epatasapainon ilmentyma. Toisen maailmansodan jalkeen ongelma kosketti useita lansimaita ja viimeksi sen eteen ovat joutuneet entiset sosialistimaat. Yksinkertaistaen ongelma syntyy siita, etta alijaamaisten budjettien synnyttama rahan tarjonnan kasvu (flow) luo ylikysyntatilanteen, jota ei voida purkaa hintoja nostamalla tai tuotantoa lisaamalla. Hintojen nostamisen estaa hintasaannostely. Tuotannon lisaamisen puolestaan estaa joko tuottajien haluttomuus tarjota olemassa olevilla hinnoilla tavaroita tai yksinkertaisesti tuotantokapasiteetin puute. Purkamaton ylikysynta ilmenee seka kansalaisten etta yritysten pakkosaastamisena eli talletusten kasvuna. Saastovarantojen (stock) lisaksi toinen julkisen vallan hudjettivajeeseen laheisesti liittyva varantoepatasapaino on pankkien suuret saamiset valtionyrityksilta. Ongelmana naissa saamisissa on se, etta ne ovat pitkalti seurausta yritysten pehmdista budjettirajoitteesta eika yrityksilla ole tarkoitusta tai toimintaympariston muuttuessa edes mahdollisuutta maksaa niita takaisin. Pankkien toiminnan jatkamisen kannalta myos tama ongelma pitaa kuitenkin ratkaista. Rahatalouden vakauttamisessa on ensivaiheessa kysymys siita, etta rahan tarjonnan kasvu on jollakin tavalla saatava kuriin (flow problem) ja liikarahaongelmasta (stock problem) on paastava eroon. 2.1 Rahan tarjonnan kasvu eli virtaongelma (flow problem) Rahan tarjonnan lisaantymisen kannalta kayttokelpoinen tapa identifioida ongelma on tarkastella rahan tarjonnan kerroinanalyysin perusyhtaloa (kts. liite):3 (1) M = m * (B-YR), missa m = 1/(r+s*(1-r)) Yhtalossa (1) M on rahan tarjonta (rahavaranto), B rahaperusta, YR pankkien ylimaaraiset reservit keskuspankissa ja m rahakerroin, jonka arvo riippuu pankkien pakollisten reservien suhteesta talletuksiin (r) ja yleison hallussa olevan rahan kateisosuudesta (s). Kateisosuus riippuu talousyksikoiden omista paatoksista, joten sen arvo voi vaihdella suuresti riippuen mm. inflaatiosta ja talletuskoroista. 3 Tiivis kooste rahan tarjonnan kerroinanalyysistii ja rahateoriateoriasta 16ytyy kirjoituksesta "Rahataloudellinen tutkimus ", Tarkka (1987). 71
Taulukko 1. Keskuspankin tase Vastaavaa: Valuuttavaranto Luotot pankeille Luotot valtiolle Luotot yleisolle Vastattavaa: Yleison hallussa oleva kateinen Pankkien pakolliset reservit Pankkien ylimaaraiset reservit Oma paaoma ja muut edit Poimimalla keskuspankin taseesta rahaperustan (B) kysyntakomponentit (kateinen raha, pankkien pakolliset ja ylimaaraiset reservit) ja ottamalla huomioon taseen kahden puolen valinen yhtasuuruus, saadaanesille rahaperustan tarjonnan komponentit eli (2) B = valuuttavaranto + luotot valtiolle + luotot pankeille + luotot yleisolle ~ oma paaoma ja muut edit Teknisesti rahan tarjonnan kasvun syina ovat siten valtionja yritysten budjettivajeet ja niiden rahoitus suoralla tai pankkien kautta kanavoidulla keskuspankkiluotolla. Virtaongelman korjaaminen edellyttaa siten reaalitalouden puolella.valtion bud jettivajeen huomattavaa supistamista seka siihen liittyvaa yritysten luototuksen vahentamista. Tasapainoista budjettia kutsutaan myos talouden reaaliseksi ankkurik- S1. Toinen tarkea vakauttamisen kohde reaalipuolella on vaihtotase. Yhtiilosta (2) nahdaan kuitenkin, etta sen vaikutukset rahan tarjontaan eivat ole suoraviivaiset. Rahan tarjonnan komponentteja tarkastelemallahan nayttaisisilta, etta vaihtotaseen vaje auttaisi vahentamaan rahan tarjontaa valuuttavarannon supistumisen myota. Vaihtotaseen vajeeseen usein liittyva budjettivaje ja sen vaatima keskuspankkirahoitus kuitenkin pienentaa valuuttavarannon muutoksen vaikutusta rahan tarjontaan, joten vaihtotaseen muutokset sinallaan eivat riita rahan tarjonnan muutosten.selittamiseen. 4 Vaihtotaseen vakauttaminen liittyykin laheisemmin rahatalouden tasapainottamisen toiseen vaiheeseen eli inflaation taltuttamiseen, jota kasitellaan myohemmin. Talloin kuvaan tulevat keskeisesti mukaan myos valuuttakurssit. 4 Vaihtotase (CA) voidaan kirjoittaa muotoon CA = (S - I) + (T - G), josta nahdihin, etta vaihtotaseen vajeen ja julkisen sektorin alijaaman (T - G) vali1la vallitsee suoraviivainen yhteys, jos yksityisen sektorin saastamisen ja investointien erotuksessa (S - I) ei tapahdu muutoksia. Kts. Dornbusch (1988), s.43. 72
22 Liikarahaongelman poistaminen (stock problem) Rahan kvantiteettiyhtalo (vaihdon yhtiilo). on puolestaan kiiyttokelpoinen valine havainnollistamaan rahatalouden epatasapainon tunnusm.erkkeja ja ongelman ratkaisumahdollisuuksia.s Vaihdon yhtalo esitetiian yleensa muodossa: (3) M * V == P * Y eli (4) V = P * Y / M YhtalOssa M on rahan tarjonta, V rahan kiertonopeus, P hintataso ja Y vaihdon piirissa olevien tavaroiden maara. Vaihdon yhtalo on identiteetti, joten sellaisenaan sen kaytto ei viela sido kasittelya mihinkiian tiettyyn teoriaan (tabinna monetarismiin).6.. Vaihdon yhtalon avulla voidaan tehda joitain suuntaa antavia paatelmiakoskien erityisesti vakavaa rahatalouden epatasapainoa. Yhtiilosta (4) nahdaan, etta tuotannon pysyessa ennallaan tai laskiessa rahan tarjonnan kasvu laskee raban kiertonopeutta, kun suuri osa hinnoista on saiidelty. Koska normaalioloissa rahan kiertonopeus on melko vakaa, niin kiertonopeuden lasku kuvastaa perustavanlaatuisia ongelmia rahajiirjestelmassa. Aiiritapauksessaraha eienaa kelpaa vaihdon valineeksi eli sen kiertonopeus laskee Uihelle nollaa, jolloin talous siirtyy pitkiiltivaihdannais~. talouteen. Osittain kotimaisen raban' korvikkeeksi tulevat muut valuutat (dollarisoituminen) tai esimerkiksi ulkomaiset savukkeet. 7 Jos tiettya rahan kiertonopeutta pidetaan jonkinlaisena rtormaalitilan mittarina, niin rahankvantiteettiyhtalosui nahdaan, etta tilanteen normalisoimiseksi on olemassa kaksi tapaa: 1) Suuri kertainflaatio 2) Rahan tarjonnan leikkaus eli rahareformi Tuotannon (Y) nopeaa kasvattamista ei siis niihda reaalisena vaihtoehtona. Pikemminkin on niin, ettii tuotannon kasvun ja vaihdon piiriin tulevan tarjonnan (mm. varastot) ennakkoehto on rahatalouden tasapainon saavuttaminen. Tosin vaihdon yhtiilo osoittaa selkeasti myos vakauttamispolitiikanja rakennepolitiikan yhteenkuuluvuuden juuri tuotannon (Y) kautta. Esimerkiksi valtion omaisuuden yksityistiimisella (ensivaiheessa lahinna asunnot) on mabdollista lisata tarjolla olevien tuotteiden maaraa ja sita kautta tasapainottaa rabataloutta. On kuitenkin heti lisattiiva, etta 5 Tassa lainataan Dombuschia ja Wolfia (1990) kvantiteettiyhtalon soveltamisessa rahatalouden epatasapainon kuvaamise~n ja ratkaisumallien hahmottamiseen. Edwards (1991) kasittelee samaa asiaa hieman toisilla klisitteilla eli toteutuneen reaalisen rahavarannon (MlPy) ja halutun reaalisen rahavarannon (MIPy)* avulla. 6 Selkea esitys vaihdon yhtalosta ja sen liittymisestli eri teorioihin, kts. Thrkka (1987). 7 Esimerkiksi Romaniassa 1980-1uvun jalkipuoliskolla monessa asiassa kaypina maksuvalineina olivat Kent savukeaskit. 73
kovin epavakaissa oloissa valtiokaan tuskin on kovin halukas vaihtamaan reaaliomaisuuttaan rahaksi ja muutenkin yksityistamisen liikkeelleiaht5 on ouut sangen hidasta akuuttien rahataloudellisten ongelmien ratkaisemistarpeen kannalta. Taloudenpitajien halua vahentaa vapaaehtoisesti rahan kiertonopeutta ei myoskaan nahda realistisena vaihtoehtona, silla. rahan kiertonopeuden lasku merkitsee samaa kuin reaalisen rahavarallisuuden (M/(P*Y) kasvu. Ihmiset tuskin ovat valmiit pulataloudessa vapaaehtoisesti vahentamaan kulutustaan reaalisen rahavarallisuutensa kasvaessa. Vaihdon yhtalon kannalta infiaatio ja rahareformi ovat samanarvoiset ja molempia tapoja on myos kaytannossa kokeiltu. Tunnetuin esimerkki rahareformista lienee Saksa toisen maailmansodan jalkeen. Saksan rahareformin jalkeen ja ennen Ita-Euroopan muutosprosessin alkua Chile on ainoa maa, joka on joutunutratkaisemaan liikarahaongelman. Chilen ratkaisu 1970-luvun puolivalissa perustui korkeaan infiaatioon. 8 Siirtymatalouksissa liikarahaongelman poistaminen on toistaiseksi perustunut vain korkeaan infiaatioon, josta esimerkkina kay vuoden 1990 alussa kaynnistynyt Puolan seka helmikuussa 1991 kaynnistynyt Bulgarian talousohjelma. 9 2.2.1 Infiaatio Rahatalouden tasapaino eli "normaali" rahan kiertonopeus on kvantiteettiyhtalon mukaisesti palautettavissa kertaluonteiseua hintatason nostolla. Tama politiikkavaihtoehto edellyttaa onnistuakseen, etta talousyksikot eivat viela ole sopeutuneet elamaan infiaatioymparistossa. Mikali talletukset on indeksoitu tai korot saavat vapaasti heijastaa infiaatiota, ei liikarahaongelmaa voida poistaa kertaluonteisella infiaatiolla. Kertaluonteisen infiaation onnistumisedellytyksia heikentaa myos se, etta infiaatiolla on paastyaan irti taipumus jaada eiamaan omaa elamaansa. Indeksisysteemien kehittymien ja sopimusaikojen lyhentyminen tekevat infiaatiokehityksen katkaisemisen hyvin vaikeaksi. Korkea infiaatio on erityisesti kehittymattomassa verojarjestelmassa omiaan lisaamaan budjettivajeita eli vaikeuttaa rahan tarjontaan liittyvan virtaongelman ratkaisua. Budjettivajeen kasvu liittyy erityisesti budjettitulojen reaaliarvon laskuun ja useissa hyperinfiaatiotapauksissa nayttaakin silta, etta yleisesti hyvaksytty kasitys infiaation kausaalisesta riippuvuudestabudjettivajeesta kaantyy painvastaiseksi eli budjetin tasapainottaminen edellyttaakin ensin hintatason vakiinnuttamista. Nayttoa tasta Oliveira-Tanzi -vaikutuksen nimella kulkevasta ilmiosta on saatu tutkimalla 8 Edwards(1991), s. 13 9 Tshekkoslovakia poikkeaa muista siirtymatalouksista siina, etta silla ei ollut merkittavia sisaiseen tai ulkoiseen tasapainoon liittyvia ongelmia sen aloittaessa tiukan talousuudistuksen vuoden 1991 alussa. Vuoden 1991 alun infiaatio liittyi suhteellisten hintojen korjaantumiseen hintojen vapautumisen seurauksena ja vuoden lopussa hintojen nousu oli lahes pysahtynyt. 74
1920-luvuneurooppalaisia hyperinfiaatioitaseka latinalaisen Amerikan kokemuksista.10. Ilmeista myos on, etta infiaatiosopeutus on omiaan vahentamaan kotitalouksien ja yritysten luottamusta vakautuspolitiikkaa kohtaan. Esimerkiksi Puolassa alkuperaisen hintojen korotuksen jalkeenkin yli 50 %talletuksista pidettiin edelleen valuuttatileilla, mika on selkea osoitus kansalaisten epaluottamuksesta kotimaan valuutan arvoa ja valittua vakautusstrategiaa kohtaan. ll 2.2.2 Rahareformi Rahareformin paamaarana on vahentaa rahan tarjontaa (M) siten, etta se on sopusoinnussa vakaan hintatason kanssa. Voidaan erottaa kolmenlaisia rahareformeja: 12 Nimellinen rahareformi, jolla otetaan kayttoon uusi rahayksikko muuttamatta virta- ja varantosuureiden reaaliarvoja. Tarkoituksena on.poistaa "ylimaaraiset" nollat, hankkia tietoja tulonjaosta tai selvittaa varojenlaillisuus. Pankkitalletusten jaadyttaminen tai niiden konvertointi valtion velaksi. Konfiskatorinen rahareformi, jossa kateis- ja/tai talletusvaroja leikataan kokonaan tai jollakin kertoimella. Leikkaus on reaalinen, silla virtasuureita leikataan pienemmalla kertoimella kuin varantosuureita. Rahareformin toteuttamista vaikeuttaa se, etta on mahdotontatietaa liikarahan maara tai rahan kiertonopeuden "normaali'l arvo. Tarvittavan rahan tarjonnan leikkauksen arviointia vaikeuttaa vieia se, jos rahareformiin liittyy myos samanaikainen hintojen vapauttaminen. Talloin reformipaketilla on suora heijastusvaikutus my Os vaihdon piiriin tulevaan tavaramaaraan (Y) ja lllntatasoon (P). Koska hintojen vapauttamisen vaikutukset liittyvat rahareformin lisaksi my Os infiaatio-vaihtoehtoon, oiin tata kysymysta kasitellaan myohemmin erikseen. Rahan tarjonnan leikkaukselleei edella olevan perusteella voi olla mitaan selkeaa saantoa. Leikkauksen suuruutta tuleekin tarlcistella sita taustaavasten, onko "liian" suuri leikkaus parempi kuin "liian" pieni.kvantiteettiyhtalon mukaisesti selvaa on, etta leikkauksen jaadessa liian pieneksi infiaatio kiihtyytai hintasaannostelya pitaa jatkaa ja rahareformi toistaa... Liian suuri leikkaus voi kuristaa kotimaista kysyntaa ja johtaa laman syvenemiseen, mutta tilanteen korjaaminenjaikeenpain puolestaan antaa hallitukselle mahdol- 10 1920-luvun inflaatioista Franco (1990) Ja Argentiinan kokemuksista Machinea - Fanelli (1988). 11 Edwards (1990) s. 12 12 Dornbusch - Wolf (1990), s. 9-11 75
lisuuden seigniorage-tuloihin (kertaluonteinen rahamiuidin lisays).13 Lisaksi tiukka likviditeettitilanne saattaa pakottaa yritykset purkamaan varastojaan, mika lisaa tavaroiden tarjontaa markkinoilla ja hillitsee siten osaltaan infiaatiopaineita. 2.3 Pankkien taseiden korjaaminen(bad loan problem) Taman luvun alussa todettiin, etta liikarahaongelman lisaksi toinen pankkien varantoihin liittyva ongelma on pankkien epavarmat saamiset valtionyrityksilta. Naiden saamisten vastaerana pankkien taseissa ovat velat yleisolle (yleison saastot) ja keskuspankille. Valtion budjettivajeiden vahentaminen merkitseesita, etta myos yritysten budjettirajoitetta taytyy tiukentaa ja lisaksi hintojen vapauttaminen muuttaa yritysten toimintaympiiristoa niin, etta suuri osa niista ei kykene maksamaan velkojaan pankeille.. Rahareformi tai inflaatio vaikuttaa pankkien taseissa seka velkoihin etta saamisiin riippuen siita, miten velkojen ja saastojenreaaliarvo onsuojattu (indeksointi, korkopolitiikka). Ilmeiselta kuitenkin nayttaa se, etta pankkien epavarmojen saamisten maara on niin suuri, etta ongelma ei ratkea pelkastaan rahareformin tai infiaation avulla, vaan se edellyttaa julkisen vallan avulla tapahtuvia rahoitusjarjestelyja. Ellei pankkien taseen saamispuolta vahvisteta, saattavat luottoja antaneet pankit kaatua luottotappioihin. Toisen maailmansodan jalkeen 'Saksassa rahareforminyhteydessa pankkien valiset seka Kolmatta valtakuntaa koskevat Reichsmark -maaraiset saamiset ja velat seka julkisen sektorin Reichsmark-varannot mitatoitiin. Naiden toimien vastapainoksi ja pankkien taseiden vahvistamiseksi.pankeille kirjattiin Saksan markka - maaraisia saamisia osavaltioilta.14 2.4 Hintareformi Pitkaaikainen hintasaannostely johtaa ajan kuluessa hintasuhteiden vaaristymiin.. Vaaristynyt hintarakenne oli ongelma toisen maailmansodan jalkeisessa Euroopassa ja paljon pahempana se esiintyy taman. paivan ita-eurooppalaisissa siirtymatalouksissa. Vaaristynyt hintarakenne vaikeuttaa entisestaan liikarahaongelman poistamista rahareformilla tai kertainflaatiolla. Asiaa voidaan havainnollistaa avaamalla vaihdon yhtalo (4). disaggregoituun muotoon: 13 Seigniorage-tulojen osuus niiyttiiisi kuitenkin kasvavan huomattavaksi liihinnli hyperinfiaatiotilanteessa ja normaalioloissa tai vakaan (vaikka korkean) infiaation vallitessa sen merkitys on vlihiiisempi. Esimerkiksi Boliviassa infiaation kiihtyessa nopeasti seignioragetulot nousivat 10-15 %:iin BKT:sta 1982-1984, kunne sitli ennen olivat jopa alle 2 % BKT:sta. Toisaalta Brasiliassa 1980-1uvun alkupuolella, jolloin maassa. oli jatkuvasti suhteellisen korkea mutta vakaa infiaatio, seigniorage-tulojen osuus BKT:sta oli 2-3 % (V~gh (1991), s. 21-22). 14 Dornbusch - Wolf, Taulukko 10, s.26 76
Indeksien voidaan ajatella kuvaavan eri tuoteryhmhi (esim.peruselintarvikkeet, raaka-aineet), hintaryhmhi (esim.neuvostoliitto syksylhi 1991: Saadellyt hinnat, sopimushinnatja vapaat hinnat) tai markkinoita (esim. viralliset markkinat, mustat markkinat). Yhtal&ta (5) nahdaan suoraan, etta vaaristyneen hintarakenteen oikaisemiseksi eri tuoteryhmien hintoja pitaa korjata eri kertoimella eli suhteellisia hintoja pitaa muuttaa. Periaatteessa hintarakenteen oikaisu voi johtaa. aggregaattihintatason laskuun, nousuun tai sen pysymiseen ennallaan, mutta kaytannossa hintareformi johtaa aggregaattihintatason(p). nousuun. Kuten yhtalosta (5)nahdaan,hintatason nousua hillitsee kuitenkin se, etta. hint6jen vapauttamisenmyota esimerkiksi mustien markkinoiden hintojen pitaa laskea ainakin suhteessa. Hintatason nousua voidaan hillita myos rahareformilla. Epatasapainotilanteenkorjaaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa, silla vaihdon yhtaloon sisaltyvien muuttujien korjaustarpeista ei ole saatavilla eksaktia tietoa eika edes rahan kiertonopeuden "normaaliarvo" ole tiedossa. Vaikka hintarakenne olisi oikea, niin on mahdotonta sanoa, paljonko hintoja pitaisi nostaa tairahamaaraa leikata, jotta tilanne tasapainottuisi. Vaaristyneen hintarakeriteen oloissa "oikean" hintatason tai rahamaaran maarittaminen etukateen on mahdotonta. Vaaristynyt hintarakenne vaikeuttaa rahatalouden tasapainottamispyrkimyksia, mutta ellei sita korjata, epatasapaino-ongelmat syntyvat uudestaan.. Hintareformi eli hintojen vapauttaminen onkin kiinteasti kuulunut mm. Saksan toisen maailmansodan jaikeiseen rahareformiin seka mm.puolanja Bulgarian talousohjelmiin,joissarahareformin sijasta on turvauduttu inflaatiosopeutukseen; 15 Hintareformiin liittyy se koko taloudenvakauttamisen kannalta myonteinen piirre, etta silla on tuotantoa kasvattava vaikutus ja hintojen vapauttamisen seurauksena varastojen purkaminen lisaa vaihdon piiriin tulevientavaroiden maaraa. Tama tasapainottaa liikarahan aiheuttamaa ylikysyntatilannetta ja pienentaa liikarahan poistamiseen tarvittavan inflaation tai rahamaaran leikkauksen tarvetta. Saksan rahareformin yhteydessa toteutetullahintojen vapauttamisella oli.huomattava tarjontavaikutus, mutta esimerkiksi Puolan tapauksessa tarjontavaikutus on jaanyt ainakin toistaiseksi suhteellisen vahaiseksi. Talta osin ehka oleellisin era toisen maailmansodan jalkeisen Saksan ja entisten sosialistimaiden valilla on siina, etta jalkimmaisissa yrityssektori on erittain monopolisoitunut ja edelleen pitkalti valtion omistuksessa. Voikin perustellusti olettaa, etta pelkka hintajarjestelman uudistus ei kovin lyhyessa ajassa riita muuttamaan siirtymatalouksien yritysten kymmenien vuosien aikana omaksumaa sosialistisen jarjestelman toimintatapaa; Lisaksi sopii e pailla, etta entisten sosialistimaiden tuotantokapasiteetin rakenne ja kunto suhteessa kilpailijoihin on jopa huonompi kuin Saksan toisen maailmansodan jalkeen. 15 Hintojen vapauttaminen liittyy ortqdoksisiinvakautusohjelmiin, joiden muina ele:" mentteina ovat tiukka finanssi- jarahapolitiikka. Hintojen valiaikainenjaiidyttaminen puolestaan liittyy heterodoksisiin vakautusohjelmiin, joissa infiaation taltuttamiseen pyritaan tyypillisesti valuuttakurssin ankkuroinnin ja tulopolitiikan avulla. 77
3 Rahatalouden vakauttamisen II -vaihe: Inflaation taltuttaminen Hintojen vapauttamiseen ja liikarahan poistamiseen etenkin inflaation avulla liittyy se kiusallinen piirre, etta inflaatiosta tulee taloutta vaivaava pysyva ilmio. Tuoreita esimerkkeja tasta loytyy niin latinalaisesta Amerikasta kuin siirtymatalouksista. Julkisen vallan lopputavoite on mahdollisimman tasapainoisen talouskasvun saavuttaminen. Inflaation taltuttaminen on yksi tahan tavoitteeseen liittyva elementti, mihin julkinen valta pyrkii asettamalla tavoitearvoja inflaation kannalta tarkeille muuttujille. Reaalipuolella tallaisia valitavoitteita tai ankkureita ovat tasapainoinen budjetti seka tasapainoinen vaihtotase. Jatkuva suuri budjettivaje johtaa helposti sen rahoittamiseen rahaa painamalla ja jatkuva vaihtotaseen vaje puolestaan pakottaa maan valuutan devalvoimiseen, mika puolestaan lisaa seka suoraan etta budjettivaikutusten kautta inflaatiopaineita. Inflaation taltuttamisen tekee ongelmalliseksi se, etta pelkka reaalisten ankkureiden olemassaolo ei valttamatta katkaise hintojen nousua. Kaytannosta saatujen kokemusten mukaan inflaation taltuttaminenedellyttaakin reaalisten ankkureiden lisaksi yhta tai useampaa nimellista ankkuria seka mahdollisesti vieia muita talouspoliittisia toimia. Formaalissa mielessa ankkuroinnissa on kysymys yleisen tasapainosysteemin ratkaisusta. 16 Seuraavassa keskitytaan nimellisten ankkureiden valintaanja muihin rahatalouden vakauttamista eli inflaation taltuttamista tukeviin talouspoliittisiin toimiin. Lahtokohtana tarkastelulle on se, etta budjetti ja vaihtotase on saatu suhteellisen hyvaan tasapainoon. Reaalipuolen tasapainottaminen on kaytannossa erittain laaja ja vaikea kysymys ja tassa sita tarkastellaan vain nimellisten ankkureiden valintaan tai muihin vakauttamistoimiin liittyen. 3.1 Nimellisten ankkureiden valinta Politiikan ankkuroinnilla tarkoitetaan lahinna sita, etta talouspolitiikasta vastaavat valitsevat jonkun tai joitakin muuttujia, joiden kehitykselle asetetaan tietty tavoitearvo. Naiden valitavoitteiden avulla pyrihian lopputavoitteeseen eli vakaaseen hintatasoon. Valitavoitteet eli nimelliset ankkurit toimivat viestina taloustoimijoille talouspolitiikan muuttumisesta ja siita, etta uuden politiikan paamaarana on hintatason vakauttaminen. Muuttujille asetettu valitavoite voi olla joko kiintea arvo (esim. kiintea valuuttakurssi tai korkoprosentti) tai vakaa kehitys (esim. vakaa rahan tarjonnan kasvuprosentti). Nimellisena ankkuri~a tulevat kysymykseen lahinna valuuttakurssi seka kotimaiset rahapolitiikan valitavoitteet (rahan tarjontaa kuvaavat raha-aggregaatit tai korko). Myos hinnat ja palkat voivat toimia ankkureina, mutta niiden jaadyttaminen ainakin ensivaiheessa on siirtymatalouksien kohdalla ongelmallista. Joissain 16 Esimerkki nimellisten ankkureiden merkityksestii formaalissa muodossa loytyy Brunon (1990) kirjoituksesta s. 7-12. 78
tapauksissa myos valtion kotimaisen velan indeksointi voidaan rinnastaa ankkurointiin. 3.1.1 Valuuttakurssit Vakauttamispolitiikassa kaytetyin ankkuri on ouut kotimaisen valuutan arvon kiinnittaminen johonkin toiseen valuuttaan tai valuuttakoriin. ValuuttakurssinkiinniWimista ja sen kayttoa politiikan ankkurina on perusteltu ensinnakin silla, etta epavakaissa oloissa juuri oman valuut,an jatkuva ja kaikkien valittomasti nahilivissa oleva heikkeneminen on osoitus nimellisen ankkurin puuttumisesta. Talloin politiikan uskottavuuden kannalta selkeli tapa osoittaa politiikan muuttuminen on kiinnittlili valuuttakurssi. Valuuttakurssin kiinnittlimiseen liittyy siten uskottavuuden (credibility) lisliksi Hipinlikyvyys (transparency), mikli ei ole yhtli ilmeistli esimerkiksi rahan mlilirlin ollessa ankkuri. Korkea infiaatio ja jatkuva valuuttakurssin heikkeneminen vaikeuttaa kotimaisten ja ulkomaisten hintojen vertailua. Toinen ilmeinen valuuttakurssinkiinnittlimisen etu onkin se, ettli sen avulla voidaankotimaisille tuotteille saadaan selkelit ja kiintelit referenssihinnat. Hintarakenteen selkiytyminen ja hintavertailun helpottuminen jo sinlilllilin vlihentlili paineita hintojen jatkuvalle korottamiselle. Hintarakenteen korjaamista tlirkelimpi tekijli on kuitenkin se, ettli kiintelilin valuuttakurssiin pohjautuvaan vakautukseen tulee elimellisenli osana kuulua ulkomaankaupan liberalisointi. Ulkomaankaupan liberalisointi lislili kilpailua kotimarkkinoilla, mikli puolestaan hillitsee tehokkaasti hintojen nousua. Ilman ulkomaankaupan vapauttamista ja siihen liittyvlili osittaista valuutan vaihdettavuutta on vaikea nlihdli, mikli merkitys valuuttakurssin kiinnittlimisellli voisi olla kotimaisen talouskehityksen vakauttamisen kannalta. Ulkomaankaupan vapauttaminen on kuulunut oleellisena osana esimerkiksi Saksan toisen maailmansodan jlilkeen tehtyyn vakautukseen (tosin valuutan vaihdettavu~s vasta paljon myohemmin) sekli Chilen syksyllli 1973 alkaneeseen ja Puolan vuoden alussa 1990 alkaneeseen vakautusohjelmaan.17 Valuutan yliarvostuksen ja siitli johtuvan slilinnostelyn lislilintymisen on katsottu olevan vaikein latinalaisen Amerikan taloudellinen ongelma ja myos Puolassa se on ainakin potentiaalinen uhka. 18 Kilpailukyvyn sliilymisen turvaamiseksi erlis suhteellisen selkeli tapa on jo alunperin riittlivli devalvaatio, mikli samalla vlihentlili myos mahdollista liikarahaongelmaa. Vakautuksen alussa Puolassa valuuttakurssidevalvoitiin suunnilleen mustien markkinoiden tasolle eli 46 % ja valittu kurssi kesti yli vuoden aina toukokuuhun 1991. Syksyllli 1991 kiinteastli kurssista luovuttiin ja kurssia sopeutetaan inflaatiovauhtiin kuukausittain. Chilessli valuutta devalvoitiin 85 % syksyllli 1973, mutta valuuttakurssi kiinnitettiin vasta 1979. Tlitli edelsi likainen kellunta (crawling peg) eli kiintelin ja vapaasti kelluvan kurssin vlilimuotona tunnettu valuuttapolitiikka. 19 17 Saksan reformista Dornbusch - Wolf (1990), Chilen ja Puolan vakautusohjelmista Edwards (1991), esim. taulukko 2. 18 Edwards (1991), s. 35 19 Edwards (1991) taulukko 2. 79
Valuuttakurssipolitiikkaan liittyen onkin syyili huomata, etta Puolassa inflaatio on ainakin osaksi juuri kiintean valuuttakurssin ansiosta saatu talttumaan kaksinumeroiseksi (ainakin toistaiseksi) huomattavasti Chilea nopeammin. ValuuttakuIssin kiinnittaminen ei kuitenkaan yksinaan riita katkaisemaan riittavan nopeasti inflaatiota. Talloin on vaarana, etta reaalinen valuuttakurssi vahvistuu ja maan kilpailukyky heikkenee etenkin, jos valuuttaa ei ole riittavasti devalvoitu ennen kurssin kiinnittamista. Kilpailukyvyn heikkeneminen puolestaan vaarantaa maan ulkoisen tasapainon. Kaytannossa vahaisten valuuttavarantojenja rajallisen ulkomaisen rahoituksen vuoksi kilpailukykytekijat menevat inflaation vastaisen taistelun ja kiintean valuuttakurssin edelle. 20 3.1.2 Rahan tarjonta ja korko Mikali valuuttakurssi ei ole kiintea tai sen ei katsota yksin riittavan inflaatiotavoitteiden saavuttamiseksi, iliytyy ankkuriksi valita jokin muu tai lisaa muuttuja. Kyseeseen tulevat talloin rahapolitiikan puolella maaralliset raha-aggregaatit tai korkotaso. 21 Vaihdon yhtalosili (4) nahdaan, etta raha-aggregaattien tehokas kaytto edellytilia, etta rahan kiertonopeudesta ja bruttokansantuotteen kehitykseshi on suhteellisen luotettavaa tietoa saatavilla. Siirtymatalouksissa ei niiden arvioimiseen tarvittavia luotettavia aikasarjoja ole olemassa, silla tilastointion vie1a pitkaan hyvin puutteellista. Lisaksi kaynnissa oleva talouden rakenteellinen muutos estaa luotettavien estimaattien tekemisen muuttujien. valisista suhteista, koska keskeisten muuttujien kuten rahan kysynnan (rahan kiertonopeuden) arvot vaihtelevat rajusti. 22 Samanlaisia ongelmia syntyy myos, jos rahapolitiikan valitavoitteeksi valitaan kiintea korkotaso. Myos tass a tapauksessa pitaisi pystya arvioimaan esimerkiksi hintojen liberalisoinnin aiheuttama hintashokki tai ylipaataan inflaatio-odotukset, jotta politiikan tekijoilla olisi kasitys siita, mihin reaalikorkoon tietylla nimelliskorolla paadytaan. Tamankin jalkeen olisi vie1a mahdoton sanoa, mika vaikutus korolla on esimerkiksi tuotantoon, koska muutosprosessin aikana myos reaalimuuttuj ien arvot vaihtelevat suuresti. Kotimaisia valitavoitteita voidaan kayttaa edellisista pitkalti ennustamiseen liittyvista ongelmista huolimatta, mutta talloin valitun linjan noudattamisen turvaamiseksi joudutaan helposti lisaamaan "talousyksikoiden toiminnan saatelya ja rajoittamista. Saatelyn lisaaminen on omiaan hidastamaan muutosta ja kasvattamaan vakautuspolitiikan heikon uskottavuuden jo muutenkin aiheuttamia tappioita. Uhka saannostelyn lisaantymisesta ei kuitenkaan liity pelkasilian raha-aggregaattien tai koron kayttoon politiikan ankkurina, silla myos kiintea ja yliarvostettu valuuttakurssi saattaa siita johtuvine ongelmineen johtaa saannostelyn lisaantymiseen. 20 Ankkuroinninja kilpailukyvyn valisen ongelman erittelysm tarkemmin Guitian (1991) ja valuuttakurssin kiinnittamiseen liittyvasta uskottavuusongelmasta Agenor (1991). 21 Bofinger (1991) on kasitellyt kriittiseen savyyn muiden muuttujien kuin valuuttakurssin kayttoa ankkurina ja seuraava perustuu pitkalti Mnen analyysiinsa. 22 Kehitysmaiden markkinatalouteen siirtymiseen liittyvasta rahapolitiikasta ja mm. rahan kysynnan estimoinnista, kts. Wong (1991). 80
3.1.3 Kotimaisen julkisen velan indeksointi Uskottavuuden saavuttaminen on vakauttamisohjelmien kannaltaongelma, mikii heijastuu suoraan hinnanasetannassa. Mitii. vahemman uskottavuutta vakautusohjelmalla on, sita korkeammat ovat korot ja muut hinnat. Koska vakauttamistoimenpiteidenkohteeksi joutuneiden maiden julkinen kotimainen velka on yleensa varsin suuri, niin helposti syntyy epailys, etta valtion intressissa saattaakin o11a korkean infiaation hyvaksyminen. Vaikka kotkeaan infiaatioon liittyy valtiontalouden kannalta suuria ongelmia (mm.oliveira~tanzi - vaikutus) ja etenkin ennakoidun infiaation vaikutus valtion velanhoitorasituksen kevennyksen kannalta saattaa jaada marginaaliseksi,niin hallitus voi silti joutua kiusaukseen pyrkia vahentiimaan valtion reaalista velanhoitorasitetta infiaation avulla. Jos yleiso ei Iuota hallituksen vakautusohjeimaan, syntyyvaikeasti katkaistava kierre valtion velan, infiaation ja korkojen ymparille. Mikiili korot saavat. liikkua vapaasti tai hallitus ei pysty niita tehokkaasti saateletnaan,niin talloin korot heijastavat suoraan infiaatio-odotuksia eika taloudellaole kierrettiikatkaisevaa nimellista ankkuria.23 Valtion kotimaiseen velkaan liittyva infiaatio-odotuksia ruokkiva.kierre voidaan kuitenkin katkaista indeksoimalla valtion ottaman velan kuoletukset siten, ettii velan ostovoima sailyy ennallaan. Indeksoinnilla kuoletukset voidaan sitoa esimerkiksi kuluttajahintaindeksiin, valuuttakurssiin tainiiden yhdistelmaan. On myos mahdoi~ lista sitoa valtion pitkaaikaisten velkapapereiden korot lyhytaikaisiin korkoihin. 24 Indeksoitujen julkisten velkapapereiden liikkeellelasku takaa siten sen, etta hallitus ei pysty infiaatio-politiikalla pienentamaan velkataakkaansa. Tama lisaa politiikan uskottavuutta ja pienentaa valtion velkaan liittyvia infiaatio-odotuksia. Tassa mielessa valtion velan indeksointi palvelee nimellisena ankkurina. Infiaatioon vaikuttavat monet eri tekijat eikii velkojen indeksoinnin tehokkuus infiaatiota vastaan kaikissa oloissa ole varmaa. Taman.vuoksi kaytannossa.ei ole pystytty osoittamaan yksiselitteistii yhteytta infiaation ja velkojen indeksoinnin vali11e25. Selvaa kuitenkin on, etta valtion velan indeksointi ei yksin riita katkaisemaan infiaatiokierretta. Erityisesti finanssipolitiikan pitaa selkeasti tukea velan kasvuun liittyvan ongelman ratkaisua, jotta infiaation vastainen vakauttamisohjelma olisi uskottava. 23 Guidotti - Kumar (1991) kasittelevat laajasti julkisen velan ja inflaation valista ongelmaa vakautusohjelmien valossa. Sivulla 17 on esilllerkki siita, kuinkainfiaatio voi tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdoltakuin finanssipolitiikka velkataakankeventamiseksi. Jos valtion velka on 25 % BKT:sta, niin yllattavalla 10 % inflaatiollareaalinen velkarasitus laskee maaralla, joka vastaa 2.3 % BKT:sta. Saman vaikutuksen aikaansaaminen finanssipolitiikalla edellyttaa esimerkiksisita, etta 5 vuoden aikana valtiontalouden tila paranee joka vuosi maaralla, joka vastaa 0.6 %BKT:sta. 24 2S Kts. indeksoinnista tarkemmin Guidotti"' K.umar (1991), s. 18 Guidotti - Kumar (1991), s. 20 81
3.2 Muut vakauttamista tukeyat talouspoliittiset toimet Usein pitkaan jatkuneen inflaation katkaisemiseen Hihtaaviin vakautusohjelmiin on liittynyt myos laajoja tulopoliittisia elementteja. Keskeisimpia naista ovat hintojen ja paikkojen jaadytys. Hintojen ja palkkojen jaadyttamiseen liittyvat ongelmat rajoittavat niiden kay ton yleensa kuitenkin lyhytaikaiseksija muihinankkurointeihin kiinteasti liittyvaksi operaatioksi. Siirtymatalouksien osalta yleinen hintojenjaadytys ainakin vakautuksen aikuvaiheessa olisi kuitenkin epailyttavaa, silla vaaristyneen hintarakenteen johdosta hintojen jaadyttaminen vain palauttaisi aikaisemmat epatasapainon ilmentymat kuten tavarapulan, mustat markkinatja liikarahaongelman. Myos palkkojenjaadyttaminen tai ylipaataan verotukseen perustuva tulopolitiikka, jolla yritysten paikankorotuksia pyritaan hillitsemaan verotuksen avulla, on siirtymatalouksien kohdalla vakautuksen alkuvaiheessa ongeimallista. Ensinnakin voi epailla,. etta siirtymatalouksista puuttuu verotukseen perustuvan tulopolitiikan edellyttamat instituutiot eli Iahinna tehokas veronkeraysjiirjestelma ja ylipaataan verotukseen liittyva perinne. Tulopolitiikan kaytto markkinatalouteen siirtymisen alkuvaiheessa saattaa myos vaikeuttaa. rakennesopeutusta, silla tulopolitiikka on omiaan sailyttamaan tyomarkkinoilla vanhat rakenteet eika salli riittavaa palkkojen eriyttamista seka jatkaaperinnetta, jonka mukaan paavastuu palkkapolitiikasta on valtiolla~ Lisaksi tulopolitiikkaa edellyttaa kovan budjettirajoitteen olemassaoloa, jotta yritykset eivat voisi maksaa lisapalkkoihin liittyvia veroja "pehmeilla" lainoilla.joskova budjettirajoitus onjo olemassa, niin talloin on mahdollista. kayttaa perinteisiarahapolitiikan valineita, joilla ei ole rakennemuutoksen kannalta haitallisia vaikutuksia.26 Mikali korkea inflaatio jaa siirtymatalouksissa pysyvaksi ilmioksi ja kun tulopolitiikan vaatimat institutionaaliset edellytykset ovat olemassa, myos tulopolitiikalla voi myohemmin oha merkittava rooli inflaationtaltuttamisessa. Chilen ja Meksikon kokemuksia vertaamalla ja Israelin kokemusten pohjalta on tultu tulokseen, etta vakauttamispolitiikan uskottavuuden lisaamiseksi ja inflaation taltuttamiseksi tarvitaan valuuttakurssin kiinnittamisenja muiden mahdollisten ankkureiden lisaksi myos tulopolitiikkaa. 27 Tulopolitiikkaan laheisesti liittyva laajamittainen palkkojen ja hintojen indeksointi on omiaan pitamaan ylla infiaatiota, minka vuoksi vakautuspaketteihin on usein liitetty my6s indeksointijarjestelmien purkaminen. Indeksoinnin purkamisella pyritaan muuttamaan talousyksikoiden odotusmekanismeja siten, etta historian sijasta tulevaisuus saisi suuremman painon odotusten muodostumisessa. Kiintea vaiuuttakurssi ja senuskottavuuden sailyminen edellyttaa julkisen vallan osalta tiukkaa ja selkeaa politiikkaa~ Lisaksi uskottavutiden sailymista ja voimistumista edesauttaa etujarjestojen tuleminen vakautuspolitiikan taakseseka institutionaaliset jarjestelyt, joillahallitus sitoutuu matalaan inflaatioon ja kiinteaan 26 BOfinger (1991), s. 10 27 Edwards (1991), s. 35-40, 42. Bruno puolestaan mainitsi Widerissa (8.8.1991) pitamassaan esitelmassa, etta Meksikossa ja Israelissa inflaation vahentiimiseen tarvittiin kaikki tulopolitiikan osapuolet. Kts. myos Bruno (1990) s. 24-29. 82
valuuttakurssiin (EMS, julkisen vel an indeksointi) eli. tiukkaan budjettipolitiik,. kaan.28 4 Yhteenveto Keski- ja Wi-Euroopan siirtymataloudet saivat taloudelliset tekijat pitkalti unohtaneelta tai vaarin ymmartaneelta sosialistiselta jarjestelmaltaperinnoksi luhistuneen rahajarjestelman. Nyt siirtymatalouksien ensimmaisia tehtavia onkinpalauttaa usko kansallisiin valuuttoihin, mika merkitsee liikarahaongelman poistamista ja pahimmillaan hyperinflaation torjumista. Siirtymatalouksien vakautusohjelmien ensimmaisena tehtavana on siten rahan perinteisten toimintojen (vaihdon valine, arvon mitta seka varallisuuden muoto) palauttaminen. Rahatalouden vakauttaminen nayttaa kaikissa tapauksissa etenevan shen, etta vanhan jarjestelman perua oleva liikarahaongelma poistuu paaosin korkean inflaation ansiosta, mutta samalla korkea inflaatio uhkaajaada pysyvaksi ongelmaksi.29 Paaasiallinen syy inflaatiosopeutuksen valintaan rahareformin sijasta on se, etta vaaristyneen hintarakenteen oikaiseminen on pakottanut hintojen vapauttamiseen eika samanaikaisen rahareformin kaytannon suorittamiseen ole ollut poliittisia tai teknisia edellytyksia. Inflaatiosopeutuksen hyvyydesta on kuitenkin viela Hian aikaista sanoa mitaan muuta varmaa kuin se, etta siihen liittyy joukko vaikeita ongelmia. Eras vakava inflaatiosopeutukseen liittyva ongelma on korkean inflaation muuttuminen pysyvaksi ilmioksi pisimmalle ehtineissa siirtymatalouksissa,mika on aiheuttanut ongelmia siirtymatalouksien vakautus- ja rakenneohjelmien uskottavuudelle. Siirtymatalouksien rahataloudellisen vakauttamisen II-vaiheen tulokset antavat viela toistaiseksi odottaa itseaan. 30 Venajalla ja Baltiassa ollaan vuoden 1992 alkupuolella vastarahatalouden vakauttamisen ensimmaisessa vaiheessaeli hintojen vapauttamisen seurauksena rajahtanyt inflaatio havittanee liikarahavarannot seka entisten neuvostotasavaltojen valiset velat ja saamiset. Venajan vakautusohjelman kannalta ongelmallista on mm. se, etta inflaation hallinnan kannalta keskeista valtion budjettia ei toistaiseksi ole pystytty hyvaksymaan ja epavarmaa on myos se, kuinka budjetin verotulojenkeraaminen tulee onnistumaan. Tassa vaiheessa on myos mahdotonta sanoa, mika vaikutus talouden romahduksella ja kasvavalla tyottomyydellaon suunniteltuun budjettiin. Ainakin vuoden 1992 ensimmaisen neljanneksen tietojen perusteella budjettivaje on edelleen 28 Edwards (1991), s. 21 29 Tosin Tshekkoslovakiassa ei juurikaan ollut liikarahaongelmaa ja myos infiaatio naywiisi olevan saatu kuriin. Siellakin rakennemuutos on kuitenkin vasta alkamassa ja se saattaa viela lisatapaineita budjettitaloutta kohtaanja kasvattaa sita kautta myos infiaation vaaraa. 30 Esimerkkina kansalaisten vakautusohjelmaa kohtaan tunteman luottamuksen vahenemisesta on pidetty mm. Puolassa lokakuussa 1991 jarjestettyja parlamenttivaaleja, joissa vain 40 % aanioikeutetuista kavi aanestamassa. 83
varsin suuri. Suuri ongelma on edelleen myos se, etta entisten neuvostotasavaltojen keskinaiset taloussuhteet ovat vieia epaselvat eika varmuutta ole esimerkiksi siita, mitka maat tulevat lopulta kuulumaan samaan rupla-alueeseen. Tama vaikeuttaa tarvittavien paatosten tekoa ja niiden noudattamisen valvontaa seka viivyttaa vakauttamisen aloittamista, mika puolestaan hidastaa talouden rakennemuutosta. 84
Kirjallisuus Agenor, P.-R. (1991): Credibility and Exchange Rate Management in Developing Countries,IMF Working Paper No. 91/8T Bofinger, P. (1991): Options for the Payments and Exchange Rate System in Eastern Europe, CEPR Discussion Paper No. 545 Bruno, M. (1990): High Inflation and the Nominal Anchors of an Open Econmy, NBER Working Paper No. 3518 Dornbusch, R. (1988): Balance of Payments Issues, in Dornbusch, R. - Helmers, F.L. (ed.) The Open Economy: Tools for Policymakers in Developing Countries, Oxford University Press Dornbusch, R. - Wolf, H. (1990): Monetary Overhang and Reforms in the 1940s, NBER Working Paper No. 3456 Edwards, S. (1991):Stabilization and Liberalization Policies in Central and Eastern Europe: Lessons from Latin America, NBER Working Paper No. 3&6. Franco, G.H.B. (1990): Fiscal Reforms and Stabilisation: Four Hyperinflation Cases Examined, The Economic Journal 100, 176-187 Guidotti, P.E. - Kumar, M.S. (1991): Domestic Public Debt of Externally Indebted Countries, IMP Occasional Paper 80 Guitian, M. (1991): The Process of Adjustment and Economic Reform: Real and Apparent Differences Between East and West,IMF, seminaariesitelma, Helsinki 24.9.1991 Machinea J. - Fanelli, J. (1988): Stopping Hyperinflation: The Case of Austral Plan in Argentina, 1985-87, in Bruno, Di Tella, Dornbusch and Fischer (eds.): Inflation Stabilization, MIT Press Tarkka, J. (1987): Rahataloudellinen tutkimus, kirjassa Kosonen - Huttunen - Vartiainen, Rahatalouden kasikirja, GUII1merus Vegh, C. (1991): Stopping High Inflation: An Analytical Overview; IMF Working Paper No. 91/107 85
Liite: Rahan tarjonnan kerroinanalyysin perustulema 31 MaaritelUUin aluksi rahavaranto eli rahan maara (M) yleisonhallussa olevan kateisen rahan (8) ja rahaan luettavienpankkitalletusten (D)awlla: (1) M = 8 + D Rahaperusta (B), josta myohemmin niihtavan tuloksenperusteellarahan maara riippuu, maaritellaan kateisen rahan, pankkien keskuspankkiin.tallettamien pakollisten reservien (PR) seka pankkien ylimaadiisten reservien (YR) eli niiden keskuspankissa olevien likvidien talletusten summana:. (2) B = 8 + PR + YR Yleiso pitaa hallussaan olevasta rahasta osuuden skateisena (s =k~teissuhde), joten (3) 8 = s * M Lisaksi pankkien pakolliset reservit maaraytyvat srihteessar niiden luomaan talletusrahaan (8uomessa suhdelukua r vastaa pankkienkassavarantovelvoite), joten (4) PR = r * D Rahaperustan yhtalo voidaan nyt kiijoittaa muotoon (5) B = s * M + r * D + YR.. YhtaIon (1) ja (3) perusteella rahaperusta on siten (6) B = (s + r * (1 - s»* M + YR Tehdaan seuraava maaritelma rahakertoimelle (m): (7) m = 1 / (s + r * (1 - s» tai m = 1 / (r + s * (1 - r» Yhtaloiden (6) ja (7) perusteella saadaan rahan tarjonnan kerroinanalyysin perustulerna, joka kuvaa rahan maaran eli rahan tarjonnan riippuwutta rahakertoimesta, rahaperustasta sen pankkien ylimaaraisista reserveista: (8) M = m * (B - YR) 31 Kts. Tarkka (1987). 86
IDÄNTALOUKSIEN KATSAUKSIA nro:sta 4 lähtien ISSN 1235-7405 1/92 Pekka Sutela: Neuvostoliiton hajoamisen taloudelliset aspektit. 24 s. Jouko Rautava: Suomen ja Venäjän taloussuhteet Suomen EY-jäsenyyden valossa. 12 s. 2/92 Seija Lainela - Jouko Rautava Neuvostoliiton talouskehitys vuonna 1991. 15 s. Seija Lainela Viron taloudellisen kehityksen lähtökohdat. 9 s. Merja Tekoniemi Yksityistäminen itäisen Euroopan maissa ja Baltiassa. 7 s. 3/92 Kamil Janácek Transformation of Czechoslovakia s Economy: Results, Prospects, Open Issues. 20 p. Sergey Alexashenko General Remarks on the Speed of Transformation in the Socialist Countries. 25 p. Sergey Alexashenko The Free Exchange Rate in Russia: Policy, Dynamics, and Projections for the Future. 19 p. Jouko Rautava Liikaraha, inflaatio ja vakauttaminen. 16 s. 4/92 Stanislava Janácková - Kamil Janácek Privatization in Czechoslovakia. 8 p. Sergey Alexashenko The Collapse of the Soviet Fiscal System: What Should Be Done? 45 p. Juhani Laurila Neuvostoliiton ja Venäjän velka. 23 s. Jukka Kero Neuvostoliiton ja Venäjän ulkomaankauppa. 24 s. 5/92 Pekka Sutela Clearing, Money and Investment: The Finnish Perspective on Trading with the USSR. 26 p. Petri Matikainen Suuri pamaus - Puolan talousuudistus 1990. 22 s. 6/92 Miroslav Hrncír Foreign Trade and Exchange Rate in Czechoslovakia: Challenges of the Transition and Economic Recovery. 39 p. Terhi Kivilahti - Jukka Kero - Merja Tekoniemi Venäjän rahoitus- ja pankkijärjestelmä. 37 s. 7/92 Seija Lainela Baltian maiden rahauudistukset. 23 s. Seija Lainela - Jouko Rautava Baltian maiden poliittisen ja taloudellisen kehityksen taustat ja nykytilanne. 14 s. Sergei Alexashenko Verojen ja tulonsiirtojen jakautuminen entisessä Neuvostoliitossa. 17 s. 1/93 Pekka Sutela Taloudellinen transitio Venäjällä. 11 s. Pekka Sutela Venäjän taloudellinen voima 2000-luvulla. 9 s. Pekka Sutela Itäinen Eurooppa integraatiossa: ottopoikia, sisarpuolia vai... 11 s. 2/93 Inkeri Hirvensalo Changes in the Competitive Advantages of Finnish Exporters in the Former USSR after the Abolition of the Clearing Payment System. 35 p. Miroslav Hrncír The Exchange Rate Regime and Economic Recovery. 17 p. Gábor Oblath Real Exchange Rate Changes and Exchange Rate Policy under Economic Transformation in Hungary and Central-Eastern Europe. 31 p. Gábor Oblath Interpreting and Implementing Currency Convertibility in Central and Eastern Europe: a Hungarian Perspective. 19 p. 3/93 Jouko Rautava Venäjän järjestelmämuutos ja talouskehitys 1992. 19 s. Seija Lainela Baltian maiden talous vuonna 1992. 25 s. Pekka Sutela Itäinen Eurooppa vuonna 1992. 14 s. 4/93 Jouko Rautava Monetary Overhang, Inflation and Stabilization in the Economies in Transition. 17 p. Jarmo Eronen Manufacturing Industries before and after the Collapse of Soviet Markets: a Comparison of Finnish and Czechoslovak Experience. 19 p.
5/93 Pekka Sutela Uusi hanke entisen rupla-alueen kaupankäynnin monenkeskeistämiseksi. 8 s. Juhani Laurila Venäjän velkakriisin kehitys ja nykytilanne. 10 s. 6/93 Jouko Rautava Yritystuesta sosiaaliturvaan: Julkisen tuen muutospaineet Venäjällä. 7 s. Jarmo Eronen Venäjän uusi hallinnollinen aluejako. 7 s. Aleksei Tkatshenko Pienyrittäjyys Venäjällä: Nykytilanne ja kehitysnäkymät. 35 s. 7/93 Tuula Rytilä Russian Monetary Policy Since January 1992. 20 p. Inkeri Hirvensalo Developments in the Russian Banking Sector in 1992-1993. 22 p. 8/93 Seija Lainela - Pekka Sutela Introducing New Currencies in the Baltic Countries. 26 p. Inna Shteinbuka The Baltics ways: Intentions, Scenarios, Prospects. 27 p. Inna Shteinbuka Latvia in Transition: First Challenges and First Results. 33 p. Inna Shteinbuka Industry Policy in Transition: the Case of Latvia. 30 p. 9/93 Jouko Rautava Venäjän keskeiset taloustapahtumat heinä- syyskuussa 1993. 10 s. Merja Tekoniemi Venäjän parlamenttivaalien poliittiset ryhmittymät. 3 s. Jarmo Eronen Venäläinen ja suomalainen periferia: Permin Komin ja Kainuun luetaloudellista vertailua. 29 s. 10/93 Seija Lainela Venäjän federatiivisen rakenteen muotoutuminen ja taloudellinen päätöksenteko; Pietarin asema. 14 s. Inkeri Hirvensalo Pankkitoimintaa Pietarissa. 14 s. Juhani Laurila Suoran sijoitustoiminnan kehittyminen Venäjällä ja Suomen lähialueella. 29 s. Juhani Laurila Suomen saamiset Venäjältä. Valuuttakurssimuutosten ja vakautusten vaikutukset. 8 s. 1/94 Pekka Sutela Insider Privatization in Russia: Speculations on Systemic Change. 22 p. Inkeri Hirvensalo Banking in St.Petersburg. 18 p. 2/94 Aleksei Tkatshenko Pienyritysten yksityistäminen Venäjällä. 23 s. Jarmo Eronen Konversio Venäjällä: tulosten tarkastelua. 10 s. 3/94 Juhani Laurila Direct Investment from Finland to Russia, Baltic and Central Eastern European Countries: Results of a Survey by the Bank of Finland. 14 p. Juhani Laurila Finland s Changing Economic Relations with Russia and the Baltic States. 11 p. Jouko Rautava EC Integration: Does It Mean East-West Disintegration. 8 p. Eugene Gavrilenkov Macroeconomic Crisis and Price Distortions in Russia. 20 p. Eugene Gavrilenkov Russia: Out of the Post-Soviet Macroeconomic Deadlock through a Labyrinth of Reforms. 22 p. 4/94 Jouko Rautava Venäjän järjestelmämuutos ja talouskehitys 1993. 16 s. Seija Lainela Baltian maat vuonna 1993. 19 s. Jouko Rautava Suomen idänkauppa 1990-93. 7 s. 5/94 Pekka Sutela Production, Employment and Inflation in the Baltic Countries. 22 p. Seija Lainela Private Sector Development and Liberalization in the Baltics. 14 p. Seija Lainela Small Countries Establishing Their Own Independent Monetary Systems: the Case of the Baltics. 17 p. 6/94 Merja Tekoniemi Työttömyys ja sosiaaliturva Venäjällä. 31 s. 7/94 Pekka Sutela Fiscal Federalism in Russia. 23 p. Jouko Rautava Interdependence of Politics and Economic Development: Financial Stabilization in Russia. 12 p. Eugene Gavrilenkov Monetarism and Monetary Policy in Russia. 8 p.