YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS

KARVASUON TURVETUOTANTOALUE Seinäjoki YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 26.9.2011

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS Karvasuon turvetuotantoalue, Seinäjoki Hankkeesta vastaava Vapo Oy PL 22 40101 JYVÄSKYLÄ www.vapo.fi Yhteyshenkilö: Martti Patrikainen Puh. +358 20 790 5621 Vapo Oy, Paikalliset polttoaineet E-mail:martti.patrikainen@vapo.fi Yhteysviranomainen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue PL262, 65101 VAASA (Korsholmanpuistikko 44, 65100 VAASA) puh. +358 20 636 0030 E-mail: kirjaamo.etela-pohjanmaa@ely-keskus.fi Yhteyshenkilö: Martta Ylilauri Ylitarkastaja Puh. +358 40 488 1582 E-mail: martta.ylilauri@ely-keskus.fi Arvioinnin suorittava konsultti WSP Finland Oy Heikkiläntie 7 00210 Helsinki www.wspgroup.fi Yhteyshenkilö: Kylli Eensalu Projektipäällikkö Puh. +358 207 864 854 tai +358 207 864 11 E-mail: kylli.eensalu@wspgroup.fi Pohjakartat Maanmittauslaitos, lupa nro 697/MML/11 Karttakeskus, lupa nro L9139/11 Kannen kuva Kjellman & Rönnholm (2008)

SISÄLTÖ SANASTOA... 8 TIIVISTELMÄ... 11 1 JOHDANTO... 17 2 TIEDOT HANKKEESTA... 19 2.1 HANKKEEN SIJAINTI... 19 2.2 HANKKEEN TARKOITUS JA HYÖDYT... 21 2.3 HANKKEEN SUUNNITTELUTILANNE JA MAANKÄYTTÖTARVE... 22 2.4 HANKKEEN TOTEUTTAMISTA OHJAAVAT SÄÄDÖKSET, SUUNNITELMAT JA LUVAT... 22 2.4.1 Ympäristönsuojelulaki ja -asetus (86/2000 ja 169/2000)... 22 2.4.2 Laki- ja asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994 ja 713/2006)... 22 2.4.3 Luonnonsuojelulaki ja -asetus (1096/1996 ja 160/1997)... 23 2.4.4 Vesilaki ja -asetus (264/1961 ja 282/1962)... 23 2.4.5 Laki ja asetus vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004 ja 1040/2006)... 23 2.4.6 Jätelaki ja -asetus (1072/1993 ja 1390/1993)... 23 2.4.7 Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920)... 24 2.4.8 Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja -asetus (895/1999)... 24 2.4.9 Ympäristövahinkovakuutuslaki (81/1998)... 24 2.4.10 Muinaismuistolaki (295/1963)... 24 2.4.11 Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992)... 24 2.4.12 Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta (480/1996) ja valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001)... 24 2.4.13 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä (313/1985)... 25 2.4.14 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) ja asetus (59/1999)... 25 2.4.15 Ohje turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta (Pelastuslaki 468/2003)... 25 2.4.16 Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä (379/2008)... 25 2.5 LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN... 25 2.5.1 Muut turvetuotantohankkeet... 25 2.5.2 Muut vireillä olevat hankkeet... 29 2.5.2.1 Seinäjoen itäinen ohikulkutie... 29 2.5.2.2 Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitoksen (SEVO) turvekattilan polttoainemuutoksen YVA... 30 2.5.2.3 Seinäjoen Energia Oy:n jätteenpolttolaitoshanke... 30 2.5.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 30 2.5.4 Kaavoitus... 31 2.5.4.1 Etelä-Pohjanmaan maakuntasuunnitelma... 31 2.5.4.2 Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava ja -ohjelma... 31 2.5.4.3 Seinäjoen kaupungin kaavoitusohjelma 2009 2011... 31 2.5.4.4 Eteläisen Seinäjoen laajentumisalueiden ja itäväylän osayleiskaavoitus... 32 2.5.4.5 Honkakylän osayleiskaavoitus... 33 2.5.4.6 Pajuluoman varren asuinalueiden kaavoitus... 33 2.5.5 Länsi-Suomen ympäristöstrategia... 33 2.5.6 Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi... 34 2.5.7 Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015... 34 2.5.8 Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitosuunnitelma... 34 2.5.9 Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma... 35 2.5.10 Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia 2008... 36 2.5.11 Ehdotus soiden ja turvemaiden kansalliseksi strategiaksi... 36 3 YVA-MENETTELY, OSALLISTUMINEN JA TIEDOTTAMINEN... 40 3.1 YVA-MENETTELYN YHTEYSTIEDOT... 40 3.2 HANKKEEN AIKATAULU... 41 3.2.1 YVA... 41 3

3.2.2 Hankkeen toteutus... 41 3.3 YLEISÖTILAISUUDET... 41 3.4 SEURANTARYHMÄ... 41 3.5 YVA-OHJELMASTA ANNETUT LAUSUNNOT JA MIELIPITEET... 42 4 HANKKEEN VAIHTOEHDOT... 50 4.1 TOTEUTTAMATTA JÄTTÄMINEN (0-VAIHTOEHTO)... 50 4.2 HANKKEEN TOTEUTTAMISVAIHTOEHDOT 1-3... 50 4.2.1 Kuivatusvesien jakautuminen... 51 4.2.2 Turvelajit ja tuotantotavat... 52 4.2.3 Vesiensuojelumenetelmät... 53 4.2.3.1 Vesiensuojelumenetelmät 1-vaihtoehdossa... 55 4.2.3.2 Vesiensuojelumenetelmät 2-vaihtoehdossa... 56 4.2.3.3 Vesiensuojelumenetelmät 3-vaihtoehdossa... 57 4.2.4 Tuotannossa käytettävät aineet ja syntyvät jätteet... 58 4.2.5 Jälkikäyttö... 59 4.3 ARVIOINNISTA POIS JÄTETYT VAIHTOEHDOT... 60 4.4 SELVITETTÄVÄT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA LAADITUT SELVITYKSET... 60 5 VAIKUTUSALUEET... 62 6 YMPÄRISTÖN NYKYTILA... 63 6.1 YLEISKUVAUS JA LUONNONMAISEMA... 63 6.2 MAA- JA KALLIOPERÄ... 65 6.3 POHJAVESI... 66 6.4 PINTAVEDET JA NIIDEN VEDENLAATU... 69 6.4.1 Kyrönjoki... 69 6.4.1.1 Vedenottamo Kyrönjoen alajuoksulla... 71 6.4.2 Seinäjoki... 72 6.4.2.1 Kuormitus ja vedenlaatu... 72 6.4.2.2 Uoman rakenteellinen tila ja virtaamaolot... 74 6.4.3 Pajuluoma... 75 6.4.3.1 Kuormitus ja vedenlaatu... 75 6.4.3.2 Uoman rakenteellinen tila ja virtaamaolot... 75 6.4.4 Karvasuon laskuoja... 76 6.4.5 Kyrkösjärvi... 77 6.5 KALASTO JA KALASTUS... 78 6.5.1 Kyrönjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu... 78 6.5.1.1 Koekalastus... 78 6.5.1.2 Sähkökoekalastus... 79 6.5.1.3 Kalastustiedustelu... 79 6.5.2 Kalastuskysely... 80 6.5.3 Asukaskyselyn kalastustiedot... 82 6.5.4 Koekalastus ja -ravustus... 82 6.5.4.1 Sähkökalastus... 82 6.5.4.2 Koeravustus... 84 6.6 LUONNONYMPÄRISTÖ... 85 6.6.1 Aikaisemmat luontoselvitykset... 85 6.6.2 Suotyypit ja kasvillisuus... 87 6.6.2.1 Suotyypit... 87 6.6.2.2 Kasvillisuus... 91 6.6.3 Suojelualueet... 92 6.6.4 Luonnon monimuotoisuus... 95 6.6.4.1 Rahkaneva ja -räme... 96 6.6.4.2 Lyhytkorsiräme... 97 6.6.4.3 Lyhytkorsineva (ombrotrofinen)... 97 6.6.4.4 Lyhytkorsikalvakkaneva... 98 6.6.4.5 Isovarpuräme... 98 6.6.4.6 Keidasräme... 99 4

6.6.5 Linnusto... 99 6.6.5.1 Pesimälinnusto... 100 6.6.5.2 Muuttolinnusto... 103 6.6.5.3 Riekkokartoitus... 105 6.6.6 Hyönteiset... 107 6.6.6.1 Aikaisemmat selvitykset... 107 6.6.6.2 Hyönteisselvitys 2009... 108 6.6.6.3 Kirjallisuuskatsaus uhanalaisista hyönteisistä... 109 6.6.7 Muu eläimistö... 111 6.6.7.1 Riistakysely... 111 6.7 VIRKISTYSKÄYTTÖ... 114 6.8 ASUTUS JA LÄHIYMPÄRISTÖN HERKÄT KOHTEET... 115 6.9 KAAVOITUS JA MAANKÄYTTÖ... 115 6.10 KULTTUURIYMPÄRISTÖ... 118 6.11 LIIKENNE... 120 7 TURVETUOTANNON YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 121 7.1 YLEISTÄ HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA... 121 7.2 VAIKUTUKSET MAA- JA KALLIOPERÄÄN... 122 7.3 VAIKUTUKSET POHJAVETEEN... 122 7.4 VAIKUTUKSET PINTAVESIIN... 123 7.4.1 Turvetuotannon vesistökuormitus... 124 7.4.1.1 Ominaiskuormitusluvut... 125 7.4.2 Hankkeen vesistökuormitus... 126 7.4.2.1 Nykyinen kuormitus... 126 7.4.2.2 Kuntoonpanovaiheen kuormitus... 126 7.4.2.3 Tuotantovaiheen kuormitus... 128 7.4.2.4 Kesäylivaluma-ajan kuormitus... 128 7.4.3 Vaikutukset alapuolisen vesistön virtaamaan ja veden laatuun... 129 7.4.3.1 Vaikutukset Seinäjokeen... 129 7.4.3.2 Vaikutukset Pajuluomaan... 133 7.4.3.3 Vaikutukset Kyrkösjärveen... 133 7.4.4 Turvetuotannon yhteisvaikutukset alapuolisen vesistön virtaamaan ja veden laatuun... 135 7.4.4.1 Yhteisvaikutukset Seinäjokeen... 136 7.4.4.2 Yhteisvaikutukset Kyrkösjärveen... 138 7.4.5 Vaikutukset alueen tulvaherkkyyteen... 139 7.5 VAIKUTUKSET KALASTOON JA KALASTUKSEEN... 139 7.6 VAIKUTUKSET RAPUIHIN JA RAVUSTUKSEEN... 141 7.7 VAIKUTUKSET VESIKASVILLISUUTEEN JA POHJAELÄIMISTÖÖN... 141 7.8 VAIKUTUKSET LUONNONYMPÄRISTÖÖN... 142 7.8.1 Vaikutukset suoluontoon ja kasvillisuuteen... 142 7.8.2 Vaikutukset suojelualueisiin... 143 7.8.3 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen... 143 7.8.4 Vaikutukset linnustoon... 144 7.8.5 Vaikutukset hyönteisiin... 145 7.8.6 Vaikutukset muuhun eläimistöön... 146 7.9 ILMASTOVAIKUTUKSET... 146 7.9.1 Metsäojitetun suon vaikutukset kasvihuonekaasutaseisiin... 147 7.9.2 Luonnontilaisen suon vaikutukset kasvihuonekaasutaseisiin... 148 7.9.3 Turvetuotannon vaikutus kasvihuonekaasutaseisiin... 148 7.9.4 Turvetuotannon jälkikäytön vaikutus kasvihuonekaasutaseisiin... 151 7.9.5 Hankkeen vaikutukset kasvihuonekaasutaseisiin... 151 7.9.5.1 Liikenteen ilmastovaikutukset... 151 7.9.5.2 Energiantuotannon ilmastovaikutukset... 151 7.9.5.3 Hankealueen maankäytön ilmastovaikutukset... 154 7.10 PÖLYVAIKUTUKSET... 155 7.10.1 Turvetuotannon toimintojen aiheuttamat hiukkaspäästöt ja viihtyvyyshaitta... 157 7.10.2 Hankkeen pölyvaikutukset... 160 7.10.3 Turvepölyn terveysvaikutukset... 162 5

7.11 MELUVAIKUTUKSET... 163 7.11.1 Hankkeen meluvaikutukset... 163 7.12 LIIKENNEVAIKUTUKSET... 166 7.12.1 Hankkeen vaikutus liikennemääriin eri tieosuuksilla... 166 7.12.2 Hankkeen vaikutukset liikenteen aiheuttamaan meluun ja tärinään... 168 7.12.3 Hankkeen vaikutukset liikenneturvallisuuteen... 169 7.12.4 Hankkeen kuljetusten aiheuttamat pölypäästöt... 170 7.12.5 Hankkeen kuljetusten vaikutus ilman laatuun... 172 7.13 SOSIAALISET VAIKUTUKSET... 173 7.13.1 Asukaskysely... 174 7.13.2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi... 176 7.13.2.1 Pöly-, melu- ja liikennevaikutusten merkittävyyden arviointi... 177 7.13.2.2 Vesistövaikutusten merkittävyyden arviointi... 178 7.14 VAIKUTUKSET LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN... 179 7.15 MAISEMAVAIKUTUKSET... 180 7.16 VAIKUTUKSET KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN... 181 7.17 VAIKUTUKSET KAAVOITUKSEEN JA MAANKÄYTTÖÖN... 181 7.18 VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN, ELINKEINOIHIN JA TALOUTEEN... 182 7.19 ONNETTOMUUSRISKIT JA TOIMENPITEET NIIDEN VARALTA... 184 7.19.1 Tulipalot... 184 7.19.2 Muut onnettomuusriskit... 185 7.20 HANKEALUEEN JÄLKIHOITO JA -KÄYTTÖ... 185 7.21 HANKKEEN SUHDE MUIHIN OHJELMIIN JA SUUNNITELMIIN... 186 7.22 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU... 187 8 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISKEINOT JA BAT... 192 9 EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 194 10 SEURANNAN SUUNNITTELU... 196 11 LÄHTEET... 197 6

LIITTEET Liite 1 Yleiskartta hankealueesta 1:40 000 Liite 2 Yhteysviranomaisen lausunto Karvasuon YVA-ohjelmasta Liite 3 Valuma-alueiden pinta-alamuutokset, suunnitelmakartta (peruskartalla, 1: 5 000) Liite 4 Hankealueen suunnitelmakartta vesienkäsittelyvaihtoehtona ympärivuotinen pintavalutus (peruskartalla, 1:12 000) Liite 5 Hankealueen pintavalutuskenttä 1 (peruskartalla, 1:3 000) Liite 6 Hankealueen pintavalutuskenttä 2 (peruskartalla, 1:3 000) Liite 7 Turvekerrostuman paksuus ja suotyypit GTK:n tutkimuksen mukaan Liite 8 Kaivojen vedenlaatutiedot Liite 9 Kyrönjoen kalastusalueen ja Kyrkösjärven kalastusseuran vastaukset kalastus kyselyyn Liite 10 Koekalastus ja -ravustusraportti Liite 11 Perhosharrastaja Matti Anttilan havaintoja Karvasuolta ja Venesnevalta Liite 12 Koonti uhanalaisista lajeista, lajien elinympäristöistä ja esiintymisestä hankealueella Liite 13 Riistakyselyn vastaukset Liite 14 Asukaskyselyn vastauslomake Liite 15 Asukaskyselyn vastausten yhteenveto 7

SANASTOA Auma BAT BEP Biotooppi Bruttopäästö Eristysoja Esikuivatus Haihdutusallas Humus Huuhtouma Jako-oja Jyrsinturve Jyrsös (jyrsiminen) Jälkihoito Jälkikäyttö Karhe (karheaminen) Kasvuturve Kemikalointi/kemiallinen vedenpuhdistus Keräilyoja Kokoojaoja Tuotetun turpeen muotoiltu varastointikasa. Valmis auma voidaan suojata kastumiselta esimerkiksi muovilla tai hakkeella. Best available techniques (paras käytettävissä oleva tekniikka). Best environmental practises (ympäristön kannalta paras käytäntö). Eliöiden kasvupaikka tai elinympäristö, jossa tärkeimmät ympäristötekijät ovat samankaltaisia ja jonka sisäinen rakenne on yhtenäinen. Tuotantoalueelta lähtevä kokonaispäästö. Turvetuotannosta johtuvan ja alueelta luontaisesti huuhtoutuvan aineen yhteenlaskettu kokonaismäärä. Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää tuotantoalueen ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle. Hyvin vetisten ja kantamattomien soiden kuivatus ojittamalla suoalue ns. navero-ojilla, jotta varsinaiset rakennustyöt voidaan alueella aloittaa. Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa vesi johdetaan altaaksi turvepohjaiselle pengerretylle alueelle. Vesi voi poistua altaasta pintavirtauksena penkereeseen sijoitettujen putkien kautta, suotautumalla penkereen läpi, haihtumalla ja imeytymällä. Vedessä esiintyviä eloperäisiä orgaanisia aineita, jotka antavat vedelle ruskean värin. Kallio- ja maaperästä liuenneen aineen kulkeutuminen pohja- ja pintaveden mukana (esim. aineen määrä pinta-alayksikkö kohden, g/ha/d). Oja, jonka avulla vedet saadaan jakautumaan tasaisesti esimerkiksi pintavalutuskentälle. Suon pinnasta mekaanisesti irrotettu raemainen ilmakuivattu turve, joka kerätään 40-50 % kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin enne kuljetusta käyttökohteisiin. Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros. Turvetuotannosta poisjääneen alueen siistiminen, rakenteiden poistaminen sekä mahdollinen ojitus ja pinnanmuotoilu siten, että alue on valmis siirrettäväksi seuraavaan maankäyttömuotoon. Jälkihoitoon kuuluu myös valumavesien määräaikainen puhdistaminen. Tuotannosta poistuneen alueen uusi maankäyttömuoto, esim. metsitys, lintujärvi tai viljely. Saran suuntainen ja mittainen 1-2 m leveä keko, johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten. Heikosti maatunut rahkavaltainen turve, joka soveltuu maanparannusaineeksi ja kasvualustaksi. Vesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet puhdistuksen jälkeen. Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kokoojaojista vedet virtaavat vesienkäsittelyrakenteiden kautta laskuojaan. 8

Kuntoonpanovaihe Kuormitustarkkailu Käyttötarkkailu Kääntäminen Laskeutusallas Laskuoja Lietteen läjitysalue Lietesyvennys Maaperäimeytys Maatumisaste, huminositeetti (H) Mittapato Navero-oja Nettopäästö Ominaiskuormitusluku Palaturve Peruskuivatusvaihe Pintavalutuskenttä Putkipato Ajanjakso ennen tuotannon aloittamista, jolloin rakennetaan vesiensuojelurakenteet ja tehdään peruskuivatus sekä muotoillaan suon pinta tuotantokoneille sopivaksi. Ei sisällä tuotantoalueella myöhemmin tehtäviä kunnostustöitä. Kuormitustarkkailussa seurataan turvetuotantosuon vesistökuormitusta ja mahdollisesti myös vesiensuojelurakenteiden toimivuutta. Toimintaa ja tapahtumia, mukaan lukien häiriötilanteet, sekä niihin vaikuttavia tekijöitä (mm. sää) seurataan ja ylöskirjataan. Irrotetun turpeen pöyhiminen kuivumisen edistämiseksi. Puhdistusmenetelmä, jossa käsiteltävä valumavesi puhdistetaan laskeuttamalla ko. tarkoitusta varten suunnitelluissa altaissa. Turvetuotantoalueelta lähtevä oja, jolla vesienkäsittelyrakenteiden läpi valunut vesi johdetaan alapuoliseen vesistöön. Laskeutusaltaiden, pintavalutuskenttien jako-ojien ja pumppausaltaiden tyhjentämistä varten suunniteltu allasmainen kaivumailla pengerretty alue, johon altaista ja ojista poistettava liete läjitetään. Sarkaojien alapäähän kaivettava vakiokokoinen syvennys. Päisteputkipidättimet sijaitsevat lietesyvennyksessä, päisteputken yläpäässä. Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa vesi sadetetaan tai levitetään reikäputkella kangasmaalle sijaitsevalle kentälle, missä se pääosin imeytyy maaperään; osittain kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön ja osittain myös haihtuu kentältä. Turpeen maatuneisuus, joka ilmoitetaan asteilla H1-H10. H1 on maatumatonta turvetta, jota puristettaessa erkanee väritöntä, kirkasta vettä, ja kasvinjäännökset ovat tunnistettavissa. H10 on täysin maatunutta turvetta, jossa ei voi erottaa mitään kasvinjäänteitä ja puristettaessa turve menee sormien lävitse, eikä vapaata vettä erkane ollenkaan. Tuotantoalueen vesienkäsittelyjärjestelmien alapuolella oleva pato, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää eli virtaamaa (esim. l/s). Suon esikuvatusvaiheen oja, jolla suon pinta saadaan kuivatettua siten, että alueelle voidaan kaivaa varsinaiset kuivatusojat eli sarkaojat. Turvetuotantoalueelta lähtevä päästö, joka saadaan kun mitatusta/lasketusta bruttopäästöstä vähennetään arvioitu luonnonhuuhtouma. Turvetuotannon vesistössä aikaansaama lisäkuormituksen määrä. Turvetuotannon vesistökohtaisissa kuormituslaskelmissa käytetty kuormitusluku, joka saadaan vähentämällä turvetuotantoalueelta mitatusta kokonaiskuormituksesta arvioitu luonnonhuuhtouma. Palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala. Ajanjakso, jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää 2-5 vuotta. Vesienkäsittelymenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi johdetaan luonnontilaiselle tai ojitetulle suolle ennen vesien johtamista laskuojaan. Virtaaman säätelyssä käytetty putkista rakennettu pato, joka padottaa vettä yläpuoliseen ojaan. 9

Päisteputkipidätin eli lietteenpidätin Päästötarkkailu Reunaoja Sarkaoja Sato Selkeytysallas Tuotantosuunnitelma Tuotantoalue Tuotantokelpoinen pinta-ala Tuotantovaihe Vaikutustarkkailu Virtaamansäätö Ylivuotokenttä Päisteputken sarkaojan puoleiseen päähän asennettava pidätin, jolla estetään päisteputkien tukkeutuminen ja vähennetään kiintoaineen pääsyä kokoojaojaan. Tuotantoalueelta lähtevien päästöjen seuranta mittaamalla tai havainnoimalla. Tuotantoalueen rajaava oja, joka sijaitsee tuotantokentän ja eristysojan välissä (=tuotantoalueen uloin sarkaoja). Turvetuotantoalueella oleva sarkojen välinen oja, jolla tuotantoalueen kuivatus hoidetaan. Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha). Kemikaloinnin yhteydessä käytetty nimitys laskeutusaltaasta. Kemikaalilisäyksen saostamat aineet laskeutuvat kiintoaineen kanssa altaan pohjalle. Hankesuunnittelun (= lopullisen kuntoonpanosuunnittelun) pohjaksi tehty suunnitelma, jonka avulla voidaan määrittää mm. hankesuunnittelun edellyttämät täydentävät maastotutkimukset. Reunaojien rajaama sarkaojitettu ja tuotantoa varten kuivatettu turvealue, johon lasketaan kuuluvaksi myös reunaojien sisäpuolella sijaitsevat varasto- ym. turvetuotantoa palvelevat ojituksella kuivatettavat tukialueet, elleivät nämä alueet sijaitse selvästi varsinaisista tuotantokentistä erillään (esim. kivennäismaalla sijaitseva auma-alue). Ympäristösuojelua varten varatut tai rakennetut alueet (esim. suojavyöhykkeet, pintavalutuskentät) eivät kuulu tuotantoalueeseen. Pinta-ala, jolta on turpeen laatu ja määrä huomioon ottaen mahdollista tuottaa turvetta. Ajanjakso, jolloin turvetta tuotetaan. Jaksoon kuuluu myös ojien ym. rakenteiden kunnossapito. Tarkkailu, jossa selvitetään toiminnan vaikutuksia ympäristöön (mm. vesistö-, kalatalous-, pöly- ja melutarkkailu). Vesienkäsittelymenetelmät, jolla pyritään laskeuttamaan tuotantoalueelta huuhtoutuvaa kiintoainetta sarka- ja kokoojaojiin rajoittamalla virtausta ja pienentämällä veden virtausnopeutta esim. rakentamalla virtaamansäätöpatoja kokoojaojiin. Laskeutusaltaan rinnalle sijoitettava valumavesien puhdistusmenetelmä, joka toimii vain ylivirtaaman aikaan. 10

TIIVISTELMÄ Karvasuo sijaitsee Seinäjoen kunnassa noin 15 km Seinäjoen keskustasta eteläkaakkoon. Vesistöaluejaottelussa hankealue kuuluu Pajuluoman valuma-alueeseen (42.075) sekä osittain Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alueeseen (42.072). Hankealueen kuivatusvedet on suunniteltu johdettavan kokonaisuudessaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42), siellä tarkemmin Seinäjoen valuma-alueelle (42.07). Hankealueen tuotantokelpoinen ala on laajimmassa vaihtoehdossa 317,8 ha sisältäen tuotettavat auma-alueet (yhteensä 15,9 ha). Hankealue on ojittamatonta suoaluetta. Ympäristö hankealueen pohjoispuolella on suo- ja metsäalueita. Karvasuon koillispuolella sijaitsee Ämmälänkylä, lounaispuolella Lehtimäenkylä sekä länsipuolella Honkakylä. Muutoin ympäristössä on harvakseltaan maatalousvaltaista asutusta. Hankealueen lähistöllä, 500 metrin säteellä, on karttatarkastelun perusteella 9 asuintaloa arviointiselostukseen tehtyjen, uusien tuotantoaluerajausten jälkeen. Hankkeen lähiympäristössä harjoitetaan pääasiassa maa- ja metsätaloutta. Lähimmät pellot ovat länsi- ja lounaispuolella noin 100 metrin päässä hankealueesta. Hankkeen tarkoitus Hankkeen tarkoituksena on aloittaa turvetuotanto Karvasuolla ja korvata Vapo Oy:n Länsi-Suomen alueella tuotannosta poistuvia pinta-aloja sekä turvata energiaturpeen tuotanto teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Turvetuotannon keskeisemmät hyödyt ovat tuontipolttoaineen korvautuminen ja työllistäminen. Turvetuotannon on arvioitu kestävän Karvasuolla noin 30 vuotta. Hankealueelta saatu energiaturve käytetään täysin maakunnan energiantuotantolaitosten poltto- ja raaka-aineena. Hankealueen energiaturpeen pääkäyttäjä sijaitsee Seinäjoella, jonne kertyy hankealueelta matkaa noin 15 km. Hankkeen vaihtoehdot Vapo Oy jätti ympäristövaikutusten arviointiohjelman 19.6.2008 Länsi-Suomen ympäristökeskukselle (nykyisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Karvasuon turvetuotantohankkeessa on arvioitavana neljä vaihtoehtoa. 0-vaihtoehto: hanke jätetään toteuttamatta, eikä turvetuotantoa aloiteta. 1-vaihtoehto: Turvetuotannon toteuttaminen koko tuotantokelpoisella 307,4 ha alalla vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen pintavalutus. 2-vaihtoehto: Turvetuotannon toteuttaminen koko tuotantokelpoisella alueella, hankealueen itäosassa 206,2 ha alalla vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen kemiallinen käsittely ja länsiosassa 111,6 ha alalla ympärivuotinen pintavalutus. 3-vaihtoehto: Turvetuotannon toteuttaminen hankealueen itäosassa 206,2 ha alalla vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen kemiallinen käsittely. Ympäristövaikutusten arviointi Lakia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) sovelletaan hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. YVA-asetuksen (713/2006) 6 :n hankeluettelon luonnonvarojen ottoa ja käsittelyä koskevan 2 e) kohdan mukaan arviointimenettelyä sovelletaan turvetuotantoon, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria. YVA:n päätarkoitukset ovat: 1. tuottaa päätöksenteon perustaksi tietoja hankkeen vaihtoehdoista, ympäristövaikutuksista, haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuuksista sekä eri osapuolten kannoista niihin sekä 2. tuottaa tietoa hankesuunnittelun tarpeisiin ja ohjata suunnittelua ympäristöä säästävään suuntaan. 11

Tässä arviointiselostuksessa tarkastellaan YVA-lain mukaisesti hankkeen välittömät ja välilliset vaikutukset ihmisiin ja luontoon sekä eri tekijöiden vuorovaikutussuhteisiin. Arviossa huomioidaan hankkeen koko elinkaari. Vaikutukset syntyvät turvetuotantoon otettavien alueiden ojittamisesta ja kuivumisesta, turpeen tuottamisen ja kenttien kunnossapidon työvaiheista, turpeen kuljetuksesta ostajille ja alueelta valuvasta vedestä. Tärkeimmät vaikutukset kohdistuvat vesistöihin, tuotantoalueen ja sen lähiympäristön luontoon, ilmaan (tuotantoalueen lähistö, teiden varret; pöly ja melu) ja ihmisiin (vesistövaikutukset, alueen käyttö, viihtyvyys, talous). Tiedottaminen ja eri tahojen kuunteleminen on keskeinen osa arviointia. Osallistuminen on tärkeää sekä kansalaisten mielipiteiden välittymisen että vaikutusten arvioinnin ja hankkeen onnistuneen suunnittelun kannalta. Tiedottamis- ja kuulemismenetelmät tässä hankkeessa ovat lain mukaiset kuulemiset arviointiohjelmasta ja -selostuksesta, yleisötilaisuudet arviointiohjelman sekä -selostuksen kuulemisaikana, paikallisten asiantuntijoiden haastattelut ja kalastuskunnille sekä lähialueen asukkaille lähetettävät tiedustelut. Karvasuon hankkeen YVA-menettelyä varten on lisäksi perustettu seurantaryhmä. Turvetuotanto Suomen soiden kokonaisalaksi on arvioitu noin 9 milj. ha, josta reilu 1 milj. ha on suojeltu. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) mukaan hyödynnettäviä, teollisesti käyttökelpoisia soita on noin 622 000 ha eli noin 7 % koko suoalasta. Vuonna 2009 tuotannossa oli 62 000 hehtaaria eli noin 0,7 % maamme suoalasta. Turvetuotannon tuotteita ovat energiaturve sekä kasvu- ja ympäristöturpeet. Energiaturpeella tuotetaan lämpöä ja sähköä pääosin teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Suomessa on noin 55 kohtalaisen suurta voimalaitosta, joiden polttoaineen käytöstä turpeen osuus on lähes 50 %. Suurempien voimalaitosten lisäksi turvetta poltetaan pienemmissä laitoksissa sekä mm. maatiloilla ja puutarhoilla. Energiantuotannon lisäksi turvetta käytetään kasvu- ja ympäristöturpeiden muodossa. Muita käyttökohteita ovat mm. kasvualustat kasvihuoneissa, kuivikekäyttö eläinsuojissa, kompostointi sekä terveyden- ja kauneudenhoito. Ympäristö- ja kasvuturpeen tuotanto on merkittävintä Satakunnassa, Etelä- Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa, kun taas energiaturpeen tuotannon tärkeimmät alueet sijoittuvat Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalle sekä Keski-Suomeen. Energiaturve tuotetaan joko jyrsinturpeena tai palaturpeena. Hienojakoista jyrsinturvetta käytetään erityisesti kaupunkien ja teollisuuden voimalaitoksissa, kun taas paloiksi muokattua ja kuivattua palaturvetta käyttävät yleisimmin kunnalliset lämpölaitokset sekä pienemmät käyttäjät. Ympäristö- ja kasvuturve tuotetaan jyrsinturvemenetelmällä energiaturpeen tapaan, mutta toimitetaan käyttäjällä jalostetummassa muodossa. Ympäristövaikutukset Turvetuotantoalueen elinkaari käsittää suon tuotantoa valmistelevan kuivatusvaiheen, turpeen nostoajan sekä jälkihoitovaiheen. Turvetuotantoalueen valmistelu alkaa suokohteen valinnasta ja tarvittavista tutkimuksista. YVA- ja lupavaiheiden jälkeen lainvoimaisen ympäristöluvan saamisen jälkeen voidaan aloittaa varsinaiset kunnostustoimenpiteet ojituksien ja teidän rakentamisen kera. Tuotantoalueen kunnostaminen tuotantokuntoon kestää keskimäärin noin 2 5 vuotta. Suon kuivuttua alkaa varsinainen tuotanto, joka voi kestää 15 30 vuotta turvekerroksen paksuudesta, tuotantokelpoisesta pintaalasta sekä käyttöasteesta riippuen. Tuotantoalueen poistuminen käytöstä tapahtuu vähitellen ja yksittäisellä tuotantoalueella voi olla käynnissä useita vaiheita yhtä aikaa, kun alueita otetaan tuotantoon tai niitä jää pois. Tuotannon päätyttyä koittaa jälkihoitovaihe, josta vastaa toiminnanharjoittaja, ja viimeisenä jälkikäyttövaihe, joka tarkoittaa tuotantoalueen siirtymistä uuteen käyttöön. Uudesta käyttömuodosta vastaa maanomistaja. Turvetuotannon aloittaminen alueella aiheuttaa muutoksia hankealueella ja sen lähiympäristössä. Keskeisimmät ympäristövaikutukset kohdistuvat suon kuntoonpanovaiheeseen sekä tuotantovaiheessa turpeen nostamiseen. Turpeen toimituksessa ympäristövaikutukset hieman muuttuvat ja suuntautuvat hankkeen lähialueen sijasta kuljetusreittiin sisältyvien teiden varsille liikenteen aiheuttamina päästöinä. Jälkikäytön mahdolliset ympäristövaikutukset liittyvät alueen virkistyskäytön lisäksi suoluontoon ja sen lajistoon. Hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset muodostuvat suon luonnontilan muutoksesta, turvetuotantoalueen kuivatuksesta aiheutuvista vesistövaikutuksista sekä tuotantotoiminnasta ja turpeen kuljettamisesta aiheutuvista pöly- ja meluvaikutuksista. 12

Vesistö- ja kalastovaikutukset Turvetuotannon vesistövaikutuksia aiheuttavat lähinnä kuivatusvesien johtaminen alapuoliseen vesistöön, minkä lisäksi vesistökuormitusta aiheuttaa tuotannon aikainen pölyäminen. Pölyämisen vaikutus rajoittuu yleensä tuotantoalueiden läheisille maa-alueille. Karvasuon pölyämisen vaikutusalueella ei ole vesialueita, joiden tilaan voisi kohdistua vaikutuksia. Turvetuotantoalueelta Seinäjoelle on useamman kilometrin matka. Vesistövaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat keskeiset tekijät ovat kuormituksen osuus alapuolisten laskuvesistöjen kokonaiskuormituksesta ja vesistöjen luonnontaloudellinen merkitys. Vesistövaikutukset rajoittuvat alapuoliseen Karvasuon laskuojaan, Seinäjokeen sekä mahdollisesti myös Pajuluomaan valuma-alueiden pinta-alojen muuttumisen takia. Turvetuotannon keskeiset vesistöjen kuormitustekijät ovat, kuten yleensä ojituksissa, kiintoaines, ravinteet (fosfori ja typpi), rauta ja liuennut orgaaninen humus. Turvetuotannolle on ominaista kuormitustasojen vaihtelu vuodenaikojen ja eri vuosien välillä. Vesistökuormitus ajoittuu pääasiassa kevääseen ja syksyyn, sillä kiintoainekuormitus keskittyy sulanmaan aikaisiin tulva- ja sadejaksoihin. Myös orgaanisten aineiden, raudan ja ravinteiden kuormitus keskittyy suurimmaksi osaksi ylivalumakausiin ja etenkin kevääseen. Turvetuotannon suhteellinen osuus kokonaiskuormituksesta pysyy kuitenkin suunnilleen samana muun hajakuormituksen kasvaessa samanaikaisesti. Seinäjoen valuma-alue (42.07) on pinta-alaltaan 1011,13 km², kun taas sen osa-alue Seinäjoen keskiosan valuma-alue (42.072) on pinta-alaltaan 235,61 km², jonne hankealueen kuivatusvedet on suunniteltu johdettavan. Hanke aiheuttaa muutoksia valuma-alueiden pinta-aloissa ja Pajuluoman valumaalue (42.075) pienenee 258,0 ha ja Seinäjoen keskiosan valuma-alue kasvaa saman verran ollen lopulta 238,19 km². Seinäjoen (42.07) valuma-alueen kokoon ei aiheudu tästä muutoksia. Hankkeen arvioitu laskennallinen vaikutus Seinäjoen keskivalumaan (Mq) on vähäinen. Virtaaman lisäyksen odotetaan olevan ensimmäisen kuivatusvuoden aikana noin 0,2 %. Yli 1000 km², kokoisen Seinäjoen valuma-alueen keskivirtaamaan ei yksittäisellä, alle 5 km² kokoisen hankealueen kuivatusvesillä, ole juurikaan merkitystä. Sen sijaan suoalueen ojituksella voi olla enemmän vaikutusta tulvaajan virtaamaan. Karvasuon hankkeen arvioitu laskennallinen vaikutus Seinäjoen vedenlaatuun on eri vaihtoehdoissa (VE1-VE3) kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa -0,1 0,3 % fosforin, 0,2 1,0 % typen ja 0,3 1,0 % kiintoaineen osalta. Vaihtoehdossa 1 eli ympärivuotisen pintavalutuksen kera pitoisuuden muutokset ensimmäisenä ojitusvuonna ovat korkeintaan 0,2 g/l fosforin, 11,2 g/l typen ja 17,4 g/l kiintoaineen osalta. Vaihtoehdossa 2 ravinnekuormitus on pienempi, mutta kiintoainekuormitus vastaavasti suurempi verrattuna vaihtoehtoon 1. Hankkeen VE3 tuotantoalueen pinta-ala on pienempi kuin muissa, sillä tuotantoa suunnitellaan vain hankealueen itäosaan, mikä pienentää luonnollisesti lähtevää kuormitusta. Erot vesienkäsittelymenetelmien välillä ovat suhteellisen pieniä. Erot tulevat selvimmin esiin kiintoaineen ja typen poistamisessa. Typen osalta laskennallinen pitoisuuden muutos on pienempi 2- vaihtoehdossa, vaikka tuotantopinta-ala kasvaa hieman vaihtoehtoon 1 verrattuna. Vaihtoehdossa 3 typen pitoisuuden muutoksen on arvioitu olevan vain 0,2 %, mutta tähän vaikuttaa suuresti myös pienentynyt tuotantoala länsiosan jäädessä pois tuotannossa. Kiintoaineen osalta 1-vaihtoehdossa näyttäisi pitoisuuden muutos olevan pienin, myös suhteessa tuotantoalaan. Seinäjoen valuma-alueella on muita Vapo Oy:n turvetuotantoalueita yhteensä 2 359,3 ha ja näiden alueiden kuivatusvedet johdetaan Seinäjokeen. Seinäjoen valuma-alueen soilla vesiensuojelumenetelmät jakautuvat seuraavasti: ympärivuotinen pintavalutus 1 156 ha, kosteikko 548,0 ha, kemiallinen käsittely 390,0 ha, laskeutusaltaat ja virtaamansäätö 219,8 ha sekä laskeutusaltaat 45,5 ha. Seinäjoen valuma-alueelle sijoittuvan turvetuotannon aiheuttamat laskennalliset yhteisvaikutukset Seinäjoen vedenlaatuun nousevat usean prosentin kokonaislisäykseen. Suurimmat pitoisuusmuutokset ovat tuotantoaikana typen ja kiintoaineen osalta muutosten ollessa 4,3 5,1 % typellä ja 5,0 5,5 % kiintoaineella. Fosforin kohdalla muutos säilyy kohtalaisena, sillä sen arvioidaan olevan 2,3 2,6 %. Seinäjoen valuma-alueella olevan turvetuotannon myötä vaikutukset Seinäjoen virtaamaan vuositasolla on arvioitu olevan 1,3 %. Virtaaman muutos koskee kuitenkin vain ensimmäisiä ojitusvuosia, sillä muut arvioinnissa mukana olevat suot ovat jo ojitettuja tuotannossa olevia soita. Myös kuormitusvaikutukset ovat pienentyneet ensimmäisen ojitusvuoden jälkeen. Turvetuotannon kalastovaikutukset aiheutuvat suoraan veden laadun muuttuessa epäedullisemmaksi ja välillisesti kuormituksen muutettua ravintovaroja tai lisääntymisolosuhteita. Kalojen elinolot ovat jo muuttuneet. Erittäin suurten hydrologisten ja morfologisten muutosten sekä kalojen vaelluksen estymisen takia Seinäjoki luokitellaankin voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. 13

Seinäjoessa on eri selvitysten ja tehtyjen kyselyiden mukaan tavattu eri aikoina seuraavia kalalajeja: hauki, kiiski, made, ahven siika, harjus, kivennuoliainen, kivisimppu, lahna, salakka, särki, kuha, säyne ja taimen. Tavatuista kaloista talvella kutee made, kesällä kiiski, kivennuoliainen, salakka ja kuha, kun taas syyskutuisia ovat siika ja taimen. Loput kaloista ovat kevätkutuisia lajeja. Kevätkutuiset lajit ovat melko kestäviä kuormituksen suhteen, kun taas talvi-, kesä- ja syyskutuiset lajit ovat herkempiä kuormitukselle. Viimeisimmässä Kyrönjoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on nostettu esiin ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen sekä tulvasuojelutoimenpiteiden loppuun saattaminen. Myös Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan ravinne ja kiintoainekuormitusta on vähennettävä merkittävästi. Hankkeen aiheuttama laskennallinen kuormituslisä Seinäjokeen on arvioitu olevan ravinteiden osalta 1,0 %, joten hankkeen vaikutukset eivät aiheuta merkittäviä muutoksia Seinäjoen vedenlaadussa. Täten hankkeen vaikutusten ei oleteta tuovan merkittäviä muutoksia myöskään kalojen elinolosuhteisiin. Melu- ja pölyvaikutukset Karvasuon hankealueen lähimmät asuintalot tai loma-asunnot ovat noin 400 500 metrin etäisyydellä hankealueesta. Sekä vaihtoehdoissa 1 ja 2 hankealue on rajattu siten, että etäisyys lähimpään asutukseen on vähintään 400 m pöly- ja meluhaittojen vähentämiseksi. Asutusta on eniten idässä, lounaassa ja lännessä. Turvetuotannon lähivaikutusalueella, noin 300 metrin säteellä, ei sijaitse yhtään kiinteistöä. Sen sijaan noin 500 metrin säteellä tuotantoalueesta sijaitsee 9 asuin- tai lomakiinteistöä ja vastaavasti 1000 metrin säteellä sijaitsee noin 30 asuin- tai lomakiinteistöä. Vaihtoehdossa 3 hanke käsittää vain suon itäosan, minkä seurauksena länsi- ja lounaispuolen lähiasutus jää huomattavasti kauemmaksi. Toimintojen sijoittelun lisäksi on myös suopuustolla vaikutusta melun ja pölyn leviämiseen. Lähipuustolla on merkitystä sekä pölyn sitojana että meluesteenä. Sen takia lähiasutuksen ja tuotantoalueen väliin onkin suunniteltu jätettävän puustoisia suojavyöhykkeitä. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Turpeen jyrsintä ja jyrsinturpeen nosto kuuluvat turvetuotannon meluisimpiin työvaiheisiin. Aikaisempien tutkimusten perusteella näiden työvaiheiden aiheuttamat hetkelliset 55 db:n melualueet ulottuivat 100 200 metrin etäisyydelle. Käytännössä nämä tuotantomenetelmät eivät aiheuta pitkäaikaisena keskiäänitasona 55 db:n ylityksiä tuotantokenttien ulkopuolella. Palaturpeen nosto ja turvekentän kunnostustoimet ovat edellä mainittuja työvaiheita meluisampia ja saattavat aiheuttaa 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle saakka. Näiden toimien tekeminen yöaikaan (klo 22 07) voi aiheuttaa sen, että ympäristön melutasot nousevat 50 db:n ohjearvon tasolle noin 500 metrin etäisyydelle saakka. Ohjearvojen ylittäminen voidaan kuitenkin ehkäistä meluisimpien työvaiheiden oikealla ajoittamisella. Karvasuon hankealueelta suurimmat vuorokautiset pitoisuuslisät pölymäärään ympäröivillä alueilla aiheuttaa jyrsinturpeen keräysvaihe, jossa menetelminä ovat haku- tai kokoojavaunumenetelmä. Suunniteltujen tuotantoalueen ja asutuksen välissä olevien suojavyöhykkeiden arvioidaan olevan riittäviä pölyn leviämisen estämiseksi myös eniten pölyävän työvaiheen aikana. Pölyhaitan tarkastelualueen rajana pidetään avoimuudesta riippuen 300 1000 metrin etäisyyttä tuotantokentän reunasta. 300 metrin etäisyydellä turvepöly voi yksinään muodostaa yli 50 % pölymäärästä, kun taas 1000 metrissä turvepöly ei lisää laskeumaa. Hankealueen turvetuotantotoiminta ei aiheuta sellaisia ilman epäpuhtauspitoisuuksia, joista seuraisi merkittäviä terveysvaikutuksia lähialueen asukkaille. Luontovaikutukset Kasvillisuus: Karvasuo on hyvin karu keidassuo, jolla ei ole laajoja allikko- tai reheviä reuna-alueita. Karvasuon puusto koostuu pääosin pienikasvuisesta männystä, mutta myös pienikasvuista kuusta ja koivua esiintyy jonkin verran. Kenttäkerroksessa dominoivat suokukka, variksenmarja, kanerva, tupasvilla ja vaivaiskoivu. Alueella esiintyvät lajit ovat pitkälehtikihokkia lukuun ottamatta yleisiä. Hankealueelta ei ole selvitysten aikana havaittu uhanalaisia kasvilajeja. Tuotannon alkaessa kasvillisuus muuttuu alueella miltei kokonaan. Vaihtoehdoissa 1 ja 2 koko tuotantoalue sekä vaihtoehdossa 3 hankealueen itäpuoli ojitetaan, kuivataan ja kasvillisuus poistetaan. Vaikutukset suon kasvillisuuteen ja elinympäristöön alkavat heti ja ne ovat peruuttamattomat ja täydelliset. Tuotantoalueella kasvillisuus muuttuu täysin ja suo muuttuu kasvittomaksi kentäksi, lukuun ottamatta ojitusten ja suojavyöhykkeiden kasvittuneita alueita. Tuotantoaluetta ympäröivällä vyöhykkeellä, varsinkin luonnontilaisilla alueilla, kasvillisuus muuttuu suon vesitalouden muuttuessa. Ojitusten 14

vaikutusten oletetaan rajoittuvan tuotantoalueen läheisyyteen, joten Karvasuon pohjoispuolella olevien suoalueiden luonnontilaan hankkeen ei arvioida vaikuttavan. Suotyypit: GTK:n tekemän tutkimuksen mukaan Karvasuolla esiintyviä suotyyppejä voidaan pitää yleisinä ja tyypillisinä Etelä-Pohjanmaan osittain luonnontilaisille keidassoille. Karvasuolla esiintyvistä suotyypeistä rahkaneva ja -räme, lyhytkorsineva, isovarpuräme sekä keidasräme katsotaan valtakunnallisesti säilyviksi. Näistä lyhytkorsineva sekä isovarpuräme on luokiteltu Etelä-Suomessa silmälläpidettäväksi. Etelä-Suomessa vaarantuneita suotyyppejä ovat lyhytkorsikalvakkaneva ja lyhytkorsiräme, jotka ovat koko maan tasolla luokiteltu silmällä pidettäviksi. Pohjanmaa on kuitenkin näiden suotyyppien painopistealuetta, joten niitä oletettavasti esiintyy alueella melko yleisesti. Pohjanmaa on myös monen muun suotyypin esiintymisen painoaluetta, mutta alueellisia eroja esiintyy. Linnut: Mikäli hanke toteutuu ja tuotanto alkaa, muuttuvat myös lintulajien elinolosuhteet alueella. Tällöin suurin osa suoympäristön ja reunavyöhykkeen nykyisestä lajistosta ei enää esiinny alueella tai saattaa esiintyä ajoittain mutta ei välttämättä enää pesivänä. Muutolla levähtävät linnut voivat todennäköisesti osin käyttää aluetta edelleen levähtämiseen, vaikka hanke toteutuisi ja alue valmisteltaisiin tuotantokuntoon. Tutkitulta Karvasuon alueelta löytyi kartoitusten yhteydessä eri vuosina yhteensä kuusi (6) uhanalaisluokituksen omaavaa lajia: teeri (2000 NT 2010 NT), käki (2000 NT 2010 LC), pensastasku (2000 NT 2010 LC), kivitasku (2000 NT 2010 VU), varpunen (2000 NT 2010 LC), riekko (2000 LC 2010 NT). Vaikutukset linnustoon ovat vaihtoehdoissa 1 ja 2 suhteellisen samanlaiset, kun tuotantoalue ojitetaan, kuivataan ja kasvillisuus poistetaan. 3-vaihtoehdossa vain junaradan idänpuoleinen osa hankealueesta on tarkoitus valmistella tuotantokuntoon, jolloin vaikutukset linnustoon, kuten myös kasvillisuuteen ja muuhun eläimistöön, ovat vähäisemmät, sillä puolet Karvasuosta jäisi luonnontilaiseksi. 0-vaihtoehdossa alueella ei tehdä turvetuotantoon liittyviä toimenpiteitä, ja alue jää nykyiseen tilaansa. Perhoset: Soilla elävät perhoslajit katoavat, kun niille sopiva biotooppi kasvilajeineen häviää tai elinolot muuttuvat ratkaisevasti. Turvetuotannosta johtuvan kuivatuksen jälkeen alueelta häviäisivät ensimmäisenä vaateliaat lajit, kuten luumittari. Luonnontilaisten soiden vähenemisen seurauksena useat soiden päiväperhoset ovat harvinaistuneet. Pian ojituksen jälkeen katoavia päiväperhoslajeja on arvioitu yleisesti olevan ainakin suokirjosiipi, muurainhopeatäplä, rahkahopeatäplä, saraikkoniittyperhonen, suonokiperhonen ja rämekylmänperhonen. Näistä lajeista Karvasuolla on tavattu mm. saraikkoniittyperhonen. Hankealueen ojittaminen turvetuotantoon vaarantaa myös alueella esiintyvien uhanalaisten lajien elinympäristöt. Hankealueella tavattuja uhanalaisluokituksen omaavia perhosia ovat sademittari ja luumittari. Muu eläimistö: Hankealueen eläimistöön kuuluu tavallisia riistalajeja, kuten hirvi ja jänis sekä monet metsäkanalinnut. Tuotantoalue ei tuotantoaikana sovellu näille eläinlajeille elinympäristöksi, vaan ne väistyvät suota ympäröiville alueille tai kauemmas. Toiminnasta aiheutuva melu ja liikenne voivat myös osaltaan karkottaa eläimiä. Käytännössä on kuitenkin todettu, että eläimet eivät katoa turvetuotantoalueilta kokonaan, vaan käyttävät niitä mahdollisuuksien mukaan mm. ruokailualueena. Riistalajeista uusimman uhanalaisluokituksen (2010) mukaan uhanalainen on metsäjänis, joka kuuluu silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Muista riistaeläimistä silmälläpidettäviä (NT) ovat riistalinnut riekko, teeri, metso sekä metsähanhi. Muiden lintujen ohella myös riistalinnut häviävät alueelta ainakin jossain määrin. Turvetuotannon aloittaminen alueella vaikuttaa todennäköisesti jossain määrin myös ilveksen esiintymiseen alueella. Maisemavaikutukset Ihminen kokee maiseman aina hyvin omakohtaisesti, jolloin maiseman havainnointiin ja tulkintaan vaikuttavat katsojan aikaisemmat kokemukset, asenteet, toiveet ja tavoitteet. Myös suomaisemaan liittyy monia näkökulmia ja monia vaiheita. Maisemallisia vaikutuksia aiheuttavat rakennettava tiestö, suoympäristön muuttuminen, ojitukset, vesiensuojelurakenteet, aumat sekä työkoneet. Turpeen noston tuotantovaihe kestää 15 30 vuotta ja merkittävin muutos kohdistuu tuotantoalueeseen, joka muistuttaa maatalouden peltomaisemaa keväiseen, kasvittomaan aikaan. Talvella tuotantokenttä ei sen sijaan poikkea juurikaan maataloustuotannossa olevasta peltomaisemasta, lukuun ottamatta ympäristöään korkeampia auma-alueita. Karvasuon hankealuetta ympäröi metsä monessa suunnassa ja puusto estää näkyvyyttä hankealueelle ja vähentää siten maisemamuutoksen vaikutuksia hankealuetta ympäröivältä alueelta tarkasteltuna. Hankkeen maisemavaikutukset ovat havaittavissa itse suoalueelle mentäessä sekä hankealuetta halkovalla junareitillä matkustettaessa ja mahdollisesti myös seututiellä 694 (Seinäjoentie) liikuttaessa. Nykyinen maisema on tasainen suomaisema, jonka suoluonto on karua, eikä kovinkaan vaihtelevaa, 15

mutta kuitenkin enemmän tai vähemmän luonnontilaista. Tämä tulee tuotannon myötä muuttumaan ja korvautumaan keväistä peltomaisemaa vastaavalla maisemalla. Hankkeen aikataulu Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) alkoi arviointiohjelman laatimisella kevättalvella 2008. Vapo Oy jätti 19.6.2008 ympäristövaikutusten arviointiohjelman hankkeen yhteysviranomaiselle eli Länsi- Suomen ympäristökeskukselle (nykyisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus) ja arviointiohjelmasta kuulutettiin 10.7. 29.8.2008, minkä aikana arviointiohjelma oli kaikkien hankkeesta kiinnostuneiden nähtävänä Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa, Seinäjoen kaupungissa, Ilmajoen kunnassa ja ympäristöhallinnon Internet-sivuilla. Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa Karvasuon YVA-ohjelmasta 29.9.2009. Alkuperäinen ohjelman mukainen aikataulu on muuttunut työn aikana niin, että YVA-selostus valmistuu kesällä 2011. Yhteysviranomainen kuuluttaa YVA-selostuksen samaan tapaan kuin YVA-ohjelman ja sitä esitellään omassa tiedotustilaisuudessaan alkusyksyllä 2011. Selostuksesta voi antaa yhteysviranomaiselle mielipiteitä ja lausuntoja, joita huomioiden yhteysviranomainen laatii oman lausuntonsa, mihin YVA-menettely päättyy. Hankkeen toteuttaminen alkaa ympäristölupapäätöksen jälkeen todennäköisesti aikaisintaan vuoden 2013 aikana. Ensimmäisenä vaiheena on alueen kuivatus ja tuotannon valmistelu, jotka yhdessä vievät 1 2 vuotta. Varsinainen tuotanto alkaisi aikaisintaan vuonna 2015 ja kestäisi noin 30 vuotta päättyen noin vuonna 2040, minkä jälkeen alue siirtyisi jälkihoitovaiheeseen. 16

1 JOHDANTO Vapo Oy on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoaineiden, biosähkön ja -lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja. Vapo Oy Energia on valtakunnallisesti energia-alalla toimiva yhtiö, joka tuottaa mm. polttoturvetta (www.vapo.fi). Turve on Suomessa merkittävä teollisuuden ja yhdyskuntien energialähde. Turpeen käyttö on kilpailukykyisintä Keski- ja Pohjois-Suomessa yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa sekä teollisuuden energialähteenä. Turpeella osittain tai kokonaan tuotetun kaukolämmön piirissä oli vuonna 2001 lähes 800 000 asukasta (ElectroWatt-Ekono Oy 2004, Vapo 2011). Suomen energian kokonaiskulutuksesta tuotettiin turpeella vuonna 2002 noin 6 % (25 TWh). Turvetuotantopinta-alan osuus Suomen suopintaalasta vuoden 2009 tuotantopinta-alan mukaan on noin 0,7 %. Vapo Oy suunnittelee Etelä-Pohjanmaalle uuden turvetuotantoalueen perustamista Seinäjoen kuntaan. Uutta turvetuotantoaluetta suunnitellaan noin 15 kilometrin päähän kunnan keskusta. Hankealueen kokonaispinta-ala on noin 370 ha, josta tuotantokelpoista pinta-alaa on noin 307,4 ha sisältäen auma-alueet (15,9 ha). Hankealueen pintaturve tullaan toimittamaan karjan kuivikkeeksi, kasvualustoiksi sekä ympäristönsuojelutarkoituksiin Länsi-Suomeen ja mahdollisesti kauemmaksikin jalosteina ja vientituotteina, sillä vaaleasta rahkaturpeesta on niukkuutta koko Suomessa. Energiaturpeen suurin käyttäjä, Vaskiluodon Voima Oy:n turvevoimalaitos, sijaitsee Seinäjoella. Turve on kotimainen polttoaine, jonka hyödyntämisellä voidaan korvata tuontia. Turpeen käyttö kytkeytyy kiinteästi muiden biopolttoaineiden, varsinkin puun käytön lisäämiseen. Monipolttoainekattiloissa voidaan käyttää vaihtoehtoisesti turvetta ja puuta melko väljissä rajoissa. Puupolttoaineisiin verrattuna turpeen etuna on helppo varastoitavuus, runsaampi saatavuus, tasaisempi laatu sekä pienemmät tuotantokustannukset. Energiaomavaraisuuden lisäämiseksi pyritään nostamaan paikallisten polttoaineiden osuuksia. Suomessa tuontienergian osuus on muihin teollisuusmaihin verrattuna suuri, noin 70 %. Energian säästöön tähtäävistä toimenpiteistä huolimatta energian kulutuksen arvioidaan edelleen kasvavan. Euroopan unionin tavoitteena on lisätä uusiutuvien ja paikallisten energiamuotojen käyttöä ja sitä kautta alueiden energiaomavaraisuutta ja -huoltovarmuutta. Turve on tärkeä paikallinen polttoaine, kuten puukin. Puunkäyttöä pyritään lisäämään, mutta puu tarvitsee rinnalleen peruspolttoaineen, ja turpeen avulla puupolttoaineen määrän ja laadun vaihteluita voidaan tasata. Turvetta lähimmät vastaavat korvaavat polttoaineet ovat öljy ja kivihiili, jotka molemmat ovat täysin tuonnin varassa olevia polttoaineita. Paikallisena energiamuotona turve on tärkeä, mutta turpeen asemaa heikentää sen luokittelu uusiutumattomiin energiamuotoihin. Vuonna 2009 EU:n uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskeva direktiivi (RES-direktiivi) määrittelee uusiutuvat energian lähteet, eikä turve kuuluu tähän listaukseen. Soiden ja turvemaiden käytön kokonaishyöty sekä taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat Suomelle edelleen merkittävät. Niiden tuottamia ekosysteemipalveluja monipuolisesti hyödyntämällä voidaan ylläpitää ja lisätä Suomessa asuvien ja toimivien ihmisten hyvinvointia. Soiden ja turvemaiden taloudellinen käyttö voi kuitenkin heikentää suoluonnon monimuotoisuutta sekä aiheuttaa haitallisia vesistö- ja ilmastovaikutuksia. (MMM 2011) Kaikilla energiantuotantomuodoilla, myös energiaturpeen tuotannolla ja käytöllä, on ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Yli 150 hehtaarin soiden pysyväisluonteinen muuttaminen lukeutuu hankkeisiin, joihin on sovellettava lakia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki). Ympäristö-sana käsitetään laissa laaja-alaisesti; ympäristövaikutuksia ovat luontoon ja maisemaan kohdistuvien vaikutusten lisäksi myös ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen sekä rakennuksiin, yhdyskuntarakenteeseen ja kulttuuriperintöön kohdistuvat vaikutukset. Ympäristövaikutusten arvioinnin päätarkoituksena on tuottaa päätöksenteon perustaksi tietoja hankkeen vaihtoehdoista, ympäristövaikutuksista, haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuuksista ja eri osapuolten kannoista niihin sekä tuottaa tietoa hankesuunnittelun tarpeisiin ja ohjata suunnittelua ympäristöä säästävään suuntaan. YVA-menettelyn kulku ja tavoitteet on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 1). Arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa yhteysviranomaiselle arviointiohjelman. YVA-ohjelmassa esitellään hanke ja työsuunnitelma sen ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Yhteysvi- 17

ranomainen kuuluttaa hankkeesta ja ohjelman nähtävillä olosta ja järjestää hankkeen vaikutusalueella tarvittavat tiedotustilaisuudet, joissa kansalaiset ja yhteisöt voivat esittää mielipiteitään arvioinnin kohteena olevasta hankkeesta. Ohjelmasta annettujen lausuntojen, mielipiteiden, tiedotustilaisuuksissa esille tulleiden seikkojen ja muun informaation pohjalta yhteysviranomainen antaa lausuntonsa. YVA-ohjelman ja yhteysviranomaisen lausunnon pohjalta arvioidaan hankkeen ympäristövaikutukset, jotka esitetään ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiselostuksen vastaavasti kuin ohjelman ja järjestää tiedotustilaisuudet. Selostuksesta pyydetään tarvittavat lausunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen selvitysten riittävyydestä. Yhteysviranomainen laatii selostuksesta oman lausuntonsa. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin tulokset ja lausuntonsa hankkeesta vastaavalle. Karvasuon YVA-selostuksen on laatinut WSP Finland Oy. Laatimiseen ovat osallistuneet FM Johanna Korkiakoski ja DI Kylli Eensalu sekä FM Päivi Vainionpää, DI Elisa Puuronen ja MMM Jakob Kjellman. Luontoselvitysten tekemiseen ovat osallistuneet luonto- ja lintuharrastaja Markus Sundell ja botanisti Eeva Rönnholm. Vapo Oy:stä arviointiin ovat osallistuneet Jari Marja-aho ja Martti Patrikainen. YVA-menettelyn päätyttyä voidaan hankkeelle hakea ympäristölupaa. Turvetuotanto kuuluu ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaviin toimintoihin, joille tarvitaan ympäristönsuojelulain (Ympäristönsuojelulaki 86/2000 ja -asetus 169/2000) mukainen lupa. Luvanvaraisen toiminnan saa aloittaa vasta luvan myöntämisen jälkeen. Toimivaltainen lupaviranomainen on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Ympäristölupahakemus tehdään kirjallisesti em. lupaviranomaiselle. Lupaviranomainen tiedottaa ympäristönsuojelulain mukaisesta lupahakemuksesta kuulutuksella. Kuulutus pidetään nähtävillä kunnan ja asiaa käsittelevän viranomaisen ilmoitustaululla vähintään 30 päivän ajan, jolloin hankkeen vaikutusalueen asukkailla ja viranomaisilla on tilaisuus esittää hakemuksesta muistutuksia, vaatimuksia ja mielipiteitä. Kuulutuksesta ilmoitetaan yleensä myös sanomalehdessä ja lisäksi se lähetetään hankkeen vaikutuspiirin maa- ja vesialueiden omistajille. Ympäristöluvassa annetaan määräyksiä esimerkiksi toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä ja luvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Taulukko 1. YVA-menettelyn eteneminen. SOVELTAMISALA YVA-laki (468/1994) muutos (267/1999) muutos (458/2006) YVA-asetus (713/2006) Asetuksen 6 ARVIOINTIOHJELMA ARVIONTIOHJELMASTA KUULEMINEN Suunnitelma, miten ympäristövaikutukset selvitetään. Konsultti Länsi-Suomen ympäristökeskus YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO OHJELMASTA SELVITYSTEN LAATIMINEN Länsi-Suomen ympäristökeskus Konsultti ARVIOINTISELOSTUS SELOSTUKSESTA KUULEMINEN YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO ARVIOINTI-SELOSTUKSESTA Yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista. Konsultti Länsi-Suomen ympäristökeskus 1.1.2010 alkaen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Länsi-Suomen ympäristökeskus 1.1.2010 alkaen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 18

2 TIEDOT HANKKEESTA 2.1 Hankkeen sijainti Karvasuo sijaitsee Seinäjoen kunnassa noin 15 km Seinäjoen keskustasta eteläkaakkoon. Alue sijoittuu peruskarttalehdelle nro 2222 07. Karvasuon suunnitellusta turvetuotantoalueesta käytetään tästä eteenpäin nimitystä hankealue. Hankealueen kokonaispinta-ala on noin 370 ha, josta tuotantoalaa on laajimmassa vaihtoehdossa, VE2, 317,8 ha sisältäen auma-alueet (15,9 ha). Hankealueen sijainti käy ilmi alla olevasta kuvasta (Kuva 1). Liitteenä on esitetty hankealue lähiympäristöineen peruskartalla (Liite 1). Kuva 1. Karvasuon hankealueen sijainti Etelä-Pohjanmaalla. 19

Hankealue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella ja siellä tarkemmin Seinäjoen valuma-alueella (42.07). Seinäjoen valuma-alueen 3.jakovaiheen valuma-alueista hankealue sijaitsee Pajuluoman valumaalueella (42.075) sekä osittain Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alueella (42.072) (Kuva 2). Hankealueen kuivatusvedet on suunniteltu johdettavan pelkästään Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alueelle. Vesienjohtamisreitti kulkee hankealueelta laskuojaa pitkin Seinäjokeen ja sitä pitkin edelleen Kyrönjokeen, joka laskee Vaasan pohjoispuolella Pohjanlahteen. Kuva 2. Hankealueen sijainti Pajuluoman valuma-alueella (42.075) ja Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alueella (42.072). 20

2.2 Hankkeen tarkoitus ja hyödyt Hankkeen tarkoitus on korvata Vapo Oy:n Länsi-Suomen tuotannosta poistuvia pinta-aloja sekä turvata lähialueiden turvetta käyttävien laitosten raaka-aineen saanti. Erityisesti on tarkoitus korvata Seinäjoen talousalueen nykyisten tuotantoalueiden poistuvaa tuotantoalaa. Vapo Oy:n Etelä-Pohjanmaan alueen tuotantoala on vuonna 2010 noin 10 790 ha ja vastaavasti tuotannosta poistuvat pinta-alat ovat 31.12.2015 saakka 2 658 ha ja 31.12.2010 saakka 2 761 ha eli yhteensä 5 419 ha. Turpeen loppumisesta johtuen tuotannosta poistuu vuosittain keskimäärin noin 500 ha tuotantoalaa. Karvasuon tuotantoala, noin 307 ha, ei yksin riitä korvaamaan yhden vuoden poistumaa. Poistumia korvaavien alueiden saantimahdollisuudet ovat rajoitetut, eikä vastaavan kokoisia suoalueita juuri enää ole. Lisäksi niiden hankinta on hidasta, koska suoalueiden maaomistus on pirstoutunutta ja yhdellä alueella saattaa olla lukuisia omistajia. Karvasuon suokokonaisuus on noin 1 000 ha, josta turvetuotantohanke käsittää alle kolmasosan (1/3) ja jättää ulkopuolelle yli kaksi kolmasosaa (2/3). Tämä mahdollistaisi myös sen, että Karvasuon alueelle voi sijoittua useammanlaisia toimintoja, eikä pelkästään turvetuotantoa. Karvasuon soveltuvuutta turvetuotantoon on arvioitu GTK:n toimesta vuonna 2010. GTK:n määritelmän mukaan tuotantokelpoiseksi alueeksi lasketaan nykyään yhtenäinen vähintään 5 ha laajuinen yli 1,5 m syvä alue. Edellisestä arviosta on kulunut 10 vuotta ja sen jälkeen kasvu- ja ympäristöturpeen laatuohje on väljentynyt, sillä menetelmien kehittyessä entistä laajempi turvevalikoima soveltuu tarkoitukseen. Lisäksi energiaturpeeksi soveltuu ainakin jyrsinmenetelmällä tuotettuna lähes kaikki turve, mikäli tuhka ja rikkipitoisuudet eivät ole liian korkeita. (Toivonen ym. 2010) Koko Karvasuon käyttökelpoinen pinta-ala on 787 ha, josta hankealue kattaa vain osan. Alueella on yhteensä 8,95 milj. suo-m³ parhaiten kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon soveltuvaa H1-4 maatunutta rahkaturvetta. Turve soveltuu myös energiaturpeeksi, vaikkakin energiasisältö tilavuusyksikköä kohden jää alhaisemmaksi kuin varsinaisen energiaturvekerroksen. Mikäli kuljetusmatka on lyhyt, kuten Karvasuon kohdalla matka Seinäjoelle, voidaan myös näitä vähän maatuneita rahkaturpeita käyttää energiaturpeen tavoin toiminnan ollen edelleen kannattavaa. Karvasuon turvevarat ovat yhteensä 19,97 milj. suo-m³, sillä parhaiten energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on kasvu- ja ympäristöturvekerroksen alla 11,02 milj. suo-m³. Hankealueen turvetuotannon päätarkoituksena on energiaturpeen tuotanto teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Energiaturve käytetään täysin lähialueiden energiantuotantolaitosten polttoaineena. Energiaturve kuljetetaan asiakkaalle rekka-autoilla. Ympäristöturvetta voidaan kuljettaa myös pienemmillä kulkuneuvoilla ja asiakkaan omilla kulkuneuvoilla, kuten traktoreilla. Tuotantoalueiden ja käyttöpaikkojen välisissä etäisyyksissä pyritään mahdollisimman lyhyisiin kuljetusmatkoihin. Energiaturpeen pääkäyttäjä on Vaskiluodon Voiman Seinäjoen turvevoimalaitos (SEVO). Valtaosa nostettavasta turpeesta käytetään jauhemaisena jyrsinturpeena voimaloiden ja teollisuuslaitosten tuotantoprosesseissa. Hankealueelta voidaan tuottaa, varsinkin tuotannon alkuvuosien jälkeen, myös palaturvetta, joka soveltuu myös mm. maatilojen ja omakotitalojen lämmitykseen. Palaturvetta nostetaan myyntiin kysynnän mukaan vain suon maatuneemmista, tasalaatuisista kerroksista. Energiatuotannon lisäksi jyrsinturvetta käytetään niin sanottuna ympäristöturpeena muun muassa kuivikkeena ja lietteen imeytyksessä, seosaineena turkistarhojen ja kotieläinten lannan kompostoinnissa, peltojen maanparannuksessa, viherrakentamisessa ja kasvihuoneissa kasvualustana sekä öljyntorjunnassa. Hankealueelta saatava ympäristöturve käytetään hankealueen lähialueilla. Turvetuotannon keskeisemmät hyödyt ovat: Tuontipolttoaineen korvautuminen: Keskimääräinen laskennallinen vuosituotantomäärä silloin, kun 307,4 ha kokoinen alue on tuotannossa, on 153 700 m³. Työllistäminen: Turvetuotanto on merkittävä työllistäjä. Vuonna 2004 julkaistussa Vapo Oy:n selvityksessä Energiaturpeen tuotannon ja käytön kansantaloudellinen merkitys Suomessa (Elektrowatt-Ekono 2004) on tutkittu turveteollisuuden työllisyysvaikutuksia vuonna 2002. Päälähtötietoina selvityksessä oli Turveteollisuusliiton ja Suomen turvetuottajat Ry:n tilastoimaa aineistoa Suomen turveteollisuudesta. Selvityksen 21

mukaan tuotettu energiaturvemäärä oli 26 milj. m³ vuonna 2002 ja energiaturpeen tuotanto- ja käyttöketjun suorat työllisyysvaikutukset olivat 3300 henkilötyövuotta. Turveteollisuuden välillinen työllisyysvaikutus oli noin 4000 henkilötyövuotta. Energiaturpeen kokonaistyöllistävyys oli täten yhteensä 7300 henkilötyövuotta vuonna 2002. Edellisestä laskien hankealueen suora ja välillinen vuotuinen työllisyysvaikutus on noin yhteensä noin 44 henkilötyövuotta (suorat 20 htv ja välilliset 24 htv). Liikennöintimahdollisuudet parantuvat: Tuotantoa varten rakennettava ja kunnostettava tiestö on paikallisten asukkaiden käytössä. 2.3 Hankkeen suunnittelutilanne ja maankäyttötarve Hankealue on Vapo Oy:n omistuksessa olevaa (252 ha) ja vuokrattua aluetta (269 ha). Alueen hankinnan ja turvetuotantovarauksen perusteena ovat Vapo Oy:n tekemät turvevarakartoitukset. Tällä hetkellä on meneillään hankkeen suunnitteluvaihe, eikä hankealueella ole vielä tehty turvetuotantoon liittyviä töitä. Varsinaisen tuotantoalueen lisäksi hankealueeseen kuuluvat tukialueet, joihin lukeutuvat tiestö, tuotantoalueen ja eristysojien väliset kaistat ja turpeen varastointi-alueet sekä ympäristönsuojelun vaatimat ratkaisut. Lisäksi metsäsaarekkeita ja tuotantokelvottomia alueita jää kokonaan toimenpiteiden ulkopuolelle. Hankealueeseen, noin 370 ha, on laskettu mukaan edellä mainitut tukialueet ja tuotannon ulkopuoliset alueet. Varsinainen tuotanto tapahtuu vaihtoehdossa 1 noin 307,4 hehtaarin alueella. Auma-alueita on yhteensä 15,9 ha. 2.4 Hankkeen toteuttamista ohjaavat säädökset, suunnitelmat ja luvat 2.4.1 Ympäristönsuojelulaki ja -asetus (86/2000 ja 169/2000) Ympäristönsuojelulaki (YSL) on ympäristön pilaantumisen torjuntaa koskeva yleislaki, jonka ensisijaiset tavoitteet ovat ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä ympäristön yhtenäisen ja kokonaisvaltaisen huomioon ottamisen turvaaminen ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Sitä sovelletaan kaikkeen toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Lain ydinsisältö koskee ympäristölupaa, sen tarvetta ja myöntämisedellytyksiä. Lain tavoitteena on myös lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia elinympäristöön koskevaan päätöksentekoon. Ympäristönsuojelulain keskeisiä periaatteita ovat ympäristöhaittojen ennaltaehkäisy ja minimointi, varovaisuus ja huolellisuus, parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) periaate, aiheuttamisperiaate sekä toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus. Luvanvaraiset toiminnot on lueteltu ympäristönsuojeluasetuksen (YSA) 1 :n 1 momentissa, jonka mukaan lupa vaaditaan muun muassa turvetuotannolta ja siihen liittyvältä ojitukselta, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Mikäli Karvasuon toiminnalle päätetään hakea ympäristölupaa, Vapo Oy toimittaa YVA-selostuksen ja siihen liittyvän yhteysviranomaisen lausunnon Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon ympäristölupaprosessiin liittyen. Hankkeen tiimoilta voi esiintyä poikkeamistarve luonnonsuojelulain 39 :n kielloista, koska rauhoitettujen lajien pesien vahingoittamista tai yksilöiden häirintää voi tapahtua, jos turvetuotantoon valmistelevia toimenpiteitä tehdään pesimäaikana, tärkeällä muuton aikaisella levähdysalueella tai muutoin lajien elämänkierron kannalta tärkeällä paikalla. Mikäli näin on, toiminta edellyttää luonnonsuojelulain mukaista poikkeamislupaa, jonka voi myöntää alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 2.4.2 Laki- ja asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994 ja 713/2006) Ympäristövaikutusten arviointimenettelylain (YVAL) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistää huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-prosessissa ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä, vaan YVA-prosessin päätyttyä Vapo Oy harkitsee luvan hakemista ja käynnistää lupaprosessin. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä eri toteuttamisvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia verrataan arviointiohjelman ja -selostuksen avulla. Uuteen turvetuotantohankkeeseen sovelletaan YVA- 22

menettelyä, jos tuotantoalueen yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria (YVAasetuksen 6 ) tai alueellisen ympäristökeskuksen päätöksellä myös pienempiin turvetuotantohankkeisiin. 2.4.3 Luonnonsuojelulaki ja -asetus (1096/1996 ja 160/1997) Luonnonsuojelulain (LsL) tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen. Ympäristölupaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 3 momentin mukaan noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Osa luonnontilaisista soista kuuluu luonnonsuojelualueisiin, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin, EU:n Natura 2000 -verkostoon tai seutu-/maakuntakaavojen tai yleiskaavojen suojeluvarauksiin. Näille kohteille ei ole mahdollista suunnata turvetuotantoa. Myös Natura-kohteiden läheisyyteen suunnitellulle turvetuotannolle voi koitua rajoituksia. Lain mukaan rauhoitetun luonnonmuistomerkin vahingoittaminen tai turmeleminen on kielletty. LsL:ssa on lueteltu suojeltuja luontotyyppejä, jotka tulee suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon. Lailla on rauhoitettu myös eläinlajeja, nisäkkäitä ja lintuja, lintujen pesäpuita sekä luonnonvaraisia kasvilajeja. Luontodirektiiviin liitteessä IV (a) lueteltujen lajien selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luonnonsuojelulain 47 :n tarkoittamat ja luonnonsuojeluasetuksessa luetellut erityisesti suojeltavat lajit käsittävät myös soilla esiintyviä lajeja. Niiden säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty, mikä voi estää tai rajoittaa tuotantoa joillakin suokohteilla. 2.4.4 Vesilaki ja -asetus (264/1961 ja 282/1962) Turvetuotanto ei pääsääntöisesti tarvitse vesilain (VL) mukaista lupaa. Ilman lupaa ei kuitenkaan saa ryhtyä sellaiseen toimenpiteeseen, joka voi aiheuttaa vesistön muuttumista. Myöskään vesistöä pienemmän uoman tai veden juoksua ei saa muuttaa niin, että siitä aiheutuu vahinkoa toisen maalle tai vedenotolle. Pienvesien suojelemiseksi on sellainen toimenpide, joka vaarantaa pienen lammen, puron tai lähteen säilymisen luonnontilaisena, kokonaan kielletty riippumatta siitä, millaisia muutoksia toimenpiteestä muutoin aiheutuu. VL:ssa (10 luku 6 ) säädetään myös jäteveden johtamisesta toisen ojaan. Yleensä toiminnan harjoittaja tekee maanomistajien kanssa sopimuksen vesienjohtamisesta toisen maalla kulkevan ojan kautta, mutta silloin kun tämä ei ole mahdollista, voidaan tällaista oikeutta pyytää lupaviranomaiselta lupaprosessin yhteydessä. 2.4.5 Laki ja asetus vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004 ja 1040/2006) EU:n vesipolitiikan puitedirektiivissä (2000/60/EY) ja sen pohjalta annetussa laissa on asetettu yleiset tavoitteet vesien tilalle. Laissa säädetään vesienhoidon järjestämisestä ja siihen liittyvästä selvitystyöstä, yhteistoiminnasta ja osallistumisesta vesienhoitoalueella sekä kansainvälisestä yhteistyöstä vesienhoidon järjestämisessä. Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pinta- ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Vesienhoitoalueille laaditaan vesienhoitosuunnitelmat kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Suunnitelmassa esitetään vesienhoidon yleislinjaukset sekä määritellään tavoitteet ja toimenpiteet vesienhoitoalueella tehtävälle vesienhoitotyölle. Tarvittavia toimenpiteitä varten laaditaan vesienhoitosuunnitelmaan sisältyvä toimenpideohjelma. Pinta- ja pohjavesien tilatavoitteiden saavuttaminen tai ylläpitäminen voi vaikeuttaa turvetuotantoalueiden käyttöönottoa ja voi edellyttää vesiensuojelun parantamista jo käyttöönotetuilla alueilla. 2.4.6 Jätelaki ja -asetus (1072/1993 ja 1390/1993) Jätelain yleisenä tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Jätelain mukaan toiminnanharjoittajan on pyrittävä tuottamaan mahdollisimman vähän jätettä, pidettävä erilaatuiset jätteet erillään toisistaan sekä oltava selvillä tuottamiensa jätteiden määristä ja laadusta. 23

Karvasuon hankealueelle laaditaan jätehuoltosuunnitelma, jossa esitetään muun muassa tiedot henkilökunnasta, jätehuoltokustannuksista, työmaalla varastoitavista polttoaineista ja syntyvistä jätteistä sekä niiden käsittelystä. 2.4.7 Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) Lain 17 :n mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoja ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat. 2.4.8 Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja -asetus (895/1999) Maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyvät säännökset valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista, joilla asetetaan alueiden käytölle yleisluonteisia tavoitteita valtakunnallisella tasolla. Turvetuotantoalueella sijaitsevat kiinteät rakennukset vaativat kunnan myöntämän rakennusluvan ja sitä valvovat rakennusvalvontaviranomaiset. 2.4.9 Ympäristövahinkovakuutuslaki (81/1998) Kaikilla turvetuotantoalueilla, joilla on vesilain tai ympäristönsuojelulain mukainen lupa ja joilla toimintaa harjoitetaan yhtiömuotoisesti, tulee olla ympäristövahinkovakuutuslain mukainen vakuutus. Vakuutus on otettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun yritys aloittaa toimintansa. 2.4.10 Muinaismuistolaki (295/1963) Turvetuotantoalueelta tai sen läheisyydestä voi löytyä muinaisjäännöksiä. Muinaismuistolaki suojelee sekä kiinteitä muinaisjäännöksiä että irtaimia muinaisesineitä. Jos maata kaivettaessa tai siirrettäessä havaitaan muinaisjäännöksiksi epäiltäviä löytöjä, työt on keskeytettävä ja löydöstä ilmoitettava museovirastolle. Museovirasto ylläpitää rekistereitä jo tiedossa olevista muinaisjäännöksistä. 2.4.11 Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992) Asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (L Aeq ) päiväohjearvoa (klo 7 22) 55 db eikä yöohjearvoa (klo 22 7) 50 db. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 db. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 db eikä yöohjearvoa 40 db. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa edellä mainittuja ohjearvoja. 2.4.12 Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta (480/1996) ja valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001) Valtioneuvoston päätöksen (480/1996) mukaisesti ohjearvot on otettava huomioon ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi suunnittelussa, rakentamisen muussa ohjauksessa ja ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa ja lupakäsittelyssä. Tavoitteena on, että ohjearvojen ylittyminen estetään ennakolta. Ohjearvojen ylittyminen on pyrittävä estämään pitkällä aikavälillä alueilla, joilla ilmanlaatu on tai saattaa toistuvasti olla huonompi kuin ohjearvo edellyttäisi. Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain myös viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen (711/2001) 3 :ssä säädetään ilmanlaadun rajaarvoista, joilla pyritään ehkäisemään ilman epäpuhtauksien aiheuttamia terveyshaittoja alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä tai joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Ilmanlaadun rajaarvot ovat sitovia ja ne on alitettava kaikkialla muualla paitsi työpaikoilla ja teollisuusalueilla. 24

2.4.13 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä (313/1985) Polttoaineiden säilytyksestä turvetuotantoalueilla noudatetaan kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) palavia nesteitä koskevaa päätöstä. Palavien nesteiden irtosäiliöiden varasto, jonka säiliöiden yhteistilavuus on yli 15 m³, on ympäröitävä vallitilalla, jonka korkeus on vähintään 0,15 m ja se on varustettava sadevedenpoistolaitteilla. Päätöstä ollaan muuttamassa. 2.4.14 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) ja asetus (59/1999) Turvetuotantoalueilla käytettävän kevyen polttoöljyn käsittely ja varastointi kuuluvat lain ja asetuksen soveltamisalaan. Yli 10 tonnin varastoinnista (noin 11 12 m³) on tehtävä ilmoitus lakia valvovalle pelastusviranomaiselle. 2.4.15 Ohje turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta (Pelastuslaki 468/2003) Turvetuotanto on pelastuslain 30 :n tarkoittama kohde, jossa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat palo- ja henkilöturvallisuudelle tai ympäristölle tavanomaista suuremman vaaran. Lain 26 :n mukaan turvetuotannossa tulee kiinnittää erityistä huomiota tulipalon ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi sisäasiainministeriö on antanut erityiset ohjeet turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta, jota kaikilla tuotantoalueilla tulee noudattaa (ks. Ohje turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta 1006). Ohjeen mukaan turvetuotantoalueen perustamisesta on ilmoitettava kirjallisesti alueen pelastusviranomaiselle viimeistään siinä vaiheessa, kun alueelle haetaan ympäristölupaa. Ilmoituksesta tulee ilmetä mihin ja milloin turvetuotantoalue perustetaan ja kuinka suuri tuotantoalue on tarkoitus perustaa. Ilmoituksessa tulisi olla myös tuotantoalueen omistajan ja toiminnanharjoittajan yhteystiedot. Alueen pelastusviranomaiselle on tehtävä kirjallinen ilmoitus myös silloin, kun varsinaisen tuotantoalueen kunnostustyöt käynnistetään. Olemassa olevien turvetuotantoalueiden osalta on varmistettava, että myös niistä on toimitettu alueen pelastuslaitokselle vastaavat tiedot kuin perustettavasti turvetuotantoalueesta. Hankkeeseen liittyen toimitetaan paloviranomaisille vuosittain paloturvallisuussuunnitelma, jonka lisäksi viranomaiset hyväksyvät ennen tuotantokauden alkua työmaan palosuojeluvalmiuden. 2.4.16 Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä (379/2008) Kaivannaisjätedirektiivissä (2006/21/EY) määritellään kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa ja sen suunnittelua sekä jätealueiden toimintaa, käytöstä poistamista ja jälkihoitoa koskevat vähimmäisvaatimukset. Direktiivi koskee myös turvetuotantoa ja sen toimeenpanosta on säädetty valtioneuvoston asetuksella kaivannaisjätteistä (379/2008). Asetusta sovelletaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon, kaivannaisjätteen jätealueen perustamiseen, hoitoon, käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon, kaivannaisjätteen hyödyntämiseen tyhjässä louhoksessa sekä kaivannaisjätteen jätehuollon tarkkailuun, valvontaan ja seurantaan. Turvetuotantoa harjoittavan on tehtävä jätehuoltosuunnitelma, johon kootaan tiedot mm. pintamaiden, kivien ja puuaineksen sekä lasketusallaslietteen määristä, hyödyntämisestä ja sijoittamisesta. 2.5 Liittyminen muihin hankkeisiin 2.5.1 Muut turvetuotantohankkeet Suomen soiden kokonaisalaksi on arvioitu noin 9 milj. ha, josta reilu 1 milj. ha on suojeltu. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) mukaan hyödynnettäviä, teollisesti käyttökelpoisia soita on noin 622 000 ha eli noin 7 % koko suoalasta. Vuonna 2009 tuotannossa oli 62 000 hehtaaria eli noin 0,7 % maamme suoalasta (9 milj. ha). Hankealueen lähialueella, samalla vesistöalueella (42.072), sijaitsee muita turvetuotantoalueita vuoden 2009 kuormitustarkkailuraportin mukaan 736,1 ha. Nämä tuotantoalueet ovat osa turvetuotantoalueiden verkostoa, jolla Vapo Oy huolehtii asiakkaidensa energia- ja ympäristöturpeen saannista Länsi-Suomessa. Turvetuotantokapasiteetin lisäystarve on riippuvainen tehtävistä energiantuotantoratkaisuista. 25

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella oli vuonna 2009 vesistötarkkailuraportin mukaan Vapo Oy:n turvetuotantoalueita tuotannossa 12 065 ha, levossa 466 ha ja valmistelussa 1 253 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaiken kaikkiaan 4068 ha. Kyrönjoen valuma-alueella (42) oli hydrologisen vuoden 2009 lopulla toiminnassa 42 turvesuota tai suon osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantokuntoinen ala oli 5 081 ha, mikä on noin 1,0 % valuma-alueen pinta-alasta. Levossa olevaa tuotantoalaa oli noin 72 ha, valmistelussa 384 ha sekä tuotannosta poistuneita alueita on 1 942 ha. (Keränen 2010, Leskelä 2010) Kyrönjoen valuma-alueella Vapo Oy:n suurimpia tuotantoalueita ovat Peurainneva, Iso-Korvaneva, Lammasneva sekä Haukineva. Kyrönjoen valuma-alueella turvetuotanto on keskittynyt pääosin joen yläjuoksulle Jalasjoen, Seinäjoen sekä Kauhajoen alueille. Yksityisten turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on noin 3 500 ha. (Keränen 2010) Ympäristövaikutusten yhteydessä tarkastellaan turvetuotannon yhteisvaikutuksia valuma-alueen vesistöjen virtaamaan sekä veden laatuun (selostuksen kohta 7.4.3). Yhteisvaikutuksissa huomioidaan koko Seinäjoen valuma-alueen turvetuotanto (Kuva 3). Seinäjoen valuma-alueeseen kuuluvat 3. jakovaiheen valuma-alueet ovat: 42.071 Seinäjoen suuosan, Kyrkösjärven a, 42.072 Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan a, 42.073 Kalajärven a, 42.074 Sulkveenjoen va, 42.075 Pajuluoman va, 42.076 Kurjenjoen va, 42.077 Kihniänjoen yläosan va, 42.078 Liikaluoman va ja 42.079 Haasojan va. Seinäjoen valuma-alueella (42.07) on muita tuotannossa olevia turvetuotantoalueita 2 375,9 ha, joilta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen valuma-alueelle. Tuotannossa olevat suot muodostavat koko Seinäjoen valuma-alueesta (1011,3 km²) 2,3 %. Seinäjoen valuma-alueella olevat tuotantoalueet on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 2). Verrattuna esitettyyn karttaan Seinäjoen valuma-alueen tuotantoalueista (Kuva 3), tuotantosoita on kolme vähemmän, sillä Aitonevalta, Kokkonevalta ja Pihtinevalta ei johdeta vesiä Kyrönjoen valuma-alueelle, joten niiden tuotantopinta-aloja tai poistumia ei ole huomioitu. Vuonna 2010 Seinäjoen valuma-alueella oli levossa Hautakankaannevalla 6 ha. Valmistelussa ei ollut kyseisenä vuonna yhtään hehtaaria. Tulevan vuosikymmenen osalta on arvioitu tuotannosta poistuvia pinta-aloja olevan 1 026 ha Seinäjoen valuma-alueella (42.07) (Taulukko 2). Laines-Linnusneva sijaitsee Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alueella (42.072), kuten myös Valkianeva. Näiden soiden yhteinen poistuma tulee olemaan seuraavan 10 vuoden aikana 92 ha. Haukinevan poistumat tulevat kasvattamaan tätä lukua vielä, sillä Haukinevalta tulee poistumaan tuotannosta 227 ha. Haukineva kuuluu osittain Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alueelle mutta myös Haasojan valuma-alueelle. Haukinevan osalta Vapolla on vireillä hakemus, jossa Haukinevan Liikaluoman (42.086) suuntaan johdettavat vedet, nyt 263,8 ha (laskeutusaltaat), käännettäisiin Seinäjoen valuma-alueelle olevalle kemikalointiasemalle, ja johdettaisiin Seinäjokeen. Mikäli edellä mainittua vesienjohtamissuunnan muutosta ei voida toteuttaa, joka tapauksessa jatkettaessa Haukinevan Liikaluoman valuma-alueella olevan eteläosan kuntoonpanoa, vedet on käsiteltävä ympärivuotisesti kemikaloimalla. Mikäli Haukinevan vedet voidaan johtaa Seinäjoen valuma-alueella, kasvaa tuotantoala alueella 2 801 hehtaariin. 26

Kuva 3. Seinäjoen valuma-alueen (42.07) muu turvetuotanto. Hankealue näkyy kartan yläosassa vaaleanpunaisella. 27

Taulukko 2. Seinäjoen valuma-alueen (42.07) soiden tuotantopinta-alat vuoden 2010 lopussa sekä turvetuotantoalueiden poistumat vuodesta 2011 vuoteen 2020. *) sijaitsevat osittain Seinäjoen valuma-alueella. (Alkkiomäki 2011, Marja-aho 2011, Vaarasuo 2011) Vesistöalue Suo Kunta Tuotannossa (ha) Poistuu (ha) 2011 2015 Poistuu (ha) 2016 2020 Poistuu (ha) Yhteensä Laines-Linnusneva Jalasjärvi 219,7 27 25 52 Näätäneva Jalasjärvi 81,7 20 50 70 Valkianeva Seinäjoki/Jalasjärvi 379,4 15 25 40 Haukineva Seinäjoki 738,0 127 100 227 Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki 121,3 28 55 83 Amerikanneva Seinäjoki 43,5 30 14 44 Pirjatanneva Seinäjoki 63,7 15 10 25 Sammattineva Seinäjoki 141,7 10 30 40 Peuranneva Seinäjoki 332,5 70 140 210 Hietasalonneva Virrat/Seinäjoki 120,1 60 44 104 Keisarinneva Virrat 28,2 8 13 21 Tuuranneva Virrat 100,1 71 33 104 Hautakankaanneva Kihniö 6 0 6 6 Yhteensä 2375,9 481 545 1026 Vuonna 2010 on Seinäjoen valuma-alueelta poistunut tuotannosta Peurainnevalta 21 ha, Hietasalonnevalta 19 ha ja Tuurannevalta 7 ha (Vaarasuo 2011). Yli 10 vuoden aikana Seinäjoen valuma-alueelta on poistunut tuotannosta yhteensä 720,8 ha ja Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan valuma-alueelta on poistunut tuotannosta 63 ha (Taulukko 3). Eniten tuotantoalueita on poistunut käytöstä Kurjenjoen valuma-alueelta ja sen jälkeen Kalajärven ja Haasojan valuma-alueilta. Viimeisen viiden vuoden aikana on koko alueelta poistunut tuotannosta 67,7 ha, kun taas yli 10 vuotta sitten poistuneita tuotantoaloja oli jopa 458,4 ha. Sillä välillä poistuneita tuotantoaloja oli 194,7 ha. Taulukko 3. Seinäjoen valuma-alueen (42.07) tuotannosta poistuneet pinta-alat (ha) vuoden 2009 kuormitusraportin mukaan (Leskelä 2010). Vesistöalue Suo Kunta Poistunut alle 5 v. Poistunut 5-10 v. Poistunut yli 10 v. Poistunut yhteensä 42.072 Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alaosan va 20,0 8,0 35,0 63,0 Valkianeva Seinäjoki 0 0 0 0 Laines-Linnusneva Jalasjärvi 0 8,0 10,0 18,0 Haukineva Seinäjoki 20,0 0 25,0 45,0 42.073 Kalajärven va 14,4 21,6 136,4 172,4 Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki 0 1,6 1,0 2,6 Amerikanneva Seinäjoki 10,0 20,0 77,4 107,4 Pirjatanneva Seinäjoki 4,4 0 58,0 62,4 42.076 Kurjenjoen va 26,6 5,2 211,0 242,8 Keisarinneva Virrat 0 5,2 0 5,2 Hietasalonneva/Tuuranneva Virrat 17,0 0 70,0 87,0 Hietasalonneva Virrat 9,6 0 141,0 150,6 42.077 Kihniänjoen yläosan va 1,7 41,0 11,0 53,7 Sammattineva Seinäjoki 0 0 0 0 Peurainneva Seinäjoki 1,7 41,0 11,0 53,7 Hautakankaanneva Kihniö 0 0 0 0 42.078 Liikaluoman va 0 0 38,0 38,0 Näätäneva Jalasjärvi 0 0 38,0 38,0 42.079 Haasojan va 5,0 118,9 27,0 150,9 Valkianeva Seinäjoki 0 6,4 0 6,4 Haukineva Seinäjoki 5,0 112,5 27,0 144,5 Yhteensä 67,7 194,7 458,4 720,8 Kyrönjoen vesistöalueella (42) sijaitsee myös YVA-menettelyssä oleva Vapon Kyrön-Koirainneva (Kuva 4). Kyrön-Koirainnevan hankealue sijaitsee Jalasjärvellä tuotannossa olevan Koirainnevan koillispuolella ja molemmat ovat osa Kyrönnevan ja Koirainnevan suokokonaisuutta. Karvasuon hanke- 28

alueen vedet johdetaan Seinäjokeen ja vastaavasti Kyrön-Koirainnevan vedet johdetaan Kyrönjoen toiseen sivujokeen, Jalasjokeen (42.04). Kyrön-Koirainnevan hankkeen tarkoituksena on myös korvata Vapo Oy:n Länsi-Suomen poistuvia pinta-aloja ja tavoitteena Kyrön-Koirainnevalla on aloittaa tuotanto koko suunnitellulla tuotantoalalla. Hankkeen vaihtoehtoina käsitellään vesienjohtamiselle kaksi vaihtoehtoa, Ohoonluoma (42.044) sekä Matoluoma (42.045) ja vesienkäsittelyvaihtoehdot molemmille laskusuunnille ovat ympärivuotinen pintavalutus tai sulan maan aikainen kemiallinen käsittely ja roudan aikainen virtaaman säätö sekä laskeutusaltaat. Sekä Karvasuon että Kyrön-Koirainnevan hankealueiden purkuvesistöt päätyvät lopulta Kyrönjokeen. Kyrönjoen alajuoksulla Vaasassa sijaitsee Vaasan Veden vedenottamo (Kuva 4), joka ottaa kaiken vetensä Kyrönjoesta. Vaasan vedenottamosta ja puhdistamosta lisää selostuksen kohdassa 6.4.1.1. Kuva 4. Vaasan Veden vedenottamo Kyrönjoella sekä Karvasuon ja Kyrön-Koirainnevan turvetuotantohankkeet Seinäjoella ja Jalasjoella. (Pohjakartta MML 2011) 2.5.2 Muut vireillä olevat hankkeet 2.5.2.1 Seinäjoen itäinen ohikulkutie Valtatie 19 eli Jalasjärven ja Uusikaarlepyyn välinen valtatie on osa Helsingistä Tampereen kautta Seinäjoelle, Kokkolaan ja Vaasaan ulottuvan alueen liikennejärjestelmää. Valtatien 19 liikennemäärät ovat kasvaneet viime vuosina erittäin voimakkaasti, mikä johtuu osittain alueen voimakkaasta väestömäärän kasvusta. Seinäjoen kaupunki laajenee kantakaupungin eteläpuoleisille alueille, mikä on lisännyt liikennemääriä kaupungin eteläpuolella. Valtatien 19 liikenne koostuu lyhytmatkaisen kaupunkiliikenteen lisäksi myös pitkämatkaisesta valtatieliikenteestä, jossa myös raskasliikenteellä on merkittävää osuus. Lyhyen ja pitkän matkan liikenteen sekoittuminen huonontaa liikenneturvallisuutta, mikä on omalta osaltaan johtanut Seinäjoen itäisen ohikulkutien suunnitteluun. Uusi valtatie on suunniteltu keskikaiteelliseksi tieksi, jossa on määrävälein ohituskaistaosuuksia molempiin ajosuuntiin. Noin 19 kilometrin osuudelle sisältyy myös viisi eritasoliittymää, 21 uutta siltaa sekä melusuojauksia ja muita tiejärjestelyjä. 29

Valtatien 19 Seinäjoen itäisen ohikulkutien yleissuunnitelma valmistui maaliskuussa 2009, jonka jälkeen suunnitelma oli nähtävillä huhti toukokuun aikana. Yleissuunnitelmaa ennen hankkeeseen liittyen on käyty läpi ympäristövaikutusten arviointimenettely ja YVA-selostus on valmistunut vuonna 2008. Ohikulkutien tiesuunnitelman laatiminen on alkanut elokuussa 2009 ja hanke on edelleen suunnitteluvaiheessa. 2.5.2.2 Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitoksen (SEVO) turvekattilan polttoainemuutoksen YVA Vaskiluodon Voima Oy:n omistuksessa on Vaasan lämpövoimalaitoksen lisäksi Seinäjoen lämpövoimalaitos. Seinäjoen voimalaitos sijaitsee Seinäjoen kaupungin Soukkajoen kaupunginosassa Kyrkösjärven tekojärven rannalla. Laitos on aloittanut toimintansa vuonna 1990. Laitos käyttää kiinteitä polttoaineita ja on polttoaineteholtaan 325 MW:n, sähköteholtaan 125 MW:n ja kaukolämpöteholtaan 100 MW:n laitos. Turvetta laitoksella on käytetty nykyisin noin 800 000 tonnia vuodessa, jonka lisäksi käytössä on ollut myös biomassoja, kuten puuhakkeita, puun kuorta, purua ja ruokohelpiä noin 70 000 tonnia vuodessa. Polttoaineesta yli 90 % muodostuu turpeesta. Paikallisten polttoaineiden hyödyntämisen, energia omavaraisuuden sekä hiilidioksidipäästöjen vähentämisen perusteella voimalaitoksen polttoainevalikoimaa halutaan monipuolistaa. Hankkeeseen liittyen on käyty läpi ympäristövaikutusten arviointimenettely, joka päättyi vuonna 2009. YVA-selostuksessa tarkasteltiin kahta uutta polttoaineyhdistelmää. Ensimmäisessä vaihtoehdossa polttoaineena oli turpeen (650 000 t) ja biopolttoaineiden (150 000 t) rinnalla kaupan ja teollisuuden polttokelpoisista jätteistä ja erilliskerätystä energiajätteestä valmistettuja kierrätyspolttoaineita (50 000 t). Hankevaihtoehtoihin sisältyy myös uusien kierrätyspolttoaineiden vastaanotto- ja varastotilojen rakentaminen tai biopolttoaineiden vastaanotto- ja varastotilojen laajentaminen. 2.5.2.3 Seinäjoen Energia Oy:n jätteenpolttolaitoshanke Seinäjoen Energia Oy:n suunnittelemaan jätteenpolttolaitoshankkeeseen liittyen on suoritettu YVAmenettely. YVA-selostus on valmistunut huhtikuussa 2004, jossa jätteenpolttolaitoksen sijoitusvaihtoehtoina olivat Seinäjoella Osmankatu, Kantatien 67 varsi sekä Puhdistamonkatu. Hankkeen tarkoituksena on Seinäjoella ja sen ympäristössä syntyvää jätettä polttamalla tuottaa lämpöä ja sähköä. 2.5.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtioneuvoston vuonna 2000 tekemän päätöksen mukaisia tavoitteita on tarkistettu ja tarkistetut tavoitteet tulivat voimaan 1.3.2009. Tarkistuksen pääteemana on ollut ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. (Ympäristöministeriö 2009) Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden päätavoitteena soiden ja turvemaiden osalta on soiden suojelu- ja turvetuotantotarpeiden yhteensovittaminen. Tätä edistetään varaamalla turvetuotantoalueiksi jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Soiden ja turvemaiden kansallisen strategiaehdotuksen (lisää selostuksen kohdassa 2.5.11) sisältämässä luonnontilaisuusasteikossa VAT:n tarkoittamia luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ovat luokkiin 0 2 lukeutuvat suot. Luokan 2 soiden osoittamisessa turvetuotantoon tulee kuitenkin arvioida ja ottaa huomioon edellä esitetyt toiminnan kohdentamisen edellytykset. Luokkaan 3 sisältyvät suot eivät pääsääntöisesti vastaa VAT:n tarkoittamia merkittävästi muuttuneita soita. Luokan 3 soita voidaan poikkeustapauksissa käyttää alueellisesti merkittäviin turvetuotantohankkeisiin, jos suon yleinen luontoarvo on seudun ojitusasteen perusteella alhainen, eivätkä erityiset luontoarvot ole mainittavia, ja seudun suoluonto on määrällisesti runsas. (MMM 2011) 30

2.5.4 Kaavoitus 2.5.4.1 Etelä-Pohjanmaan maakuntasuunnitelma Kyrönjoki virtaa Etelä-Pohjanmaalla, mutta ulottuu myös Pohjanmaan ja Pirkanmaan maakuntiin. Maakuntien keskeiset suunnitteluasiakirjat ovat maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Etelä-Pohjanmaan maakuntasuunnitelmassa esitetään kehitystyön pitkän aikavälin linjaukset. Maakuntasuunnitelma 2030 on Etelä-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymä suunnitelma, joka osoittaa toimintatavan ja suunnan alueelliselle kehittämistyölle koko maakunnassa. Maakuntasuunnitelma ja siihen perustuvat maakuntaohjelma ja maakuntakaava muodostavat kokonaisuuden, joka ottaa huomioon muut maakuntaa koskevat suunnitelmat ohjelmia ja toimenpiteitä laadittaessa. Päivitetty maakuntasuunnitelma on hyväksytty maakuntavaltuuston kokouksessa 30.11.2009. (Etelä- Pohjanmaan liitto 2010) 2.5.4.2 Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava ja -ohjelma Maakuntaohjelma toteuttaa maakuntasuunnitelman 2030:n linjauksia. Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2011 2014 on hyväksytty Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuustossa 31.5.2010. Maakuntaohjelman kolme toimintalinjaa ovat hyvinvoiva ja osaava eteläpohjalainen, kilpailukykyinen ja innovatiivinen elinkeinoelämä sekä kehittyvä toimintaympäristö, joka sisältää tavoitteen energiantuotannon omavaraisuusasteen nostamisesta. Tavoitteeseen kuuluu maakunnan turvetuotannolle soveltuvien ja suojelun arvoisten soiden kartoitus. Maakuntaohjelmassa otetaan myös kantaa tulvariskien hallintaan ja vesien tilan parantamiseen. Vesien tilaa tulee parantaa edelleen vesistöalueittaisten toimenpideohjelmien avulla sekä vähentämällä haja-asutuksen, maatalouden, turkistalouden ja turvetuotannon suoria päästöjä. Ympäristöministeriö vahvisti Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan 23.5.2005, jolla ohjataan alueiden käyttöä maakunnassa. Maakuntakaavassa hankealue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella turvetuotantovyöhykkeellä tt-2. Aluetta koskee suunnittelumääräys, jonka mukaan turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitus pysyy nykyisellä tasolla. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavaa ollaan uudistamassa ja laadinta on vireillä. Uudistaminen koskee 23.5.2005 vahvistettua maakuntakaavaa, jota päivitetään useammalla vaihekaavatyöllä aikavälillä 2011 2016. Maakunnassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat alueidenkäyttöön, joten muutosten arviointi on tullut ajankohtaiseksi. Lisäksi maakunnan alueella on toteutunut useita kuntaliitoksia ja valtion aluehallintoa on uudistettu. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma, joka on kaavoituksen aloitusvaiheen ensimmäinen osallisille suunnattu asiakirja, on ollut nähtävillä 15.5. 30.6.2011 välisen ajan. Maakuntakaavan uudistaminen käsittää valmistelu-, ehdotus, hyväksymis- ja vahvistamis- sekä seurantavaiheen. Kaavan valmisteluvaiheeseen kuuluu selvitysten laatiminen ja olemassa olevien selvitysten hyödyntäminen, minkä pohjalta laaditaan kaavaluonnos. Kaavaluonnos asetetaan nähtäville ja siitä pyydetään lausunnot, jonka jälkeen luonnoksesta järjestetään viranomaisneuvottelu. Kaavaluonnoksesta saadun palautteen ja mahdollisten lisäselvitysten perusteella laaditaan kaavaehdotus. Valmisteluvaiheen tavoin kaavaehdotus asetetaan nähtäville ja ehdotukseen liittyvät myös viranomaisneuvottelut. Kaavasta saadut lausunnot ja muistutukset käsitellään ja kaavaehdotusta tarkistetaan hyväksymisvaiheessa. Tarkistamisten jälkeen vaihemaakuntakaava hyväksytään maakuntavaltuustossa ja viedään ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Vahvistamisvaiheessa seurataan valitukset, ministeriöiden lausunnot ja arvioidaan kaavan lainmukaisuutta. Maakuntakaavaan liittyy myös seuranta, jonka aikana tavoitteiden toteuttamista ja muutoksia seurataan sekä tehdään muutostyötä. Etelä-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavojen alustava aikataulu ajoittuu aikavälille 2010 2016 osallistumis- ja arviointisuunnitelman sekä eri aihekokonaisuuksien kera (Etelä-Pohjanmaan liitto 2011). 2.5.4.3 Seinäjoen kaupungin kaavoitusohjelma 2009 2011 Uuden Seinäjoen kaavoitus- ja kaupunkisuunnitteluohjelmaa on esivalmisteltu yhdistymispäätöksestä lähtien. Nurmon ja Ylistaron Seinäjokeen liittymisen myötä kaavoitusohjelmaan on yhdistetty Seinäjoen kaavoitusohjelmassa sekä Nurmon ja Ylistaron kaavoituskatsauksissa ohjelmoidut vireillä olevat ja päätetyt hankkeet. Kaavoitusohjelma sisältää Karvasuon lähialueelta Eteläisen Seinäjoen laajentu- 31

misalueiden ja itäväylän osayleiskaavoituksen, Honkakylän osayleiskaavoituksen sekä Pajuluoman varren asuinalueiden kaavoituksen (32A). Karvasuo sijoittuu Honkakylän osayleiskaavan alueelle, kun taas Eteläisen Seinäjoen sekä Pajuluoman kaava-alueet sijoittuvat etäämmälle (ks. Kuva 5). Kuva 5. Ote Seinäjoen kaupungin kaavoitusohjelmasta. Karvasuo sijoittuu Honkakylän osayleiskaavan alueelle. 2.5.4.4 Eteläisen Seinäjoen laajentumisalueiden ja itäväylän osayleiskaavoitus Itäväylän (VT 19 Seinäjoen itäisen ohikulkutien) osayleiskaavoitus on alkanut ympäristövaikutusten arvioinnilla ja yleissuunnittelulla vuonna 2007. Kaavaluonnosvaihtoehdot ovat olleet nähtävillä 30.11.2007 saakka. Ympäristövaikutusten arviointi valmistui 2008 ja tien yleissuunnittelu vuonna 2009. Itäväylä on osa Seinäjoen seudun liikennejärjestelmän kehittämistä, mihin liittyen valtatietä 19 parannetaan ja sille osoitetaan uusi väylä Seinäjoen itäpuolelta välillä Ilmajoen Rengonkylä Nurmo. Ohikulkutien suunnittelun kanssa saman aikaan Ilmajoen ja Nurmon kunnat sekä Seinäjoen kaupunki aloittivat yleiskaavojen laadinnan mahdollistaakseen tien toteuttamisen. Eteläisen Seinäjoen ja Itäväylän osayleiskaava on ollut nähtävillä luonnoksena vuoden 2007 lopulla ja ehdotuksena vuoden 2009 keväällä. Eteläisen Seinäjoen osayleiskaava on hyväksytty Seinäjoen kaupunginvaltuustossa 29.6.2009. Osayleiskaavamuutoksella mahdollistetaan ohikulkutien rakentaminen ja kaupunkirakenteen laajentumismahdollisuudet. Itäväylähanke vähentää huomattavasti raskasta liikennettä Seinäjoella ja Nurmossa ja näin lisää asumisen viihtyvyyttä erityisesti ruuhkaisella Seinäjoella Törnävällä ja keskustassa. Tien rakentaminen tekee liikenteestä sujuvaa, parantaa liikenneturvallisuutta ja nopeuttaa elinkeinoelämän kuljetuksia. 32