Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon Yhteenveto vesienhoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä Kemijoen vesienhoitoalueella KEMIJOEN VESIENHOITOALUE
Mikä on mielestäsi keskeistä vesienhoidossa? Oletko kiinnostunut siitä, missä kunnossa kotikuntasi, mökkikuntasi tai maakuntasi vesistöt ja pohjavedet ovat? Haluatko osallistua ja auttaa viranomaisia suunnittelemaan vesienhoitoa siten, että vedet ovat hyvässä kunnossa sekä ihmisten tarpeisiin että eliöstölle? Alueelliset ympäristökeskukset laativat parhaillaan vesienhoitosuunnitelmia ja niiden osana toimenpideohjelmia. Suunnitelmissa kerrotaan vesien tilasta, ongelmista ja suunnitelluista hoitotoimista. Voit osallistua vesienhoidon suunnitteluun kahdessa vaiheessa: vuosina 2007 ja 2008. Nyt alueellinen ympäristökeskus tarvitsee mielipidettäsi vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Tämä julkaisu on yhteenveto keskeisistä kysymyksistä. Se kertoo, mihin kysymyksiin vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa on aiottu kiinnittää huomiota. Voit edistää yhteistä asiaa antamalla vapaamuotoisen kirjallisen palautteen. Lukemista helpottamaan on koottu julkaisun loppuun sanasto peruskäsitteistä. Sanastossa esitetyt käsitteet on ensi kertaa mainitessa kursivoitu. Tavoitteena vesien hyvä tila Vesiensuojelussa ja -hoidossa pyritään koko EU:n alueella yhteisiin tavoitteisiin. Yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Rakentamalla tai muutoin fyysisesti muutetut vedet voidaan tietyin edellytyksin nimetä keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi. Tällaisten vesien tilalle asetetaan omat tavoitteet vesienhoitosuunnitelmassa. Joidenkin vesien tilaa ei pystytä parantamaan eikä vaativia tavoitteita saavuttamaan esimerkiksi luonnonolojen vuoksi tai taloudellisista syistä. Tällöin tavoitteiden saavuttamiseen voidaan antaa lisäaikaa tai tavoitteita voidaan lieventää. Pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan. Tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Jokien, järvien ja rannikkovesien tilaa arvioidaan jatkossa entistä monipuolisemmin. Aiemmin veden laadun luokittelu perustui siihen, miten käyttökelpoista vesi on ihmiselle. Nyt luokittelussa otetaan huomioon, millainen vesistönosa on luontaisesti ja arvioidaan, miten ihmisen toiminta muuttaa vesistönosan luontaista tilaa. Vesien tilan seurantaa kehitetään niin, että sillä saadaan luokitteluun tarvittavaa tietoa. 2 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Kuva: Pekka Räinä Miten vesienhoidon suunnittelu vaikuttaa? Suunnittelu vaikuttaa lupapäätöksiin ja näin edelleen vesiensuojeluun lisää tietoa vesien tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä ohjaa vesiensuojelutoimia sekä maankäytön suunnittelua auttaa ohjaamaan EU:n ja kansallista rahoitusta, kuten maatalouden ympäristötukea ja aluekehitysrahoitusta Lisäksi suunnittelussa asetetaan alueen vesienhoidolle tavoitteet sekä määritellään vesiensuojelutoimia, joilla tavoitteet saavutetaan. tunnistetaan ne vedet, joiden tilalle asetettuja tavoitteita on lievennettävä luonnonolojen sekä teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Ketä kuullaan, mistä ja milloin? Vesienhoidon suunnitteluun voivat osallistua kaikki kansalaiset, kansalaisjärjestöt, viranomaiset ja toiminnanharjoittajat. Tämä kuuleminen koskee kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneita vesienhoidosta. Ympäristökeskukset pyytävät lisäksi lausunnot mm. alueen kunnilta, viranomaisilta ja yhteisöiltä. Mistä asioista odotetaan palautetta? Odotamme näkemyksiäsi vesienhoidon suunnittelun suuntaamiseksi ja tueksi: vesien tilaan liittyvistä ongelmista ja kehittämistarpeista siitä, onko tässä asiakirjassa tuotu esiin keskeisimmät ongelmat keinoista ja toimista, joilla ongelmia voidaan poistaa toimien rahoitusmahdollisuuksista Tietoa toivotaan myös olemassa olevista suunnitelmista, ohjelmista ja tavoitteista, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi vesien hoitoon. Toimenpideohjelmissa keskitytään pääasiassa keskeisiin kysymyksiin, ja niistä kuuleminen on osa toimenpideohjelmien valmistelua. Kuulemisessa saatavasta palautteesta ja lausunnoista laaditaan yhteenveto, joka käsitellään alueellisen ympäristökeskuksen perustamassa vesienhoidon yhteistyöryhmässä. Kuulemisessa saatu palaute ja ehdotukset käsitellään, otetaan huomioon suunnittelussa sekä kirjataan vesienhoitosuunnitelmaan. Miten ja milloin toimitan mielipiteeni eteenpäin? Kuulemiseen on varattu aikaa puoli vuotta. Kuuleminen alkaa 21.6.2007 ja päättyy 21.12.2007. Kuuleminen tapahtuu kaikkialla Suomessa samaan aikaan. Mielipiteet ja kannanotot on esitettävä kirjeitse tai sähköpostitse. Palautteesta tulee selvitä palautteen antajan nimi ja yhteystiedot. Palautteet on toimitettava alueellisen ympäristökeskuksen kirjaamoon (yhteystiedot on esitetty kuulutuksessa ja tämän julkaisun lopussa). 4 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Vesienhoidon suunnittelun ja kuulemisen aikataulu Ensimmäinen kuuleminen oli vuonna 2006, jolloin kysyttiin mielipiteitä vesienhoitosuunnitelman työohjelmasta, siinä esitetystä aikataulusta sekä osallistumismenettelyistä. Silloin saadut näkemykset otettiin huomioon valmisteltaessa tätä yhteenvetoa vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Kolmas kuuleminen on vuonna 2008, jolloin on nähtävänä ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi. Vesienhoitosuunnitelma hyväksytään vuoden 2009 lopussa. VESIENHOITOSUUNNITELMAN AIKATAULU 2006 2007 2008 2009 Vesienhoitosuunnitelman työohjelman ja aikataulun laatiminen Vuosineljännes I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV Kuuleminen työohjelmasta ja aikataulusta Seurantaohjelman laatiminen Pinta- ja pohjavesien luokittelu Yhteenvedon laatiminen vesistöalueen hoitoa koskevista tärkeistä kysymyksistä Kuuleminen yhteenvedosta Vesien laatua ja määrää koskevien tavoitteiden määrittely Toimenpideohjelmien kokoaminen Ehdotuksen laatiminen vesienhoitosuunnitelmaksi Kuuleminen ehdotuksista Vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen täydentäminen kuulemisen perusteella Vesienhoitosuunnitelman hyväksyminen valtioneuvostossa Yhteistyöryhmän työskentely Tiedon kokoaminen ja täydentäminen suunnittelua varten Kuva 1. Ensimmäisen vesienhoitosuunnitelman laadinnan tärkeimmät vaiheet ja niiden aikataulut. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Uusi lainsäädäntö edellyttää kuulemista Laki vesienhoidon järjestämisestä Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimukset pannaan täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimpiä ovat laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004), jäljempänä vesienhoitolaki ja sen pohjalta annetut asetukset. Vesienhoitolaissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta suunnitteluun. Asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004) sekä asetuksella vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) säädetään tarkemmin suunnittelutyön järjestämisestä vesienhoitoalueilla ja eri sidosryhmien osallistumisesta vesienhoitosuunnitelman valmisteluun. Vesienhoitolaki ohjaa siis tarvittavaa vesienhoidon suunnittelujärjestelmää. Toiminnanharjoittajia koskevista luvista päätetään edelleen ympäristönsuojelulain (86/2000), vesilain (264/1961) ja muun lainsäädännön mukaisesti. Vesienhoitolain 13 :n mukaan Alueellisen ympäristökeskuksen on vesienhoitosuunnitelman laatimista varten tehtävä: 1) hoitosuunnitelman laatimisen aikataulu ja työohjelma vähintään kolme vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; 2) yhteenveto vesistöalueen hoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä vähintään kaksi vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; sekä 3) hoitosuunnitelmaehdotus vähintään vuosi ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista. Tämä asiakirja on kohdassa 2 tarkoitettu yhteenveto keskeisistä kysymyksistä. Vesienhoitolain 15 :n mukaan Alueellisen ympäristökeskuksen on varattava kaikille mahdollisuus tutustua 13 :ssä tarkoitettuihin valmisteluasiakirjoihin ja niiden tausta-asiakirjoihin sekä varattava tilaisuus esittää mielipiteensä valmisteluasiakirjoista kirjallisesti tai sähköisesti. Ympäristökeskuksen on julkaistava kuulutus valmisteluasiakirjojen nähtävillä olosta alueen kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat on pidettävä nähtävillä tarpeellisilta osin alueen kunnissa ja ne on julkaistava sähköisesti. Ympäristökeskuksen on lisäksi pyydettävä tarvittavat lausunnot. 6 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Vesiensuojelun nykytila Suomessa Suomessa vesienhoito perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 201 ja valtioneuvoston hyväksymään Suomen Itämeren suojeluohjelmaan. Vaikka Suomella on pitkät perinteet vesienhoidossa, kaikkia tavoitteita ei ole vielä saavutettu. Monilla alueilla tarvitaan tehostettuja toimia vesien tilan kohentamiseksi. Vesiensuojelun ja -hoidon painopisteet vaihtelevat alueellisten erityispiirteiden mukaan. Pintavesien suojelemiseksi tärkeintä on vähentää erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien ravinteiden sekä haitallisten ja happea kuluttavien aineiden kuormitusta. Samalla suojellaan vesiluontoa. Pohjavesiä suojellaan niiden laatua heikentäviltä riskeiltä sekä toimilta, jotka vähentävät pohjaveden muodostumista. Aiemmassa Vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 200 -ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi, ettei ihmistoiminta huononna Itämeren ja sisämaan pintavesien tilaa ja että haitallisesti muuttuneiden vesien tila paranee. Tämä tavoite ei ole kaikilta osin toteutunut, sillä haitallisesti muuttuneiden vesialueiden tila ei ole olennaisesti parantunut. Vesiä rehevöittävää ravinnekuormitusta ei ole vähennetty läheskään riittävästi. Pintavesien ekologista tilaa heikentävät monin paikoin kuormituksen lisäksi myös veden korkeuden ja virtaamien säännöstely sekä vesistöjen ja rantojen rakenteelliset muutokset (pengerrykset, mökkirantojen käsittely, satamien rakentaminen jne.). Luonnontilaiset pienvedet ovat selvästi taantuneet. Noin 40 % vedenhankinnalle tärkeistä pohjavesialueista sijaitsee alueella, missä on pohjaveden tilalle riskiä aiheuttavaa toimintaa. Monien voimakkaasti kuormitettujen vesien tila parani merkittävästi 1970- ja 1980- luvuilla, jolloin toteutettiin yhdyskuntien ja teollisuuden vesiensuojelutoimia. 1990- luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välisenä aikana vesien tila ei ole kuitenkaan kehittynyt suotuisasti. Erityisen huolestuttavaa on jokien heikko tila sekä rannikkovesien rehevöitymisen lisääntyminen Suomenlahdella, Saaristomerellä ja osittain myös Pohjanlahdella. Vesiensuojelutarpeita lisää se, että huomattava osa väestöstä asuu tilaltaan heikentyneiden vesien äärellä. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 7
Mitä on jo tehty? Vesiensuojelun kaikkia tavoitteita ei ole vielä saavutettu. Paljon on kuitenkin tehty: Maatalouden viljelykäytännöt ovat kehittyneet vesiensuojelun kannalta myönteisesti. Esimerkiksi suojavyöhykkeiden määrä vesistöjen varsilla on lisääntynyt ja lannoitteiden ja karjanlannan käyttö peltohehtaaria kohti on vähentynyt. Myös eroosiota vähentävät muokkausmenetelmät ovat yleistyneet. Metsätalouden suunnitteluun liittyvä ohjausta ja lainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien ravinnekuormitus on pienentynyt selvästi 1990-luvun alusta lähtien. Jätevesien purkuvesissä aiheuttamat haitat ovat vähentyneet huomattavasti. Haja-asutuksen vesiensuojelu on edistynyt, kun haja-asutuksen talousjätevesien käsittelystä annettu asetus tuli voimaan vuonna 2004. Turvetuotannon tehostetut vesiensuojelutoimet ovat vähentäneet turvetuotannon aiheuttamaa ravinnekuormitusta. Turkistuotannon vesiensuojelu on tehostunut viime vuosina ympäristölupien ansiosta sekä siksi, että turkistarhoja on siirretty pois pohjavesialueilta Kalankasvatuksen kuormitus on alentunut vesiensuojelutoimien ansiosta ja tuotantomäärien laskettua. Eräiden vaarallisten aineiden pitoisuudet vesiympäristössä ovat alentuneet selvästi päästörajoitusten ja käyttökieltojen ansiosta. Teollisuudenjätevesien metallikuormitus on vähentynyt merkittävästi. Säännöstelyjen haittojen vähentämistä on selvitetty ja niitä on lievennetty lähes kaikissa merkittävissä säännöstellyissä vesistöissä. Vesien tilaa on parannettu kunnostuksilla. Pohjavesien suojelu on tehostunut viime vuosina merkittävästi. Teollisuudesta, liikenteestä, haitallisista aineista, maataloudesta ja muusta ihmisen toiminnasta aiheutuvia riskejä on vähennetty. Pohjavesiriskejä aiheuttavia laitoksia ja toimintoja on ohjattu luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolelle. Itämeren suojelu on edistynyt Itämeren suojelukomission ansiosta. Erityisesti suora pistekuormitus rannikkovesiin on vähentynyt. Vesiluonnon suojelua on edistetty luonnon- ja biologisen monimuotoisuuden suojeluohjelmilla ja Natura 2000 -verkostolla. Vesienhoidon suunnittelussa vesiensuojelutyötä jatketaan ja pyritään löytämään myös uusia ratkaisuja vesien tilan parantamiseksi. 8 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Vesienhoidon keskeiset kysymykset Kemijoen vesienhoitoalueella Kemijoen vesienhoitoalue muodostuu Kemijoen, Simojoen ja Kaakamojoen vesistöalueista. Lisäksi Tuntsajoen latvat ja Viantienjoen vesistö sekä Kemin ja Simon kuntien edustan merialue kuuluvat alueeseen (kuva 1). Suurimmat säännöstelemättömät joet ovat Simojoki, Ounasjoki sekä Kemijoen yläjuoksu ja sen sivuhaarat Tenniö- ja Värriöjoki. Pääosa alueen joista on keskisuuria, soiden runsaasta osuudesta johtuen humuspitoisia jokia. Yli puolet alueen järvistä on pieniä ja kohtalaisen humuspitoisia. Korkeimmilla alueilla on myös kirkkaita tunturijärviä. Suurimmat järvet ovat Simojärvi, Kemijärvi, Suolijärvet sekä Lokan ja Porttipahdan tekojärvet. Perämeren rannikkovedet ovat kokonaisuudessaan matalia ja pääosin tuulelle alttiita, mutta alueella on myös suojaisia lahtialueita. Oman lisäpiirteensä tuo maankohoaminen. Jokivesien vaikutus näkyy selkeästi korkeassa humuspitoisuudessa ja alhaisessa suolapitoisuudessa. Jääpeitteinen kausi on pitkä ja vedet suhteellisen kylmiä. Monet alueen eliölajeista elävät sekä suolapitoisuuden että lämpötilan osalta sietokykynsä äärirajoilla. Vesienhoitoalueen järvien ja jokien tilaan on vaikuttanut niin haja- ja pistekuormitus kuin maa- ja vesiympäristön fyysinen muokkaaminen. Kemijoen pääuoma sekä Kitinen ja Raudanjoen alaosa ovat säännösteltyjä sähköntuotantoa varten. Suurista järvistä voimataloutta varten säännöstellään Kemijärveä ja Suolijärviä sekä Lokan ja Porttipahdan tekojärviä. Lisäksi sivuvesistöissä on pienempiä säännösteltyjä järviä. Vesistöjä kuormittavat tekijät painottuvat vesienhoitoalueen eteläosaan. Alueen ihmistoiminnasta sisävesiin tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta huomattava osuus tulee hajakuormituksena maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja loma-asutuksesta. Pistemäinen ravinnekuormitus on pääosin peräisin teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevesistä. Kemijoen vesienhoitoalueen I-luokan pohjavesialueet painottuvat asutuksen keskittymisen ja veden käyttötarpeen mukaisesti Kemijoen alajuoksulle Kemin ja Rovaniemen välille. Vesienhoitoalueella on myös kolme pintavedenottamoa, jotka ottavat vettä puunjalostus- ja kaivosteollisuuden tarpeisiin. Talousveden hankinnassa kaikki vesi otetaan pelkästään pohjavesistä. Tekopohjavesilaitoksia ei vesienhoitoalueella ole käytössä. Kemijoen vesienhoitoalueella vedenottokäytössä olevat pohjavesialueet ovat asutusja teollisuusalueiden ulkopuolella, joten näistä syistä johtuvat riskitekijät ovat pieniä. Maatalouden aiheuttama kuormitus pohjavesialueilla on myös melko vähäistä. Pohjavesialueilla ei juurikaan ole vilkasliikenteisiä teitä, joten haitat pohjavesille jäävät tältä osin myös vähäisiksi. Maa-aineksen otto on ollut 1980-luvun alusta alkaen luvanvaraista toimintaa ja sen myötä pohjavesien suojelu on voitu huomioida ottotoiminnassa ja estää merkittävien riskien syntymistä. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 9
Kuva 1. Kemijoen vesienhoitoalueen pintavedet. Kuva 2. Kemijoen vesienhoitoalueen pohjavesialueet. 10 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä Kemijoen vesienhoitoalueella Keskeisten kysymysten määrittelyssä on otettu huomioon ensimmäisen kuulemisen yhteydessä vuonna 2006 saadussa palautteessa saadut kommentit vesienhoidon tärkeistä asioista ja yhteistyöryhmän näkemyksiä kartoittaneen kyselyn tulokset (tammikuu 2007). Lisäksi aineistona on ollut mm. valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoiksi vuoteen 2015 sekä muita alueellisia vesien käyttöön ja tilaan vaikuttavia suunnitelmia ja selvityksiä. Vesistöjen ekologista tilaa tai voimakkaasti muutetuissa vesissä saavutettavissa olevaa ekologista tilaa ei keskeisten kysymysten laatimisen yhteydessä ole vielä ollut mahdollista arvioida luokittelujärjestelmän keskeneräisyyden ja biologisten aineistojen vähäisyyden takia. Pääosa keskeisiin kysymyksiin liittyvistä ongelmista ja tarvittavista toimenpiteistä tähtää pinta- ja pohjavesien tilan ylläpitoon ja tilan heikentymisen estämiseen sekä jo aiheutettujen haittojen ja vahinkojen lieventämiseen ja korjaamiseen. Vesiensuojelutoimenpiteiden rahoituksen puute on suuri ongelma. Jatkossakin erilaisia toimintoja ja elinkeinoja tulee voida harjoittaa siten, että niiden haitalliset vesistövaikutukset minimoidaan. Lapin ympäristökeskus ehdottaa yhteistyöryhmän kanssa tehdyn valmistelun pohjalta, että Kemijoen vesienhoitoalueella tarkasteltaisiin erityisesti seuraavia keskeisiä kysymyksiä (aakkosjärjestyksessä): Haja-asutuksen vesihuollon parantaminen ja pohjavesien suojelu Hajakuormituksen vähentäminen Tulvista aiheutuvien haittojen vähentäminen Vesirakentamisesta ja säännöstelystä aiheutuneiden haittojen lieventäminen Vesistöjen kunnostus Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 11
Haja-asutuksen vesihuollon parantaminen ja pohjavesien suojelu Kemijoen vesienhoitoalueella asuvasta väestöstä noin 90 prosenttia on liittynyt vesihuoltolaitosten vesijohtoverkostoihin. Viemäriverkostoihin on liittynyt noin 74 prosenttia väestöstä. Vesijohtoverkostojen ulkopuolelle jää noin 13 300 asukasta ja jätevesiverkostojen ulkopuolelle noin 34 700 asukasta. Näistä monen kiinteistön jätevesien käsittely on puutteellista ja talousvesi on heikkolaatuista tai vettä ei ole määrällisesti riittävästi. Talousveden ongelmat johtuvat usein kaivorakenteiden huonokuntoisuudesta tai kaivojen väärästä sijainnista. Hajanaisesti sijoittuvien kuluttajien vesihuoltotilanteen korjaamiseksi tarvitaan järjestelmällisiä kehittämistoimenpiteitä joko kiinteistökohtaisina toimenpiteinä tai vesihuoltoverkostojen laajentamisina. Keskitettyä viemäröintiä ja jätevesien käsittelyä edistetään silloin, kun se on taloudellisesti järkevää sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta tarpeellista. Vesijohtoverkostojen rakentamista on viime vuosina suunnattu isojen matkailukeskusten vesihuoltoon ja painopiste on vesihuollon alueellisten yleissuunnitelmien mukaisesti siirtymässä jokivarsien vesihuollon parantamiseen. Vuonna 2004 voimaan tullut valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten ulkopuolisilla alueilla parantaa mahdollisuuksia vähentää hajaasutuksen aiheuttamaa vesistökuormitusta. Asetus on jo nyt vaikuttanut uusien aiempaa tehokkaampien puhdistusmenetelmien käyttöönottoon, mutta jotta asetuksen edellyttämissä aikatauluissa pysyttäisiin, tulee kunnissa kiinnittää asiaan erityistä huomiota. Vesihuollon parantamisen tukirahoitusta olisi tarpeellista lisätä. Asetus koskee myös vapaa-ajan asutusta. Lapissa ei ole todettu suojelutasoltaan huonoja pohjavesialueita. Pohjavesialueiden suojelussa on jatkossakin keskeistä pohjaveden laadulle riskialttiiden toimintojen sijoittaminen riittävän etäälle suojeltavista pohjavesikohteista sekä estää pohjaveden määrää vähentävät tai merkittävästi uhkaavat toimenpiteet suojelun kannalta tarvittavilla alueilla. Lapin läänin pohjavesialueista on suurin osa vielä tutkimatta. Tutkimattomien III-luokan pohjavesialueitten määrä kaikista luokitelluista pohjavesialueista on lähes 80 %. Merkittävä osa näistä alueista sijoittuu asuttujen alueiden läheisyyteen. Näillä alueilla olisi tärkeä tehdä joitain veden laatua ja määrää koskevia perustutkimuksia arvioinnin ja yleisinventoinnin lisäksi. Näin alueen maankäyttö ja suojelun suuntaaminen saadaan varmemmin kohdistettua oikeisiin kohteisiin. Tällaiseen yleiseen pohjavesivarantoja koskevaan ja turvaavaan perustutkimukseen ei ole selvää vastuutahoa ja rahoittajaa. 12 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Hajakuormituksen vähentäminen Hajakuormitusta on kaikki sellainen ihmistoiminnasta lähtöisin oleva kuormitus, jota joutuu vesistöihin lähinnä maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta. Hajakuormituksen vaikutukset korostuvat pienissä vesistöissä, mutta kuormitus lisää osaltaan suurtenkin vesistöjen rehevöitymisriskiä. Kemijoen vesienhoitoalueella hajakuormituksen osuus ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta on reilut 60 % ja typpikuormituksesta noin 40 %. Maatalous ja asutus painottuvat Etelä- ja Lounais-Lappiin, mutta metsätalous vaikuttaa laajemmalla alueella. Kuva 3. Kokonaisfosforikuormitus Kemijoen vesienhoitoalueella. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 13
Kuva 4. Kokonaistyppikuormitus Kemijoen vesienhoitoalueella. Teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset 2,9 % Yhdyskunnat 2,0 % Kalankasvatus 1,5 % Turkistarhaus 0,02 % Maatalous 11,1 % Metsätalous 5,7 % Haja- ja loma-asutus 3,7 % Turvetuotanto 0,2 % Laskeuma 5,3 % Kuva 5. Sisävesiin kohdistuva kokonaisfosforikuormitus päästölähteittäin. Luonnonhuuhtouma 67,5 % Hulevedet 0,04 % 14 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Yhdyskunnat 4,4 % Teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset 1,2 % Kalankasvatus 0,4 % Turkistarhaus 0,01 % Maatalous 6,6 % Luonnonhuuhtouma 74,7 % Metsätalous 2,6 % Haja- ja loma-asutus 0,8 % Turvetuotanto 0,3 % Laskeuma 8,9 % Hulevedet 0,1 % Kuva 6. Sisävesiin kohdistuva kokonaistyppikuormitus päästölähteittäin. Pistemäisten kuormituslähteiden (kuten teollisuus, yhdyskunnat, kalankasvatus, turvetuotanto) ravinnekuormitus on kokonaisuutena vähäisempää kuin hajakuormituslähteistä tuleva kuormitus. Paikallisesti pistekuormitus voi kuitenkin olla hyvinkin merkittävä vesien tilaan vaikuttava tekijä ja tarvittavia toimenpiteitä suunniteltaessa on tärkeää huomioida kaikkien kuormituslähteiden yhteisvaikutus. Suomessa vesiensuojelulla on pitkät perinteet pistemäisten päästöjen vähentämisessä ja vesiensuojeluratkaisut päästörajoineen määrätään ympäristölupaprosessissa. Hajakuormituksen vähentämiseen vaikuttavat toimenpiteet perustuvat pääosin taloudellisiin ja tiedollisiin ohjauskeinoihin ja yksittäisten toimijoiden lukumäärä on suuri. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan kohoavan lämpötilan ja sateisuudessa tapahtuvien muutosten takia lisäävän ravinteiden ja metallien huuhtoutumista vesistöihin. Kuormituksen kasvun ja haittojen ehkäisy edellyttää varautumista ja etenkin hajakuormituksen tehokasta hallintaa. Metsätalous Metsätaloudesta peräisin oleva laskennallinen ravinnekuormitus on vähentynyt aina 1990-luvun lopulle asti, millä tasolla kuormitustaso on sittemmin pysytellyt. Uudisojituksia ei enää tehdä, mutta seuraavan 10 vuoden aikana kunnostusojitusten arvioitu tarve on Lapissa noin 200 000 ha. Nykyisin kunnostusojituksia tehdään 5 000 6 000 ha vuodessa eli tarve olisi noin nelinkertainen nykytasoon verrattuna. Tämä asettaa haasteita vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelulle ja toteutukselle. Metsätaloustoimista maan muokkaus, avohakkuut sekä rantametsien hakkuut vaikuttavat kunnostusojituksen ohella eniten vesiluonnon tilaan. Etenkin pienillä valuma-alueilla kevään ja kesän ylivalumat kasvavat. Erityisesti latvavesillä metsätalous on usein ainoa suora ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen lähde. Kiintoainekuormitus on pääasiallinen syy pienten virtavesien liettymiseen. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 15
Keinoja metsätalouden vesistövaikutusten lieventämiseksi ovat mm. vesiensuojelusuunnitelmien ja -toimenpiteiden laadun parantaminen sekä luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden kohteiden tunnistamisen edistäminen jatkamalla metsäammattilaisten ja urakoitsijoiden koulutusta. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisia luonnonhoitohankkeita voidaan käyttää vesiensuojelun ja monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Maatalous Lapin maatalous on maitotilavaltaista ja tilojen keskikoko valtakunnalliseen tasoon nähden pieni. Maatilojen määrän kehitys on aleneva ja vuonna 2010 arvioidaan tiloja olevan noin 1 800. Tilojen määrän vähenemisestä huolimatta maataloustuotannon volyymi ei ole Lapissa juurikaan laskenut. Peltoviljely on pääasiassa nurmiviljelyä. Peltomaiden eroosio ei ole muuhun maahan verrattuna suuri ongelma, koska noin 90 % peltomaasta on aina kasvillisuuden peitossa toisin kuin viljanviljelyalueilla, missä peltoalueet ovat kasvukauden ulkopuolella paljaana. Maatalous on laskennallisesti suurin ihmistoiminnasta peräisin oleva fosforin ja typen päästölähde Kemijoen vesienhoitoalueella. Maatalous on keskittynyt Lapissa Etelä- ja Lounais-Lappiin, missä luonnonolosuhteet ovat suotuisimmat maatalouden harjoittamiselle. Maatalouden vesistökuormitus koostuu pääosin pelloilta huuhtoutuvista ravinteista sekä pienemmässä määrin navetoista, lantaloista ja rehusiiloista tulevista ravinteista sekä ulosteperäisistä bakteereista. Maatalouden vesiensuojelun perustana ovat nitraattiasetuksen ja ympäristötuen vaatimukset sekä hyvää maatalouskäytäntöä koskeva koulutus ja neuvonta. Lapin läänin aktiivitiloista noin 95 % on sitoutunut maatalouden ympäristötuen perustuen vaatimuksiin. Vesiensuojelun kannalta tärkeimpiä kohteita ovat sellaiset vesistöt, minne maataloutta on keskittynyt suhteellisen runsaasti ja pellot rajoittuvat suoraan vesistöön. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesienhoidon suuntaviivoiksi vuoteen 2015 valtakunnalliseksi tavoitteeksi on asetettu maatalouden kuormituksen vähentäminen kolmanneksella vuosien 2000 2005 keskimääräisestä tasosta. 16 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Tulvista aiheutuvien haittojen vähentäminen Tulva on sää- ja vesistöolosuhteista johtuva luontainen ilmiö. Siitä on haittaa vain, jos ihminen ei ota sitä huomioon omissa toimissaan. Tulvariskin olemassaolon tiedostaminen ajoissa antaa monia mahdollisuuksia vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Valuma-alueen maastonmuodot ja maankäyttö tulvaa kasvattavine ja niitä pidättävine alueineen vaikuttavat siihen, millaisen tulvan vaaran tietty sääilmiö aiheuttaa. Tulvan muodostumiseen vaikuttaa lisäksi itse jokivesistö siihen tehtyine teknisine ratkaisuineen. Lapissa virtaamat ovat suurimmat keväisin. Lumensulamistulvat aiheuttavat lähes joka vuosi tulvavahinkoja. Lapissa esiintyy sekä vesitulvia että jääpatotulvia. Vesitulvia esiintyy Kemijoella ja Ounasjoella; jääpatotulville herkkiä vesistöjä ovat Simojoki, Viantienjoki ja Ounasjoki. Tulvat ovat aiheuttaneet huomattavia vahinkoja mm. Rovaniemellä, Simossa sekä Kittilä Sirkka alueella. Tämänhetkinen arvio ilmastonmuutoksen vaikutuksesta tulviin on, että muusta Suomesta poiketen varsinkin ilmaston lämpenemisen alkuvaiheessa voivat tulvat Lapissa kasvaa. Kun sadanta kasvaa ja ilman lämpötila nousee vain hieman, on tuloksena lumimäärien runsastuminen ja kevättulvien voimistuminen. Tulvavahinkoja pystytään merkittävästi vähentämään suunnittelemalla maankäyttöä järkevästi ja ohjaamalla rakentamista tulva-alueiden ulkopuolelle. Tämä on yleensä paras ja edullisin keino vähentää tulvavahinkoja. Kustannuksia aiheutuu huomattavasti enemmän, jos tulva-alueille jo sijoitettuja tai sijoitettavia rakennuksia tai toimintoja joudutaan suojaamaan tulvilta, tai suojaamattomille rakennuksille aiheutuneita tulvavahinkoja joudutaan korjaamaan. Tulvantorjunnan toimintasuunnitelma on laadittu Kemijoelle; Simo- ja Ounasjoelle suunnitelmia ollaan parhaillaan laatimassa. Suurilla tulvilla korostuvat teknisen tulvasuojelun hyödyt. Tällaisina teknisinä keinoina käytetään muun muassa pidätysaltaita, tulvapenkereitä ja uomien poikkileikkausten laajentamista. Harvinaisilla, esimerkiksi kerran 200 vuodessa tai harvemmin toistuvilla tulvilla korostuu tulvantorjunnan ja pelastustoiminnan sujuvuus ja organisaatioiden toimivuus. Myös joillakin teknisillä rakenteilla saattaa vielä olla oleellista merkitystä vahinkojen vähentämisen kannalta, vaikka ne onkin tehty pienempiä tulvia varten. Erityisesti suurten järvien säännöstelyillä ja poikkeusjuoksutuksilla voidaan vahinkoja vähentää huomattavastikin. Ympäristöhallinnossa laaditaan tällä hetkellä tulvavaarakarttoja alueista, joilla tulvavaara on suuri ja tulvan aiheuttamat vahingot olisivat suuria. Kemijoen vesienhoitoalueella tällainen tulvavaarakartta on laadittu Rovaniemelle. Seuraavana on vuorossa Kittilä. Tarkan tulvavaarakartan laatiminen edellyttää tarkkaa maastomallia, jota läheskään joka paikasta ei ole saatavilla. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 17
Vesirakentamisesta ja säännöstelystä aiheutuneiden haittojen lieventäminen Kemijoen vesienhoitoalueella on rakennettu tai säännöstelty voimataloutta varten Kemijoen pääuoma, Kemijärvi, Kitinen, Jumiskojoen vesistö ja Raudanjoen vesistön alaosa. Kemijoen voimataloutta palvelemaan on Kitisen ja Luiron latvoille rakennettu Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat. Yhteensä Kemijoen vesienhoitoalueella on 16 voimataloutta varten säännösteltyä järveä yhteispinta-alaltaan lähes 1 000 km 2, mikä on vajaat 60 % vesienhoitoalueen järvipinta-alasta. Rakennettujen jokien yhteispituus on noin 650 km. Vesistörakentaminen on muuttanut vesistöjen rakenteellista ja hydrologista tilaa ja vaikuttanut veden laatuun. Voimalaitos ja sen taakse jäävä patoallas peittävät alleen koski- ja suvantoalueita. Jokien patoaminen voimatalouskäyttöön on estänyt vaelluskalojen nousun jokiin. Allastamisen seurauksena vedenkorkeus ja virtausolosuhteet ovat luonnontilaiseen jokeen verrattuna erilaiset. Virtakutuisten kalalajien kutualueet ovat lähes kokonaan hävinneet ja hitaaseen virtaan sopeutuneiden lajien elinolosuhteet puolestaan parantuneet. Vesienhoidossa vesistö voidaan nimetä voimakkaasti muutetuksi, mikäli vesistöä on rakentamalla tai säännöstelemällä muutettu ja siitä on seurannut vesiekosysteemin tilan huonontuminen, eikä hyvää ekologista tilaa voida saavuttaa aiheuttamatta merkittäviä vaikutuksia vesistön tärkeille käyttötavoitteille (esim. tulvasuojelu, vesivoimantuotanto, virkistyskäyttö) tai ympäristön tilaan laajemmin. Vesistön rakentamisella saatua hyötyä ei myöskään voida saavuttaa muilla teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisilla sekä ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimetyissä vesissä ympäristötavoitteet ovat lievemmät kuin luonnonmukaisissa vesissä ja tavoitteena on hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila. Se määritellään tapauskohtaisesti ottaen huomioon ihmistoiminnasta aiheutuva fyysisten olosuhteiden muuttuminen. Veden laadulle on kuitenkin asetettu samat vaatimukset kuin luonnonmukaisille vesistöille eli esimerkiksi rehevöitymistä on ehkäistävä ja haittoja poistettava. Kalojen ja muiden vesieliöiden vapaan liikkumisen mahdollisuuksia harkittaessa on tarkasteltava niiden koko elinkiertoa. Esimerkiksi vaelluskaloilla olisi oltava mahdollisuus muodostaa luontaisesti lisääntyviä elinvoimaisia kantoja, johon vaikuttavat sekä esteetön pääsy kutualueille että myös monet muut kuin pelkät ekologiset tekijät. Säännöstelyjen haittavaikutuksia on pyritty lieventämään säännöstelyn kehittämishankkeissa, jollainen on tehty mm. Kemijärvellä. Kemijoen vesienhoitoalueen säännöstellyistä järvistä alustavan tarkastelun perusteella on tarkemman selvittelyn alaiseksi valittu Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat, Kemijärvi, Olkkajärvi, Vanttausjärvi, Iso-Kaarni, Juottaan tekojärvi, Paattinkijärvi, Saukkojärvi, Ala- ja Yli-Suolijärvi, Näskäjärvi sekä Isojärvi. Jokivesistöistä mukana ovat Kemijoen pääuoma, Kitinen, Luiro ja Raudanjoki. 18 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Kuva 7. Säännöstellyt ja rakennetut vesistöt. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 19
Vesistöjen kunnostus Lähes kaikki Etelä- ja Keski-Lapin merkittävimmät joet perattiin aikoinaan jonkinasteisesti puun irtouiton helpottamiseksi. Yhteensä uittoväyliä perattiin Kemijoen ja Simojoen vesistöissä lähes 7 300 km. Viimeisten 20 30 vuoden aikana entisiä uittoväyliä on kunnostettu lähemmäksi luonnontilaa, mutta etenkin 1970 1980-luvuilla voimassa olleiden periaatteiden mukaisesti kunnostetuilla jokialueilla ei voitu riittävästi huomioida esimerkiksi arvokalojen elinympäristövaatimuksia. Täydennyskunnostustarvetta Kemijoen vesienhoitoalueella on arvioitu olevan yhteensä noin 2 400 km:n pituisilla jokiosuuksilla. Pienvesi-inventoinnit 1990-luvun alussa osoittivat, että luonnontilaisia pienvesiä on Etelä- ja Keski-Lapissa melko vähän jäljellä. Purojen kunnostustarve Lapissa aiheutuu lähes kokonaan metsätaloustoiminnasta. Saariselän eteläpuolisella alueella metsätalouden ojitukset, auraukset, hakkuut, metsäautoteiden rakentamiset, purouomien perkaukset sekä purojen kanssa risteävät koneurat ovat vaikuttaneet suuresti puroluontoon. Myös varhaisen purouiton kalastolle epäedulliset vaikutukset ovat paikoin edelleen nähtävissä. Pienten virtavesien kunnostustarve on suuri ja voimavarojen oikealla suuntaamisella voidaan saada aikaan merkittäviä parannuksia niiden ekologisessa tilassa. Kaikessa kunnostustoiminnassa on huomioitava myös valuma-alueen tila ja arvioitava sen mahdollinen kunnostustarve kestävien tulosten aikaansaamiseksi. Kemijoen vesienhoitoalueen etelä- ja keskiosissa on siellä täällä pieniä järviä, jotka ovat rehevöityneet suhteellisen suuren hajakuormituksen vuoksi. Monessa tapauksessa järviin kohdistunut erityisesti maa- ja metsätaloudesta johtuva ravinne- ja humuskuormitus on nykyään selvästi vähentynyt, mutta järvien tila ei ole merkittävästi parantunut sisäisen kuormituksen ja haja-asutuksen aiheuttaman kuormituksen vuoksi. Paikoin myös maankuivatuksen tarpeisiin tehdyt järvien laskut ovat heikentäneet jo ennestään matalien järvien tilaa. Mataluus ja humuskuormituksen aiheuttama hapenkulutus lisäävät järvien tilan heikkenemisen riskiä. Ympäristökeskus voi jossain määrin kunnostaa toimialueensa sisävesiä, mutta pienten rehevöityneiden järvien osalta ongelmana on usein riittämättömät resurssit tarvittaviin toimenpiteisiin nähden. 20 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Tiedotus ja tärkeimmät tietolähteet Tärkeimmät suunnitteluasiakirjat eli 1) vesienhoitosuunnitelman laatimisen työohjelma ja aikataulu (julkaistu 22.6.2006), 2) yhteenveto vesienhoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä (julkaistu 21.6.2007) sekä ) ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi (julkaistaan 0.9.2008) sekä näiden tausta-aineistot ovat nähtävissä alueellisissa ympäristökeskuksissa koko vesienhoitosuunnittelun kattaman ajan vuoteen 201 asti. Alueellinen ympäristökeskus julkaisee kuulutuksen asiakirjojen nähtävillä olosta kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat pidetään nähtävillä tarpeellisilta osin kunnanvirastoissa ja kuntien pääkirjastoissa. Lisäksi ne julkaistaan ympäristöhallinnon verkkopalvelussa kunkin vesienhoitoalueen sivulla. Ilmoitus kuulutuksesta julkaistaan lisäksi Kemijoen vesienhoitoalueella seuraavissa sanomalehdissä: Lapin Kansa Pohjolan Sanomat Lisätietoa vesienhoidon suunnittelusta saa Internetistä. Ympäristöhallinnon verkkopalvelussa osoitteessa www.ymparisto.fi/vesienhoito on tietoa esimerkiksi lainsäädännöstä, vesien tilan luokittelusta ja vesienhoidon suunnittelusta. Sivuilta löytyvät myös kuultavana olevat asiat sekä suunnittelussa käytettyjä taustamateriaaleja. Kemijoen vesienhoitoalueen tilanteesta on tietoa vesienhoitoalueen verkkosivulla www.ymparisto.fi/lap/vesienhoito Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 21
Yhteystiedot Alueelliset ympäristökeskukset ja yhteyshenkilöt Kemijoen vesienhoitoalueella Lapin ympäristökeskus Hallituskatu 5 PL 8060, 96101 Rovaniemi Puh: 020 690 173 Fax: (016) 310 340 kirjaamo.virastotunnus@ymparisto.fi (virastotunnus = lap) Yhdyshenkilöiden sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Yhteistyöryhmän puheenjohtaja Matti Hepola Johtaja Vesienhoitoalueen koordinaattori Pekka Räinä Biologi Pohjois Pohjanmaan ympäristökeskus Isokatu 9 PL 124, 90101 Oulu Puh: 020 490 111 Fax: 020 490 6305 kirjaamo.virastotunnus@ymparisto.fi (virastotunnus = ppo) Yhdyshenkilöiden sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Yhteistyöryhmän puheenjohtaja Heikki Aronpää Johtaja Vesienhoitoalueen koordinaattori Satu Kouvalainen Limnologi Lapin vesienhoidon yhteistyöryhmä www.ymparisto.fi /lap/vesienhoito 22 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
SANASTO Kuuleminen kuulemismenettely Kuulemisella tarkoitetaan määrämuotoista menettelyä, jossa kansalaiset ja eri toimijat voivat lausua mielipiteensä tietystä asiasta. Luokittelu Vesien tila luokitellaan ihmisen toiminnan aiheuttaman muutoksen perusteella käyttäen vertailukohtana häiriintymättömiä, luonnontilaisia vesiä. Pintavedet luokitellaan niiden biologisen ja kemiallisen tilan perusteella viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pohjavedet luokitellaan niiden kemiallisen ja määrällisen tilan perusteella kahteen luokkaan, jotka ovat hyvä ja huono. Pintavesi Pintavedellä tarkoitetaan maanpäällisiä vesiä, kuten meriä, järviä, jokia ja puroja. Pohjavesi Pohjavesillä tarkoitetaan kaikkia niitä vesiä, jotka ovat maan pinnan alla vedellä kyllästyneessä vyöhykkeessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään. Toimenpideohjelma Vesienhoitosuunnitelmaan liitettävä luettelo vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan suuntaviivoista. Direktiivi tuli voimaan 22.12.2000. Direktiiviin tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna 201. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimmät ovat laki vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolaki sekä sen pohjalta annetut asetukset. Vesienhoito Vesienhoidolla tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin ja vesienhoitolain mukaista suunnitelmallista toimintaa, jolla pinta- ja pohjavesien laadullista ja määrällistä tilaa ylläpidetään ja parannetaan. Vesienhoitoalue Vesienhoitoalueella tarkoitetaan aluetta, joka koostuu yhdestä tai useasta vesistöalueesta sekä niihin yhteydessä olevista pohja- ja rannikkovesistä. Vesienhoitoalue on valtioneuvoston asetuksessa (10/2004) määritelty vesienhoidon yhteistoiminta-alueeksi. Vesienhoitolaki Laki vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolaki (1299/2004) on tärkein säädös, jolla vesipolitiikan puitedirektiivi Suomessa pannaan täytäntöön. Laissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta. Vesienhoitosuunnitelma Vesienhoitoalueen kattava yhteenveto vesien tilasta, ongelmista ja suunnitelluista vesienhoitotoimista. Vesistöalue Alue, jolle satanut vesi virtaa mereen tietyn joen tai suistoalueen kautta. Vesiympäristölle haitallinen aine Vesiympäristölle haitallisella aineella tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti kansallisesti valittuja aineita ja vesipuitedirektiivin mukaisesti vahvistettuja muita kuin vesiympäristölle vaaralliseksi määriteltyjä aineita (ks. kohta Vesiympäristölle vaarallinen aine), jotka voivat aiheuttaa pintaveden pilaantumista. Vesiympäristölle vaaralliset aineet Vesiympäristölle vaarallisella aineella tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin sekä vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta annetun direktiivin tarkoittamia aineita, jotka ovat myrkyllisiä, hitaasti hajoavia ja jotka voivat kertyä eliöstöön. Yhteistyöryhmä Yhteistyöryhmä on vesienhoitolain (1299/2004) mukainen eri intressitahoja edustava ryhmä, jonka alueellinen ympäristökeskus on kutsunut koolle. Ryhmä osallistuu vesienhoitoon liittyvien asioiden valmisteluun yhdessä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 2
Kannen kuva: Kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke, Lapin ympäristökeskus Taitto: Niina Silvasti ja Kyllikki Koskela Julkaisija: Lapin ympäristökeskus Paino: Lapin yliopistopaino, Rovaniemi 2007