VASTINE 1(5) Eila Mustonen Marjukka Vallimies-Patomäki 24.02.2019 Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle Hallituksen esitys terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b :n muuttamisesta Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli hallituksen esitystä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b :n muuttamisesta kokouksessaan 14.2.2019. Hallituksen esityksestä annettujen kirjallisten lausuntojen johdosta sosiaali- ja terveysministeriö esittää kunnioittaen seuraavaa: Suomen Lääkäriliitto ry:n lausunto Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa Suomen Lääkäriliitto ry:n lausunnon johdosta, että sairaanhoitajien vastaanottoja on ollut jo pitkään erikoissairaanhoidon poliklinikoilla monilla lääketieteen erikoisaloilla. Rajatun lääkkeenmääräämisen säädösmuutosehdotuksista sosiaali- ja terveysministeriön saamissa lausunnoissa tuotiin esille rajatun lääkkeenmääräämisen laajentamismahdollisuudet esimerkiksi astma-, diabetes-, sydän- ja ihosairauksien poliklinikoille. Rajatun lääkkeenmääräämisen käyttöön ottamisen mahdollistaminen erikoissairaanhoidon poliklinikoilla tukisi osaltaan näiden pitkäaikaissairaiden potilasryhmien hoitoketjujen sekä lääkärin ja sairaanhoitajan työnjaon kehittämistä. Rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden saaneella sairaanhoitajalla on 45 opintopisteen laajuisen lisäkoulutuksen perusteella osaaminen hoidon tarpeen arviointiin, lääkehoidosta päättämiseen ja potilasohjaukseen. Lääkäri määrittää pitkäaikaissairaan potilaan hoitosuunnitelmassa tavoitteet lääkehoidolle, ja sairaanhoitaja uusii lääkemääräyksen hoitosuunnitelman mukaisesti. Kansalliset hoitosuositukset ovat lähtökohtana sairaanhoitajan päätöksenteolle lääkehoidosta. Sairaanhoitajat osaavat myös tarvittaessa konsultoida lääkäriä, jos sairaudessa tapahtuu muutoksia tai jos lääkityksessä tarvitaan muutoksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toi lausunnossaan esille 1) avovastaanottopalveluiden saatavuuteen, 2) sairaanhoitajan lääkemääräysten volyymiin, 3) rajatun lääkkeenmääräämisen käyttöönoton mahdollistamiseen erikoissairaanhoidossa ja kotisairaanhoidossa sekä 4) vastuuseen ja omavalvontaan liittyviä kysymyksiä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Meritullinkatu 8, Helsinki. PL 33, 00023 Valtioneuvosto. 0295 16001, stm.fi, @STM_Uutiset
2(5) 1) Avovastaanottopalveluiden saatavuus THL:n Avohilmo-rekisterin tuoreimpien tietojen mukaan sairaanhoitajan vastaanottokäynnit muodostivat 50 prosenttia lääkärin ja sairaanhoitajan yhteenlasketuista perusterveydenhuollon avosairaanhoidon vastaanottokäynneistä vuonna 2018. Saman rekisterin mukaan perusterveydenhuollon hoitoon pääsy kiireettömälle lääkärin avosairaanhoidon vastaanotolle on pysynyt ennallaan verrattuna aiempiin vuosiin. Lokakuussa 2018 kiireettömistä lääkärin avosairaanhoidon vastaanottokäynneistä 45 % toteutui viikon kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista. Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan kiireettömistä vastaanottokäynneistä lähes 70 % toteutui kolmen vuorokauden kuluessa. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijatyöryhmän selvityksen (STM 2015) tulos tukee näitä tilastotietoja, sillä selvitykseen vastanneista potilaista suurin osa raportoi, että sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee nopeammin kuin lääkärin vastaanotolle. Sairaanhoitajan avosairaanhoidon vastaanottotoiminnan kehittäminen käynnistyi 2000-luvun alkuvuosina väestöpohjaltaan pääosin pienissä ja keskisuurissa sosiaali- ja terveydenhuollon kunnissa ja kuntayhtymissä ja on sittemmin levinnyt myös suuriin kuntayhtymiin. Tämä kehitys on parantanut näiden alueiden asukkaiden hoitoon pääsyä. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Itä-Suomen yliopiston vuonna 2017 tekemässä selvityksessä arvioitiin, kuinka monen perusterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolla hoidettavan potilaan lääkehoito olisi mahdollista siirtää lääkkeitä määräävälle sairaanhoitajalle. Tarkastelun kohteena olivat yleisimmät kansansairaudet kuten verenpainetauti, sepelvaltimotauti, rasva-aineenvaihdunnan häiriö, tyypin 2 diabetes, astma ja allergiat sekä tietyt lievät infektiosairaudet. Selvityksessä arvioitiin, että sairaanhoitajan vastaanotolle voitaisiin siirtää 497 000 sellaista potilasta, joilla on sairaanhoitajan lääkelistaan kuuluva tai siihen lisättäväksi ehdotettu lääkehoito hoitotasapainossa olevaan pitkäaikaissairauteen. Lisäksi arvioitiin, että sairaanhoitajan vastaanotolle voitaisiin siirtää yhteensä 110 000 potilasta, jolla on sairaanhoitajan lääkelistaan kuuluvaa lääkehoitoa edellyttäviä tiettyjä infektiosairauksia. Nämä yhteensä 607 000 käyntiä muodostivat vuonna 2016 lääkärin ja sairaanhoitajan yhteenlasketuista perusterveydenhuollon avosairaanhoidon vastaanottokäynneistä 6 prosenttia. 2) Sairaanhoitajan lääkemääräysten volyymi Sairaanhoitajat laativat vuonna 2017 10 830 sellaista lääkemääräystä, joista maksettiin sairausvakuutuskorvausta. Määrä muodosti lääkärin ja sairaanhoitajien yhteenlasketusta lääkemääräyksistä 0,026 prosenttia. Hallituksen esityksessä olennaista on toiminnallisen muutoksen ja työnjaon kehittämisen mahdollistaminen. Näin ollen toiminnan vaikuttavuutta ei voida arvioida pelkästään lääkemääräysten lukumäärän perusteella. Sekä lääkärin että sairaanhoitajan lääkkeenmääräämiselle on vaatimuksena, että lääkemääräystä ei pidä tehdä, jos lääkehoidolle ei ole indikaatioita tai jos lääkehoidolle on kontraindikaatio.
3(5) 3) Rajatun lääkkeenmääräämisen käytön mahdollistaminen erikoissairaanhoidossa ja kotisairaanhoidossa Terveydenhuoltolain (1326/2010) 57 :n mukaan terveydenhuollon toimintayksikön vastaava lääkäri johtaa ja valvoo yksikön terveyden- ja sairaanhoitoa. Erikoissairaanhoito ja kotisairaanhoito ovat osa kuntayhtymän ja kunnan järjestämää terveyden- ja sairaanhoitoa. Lääkärin ja sairaanhoitajan työnjakoa potilaan sairauden seurannassa toteutetaan potilaan hoidon edellyttämällä tavalla Käypä hoito suositusten ja niiden pohjalta toimintayksikössä laadittujen hoitopolkujen mukaisesti. Lääkäri määrittää pitkäaikaissairaan potilaan hoitosuunnitelmassa tavoitteet lääkehoidolle, ja sairaanhoitaja uusii lääkemääräyksen hoitosuunnitelman mukaisesti. Lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1088/2010) mukaan sairaanhoitajalla on oltava mahdollisuus konsultoida lääkäriä lääkkeen määräämiseen liittyvissä asioissa. Sairaanhoitajat osaavat lisäkoulutuksensa perusteella tarvittaessa konsultoida lääkäriä, jos sairaudessa tapahtuu muutoksia tai jos lääkityksessä tarvitaan muutoksia. Jokaisella erikoissairaanhoidon ja kotisairaanhoidon pitkäaikaissairaalla potilaalla on hoidosta vastaava lääkäri ja lääkärin laatima hoitosuunnitelma, joka sisältää myös potilaan lääkehoidon. Lääkkeenmääräämisoikeuden omaavat sairaanhoitajat toteuttavat lääkityksen potilaan hoitosuunnitelman mukaisesti sekä arvioivat potilaan lääkehoidon toteutumista ja lääkehoitoon mahdollisesti tarvittavia muutoksia. Lääkehoidon moniammatillinen kokonaisarviointi on osa monilääkittyjen potilaiden hoitoa. Kokonaisarviointi sisältää lääkärin arvioinnin lisäksi farmasian ammattilaisen ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, esimerkiksi sairaanhoitajan, arvioinnin ongelmasta ja sen mahdollisista syistä toimenpideehdotuksineen. Lääkkeenmääräämisoikeuden omaava sairaanhoitaja voisi tehdä kotikäynnillä arvion potilaan hoidon toteutumisesta ja vaikutuksista sekä tarvittaessa uusia potilaan lääkemääräyksen hoitosuunnitelman mukaisesti. Kotikäynti antaisi lääkkeitä määräävälle sairaanhoitajalle jopa vastaanottoa paremmat mahdollisuudet arvioida potilaan todellista lääkkeiden käyttöä. 4) Vastuukysymykset ja omavalvonta Terveydenhuoltolain 57 :n mukaan terveydenhuollon toimintayksikössä on oltava vastaava lääkäri, joka johtaa ja valvoo toimintayksikön terveyden- ja sairaanhoitoa. Terveydenhuollon toimintayksikön omavalvonta perustuu terveydenhuoltolain 8 :n nojalla laadittavaan suunnitelmaan laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta sekä lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön annetun asetuksen 25 :n mukaiseen menetelmään lääkemääräysten seurantaa ja lääkityspoikkeamien raportoimista ja käsittelyä varten. Potilasturvallisuussuunnitelman tulee kattaa toimintayksikön lääkehoito ja lääkehuollon järjestäminen sekä henkilöstö, sen työnjako ja osaaminen. Velvoite
4(5) menetelmästä lääkemääräysten seurantaan koskee sekä lääkäreiden että sairaanhoitajien lääkemääräysten seurantaa. THL:n laatima opas (2015) ohjaa turvallisen lääkehoidon toteuttamista. Oppaan mukaan toimintayksikön terveydenhuollosta tai lääketieteellisestä toiminnasta vastaava lääkäri vastaa lääkehoidon kokonaisuudesta ja hyväksyy toimintayksikön lääkehoitosuunnitelman. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä johto kantaa kokonaisvastuun lääkehoidon toteutumisesta ja edellytyksistä. Työyksiköiden esimiehet vastaavat siitä, että työyksikössä on toimintayksikön lääkehoitosuunnitelman pohjalta laadittu lääkehoitosuunnitelma, jossa määritellään myös henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjako lääkehoidon toteuttamisessa. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, otettava huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat sekä laadittava potilasasiakirjat. Näin ollen myös lääkkeitä määräävä sairaanhoitaja vastaa laatimansa lääkemääräyksen asianmukaisuudesta osana ammattitoimintaansa ja saamansa lisäkoulutuksen mukaisesti. Vastaavan lääkärin määräyksellä määritellään ne lääkkeet, joita sairaanhoitaja saa määrätä kyseisessä toimintayksikössä. Näiden lääkkeiden määrittely tapahtuu toimintayksikössä sovitun lääkärin ja sairaanhoitajan työnjaon sekä määriteltyjen hoitopolkujen pohjalta. Valviran lausunto Valvira on lausunnossaan ottanut kantaa rajatun lääkkeenmääräämisen soveltuvuuteen, kun potilasta hoidetaan palveluseteliä käyttäen. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että palvelujen tuottamistavasta riippumatta toimintayksiköillä on samat velvoitteet huolehtia rajatun lääkkeenmääräämisen asianmukaisuudesta ja potilasturvallisuudesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain (569/2009) mukaan kunta tai kuntayhtymä päättää niistä terveydenhuollon palveluista, joiden järjestämisessä se käyttää palveluseteliä. Koska ammattihenkilölain mukaan määräyksen antaa toimintayksikön vastaava lääkäri siinä toimintayksikössä, johon sairaanhoitaja on palvelussuhteessa, rajatun lääkkeenmääräämisen voi ottaa käyttöön vain sellainen toimintayksikkö, jossa nämä edellytykset toteutuvat. Toimintayksikössä tulee olla sovittu työnjaosta lääkärin ja hoitajan välillä, ja sairaanhoitajalla tulee aina olla mahdollisuus konsultoida lääkäriä. Palveluiden järjestämisestä vastaava kunta tai kuntayhtymä voi edellyttää palvelusetelillä palveluja tuottavalta toimintayksiköltä vastaavan lääkärin määräyksen toimittamista järjestämisvastuussa olevalle taholle (Palvelujen tuottamisen edellytykset, laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 5 ). Myös palvelusetelillä palveluja tuottavan toimintayksikön palveluksessa olevalle sairaanhoitajalle annettu määräys rajatusta lääkkeenmääräämisestä tulee toimittaa
5(5) Valviraan rekisteröitäväksi, joten menettely on samanlainen kuin muidenkin toimintayksiköiden kohdalla. Valviran lausunnossa on tuotu esille eräitä epäkohtia, jotka liittyvät velvoitteeseen ilmoittaa Valviralle rajatussa lääkkeenmääräämisessä tapahtuneista muutoksista. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että lain muutoksen yhteydessä ministeriö tulee Valviran lausunnossa esitetyin tavoin tiedottamaan systemaattisemmasta omavalvonnasta ja rajatun lääkkeenmääräämisen käyttöön ottamiseen liittyvistä yleisistä velvoitteista. Terveydenhuoltolain muutostarpeet Valtion koulutuskorvausta voidaan 1.1.2019 voimaan tulleen terveydenhuoltolain muutoksen perusteella maksaa myös rajatun lääkkeenmääräämisen edellyttämän koulutuksen kustannuksiin. Jos nyt käsiteltävänä oleva laajennusmahdollisuus rajatun lääkkeenmääräämisen käyttöön ottoon hyväksytään, sosiaali- ja terveysministeriö tarkentaa 18.2.2019 päivättyä lausuntoaan siten, että muutostarve koskee terveydenhuoltolain 60 a :ää. Eila Mustonen Neuvotteleva virkamies Sosiaali- ja terveysministeriö