Vainoaminen Oikeudellisia ja psykologisia näkökulmia
Vainoaminen Määritelmään kuuluu ajatus tarkoituksenmukaisesta, toiseen kohdistuvasta ei-toivotusta ja toistuvasta käyttäytymisestä, joka koetaan häiritsevänä, ahdistavana tai pelottavana Yleispätevää määritelmää ei Suomessa vähän tutkitulle vainoamis-ilmiölle vielä ole Tieteellisten tutkijoiden keskuudessa vainoamisesta on erilaisia määritelmiä Vaikuttaa vainoamisen esiintyvyyteen tutkimustuloksissa ja kirjallisuudessa Rosenfeld (2000) Pakonomainen häirintä" Meloy (2006) Pakonomainen seuraaminen
Vainoaminen ilmiönä Esiintyvyys yleisväestössä Naisista 12-16% Miehistä 4-7% Ruotsissa (4000 henkilöä) 6% N. 50% liittyy uhakaaminen, kolmasosaan fyysinen väkivalta ja yli 10% seksuaalinen väkivalta Neljä viidestä uhrista tuntee vainoajan Vainoamisen keskimääräinen kesto lähes 2 vuotta Kaksi viikkoa kriittisenä rajana Kesto kaksi viikkoa (Mediaani 2 kaksi päivää, moodi 1 päivä) Kesto yli kaksi viikkoa ( Mediaani 6 kuukautta, moodi 12 kuukautta ja yhteydenottojen määrä 20) : vainoaminen muuttuu monimuotoiseksi, tunkeilevaksi, uhkaavaksi ja lisää negatiivisia psykososiaalisia vaikutuksia uhrissa
Tapauksissa, jotka kestävät kaksi viikkoa tai alle on vainoaja 75%:ssa tapauksista tuntematon Tapaukset, jotka kestävät yli kaksi viikkoa on vainoaja 82%:ssa tapauksista jollakin tavalla tuttu uhrille Entinen parisuhdekumppani (21%) Sattumanvarainen tuttu (30%) Työhön liittyvä yhteys (22%) Ystävä-tai perhesuhde (8%)
Vainoaja Yleiset piirteet 80-90% vainoajista miehiä 39-50%:lla rikollista taustaa 30-40 -vuotiaita (keskivertaista rikollispopulaatiota vanhempia) Vainoajaa ei voida profiloida vaan edustavat kaikkia sosioekonomisia lähtökohtia Suurella osalla vainoajista persoonallisuushäiriöitä (B-klusteri) 45%, psykoottisuutta 21% (3% erotomaanikkoja)
Erityisryhmät: Tutkimus mielenterveyshoitajien vainoamisesta 50% vastaajista vainottu, joista 78,6% naisia Vainoajista 82,1% miehiä Vainoajat eri sosiaalisista ryhmistä Esiintyi kaikkia käyttäytymisen muotoja uhkaamisesta, fyysiseen lähestymiseen ja väkivaltaan Uhreilla esiintyi erilaisia stressiperäisiä vasteita ja laaja kirjo erilaisia selviytymiskeinoja
Miksi? Terveydenhuollon henkilöiden kohdalla yleisin motiivi vainoamiskäyttäytymiselle on joko: halu kostaa (luokkaa 40 %) tai sairaalloinen ihastuminen (luokkaa 20%, naisilla enemmän) tai intimacy seeking (m: 30%, f: 45%) Motiivilla on suuri merkitys vainoamisen ymmärtämiselle ja hallinnalle
Vainoajatyypittely / motiivit Motiivit Ensisijainen / alkuperäinen motiivi, joka ohjaa vainoajan käyttäytymistä Vainoajien motiivit saattavat vaihdella tilanteen jatkuessa vainoajan sisäisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti sekä uhrin vasteen mukaan (esim. erotomaanikot) Aluksi ikuista rakkautta joka uhrin välttelevän ja / tai kielteisen käyttäytymisen mukaisesti voi muuttua hylätyksi ja negatiivisluonteiseksi, kuten uhkauksiksi Kuitenkin vainoajan sisäinen tarve ohjaa käyttäytymistä, eli olla muodossa tai toisessa yhteydessä uhriin ( jos ei hyvällä niin pahalla )
Motiiviluokitteluja on useita Kirjallisuus mainitsee noin 20 eri motiiviluokkaa Näistä voidaan muodostaa kolme keskeistä pääluokkaa Vainoajan ja uhrin suhde Vainoajan motiiviperusteinen luokittelu Psykopatologiseen tilaan perustuva luokittelu
Esimerkki psykopatologiseen tilaan perustuvasta luokittelusta Psykoottinen vs. ei-psykoottinen Psykoottiset vainoajat todennäköisemmin vierailevat uhrin kotona, työpaikalla mutta lähettävät vähemmän kirjeitä tai tarkkailevat uhria Ei-psykoottiset uhkailevat uhria enemmän ja heillä suurempi riski syyllistyä väkivaltaiseen käyttäytymiseen Lähes 50% tästä ryhmästä kantoi asetta vainoamisen ajankohtana (psykoottisista vain yksi) Ei-psykoottiset Suurempi riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja ovat tämän suhteen suunnitelmallisia
Stalking risk profile -motiiviluokittelu Luokittelu tukee niin tutkinnallisia kuin terveydenhuollollisia lähtökohtia Rakentuu kolmelle akselille Uhkaajan käyttäytyminen Uhkaajan suhde uhriin Psykiatriselle statukselle Psykoottiset -Ei-psykoottiset
SRP:n mukaiset motiiviryhmät Rejected Resentful Intimacy seeker Incompetent suitor Predatory Help seeker Attention seeker Chaotic
Vainoamisen arviointi SRP:n mukaisesti Työkalu arvioi neljää riskiryhmää Riskiryhmien muuttujien tilastollinen yhteys Motiivi Käyttäytyminen Psykopatologia Perustuu staattisten ja dynaamisten riskitekijöiden väliseen yhteyteen
Arvioitavat riskiryhmät Väkivaltaisuus Todennäköisyys sille, että vainoaja kohdistaa fyysistä väkivaltaa kohteelle (ensisijainen / toissijainen) Käyttäytymisen jatkuvuus (persistence) Todennäköisyys sille, että vainoaja jatkaa käyttäytymistään (ensisijainen / toissijainen) Käyttäytymisen uudelleen alkaminen Todennäköisyys sille, että vainoaja aloittaa käyttäytymisen uudelleen joka samaan tai uuteen kohteeseen
Vainoamiskäyttäytymisen psykososiaaliset vaikutukset vainoajaan itseensä ØTodennäköisyys sille, että vainoajan käyttäytyminen aiheuttaa jatkossa haittaa itselleen ØKliiniset tavoitteet vainoajan hyvinvoinnille jatkossa ØVaikutukset muiden muihin riskiryhmiin jatkossa
Eskalaatio Vainoamiskäyttäytymisen laajentuminen Todennäköisyys sille, että vainoamiskäyttäytyminen muuttuu pahemmaksi tai tungettelevammaksi Häiriökäyttäytyminen Todennäköisyys sille, että vainoamiskäyttäytyminen aiheuttaa häiriötä, huolta tai ahdistusta kohteelle
Väkivaltainen käyttäytyminen Fyysistä väkivaltaa ennustavia tekijöitä Uhkaukset (nostaa väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä yli kolminkertaiseksi) Päihteiden käyttö Entinen parisuhde Vainoajan persoonallisuuden häiriöt Aikaisempi väkivaltainen käyttäytyminen Psykoottisten oireiden puuttuminen
Julkisuuden henkilöihin kohdistuva vainoaminen väkivallattomampaa Tässä ryhmässä tekijät usein psykoottisia Vainoamisen monimuotoisuus (eri tapoja lähestyä) Todennäköisemmin kehittyy pitkäkestoiseksi ja väkivaltaiseksi
Lainsäädäntö Suomessa RL 25:7a Vainoaminen Tunnusmerkistö yleisen määritelmän mukainen ja täytyy abstraktina tekomuotona - On omiaan. Uhria suojaavana mekanismina on käytössä myös lähestymiskielto Kohteen täytyy olla luonnollinen henkilö mutta lähestymiskieltoa voidaan laajentaa mm. työpaikalle, kotiin jne. Suomessa tapauksia, joissa lähestymiskiellon piiriin olisi hyvä kuulua esimerkiksi instituutio, rakennukset jne.
Lähestymiskielto vähentänyt väkivaltaista käyttäytymistä Mutta sitä rikotaan noin 35% -40% tapauksista Yksisuuntainen lähestymiskielto!
Kuinka vastata vainoamiseen? Mukana reagointi (mm. uhrin pyrkimys keskustella vainoajan kanssa) Asiantuntijoiden mukaan mukana reagointi voi olla joskus toimiva tapa käsitellä asiaa, mutta erityisesti entisten parisuhdekumppanien tapauksissa se on omiaan lisäämään yhteydenottoja Poispäin reagointi (mm. puhelinnumeron ja päivittäisten kulkureittien vaihtaminen) Sen sijaan poispäin reagoimisen taktiikoita pidetään paitsi tarpeellisina ja joissakin tapauksissa välttämättöminä myös tehokkaimpina taktiikoina vainoamisen lopettamiseksi. Valitettavasti näistä taktiikoista aiheutuu myös huomattavaa vaivaa, ja ehkä osittain siksi niitä ei aina käytetä. Jarkko Hynninen
Vastaan reagointi (mm. uhkaaminen) Vastaan reagoimisen taktiikat sisältävät pyrkimyksen uhata tai vahingoittaa vainoajaa tai itseä. Niiden käyttöä ei suositella, koska ne altistavat osapuolet vuorovaikutukselle ja lisäävät sen intensiteettiä, osoittavat vainoajalle hänen tärkeytensä uhrin elämässä, vähentävät uhrin uskottavuutta, ellei hän todella ryhdy toimenpiteisiin, ja lisäävät vainoajan subjektiivista riskiä julkisesta kasvojen menettämisestä, joka puolestaan voi altistaa väkivaltateoille Sisäänpäin reagointi (mm. kieltäminen ja päihteiden käyttö) Ulospäin reagointi (mm. lähestymiskiellon hakeminen) Jarkko Hynninen