Tulevaisuuden koulu ja päiväkoti Lempäälässä, työpajat 11/2015 Tulevaisuuden malli 3: Varhaiskasvatuksen uudet muodot ja järjestelyt Kuljun, Moision ja Lempoisten työpajojen tulokset yhteen koottuna Hallitus valmistelee esitystä, jossa perheille, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, tarjottaisiin päivähoitomahdollisuutta 20 h / viikko (ns. subjektiivisen päivähoitooikeuden rajaus). Osallistujilta kysyttiin, miten heidän mielestään tällainen uudistus pitäisi Lempäälässä toteuttaa. Mallin hyödyt Lakivalmistelussa olevasta ns. subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksesta työpajojen osallistujat löysivät sekä hyötyjä, mahdollisuuksia että haasteita. Mallin hyötyinä osallistujat nostivat esiin mahdolliset säästöt ja kokopäivähoitopaikkojen määrän mahdollisen lisääntymisen. Jos ja kun paikkoja vapautuu, rahaa säästyy, ja sitä voidaan käyttää muuhun. Tärkeimpänä hyötynä osallistujat näkivät kuitenkin lapsen oikeuden omiin vanhempiinsa. Kun lapsi ei ole kokopäiväisesti päivähoidossa, lapsi saa nauttia rauhallisesta ajasta kotona, poissa ison ryhmän hulinasta/melusta yms. Lapsella on mahdollisuus myös olla enemmän oman vanhempansa kanssa. Osallistujat muistuttivat, että malli mahdollistaa edelleen kaikille lapsille päivähoitoa 20 tuntia viikossa. Kaikilla lapsilla on näin mahdollisuus viriketoimintaan osassa päivää. Malli nähtiin tekevän entistä selvemmän eron varhaiskasvatuksen ja päivähoidon välille: kaikille tarjotaan virikkeellistä varhaiskasvatusta ja sen lisäksi päivähoitoa niille, jotka sitä tarvitsevat. Vastaajat toivoivat erilaisten vaihtoehtojen lisääntyvän varhaiskasvatuksessa muutoksen myötä. Toiveena oli myös, että muutoksenkin myötä paikka täyspäiväiseen päivähoitoon lähipäiväkodissa olisi mahdollinen. Erilaisten toimintamallien ajateltiin mm. mahdollistavan äitien sosiaalisten suhteiden hoitoa esim. perhetuvissa. Muiden vanhempien tapaaminen toimii henkireikänä niin kotona oleville äideille kuin isillekin. Mallin haasteet: hoitosuhteiden pysyvyys muutoksissa Haasteitakin osallistujat nostivat mallissa esiin. Erityisesti osanottajia mietitytti mallin ennakoimattomuus: pysyvätkö resurssit päivähoidossa mukana, kun perheiden tilanteet muuttuvat nopeasti (esim. vanhemman työllistyminen), vaihtuuko lapsen ryhmä kun hän vaihtaa osa-aikaisesta kokopäiväiseen hoitoon, löytyykö joustoa, mikä on hoitosuhteiden pysyvyys muutostilanteissa jne. 1
Myös mallin vaikutukset lapsiin herättivät huolta: turvataanko lapselle tuttu hoitopaikka /ympäristö, pääsevätkö sisarukset samaan yksikköön, vaarantuuko lapsen sosiaalinen kasvu, jos ryhmän lapset tai aikuiset vaihtuvat usein jne. Mallin todettiin asettavan haasteita lapsiryhmän ryhmäytymiselle, jos ryhmän kokoonpano muuttuu useasti. Nykypäivän työelämän todettiin asettavan haasteita päivähoidon järjestämiselle lakimuutoksesta riippumatta. Läheskään kaikki eivät nykyaikana tee säännöllistä kokopäivätyötä (esim. freelancerit, keikkatyötä tekevät jne.), ja sen myötä perheiden hoidontarvekin vaihtelee paljon. Päivähoidolta kaivattaisiin joustavuutta nopeasti muuttuvissa työtilanteissa. Päivähoidon tulisi palvella perheitä, eikä lapsi ei saisi joutua muutoksissa heittopussiksi. Osallistujat kysyivät, miten taataan muutosten keskellä lapsen oikeus pysyä samassa hoitopaikassa tai kerhossa. Vastaajat nostivat päivähoidon järjestämisen kannalta haasteellisena esiin tilanteen, jossa eronneilla vanhemmilla on yhteishuoltajuus, ja toinen vanhemmista on töissä ja toinen ei. Ryhmäkoko ja hoitoajat Ongelmaksi nähtiin myös se, että osa-aikaisen hoidon lisääntyessä päivähoidon ryhmäkoot vaihtelevat päivästä toiseen (ns. puolikkaat lapset). Esitettiin myös kysymys, mikä on tällöin lasten enimmäismäärä / ryhmä. Osallistujat esittivät huolen siitä, muuttuvatko hetkelliset ryhmäkoon ylitykset pysyviksi. Ryhmäkoon vaihtelut tulisikin ottaa huomioon hoitoa suunniteltaessa. Uhkana nostettiin esiin, että malli voi kasvattaa selvästi ryhmäkokoja, mikäli osa-aikainen hoito lisääntyy. Ongelmana on erityisesti, miten 20:n tunnin hoito-oikeus /viikko saadaan sijoitettua niin, etteivät kaikki lapset ole hoidossa yhtä aikaa klo 10-14. Hoitoaikojen järkevöittämiseksi ja ryhmäkokojen hallitsemiseksi osallistujat esittivät, voisiko osa-aikaisille olla päivähoidossa omat ryhmät. Kysyttiin, onko tarvetta osaaikahoitoon enemmän joillakin alueilla ja voisiko sinne perustaa omia puolipäiväisten lasten ryhmiä. Kysymys kuuluu myös, kuka määrää hoitoajat (esim. lapsi on hoidossa säännöllisesti iltapäivisin). Osallistujat toivoivat, että valinnanvapaus asiassa säilyisi vanhemmilla (meneekö lapsi kerhoon/hoitoon joka toinen päivä, aina aamupäivisin jne.). Hoitoaikojen monimuotoistumisen ja erilaisten hoitosuhteiden lisääntymisen todettiin olevan haaste päivähoidon suunnittelulle ja lisäävän byrokratiaa. Asian valmistelussa toivottiin selvitettävän mahdollisuutta tuntiperustaiseen päivähoitomaksuun. Sosiaaliset perusteet hoidontarpeen arvioinnissa Vastaajat totesivat, että jos perheessä kaikki on hyvin, ehdotettu malli on hyvä (kunnassa on hyvät perhetuvat ja seurakunnan kerhot). Vastaajat nostivat kuitenkin vahvasti esiin sen, että mahdollisuus kokopäivähoitoon tarvittaessa on tärkeää. Ns. sosiaalisten perusteiden vaikutus hoidontarpeeseen toivottiinkin otettavan huomioon myös uudessa mallissa. Osallistujat kysyivät, säilyykö oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon perheillä, joissa on ongelmia (erityistarpeet lapsella tai vanhemmilla), ja miten taataan kokopäivähoidon saatavuus sosiaalisista syistä. Esiin nostettiin mm. maahanmuuttajat, 2
joilla pitäisi olla mahdollisuus saada lapset päiväkotiin kokopäiväisesti, jolloin lapset sopeutuisivat yhteiskuntaan varmemmin. Kysyttiin, voitaisiinko tähän jopa velvoittaa. Sosiaaliset perusteet hoidontarpeen perustana nähtiin myös hankalasti arvioitavana asiana. Osallistujat kysyivät, kuka päättää, kenellä on oikeus kokopäivähoitoon ja kenellä ei. Edellytetäänkö laajennettuun päivähoito-oikeuteen esim. lastensuojelun asiakkuutta? Ongelmallisena nähtiin se, että heikossa asemassa olevat vanhemmat joutuvat perustelemaan tilannettaan ja käymään kokopäivähoidosta paperisotaa. Vastaajat muistuttivat myös, että 0-6 kuukauden ikäisen vauvan hoitaminen kotona on työtä. Mahdollisia toteutustapoja Osallistujat myös ideoivat lukuisia vaihtoehtoja, miten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus voitaisiin toteuttaa joustavasti, perheiden tarpeista lähtien. Yhtenä mallina esitettiin erilaisia kotiapuun perustuvia toteutusmalleja: esim. hoitaja kotiin ja naapurin muksut mukaan, hoitorinki, jossa kiertävä hoitaja / kotiapu, kotiapua tarvittaessa (kodinhoitajia lisää) jne. Yhtenä mahdollisuutena nähtiin erilaiset osapäivähoitoon tai vaihteleviin hoitotilanteisiin erikoistuneet päiväkodit: esim. ns. tiputuspäiväkoti liikenteen solmukohtiin (nopeasti muuttuvien elämäntilanteiden ja hoidontarpeen varalle väliaikaisesti/osa-aikaisesti), osapäivähoitolaisille oma päiväkoti tai laajennettua kerhotoimintaa, osapäiväisille ulkoilupäiväkoti (kotona olevalle vanhemmalle olisi suuri apu, jos lapsi ulkoilee päivähoidossa, varsinkin jos perheessä on pienempiä sisaruksia, joiden rytmiin säännöllistä ulkoilua on vaikea sovittaa). Perhetupien sääntelyä toivottiin helpotettavan: nykyisin hoitopäivien varaaminen on kankeaa. Ratkaisuksi ehdotettiin myös palvelutarpeen kokonaisvaltaista arviointia: esim. 20 h/ vko varhaiskasvatuksen lisäksi perhetyötä, vertaisryhmiä ymv. tuen tarpeessa oleville. Toivottiin matalan kynnyksen apua tarjolle sekä neuvontaa perheille ja erilaisia joustavia malleja. Mahdollisuutena nostettiin esiin myös esim. kotiäitien vapaaehtoinen hoitorinki, joka kuitenkin vaatisi oman tilan ja keskinäistä luottamusta. Kaiken kaikkiaan nähtiin, että uusi tilanne voi synnyttää myös uusia palveluita, esim. kolmannen sektorin tuottamana. Kerhotoiminta mahdollisuutena Erityisesti toivottiin selvitettävän yhteistyömahdollisuuksia eri kerhotoiminnan järjestäjien kanssa (esim. seurakunta, järjestöt (mm. MLL), urheiluseurat, yksityiset kerhotoiminnan järjestäjät jne.). Päivähoidon ja kerhojen yhteistyöllä olisi mahdollista saada päivähoidon määrää vähemmäksi. Toivottiin ohjattua kerhotoimintaa, ja osa vastaajista toivoi avointa kerhotoimintaa ja perhekerhoja enemmän. Voitaisiinko perhetoimintaa huomioida paremmin kerhotoiminnassa ja tätä kautta saavuttaa joustavia ratkaisuja? Osa vastaajista taas toivoi kerhoihin (esim. 3h/pvä) pysyviä ryhmiä, ei avoimia kerhoja. Vastauksissa todettiin, että lyhytaikaiset kerhot (esim. 2h/pvä) eivät palvele monilapsisia perheitä (kaikkien lasten kuljetus edestakaisin kerhoon vie 3-4 tuntia aikaa). Päiväkerhotoiminnan turvaamista pidettiin kaiken kaikkiaan ensiarvoisen tärkeänä. 3
Yksityisen perhepäivähoidon mahdollisuus Samoin toivottiin selvitettävän yksityisten perhepäivähoitajien määrää: paljonko heitä on, voidaanko lisätä, jos esim. kunta takaa lapselle varahoidon. Osallistujat kysyivät, että jos esim. yksityisiä perhepäivähoitajia on enemmän kuin kunnallisia, miksi kunta ei ohjaa hoitoa tarvitsevia lapsia yksityisille perhepäivähoitajille. Yhteistyö vanhusten kanssa Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona osallistujat nostivat esiin yhteistyön vanhusten kanssa. Ehdotettiin mm. yhteisiä satuhetkiä, yhteisiä tiloja ja pihapiirejä. Toivottiin tilaratkaisuja, joissa koko elämänkaari olisi läsnä: esim. päiväkoti ja vanhainkoti /tuettu palveluasuminen toimisivat saman katon alla. Yleisesti nostettiin esiin kysymys, onko tilaratkaisuissa vaihtoehtoja. Taloudelliset säästöt? Osallistujat toivoivat selvitettävän, syntyykö subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta taloudellista säästöä. Vastauksia toivottiin mm. seuraaviin kysymyksiin: vähentyykö henkilökunta, säästetäänkö vuokratilojen karsimisella, koska tulee tilanne, jossa kunnalliseen päivähoitoon ei riitä työntekijöitä. Vastauksissa esitettiin myös toive, että Lempäälän kunta säilyttäisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja miettisi muita keinoja toisaalta saada säästöjä ja toisaalta tarjota perheille kannustavia vaihtoehtoja lastensa hoitamiseen. Esimerkkeinä tällaisista ratkaisuista mainittiin seuraavat: kotihoidon tukeen pieni lisä (myös kotihoito voi olla hyvää hoitoa), mahdollisuus valita 7/10/15 hoitopäivää kuukaudessa, 0-2 luokkien yhteistyö jne. Ajatuksena oli, että em. vaihtoehtoisia malleja tarjoamalla saataisiin lähes sama säästö kuin päivähoito-oikeuden rajoittamisella. Työpajassa esillä ollut case-kuvaus ja tulokset kokonaisuudessaan liitteessä. 4
Liite Case-kuvaus 3: Varhaiskasvatuksen uudet muodot ja järjestelyt Hallitus valmistelee esitystä, jossa perheille, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, tarjottaisiin päivähoitomahdollisuutta 20 h / viikko (ns. subjektiivisen päivähoitooikeuden rajaus). Miten tämä käytännössä toteutetaan, on vielä auki. Uudistus merkitsee kuitenkin mm. sitä, että tulevaisuudessa varhaiskasvatuksessa on nykyistä enemmän lapsia osa-aikaisessa hoidossa kokopäiväisen hoidon sijaan. Miten mielestänne tällainen uudistus pitäisi toteuttaa? - Miten osapäiväinen päivähoito voitaisiin toteuttaa? - Millaisia palveluja perheille pitäisi olla tarjolla? - Mitä muotoja päivähoito voisi uudessa tilanteessa saada? - Voisiko muutostarpeisiin vastata esim. kerhotoimintaa kehittämällä? - Miten palveluja voisi kehittää vastaamaan perheiden tarpeita? Kuljun työpajan tulokset Mitä ajatuksia, ideoita, kysymyksiä herää tästä mallista? - Syntyykö taloudellista hyötyä? - Vaarantuuko lapsen sosiaalinen kasvu, jos ryhmän lapset/aikuiset vaihtuvat nopeasti/usein? - Tiputuspäiväkoti liikenne solmukohtiin, nopeasti muuttuvien elämäntilanteiden ja hoidontarpeen varalle väliaikaisesti/osa-aikaisesti - Tilaratkaisut, onko vaihtoehtoja? Esim. hoitaja kotiin ja naapurin muksut mukaan - Palvelutarpeen uusi kokonaisvaltainen arviointi: 20t. vaka:n lisäksi esim. perhetyö, vertaisryhmät tuen tarpeessa oleville. - Perheen muuttuvat tilanteet huomioitava esim. työtön työllistyy, miten käy lapsen? Vaihtuuko ryhmä kun 20h-> täydet tunnit - Ajaako sosiaaliset perusteet 20h/vk yli? Mitä haasteita tähän malliin voi liittyä? - Pysyykö resurssit päivähoidossa mukana, kun tilanteet muuttuu nopeasti esim. työllistyminen. Turvataanko lapsen paikka/tuttu ympäristö? - Löytyykö joustoa? - Hoitosuhteiden pysyvyys muutostilanteissa - Sisarukset samaan yksikköön - Vanhempien tilanteet voivat muuttua nopeasti miten voidaan taata kaikille paikat samassa talossa? 5
- Voi kasvattaa selvästi ryhmäkokoja - Miten 20h/vk saadaan sijoitettua niin, ettei kaikki vastaavat lapset ole ark 10-14 paikalla vaan eri aikaan? Mitä hyötyjä tässä mallissa on? - Lapsen oikeus vanhempiinsa!! - Mahdollisia säästöjä - mahdollisesti lisää kokopäiväpaikkoja - Lapsi saa nauttia rauhallisesta ajasta kotona, poissa ison ryhmän hulinasta/melusta yms. Mitä haluaisitte ko. malliin liittyen palveluverkkoselvityksessä selvitettävän? - Perhetoiminnan huomioiminen kerhotoiminnassa -> joustavat ratkaisut - Lisää kerhotoimintaa. Esim. seurakunnan ja järjestöjen mahdollisuudet - päivähoito + kerhot yhteistyöhön -> päivähoidon määrä lyhemmäksi - Yksityisten perhepäivähoitajien määrä, mikä on, voidaanko lisätä, kunta takaa varahoidon. Moision työpajan tulokset Mitä ajatuksia, ideoita, kysymyksiä herää tästä mallista? Ryhmäkoot vaihtelevat päivästä toiseen (puolikkaat lapset) Enimmäismäärä /ryhmä perhekerhot/seurakunnan kerhot -> avointa kerhotoimintaa enemmän osa-aikaisille omat ryhmät? Voiko kukaan määrätä hoitoajat? Esim. Iltapäivisin säännöllisesti Koska tulee tilanne, jossa kunnalliseen päivähoitoon ei riitä työntekijöitä Mitä haasteita tähän malliin voi liittyä? ryhmäytymisen haasteet Ryhmäkoon vaihtelut huomioitava Eri-ikäisten ryhmät Lyhytaikaiset kerhot (2h) eivät palvele monilapsisia perheitä koko porukan kuljetus edestakaisin vie aikaa väh. 3-4h Osa-aikaisesta koko aikaiseksi; Miten sijoittuisi? Nykypäivän työtilanne, harva tekee kokopäivä työtä ja valinnaisuutta on. Miten päivähoidon saa perheitä palvelevaksi muutoksiin valmis? 6
Mitä hyötyjä tässä mallissa on? Uusia palveluita 3. sektori Hoitorinki, kiertävä hoitaja (kotiapu) Esim. maahanmuuttajien kohdalla pitäisi olla mahdollisuus saada lapset päiväkotiin. -> lapset sopeutuisivat yhteiskuntaan varmemmin -> voisiko olla jopa pakollista? Vapaa sana! Vanhusten kanssa yhteistyötä / yhteiset satuhetket yms. / jopa samoja tiloja/ pihapiirejä 0-6kk hoitaminen kotona on työtä Kotiäitien vapaaehtoinen hoitorinki oma tila, vaatii luottamusta 20 h hoidon tarvetta rajatulla alueella (missä työttömät asuu?) Jos esim. yksityisiä perhepäivähoitajia on enemmän kuin kunnallisia Miksi kunta ei ohjaa hoitoa tarvitsevia lapsia yksityisille perhepäivähoitajille? Toivon, että Lempäälän kunta säilyttäisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja miettisi muita keinoja tarjota perheille kannustavia vaihtoehtoja lastensa kasvattamiseen/hoitamiseen. Ja tapoja saada säästöjä. Esim. - kotihoidon tuen pieni lisä (Myös kotihoito voi olla hyvää hoitoa!) - Kunnalliset tai muut kerhot -> esim. 3h /päivä vakituiset ryhmät, ei avoin kerho - 7/10/15 päivää valinta mahdollisuus - 0-2lk yhteistyö - Näitä esimerkkejä (ja muita) noudattaen uskon, että saataisiin melkein sama säästö kuin ph-oikeuden rajoittamisella. - Tääkin on valinnanvapautta Lempoisten työpajan tulokset Mitä ajatuksia, ideoita, kysymyksiä herää tästä mallista? - säilyykö täysoikeus perheillä, joissa ongelmia (erityistarpeet lapsella, vanhemmilla) - Osapäivähoitolaiselle oma päiväkoti/ laajennettua kerhotoimintaa - lausunnolla muutos koko päivähoitoon, vaikka muutos tulisi - Jossain on malli osapäiväsille-> Ulkoilupäiväkoti! Se olisi kotona olevalle vanhemmalle valtava apu, kun lapsi olisi ulkoilut suorittanut, varsinkin jos perheessä on pienempiä sisaruksia, joiden rytmin takia säännöllinen ulkoilu on mahdotonta ja lapsi hyppii siksi pitkin seiniä - Jos perheessä on kaikki hyvin, normaalitilanne malli on erittäin hyvä (kunnassa hyvät perhetuvat ja srk:n kerhot) - Tärkeää kuitenkin mahdollisuus kokopäivähoitoon tarvittaessa (ongelmaperheet) - Kuka päättää kenellä on oikeus, jos ei kaikilla - Lisää byrokratiaa 7
- Kotiapua tarvittaessa (kodinhoitajia lisää) - Elämänkaari yhtenäiseksi: päiväkoti + vanhainkoti /tuettu palveluasuminen esim. saman katon alle Mitä haasteita tähän malliin voi liittyä? - Rajanveto kuka oikeasti tarvitsee ja kuka ei? perusteet vanhempi/lapsi - Kasvaako hetkelliset ryhmäkoon ylitykset pysyviksi? - Vähentyykö henkilökunta? - Säästetäänkö vuokratilojen karsimisella? - Vanhempien erotilanne, toinen töissä, toinen ei -> ongelma - Haaste pk- toiminnan suunnittelulle, kun lapset tulevat milloin sattuu hoitoon - Lasten päiväkerhotoiminta turvattava - Haaste vanhempien nopeasti muuttuvat (työ)tilanteet. Hoidon oltavat joustavaa, lapsi ei saa joutua heittopussiksi Mitä hyötyjä tässä mallissa on? - Paikkoja vapautuu /rahaa säästyy-> voidaan käyttää muuhun - Mahdollistaa edelleen 20h/vko - mahdollistaa viriketoiminnan osaan päivään - Lapsella mahdollisuus olla enemmän vanhemman kanssa - Vaihtoehdot (toiv.)lisääntyy - Paikka täyspäiväiseen päivähoitoon lähipäiväkodissa olisi mahdollinen - Äitien sosiaalisten suhteiden hoito mm. perhetuvissa (Perhe, jossa on monta lasta ei välttämättä tarvitse sosiaalisia virikkeitä perhetuvissa) - henkireikä äidille/isälle - varhaiskasvatuksen ja päivähoidon selkeä ero - ohjattua kerhotoimintaa - yhteistyö seurakunnan ym tahojen kanssa/ SRK, MLL, urheiluseurat - yksityiset kerhotoiminnan järjestäjät Mitä haluaisitte asian valmistelussa otettavan huomioon? - Tuntiperustainen päivähoitomaksu - Perhetupien säätelyn keventäminen, hoitopäivien varaaminen on kankeaa - Matalan kynnyksen apua tarjolla -> neuvontaa perheille, joustavia malleja - Valinnanvapaus vanhemmille säilytettävä (meneekö lapsi kerhoon/hoitoon 2. päivä/joka ap) - Miten taataan lapsen oikeus pysyä samassa hoitopaikassa, kerhossa <-> kokopäivähoidossa? - Päivähoidon sopeuduttava työelämän muutoksiin (freelancer, keikkatyö yms.)? - Miten taataan kokopäivähoidon saatavuus sosiaalisista syistä? Heikossa asemassa olevat vanhemmat joutuvat perustelemaan tilannettaan/paperisotaa. Edellytetäänkö lastensuojelun asiakkuutta? 8
9