Raportti Neurosonic-matalataajuusmenetelmän vaikutuksista kroonisissa keuhkosairauksissa

Raportti Neurosonic-matalataajuusmenetelmän vaikutuksista kroonisissa keuhkosairauksissa

Taustaa: Krooniset keuhkosairaudet ovat kasvava terveysongelma teollistuneissa maissa. Taloudelliset kustannukset kohoavat Suomessa vuosittain satoihin miljooniin euroihin. Pelkästään keuhkoahtaumataudin aiheuttamat kustannukset olivat 194 miljoonaa euroa vuonna 2006 (Lähde Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Jos taloudelliset kustannukset ovat suuria, on myös inhimillisen kärsimyksen määrä suuri. Pahimmillaan keuhkosairaus voi invalidisoida henkilön täysin, vaikka olisikin muuten fyysisesti terve. Keuhkojen toiminnan vajaus vaikuttaa kokonaisvaltaisella tavalla kehon toimintaan happivajeen kautta. Keuhkosairauksien hoitoon käytetään yleisesti hoitomuotoina lääkkeitä, kroonisissa ja vaikeissa tapauksissa joudutaan turvautumaan myös happihoitoon. Myös riittävä liikunta auttaa osaltaan ylläpitämään keuhkojen toimintaa. Keuhkojen kaasujenvaihto on häiriintynyt kroonisissa keuhkosairauksissa (astma ja keuhkoahtaumatauti). Sairaus aiheuttaa keuhkotuuletuksen pienentymistä, jolloin hiilidioksidipitoisuus kasvaa ja toisaalta veren happeutumisen huonontumista, joka kuvastuu veren happikyllästeisyyden (happisaturaatio) laskuna. Vaikeissa akuuteissa keuhkosairauksissa (vaikea akuutti kaasujenvaihtohäiriö = ARDS) yhtenä ratkaisun on käytetty perinteisen hengityskonehoidon ohessa tai lisänä korkeataajuuksista tuuletusmallia, jolla kaasujenvaihtoa on saatu tehostumaan ilman värähdellessä ja joutuessa paremmin kosketuksiin keuhkorakkulan ja kapillaarisuonten kaasujenvaihtoalueella. Samoin erilaisilla fysioterapeuttisilla menetelmillä on pyritty estämään keuhkojen kasaan painumista, eritteiden kerääntymistä ja siten estämään keuhkoinfektiot. Mekaaninen, matalafrekventtinen vibraatio voisi teoreettisesti aiheuttaa samanlaisen ilmiön ja parantaa keuhkojen kaasujenvaihtoa sekä esim. eritteiden poistumista myös kroonisissa keuhkosairauksissa kuten akuuteissakin tilanteissa. Värähtelyllä voisi olla myös sileään lihaskudokseen relaksoivaa vaikutusta astmassa, jossa hengitystoiminnan alentumista aiheuttaa sileän lihaksiston krooninen supistuminen ja eritteiden kertyminen keuhkopuustoon. Neurosonic-matalataajuushoito on mekaanista, koko keholle suunnattua ja taajuudeltaan 20 100 hertsin värähtelyä. Värähtelyn aaltomuotona käytetään puhdasta siniaaltoa. Menetelmän etuna on sen kudoksia tehokkaasti läpäisevä vaikutus, jolloin päästään käsittelemään myös kehon sisäisiä kudoksia ja sisäelimiä, esimerkiksi keuhkoja. Hoito näyttäisi vaikuttavan voimakkaasti autonomiseen hermostoon, jolla on taas sileää lihaskudosta säätävä vaikutus. Mekaaninen värähtely saattaa vaikuttaa keuhkojen eritteiden poistumiseen samalla mekaniikalla kuin fysioterapiassa käytetty taputteluhoito. Teoriassa hoidolla saattaisi olla myös turvotusta alentava vaikutus keuhkoissa.

Tutkimusasetelma: Tutkimus suoritettiin Lahdessa, Lahden Fysteamissa, joka kuuluu valtakunnalliseen Auron-ketjuun ja tarjoaa fysikaalista kuntoutusta, toimintaterapiaa, puheterapiaa sekä psykoterapiaa tuki-ja liikuntaelinsairauksissa, neurologisessa kuntoutuksessa ja veteraanikuntoutuksessa. Neurosonichoitoa käytetään Lahden Fysteamissa laaja-alaisesti erilaisten asiakasryhmien kuntoutuksessa. Hoidosta vastasi tutkimuksessa menetelmän kehittäjä, psykoterapeutti Marco Kärkkäinen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko Neurosonic-menetelmällä keuhkosairauksissa vaikuttavia, oireita lievittäviä vaikutuksia erilaisilla fysiologisilla mittareilla ja subjektiivisella palautteella mitattuna. Tutkimukseen valittiin 10 henkilöä, joilla kaikilla on taustalla krooninen keuhkosairaus. Tutkittavat henkilöt löytyivät Päijät-Hämeen hengitysyhdistyksen kautta ja kaikki ovat tämän yhdistyksen jäseniä. Valituista henkilöistä tutkimusjakson kävi läpi 7 henkilöä, kolmelle valitulle tuli viime hetken esteitä. Heidän tilalleen ei valittu uusia henkilöitä. Tutkittavien ikäjakauma oli 55 79 vuotta. Henkilöistä 4 oli naisia ja 3 miehiä. Naisten keski-ikä oli 68 vuotta ja miesten 74 vuotta. Kaikilla tutkittavilla oli vähintään yksi krooninen keuhkosairaus, astma tai keuhkoahtaumatauti. Neljällä tutkittavista oli astma, kahdella oli molemmat (toisella heistä myös keuhkojen laajentuma) ja yhdellä keuhkoahtaumatauti sekä uniapnea. Näiden lisäksi tutkittavilla oli keskimäärin viisi muuta kroonista ja hoitoa vaativaa sairautta, yleisimmin verenpainetauti, korkea kolesteroli, kilpirauhasen vajaatoiminta ja sydänsairaus. Osalle oli tehty sekä ohitusleikkaus, että pallolaajennus. Tutkittavilla oli kaikilla käytössään säännöllinen tai tarvittava lääkitys keuhkosairauteen tai johonkin muuhun krooniseen sairauteen. Keskimäärin tutkittavilla oli päivittäin käytössä 5,8 eri lääkettä. Tätä määrää vääristää hieman yhden tutkittavan yksi säännöllinen lääke. Jos hänet jätetään pois laskelmasta, keskiarvo olisi 7 lääkettä. Enimmillään säännöllistä lääkitystä oli 11 päivittäistä eri lääkettä. Lääkityksissä ei tapahtunut lääkärin määräämiä muutoksia tutkimusjakson aikana, joten lääkityksen muutosten vaikutus on suljettu pois. Tutkittavista kaikilla paitsi yhdellä oli keuhkosairauteen liittyviä, elämänlaatua heikentäviä oireita. Tällä yhdellä oli kuitenkin kovaan rasitukseen liittyvää hengenahdistusta. Yleisimmät oireet olivat rasitukseen tai kylmään ilmaan liittyvä hengenahdistus, limaisuus ja siihen liittyvä hengenahdistus, kova yskä sekä erilaiset iskeemiset kivut ja alaraajojen väsyminen. Osalla oli myös kipuihin tai keuhkosairauteen liittyviä unihäiriöitä. Tutkimus suoritettiin 16.1 1.2.2012 kolmen viikon välisenä aikana. Tutkittavat kävivät Neurosonic-hoidossa kerran viikossa yhteensä kolme kertaa. Jokaisella kerralla käytettiin erilaista hoito-ohjelmaa siten, että kaikki saivat samat ohjelmat samassa järjestyksessä. Hoito-ohjelmien kesto oli 25 30 minuuttia. Kullakin osallistujalla mitattiin jokaisella hoitokerralla ennen hoitoa ja sen jälkeen happisaturaatio ja lepopulssi (syke) oikean käden sormesta Quiromed-pulssioksimetrilla. Näitä muuttujia seurattiin myös kaikilla hoitokerroilla koko hoidon ajan. Tiedot tallennettiin pc:lle SPO2 manager V1.2

ohjelmalla. Ohjelma analysoi happisaturaation ja sykkeen muutokset jokaiselta hoitokerralta antaen molemmille muuttujille myös keskiarvon. Tutkittavilla seurattiin myös alaraajojen ihon lämpötilan muutoksia jokaisella hoitokerralla. Mittaus suoritettiin molempien jalkaterien päältä, läheltä nilkkaa. Alkulämpö annettiin asettua vakioksi. Tämän jälkeen seurattiin hoidon aikaista lämpötilan muutosta ja loppulämpö otettiin heti hoidon päättymisen jälkeen. Hoitohuoneen lämpötila pysyi asteen sisällä jokaisella hoitokerralla. Hoidon vaikutusta seurattiin myös subjektiivisen palautteen avulla. Hoidettavat arvioivat vaikutuksia hengitykseen, hengenahdistukseen, hengästymiseen, limaisuuteen, kipuihin, lämmöntunteeseen kehossa, aineenvaihduntaan (virtsaamisen lisääntyminen), lääkityksen tarpeeseen, unen laatuun sekä hoidon vaikuttavuuteen heikko erittäin merkittävä janalla. PEFmittausta, eli uloshengityksen huippuvirtauksen seurantaa ei tässä tutkimuksessa tehty. Vaikutukset happisaturaatioon ja hengitykseen: Ensimmäisellä hoitokerralla happisaturaation keskiarvo oli koko hoidon aikana 95,78 %. Huonoimmillaan se oli eri yksilöillä verrattuna 90,1 % ja parhaimmillaan 98,5 %. Toisella hoitokerralla happisaturaation keskiarvo oli koko hoidon aikana 95,95 %. Huonoimmillaan se oli eri yksilöillä verrattuna 90,7 % ja parhaimmillaan 98,1 %. Kolmannella hoitokerralla happisaturaation keskiarvo oli koko hoidon aikana 96,62 %. Huonoimmillaan se oli eri yksilöillä verrattuna 92,2 % ja parhaimmillaan 98,7 %. Nousua happisaturaatiossa oli hoitojakson aikana keskimäärin 0,84 %, huonoimmillaan eri yksilöllä 0,2 % ja parhaimmillaan 2,1 %. On huomioitava, että huonoimman ja parhaimman saturaatioprosentin omaavat ovat ensimmäisellä ja viimeisellä hoitokerralla samat henkilöt. Vähäisimmän saturaation nousun omaavalla henkilöllä ei ollut alun perinkään hengitykseen liittyviä ongelmia muuten kuin kovassa rasituksessa. Parhaimman nousun omaavalla henkilöllä oli sen sijaan vakavia hengitykseen ja hapettumiseen liittyviä ongelmia. Yleinen suuntaus oli se, että vakavammissa tapauksissa nousu oli aina suurempaa, jopa huomattavaa verrattuna lievempiin hengitys- ja hapettumisongelmiin. Joka tapauksessa, kaikkien tutkittavien happisaturaatioarvo nousi ensimmäisen ja kolmannen hoidon välillä. Huomioitavaa oli, että selkeitä hengitysoireita ja limaisuutta omaavat tutkittavat antoivat poikkeuksetta palautetta toisen hoitokerran jälkeisestä liman irtoamisen lisääntymisestä ja lisääntyneestä yskimisestä liittyen liman irtoamiseen hoitoa seuranneen illan aikana. Seuraavana aamuna keuhkojen limaisuus oli merkittävästi lievempää tai sitä ei ollut lainkaan. Tähän ilmiöön liittyi helpottunut ja kevyempi hengittäminen, hengästymisen väheneminen rasituksessa, alaraajojen keveyden tunne sekä yskänärsytyksen väheneminen, vaikka menossa oli kova pakkasjakso. Kaksi testiryhmäläistä antoi palautetta tarvittavan, keuhkoputkia avaavan lääkityksen poisjättämisestä tutkimusjakson aikana. Hoito vaikutti heillä nähtävästi rentouttaen sileään

lihaskudokseen, jolloin keuhkoputket laajenivat ja hengitys helpottui. Yleinen suuntaus oli se, että hoidon vaikutus tuntui alussa 1 3 vuorokautta ja testijakson jatkuessa vaikutus tuntui pitenevän niin, että koko hoidon välinen viikko oli oireiltaan vähäisempi. Kaksi tutkittavaa ei huomannut mitään vaikutusta astman oireisiin, mutta heidän oireensa olivat alun perinkin lieviä. Yksi tutkittavista antoi palautetta parantuneesta PEF-puhalluksesta kotioloissa. Hänen arvonsa olivat olleet ennen hoitojaksoa 250 270 ja kolmannen hoidon jälkeen arvo oli 340 kaksi vuorokautta viimeisen hoidon jälkeen. Kyseisen henkilön keuhkojen limaneritys loppui toisen hoidon aikana noin 10 minuutin jälkeen ja kolmannella hoitokerralla noin 15 minuutin jälkeen. Useimmat testattavat antoivat palautetta jo hoidon aikaisesta hengityksen kevenemisestä. Kuva 1. Keskimääräinen happisaturaation nousu hoidon aikana. Toisen hoidon jälkeen nousu on huomattava huolimatta kovasta pakkasjaksosta. Vaikutukset sykkeeseen: Ensimmäisellä hoitokerralla hoidon aikainen sydämen sykkeeseen oli keskimäärin 73,3 lyöntiä minuutissa. Toisella hoitokerralla keskiarvo oli tasan 73. Kolmannella hoitokerralla keskiarvo oli 74,85. Kolmannen hoitokerran keskiarvon nousua selittää osaltaan kova pakkasjakso, jossa lämpötila ulkona oli päiväsaikaan lähellä tai yli -20 astetta. Kova pakkanen nostaa sykettä yleisesti ottaen kaikilla henkilöillä energiakulutuksen kasvaessa. Tämän vuoksi itse hoidon vaikutuksia sykearvoihin on vaikeaa arvioida tarkasti tässä raportissa. Kuitenkin, jos tarkastellaan hoidon aikaisen alimman keskimääräisen sykelukeman kautta asiaa, niin se putosi ensimmäisestä kolmanteen hoitoon 65:stä 61:een. Keskimäärin syke oli alimmillaan 10 lyöntiä minuutissa alempi kuin hoidon aikainen keskiarvo. Suurin pudotus hoidon aikaisen keskiarvon ja alimman sykelukeman välillä oli 24 lyöntiä minuutissa. Sykevaihtelua selittävää terveydentilaan liittyviä tekijöitä ei tutkittavien henkilöiden sykevaihtelusta voinut päätellä. Vaikutukset sykkeeseen ovat linjassa aiemmin havainnoitujen ilmiöiden kanssa jossa on huomattu, että toisilla syke nousee hoidon aikana ja toisilla se taas

laskee huomattavastikin. Pitkäaikaisemmassa tarkastelussa laajemmalla asiakaskunnalla on kuitenkin selkeä syketason laskun suuntaus, joka viittaa hoidon vaikutuksiin autonomisessa hermostossa. Huomioitava on kuitenkin se, että syketaso ei välttämättä ole paras mittari autonomisen hermoston toiminnasta. Sykkeen vaihtelu Neurosonic-hoidon aikana on kaikkinensa hyvin yksilöllistä. Kuva 2. Yksilöllinen syketason keskiarvo kolmen hoitokerran aikana. Sininen kuvaa 1. hoitoa, punainen 2. hoitoa ja vihreä 3. hoitoa. Kuva 3. Hoidon aikainen alin yksilöllinen syketaso kolmen hoidon aikana. Sininen kuvaa 1. hoitoa, punainen 2. hoitoa ja vihreä 3. hoitoa Vaikutukset alaraajojen lämpötiloihin: Ennen ensimmäistä hoitokertaa keskimääräinen lämpötila oli jalkaterästä mitattuna oikeassa jalassa 29,54 astetta ja vasemmassa jalassa 28,92 astetta. Hoidon jälkeen lukemat olivat oikeassa 29,28 astetta ja vasemmassa 29,01 astetta.

Toisella hoitokerralla ennen hoitoa mitatut lukemat olivat oikeassa jalassa keskimäärin 30,01 astetta ja vasemmassa jalassa 29,28 astetta. Hoidon jälkeen lukemat olivat oikeassa 30,07 astetta ja vasemmassa 29,61 astetta. Kolmannella hoitokerralla ennen hoitoa mitatut lukemat olivat oikeassa jalassa keskimäärin 29,54 astetta ja vasemmassa jalassa 29,2 astetta. Hoidon jälkeiset lukemat olivat oikeassa jalassa 29,47 astetta ja vasemmassa jalassa 29,2 astetta. Lämpötila kohosi siten, että ennen hoitoa mitattuna se nousi ensimmäisen ja toisen hoitokerran välissä oikeassa jalassa keskimäärin 0,47 astetta ja vasemmassa jalassa 0,36 astetta. Hoidon lopussa mitattujen lämpötilojen ero oli oikeassa jalassa 0,79 astetta ja vasemmassa jalassa 0,6 astetta korkeampi toisessa hoidossa kuin ensimmäisellä hoitokerralla. Ensimmäisen ja kolmannen hoitokerran välinen ero ei ole niin suuri kuin ensimmäisen ja toisen hoitokerran. Kova pakkasjakso voi selittää tätä ilmiötä. Monet tutkittavista tulivat hoitoon kevyin vaatetuksin, jolloin ihon lämpötila on päässyt laskemaan alemmalle tasolle. Mielenkiintoinen ilmiö on se, että ohjelma joka nosti eniten keskimääräistä ihon lämpötilaa, vaikutti myös parhaiten hengitystieoireisiin. Paras lämpötilaero ennen ensimmäistä ja viimeistä hoitokertaa mitattuna oli oikeassa jalassa +2 astetta ja vasemmassa jalassa +2,2 astetta samalla henkilöllä. Tällä henkilöllä oli taustalla valtimotukos sekä ohitusleikkaus 2000-luvun puolivälissä. Lisäksi hänellä oli astmasta ja keuhkoahtaumataudista johtuvaa voimakasta hengästymistä ja hapenpuutetta alaraajoissa, jonka vuoksi kävellessä pitää pysähtyä n. 100 metrin välein lepäämään. Tutkittava antoikin palautetta alaraajojen toimintakyvyn paranemisesta, keveyden tunteesta ja jäykkyyden vähenemisestä. Huonoin lämpötilaero ennen ensimmäistä ja viimeistä hoitokertaa mitattuna oli oikeassa jalassa -2 astetta ja vasemmassa jalassa -2,4 astetta. Toisaalta kyseisellä henkilöllä happisaturaation keskimääräinen nousu oli koko ryhmän paras, eli 2,1 % (90,1 % ->92,2 %). Hänellä havaittiin myös kasvojen ihon värin muutos harmahtavasta normaaliin. Tutkittavalla oli voimakasta hengästymistä kävellessä ja kävely aiheutti nopeaa alaraajojen voimattomuutta hapenpuutteesta johtuen. Tutkittava totesi toisen hoidon jälkeen kävelyn helpottuneen ja hengityksen keventyneen niin, että ahtaumasta johtuva ilman haukkominen oli jopa viikon poissa hoitojen välillä. Lisäksi subjektiivinen kokemus kertoi lämmöntunteen noususta kehossa huolimatta hoitokertojen välisistä mitatuista laskeneista lämpötiloista. Tästä voidaan päätellä, että ennen hoitoa tai sen jälkeen mitatut lämpötilat eivät kerro koko totuutta ja että yleinen suuntaus on suurimmalla osalla lämpötilojen suhteen nouseva. Näyttäisi siltä, että osalla hoidettavista värähtely vaikuttaa akuutisti niin, että sympaattinen hermosto aktivoituu, jolloin lihakset supistelevat ja verenkierto hetkellisesti alenee alaraajojen ääriosissa. Toisilla ilmiö on taas päinvastainen, jolloin iho lämpenee saman tien. Tämä selittynee parasympaattisen toiminnan lisääntymisellä. Miksi näin on, johtuu ihmisten välisistä yksilöllisistä eroista hermoston toiminnassa ja aineenvaihdunnassa. Subjektiivisesti koettuna selkeän kehon lämpenemisen koki kolme tutkittavaa sekä hoidon, että hoitojen välisenä aikana. Yleinen palaute oli se, että normaalisti illalla palelevat jalkaterät olivat lämmenneet. Verenkiertoon liittyen kolme tutkittavaa antoi lisäksi palautetta erityyppisten kipujen lievittymisestä tai kokonaan loppumisesta hoitojakson aikana. Näitä olivat fibromyalgiaan

liittyvä kipu, hartioiden ja selän särky, reumaattinen nivelkipu ja homealtistumisesta johtuva nivelkipu. Kuva 4. Alaraajojen ihon lämpötilan muutokset keskiarvona. Sininen väri kuvaa oikeaa jalkaa ja punainen vasenta. Viimeisen hoitokerran lämmön laskua selittää osaltaan kova pakkasjakso. Muita fysiologisia havaintoja subjektiivisin mittarein: - Kaksi tutkittavaa kertoi, ettei ole käyttänyt tarvittavaa, keuhkoputkia avaavaa lääkettä lainkaan hoitojakson aikana. Ero aiempaan olotilaan verrattuna oli huomattava. - Kaikki tutkittavat kenellä oli limaisuutta raportoivat sen vähenemisestä ja hengityksen helpottumisesta. - Viisi tutkittavaa antoi palautetta aineenvaihdunnan ja nestekierron aktivoitumisesta. Hoidon jälkeen virtsan eritys lisääntyi määrällisesti ja vaikutus kesti yleensä saman illan tai seuraavan päivän. Tähän liittyen myös turvotukset vähenivät koko kehon alueella. - Yhdellä hoidettavalla loppui suonenveto pohkeista ensimmäisen hoidon jälkeen, eikä sitä ollut koko hoitojakson aikana. - Kolme tutkittavaa kertoi unen laadun parantuneen ja nukahtamisen helpottuneen, vaikka käytetyt hoito-ohjelmat olivat luonteeltaan aktivoivia. Muilla tutkittavilla ei ollut unihäiriöitä. Kaksi tutkittavaa koki hoidon vaikutuksiltaan hyvänä oireissaan. Neljä tutkittavaa koki hoidon vaikutuksen merkittävänä tai erittäin merkittävänä omissa oireissaan. Ainoastaan yksi tutkittavista ei havainnut hoidolla mitään vaikutuksia. Toisaalta hän oli hyväkuntoinen, liikkuu paljon ja syö terveellisesti, joten hoidolla ei tällöin voinekaan olla huomattavia vaikutuksia. Kaikki tutkittavat pitivät hoitoa rentouttavana ja miellyttävänä. Yksi tutkittavista sai hoidon jälkeen lievää päänsärkyä, joka oli poissa seuraavana aamuna. Hänenkin mielestään hoidon kokonaisvaikutus oli merkittävä.

Tutkittavien omia kommentteja: Huomasin, etten hengästy portaita noustessa kuten aikaisemmin. Villasukat tuntuu olevan liikaa, jalat ovat lämmenneet. Hieman epätodellinen olo hoidon jälkeen, väsytti koko illan, mutta uni ei ensin meinannut tulla. Aamulla oli hyvä ja pirteä olo. En huomannut mitään mainittavia vaikutuksia. Normaalit olkapäiden ja selän kipu jääneet pois. Pakkasessa kävely ei ole nyt yskittänyt ja hengittäminen ollut helpompaa ja kevyempää. Kävellessä tuntuvat jalat mukavan kevyeltä ja niiden jäykkyys on vähentynyt. Kroppa lämpenee. Kolmannen hoidon jälkeen sitkeä lima alkoi irrota ja yskin aivan mielettömästi. Hengenahdistus helpotti merkittävästi sen jälkeen. Kivut ovat olleet poissa. Toisen hoidon jälkeen hengittäminen ollut helpompaa ja on jaksanut kävellä paremmin. Hengen haukkominen ollut poissa koko viikon. Pohdintaa: Vuosien saatossa olen hoitanut astmapotilaita yleensä jonkin muun oireilun, kuten unihäiriöiden tai kipujen vuoksi. Hoitoa saaneet ovat antaneet palautetta astman oireiden ja jopa allergisten oireiden lievittymisestä. Tämän vuoksi halusin testata hoitoa järjestelmällisemmin astma- ja keuhkoahtaumapotilailla, jotta nähtäisiin onko Neurosonic-hoidolla todellakin selkeitä ja samansuuntaisia fysiologisia vaikutuksia laajemmassa populaatiossa. Halusin myös selkeyttää eri taajuuksien ja niiden variaatioiden vaikutusta keuhkopotilailla, jotta hoidettavat saisivat jatkossa parhaan mahdollisen hyödyn hoidosta. Tämän tutkimuksen perusteella oleelliset taajuusalueet ja värähtelyn pulssinopeudet näyttäisivät löytyneen. Hoito pohjautuu fyysiseen stimulaatioon, joka aiheuttaa kudoksissa resonointia, eli myötävärähtelyä. Kullakin kudoksella on ominaistasonsa, jossa se alkaa värähdellä, kun sitä stimuloidaan kehon ulkopuolelta. Kudoksia voidaan stimuloida myös omalla äänellä, jolloin pään alueen, kurkun, rintakehän ja vatsan kudokset resonoivat mekaanisen vaikutuksen kautta. Kudoksessa tapahtuu värähtelyn myötä aineenvaihdunnan, nestekierron ja verenkierron aktivoitumista, jolloin kuonan poistuminen, kudoksen hapettuminen ja ravinnonsaanti tehostuvat. Erityisesti matalataajuinen värähtely näyttäisi vaikuttavan mikroverenkiertoon ja sen aukeamiseen, jolloin palautuminen erityyppisistä oireiluista tehostuu ja nopeutuu. Tämä ilmiö on hyvin havaittavissa esimerkiksi huippu-urheilijoilla kovan rasituksen yhteydessä. Hoidolla on kokemuksen mukaan voimakas vaikutus autonomiseen hermostoon. Kuten aiemmin on mainittu, osalla hoidettavista sympaattinen puoli aktivoituu hoidon aikana ensin. Suurimmalla osalla kuitenkin parasympaattinen toiminta vahvistuu, jolloin esimerkiksi ihon lämpötila nousee, ihon sähköjohtavuus pienenee ja suuhun erittyy hoidon aikana seroosia, eli juoksevaa sylkeä. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna voidaan todeta, että lähestulkoon kaikilla hoidettavilla, joilla on stressiperäisiä oireita, autonomisen hermoston toiminta tasapainottuu ja keho saadaan pois fight

or flight-tilasta. Tähän vaikuttavat yhdessä hoidon kudosstimulaatio sekä voimakas ja syvä psyykkinen rentoutuminen. Autonomisen hermoston reaktioita hoidossa voidaan hyödyntää myös erilaisista keuhkosairauksista kärsivillä potilailla siihen, että keuhkoputkien ympärillä oleva sileä lihaskudos saadaan rentoutumaan, jolloin hengittäminen helpottuu. Tutkimuksen perusteella hoidolla näyttäisi olevan pidempiaikainen vaikutus tähän ilmiöön. Ensimmäinen hoitokerta vaikutti yleensä 1 3 vuorokautta ja kun hoitoa toistettiin, vaikutus muuttui aina pidemmäksi. Se kuinka pitkä vaikutus kolmella hoitokerralla on, ei selviä tästä raportista, vaan vaatii pidempiaikaisen tutkimuksen ja seurannan. Hermostollisten vaikutusten lisäksi astma- ja keuhkoahtaumapotilaat hyötyvät hoidon aiheuttamasta sisäisestä kudosresonanssista, jonka avulla keuhkoissa oleva lima saadaan irrotettua samantyyppisesti kuin fysioterapiassa käytettävällä taputteluhoidolla. Osa tutkittavista antoi palautetta jopa vielä tehokkaammasta vaikutuksesta Neurosonic-hoidon osalta. Näyttäisi myös siltä, että hoito vaikuttaa keuhkoissa niiden turvotusta vähentäen. Tämä ilmiö oli havaittavissa erityisesti yhdellä tutkittavalla, jonka limaneritys lakkasi hoidon aikana kokonaan ja vaikeat limaneritysoireet lievittyivät tehokkaasti hoitojen välissäkin. Jos tutkimusta tarkastellaan kokonaisuutena, näyttää siltä, että Neurosonic-hoidolla on samanaikainen vaikutus moneen eri osa-alueeseen fysiologisissa toiminnoissa. Sillä voidaan aktivoida ja parantaa keuhkojen toimintaa, lisätä veren hapettumista, edistää verenkiertoa ja nestekiertoa sekä näiden lisäksi rentouttaa sileää lihaskudosta ja lievittää erilaisia kiputiloja. Näiden lisäksi hoito edistää unenlaatua ja yleistä rentoutuneisuuden tunnetta. Kaikki edellä mainitut ja esiin tuodut havainnot ovat omiaan edistämään keuhkosairauksista kärsivien elämänlaatua, erityisesti ikääntyneillä henkilöillä, joiden fyysinen toimintakyky on eri sairauksien vuoksi alentunut. Vaikka kyseessä ei olekaan tieteellisesti validoitu tutkimus, antavat tulokset osviittaa Neurosonic-menetelmän hyödyistä keuhkosairauksien ja muidenkin oireiden lievityksessä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että hoidon vaikutus erilaisissa keuhkosairauksissa on hyvä, joidenkin kohdalla jopa merkittävä. Lahdessa 7.2.2012 Marco Kärkkäinen Psykoterapeutti, menetelmän kehittäjä Gsm. 040 8086312 www.neurosonic.fi