Kalkkikallion luonnonsuojelualue Vantaa 2013
Komeaa geologiaa, vaihtelevia elinympäristöjä Kuninkaalassa sijaitseva Kalkkikallio on saanut nimensä alueen kallioperästä löytyvän kalkkikiven mukaan. Kalkkikallion laki kohoaa lähes 65 metriä merenpinnan yläpuolelle. Lehtojen ja kankaiden puusto on hakkuiden jäljiltä vielä enimmäkseen nuorta. Alueen luontoa rikastuttavat itäosan märkä korpipainanne ja tunnelmallinen purolaakso. Kalkkikallion luonnonsuojelualue rauhoitettiin vuonna 2007. Kaikkiaan 18,7 hehtaarin suojelualueella on laajoja avokallioita, kallioseinämiä, suuria siirtolohkareita ja niiden väliin jääviä luolamaisia onkaloita, yli satavuotiaita kalliomänniköitä, lehtoja ja erilaisia kangasmaita. Tiheän puuston keskelle kätkeytyvän avokallioalueen havaitsee vasta läheltä, mutta kallion huipulta avautuu hieno näkymä ympäröivän metsän yli länteen ja etelään. Luontopolku johdattaa sinut kallion laen näköalapaikalle. Pieni puro on uurtanut syvän uoman kivikkoiseen rinteeseen kuva: Eija Välimäki 2
Lehtoleinikki kuva: Jaakko Vähämäki Sinivuokko kuva: Jaakko Vähämäki Kalkinsuosijoiden suosiossa Kalkkikalliosta ympäristöön liukeneva kalkkikivi vähentää maaperän happamuutta, jolloin maaperän ravinteet ovat helpommin kasvien käytettävissä. Kalkkivaikutuksen ansiosta Kalkkikalliolla löytyy niin sanottuja kalkinsuosijoita. Suomen kalliot ja sitä myöten kasvupaikat ovat yleensä happamia, joissa kalkinsuosijat eivät menesty. Niinpä ne ovat meillä harvinaisia lajeja, kuten Kalkkikallion suojelualueella kasvavat ketokäenminttu ja lehtosinijuuri. Kalkkivaikutus parantaa myös maaperän biologista aktiivisuutta, jolloin kuolleet kasvinosat maatuvat nopeammin mullaksi. Se luo perustan rehevälle kasvillisuudelle. Kalkkikallion suojelualueella onkin paljon lehtoja, ja niissä monia vaateliaita lehtokasveja, kuten lehtokuusama, lehtoleinikki, lehto-orvokki ja mustakonnanmarja. Kalkkikallion tyypillinen lehtolaji on myös sinivuokko, jonka talvehtivat lehdet tunnistaa metsänpohjalta aina, kun ne eivät vain ole lumen peitossa. 3
Kehä III i Vantaa Helsinki i pohjakartta, Vantaan kaupungin mittausosasto 2013 4
Kallio, kivilaji ja mineraali Kalkkikallion luonnonsuojelualueella on laajoja kalliopaljastumia, joissa kivipintaa pääsee tarkkailemaan lähemmin. Kalliomassiivin muodostavat kivilajit ovat pääasiassa graniittia, kvartsi-maasälpägneissiä sekä kvartsi- ja granodioriittia. Kivet koostuvat mineraaleista, joita on yhdessä kivilajissa yleensä kolmesta viiteen. Mineraalit taas rakentuvat alkuaineista. Esimerkiksi kvartsi eli ukonkivi sisältää piitä (Si) ja happea (O). Eri kivilajien kovuus ja kestävyys vaihtelevat suuresti. Pehmeät kivilajit kuten kalkkikivi, rapautuvat ensimmäisinä, kun taas kova kvartsi kestää aikaa. Kallioiden ja kivien jäkälät ja sammalet eivät kasva kivipinnalla sattumanvaraisesti. Vähäiset muutokset kasvupaikan olosuhteissa voivat vaikuttaa merkittävästi tietyn sammallajin menestymiseen. Kalkkisammalille on tärkeää, että kasvualustassa on kalkkia. Jäkälät ovat herkkiä ilmansaasteille, mutta ne myös rapauttavat kovaa kivipintaa. kuva: Jarmo Honkanen Kalimaasälpä antaa Kalkkikallion graniittikallioille punertavan sävyn 5
Kalkkikallion eläimiä Kalkkikallion vaihtelevissa elinympäristöissä elää monipuolinen linnusto. Tiheät lehdot tarjoavat pesäpaikan muun muassa lehtokertulle, kirjosiepolle, talitiaiselle ja mustarastaalle. Kalkkikallion valoisissa männiköissä pesii puolestaan arka kulorastas. Tämä suurin rastaamme muistuttaa väritykseltään laulurastasta. Kulorastas on hyvä laulaja, jonka laulussa on jotain tuttua melkein kuin mustarastas, mutta säkeet ovat lyhyempiä ja laulu katkonaisempaa. Pikkutikka kuva: Jaakko Vähämäki Avoimilla kallioilla ja niiden liepeillä elää Suomessa harvinaistunut ja nyt jo uhanalaiseksi joutunut kivitasku. kuva: Jaakko Vähämäki Punakylkirastas Sieppojen ja tiaisten lisäksi suojelualueen metsissä pesii ja liikkuu monia muitakin kolopesijöitä. Käpytikan ohella alueella voi nähdä tikoistamme suurimman, palokärjen, ja vain varpusen kokoisen pikkutikan. Tikkalinnuista myös käenpiika kuuluu Kalkkikallion lajistoon. Alueella pesii petolinnuista varpushaukka ja asutuksen läheisyydessä viihtyvä lehtopöllö. 6
Siili Laajoja ja rauhallisia metsiä tarvitseville eläimille Kalkkikallio on liian pieni ja eristynyt. Kalkkikalliolla elää runsaan linnuston seurassa kuitenkin kaupunkeihin ja ihmisen läheisyyteen tottuneita nisäkkäitä, kuten orava ja siili. Kaikki alueella liikkuvat jänikset ovat peltojäniksiä, eli rusakkoja. Kahdesta jänislajistamme rusakko on sopeutunut hyvin kaupunkielämään, kun taas metsäjänis tarvitsee selvästi laajempia yhtenäisiä luontoalueita. Rusakko 7 kuva: Jaakko Vähämäki kuva: Pekka Turtiainen
Ohjeita luonnonsuojelualueella liikkujille Kalkkikallion luontopolut ovat kävelypolkuja. Poluilla tai maastossa ei saa pyöräillä. Älä jätä jälkeesi roskaa tai muutakaan luontoon kuulumatonta. Älä vahingoita eläimiä ja kasveja. Lemmikkejä ei saa pitää irrallaan luonnonsuojelualueella. Vantaan kaupunki Ympäristökeskus Pakkalankuja 5 01510 Vantaa puh. (09) 83911 Kannen kuva: Jarmo Honkanen Tekstit: Jarmo Honkanen Taitto: Tarja Starast Paino: Vantaan kaupungin paino 11/2013 ISBN: 978-952-443-453-9