1 1. JOHDANTO Asfalttialan koulutuksen kehittäminen ei ole uusi asia. Jo 1980-luvulla Asfalttiliiton edeltäjän Asfalttiurakoitsijain liiton koulutusvaliokunta kehitti valmiin tuntuisen koulutusohjelman. Koulutusohjelmalla ei ollut silloin vielä "sosiaalista tilausta" ja se hautautui moneksi vuodeksi. Asfalttialalla tehty selvitys alalla työskentelevien ikäjakautumasta osoitti, että ala oli ukkoutumassa. Alan työmäärien väheneminen ei ole vielä tehnyt tilannetta kriittiseksi. Kun asfalttiala joutuu kilpailemaan hyvästä työvoimasta, sitä näyttää uhkaavan työvoimapula jo aivan lähitulevaisuudessa. Menestyäkseen työvoimakilpailussa alan on voitava osoittaa, että se on kilpailukykyinen ja sillä on tarjottavana hyvät koulutus- ja etenemismahdollisuudet. Kun maarakennusalalla ryhdyttiin suunnittelemaan maarakennusalan ammattitutkintoa, tämän todettiin olevan sopiva tutkintokokonaisuus myös asfalttialalle. Asfalttiala oli jo varhaisesta suunnitteluvaiheesta lähtien mukana. Jo näissä suunnittelukokouksissa todettiin asfalttialalla olevan kaksi osa-aluetta; asfalttiasematyöskentely ja levityskohteessa tapahtuva työskentely. Nämä hyväksyttiinkin omiksi valinnaisiksi pätevöitymisosioikseen maarakennusalan ammattitutkinnossa. Myöhemmin varsinainen asfalttiala jakautui neljäksi osa-alueeksi, asfalttipäällysteen esi- ja oheistyöt, asfalttipäällysteen levitys, asfalttipäällysteen tiivistys ja asfalttimassan valmistus. Työkaudelle 2013 mukaan tuli tiemerkintä omana rinnakkaisalueenaan. Asfalttialaa edusti suunnitteluvaiheessa Asfalttiliitto. Varsinaisen asfalttialan tutkintomateriaalin kehittämistyön käynnisti Asfalttiliiton ja Päällystealan neuvottelukunta PANK ry:n yhteinen koulutusvaliokunta. Alusta lähtien oppimateriaalin suunnittelussa olivat mukana Rakennusliitto ja asfalttialan koulutuskokemusta omaavat Salon ja Jyväskylän ammatilliset oppilaitokset. Oppimateriaalin rahoitusvastuun ottivat kantaakseen Asfalttiliitto, PANK ja Rakennusliitto.
2 1.1. Ammattitutkintojärjestelmä Yliopistot ja Korkeakoulut Ammattikorkeakoulut Työelämä Erikoisammattitutkinnot Ammattitutkinnot Lukio / Ylioppilastutkinto Ammatilliset perustutkinnot Perusopetus Esiopetus Kuva 1 Oheisessa opetusministeriön laatiman Suomen koulutusjärjestelmäkaavion pohjalta muokatussa kuviossa on osoitettu näyttötutkintojen sijoittuminen koulutus- ja tutkintojärjestelmään Ammattitutkintoja on kehitetty opetusviranomaisten ja kunkin alan oman asiantuntemuksen yhteistyöllä. Työelämän kehittynyt tutkintojärjestelmä ammattitutkintoineen ja tutkintojen edellyttämine koulutusohjelmineen on jo joillakin aloilla käytännössä kokeiltu sekä nuorisoasteen ammatillisessa koulutuksessa että ammattikorkeakouluissa. Ammattitutkintojen ja niiden edellyttämän koulutuksen vastuut on jaettu opetusviranomaisten, oppilaitosten ja kunkin alan kesken. Jako on tehty siten, että opetusministeriölle kuuluu tutkintorakenne ja tutkintonimikkeet, opetushallitukselle tutkintojen perusteet, alalle määritellä alan edellyttämät ammatilliset vaatimukset ja oppilaitoksille suunnitella ja toteuttaa koulutus. Ammatillinen koulutus ja näyttötutkintojärjestelmä ilmenevät oheisesta kaaviosta. Ammatillisessa perustutkinnossa osoitetaan alan perustehtävien hallinta ja ammattitutkinnossa alan ammattityöntekijöiltä vaadittava ammattitaito. Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta Ammattitutkintojärjestelmä on joustava ja yksilöllinen. Tutkinnon suorittaminen on riippumaton ammattitaidon hankkimistavasta. Työssä, koulutuksessa, itse opiskellen ja harrastusten parissa hankittu ammatillinen tieto, taito ja kokemus voidaan osoittaa virallisesti hyväksytyssä tutkinnossa.
3 1.1.1. Henkilökohtainen opiskeluohjelma HOPS aikaisemmat opinnot opintojen sisällöt H työkokemus tutkinnon opiskelumenetelmät O itse opiskeltu tieto ja taito osa opintojen aikataulutus P harrastukset opintojen kesto S 1.1.2. Maarakennusalan ammattitutkinto Maarakennusalan ammattitutkinnon perusteet esitetään yksityiskohtaisesti Opetushallituksen julkaisussa Maarakennusalan ammattitutkinto Tutkinnon perusteet. Perusteita ei toisteta tässä oppimateriaalissa. Kyseinen julkaisu jaetaan ammattitutkintoon osallistuville muun oppimateriaalin yhteydessä. Asfaltin osaamisalalla on viisi valinnaisiin osiin kuuluvaa tutkinnon osiota, osio 26 Asfalttipäällysteen esi- ja oheistyöt 27 Asfalttipäällysteen levitys, 28 Asfalttipäällysteen tiivistys, 29 Asfalttimassan valmistus ja 30 Tiemerkintä.. 1.1.3. Erikoisammattitutkinto 3.1 Maarakennusalan ammattityöt tarkoittaa sitä, että tutkinnon suorittaja on suorittanut maarakennusalan ammattitutkinnon.
4 Ammattitutkinnon näyttö voidaan antaa monilla erilaisilla työnäytöillä, erilaisissa työkohteissa ja erilaisilla koneilla
5 1.2. ASFALTTIPÄÄLLYSTÄMISEN HISTORIAA Kuva 1 Assyrialainen temppelikatu uraraiteineen ja asfalttisaumoineen, jotka tehtiin ylöspäin kapeneviksi asfaltin pursumisen estämiseksi. Kuva 2 Temppelikatu Babylonissa Kuva 3 Cajetan'in pilapiirros valuasfaltin laskusta v. 1846 Luonnonasfaltilla tarkoitetaan tummanruskeiden tai mustien jäykkien hiilivetyjen ja erilaisten kiinteiden orgaanisten tai epäorgaanisten aineiden seosta. Luonnonasfalttia esiintyy erilaisissa muodoissa eri puolilla maailmaa. Jo hyvin varhain ihminen oppi hyödyntämään lämmitetyn luonnonasfaltin tiivistävää ja liimaavaa ominaisuutta. Vanhin tunnettu hyötykäyttö oli veneen tiivistäminen noin vuodelta 3800 ekr. Raamatun mukaan Nooa käytti asfalttia arkkinsa tiivistämiseen. Näihin päiviin saakka on säilynyt käyttösovellus noin vuodelta 3000 ekr., jossa kivestä muuratussa vesialtaassa laastina on käytetty asfalttia. Tienrakennuksen ensimmäisiä asfalttisovelluksia lienevät olleen assyrialaiset ja babylonialaiset temppelikadut. Nykyisin käytössä olevista asfalttipäällysteistä vanhin lienee valuasfaltti. Babyloniassa käytettiin jo 1800-1500 ekr. 3-6 cm:n paksuista asfalttimastiksia, joka oli koostumukseltaan varsin lähellä nykyistä valuasfalttiamme. Niin kuin monet muutkin keksinnöt valuasfaltti (tai mastiksi) jäi jopa vuosituhansiksi unohduksiin. Vasta 1800-luvun alussa valuasfaltti otettiin tavallaan uudelleen käyttöön Ranskassa, jossa siitä tehtiin ensimmäiseksi jalkakäytäväpäällysteitä. Ajoratapäällysteiksikin valuasfalttia kokeiltiin, mutta huonoin tuloksin. Tosin
6 jalkakäytäväpäällystekään ei ollut aluksi mikään menestysartikkeli, kuten voidaan päätellä vuodelta 1846 olevasta pilapiirroksesta. Suomen ensimmäiset valuasfalttipäällysteet tehtiin ilmeisesti 1870-luvulla, jolloin joitakin jalkakäytäväosuuksia Aleksanterinkadulla päällystettiin valuasfaltilla. Tienrakennuksen "nykyaikaisen" soveltamisen ensimmäisenä vaiheena voitaneen pitää skotlantilaisten Mac Adamin ja James Patterssonin sovellusta, jossa käytettiin myös murskattua kiveä paremman liikenteenkestävyyden aikaansaamiseksi. Kuva 4 Jyrän valssien tasausmahdollisuuksia 30-luvulla 1920-30-lukujen tekniikka ei suinkaan ollut mitenkään "takapajuista". Kaluston kehitystä oli tapahtunut koko ajan. Tästä on esimerkkinä mm. Svenska Vägföreningen:in "Vägmaskinlära"-oppikirjassa oleva kuva varsin kehittyneestä jyrästä vuodelta 1941. Raakaöljyn puhdistaminen ja raffinointi paloöljyn ja muiden kevyiden öljytuotteiden aikaansaamiseksi tuotti sivutuotteena tai ehkä paremminkin jätteenä jäykkää hiilivetyjen seosta, jonka ominaisuudet olivat samankaltaisia kuin luonnon asfaltin sideaineen. Ensimmäinen raakaöljybitumista ja kiviaineksesta tehty asfalttipäällyste, nykyaikaisten asfalttibetonien esivaihe, tehtiin USA:ssa 1800-luvun lopulla ja Euroopassa ideaa sovellettiin muutamaa vuotta myöhemmin. Autojen ja autoilun kehitys edellyttivät aikaisempaa parempia teitä ja tienpäällysteitä. 1900-luvun alkupuolisko tavallaan aloitti asfaltti- ja betonipäällysteiden välisen kilpailun ja ehkä juuri siitä johtuen oli erilaisten asfalttipäällysteiden kehitysaikaa. 1920-luvulla vaikutti kuitenkin siltä, että betonipäällyste voittaa asfaltin. USA:ssa kehitys johti kuitenkin asfalttipäällysteiden voittoon. Ennen toista maailmansotaa kehitettiin erilaisia asfalttibetonin sovelluksia. Euroopassa, erityisesti Saksassa, moottoritieverkostossa betonipäällyste todettiin asfalttia sopivammaksi ratkaisuksi. Betonin ja asfaltin kilpailuun tuli kuitenkin useiden vuosien väliaika. Toinen maailmansota aiheutti erityisesti Euroopassa tienrakennuksen ja siten myös asfalttipäällysteiden kehityksen keskeytyksen ja jopa taantuman. 1950- luvun loppupuolelle asti sovellettiin 1920- ja 30-lukujen tekniikkaa.
7 Kuva 5 Sodanjälkeisiä ensimmäisiä asfalttialan mainoksia Kavo Käyhkön kirjassa "Tienpäällysteet" vuonna 1945. Kolme silloisista mainostajista muodostaa yhdistettynä tämän päivän suurimman asfalttialan yrityksen Suomessa. Heti sodan jälkeen Suomen asfalttiteollisuus pyrki kehittämään voimakkaasti toimintaansa. 1930-luvulla toiminnassa olleiden yritysten lisäksi eräät uudet asfalttiyrittäjät tulivat mukaan alan kehittämiseen. Vuonna 1945 Kavo Käyhkön "Tiepäällysteet" -kirjan mainoksissa esiintyvät asfalttialan yritykset; Rakennus-oy CULTOR (Kavo Käyhkön oma uusi yritys), Asfalttiosakeyhtiö Lemminkäinen, Tierakennus o.y. Tiera ja Oy Wetek Ab. Rakennuttajista merkittävimpiä olivat Tie- ja vesirakennushallitus sekä Helsingin kaupunki. Sodan jälkeisinä lähivuosina kehitys oli mm. raaka-ainepulasta johtuen hidasta. Asfalttialan yrityksiä ja rakennuttajia merkittävämmässä asemassa kehittäjinä olivat muutamat alalle vihkiytyneet yksilöt, joita oli sekä rakentaja- että rakennuttajapuolella, mutta myös tutkimuspuolella. Tie- ja vesirakennushallitus kehittyi vähitellen merkittäväksi rakennuttajaorganisaatioksi. Helsingin kaupunki piti edelleen asemansa kunnallisten rakennuttajien itseoikeutettuna edustajana. Maamme omat varat eivät mahdollistaneet kovin suurisuuntaisia päällystysprojekteja, mutta onneksi Maailmanpankki tuli avuksi. 1950-luvun lopulla päästiin tekemään jo muutamia merkittäviä päällystystöitä. 1960-luvun alkua voidaan pitää perustellusti siirtymäajankohtana, jolloin Suomessa alkoi nykyaikainen asfalttipäällystetekniikka. Tällöin Suomeen hankittiin ensimmäiset asfalttiasemat, joiden voidaan katsoa olevan tämän päivän tekniikkaa ja kapasiteetiltaan moderneja. Ajankohtaan liittyy myös uusi päällyste öljysora jota voidaan pitää maamme tieverkoston oleellisena parannuksena. Maamme tieverkoston soratiet alkoivat nyt saada päällysteen joskaan eivät vielä kestopäällystettä mutta kuitenkin päällysteen, joka oli jo monta astetta sorapäällystettä korkeampaa luokkaa.