TEKNISEN SUUNNITTELU- JA KONSULTOINTIALAN YRITYSTEN STRATEGINEN TARKASTELU: Case Kouvolan seutu

TEKNISEN SUUNNITTELU- JA KONSULTOINTIALAN YRITYSTEN STRATEGINEN TARKASTELU: Case Kouvolan seutu Pekka Salmi, Marko Torkkeli, Jukka Hallikas, Ville Ojanen Lappeenrannan teknillinen yliopisto Kouvolan toimipiste Prikaatintie 9 45100 Kouvola Viite: Salmi Pekka, Torkkeli Marko, Hallikas Jukka and Ojanen Ville; Teknisen suunnitteluja konsultointialan yritysten strateginen tarkastelu: Case Kouvolan seutu, 26 s., 951-764-928-2, 1459-3173, 155, Research report, Lappeenranta 2004

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...3 1.1 TEKNINEN SUUNNITTELU TOIMIALANA...3 1.2 TEKNINEN SUUNNITTELU, INNOVAATIOT JA TEKNOLOGIAN SIIRTO...4 2. YRITYSTEN LIIKETOIMINTA-ALUEET JA TOIMIALAN YRITYSRAKENNE...5 2.1 TOIMIALAN RAKENNE SUOMESSA...6 2.2 TOIMIALAN RAKENNE KOUVOLAN SEUDULLA...7 3. SUUNNITTELUYRITYSTEN MENESTYSTEKIJÄT JA KILPAILUKYKY...9 3.1 TOIMIALA-ANALYYSI (5 KILPAILUVOIMAN MALLI)...9 3.2 YRITYSTEN RESURSSI- JA YDINOSAAMISPOHJAINEN TARKASTELU...11 4. LIIKETOIMINNAN HAASTEITA JA KEHITTÄMISTARPEITA...12 4.1 VAHVUUKSIIN JA MAHDOLLISUUKSIIN LIITTYVIÄ LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISTARPEITA...14 4.2 HEIKKOUKSIIN JA UHKIIN LIITTYVIÄ LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISTARPEITA...17 4.3 VERKOSTOMAISEEN TOIMINTATAPAAN LIITTYVIÄ NÄKÖKOHTIA...18 5. YHTEENVETO...19 LÄHTEET...21

3 1. JOHDANTO 1.1 Tekninen suunnittelu toimialana Teknisillä palveluilla tarkoitetaan erilaisia tutkimus-, suunnittelu- ja konsulttipalveluja, jotka kohdistuvat teollisiin tuotantolaitoksiin, rakentamiseen, energia- ja ympäristönhuoltoon, yhdyskuntiin, liikenteeseen sekä julkisiin yhteisöihin. Tuotanto- ja työllisyysosuudella mitaten tämän alan yritykset muodostavat Suomessa erittäin merkittävän liike-elämän palvelusektorin, jonka kehittymisen ja menestyksen taustalla on ennen kaikkea pääomavaltaisen metsä- ja metalliteollisuuden investointiaktiivisuus sekä julkisen perusinfrastruktuurin rakentaminen. Laaja kotimainen investointikysyntä ja vaativat asiakkaat ovat samalla kannustaneet yrityksiä laadullisen kilpailukyvyn ja tehokkuuden kehittämiseen: suomalainen insinööriosaaminen on nykyään kansainvälisestikin korkealle arvostettua. Teknisillä palveluilla on merkittävä rooli myös "uuden talouden" arvoverkoissa. Ns. osaamisintensiivisiä palveluliiketoimintoja tarvitaan nykyisin yhä enemmän yritysten keskittyessä omiin ydinliiketoimintoihinsa ja ulkoistaessa muut toimintonsa. Palveluliiketoimintaosaamisella onkin keskeinen merkitys sekä perinteiselle valmistavalle teollisuudelle ja palvelusektorille että uudelle liiketoiminnalle niiden tuottavuuden kannalta. Erilaisten liike-elämän palveluiden määrä ja kirjo on lisääntynyt viime vuosina selvästi ja yksityisen palvelusektorin osuus kansantaloudessa on samalla ylittänyt 50 %. Toimialan voidaan näin ollen katsoa olevan keskeinen osa kansantalouden innovaatiojärjestelmää (Tekes Teknologiastrategia, 2002). On lisäksi huomattava, että osaamisintensiivisistä palveluliiketoiminnoista on tullut dynaamisin osa maamme palveluvientiä. KTM:n (9/2002) selvityksen mukaan viennin arvon kasvun lisäksi palveluissa on tapahtunut merkittävää monipuolistumista: teknisen suunnittelun rinnalle on tullut vahvasti mukaan mm. tietotekniikkayrityksiä ja erilaisia liikkeenjohdon konsulttiyrityksiä, joiden vienti on moninkertaistunut muutamassa vuodessa (Lith 2002b). Teknisen suunnittelun ja konsultoinnin kohdalla kehittyminen erilliseksi toimialaksi on ollut seuraus juuri teollisuuden suunnittelutoiminnan asteittaisesta ulkoistamisesta pitkällä aikavälillä 1. Ajan kuluessa ja ulkoistuksen lisääntyessä tarvittavien suunnittelupalvelujen luonne on kuitenkin muuttunut. Keskeinen piirre kehityksessä on ollut, että teollisuus siirtää toimittajille enemmän vastuuta ja yhä suurempia suunnittelukokonaisuuksia, joissa edellytetään teknisen osaamisen lisäksi esim. rahoituksellista ja liikkeenjohdollista asiantuntemusta. Toimialakohtaiset rakennemuutokset ovat myös vaikuttaneet teknisten palvelujen kysyntään. Esimerkiksi metsäteollisuuden kohdalla maailmanlaajuinen keskittyminen on johtanut tilanteeseen, jossa teknisen suunnittelun markkinat eivät kasva, mutta niiden luonne muuttuu kun uusinvestoinnit vähenevät ja korvautuvat pienemmillä mutta suunnittelupanokseltaan vaativammilla uusintainvestoinneilla. Myös ympäristön suojeluun ja energian käyttöön liittyvien kysymysten painoarvo koko suunnitteluprosessissa on kasvanut merkittävästi. Tämä näkyy mm. elinkaarimallien lisääntyneenä käyttönä. (Viitamo 2000, 2003)

4 1 Esim. metsäteollisuudessa prosessi sai alkunsa 1950-luvun lopulla Jaakko Pöyryn perustamisesta. Suunnittelu- ja konsultointialan yrityksillä on edessään monenlaisia muitakin liiketoiminnan kehittämistarpeita. Esimerkiksi markkinoiden kansainvälistymisen myötä suunnitteluyrityksiltä edellytetään nykyään markkinointiin ja asiakaspalveluun panostamista, monipuolista kielitaitoa sekä paikallisten olojen tuntemusta. Myös informaatioteknologian ja telekommunikaation kehittyminen on muuttanut teknisten suunnittelupalvelujen luonnetta ja korostanut tiedon hallinnan merkitystä. Suunnitteluyritysten keskeisenä tulevaisuuden haasteena onkin uusien liiketoimintamallien ja -prosessien kehittäminen, sillä vakiintuneilla toimintatavoilla ei voida pysyvästi parantaa yritystoiminnan kannattavuutta. (Lith 2002a; Viitamo 2000) 1.2 Tekninen suunnittelu, innovaatiot ja teknologian siirto Teknisen alan suunnittelu- ja konsultointiyritykset myötävaikuttavat voimakkaasti uusien teknologioiden syntymiseen ja diffuusioon monilla toimialoilla. Teknisten suunnittelupalvelujen voidaan ensinnäkin nähdä siirtävän tietoa/teknologiaa esim. laitetoimittajilta ja alihankkijoilta asiakasyrityksille (Baark 2001b, 2002). Lisäksi suunnittelu- ja konsultointiyritysten projekteihin liittyy usein innovaatioyhteistyötä asiakkaan kanssa (den Hertog 2000; Bilderbeek & Brouwer 2000). Osaamisintensiivisten yrityspalvelujen kehittämisprosessille onkin tyypillistä, että palveluyritysten yksittäisten asiantuntijoiden yhdessä asiakkaiden kanssa tekemien pienten muutosten kokonaisuus johtaa vähitellen suurempaan muutokseen. Uuden tiedon ja innovaatioiden syntymisen kannalta aktiivinen vuorovaikutus asiakkaan ja palvelun tarjoajan kanssa on näin ollen erittäin tärkeää. Vaikka suunnittelu- ja konsultointiyritysten innovaatiot syntyvät pääasiassa asiakasyritysten kanssa tehdyissä projekteissa, on niillä luonnollisesti myös omaa, sisäistä innovaatiotoimintaa. Sisäinen innovaatiotoiminta on tärkeää erityisesti palvelujen eiteknologisten osien kannalta. Palveluinnovaatiot voivatkin uusien teknologisten ratkaisujen ohessa/sijaan sisältää esim. uuden asiakasrajapinnan, uuden jakelukanavan tai kokonaan uuden palvelukonseptin (ks. den Hertog 2000). Toisaalta, uusi palvelukonsepti voi tarkoittaa pelkästään palvelun tai ongelman ratkaisun uudelleen organisoimista, jolloin "innovaatio" ei ole yhtä selkeä kuin tuotteiden kohdalla. Tällöin tavoiteltujen asiakkaiden ja kohdemarkkinoiden näkemys yleisesti ratkaisee uuden konseptin innovatiivisuuden. Joka tapauksessa kyky kehittää uusia palvelukonsepteja tuote-, prosessi- ja jakeluinnovaatioiden kautta tulee olemaan keskeinen kilpailutekijä teknisen alan suunnittelu- ja konsulttiyrityksille tulevaisuudessa. Systemaattinen osaamisen kehittäminen ja innovaatiotoiminta on toisaalta vaikeaa suunnitteluyrityksille viime vuosina kiristyneen kilpailun ja tätä kautta pienentyneiden voittomarginaalien vuoksi. Kilpailun kiristyminen sekä kotimaan että kansainvälisillä markkinoilla on johtanut suunnitteluyrityksissä erityisesti toimeksiantojen keskipituuden lyhenemiseen sekä suunnittelu- ja konsultointipanosten supistumiseen. Tämä myös rajoittaa suunnittelupalvelujen tutkimus- ja kehittämistoimintaa, koska työtuntien laskutettavuusaste täytyy pitää korkeana. Liiketoiminnan pitemmän aikavälin kehityksen kannalta uutta osaamista sisältävät palvelutuotteet olisivat kuitenkin hyödyllisempiä kuin vähän asiakaskohtaista soveltamista vaativat palvelut: osaamisen suunni-

5 telmallisen kehittämisen laiminlyönti nimittäin johtaa ennemmin tai myöhemmin yrityksen arvontuotantokyvyn laskuun (SKOL 2002). Yksi ongelma on edelleen T&K:n tason mittaaminen palvelusektorilla. Palveluyrityksissä toiminta on hajautuneempaa ja epämuodollisemmin organisoitua kuin teollisuusyrityksissä, joissa T&K on usein erillisenä osastona. Lisäksi palveluyrityksissä sisäinen henkilöstökoulutus on monesti T&K:a tärkeämpi osaamisen kehittämisinvestointi ja se voi jopa korvata T&K:n uusien tuotteiden kehittämisfoorumina (Luukkainen & Niininen 2000). 2. YRITYSTEN LIIKETOIMINTA-ALUEET JA TOIMIALAN YRITYSRA- KENNE Toimialaluokituksen mukaan tekninen palvelu (Tol 742) jaetaan yhdeksään alatoimialaan: 1. yhdyskuntasuunnittelu 2. maa- ja vesirakentamisen tekninen palvelu 3. arkkitehtipalvelu 4. rakennetekninen palvelu 5. lvi-tekninen palvelu 6. sähkötekninen suunnittelu 7. muu rakennustekninen suunnittelu 8. kone- ja prosessisuunnittelu 9. muu tekninen palvelu Todellisuudessa alalla toimivien yritysten liiketoiminta kuitenkin kattaa suunnittelun ja konsultoinnin lisäksi investointiprojektien toteuttamisen. Investointien teknisen esija perussuunnittelun lisäksi palvelutarjontaan voivat kuulua esimerkiksi erilaiset investointipäätöksiin liittyvät toteutettavuusselvitykset ja tutkimukset. Suuret projektiinsinööritoimistot voivat myös tehdä kokonaistoimituksia, jotka sisältävät suunnittelutyön lisäksi koneita, laitteita ja tuotantoprosesseja. Näistä liiketoiminta-alueista koostuvaa toimialaa kutsutaan yleisemmin engineering-toimialaksi (Viitamo 2000). Teknisen palvelualan yritysten liiketoiminta-alueista voidaan tehdä esim. seuraavanlainen ryhmittely (Kässi 1996, 1997): Taulukko 1. Teknisen suunnittelualan liiketoiminta-alueet Tekninen suunnittelu Laitossuunnittelu Laitesuunnittelu Investointien suunnittelupalvelut Esisuunnittelu Perussuunnittelu Teknistaloudellinen suunnittelu Vaihtoehtojen vertailu Konsultointi ja tutkimukset Tietämyksen myynti Yleisen osaamisen myynti Erikoisosaamisen myynti Investointien toteutuspalvelut Projektin johtotyö Koulutus ja käyttöönoton ohjaus Avaimet käteen toimitukset Laitetoimitukset

6 Feasibility-tutkimukset Master plan selvitykset Oma valmistus Valmistuttaminen 2.1 Toimialan rakenne Suomessa Suunnitteluyritysten perustamiskynnys on perinteisesti ollut melko matala, sillä lähtökohdaksi on yleensä riittänyt yrityksen työntekijöiden tekninen osaaminen ja ammattitaito sekä riittävä kysyntä palveluille. Puhtaan suunnittelutoimiston perustaminen ei myöskään edellytä huomattavia investointeja. Matala perustamiskynnys onkin näkynyt yhden tai korkeintaan muutaman hengen yritysten määrän tuntuvana kasvuna 1990-luvun laman jälkeen. Osasyynä yritysten määrän kasvuun on myös ollut alihankinnan lisääntyminen toimialan sisällä. Osa suuremmista suunnittelutoimistoista on nimittäin muuttumassa eräänlaisiksi pääurakoitsijoiksi, jotka käyttävät pienempiä suunnitteluyrityksiä alihankkijoina projektikohtaisesti. (Lith 2002a) Vuonna 2002 Suomessa toimi Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n tilastojen mukaan 6 635 teknisen palvelualan yritystä 2. Yritykset työllistivät lähes 30 000 henkilöä ja yhteenlaskettu liikevaihto oli n. 3,3 miljardia euroa. Alan yritysten määrä pysyi käytännössä ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna, mutta luku on kuitenkin noin 1 400 suurempi kuin 1990-luvun alussa 3. Yritysrakenteeltaan tekninen palveluala on varsin pienyritysvaltaista, sillä alle viiden työntekijän yritysten osuus yrityskannasta on n. 85 prosenttia. Vastaavasti suuria, yli sadan hengen yrityksiä toimialalla on vain runsas kolmekymmentä. Alan työllisyys on viime vuosina kasvanut suhteellisen hitaasti, mikä on johtunut uuden tietotekniikan aiheuttamasta tuottavuuden noususta ja osittain myös palvelujen kysynnän epävakaasta kehityksestä. (Lith 2002a, http://statfin.stat.fi). YTR:n mukaan teknisen palvelualan toimipaikkoja on eniten arkkitehtipalvelussa sekä kone- ja prosessisuunnittelussa. Toimipaikkojen liikevaihdolla ja henkilöstön määrällä mitaten kone- ja prosessisuunnittelu on taas alatoimialoista selvästi suurin. Toimialakohtaiset liikevaihto- ja henkilöstömäärät on esitetty seuraavassa taulukossa 4 : Taulukko 2. Teknisen palvelualan toimipaikat toimialoittain Suomessa vuonna 2002 Toimiala Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto (1000 EUR) yhdyskuntasuunnittelu 394 2 044 165 953 maa- ja vesirakentamisen 178 1 088 80 610 tekninen palvelu arkkitehtipalvelu 1 464 3 265 226 651 rakennetekninen palvelu 699 2 719 204 428 lvi-tekninen palvelu 489 1 740 123 651 sähkötekninen suunnittelu 577 1 905 184 870 muu rakennustekninen suunnittelu 1 127 3 663 439 713 kone- ja prosessisuunnittelu 1 395 10 531 1 573 607 muu tekninen palvelu 401 1 718 167 728 teknisen testaus ja analysointi 509 2 567 268 830 YHTEENSÄ 7 233 31 240 3 436 041

7 2 Toimipaikkoja oli noin 7200 (ks. taulukko 2). 3 Erityisen paljon yritysten määrä lisääntyi vuosina 1995 98 (5385 6568). 4 Tekniseen palveluun on tässä rinnastettu myös teknisen testauksen ja analysoinnin toimiala (Tol 743). 2.2 Toimialan rakenne Kouvolan seudulla Vaikka alan palvelutarjonta on keskittynyt vahvasti Uudellemaalle ja siellä erityisesti pääkaupunkiseudulle, on myös Kouvolan seudulla merkittävä lukumäärä tekniseen suunnitteluun ja konsultointiin suuntautuneita yrityksiä. Syynä tähän on erityisesti puunjalostus- ja prosessiteollisuuden suuryritysten yksiköiden keskittyminen alueellisesti Kymenlaaksoon: varsinkin kemiallisessa ja mekaanisessa metsäteollisuudessa suunnittelutoiminnan ulkoistamisesta on tullut yhä yleisempää. Yritys- ja toimipaikkarekisterin mukaan Kouvolan seudulla oli vuoden 2002 lopussa 139 teknisen palvelualan toimipaikkaa, joiden yhteenlaskettu liikevaihto oli yli 50 miljoonaa euroa 5. Toimialoittain toimipaikat jakautuivat seuraavasti 6 : Taulukko 3. Teknisen palvelualan toimipaikat Kouvolan seudulla vuonna 2002 Toimiala Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto (Me) yhdyskuntasuunnittelu 7 maa- ja vesirakentamisen 5 tekninen palvelu arkkitehtipalvelu 15 rakennetekninen palvelu 16 lvi-tekninen palvelu 12 sähkötekninen suunnittelu 8 675 49,3 muu rakennustekninen suunnittelu 23 kone- ja prosessisuunnittelu 33 muu tekninen palvelu 7 teknisen testaus ja analysointi 13 63 4,3 YHTEENSÄ 139 738 53,6 Toimipaikkojen määristä voidaan todeta, että kone- ja prosessisuunnitteluun erikoistuneiden yritysten osuus on selvästi suurin. Rakenneteknisen palvelun ja muun rakennusteknisen suunnittelun toimipaikkoja on myös suhteellisesti melko paljon. Toimipaikkojen liikevaihdolla ja henkilöstön määrällä mitaten kone- ja prosessisuunnittelu on kuitenkin ylivoimaisesti merkittävin toimiala 7 : metsäklusterin vahva asema alueella näkyy siis myös teknisen palvelualan yritysten erikoistumisessa. Kun toimipaikkojen suhteellisia osuuksia toimialoittain verrataan koko maan vastaaviin lukuihin (kuvio 1), nähdään että kone- ja prosessisuunnittelun alalla on hieman 5 Toimialarajauksesta riippuen yrityksiä on 130 200 kpl. Yrityksiä kartoitettiin YTR:n lisäksi myös Yritystelestä, Sinisestä Kirjasta sekä Kymenseutu.net paikallisportaalista, joista saadun informaation (toimialakuvausten) perusteella YTR:n tilastoon voisi lisätä jonkin verran toimipaikkoja. Erotuksesta pääosa koostuu kuitenkin yrityksistä, joiden liiketaloudellinen toiminta ei vastaa yritys- ja toimipaikkarekisterissä vaadittavia kriteereitä (toiminta hyvin vähäistä, sivutoimista tms.). Joukossa on myös esim. engineering-toimintoja varsinaisen toiminnan ohella suorittavia rakennusyrityksiä ja konepajoja, joita ei ole laskettu mukaan TOL 742:een. Osa tietokantojen yritystiedoista oli edelleen vanhentuneita.

8 6 Alatoimialojen henkilöstö- ja liikevaihtotietoja ei ole merkitty, koska tiedot olisi pitänyt kerätä 5 numeron tasolla (seuraava taso Tilastokeskuksen tilastoinnissa). 7 Neljän suurimman suunnittelutoimiston (CTS Engineering, JP-Suunnittelu, LCA Engineering ja SAV) osuus koko toimialan henkilöstöstä ja liikevaihdosta on yli puolet. keskimääräistä enemmän toimipaikkoja. Erittäin selvä ero toimipaikkojen suhteellisissa osuuksissa on kuitenkin arkkitehtipalvelun kohdalla, sillä Kouvolan seudulla arkkitehtitoimistojen osuus on vain noin puolet koko maan vastaavasti osuudesta 8. Toimipaikkojen suhteelliset osuudet toimialoittain 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % Kouvolan seutu Koko Suomi yhdyskuntasuunnittelu maa- ja vesirakenta... arkkitehtipalvelu rakennetekninen pal... lvi-tekninen palvelu sähkötekninen suunn... muu rakennusteknin.. kone- ja prosessisuu... muu tekninen palvelu teknisen testaus ja a... Kuvio 1. Toimipaikkojen suhteelliset osuudet toimialoittain koko Suomessa ja Kouvolan seudulla Yrityskokoluokittain tarkasteltuna (taulukko 4) nähdään, että pienien, alle 5 henkilöä työllistävien yritysten osuus on vajaa 80 % kaikista toimipaikoista. Osuus on näin ollen melko lähellä koko maan keskiarvoa. Vastaavasti voidaan nähdä, että yli 10 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja on ainoastaan 8 kpl. Liikevaihdolla mitattuna havaitaan samoin pienten yritysten suuri osuus: lähes 70 %:lla toimipaikoista liikevaihto jää alle 200 000 euron. Taulukko 4. Toimipaikkojen lukumäärät Kouvolan seudulla henkilökunnan ja liikevaihdon suuruusluokan mukaan jaoteltuna (yritys- ja toimipaikkarekisterin TOLluokat 742 & 743) Henkilökunnan kpl % Liikevaihdon suuruusluokka kpl % suuruusluokka ei tiedossa 9 6,47 ei tiedossa 9 6,47 0-4 106 76,26-199 999 95 68,35 5-9 16 11,51 200 000-399 999 14 10,07 10-19 3 2,16 400 000-999 999 16 11,51 20-49 3 2,16 1 000 000-1 999 999 1 0,72 50-99 0 0,00 2 000 000-9 999 999 3 2,16 100-249 2 1,44 10 000 000-19 999 999 1 0,72 250-0 0,00 20 000 000-0 0,00

9 8 Syynä tähän on alan yritysten sijoittuminen enemmän kasvukeskuksiin ja suuriin kaupunkeihin: esim. Arkkitehtitoimistojen liittoon (ATL) kuuluvista arkkitehtitoimistoista 58,9 % sijaitsi Helsingissä vuonna 2002. Seuraavaksi eniten arkkitehtitoimistoja oli Espoossa (8,9 %), Oulussa (6,7 %) ja Tampereella (6,1 %). 3. SUUNNITTELUYRITYSTEN MENESTYSTEKIJÄT JA KILPAILUKYKY Suomalaisen teknisen palvelualan yritykset muodostavat toimialakokonaisuuden, joka tuottaa hyvin monipuolisesti erilaisia suunnittelupalveluja. Vaikka liiketoimintamallit ja strategiat poikkeavat luonnollisesti toisistaan yrityksittäin ja alatoimialoittain, voidaan suunnittelu- ja konsultointialalla kuitenkin identifioida muutamia yleisiä kilpailukykyyn vaikuttavia ulkoisia/toimialakohtaisia sekä sisäisiä/yrityskohtaisia tekijöitä. 3.1 Toimiala-analyysi (5 kilpailuvoiman malli) Teknisen suunnittelu- ja konsultointialan kilpailutilannetta voidaan analysoida esimerkiksi Michael Porterin 5 kilpailuvoiman mallin avulla (Porter 1980). Mallissa toimialan yritysten kannattavuuteen vaikuttavat: 1) kilpailu olemassa olevien yritysten välillä, 2) alalle pyrkivien uhka, 3) korvaavien tuotteiden tai palvelujen uhka sekä 4) toimittajien ja 5) ostajien neuvotteluvoima. Mitä voimakkaampi kukin tekijä on, sitä vaikeampaa alalla on toimia kannattavasti. Näiden tekijöiden analysointi auttaa yritystä laatimaan yleisen strategian, jonka perusteella yrityksellä on mahdollisuus olla keskimääräistä kannattavampi toimialallaan. I. Kilpailu olemassa olevien yritysten välillä Kuten jo edellä on todettu, suunnitteluyritysten välinen kilpailu on ollut viime vuosina voimakasta. Erityisesti 1990-luvun alkupuolella tapahtuneen kotimaisen kysynnän supistumisen seurauksena syntynyt ylikapasiteetti johti kilpailun selvään kiristymiseen ja tätä kautta toiminnan kannattavuuden laskuun. Edes vuosikymmenen jälkipuoliskolla tapahtunut nousukausi ei tuonut parannusta tilanteeseen. Suunnitteluyritysten kansainvälistyminen on samoin lisännyt kilpailua kotimarkkinoilla: Suomessa toimii tällä hetkellä Jaakko Pöyryn lisäksi useampia kansainvälisiä konsulttiryhmittymiä. Useilla suunnittelun alatoimialoilla markkinoiden hidas tai pysähtynyt kasvu myös voimistaa tätä kilpailutekijää. Kasvun mahdollistamiseksi on siksi etsittävä uusia korkeatasoiseen osaamiseen perustuvia vientiin suunnattuja palveluja esim. energiatekniikan sekä vesi- ja ympäristöhuoltotekniikan aloilta. Toimialan sisäistä kilpailua kiristävät lisäksi suunnittelutyön korkeat kiinteät kustannukset: yritysten täytyy käyttää kapasiteetti mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen työn yksikkökustannusten minimoimiseksi. Edelleen palvelujen vähäinen differointimahdollisuus heikentää kannattavuutta. Asiakas voi nimittäin tällöin vapaammin valita useamman toimittajan väliltä ja siten kilpailuttaa suunnitteluyrityksiä. II. Alalle pyrkivien uhka Toimialalle voi tulla uusia yrityksiä joko yritysten perustamisten tai toimialavaihdosten kautta. Suunnitteluyritysten perustamiskynnys on, kuten kappaleessa 2 mainittiin, alhaisista investointikustannuksista johtuen melko matala, mutta näiden perustettujen yritysten uhka ei yleensä ole kovin suuri alalla jo pitemmän aikaa toimineille yrityk-

10 sille. Useimmiten perustetut suunnittelutoimistot ovat nimittäin vain muutaman henkilön työllistäviä ja kilpailevat näin ollen lähinnä toimialan muiden pienyritysten kanssa. Toimialavaihdoksen kautta markkinoille tuleminen ei taas ole tavallista suunnittelutoimialalla. Tällöinkin yleensä suurempi monialainen yritys ostaa markkinoilla jo toimivan suunnitteluyrityksen. Keskeinen alalle tulon este on siis se, että suunnitteluosaaminen kertyy ja sitoutuu yrityksiin pitemmän aikavälin kuluessa, jolloin sitä ei voi helposti "tuoda" toimialan ja sen yritysten ulkopuolelta. Käytännössä suunnitteluyrityksen on tällöin kasvettava itsenäisesti ja kehitettävä osaamista askel kerrallaan. Kehittymistä voi toisaalta tapahtua vain jos pääsee mukaan suurempiin ja haastavampiin projekteihin. Tätä kautta syntyneet asiakassuhteet ja referenssit vaikeuttavat näin edelleen uuden, tuntemattoman yrityksen markkinoille tuloa. III. Korvaavien tuotteiden tai palvelujen uhka Porterin mallissa korvaavilla tuotteilla ja palveluilla tarkoitetaan toisten toimialojen hyödykkeitä. Teknisen suunnittelun kohdalla tällaista uhkaa ei siten suoranaisesti ole. Toisaalta teollisuuden laitevalmistajien suuntautuminen lisääntyvässä määrin suunnittelupalveluihin esim. metsäklusterissa vähentää jossain määrin suunnitteluyritysten työtä. Lisäksi suunnitteluyritysten palvelujen laajentuminen rahoituksellisen, strategisen tms. konsultoinnin piiriin johtaa päällekkäisyyksiin palveluntarjonnassa erilaisten liikkeenjohdon konsulttiyritysten kanssa. IV. Toimittajien neuvotteluvoima Suunnittelutoimialalla tuotantopanoksena ovat lähinnä työvoima ja suunnitteluun käytettävät ohjelmistot, joten tämä kilpailuvoima ei ole kovin vahva. Työntekijöiden palkkakehitystä rajoittaa ensinnäkin projektitulojen ja kysyntätilanteen vaihtelevuus 9. Ohjelmistojen hankinta ja käyttö ovat puolestaan kyllä merkittäviä kustannustekijöitä suunnitteluyrityksille, mutta ohjelmistovalinnoissa ja lisenssien hinnoissa ei ole juuri neuvotteluvaraa. Työvoiman neuvotteluvoimaan liittyen on todettava, että osaavan henkilöstön saatavuudessa on ajoittain esiintynyt ongelmia. 1990-luvulla alan yritykset sopeutuivat kysynnän laskuun henkilöstöä vähentämällä, mikä osaltaan johti suunnittelualan vähentyneeseen vetovoimaan ja samalla nurinkuriseen tilanteeseen, jossa sopivan työvoiman saatavuudesta on muodostunut toiseksi tärkein työllistämisen este 10. Suunnitteluyritykset joutuvat lisäksi kilpailemaan työvoimasta varsinkin teollisuuden tuotekehitysosastojen kanssa, jolloin palkkakysymykset voivat nousta esteeksi rekrytoinnille. V. Ostajien neuvotteluvoima Vaikka laaja kotimainen investointikysyntä ja vaativat asiakkaat ovat olleet keskeisiä tekijöitä suunnittelutoimialan kehityksen kannalta, on asiakasyrityksillä kuitenkin vahva neuvotteluvoima. Vahva neuvotteluvoima koskee paitsi suunnittelupalvelujen hintoja ja projektien kestoa myös muita sopimusten yksityiskohtia 11. Tämä yritysten kannattavuuteen negatiivisesti vaikuttava tekijä on läheisesti yhteydessä olemassa olevien yritysten väliseen kilpailuun: asiakkaiden mahdollisuus valita useamman suunnittelutoimiston väliltä johtaa usein tarjousten alhaiseen hintatasoon. 9 Esim. USA:ssa projektien kestot määräävät lisäksi usein myös työsuhteiden kestot.

11 10 KTM:n suhdannekyselyjen (2001) mukaan kysynnän riittämättömyys ja epävarmuus tulevaisuudesta on teknisellä palvelualalla tärkein työllistämisen este (Lith 2002a). 11 Esim. käytettäviä suunnitteluohjelmistoja. Yhteenvetona 5 kilpailuvoiman analyysista voi todeta, että suunnittelualan yritysten kannattavuuteen vaikuttaa em. tekijöistä voimakkaasti vain kaksi: olemassa olevien yritysten keskinäinen kilpailu ja ostajien neuvotteluvoima. Näillä on kuitenkin huomattava vaikutus toimialan rakenteen kehitykseen. Yksi selvä trendi suunnittelutoimialan yritysrakenteen kehityksessä on viime vuosina ollut konsolidoituminen: suuret kansainväliset konsulttiryhmät ovat ostaneet paljon pienempiä suunnittelutoimistoja ja suunnitteluyritysten fuusioita on myös tapahtunut. Konsolidoitumisen syyt ovat pitkälti samoja kuin muillakin toimialoilla eli pyritään kustannussäästöihin, toiminnan tehostamiseen ja suuruuden ekonomiaan. Suunnittelutoimialalla konsolidoituminen ja tätä kautta markkinoiden laajentaminen auttaa myös tasaamaan talouden syklejä. Yritysostojen taustalla on edelleen uuden osaamisen sekä kansainvälisten asiakassuhteiden ja referenssien hankkiminen. Markkinoiden kansainvälistymisen myötä ovat toisaalta konsolidoituneet myös monet suunnittelutoimistojen asiakastoimialat tässä suhteessa suunnittelutoimialan kehitys heijastaa useiden teollisuussektorien rakenteen kehitystä (Svensk Teknik och Design, Sector Review 2002). Koska kansainväliset suuryritykset ottavat yhä enemmän suunnitteluyrityksiä ja muita alihankkijoita mukaan omiin verkostoihinsa, vaaditaan tällöin myös toimittajilta paljon resursseja. 3.2 Yritysten resurssi- ja ydinosaamispohjainen tarkastelu Yritysten ns. resurssipohjainen tarkastelu korostaa organisaatioiden heterogeenisyyttä ja niiden idiosynkraattisten resurssien vaikeaa siirrettävyyttä kilpailuedun saavuttamisen lähtökohtana. Yrityksen strategiaprosessille on siten keskeistä näiden resurssien identifiointi, kehittäminen ja hyödyntäminen (Clark 2000). Vaikka analyysin painopiste on sisäisten vahvuuksien ja heikkouksien tarkastelussa, huomioi se myös tarpeen luoda asiakkaalle arvoa tuottavia tuotteita/palveluita eli markkinatekijät. Resurssipohjaisen näkökulman mukaan yrityksen resurssi tai kyvykkyys on arvokas, jos se on harvinainen ja vaikea imitoida, eikä ole korvattavissa muilla resursseilla. Resurssit eivät toisaalta yksin luo yritykselle strategista kilpailuetua. Kyky hyödyntää resursseja niitä yhdistelemällä on myös tärkeää. Resurssit ja kyvykkyydet yhdessä muodostavat yrityksen ydinosaamisen (Prahalad & Hamel 1990), jolle kilpailuetu kuten ylivoimainen laatu, tehokkuus, innovatiivisuus tai asiakaslähtöisyys voi rakentua. Suunnittelutoimistojen kohdalla ydinosaaminen liittyy yleensä niiden kykyyn soveltaa teknistieteellistä ja aiemmista projekteista kertynyttä tietoa uusissa projekteissa erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ydinosaamisen tulee aina olla selvästi kilpailijoiden ydinosaamisesta eroava, joten se tunnistaminen on avainasemassa toimivan strategian laadinnassa. Ydinosaamisen tunnistamisessa voi käyttää apuna esim. arvoketjuanalyysiä, so. vertaamalla yrityksen omaa arvoketjua kilpailijoiden arvoketjuihin. Suunnitteluyrityksen tärkein resurssi on luonnollisesti koulutettu ja osaava henkilöstö. Suunnittelutoimisto on puhdas tietoyritys, joka luo ja jalostaa informaatiota, joten henkilöstön ongelmanratkaisukyvyllä ja innovatiivisuudella on suuri merkitys uuden informaation syntymisen kannalta. Osaamista täytyy myös suunnitelmallisesti ylläpi-

12 tää ja kehittää esim. koulutuksen kautta jottei yrityksen arvontuotantokyky laskisi (SKOL 2002; Hibbert 2001). Ns. hiljainen tieto ja asiantuntemus täytyy edelleen pystyä siirtämään ajan kuluessa projektitiimien kokeneilta insinööreiltä vielä oppimisvaiheessa oleville insinööreille, jotka haluavat kehittää omaa osaamistaan ja tietopohjaansa (Baark 2001b). Organisaation tieto voi olla joko yksittäisten ihmisten hallussa tai erilaisten ryhmien kollektiivisesti omistama. Tiedon "omistajuus" on tärkeää, koska se määrittää kuka tietoa voi organisaatiossa käyttää: jos se on yksilön hallussa, organisaatio ei voi omaksua tai käyttää sitä ilman ko. henkilön yhteistyötä. Jos tieto sen sijaan on kollektiivista, yritys ei ole niin riippuvainen jonkun tietyn avainhenkilön läsnäolosta tai muista henkilöstöjärjestelyistä. Tiedon sijainti ja kontrollioikeus siis vaikuttaa yrityksessä hyvin paljon sen integraatiomahdollisuuksiin ja sitä kautta myös innovaatioiden syntymiseen. Leiponen (2003) on esimerkiksi tutkinut innovaatioita liike-elämän palveluissa ja havainnut, että organisaation tiedonhallinnalla on selviä vaikutuksia innovaatioiden menestykseen. Tutkimustulokset osoittavat, että kollektiivisella tasolla sekä hiljainen että eksplisiittinen tieto myötävaikuttavat innovaatioiden onnistumiseen 12. Samoin yksilöiden eksplisiittinen tieto tukee yrityksen innovatiivisuutta. Yksilötason hiljaisella tiedolla ei kuitenkaan oletuksen vastaisesti näyttänyt olevan yhteyttä innovaatioihin. Tällainen taitoihin ja rutiineihin sidottu tieto onkin kaikkein vaikein yhdistää muuhun tietoon, koska sitä on vaikea kommunikoida muille työntekijöille ja ryhmille. Koska organisaation tieto on sitoutunut erilaisiin rutiineihin, on tärkeää erottaa operatiiviset ja innovatiiviset rutiinit toisistaan. Suunnittelutoimistojen kohdalla tämä voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä insinöörit eivät itsekään aina pysty luokittelemaan tiettyjä rutiineja innovatiivisiksi. Toisaalta Baarkin (1999, 2001a) mukaan esim. informaatioja kommunikaatioteknologioita hyödyntäviä innovatiivisia rutiineja on viime vuosina alettu käyttää enenevässä määrin uusien tuotteiden ja prosessien kehittämiseen suunnittelutoimialalla. Vaikka uudet informaatio- ja kommunikaatioteknologiat ovat suunnitteluyrityksen liiketoiminnassa keskeisiä, ei tietotekniikka resurssipohjaisen näkökulman mukaan kuitenkaan ole "arvokas" resurssi. Uusimmat suunnitteluohjelmistot ovat enemmän välttämätön edellytys toiminnan kannalta kuin kilpailuedun saavuttamisen mahdollistava tuotannontekijä. Joka tapauksessa investoinnit tietotekniikkaan ovat 1980-luvulta lähtien lisänneet työntekijöiden tuottavuutta sekä kasvattaneet samalla yrityksiin sitoutunutta pääomaa. On myös huomattava, että kotimaiset suunnittelutoimistot olleet kansainvälisen kehityksen eturintamassa uusien informaatioteknologioiden hyödyntämisessä. Viime aikoina on erityisesti pyritty integroimaan toimistojen ja asiakkaiden tietojärjestelmiä palveluiden ulkoistamisen kannattavuuden parantamiseksi 13. 4. LIIKETOIMINNAN HAASTEITA JA KEHITTÄMISTARPEITA Edellä käsitellyt suunnitteluyritysten kilpailukykyyn vaikuttavat ulkoiset ja sisäiset tekijät voidaan yhdistää toimialan SWOT-analyysiin. Toisin sanoen, tarkoituksena on 12 Hiljainen tieto on yleensä uusien palvelukonseptien syntymisen taustalla, kun taas eksplisiittinen tieto liittyy useammin palvelujen inkrementaaliseen kehittämiseen.

13 13 Uusia tiedonsiirtomalleja on kehitetty myös Tekesin Prosessi-Integraatio teknologiaohjelmassa (esim. Galleria-sovellus prosessiteollisuuden suunnittelijoille). tunnistaa alan yleiset vahvuudet ja heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhat, joiden pohjalta voidaan lähteä arvioimaan liiketoiminnan kehitystarpeita ja -tekijöitä. Tässä SWOT-analyysin pohjana käytetään paitsi kirjallisuudesta löytyviä tekijöitä myös Kouvolan seudun suunnittelualan verkostostrategian laadinnan yhteydessä saatuja tuloksia 14. VAHVUUDET vaativat kotimarkkinat ja asiakkaat paikallisten olojen tuntemus kansainvälisyys monilla yrityksillä yritykset verkostoituneita (myös kilpailijat tekevät yhteistyötä) henkilöstön koulutus ja ammattitaito (vahva kokemus, koska vaihtuvuus vähäistä) monialaisuuden hallinta (erityisalojen asiantuntemus) ja korkeatasoinen osaaminen yritysten innovatiivisuus keskittyminen avainteknologioihin uuden tietotekniikan laaja-alainen hyödyntäminen suunnittelutyössä henkilökohtaiset asiakassuhteet alalla ei tarvita suuria pääomia MAHDOLLISUUDET teollisuuden ja julkisen sektorin palvelujen lisääntyvä ulkoistaminen (esim. kunnossapidon dokumentoinnin ylläpito metsäteollisuudessa) markkina-alueen laajentaminen ja EU:n julkiset hankintamarkkinat yritysten välisen yhteistyön ja verkostoitumisen kehittäminen liiketoimintamallien uudistaminen (esim. palvelujen tuotteistaminen ja asiakkuuksien kehittäminen) toiminnan tehostuminen uuden informaatioteknologian avulla (tiedonhallinta) ympäristöala (kierrätys, kestävä kehitys) ja elinkaariajattelu (suunnittelun roolit eri vaiheissa) HEIKKOUDET suhdanneherkkyys ja riippuvuus julkisen sektorin markkinoista peruspalveluiden alhainen hintataso ja kannattavuuden hidas paraneminen pitäytyminen vakiintuneissa toimintamalleissa (uudistumiskyvyn puute) yritysten kasvuhaluttomuus puutteet markkinoinnin ja liiketoiminnan osaamisessa puutteet talouden suunnittelussa ja seurannassa vähäinen tutkimus- ja kehittämistoiminta (resurssien puuttuessa) alan tuntemattomuus ja riittämätön arvostus (ongelmat rekrytoinnissa) henkilöstön vinoutunut ikärakenne yritysten heikohko keskinäinen tuntemus (realisoitumattomat yhteistyömahdollisuudet) alihankinnan ongelmat UHAT julkisen sektorin kysynnän pysyvä väheneminen kotimaassa kotimaisen hintakilpailun koveneminen ulkomaisten kilpailijoiden yhä lisääntyvä määrä kotimaan markkinoilla toiminnan kehittämismahdollisuuksien ratkaiseva heikkeneminen kannattavuuden laskun myötä toimialan arvostuksen väheneminen pätevien työntekijöiden puute (alalle ei hakeuduta) Kuvio 2. Teknisen suunnittelun toimialan vahvuudet ja heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhat (Lith 2002a, Saurio 2004) 14 Strategiaprosessi on Kouvolan Kasarmimäen Osaamiskeskuksen organisoima ja sitä johtaa valtiot. tohtori Simo Saurio. Strategiatyö on tätä kirjoitettaessa vielä kesken, mutta strategiaprosessin kolmea

14 ensimmäistä vaihetta kuvaavassa raportissa on käsitelty toimialan nykytilannetta ja kehitystarpeita (Saurio 2004). 4.1 Vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin liittyviä liiketoiminnan kehittämistarpeita SWOT-analyysista voidaan johtaa liiketoiminnan kehittämistarpeita tarkastelemalla kuinka vahvuuksia ja mahdollisuuksia voisi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Kehityskohteita löydetään myös kun arvioidaan kuinka heikkouksia voidaan vähentää/eliminoida tai kun pyritään varautumaan tulevaisuuden uhkiin ja epävarmuuteen. Suunnittelutoimialan yritysten yksi merkittävimpiä vahvuuksia on ollut laaja kotimainen investointikysyntä erityisesti metsä- ja metalliteollisuudessa sekä julkisella sektorilla. Tämä on kannustanut suunnitteluyrityksiä laadullisen kilpailukyvyn ja tehokkuuden kehittämiseen, ja näin johtanut kansainvälisen kilpailukyvyn paranemiseen sellaisissa globaaleissa segmenteissä, joissa kysynnän osuus on kotimaista osuutta vähäisempi (Räsänen et al. 1994). On huomionarvoista, että suunnittelutoimistojen kansainvälistymisen ja toiminnan ulkomaille laajentamisen taustalla on usein yksittäisen merkittävän projektisopimuksen tekeminen ulkomaisen asiakkaan kanssa (O'Farrell et al. 1998). Prosessi poikkeaa näin ollen perinteisestä yrityksen kansainvälistymiskäytännöstä, jossa markkina-alueen laajentaminen perustuu selkeämmin tuotteen kysyntätekijöihin ja yrityksen arvioituun kilpailukykyyn ko. markkinoilla. Pääosa teknisten palvelujen viennistä suuntautuu tällä hetkellä toisiin EU-maihin, mutta esim. meri- ja laivanrakennustekniikan suunnittelua tehdään paljon Yhdysvaltoihin ja energiatekniikkaan ja metsä- ja puutalouteen liittyvä suunnitteluvienti on taas nousussa Kaakkois-Aasiassa. (Lith 2002b). Toisaalta, monilla suunnittelun alatoimialoilla markkinoiden hidas kasvu edellyttää uusien vientikohteiden ja - mahdollisuuksien etsimistä. Uusia korkeatasoiseen osaamiseen perustuvia vientimahdollisuuksia tarjoavat mm. energiatekniikka sekä vesi- ja ympäristöhuoltotekniikka. Tulevaisuudessa ympäristölähtöisen ja elinkaariajatteluun perustuvan suunnittelun merkitys korostuukin esim. EU:n uusissa jäsenmaissa jatkuvasti kiristyvien ympäristönormien myötä. Ympäristölähtöisen suunnittelun kohdealueita ovat lisäksi Ivymaat, vastateollistuneet Aasian ja Latinalaisen Amerikan maat sekä Afrikan kehitysmaat, jotka kamppailevat kasvavien ympäristöongelmien kanssa (Lith 2002b). Muina vientimahdollisuuksina voidaan pitää esimerkiksi Venäjän ja Baltian lähialueilla korostuvaa yhdyskuntasuunnittelua ja rakentamiseen liittyviä projektinjohtotehtäviä. Edelleen EU-maiden julkiset hankintamarkkinat voivat tarjota suunnitteluyrityksille uusia työtilaisuuksia (Lith 2002a). Suunnitteluyrityksillä vientitoiminnan lisääminen edellyttää kuitenkin usein yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten laitevalmistajien sekä muiden suunnittelutoimistojen kanssa. Tässä suhteessa yritysten välisen yhteistyön ja verkostoitumisen merkitys tullee voimakkaasti korostumaan tulevaisuudessa. Verkottumisen, allianssien ja strategisten kumppanuuksien tarkoituksena on itse asiassa muodostaa virtuaaliyrityksiä, joissa kukin osapuoli voi keskittyä ydinosaamiseensa (ks. kpl 4.3). Pitkälle erikoistuneiden yhteistyöyritysten välille ei tällöin myöskään pääse syntymään yhtä helposti kilpailuasetelmaa projektitietouden ja henkilöstön osalta. Lisäksi alihankinta on lisännyt toiminnan joustavuutta ja tehostanut palvelutuotantoa. Alihankintatoiminnassa esim. pienelle erikoistuneelle suunnittelutoimistolle voi avautua uusia markkinointi-

15 kanavia ja suurempi yritys puolestaan hyötyy tilanteesta, jos se saa uusia asiakkaita erikoistuneilla tuotteillaan. Suunnittelutoiminta on ulkoistettu hyvin pitkälle monilla teollisuusaloilla, mutta uusia toimintamalleja voidaan kuitenkin vielä kehittää. Esimerkkinä voidaan mainita tehtaiden dokumentoinnin ylläpitopalvelut, jotka tukevat operatiivista kunnossapitoa. Dokumentoinnin tarkoituksena on siis pitää ajan tasalla tiedot tuotantoprosessissa tehdyistä toimenpiteistä vikatilanteissa. Tällaisissa ulkoistustoiminnoissa asiakkaan ja suunnittelutoimiston tietojärjestelmien integroiminen on tärkeää, sillä dokumentit siirtyvät sähköisesti asiakkaalta suunnittelutoimiston tietokantoihin, joista asiakkaat saavat ne tarkistettuina käyttöönsä. Dokumentointipalvelun kehittämisestä hyvä esimerkki on Jaakko Pöyryn DOC 2000 -konsepti. (Viitamo 2000) Korkeatasoisen osaamisen ja kilpailukyvyn säilyttäminen vaatii haastavissa projekteissa mukana olemista, mutta innovatiivisuutta voidaan kehittää varsinaisten toimeksiantojen lisäksi myös erilaisissa kehityshankkeissa. Esim. uusien liiketoimintamallien kehittäminen on tärkeää, koska asiakastarpeiden muutokset ja laajemmat projektikokonaisuudet edellyttävät joka tapauksessa liiketoimintaprosessien ja -strategioiden uudistamista. Suunnittelu- ja konsultointitoimistojen liiton (SKOL) strategiaraportissa yhdeksi tärkeäksi suunnitteluyritysten kehityskohteeksi todetaan osaamisen ja palvelujen tuotteistaminen. Koska suunnitteluyritysten toiminta on pääasiassa projektiliiketoimintaa, toimeksiannoista jää yritykseen osaamista ja kokemusta, mutta ei välttämättä uusissa projekteissa hyödynnettäviä menetelmiä tai tietämystä. Asiantuntijayrityksen kaikki toiminta ei kuitenkaan ole ainutkertaista, vaan suuri osa tehtävistä toistuu asiakkaalta toiselle. Tuotteistamisen perustavoitteena onkin päästä hyödyntämään jo tehtyä työtä ja hankittua tietämystä uudelleen. Tuotteistus voidaan jakaa esim. syvyytensä mukaan vakioituihin työmenetelmiin, tuotemoduulein tuettuihin palveluihin, tuotteistettuihin palveluihin ja monistettaviin palveluihin seuraavan kuvion mukaisesti (SKOL 2002): Monistettavat, asiantuntijapalvelut Tuotteistuksen aste Vakioidut sisäiset työmenetelmät Tuotemoduulein tuetut palvelut Tuotteistetut palvelut Kuvio 3. Tuotteistamisen asteet Tuotteistuksen hyötypotentiaali

16 Tuotteistusprosessi alkaa tuotestrategian määrittelyllä, jolloin yritys arvioi tuotteistuskelpoiset palvelunsa suhteessa omiin vahvuuksiin ja asiakkaan kokemaan arvoon. Strategiassa määritellyt tavoitteet konkretisoituvat ensin tuotekonsepteiksi ja sitten edelleen palvelutuotteiksi, jotka voivat rakentua eri tavoilla: ne voivat olla esim. prosessin, määriteltyjen asiakaskohtaamisten ja informaation muodostamia kokonaisuuksia tai ne voivat koostua moduuleista. Tuotteen suunnitteluun sisältyy edelleen palveluorganisaation määrittely roolien, vastuun jne. osalta sekä palvelukuvausten laadinta. (SKOL 2002; Vaattovaara 1999) Asiakkuuksien kehittäminen on myös tärkeää, sillä suunnittelutoimistojen menestyksen taustalla ovat yleensä aiemmat referenssit ja asiakkaiden luottamus (Hibbert 2001). Perinteisen suunnitteluyritysten toimintamallin mukaan kaikkiin asiakkaisiin suhtaudutaan samanlaisina mahdollisina ostajina, vaikka asiakkailla on erilaiset arvot, prosessit, liiketoimintamallit jne. Asetelmasta kärsivät tällöin sekä suunnitteluyritykset että niiden asiakkaat, eikä kumppanuuden ja suunnitteluyrityksen kehittymistä tapahdu (SKOL 2002). Asiakkuusajattelun keskeinen idea sen sijaan on, että suunnitteluyritys kehittää kullekin asiakassegmentille tai avainasiakkuudelleen prosessit, jotka tukevat asiakkaan omaa arvontuotantoa. Kanssakäymisen tavoitteena on siten oppiva asiakkuus, jossa asiakkaalle annetaan keinoja ja välineitä hyödyntää palvelua entistä monipuolisemmin (Heiskanen 2002, 2003). Asiakkuudessa harkinnanarvoisia asioita ovat SKOL:n strategiaraportin mukaan mm. asiakaskannattavuus (pitkän aikavälin tavoite kaikissa asiakassuhteissa) referenssiarvo (asiakkuus voi olla portti uusiin asiakassuhteisiin) kehittymisarvo (asiakkuuden kautta yritys saa uutta osaamista ja tietoa) volyymiarvo (suurivolyym. asiakkuus kattaa suuren osan kiinteistä kustannuksista) asiakkuuden kesto (pitkäaikaiset asiakkuudet jalostuvat ja tasaavat suhdanteita). Näiden tekijöiden pohjalta yrityksen tulee luoda toimiva asiakkuusstrategia, jonka avulla nykyisiä ja tulevia asiakkuuksia kehitetään. Suunnitteluyrityksen ja sen työntekijöiden osaamisen kannalta on erityisesti painotettava avainasiakkaiden tuomaa kehittymisarvoa. Erilaisissa asiakasprojekteissa kertyvän informaation (data) ja tiedon (knowledge) hallinta asettaa edelleen omat haasteensa suunnitteluyritykselle. Suunnitteludokumenttien ja muun projektikohtaisen informaation käsittelyyn esimerkiksi on tarve jatkuvasti kehittää uusia tietojärjestelmiä ja tietokantoja. Organisaation tietopääoman pääasiassa ihmisten osaamisen hallinta on kuitenkin ehkä konsulttiyrityksen kriittisin prosessi (Sarvary 1999). Suunnitteluyrityksissä arvokkain tieto saadaan lähes kokonaan tehdyistä projekteista ja suunnittelijoiden on pystyttävä yhdistämään tämä tieto/osaaminen uusissa asiakasprojekteissa. Tehokas tietopääoman hallinta edellyttää siten kokemusta reaalimaailman ongelmanratkaisusta, synteesiä eli kykyä soveltaa tunnettuja ratkaisumalleja uusiin ongelmiin sekä tiedon tehokasta jakamista yrityksen sisällä. Tietopääoman hallintaprosessi kohdistuu koko organisaatioon, tiimeihin tai ryhmiin sekä yksilöihin, jolloin tavoitteena on saada myös esim. ammatilliset ja liiketoiminnan osaajat toimimaan tuottavasti yhdessä. Lisäksi liikkeenjohdon näkökulmasta tehokas kommunikaatio on yksi keskeisistä tekijöistä teknologiapainotteisen organisaation työympäristön laadun kannalta (Thamhain 1992; Kochanski & al 2003).

17 4.2 Heikkouksiin ja uhkiin liittyviä liiketoiminnan kehittämistarpeita Voimakkaat suhdannevaihtelut ovat merkittävä ongelma suunnitteluyritysten toiminnalle, koska sekä yksityisen että julkisen sektorin rakennus-, kone- ja laiteinvestointien kehitys heijastuu välittömästi toimialan palvelujen kysyntään 15. On toisaalta muistettava, että tekniseen palvelualaan kuuluu rakenteeltaan ja suhdannekäyttäytymiseltään toisistaan poikkeavia toimialoja. Esimerkiksi talonrakennustekniikassa ja yhdyskuntatekniikassa suhdanneherkkyys on näkynyt varsin selvästi kun taas teollisuussuunnittelussa suhdannevaihtelut eivät ole olleet yhtä suuria 16. Eri suunnittelusektorit myös kulkevat eri sykleissä. Yksi mahdollisuus suhdannevaihteluiden tasaamiseksi on näin ollen esimerkiksi suunnitteluyritysten muodostama verkosto, jossa eri toimialoihin erikoistuneet toimistot voivat vuokrata työvoimaansa yhteistyöyrityksille kysyntätilanteen niin salliessa. Ja kuten aiemmin mainittiin, myös suunnittelutoimialan konsolidoitumisen taustalla voidaan nähdä pyrkimys talouden syklien tasaamiseen. Varsin keskeinen uhka suunnittelutoimialalle Suomessa on kotimaisen kysynnän väheneminen. Esimerkiksi metsäteollisuudessa investointiaste isoissa konserneissa tulee alenemaan, koska paperikoneuusintoja ei tehdä enää yhtä usein 17. Lisäksi laitossuunnittelu siirtyy halvemman kustannustason maihin, jolloin asiantuntijatyöksi jää lähinnä projektien hallinta. Selkeä trendi on edelleen se, että vähemmän prosessi- tai muuta erityisosaamista vaativaa työtä teetetään mm. Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. Kaikki tämä lisää hintakilpailua ja alentaa kannattavuutta kotimarkkinoilla. Ratkaisuna on tällöin lähinnä erikoisosaamisen ja suunnittelumenetelmien kehittäminen, jolloin voidaan helpommin verkostoitua maailmalle ja olla mukana globaaleissa tarjouskilpailuissa. Kansainvälistyminen nousee siis esille paitsi mahdollisuutena, myös uhkatekijöiden tarkastelun kautta. On huomattava, että useat kuviossa 2 mainitut heikkoudet liittyvät itse asiassa suunnitteluyritysten kannattavuusongelmiin. Rahallisten resurssien puute näkyy erityisesti vähäisenä tutkimus- ja kehittämistoimintana, sillä lähinnä vain suuremmissa suunnittelutoimistoissa on tehty lyhyitä kehittämis- ja koulutuspainotteisia projekteja. Myöskään liiketoiminnan kehittämiseen ei ole monessa suunnitteluyrityksessä resursseja. Puutteet liiketoimintaosaamisessa ovat toisaalta tyypillisiä pk-yrityksille: esim. KTM:n suhdannekyselyn (2001) mukaan markkinointi ja myynti on yksi yleisimmistä liiketoiminnan heikkouksista. Asiakaslähtöiseen ja vuorovaikutusperustaiseen lähestymistapaan siirtyminen markkinoinnissa voi kuitenkin olla teknisen asiantuntemuksen omaavalle työntekijälle haastavaa (Dunn 2003). On myös selvää, että pienempien suunnittelutoimistojen asiakassuhteet syntyvät useimmiten suhdeverkkojen kautta, jolloin mielikuva- ja suoramarkkinointia tarvitaan vähemmän. Viestintää ja markkinointia tulisi joka tapauksessa pyrkiä kehittämään alan näkyvyyden ja arvostuksen parantamiseksi. Esim. nykyistä useamman yrityksen osallistuminen erilaisiin messuihin voisi vaikuttaa positiivisesti toimialan imagoon. Tämä puolestaan helpottaisi rekrytointia, joka on aina välillä todettu ongelmalliseksi suunnittelutoimialalla. 15 Suunnitteluyritysten työkanta itse asiassa ennakoi suhdanteita töiden sijoittuessa suhdannekierron alkupäähän.

18 16 Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että teollisuussuunnittelussa suuret kansainvälistyneet yritykset ovat voineet tasata kotimaan suhdannevaihteluja ulkomaisella toiminnalla. 17 Konekannan pienentyessä ylläpitosuunnittelun määrä pienenee samalla. Lopuksi voidaan todeta, että julkisella sektorilla on merkittävä rooli suunnittelutoimialan tulevaisuuden kannalta. Ensiksikin julkinen rahoitustuki on tärkeää tutkimusja kehittämistoiminnan turvaamiseksi. Toiseksi, osaavan työvoiman riittävyyden turvaamiseksi pitäisi pyrkiä tunnistamaan paremmin alan koulutustarpeet. Myös yritysoppilaitos yhteistyötä tulisi edelleen kehittää opinnäytetoiminnan ja työharjoittelun osalta, jotta nuoria voitaisiin rekrytoida enemmän. Tämä auttaisi siten korjaamaan monia suunnitteluyrityksiä vaivaavaa vinoutunutta ikärakennetta. 4.3 Verkostomaiseen toimintatapaan liittyviä näkökohtia Koska verkostomainen toimintatapa on todettu tärkeäksi tulevaisuuden liiketoimintamalliksi suunnittelutoimialalla, tarkastellaan tässä vielä erikseen uuteen malliin siirtymiseen ja rinnakkaiskäyttöön liittyviä näkökohtia. Verkostomaisessa toimintatavassa yritykset erikoistuvat ja muodostavat yhdessä palvelukokonaisuuden loppuasiakkaalle. Tämä voi tarkoittaa esim. veturiyritysvetoista mallia, jossa verkoston kokonaisuuden johtamisesta vastaa yksi yritys ja muut mukana olevat yritykset tuovat oman täydentävän osaamisensa kokonaisuuteen. Tällaisessa mallissa tuote/palvelu muodostetaan yhdessä usean yrityksen muodostaman verkoston kanssa. Mukana olevien yritysten roolina on tarjota erityisosaamista integroidun verkoston käyttöön, joka tarjoaa kokonaispalvelua edelleen asiakkaalle. Uudessa toimintamallissa pyritään myös tekemään entistä haasteellisempia työtehtäviä. Haasteita verkostomallille tuovat resurssien hallinta, projektitoiminnan hallinta, toiminnan laajeneminen, kansanvälinen projektitoiminta sekä kehitettävien resurssien rinnakkainen käyttäminen. Kuviossa 4 on kuvattu esimerkkinä toimittajayrityksen näkökulmasta siirtymistä vanhasta toimintamallista uuteen, jolla tässä tarkoitetaan nykyisen liiketoiminnan kanssa rinnakkain toimivaa verkostomaista liiketoimintamallia. Analyysissä on kuvattu sekä toimintamalliin siirtymisen hidasteita/esteitä että siirtymistä tukevia tekijöitä. Yritysten motiivit olla mukana verkostomaisessa yhteistyömallissa voivat liittyä veturiyrityksen mukanaoloon, haasteellisempien työtehtävien tekemiseen, asiakaspinnan laajentamiseen, referenssien ja uskottavuuden saamiseen sekä parempaan suhdanteiden hallintaan. Verkostotoimintamallin koetaan tarjoavan uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi muilla toimialoilla tai kokonaispalvelun tarjoamisessa. Lisäksi se voi tarjota mahdollisuuden kehittää osaamista vaativampien osakokonaisuuksien tuottamiseen ja vahvistaa näin yritysten resurssipohjaa. Henkilöstöä saadaan myös motivoitua paremmin haasteellisempien projektien toteuttamisella. Uuteen malliin siirtymiseen ja rinnakkaiskäyttöön liittyy myös tiettyjä esteitä ja hidasteita. Nykyinen toimintatapa ja organisaatiomalli eivät välttämättä tue laajenevaa ja monimutkaistuvaa liiketoimintasuhteiden hallintaa. Esimerkiksi laajemman asiakaspinnan hallintaan voidaan tarvita uusia toimintatapoja, joita ei vielä täysin ole kehitetty. Resurssien riittävyys kahden toimintamallin rinnakkaiskäyttöön voi myös aiheut-

19 taa haasteita. Verkostomaisen toimintamallin epäselkeys ja pelisäännöt voivat hidastaa muutosta. Pelisäännöt vastuista ja ansaintamalleista tulee pystyä määrittämään riittävän tarkasti, jotta toimintaan olisi riittävästi edellytyksiä. Konkreettisina esteinä yhteistyöhön siirtymiseen voivat olla lisäksi tiedon valuminen kilpailijoille, kokonaisprojektin hallinta, tiedon ja dokumenttien hallinta sekä tarvittavien lisäinvestointien hallinta. Nykyinen Toimintamalli Edistäjät Veturiyritys Haasteellisemmat työtehtävät Asiakaspinnan laajeneminen Uskottavuus asiakkaalle Suhdanteiden hallinta Uudet liiketoimintavaihtoehdot Resurssien kehittäminen Henkilöstön osaamispotentiaali Siirtyminen Rinnakkaiskäyttö + Uusi Toimintamalli Hidasteet/Esteet Laajemman asiakaspinnan hallinta Resurssien käyttö/riittävyys Toimintamallin selkeys Vastuiden selkeys Tiedon valuminen Kokonaisprojektin hallinta Tiedon hallinta Lisäinvestointien hallinta - Kuvio 4. Vanhan ja uuden verkostomaisen toimintatavan muutostekijöitä Kun mukana olevat yritykset ovat tunnistaneet muutosta tukevat ja estävät tekijät, on mahdollista priorisoida eri tekijöiden tärkeyttä sekä mahdollisuuksia vaikuttaa tai kontrolloida kyseisiä tekijöitä. Verkoston kannalta oleellista on, että mukana olevilla organisaatioilla olisi mahdollisimman yhdenmukainen näkemys muutosta edistävistä ja hidastavista/estävistä tekijöistä. 5. YHTEENVETO Teknisen suunnittelu- ja konsultointialan kehityksen voidaan katsoa olevan yksi kriittinen tekijä koko kansallisen innovaatiojärjestelmän ja kilpailukyvyn kehityksessä. Toimiala on kehittynyt omaksi klusterikseen viimeisten vuosikymmenien aikana. Alan merkitys on korostunut yritysten ulkoistaessa yhä enemmän oman ydinosaamisensa ulkopuolelle jääviä osaamisintensiivisiä palveluliiketoimintoja. Teknisen palvelualan yrityksiä Suomessa on yli 6000, joista 139 toimii Kouvolan seudulla. Selkeä valtaosa näistä on pieniä vain muutaman henkilön yrityksiä. Koko toimialaan suhteutettuna on Kouvolan seudulla suhteessa vähemmän arkkitehtipalveluja tarjoavia yrityksiä kuin koko maassa, mutta enemmän esimerkiksi kone- ja pro-

20 sessisuunnitteluyrityksiä. Metsäteollisuuden vahva vaikutus alueella näkyy luonnollisesti alan yritysten palvelutarjonnassa ja erikoistumisessa. Toimialaa voidaan tarkastella sisäisen ja ulkoisen analyysin kautta, joilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan resurssi- ja osaamispohjaista tarkastelua sekä Porterin viiden kilpailuvoiman malliin pohjautuvaa toimiala-analyysia. Suunnittelualan yritysten kannattavuuteen vaikuttaa Porterin mallin tekijöistä voimakkaasti lähinnä olemassa olevien yritysten keskinäinen kilpailu ja ostajien neuvotteluvoima. Näillä on kuitenkin huomattava vaikutus toimialan rakenteen kehitykseen. Selvä trendi suunnittelutoimialan yritysrakenteen kehityksessä on viime vuosina ollut konsolidoituminen. Yhtenä konsolidoitumiskehityksen syynä on suunnitteluyritysten tärkeimmän resurssin osaavan henkilöstön hankinta. Suunnittelutoimistojen kohdalla resursseista ja kyvykkyyksistä koostuva ydinosaaminen liittyy yleensä yritysten kykyyn soveltaa teknistieteellistä ja aiemmista projekteista kertynyttä tietoa uusissa projekteissa erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Yritysten kilpailukyvyn kannalta oleellista on löytää oikeiden kyvykkyyksien kombinaatiot, pystyä jakamaan kumuloitunutta tietoa yrityksen sisällä ja hyödyntämään tietoteknisiä apuvälineitä innovatiivisella tavalla. Sisäisen ja ulkoisen analyysin tuloksena voidaan luoda toimialan SWOT-analyysi, jota on työstetty mm. Kouvolan seudun suunnittelualan verkostostrategian laadinnan yhteydessä. Analyysin pohjalta voidaan löytää sekä vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin että heikkouksiin ja uhkiin liittyvät kehittämistarpeet. Toimialan keskeinen vahvuus on ollut kotimaisessa laajassa investointikysynnässä mm. metsä- ja metalliteollisuudessa. Yksittäisten ulkomaisten projektien lisääntymisen myötä on toimialan yrityksille tullut esiin kansainvälistymisen merkitys ja sitä kautta myös uusien asiakassegmenttien saavuttaminen. Kansainvälistymiskehityksessä oleellisena menestystekijänä ovat mm. onnistuminen yhteistyössä ja verkostoitumisessa. Myös uusien liiketoimintamallien, innovaatiotoiminnan, palveluiden tuotteistamisen ja asiakkuuksien kehittämisen kautta voidaan edelleen vaikuttaa positiivisesti kilpailukykyyn. Merkittävänä ongelmana suunnitteluyritysten toiminnassa ovat olleet suhdannevaihtelut niin julkisen sektorin kysynnän osalta kuin teollisuussuunnittelussakin. Suhdannevaihtelujen vaikutusta voidaan pyrkiä alalla tasaamaan eri alueiden yhteistyöverkostojen, uusien kansainvälisten asiakkuuksien ja esimerkiksi alan konsolidoitumisen kautta. Kansainvälistymisessä on tosin huomioitava alan yhä kasvava kilpailu ja suunnittelun siirtyminen tietyillä aloilla halvemman kustannustason maihin. Tällöin on pyrittävä kilpailemaan erikoisosaamisella ja kehitettävä suunnittelumenetelmiä. Yleisenä ongelmana alalla on kuitenkin resurssien puute, mikä vaikeuttaa mm. keskittymistä innovaatiotoimintaan ja liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Myös alan yleisimagolla voidaan katsoa olevan parantamisen varaa, jotta nuoria osaajia saadaan koulutettua ja rekrytoitua alan yrityksiin. Jossain määrin näihin asioihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan viestinnän ja markkinoinnin kehittämisen sekä julkisen sektorin toimien avulla. Keskeinen haaste toimialan yrityksille on edelleen siirtyminen verkostomaiseen toimintamalliin, joka tarjoaisi uusia mahdollisuuksia esimerkiksi muilla toimialoilla tai kokonaispalvelun tarjoamisessa. Verkostomalli myös mahdollistaa esim. osaamisen kehittämisen vaativampien osakokonaisuuksien tuottamiseen ja tätä kautta yritysten resurssipohjan vahvistamisen. Toisaalta uuteen malliin siirtymiseen ja rinnakkaiskäyttöön liittyy tiettyjä esteitä ja hidasteita. Tällaisia ovat esim. resurssien riittävyys kah-