HARJOITTELURAPORTTI TOSYV9 Eunika Koistinen, TO12S Toimintaterapeuttiopiskelija Savonia Ammattikorkeakoulu, Kuopio Sirpa Siikonen TOSYV9, syksy 2015 Harjoitteluraportti Kuopion yliopistollinen sairaala, Fysiatrian poliklinikka 21.9 6.11.2015
Eunika Koistinen 2 / 16 Sisältö 1 Johdanto... 3 2 Yleistä palovammoista... 4 3 Palovammapotilaan toimintaterapiaprosessi... 5 3.1 Palovammapotilaan prosessin kuvaus sairaalassa... 5 3.2 Toimintaterapiamallit... 7 4 Palovammahoitojen menetelmät toimintaterapiassa... 8 5 Palovammoihin liittyvää tutkimustietoa... 10 6 Pohdinta... 12 7 Lähteet... 14
Eunika Koistinen 3 / 16 1 Johdanto Syventävän harjoittelun tehtävän tein palovammapotilaan toimintaterapiasta. Aiheeseen pääsin perehtymään harjoitteluni 4. viikolla minun siirtyessäni harjoittelussani Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) Kuntoutuksen päiväosastolta Fysiatrian poliklinikan puolelle. Toimintaterapeuttiohjaajani työnkuvaan kuuluu muun muassa palovammapotilaiden arpi-, liike- ja asentohoito sekä kädenkäytön harjoittelu fysiatrian osaston ja poliklinikan puolella. Perehdyin aiheen teoriatietoon kirjallisuuden, tutkimusten ja KYS:n materiaalien kautta. Toimintaterapiamalliksi / viitekehykseksi teoriatiedon taustalle vaikuttamaan valitsin Biomekaanisen mallin (The Biomechanical Model) ja Inhimillisen toiminnan mallin (MOHO, The Model of Human Occupation). MOHOn kautta ihminen tulee huomioitua kokonaisvaltaisena kuntoutujana asiakaslähtöisesti ja Biomekaanisen mallin avulla on mahdollista arvioida sekä huomioida palovammapotilaan fyysistä suorituskykyä. Palovamman vaikutus elämään on sitä suurempi, mitä vakavammasta palovammasta on kyse. Palovammat voivat vaikeuttaa toimimista kaikilla elämänalueilla, kuten esimerkiksi arjen toiminnoissa, töissä, sosiaalisessa elämässä ja liikkumisessa. Toimintaterapeutti toimii palovammojen hoidossa osana hoitotiimiä, jossa mukana on yleensä myös fysioterapeutti. Toimintaterapian tavoitteena on palauttaa ja ylläpitää potilaan palovammaa edeltävä toiminta- ja liikkumiskyky. (Ask & Rantala 2011, 16.) Tässä raportissa kerron yleisesti palovammoista, kuvaan tiivistetysti palovammapotilaan toimintaterapiaprosessia, siinä olevia toimintaterapian menetelmiä viitekehys huomioiden, tuon esille tutkimuksia sekä tutkin, arvioin ja pohdin tietoa oman työni perustana.
Eunika Koistinen 4 / 16 2 Yleistä palovammoista Palovamma on lämmön, syövyttävän aineen tai sähkövirran aiheuttama paikallinen kudostuho. Palovamman syvyys riippuu kosketuslämpötilasta ja altistusajasta. Syvän palovamman aiheuttaa +52 asteen lämpötila jo 20 minuutissa. Pinnallisen palovamman saa jo muutamassa sekunnissa, noin +60 - +70 asteen lämpötilassa esimerkiksi kahvin osuessa vaatteille. Palovamma syvenee, jos lämmön lähdettä ei saada poistetuksi. Palovamma-alueen vaurioitunut kudos vapauttaa välittäjä-aineita, jotka aiheuttavat turvotusta. Turvotus lisääntyy vuorokauden ajan, jonka vuoksi palovamma syvenee. Laajemmissa palovammoissa on paljon turvotusta ja sen myötä nestehukkaa on enemmän, joten potilasta uhkaa palovammasokki ilman nestehoitoa. (Vuola 2011, 4-5.) Palovammat jaotellaan kolmeen eri vaikeusasteeseen kuumuuden aiheuttaman vaurion mukaan. Ensimmäisen asteen palovammoissa iho on pinnalta turvonnut, punoittava, kuiva ja arka kosketukselle. Paraneminen tapahtuu viikossa arpia jättämättä. Toisen asteen palovammat paranevat kahdessa viikossa ja niille tyypillisenä oireena ovat kipu sekä ihon pintaan syntyvät rakkulat. Kolmannen asteen palovammoissa potilas tarvitsee sairaalahoitoa, sillä kaikki ihon kerrokset ovat palaneet ja haavapinnat ovat tunnottomia, kuivia sekä nahkamaisia. Sairaalahoitoon kuuluu palaneiden alueiden poisto kirurgisesti ja haavan peitto ihonsiirteiden avulla. (Vuola 2011, 5-6.) Suomessa vuosittain palovamman johdosta lääkäriin hakeutuvien määrä on ainakin 20 000 henkilöä, joista sairaalaan joutuu vajaat 1 000 ihmistä. Hengenvaarallista tehohoitoa vaativia valovammoja saa vuosittain 50 suomalaista. (Vuola 2011, 4.) Vakavat ja suuren alueen palovammat on keskitetty Helsingin Töölöön. Kuopiossa KYS:llä hoidetaan pienemmät palovammat ja vakavampien palovammojen jälkihoito. Uudet tai jälkivaiheessa olevat polikliiniset palovammapotilaat hoidetaan KYS:llä Plastiikkakirurgian alaisuudessa. (KYS 2014.)
Eunika Koistinen 5 / 16 3 Palovammapotilaan toimintaterapiaprosessi Potilaat tulevat sairaalassa toimintaterapiaan lääkärin lähetteellä. Toimintaterapian käyntimäärät riippuvat hoidon tarpeesta, kuten esimerkiksi mikä on vamman laajuus ja sen paranevuus. Erikoissairaanhoidosta potilaat siirtyvät perusterveydenhuollon piiriin kun heillä ei ole enää tarvetta saada erikoissairaanhoitoon liittyvää hoitoa. (KYS 2014.) 3.1 Palovammapotilaan prosessin kuvaus sairaalassa 1. Lähete 2. Toimintaterapeutti arvioi potilaan asentohoidon ja painehoidon tarpeen 3. Toimintaterapeutti aloittaa toimintaterapian toteuttamisen lääkärin ohjeiden mukaisesti 4. Toimintaterapeutti huolehtii toimintaterapian jatkohoitoon liittyvät järjestelyt 5. Toimintaterapian päättäminen Lähetteen saannin jälkeen toimintaterapeutti tekee valmistelutyöt, eli perehtyy lähetteeseen ja potilaskertomukseen. Prosessin alussa toimintaterapeutti tekee potilaalle toiminnallisen suoriutumisen arvioinnin. (KYS 2014.) Asiakaslähtöisesti ajatellen luottamuksellisen terapiasuhteen luominen alkaa heti alkuarvioinnissa (Hyvät arviointikäytännöt 2010). Arviointiin sisältyy potilaan palovamman syyn, muiden diagnoosien ja historian selvittäminen potilastietojärjestelmästä ja moniammatilliselta tiimiltä. Toimintaterapeutti arvioi palovammojen vaikutuksen potilaan toiminnalliseen suoriutumiseen ja lääkäri arvioi palovammojen laajuuden. (Ollikainen & Roivainen 2013, 19.) Potilaan toiminnalliseen suoriutumiseen vaikuttavat mm. potilaan kehon rakenne, rutiinit, mahdolliset sairaudet, kätisyys, toimintavalmiudet, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, motoriset taidot, prosessitaidot sekä toimintakyky ennen vamman syntyä. Arvioinnin toteutukseen kuuluvat potilaan ja/tai läheisen haastattelu sekä
Eunika Koistinen 6 / 16 itsearviointi, standardoidut arviointimenetelmät ja toiminnan havainnointi. (Ollikainen & Roivainen 2013, 19.) Toimintaterapian toteutusvaiheessa osastolla toimintaterapeutti toteuttaa asentohoitoa, valmistaa tarvittavat ortoosit ja ohjeistaa niiden käytön muulle henkilökunnalle sekä samalla lääkärin ohjeiden mukaisesti aloittaa painehoidon tubigrip-painesidoksella tai ensipainetekstiileillä (KYS 2014). Toimintaterapian toteutusvaiheessa poliklinikkakäynneillä toimintaterapeutti aloittaa tarvittavan painehoidon, toteuttaen sen ensipainetekstiileillä tai mittaamalla yksilölliset painevaatteet. Painevaatteista toimintaterapeutti tekee maksusitoumukset ja toimittaa tilauksen palveluntuottajalle. Tarvittaessa toimintaterapeutti varaa painevaatteiden sovitukseen ajan, ellei vaatteita lähetetä postissa suoraan potilaan kotiin. Toimintaterapeutti aloittaa myös tarvittavan arvenhoidon ja ohjeistaa potilasta arvenhoitotuotteiden käytössä. Lisäksi poliklinikalla myös huomioidaan tarvittavat ortoosit ja seurantakäynnit. Sekä osastolla että poliklinikalla toimintaterapeutti tekee myös toiminnallisia harjoituksia ja päivittäisten toimintojen ohjausta. (KYS 2014.) Palovamman jälkeisessä kotiutumis- ja sopeutumisvaiheessa potilas on uudessa tilanteessa, jossa kuntoutus ja erilaiset hoidot aiheuttavat kysymyksiä sekä hämmennystä. Sopeutuminen voi viedä pitkään, sillä varsinkin vaikeissa palovammoissa kuntoutuminen on hidasta ja tulevaisuuden epävarmuus voi vähentää voimavaroja. Kuntoutuksen suunnittelussa on huomioitava potilaan psyykkiset voimavarat ja sopeutuminen, jotka ovat yhteydessä fyysiseen paranemiseen. Persoonallisuuteen liittyvät tekijät ovat fyysisiä rajoituksia merkittävimpiä. Toimintaterapeutti tukee ja auttaa potilasta sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja etsimään siihen selviytymiskeinoja. (Ollikainen & Roivainen 2013, 29.) Jatkohoidon vaiheessa toimintaterapeutti sopii hoidon päättämisestä yhdessä lääkärin kanssa. Potilaan luvalla toimintaterapeutti on tarvittaessa yhteydessä jatkohoitopaikkaan ja toimittaa sinne tarvittavat dokumentit. Usein potilas käy toimintaterapiassa jälkikontrolleissa vielä lääkärinkäyntien loputtua. (KYS 2014.)
Eunika Koistinen 7 / 16 Jälkiseurannassa on tarkoituksena seurata arpien kehittymistä, haavojen paranemista sekä potilaan psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen kuntoutumisen edistymistä. Poliklinikkakäynneillä potilas saa apua ongelmien läpikäymiseen, sillä monet haastavat kysymykset saattavat ilmetä vasta kotiutumisen jälkeen. (Ollikainen & Roivainen 2013, 30 31.) Seurantakäyntien tavoitteena on pitkällä tähtäimellä se, että potilas pystyisi elämään laadukasta elämää ja toimimaan mahdollisimman itsenäisesti. Käynneillä kiinnitetään huomiota siihen, kuinka potilas selviytyy päivittäisistä toiminnoista. Toimintaterapeutti neuvoo ja ohjaa tarvittaessa vertaistuen vaihtoehtoja. (Ollikainen & Roivainen 2013, 30 31.) Vertaistuen mahdollisuuksia palovamman kokeneille ja heidän lähipiirilleen on esimerkiksi Suomen Palovammayhdistys ry:n järjestämät sopeutumisvalmennuskurssit ja vertaistukitoiminnat (Suomen Palovammayhdistys ry 2015). 3.2 Toimintaterapiamallit Toimintaterapiamalleina / viitekehyksinä teoriatiedon taustalla vaikuttivat MOHO (The Model of Human Occupation) ja Biomekaaninen malli (The Biomechanical Model). MOHOn kautta palovammapotilas tulee huomioitua kokonaisvaltaisena kuntoutujana asiakaslähtöisesti ja Biomekaanisen mallin avulla on mahdollista arvioida sekä huomioida palovammapotilaan fyysistä suorituskykyä. Koko prosessin ajan on huomioitava potilaan kaikki elämän osa-alueet, sillä palovamma voi vaikeuttaa potilaan osallistumista niissä. Esimerkiksi palovamma voi aiheuttaa pysyviä muutoksia potilaan toiminta- ja liikkumiskykyä, joka voi vaikeuttaa osallistumista päivittäisissä toiminnoissa, työssä ja vapaa-ajalla (Ollikainen & Roivainen 2013, 23 27).
Eunika Koistinen 8 / 16 4 Palovammahoitojen menetelmät toimintaterapiassa Menetelminä käytetään: asento- ja lastahoidot erilaiset arpihoidot arjen toimintojen harjoitukset liikeharjoitukset (toiminnallisuus, liikkuvuus, voima) terapeuttiset toiminnot (harrastemaiset toiminnot) Asento- ja lastahoidot aloitetaan jo hoidon akuuttivaiheessa. Lastojen tavoitteena on ennaltaehkäistä arpikiristyksiä, joita palovammoihin muodostuu helposti. Tavoitteina on myös turvotusten alentaminen, nivelten liikeratojen säilyttäminen, virheasentojen ja painehaavaumien ennaltaehkäiseminen sekä hermovammojen estäminen. Asentohoitona on tärkeää huomioida kohoasento turvotuksen estämiseksi asettamalla vamma-alue sydämen tason yläpuolelle tyynyjen, ripustusten ja telineiden avulla tai sängyn päätyä säätämällä. Lastat auttavat käsien alueella säilyttämään toiminnallisen asennon. Asentohoitolastaa yökäytössä voidaan käyttää mm. kämmenen alueen kontaktipalovamman arven hoidossa, sillä siihen muodostuu usein arpikiristystä. Lastojen alle on mahdollista laittaa silikonituotteita pehmentämään arpea. (KYS 2014.) Palovammoista johtuva arpi voi kuroutua niin, että se estää tai haittaa normaalia liikkumista ja/tai toimintoja. KYS:llä arpihoitoina käytetään painetekstiileitä, painesidoksia, silikonituotteita, arpigeeliä, asentohoitoja, lastoja, maskeja, sekä liikeja toiminnallisia harjoituksia. Arven liikakasvua ehkäistään painehoidolla, joka aloitetaan mahdollisimman varhaisella vaiheella. Painehoidon tuloksena arpi vaalenee, pehmenee ja madaltuu. (KYS 2014.) Painetekstiileistä kevyt- ja ensipainevaatteita käytetään palovammojen jälkihoidon alkuvaiheessa. Silloin varsinaista painehoitoa ei voida vielä aloittaa, sillä ihoalueet ovat siinä vaiheessa vielä avonaisia ja painehoitoon vasta totutellaan. (Lymed 2014.) Painetekstiilien alla voidaan käyttää arpea pehmentäviä silikonituotteita. Ensipainekäsineen tarkoituksena palovammahoidossa on
Eunika Koistinen 9 / 16 pitää kättä hyvässä asennossa ja pitää arven pehmentävä silikonilevy paikoillaan. (KYS 2013.) Arven hoidossa rasvaukset tulisi suorittaa aamuin ja illoin samalla arven aluetta hieroen. Ihon rasvaus vähentää kutinaa ja tekee arven joustavammaksi. Arpea irrottelevat ja venyttävät hierontoja tulisi myös tehdä arven parantumisen nopeuttamiseksi. (KYS 2015.) Palovammat voivat vaikeuttaa arjen toiminnoista suoriutumista, joten toimintaterapiassa tehdään arviointia ja erityisesti akuuttivaiheessa päivittäisten toimintojen harjoittelua. Toimintoja on mahdollista porrastaa sekä käyttää apuna erilaisia apuvälineitä. Toimintojen on oltava tarkoituksenmukaisia ja sellaisia, että potilaalla on mahdollisuus onnistua niissä. Potilaan itsenäisyyden tukemiseksi on mahdollista tehdä kodinmuutostöitä ja muuttaa potilaan aikaisempia rutiineja. (Ollikainen & Roivainen 2013, 18 23.) Apuvälineiden tarvetta päivittäisten toimien ja liikkumisen tarpeeseen arvioidaan koko kuntoutusprosessin ajan (Ask & Rantala 2011, 16). Perusliikkumista ja toimintakykyä harjoitetaan mm. istumisen, seisomisen, kävelyn, ruokailun ja asennonvaihtojen avulla. Liiketerapian määrää plastiikkakirurgi. Toimintaterapeutti suunnittelee ja toteuttaa yhdessä fysioterapeutin kanssa perusliikkumisen harjoituksia. Tavoitteena on potilaan kuntoutuminen mahdollisimman itsenäiseen suoriutumiseen. Tehohoidon vaiheessa toimintakyvyn harjoittaminen on yleensä vähäistä, jolloin harjoitukset toteutuvat silloin siinä määrin kuin potilas siihen kykenee. Terapeuttiset toiminnat toteutetaan yksilöllisesti potilaan mielenkiinnoista ja toimintakyvystä riippuen. Toiminnat voivat olla harrastemaisia, jotta ne olisivat potilaille mielekkäitä, toisivat motivaatiota ja tukisivat kuntoutumista. (KYS 2013.)
Eunika Koistinen 10 / 16 5 Palovammoihin liittyvää tutkimustietoa Gjengeralin, Moin ja Vinderesin suorittama haastattelututkimus (2005 ja 2006) osoitti sen, että jopa kuukausien jälkeen palovamman synnystä haastateltavien muuttunut ulkonäkö ei vastannut heidän sisäistä kokemustaan omasta kehosta. Oman kehon voi kokea vieraana laajan palovamman jälkeen. Haastateltavat eivät kokeneet olevansa normaaleja, sillä he kokivat ihmisten kiinnittäneen heihin huomiota julkisilla paikoilla. Tärkeimpänä seikkana muodostui läheisten ja sukulaisten hyväksyminen heidät sellaisena kuin he olivat vammautumisen jälkeen. Tutkimus osoitti puolison roolin olevan merkittävä auttaessaan palovamman saanutta elämään muuttuneessa kehossa. Haastateltavat kokivat kehossa tapahtuneina muutoksina mm. sietämätöntä arpien kutinaa, lämmönsäätelyn muutoksia ja turvotusta. (Gjengeral, Moi & 2008, 274 286.) Omassa työskentelyssäni pidin huolta siitä, etten kiinnittänyt erityistä huomiota potilaan palovamman tuomaan ulkonäkömuutokseen. Kasvojen alueen palovammat olivat melko pahankin näköisiä ja keskityimme niiden tarkkailun sijaan vamman oireisiin ja hoitokeinoihin. Esimerkiksi nuorilla palovammapotilailla painetuotteen (painemaski) käyttö näkyvällä paikalla oli haastavaa ulkonäön vuoksi. Heitä oli motivoitava niiden käyttöön ja annettava perusteluja painetuotteen merkityksestä. Psykososiaaliset seikat oli otettava huomioon, kuten potilaan jaksaminen ja voimavarat. Lapsilla ja nuorilla vanhemmat olivat mukana sairaalakäynneillä ja aikuisilla potilailla omaiset osallistuivat usein myös hoitoon kommentoiden esimerkiksi painetuotteiden käyttöä. Lääkärilehden katsauksessa (2013) esiteltiin palovammojen uusia hoitomuotoja ja tulevaisuudennäkymiä. Palovammahoidon suurena ongelmana esiteltiin arpikudoksen muodostumista, joka on monimutkainen ja haitallinen biologinen prosessi. Siihen on olemassa oireenmukaista hoitoa. Arven laadun arvioimiseksi Suomessa on kehitetty laserlaite, joka kuvaa käden verenkiertoa palovamma-alueella. Laitteella on mahdollista arvioida arpihoitojen vaikutusta luotettavasti. Arven muodostumiseen on
Eunika Koistinen 11 / 16 mahdollista päästä vaikuttamaan, kun solutason mekanismit on tarkkaan selvitetty. Konkreettista ratkaisua ei ole vielä löydetty? Merkittävinä ongelmina palovammapotilailla ovat kipu ja kutina. Väestön ikärakenteen muuttuessa iäkkäiden potilaiden määrä tulee kasvamaan. (Vuola 2013, 1-5.) Ikääntyviä potilaita näkyi harjoitteluni aikana jonkun verran. Heidän hoidossaan huomasi paranemisprosessin kestävän huomattavasti kauemmin, kuin esimerkiksi lapsilla tai muuten perusterveillä aikuisilla. Iäkkäillä oli enemmän hoitokontakteja muihin tahoihin ja niihin oli huolehdittava riittävä informaatio palovammahoitoihin liittyen. Töölön sairaalassa toteutettu kehittämistyö Polikliinisen palovammapotilaan hoidon kehittäminen Töölön sairaalassa (2011) toi esille tarpeen moniammatillisuuden laajentamisesta sekä hoidon jatkuvuuden ja laadun kehittämisestä palovammapotilaiden hoidossa. Aikaisemmin moniammatillisessa tiimissä työskenteli ainoastaan plastiikkakirurgi, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja ja fysioterapeutti. Laajentamisen myötä tiimiin osaksi tulivat lisäksi kipuhoitaja tai lääkäri, psykiatri, seksuaaliterapeutti, sosiaalityöntekijä, ravitsemusterapeutti, sairaalapastori ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Hoidon jatkuvuuden kannalta potilaille suunniteltiin kotikansio, jossa on liitteenä eri ammattiryhmien esitteet ja yksilölliset hoito-ohjeet. Hoidon laadun kehittämisen keinoina oli aktivoida potilaspalautteiden saanti ja päivittää näyttöön perustuvat hoito-ohjeet. Kehittämisehdotuksina työssä esiteltiin potilaiden elämänlaadun mittaamista, uusien toimintojen seuraamista sekä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä palovammapotilaiden hoidossa ja niiden ennaltaehkäisyssä. (Kuokkanen 2011, 39 43.) Harjoitteluni aikana moniammatillisen tiimin yhteistyö korostui käytännön työssä. Toimintaterapeutti otti paljon yhteyttä plastiikkapoliklinikan lääkäreihin ja hoitajiin potilaiden hoidon yhteydessä. He miettivät yhdessä mm. potilaiden arpihoidon tarvetta ja painetuotteiden käyttöaikaa. Joissakin potilastilanteissa myös fysioterapeutti oli samanaikaisesti antamassa potilaille liikeharjoituksien ohjeita. KYS:llä harjoitteluni aikana palovammapotilaiden hoidossa ei tullut esille tarvetta muille ammattiryhmille.
Eunika Koistinen 12 / 16 6 Pohdinta Palovammat voivat vaikeuttaa potilaiden toimimista kaikilla elämänalueilla, kuten arjen toiminnoissa, liikkumisessa, työelämässä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Toimintaterapeutti kuuluu moniammatilliseen tiimiin palovammapotilaiden hoidossa. Tavoitteena toimintaterapialla on palauttaa ja ylläpitää potilaan palovammaa edeltävä toiminta- ja liikuntakyky. Palovammapotilaiden toimintaterapiaprosessi on ajaltaan usein pitkäkestoinen. Toimintaterapia alkaa yleensä heti sairaalavaiheessa ja kuntoutumisprosessi voi kestää vuosiakin vakavissa palovammoissa. (Ask & Rantala 2011, 16.) Harjoitteluni aikana suurin osa palovammapotilaista ohjautui toimintaterapeutille plastiikkakirurgian poliklinikan lääkärin lähetteellä. Pääsin seuraamaan ja toteuttamaan mm. palovammahoitoon liittyvää arpi-, liike- ja asentohoitoa sekä kädenkäytön harjoittelua. Minulla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta palovammahoidoista toimintaterapiaan liittyen. Materiaalien perehtymisen, ohjaajani kanssa keskustelemisen ja käytännön toteuttamisen kautta opin paljon aiheesta. Akuuttivaiheen palovammahoitoja ei minun harjoitteluaikana ollut. Ennen potilastilanteita perehdyin potilaiden taustatietoihin lukemalla tiedot potilaskertomuksesta ja lähetteestä. Lisäksi keskustelin potilaan tilanteesta ohjaajani kanssa. Toimintaterapiaan poliklinikkakäynneillä sisältyi paljon asento- ja painehoidon tarpeen arviointia sekä selvitystä palovamman vaikuttavista tekijöistä toiminta- ja työkykyyn. Toimintaterapian toteutus aloitettiin lääkärin ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi kun lääkäri määräsi painetekstiilien käytön aloittamisen, mittasimme potilaalle yksilölliset painevaatteet huomioiden palovamman sijainnin ja ihon kunnon. Painetekstiileitä ei voida käyttää, jos potilaalla on auki olevia ihoalueita. Painetekstiileistä mittasin potilaille painehousuja, painesukkia ja painehihoja. Haastavinta siinä oli arvioida mittanauhan oikea napakkuus ja sijainti mitattaessa ympärysmittoja. Ohjaajani oli
Eunika Koistinen 13 / 16 vieressä kirjaamassa mitat ylös ja varmistamassa oikeaa mittaustekniikkaa. Mitat ja potilaan tiedot lähetin faxilla Lymedille, joka ompeluttaa yksilölliset painevaatteet. Painetekstiilien hankinnassa oli huomioitava riittävän pitkät tekstiilit, jotta ne eivät lähde rullautumaan tai liikkumaan potilaan niitä käyttäessä. Aina tilattiin kaksi kappaletta, sillä painetekstiileitä käytetään ympäri vuorokauden. Tekstiileitä suositellaan pestäväksi pyykinpesukoneessa päivittäin niiden toimivuuden säilyttämiseksi. Potilaat saivat itse valita tekstiileihin värin ja heille näytettiin aina ennen ensimmäistä tilausta kuvilla malliesimerkkejä tuotteista. Potilaan toiveet, mielipiteet ja käyttötarkoitukset otettiin hyvin huomioon. Esimerkiksi töissä käyville potilaille tilattiin joissakin tapauksissa useampia painetekstiileitä, jotta he voivat hygieniasyistä vaihtaa niitä useammin. Lapsilla on usein kämmenalueiden palovammoja, sillä he usein laittavat kädet uuninluukkua vasten tai polttavat kämmenet johonkin muuhun kuumaan esineeseen/aineeseen. Kämmenen alueen arvenhoidossa on tärkeää huomioida käden toiminnallisuus ja estää oikeilla hoitotuotteilla, asento- ja liikehoidoilla alueen paraneminen. Eräällä lapsella kämmenen arpi oli kuroutunut niin, että se veti peukaloa kohti kämmenen keskiosaa. Toimintaterapiassa lapselle oli tehty yölasta käden ja sormien asentoa tukemaan. Lisäksi hänellä oli käytössä yksilöllisesti mitattu painehanska, jonka alla oli Elastogel-silikonilevy arpea pehmentämässä. Lapsi on leikki-iässä, joten hänelle käsien käyttöä tuli luonnollisesti leikin kautta. Eräälle potilaalle toteutimme ohjaajani kanssa yhdessä kyynärvarren ojentajalastan. Siinä haasteena olivat kyynärvarren taivekohdassa olevat laajat palovammat. Lasta tehtiin dorsaalipuolelle ja kiinnityksissä huomioimme arpi- ja haavaumakohdat. Joissakin tapauksissa, kuten edellä mainitussa oli omasta lähihoitajakokemuksestani hyötyä haavan huomioinnissa lastahoitoon liittyen. Toimintaterapiaprosessissa potilaat huomioitiin kokonaisvaltaisesti. Heidän toimintakykynsä, palovamman tuomat rajoitteet ja läheisten merkitys olivat asioita, joihin kiinnitettiin hyvin huomiota.
Eunika Koistinen 14 / 16 7 Lähteet ASK, Oili & RANTALA, Noora 2011. Fysio- ja toimintaterapia [verkkojulkaisu]. Iholiitto ry: Vaikeat palovammat, 16. [Viitattu 2015-10-20.] Saatavissa: https://www.yumpu.com/fi/document/view/21846904/lue-lisaa-vaikeat-palovammatoppaasta-iholiitto-ry/17 GJENGERAL, Eva, MOI, Asgjerd Litlere & VINDENES Hallvard Andreas 2008. The experience of life after burn injury: a new bodily awareness [verkkojulkaisu]. Journal of Avadenced Nursing 64 (3), 274 286. [Viitattu 2015-10-29.] Saatavissa: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2648.2008.04807.x/epdf HYVÄT ARVIOINTIKÄYTÄNNÖT 2010. Hyvät arviointikäytännöt suomalaisessa toimintaterapiassa, arvioinnin lähtökohdat ja suositukset. Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2015-10-20.] Saatavissa: http://www.toimintaterapeuttiliitto.fi/images/stories/arviointijulkaisu.pdf KUOKKANEN, Opri 2011. Polikliinisen palovammapotilaan hoidon kehittäminen Töölön sairaalassa [verkkojulkaisu] 39 43. Kehittämistyö. Laurea-ammattikorkeakoulu. [Viitattu 2015-10-20.] Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/39513/kuokkanen_opri.pdf?sequence=1 KYS 2014. Työohje / Plastiikkakirurginen potilas / Palovammapotilas. Työohjelomake. Laatijat: Pasanen, Mari & Metelinen Minna. Kuopion yliopistollinen sairaala. KYS 2013. Palovammapotilaan fysio- ja toimintaterapia. Hoito-ohje. Kuopion yliopistollinen sairaala. LYMED 2014. Interim & Light. Kevyt- ja ensipainevaatteet [verkkosivu]. [Viitattu 2015-11-03.] Saatavissa: http://www.lymed.fi/tuotteet/lymed-tuotteet/lymed-interim/ OLLIKAINEN, Nora & ROIVANEN Salla 2013. Palovammapotilaan toimintaterapia. Opas toimintaterapeuteille [verkkojulkaisu] 18 31. Opinnäytetyö: Oulun seudun
Eunika Koistinen 15 / 16 ammattikorkeakoulu. [Viitattu 2015-10-24.] Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/67284/roivainen_salla_ollikainen_no ra.pdf?sequence=1 SUOMEN PALOVAMMAYHDISTYS RY 2015. Vertaistuki [verkkosivu]. [Viitattu 2015-11- 03.] Saatavissa: http://www.iholiitto.fi/palovammayhdistys/vertaistuki/ VUOLA, Jyrki 2013. Mitä uutta vaikeiden palovammojen hoidossa? Lääkärilehden katsaus [verkkojulkaisu] 1-5. [Viitattu 2015-10-29.] Saatavissa: http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/2013/nosto23_3.pdf VUOLA, Jyrki 2011. Yleistä palovammoista [verkkojulkaisu] 4-6. Iholiitto: Vaikeat palovammat. [Viitattu 2015-10-29.] Saatavissa: http://iholiitto-fibin.directo.fi/@bin/381f43e2ca21df3c8ec2031aac819cff/1446012449/application/pdf/9 40407/Vaikeat%20palovammat.pdf
Asiakirjan nimi Liite 1 Asiakirjan otsikko