PÄÄTÖS. Nro 120/2018/1 Länsi- ja Sisä-Suomi Dnro LSSAVI/4343/2015 Annettu julkipanon jälkeen

PÄÄTÖS Nro 120/2018/1 Länsi- ja Sisä-Suomi Dnro LSSAVI/4343/2015 Annettu julkipanon jälkeen 26.10.2018 ASIA HAKIJA Matoneva 3:n turvetuotantoalueen ympäristölupa sekä toiminnan aloittamislupa, Alavus Vapo Oy PL 22 HAKEMUS Vapo Oy on 3.9.2015 aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Matoneva 3:n 28,2 ha:n suuruisen tuotannossa olleen alueen turvetuotantoon Alavuden kaupungissa. Lisäksi hakija on pyytänyt lupaa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 2 kohdan 7 d) mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 2 momentin 7 c) kohdan nojalla aluehallintovirasto on toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat, lausunnot, sopimukset, alueen kaavoitustilanne ja YVA LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 0295 018 450 Vaasan päätoimipaikka fax 06 317 4817 Wolffintie 35 kirjaamo.lansi@avi.fi PL 200, 65101 Vaasa Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 15.12.2006 antamallaan päätöksellä nro 168/2006/4 myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Löyännevan, Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan turvetuotantoon. Lupa on koskenut turpeen ottamista enintään 244,7 ha alueelta, josta Löyännevalla tuotantoaluetta on ollut 45 ha, Matoneva 3:lla 53,2 ha, Mylly-Sikanevalla 109 ha ja Teerinevalla 37,5 ha. Lupa on myönnetty määräaikaisena siten, että Löyännevan osalta lupa on ollut voimassa 31.12.2010 saakka ja muilta osin 31.12.2015 saakka. Vaasan hallinto-oikeus on 26.2.2008 antamallaan päätöksellä nro 08/0102/3 muuttanut lupamääräyksiä vesienkäsittelyrakenteita koskevien määräaikojen ja Mylly-Sikanevaa koskevan pölyhaittaa ehkäisevän tuotantorajoitteen osalta. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on

lisäksi 11.12.2008 antanut erillisen lupapäätöksen nro 130/2008/4 Mylly- Sikanevan vesienkäsittelyn tehostamisesta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 22.6.2011 antamallaan päätöksellä nro 72/2011/1 myöntänyt Löyännevalle määräaikaisen, 31.12.2024 saakka voimassa olevan ympäristöluvan. Hankealue on hakijalla vuokralla. Hankealueella on voimassa ympäristöministeriön 23.5.2005 vahvistama Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava. Maakuntakaavassa ei ole merkintöjä Matoneva 3:n kohdalla. Hankealue sijaitsee maakuntakaavassa turvetuotantovyöhykkeellä tt-3. Koko maakuntaa koskevan suunnittelumääräyksen I mukaan turvetuotantovyöhykkeen käytön suunnittelussa on otettava huomioon luonnonsuojelualueet sekä valtioneuvoston hyväksymät suojeluohjelmat ja -päätökset (LSL 77 ) sekä Natura 2000 -verkosto. Turvetuotantoalueita perustettaessa tuotantoalueista tehdään asianmukaiset lupahakemukset lainsäädännön edellyttämine ympäristövaikutusten arviointeineen. Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet. Suunnittelumääräyksen IV mukaan Kuortaneenjärven valuma-alueella turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitusta pyritään vähentämään. Hankealueella ei ole voimassa olevaa yleis- tai asemakaavaa. 2 Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Matoneva 3:lla on tuotantokelpoista pinta-alaa vuonna 2015 päättyneen lupakauden jälkeen 28,2 ha. Turvetuotanto on aloitettu vuonna 1980. Alueen pinta-ala on ollut suurimmillaan 55,9 ha. Tuotannosta poistunutta aluetta on nykyisin 27,7 ha. Jäljelle jääneeseen 28,2 ha:n tuotantoalueeseen sisältyy 1,2 ha:n auma-alue. Lisäksi Matoneva 3:lla on 2,4 ha:n kosteikko. Matoneva 3:lla tuotetun turpeen määrä on ilmoitettu hakemuksessa yhteenlaskettuna samalla Kätkänjoen valuma-alueella sijaitsevien Mylly- Sikanevan (50,6 ha) ja Teerinevan (28,9 ha) turvetuotantoalueiden kanssa. Vuosina 2005-2014 näillä kolmella tuotantoalueella on tuotettu yhteensä keskimäärin noin 56 000 m 3 jyrsinpolttoturvetta vuodessa. Viime vuosina vuosittainen tuotanto on ollut noin 30 000 m 3. Tuotantomenetelmänä on ollut mekaaninen kokoojavaunu. Tuotettava turve on myös jatkossa jyrsinpolttoturvetta. Tuotannossa käytetään mekaanista kokoojavaunua ja mahdollisesti myös HAKU-menetelmää tai imuvaunua. Tuotantovuorokausia on tuotantokaudella touko-syyskuussa 30-50. Tulevaisuudessa tuotantoalueiden keskimääräiseksi vuosituotantomääräksi arvioidaan noin 30 000 m 3.

Määrä pienenee tuotantoalueen supistuessa. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa auma-alueiden paikkaa vaihdellaan. Tuotannon arvioidaan kestävän vielä noin 10-15 vuotta ja päättyvän vuosina 2025-2030. Tuotannon päättymisajankohtaa on kuitenkin vaikea ennustaa tarkasti, koska siihen vaikuttavat sääolot ja turpeen markkinatilanne. Turvetuotannon päätyttyä tuotannosta poistunut alue siistitään, rakennelmat ja rakenteet poistetaan sekä tehdään mahdollista pinnanmuotoilua ja vesitalouden säätämistä siten, että alue on valmis siirrettäväksi uusien maankäyttömuotojen piiriin. Poltto- ja voiteluaineiden sekä jäteöljyjen varastointi- ja käsittelypaikoilla varmistetaan, että maaperä on puhdas öljyhiilivedyistä. Mikäli pilaantumista esiintyy, maaperä puhdistetaan. Jos tuotannosta poistetaan muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistettujen alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkihoitovaiheen tarkkailu tehdään viranomaisten vaatimalla tavalla. Yleensä jälkihoitovaiheen tarkkailu kestää tuotannon päättymisen jälkeen kaksi vuotta. Jälkihoitotöiden valmistumisesta ilmoitetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Vuokra-alueet luovutetaan takaisin maanomistajalle yhteisessä katselmuksessa tehdyssä pöytäkirjassa sekä vuokrasopimuksessa sovitulla tavalla. Maanomistajan luvalla alueelle voidaan jättää seuraavaa maankäyttöä tukevia vesienkäsittelyrakenteita. Maanomistaja päättää alueidensa turvetuotannon jälkeisestä seuraavasta maankäytöstä. Maankäyttömuotoina hankealueella tulevat kysymykseen esimerkiksi peltoviljely tai metsittäminen. Vapo Oy:llä on sertifioitu ISO 14001 standardin mukainen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä sekä ISO 9001 standardin mukainen laatujärjestelmä. Laatu- ja ympäristösertifikaatit kattavat Vapo Oy:n koko toiminnan. Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Matoneva 3:n kuivatusvedet käsitellään päisteputkirakenteilla, virtaamansäätöpadolla, laskeutusaltaalla ja ympärivuotisesti käytössä olevalla kosteikolla KOS1. Kosteikko on perustettu vanhalle turvetuotantoalueelle ja se on täysin luontaisesti kasvittunut. Vedet johdetaan kosteikolle gravitaatiolla. Kosteikon alaosassa on mittakaivo lähtevän veden laadun ja määrän tarkkailemiseksi. Kosteikon pinta-ala on 2,4 ha, mikä on 3,3 % sen valumaalueesta ja 8,5 % turpeennostoalueen valuma-alueesta. Matoneva 3:n lohkon 1 pohjoisosasta on loppunut tuotanto 10,6 ha:n alueelta. Aikaisemmin lohkon vedet on johdettu virtaamansäätöpadon 2 ja laskeutusaltaan 2 kautta laskuojaan. Alue on luovutettu takaisin maanomistajalle ja alueella olleet rakenteet, kuten virtaamansäätöpato ja paloaltaat on poistettu ja laskeutusallas on tasattu maanomistajan toiveen mukaisesti. 3

Pöly, melu ja liikenne Matoneva 3:lla on suoritettu veden laadun tarkkailua vuosina 2011 2014. Tuotantoalueelta lähteneen veden ph on ollut keskimäärin 6,2 6,4. Kokonaisfosforipitoisuuksien vaihteluväli on ollut 26 42 µg/l, kokonaistyppipitoisuuksien vaihteluväli 530 1 000 µg/l, kiintoainepitoisuuksien vaihteluväli 2,4 14 mg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen vaihteluväli 13 29 mg/l. Matoneva 3:n vuosien 2006-2014 keskimääräiset brutto- ja nettopäästöt on esitetty alla olevassa taulukossa. Arvot perustuvat pääosin Vapo Oy:n Läntisen Suomen kuormitustarkkailuraporteista saatuihin tietoihin, mutta osittain myös suon omiin tarkkailutuloksiin. COD Mn (kg/vuosi) Kok.P (kg/vuosi) Kok.N (kg/vuosi) Kiintoaine (kg/vuosi) brutto 5 604 12 379 1 842 netto -4 372 6,5 237 1 499 Uuden lupakauden päästöt on arvioitu alla olevassa taulukossa. Päästöt pienentyvät tuotantoalan poistuessa tuotannosta. Arviot perustuvat tuotantoalueen pinta-alaan ja Länsi-Suomen kosteikollisten turvetuotantoalueiden keskimääräisiin ominaiskuormituksiin (Pöyry Finland Oy 2014). COD Mn (kg/vuosi) Kok.P (kg/vuosi) Kok.N (kg/vuosi) Kiintoaine (kg/vuosi) Matoneva 3 brutto 11 512 31 760 5 321 netto 22 22 510 4 996 Vesienkäsittelyn toimivuuden osalta hakija esittää, että kosteikolta lähtevän veden vuotuinen keskimääräinen kiintoainepitoisuus ei häiriötilanteet mukaan lukien saa ylittää arvoa 15 mg/l. Purkuvesistön veden laatu huomioon ottaen hakija katsoo, että muille raja-arvoille ei ole tarvetta. Turvetuotannon pölypäästöjen määrään vaikuttavat turpeen kosteus, maatuneisuus, hiukkaskoko, tuotantomenetelmä ja tuulen voimakkuus. Suurimmat pölypäästöt ajoittuvat turpeen keräys- ja aumausvaiheisiin, jolloin käsitellään kuivaa turvetta. Suurimmat päästöt työtuntia kohden aiheutuvat kuormauksesta hakumenetelmällä ja turpeen käännöstä. Pölyhiukkasten kokojakauma painottuu yli 10 μm:n hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia (alle 10 μm) ja pienhiukkasia (alle 2,5 μm). Turvetuotannossa syntyvän pölyn määrää pyritään vähentämään valitsemalla vähän pölyäviä tuotantotapoja. Myös turveaumojen sijoittelulla niin, että ne sijaitsevat mahdollisimman kaukana asutuksesta, voidaan pölyhaittaa vähentää. Matoneva 3:n tuotantolohkojen välissä sijaitsevalle Matolammelle ja tuotantoalueen läheisyydessä oleville pelloille voi aiheutua lyhytaikaista ja ajoittaista pölyhaittaa. 4

5 Varastointi ja jätteet Melua syntyy työkoneista turvekentillä ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole tuotantopäivien rajallisuudesta johtuen jatkuvaa. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Melutasot tuotantoalueiden ympäristössä vaihtelevat käytettävien koneyhdistelmien ja melun paikallisten leviämisolosuhteiden mukaan. Melun määrään voidaan vaikuttaa muun muassa koneiden valinnalla, töiden ajoituksella, turveaumojen ja teiden sijoituksella sekä riittävän leveillä ja tiheillä kasvillisuusvyöhykkeillä. Hakijan tiedossa ei ole pöly- tai meluvalituksia kuluneelta lupakaudelta. Hakija katsoo, että turvetuotantoa voidaan jatkaa aiheuttamatta asutukselle kohtuutonta haittaa pölyn tai melun muodossa. Turve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella marrashuhtikuun välisenä aikana. Turvetta toimitetaan pääasiassa Seinäjoella sijaitsevalle voimalaitokselle ja vähäisiä määriä Lapuan lämpölaitokselle. Hankealueelta tuleva liikenne ohjataan työmaateiden kautta valtateille 18 ja 66 ja edelleen käyttöpaikoille. Tuotantoalueelle vievien teiden varressa on muutamia rakennettuja kiinteistöjä, jolle voi aiheutua ajoittain vähäistä pöly- ja meluhaittaa kuljetuksista. Turvekuljetukset suojataan pölyämisen estämiseksi. Turvekuljetusliikenne ei aiheuta merkittävää raskaan liikenteen lisäystä paikallisteillä tai seututeillä. Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan tuotantoalueilla kuluu tuotantokauden aikana yhteensä noin 27 000 l polttoöljyä. Polttoöljy varastoidaan siirrettävissä säiliöissä siten, ettei se pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen vahinkotapauksissa. Voiteluöljyjä käytetään tuotantokaudella yhteensä noin 180 l ja muita voiteluaineita noin 40 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Hakijan arvion mukaan Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan tuotannossa syntyy vuosittain yhteensä noin 180 l jäteöljyä, noin 30 kg kiinteää öljyjätettä, noin 900 l sekajätettä, noin 9 kg akkuja, noin 1 500 kg aumamuovia ja noin 120 kg rautaromua. Tilapäinen säilytys suoritetaan asianmukaisissa tiloissa. Jätteet toimitetaan käsiteltäväksi toimijalle, jolla on oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä. Toiminnassa syntyy kaivannaisjätteinä kantoja ja muuta puuainesta, kiviä, mineraalimaita sekä lietteitä. Hakemus sisältää ympäristönsuojelulain 103 a :n mukaisen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman, jossa edellä mainittujen jätteiden määrät ja käsittely on selostettu.

6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Hakijan arvion mukaan tuotantoalueen kuivatusvesien käsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista. Tuotanto on suunniteltu harjoitettavaksi ja työmaaliikenne järjestetty siten, että asutukselle ei aiheudu kohtuutonta rasitusta pölyn ja melun muodossa. Toiminnassa syntyvien jätteiden eri jakeiden tilapäinen säilytys ja toimittaminen sekä käsittelyyn että hyötykäyttöön on suunniteltu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Asutus ja maankäyttö Luonto ja suojeluarvot Pohjavesialueet Hakemuksen mukainen alue on kokonaisuudessaan jo tuotannossa ollutta aluetta. Matoneva 3 sijaitsee Alavuden kaupungissa noin 4,5 km Töysän keskustan luoteispuolella ja noin 9 km Alavuden keskustan koillispuolella. Matoneva 3:n tuotantolohkojen välissä on Matolampi. Tuotantoalueen etäisyys Housunjärveen on noin 750 m. Matoneva 3:n pohjoispuolella on Löyännevan turvetuotantoalue. Muutoin alue on metsätalousmaan ympäröimä. Alueen kaakkoispuolella, lähimmillään noin 200 m:n etäisyydellä, on viljelysmaata. Löyännevan turvetuotantoalueen lisäksi noin 1,2 km Matoneva 3:n länsipuolella sijaitsee Talasnevan turvetuotantoalue. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 650 m Matoneva 3:n itäpuolella. Alueella ei ole vesijohtoverkostoa, joten asuinkiinteistöllä on tilakohtainen kaivo. Hankealueen läheisyydessä ei ole suojeltuja alueita. Lähimmälle Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle on matkaa yli 10 km. Koska turvetuotantoalue on jo tuotannossa ollut turvesuo, alueen luontoympäristöön ei ole tulossa muutoksia. Matoneva 3:n välittömässä läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue, Läntisranta (1086352), sijaitsee noin 1,5 km tuotantoalueen koillispuolella. Läntisranta kuuluu luokkaan II, eli se on pohjavedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Hakijan mukaan turvetuotannolla ei ole vaikutusta pohjavesialueeseen.

7 Turvetuotantoalueen ympäristössä ei ole vesijohtoverkostoa, joten talouksilla on käytössään tilakohtaiset kaivot. Hakemuksen mukaan karttatarkastelun perusteella Matoneva 3:n läheisyydessä sijaitsevien kaivojen vesien muodostumisalue ei ulotu turvetuotannon vaikutusvyöhykkeelle. Vesistö Vesistö ja sen tila Matoneva 3 sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueella (44), osittain Kätkänjoen valuma-alueella (44.07) ja osittain Töysänjoen valuma-alueella (44.08). Tuotantoalueen vedet johdetaan Kätkänjoen valuma-alueeseen kuuluvalle Salonjoen valuma-alueelle (44.076). Vesienjohtamisreitti kulkee laskuojaa 1 pitkin metsäojaan ja edelleen Salonjokea myöten Kätkänjokeen. Kätkänjoki laskee Ranta-Töysänjärven kautta Lapuanjokeen. Salonjoen valuma-alueen pinta-ala on 87,01 km 2 ja järvisyys 1,67 %. Kätkänjoen valuma-alueen pinta-ala on sen alaosalla 255,85 km 2 ja järvisyys 2,61 %. Matoneva 3:n osuus Salonjoen valuma-alueen pinta-alasta on noin 0,3 %. Virtaamat Kätkänjoessa pisteillä Kätkänjoki ja Kätkänjoki Alavuden silta Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesistömallijärjestelmän perusteella arvioituna: Kätkänjoki, F=217,13 km 2 koko joulumaaliskusyyskuu kesä- vuosi m 3 /s m 3 /s m 3 /s MQ 1,35 0,83 0,97 MNQ 0,33 0,38 0,46 MHQ 10,34 2,80 2,33 Kätkänjoki, Alavuden silta F=255,02 km 2 MQ 1,98 1,33 1,33 MNQ 0,00 0,11 0,11 MHQ 16,25 4,99 5,61 Vedenlaadun mittausten mukaan Kätkänjoen ja Ranta-Töysänjärven veden ph on ollut neutraalin tuntumassa. Vedet ovat olleet ruskeita ja ravinteikkaita. Keskimääräisten kokonaisfosfori- ja typpipitoisuuksien perusteella vesi on ollut rehevää kaikilla näytteenottopisteillä. Vesi on ollut usein sameaa ja kiintoainepitoista, mutta sähkönjohtavuusarvot ovat olleet melko alhaisia. Pidemmällä aikavälillä kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa on havaittavissa kasvua. Muissa pitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Myöskään havaintopisteiden välillä ei ole havaittavissa suuria eroavaisuuksia.

8 Purkuvesistön vedenlaadun keskimääräisiä 2004 2014: tarkkailutuloksia vuosilta tarkkailupiste ph CODMn (mg/l) Kok.P (µg/l) Kok.N (µg/l) Kiintoaine (mg/l) Kätkänjoki 1 6,6 25 55 882 8,9 Kätkänjoki 6,6 25 61 929 10 Ranta- 6,6 24 60 873 5,8 Töysänjärvi Kätkänjoki, Alavuden silta 6,7 25 54 877 5,1 Kalasto ja kalastus Matoneva 3:n yläpuolisella Kätkänjoella tehdyissä sähkökoekalastuksissa on saatu pienin tiheyksin taimenta, madetta ja kivisimppua. Kätkänjoen alaosa on suvantomaista aluetta, jossa ei ole koskialueita. Salonjoen sähkökoekalastuksissa vuonna 2012 saatiin pienin tiheyksin taimenta, madetta, särkeä ja kivisimppua. Osa taimenista oli kesänvanhoja, eli varmuudella luonnonpoikasia. Taimenia on saatu eri vuosina eri osista jokea, parhaiten kuitenkin joen keski- ja yläosalta eli Matoneva 3:n turvetuotantoalueen yläpuolelta. Salonjoen koskialueilla on tehty vuosina 2009-2011 kalataloudellisia kunnostustoimia, mikä on osaltaan parantanut taimenen luontaisen lisääntymisen edellytyksiä joella. Kätkänjoen kalastusseuran esimieheltä saadun suullisen tiedon mukaan Salonjoella harjoittaa pienimuotoista vapakalastusta noin 10 kalastajaa. Saalis on haukea, taimenta, ahventa ja särkeä. Taimenta ei istuteta jokeen, vaan se on luontaista kantaa. Salonjokihaaran alapuolinen Kätkänjoen alaosa on aikoinaan perattua uomaa, josta kalastetaan jonkin verran heittovavoilla haukea ja ahventa sekä Ranta-Töysänjärvestä nousevaa kuhaa. Kätkänjoen alaosalla on joen sivussa lampimainen kuroutuma, Hangasrimpi, joka on paikallinen virkistyskalastuskohde. Hangasrimpeen istutetaan pyyntikokoista kirjolohta ja siellä harjoitetaan viehekalastusta ja pidetään pilkki- ja onkikilpailuja. Ranta-Töysänjärvellä vuonna 2012 tehtyjen verkkokoekalastusten mukaan järven kalasto oli kohtalaisen runsas. Yksikkösaalis oli 1 369 g/verkko. Pääosan kalastosta muodostivat ahven, lahna ja särki, joiden yhteisosuus oli 87 %. Kalasto oli melko särkikalavaltainen, sillä särkikalojen osuus biomassasta oli puolet. Rantatöysän kalastusseuran esimieheltä saadun suullisen tiedon mukaan Ranta-Töysänjärvellä harjoitetaan aktiivista kotitarve- ja virkistyskalastusta verkoilla, katiskoilla, heittovavoilla sekä mato- ja pilkkiongilla. Talvella harjoitetaan verkko- ja pilkkikalastusta. Vapakalastajat huomioiden kalastajia on yhteensä noin 100. Saalis on pääasiassa haukea, kuhaa, ahventa, lahnaa ja särkeä. Niiden lisäksi saadaan vähän muun muassa säynettä ja madetta sekä satunnaisesti taimenta. Järveen istutetaan vuosittain 1 000

1 500 kuhaa. Kalastusta järvellä haittaa veden tummuus/humuspitoisuus. Kalojen makuvirheet eivät ole kuitenkaan merkittävä ongelma. Järvellä harjoitetaan myös pienimuotoista ravustusta. Koska Kätkänjoen, Salonjoen ja Ranta-Töysänjärven kalasto koostuu pääasiassa veden laadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista, turvetuotannon päästöillä ei arvioida olevan niihin merkittävää vaikutusta. Matoneva 3:n ravinne- ja kiintoainekuormituksen arvioidaan osaltaan heikentävän taimenen elinolosuhteita Salonjoen alaosalla. Kuormitus heikentää osaltaan myös Ranta-Töysänjärvessä olevan heikon rapukannan elinolosuhteita. Turvetuotannon päästöjen kalataloudelliset haitat näkyvät selvimmin Salonjoen ja Kätkänjoen alaosilla sekä Ranta-Töysänjärvellä erilaisina kalastukseen liittyvinä haittoina, kuten veden tummuutena, pyydysten likaantumisena ja pohjan liettymisenä. Jokialueilla kalastus on käytännössä vapakalastusta, johon turvetuotannon kuormituksella on vähäisempi vaikutus kuin verkko- ja katiskakalastukseen, jota harjoitetaan Ranta- Töysänjärvellä. Vesistön käyttö Kätkänjoen, Salonjoen ja Ranta-Töysänjärven vesistön käyttö on paikallisten asukkaiden ja kesämökkiläisten tavanomaista vesistön käyttöä. Vesistöjen ja rantojen käyttömuotoja ovat kotitarve- ja virkistyskalastuksen lisäksi muun muassa veneily, loma-asutus, saunaveden otto ja uiminen. Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Hakemuksen mukaan turvetuotantoalueen päästöt voivat lisätä ja ylläpitää rehevyyttä paikallisesti laskuojassa, mutta alempana Kätkänjoessa turvetuotannon vaikutukset ovat vähäiset. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaistyppipitoisuutta 0,5 µg/l mikä on alle 0,1 % Kätkänjoen 2004-2014 keskimääräisestä pitoisuustasosta. Veden kokonaisfosforipitoisuus kohoaa Kätkänjoessa 0,5 µg/l ja kiintoainepitoisuus 0,01 mg/l. Pitoisuuslisäykset ovat alle 1 % keskimääräisestä pitoisuustasosta. Vesistön nykyisessä vedenlaadussa on jo mukana turvetuotannon vaikutus, joten tilanne ei tule jatkossa muuttumaan. Läntisen Suomen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportin mukaisten teoreettisten laskelmien mukaan Löyännevan, Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2014 Kätkänjoen veden fosforipitoisuutta 0,7 µg/l, typpipitoisuutta 21 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,2 mg/l sekä COD Mn-arvoa 0,9 mg/l. Löyännevan, Mylly- Sikanevan ja Matoneva 3:n kuivatusvedet lisäsivät laskennallisesti Salonjoen fosforipitoisuutta 1,1 µg/l, typpipitoisuutta 29 µg/l, kiintoainepitoisuutta 0,3 mg/l sekä COD Mn-arvoa 1,2 mg/l. Hakemuksen mukaan Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan päästöt eivät vaikuta heikentävästi Lapuanjoen vesienhoidon toi- 9

Ympäristöriskit menpideohjelmassa esitetyn hyvän tilan ylläpitämiseen. Turvetuotantoalueiden päästöt ovat jatkossa aiempaa pienemmät pienemmästä tuotantopinta-alasta johtuen. Päästöillä ei arvioida olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia lähialueen pintavesien käyttöön. Turvetuotannon päättyessä päästöt vesistöön riippuvat valittavasta jälkikäyttömuodosta. Vesienhoitosuunnitelma Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman luonnoksen vuoteen 2021 mukaan Lapuanjoen vesistöalueella on turvetuotantoalueita yhteensä noin 4 500 ha. Kätkänjoki on pintavesityypiltään keskisuuri turvemaiden joki ja Salonjoki pieni turvemaiden joki. Vuonna 2013 tehdyssä ekologisen tilan luokituksessa Kätkänjoki ja Salonjoki on luokiteltu tilaltaan hyväksi, mutta Kätkänjoen tila on tyydyttävän ja hyvän rajalla. Ranta-Töysänjärvi on luokiteltu tilaltaan tyydyttäväksi. Vesistöjen tilan parantaminen tai ylläpitäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Tavoitteena on ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lasku 0-30 % sekä jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen tai sen lisääminen. Salonjoki voisi pienehköillä kuormitusta vähentävillä ja rantaluontoa säästävillä toimilla saavuttaa jopa erinomaisen tilan. Ranta-Töysänjärven hyvä tila voitaisiin saavuttaa ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien 20 40 % laskulla. Vuoteen 2021 mennessä kaikille toiminnassa oleville turvetuotantoalueille suositellaan toimenpideohjelmassa kuivatusvesien käsittelymenetelmäksi ympärivuotisesti toimivaa pintavalutuskenttää ja/tai kemiallista käsittelyä. Olemassa olevia pintavalutuskenttiä tulisi tarvittaessa tehostaa kemiallisella käsittelyllä. Kasvillisuuskenttää käytetään jatkossa lähinnä tuotannosta poistuvien alueiden vesiensuojelun tehostamiseen silloin, kun pintavalutuskenttää ei ole mahdollista rakentaa. Virtaamansäätöä suositellaan virtaamien säätämiseksi kaikille tuotantoalueille, jossa se voidaan toteuttaa. Turvetuotantoalueen merkittävin onnettomuusriski on tulipalo. Hankealueelle on laadittu pelastussuunnitelma, joka on toimitettu pelastusviranomaisille. Henkilökunnalle ja työmaalla toimiville yrittäjille annetaan koulutusta tulipalontorjunnasta ja suunnitelman toimenpiteistä. Mahdolliset polttoaine- tai öljyvuodot ovat melko helposti kerättävissä pois turvekentältä. Maaperän tai pohjaveden saastumisvaaraa suolla ei arvioida olevan. Rankkasateiden aiheuttama vesiensuojelurakenteiden rikkoontuminen aiheuttaisi poikkeuksellisen suuren kiintoaine- ja ravinnekuormituksen. Tällaisten onnettomuuksien estämiseksi penkereitä, ojia ja vesiensuojelurakenteita tarkkaillaan säännöllisesti. Koska valumavesien käsittelyssä käytetään pumppausta vesien johtamiseksi kosteikoille, vettä padottuu rankkasadeajankohtina laskeutusaltaaseen ja sarkaojiin, mikä pienentää alueelta tulvatilanteissa lähteviä vesi- ja ainemääriä. 10

11 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Vahinkoja estävät toimenpiteet Kalatalousmaksu Muut toimenpiteet Hankealueen toiminnalle otetaan ympäristövahinkovakuutus. Matoneva 3:n käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua esitetään suoritettavaksi osana Läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosina 2014-2018 Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella. Käyttötarkkailussa pidetään kirjaa muun muassa tuotannon etenemisestä ja tuotantomenetelmistä, vesienkäsittelyrakenteiden toiminnasta ja kunnossapidosta, näytteiden ottoajoista sekä mahdollisista poikkeus- ja häiriötilanteista. Päästötarkkailua esitetään toteutettavaksi kahtena peräkkäisenä vuonna lupapäätöksen saatua lainvoiman ja tämän jälkeen joka kolmas vuosi. Vesinäytteet otetaan kosteikon ylä- ja alapuolelta. Mikäli luvassa määrätään tuotantoalueelta lähtevälle vedelle pitoisuuden raja-arvo, näytteenotto keskitetään vesienkäsittelyrakenteiden alapuolelle. Näytteenoton yhteydessä mitataan virtaama. Näytteistä analysoidaan kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonaisfosfori, kokonaistyppi ja ph. Vesistötarkkailua tehdään pisteillä Kätkänjoki, Kätkänjoki 1 ja Ranta- Töysänjärvi. Kalataloustarkkailua esitetään toteutettavaksi ohjelman Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kalataloustarkkailu 2010-2014 Lapuanjoen valuma-alueella mukaisesti. Tarkkailuohjelmaa jatketaan optiona vuosilla 2015-2016. Tämän jälkeen kalataloustarkkailu tehdään Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Hakijan mukaan vesistön nykyinen tila, paikallinen kalataloudellinen arvo ja Salonjoen luontainen taimenkanta huomioon ottaen Matoneva 3:n, Mylly- Sikanevan ja Teerinevan kuormituksen kalataloudelliset yhteisvaikutukset arvioidaan sen tasoisiksi, että ne ylittävät kompensaatiotoimia edellyttävän vaikutustason. Kalataloudelliset haitat voidaan kompensoida kalatalousmaksulla. Voimassa olevan ympäristöluvan lupaehtojen mukaan luvan saajan on maksettava vuotuista kalatalousmaksua 2000 euroa, eli 8,2 euroa/ha. Elinkustannusindeksin muutoksen mukaisesti korjattuna vuoden 2006 tasosta heinäkuun 2015 rahanarvoon (pisteluku 1622>>1902) Matoneva 3:n, Mylly- Sikanevan ja Teerinevan yhteinen kalatalousmaksu olisi nykyisin 9,6 euroa/ha eli yhteensä 1040. Hakijan arvion mukaan toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu alapuoliseen vesistöön kunnostustoimenpiteitä vaativia vaikutuksia.

12 Korvaukset Matoneva 3:n kuormituksen vesistö- ja kalatalousvaikutukset arvioidaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Toiminnan aloittamisluvan perustelut HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Merkintä Hakemuksesta tiedottaminen Hakija hakee toiminnanaloittamislupaa muutoksenhausta huolimatta, koska kyseessä on tuotannossa olevan alueen vuoden 2015 lopussa päättyvän määräaikaisen luvan jatkaminen. Tuotantopinta-ala on aiempaa pienempi ja alueen vesienkäsittelyä on tehostettu, joten kuormitus purkuvesistöön vähenee aikaisemmasta. Alueen käyttöönotto mahdollisimman pian on perusteltua sen vuoksi, että tuotantoa voidaan jatkaa keskeytyksettä ilman katkoja. Hakija esittää Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan yhteiseksi vakuusmaksuksi 5 000 euroa, joka voidaan asettaa omavelkaisena takauksena. Hakija on täydentänyt hakemustaan 25.2.1016 listalla asianosaisista sekä 26.2.2016 toteamuksella, että vesienkäsittelyä ei ole mahdollista tehostaa esitetystä ja että Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan hakemuksia ei ole tarpeen erottaa toisistaan. Matoneva3:a, Mylly-Sikanevaa ja Teerinevaa koskevat hakemusasiat on laitettu alun perin vireille yhtenä hakemuksena. Aluehallintovirasto on 14.9.2016 erottanut asiat erillisiksi hakemuksiksi, koska turvetuotantoalueet sijaitsevat useiden kilometrien päässä toisistaan eikä niillä ole sellaista teknistä ja toiminnallista yhteyttä, joka puoltaisi lupa-asioiden käsittelyä yhtenä asiana. Kun tuotantoalueiden vaikutusalueet ovat osittain samoja on kuitenkin asiat käsitelty samanaikaisesti. Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla Alavuden kaupungissa ja Kuortaneen kunnassa 7.10. 7.11.2016 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutus ja hakemusasiakirjat on julkaistu internetissä aluehallintoviraston Lupa-Tietopalvelussa ja kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 6.10.2016 Viiskunta-lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselta, Alavuden kaupungilta, Kuortaneen kunnalta sekä Alavuden kaupungin ja Kuortaneen kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisilta.

13 Lausunnot 1) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut, että Matoneva 3:n kuivatusvedet käsitellään kosteikolla, jonka pinta-ala on 3,3 % valumaalueesta. Myös Teerinevan kuivatusvedet käsitellään kosteikolla (4,3 %). Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen 2/2015 mukaan kosteikon pintaala tulisi olla vähintään 6 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Sekä Matoneva 3:lla ja Teerinevalla tulisi mahdollisuuksien mukaan pienentää valuma-aluetta eristysojittamalla tuotannosta poistuneita alueita. ELY-keskuksen suorittamalla tarkastuksella 18.10.2016 todettiin, että vedet jakautuivat epätasaisesti Matoneva 3:n kosteikolla. Kosteikon koilliskulmassa oli vettä, kun kosteikon länsireunalla kasvoi tiheää taimikkoa. Teerinevan kosteikko oli heikosti kasvittunut. Tarkkailun perusteella Matoneva 3:n ja Teerinevan kosteikkojen puhdistusteho ei ole kovin hyvä ja reduktiot ovat olleet osittain negatiivisia, mutta lähtevän veden laatu on ollut kosteikollisten tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräiseen vedenlaatuun verrattuna samalla tasolla. Kaikki tuotantoalueet sijaitsevat Lapuanjoen (vesistöalue 44) Kätkänjoen (VA 44.07, 253 km2) vesistöalueella. Sekä Matoneva 3:n ja Mylly- Sikanevan kuivatusvedet johdetaan kumpikin omaa reittiään metsäojia pitkin Salonjokeen (VA 44.076, 87 km 2 ), joka puolestaan laskee Kätkänjokeen. Teerinevan kuivatusvedet johdetaan laskuojaa pitkin Kätkänjoen keskiosaan (VA 44.072, 129 km 2 ). Salonjoki yhtyy Kätkänjokeen Teerinevalta laskevan ojan alapuolella. Jokien yhdistyttyä Kätkänjoki virtaa alempana Ranta-Töysänjärven ja edelleen Lapuanjokeen. Matoneva 3:n ja Mylly-Sikanevan turvetuotantoalueet käsittävät yhteensä n. 0,9 % Salonjoen valuma-alueesta, kun taas Teerineva käsittää 0,2 % Kätkänjoen keskiosan valuma-alueesta. Osuus ei Salonjoen kohdalla ole vähäinen, sillä kokemusperäisesti tiedetään, että mikäli turvetuotantoalueiden suhteellinen osuus ylittää 2 %, alkaa haitallisia muutoksia olla havaittavissa. Turvetuotannon yhteisvaikutusta Kätkänjoen alueella on hakemuksessa käsitelty puutteellisesti. Kätkänjoen valuma-alueella on jonkun verran turvetuotantoa, yhdessä nämä käsittävät n. 1 % valuma-alueesta. Määrällä on merkitystä, sillä Kätkänjoen humus- ja rautapitoisuudet ovat, joen nykyisestä kuormituksesta huolimatta, pienempiä kuin useimmissa muissa Etelä-Pohjanmaan joissa. Tämä korostaa joen herkkyyttä turvetuotannon lisäkuormitukselle. Kätkänjoen valuma-alueella on runsaasti peltoja, ojitettua suota, metsätalouskäytössä olevaa metsää sekä jonkun verran järviä. Joen vesi on varsinkin tulva-aikoina sameaa ja ravinnepitoisuuksien perusteella jonkun ver-

ran rehevöitynyttä. Kätkänjokea on jonkun verran perattu ja siinä on patoja. Toisaalta joessa on luonnontilaisen kaltaisia osuuksia. Salonjoki puolestaan on osittain luonnontilaisen kaltainen pieni joki, jonka valuma-alueella on metsää, ojitettua suota ja varsinkin alaosilla peltoa. Valuma-alueella on käytössä olevien turvetuotantoalueiden lisäksi myös melko paljon käytöstä poistuneita alueita. Vähäisten (2 näytettä) tietojen perusteella joen vesi on yläosillaan varsin hyvänlaatuista. Ranta-Töysänjärvi (239 ha) on rehevöitynyt matala humusjärvi. Järvi on läpivirtaustyyppinen ja sen vedenlaatu vaihtelee tuntuvasti vuodenaikojen ja vesimäärien mukaan. Voimassaolevan Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan mukaan hakemuksen alueet kuuluvat Kuortaneenjärven valuma-alueeseen, jossa kokonaiskuormitusta on pyrittävä vähentämään. Koska kaikki alueet ovat vanhoja jo tuotannossa olevia alueita, ei tuotannon jatkaminen sinänsä lisää kuormitusta. Tuotantopinta-alan pienentyessä myös turvetuotannon kuormitusosuus laskee. On kuitenkin huomattava, että kuormitus ei tällöinkään lakkaa, vaan voi jälkikäytöstä riippuen jopa lisääntyä. Hakija ei ole esittänyt täsmällisiä vesiensuojelutavoitteita puhdistustehojen tai lähtevän veden laadun perusteella. Mikäli kuivatusvesille määrätään lähtevän veden pitoisuusrajat, on arvojen perustuttava vastaavalla vesienkäsittelyllä varustettujen suunnitellusti toimivien alueiden arvoihin, ei keskiarvoihin. Keskiarvojen käyttö on ongelmallista, koska keskiarvoihin vaikuttavat (laskevat) myös vesiensuojelullisesti heikosti toimivien tuotantoalueiden tulokset. Mikäli tuloksista käy ilmi ongelmia virtaamahuippujen aikaan, on vesiensuojelua tältä osin tehostettava. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kiintoaineen ja humuspitoisuuden vähentämiseen. Tuotantoalueiden syrjäisestä sijainnista johtuen asutukselle aiheutuvan melu- ja pölyvaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Matoneva 3:n lähituntumassa on kuitenkin n. 7 ha kokoinen Matolampi, jonka voidaan olettaa vuosikymmenten saatossa kärsineen tuotannon aiheuttamasta pölykuormituksesta. Vaikutuksia ei ole tutkittu tai arvioitu missään vaiheessa, eikä ole myöskään esitetty keinoja, millä kuormitusta vähennettäisiin. Hakemuksessa on arvioitu suunnitellun tuotantoalueen teoreettisia pitoisuuslisäyksiä Salonjoessa ja Kätkänjoessa. Arvioiden mukaan ainepitoisuudet lisääntyisivät hyvin vähän sekä Kätkänjoen nykytilaan että jokityyppikohtaisiin taustapitoisuuksiin verrattuna. Tämä johtuu sekä kuivatusvesien varsin hyvästä laadusta että Teerinevan pienestä osuudesta valumaalueesta. Salonjoella arvioitu lisäys olisi hieman suurempi, taustapitoisuuksiin verrattuna n. 5 %, kiintoaineella vähän enemmän. Kätkänjoessa on vesistötarkkailussa kaksi havaintopaikkaa, joiden välillä jokeen laskevat kaikkien kyseisten turvetuotantoalueiden vedet. Havaintopaikkojen vesi on laadultaan hyvin samankaltaista, eikä säännönmukaisia eroja voida havaita. Koska samalla Kätkänjokeen laskee kuitenkin myös Salonjoki, on turvetuotantoalueiden vaikutusten erottaminen Salonjoen vaikutuksista lähes mahdotonta. Tarkkailu kertookin enemmän siitä, että 14

Salonjoen vesi ei muuta Kätkänjoen vedenlaatua. Vastaavasti Salonjoessa ei tarkkailua ole, mikä on huomattava puute. Kätkänjoen valuma-alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden yhteisvaikutusta ei hakemuksessa ole arvioitu millään tavalla. Kätkänjoen vesistöön kohdistuu myös muiden turvetuotantoalueiden kuormitusta. Yhdessä muun jokeen kohdistuvan kuormituksen kanssa turvetuotannolla onkin heikentävä vaikutus vesistön tilaan. Kätkänjoki on toisella vesienhoitokaudella luokiteltu hyvään ekologiseen tilaan. Keskisuuriin turvemaiden jokiin kuuluvan Kätkänjoen biologiset laatutekijät ilmentävät pohjaeläimistön osalta erinomaista ja kalojen osalta hyvää tilaa. Joessa esiintyy mm. taimenta. Kätkänjoen vedenlaatu puolestaan ilmentää kokonaisuutena tyydyttävää tilaa. Salonjoki luetaan pieniin turvemaiden jokiin ja on luokiteltu hyvään ekologiseen tilaan. Joen kalasto ilmentää erinomaista tilaa ja joessa esiintyy mm. taimenta. Taimenen esiintymisalueet ovat pääosin joen yläosilla. Vedenlaatutietoja ei luokitukseen ole ollut tarpeeksi käytössä. Mataliin runsashumuksisiin järviin kuuluva Ranta-Töysänjärvi on luokiteltu tyydyttävään ekologiseen tilaan. Järven ravinnepitoisuudet ovat kohonneet ja järvi on rehevöitynyt. Järvi on luokiteltu varsin puutteellisella aineistolla ja, kun sen vedenlaatu vaihtelee vielä paljon, on luokitus varsin heikolla pohjalla. Lapuanjoen toimenpideohjelman (2016) mukaan sekä Kätkänjoen että Salonjoen hyvän tilan ylläpitäminen edellyttää mm. ravinnekuormituksen vähentämistä. Molempiin jokiin kohdistuu runsaasti erilaista kuormitusta, mikä uhkaa jokien ekologista tilaa. Rehevöitymisestä kärsivän Ranta- Töysänjärven tavoitteena oli hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Tämä tavoite ei ole toteutunut, mikä osoittaa, että suunnitellut ja toteutetut toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Tämä korostaa kuormituksen vähentämisen tärkeyttä. Lapuanjoen toimenpideohjelmassa (2016) on arvioitu, että hyvän tilan saavuttamiseksi järveen kohdistuvaa ravinnekuormitusta tulisi vähentää 20-40 %. Tämä edellyttää tuntuvaa kuormituksen vähentämistä kaikilla sektoreilla. Kaikkien vaikutusalueiden vesistöjen kemiallinen tila on hyvää huonompi. Kalojen elohopeapitoisuuksien on arvioitu voivan ylittää ympäristölaatunormit suovaltaisen valuma-alueen ja elohopean kaukokulkeumariskin perusteella. Mitattua tietoa elohopeapitoisuuksista ei ole. Soinen valumaalue ja humuspitoisuuden kasvusuuntaus lisäävät jatkossa riskiä elohopeapitoisuuksien kasvulle. Kätkänjoella ja siihen laskevilla sivujoilla sekä alueen järvillä on tehty paljon vesienhoitotyötä hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Työhön ovat viranomaisten osalla osallistuneet monenlaiset sidosryhmät ja tavalliset kansalaiset. Koska alueen turvetuotannon todetaan vuosien saatossa vaikuttaneen osaltaan vesistöjen ja mm. kalaston tilaan, 15

tulee edellyttää, että mikäli alueella käynnistetään vesistökunnostushankkeita, osallistuu Vapo Oy niihin kuormitusosuutensa puitteissa. Hakemuksessa esitetään tuotantoalueiden tarkkailua toteutettavaksi kahtena peräkkäisenä vuotena lupapäätöksen saatua lainvoiman ja tämän jälkeen joka kolmas vuosi. Tämä on luontevaa Matoneva 3:n ja Teerinevan kohdalla, sillä näiden lähtevän veden laatu on varsin hyvää ja laadun vaihtelu vähäistä. Sen sijaan Mylly-Sikanevan vedenlaatu on tuntuvasti huonompaa ja täällä tuleekin edellyttää jokavuotista tarkkailua, kunnes vedenlaadun voidaan osoittaa parantuneen. Salonjoen puuttuminen vesistötarkkailusta on merkittävä puute. Joki on hyvässä ekologisessa tilassa ja kala- ja luonnontaloudellisesti arvokas vesistö. Vastaavasti Mylly-Sikanevan ja Matoneva 3:n kuormitus kohdistuu suoraan Salonjokeen. Suhteellisen kirkasvetisenä joki on herkkä orgaanisen aineen ja rautayhdisteiden kuormitukselle. Tarkkailuun onkin lisättävä Salonjoesta tuotantoalueen ylä- ja alapuoliset havaintopaikat. ELY-keskus edellyttää, että näytteet ottaa sertifioitu näytteenottaja. Konsultin tulee tallentaa vedenlaatutulokset suoraan Ympäristöhallinnon VES- LA-rekisteriin kuukauden kuluessa niiden valmistumisesta. Toiminnanharjoittaja on vastuussa tulosten toimittamisesta ja niiden virheettömyydestä. ELY-keskus myös edellyttää, että sillä on oikeus muuttaa ohjelmaa tarpeen mukaan. Matoneva 3, Mylly-Sikaneva ja Teerineva ovat olemassa olevia tuotantoalueita, eikä kuormituksen arvioida lisääntyvän, joten ELY-keskus ei näe estettä toiminnan jatkamiselle muutoksenhausta huolimatta, mikäli toiminnassa huomioidaan lausunnossa esitetyt asiat. 2) Alavuden kaupungin ympäristölautakunta on lausunnossaan todennut, että Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa on valuma-alueittain annettu turvetuotantoa koskevia suunnittelumääräyksiä. Kuortaneenjärven valuma-aluetta, johon Teerinevan turvetuotantoalue kuuluu, koskee suunnittelumääräys IV, jonka mukaan turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitusta pyritään vähentämään. Koska kyseessä on vanha, jo tuotannossa ollut alue, jonka kuormitus tulee tuotantoalan pienentyessä laskemaan, ei tuotannon jatkamiselle ole sinällään estettä. Lupahakemuksessa esitetyt vesiensuojelurakenteet on pidettävä kunnossa ympärivuotisesti koko tuotantojakson ajan. Vesiensuojelurakenteiden kuntoa tulee tarkkailla säännöllisesti ja pitää ne toimintakuntoisina myös rankkasateiden aiheuttamissa äkillisissä ylivirtaamatilanteissa. Laskeutusaltaiden ja ojastojen puhdistustyöt tulee toteuttaa ajankohtana, jolloin niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa alapuoliselle vesistölle. Suoritetuista toimenpiteistä tulee ilmoittaa Alavuden kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Voiteluaineet ja jäteöljy on säilytettävä katetussa tilassa, jossa on tiivisalustainen reunallinen suojarakenne. Siirrettävät polttoainesäiliöt on pidettävä tiiviillä ja kantavalla alustalla niin, ettei mahdollisen vuodon sattuessa polttoainetta pääse ojiin ja sitä kautta alapuoliseen vesistöön. Kiinteiden polttoainesäiliöiden on oltava 16

Muistutukset ja mielipiteet Hakijan vastine kaksivaippaisia. Mahdollisista turvetuotantoalueilla tapahtuvista poikkeustilanteista tulee ilmoittaa Alavuden kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Käyttö- ja päästötarkkailua sekä vesistötarkkailua tulee jatkaa. 3) Alavuden kaupunki on todennut, että lupahakemuksessa esitettyä toimintaa voidaan harjoittaa esitetyllä tavalla ja puoltaa ympäristölupahakemusta. Tuotantoalueet ovat merkittäviä energiatuotannon ja työllisyyden kannalta. 4) Seinäjoen alueen ympäristöterveydenhuolto on kaupungin terveydensuojeluviranomaisena todennut, että kyseessä oleva toiminta sijoittuu alueelle, jossa jo harjoitetaan turvetuotantoa. Terveydensuojeluviranomaiselle ei ole tullut valituksia ko. toiminnasta. Toimintaa tulee harjoittaa siten, että lähiasutukselle mahdollisesti aiheutuvat pölyhaitat ehkäistään/minimoidaan. Melulle asetettujen raja-arvojen ei saa ylittyä asuinkiinteistöillä. Turvetuotantotoiminta ei saa aiheuttaa haittaa alueen asukkaiden omiin tai yhteisiin talousvesikaivoihin. Mikäli ympäristölupa myönnetään, toimintaa tulee harjoittaa siten, ettei toiminnasta aiheudu terveydensuojelulain 1 :n mukaista terveyshaittaa lähinaapureille. Hakemuksen johdosta ei ole jätetty muistutuksia tai mielipiteitä. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta hakija on todennut, että lausunnossa on viitattu turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeeseen, jonka mukaan kosteikon pinta-alan tulisi olla vähintään 6 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Tällä perusteella Matoneva 3:lla tulisi mahdollisuuksien mukaan pienentää valuma-aluetta eristysojittamalla tuotannosta poistuneita alueita. Hakijan käsityksen mukaan turvetuotannon ympäristönsuojeluohjetta tulee soveltaa pääsääntöisesti uusin turvetuotantoalueisiin ja vanhojen alueiden kohdalla tulisi käyttää tapauskohtaista harkintaa, sillä ympäristönsuojeluohje ei ole viranomaisia ja toiminnanharjoittajia oikeudellisesti sitova. Hakemustekstistä ei asia käy yksiselitteisesti ilmi, mutta Matoneva 3:n kosteikko on nykyisellään 3 % valuma-alueestaan. Nykytilanne on esitetty vain hakemuksen liitteenä olevalla suunnitelmakartalla. Hakemuksessa (suunnitelmakartoilla) on esitetty tuotannosta poistuneiden alueiden rajaamista siten, että jatkossa valuma-alue olisi kooltaan 3,3 %. Hakija on kuitenkin tutkinut vielä uudelleen lisämahdollisuudet tuotannosta poistuneiden alueiden eristämiseen. Matoneva 3:n maasto-olosuhteissa eristäminen on haastavampaa kuin esimerkiksi Teerinevalla, jonka vuoksi mitattavammat toimenpiteet kuin mitä hakemuksessa on esitetty, eivät olisi taloudellisesti kestäviä, kun tarkastellaan alueelta tuotettavan turpeen määrää: hakemuksessa Matoneva 3:n, Teerinevan ja Mylly-Sikanevan yhteiseksi keskimääräiseksi tuotantomääräksi on arvioitu 30 000 m 3 /v. Tuotantopinta-alaan 17

suhteutettuna Matoneva 3:n osuus on vajaa 8 000 m 3 /v, supistuen jatkossa edelleen tuotantopinta-alan pienentyessä. Laajimmillaan Matoneva 3:n tuotantokelpoinen alue on ollut 55,9 ha, kun lupaa haetaan nyt 28,2 hehtaarin tuotantopinta-alalle. Lisäksi Matoneva 3:n kuormitus ja kuormituksen vaikutukset alapuolisen vesistön tilaan ovat nykyisellään kaiken kaikkiaan vähäiset, jolloin hakemuksessa esitettyä laajemmilla toimenpiteillä ei edes saavutettaisi sanottavaa hyötyä (ks. tarkemmin jäljempänä kohta kuormitus). Alueen turpeen loppuun hyödyntäminen ei olemassa olevilla vesienkäsittelyrakenteilla hakijan käsityksen mukaan aiheuta merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, vaikka ne eivät mitoitukseltaan vastaa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjetta. Kaiken jäljellä olevan turpeen hyödyntäminen olisi myös seuraavan maankäytön ja ympäristön kannalta etu, sillä jos alueelle jää paksulti turvetta, alueen viherryttäminen ja seuraavaan maankäyttöön siirtäminen hankaloituu. Jo avatun tuotantoalueen kaiken turpeen hyödyntäminen vähentää myös osaltaan tarvetta kokonaan uuden alueen käyttöönottoon. Salonjoen valuma-alue koostuu 99,1 %:sti muusta maankäytöstä kuin turvetuotannosta, joten Salonjoen vedenlaatuun vaikuttavat keskeisesti muut tekijät kuin turvetuotanto. Myös vuoden 2015 tarkkailuraportin mukaan turvetuotannon yhteisvaikutukset Salonjoen ainepitoisuuksiin olivat vähäisiä, sillä laskennallinen fosforipitoisuuden lisäys oli 0,3 µg/l, typpilisäys 11 µg/l ja kiintoainelisäys 0,12 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 0,6 mg/l (liite 2). Lausunnon mukaan turvetuotannon noin 1 % suuruinen osuus Kätkänjoen valuma-alueesta on merkityksellinen, koska Kätkänjoen humus- ja rautapitoisuudet ovat joen nykyisestä kuormituksesta huolimatta pienempiä kuin useimmissa muissa Etelä-Pohjanmaan joissa. Tämä korostaa joen herkkyyttä turvetuotannon lisäkuormitukselle. Tältä osin hakija toteaa, että myös vuoden 2015 tarkkailuraportin mukaan Kätkänjoen turvetuotantoalueiden COD Mn pitoisuudet ovat olleet alhaisia, joten turvetuotannolla ei ole niin merkittävää vaikutusta Kätkänjokeen kuin lausunnossa annetaan ymmärtää. Matoneva 3:lla COD Mn pitoisuudet ovat olleet samalla tasolla kuin Kätkänjoessa ja jopa alhaisempia. Hakija viittaa myös jäljempänä kohdassa vesistövaikutus lausumaansa. Lausunnon mukaan tuotannon jatkaminen ei sinänsä lisää kuormitusta, josta hakija on samaa mieltä. Lausunnon mukaan kuormitus voi kuitenkin jälkikäytöstä riippuen jopa lisääntyä. Tältä osin hakija toteaa, että jälkikäytöstä eli seuraavasta maankäytöstä aiheutuva kuormitus ei ole turvetuotannon kuormitusta. Turvetuotannon jälkeisestä seuraavasta maankäyttömuodosta päättää alueen maanomistaja. Vesienhoidon tavoitteet koskevat näitä alueita siten, kuin kunkin maankäyttömuodon osalta on tavoitteisiin kirjattu. Eri maankäyttömuotojen vesienhoidon tavoitteita ei voida siirtää turvetuotannon tavoitteisiin. Lausunnon mukaan Matoneva 3:n kosteikon puhdistusteho on ollut huono. Huono puhdistusteho ei kuitenkaan ole johtunut kosteikon huonosta toimi- 18

vuudesta, vaan siitä, että vesi on ollut jo ennen kosteikkoa hyvälaatuista. Hyvälaatuisesta vedestä ei voi enää poistua mitään kosteikolla. Matoneva 3:n erityisominaisuutena on hyvin pitkä kokoojaoja ennen kosteikkoa, joka osaltaan pidättää kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Tarkkailun perusteella Matoneva 3:lla ei ole tarvetta vesienkäsittelyn tehostamiseen, sillä pitoisuudet ovat jo nyt pieniä, kemiallisen hapenkulutuksen osalta jopa pienempi kuin luonnontilaisen suon taustakuormitus. Lisäksi vesi on laadultaan ollut varsin tasaista. Liitteenä 1 on ote vuoden 2015 tarkkailuraportista, jossa Matoneva 3:n veden laadun ja puhdistustehon osalta on esitetty seuraavaa: 19

20 Kuormituksen osalta raportissa (liite 1) on esitetty seuraavaa: Lausunnon mukaan hakemuksessa ei ole esitetty täsmällisiä vesiensuojelutavoitteita puhdistustehojen tai lähtevän veden laadun perusteella ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä kiintoaineen ja humuspitoisuuden vähentämiseen. Hakija on hakemuksessa esittänyt kaikkien kosteikkojen kiintoaineen vuotoiseksi keskimääräiseksi kiintoainepitoisuudeksi 15 mg/l. Tarkkailutulosten perusteella raja-arvoksi voidaan Matoneva 3:n kohdalla asettaa 10 mg/l. Hakija korostaa, että pitoisuusraja tulee asettaa sellaiselle tasolle, että velvoite mahdolliseen vesienkäsittelyn tehostamiseen tai lupamääräyksen muuttamiseen ei laukeaisi tilanteessa, jossa se ei tosiasiallisesti ole tarpeen. Humuspitoisuuden osalta hakija toteaa, että Matoneva 3:n kohdalla humuspitoisuutta ilmentävän kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat olleet sekä ennen kosteikkoa että kosteikon jälkeen selvästi pienemmät kuin luonnontilaisilla soilla keskimäärin (vertailuarvo 32 mg/l O 2), joten varsinaista vähentämisen tarvetta ei ole olemassa. Toisaalta kosteikoilla ei yleensäkään voida vaikuttaa humuspitoisuuteen. Lausunnon mukaan tietoja Matolammen tilasta ja turvetuotannon vaikutuksista ei ole. Hakijan tietoon ole missään vaiheessa tullut ilmoituksia, että lampeen olisi kohdistunut esimerkiksi virkistyskäyttöä haittaavaa pölyvaikutusta. Matolammen ja tuotantoalueen välissä on metsäinen kaistale, joka osaltaan sitoo lammen suuntaan kulkeutuvaa pölyä. Myös tuotantopintaalan supistuminen vähentää edelleen pölyn kulkeutumista Matolampeen. Ottaen huomioon alueen olosuhteet hakija katsoo, ettei enemmälle selvittämiselle/määräyksille ole tarvetta. Lausunnon mukaan Kätkänjoen valuma-alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden yhteisvaikutusta ei hakemuksessa ole arvioitu millään tavalla (toi-

sessa kohdassa lausuntoa on mainittu käsittelyn olevan puutteellista). Hakemuksessa on kuitenkin arvioitu turvetuotantoalueiden yhteisvaikutusta sivulla 25 perustuen vuoden 2014 tarkkailuun: Läntisen Suomen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportin (Pöyry Finland Oy 2015) teoreettisten laskelmien mukaan Löyänneva - Matoneva 3 - Mylly-Sikanevan ja Teerinevan kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2014 Kätkänjoen veden fosforipitoisuutta 0,7 µg/l, typpipitoisuutta 21 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,2 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,9 mg/l. Suurimmat vesistövaikutukset tulivat Salonjoen valuma-alueelle Mylly-Sikanevalta. Yhteisvaikutukset Löyänneva - Mylly-Sikaneva ja Matoneva 3 Salonjoen veden ainepitoisuuksiin olivat kuitenkin vähäisiä, sillä laskennallinen fosforipitoisuuden lisäys oli 1,1 µg/l, typpilisäys 29 µg/l ja kiintoainelisäys 0,3 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 1,2 mg/l. Kätkänjoen kautta valumavetensä purkavat myös Vapo Oy:n Talasneva ja Sarvineva. Talasnevan tuotantoalaksi vuonna 2014 on merkitty 1,8 ha ja Sarvinevan 0 ha, joten niitä ei ole otettu mukaan yhteisvaikutusarvioon. Lisäksi vuoden 2015 vesistötarkkailuraportin mukaan Löyänneva- Matoneva 3 Mylly-Sikanevan ja Teerinevan kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2015 teoreettisten laskelmien mukaan Kätkänjoen veden fosforipitoisuutta 0,1 µg/l, typpipitoisuutta 5 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,07 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,3 mg/l. Suurimmat vesistövaikutukset tulivat Salonjoen valumaalueelle Mylly-Sikanevalta (jolle on lupahakemuksessa esitetty vesienkäsittelyn tehostamista). Yhteisvaikutukset Löyänneva-Mylly-Sikaneva ja Matoneva 3 Salonjoen ainepitoisuuksiin olivat kuitenkin vähäisiä, sillä laskennallinen fosforipitoisuuden lisäys oli 0,3 µg/l, typpilisäys 11 µg/l ja kiintoainelisäys 0,12 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 0,6 mg/l (liite 2). 21 Jatkossa yhteisvaikutusten voidaan edelleen arvioida pienenevän osittain vesienkäsittelyn tehostumisen ja osittain turvetuotantoalueiden supistumisen seurauksena. Hakija katsoo, että yhteisvaikutuksia on arvioitu riittävällä tarkkuudella. Lausunnon mukaan keskisuuriin turvemaiden jokiin kuuluvan Kätkänjoen ekologinen tila on hyvä, biologisten laatutekijöiden ilmentäessä pohjaeläimistön osalta erinomaista ja kalojen osalta hyvää tilaa. Joessa esiintyy mm. taimenta. Veden laatu ilmentää tyydyttävää tilaa. Myös pieniin turvemaiden jokiin kuuluvan Salonjoen ekologinen tila on hyvä, kalaston ilmentäessä erinomaista tilaa ja joessa esiintyy mm. taimenta. Lapuanjoen toimenpideohjelman (2016) mukaan em. jokien hyvän tilan ylläpitäminen edellyttää mm. ravinnekuormituksen vähentämistä. Hakijan käsityksen mukaan tämä on turvetuotannon kohdalla toteutunut kuormittavan pinta-alan pienentymisen ja vesienkäsittelyn tehostumisen myötä, jota edelleen jatketaan Mylly-Sikanevan ja Teerinevan osalta. Rehevöitymisestä kärsivän Ranta-Töysänjärven tavoitteena oli hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Tämä tavoite ei ole toteutunut, mikä lausunnon mukaan osoittaa, että suunnitellut ja toteutetut toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Tältä osin hakija huomauttaa, että La-

puanjoen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan ensimmäisen vesienhoidon suunnittelukauden toimenpiteet turvetuotannon osalta ovat toteutuneet aikataulussa. Ranta-Töysänjärven koko valuma-alue on 256 km 2, josta Matoneva 3 turvetuotantoaleen osuus on 0,1 % ja kaikkien valuma-alueen turvetuotantoalueiden (126,4 ha) 0,5 %. Ranta-Töysänjärvi on säännöstelty ja sen valuma-alue on maa- ja metsätalousvaltainen. Corine 2012 maanpeiteaineiston mukaan viljelysmaat kattavat 13,2 % valumaalueesta (lähde: VALUE-valuma-alueen rajaustyökalu). Järven ranta-alue on peltovaltainen (kuva 1). Turvetuotanto ei ole keskeinen tekijä järven tilan kannalta. Turvetuotannon toimenpiteet ovat vesienhoidon toimenpideohjelman mukaiset ja riittävät. 22 Kuva 1. Ranta-Töysänjärven ranta-alueen maankäyttö.