MEDIATAIDE KARTALLE -hankkeen esiselvityksen raportointi

MEDIATAIDE KARTALLE -hankkeen esiselvityksen raportointi

Taustaa Live Herring -työryhmä huomasi läänintaiteilijakautensa ja sitä edeltävän toiminnan aikana, että mediataiteen (erityisesti uusmediataiteen) tekemisen ja esittämisen mahdollisuudet ovat erilaiset eri puolilla Suomea ja vaikka suomalainen mediataide on maailmalla tunnettua, etenkään uusmediataiteen levitykseen tarvittavaa infrastruktuuria ei Suomessa juuri ole. Keski-Suomesta tarkasteltuna mediataiteen levinneisyyskartta näyttääkin maantieteellisesti kovin epätasaarvoiselta: erityisesti uuteen teknologiaan perustuvaa mediataidetta pääsee näkemään ja sitä tehdään lähinnä pääkaupunkiseudulla ja muutamassa suuremmassa kaupungissa. Videotaide on saavuttanut suhteellisen vakiintuneen aseman taidekentällä, mutta senkään esittämiselle ei kaikissa näyttelypaikoissa ole saavutettu tarvittavia edellytyksiä. Digitaalisia tekniikoita ja dataa käyttävän uusmediataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat usein erittäin huonot. 1 Puuttuakseen tähän ongelmakohtaan Live Herring -läänintaiteilijatyöryhmä suunnitteli osana läänintaiteilijakauden toimintaa Mediataide kartalle -hankkeen. Sen lähtökohtana on parantaa mediataiteen näkyvyyttä ja ratkoa sen esiintuomiseen liittyviä ongelmia erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Suomalaisen mediataiteen näkyvyyden parantamisella on sijaa myös pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa, mutta Mediataide kartalle -hankkeessa halutaan keskittyä erityisesti pienempien kaupunkien ja haja-asutusalueiden museoiden ja näyttelytilojen ongelmakohtiin mediataiteen esittämisessä, mediataideteosten ja -projektien tuottamisessa sekä mediataiteilijoiden työn mahdollistamiseen näillä alueilla. Kolmivuotiseksi suunniteltu valtakunnallinen hanke on käynnistynyt vuoden 2014 alusta. Hanketta toteuttaa vuonna 2014 Taiteen edistämiskeskus ja sitä koordinoi Keski-Suomen mediataiteen läänintaiteilija Soile Ollikainen. 2 Live Herring toteutti osana hankkeen valmisteluja kesällä 2013 selvityksen, jossa kartoitettiin mediataiteen esittämiseen ja esiintuomiseen liittyviä kysymyksiä ja ongelmia mediataiteen kentän toimijoiden (mediataiteilijat ja mediataiteen tuottajaorganisaatiot) sekä taidemuseoiden ja - gallerioiden näkökulmasta. Erilliset kysymyslomakkeet julkaistiin mediataiteilijoille, mediataiteen tuottajille/tuottajaorganisaatioille sekä pääkaupunkiseudun ulkopuolisille taidemuseoille/- gallerioille. Kyselyn ensisijaisena tavoitteena on ollut tuottaa taustamateriaalia hankkeelle mediataiteen esittämisen nykytilasta ja esittämiseen liittyvistä ongelmista pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa. Kyselyn tuloksia käytetään ensisijaisesti hankkeen aineistona sekä työpajatyöskentelyssä että rahoitushaussa, mutta raportti tuloksista julkaistaan myös Mediataide kartalle -hankkeen verkkosivuilla. 1 Hankkeen perustana on Live Herring -ryhmän Taiteen edistämiskeskuksen Keski-Suomen toimipisteessä elokuva- ja mediakulttuurin läänintaiteilijan roolissa tekemä pohjatyö (läänintaiteilijakausi 2009 2013). Ryhmälle on kertynyt järjestämiensä projektien kautta ensi käden kokemuksia mediataiteen kentän konkreettisista ongelmista etenkin Live Herring 11 -uusmediataidenäyttelyn tuottamisen yhteydessä, joka oli suurin pääkaupunkiseudun ulkopuolella järjestetty uusmediataiteen näyttely- ja tapahtumakokonaisuus Suomessa. Läänintaiteilijakauden ja työryhmän toimintavuosien aikana on noussut voimakkaasti esiin tarve mediataiteen edistämisen pitkäjänteiselle kehittämiselle sekä etenkin mediataiteilijoiden näyttely- ja työskentelymahdollisuuksien parantamiselle pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa. Mediataide kartalle -hanke on kehitetty vastaamaan tähän tarpeeseen ja toimii näin luontevana jatkona työryhmän Keski-Suomessa toteuttamalle työlle. 2 Lisätietoja Mediataide kartalle -hankkeesta: www.liveherring.org/mediataide-kartalle/

Kysymyslomakkeiden sisältö ja esitetyt kysymykset perustuvat Live Herring -työryhmän kokemuksiin mediataiteen esittämisestä Keski-Suomessa. Kysymykset jätettiin kuitenkin tarkoituksella hyvin avoimiksi, jotta kaikki odottamattomat ja yllättävätkin tulokset saataisiin kirjattua ylös projektin jatkoa ajatellen. Kysymyslomakkeet julkaistiin Live Herring -työryhmän verkkosivuilla huhtikuun 2013 lopussa ja niihin oli mahdollisuus vastata lopulta 25.8. asti. Selvityksestä tiedotettiin kohderyhmille aktiivisesti sähköpostilla ja eri yhteistyötoimijoita pyydettiin välittämään viestiä eteenpäin. Tämä paperi on raportointi kyselyn tuloksista. Raportin tarkoituksena on tuoda esiin keskeiset havainnot aineistosta, joten esim. kaikkia esitettyjä kysymyksiä ei tässä käsitellä. Aineistoa on luokiteltu, mutta vastausten analyysi on jätetty luokittelun ja kokoamisen tasolle. Raportissa on nostettu esiin lainauksia vastauksista. Lainauksista on poistettu kaikki paikkakuntien ja kaupunkien nimet, jotta luvattu vastaajien anonymiteetti säilyisi. Nimet on lainauksissa korvattu merkinnällä XX. Osaa lainauksista on lyhennetty samasta syystä. Kyselyn sisällön suunnitteli ja raportin kirjoitustyön on toteuttanut Live Herring -läänintaiteilijatyöryhmä ja mediataiteen läänintaiteilija Soile Ollikainen. 1. Kysymykset Kysely toteutettiin siis kolmen erilaisen eri toimijaryhmälle suunnatun kyselylomakkeen avulla. 3 Kyselylomakkeet luotiin mediataiteilijoille, mediataiteen tuottajille ja tuottajaorganisaatioille sekä pääkaupunkiseudun ulkopuolisille taidemuseoille ja -gallerioille. Jaottelu perustuu Mediataide kartalle -hankkeen rakenteeseen. Mediataiteilijoita pyydettiin ensin kertomaan heidän toteuttamistaan mediataidenäyttelyistä tai -projekteista. Seuraavaksi tiedustelun aiheena olivat näiden näyttelyiden toteutuksen ongelmat ja haasteet. Jatkokysymyksissä keskityttiin vastaajien toimintaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Lomakkeessa esimerkiksi tiedusteltiin näyttelymahdollisuuksista ja haasteista niiden toteuttamisessa sekä kiinnostuksesta toteuttaa mediataideprojekteja pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Lisäksi lomakkeessa kysyttiin myös, ovatko taidemuseot hankkineet vastanneilta mediataiteilijoilta teoksia kokoelmiinsa. Mediataiteen tuottajatahoja lähestyttiin hieman eri tulokulmasta ja lomakkeen suunnittelussa huomioitiin se, että monet tuottajatahoista työskentelevät pääkaupunkiseudulla. Kyselyn aluksi pyydettiin tuottajien tärkeimpien mediataideprojektien tietoja ja kysyttiin projektien toteutuksen 3 Lomakkeet ovat nähtävissä: pääkaupunkiseudun ulkopuolisille taidemuseot ja -galleriat: https://docs.google.com/forms/d/1quhaavgbd_ozekh_j7yqbjznpvhvvhybruyzuwmbee/viewform mediataiteen tuottajat ja tuottajaorganisaatiot: https://docs.google.com/forms/d/1pbio8chhdsjn8d6cx4b0en59toyqzwdktnhwnb4-7-y/viewform mediataiteilijat: https://docs.google.com/forms/d/1ff1pkgn70dl-ycegwyqaocggonetuosjpuek5bjbmpk/viewform

haasteista. Lisäksi kysyttiin toiminnan laajuudesta, sen haasteista ja halusta laajentaa toimintaa koko maan kattavaksi. Lopuksi toimijoilta kysyttiin halukkuudesta osallistua valtakunnalliseen yhteistyöhön muiden mediataiteen tuottajatoimijoiden kanssa ja jos vastaus oli kyllä, niin lisäksi pyydettiin mainitsemaan millainen yhteistyö vastaajaa kiinnostaisi. Kolmas lomake suunnattiin mediataiteen esittäjätahoille eli pääkaupunkiseudun ulkopuolisille taidemuseoille ja -gallerioille. Tältä ryhmältä kysyttiin, onko heillä ollut esillä mediataidenäyttelyitä ja -projekteja ja kenen tuottamia ne ovat olleet. Lisäksi tiedusteltiin, minkälaisia haasteita tai ongelmia niiden toteutuksessa on ollut sekä onko heille tarjottu mediataidenäyttelyitä tai -projekteja ja minkälaiset mahdollisuudet heillä on valita niitä näyttelyohjelmaan. Lomakkeessa kysyttiin myös mediataiteen hankinnasta museon kokoelmiin. Lisäksi lomakkeessa kysyttiin, minkä tyyppiset projektit olisivat heille mieluisia sekä halukkuudesta osallistua yhteistyöprojekteihin. Kaikilta ryhmiltä kysyttiin lisäksi, jäikö kyselyssä jotakin huomioimatta ja olisiko vastaajalla jotain lisättävää. Vastaajille jätettiin myös mahdollisuus jättää yhteystietonsa, jotta heille voitaisiin myöhemmin lähettää tietoa kyselyn tuloksista. Yhteystietojen jättäminen ei ollut pakollista ja kyselyyn pystyi vastaamaan siis anonyymisti. Kysymyslomakkeen yhteydessä ja kyselystä tiedotettaessa kerrottiin selkeästi mihin kokonaisuuteen kysely liittyy ja selvennettiin, että kyselyn tuloksia tullaan käyttämään Mediataide kartalle -hankkeen aineistona sekä työpajatyöskentelyssä että rahoitushaussa ja tuotiin esiin, että selvityksestä julkaistaan raportti. Tiedotuksessa korostettiin, että kaikki vastaukset tullaan käsittelemään anonyymisti. Tästä syystä emme viittaa projektissa tai selvityksestä tehtävässä koosteessa museoihin/gallerioihin, taiteilijoihin tai tuottajiin nimellä. Siteeratuista vastauksista on poistettu tämän vuoksi myös viittaukset alueisiin tai paikkakuntiin. Samasta syystä kaikkien kysymysten vastauksia ei ole käsitelty tässä. Osa vastauksista perustui esim. paikkakuntien tai museoiden luetteloihin (esim. näyttelytiedot) ja säilyttääksemme vastausten anonymiteetin olemme jättäneet kysymykset käsittelemättä tässä yhteydessä. 2. Tuloksista Vaikka kyselyä pyrittiin lähettämään usean eri toimijan kautta vastaajille, on kuitenkin todettava, että vastausten alhainen määrä varsinkin tuottajatahoilta/tuottajilta on lievä pettymys. Taiteilijoilta ja esityspaikoilta tuli kohtalainen määrä vastauksia. Kyselyn vastasi: 10 mediataiteilijaa 2 tuottajaa/tuottajaorganisaatiota 17 taidemuseota ja -galleriaa

2.1 Taiteilijat Mediataiteilijoilta kysyttiin ensimmäisessä kysymyksessä, mitä mediataideteoksia tai -projekteja hän on toteuttanut. Mediataiteen muodoista videotaide ja videoinstallaatiot saivat eniten mainintoja. Lisäksi vastauksissa nousivat esiin seuraavat mediataiteen muodot 4 : interaktiiviset teokset, kokeellinen elokuva, tietokoneohjatut (vvvv & Processing) installaatiot (joko täysin reaaliaikaisia tai hyödyntäneet aiemmin kuvattua videomateriaalia), media- ja yhteisötaideprojektit, videota sekä veistoa/installaatiota yhdistelevät teokset, musiikkivideot, videoperformanssit, multimediateokset, demot, liveesitykset tapahtumissa, mediataideinstallaatio, tietokoneanimaatio, mediataideinstallaatio internetissä, yleisölle avoin mediataiteen työpaja + on line -teos, mediainstallaatio (animaatio, dataprojisointi ja öljyvärimaalaukset) sekä interaktiivinen mediataideteos internetissä (Flash) + data-installaatio näyttelytilassa. Vastausten kautta syntyvä lista tuo hyvin esiin, kuinka monimuotoinen taidemuoto mediataide on. Tässä suhteessa vastanneiden mediataiteilijoiden näkökulma on ollut laaja. Mediataideprojektien ja -näyttelyiden toteutukseen liittyviä ongelmista ja haasteista kaksi vastauskategoriaa nousi yli muiden: Teknologiaan liittyvät kysymykset ja rahoitus. Teknologian osalta haasteita projektien toteuttamiseen tuottaa vastausten mukaan tekniikan saatavuus ja sen toimivuuteen liittyvät kysymykset: Tekniikka tuo omat haasteensa. Ei ole varaa parhaimpiin ja aina edes tarvittaviin laitteisiin. Laitteiden vuokraus/lainaus hankalaa. Epäluuloja teoksen toimivuudesta tietenkin aina on museoiden taholla kun näyttely kestää pitkään ja laitteet ovat herkkiä. Toistaiseksi kaikki on toiminut niin hyvin, että olen saanut aina myös uusia mahdollisuuksia toteuttaa teoksia paikoista joissa olen aiemmin ollut esillä. tekniikka on usein haastavaa saada toimimaan usean viikon näyttelyprojektin ajan Taloudellisten resurssien puute nousi esiin toisena keskeisenä haasteena. Kuten lainauksista selviää taloudellisten ja teknologisten haasteiden erottaminen on usein vaikeaa. Päähaasteita on nähdäkseni kaksi ja ne lienevät yhteisiä kaikelle kokeilevalle taiteelle. Ne myös pätevät niin itse teosten kuin niitä esittelevien näyttelyidenkin toteuttamiseen. Nämä haasteet ovat raha ja ammatillisten verkostojen puute. Olen joutunut tekemään teoksieni toteutusprosessin aikana melkoisia kompromisseja sillä en ole onnistunut saaman niille ulkopuolista rahoitusta juuri lainkaan. Teosteni budjetti ei ole suuri ja jo muutamalla satasella per teos olisi saavutettu näkyviä etuja. Valitettavasti tällaiset pikkusummatkin ovat aktiivisesta hakemisesta huolimatta olleet toistaiseksi utopiaa. Tämä onkin aiheuttanut teosteni tekoprosessien aikana melkoista hammasten kiristelyä ja niinpä onkin selvää, että yksityisnäyttelyjen järjestäminen on ollut kohdallani käytännössä mahdotonta, sillä minulla ei ole niihin yksinkertaisesti varaa. Hakemalla erilaisille festivaaleille ja yhteisnäyttelyihin olen kuitenkin saanut teoksiani esille. 4 Käytettyjä termejä ei ole muokattu, vaan ne ovat taiteilijoiden vastauksissaan määrittämiä.

resurssien puute: teokset ovat työteliäitä, vaativat paljon erilaista teknistä osaamista, toteuttaminen on kallista, laitteisto maksaa. Myös teosten toteuttamiseen liittyvien henkilöresurssien sekä erityisesti museoiden ja muiden esityspaikkojen henkilöstön teknisen tietotaidon puute nousee esiin keskeisenä haasteena: hyvien koodareiden löytäminen Medialaitteita on aika hyvin varastoissa. Olisi hienoa jos tarvittaessa löytyisi aina teknistä välineistöä tuntevaa henkilökuntaa hyvin harvoilla gallerioilla Suomessa on osaamista tai sopivia tiloja teosten näyttämiseen, etenkin jos kyseessä on iso tilainstallaatio johon liittyy paljon tekniikkaa ja laitteistoa. Laitteet pitää käytännössä ostaa itse ja huolehtia pystytys ja asennus itse. Siitä huolimatta näyttelyissä pitää käydä vahtimassa että teoksen laitteisto on päällä asianmukaisesti. Monesti henkilökunta ei osaa tai ei viitsi pistää niitä päälle! Suomessa on muutama sellainen galleria joissa tämä osataan, ja ne taitavat kaikki olla pääkaupunkiseudulla. Useissa vastauksissa korostuivat myös esitys- ja näyttelytilojen ongelmat suhteessa mediataiteen esittämiseen. videoprojisoinneissa ongelmana on usein tilan pimentäminen tyylikkäästi. Näyttelytilojen valoisuus Lisäksi haasteina nähtiin mediataiteen heikko myytävyys ja sen myyntimarkkinoiden olemattomuus sekä käsitykset mediataiteesta ja mediataiteen asema suomalaisessa taidekentässä varsinkin uusmediataiteen osalta: teosten myyntimarkkinat ovat pienet tai niitä ei ole. Suomessa yksityinen ostaja ei osta mediataideteoksia (korkeintaan ehkä videotaideteoksia) ja museotkin vain harvoin. Kansainvälistä tunnettuvuutta on hankala Suomesta käsin saada niin hyväksi että teoksia pystyisi myymään ja kattamaan tuloilla toteutuskustannukset. Suuri ongelma tuntuu olevan ihmisten käsitys mediataiteesta, ikään kuin se olisi ei niin konkreettista ja yhtä olevaista kuin muu taide. Nuoremman ikänsä puolesta mediataide on yleisölle myös ehkä "vaikeampaa ymmärtää taiteena". Suomessa mediataiteen edistäminen on vielä vähän lapsenkengissä, mm. taidevienti keskittyy edelleen enemmän kuvataiteeseen, performansseihin, videotaiteeseen ja veistoksiin. Mediataidekenttä on vielä hieman harrastelijamaista, ja ainoa mediataiteeseen keskittynyt galleria, MUU ry, on aika marginaalissa suurta yleisöä ajatellen. Mediataide nähdään vielä aika pitkälle videotaiteen kautta, ja meillä on hyvin vähän puhtaasti uutta mediataidetta (new media art) edustavia taiteilijoita joilla on merkittävää kansallista tai kansainvälistä presenssiä. Itselleni tulevat lähinnä mieleen Charles Sandison ja Terike Haapoja. Maailmalla uuden mediataiteen nousu on selvästi nähtävissä ja uusia teknologioita hyödyntävät taiteilijat ovat yhtä tärkeitä taidekentässä kuin perinteisemmän taiteen tekijät. Yksittäiset maininnat saivat myös teosten dokumentointi, oman osaamisen ylläpitämiseen liittyvät haasteet jatkuvassa teknologisessa kehityksessä sekä teosten esille saaminen.

jatkuva osaamisen kehittäminen: tekniikka ja teknologia kehittyy. Maalauksia voi tehdä samalla tekniikalla joka on tunnettu jo tuhat vuotta sitten, mutta tietokoneita ja ohjelmistoja pitää päivittää miltei vuosittain. Tällä hetkellä työskennellessäni mm. mediataiteen parissa minusta tuntuu, että vaikeinta on saada teoksia esille. En halua enää hakeutua gallerioihin, jossa taiteilija kustantaa itse kaiken (mahdollisella apurahoituksellaan) vaan olen suunnannut näyttelynhakuenergiani museoihin. Kysyttäessä mahdollisuuksista esittää mediataidetta pääkaupunkiseudun ulkopuolella, paljastui, että taiteilijat ovat saaneet teoksiaan suhteellisen hyvin esille. Osassa vastauksista korostuu, että tähän on vaadittu omaa aktiivisuutta. Yhdessä vastauksista tuotiin esiin mielenkiintoinen yksityiskohta; kyseisen taiteilijan teoksia on ollut enemmän esillä ulkomailla kuin kotimaassa. "Ei paljon, silloin joskus jos olen itse hakenut näyttelyaikaa. Yllättävää kyllä videoteoksiani on ollut enemmän esillä ulkomailla kuin kotimaassa. Mutta nämä ovat olleet lähinnä festivaaleja tai itse järjestettyjä tilaisuuksia, eivät ns. oikeita gallerioita." Pääkaupunkiseudun ulkopuolisista haasteista nousivat pääosin samat asiat esiin kuin muuallakin Laitteistojen puute nousi selkeästi merkittävimpänä ongelmana. Tätä seurasi museo- ja galleriatilojen soveltuvuuteen liittyvät haasteet. Sopivien tilojen ja pätevän näyttelyhenkilökunnan puute oli myös esillä useassa vastauksessa. Myös välimatkat ovat aiheuttaneet ongelmia. Maininnan saivat myös alueellisten rahoittaja- ja esittäjätahojen asiantuntemuksen puute mediataiteen osalta, ammatillisten verkostojen ja kontaktien sekä teknisen tietotaidon puute. ainakin XXX alueen näkökulmasta käsin on ollut aistittavissa, että kuvataiteen (tai ylipäätään taiteen) marginaaleihin mentäessä asiantuntemus ohenee aika lailla muutaman suurimman kaupungin ulkopuolelle mentäessä. Tämä liittyy juuri mainitsemiini rahaan ja ammatillisiin kontakteihin. Koska piirit ovat XXX pienet ja ihmiset tietävät toisensa, voinen sanoa, että esimerkiksi oman alani ihmisiä ei juurikaan istu paikallisessa taidetoimikunnassa tai maakuntarahastossa vaan apurahoista päättävät lienevät oma alani hakemuksieni suhteen melko pahasti pihalla. Uskoisin, että apurahoja myönnettäessä näissä tapauksissa korostuu ns. urheilusuorituspuoli eli esim. cv:n pituus sisällöllisten kysymysten sijaan. Rohkeita avauksia mihinkään suuntaan on melko vähän ja valinnat ovat usein varsin konservatiivisia. Osassa vastauksista tuotiin toisaalta esiin, että haasteet mediataiteen esittämissä ovat samat pääkaupunkiseudulla ja sen ulkopuolella. sama tekninen osaamattomuus on ongelmana niin pääkaupunkiseudulla kuin sen ulkopuolella. En mitään sellaista mitä ei olisi pääkaupunkiseudullakin. Pääkaupunkiseudulla on muutama galleria joissa on valmiuksia mediataiteen esittämiseen, mutta niihin on vaikea päästä ilman mittavaa ansioluetteloa ja kansainvälistä tunnettuvuutta.

Kyselyn perusteella taiteilijat eivät ole saaneet teoksiaan juurikaan museoiden hankintalistalle tai kokoelmiin. Muutaman vastaajan teos oli ostettu taidemuseoiden ja kaupungin kokoelmaan. Mediataide ei kyllä ole kovin myyvää Suomessa. Lähes aina kun minulta on ollut esillä jotakin muuta kuin mediataidetta on museo hankkinut niitä/sen kokoelmiinsa. Mediataidetta ei kertaakaan. Se koetaan vielä edelleen hankalaksi ja liian tekniseksi ja museoilta puuttuu tietotaito käsitellä teoksia samalla tavalla kuin perinteisiä medioita. Kaikkien taiteilijoiden vastauksista nousi selkeästi esille into toteuttaa näyttelyjä tai projekteja ympäri Suomea. Positiivisena puolena maakunnissa toimimisesta nousi kommenteissa esiin taloudellisen riskin pieneneminen, koska museot osallistuvat melko hyvin teosten ja matkojen rahoittamiseen. Pääkaupunkiseudulla vaikeasti myytävän taiteen esittämiseksi joutuu käyttämään lähes pelkästään omaa rahoitusta. Mä taidan olla hyvä poikkeus tässä mediataitelijoiden joukossa kun olen esiintynyt pääasiassa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Suurin syy siihen on raha. Helsingissä ei helposti myyvän mediataiteen esittämiseen tarvitaan paljon omaa rahaa. Muualla Suomessa, varsinkin museoissa olen saanut aina vähintään materiaalikustannukset ja pienen palkkion teoksen tekemisestä + tietenkin matkakulut ja ylläpidon. Eli pienemmän taloudellisen riskin vuoksi olen tehnyt tätä pääosin maakunnissa. 2.2 Tuottajat Kuten aiemmin tuotiin esiin, mediataiteen tuottajatahot eivät innostuneet vastaamaan toivotulla tavalla kyselyyn viidakkorummun pitkäaikaisesta rummutuksesta huolimatta. Vastausten vähyydestä johtuen emme julkaise tuottajatahojen osalta suoria lainauksia vastauksista. Lisäksi kahden vastauksen perusteella on tietenkin mahdotonta tehdä luokittelevaa analyysiä tai yleistyksiä, joten vastausten käsittely on hyvin raportoivaa. Kysymyksissä tiedusteltiin, minkälaisia ongelmia tai haasteita mediataideprojektien ja - näyttelyiden toteutuksessa vastaajien kokemuksen mukaan on. Vastauksissa nostettiin esiin osittain samoja teemoja kuin mediataiteilijoiden vastauksissa. Puutteelliset markkinat, Suomen maantieteelliset välimatkat sekä mediataiteeseen keskittyneiden vakiintuneiden esityspaikkojen puute nousivat esiin ongelmatekijöinä myös tuottajatahojen vastauksissa. Muita ongelmatekijöitä, joita vastauksissa nousi esiin, olivat sirpaleinen rahoituspohja, tuottajan työn rahoitus, levityksen resursointi sekä Ylen kiinnostumattomuus mediataiteesta. Tuottajilta kysyttiin myös heidän toimintansa keskeisimmistä haasteista. Molemmissa vastauksissa korostui vähäiset taloudelliset resurssit, mikä haastaa toimintaa. Toisessa vastuksista nostettiin esiin myös mediataiteen tekemiseen ja tuottamiseen liittyvien rakenteiden horjuminen ja niiden resursoinnin kapeneminen. Vastauksessa viitattiin mm. Avekin taloustilanteeseen, kuntien taloustilanteeseen sekä taidekoulujen ja residenssien lakkautusuhkiin. Lisäksi toiminnan haasteeksi mainittiin mediataiteen tekijöiden vähäinen määrä vastaajan toiminta-alueella.

Kyselyssä kysyttiin myös, onko vastaajalla kiinnostusta laajentaa toimintansa koko maan kattavaksi. Samalla tiedusteltiin, mitkä ovat keskeisimmät tekijät tämän toteuttamiseen. Toinen vastaajista/vastaajatahoista koki, että omalla toiminta-alueella toimimisessa on tarpeeksi haasteita, jolloin tarvetta laajentaa toiminta-aluetta ei ole, mutta vastaaja toi esiin, että kiinnostusta olla mukana mediataiteen kentän verkostossa ja yhteistyökuvioissa on. Toinen vastaajista toi selkeästi esiin mielenkiinnon toiminnan laajentamiseen. Toiminnan laajentamisen haasteina nousi esiin rahoitus. Konkreettisena kehittämisideana ehdotettiin teosten kierrättämistä renkaassa : Eli että toimijat eri paikkakunnilta toteuttavat vaikkapa screening-koosteen, ja yhteistyökumppanit järjestävät toinen toisilleen näytännöt omilla kotipaikoillaan. Molemmat vastaajista olivat kiinnostuneita alueellisesta tai valtakunnallisesta yhteistyöstä muiden mediataiteen tuottajatoimijoiden kanssa. Kysyttäessä millainen yhteistyö olisi toimijan kannalta kiinnostavaa, vastauksissa nostettiin esiin toive Suomen Mediataideverkosto ry:n toiminnan kehittämisestä valtakunnallisesti kattavammaksi sekä lisää yhteistyötä, tapaamisia, levityskontakteja, työkeikkoja sekä yhteistä verkkosivustoa ym. sen puitteessa. 5 Lisäksi toivottiin yhteistyötä kansainväliseen toimintaan Yleisesti haluaisin kansainvälistä yhteisponnistelua. Vastauksissa nousi esiin myös konkreettisia ideoita yhteistyön muodoista: 1) pääkaupunkiseudulla tapahtuvien mediataidefestivaalien näkyvyys maakunnissa: Yllä mainitun kierrätyksen hengessä olisi hienoa saada satelliittitapahtumia (esim helsinkiläisistä) mediataidefestareista provinsseihin. 2) tiedotusrinki kiinnostavista vierailijoista, jotka voisivat vierailla myös maakunnissa. 3) Tiedotus uusista rahoitusmahdollisuuksista: Tieto uusista ja hyvistä rahoitusohjelmista ja -malleista kiinnostaa aina." 2.3 Taidemuseot ja muut esittäjätahot Kaikilla vastanneilla museoilla ja gallerioilla oli ollut mediataidetta ja mediataideteoksia esillä, mutta erillisiä vain mediataiteeseen keskittyneitä näyttelyitä oli ollut esillä harvemmin. Taidemuseoilta tiedusteltiin mediataiteen esittämiseen liittyviä ongelmakohtia kahden kysymyksen kautta. Ensin kysyttiin, minkälaisia ongelmia tai haasteita mediataidenäyttelyiden ja/tai -projektien toteutuksessa vastaajan kokemuksen mukaan on. Lisäksi tiedusteltiin, oliko museolle tarjottu mediataidenäyttelyitä tai -projekteja ja mitkä ovat olleet suurimmat haasteet niiden valinnassa näyttelyohjelmaan. 5 Suomen mediataideverkosto ry on vuonna 2009 perustettu mediataidealan yhteistyöorganisaatio, jonka tarkoituksena on lisätä alan toimijoiden välistä yhteistyötä. Yhdistys edistää mediataiteen kulttuurista ja yhteiskunnallista asemaa Suomessa, sekä luo ja ylläpitää suomalaisen mediataiteen kotimaisia ja kansainvälisiä kontakteja. Lisätietoja: www.mediataide.fi

Mediataiteen esittäjätahojen (taidemuseot ja -galleriat) suurimpana haasteena suhteessa mediataiteen esittämiseen ja sen valitsemiseen/sisällyttämiseen näyttelyohjelmaan näyttäytyy vastausten perusteella tekniikkaan/teknologiaan liittyvät kysymykset, esimerkiksi tarvittavan tekniikan ja teknologian saatavuus. Esitysten soveltumattomuus varattuun laitekantaan. Laitteiden liian vähäiset ominaisuudet. Toisena esityslaitteiden vikaherkkyys sekä se, että näihin välttämättä tapahtuviin ongelmiin ei ole voitu tai osattu varautua riittävän hyvin. laitevaatimukset - aina ei pystytä vastaamaan taiteilijoiden laite- tai installointivaatimuksiin Installointi on toisinaan hyvinkin työlästä ja kalustoa pitää uusia/ päivittää usein jotta pysytään samalla tasolla kuin mitä taiteilijat vaativat. Keskeisiä haasteita mediataiteen esittämissä tuottavat vastausten valossa myös taidemuseoiden asiantuntemukseen liittyvät kysymykset erityisesti teknisten valmiuksien osalta sekä museoiden/gallerioiden tilojen soveltuvuuteen liittyvät kysymykset. Asiantuntevan henkilöstön puute sekä kokoamisvaiheessa että näyttelyn kestäessä huollossa. Museoiden ylläpitäjäorganisaatiot eivät ole kaikissa tilanteissa sisäistäneet nykytaiteen teknistymisen tuomia uusia haasteita sen enempää henkilöstökehityksen kuin talousarvioidenkaan osalta. Mikäli määrätietoinen panostaminen henkilöstön valmiuksien nostamiseen puuttuu, heijastuu se nopeasti museoiden kykyyn suunnata toimintaansa myös mediataiteen piiriin. Suurimmat haasteet: että tarvittavaa laitteistoa/tekniikkaa on tarpeeksi museon puolelta, miten museon tilat soveltuvat teosten esittämiseen, miten mediateoksen ääni soveltuu tilaan ja on suhteessa muihin teoksiin, onko museohenkilökunnalla tarvittavaa teknistä osaamista teosten installoimiseen. Myös tilat tuovat rajoitteita, kuten tilan liika valoisuus, tilakorkeus yms. Haasteena kalliit laitekustannukset ja osittain epäsopivat esitystilat tiettyjen teosten installoinnille. Kolmanneksi eniten mainintoja nousi vastauksista esiin liittyen teosten esittämiseen liittyviin haasteisiin (esim. teosten ääneen ja muuhun esillepanoon liittyvät kysymykset). Laitehankinnat/vuokrat ovat toisinaan haasteellisia (esim. täsmälleen toivottujen laitteiden saaminen), samoin teosten/laitteiden esillepano (esim. kuinka paljon tekniikka saa näkyä). Mediataiteessa myös äänet voivat aiheuttaa haasteita kaikuvassa tilassa.

Haasteita aiheuttaa myös taiteilijoiden riittämätön asiantuntemus suhteessa teknologiaan ja heidän käytettävissään oleva tekniikka: Mediataiteen näyttelyt ovat kaikkein haasteellisimpia ja eniten ongelmia aiheuttavia suhteessa muihin taiteen lajeihin. Ongelma on usein ollut taiteilijoiden huono tekninen valmius tuottaa teoksia: esim. videoteokset eivät formaatiltaan toimi moitteettomasti, teoksia tehdään ja muokataan viime tingassa ennen näyttelyn avautumista, vaaditaan ostamaan sitä ja tätä laitetta, jota ei ehkä sitten käytetäkään tai joka loppujen lopuksi ei sovellu teokseen. Olemassa olevia moninaisia museon esityskalusteita ei haluta käyttää. Museon tekninen väki joutuu koville, usein myös käytännössä tekemään taiteilijoille kuuluvia tietokonetoimenpiteitä. Taiteilijoiden käytettävissä oleva tekniikka ja tekniset valmiudet vaihtelevat, mikä heijastuu teosten toteutettavuuteen. Teosten tekninen haastavuus vaihtelee ja on jopa joskus tapauksia, joissa edes taiteilija ei ole ratkaissut loppuun kaikkia niitä teknisiä kysymyksiä, jotka ovat teoksen onnistuneen näytteillepanon edellytyksenä. Suoraan taloudellisten resurssien riittämättömyyteen viitattiin muutamissa vastauksissa. Valintahaasteina ovat olleet lähinnä kustannukset ja museon pieni näyttelybudjetti. Aikataulut ja rahoitus tulevat joskus vastaan. Muutamassa vastauksessa mainittiin yhdeksi haasteita tuottavaksi tekijäksi yleinen asennoituminen mediataidetta kohtaan tai sen kohdeyleisön tavoittamisen ja löytämisen vaikeus. Mediataiteen markkinointi ja esittäminen on myös hyvin haasteellista ns. suurelle yleisölle, sille samalle mikä tykkää perinteisestä maalaustaiteesta etc. (ehdotukset) eivät ole sopineet museon linjaan tai niille ei ole arvioitu löytyvän yleisöä Haasteena on pohtia, sopiiko tarjottu näyttely koko vuoden näyttelykokonaisuuteen, onko näyttelyn ajankohta sellainen, että se saavuttaisi kohdeyleisönsä. Yksittäisiä mainintoja kohdistui teosten ja tekniikan toimivuuteen liittyviin ongelmiin ja mediataiteen esittämiseen liittyviin lupa- ja tekijänoikeuskysymyksiin. Joskus on ollut ongelmia teosten toimivuuden/ uudelleen käynnistymisten kanssa. Mediataidetta koskevat lupa-asiat mukaan luettuna tekijänoikeusasiat ovat erilaisia kuin muissa taidemuodoissa, ja siksi lupa-asiat vaativat lisätyön tekemistä. Suurimmalle osalle esityspaikoista oli tarjottu mediataideteoksia ja osalle museoista myös kokonaisia näyttelyjä. Suhteessa mahdollisuuteen valita mediataidenäyttely museon näyttelyohjelmaan eniten haasteita aiheutuu vastausten mukaan teknisistä kysymyksistä sekä taidemuseon näyttelyaikatauluihin, -politiikkaan ja -linjauksiin liittyvistä kysymyksistä. eivät ole sopineet museon linjaan tai niille ei ole arvioitu löytyvän yleisöä

- Haasteena on pohtia, sopiiko tarjottu näyttely koko vuoden näyttelykokonaisuuteen, onko näyttelyn ajankohta sellainen, että se saavuttaisi kohdeyleisönsä. Näyttelyitä toteutettaessa kyse on aina taiteellisista sisällöistä ja museon sisällöntuotannon linjauksista. XXXX taidemuseo määrittelee itse sisällöntuotantonsa tavoitteet ja etsii yhteistyökumppaninsa. Eri tyyppisiä näyttelyehdotuksia - ml mediataidetta - tulee runsaasti, mutta näihin tartutaan kuitenkin erittäin harvoin. Yhtään merkittävää yhteistyökumppanitarjousta / merkittävän taiteilijan näyttelyä ei kuitenkaan ole torjuttu sillä perusteella, että museolla ei olisi ollut valmiuksia toteuttaa näyttelyä teknisesti. Kun museoilta tiedusteltiin, mitä mahdollisuuksista heillä on mediataiteen esittämiseen, vastauksissa nousi esiin olemassa oleva laitteisto, henkilöstön tekniset valmiudet, tilaratkaisut ja olemassa olevat yhteistyökuviot, esimerkiksi laitteiston lainaamisen suhteen. Pelkona näyttäisi olevan mediataideprojektien vaatiman erityisen tietotaidon puute. Kysyttäessä, millaisia mediataidenäyttelyitä ja/tai -projekteja museot haluaisivat esittää / toteuttaa, suurin kiinnostus kohdistui ymmärrettävästi projektien/näyttelyiden sisällölliseen ja taiteelliseen laatuun sekä projektien korkeatasoisuuteen ja kiinnostavuuteen. Ajankohtaisia, korkealuokkaisia, kiinnostavia, samalla tavalla kuin muukin näyttelytoiminta. asia ei ole ollut ajankohtainen, koska näyttelypolitiikkamme on kohdistunut taiteilijoihin, jotka eivät ole käyttäneet mediataidetta. Väline ei ole kuitenkaan ensisijainen, vaan taiteilija ja hänen sanomansa. Esim. XXXXX teoksia. Myös projektien monimuotoisuus oli keskeinen kiinnostava tekijä. Lisäksi kiinnostavina tekijöinä mainittiin projektien vuorovaikutteisuus ja ajankohtaisuus sekä projektin/näyttelyn kytkeytyminen museon näyttelyprofiiliin ja muihin teemoihin tai sisältöihin. Lisäksi yksittäisissä vastauksissa nostettiin esiin kiinnostavina tekijöinä mediataide uutena taidemuotona ( Kaikki uusi taide ja taidemuodot ovat kiinnostavia. ), mediataiteen eri osa-alueiden esittely ( Meillä on ollut melko marginaalisiakin mediataiteen muotoja esillä (esim. digitaalinen taide, äänitaide); seuraavaksi haluaisin esitellä huolella toteutetun elokuvallisen videoteoksen. Myös animaatio tuntuu tällä hetkellä kiinnostavalta ), tietyn näkökulman tai teeman kautta rakentuvat projektit ( Kenties kriittinen ja analyyttinen näkökulma nykyajan mediakulttuuriin olisi hyvä näkökulma. ), yhteisnäyttely ja esim. suomalaisten mediataiteilijoiden esiin nostaminen ( Valikoimaa esim. kotimaisten tekijöiden keskeisistä töistä ), isot hankkeet ja ns. isojen nimien esiintuominen ( Näyttäviä, isoja hankkeita, kansainvälisiä staroja! ), tekninen luotettavuus ja toimiva yhteistyö tekijän kanssa ( Teknisesti luotettavia, sisällöltään kiinnostavia ja visuaalisesti koukuttavia, toimiva yhteistyö tekijän kanssa. ), yleisöä kiinnostavien projektien esittäminen ( sellaisia jotka sopivat meidän näyttelyprofiiliin ja kiinnostavat alueen yleisöjä ), museopedagogian rooli projekteissa ( näyttelyiden yhteydessä tulisi olla myös pedagogin osuus mielellään työpajoineen ) sekä eri taidemuotojen yhteisesittäminen: Erilaisten taidemuotojen yhteisesittäminen on ollut meillä toimiva ratkaisu.

Lähes kaikilla vastanneista museoista oli hieman yllättäenkin mediataidetta kokoelmissaan. Lähes kaikki vastanneet olivat myös kiinnostuneet muiden toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä mediataiteen esiintuomisessa. Yhteistyö nähtiin tärkeänä mm. koska museon oma näyttelytuotanto keskittyy muuhun. Yhteistuotantona mieluummin, sillä oma tuotanto on enimmäkseen muuta mediataidetta. kuin Yhteistyöt, jotka synnyttäisivät kiinnostavaa keskustelua ja vetovoimaisuutta ja lisäisivät kävijämääriä. Olemme aina avoinna keskustelulle yhteistyöstä, sen mukaan, millainen oma näyttely- ja toimintaohjelmamme on. Osan kiinnostus yhteistyön osalta keskittyy esim. laiteyhteistyöhön: laiteyhteistyö ja taloudellinen apu, muuta osaamista löytyy Yhdessä vastauksista korostettiin myös erottautumista ja oman näyttelypolitiikan ylläpitämistä: Yhteistyö on aina voimavara, jonka merkitystä ei voi yliarvioida. Tähän mennessä olemme kuitenkin tehneet yhteistyötä lähinnä kansainvälisten toimijoiden, taiteilijoiden ja gallerioiden kanssa. Olemme noudattaneet käytäntöä, jonka mukaan emme kilpaile muiden kotimaisten toimijoiden kanssa samoista sisällöistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että emme esittele näyttelyä, joka on ollut esillä jossain muussa museossa maassamme aikaisemmin. Niin paljon mielenkiintoista ja merkittävää taidetta jää joka tapauksessa esittelemättä. Päällekkäisyyksien sijaan voimme keskittyä johonkin muuhun, joka ansaitsee tulla esitellyksi Lisäkommenteissa tuotiin esiin näkemys taiteen sisältölähtöisestä määrittelystä keskeisempänä kuin mediumlähtöinen määritys esim. juuri mediataiteeksi. Näkemys mediataiteesta koetaan kommentissa hieman vanhanaikaiseksi: Meillä pyritään välttämään taiteen lokerointia ja näin ollen ei erityisesti korosteta sitä, että joku on mediataidetta... ajatus mediataiteesta on vähän vanhanaikainen. Itse en koskaan ajattele, että joku taide olisi mediataidetta. Tärkeintä on kuitenkin sisältö. Periaatteessa ihan kaikki taide on mediataidetta. Yritämme järjestää teoksille erilaisia esitysolosuhteita ja - tilanteita. Vaatimuksia on monenlaisia nykyään. Kommenteissa tuotiin esiin myös tyytyväisyys AV-arkin palveluihin: AV-arkki on todella hyvä palvelu, selkeä ja sitä parempi museomme näkökulmasta, mitä useampi mediataiteilija kuuluu Av-arkkiin. Vastauksissa nousi esiin kiinnostavia kehittämisajatuksia ja ideoita: Mediataiteen hankinta kokoelmiin pitäisi miettiä niin, että hintaan sisältyisi myös esitystekniikka. Tekniikka vanhenee nopeasti, joten tieto siitä, miten teoksia voi esittää tekniikan muuttuessa. Myös näyttelyiden yhteydessä pitäisi olla mukana toimiva tekniikka. Mediataiteeseen liittyvät koulutukset:..mediataiteeseen liittyvä alueellinen koulutus ja työpajat mediataiteilijoiden kanssa. sekä Tällä hetkellä kiinnostavinta olisi

koulutus / keskustelu aiheesta mediataide museokokoelmassa. Kysymyksiä herättää mm. teosten säilyttäminen ja sen haasteet kun tekniikka uusiutuu jatkuvasti. Eri yleisöjen huomioiminen: Teemme yhteistyötä lastenkulttuuritoimijoiden kanssa, joten joitakin siihen sopivia projekteja voisi olla mielenkiintoista ja hyödyllistä toteuttaa. Uudenlaiset mediataiteen teosten hankintamallit: ollaan alustavasti esim. puhuttu projektista jossa samalla saataisiin teos/teoksia kokoelmiin. Jos näyttely tehdään kunnolla, siihen palaa rahaa ja olisi hyvä saada samalla jotain pysyvää = teos tai teoksia kokoelmiin. Jokaisen näyttelyn tarpeet otetaan huomioon budjettia laatiessa, myös mahdolliset laitetarpeet, vuokrat tai tekninen työ ostopalveluna. 3. Lopuksi Kyselymme ei lopuksi ehkä tuottanut yllättäviä tuloksia, vaan nosti esiin jo tiedettyjä mediataiteen esiintuomiseen liittyviä kipukohtia, mikä näkyy esim. mediataiteilijoiden ja taidemuseoiden/- gallerioiden vastausten osittaisena yhteneväisyytenä keskeisimmät kipukohdat mediataiteen esiintuomisessa hahmottuvat melko selkeästi. Tämä ei kuitenkaan nähdäksemme vähennä selvityksen arvoa, vaan se tuo selkeästi esiin, että ongelmakohtiin ei ole pystytty keksimään toimivia lääkkeitä, vaikka ne tiedostetaankin. Lisäksi vastauksista nousi esiin monia huomioita, jotka olisivat ehkä jääneet itsestään selvempien ja laajasti tunnistettujen ongelmakohtien varjoon. Lisäksi olemme iloisia konkreettisista kehittämisideoista, joita vastauksissa esitettiin. Ne toimivat hyvinä keskustelunavauksina Mediataide kartalle -hankkeen työpajoille. Huomionarvoista ja hälyttävää mielestämme on vastauksissa museoiden puolelta esiinnoussut ajatus mediataiteen näyttelyistä kaikkein haasteellisimpina ja eniten ongelmia aiheuttavina suhteessa muihin taiteen lajeihin. Vastauksissa oli myös havaittavissa pieni epäluulo mediataiteilijoiden ja taidemuseoiden ja -gallerioiden välillä. Mediataitelijat kokevat vastausten valossa epäluuloa erityisesti museoiden teknistä asiantuntemusta kohtaan. Taidemuseoiden edustajilla on taas vastausten mukaan pelkoa siitä, että mediataiteilijat eivät hallitse käyttämäänsä teknologiaa vaan ja että vaarana mediataideteosten ja -projektien esittämisessä on se, että museohenkilöstölle kasautuu entistä enemmän työtä. Näihin näkemyksiin olisi mielestämme tärkeää päästä vaikuttamaan, jottei juopa kasva liian isoksi ja mediataiteen asema taidemuseoiden näyttely- ja kokoelmapolitiikassa (entisestään) marginalisoidu. Taidemuseot on Mediataide kartalle -hankkeessa otettu erityshuomion kohteeksi, sillä mediataiteen yksi luonteva esityspaikka olisi muun nykytaiteen seassa museoissa ja gallerioissa. Tähän Suomessa onkin hyvät edellytykset, sillä maassa on koko maan kattava taidemuseoverkosto ja lukuisia nykytaiteen gallerioita. Suurin osa museoista ja gallerioista on kuitenkin keskittynyt perinteisen kuvataiteen esittämiseen, eikä niillä ole resursseja taidemuodolle, joka ei välttämättä liity lainkaan visuaaliseen esittämiseen, vaan teos saattaa perustua esimerkiksi ääneen tai dataan. Kyselyn perusteella voidaan nähdä, että mediataiteen kentällä vallitsee melko vahva ajatus siitä, että yhteistyötä tarvitaan jatkossa entistä enemmän. Toimijoiden törmäyttäminen onkin

ehdottoman tärkeää tulevaisuudessa, jotta pystytään luomaan mediataiteen kentälle toimivia käytäntöjä ja luomaan infrastruktuuria, jonka avulla voidaan pyrkiä poistamaan mediataiteen esittämiseen liittyviä ongelmakohtia ja näin saada mediataide monimuotoisena taidemuotona entistä näkyvämpään rooliin Suomen taidemuseoiden näyttelyohjelmassa. Lämmin kiitos kaikille kysymyslomakkeeseemme vastanneille! Pahoittelemme, että tämän raportin valmistuminen viivästyi alkuperäisestä suunnitelmastamme. Se saatiin kuitenkin valmiiksi juuri ennen hankkeen ensimmäistä työpajaa, joten se ja vastaukset tulevat työpajatyöskentelyn osaksi ennalta suunnitellusti.