Kommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi
1. Mitä Robert sanoi, ymmärrykseni mukaan 2. Kommenttieni tausta, osin samanlaisessa kokemuspiirissä 3. Kaksi puheenvuoroa täydentävää teemaa a) Millaiseksi ymmärrämme käytännön ja kuinka voimme siitä puhua? b) Voiko tutkimus olla relevanttia erilaisiin tarpeisiin ja kuinka voimme niistä tarpeista puhua? 4. Kysymyksiä Robertille
1. Mitä Robert sanoi, ymmärrykseni mukaan Kuvaus kehittämiskäytännön yhdestä muodosta Dialogis-eheyttävä kehittämisote Periaatteet demokraattisuus, dialogisuus Työtavat/-välineet Vuorovaikutuksen organisointi ja fasilitointi tavoilla, jotka toteuttavat e.m. periaatteita ja ratkaisevat tyypillisiä vaikeuksia/vääristymiä työskentelytila- ja tilanne aikakehysten moninaisuus Toimintatutkimusta, ja tutkija välittäjän (mediator) roolissa. Markkinoituminen (ja kilpailuttaminen) tällaisen käytännön helpottajana ja vaikeuttajana
2. Kommenttieni tausta, osin samanlaisessa kokemuspiirissä Yhteisiä lähtökohtia - Kehittämistyön kenttä. - Tutkija-kehittäjät ovat joutuneet ratkomaan relevanssin ja vuoropuhelun ongelmia uudelleen ja uudelleen. Heillä tuntumaa siihen, mikä voi olla relevanttia ja kuinka relevanttius ymmärretään eri tahoilla. - Tunnistan tuttuja aineksia Robertin kuvaamassa kehittämiskäytännössä. Erilainen painotus käytännöissämme - Kehittäminen vs. ammatillisesti relevantin koulutuksen järjestäminen, kauppakorkeakoulussa. - Kuinka vastata käytännöllisyyden vaatimukseen siten, että, (a) säilyttää integriteettinsä ja vapautensa nimenomaan tutkijana, (b) eikä toimi pelkästään vallitsevan ideologian ylläpitäjänä, levittäjänä ja tuunaajana. Relevanssivaatimusten problemaattisuus tutkijan kannalta ymmärrettävää.
3a Täydentävä teema: käytäntö=? Kun kyse on tutkimuksen käytännöllisestä relevanssista tai tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelusta, niin olisi tärkeää käsitellä myös sitä, Millaiseksi toiminnaksi ymmärrämme sekä (tutkittavan/kohde-) käytännön että tutkimuksen käytäntönä. Puhe käytännöstä on usein sangen epämääräistä ja jopa vihjailevaa, tyyliin joku sen tuntee, ja toiset eivät, hän ei ole tutkija vaan. Käytännönharjoittajatkaan eivät välttämättä kykene kertomaan millaista heidän käytäntönsä on. Olisi loogista olettaa, että n.k. käytäntöteoreettiset tutkimusperinteet ja -suuntaukset voisivat auttaa puhumaan käytännöstä. Seuraavassa yksi näihin perinteisiin ja osallistuvaan tutkimukseen perustuva kehys, jonka avulla voidaan puhua käytännöllisestä toiminnasta, ja tavalla, jossa kohtaavat sekä tutkijoiden että käytännönharjoittajien ymmärrykset.
Käytännöllisessä toiminnassa, ja erityisesti työssä ratkotaan seuraavia peruskysymyksiä: Miten tämän työn voi suorittaa? Mitä tässä työssä pitäisi saada aikaan ja saavuttaa? Miksi pyrkiä näihin tavoitteisiin, näillä keinoin? Kuka olen tai keneksi olen tulossa tehdessäni tätä työtä? Nämä ovat kysymyksiä (issue) samassa mielessä kuin ympäristökysymys, tasa-arvokysymys tai menetelmäkysymys tutkimuksessa. Niiden ratkaiseminen ei ole vain yksilön älyllinen tehtävä, joka voidaan hoitaa kuntoon kertaheitoilla, vaan kyse neuvotteluista osapuolien kesken ja ratkaisun löytäminen voi kestää kauan tai epäonnistua. Käytäntöteoreettisten suuntausten mukaan näiden ratkaiseminen tapahtuu tyypillisesti lähes huomaamatta, käytänteiden viemänä, mutta joissakin tilanteissa ihmiset voivat ratkoa näitä myös tietoisesti.
Käytännöllisen toiminnan kehys (vrt. Räsänen 2015, Räsänen & Trux 2012) Kysymys Orientaatio Relevantteja Käytäntöteoreetikkoja ja ote kategorioita Miten? Taktinen Tavat/Keinot de Certeau, Goffman, Garfinkel Mitä? Poliittinen Intressit/Tavoitteet Bourdieu, Foucault Miksi? Moraalinen Oikeutukset/Motiivit Thévenot, MacIntyre, Taylor Kuka? Persoonallinen Habitukset/Subjektiviteetit Holland, Dreier, Harré
Käytännöllisen toiminnan kehys ja moninäkökulmaisuus
3b Täydentävä teema: relevanssien moninaisuus Käytännöllisen toiminnan kehyksen pohjalta voidaan täsmentää neljä erilaista tutkimuksen käyttäjän tarvetta ja relevanssin tyyppiä. Tutkimusprosessit ja tutkimuksen tuottama tieto voivat auttaa käytännönharjoittajaa ymmärtämään ja ratkomaan neljää peruspulmaa: - Miten tämän työn voi suorittaa? Taktinen relevanssi - Mitä tässä työssä pitäisi saada aikaan ja saavuttaa? Poliittinen relevanssi - Miksi pyrkiä näihin tavoitteisiin ja näillä keinoin? Moraalinen relevanssi - Keneksi haluan tulla tehdessäni tätä työtä? Persoonallinen relevanssi Käsitystä relevanssien moninaisuudesta voi verrata tavanomaisempiin puheisiin siitä: - teknokraattinen puhe (vain keinot kiinnostavat, tavoitteista päättävät muut) - poliittinen realismi ( on käytännöllistä tehdä sitä, mitä vahvemmat haluavat ) - tutkija tuottaa neutraalia tietoa, eikä häneltä pidä vaatia relevanssia.
Mitä väliä ajatuksella relevanssin neljästä tyypistä on? Vuorovaikutustilanteiden organisointi (esimerkiksi kehittämistyössä): Minkä pulmien käsittelyä ja ratkaisua tietty työskentelytapa tukee tai estää? Esimerkiksi onko mahdollista työstää - tavoitteenasettelua ja hallintalogiikkaa, jolla tavoitteet asetetaan - ammatillisia identiteettejä - työnteon moraalisia motiiveja ja oikeutuksia, vai ei? Tavallinen este: (huomaamaton tai äänekäs) managerialismi Tutkimuskirjoittaminen Millaiset tekstit koskettavat käytännönharjoittajaa ja auttavat häntä ratkomaan työnsä käytännöllisiä kysymyksiä? Tavallinen este: scientismi tositieteellinen teksti on neutraalia eli puhdistettu inhimillisistä, moraalisista, poliittisista ja taktisista merkityksistä.
4. Kysymyksiä Robertille Relevanssien moninaisuudesta Mitä kehittämishankkeissa on tapana käsitellä ja mitä ei? Tunnistatko omasta käytännöstäsi tilanteita, joissa jokin em. relevanssiin tyypeistä olisi toteutunut tai estynyt? Millaisia käytännöllisiä pulmiaan kehittämiseen osallistuneet ihmiset ovat pystyneet hankkeissa ratkomaan, ja millaiset pulmat ovat jääneet vähemmälle huomiolle? Kehittämis- ja tutkimustyön moraalista Millaisina hetkinä olet kokenut tekeväsi hyvää työtä? Voisitko kertoa jonkin esimerkin tällaisesta tilanteesta?
Viitteet Räsänen, K. (2015) Fire and water combined: Understanding the relevance of working life studies through a concept of practical activity. Nordic Journal of Working Life Studies 5:3. Räsänen, K. & Trux, M.-L. (2012) Työkirja ammattilaisen paluu. Helsinki: Kansanvalistusseura. Kehittämisotteista : Räsänen, K. (2007) Kehittämisotteet: kehittämistyö käytännöllisenä toimintana Teoksessa: E. Ramstad & T. Alasoini (toim.) Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa. TYKES Raportteja 53, Helsinki: Työministeriö, 40-66. Räsänen, K. (2012) That s dangerous. Autonomous development work as a source of renewal in academia. Teoksessa: B. Stensaker, J. Välimaa & C. S. Sarrico (toim.) Managing Reform in Universities. Basingstoke: Palgrave, 179-197.