MATKARAPORTTI Lea Hiltunen Jerusalemissa järjestettiin eurooppalaisen perunaseuran EAPR:n (European Association for Potato Research) tautiryhmän kokous 17. 21. marraskuuta 2013. Kokoukseen osallistui 120 edustajaa 16 eri maasta. Kokouksen tarkoituksena oli tuoda yhteen tutkijat, yritysten edustajat, neuvojat ja viljelijät. Kokoukseen osallistuikin parikymmentä israelilaista viljelijää ja erityisesti heitä varten kaikki esitykset simultaanitulkattiin hepreaksi. Kokouksessa kuultiin esityksiä kahtena päivänä. Lisäksi oli nähtävänä muutamia postereita. Esitykset ja posterit käsittelivät ilmastonmuutoksen vaikutuksia perunantauteihin, tautien esiintymistä ja epidemiologiaa, tautidiagnostiikkaa sekä biologista torjuntaa. Yhtenä päivänä tehtiin tutustumisretki Gilatin tutkimusasemalle sekä Israelin tärkeimmälle perunantuotantoalueelle Eshkoliin, joka sijaitsee maan eteläosassa Negevin autiomaan pohjoisreunalla. Kolmipäiväinen kokous antoi mm. hyvän kuvan Israelin perunantuotannosta haasteineen. Gilatin tutkimusasema Israelin tärkein perunantuotantoalue, Eshkol, sijaitsee Negevin alueella (Kuva: Muokattu NationMaster.com 2003-2014.) Perunantuotanto Israelissa Israelissa tuotetaan kaksi perunasatoa vuodessa; kevätkauden istutus tehdään joulu-maaliskuussa ja syysistutus syys-marraskuussa. Kevätistutusten siemenperuna tuodaan mm. Hollannista, Saksasta, Ranskasta ja Skotlannista. Syysistutuksiin käytetään omassa maassa ulkomaisesta siemenestä tuotettua siemenperunaa. Vuonna 2012 perunaa tuotettiin Israelissa kaikkiaan 625 000 tonnia noin 16 000 ha:n alalla. 1
Perunantuotantolukuja Israelissa. Kevät Syksy/talvi Keskisato 55 t/ha 40 t/ha Vuotuinen kastelun määrä 5 500 m 3 /ha 3 800 m 3 /ha Siemenperunan määrä 25 000 t 35 000 t Viljelyala 7 400 ha 7 700 ha Vienti 240 000 t Paikalliset markkinat 275 000 t Teollisuus 30 000 t Perunantuotantoa äärioloissa Negevin alue on Israelin vilja-aitta siitäkin huolimatta, että se sijaitsee aavikkovyöhykkeellä. Negevissä tuotetaan yli 60 % Israelin perunasadosta. Tuotannosta pääosa (60 %) menee vientiin Keski- ja Itä-Eurooppaan sekä Englantiin. Perunan lisäksi alueella viljellään vihanneksia kuten tomaattia, porkkanaa, maissia ja paprikaa sekä sitrus-hedelmiä. Perunaa viljellään Negevin alueella ääriolosuhteissa. Perunantuotannossa ja markkinoinnissa on kuitenkin onnistuttu niin hyvin, että aluetta voidaan pitää yhtenä tehokkaimmista perunantuotantoalueista maailmassa. Alueen haasteina ovat erityisesti veden puute, korkeat lämpötilat ja maan orgaanisen aineen vähyys. Vuotuinen sademäärä on 30 300 mm, ja se ajoittuu marraskuusta maaliskuulle. Huhtikuun ja marraskuun välisenä aikana ei yleensä sada lainkaan. Kesällä keskilämpötila on noin 30 C ja haihdunta 5 8 mm päivässä. Ilman kastelua viljely ei onnistu. Orgaanisen aineen määrä maassa on alle 0,6 %, joten maassa ei juuri ole veden eikä ravinteiden pidätyskykyä. Viljelmät voidaan joutua kastelemaan jopa joka toinen päivä ja typpilannoitusmäärät ovat suuria (250 300 kg/ha). Näkymä Negevin autiomaahan perunapellon reunasta. M Maata valmistellaan kastelemalla viljelmää ennen istutusta jopa 400 500 mm. 2
Kastelua kierrätetyllä vedellä Talvikauden aikana jokiin valuvat vedet kerätään tekoaltaisiin ja käytetään kasteluun. Tällaisia tekoaltaita Israelissa on yli 200. Retkikohteena oli Besorin tekoallas, johon otetaan talteen Negevin alueen suurimman joen (Besor) tulvavedet. Tekoaltaissa säilytetään myös puhdistettua jätevettä. Kasteluvetenä käytetäänkin pääasiassa kierrätettyä, puhdistettua jätevettä. Israel lienee maailman tehokkaimpia jäteveden hyödyntäjiä, sillä 75 % jätevesistä puhdistetaan ja kierrätetään. Myös suolavettä käytetään kastelussa; sitä sekoitetaan kierrätetyn jäteveden ja puhtaan veden kanssa sopivassa suhteessa huomioiden viljelykasvi, viljelymaa ja kastelutapa. Negevin alueella käytetään useita erilaisia kastelumenetelmiä. Retkipäivänä käytiin kahdella suurella viljelmällä, joista toisella (Urim) kastelu hoidetaan tihku- ja toisella (Halutza) center-pivot kastelujärjestelmällä ja sprinkler-suuttimilla. Molemmilla viljelyksillä maan kosteutta seurataan ja kastelun tarve määritetään reaaliaikaisesti toimivien maankosteusmittarien avulla. Typpilannoitus annetaan kasteluveden mukana, kun taas fosfori ja kalium annetaan kompostilannoitteen mukana. Myös rikkakasvien torjunta-aineet annetaan kasteluvedessä. Tihkukastelumenetelmän etuna Urimia viljelevän yrityksen edustaja piti mm. mahdollisuutta käyttää suolaista vettä. Suolainen vesi lisää mukulalukua, mutta toisaalta mukulakoko pienenee. Näin tuotetut perunat soveltuvat hyvin siemeneksi tai salaattiperunoiksi, joilla on hyvät markkinat mm. Englantiin. Lisäksi tihkukastelua voidaan käyttää päiväsaikaan eikä tuuli ole ongelma. Tihkukastelun rajoitteena on kallis hinta (3 800 /ha) sekä lisätyö istutus- ja nostovaiheessa. Besor-joki, joka kerää Pohjois-Negevin ja Hebronin vuorilta talven aikana valuvat vedet. Besorin tekoallas on yksi Israelin yli 200 tekoaltaasta. Siihen johdettu sadevesi ja puhdistettu jätevesi käytetään kasteluun. Halutza-yritys viljelee 3 700 ha:n peltoalaa aivan Negevin autiomaan pohjoisreunalla. Yrityksen Tihkukastelumenetelmä Urimissa. 3
edustajan mukaan vähän orgaanisesta ainesta sisältävän maan viljelyssä on sekä hyvät että huonot puolensa. Viljely hiekassa on yksinkertaista, sillä koko vesi- ja ravinnetalous on kastelun ja lannoituksen varassa. Mutta toisaalta hiekkaisessa maassa ei ole puskurikykyä, joten kastelussa tai lannoituksessa tehdyillä virheillä voi olla tuhoisia seurauksia. Lisäksi maassa, jossa ei ole orgaanista ainesta, ei myöskään kehity estomaavaikutusta (supressiivisuutta) tauteja vastaan ja monet maalevintäiset taudit ovat ongelma. Ennen istutusta viljelmiä joudutaan kastelemaan jopa 400 500 mm ja sen jälkeen kastelua jatketaan joka toinen päivä. Ongelmana on myös tuulieroosio, jota pyritään torjumaan kattamalla viljelemätön maa oljella. Halutzan viljelmiä kastellaan central-pivot kastelumenetelmällä ja sprinkler-suuttimilla. Tuontisiemen on tautiriski Kevätistutuksiin käytettäviä ulkomaisia siemeneriä pidetään Israelissa merkittävänä tautien lähteenä. Kasvintarkastusviranomaiset ovat kartoittaneet siemenmateriaalin mukana tulevaa tautiriskiä vuodesta 1984 lähtien ottamalla näytteitä kaikista tuontieristä. Viimeisen 13 vuoden aikana perunan tummaa rengasmätää (Ralstonia solanecearum) ei ole todettu. Suuressa osassa (> 60 %) eristä, riippumatta mistä ne olivat peräisin, esiintyi vähäisiä määriä perunarupea ja perunaseittiä. Kuorirokkoa esiintyi eniten skotlantilaisessa siemenessä ja piilevää tyvimätää hollantilaisessa siemenessä. Huomattavaa on myös se, että mustapistetautia (black dot), josta meillä ei vielä ole havaintoja, esiintyi hyvin yleisesti. Tautioireita sekä Dickeya solanin aiheuttamaa piilevää tyvimätää sisältävien siemenerien yleisyys Israeliin tuodussa siemenperunassa vuosina 1999 2012. Oireellisten siemenerien osuus (%) tarkastetuista Tauti (aiheuttaja) Hollanti Saksa Ranska Skotlanti Kuorirokko (Spongospora subterranea) 2 5 1 54 Piilevä tyvimätä (Dickeya solani) 31 18 2 0 Mustapistetauti (Colletotrichum coccodes) 67 45 50 25 Kuivamätä (Fusarium) 5 9 12 18 Mielenkiintoista on, että kuorirokosta, jota pidetään viileän ja kostean ilmaston tautina, on tullut ongelma myös Israelissa. Syynä pidetään mm. perunatuotannon tehostumista, runsasta kastelua, maan desinfiointiin käytetyn metyylibromidin käyttökieltoa sekä siemenperunassa vuosittain tulevaa tartuntaa. Lisäksi Israelissa tehdyissä kokeissa on vahvistettu, että kuorirokon aiheuttaja pystyy leviämään viljelmältä toiselle tuulen mukana. Edellä mainittujen lisäksi Verticillium dahliae -sienen aiheuttama lakastumistauti on yksi tärkeimmistä perunan taudeista Israelissa. Se aiheuttaa kitukasvuisuutta, lakastumista, lehtien kellastumista ja voi johtaa 4
jopa 50 % satotappioihin. Tauti on Israelissa erityisen ongelmallinen siksi, että taudinaiheuttaja pystyy säilymään ja lisääntymään monen viljelykierrossa olevan viljelykasvin ja myös rikkakasvien juurissa. Maalevintäisten tautien torjunta on vaikeaa. Lajikevalinnan, viljelyteknisten keinojen ja siemenperunan peittauksen lisäksi Israelissa maalevintäisten tautien torjuntamenetelmänä käytetään yleisesti maan desinfiointia kemiallisilla aineilla. Viime vuosina niiden haitallisuus ympäristön ja ihmisen kannalta on kuitenkin tiedostettu ja joidenkin aineiden, kuten metyylibromidin, käyttö on kielletty ja toisille, esim. metaaminatriumille (metam sodium), etsitään korvaavia menetelmiä Gilatin tutkimusasema Gilat on Israelin maataloustutkimuslaitoksen (The Agricultural Research Organization Volcani Center) eteläinen tutkimusasema Negevin alueen luoteisosassa. Gilatissa kehitetään kuivan ja puolikuivan alueen maatalouteen soveltuvia tuotantomenetelmiä. Päätutkimusaloja ovat kasvinravitsemus, kastelu ja kasvinsuojelu, ja tutkittavia viljelykasveja perunan lisäksi mm. viljat, oliivi ja sitrukset. Tutkimusasema tuottaa viljelijöille myös analyysipalveluja kuten taudinaiheuttajien määritystä kasvi-, maa- ja vesinäytteistä sekä maan ravinneanalyysejä ja lannoitussuunnitelmia. Tutkimusasemalla työskentelee yli 80 työntekijää, joista kymmenen on vakinaisia tutkijoita. Tutkimusaseman johtajana toimiva Leah Tsror oli myös EAPR-kokouksen pääjärjestäjä. Kokousväki Gilatin tutkimusasemalla 5
Gilatin tutkimusaseman koekentille oli järjestetty kaksi koetta, joissa havainnollistettiin lajikkeiden kestävyyttä Dickeyan aiheuttamaa perunan tyvimätää ja Verticillum dahlien aiheuttamaa lakastumistautia vastaan. Negevin oloissa Dickeya aiheuttaa ensin lakastumista (slow wilt) ja vasta myöhemmässä vaiheessa meillä tyypillisiä tyvimädän oireita. Kokousväki tutustumassa kokeisiin Gilatin tutkimusasemalla. Negevin oloissa Dickeyan aiheuttama ensioire on lakastuminen (vasemmalla), tyypilliset tyvimädän oireet ilmaantuvat myöhemmin (oikealla). Verticillum-sienen aiheuttaman lakastumistaudin oireita Ditta-lajikkeella. 6
Tyvi- ja märkämätä on tutkituin perunan tauti Euroopassa Esityksien lukumäärän perusteella tyvi- ja märkämätä on tällä hetkellä Euroopan tutkituin ja ehkäpä näin ollen myös tärkein perunan tautiongelma. Euroopassa sitä aiheuttavat useat Dickeya- ja Pectobacteriumsukujen bakteerilajit. Entisestäänkin laaja taudinaiheuttajakirjo on kasvanut P. carotovorum alalajilla brasiliensis, joka on alun perin todettu Brasiliassa, mutta josta on tehty havaintoja nyt myös Euroopassa. Tyvi- ja märkämädälle ei ole kemiallisia torjuntamenetelmiä, ja monissa tutkimusryhmissä apua etsitäänkin biologisesta torjunnasta. Kokouksessa raportoitiin tutkimuksista, joissa bakteerien, bakteeriofaagien eli bakteerien virusten, endofyyttisten mikrobien ja kasveista peräisin olevien polyfenolisten yhdisteiden avulla on saatu lupaavia tuloksia tyvi- ja märkämädän torjunnassa. 7