BirdLife Suomi ry BirdLife Finland rf Annankatu 29 A 16, 00100 HELSINKI Puh. (09) 4135 3300, fax (09) 4135 3322 toimisto@birdlife.fi - www.birdlife.fi Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry c/o Jukka Rokkanen, Itäkatu 14 B 41, 48100 Kotka kyly@birdlife.fi, www.kyly.fi Vastaanottaja: Kymenlaakson Liitto PL 35 48601 KOTKA virasto@kymenlaakso.fi. Muistutus: Kymenlaakson energiamaakuntakaavaehdotus (23.1.2012) Kiitämme Kymenlaakson liittoa mahdollisuudesta antaa muistutus Kymenlaakson energiamaakuntakaavaehdotuksesta. Allekirjoittaneet järjestöt kannattavat tuulivoiman lisäämistä ja pitävät tärkeinä tuulivoiman sijoittumisen ohjaamista kaavojen avulla. Mielestämme tuulivoimalle soveltuvat alueet tulee ensisijaisesti osoittaa maakuntakaavoissa, jotka ohjaavat mahdollista jatkokaavoitusta, kuten tuulivoimayleiskaavoja. Maakuntakaavoilla on täten vastuu tuulivoiman hyvästä sijoittumisesta. Maakuntakaavassa tulisi lähtökohtana olla asian lähestyminen sulkemalla pois ne alueet, joille tuulivoimarakentaminen ei sovellu ("no go alueet") ja tämän perusteella valita tuulivoimatuotantoon osoitettavat kyseiselle toiminnalle soveltuvat alueet. Valitettavasti pidämme kymenlaakson energiamaakuntakaavaehdotusta linnustollisesti osin ongelmallisena. Kaavaehdotuksessa on osoitettu tuulivoimala-alue mm. Virolahden Harvajanniemeen. Kyseistä aluetta voidaan perustellusti pitää yhtenä Suomen merkittävimmistä lintujen törmäysriskialueista, eikä sille yksinkertaisesti voi rakentaa tuulivoimaa. Energiavaihemaakuntakaavaehdotus on mielestämme lähtökohtaisesti vajaa, koska se ei ole huomioinut muuttoreittejä alueella, jolla sijaitsee valtakunnallisesti merkittäviä suurten lintujen muuttokeskittymiä. Nykymuodossaan maakuntakaava ei siis perustu riittäviin selvityksiin, jotta prosessissa olisi voitu jättää kaikki alueet, joilla linnustolliset vaikutukset ovat todennäköisesti merkittäviä. Kaava jättää toiminnanharjoittajille vastuun sen selvittämisestä, soveltuuko alue linnustollisesti lainkaan tuulivoimatuotantoon. Koska maakuntakaavaan on osoitettu tuulivoimalle alueita, jotka eivät varmuudella tai todennäköisesti tuotantoon sovellu, aiheuttaa kaava helposti tyytymättömyyttä toiminnanharjoittajien osalta. Riittämättömät selvitykset johtavat myös siihen, ettei maakuntakaavan kokonaisvaikutuksia linnustolle pystytä arvioimaan, vaikka kaavaselostuksessa toisin todetaan. Kymenlaakson energiamaakuntakaavassa esitetyt, erityisesti Virolahden ja Haminan, tuulivoiman tuotantoon soveltuviksi osoitetut hankkeet sijoittuvat Suomen tärkeimmälle suurten päiväpetolintujen muuttoreitille. Mahdollisesti kaikki Kymenlaakson energiamaakuntakaavaehdotuksessa E18-tien eteläpuolelle sekä välittömästi sen pohjoispuolelle
rajautuvat tuulivoiman tuotannolle osoitetut alueet ovat ongelmallisia törmäysriskiltään merkittävän linturyhmän, suurten päiväpetolintujen, syysmuuttoreitin näkökulmasta. Maakuntakaava-alueella lintujen päämuuttoreittialueelta sisämaahan päin olisi runsaasti linturiskien näkökulmasta ongelmattomia alueita. Valitsemalla näitä alueita tuulivoimatuotantoon pystyttäisiin nopeuttamaan tuulivoimatuotannon käyttöönottoa, koska ne eivät ole useiden nykykohteiden tapaan ongelmallisia, eivätkä johda todennäköisesti jopa vuosia kestäviin oikeudellisiin prosesseihin, jotka viivästyttävät kaavan hyväksymistä ja tuulivoimaloiden lisärakentamista. Koska allekirjoittaneet yhdistykset kannattavat tuulivoiman lisäämistä, olemme huolestuneita kaavaehdotuksen vaikutuksesta tuulivoiman imagoon ja hyväksyttävyyteen. Esitetyn kaltaisilla kaavaratkaisuilla päädytään tilanteeseen, jossa lintujen etu ja tuulivoituotanto törmäävät julkisuudessa, mikä lisää kansalaisten ennakkoluuloja tuulivoimaa kohtaan ja saattaa hankaloittaa hankkeiden toteuttamista myös sellaisilla alueilla, joilla linnustollista riskiä tai varsinaisia aitoja ristiriitoja ei ole. Haluamme tuoda vaihemaakuntakaavaehdotuksesta esiin alle kokoamiamme huomioita ja esitämme, että ne otetaan huomioon lopullista kaavaa laadittaessa, jotta lopputuloksesta saadaan hyväksyttävissä oleva ja linnustonkin hyvinvoinnin turvaava. 1. Poistettavat alueet Energiavaihemaakuntakaavasta tulisi poistaa tuulivoimalle soveltumattomina seuraavat alueet. 2101 Harvajanniemen pohjoisosa 2102 Oravikorpi-Vahterikko Kaikki niemialueet Haminasta itään ovat linturiskin näkökulmasta soveltumattomia tuulivoimatuotantoon, koska kevätaikainen arktisten lintujen muutto keskittyy alueelle. Näillä alueilla tulisi maakuntakaavassa olla teollisen tuulivoiman rakennuskielto sen sijaan, että kaavassa esitetään Harvajanniemeen tuulivoimaa. Harvajanniemeen esitetty tuulivoimala-alue sijoittuu muuttolinjan vastaisesti alueeseen, jolle erityisesti arktisten valkoposkihanhien muutto usein keskittyy ja jossa parvet nousevat mantereen päälle. Osa parvista jatkaa rannikkolinjan suuntaisesti ja osa kääntyy sisämaahan kohti koillista. Parvet ovat kyseisellä alueella juuri siirtyneet mereltä maalle ja lentävät verraten matalalla, minkä vuoksi törmäysriski on erityisen suuri. Mitä pidemmälle sisämaahan hanhiparvet jatkavat sitä enemmän ne ottavat yleensä korkeutta ja sitä enemmän muuttoreitti hajautuu maantieteellisesti. Harvajanniemen alue on erityisen suuren riskin alue myös petolinnuille, erityisesti maakotkalle (liite 1, kuvat 1-3). Harvajanniemen linnustollinen ongelmallisuus on tuotu mielestämme niin hyvin esiin myös kaavaa varten laaditussa linnustoselvityksessä (Parkko, Luontoselvitys Kotkansiipi 2011), että se olisi myös tällä perusteella pitänyt jäädä pois energiamaakuntakaavaehdotuksesta. Pidämme Harvajanniemen tuulivoimala-aluetta yhtenä Suomen merkittävimmistä lintujen törmäysriskialueista, ja vaadimme sen poistamista maakuntakaavasta. Oravikorpi-Vahterikko alue sijoittuu keskeisesti suurikokoisten petolintujen muuton keskittymäalueelle, eikä ole toteuttamiskelpoinen (liite 1, kuvat 1-3). Se sijoittuu myös valkoposkihanhien ja harmaiden hanhien kevätmuuttolinjalle kohdassa, jossa parvet ovat todennäköisesti hankalalla korkeudella törmäysriskin näkökulmasta. Pidämme Oravikorven- Vahterikon tuulivoimala-aluetta hyvin suuren törmäysriskin alueena, ja vaadimme sen poistamista maakuntakaavasta. 2. Todennäköisesti soveltumattomat alueet Pidämme todennäköisesti tuulivoimalle soveltumattomina seuraavia alueita: 2100 Kyynärmäki-Alhonmäki 2021 Korkeuskalliot
Näistä Kyynärmäki-Alhonmäki sijoittuu muuttolinjan vastaisesti (luoteis-kaakko) alueelle, josta osa arktisten hanhien kevätmuutosta menee säännöllisesti aamuisin sisämaahan lounaiskoillissuunnassa. Alue on todennäköisesti riskialue myös maakotkille, jotka kiertävät Haminan taajaman syysmuutolla. Korkeuskallioiden alue sijoittuu tälle samalle väylälle. Suosittelemme näiden poistamista maakuntakaavasta. 3. Mahdollisesti ongelmalliset alueet Mahdollisesti ongelmallisesti sijoittuvat lisäksi: 2098 Mäyränmäki (eteläosa) 2093 Pirtnuora 2094 Struka 2095 Purola 2096 Valkiajärvensuo (eteläosa) Nämä kaikki sijaitsevat käsityksemme mukaan joko kokonaan tai osittain suurikokoisten petolintujen muuttoväylällä ja ovat siksi olemassa olevan aineistomme valossa mahdollisesti ongelmallisia. Pidämme niitä riskialueina, joiden toteuttaminen (osin tai kokonaan) saattaa osoittautua mahdottomaksi tarkempien linnustoselvitysten myötä (kts. kuva 1 sekä liite 1). Varovaisuusperiaatetta kunnioittaen näitä ei mielestämme kannattaisi pitää maakuntakaavassa, vaan etsiä korvaavia kohteita pohjoisempaa. 4. Maakuntakaava-alueen merkitys petolintujen muuttoväylänä Kaavaa varten laaditussa linnustoselvityksessä (Parkko, Luontoselvitys Kotkansiipi 2011) on käsitelty hyvin pintapuolisesti alueen merkitystä petolintujen muuttoväylänä. Tämä on selkeä puute, mikä on johtanut myös ongelmallisiin aluevalintoihin. Kyseessä on useiden lajien osalta Suomen merkittävin petolintujen muuton keskittymäalue, joka täyttää myös kansainvälisesti tärkeän keskittymäalueen kriteerit. Haluamme auttaa maakunnan liittoa suunnittelutyössä, minkä vuoksi tuomme osana muistutustamme esiin alueen merkitystä petolinnuille ja miten se vaikuttaa maankäytön suunnitteluun. Alla esittämämme lisäksi muistutuksemme liitteenä (liite 1) on alueella tapahtuvaan petolintujen muuttoon parhaiten perehtyneen asiantuntijan Tero Ilomäen kuvaus petolintumuuton sijoittumisesta alueella. Ilomäki on todennäköisesti Suomen paras petolintujen muuton asiantuntija. Yhteenvetona voidaan todeta petolintumuuton keskittyvän alueella noin 10 kilometrin levyiselle itälänsisuuntaiselle kaistaleelle rannikon tuntumaan. Virolahden rannikkoalue täyttää BirdLife Internationalin Eurooppa-tasolla tärkeän lintualueen (IBA, Important Bird Area) kriteerit koskien kaartelevien lintulajien muuton keskittymistä 1. BirdLife Internationalin kriteerien mukaan alue katsotaan Euroopan tasolla tärkeäksi muuton keskittymäalueeksi, jos sen kautta kulkee säännöllisesti muuttokaudessa vähintään 3000 päiväpetolintua. Haminan-Virolahden rannikkoalueella tämä raja ylittyy kiistatta syysmuutolla vuosittain. Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen keräämän havaintoaineiston mukaan havaittuja muuttavia suurikokoisia petolintuja on viime vuosina todettu keskimäärin noin kaksinkertainen määrä raja-arvoon nähden. Määrällisesti parhaina vuosina havaittujen yksilöiden kokonaismäärä on ollut lähes 10 000 yksilöä. 1 http://www.birdlife.org/datazone/info/ibacriteuro
Nämä luvut perustuvat muutonseurannassa havaittuihin yksilöihin. Kokonaisuudessaan alueen kautta muuttavien petolintujen määrä on havaittua suurempi, koska havainnointi ei ole koko muuttoajan ja koko muuttoväylän osalta kattavaa. Suurikokoisten petolintujen osalta kyse on Suomen tärkeimmästä muuton keskittymäalueesta. Koska kyse on kansallisessa ja kansainvälisessä mittakaavassa tärkeästä alueesta, on maakuntakaavoituksessa kiinnitettävä siihen erityistä huomiota. Kaavassa tulee maankäyttö- ja rakennuslain hengen mukaisesti varmistaa luontoarvojen säilyminen. Tämän muuttokeskittymän vuoksi Kymenlaaksolla on erityinen vastuu useiden Suomessa uhanalaisten petolintulajien hyvinvoinnista. Hiirihaukka Keskimäärin alueen kautta on viime vuosina havaittu syysmuutolla noin 2800 muuttavaa hiirihaukkaa. Lajin Suomen pesimäkannaksi arvioidaan 4000-5000 paria. Laskennallinen Suomen syyskannan suuruus on 13 000 16 000 yksilöä. Suorana estimaattina alueella on viime syksyinä havaittu muutolla 16-20 % Suomen hiirihaukkakannasta. Huippusyksynä 2008 alueella havaittiin muuttavana noin 6500 hiirihaukkaa eli 37-46 % koko maan syyskannasta. Koska muutonseuranta ei ole täysin kattavaa, on todellinen alueen kautta kulkevien yksilöiden osuus edellisiä laskennallisia arvoja suurempi. BirdLife Suomen ylläpitämän Tiira-lintutietopalvelun mukaan Kymenlaakson rannikkoalueella todetaan yleisesti Suomen suurimmat syysaikaiset hiirihaukkamuutot. Vuosina 2006-2011 Tiiraan kirjatuista hiirihaukkahavainnoista Suomen 9 suurinta päivittäistä muuttosummaa on kyseiseltä alueelta. Edellä esittämäämme viitaten kyseessä on kiistatta Suomen tärkein hiirihaukan muuton keskittymäalue. Hiirihaukka on uhanalaisuustarkastelussa todettu uhanalaiseksi lajiksi luokkaan vaarantunut. Kuvassa 1 on Kymenlaaksosta Tiira-lintutietopalveluun kirjatut hiirihaukkahavainnot (n= 3680) siten painotettuna, että kukin piste osoittaa päivittäistä havaintosummaa. Mitä suurempi summa, sitä suurempi on ympyrän koko. Kuva osoittaa selkeästi hiirihaukkamuuton keskittymisen ja sen löydösten tulisi ohjata maakuntakaavoitusta. Mehiläishaukka Mehiläishaukka on aikainen muuttaja, minkä vuoksi sen muutosta ei ole yhtä kattavia tietoja kuin hiirihaukasta. Olemassa olevien tietojen mukaan sen muutto ei ilmeisesti kuitenkaan keskity aivan yhtä voimakkaasti rannikkolinjalla kuin hiirihaukan, vaan hiirihaukkaa suurempi osa mehiläishaukan kannasta muuttaa kauempaa sisämaasta ja suurempi osa yksilöistä lähtee meren ylitykseen läntisellä Suomenlahdella. Muutonseurannassa kyseisellä Haminan-Virolahden välisellä alueella todetaan vuosittain keskimäärin noin 550 muuttavaa mehiläishaukkaa. Huippusyksyinä on havaittu lähes 1400 mehiläishaukkaa. Mehiläishaukan Suomen pesimäkannan arvio on noin 3000 paria ja laskennallinen keskimääräinen syyskanta käytettävissä olevien tietojen valossa keskimäärin noin 9400 yksilöä. Keskimääräisenä syksynä alueella havaitaan noin 6 % mehiläishaukan Suomen syyskannasta ja huippusyksyinä jopa 15 %. Tiira-lintutietopalveluun kirjatuista viime vuosien (2006 alkaen) mehiläishaukkahavainnoista kaksi suurinta päivittäistä muuttajamäärää on Virolahdelta. Kymmenestä suurimmasta muuttajamäärästä viisi on kymenlaakson rannikkoalueelta. Havaintojen valossa pidämme ilmeisenä, että kyseinen alue on Suomen merkittävin muuton keskittymäalue myös mehiläishaukan osalta. Mehiläishaukka on uhanalaisuustarkastelussa todettu uhanalaiseksi lajiksi luokkaan vaarantunut. Maakotka Virolahdella on laskettu suurin koskaan Suomessa yhtenä päivänä todettu maakotkamuutto 46 muuttavaa vuonna 2003. Suomen kymmenestä suurimmasta maakotkamuutosta kuusi on kyseiseltä alueelta. Alueella on havaittu parhaina syksyinä yli 100 eri maakotkayksilöä. Toisina vuosina säätekijöistä ja lajin poikastuoton vaihtelusta johtuen määrät jäävät selvästi tämän alle. Toisin kuin hiirihaukalla, maakotkalla vanhat linnut eivät muuta, minkä vuoksi kokonaismuuttajamäärä riippuu voimakkaasti poikastuotosta. Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen aineistoihin perustuvan
arvioiden mukaan Haminan-Virolahden alueella nähtävien maakotkien kokonaismäärä vastaa huippuvuosina 30-50 % Suomen maakotkakannan poikastuotosta. Havaintojen valossa pidämme kiistattomana, että kyseessä on todennäköisesti Suomen merkittävin maakotkan muuton keskittymisalue. Maakotka on uhanalaisarvioinnissa todettu uhanalaiseksi lajiksi luokkaan vaarantunut. Kuvassa 2 on Kymenlaaksosta Tiira-lintutietopalveluun vuosina 2006-2011 kirjatut maakotkahavainnot (n= 420) siten painotettuna, että kukin piste osoittaa kultakin havaintopaikalta havaittujen yksilöiden yhteissummaa koko aikavälillä. Mitä suurempi summa, sitä suurempi on ympyrän koko. Kuva osoittaa selkeästi maakotkien esiintymisen keskittymisen ja sen löydösten tulisi ohjata maakuntakaavoitusta. Merikotka Merikotkan muutto ei keskity kyseiselle alueelle itä-länsisuunnassa samaan tapaan kuin maakotkan muutto. Alueelta kerättyjen lintuhavaintojen valossa edellä mainittu Haminan-Virolahden alue on maakunnallisesti erittäin tärkeä myös merikotka-alueena. Kuvassa 3 on Tiira-lintutietopalveluun kirjatut merikotkahavainnot (n= 2460) siten painotettuna, että kukin piste osoittaa päivittäistä havaintosummaa. Mitä suurempi summa, sitä suurempi on ympyrän koko. Kuva 3 osoittaa Haminan-Virolahden lisäksi myös muita alueita, joille merikotkien esiintyminen maakuntakaavaalueella keskittyy. Kuva osoittaa selkeästi merikotkan osalta riskialueet ja sen löydösten tulisi ohjata maakuntakaavoitusta. Uhanalaisuus ja lajien suojelutilanne Edellä mainituista petolintulajeista kaikki (mehiläishaukka, hiirihaukka, merikotka ja maakotka) on uhanalaisluokituksessa todettu vaarantuneeksi. Lajeista merikotka ja maakotka on todettu vaarantuneeksi niiden pienen populaatiokoon vuoksi ja hiirihaukka ja mehiläishaukka Suomen pesimäkannan merkittävän vähenemisen vuoksi. Lajien uhanalaisuuden vuoksi ne tulee ottaa erityisesti huomioon ihmistoiminnassa ja maankäytön suunnittelussa. Uhanalaisella, vähentyneellä lajilla on kiinnitettävä erityisestä huomiota ylimääräisiin kuolevuustekijöihin, joihin tuulivoimalakuolemat myös kuuluvat. Suomi on hyväksynyt Bernin sopimuksen alaisen yhteisymmärryspöytäkirjan petolintujen suojelusta 2. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellä mainittujen uhanalaisten petolintulajien tärkeimmälle muuton keskittymiskohteelle Suomessa on ristiriidassa yhteisymmärryspöytäkirjan hengen, tavoitteiden ja velvoitteiden kanssa. Törmäysriski Lintujen törmäysriski tuulivoimaloihin on suurin kaartelevilla suurikokoisilla lajeilla, kuten petolinnuilla. Aiheesta on julkaistu varsin paljon tutkimustietoa 3, jota emme referoi tähän muistutukseen. 5. Ympäristövaikutusten arviointi Energiamaakuntakaavaehdotuksen ympäristövaikutusten arviointi on linnuston osalta asiantuntematon. Todellisuudessa kaavaselostuksen perusteella on selvää, ettei kokonaisvaikutuksia linnustolle edes pystytä arvioimaan, koska lähes kaikkien kohteiden osalta todetaan, että alueelta tulee vielä selvittää linnustoa mm. lintujen muuttoreittejä. Tämä tulisi tuoda selkeästi esiin YVAselostuksessa. Törmäyshaittojen lisäksi kaavaselostuksessa todetaan, että Muita mahdollisia tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia ovat rakentamisen aikaiset tilapäiset häiriövaikutukset sekä tuulivoimaloiden aiheuttaman melun ja valaistuksen häiritsevät vaikutukset lintujen pesintään. Pidämme tätä 2 http://www.cms.int/species/raptors/bop_mou_&_actionplan.htm 3 esim: https://wcd.coe.int/com.instranet.instraservlet?command=com.instranet.cmdblobget&instranetimage=1323988&secmode=1&docid=1441704&us age=2 ja http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/docs/wind_farms.pdf
lausetta epäasiantuntevana, koska häirintävaikutusten on tutkimuksissa osoitettu olevan merkittäviä erityisesti levähtävälle ja ruokailevalle linnustolle. Linnustovaikutusten arvioinnissa todetaan myös yhtenä vaihtoehtona voimaloiden pysäyttäminen päämuuton ajaksi mahdollisten törmäysten ehkäisemiseksi. Mielestämme kaavan laatijan tulisi ottaa huomioon myös lainsäädännölliset rajoitteet ja todennäköisesti toteutuva käytäntö arviointia laadittaessa. Esimerkiksi edellä mainittujen kahden poistettavaksi vaatimamme tuulivoimala-alueen osalta voimaloiden päämuuttokausiksi pysäyttäminen tarkoittaisi noin kahden kuukauden seisokkia (n. 17 % vuodesta), mikä on todennäköisesti toiminnanharjoittajan näkökulmasta kohtuutonta ja tekisi investoinnin selvästi huonosti kannattavaksi. Lisäksi tuulivoimatuotantoon ei Suomessa liity mitään sellaista lupaa (esimerkiksi ympäristölupa), jonka perusteella toiminnanharjoittajalta voitaisiin vaatia voimaloiden pysäyttämistä tai edes niiden vaikutusten jälkiseurantaa. Näin ollen tällaiset ehdotukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Maakunnallisen maakäytön suunnittelun tehtävänä on sijoittaa tuulivoimatuotanto sellaisille alueille, joissa em. riskiä ja tarvetta pysäyttämisvaatimuksille ei ole. Linnustovaikutusten arviointi loppuu toteamukseen Tuulivoimaloiden alueiden sijoittelussa on vältetty lintujen kannalta ongelmallisimpia alueita, joten tuulivoimaloiden aiheuttaman törmäysriskin vaikutukset ovat yleisesti arvioiden populaatiotasolla merkityksettömiä. Koska maakuntakaavaehdotuksessa esitetyistä 17 tuulivoimala-alueista kaksi (12 %) sijaitsee varmuudella ja useita muita todennäköisesti uhanalaisten petolintujen muuton keskittymäalueella, herää mielestämme oikeutettu kysymys siitä, mihin tämä väite perustuu. 6. Yhteenveto Tuulivoima-alueita ei tule sijoittaa suurikokoisten lintujen muuton keskittymäalueille. Kymenlaakso energiavaihemaakuntakaavassa uhanalaisten suurikokoisten petolintujen kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeälle muutonkeskittymäalueelle on sijoitettu tuulivoimala-alueita. Ratkaisu on paitsi vahingollista linnustolle, ja lain vastainen, myös haitallista tuulivoiman imagolle. Kaavassa esitetyillä linnustollisesti täysin kestämättömillä ratkaisuilla lisätään kansalaisten tuulivoimavastaisuutta, vaikka uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi suunnan tulisi olla päinvastainen. Toivomme, että Kymenlaakson liitto ottaa tässä muistutuksessa esiin tuomamme asiat huomioon ja muuttaa kaavaa esittämältämme osin ennen kaavan hyväksymistä ja ministeriölle vahvistettavaksi lähettämistä. Pyydämme Kymenlaakson liitolta kirjallista vastausta muistutukseemme. Helsingissä ja Kotkassa 15.3.2012 BirdLife Suomi ry:n puolesta Kymenlaakson Lintutieteellisen yhdistyksen puolesta Aki Arkiomaa toiminnanjohtaja Jukka Rokkanen puheenjohtaja Liitteet: Kuvat 1-3 Liite 1. Tero Ilomäen asiantuntija lausunto: Hiirihaukkojen ja maakotkien syysmuutto Kymenlaakson rannikkoseudulla.
Kuva 1. Hiirihaukka BirdLife Suomi ja Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys, pohjakartta MML.
Kuva 2. Maakotka BirdLife Suomi ja Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys, pohjakartta MML. Kuva 3. Merikotka BirdLife Suomi ja Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys, pohjakartta MML.