Työsuojelupanostuksen kannattavuus maataloudessa

Maa- ja elintarviketalous 6 Työsuojelupanostuksen kannattavuus maataloudessa Juha Suutarinen, Marja Lehto, Janne Karttunen, Krister Salonen, Matts Nysand, Kimmo Mäkelä ja Jukka Manni Teknologia

Maa- ja elintarviketalous 6 80 s., 5 liitettä Työsuojelupanostuksen kannattavuus maataloudessa Juha Suutarinen, Marja Lehto, Janne Karttunen, Krister Salonen, Matts Nysand, Kimmo Mäkelä ja Jukka Manni Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

ISBN 951-729-673-8 (Painettu) ISBN 951-729-674-6 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5073 (Painettu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) http://www.mtt.fi/met Copyright MTT Juha Suutarinen, Marja Lehto, Janne Karttunen, Krister Salonen, Matts Nysand, Kimmo Mäkelä ja Jukka Manni Julkaisija ja kustantaja MTT/Maatalousteknologian tutkimus (Vakola), 03400 Vihti Jakelu ja myynti MTT/Maatalousteknologian tutkimus (Vakola), 03400 Vihti Puhelin (09) 224 251, telekopio (09) 224 6210 sähköposti:julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2002 Kannen kuva Timo Lötjönen

Työsuojelupanostuksen kannattavuus maataloudessa Juha Suutarinen 1), Marja Lehto 1), Janne Karttunen 2), Krister Salonen 1), Matts Nysand 1), Kimmo Mäkelä 4) ja Jukka Manni 1) 1) MTT/Maatalousteknologian tutkimus (Vakola), 03400 Vihti, juha.suutarinen@mtt.fi, marja.lehto@mtt.fi, matts.nysand@mtt.fi, jukka.manni@mtt.fi 2) Työtehoseura, Pl 13, 05201 Rajamäki, janne.karttunen@tts.fi 3) MTT/Maatalousteknologian tutkimus (Vakola), nykyinen osoite krister.salonen@reppu.fi 4) Työtehoseura, nykyinen toimipaikka: Maatalouskesko Oy, 01301 Vantaa, kimmo.t.makela@kesko.fi Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää menetelmä maatilatason työsuojelukustannusten arviointia ja työsuojelupanostusten kohdentamista varten. Lisäksi koottiin perustietoa työsuojelukustannuksista. Kehitetyn mallin avulla kuvattiin työsuojelun kustannuksia ja laskettiin työsuojelupanostuksen kannattavuutta maataloudessa. Tutkimuksessa luotiin mallikaavio, joka esittää työsuojelupanostuksen kannattavuuden laskentatavan tapaturma-, ammattitauti-, materiaalivahinko- ja läheltä piti -tapauksissa. Kaavion pohjalta laadittiin taulukkolaskentaohjelma. Ohjelmassa, ja siitä tulostetussa, raportissa julkaistussa lomakkeessa, eritellään yksityiskohtaisemmin kustannusten jakautuminen. Laskentaa sovellettiin neljään esimerkkitapaukseen, jotka nimettiin tapaturmaksi, läheltä piti -tilanteeksi, ammattitaudiksi sekä tyyppitapaturmaksi. Esimerkkilaskelmat osoittivat kyseisissä tapauksissa tehdyt työsuojelupanostukset kannattaviksi. Jatkossa luotua mallia tulisi kehittää kattavammilla tapaturmalaskelmilla erilaisista vahinkotilanteista. Haasteena on laskentamallin tarvitsemien tietojen kerääminen. Jatkotutkimuksessa tulisi selvittää laskentamallin tarvitsemia tietolähteitä, tiedon keruun tarpeita ja mahdollisuuksia. Tapaturmista, ammattitaudeista, omaisuus- ja materiaalivahingoista aiheutuvien kustannusten sekä niistä aiheutuvien muiden vaikutusten jakautuminen yksilön, maatilan/yrityksen, vakuutuslaitosten sekä yhteiskunnan kesken vaatii myös lisäselvitystä. Lisäksi mallin käyttöä voitaisiin laajentaa muille toimialoille. Asiasanat: työsuojelu, työsuojelupanostus, kustannukset, investoinnit, laskentamallit, maatalous, kannattavuus, työtapaturmat 3

Cost-effectiveness of occupational safety investments in agriculture Juha Suutarinen 1), Marja Lehto 1), Janne Karttunen 2), Krister Salonen 3), Matts Nysand 1), Kimmo Mäkelä 4), and Jukka Manni 1) 1) Agrifood Research Finland/Agricultural Engineering Research (MTT/Vakola), Vakolantie 55, 03400 Vihti, Finland, juha.suutarinen@mtt.fi, marja.lehto@mtt.fi, matts.nysand@mtt.fi, jukka.manni@mtt.fi 2) TTS-Institute (Work Efficiency Institute), Pl 13, 05201 Rajamäki, Finland, janne.karttunen@tts.fi 3) Agrifood Research Finland/Agricultural Engineering Research (MTT/Vakola), present address krister.salonen@reppu.fi 4) TTS-Institute (Work Efficiency Institute), present position Maatalouskesko Oy, Pl 54, 01310 Vantaa, kimmo.t.makela@kesko.fi Abstract The aim of this research project was to develop a method for assessing the costs of occupational safety and for allocating investments in occupational safety on farms. Basic information about safety costs was also collected. A model was developed for delineating occupational safety costs and for calculating the cost-effectiveness of occupational safety investments in agriculture. As a result of the research, a schematic diagram was created that represents the model s method of calculating the cost-effectiveness of occupational safety investments in cases of accident, occupational disease, material damage, and near accident. Next, a spreadsheet program was made on the basis of the diagram. In the program and in its blank form, which is printed in the report, the cost categories are specified in more detail. The model was applied to four cases, which were named accident, near accident, occupational disease, and type accident. In these cases, the calculations showed that the investments in occupational safety were cost-effective. The model should be further developed with more comprehensive calculations for different kinds of accidents and other damages. Collecting the data required by the model is a challenging task. A follow-up study should find out what information sources are required for the calculations as well as what data collection needs and possibilities there are. Further investigations are also needed as to how the costs and other effects of accidents, occupational diseases, and material damages are distributed between the individual victims, the farms or enterprises, the insurance companies, and society. The model could also be applied to other lines of business. Index words: occupational safety, costs, investments, agriculture, costeffectiveness, numerical models, occupational accidents 4

Alkusanat Tämä tutkimus on toteutettu vuosina 2000-2001 Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (MELA) tuella. Tutkimus tehtiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) maatalousteknologian tutkimuksen (Vakola) ja Työtehoseuran maatalousosaston yhteistyönä. Hankkeen tavoitteena oli kehittää menetelmä maatilatason työsuojelukustannusten arviointiin. Hankkeen vastuullisena johtaja toimi professori Hannu Haapala MTT/Vakolasta ja vastuullisena tutkijana MML Juha Suutarinen MTT/Vakolasta. Tutkimusryhmä haluaa kiittää Maatalousyrittäjien eläkelaitosta taloudellisesta tuesta. Lisäksi kiitämme tutkija Marja Kallioniemeä ja toimistosihteeri Tuovi Laaksosta tämän raportin viimeistelystä. Kiitokset kuuluvat myös kaikille muille tutkimusta avustaneille. Vihdissä kesäkuussa 2002 Juha Suutarinen Tutkija 5

Sisällysluettelo 1 Johdanto...8 1.1 Tutkimuksen tavoite...9 2 Kirjallisuusselvitys...9 2.1 Tapaturmien ja sairaspoissaolojen aiheuttamat kustannukset...9 2.1.1 Maataloustapaturmien taloudelliset vaikutukset...9 2.1.2 Taloudelliset menetykset metsätyötapaturmissa...14 2.1.3 Muita työtapaturmia ja työsuojeluinvestointeja käsitteleviä kustannustutkimuksia...17 2.1.4 Poissaolokustannusten mittaaminen...21 2.1.5 Tapaturmien piilokustannustekijät...24 2.1.6 Tapaturmakustannusten jakoperusteita...25 2.2 Työsuojelutoimien kannattavuus...28 2.2.1 Kustannus hyötyanalyysit...28 2.2.2 Tutkimuksia työsuojelupanostuksen kannattavuudesta...34 2.2.3 Näkökohtia työkykyyn vaikuttavista tekijöistä tulevaisuudessa...37 2.3 Esimerkkejä maatilojen työympäristön systemaattisesta parantamisesta...37 2.3.1 Työterveys- ja turvallisuussertifiointi...37 2.3.2 Työterveyshuolto...39 2.4 Kirjallisuuden tiivistelmä...41 3 Laskentamallin luominen...43 3.1 Mallikaavio...44 3.2 Laskentaohjelma ja -lomake...48 3.2.1 Työsuojelupanostus...49 3.2.2 Kustannukset...49 3.2.3 Muut tapaturman aiheuttamat vaikutukset...51 3.2.4 Kustannushyöty...51 6

3.2.5 Työsuojelupanostuksen kannattavuus... 52 3.2.6 Aikatekijän merkitys kustannusten ja hyötyjen arvioinnissa.. 54 3.3 Tapaturma- ja vahinkokustannusten arviointi... 55 4 Mallin avulla lasketut esimerkit... 56 4.1 Taustatiedot esimerkkitapauksille... 56 4.1.1 Aineisto... 56 4.1.2 Työtunnin hinta, MYEL- ja MATA-vakuutukset... 57 4.1.3 MATA-päiväraha ja Mela-sairauspäiväraha... 57 4.1.4 Sairaanhoitokustannusten korvaukset... 58 4.1.5 Ajallisuuskustannukset ja kilometrikorvaukset... 58 4.2 Esimerkkitapaukset... 59 4.2.1 Tapaus: Tapaturma... 59 4.2.2 Tapaus: Läheltä piti -tilanne... 63 4.2.3 Tapaus: Ammattitauti... 67 4.2.4 Tapaus: Tyyppitapaturma... 71 4.3 Mallin kehittäminen... 73 5 Johtopäätökset... 73 6 Kirjallisuus... 76 Liitteet... 81 7

1 Johdanto Maataloudesta on poistunut vuosien 1980 ja 1998 välisenä aikana yli puolet työllisestä työvoimasta (Maatilatilastollinen vuosikirja 2000). Viljeltävä pinta-ala on kuitenkin pysynyt lähes ennallaan. Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilän esittämän arvion mukaan seuraavan kymmenvuotiskauden aikana maatilojen lukumäärä putoaa vielä jopa puoleen (Törmä 1999). Tällöin tilakoko sekä kotieläintuotannon yksikkökoko kasvavat nopeasti. Yhden ihmisen harteille kerääntyy entistä enemmän vastuuta tuotannosta ja sen jatkuvuudesta. Pitkien työpäivien mukana riskit kasvavat ja tuotanto haavoittuu helposti jos työsuojelu laiminlyödään. Jos tapaturma sattuu tai viljelijän työkyky heikkenee ammattitaudin tai jonkun muun työympäristöstä aiheutuvan kuormitustekijän vuoksi, niistä aiheutuvat kustannukset voivat nousta korkeiksi. Riskien hallinta ja työsuojelupanostuksen merkitys korostuvat, mikäli maatalouden tuotantorakenne aiotaan säilyttää kestävällä pohjalla. Tapaturmien ja ammattitautien torjunta ja siihen käytettävä panostus aiheuttavat menoja, jotka saavat vastaavasti aikaan säästöjä tapaturmien kustannuksissa. Työympäristössä olevien terveydellisten haittojen torjunnan selvimmin nähtäviä toimia on esimerkiksi suojautuminen erilaisilla suojaimilla. Klenin (1991) mukaan työsuojelumenojen ja tapaturmista johtuvien taloudellisten menetysten sekä niiden rakenteiden tunteminen on työsuojelutoiminnan suunnittelun ja siihen liittyvän asennemuokkauksen perustietoa. Työsuojelupanostuksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa laajasti kaikkia niitä toimia, asenteita, toimintatapoja ja -periaatteita, jotka tukevat parempaa työtä, toimintaa ja työoloja. Työsuojelupanostus maatilalla tarkoittaa esimerkiksi niitä toimenpiteitä, joilla viljelijä ehkäisee tapaturmia tai ammattitautiriskejä työssään ja edistää hyvän työsuojelun toteutumista. Työsuojeluinvestointi on varsinainen rahallinen panostus, jonka tuloksen voidaan arvioida parantavan toiminnan laatua varsinkin työolojen ja riskienhallinnan suhteen. Yksinkertaisimmillaan työsuojelupanostus maatilalla on esimerkiksi investointi henkilönsuojaimeen. Investointi turvallisempaan ja terveellisempään työskentely-ympäristöön voi käsittää myös rakennus- ja laiteinvestointeja sekä työympäristön ja töiden suunnittelua. Työsuojelupanostusten merkitys voidaan aliarvioida, koska siitä saatava hyöty ei yleensä palaudu heti suorana rahallisella tuottona. Työturvallisuuden aktiivinen huomioonottaminen maatilalla näkyy usein pitkän aikavälin tarkastelussa mahdollisuutena alentaa kustannuksia. Muutos muutenkin harvoin sattuvien tapaturmien taajuudessa tai tapaturmariskissä voi olla vaikea havaita ja ammattitautien ja työperäisten sairauksien puhkeaminen voi kestää vuosia. Viljelijän työympäristöön ja sen kuormittavuuden vähentämiseen 8

tähtäävät työsuojeluinvestoinnit näkyvät konkreettisemmin esimerkiksi parantuneina työasentoina, töiden nopeutumisena, sisäilman laadun paranemisena ja yleensä työviihtyvyyden lisääntymisenä. Työsuojelu ja siihen liittyvät investoinnit ovat ennaltaehkäisevää toimintaa ja ne ovat olennainen osa tuottavaa ja rationaalista toimintatapaa. 1.1 Tutkimuksen tavoite Tämän tutkimuksen tavoitteena on koota perustietoa työsuojelukustannuksista ja kehittää menetelmä maatilatason työsuojelukustannusten arviointiin ja avuksi työsuojelupanostusten kohdentamiseen. Samalla tuotetaan tietoa maatalouden työsuojelukustannuksista ja lasketaan esimerkein joidenkin tavallisimpien työsuojelupanostusten kannattavuutta maatilayritystasolla. Vaikka tavoitteena on työsuojeluinvestointien taloudellisen kannattavuuden laskeminen, on samanaikaisesti pidettävä mielessä, että työsuojeluun ei panosteta vain rahallisen hyödyn toivossa. Työsuojelun perusteluna pitää olla myös tapaturmien ja huonojen työolojen aiheuttaman kärsimyksen vähentäminen, eli hyvinvoinnin ja elämisen laadun kohottaminen, jotka ovat rahassa vaikeasti mitattavissa. Kyseessä on maatalouden kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden osatekijä. 2 Kirjallisuusselvitys 2.1 Tapaturmien ja sairaspoissaolojen aiheuttamat kustannukset 2.1.1 Maataloustapaturmien taloudelliset vaikutukset Iso-Britanniassa sattui 1980-luvun alussa vuoden aikana maatiloilla noin 85 000 tapaturmaa tai esinevahinkoa. Tämä merkitsee silloisella Iso- Britannian maatilamäärällä 0,72 tapaturmaa tilaa kohti vuoden aikana. Noin 60 % tapauksista aiheutti vammoja työntekijälle. Puolet tapaturmista sattui traktoreita ja peltotyökoneita käytettäessä. Valtaosa edellä mainituista tapaturmista tai esinevahingoista jäi virallisesti rekisteröimättä kyseisenä ajankohtana vallinneiden säädösten takia. (Monk ym. 1986). Näiden tapaturmien sekä esinevahinkojen aiheuttamiksi kansantaloudellisiksi kokonaiskustannuksiksi on tutkimuksessa arvioitu 94 miljoonaa puntaa. Tästä summasta omaisuusvahinkoja aiheutui 44 miljoonan punnan arvosta. Tutkimuksessa todettiin, että arvoa kivulle, särylle sekä henkisille kärsimyksille, jotka aiheutuivat ruumiinvammoja aiheuttaneista työtapaturmista, ei kyetä määrittelemään. Kuolemaan johtaneissa tapaturmissa em. arvoksi määritettiin 54 000 puntaa. Summaan päädyttiin diskonttaamalla määrittämällä nykyar- 9

vo yhteiskunnan maksama taloudellinen tuki, jonka leskeksi jäänyt keskimäärin saisi elämänsä aikana. Voidaan sanoa, että taloudellisessa mielessä yhteiskunta olisi valmis maksamaan tämän summan, jos sillä estettäisiin tapaturmainen kuolema (Monk ym. 1986). Seppänen (1990) vieraili diplomityötään varten 48 maatilalla ja haastatteli isäntäväkeä. Tiloilla oli Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen MaTa-tilastojen mukaan sattunut työtapaturma vuonna 1988. Maatalousyrittäjille oli tämän haastatteluaineiston mukaan sattunut eniten menetyksiä välillisistä kuluista. Näitä olivat työaikamenetykset, työtehtävien häiriintyminen, viivästyminen ja sivuansiomenetykset. Kustannuksia viljelijöille kertyi keskimäärin 3 000 mk tapaturmaa kohti. Tarkastelua vaikeutti kuitenkin se, että ihmiset eivät muistaneet tarkkoja summia ja menetysten rahallinen arviointi oli vaikeaa. Lehtinen (1995) tarkasteli opinnäytetyössään viljelijöille ja viljelijäperheiden jäsenille sattuneiden ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen korvaamien vakavien työtapaturmien aiheuttamia taloudellisia menetyksiä sekä maatilayrityksen sopeutumista tilanteissa, joissa yrittäjien työkyky tapaturman johdosta merkittävästi aleni. Tutkimusaineisto jäi pienen vastausprosentin takia suppeaksi, mutta tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Kirjekyselyn vastausaineisto koostui 44 vakavasta tapaturmasta, joiden kustannuksia tarkasteltiin. Tutkimustiloille tapaturmasta aiheutui keskimäärin noin 180 000 markan menetykset, joista suurin osa aiheutui maataloudesta saatavien tulojen menetyksistä, mikä on keskimäärin lähes 100 000 mk havaintotilaa kohti. Yhteiskunnalle aiheutuneet kustannukset olivat keskimäärin hieman yli 170 000 mk/tapaturma. Taloudellinen kokonaismenetys oli siten keskimäärin noin 350 000 mk vakavaa tapaturmaa kohti. Yhteensä menetykset olivat 44 tapaturmatapauksessa yli viisitoista miljoonaa markkaa. (Lehtinen 1995). Neljällätoista kyselyyn vastanneella tilalla ilmoitettiin tuotantosuunnan muuttuneen tapaturman ja siitä aiheutuneen uhrin työkyvyttömyyden johdosta. Lisäksi neljällätoista tilalla oli maataloustuotanto lopetettu kokonaan. Kuudella tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos ja kolme tilaa oli myyty ulkopuolisille tapaturman johdosta. Lehtisen (1995) mukaan tulokset osoittavat vakavien maatalousyrittäjille sattuneiden tapaturmien aiheuttavan suuria taloudellisia menetyksiä ja merkittäviä muutoksia maatilojen tuotannossa. Friberg (1979) on selvittänyt Ruotsissa työtapaturmien lukumäärää maataloudessa. Vuosittain Ruotsin Työsuojeluhallitukselle on ilmoitettu noin 5 000 tapaturmaa. Tilastosta käy selville mm. tapaturmien jakautuminen eri koneille, työvaiheille sekä tapaturmissa vammautuneet kehonosat. Tapaturman kuvan täydentäminen laadullisilla tekijöillä, kuten taloudellisilla seurauksilla ja inhimillisellä kärsimyksellä, voi johtaa siihen, että ennalta ehkäisevän työn resurssit osataan käyttää tehokkaammin. Sekä yhteiskunnan että viljelijän 10

tavoite on vähentää käytettävissä olevien resurssien puitteissa tapaturmien lukumäärää siten, että taloudellinen ja inhimillinen kärsimys on mahdollisimman vähäistä. Fribergin tekemä selvitys perustuu 94 tapaturmaan vuoden 1977 tilastosta ja jakaantuu kolmeen ryhmään: leikkuupuimuritapaturmat, koneiden kytkentätapaturmat (irrotus-, kiinnitys) ja jalkavammat. Eniten kustannuksiin vaikuttavat tekijät ovat työn kiireellisyys (sesonki), vamman laatu ja mahdollisuus löytää sijainen työhön. Leikkuupuimuritapaturmien kustannukset olivat keskimäärin 1 11 000 mk (58 sairaspäivää), kytkentätapaturmien 3 400 mk (26 sairaspäivää) ja jalkavammojen 4 600 mk (38 sairaspäivää). Yhteiskunnalliset kustannukset on arvioitu yhteensä 1 17 milj. markaksi. Friberg (1979) listaa kustannuserät, jotka voivat tulla kysymykseen tapaturman kohteeksi joutuvan yksityisyrittäjän kohdalla. Häntä kiinnostavat tapaturmasta johtuvat lisäkustannukset, eli kustannukset, jotka eivät olisi syntyneet ellei tapaturmaa olisi sattunut. Lisäksi kiinnostuksen kohteeksi on nostettu tapaturman johdosta saamatta jääneet tuotot eli tuotonalennukset. Yksityiselle viljelijälle tulevat kustannukset koostuvat - sairaanhoitotarvikkeista - vahingoittuneesta materiaalista (koneet, laitteet, varusteet) - vahingoittuneista henkilökohtaisista tarvikkeista - työnsä keskeyttävän henkilön /henkilöiden palkkakustannuksista - sairaalahoidon yhteydessä syntyvistä matkakustannuksista - sijaisen kustannuksista - ajallisuuskustannuksista (esim. tekemättömät terveys- ja kiiman tarkkailut, myöhästynyt kylvö tai korjuu). Karkea arvio on tehty myös seurauksista julkiselle sektorille, yleiselle vakuutustoiminnalle, maanviljelijän niin sanotulle turvallisuuspaketille 2 sekä yhteiskuntataloudelle. On huomioitava, että erät eivät ole yhteenlaskettavia lukuun ottamatta jossain määrin julkisen sektorin ja yleisen vakuutustoiminnan eriä. Taulukossa 1 on kuvattu kustannusten kohdistuminen eri sektoreille. 1 Raha-arvot on päivitetty ja muutettu Suomen markoiksi kertoimella 1,722. Kerroin on laskettu Ruotsin kulutushintaindeksin nousulla 246 % (1977: 426 ja 1999: 1474) ja valuutan vaihtokurssilla 0,70 FIM/SEK. Kaikki seuraavassa olevat raha-arvot ovat tällä tavalla nykyarvoksi muutettuja Suomen markkoja. 2 Silloin voimassa ollut maanviljelijän tapaturmavakuutus. 11

Taulukko 1. Tapaturmien aiheuttamien kustannusten kohdistuminen julkiseen sektoriin, vakuutustoimintaan ja yhteiskuntatalouteen (Friberg 1979). Julkinen sektori Vakuutustoiminta Yhteiskuntatalous Saamatta jääneet verotuotot Sairauspäiväraha Käytettyjen sairaanhoitotarvikkeiden arvo Hoitokustannukset Matkakustannukset Tarvikevahingot Selvitys- ja hallinnointikustannukset Työkyvyttömyyskorvaukset Korvaukset kuolemasta Lisääntynyt energiankäyttö Laskennallinen alkutuotannon vähentyminen Sijaisten tuotantopanosten vaihtoehtoisarvo Julkisen sektorin henkilöstön vaihtoehtoisarvo Tuotantokapasiteetin väheneminen Maanviljelijän turvallisuuspakettiin (tapaturmavakuutus) 3 kohdistuvaan menoerään sisältyy kaavamainen korvaus sairauspäivärahan yhteydessä. Lisäksi tulevat korvaukset vahingoittuneiden henkilökohtaisista varusteista sekä omavastuun osuus lääkäri- ja matkakustannuksista. Myös korvaukset kivusta ja särystä, työkyvyttömyydestä, pysyvistä haitoista sekä kuolemantapauksista ja hautausavustus lasketaan vakuutuksen menoeriksi. Tutkittujen tapaturmien keskimääräiset kustannukset viljelijälle, joka saa korvausta vaihtelevia määriä turvallisuus- ja sairasvakuutuksesta olivat Fribergin (1979) mukaan leikkuupuimuritapaturmissa 11 000 mk, koneiden kytkentätapaturmissa 3 400 mk ja jalkavammoissa 4 600 mk. Friberg on jakanut vakuutusjärjestelmälle aiheutuvat kustannukset kahtia: turvallisuuspaketin ja yleisen sairasvakuutusjärjestelmän osuuteen. Niin sanotulle turvallisuuspaketille (katso edellä) asetetut korvausvaatimukset arvioitiin seuraaviksi: - leikkuupuimuritapaturmat keskimäärin 19 250 mk/tapaturma - kytkentätapaturmat 15 430 - jalkavammat 6 400 3 Maanviljelijän turvallisuusvakuutus oli silloin voimassa ollut viljelijän tapaturmavakuutus, (trygghetsförsäkring vid arbetsskada). Selvityksestä ei käy ilmi sen täydellistä sisältöä, ja nykyisin voimassa oleva vakuutus on nimetty toisin. 12

Taloudelliset seuraukset yleiselle vakuutusjärjestelmälle: - leikkuupuimuritapaturmat keskimäärin 29 750 mk/tapaturma - kytkentätapaturmat 14 800 - jalkavammat 9 800 Huomioitavaa on että pysyviä haittoja saaneiden lukumäärä on kaikissa ryhmissä pieni. Laajemmassa materiaalissa olisi todennäköisesti pysyvästi vammautuneiden keski-ikä ollut alhaisempi, mikä olisi nostanut keskimääräisiä maksuja. Taulukko 2. Tapaturmien kustannuserät viljelijälle eri tapaturmissa Fribergin (1979) mukaan. Kustannuserä Sairaanhoitotarvikkeet tapaturman sattumishetken yhteydessä Leikkuupuimuritapaturmat (mk) Kytkentätapaturmat (mk) 20 230 Jalkavammat (mk) Materiaali- ja tarvikevahingot 170 Vahingoittuneen henkilökohtainen varustus 40 230 Menetetty työtulo 2 135 70 500 Lääkärissäkäynnin matkakustannukset ja potilasmaksut 515 200 200 Sijaisen kustannukset 4 910 2 150 2 600 Vähentyneet tuotot myöhästyneen sadon ym. takia (ajallisuuskustannus) 2 410 690 645 Muun toiminnan kustannukset 790 85 450 Yhteensä 10 990 3 425 4 625 Menetykset pysyvän haitan johdosta eivät sisälly yllä olevaan taulukkoon. Fribergin esittämästä aineistosta voidaan eritellä taloudelliset seuraukset julkiselle sektorille. Julkisen sektorin kustannusten tarkastelussa on huomioitu ainoastaan sairaanhoitokustannukset ja sairaanhoitotarvikkeet. Vaikutukset verotukseen on jätetty huomioimatta, samoin hoito- ja vakuutusjärjestelmän hallinnolliset kulut. Leikkuupuimuritapaturmista on laskettu aiheutuvan keskimäärin 7 000 mk kustannukset tapaturmaa kohti. Kytkentätapaturmien osalta kustannukset ovat 2 400 mk ja jalkavammojen 2 800 mk/tapaturma. 13

Yhteiskuntataloudelle tapaturmien taloudelliset seuraukset on laskettu seuraaviksi (joihin ei sisälly em. julkisen sektorin kulut): - leikkuupuimuritapaturmat keskimäärin 42 900 mk/tapaturma - kytkentätapaturmat 22 600 - jalkavammat 11 900 Kustannuserät ovat yhteiskunnan aineellisten resurssien kuormitus tapaturmien johdosta (tuotannon pieneneminen, vahingoittuneet tarvikkeet, polttoaine ym.), tilan ulkopuolinen vähentynyt tuotanto, sijaisten vaihtoehtoisarvo, hoidon vaihtoehtoisarvo sekä pysyvästä vammasta johtuva vähentynyt tuotanto. On huomattava, että eri kustannuskohderyhmien kustannusten yhteen laskeminen ei ole asianmukaista. Fribergin tutkimuksen päätavoite on ollut kehittää käyttökelpoinen malli tapaturman taloudellisia seurauksia aiheuttavien tietojen keräämiseen ja käsittelemiseen. Laskentamallin pitää ensisijaisesti vastata kysymyksiin, mitä kustannuksia tai saamatta jääneitä tuottoja viljelijälle aiheutui ja missä määrin tapaturman kohteeksi joutuneen menetykset voidaan korvata (vaihtoehtoisesti missä määrin tapaturman kohteeksi joutuneen menetykset on korvattu). Tutkimuksen esittämä ehdotus laskentamallin sivujen rakenteesta on yksinkertainen. Kaikki kustannuserät on lueteltu ja jokaisen kustannuserän kohdalla selvitetään viljelijän kustannusosuus kaavalla, jossa kustannusten summasta vähennetään eriteltynä eri vakuutuslajeista (yleiset, sopimussidonnaiset ja yksityiset vakuutukset) sekä muilta tahoilta saadut korvaukset. Mallisivujen muotoilussa on otettu huomioon, että kaikki soveltuvat kustannuserät täytyy olla mukana ja kustannuserät on mahdollisuuksien mukaan lueteltava samassa järjestyksessä kuin ne käytännössä syntyvät. Myös tietojen jatkokäsittelyn helppoutta on ajateltu. Malli koostuu kahdesta osasta, joista toinen on suunniteltu paraneville vammoille (kaksi mallisivua) sekä toinen pysyviksi jääviä haittoja varten (yksi mallisivu). 2.1.2 Taloudelliset menetykset metsätyötapaturmissa Klen (1981) on selvittänyt laajassa tutkimuksessaan taloudellisia menetyksiä metsätyötapaturmissa. Hän on muodostanut laajan viitekehyksen työsuojelukustannusten tarkastelun pohjaksi (kuva 1). Tutkimuksessa on tarkasteltu myös työsuojeluinvestointeja metsätöissä laskemalla muun muassa joitain esimerkkejä suojainten hankinnan kannattavuudesta metsureilla. 14

TYÖSUOJELUN KOKONAISMENOT METSÄTYÖNANTAJAT METSÄKONE YRIT- TÄJÄT JA METSÄ- TYÖN TEKIJÄT EDISTÄMIS- OR GANI - SAATIOT Turvallisuustarkastuk set Työ suojelu koulutus Suojava rusteet Varoitus ja ohjemerkit Kämpät taukotuvat, teltat Terveystarkastukset ja ensiapu Työ suojelutoimikunnat, työ suojelupäällikkö, valtuutetut Viihtyvyyden lisääminen, lämminkuljetus Ylijäreiden pölkkyjen kasaus, hankaluuslisät Koneiden turvalaitteet Suoja varusteet (työn tekijän omalla kus tannuksella) Valtion laitosten, vak. yhtiöiden jne. tutkimus-, koulutus-, tiedotusyms. toiminta TAPATURMATORJUNNAN KOKONAISMENOT Palkka- ja tuottavuuskehitys Tapaturmien vaikeus = menet. työpäiviä/työtapaturma Tapaturmatiheys = tapaturmia/ 1000 työntekijää Taloudelliset suhdanteet, työllisyys METSÄTAPATURMIEN AIHEUTTAMAT TALOUDELLISET KOKONAISMENETYKSET Tapaturman uhrin menetykset Julkisen hallinnon menot Työnantajan kokonaismenot Rikkoontuneet varusteet Sivuansion menetykset Poliklinikkakäynnit Sairaalavuorokausia Häiriöt puunkorjuussa, materiaalivahingot Mekanisointiaste Työhönpaluukunto Vamman vakavuus Monenko työpanos aleni Päiväansio Vamman laatu Suojaimen lievennysvaikutus Vakinaisuus Tapaturman uhrin ikä Kuva 1. Työsuojelun kokonaismenojen ja tapaturmatorjunnan aiheuttamien taloudellisten kokonaismenetysten muodostuminen ja vuorovaikutus Klenin (1981) mukaan. Klenin (1981) mukaan varsin usein ollaan kiinnostuneita jakamaan kustannukset työnantajalle, työntekijälle ja julkiselle hallinnolle. Erään esimerkin pohjalta taloudelliset menetykset on jaettu työntekijän osalta tulon menetyksiin, alentuneen työkyvyn aiheuttamaan alempaan ansiotasoon, rikkoutuneista varusteista ja välineistä aiheutuneisiin kustannuksiin sekä uralla etenemisen estymiseen ja siitä aiheutuvaan alhaisempaan elintasoon. 15

Työnantajan välittömiin kustannuksiin Klen lukee lainmukaiset tapaturmakorvaukset, uhrin tapaturma-ajan palkan sosiaalimenoineen, vakuutuksen hoitokustannuksen ja valtiolle suoritettavan osuuden vakuutusmaksusta. Välilliset kulut työnantajalle muodostavat kone- ja materiaalivahingot, koneiden käyttöaikatappiot, häiriöt työketjussa, sijaisen alempi työteho, työntekijöiden siirrot ja uusien koulutus sekä työvoimareservin ylläpito. Muita välillisiä kuluja ovat lisäksi työtovereiden, työnjohdon ja muiden työajan menetys, hallintomenot (pääkonttorin tekemä selvitys, oikeudenkäynti, tilastointi) ja yleiskustannusten lisääntyminen. Tapaturmien kustannukset julkiselle hallinnolle muodostuvat mm. sairaala-, lääke- ja kuntoutuskustannuksista, verotulotappioista ja hallintomenoista, joita muodostuu esimerkiksi vakavien tapaturmien tutkinnasta, tilastoinnista sekä mahdollisista oikeuslaitos- ja vakuutusoikeuden kuluista. Taloudelliset suhdanteet vaikuttanevat sekä tapaturmantorjuntamenoihin, että tapaturmista aiheutuviin taloudellisiin menetyksiin. Työsuojelumenojen määrittämiseen Klen on käyttänyt kyselytutkimusta, jossa on mukana mm. kaikki suuret metsätyönantajat ja metsänedistämisorganisaatiot sekä systemaattinen otos pienistä työnantajista. Metsätyöntekijöiden suojavarustekustannuksen määritys perustui metsäpalkkanäytteeseen. Klenin mukaan työsuojeluinvestointeja on vaikea erottaa muista tuotannollisista investoinneista. Toisaalta, koska metsätaloudessa ei ole kalliita tuotantolaitoksia, saattaa erottaminen olla helpompaa kuin monilla muilla aloilla. Vuonna 1978 työsuojelumeno työntekijää kohti oli noin 2 800 mk. Nykyarvoksi muutettuna meno on noin 7 500 mk. Huomattava osa tapaturmakustannuksista johtuu Klenin mukaan työpanoksen menetyksestä. Tutkimuksessa kuolemantapauksissa ja 100 %:n työkyvyttömyystapauksissa menetetyn työpanoksen arvo laskettiin kertomalla jäljellä olevat työvuodet keskimääräisellä vuosiansiolla. Tutkimuksessa on selostettu myös muita menetelmiä arvioida yksilön taloudellista arvoa. Selvityksen perusteella työnantajan välittömiin menoihin ja taloudellisiin menetyksiin vaikutti eniten vamman vakavuus ja ansiotaso. Iällä on ollut lievä epäsuora yhteys menoihin. Välillisiin menetyksiin vaikutti voimakkaimmin vamman vakavuus. Julkisen hallinnon menoihin vaikutti voimakkaimmin verotulon menetys ja vamman vakavuus. Tapaturman uhrin korvausten ja menetysten erotukseen vaikutti vamman vakavuus ja myöskin ikä, joskin heikommin. Taloudellisiin kokonaismenetyksiin vaikutti niin ikään vamman vakavuus suoraan ja epäsuorasti. 16

Työsuojelumenoista on lähes mahdoton erottaa puhtaita torjuntamenoja, mutta sitä on Klenin (1981) mukaan yritetty. Tapaturmien aiheuttamien taloudellisten menetysten ja torjuntamenojen välillä vallitsi voimakas negatiivinen lineaarinen korrelaatio. Korrelaatio kuvaa kuitenkin vain yhteyden voimakkuutta eikä vaikutusta, joskin tämän suppean aineiston tulos näyttää tukevan kuvaa, että torjuntamenot tuovat myös säästöjä. Jos tapaturmantorjuntainvestoinnit voitaisiin toteuttaa tehokkuusjärjestyksessä, edullisuudesta saataisiin selkein kuva. Tämä toteutuu kuitenkin harvoin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että useita osatutkimuksia sisältävässä tutkimuksessa (Klen 1981) on tietoja ja laskelmia, joita on arvioitu varsin karkeasti eikä kaikkea ole voitu määrittää tarpeeksi tarkasti. Tapaturmien aiheuttama reaalinen taloudellinen menetys pieneni tapaturman torjuntamenojen noustessa. Useat selvitykset ovat osoittaneet henkilökohtaisten suojainten hankkimisen ja käytön erittäin kannattavaksi. Vakavien tapaturmien torjuntaan kannattaa panostaa (vaikkakin niitä on lukumääräisesti vähän), koska niiden aiheuttamat taloudelliset menetykset eivät ole laskeneet samassa suhteessa kuin ohimenevien tapaturmien reaalimenetykset. Tapaturmien aiheuttamien taloudellisten menetysten ja työsuojelumenojen summa muodostaa noin 1,5 % mtsätalouden nettokansantuotteesta. On kuitenkin muistettava, ettei työsuojeluinvestointeja tehdä pelkästään taloudellisen edun toivossa, vaan perusteena on oltava työvoiman hyvinvoinnin ja elämisen laadun kohottaminen. Myös Laitinen (1975) huomauttaa, että työsuojelua ei pidä arvioida pelkästään taloudellisin perustein. Hänen mukaansa kustannuksiin on luettava myös rahassa mittaamattomat huonoista työoloista aiheutuvat haitat. 2.1.3 Muita työtapaturmia ja työsuojeluinvestointeja käsitteleviä kustannustutkimuksia Birdin ja Germainin (1985) mukaan laajassa yhdysvaltalaisessa teollisuuden työturvallisuustutkimuksessa saatiin kuvan 2 mukaiset suhteet raportoiduille tapaturmille. Jokaista vakavaa tapaturmaa kohden sattuu huomattavasti enemmän lieviä tapaturmia ja vahinkoja sekä läheltä piti -tilanteita. On huomattava, että tutkimuksessa voitiin huomioida ainoastaan raportoidut tapaturmat ja vahingot. Näiden todellinen määrä jää arvailujen varaan. Kuten kuvasta havaitaan, esine- ja omaisuusvahinkoja tapahtui kolmekymmentä jokaista vakavaa työtapaturmaa kohden. Ne tulevat hyvin kalliiksi, mutta silti ne luokitellaan usein läheltä piti -tapaturmiksi. Silti lähes jokainen niistä olisi toisissa olosuhteissa voinut aiheuttaa henkilövahingon. Lisäksi vaurioituneet koneet ja laitteet ovat korjaamattomina omiaan aiheuttamaan myöhemmin henkilövahingon. On tärkeää, että työsuojelussa ei keskitytä pelkästään vakavien henkilövahinkojen ehkäisyyn. Huomiota on kiinnitettävä yhtä lailla myös esine- ja lievempien henkilövahinkojen ehkäisyyn. (Bird & Germain 1985). 17

1 10 30 vakava, mahdollisesti työkyvyttömyyteen johtanut tapaturma lievä tapaturma esine- tai omaisuusvahinko läheltä piti -tilanne 600 Kuva 2. Tapaturmapyramidi (Bird & Germain 1985). Toinen Birdin ja Germainin (1985) esittämä suhdeluku koskee tapaturmasta aiheutuneiden kustannusten jakautumista välittömiin ja välillisiin kustannuksiin. Tätä suhdelukua voidaan kuvata jäävuorikuviona (kuva 3). Keskeistä on, että tapaturmat aiheuttavat paljon enemmän kustannuksia kuin pelkät välittömät tapaturmakustannukset. $ 1 VÄLITTÖMÄT KUSTANNUKSET $ 5 50 VÄLILLISET KUSTANNUKSET $ 1 3 Tapaturma- ja sairauskustannukset Rakennuksille, työvälineille ja koneille aiheutuneet vahingot, tuotteiden ja raaka-aineiden tuhoutuminen, tuotannon keskeytyminen ja viivästyminen, tapaturmatutkimuksiin mennyt aika jne. Sijaisen palkat ja koulutus, ylityöt, alentunut työteho, yrityksen imago jne. Kuva 3. Välillisten ja välittömien kustannusten jäävuori (Bird & Germain 1985). 18

Jos keskitytään vain tapaturmien ja ammattitautien torjuntaan, keskitytään ongelmakentän huippuun. Muut välilliset kustannukset voivat olla 6 53 -kertaiset pelkkiin tapaturmakustannuksiin verrattuna. (Bird & Germain 1985). Seppäsen (1990) tutkimuksessa maatiloilla oli tapahtunut keskimäärin puolitoista esinevahinkoa yhtä henkilövahinkoa kohti. Saatu suhde on kirjallisuudessa esitettyä pienempi, koska tutkimus suuntautui tiloille, joilla oli sattunut nimenomaan henkilövahinko. Lisäksi suhdetta pienentänee se, että tutkimus perustui tilavierailuilla tehtyihin haastatteluihin, jolloin on todennäköisempää, että henkilövahingot muistetaan esinevahinkoja paremmin. Compes (1966) on jakanut työtapaturmakustannukset kahteen osaan: yksittäiskustannuksiin ja yleiskustannuksiin. Yksittäiskustannukset aiheutuvat hänen mukaansa seuraavista tekijöistä: - tuotannon ja liikevaihdon menetys - tuotannon keskeytystä vastaan suuntautuvat toimenpiteet (esim. teetetyt ylityöt, sijaistyövoima) - loukkaantuneen lääkintä ja sairaanhoito - tapaturma-asiain käsittely (esim. tapaturman aiheuttamat toimistotyöt) - muut kustannukset (esim. oikeudenkäyntikulut, omaisten vapaaehtoinen avustaminen) Yleiskustannukset Compes jakaa: - vakuutusmaksuihin - kustannuksiin, jotka aiheutuvat työtapaturmista selviytymisen vaatimista valmiudesta (esim. sairaanhoito-, sijaistyövoima- ja tapaturma-asioiden käsittelyhenkilökunnan käyttämätön kapasiteetti) - muihin yrityksen sisäisiin yleiskustannuksiin (esim. tapaturmatilastot) Sinclair (1972) tarkastelee toisaalta tapaturmien objektiivisia ja subjektiivisia kustannuksia, toisaalta työtapaturmien torjuntakustannuksia. Objektiiviset kustannukset sisältävät kaikki työtapaturmien seurauksena syntyvät taloudelliset menetykset, kuten menetetyn tuotannon arvon, sairaanhoito- ja hallintokustannukset sekä omaisuusvahingot. Subjektiivisilla kustannuksilla Sinclair tarkoittaa tapaturmien aiheuttamia, ei-objektiivisilla kaavoilla laskettavissa olevia haittoja, kuten työntekijän ja hänen perheensä inhimillisiä kärsimyksiä, elinolosuhteiden heikentymistä ja elinajan lyhenemistä. Tapaturmien torjuntakustannukset Sinclair jakaa hankintakustannuksiin, käyttökustannuksiin ja muihin kustannuksiin. Hankintakustannuksiin sisältyvät koneiden, tuotantoprosessien ja rakennusten suunnittelussa ja rakentamisessa toteutetun turvallisen tekniikan aiheuttamat lisäkustannukset. Käyttökustannuksiin sisältyvät esimerkiksi yrityksen turvallisuustoiminnan, ensiapuaseman ja sijaistyövoiman kustannukset sekä turvallisten työskentelyolosuhteiden (lämpötila, kosteus) ylläpitämisen kustannukset. Muihin kustannuksiin kuuluvat vakuutus-, palontorjunta- sekä työsuojeluun liittyvien tutkimusten ja tarkastusten aiheuttamat kustannukset. 19