EPV BIOTURVE Oy HALKONEVA (Seinäjoki) TURVETUOTANTOALUEEN YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMUSSUUNNITELMA Planora Oy 30.11.2012
Sisällysluettelo: 1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT, TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 1 2 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA YVA... 2 3 TOIMINTA... 5 3.1 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 3.2 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön... 7 3.3 Pöly, melu ja liikenne... 12 3.4 Varastointi ja jätteet... 13 3.5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 14 4 TUOTANTOALUE, SEN YMPÄRISTÖ JA TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 15 4.1 Tuotantoalueen nykytila... 15 4.2 Asutus ja maankäyttö... 16 4.3 Suojelukohteet, pohjavesialueet ja muinaismuistokohteet... 17 4.4 Vesistö... 19 4.5 Ympäristöriskit... 31 5 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 32 6 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET... 32 6.1 Kalatalousmaksu/-velvoitteet... 32 6.2 Muut toimenpiteet... 32 7 KORVAUKSET... 32 8 HAKEMUKSEEN LIITETTÄVÄT TIEDOT ASIANOSAISISTA... 32
LIITTEET Liite 1. Hakemussuunnitelmassa esitettyjen arvioiden perusteet.
1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT, TOIMINTA JA SEN SIJAINTI - hakija Halkonevan turvetuotantoalueen ympäristöluvan hakija on EPV Bioturve Oy. EPV Bioturve Oy on EPV Energia Oy:n tytäryhtiö, joka on perustettu maaliskuussa 2008 turvaamaan kotimaisen polttoaineen saatavuutta Vaasan ja Seinäjoen kaupunkien lämmitykseen käytettäville lämmön ja sähkön yhteistuotantovoimalaitoksille. Alkuvuosina yhtiön toiminta keskittyy energiaturve tuotantoon soveltuvien maa-alueiden hankintaan. Yhtiön tavoitteena on aloittaa turvetuotanto vaiheittain. Vaasan käyttöpaikkavaihtoehdossa polttoaine käytetään Vaasan Vaskiluodossa sijaitsevalla Vaskiluoto 2 voimalaitokseen rakennettavalla kaasutuslaitoksella. Kaasutuslaitos kytketään osaksi nykyistä voimalaitoskattilaa. Kaasutuslaitoksen termisessä prosessissa valmistetaan kaasua turpeesta ja biopolttoaineista. Kaasutuslaitoksen rakentamisen tavoitteena on vaihtaa voimalaitoksen polttoaineena käyttämästä kivihiilestä merkittävä osa kotimaisiin, uusiutuviin polttoaineisiin. Laitoksen polttoaineteho on 140 MW. Voimalaitoksen tuotanto vaihtelee vuosittain mm. sähkön markkinatilanteesta riippuen. Laitos on viime vuosina tuottanut lähes 90 % Vaasan kaukolämmön tarpeesta. Kaasutuslaitoksen rakentamisen myötä polttoaineiden osuudet muuttuisivat nykytilanteesta siten, että turpeen ja biopolttoaineiden osuus polttoaineiden kokonaisenergian määrästä olisi 15 20 %. Arvioidut vuotuiset polttoainemäärät kaasutinlaitoksen ollessa käytössä noin 8 000 tuntia vuodessa ovat: kivihiili 480 000 550 000 t/a (vaihteluväli 70 100 % polttoainemäärästä) sekä turve ja biopolttoaineet 250 000-400 000 t/a (vaihteluväli 0 30 % polttoainemäärästä). Kaasutuslaitoksen mahdollisia biopolttoaineita ovat muun muassa puu-, metsä- ja kantohakkeet, ruokohelpi, olki, puru, kutterilastu ja kuori. Eri polttoaineiden osuudet voivat vaihdella käyttötilanteiden ja biopolttoaineiden saatavuuden mukaan. Näiden polttoaineiden lisäksi kaasutuslaitoksella käytetään pieniä määriä kevyttä ja raskasta polttoöljyä käynnistys- ja häiriötilanteissa. Seinäjoen käyttöpaikkavaihtoehdossa polttoaine käytetään Seinäjoella sijaitsevan Seinäjoen voimalaitoksella (SEVO). Voimalaitoksen pääpolttoaineet ovat turve ja puu. Voimalaitoksella tuotetaan Seinäjoen kaupungin tarvitsema kaukolämpö ja noin 1 % Suomen sähköenergian kulutuksesta. Laitoksen polttoaineteho on 325 MW, sähköteho 125 MW ja kaukolämpöteho 100 MW. Voimalaitos on käyttänyt käynnistymisestään (syksy 1990) vuoden 2007 loppuun kotimaisia polttoaineita 35 TWh, mistä turpeen osuus on ollut noin 93 % ja puun osuus noin 7 %. Nykyisestä polttoainekäytöstä puupolttoaineiden osuus on 10-15 %. Voimalaitoksen turvepolttoaineen vuosittainen kulutus edellyttää 4300-6800 ha tuotannossa olevaa tuotantoalaa. Tuotantosuot sijoittuvat Seinäjoen ympäristökuntiin 20-70 km etäisyydelle voimalaitoksesta. Tuotannossa on 40-60 turvetyömaata, joiden alat vaihtelevat 50-1000 ha välillä. Tuotantoalue on käytössä 20-30 vuotta. Halkonevan tuotantoalueella on paikoin suon pinnassa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Ko. pintakerroksesta tuotettu turve käytetään mahdollisesti kuivikkeena. Kuiviketuotanto kestää muutaman vuoden. 1
Hakijan postiosoite on: EPV Bioturve Oy Frilundintie 7 65170 VAASA Hankkeesta voi pyytää tietoja toimitusjohtaja Timo Oravalta EPV Bioturve Oy (puh. 050-3862516), sähköposti timo.orava@epv.fi - hanke ja sen sijainti EPV Bioturve Oy suunnittelee Seinäjoen kaupungin alueella sijaitsevan Halkonevan kunnostamista turvetuotantoon. Alueelle suunnitellun turvetuotantosuon sarka-ala on 117,9 ha. Suon auma-alueiden ala on 6,3 ha. Hanke sijaitsee noin 10 km Seinäjoen keskustasta luoteeseen. Hanke sijaitsee karttalehden 2222 06 alueella. Hankkeen sijainti on esitetty piirustuksessa 2591-4-01 (hakemuksen liite 2). Hankkeen tuotantoala sijoittuu osittain hakijan hallussa olevalle alueelle. Tilojen Kullaanniemi 743-431-5-39 ja Halkoneva 743-428 2-29 kauppa on sovittu tehtäväksi myöhemmin. Korpela 743-440-6-15 tilan kanssa on sovittu tilusvaihdosta myöhemmin. Alueen (lohkot 1-4) vedet laskevat pelto-ojituksen kautta Kyrönjokeen. 2 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA YVA Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava (1. maakuntakaava/2005) on vahvistettu 23.5.2005 ympäristöministeriössä. Maakuntakaavan muutos (Lapuan Honkimäki) on vahvistettu ympäristöministeriössä 5.12.2012. Uusi Maakuntakaavan Vaihekaava I -tuulivoima on vireillä. Kuvassa 2 esitetty voimassa oleva Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava Halkonevan ympäristössä. 2
KUVA 1: Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntakaava Halkonevan alueelta (http://www.epliitto.fi/). Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole merkintöjä. Hankealueen länsipuolella on kalliokiviaineksen ottamisalueen merkintä. Matkailun vetovoima-alue Suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa tuetaan kuntien, seutukuntien ja ylimaakunnallisten virkistysalueiden ja matkailualueiden muodostamia verkostoja ja niiden kehittämistä kokonaisuuksina. Kehittämistoimien tulee liittyä maakunnan matkailuelinkeinojen maankäytöllisten edellytysten tukemiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyden turvaamiseen. Kyrönjokilaakson ja Lapuanjokilaakson matkailun vetovoima-alueilla alueen runkoreittien suunnittelussa tulee hyödyntää jokilaaksoissa tai niiden läheisyydessä sijaitsevat virkistysalueet ja -kohteet, kulttuurimaisemat ja rakennettu kulttuuriympäristö. 3
Maaseudun kehittämisen kohdealue Suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa tuetaan hyvien peltoaukeiden säilyttämistä viljelykäytössä ja maiseman kulttuuri- kehittämisedellytyksiä sekä maatilataloutta ja sen liitännäiselinkeinoja. Alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota laajenevan asutuksen ja tilaa vaativien elinkeinojen, kuten teollisuuden- ja suurimuotoisen eläintuotannon, välisten maankäyttötarpeiden. yhteensovittamiseen. Asutuksen sijoittumista tulee ohjata olemassa olevia kyliä ja taajamia tukevaksi. Uudet tielinjaukset on sovitettava alueen kulttuuriympäristön ja maiseman erityispiirteisiin. Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue Suunnittelumääräys: Kulttuuriympäristön ja maiseman arvot on otettava huomioon siten, että varmistetaan näihin liittyvien arvojen säilyminen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin vaikuttavissa hankkeissa on pyydettävä museoviranomaiselta ja ympäristökeskukselta lausunto. Kalliokiviainesten ottamisalue Merkinnän kuvaus: Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti merkittävät kalliokiviaineksen ottamisalueet. Suositus: Suosituksena on, että kalliokiviainesten ottamisen tulee perustua koko muodostumaa koskevaan suunnitelmaan. Jätteenkäsittelyalue / osatoiminto Suunnittelumääräys: Alue on varattu seudullista / maakunnallista jätteiden käsittelyn ja hyödyntämisen yhtä tai useampaa osatoimintoa varten. Alueen suunnittelussa tulee huolehtia siitä, ettei osatoimin noilla aiheuteta vaaraa pohjavesien likaantumisesta tai ympäristön pilaantumisesta. Ohjeellinen ulkoilureitti Suunnittelumääräys: Reitin yksityiskohtainen sijainti tulee suunnitella yhteistyössä maanomistajien ja viranomaistahojen kanssa. Merkinnän kuvaus: Yleisen ulkoilutoiminnan kannalta tärkeä ulkoilun runkoreitti. Voimajohto 400 kv / 220 kv / 110 kv Teollisuus- ja varastoalue Kylä Suunnittelumääräys: Kylien suunnittelun tulee tukea kyläkuvan eheyttämistä. Syöttövesijohto tai siirtoviemäri Merkintöjen kuvaus: Merkinnöillä osoitetaan olemassa olevat maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät syöttövesijohdot (vj) ja siirtoviemärit (jv) sekä vedenottamot. 4
Syöttövesijohdon tarve Radan sähköistämistarve Turvetuotantovyöhyke Seuraavilla vesistöalueilla turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava siten, että kokonaiskuormitus pysyy nykyisellä tasolla. tt-2 -Karvianjoen valuma-alue (36) tt-2 -Kyrönjoen valuma-alue (42) tt-2 -Lapuanjoen valuma-alue (44) tt-2 -Ähtävänjoki (47) vesistövaikutukset Halkoneva kuuluu turvetuotantovyöhykkeeseen tt-2. 3 TOIMINTA 3.1 Yleiskuvaus toiminnasta - kuntoonpano Halkonevan tuotanto aloitetaan kunnostamalla suo turvetuotantokuntoon. Kuntoonpano aloitetaan kaivamalla tuotantoalueen ympärille eristysojat ja rakentamalla keskitetyt vesiensuojelurakenteet (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä). Tämän jälkeen tuotantoalueelle kaivetaan kokoojaojat ja sarkaojat sekä asennetaan ojien vesiensuojelurakenteet (sarkaojien allassyvennykset ja sihtiputket sekä putkipadot kokoojaojiin). Halkonevan tuotantosuunnitelma koostuu seuraavista kokonaisuuksista: - turvetuotantokentät - tuotantoalueen kuivatus - kulkuyhteydet tuotantoalueella - turpeen varastointi - vesiensuojelu - palontorjunta Turvetuotantokentät on suunnitelmissa sijoitettu alueille, joiden turvepaksuus on vähintään 1,5 m. Halkonevan tuotantoalue on jaettu neljään tuotantolohkoon. Tuotantosuunnitelmissa tuotantokenttien kuivatus tehdään sarkaojilla, jotka kaivetaan tuotantoalueelle 20 m välein. Sarkaojaston kuivatusvedet kerätään kokoojaojiin. Kokoojaojilla tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaille. Laskeutusaltaiden alapuolelta vedet johdetaan pintavalutuskentälle. Pintavalutuskenttä ympäröidään penkereellä. Pintavalutuskenttä toimii ympärivuotisesti. Kuivatusvedet nostetaan pintavalutuskentälle pumppaamolla. Tuotantoalueen kuivatuksessa Halkonevan tuotantoalueen ympärille on tuotantosuunnitelmissa sijoitettu eristysojat, joilla johdetaan tuotantoalueen ympäristön valumavedet tuotantoalueen ja tuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteiden ohi. 5
Tuotantoalueilla tehdään kulkuyhteydet sijoittamalla tuotantokaluston kulkureiteille rummut ojien ylityskohtiin. Sarkaojien alapäihin sijoitetaan rummut (päisteputket) kulkuyhteyksien vuoksi, mutta myös niiden yhteyteen tehtävien vesiensuojelurakenteiden vuoksi. Tuotantoalueen palontorjuntaa varten tuotantoalueen ulkopuolelle kaivetaan vähintään 50 m 3 kokoiset paloaltaat. Paloaltaille tehdään kulkuyhteydet sijoittamalla rummut paloaltaiden ja tuotantoalueen välisiin ojiin. Tuotantokentiltä tuotettu turve kuljetetaan traktorivetoisella kalustolla tuotantoalueelle rakennetuille auma-alueille varastoitavaksi. Halkonevan tuotantosuunnitelmassa on viisi auma-aluetta tuotetun turpeen varastointiin. Tuotantoalueen aumoille rakennetaan raskaan kuljetuskaluston kestävä tie, jonka kautta turve kuljetetaan rekkakalustolla tuotantoalueelta käyttökohteeseen. Tuotantoalueen aumoille rakennetaan tiet tuotantoalueen itäpuolella kulkevalta metsäautotieltä. Tuotantosuunnitelmassa esitetään Halkonevan tuotantoalueelle tehtäväksi seuraavat vesiensuojelurakenteet: - sarkaojissa sarkaoja-altaat (lietesyvennys) ja sihtiputkirakenne (lietteenpidättimet) - kokoojaojissa virtaamansäätöpadot - kaksi laskeutusallasta - pintavalutuskenttä (ympärivuotinen toiminta, pumppaamo) Sarkaojien lietteenpidättimillä ja lietesyvennyksillä pidätetään kiintoainetta sarkaojaan. Kokoojaojien putkipadoilla pidätetään ylivirtaama tuotantoalueen ojastoon ja samalla laskeutetaan kiintoainesta ojastoon. Laskeutusaltailla pidätetään kiintoainesta. Pintavalutuksella saadaan kiintoaineen pidätyksen lisäksi poistettua kuivatusvesistä liukoisia ravinteita. Halkonevan kuntoonpanosuunnitelman piirustukset on esitetty hakemuksen liitteessä 2. - tuotannon aloitus Hankkeen tarkoitus on kunnostaa Halkoneva turvetuotantoon ja tuottaa alueelta jyrsinpolttoturvetta hakijan Vaasan ja Seinäjoen voimalaitoksen polttoainehuoltoon. Halkonevan tuotantoalueen kunnostustoimet on suunniteltu aloitettavaksi talvella 2013/2014, jolloin tuotantoalueen ympärille kaivettaisiin eristysojat ja tuotantoalueelle rakennettaisiin ensin keskitetyt vesiensuojelurakenteet (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä) ja tämän jälkeen tuotantoalueen sarka-, kokooja- ja laskuojasto. Tuotantoalueen pinta valmisteltaisiin kesinä 2014 ja 2015. - pinta-alat eriteltyinä Halkonevan tuotantoalueen pinta-ala on 117,9 ha (sarka-ala) ja auma-alueiden ala on 6,3 ha. Laskeutusallas-, pumppaamo- ja tukikohta-alueen ala on 2,5 ha. Pintavalutuskentän ala on 6,1 ha. - tukikohdan sijainti, tuotannon laatu, tuotantomenetelmät, tuotantopäivien määrä Halkonevan tukikohta alue sijaitsee tuotantoalueen lounaispuolella aumatien varrella. Halkonevan turvetuotanto tulee olemaan jyrsinturvetta. Tuotantoalueilta jyrsitty ja kuivatettu turve kerätään ja varastoidaan viidelle auma-alueelle. Aumoista turve kuljetetaan talvikautena voimalaitoksen käyttöön. Turvetuotanto hoidetaan traktorikalustolla. Turve kuljetetaan voimalaitokselle rekoilla. 6
Ojien kaivutyöt tehdään talvella. Tuotantoalueen pinta pyritään muokkaamaan riittävästi peruskuivalla alueella ojaston kaivun jälkeen seuraavana kesäkautena. Suunnitellusta turvetuotantoalueesta osaa aluetta voidaan joutua peruskuivattamaan yhden kesän. Turvetuotantotoiminta Halkonevalla tapahtuu tuotantoalueen sisällä. Turvetuotannon meluhaitat ja pölypäästöt rajoittuvat tuotantoalueen välittömään läheisyyteen. Turvetuotantokaluston huollosta ja alueella toimimisesta syntyvä jäte kerätään ja käsitellään kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. - tuotetut määrät ja suunnitellut vuosituotantomäärät Alueelta tuotetaan jyrsinturvetta keskimäärin 40 000 MWh vuodessa. Tuotanto tapahtuu toukokuun puolivälin ja elokuun välisenä aikana. Varsinainen tuotantotoiminta (jyrsintä, turpeen kuivatus ja keräys aumoihin) tapahtuu kesän poutajaksoilla. Tuotantoa kesäkautena on keskimäärin noin 40 vuorokauden aikana. Muina aikoina tehdään tarvittaessa tuotantoalueen kunnostusta (sarkojen muotoilua, ojien ja altaiden kunnostusta ja puhdistusta). Tuotettu turve kuljetetaan voimalaitokselle pääosin tuotantoa seuraavana talvikautena. - turpeen käyttö Alueelta tuotetaan jyrsinturvetta hakijan Vaasan ja Seinäjoen voimalaitoksen käyttöön. - turpeen kuljetusmäärät Tuotantoaikana liikenne on tuotantoalueen huolto- ja työmatkaliikennettä pääosin henkilöautoilla arviolta 5-10 ajoneuvoa vuorokaudessa. Turpeen kuljetus keskittyy talvikauteen, jolloin tuotantoalueelta ajetaan turve Seinäjoelle. Tuotetun turpeen ajo Seinäjoelle kestää yhdellä autolla 3-4 kuukautta (tuotettu turvemäärä 15 000 tonnia, kuormia 3-4 kpl vuorokaudessa Seinäjoelle ja kuormassa 40 tonnia). Kuljetukset keskittyvät pääosin talviaikaan, jolloin muu liikenne on keskimääräistä vähäisempää. - tuotannon kesto Turvetuotanto suoalueella kestää noin 25 vuotta. - alueen tai lohkojen jälkihoito ja -käyttö Tuotannon loputtua alueella alueelta poistetaan turvetuotantotoimintaan liittyvä kalusto ja rakenteet. Turvetuotannon loputtua alueella on kuivatusojasto. Jälkikäyttömuotona alueella tullee olemaan maa- ja/tai metsätalouskäyttö. 3.2 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Halkonevan vedet johdetaan tuotantoalueen eteläosaan sijoittuville laskeutusaltaille ja edelleen pintavalutuskentälle, josta vedet johdetaan peltoalueen ojien kautta Kyrönjokeen. Kuivatusvedet käsitellään jokaisen sarkaojan päässä sarkaoja-altaalla ja sihtiputkella. Putkipatojen avulla virtaamahuippuja varastoidaan tuotantoalueen ojastoon ja samalla käytetään ojastoa kiintoaineen laskeutukseen. Pintavalutuskenttä on toiminnassa ympärivuotisesti. Vedet nostetaan pintavalutuskentälle pumppaamolla. Halkonevan tuotantoalueen kunnostustoimet on suunniteltu aloitettavaksi talvella 2013/2014, jolloin tuotantoalueen ympärille kaivettaisiin eristysojat ja tuotantoalueelle 7
rakennettaisiin ensin keskitetyt vesiensuojelurakenteet (laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät) ja tämän jälkeen tuotantoalueen sarka-, kokooja- ja laskuojasto. Tuotantoalueen pinta valmisteltaisiin kesinä 2014 ja 2015. Turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta pienennetään oikein suunnitelluilla vesiensuojeluratkaisuilla ja kunnostuksen sekä vesiensuojelurakenteiden hoitotoimenpiteiden ajoituksella. Halkonevan kunnostuksesta tehdään talvella ojaston kaivutyöt. Kuntoonpano tehdään seuraavassa järjestyksessä: 1. Tehdään eristysojat lietesyvennyksineen. 2. Rakennetaan keskitetyt vesiensuojelujärjestelyt (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä). 3. Tehdään laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän yläpuolinen osuus laskuojista. 4. Rakennetaan kokoojaojat. 5. Tehdään sarkaojitus ja asennetaan samalla ylivirtaaman pidättämiseksi putkipadot. Vesiensuojelujärjestelyt ovat toimintakunnossa tuotantokentän pinnan muokkausvaiheessa. Kuivatusvedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden jälkeen metsäojiin. Ojien ja laskeutusaltaiden puhdistus tuotantovaiheessa ajoitetaan valuman huippujen ulkopuolelle. Halkonevan tuotantoalueen lasku- ja kokoojat kaivetaan Turvetuotannon vesiensuojeluohjeistossa (1996) esitettyjen mitoitusarvojen mukaan. Halkonevan kuivatussuunnitelmassa on käytetty eristys- ja laskuojina vanhoja jo olemassa olevia metsäojia siellä, missä se on ollut mahdollista. - pintavalutuskenttä Pintavalutuskentän toimivuutta on tutkittu vuosina 1987-1991 toteutetussa Turvetuotannon vesiensuojeluteknologian kehittäminen -projektissa (Ihme ym. 1991a). Parhaiten toimineella pintavalutuskentällä keskimääräinen poistuma oli sarkaojitusvaiheessa kesä-lokakuussa vuosina 1987-1989 taulukon 1 mukainen. Tutkimustulosten mukaan oikein suunnitellulla pintavalutuskentällä voidaan kuivatusvesistä pidättää myös liukoisia orgaanisia aineksia ja ravinteita. Tutkimuksen (Ihme ym. 1991a) perusteella hyvin toimineen pintavalutuskentän tulee täyttää seuraavat ehdot: - pintavalutuskentän koko tulee olla vähintään 2 % siihen kohdistuvan valuma-alueen alasta. - veden tulee jakautua kentälle tasaisesti. - kentän tulee olla mahdollisimman luonnontilainen. - oikovirtauksia ei saa esiintyä. - turvepaksuuden tulee olla kentän kohdalla yli 1 m. - turvekerroksen tulee olla tasapaksu ja homogeeninen. - turvelajin tulisi olla vähän maatunutta rahkaturvetta Nykyisin pintavalutuskentän alaksi suositellaan vähintään 3,8 % sen valuma-alueen alasta. 8
TAULUKKO 1: Pintavalutuskentän toimivuus eri aineiden poistajana kuivatusvesistä. AINE Poistuma % Kiintoaine 44-74 COD Mn 20-30 Kok.N 38-74 epäorg.n 56-95 NH 4 -N 56-95 NO 3 -N -10-93 1) Kok.P 37-68 PO 4 -P 40-65 Fe 9-56 1) Pintavalutuskentältä on vapautunut ajoittain ravinteita. Kuivatusvedet johdetaan Halkonevan pintavalutuskentälle laskeutusaltaiden kautta. Pintavalutuskenttien yläpuolisiin laskeutusaltaisiin jää osa kiintoaineesta. Kuivatusvedet nostetaan pumppaamalla pintavalutuskentälle. Pumppukuivatus toimii myös virtaamien tasaajana. Halkonevan pintavalutuskentän ominaisuudet on esitetty taulukossa 2. TAULUKKO 2: Halkonevan tuotantoalueen pintavalutuskentän ominaisuudet. Halkoneva Pv-kentän ala Pv-kentän valuma-alue Pv-kentän valuma-alueesta tuotanto(sarka)aluetta Pv-kentän ala valuma-alueesta Pv-kentän ala tuotantoalueesta Pv-kentän pituuskaltevuus Pv-kentällä metsäojia 6,1 ha 132 ha 118 ha 4,6 % 5,1 % 0,4 % ei ojitusta 9
KUVA 2: Halkonevan pintavalutuskenttäsuunnitelma. Pintavalutuskenttä ympäröidään penkereellä. Pintavalutuskentällä ei ole metsäojia. Turvepaksuus kentällä on 2,0-3,9 m. Pintavalutuskentän tutkimus- ja suunnitelmatiedot on esitetty liitteessä 4. Kuivatusvedet nostetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle ojaa pitkin ja jaetaan tasaisesti kentälle (kuva 2). Pintavalutuskenttä ympäröidään pengerryksellä, jotta varmistetaan vesien kulkeutuminen pintavalutuskentän kautta. Pintavalutuskentän alaosassa on keräilyallas, josta pintavalutuskentän kautta suotautuneet vedet virtaavat mittapadon kautta peltoalueelle vievään ojaan. Halkonevan pintavalutuskentän mitoitus 4,6 % valuma-alueesta ylittää mitoitussuosituksen (3,8 % valuma-alueesta). Pintavalutuskenttien mitoituksen ja ominaisuuksien perusteella pintavalutuskenttien voi arvioida toimivan hyvin. - Halkonevan kuntoonpanovaiheen kuormitus Taulukoissa 3 ja 4 on laskettu Halkonevan kuntoonpanovaiheen kuormitus Kyrönjokeen. Kuormitus on laskettu selvityksessä Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa. Yhteenveto tutkimusten ja kuormitustarkkailujen tuloksista, Pöyry Oy (2009) esitettyjen ominaiskuormituslukujen mukaan. Laskelman ominaiskuormitusluvut on esitetty hakemuksen liitteessä 1. 10
TAULUKKO 3: Arvio Halkonevan kuntoonpanovaiheen (brutto ja netto) kuormituksesta (kg/a) 1. ojitusvuotena. BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Pohjois-Suomi 4000 46 1130 2100 27 650 Etelä-Suomi 5080 58 2120 2800 35 1530 TAULUKKO 4: Arvio Halkonevan kuntoonpanovaiheen (brutto ja netto) kuormituksesta (kg/a) 2 ja sitä seuraavina kuntoonpanovuosina. BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Pohjois-Suomi 2700 31 750 1400 18 440 Etelä-Suomi 3400 38 1400 1900 24 1050 - Halkonevan tuotantovaiheen kuormitus Taulukossa 5 on laskettu Halkonevan brutto- ja nettovuosikuormitus (kg/v) alapuoliseen vesistöön. Kuormitus on laskettu selvityksessä Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa. Yhteenveto tutkimusten ja kuormitustarkkailujen tuloksista, Pöyry Oy (2009) esitettyjen ominaiskuormituslukujen mukaan. Laskelman ominaiskuormitusluvut on esitetty hakemuksen liitteessä 1. TAULUKKO 5: Arvio Halkonevan tuotantovaiheen vuotuisesta brutto- ja nettovesistökuormituksesta (kg/v). BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Pohjois-Suomi 2200 20 615 1200 8 300 Etelä-Suomi 2500 28 1050 1400 18 800 Laskelmassa on oletettu kuivatusvedet käsiteltävän ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Yleisesti tarkasteltuna vuosien väliset vaihtelut turvesoiden kuormituksessa ovat suuria. Turvesuon kuormitus on voimakkaasti riippuvainen valuntaoloista. Ylivalumatilanteissa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavastikin keskimääräistä suurempi ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Kesän kuivana aikana valunta saattaa loppua tuotantoalueelta kokonaan, jolloin myöskään kuormitusta ei synny. Halkonevan käytettävällä pumppukuivatuksella voidaan tasoittaa virtaamahuippuja vesien ojastoon varastoinnin avulla. 11
Turvetuotannon nettokuormituksella käsitetään turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta. Nettokuormitus saadaan vähentämällä alueelta muutenkin vesistöön tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma) suon bruttokuormituksesta. Halkonevan tuotantovaiheen kuormitus on arvioitu Halkonevan pintavalutuskentän 118 ha tuotantoalalla. Alueella käytetään pumppukuivatusta, jolloin rankkasateen aikainen suuri vesimäärä ei purkaudu alueelta välittömästi. Ylivaluntatilanteessa vettä varastoidaan tuotantoalueen ojastoon, josta se pumpataan viiveellä eteenpäin. Pumpun käyttö tasoittaa valuntaa. Turvetuotantoalueen ulkopuoliset vedet johdetaan eristysojilla tuotantoalueen ohi alapuoliseen vesistöön. Eristysojien kuormitus on normaalia suometsäalueen kuormitusta. Kuormitusarvion Etelä-Suomen Pohjois-Suomea korkeampaan typpikuormitukseen vaikuttaa osaltaan Etelä-Suomessa ilmasta tuleva suurempi typpilaskeuma; Etelä- Suomessa sadevedessä on keskimäärin 1000 µg/l typpeä ja Pohjois-Suomessa 680 µg/l typpeä (Pöyry 2009). Luonnontilaisen suoalueen humuskuormitus (CODMn) on 50-325 g/ha d (keskimäärin 199 g/ha d, n=5). Turvemailla olevien metsäalueiden keskimääräinen humuskuormitus on 325 g/ha d (n=12) käsittelemättömillä alueilla ja 290 g/ha d (n= 12) käsitellyt alueet. Turvetuotantoalueiden keskimääräinen humuskuormitus on tuotantovaiheessa 325 g/ha d (kesäaika, n=193 kpl) ja kunnostusvaiheessa 380 g/ha d (kesäaika, n=32) (Pöyry Oy, Turvetuotannon humuskuormitus ja humus vesistöissä 2012 ja TASO-hanke: Turvetuotannon kuormitus, 2011). Em. arvoilla laskettuna hankkeen CODMn kuormitus on taulukon 6 mukainen. TAULUKKO 6: Arvio Halkonevan vuotuisesta CODMn kuormituksesta (kg/v) eri käyttövaiheissa. BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Luonnontilainen suo Kunnostus Tuotanto Luonnontilainen Kunnostus Tuotanto suo 8 200 15 600 13 300 8 200 7 400 5 000 Luonnontilaisena suona hankealueen CODMn-kuormitus on 8 200 kg/v. Halkonevan kunnostusvaihe turvetuotantoon aiheuttaa 7 400 kg/v kuormituslisäyksen. Tuotantovaiheen kuormituslisäys on 5 000 kg/v. 3.3 Pöly, melu ja liikenne Symo Oy (2007) on laatinut turvetuotannon turvepölyn leviämiselle arviolaskelman. Lähtötietona turvetuotannon vaikutuksia arvioitaessa on tuotantoalueille laadittu satokierron tuotantoaikataulut, joiden aikana jokainen työvaihe tehdään tuotantoalueella vähintään kerran. Aikatauluja laadittaessa on arvioitu kunkin työvaiheen ajallinen kesto lohkoilla (pinta-ala, laitemäärä, ajonopeus, ajomäärä sarkaa kohti) ja jyrsöksen kuivumisajat (vrk-aika, turvelaatu) työvaiheiden välillä. Leviämislaskelmilla arvioidaan turvetuotantotoiminnan välittömiä vaikutuksia lähialueen (alle 800 m) ilmanlaatuun (hakemussuunnitelman liite 1). 12
Eri työvaiheiden toimintatunnin aikaiset PM10-pölypitoisuudet alittavat 50 µg/m³ tason avoimessa maastossa yli 250 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta pääosalla työvaiheista. Tarkastelun mukaan PM10-pitoisuuksien 24 tunnin pitoisuuslisä on alle 50 µg/m³ tasolla (ohjearvo) avoimessa maastossa kaikissa työvaiheissa 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta (hakemussuunnitelma liite 1). Halkonevalla lähin asutus sijoittuu 420 m etäisyydelle tuotantoalueen reunasta. Tuotantoalueella ei ole arvioiden perusteella pölyvaikutuksia asutukselle. Mallitarkastelut ja ympäristössä tehdyt kontrollimittaukset osoittavat, että turvetuotannon aiheuttama melu ei muodosta merkittävää ympäristöhaittaa. Useimpien työvaiheiden aikana ympäristömelulle asetetut ohjearvot eivät ylity tuotantokentän ulkopuolella (Niskanen 1998, Yli-Pirilä et al. 2001, Poikolainen & Ristolainen 2001). Tuotantoalueen henkilöstö suojautuu melulta henkilökohtaisin suojaimin. Symo Oy:n (2007) mittausten mukaan jyrsinturvetuotantoon liittyvissä työvaiheissa melutaso voi ylittää alle 150 m etäisyydellä 55 db(a) tason avoimessa maastossa ja melun kannalta otollisissa olosuhteissa (hakemussuunnitelman liite 1). Kentän kunnostukseen liittyvissä työvaiheissa (tasausruuvi ja kunnostusjyrsintä) melutaso voi ylittää 55 db(a) alle 350 m etäisyydellä olevissa kohteissa samoin avoimessa maastossa ja melun kannalta otollisissa olosuhteissa (SYMO 2007). Äänen etenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kasvillisuus, maanpinnan ominaisuudet ja muodot, sääolot ja erilaiset esteet. Jos melulähde ja kuulijat sijaitsevat matalalla ja maasto niiden välissä on korkea, maksimoituu maavaimennus, kasvillisuusvaimennus ja estevaimennus. Halkonevalla lähin asutus sijoittuu 420 m tuotantoalueesta. Hankkeella ei ole jo riittävän etäisyyden vuoksi meluvaikutuksia asutukselle. - liikenteen kuljetusreitti, kuljetusajankohdat, liikennemäärät Halkonevan tuotantoalueelta vuosittain kuljetettava turvemäärä on noin 15 000 tonnia. Halkonevan länsipuolen Välimaantieltä ja pohjoispuolen Kumurinmaantien rakennetaan pistotiet tuotantoalueen aumoille. Turve kuljetetaan tuotantoalueen aumoilta Kumurinmaantien sekä Välimaantien ja Seinäjoentien (tie nro 18) kautta Vaasan tai Seinäjoen voimalaitoksille. Yksityistien käytöstä tullaan sopimaan tiekunnan kanssa. 3.4 Varastointi ja jätteet - poltto- ja voiteluaineet Tuotantokaluston tarvitsema polttoaine varastoidaan ko. polttoaineen varastointiin tarkoitettuun maanpäälliseen polttoainesäiliöön. Säiliö sijoitetaan tukikohta-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen paikkaan, jonka läheisyydessä ei ole tuotantoalueen ojia eikä maasto vietä ojaan. Tukikohta-alue sijaitsee Halkonevan tuotantoalueen lounaisosassa aumatien varrella. Tuotantokalusto käydään tankkaamassa polttoainesäiliöstä. Halkonevan tuotantoalueella jätteitä syntyy lähinnä tuotantokoneiden huollosta. Tuotantokoneiden huolto tullaan tekemään perustettavalla tukikohta-alueella, jonne varataan jätteille asianmukaiset keräys- ja säilytystilat. Tuotantoalueella syntyvät jätteet lajitellaan ja käsitellään kunnan jätehuollon mukaisesti. Voiteluaineet ja öljyiset jätteet sekä romuakut varastoidaan työmaalla tukikohta-alueen jätekatoksessa ao. jätteiden säilytykseen tarkoitetuissa astioissa. Ongelmajätteet alueelta 13
hakee ongelmajätteiden keräysyritys. Muun kiinteän jätteen alueelta kerää jätehuoltoyhtiö tehtävän jätehuoltosopimuksen mukaan. - jätteiden määrä, kannot ja muu puuaines, sijoittaminen ja käsittely Halkonevan turvetuotantoalueella syntyy jätteitä seuraavasti: - työkoneiden voiteluaineet 250-350 kg/v - suodattimet ja öljyiset huoltojätteet 60-70 kg/v - akkuromua 30 kg/2 v - teräsromua - mahdollisesti aumamuovia Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on esitetty hakemuksen liitteessä 6. 3.5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) - paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Halkonevan turvetuotantoalueen kuivatusvesien käsittelyyn on suunniteltu seuraavat vesiensuojelurakenteet: - sarkaojien lietesyvennykset - sarkaojien lietteenpidättimet - valunnan säätö kokoojaojissa jakamalla tuotantoalue valuntalohkoihin putkipadoilla (3 kpl). - laskeutusaltaat (2 kpl) - pintavalutuskenttä (pumppaamo, ympärivuotinen toiminta) - eristysojat ja eristysojien lietealtaat. Halkonevalla voidaan toteuttaa ja saada toimiviksi suunnitelman mukaiset sarkaojarakenteet, virtaaman säätörakenteet, laskeutusaltaat sekä pintavalutuskenttä, eristysojat ja eristysoja-altaat. Suunniteltu kuivatusvesien puhdistus virtaamansäädöllä, laskeutusaltailla ja sarkaojarakenteilla lisättynä pintavalutuskentällä täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimustason ottaen huomioon tuotantoalueen koon ja olosuhteet tuotanto- ja vesiensuojelumenetelmien käytölle sekä hankkeesta aiheutuva vesistökuormitus ja sen vaikutukset alapuoliseen vesistöön. - ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Halkonevan kuntoonpano ja turvetuotanto toteutetaan ko. toiminnan osaavilla toiminnanharjoittajilla. EPV Bioturve Oy tulee suorittamaan turvetuotannon tarkkailua ja valvontaa urakoitsijoiden suhteen ympäristöluvan ehtojen täyttämiseksi. Toiminnan tarkkailu tullaan toteuttamaan kohdassa 4 (Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu) esitetyn mukaisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymillä tarkkailuohjelmilla ja ulkopuolisen tahon tekemillä tarkkailuilla. Tuotantoalueen kuntoonpano- ja tuotantotoiminta tehdään kohdassa 3 (Toiminta) mukaisesti. Halkonevan kuntoonpanosta ja turvetuotannosta tehtäviin sopimuksiin liitetään kuntoonpanoon ja turvetuotantoon liittyvät ympäristölupaehdot sekä toimintatavat tuotantoalueen ympäristönsuojelurakenteiden käytössä ja hoidossa. 14
4 TUOTANTOALUE, SEN YMPÄRISTÖ JA TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN 4.1 Tuotantoalueen nykytila Halkonevalla on tehty kasvillisuus ja linnustokartoitus vuonna 2009. Kartoitusraportti on hakemuksen liitteessä 5. Halkonevan kasvillisuusselvityksessä alueelta ei löytynyt uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja eikä uhanalaisia luontotyyppejä. - kasvillisuus Halkonevan alue on suurimmalta osaltaan oliogotrofista lyhytkorsirämettä. Selvitysalueet jakaantuvat kolmeksi eri suotyypiksi, jotka ovat oligotrofinen (karu) lyhytkorsiräme (OILkR), variksenmarjarahkaräme (VaRaR) ja kanervarahkaräme (KaRaR). Halkonevan länsiosassa variksenmarjarahkaräme on muuttunut kuivemmaksi ojituksen vuoksi ja on siksi suotyypiltään variksenmarjarahkarämemuuttuma. - linnusto Halkonevan pesimälinnustossa ei ole erityisesti suojeltavia tai luonnonsuojeluasetuksella valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja. Halkonevalla havaittiin suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittuja lajeista kapustarinta, liro, kuovi, teeri ja keltavästäräkki. Halkonevan lintulajisto oli harvapuustoisella ja paikoin varsin märälle suolle tyypillinen. Halkonevalla ei ollut erityistä merkitystä lintujen kevätmuuton aikaisena levähdys- tai ruokailualueena, vaikka suon pohjoisosassa oli toukokuun lopussa useita kymmenien neliömetrien laajuisia vesilampareita. Halkonevan pohjoisosan pesimälinnusto koostui kahdeksasta lajista, joiden kokonaisparimääräksi tuli 21. Runsaslukuisimmat lajit ovat metsäkirvinen (yhdeksän paria), niittykirvinen (neljä paria) ja kapustarinta (kolme paria). Halkoneva keskiosan koealalta löytyi seitsemän pesimälajia. Lajisto ja lintutiheys olivat samaa luokkaa, kuin pienillä eteläpohjaisilla soilla keskimäärin. Runsaslukuisimmat lajit olivat metsä- ja niittykirvinen, joita molempia pesi alueella kolme paria. Muita lajeja alueella pesi vain yksittäispareina. Koealalla on paikoin tiheähköä mäntyrämettä, mikä selittää avosoiden lajien (mm. kahlaajat) vähäisyyden. Halkonevan laskenta-alueita rajaavat maastotyypit ovat joko ojitettuja mäntyrämeitä, luonnontilaista nevaa, voimakkaasti käsiteltyjä talousmetsiä tai peltoa. Reuna-alueiden lintutiheys oli melko alhainen ja lajisto koostui pääasiassa metsien peruslinnuista (runsaslukuisimpia lajeja metsäkirvinen ja pajulintu). Keskiosan laskenta-alan ja Vaasantien väliin jäävällä luonnontilaisessa suolla havaittiin soilla tai niiden läheisyydessä pesivistä lajeista sinisuohaukka, liro ja kalalokki. Suojelun kannalta Halkonevan alueen merkittävimmät pesimälajit ovat kapustarinta, liro, kuovi ja keltavästäräkki. Kapustarinta on Etelä-Pohjanmaalla luonnontilaisten soiden peruslintu, jonka parimäärät vaihtelevat alle 100 ha:n suuruisilla soilla useammin 1-5:n välillä. Liro on varsinkin märillä soilla melko tavallinen, mutta pesivänä kapustarintaa vähälukuisempi. Kuoveja Etelä-Pohjanmaan soilla pesii harvakseltaan. Keltavästäräkki on kosteikkoalueiden pesimälintu, joka on taantunut Etelä- ja Keski-Suomessa 1990-luvulta lähtien. 15
- liito-orava, saukko, viitasammakko ja rämeristihämähäkki, Halkonevan alueelta tarkistettiin liito-oravan esiintyminen. Hankealueella ei ole liitooravalle soveliasta elinympäristöä. Hankealueen reunoilta havaittiin kaksi mahdollista elinympäristöä. Maastotarkastuksessa lajia tai sen esiintymisen jälkiä ei havaittu. Saukolle soveliasta elinpiiriä ei ole hankealueella (liite 5). Hankealueelta selvitettiin viitasammakon ja rämeristihämähäkin esiintyminen. Ko. lajeja ei havaittu hankealueella (liite 5). - lampareet Viitasammakon selvitysajankohtana Halkonevalla oli puolenkymmentä avovesilamparetta/-rimpeä. Suo oli hyvin märkä myös lumensulamisvesien vuoksi. Myöhemmin kesällä suurin osa lampareista kuivui, ja avovettä oli jäljellä enää yhdessä noin 10 m²:n suuruisessa rimmessä. Ilmeisesti vesilampareiden tilapäisestä luonteesta johtuen suolta ei tavattu tavallisia sammakoita, viitasammakoita tai sammakonkutua (liite 5). 4.2 Asutus ja maankäyttö - tuotantoalueen sijainti Halkonevan tuotantoalue sijaitsee noin 10 km Seinäjoen keskustasta luoteeseen. Hanke sijaitsee karttalehden 2222 06 alueella. Hankkeen sijainti on esitetty piirustuksessa 2591-4-01 (hakemuksen liite 2). - tuotantoalueen lähiympäristön kuvaus Halkoneva rajautuu lännessä ja pohjoisessa moreenimaastoon. Muualla suoalue rajautuu pääasiassa turvepohjaisiin peltoihin. Halkonevan länsi- ja pohjoispuolella kulkevat metsäautotiet. Halkonevan luoteispuolella on Varrasjärvi. - lähialueen asutus ja kaivot Lähin asutus sijaitsee Halkonevan länsipuolella 420 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Muilta osin suunniteltua tuotantoaluetta asutus sijoittuu yli 500 m etäisyydelle tuotantoalueesta. Hankealueen etelä- ja pohjoispuolella ei ole asutusta. - voimajohdot, virkistysalueet Halkonevan länsi- ja eteläpuolella kulkevat voimajohdot. Länsipuolen voimajohto sijoittuu lähimmillään 40 m etäisyydelle tuotantoalueen (sarkojen) reunasta. Eteläpuolen voimajohto sijoittuu noin 600 m etäisyydelle tuotantoalueesta. - tiet, radat Halkonevan pohjoispuolella kulkee Viitikko-Varrasjärvi metsäautotie, länsipuolella Välimaantie ja eteläpuolella Seinäjoentie (tie nro 18). 16
- vaikutukset asutukseen ja maankäyttöön (mm. pöly melu ja liikenne) Turvetuotantoalueilla tehtyjen melumittausten ja -laskelmien perusteella on arvioitu, että tuotantokoneista aiheutuva melu ei useimmissa tapauksissa ylitä melun ohjearvoja tuotantoalueen ulkopuolella. Meluavimmat jyrsinturpeen tuotantovaiheet voivat aiheuttaa 55 db:n melutason ylittymisen 100-150 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Suon kunnostukseen liittyvät työvaiheet voivat avoimessa maastossa ja melun leviämisen kannalta otollisissa olosuhteissa aiheuttaa 55 db:n melutason ylittymisen 350 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Turvetuotannosta aiheutuva laskeutuvan pölyn haitta voi ylittää viihtyvyyshaittarajan noin 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Turvetuotannosta aiheutuva laskeutuvan pölyn haitta voi ylittää viihtyvyyshaittarajan noin 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. PM10-pitoisuuksien 24 tunnin pitoisuuslisä jää alle 50 µg/m³ tasolla (ohjearvo) avoimessa maastossa 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Hankealueella ei ole esitetyillä haitta-alueilla asutusta. Halkonevan länsipuolella lähin asutus sijaitsee 420 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. - muut turvetuotantoalueet ja muu toiminta (viljely, elinkeinotoiminta) lähialueilla Halkonevaa ympäröivä alue on maa- ja metsätalous käytössä. Hankealueen lounaispuolella on Louhikon Sikako Oy:n tuotantorakennus. Hankealueen länsipuolella on maa-aineksen ottoalueita. 4.3 Suojelukohteet, pohjavesialueet ja muinaismuistokohteet Halkonevan lähin luonnonsuojelualue on Nättypiin suojelualue (AMO100525), joka sijaitsee Halkonevan lounaispuolella noin 3,5 km päässä tuotantoalueen reunasta. Halkonevan itäpuolelle noin 6 km päähän sijoittuu Järvinevan metsä (FIO800146) luonnonsuojelualue. Halkonevan länsipuolelle noin 4,5 km päähän sijoittuu Kivistönmäen (nro 1097504) pohjavesialue ja pohjoispuolelle noin 5,5 km päähän sijoittuu Koivulakson (nro 1097503) pohjavesialue (kuva 3). 17
Natura aluemaiset kohteet Soiden suojeluohjelma Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Vanhojen metsien suojeluohjelmat Pohjavesialueet KUVA 3: Halkonevan lähimmät luonnonsuojelu- ja pohjavesialueet (Lähde: Herttatietokanta). 18
Halkonevan lähin muinaismuistokohde on Nurminiemen muinaismuistojäännös, joka sijaitsee Halkonevan eteläpuolella noin 4,5 km päässä (kuva 4). Muinaisjäännökset, pistemäiset kohteet, maanpäällinen KUVA 4: Halkonevan lähimmät muinaismuistokohteet. (Lähde: Hertta-tietokanta). 4.4 Vesistö - vesistöalue Halkoneva sijaitsee Kyrönjoen (42) vesistöalueen, Kyrönjoen keskiosan (42.02) Sitkoskosken (42.024) valuma-alueella (liite 2, piirustus 2591-4-02). Vedet purkautuvat Halkonevan suoalueelta reittiä pelto-ojitus, Kyrönjoki. - virtaamatiedot Pelto-ojituksen valuma-alue laskussa Kyrönjokeen on 18,5 km². Kyrönjoen valuma-alue pelto-ojituksen laskun jälkeen on 3883,42 km². 19
TAULUKKO 7: Arvioidut virtaamatiedot. Valuma Pelto-ojitus laskussa Kyrönjokeen Kyrönjoki peltoojituksen laskun jälkeen km² 18,5 3883,42 (l/s km ²) (m³/s) (m³/s) Keskivirtaama 6,2 0,1 24 Kevään keskiylivirtaama 60 1,1 233 Kesäkauden keskiylivirtaama 35 0,6 135 Kesän keskialivirtaama (30 vrk) 0,5 0,01 2,0 Talven keskialivirtaama (30 vrk) 0,7 0,01 2,7 Virtaama-arviot perustuvat Kainastonluoman seurantatietoihin (Seuna 1982). Kainastonluoman valuma-alueesta on peltoa 27 %, suota 20 % ja puustoa keskimäärin 53 m³ hehtaarilla. Kyrönjoen vesistöalueen ylivirtaama HQ 528 m³/s, keskivirtaama MQ 43 m³/s, alivirtaama NQ 2,3 m³/s (http://www.ymparisto.fi/). - Varrasjärvi Varrasjärvi sijaitsee Halkonevan luoteispuolella. Halkonevan hankealueen vedet laskevat nykyisin suo-ojituksen kautta itään ja etelään peltoalueiden kuivatusojiin ja edelleen Kyrönjokeen. Aivan hankealueen luoteiskulman suo-ojituksen vedet laskevat nykyisin ojan kautta Varrasjärveen. Hankkeessa hankealueen luoteiskulman eristysojan vedet on ohjattu Varrasjärveen. Eristysoja kerää vedet ojittamattomalta suoalueelta ja hankealueen pohjoispuoliselta metsäalueelta. Hankealueen pohjoispuolisella osalla eristysojaan tulevia hankealueen pohjoispuolen metsäalueen vesiä voidaan ohjata joko Varrasjärven suuntaan tai nykyiseen suuntaan kohti Kyrönjokea. Halkonevan hankkeessa ei johdeta tuotantoalueen vesiä Varrasjärveen. Hankkeessa ei myöskään pienennetä tai huononneta Varrasjärven valuma-aluetta. - peltoalueen laskukanava, Munakan pumppaamo Halkonevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan peltoalueen kuivatusojaan, joka laskee Halkonevan eteläpuoleisen peltoalueen halki Munakan pumppaamolle Kyrönjokivarteen. Munakan pumppaamolla keskimääräinen veden laatu on ollut vuosina 2001-2012 alla olevan taulukon mukainen. Vesi on ollut hyvin rehevää, rautapitoista ja hapanta. TAULUKKO 8: Veden laadun keskiarvot vuosien 2001-2012 havainnoista Munakan pumpaamolla. MUNAKKA pumppaamo 2001-2012 Kok.fosfori Fosfaatti Kok.typpi Ammonium Nitriittinitraatti ph Sameus Rauta Sähkönjohtavuus µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU µg/l ms/m Keskiarvo 76 44 3556 631 1840 5,2 33 6678 37 n 9 9 9 9 9 134 118 9 134 20
- Kyrönjoki Koko Kyrönjoen valuma-alueen maankäyttö on erittäin intensiivistä ja Kyrönjoen joillakin osavaluma-alueilla voi peltojen osuus olla jopa 60 % (Rautio ym. 2009) (kuva 5). Ravinnekuormituksen lisäksi vesistöalueeseen kohdistuu merkittävä kiintoainekuormitus. Ongelmia veden laadulle keväisin ja syksyisin tuovat myös keskija alajuoksun happamat alunamaat. KUVA 5: Eri maankäyttömuotojen osuus Kyrönjoen valuma-alueesta (Nuotio 2008). Kyrönjoen fosfori- ja typpipitoisuudet ovat korkeita. Myös kiintoainepitoisuudet ovat ajoittain hyvin korkeita. Kyrönjoesta mitattujen virtaamien ja pitoisuuksien perusteella vuosien 1968 2006 keskimääräinen fosforipitoisuus on noin 110 μg/l ja typpipitoisuus 2 000 μg/l. Vuosien väliset vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Fosforipitoisuudet ovat olleet laskussa, mutta typpipitoisuuksissa on lievää nousua (kuva 6). (Rautio ym. 2009: Ehdotus Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelmaksi vuoteen 2015). 21
KUVA 6: Kyrönjoen (Skatila) ravinnepitoisuuden vuosiarvot sekä keskivirtaamat vuosina 1968-2006 (Hertta-rekisteri, 2007). (Rautio ym. 2009). - kokonaisfosfori ug/l -kokonaistyppi ug/l - kiintoaine mg/l - kemiallinen hapenkulutus CODMn mg/l - sähkönjohtavuus ms/m - ph KUVA 7: Kyrönjoen veden laadun havainnot vuosikeskiarvoina 1975-2012. Havaintopaikkana Skatila (vp 9600) http://wwwi8.ymparisto.fi/i8/fi/longperiod_4381.htm 22
KUVA 8: Kyrönjoen vesistötöiden tarkkailuun kuuluvien vesinäytteenottopaikkojen sijainti ja vesimuodostumat. (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). Kyrönjoen alaosalla Skatilassa ja suistossa Tottesundissa vesi oli vuonna 2011 hyvin hapanta (ph 5,5) huhti- ja toukokuun vaihteessa ja Skatilassa lisäksi syys-lokakuun vaihteessa. ph-arvo oli Nikkolassa yleensä suurempi kuin Seinäjoen oikaisu-uoman alaosalla Kiikussa tai pengerrysalueen alaosalla Malkakoskella. ph:n minimiarvon havaintopaikkojen väliset erot olivat vuonna 2011 tavanomaista pienemmät. Kiintoaine-, fosfori- ja typpipitoisuudet olivat vuonna 2011 suurimmat keväällä. Kiintoainepitoisuus oli Nikkolassa yleensä samalla tasolla kuin Skatilassa, mutta fosforipitoisuus yleensä laski alavirtaan päin. Typpipitoisuus sitä vastoin yleensä kasvoi Nikkolasta alavirtaan päin. Kiintoainepitoisuuden keskiarvo oli vuonna 2011 Nikkolassa selvästi suurempi kuin edeltävänä vuonna (kuva 9). Fosforipitoisuuden keskiarvo oli vuonna 2011 hieman suurempi kuin edeltävänä vuonna kaikilla paikoilla. Typpipitoisuuden keskiarvo oli vuonna 2011 suurempi kuin edeltävänä vuonna muilla paikoilla paitsi Kiikussa (kuva 9) (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). 23
KUVA 9: Kyrönjoen kiintoaine-, fosfori- ja typpipitoisuuden keskiarvo vuosina 1996-2011). Havaintopaikkojen sijainti on esitetty kuvassa 8. (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). Kyrönjoen ravinnekuormitus on pääosin peräisin peltoviljelystä. Kyrönjoen pääuoman kokonaisfosforikuormituksesta 60 % muodostuu maataloudesta ja seuraavaksi eniten luonnonhuuhtoumasta (16 %) ja haja-asutuksesta (11 %) (kuva 10). Typpikuormituksessa maatalouden kuormitusosuus on pienempi ja luonnonhuuhtouman ja yhdyskuntien kuormitusosuus suurempi kuin fosforikuormituksessa (kuva 11). 24
KUVA 10: Kyrönjoen laskennallinen fosforikuormitus ja sen jakautuminen (Nuotio 2008: Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa). 25
KUVA 11: Kyrönjoen laskennallinen typpikuormitus ja sen jakautuminen (Nuotio 2008: Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa). 26
Kyrönjoen pääuoman keskeiset kysymykset vesienhoidon toimenpideohjelmassa ovat maaperän happamuus, hajakuormitus, rakenteelliset muutokset, tulvat ja säännöstely. Kyrönjoen veden laatu ja vesien tila on eri puolella valuma-aluetta erilainen riippuen niistä tekijöistä, jotka voimakkaammin vaikuttavat vesistön tilaan. Pääuomassa vaikuttavat hajakuormitus, vaellusesteet, tulvat ja tulvasuojelutoimenpiteet (säännöstely, padot ja patoaltaat) voimakkaasti joen tilaan. Lisäksi maaperän happamuus heikentää määrätyissä hydrologisissa tilanteissa kuivatustoimenpiteiden takia vesistön tilaa erittäin voimakkaasti (Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelma). Kyrönjoen valuma-alueella oli vuonna 2007 toiminnassa 67 turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on 8 700 ha. Yksittäisen tuotantokentän keskimääräinen pinta-ala on siis noin 100 ha ja soiden koko vaihtelee välillä 4-1200 ha (Etelä- Pohjanmaan ELY-keskus). Turvetuotantoalueiden osuus joen kokonaiskuormituksesta on muutaman prosentin luokkaa (kuvat 10 ja 11). Kyrönjoen valuma-alueella on runsaasti vanhoja turvetuotantoalueita, joiden kuivatusvesien käsittely on puutteellista. Tuotantoalasta osa poistuu tuotannosta vuoteen 2015 mennessä ja vastaavasti uusia tuotantoalueita otetaan käyttöön. Vuoteen 2015 mennessä kaikille toiminnassa oleville turvetuotantoalueille on rakennettu pintavalutuskentät, kuivatusvesien kemiallinen käsittely tai muu soveltuva kuivatusvesien käsittelymenetelmä. Kyrönjoen vesiensuojelun toimenpideohjelman mukaan turvetuotannossa pintavalutuksella ja kasvillisuuskentillä voidaan periaatteessa vähentää ravinne- ja kiintoainekuormitusta tavoitteiden mukaisesti (50-70%), jos ja kun myös perustoimenpiteet (sarkaojarakenteet, laskeutusaltaat) ovat kunnossa kaikilla alueen turvetuotantoalueilla. Näillä lisätoimenpiteillä turvetuotannon kuormituksen vähentämistavoite voitaneen saavuttaa vuoteen 2015 mennessä (kuva 12), kun myös kaikki perustoimenpiteet ovat toteutuneet. Halkoneva edustaa Kyrönjoen valuma-alueen uusia tuotantoalueita. Halkonevan vesiensuojelurakenteet ovat Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaiset. 27
KUVA 12: Arvio vuoteen 2015 mennessä tehtäväksi esitettyjä toimenpiteiden vaikutuksesta Kyrönjoen fosforikuormitukseen (Rautio ym. 2009). - Kyrönjoen pääuoman ekologinen luokittelu Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan ihmistoiminnan voidaan todeta vaikuttaneen merkittävästi pääuoman ala- ja keskiosan (Malkakosken alapuoli) veden tilaan. Vaikutukset näkyvät kalaluokittelussa, pohjaeläinluokittelussa, veden ravinne- ja klorofyllipitoisuudessa sekä ph-arvoissa. Hajakuormitus ja osin myös pistekuormitus (asutuksen jätevedet) ovat tehneet joesta rehevän. Malkakosken alapuolisessa Kyrönjoessa on useita kalojen vaellusesteitä ja muutenkin joen luonnontilaa on osin muutettu pengertämällä ja ruoppaamalla. Pitkämön ja Kyrkösjärven lyhytaikaissäännöstelyn vaikutukset ovat vaihtelevia. Vesistötöiden seurauksena kevään ylivirtaama on muuttunut melko paljon. Happamuushaittoja esiintyy alueella vuosittain ja 5-10 vuoden välein on sattunut laajamittaisia kalakuolemia. Toimenpideohjelmassa annetaan seuraava arvio vesistönosan luokitteluksi: ekologinen luokka: välttävä, kemiallinen tila hyvää huonompi. Lisäksi maaperän happamuuden, veden phmittausten ja satunnaisten veden metallipitoisuuksien perusteella myös alaosan sivujoet eli Lehmäjoki ja Orismalanjoki ovat kemiallisesti hyvää huonommassa tilassa (Rautio ym. 2009). Pääuoman yläosalla (Malkakosken yläpuoli) ei ole koskia, eikä nykyistä ekologista vedenlaatu-luokitusta voida käyttää. Kyrönjoen yläosan veden laatu ja ekologinen tila on selvästi ihmistoiminnan vaikutusten alainen. Tämä näkyy ravinne- ja klorofyllipitoisuudessa, ph-arvoissa sekä pitkien suvantojaksojen alusveden happipitoisuudessa. Hajakuormitus, maaperän happamuus ja osin myös asutuksen jätevedet vaikuttavat veden tilaan. Jokialue on lähes kokonaisuudessa rakennettu ja Pitkämön ja Kyrkösjärven lyhytaikaissäännöstelyn vaikutus on selkeä. Toimenpideohjelmassa annetaan seuraava arvio vesistönosan luokitteluksi: ekologinen luokka: huono ja kemiallinen luokka hyvä. 28
- ravinnekuormituksen vähentämistavoitteiden toteutus turvetuotannon osalta Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelmassa on ravinnekuormituksen vähentämisen lisätoimenpiteitä ja niiden vaikutuksia tarkasteltu erikseen kahdella Kyrönjoen osaalueelle. Osa-alueet ovat Kyrönjoen pääuoma sekä Kyrönjoen sivujoet (Kauhajoki, Jalasjoki ja Seinäjoki). Toimenpideohjelmassa päädyttiin tähän aluejakoon, koska Kyrönjoen pääuomassa hyvän ekologisen tilan suurin este on maaperähappamuus ja Kyrönjoen sivujokia haittaa erityisesti rehevyys ja kiintoainekuormitus. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa suositellaan turvetuotannon vesiensuojelurakenteeksi Kyrönjoen pääuoman alueella ensisijaisesti pintavalutusta ja kasvillisuuskenttää. Kemiallinen käsittely on toissijaisesti suositeltava menetelmä. Halkonevan hankkeessa tuotantoalueelle suunnitelluista vesienkäsittelyrakenteista pintavalutuskenttä on vesienhoidon toimenpideohjelman mukainen pääuoman alueelle ensisijaisesti suositeltu vesienkäsittelymenetelmä. Hankkeen toteutus ko. menetelmällä on vesienhoidon toimenpideohjelman mukainen ja hankkeen toteutus ei tällöin vaaranna vesienhoidon tavoitteita Kyrönjoella. - kalasto ja kalastus Hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa Kyrönjoki kuuluu Kyrönjoen vesistön kalastusalueeseen. Kyrönjoen kalastusalueen isännöitsijä on Marko Paloniemi (Huhtalantie 2, 60220 Seinäjoki). Kalastusoikeuden haltija on Kyröjoessa Hangasnevan laskun kohdalla Ylistaron kalastusseura ry, puh.joht. Seppo Isosaari. Kyrönjoen vapaa-ajan kalastusta on selvitetty (Tapio Keskinen 2005: Kyrönjoen kalastustiedustelut 2003) joki- ja suistoalueella. Selvitys tehtiin postitse lähettämällä tiedustelulomakkeet kotitalouksille. Tiedustelun peruskehikkojoukkona olivat Kyrönjoen varren kotitaloudet ja vapa-ajan asunnot. Joen läheisyydessä sijaitsevat kunnat ovat otoksessa mukana kokonaan ja muista jokivarren kunnista postinumeroalueen mukaan jokea lähimpänä olevat alueet. Otantasuhdetta säädettiin väestömäärän suhteessa. Tiedusteluja lähetettiin kaikkiaan 3100 kotitaloudelle. Koko jokialueelta tiedustellun vastasi 1900 kotitaloutta. Vastanneista kotitalouksista kalastusta oli harjoittanut 179 kotitaloutta (9,4 %). Selvityksen osa-alue B käsittää Malkakosken ja Ilmajoen välisen alueen. Kalastustiedustelun perusteella alueella arvioidaan harjoittavan kalastusta 1074 henkilöä 678 ruokakunnasta. Kalastuksesta on ongintaa/pilkintää 78 %, läänikohtaisella vieheluvalla kalastavia 17 %, kalastusluvalla (kalastusalueen ja koskialueen luvat) kalastavia on 2 % ja osakkaita/omistajia 4 %. Kalastus keskittyy kesäaikaan kesäelokuulle, jolloin kalastuspäiviä on keskimäärin 3-4 päivää kuukaudessa ruokakuntaa kohden. Alueella suurimmat pyyntiponnistukset olivat katiskapyynnissä (1489 kalastuskertaa), viehekalastuksessa (1485 kalastuskertaa) ja onginnassa/pilkinnässä (3662 kalastuskertaa). Alueen keskisaalis on ruokakunnalla 8,8 kg. Keskihajonta saaliissa on 20,6 kg kalastaneilla ruokakunnilla. Vapaa-ajan kalastajien saalis on yhteensä 6 069 kg. Alueen tärkeimmät saaliskalat olivat ahven (1850 kg) ja hauki (1769 kg). Särkisaalis oli 1070 kg. Kiiskiä saatiin 153 kg, lahnaa 890 kg, säynettä 13 kg, salakkaa 175 kg, madetta 71 kg taimenta 13 kg, kirjolohta 26 kg ja kuhaa 38 kg. 29
TAULUKKO 9: Tärkeimpien lajien saalis (kg) tärkeimpien pyydysten osalta. verkko koukku katiska viehe onki/pilkki <33 mm ahven 26 0 645 421 1340 särki 0 0 153 4 913 lahna 0 0 77 0 814 hauki 26 71 64 1389 245 made 0 0 0 0 71 kirjolohi 0 0 0 13 13 Tärkeimmät pyydykset olivat katiska, viehe ja onki/pilkki (taulukko 9). Pääosa haukisaaliista saatiin vieheellä. Ahvensaalis saatiin pääosin ongella/pilkillä, katiskalla ja vieheellä. Suurimmat ahven- ja haukiyksikkösaaliit (taulukko 10) saatiin verkolla. (Keskinen 2005). TAULUKKO 10: Tärkeimpien lajien yksikkösaalis (g/koentakerta tai pyyntipäivä). verkko koukku katiska viehe onki/pilkki <33 mm ahven 1368 0 43 284 366 särki 0 0 103 3 249 lahna 0 0 52 0 222 hauki 1368 197 43 935 67 made 0 0 0 0 19 kirjolohi 0 0 0 0 4 Vuonna 2011 verkkokoekalastuksen Kitinojan (Kyrönjoen keskiosa) kappalemääräinen yksikkösaalis koostui ahvenesta 10,5 kpl/verkkosarja/vrk, särjestä 9,5 kpl/verkkosarja/vrk kiiskestä 6 kpl/verkkosarja/vrk, lahnasta 4 kpl/verkkosarja/vrk, salakasta 3 kpl/verkkosarja/vrk ja hauesta 0,5 kpl/verkkosarja/vrk. Särkikalojen %-osuus oli 49 %. Ahven oli runsasmassaisin saaliskala 1043 g/verkkosarja/vrk. Lahnan massamäärä oli 817 g/verkkosarja/vrk, särjen 463 g/verkkosarja/vrk ja hauen 106 g/verkkosarja/vrk. Särkikalojen osuus oli 52 %. Vuonna 2011 verkkokoekalastuksen kappalemääräinen yksikkösaalis oli tarkkailupaikoista pienin Kitinojalla ja suurin Seinäjoen Viitalassa (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). Vuonna 2011 poikasnuotan yksikkösaaliit olivat pienimmät Kitinojalla (Kyrönjoen keskiosa) ja suurimmat Österfjärdenillä. Kitinojalla valtaosa saaliista oli ahventa, kun taas Österfjärdenillä (suisto) lahnaa ja särkeä oli runsaasti. Vuonna 2011 saaliit jäivät edellisvuosiin verrattuna vaatimattomiksi Kitinojalla ja Peuralassa, kun sitä vastoin Voitilassa saaliit olivat ennätysmäiset ja Österfjärdenillä suurempi saalis saatiin ainoastaan vuonna 1999. Ahvenen keskipituus oli Kitinojalla 0,5-0,8 cm suurempi kuin muilla paikoilla. Ahvenen keskipituus oli Kitinojalla muita paikkoja suurempi myös vuosina 2006, 2008, 2009 ja 2010 (Tolonen 2008, Tolonen & Salmelin 2012). Voi olla, että ahvenen kasvu on Kitinojalla nopeaa yksilöiden vähälukuisuuden ja vähäisen ravintokilpailun vuoksi (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). 30
- turvetuotannon vaikutus Seuraavassa on tarkasteltu Halkonevan kuivatusvesien vaikutuksia alapuolisessa vesistössä. Tarkastelu keskittyy vesistön kannalta kriittiseen kesäaikaan. Halkonevan turvetuotantoalueen kuormituksen aiheuttamia ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lisäyksiä alapuolisessa vesistössä on arvioitu edellä esitettyjen valuma- ja kuormitusarvojen perusteella. Laskelmassa arvioidaan Halkonevan turvetuotantoalueen vaikutusta alapuolisessa vesistössä tapahtuviin ainepitoisuuden muutoksiin tarkasteluajanjaksona. Arvio on tehty laskemalla tarkastelukohdassa vesistössä kulkevan virtaaman ainepitoisuuksien kohoamista tuotantoalueelta tulevan kuormituksen johdosta. Kyrönjokeen purkautuvat Halkonevan tuotantoalueen kuivatusvedet 118 ha tuotantoalalta (sarka-ala). Ympäröivältä valuma-alueelta tulevana keskivalumana on tuotantokaudella kesäajalta käytetty arviota kesän keskivalumasta kesä-syyskuun jaksolta (7 l/s km 2 ) (Sovellettu hydrologia 1986). Tuotantoalueen keskivalumana on käytetty samaa keskivaluntaa kuin ympäröivillä alueilla. TAULUKKO 11: Arvio Halkonevan tuotantovaiheen kuormituksen aiheuttamista pitoisuuslisäyksistä Kyrönjoessa keskimääräisessä virtaama- ja kuormitustilanteessa. Valuma Kiinto Kok.P Kok.N aine l/s km2 mg/l µg/l µg/l PINTAVALUTUSKENTTÄ Kesän keskiarvo (netto) 7 0,002 0,01 0,5 Kyrönjoessa Halkonevan kuormituksen vaikutuksia ei voi erottaa (taulukko 11). Halkonevan tuotantoalueen (netto) ominaiskuormitustaso on Etelä-Suomen keskimääräisellä kuormitustasolla 15 kg/v km² kokonaisfosforia ja 670 kg/v km² kokonaistyppeä ja Pohjois-Suomen kuormitustasolla 7 kg/v km² kokonaisfosforia ja 206 kg/v km² kokonaistyppeä. Etelä-Suomen Pohjois-Suomea korkeampaan typpikuormitukseen vaikuttaa osaltaan Etelä-Suomessa ilmasta tuleva suurempi typpilaskeuma; Etelä-Suomessa sadevedessä on keskimäärin 1000 µg/l typpeä ja Pohjois- Suomessa 680 µg/l typpeä (Pöyry 2009). Halkonevan ympäristön kokonaisfosforin hajakuormitus on tasolla 20-40 kg/v km² ja kokonaistypen hajakuormitus 201-400 kg/v km². Halkonevan turvetuotantoalueen fosforikuormitustaso on alhaisempi ja typpikuormitustaso samaa luokkaa kuin Halkonevan ympäristön hajakuormitustaso. 4.5 Ympäristöriskit Turvetuotantotoimintaan ei sisälly erityisiä ympäristövaikutusten kannalta poikkeuksellisia riskejä. Alueen turvetuotantoprosessi toimii samalla tavalla koko tuotannon mahdollistavan ajan (jyrsintä, turpeen kuivatus ja turpeen ajo aumoihin). Tuotantoalueen vesistökuormitukseen vaikuttaa luonnollisesti tuotantoalueelta lähtevän 31
virtaaman suuruus. Tuotantoalueen vesiensuojelurakenteet on mitoitettu myös suuremmille virtaamille. Tuotantoalueen palosuojelu tullaan toteuttamaan Sisäasianministeriön antaman ohjeen mukaan (Ohje turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta, annettu 4.12.2006). Tuotantokaluston polttoaineen varastosäiliötä tarkkaillaan säiliön käytön ja täytön yhteydessä. 5 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Turvesoiden tarkkailu on esitetty hakemuksen liitteessä 7. 6 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET 6.1 Kalatalousmaksu/-velvoitteet Halkonevan alapuolisilla peltoalueen ojilla ei ole kalataloudellista merkitystä. 6.2 Muut toimenpiteet Hakija sopii alueen yksityisteiden käytöstä turvekuljetuksiin. 7 KORVAUKSET Halkonevan alapuolisessa pelto-ojituksessa ja Kyrönjoessa Halkonevan turvetuotannon kuormitus ei muuta vesistön laatua. Halkonevan turvetuotannosta ei aiheudu korvattavaa haittaa kalastolle, kalastukselle, vesistön virkistyskäytölle eikä tonttien arvolle. 8 HAKEMUKSEEN LIITETTÄVÄT TIEDOT ASIANOSAISISTA Halkonevan rekisterikartta ja omistajatiedot on esitetty liitteessä 3. Oulussa 30.11.2012 Planora Oy Seppo Mäkäräinen FK 32
LIITE 1. Hakemussuunnitelman arvioiden perusteet (ominaiskuormitustiedot, pöly- ja melukuormitustiedot ). Hakemussuunnitelman kohta 3.2 - päästöjen laskentaperusteet Halkonevan kuormitusta on laskettu selvityksessä Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa. Yhteenveto tutkimusten ja kuormitustarkkailujen tuloksista, Pöyry Oy (2009) esitettyjen ominaiskuormituslukujen mukaan. Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen alueen pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus. Tarkkailutulokset ovat vuosilta 2003-2008. TAULUKKO 1: Pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset ensimmäisenä kuntoonpanovuonna. (Pöyry, Vapo Oy, Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa, 2009). 33
TAULUKKO 2: Pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset 2. ja sitä seuraavina kuntoonpanovuosina. (Pöyry, Vapo Oy, Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa, 2009). Taulukossa 3 on esitetty pintavalutuskenttien keskimääräiset ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina. Pohjois-Suomessa vuosivalunta on ollut Etelä-Suomea suurempi, mutta veden laatu tarkkailutulosten perusteella toisaalta hieman parempi. Pintavalutuskenttien ominaiskuormitukset ovat Pohjois-Suomessa hieman pienempiä kuin Etelä-Suomessa. 34
TAULUKKO 3: Pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräiset ominaiskuormitukset v. 2003-2008. n= kohteiden lukumäärä. (Pöyry, Vapo Oy, Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa, 2009). Hakemussuunnitelman kohta 3.3 sivu 14 - päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Mitä maatuneempaa turve on, sitä helpommin se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen paloriskin vuoksi. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat maaston muodot ja suojaavan puuston esiintyminen. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Näissä työvaiheissa pölypäästö on enemmän pistemäinen kuin varsinaisessa tuotantotoiminnasta aiheutuva päästö. Ilman laadun ohjearvoissa (1.9.1996) ei ole määritelty pölyn laskeumalle enimmäissuositustasoa. Luonnollisen taustalaskeuman tasona pidetään 1 g/m²/kk. Aikaisemmin on yli 10 g/m²/kk suuruista kokonaislaskeumaa pidetty selvästi likaavana. Vapo Oy on vuosina 1988-1995 suorittanut pölymittauksia tuotantoalueillaan. Perusaineisto koostuu yhteensä 840:stä tuotantokaudella tehdystä laskeumamittauksesta. Aineiston pohjalta on laadittu kuvaaja (kuva 1), jolla esitetään kuinka suuri turvetuotannosta tuotantokaudella tuleva lisälaskeuma voi epäedullisissa oloissa olla. Kuvaaja on laadittu luokittelemalla aineisto mittausetäisyyden mukaan ja poistamalla aineistosta kustakin etäisyysluokasta ¾ pienemmistä havainnoista (kuvaajassa mukana vain suurimmat havainnot). Ko. suurimpiin havaintoihin keskittyvän tutkimusaineiston mukaan turvepöly voi yksin aiheuttaa vanhan viihtyvyyshaittarajan (10 g/m²/kk) ylittäviä laskeumia vielä noin 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Etäisyys ei kuitenkaan yksin vaikuta pölyn määrään, vaan hyvin maatunut turvelaatu, auma-alueen läheisyys ja paikan avoimuus lisäävät pölyhaitan todennäköisyyttä ja vastaavasti vähän maatunut 35