Täydennys vireillä olevaan vesilain mukaiseen lupahakemukseen (ESAVI/1989/2017) Tikkurilankosken padon osittainen purku, padon ja kalatien vesitalouslupien rauettaminen sekä koskialueen kunnostus ja valmistelulupa
LIITELUETTELO 1. Kohdealueen omistussuhteet osoitetietoineen 2. Yleissuunnitelmasta lausunnon antaneiden osoitteet 3. Tikkurilanrannan luontokatsaus 4. Pähkämökirjokääriäisen esiintymisselvitys 5. Uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lajit 6. Hankealueen nykytilan keskiveden syvyyskartta 7. Kulomäen maankaatopaikan ympäristölupa 8. Vesialueesta maa-alueeksi muuttuva määrä 9. Vuollejokisimpukan lajirauhoituksesta poikkeaminen - lupahakemus 10. Alueen saukkoselvitys 11. Kivirampin pituusleikkaus
Viite 1. Vantaan kaupunki, Tikkurilankosken padon osittainen purku, padon ja kalatien vesitalouslupien rauettaminen sekä koskialueen kunnostus ja valmistelulupa, Vantaa (17.2.2017). 2. Etelä-Suomen aluehallintoviraston täydennyspyyntö ESAVI/1989/2017 (22.3.2017). Täydennyksen tekemiseen on osallistunut Vantaan kaupungilta puistosuunnittelupäällikkö Hanna Keskinen ja Ramboll Finland Oy:ltä FM Teemu Roikonen, MMM Otso Lintinen, DI Kari Koivisto, DI Esa Kohonen, DI Toni Talvinen, DI Petteri Blomberg, fil. yo. Juha Kiiski, ins. (AMK) Tiia Valtonen sekä mais.ark. Ulla Loukkaanhuhta. Hakija täydentää hakemustaan täydennyspyynnön kohtien 1-14 mukaisesti seuraavasti. 1 LUPAHAKEMUKSEN TÄYDENNYS 1) Liite 29 (omistussuhteet) tulee täydentää siten, että siitä näkyvät hankkeen vaikutusalueen kaikkien rantakiinteistöjen ja vesialueiden nimet, kiinteistötunnukset ja omistajat osoitetietoineen. Mikäli hankkeen vaikutusalueella on yhteisiä vesialueita, tarvitaan järjestäytyneiden osakaskuntien nimet ja yhteyshenkilöt osoitetietoineen. Lisäksi kiinteistöt ja yhteiset vesialueet on merkittävä liitteen 29 kartoille numeroituna luettelon mukaisesti. Tarvitaan myös hakemussuunnitelman kohdassa 9 mainittujen lausunnonantajien osoitteet. Hakemussuunnitelman liitteen 29 päivitetty kartta omistussuhteista ja muut tarvittavat tiedot on esitetty tämän täydennyksen liitteessä 1. Hakemussuunnitelman kohdassa 9 mainittujen lausunnonantajien osoitteet ja yhteystiedot on koottu tämän täydennyksen liitteeseen 2. 2) Yleiskuvaus alueen kasvillisuudesta ja linnustosta Tikkurilankosken alueen luontoa ovat muokanneet täyttömaat, istutukset ja vieraslajit. Suunnittelualue vaihtelee hoidetuista puistomaisista alueista kosteisiin niittyihin, nurmikkoalueisiin ja jokivarsilehtoihin. Jokivarren alueen puusto on monipuolista ja jokivarressa kasvaa mm. tammia (Quercus robur), kynäjalavaa (Ulmus laevis), vaahteraa (Acer platanoides), haapaa (Populus tremula), ja hopeasalavaa (Salix alba var. sericea Sibirica ). Kosken alapuolisella kostealla niityllä kasvillisuus on varsin monilajista ja siihen kuuluu lehtojen, ranta-alueiden ja niittyjen lajistoa. Harvalukuisempaa lajistoa edustaa alueella kasvavat pitkäpääsara (Carex elongata) ja niittymaarianheinä (Hierochloë hirta). Tulokaslajeista suunnittelualueella tavataan karhunköynnöstä (Calystegia sepium). Alueen vesikasveihin kuuluvat mm. haarapalpakko (Sparganium erectum) ja vesitatar (Persicaria amphibia). Rantavyöhykkeellä viiltosarat (Carex acuta) muodostavat näyttäviä kasvustoja ja muihin rantaalueen lajeihin kuuluvat mm. rantakukka (Lythrum salicaria), mesiangervo (Filipendula ulmaria), ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja tulokaslajina isosorsimo (Glyceria maxima). Suunnittelualueella tavataan pääasiassa Vantaan kaupunkiympäristössä tyypillisiä lintulajeja, kuten sinisorsaa (Anas platyrhynchos), västäräkkiä (Motacilla alba), varpusta (Passer domesticus), pikkuvarpusta (Passer montanus), mustarastasta (Turdus merula), kesykyyhkyä (Columba livia) sekä alueella ruokailevia varis- ja lokkilintuja (liite 3). Alueella tavataan ruokailevana myös kalatiiraa (Sterna hirundo). Rantavyöhykkeen lehtomaisemmilla osilla tavataan jokivarsienlehtolajeista myös viitakerttusta (Acrocephalus dumetorum) ja alueet soveltuvat myös mustapääkertun (Sylvia atricapilla) ja satakielen (Luscinia luscinia) elinympäristöksi. Heurekan alueen lajistoon kuuluu myös hemppo (Carduelis cannabina) ja jokivarressa tavataan tikliä (Carduelis carduelis). Talviaikaan itse kosken alueella tavataan koskikaraa (Cinclus cinclus). Hankesuunnitelma ei merkittävällä tavalla muuta alueen luonnetta kaupunki- ja kulttuuriympäristöissä esiintyvän pesimälajiston elinympäristövaatimusten kannalta. Patoaltaan muuttuessa koskimaiseksi ympäristöksi myöskään koskikaran talviajan esiintyminen ei vaarantuisi. Muista eläimistä alueella tavataan mm. sammakoita ja monipuolinen hyönteislajisto. Hyönteisistä alueella on tavattu useita huomionarvoisia perhoslajeja. Viime vuosina alueella on tehty havaintoja Suomessa 2
harvinaisesta jalavakeltayökkösestä (Xanthia gilvago), lehtokääpiökoista (Stigmella lemniscella) ja Suomessa hyvin harvinaisesta poppelikeltayökkösestä (Xanthia ocellaris). Muita alueella tavattuja lajeja ovat pikkuritariyökkönen (Catocala pacta), Suomessa hävinneeksi luokiteltu jalavakätkökääriäinen (Phtheochroa schreibersiana, RE), erityisesti ja kiireellisesti suojeltavaksi luokiteltu jalavatöyhtökoi (Bucculatrix albedinella, EN), uhanalainen tammiritariyökkönen (Catocala promissa) sekä silmälläpidettävistä lajeista pikkutammiläiskäkoi (Tischeria dodoneae), punapetoyökkönen (Cosmia pyralina) ja aaltoritariyökkönen (Catocala sponsa). Vuonna 2013 jokivarressa tehtiin havainto erittäin uhanalaisesta ja erityisesti suojeltavasta pähkämökirjokääriäisestä (Endothenia nigricostana). Alueella ei kuitenkaan esiinny toukan ravintokasvia lehtopähkämöä (Stachys sylvatica), eikä suunnittelualueella lajia ilmeisesti esiinny säännöllisesti (liite 4). Listaus Suomen uhanalaisista ja luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltavista lajeista (luonnonsuojeluasetuksen liite 4) on esitetty tämän täydennyksen liitteenä 5. Tiedekeskus Heurekan pysäköintialueen sekä lähiympäristön puistojen jalavia sekä järeitä poppeleita ja hopeasalavia kasvavat kohteet ovat merkittäviä elinympäristöjä huomionarvoisille hyönteislajeille. 3) Yleispiirteinen kartta hankealueen vedensyvyyksistä Kartta hankealueen vedensyvyyksistä on esitetty täydennyksen liitteessä 6. 4) Tiedot nykyisen padon mitoista (pituus, leveys, korkeus yms.) ja patoturvallisuusluokasta sekä selvitys jäljelle jäävän padon vakavuudesta ja patoturvallisuudesta. Nykyisen padon pituus on noin 50 metriä. Pääosin se on kolme metriä korkea alareunan leveyden ollessa noin kolme metriä ja yläreunan noin metri. Nykyisin pato kuuluu patoturvallisuusluokkaan kolme. Patoa tullaan purkamaan sen keskiosasta 20 metrin matkalta. Kun padon keskiosa puretaan, jäljelle jäävä rakenne ei enää mainittavasti padota vettä. Jäljelle jäävän pato-osan sortuminen ei mainittavasti vaikuttaisi veden virtaukseen, eikä sortuma aiheuttaisi vaaraa padon alapuolella. Tämän johdosta pato voidaan jatkossa poistaa patoluokituksesta. Pato on ankkuroitu kauttaaltaan kallioon eli se ei toimi missään kohtaa vaakasuuntaan kantavana rakenteena. Näin ollen padon osittaisella purkamisella ei ole mitään vaikutusta padon stabiliteettiin. 5) Poistettavan sedimentin määrä (m 3 ) ja laatu. Laadun määrittämisessä on käytettävä Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (2015) pitoisuustasoja. PIMA-asetusta (214/2007) ei sovelleta vesistön pohjakerrostumien pilaantuneisuuden arviointiin. Jokiuomasta poistettavat sedimentit sijoittuvat nykyisen patoaltaan alueelle joen pohjoisrannalle Vernissan ja piipun välille. Aluetta ei ole pystytty kunnolla kartoittamaan/luotaamaan tiiviin ruokokasvillisuuden takia, joten uoman pohjan topografia on tältä osin vähäisen tiedon varassa. Työjärjestys poistettavien sedimenttien osalta on seuraava. Patoluukut avataan, jolloin patoaltaan vedenpinta laskee selvästi nykyisestä. Normaalissa virtaamatilanteessa (MQ) vedenpinnan yläpuolelle jääneiden sedimenttien annetaan kuivua paikallaan vähintään noin kahden kuukauden ajan. Kuivunut sedimentti kuoritaan kuivana kaivutyönä ja kuljetetaan asianmukaiseen läjityspaikkaan. Kuorittavaa sedimenttiä arvioidaan olevan yhteensä noin 2000 m 3. Kuivumisen aikana tapahtuva sedimentistä peräisin olevan kiintoaineen liettyminen sadeveden mukana takaisin vesialueelle pyritään estämään kuivausalueen ja joenrannan välille pystytettävällä geotekstiilirakenteella tai vastaavalla. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (2015) kappaleessa 3.4 kuvataan läjitykseen liittyvää sedimentin laadun määrittämistä seuraavalla tavalla: Tässä ohjeessa haitta-aineille määritellyt pitoisuustasot on annettu tilanteisiin, joissa läjitys tapahtuu vapaaseen veteen. Kun massat sijoitetaan maalle, läjitysaltaaseen tai vesialueelle suojapenkereen taakse, voidaan sijoituskelpoisuuden arvioinnissa käyttää apuna esimerkiksi valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen ohjearvoja (214/2007) sekä erityisesti erilaisia liukoisuustestejä. 3
Tässä hankkeessa poistettavat sedimentit sijoitetaan maalle, täydennyksen kohdassa 6 mainittuun Kulomäen täyttömäkeen. Näin ollen pilaantuneisuuden arvioinnissa on käytetty valtioneuvoston asetuksen (214/2007) ohjearvoja eikä Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjetta. 6) Ruoppausmassojen läjitysalueet/vastaanottoalueet sekä niiden omistajien suostumukset. Ruoppausmassojen läjitysalueena toimii Vantaan kaupungin omistama Kulomäen maankaatopaikka osoitteessa Kulokukonkuja 2, 01450 Vantaa. Maankaatopaikan ympäristölupa on esitetty liitteenä 7. 7) Kuinka paljon vesialuetta muuttuu maa-alueeksi (m 2 )? Vesialueesta maa-alueeksi muuttuu keskiveden aikaisessa tilanteessa padon yläpuolella noin 3000 m 2 ja padon alapuolella noin 800 m². Tilanne ennen ja jälkeen padon osittaisen purun on esitetty kuvana liitteessä 8. 8) Toimenpiteet, joilla ruoppaus- ja rakentamistöiden haitallisia vaikutuksia vähennetään sekä yleisesti että ottaen erityisesti huomioon vuollejokisimpukka. Töiden ajaksi vedenpinta patoaltaassa lasketaan hallitusti ja hitaasti, jolla pyritään minimoimaan sedimentin sekoittuminen veteen. Normaalissa virtaamatilanteessa (MQ) vedenpinnan yläpuolelle jääneiden sedimenttien annetaan kuivua paikallaan vähintään noin kahden kuukauden ajan geotekstiilillä tai vastaavalla vesialueesta eristettynä, jonka jälkeen kuivunut sedimentti poistetaan hienovaraisesti kuivana kaivutyönä. Edellä mainitulla tavalla toimittaessa haitalliset vaikutukset vedenlaatuun ja edelleen eliöstöön jäävät vähäisiksi. Alueella säilytetään mahdollisimman paljon nykyistä kasvillisuutta, erityisesti puustoa. Maisemaan kohdistuvia haitallisia vaikutuksia lievennetään maastoa muotoilemalla ja alueelle luonteenomaisin istutuksin. Kulttuurihistorialliset arvot huomioidaan pysyttämällä padon reunaosat, jotta patokokonaisuus on jatkossakin hahmotettavissa. Vuollejokisimpukkaan kohdistuvia haitallisia vaikutuksia vähennetään siirtämällä vuollejokisimpukkayksilöt pois alueilta, joihin kohdistuu mekaanista häirintää. Lisäksi simpukat siirretään pois alueilta, jotka ovat vaarassa jäädä kuiville. Vuollejokisimpukat esitetään siten siirrettäväksi koskenniskan alueelta ja patoaltaasta. Sijoituspaikaksi esitetään patoaltaan ja koskenniskan yläpuolista uomaa. Siirto suoritetaan osa-alueittain, jotta simpukoiden käsittelyaika olisi mahdollisimman lyhyt. Simpukat säilytetään verkkopussissa jokivedessä ennen niiden siirtoa uuteen paikkaan. Lupahakemus vuollejokisimpukan lajirauhoituksesta poikkeamiseen on esitetty tämän täydennyksen liitteenä 9. 9) Perustelut, joiden perusteella hakija katsoo, että hankkeella ei ole vaikutuksia saukon levähdys- tai lisääntymispaikkoihin. Vantaalla saukkoa (Lutra lutra) esiintyy mm. Vantaanjoen, Keravanjoen, Tuusulanjoen ja Luhtaanmäenjoen alueilla, vaikka tarkkoja lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sijaintia ei tunnetakaan. Vuoden 2015 Vantaan virtavesien alueilla tehdyssä saukkoselvityksessä (liite 10) saukosta tehtiin jälkihavaintoja Tikkurilankoskella rautatiesillan alta. Lajista on tehty Tikkurilankosken alueella myös näköhavaintoja. Tikkurilankosken havaintojen perusteella saukkoa tavataan alueella todennäköisesti säännöllisesti. Tavattujen yksilöiden lisääntymispaikoista ei kuitenkaan ole tietoa ja arviointia hankaloittaa saukon laaja liikkuvuus. Lajin elinpiiri voi sisältää 20-40 km virtavesireittejä. Saukon esiintymisen kannalta merkityksellistä on lajin käyttämän ravinnon (mm. kalat, simpukat, ravut) saatavuus ja sopivien pesimäympäristöjen esiintyminen. Hankkeella voidaan olettaa olevan haitallisia vaikutuksia saukon lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin, mikäli hanke muuttaa lajin käyttämän ravinnon määrää ja/tai laatua suunnittelualueella ja sen alapuolisilla osuuksilla Keravanjokea. Ravinnon määrän muutokset voivat johtua vedentason, vedenlaadun, tai sellaisista virtaveden rakenteellisista muutoksista, jotka johtavat esimerkiksi joenpohjan laadun muutoksiin ja edelleen muutoksiin esim. simpukoiden tai 4
kalojen runsaudessa. Sopivien pesimäympäristöjen muutokset voivat puolestaan johtua rakentamisesta tai vedenpinnantason voimakkaista muutoksista. Hankesuunnitelman mukaan hankkeella ei ole sellaisia merkittäviä pysyväluonteisia vaikutuksia, joiden perusteella suunnittelualueella tai sen alapuolisella osalla Keravan jokivartta ravintotilanne tulisi muuttumaan. Suunnittelualueella vedenpinnantason muutokset olisivat suurimpia patoaltaan alueella. Simpukkaselvityksen mukaan alueella ei kuitenkaan ole suurta merkitystä simpukoiden esiintymisalueena. Muilla osilla suunnittelualuetta vedenpinnan korkeuden muutokset tulisivat olemaan hyvin pieniä. Kalaston kannalta hankkeella arvioidaan olevan monipuolistava ja runsastuttava vaikutus. Lisääntymis- ja levähdyspaikkanaan saukko suosii suojaisia rantatörmiä. Saukko voi pesiä itse kaivamissaan pesäonkaloissa tai käyttää myös muiden eläinten pesäonkaloita. Vaikka lajia tavataan nykyisin talvisin useammin myös kaupunkien keskustojen virtavesissä, pesii laji ensisijaisesti rauhallisemmille ja suojaisemmille jokivarsiosuuksille. Lajin lisääntymisalueiden soveltuvuutta kasvattaa sulana pysyvät virtavesipaikat, jotka sekä talvella että keväällä ovat lajille tärkeitä ravinnonhankinta-alueita. Vantaan alueella Tikkurilankoski on yksi alueen merkittävimmistä sulana pysyvistä, saukolle soveltuvista talviajan ruokailualueista. Itse suunnittelualueella jokivarren alueet ovat rakennettuja, hoidettuja viheralueita tai pienialaista jokivarsilehtoa. Suunnittelualueella ei esiinny lajin lisääntymis- ja levähdyspaikoille tyypillisiä eroosion vaivaamia tai juurakkoisia ja suojaisia jokitörmiä. Jokivarren suojaisammat rantalehdot arvioidaan korkeintaan lajin tilapäisiksi levähdyspaikoiksi. Suunnittelualueen alapuolisella osuudella Keravajokea rantaalueet ovat Tikkurilan ja Viertolan alueilla pääasiassa viheralueita ja asutusta. Viertolan ja Vantaanjoen välinen osuus jokivarren alueella on maankäytöltään väljempää aluetta, joskin pääasiassa melko avointa. Tämän osuuden jokitörmien tilasta ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa. Hankkeen vedenpinnantason muutoksilla ei arvioida olevan vaikutuksia lajin mahdollisiin pesimäpaikkoihin. Voimakkain rakentaminen kohdistuu patoaltaan alueelle, jota ei voida pitää lajin todennäköisenä pesimäalueena. Yhteenvetona todetaan, että saukkoa esiintyy todennäköisesti säännöllisesti Tikkurilankosken alueella, mutta lajin lähimmistä lisääntymispaikoista ei ole tietoa. Vedenpinnantason muutosten, suunnittelualueen simpukoita ja kalastoa koskevien selvitysten ja arviointien sekä jokiuoman elinympäristöpiirteiden valossa lajin lisääntymistä suunnittelualueella sekä suunnittelualueen ja Viertolan välisellä osuudella pidetään epätodennäköisenä, eikä merkittäviä vaikutuksia lajin esiintymisedellytyksiin alueella ole odotettavissa. 10) Selvitys tehtävästä syvänteestä/louhinnasta: tarkoitus, pinta-ala, vesisyvyys nyt ja louhinnan jälkeen sekä vaikutukset. Louhinnan alue varaus osuu alueelle, johon on merkitty mm. kutusoraikkoa ja uusia luonnonkiviä. Miten nämä on tarkoitus sovittaa yhteen? Hakija on päättänyt peruuttaa luvan hakemisen louhinnalle tarkempien suunnitelmien laatimista varten. Syvänteen tarkoituksena on mahdollistaa koskimelonta koskessa. Suunnitteluratkaisujen varmistuttua louhinnasta tehdään erillinen vesilain mukainen lupahakemus. 11) Kivirampin pituusleikkauspiirustus tai detaljikuva sen rakenteesta. Kivirampin pituusleikkauspiirustus on esitetty liitteenä 11. 12) Mikäli lupaa haetaan myös hakemussuunnitelman kohtien 13.3. ja 13.6 rakenteille, tarvitaan niistä asianmukaiset piirustukset ja mittatiedot. Onko tarkoitus hakea lupaa myös jäljelle jäävien padon osien pysyttämiseen? Hakemussuunnitelman kohtien 13.3 ja 13.6 rakenteille ei haeta lupaa. Lupaa haetaan jäljelle jäävien padon osien pysyttämiseen. 5
13) Töiden arvioitu kesto ja ajoitus. Työt ajoitetaan aliveden aikaan kesälle 2018. Töiden arvioitu kesto on noin kolme kuukautta. 14) Valmistelulupaa ei ole mainittu hakemuksessa eikä yhteenvedossa, mutta se on mainittu hakemussuunnitelman kohdassa 20. Haetaanko valmistelulupaa? Hankkeelle haetaan valmistelulupaa. Valmistelulupaa haetaan patoaltaan tyhjentämiselle ja tyhjentämisen jälkeen kuiville jäävien sedimenttien poistamiselle. Espoossa 10.5.2017 Ramboll Finland Oy 6