NIIN MAKAA KUIN PETAA, KÄSITYÖOPPIMISEN TILA JA TULEVAISUUS
Käsityöopetuksen tila Käsityön opetuksesta ja sen tilasta nyt ja tulevaisuudessa keskustellaan paljon. Yhtäältä pohditaan, mitä käsityössä tulisi opettaa, ja mitä käsityön sisältöjen tulisi olla, toisaalta aineelle asetetaan suuriakin vaatimuksia.
Mitä käsityöllä opitaan? Käsityönoppisisällöt siitä, mitä käsityöllä voitaisiin oppia edellyttävät entistä parempaa määrittelyä peruskoulun alemmilla ja ylemmillä luokka-asteilla.
Mitä lapsi oppii käsityöstä? Parasta lapselle! Mikä on parasta lapselle? Vain parasta lapselle!
Tulkinnan puute Ajattelen, että käsityöoppimisen konteksteissa sekä keskeneräinen että valmis käsityö kantavat sisällään symboleja, merkkejä ja jopa mystifioituneita merkityksiä. On suorastaan vahinko, kun ne liian usein jäävät tulkitsematta.
Miten käsityöoppimisen tila kohenee? Miten autamme käsityöoppimisen tilan kohentumista, koulussa, yksityisesti, ja yleisesti ihmisten elämässä yhteiskunnassa. Vanhan sanonnan mukaisesti ihminen makaa niin kuin petaa. Tässä mielessä petauksella on tarvetta parantaa tulevaisuudessa käsityöoppimisen tilaa yli oppilaitosrajojen.
Käsityöoppimisen tila Valistuksen ajalta alkaen käsityöoppimista ja käsityön tekemistä on pidetty vastakohtana ja -painona teoreettiselle oppimiselle. Käsityöoppimiselta on silti puuttunut tai siinä on torjuttu tulkinta ja analyysi; negaatioita on kuitenkin asetettu. Näin ilmiöt ovat luoneet vastakohtansa ja vastakulttuuri on teilannut valtakulttuurin.
Käytännön ja teorian vuoropuhelu Perinteikkyyden, modernin ja postmodernin aallot vaihtelevat ja vuorottelevat. Ilmiö välittyy käsityöoppimisen käytännöissä ja näkyy myös keskusteluissa, kun jopa käsityöoppimista tuntevatkin asettavat käsityön vastapooliksi teorian.
Teetetäänkö opella? Onko koulukäsityöoppimisessa opettaja asetuttu liian helposti tilausompelijan, - kutojan tai muun käsityöntekijän rooliin?
Laatuerojen erittely Muistetaanko myös oppimisessa konteksteista huolimatta erottaa toisistaan mekaaninen ja merkityksellinen käsityöoppiminen? Mihin on jäänyt laatuerojen määrittely, erittely, erottelu, analyysi ja tulkinta?
Yhteistoiminnallisuus Voidaanko koulussa hyödyntää käsityöoppimista yhteistoiminnallisesti, kun peruskoulusta ammattioppilaitoksiin käsityön opetuksen konteksteissa on vuosikymmeniä taisteltu olemassaolon oikeutuksesta?
Käsityöoppimisen ammattilaiset Käsityöoppimisen ammattilaiset ovat asiantuntijoita. He pystyvät oman taitotietonsa perusteella määrittelemään esimerkiksi, mistä lähtöisin otettua ajattelua tai tyyliä kuhunkin käsityöhön on mahdollisesti lainattu ja käytetty.
Käsityön kuva-analyysit Monissa käsityöoppimisen konteksteissa alan ammattilaiset havaitsevat myös, miten tehtävästä työstä prosessina ja produktina välittyvät entistä paremmin käsityöoppimisen laatuosaamista palvelevat seikat. Siksi valotan asiaa kysymällä, miten käsityöpedagogiikassa voidaan ottaa huomioon kuva-analyysien antamat mahdollisuudet?
Ilmiöiden ja asioiden väliset suhteet käsityöoppimisessa On tärkeää pohtia ilmiöiden ja asioiden välisiä suhteita käsityöoppimisen osana. Valitettavasti puolustus- ts. defenssimekanismien käyttö välittyy monien oppilaiden ja opettajien välisistä dialogeista käsityöoppimisessa. Näin ollen opiskelija saattaa paeta tilannetta, sanomalla, kun mä halusin tällaisen ja tällaisen.
Analyysi- ja tulkintamenetelmät Siksi analyysi- ja tulkintamenetelmien sisällyttäminen osaksi käsityöoppimista on tärkeää ja palkitsevaa. Se ilmentää käsityöoppimista yleismerkityksinä ts. denotaatioina, erityismerkityksinä ts. konnotaatioina ja muiden kuvaanalyysitapojen käytön tuloksena syntyvinä semioottisina viesteinä.
Yleismerkitykset, denotaatiot Ilmiöiden ja asioiden väliset suhteet käsityöoppimisen edustuksista välittyvät symboleina, merkkeinä, merkityksinä ja uskomuksina. Ne ovat ne ovat yleismerkityksiä ts. denotaatioita.
Denotoivat yleismerkityksiset sanat ja ilmaisut Koulukäsityöoppimisessa voidaan suuntautua kohti oppimispuhuntaa. Käsityöoppimisen yhteydessä oppijat poimivat harkitun tietoisesti sanaluokkien ja sanamuotojen sanoja. Monikulttuurisessa luokassa opetellaan samalla kieltä. Suomalaistaustaisten oppijoiden parissa rakennetaan käsityöoppimisen kuva-analysoinnin pohjaa.
Erityismerkitykset, konnotaatiot Erityismerkitykset ovat konnotaatioita. Käsityöoppimisen prosessin ja valmiin tuotteen tarkastelu, kuva-analyysit voidaan rakentaa yleis- ja erityismerkitysten yhdistelmistä.
Rakentava tulkinta, oliko kivaa sijaan Sekä denotoinnilla että konnotoinnilla voidaan auttaa ja edistää käsityöoppimisen arviointia. Vs oliko kivaa!!!
Käsityöoppimisen tulkitseva petaaminen Ajattelen, että käsityötä on ilmiönä, asiana ja esineenä tai niiden välisinä suhteina mahdollista analysoida kuvana. Käsityöstä kertominen, sen käyttö tarkasteluineen saa semioottisen ulottuvuuden. (Vrt. Nordström 1984, 38 43.)
Denotatiivinen taso Denotatiivinen taso tarkoittaa käsityön yhteistä perusmerkitystä ts. ilmiön varustamista ydinmerkityksellä. (lat. denotare.)
Konnotatiivinen taso Käsityön systemaattisesta tarkastelusta välittyy yksityiskohtaista yleismerkityksellistä tietoa. Tästä voidaan jatkaa konnotoinnilla, joka tarkoittaa käsityön lisämerkityksillä varustamista (lat.cum.notare.)
Konnotointi Konnotaatio on tulkintana lisämerkitys, joka käsityölle annetaan. Se on denotaatioon liittyvä kulttuurisidonnainen tulkinta kuvasta. Tämänkaltainen käsityön/käsityöoppimisen kuvaus keskittyy siihen, millä tavoin siitä on kerrottu, kirjoitettu, miten sitä on käytetty jne. Esimerkiksi huomion suuntaaminen käsityön psykofyysismateriaaliseen käyttöön.
Konnotointi Konnotaatio on sidoksissa siihen, mitä käsityöstä tiedetään ja minkälaisia kokemuksia sen käytöstä tai ominaisuuksista on. Konnotaatio edustaa monipuolista ja syvällistä tapaa hahmottaa ja kokea käsityön edustuksia ja ilmiöitä.
Konnotointi Siihen kuuluu myös kehollista ja psykofyysismateriaalista aistitietoa, jota käsitykseni mukaan on sanallistettava ts. kielellistettävä. Käsityön edustusten ja ilmiöiden konnotatiivinen tarkastelu edustaa käsitteellisen ajattelun muodostumista.
Konnotointi Se perustuu keholliselle kokemukselle, sen purkamiselle, ts. kehollisen kokemuksen reflektoinnille, kielellistämiselle, analyysille ja tulkinnalle.
esimerkkejä denotoivista ja konnotoivista käsityön kuva-analyysien aluista -värin hehku, hehkuvuus, hehkuvasti -eloisa, eloisuus, eloisasti -visuaalinen, visuaalisuus, visuaalisuus -värin hehkun esille saaminen -psykofyysismateriaalinen -eloisa visuaalisuus, aitous, luonnollisuus, ekologisuus, kauneus -aidosti, luonnollisesti, ekologisesti, kauniisti, eloisan visuaalisesti
Mitä on käsityön kuvauksen sisältämän viestin takana? Mitä käsityön tarkastelussa on asetettu tärkeäksi? Millä keinoilla viesti välittyy katsojalle, kertojalle, kuulijalle, käyttäjälle?
Kuva-analyysin käyttöä Panofskin sisällönanalyysi antaa mahdollisuuden tyylien ja muotojen ominaisuuksien lisäksi niiden sisältöjen tarkasteluun. Se kattaa esi-ikonografisen tason. Vrt. sanojen poiminta ja ilmiöiden havaitseminen mitä nimen takana
Toinen taso antaa vastauksen, millä on saatu vaikutelma esimerkiksi kehittynyt viimeistelytapa, niiden variaatiot. Ymmärrän konnotoinnin Barthesin kaltaisesti ajateltuna sosiokulttuurisiksi assosiaatioiksi, joita syntyy tekstien vs käsityön analysoinnin aikana.
Konnotointi Tällöin konnotaatio on toisen asteen merkityksenantoa. Siinä hyödynnetään denotaation synnyttämää merkin antoa. Denotaatio johtaa kokonaiseen konnotaatioiden ketjuun.
Konnotointi Konnotatiivinen analyysi antaa mahdollisuuden tulkita käsityön synnyttämiä merkkejä, symboleja, luonteenpiirteitä, ilmauksia, järjestelmiä, merkityksiä, mytologioita. Ne ilmenevät kuvitteellisella kielellä kerrottuina totuuksina/ilmiöinä tai järjestettyinä myyttisten kertomusten kokoelmina.
Käsityön kuva-analyysi Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvat peruselementtien tarkastelut denotatiivisella tasolla nimitykset Peruselementteja ovat käsityön rakenneosat, värit, muodot, mallit, materiaalit. Konnotatiiviselle tasolle siirryttäessä käsityön edustukset kantavat lisämerkityksiä.
Käsityön kuva-analyysi Käsityön tulkitsija pääsee niistä perille tutkijan asiantuntijatiedon kautta. Analysoinnin kohteena ovat viestit, joita käsityö paljastaa. Denotoinnin ja konnotoinnin jälkeen on mahdollista koostaa käsityön ilmaisun viestit. Niihin sisältyy konnotatiivisten yhteyksien havaitsemista, lisäämistä, täydentämistä.
Käsityön kuva-analyysi Kolmas taso on kokoava, siinä tulkinta käsityö ja sen tematiikka asetetaan historialliseen, yhteiskunnalliseen, jokapäiväisestä elämästä selviämisen kontekstiin.
Käsityöarviointi Käsityöoppimisprosessin ja valmiin työn tarkastelu voivat päätyä kehyskertomuksen kirjoittamiseen ja esittämiseen.
Käsityöarviointi Denotointi, konnotointi ja niiden yhdistäminen auttavat hakemaan tietoa missä ko. käsityötä on käytetty aikaisemmin, milloin on käytetty, kuka mikä käytti? miten käytti
Käsityöarviointi Reflektointi ja pohdinta, mitä käsityöoppimisen sisällöissä opitaan, missä, miten ja milloin opitaan on tärkeää. Ajattelen, että käsityöoppimisen ja tekemisen kohteen valinta on pedagogiikan käyttöä ja opettajan sisältöosaamista. Kuitenkin sisältövalinta on vaikeaa.
Käsityöoppimisen integrointi Käsityöoppiminen integroituu moniin muihin oppiaineisiin. Käsityöllä voidaan opettaa esimerkiksi kieltä (vrt. kielikylpy) tai matematiikkaa. Fysiikkaa tai kemiaa unohtamatta myös kuvataide ja historia ovat läheisiä oppiaineita. Niiden yhdistäminen on edellytys koulukäsityöoppimisprosessin syventämiselle. Vapautuminen vanhoista käsityöoppimisen juonteista ja jäänteistä on myös tärkeää.
Käsityöoppimisen integrointi Siksi on välttämätöntä määritellä kulttuuriperinnön, -perinteen ja - tietoisuuden käyttö. Näiden vaikutus käsityön olemukseen on tärkeää. Käsityön muotojen, mallien, värien, työtapojen ja materiaalien valintakäyttäytymisen lainalaisuuksien tuntemisen ja käsityöoppimisen laatujen erittely edistävät käsityön oppimista ja käytettävyyttä.
Koulussa kuvataiteen, käsityön ja äidinkielen oppiminen voitaisiin yhdistää. Yksinkertainenkin kieltä käyttävä käsityöoppimisen analyysi on alkua tulkinnoille. Sen osoittaa muun muassa Kä-Ki-Ku -menetelmän käyttö käsityöoppimisen nosteen antajana (Lappalainen 2005).
Käsityöoppimisen petaaminen Käsityöoppimisen petaamisessa kuvaanalyysi on välttämätön apuväline, parasta lapselle ajattelussa!
Polkupyörä on jo keksitty Mutta on pyörän keksiminen uudelleen on tarpeetonta!
Lähteet Ihatsu, A-M. 2002. Making sense of contemporary American craft. University of Joensuu publications in education, N:o 73, Joensuu: University of Joensuu. Kojonkoski-Rännäli, S. 1995. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Turku: Turun yliopiston julkaisuja, sarja c 109.
Lappalainen, E-M.2004d. Käsikö käsittää kieltä ja kulttuuria maahanmuuttajien koulutuksessa? Teoksessa: Maahanmuuttajat kieltä ja kulttuuria oppimassa. U. Aunola (toim.) Helsinki: OPH. Hakapaino Oy, 156-162. ISBN 952-13-1961-5
Lähteet Lappalainen, E-M. 2004e. Käsityö ja kielen oppiminen. Uusia lähestymistapoja nuorten ja aikuisten maahanmuuttajien opetukseen. OPH Helsinki. Esitelmä Paasitornissa 26.4.2004. Lappalainen, E-M. 2004f. Miten toiminta voidaan kytkeä kielen ja kulttuurin oppimiseen maahanmuuttajien koulutuksessa. Puheenvuoro Kansalais- ja työväenopistojen liiton käsityönopettajille järjestämässä Kohti monikulttuurista käsityötä -seminaarissa. Helsinki 12-13.2. 2004.
Lähteet Lappalainen, E-M. 2005: Kulttuurisesti sensitiivinen opettajuus, käden, kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistäminen maahanmuuttajien koulutuksessa ja opettajan kasvupolulla. Akateeminen väitöskirja. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Jyväskylä: Gummerus. Lappalainen, E-M. 2007: Käsityöoppiminen kielitaidon, osaamisen ja kulttuuritiedon edistäjäksi. Käsityöoppimisen syklit ja sensitiivinen kulttuuritietoisuus kielen oppimisen välineinä. Teoksessa: H. Karppinen & E-L. Snicker (toim.) Käsityö, kieli ja kulttuuri. Monikulttuurisuus taito- ja taideaineissa kielen oppimisen apuvälineinä. Kajaani: Kajaanin kaupunki & OPH.
Lähteet Lindfors, L. 1993. Research fields and research co-operation in handicraft education in the nordic countries. Kasvatus, Supplement 24 1, 12 15. O Neale, L. M. 1949. Weaving, colours, dyestuffs, and dyeing techniques. Manufactures and technology. Teoksessa: Handbook of south American indians. Vol. 5. The comparative ethnology of south American indians. J. H. Steward. Washington, D. C, 97 138.