Potilaan ja läheisten ohjaus Eija Paavilainen, Professori, TtT TaY/E-PSHP 11.12. & 18.12.2012 23.1., 13.2. & 5.3.2013
Aiheet tänään Taustaa Mitä ohjaus on? Miksi läheiset mukana ohjauksessa? Hyvän perhekeskeisen ohjauksen malli
Taustaa & Perustelut Potilasohjaus keskeinen hoitotyön menetelmä (= interventio) Läheisten tai perheen huomiointi liittyy hyvään ohjaukseen saumattomasti Ohjauksen hyvyys on jatkuva kehittämiskohde, ei voida pysähtyä Näyttöön (tutkimustieto ja kokemustieto) perustuvuus varmistavat hyvän hoidon ja ohjauksen Se varmistaa myös hyvän hoitotyön koulutuksen
Taustaa & Perustelut Hyvää ohjausta ja sen jatkuvaa kehittämistä painottavat myös E-P:n strategia, Potilaan hyvä hoito sekä Hoitotyön toimintaohjelma vuosille 2012-2018 Yhteistyöverkosto (E-PSHP, Seamk, Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyskeskus sekä Tay, Terveystieteiden yksikkö) ovat näistä syistä valinneet potilaan ja läheisten ohjauksen yhteiseksi kehittämisteemaksi, johon kaikki osallistuvat parhaaksi katsomallaan tavalla => hoidon jatkuvuuden turvaaminen hyvän ohjauksen avulla koko Etelä-Pohjanmaan alueella tavoitteena
Potilasohjaus On toimintaa, jota toteutetaan erilaisin menetelmin, kaikkialla terveydenhuollossa, erilaisille potilasryhmille, hyvin erilaisissa tilanteissa Ohjaukseen liittyy tukemista (emotionaalista tukea, kohtaamista, konkreettista tukea, tietojen antamista), se on välttämätön osa potilaan hoitoa
Potilasohjaus Käsitteitä: tiedon antaminen, neuvonta, opetus, opastus, informointi, counselling, guidance, advice, education Ohjausta on vaikea erottaa muusta hoidosta, ja potilaankin on vaikea erottaa mikä on juuri ohjausta ja mikä on muuta hoitoa tai keskustelua
Potilasohjaus (Kääriäinen 2007) Laadukas ohjaus: potilaslähtöistä (tarpeiden ja läheisten huomiointi), tiedon ja tuen tarpeiden tunnistamista (sairaus, hoito, vaikutukset, selviytyminen). Tukea tarvitaan myös omien ja läheisten tunteiden käsittelyyn Potilaat eivät aina tunnista omia ohjaustarpeitaan Ohjaustarpeita ei aina huomioida rutiininomaisessa ohjauksessa
Potilasohjaus (Kääriäinen 2007, Mattila ym. 2009) Menetelmiä: suullinen (yksilöllisesti/ryhmissä), kirjallinen, audiovisuaalinen (videot, puhelin, tietokone ) Sisältävät elementtejä tuesta, tiedonantamisesta jne. Todettu vaikuttaviksi mm. läheisten huolen lieventämisessä sekä selviytymisen edistämisessä Keskeistä: resurssit, toteutustavat, riittävyys, vaikutukset Kehittämistarpeet potilaan näkökulmasta: ohjauskäsitteen epäselvyys, potilaslähtöisyyden puute, ohjauksen ulkoiset tekijät (sattumanvaraista, puutteelliset valmiudet, saatavuus potilaan vastuulla)
Perheen määrittely perheen muodostavat toisilleen läheiset ihmiset tunnesuhteet sekä biologiset ja juridiset seikat määrittelevät perhettä terveydenhuollossa potilas määrittelee perheensä perheen määrittely on asiakaslähtöisen, potilaskeskeisen ja perhekeskeisen = hyvän hoidon ja ohjauksen lähtökohta Eija Paavilainen
Miksi tarvitaan perhekeskeisyyttä? sairaus, muutos ym. perheessä vaikuttaa koko perheeseen saadaan selkeämpi kuva potilaasta, kun tutustutaan hänen taustaansa hoito tehokkaampaa kun otetaan huomioon perhetilanne idea: potilas tulee jostakin ja palaa johonkin (esim. kotihoito-ohjeet) Eija Paavilainen
Perusidea: POTILAS ON PERHEENSÄ JÄSEN MYÖS KÄYTTÄESSÄÄN TERVEYDENHUOLLON PALVELUITA Eija Paavilainen
Mitä perhekeskeinen hoito tarkoittaa? hyvää hoitamista, jossa perhekeskeisyyden periaate konkretisoidaan potilaana olevan yksilön ohella huomioidaan myös perheenjäsenet ja koko perhe sopii kaikille terveydenhuollon alueille Eija Paavilainen
Perheen kohtaamisen haasteita (Wright & Leahey 1999) miten kohdata ja hoitaa hyvin vaikka resursseja on vähän? lyhyissäkin kohtaamisissa voidaan olla tavoitteellisia ja tehokkaita hyvä hoito tai ohjaus ei ole sidottu pelkästään aikaan vaatii asenteen muutosta: sairaus perheessä on koko perheen asia Eija Paavilainen
Hyvään hoitamiseen kuuluu perheiden kunnioittava kohtelu, myös potilaan läheisiä tervehditään perheenjäsenten avoin kohtaaminen ilmapiirin myönteisyys perheenjäsenen mukanaololle oikean tiedon antaminen, perheen ohjaus keskustelu ja yhteistyö perheen osallistumisen tukeminen Eija Paavilainen
Tutkimusten mukaan perheet eivät aina saa terveydenhuollossa tarvitsemaansa tietoa, ohjausta ja tukea henkilökunta kokee antavansa perheille enemmän tietoa, ohjausta ja tukea kuin perheet kokevat saavansa hoitoajat lyhentyvät, nopeat käynnit (erilaiset poliklinikat, päiväkirurgia) lisääntyvät, potilaat ikääntyvät => potilaan ja läheisten oma vastuu hoidosta lisääntyy; myös omaishoitajuus haaste: miten ohjausta ja hoitoa ylipäätään kehitetään perhekeskeisempään suuntaan? Eija Paavilainen
Perhehoitotieteellinen tutkimus tuottaa tietoa perheiden arkielämästä ja asiakkuudesta terveydenhuollossa tavoitteena perheiden hoitamisen, tukemisen ja ohjaamisen kehittäminen terveydenhuollon eri alueilla = hoitamisen laadun kehittäminen konkreettisesti perhekeskeiseksi tausta: muutos perheessä tai perheenjäsenen sairastuminen on koko perheen asia Eija Paavilainen
Mihin terveydenhuollossa tarvitaan perhettä? potilaan tukena potilaan seurana ja saattajana tiedonantajana potilaan asioissa kuuntelijana ohjaustilanteissa ( kahdet korvat ) apuna hoitamisessa yhteistyökumppanina potilaan ohella Eija Paavilainen
Mitä perhe tarvitsee terveydenhuollossa? myönteistä asennoitumista ja tulla huomioiduksi = perusedellytys tukea pystyäkeen tukemaan, hoitamaan ja selviytymään itse tietoa, keskustelua ja kuuntelemista hoitajien saatavillaoloa hoitajien aktiivisuutta ja yhteydenottoja neuvontaa ja ohjausta yhdessä potilaan kanssa (esim. kotihoito) hyvää moniammatillista yhteistyötä Eija Paavilainen
Perheen tukeminen mittari: tausta ja kehittäminen Tukeminen on mm. keskustelua, kuuntelemista, läsnäoloa, vierauden lievittämistä (Paavilainen 2009) => on tutkittu paljon, mutta ei niinkään perhenäkökulmasta lyhenevät hoitoajat lisäävät koko perheen ohjaamisen ja tukemisen merkitystä Mittarin osat: Kohtaaminen Tiedonsaanti Hoitoon osallistuminen Mittarilla kerätty aineistoa myös E-P:lla, todettu toimivaksi tiedonkeruuvälineeksi Otettu myös Hoitotyön toimintaohjelmaan hoidon mittariksi Nyt lyhyt kliininen versio testausvaiheessa
Mitä kohtaaminen sisältää? Ohittava kohtaaminen Varauksellinen kohtaaminen Vahvistava kohtaaminen (Halme, Paavilainen & Åstedt-Kurki 2007) => tulisi välittyä hyväksyntä, asiantuntijuus, aito välittäminen ja lupa ilmaista monenlaisia tunteita; edellyttää hoitajilta eläytymiskykyä
Millaista tietoa? Perheen tarvitsemaa: perheenjäsenet jäsentävät ja ymmärtävät rooliaan ja perheen tilannetta sen avulla Elämäntilanteeseen soveltuvaa Yhdessä keskusteltua => Mitä perhe kokonaisuudessaan tarvitsee uudessa elämäntilanteessaan?
Mitä osallistuminen on? Lähellä olemista sekä konkreettista tekemistä, joka terveydenhuollossa mahdollistetaan Mitä enemmän läheinen kokee saavansa tukea, sitä useammin hän osallistuu
Esimerkki perhekeskeisestä ohjauksesta mallin kehittäminen Tutkimus- ja kehittämishanke Seinäjoen keskussairaalan päivystyspoliklinikalla, 2001-: alkumittaus (2003), kehittämistoimet (verkkomuotoinen koulutus henkilökunnalle ja kirjallisten ohjeiden uusiminen) ja loppumittaus (2008) => malli perhekeskeisestä ohjauksesta nopeissa tilanteissa Potilaspalautteen perusteella ohjaus valittiin kehittämiskohteeksi Alkumittauksessa (kysely potilaille ja läheisille, jotka potilaan saattajina) todettiin kehitettävää potilaiden ja läheisten tiedonsaannissa, erityisesti esimerkiksi lääkehoitoon ja kotiutukseen liittyen. Läheisen mukanaolo todettiin hyvin tärkeäksi
Esimerkki Vertailu 2003 ja 2008 kyselyn välillä (Paavilainen ym. 2012): 1. Erityisesti perheenjäsenten tyytyväisyys ohjaukseen oli lisääntynyt 2. Edelleen toivottiin lisää tietoa lääkkeistä 3. Ohjaus oli muuttunut perhekeskeisemmäksi, saattajien läsnäolo oli lisääntynyt, he saivat olla mukana. Tätä arvostettiin. 4. Kirjalliset ohjeet tärkeitä 5. Odotusaika tulisi käyttää hyödyksi, ohjaamiseen!
Esimerkki (Salminen-Tuomaala ym. 2011) Malli perhekeskeisestä ohjauksesta nopeissa tilanteissa : 1. Dialoginen vuorovaikutus hoitajan ja lääkärin välillä 2. Potilaan yksilöllisen elämäntilanteen huomioonottava ohjaus (sairaus ja oireet, lääkehoito, hoidon toteuttamisolosuhteen kotona, oireenmukaiset hoito-ohjeet, potilaan läheisen ohjaus) 3. Laadukas kotiutusohjaus (potilaan ja läheisten voimavarojen huomiointi ja vahvistaminen)
Hoitosuositukset (JBI, Esimerkkejä: www.hotus.fi) 1. Sairaaloiden vierailuaikakäytännöistä (Volume 14, Issue 14, 2010) 2. Omaishoitajien auttamisesta (Volume 14, Issue 9, 2010)
Yhteenvetoa Hyvä ohjaus kohdistuu sekä potilaisiin että läheisiin, sisältää myös emotionaalista ja konkreettista tukemista, tasavertaista kohtaamista tarpeen mukaan Perustuu tutkittuun tietoon ja kokemusnäyttöön On vastavuoroista, ottaa aina potilaan koko elämäntilanteen huomioon Tukee voimavaroja
Lähteitä Halme N, Paavilainen E, Åstedt-Kurki P. 2007. Aikuisen perheenjäsenen kohtaaminen sairaalassa: kirjallisuuskatsaus. Tutkiva Hoitotyö 5(1): 18-24 Kääriäinen M. 2007. Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin kehittäminen. Universitatis OuluensisD 937. Oulun yliopisto. Mattila E, Leino K, Paavilainen E, Åstedt-Kurki P. Nursing intervention studies on patients and family members: A systematic literature review. Scandinavian Journal of Caring Sciences 2009; 23: 611-623. Nikki L, Paavilainen E. Läheisten hoitoon osallistuminen päivystyspoliklinikalla: kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 2010; 22: 312-323. Paavilainen E. Perhe vieraana sairaalassa. Teoksessa: Vieras perheessä (toim.,riitta Jallinoja), Gaudeamus, 2009, sivut 219-235. Salminen-Tuomaala M, Kurikka S, Korkiamäki K, Paavilainen E. Potilaan saattajien ohjauksen tarve päivystyspoliklinikalla. Hoitotiede 2008; 20: 258-266. Salminen-Tuomaala M, Kaappola A, Kurikka S,Leikkola P, Salonpää M, Sandvik S, Vanninen J, Paavilainen E. Potilaat ja omaiset toivovat kokonaisvaltaista ohjausta. Sairaanhoitaja 2011; 84(8): 50-53.
Lähteitä Paavilainen E, Salminen-Tuomaala M. Web-based learning environment as a means for continuing nursing education in hospital: The course implemented for emergency unit staff. Journal for Nurses in Staff Development 2010; 26: 159-163. Paavilainen E, Salminen-Tuomaala M, Kurikka S, Paussu P. Experiences of counselling in the emergency department during the waiting period: Importance of family participation. Journal of Clinical Nursing 2009; 18: 2217-2224. Paavilainen E, Salminen-Tuomaala M, Leikkola P. Counselling for patients and family members: A follow-up study in the emergency department. International Scholarly Research Network ISRN Nursing 2012, Article ID 303790, doi:10.5402/2012/303790. Salminen-Tuomaala M, Kaappola A, Kurikka S, Leikkola P, Vanninen J, Paavilainen E. Potilaiden käsityksiä ohjauksesta ja kirjallisten ohjeiden käytöstä päivystyspoliklinikalla. Tutkiva Hoitotyö 2010; 8(4): 21-28. Sinivuo R, Paavilainen E. Perheen ja sen kulttuuritaustan rooli päiväkirurgisessa hoidossa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 2011; 23: 34-45. www.hotus.fi